7.2.2014 LAUSUNTO ALKOHOLIN MATKUSTAJATUONNIN HILLITSEMISEKSI OHJEELLISTEN TUONTIMÄÄRIEN KÄYTTÖÖNOTOLLA Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle laeiksi valmisteverotuslain ja jäteverolain muuttamisesta sekä vanhan valmisteverotuslain 66 ja 67 :n kumoamisesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valmisteverotuslakia ja jäteverolakia. Hallinnollisten toimien keventäminen sähköisen veroilmoituksen käyttöönotolla on odotettu ja tervetullut muutos. Panimoteollisuus pitää myös kuittausta ja vakuuksia koskevia selkeyttäviä muutoksia hyvinä. Alkoholin verottoman matkustajatuonnin valvonnan selkeyttämiseksi ja helpottamiseksi otettaisiin käyttöön näyttöä varten määrälliset ohjetasot. Panimoteollisuus pitää esitystä riittämättömänä keinona viinarallin hillitsemiseksi. Vain vastuullinen veropolitiikka on tehokas ja pysyvä ratkaisu. Yhteneväinen verotaso Suomen ja Viron välillä tuskin on mahdollista, mutta on päivän selvää, että yli viisinkertainen veroero on suhteettoman suuri kannuste hakea juomat Virosta.
Olutverot EU maissa 2013 /litra, laskettu 4,7 til % oluelle Suomi 2014 Iso-Britannia Ruotsi Irlanti Slovenia Tanska Ranska Alankomaat Kreikka Viro Kypros Italia Unkari Kroatia Itävalta Puola Belgia Malta Portugali Slovakia Tsekki Latvia Liettua Romania Espanja Luxemburg Saksa Bulgaria 0,35 0,34 0,34 0,31 0,28 0,28 0,28 0,27 0,25 0,24 0,22 0,20 0,18 0,18 0,17 0,15 0,15 0,12 0,10 0,09 0,09 0,09 0,09 0,52 0,92 0,90 1,13 1,51 0,00 0,20 0,40 0,60 0,80 1,00 1,20 1,40 1,60 Panimoteollisuus työllistää noin 2300 henkeä suoraan, välillisesti noin 30 000 henkeä. Panimoala on jalostusarvoltaan Suomen neljänneksi suurin elintarviketeollisuuden ala. Olut on lähituote koko ketju pellolta kuluttajalle asti työllistää Suomessa. Mallasohraa viljellään kymenlaaksosta länsirannikolle. Tällä alueella noin joka viides käytössä oleva viljapeltohehtaari on mallasohraa.
Suomeen on viimeisen vuoden aikana perustettu myös kaksi tölkkitehdasta, jotka ovat kotimaisen juomateollisuuden pakkausten valmistajia. Panimoteollisuuden tuotekategorioista suurin työllisyysvaikutus on oluella; epäsuorasti ja välillisesti lähes 15 000 henkeä saa elantonsa oluen panemisesta. Kotimaisen myynnin väheneminen ja korvautuminen rajusti kasvaneella matkustajatuonnilla vaikuttaa koko ketjun elinvoimaisuuteen ja kykyyn työllistää. Vain vahva kotimarkkina turvaa alan kehityksen ja mahdollistaa esimerkiksi maltaan viennin. Liite: Ernst & Young: Panimoteollisuuden työllistävä vaikutus Suomessa Panimoteollisuus kerryttää valtion kassaan muutakin kuin alkoholiveroa Vuosittain panimoteollisuus tuottaa työpaikkojen ja verotuksen kautta yhteiskunnalle 1,3 mrd tulot. Panimoteollisuuden maksamien verojen määrä on huomattava, jos sitä vertaa esimerkiksi panimoteollisuuden kokonaisliikevaihtoon, joka vuonna 2011 oli 893 milj.. Suurin veroerä oli arvonlisävero ja tuoteverot 824 milj.. Valtiolle tuloutetut tuloverot ja henkilöstösivukulut olivat 337 milj. Energiaverotus, yhteisöverotus ja kiinteistöverotus toivat 138 milj. yhteiskunnalle tuloja. Liite: Ernst & Young: Panimoteollisuuden verotus Suomessa 2011 Veronkorotukset syynä hallitsemattomaan viinaralliin. Hallitus on todennut edellisessä esityksessään alkoholiveron korottamiseksi, että kotimaisella alkoholijuomien hintatasolla ja matkustajatuonnilla on selkeä yhteys ja riskinä on, että suuri kotimainen hinnannousu lisää paitsi alkoholin laillista matkustajatuontia myös matkustajatuontina tuodun alkoholin laitonta välittämistä kotimaassa. Alkoholiveroa on korotettu vuoden 2008 jälkeen viidesti. Hallituksen visio voimistuvasta viinarallista valitettavine oheisilmiöineen on toteutunut.
Jokainen veronkorotusesitys on sisältänyt viestin siitä, että veronkorotuksen vaikutusta yksityiseen mahantuontiin pitää tarkasti arvioida. Jokainen toteutettu veronkorotus on lisännyt matkustajatuontia. Kattavaa arviota matkustajatuonnin laajuudesta tai sen erilaisista vaikutuksista Suomen alkoholipolitiikkaan ei kuitenkaan edelleenkään ole käytettävissä, eikä sellaista ole edes riittävän ponnekkaasti yritetty tehdä. Tällä hetkellä tilanne on elinkeinon kannalta kestämätön. Hallituksen veropolitiikka on vastuutonta ja uhkaa kotimaista työllisyyttä. Kotimaisen panimoteollisuuden kyvyllä työllistää ja matkustajatuonnilla on selkeä yhteys, ja riski siitä, että matkustajatuonti korvaa Suomessa tuotetut juomat ja johtaa työpaikkojen vähenemiseen, on todellinen. Yksityinen maahantuonti on jo virallisen haastattelututkimuksen mukaan noin 15 % kaikesta Suomessa kulutetusta alkoholista. Ravintolakulutus 10 %. Panimoala on huolissaan siitä, ymmärretäänkö päättäjien keskuudessa viinarallin merkitys koko laajuudessaan. Matkustajatuonnin kasvu vaikuttaa kaikkeen alkoholipolitiikkaan. Alkoholipolitiikan suurin haaste on saada kulutusta siirrettyä takaisin valvottuihin anniskelutiloihin. Ravintoloiden työllistävä vaikutus on erityisesti nuorten aikuisten ja vähän koulutusta hankkineiden keskuudessa merkittävä. Tilastoimaton kulutus on jo nykyisellään kaksinkertainen verrattuna ravintoloissa kulutettuun alkoholin määrään. Vastuullista alkoholipolitiikkaa olisi ohjata kulutusta valvomattomista paikoista ravintoloihin. Hallitus ohjaa politiikallaan kulutusta juuri toiseen suuntaan. Suomen alkoholijuomien ravintolakulutus on tällä hetkellä ennätysalhainen. Kiristyvä veropolitiikkaa nostaa entisestään kuluttajahintoja ravintoloissa ja johtaa matkustajatuonnin kautta lisääntyneeseen kotikulutukseen. Julkiset paikat muuttuvat yksityisiksi anniskelualueiksi. Alkoholipoliittisesti täysin vastuuton kehitys, jonka korjaaminen lisärajoituksilla ei ole kestävä ratkaisu. Räjähtänyt matkustajatuonti on koko alkoholipolitiikan tämän hetken räikein ongelma.
Haastattelututkimus ei enää anna oikeaa kuvaa tuonnista. Vuonna 2004 haastattelututkimuksen alkumetreillä tuonti oli käsitavaraa, nykyisin autot lastataan täyteen. Panimoliitto oli merkittävänä maksajana mukana TNS Gallupilla teetetyn haastatteluarvioinnin laadinnassa 2004 2011. Syksyn 2011 aikana käytiin neuvotteluja THL:n ja Valviran kanssa haastatteluihin perustuvan gallupin kehittämisestä. Panimoala oli jo tuolloin turhautunut tutkimukseen, joka osoitti, ettei kasvua ole samaan aikaan, kun matkat Viroon lisääntyivät ja varustamot kehittivät monipuolisia palveluitaan. Panimoalan sisällä käsitys viinarallin kehityksestä oli hyvin toisenlainen. Neuvotteluissa nousi esiin useita vaihtoehtoja, joilla voitaisiin saada lisävalaistusta tilanteeseen. Ratkaisevan tärkeänä koettiin viranomaisyhteistyön kehittäminen Viron ja Suomen välillä. Valitettavasti alkoholihallinnolla ei ilmeisesti ollut halukkuutta tai riittävää tarmokkuutta viedä ajatuksia eteenpäin. Lopulta Panimoliitto irtisanoutui tutkimuksesta. Suomalaisten oluen tuonti Virosta on todennäköisesti suurempaa kuin viranomaisten tekemän matkustajatuontitutkimuksen tulokset osoittavat. Haastattelujen mukaan suomalaiset toivat Virosta olutta noin 25 miljoonaa litraa vuonna 2012. Virossa kuitenkin jäi lähes 40 miljoonaa litraa olutta yli oman kulutuksen. Viron viranomaisten julkaiseman alkoholitilaston (Aastaraamat 2013) mukaan vuonna 2012 Virossa valmistettiin olutta 143,4 miljoonaa litraa. Vuonna 2002 Viron oluen tuotanto oli 102,6 milj litraa. Kymmenen vuoden aikana Viron oluen tuotanto on kasvanut 40,8 miljoonaa litraa. Kasvu on merkittävä ja päinvastainen kuin Suomessa. Panimoliiton jäsenyritysten oluen tuotanto on laskenut vastaavana ajanjaksona 66 milj. litraa. Viron viranomaiset pyrkivät arvioimaan maan kokonaiskulutusta. Viranomaiset haluavat rajata turistien ostaman ja kuluttaman alkoholin osuuden pois Viron kokonaiskulutusluvusta (vuonna 2012 yli 15-vuotiaan virolaisen arvioitiin nauttineen 12,33 l absoluuttialkoholia). Miten turistien kulutuksen poislaskeminen onnistuu, on relevantti kysymys.
Suomalaisten matkat Viroon ovat vuosi vuodelta kasvaneet, mutta haastatteluihin perustuvan matkustajatuontitutkimuksen mukaan suomalaisten alkoholin tuonti Virosta ei ole viime vuosina kasvanut lukuun ottamatta aivan viimeisintä tutkimusajanjaksoa syyskuusta 2012 elokuuhun 2013. Viron alkoholitilaston mukaan turistien alkoholiostot kaupoista ja laivoilta ovat kasvaneet 100 prosenttisena alkoholina mitattuna joka vuosi lähes 12 14 prosenttia vuodesta 2008 lähtien. Turisteista suurin osa (yli 80 prosenttia) tulee Helsingistä. Suomi menettää alkoholiveron ja alv:n tuottoina noin 300 miljoonaa euroa. Haitat hoidetaan tällä puolella lahtea. Viron matkailussa alkoholijuomat ovat edelleen tuoduin tuliainen, monesti myös syy lähteä matkalle. On hyvä muistaa, että kokonaisuudessaan Viron matkailun kansantaloudellinen merkitys on vielä suurempi kuin yksinomaan alkoholiveron aiheuttamat tappiot. Valtiovarainministeriö on yliarvioinut jo kahtena peräkkäisenä vuonna alkoholiverotuotot. Viime vuoden kertymä jäi 18 miljoonaa euroa arviosta. Jokaisen veronkorotuksen yhteydessä on korostettu, että matkustajatuonnin kasvua pitää seurata tarkoin. Kaikki käytettävissä olevat indikaattorit kertovat matkustajatuonnin kasvun kiihtyneen. Harjoitettu veropolitiikka vaarantaa kotimaiset työpaikat, lisää alkoholin hamstrausta ja todennäköisesti myös haittakulutusta. Alkoholiveroa alennettiin noin 30 % vuoden 2004 alusta valmistauduttaessa Viron EU-jäsenyyteen. Tällä hetkellä oluen verotus on kireämpää kuin vuonna 2003. Toisin kuin Ruotsi, Suomi päätti varautua vapaaseen rajakauppaan laskemalla verotustaan. Suomen päätös oli matkustajatuonnin kontrolloimisen kannalta viisas. Tosin Ruotsin verotaso ei ollut yhtä korkea kuin Suomessa, eikä veroero Tanskaan tai Saksaan niin valtava kuin Suomen ja Viron välillä, joten painetta veronalennukseen oli vähemmän.
Ruotsissa yksityinen maahantuonti on nykyisin vielä huomattavan paljon suurempaa kuin mitä meillä Suomessa. Ruotsin elinkeinon arvion mukaan yksityinen maahantuonti on 28 30 % kulutetusta oluesta. Yksityistä maahantuontia lisää myös saatavuuden rajoittaminen siten, että keskioluen vahvuista olutta saa Ruotsissa vain valtion monopolista. Suomessa oluen verotus on jo tällä hetkellä kireämpää kuin veronalennusta edeltävänä aikana. Väkevien viinojen kohdalla näin ei ole. Siitä huolimatta hallitus kohdensi kaksi viimeisintä veronkorotusta nimenomaan mietoihin juomiin, joiden työllistävä vaikutus Suomessa on suurin. Viro nostaa neljänä vuotena alkoholiveroaan 5 % / vuosi. Viro saa kuitenkin nostaa veroaan yli 30 vuotta peräjälkeen ollakseen Suomen tasolla. Viron alkoholiveron taso on eurooppalaisittain keskitasoa. Kyse ei siis ole siitä, että Virossa olisi erityisen alhainen alkoholivero. Viron veropolitiikalla on omat haasteensa rajakaupan kanssa Latvian ja Venäjän suuntaan. Myös huoli kotipolttoisen alkoholin kulutuksen kasvusta on Virossa todellinen. Suomi voi päättää vain omasta veropolitiikastaan. Rajakauppaa on aina, jos hintaero on olemassa. Rajakaupan suuruuteen ja sen yleiseen hallintaan voi kuitenkin vaikuttaa järkevällä veropolitiikalla. Veroero Suomen ja Viron välillä on EU-maiden suurin. Suuri veroero johtaa aina hallitsemattomaan rajakauppaan. Veroeron edelleen kasvattaminen ei ole vastuullista eikä fiksua veropolitiikkaa. Tanska laski olutveroaan 15 %. Rajakauppaa voidaan tehokkaimmin hillitä veropolitiikalla. Rajakauppa Tanskan ja Saksan rajalla johti Tanskassa olutveron laskemiseen viime heinäkuun alusta. Nimenomaan oluen verotusta haluttiin laskea rajakaupan hillitsemiseksi ja tanskalaisten työpaikkojen säilyttämiseksi. Virvoitusjuomaveron Tanska poisti kokonaan, samasta syystä. Kuvaavaa on myös se, että Tanska on luopunut
kokonaiskulutuksen laskemisesta henkeä kohti. Lukuja pidetään tilastoimattoman osuuden kasvun vuoksi niin epärelevantteina, ettei niillä enää katsota olevan merkitystä. Suomessa viranomaiset pitävät kiinni haastattelututkimuksen arviosta ja perustavat näin ollen koko alkoholipolitiikan hyvin huteralle pohjalle. Suomessa hallitus korostaa työllisyyden merkitystä, mutta ei ilmeisesti vielä tiedosta rajakaupan vaikutuksia kotimaisten työpaikkojen osalta. Kymmenen vuotta sitten yksityinen maahantuonti oli pääasiassa kaikki Suomessa valmistettuja ja täältä Tallinnaan satamamyyntiin kuljetettuja juomia. Vielä viitisen vuotta sitten elinkeino arvioi, että matkustajatuontina tuodaan noin 70 % Suomessa valmistettuja tuotteita. Tällä hetkellä arvio on alle 50 %. Matkustajatuonnin negatiivinen merkitys panimoalan elinvoimaisuudelle on kasvanut. Veropolitiikallaan hallitus muodostaa uhkan kotimaisen elinkeinon kyvylle työllistää. Iso-Britannia poisti oluen verotuksen indeksisidonnaisuuden. Muut alkoholijuomat säilyvät indeksikorotuksen piirissä. Päätöksellään Iso-Britannia haluaa tukea kotimaista valmistusta, ja tukea ravintolakulutuksen kasvattamista. Ravintola-ala on merkittävä työllistäjä, ja olut kulutetuin tuote. EU-maiden kirein olutvero heikentää erityisesti juuri ravintoloita, jotka jo nyt ovat vaikeuksissa madaltuvan kulutuksen ja matkustajatuonnista johtuvan kotikulutuksen kasvun seurauksena. Espanja nostaa 10 % muiden kuin oluen verotusta. Perusteena se, että kuluttajat halutaan ohjata miedoimman vaihtoehdon pariin. Myös Espanja teki olutta suosivan veropäätöksen viime vuoden aikana. Perusteena on mietojen suosiminen väkevien sijaan. Suomi on tilastollisesti osoitettuna edelleen maa, jossa väkeviä juodaan enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Veropolitiikkaa pitäisi meilläkin käyttää keinona kulutuksen siirtämiseksi kohti mietoja juomia. Matkustajatuonnin ohjetasot eivät ole kestävä ratkaisu viinarallin hillitsemiseksi Hallituksen luonnoksessa esitetään alkoholijuomien matkustajatuonnin hillitsemiseksi ohjetasojen käyttöönottoa. Panimoalan tuotteiden osalta tämä merkitsisi sitä, että matkustaja saa tuoda ilman puhuttelua 26 salkullista olutta, käymisteitse valmistettua siideriä/lonkeroa sekä etanolipohjaista lonkeroa. Tämä määrä juomia siis jokaisella käyntikerrallaan. Alkoholia mahdollisesti eteenpäin trokaava henkilö voi käydä viikoittain ja tuoda saman 26 salkullista juomia ilman, että joutuu antamaan selvitystä käyttötarkoituksesta. Vertailun vuoksi on myös hyvä muistaa, että suomalainen nauttii vuodessa keskimäärin 93 litraa olutta, 9 litraa siideriä ja 10 litraa lonkeroa (yli 15-vuotiasta asukasta kohden laskettuna). Lisäksi keskimääräisiä lukuja vääristää kulutuksen keskittyminen; kymmennes kuluttajista nauttii puolet kaikesta alkoholista. Alkoholin kohtuukuluttaja voi siis jatkossakin tuoda huoletta koko vuoden juomat Virosta, maksamatta senttiäkään alkoholiveroa Suomen valtiolle. Esityksen mukaan tullivalvontaan ja veroharkintaan tarvitaan lisäresursseja. Hallituksen tulisi vakavasti miettiä onko järkevää luoda uusia verorahoilla kustannettavia työpaikkoja, samaan aikaan kun panimoalan työpaikkoja vähennetään kasvaneen viinarallin johdosta. Olutveroa laskettava Panimoliitto näkee yksiselitteisesti, että hallituksen on ryhdyttävä toimiin olutverotuksen maltilliseksi laskemiseksi ja kotimaisten työpaikkojen turvaamiseksi. Työpaikkojen kautta valtiolle palautuvat verotuotot moninkertaistavat valmisteverotuksen tuotot. Ja verotulot on aina järkevää kerätä siellä missä haitatkin hoidetaan.
Nelosolut ruokakauppoihin oluen matkustajatuonnin hillitsemiseksi Oluen matkustajatuonti on lähes yksinomaan nelosolutta, siksi tulisi vakavasti miettiä nelosoluen siirtämistä päivittäistavarakaupan myyntiin. Veron lisäksi oluen matkustajatuontiin vaikuttaa joustamaton myyntikanava. Hintakertoimin sidotussa valtion monopolikaupassa oluen hinta on nelinkertainen tuontiolueen verrattuna. Ystävällisesti, Elina Ussa toimitusjohtaja Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry