SONAATISTA MITTAA PE / FRE / FRI 22 / 09 / 2017 19.00 HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE OLLI MUSTONEN PEKKA KUUSISTO ELINA MUSTONEN
Talon vihkiminen, alkusoitto op. 124 LUDWIG VAN BEETHOVEN Vuonna 1811 Ludwig van Beethoven (1770-1827) sävelsi musiikin August von Kotzebuen näytelmään Ateenan rauniot. Vuonna 1822 Wieniin Josefstadtiin perustettiin uusi teatteri, jonka ensimmäiseksi näytelmäksi valittiin Ateenan rauniot. Beethovenin musiikki tuli jälleen käyttöön, mutta esitykseen toivottiin myös uusia musiikkinumeroita. Säveltäjä teki työtä käskettyä ja kirjoitti mm. uuden alkusoiton. Se sai proosallisen otsikon Die Weihe des Hauses (Talon vihkiminen) yksinomaan siitä syystä, että sen sävelet avasivat uuden teatterin 3.10.1822. Beethoven oli jo joidenkin vuosien ajan perusteellisesti tutkinut Bachin ja Händelin musiikkia. Hän arvosti valtavasti etenkin Händeliä, jota piti kaikkien aikojen suurimpana säveltäjänä. Perehtyminen tämän oratorioihin vaikutti ratkaisevasti Beethovenin myöhäisen kauden musiikkiin esimerkiksi rikkaan ja usein ankaran kontrapunktin muodossa. Beethovenin sihteeri Anton Schindler väitti myöhemmin säveltäjän jo kauan ennen Josefstadtin teatterin tilausta harkinneen tekevänsä Händeltyylisen alkusoiton orkesterille. Tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Sen sijaan voi ehkä suhtautua skeptisesti Schindlerin puheeseen siitä, että alkusoiton aiheet olisivat syntyneet yhden ainoan kävelyretken aikana. Talon vihkimisen musiikissa on selkeästi havaittavissa barokkimusiikin vaikutusta mm. siten, että rakenne on sama kuin Händelin usein käyttämässä ns. ranskalaisessa alkusoitossa; hidasta johdantoa seuraa nopea, kontrapunktinen allegro. Alkusoitto avaa majesteettisissa tunnelmissa. Kun juhlavat fanfaarit alkavat soida tempo nopeutuu. Pian alkaa kaksoisfuuga, joka rennon energisesti nousee alati suurimpiin huipennuksiin. Alkusoiton päättää iloinen loppurynnistys. 2
Sonaatti viululle ja orkesterille OLLI MUSTONEN Olli Mustonen (s. 1967) on luonut kansainvälistä mainetta ensin pianistina ja myöhemmin kapellimestarina. Säveltäminen on kuitenkin aivan alusta asti ollut Mustoselle tärkeä tapa ilmaista itseään, ja hän opiskeli 1970-luvulla sävellystä Einojuhani Rautavaaran johdolla. Mentorina toiminut Rodion Štšedrin lienee hänkin vaikuttanut Mustosen sävelkieleen, joka sisältää vaikkapa uusklassismiin ja minimalismiin viittaavia piirteitä. Tuotannon painopiste on orkesteri- ja kamarimusiikissa. Mustonen on tietysti kirjoittanut myös jonkin verran pianomusiikkia. Vuonna 2014 Helsingin kaupunginorkesteri kantaesitti säveltäjän johdolla häneltä tilatun toisen sinfonian Johannes Angelos. Mustosen konserttoteoksista varhaisin on Fantasia pianolle ja jousille (1985) ja luultavasti tunnetuin Konsertto kolmelle viululle ja kamariorkesterille (1998). Sonaatti viululle ja orkesterille (2012-2013) syntyi Melbournen sinfonikkojen tilauksesta. Säveltäjä itse johti kantaesityksen Melbournessa 9.4.2014. Solistina oli Kristian Winther. Otsikosta huolimatta teos on käytännössä kolmiosainen soolokonsertto. Sonaatin avaa osa Grave, jota säveltäjä on kuvannut luonteeltaan vakavaksi ja monumentaaliseksi. Orkesterissa toistuu passacaglian lailla sointuketju, johon solisti reagoi eri tavoin. Toinen osa on Allegretto. Rytmisen ilkamoiva ilme saa vähitellen yhä tummempia sävyjä, ja lopulta osa ajautuu Furioso-koodaan joka tauotta johtaa finaaliin. Sen avaavat orkesterin purkaukset. Viulu soittaa kadenssin, joka yrittää palata ensimmäisen osan maailmaan. Seuraa solistin ja orkesterin dialogi, josta löytää viittauksia Beethovenin viimeisen jousikvarteton Muss es sein? -aiheeseen. Musiikki löytää vähitellen valoisamman ilmeen. Lopussa, kuten Mustonen kertoo, sooloviulu nousee korkeuksiin orkesterin korkeiden ja matalien klustereiden rituaalinomaisesti toistettavan dialogin säestyksellä. 3
durch einen Spiegel JOONAS KOKKONEN Joonas Kokkonen (1921-1996) hoiti elämänsä aikana monia luottamustoimia mm. Suomen säveltäjäyhdistyksessä, Teostossa, Suomen Kulttuurirahastossa, Jenny ja Antti Wihurin rahastossa sekä Pohjoismaiden säveltäjäneuvostossa. Hän oli lisäksi Suomen Akatemian jäsen. Ei siis ihme, että hänen sävellystuotantonsa jäi suppeaksi. Merkittäviä teoksia ovat mm. neljä sinfoniaa, Paavo Ruotsalaisesta kertova ooppera Viimeiset kiusaukset, kolme jousikvartettoa ja sellokonsertto. Kokkosen suuri esikuva oli barokin mestari Johann Sebastian Bach. Kokkosen musiikin kirkas polyfonia, luja arkkitehtuuri ja objektiivinen sanonta heijastaa nimenomaan Bachin vaikutusta. 12 jousisoittimelle ja cembalolle sävelletty durch einen Spiegel (Kuin kuvastimessa) valmistui vuonna 1977 Festival Strings Lucerne -kamariorkesterin tilauksesta. Teos kantaesitettiin saman vuoden elokuussa Lucernessa Rudolf Baumgartnerin johdolla. Kokkonen oli hyvin uskonnollinen henkilö, jolla oli tapana kirjoittaa partituuriensa loppuun S.D.G, Soli Deo Gloria, eli Soi kunniaksi luojan. durch einen Spiegel -teoksen otsikon hän keksi hengellisen kokemuksen myötä, joka sai hänet muistamaan tunnetun lauseen Raamatusta. Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille apostoli Paavali sanoo: Nyt näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Teoksen hetkittäin unenomainen, hetkittäin tanssillinen maailma heijastaa mystisiä, tai ainakin ei-rationaalisesti lähestyttäviä näkyjä. Alaotsikko Metamorfooseja paljastaa silti taustalta löytyvän myös johdonmukaisesti toteutetun motiivitekniikan: sävellys perustuu heti alussa esiteltyjen sointujen jatkuvaan muunteluun. Rakenteeltaan durch einen Spiegel koostuu neljästä jaksosta jotka noudattavat kaavaa hidas-liikkuva-nopea-hidas jakso. 4
Sinfonisia metamorfooseja Carl Maria von Weberin teemoista PAUL HINDEMITH Nuorena säveltäjänä Paul Hindemith (1895-1963) loi mainetta kauhukakarana, mutta vuosien mittaan ilmaisu muuttui pehmeämmäksi ja klassisemmaksi. Samaan aikaan Hindemith ahkeroi arvostettuna muusikkona ja opettajana. Kun saksalainen kansallissosialismi astui näyttämölle, säveltäjä muutti ensin Sveitsiin vuonna 1938, ja kaksi vuotta myöhemmin Yhdysvaltoihin. 1930-luvun lopulla Hindemith oli yhteistyössä koreografi Leonid Massinen kanssa luonut baletin Noblissima Visione. Säveltäjä oli tuskin asettunut Yhdysvaltoihin, kun Massine tilasi sovituksia Carl Maria von Weberin (1786-1826) kappaleista uutta balettia varten. Hanke kuitenkin kaatui. Vuonna 1943 Hindemith palasi Weberin musiikin pariin ja sävelsi orkesterisarjan Sinfonisia metamorfooseja Carl Maria von Weberin teemoista. Teos sai menestyksekkään kantaesityksensä New Yorkin filharmonikkojen konsertissa Artur Rodzinskin johdolla 20.1.1944. Sarja lienee edelleen eräs säveltäjänsä kaikkein soitetuimpia orkesteriteoksia. Sinfonisissa metamorfooseissa on neljä osaa. Niistä kolme perustuu teemoihin, jotka ovat peräisin neljästä Weberin nelikätisestä pianokappaleesta - niitä Hindemith usein soitti huvikseen yhdessä vaimonsa kanssa. Toinen osa perustuu Weberin alkusoittoon Carlo Gozzin näytelmään Turandot; samaan, johon Puccinin kuuluisa ooppera perustuu. Weberin aiheita ja alkuperäisten kappaleiden kokonaisia jaksoja käytetään sellaisinaan, mutta soitinnus ja jotkut kontrapunktiset lisäykset vääristävät lähtökohtaa niin paljon, että soiva lopputulos on taattua Hindemithiä. Sarjan ensimmäinen osa on railakas Allegro. Toinen osa Scherzo (Turandot) on ilmeeltään viihdyttävän pseudo-orientaalinen. Mukana on myös hilpeä, jazzmainen fuuga. Kolmas osa on lyyrinen Andantino. Marssissa Hindemith on transformoinut Weberin alun perin hitaahkon pianomarssin vilkkaaksi finaaliksi. 5
OLLI MUSTONEN Olli Mustonen aloitti pianonsoiton 5-vuotiaana ja sävellysopinnot koululaisena. Hän on esiintynyt ammattimuusikkona Suomessa ja ulkomailla varhaisista teinivuosista lähtien. Mustosen musiikilliset oivallukset eivät ole koskaan takertuneet totuttuihin kaavoihin, vaan pitävät kuulijan hereillä. Myös säveltäjänä Mustonen herätti huomiota jo nuorella iällä. Hänen kynästään on lähtenyt uutta musiikkia kamariteoksista sinfoniallisiin orkesteriteoksiin, instrumentaalimusiikkiin ja laulusarjoihin. Kapellimestarin työt Olli Mustonen aloitti parikymppisenä ja on vuosien kuluessa johtanut kymmeniä orkestereita eri puolilla maailmaa. Mustosen kalenterissa on edelleen noin 70 konserttia vuodessa, vaikka säveltämiseenkin on varattava yhä enemmän aikaa. Tänä vuonna 50-vuotisjuhiaan viettänyt Mustonen on säilyttänyt tunnusomaisen avoimen uteliaisuutensa musiikkia ja musiikin tekemistä kohtaan. Ajattelin, että viisikymppiset ihmiset ovat arvokkaita ja vakavasti otettavia aikuisia. Minä odottelen sitä tunnetta edelleen. Mustosen kapellimestaritaidetta on verrattu hänen yksityiskohtien kiehtovuutta korostaviin pianotulkintoihinsa. Pianistin, kapellimestarin ja säveltäjän tasapainoisesti jakautuneen kolmoisroolin osasia Mustonen ei halua panna tärkeysjärjestykseen. Hän onkin todennut olevansa ensisijaisesti muusikko. 6
OLLI MUSTONEN HEIKKI TUULI 7
PEKKA KUUSISTO Pekka Kuusisto (s. 1976) on tullut suomalaisille tutuksi jo hänen lapsuusvuosistaan lähtien. Television Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelmassa soittanut Kuusisto aloitti opintonsa Itä-Helsingin musiikkiopistossa Géza Szilvayn johdolla. Hän on saanut oppia myös Tuomas Haapaselta, Miriam Friediltä ja Paul Bissiltä. Kuusistolle ominainen utelias suhtautuminen kaikkeen uuteen on hänen muusikkouttaan leimaava piirre. Monipuolinen ura ja esiintymisareenoiden heterogeenisyys on Kuusistolle konserttosankarin viittaa tärkeämpää. On ihmisen peruspiirre, että alasta riippumatta jokainen miettii, voisiko olla vielä menestyvämpi. En kaipaa niiden ystävieni elämää, jotka ovat kantaohjelmistojen kuninkaita ja kuningattaria. Sellainen urakehitys vaatisi markkinoitavuuteen panostuksia, joihin en yksinkertaisesti halua ryhtyä, Kuusisto pohdiskeli Helsingin Sanomille vuonna 2013. Kuusisto on jo parin kymmenen vuoden ajan tehnyt kiitettyä yhteistyötä Olli Mustosen kanssa. Vuonna 1998, Kuusiston New Yorkin -debyytissä, kaksikon duoresitaali keräsi New York Timesin kriitikolta suurta suitsutusta. Samoin vuonna 2013 Lontoon Wigmore Hallissa istunut The Guardianin kriitikko ihasteli Kuusiston ja Mustosen oivaltavaa yhteissoittoa viiden tähden arvoisesti. Luontevasti klassisen musiikin laitamilla ja sen ulkopuolella kuljeskelevan Kuusiston musisointikumppaneihin kuuluu koko artistiskaala barokkimuusikoista iskelmätähtiin, runolaulajista jatsareihin. Monitaiteellisen Meidän Festivaalin johtajana Kuusisto on toiminut vuodesta 2007 lähtien. Hän on myös Minnesotan Saint Paul Chamber Orchestran taiteellinen partneri sekä australialaisen ACO Collectiven taiteellinen johtaja. Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon Kuusisto voitti vuonna 2013. Pekka Kuusisto soittaa Bearen kansainvälisen viuluseuran hänelle lainaamaa Stradivariusta. 8
PEKKA KUUSISTO KAAPO KAMU 9
ELINA MUSTONEN Elina Mustonen aloitti cembalonsoiton 8-vuotiaana. Sibelius-Akatemian jälkeen opinnot jatkuivat Amsterdamin Sweelinck-konservatoriossa Ton Koopmanin johdolla. Vuonna 2006 hän suoritti musiikin tohtorin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa. Mustonen soittaa niin vanhaa kuin uuttakin musiikkia. Barokkimusiikin lisäksi hän on esittänyt mm. Francis Poulencin ja Manuel de Fallan cembalokonsertot sekä tilannut ja kantaesittänyt uusia teoksia. Viime vuosina Mustosen kiinnostus on suuntautunut myös teatterin puolelle, ja hän yhdistää usein esityksiinsä draamallisia elementtejä. Näistä mainittakoon erityisesti monitaiteellinen produktio Laulustaan lintu tunnetaan, joka perustuu Domenico Scarlattin cembalomusiikille ja Nobel-kirjailija José Saramagon romaaniin Baltasar ja Blimunda sekä Shakespearen naismonologeille ja aikakauden virginaalimusiikille pohjautuva Her Infinite Variety Shakespearen naiset sanoin ja sävelin. Molemmat produktiot ovat saaneet lukuisia esityksiä ympäri Suomea ja Eurooppaa. Mustonen tunnetaan myös eläinten oikeuksien puolestapuhujana. Hän on toteuttanut lintuteemaisia konsertteja, tilannut eläinaiheisia teoksia, ja vuonna 2009 järjestettiin Mustosen johdolla Norppa Aid -tukikonsertti Helsingin Temppeliaukion kirkossa. Ihminen on määritellyt eläimet kapeasti omasta näkökulmastaan käsin. Tyrmistyttää, miten joku voi ajatella, että elävää, tuntevaa olentoa voi kohdella miten vain. Kun pari vuotta sitten kuulin saimaannorpan nykytilanteesta, minun oli pakko tehdä jotakin, Mustonen kertoi Amfion-verkkolehdelle vuonna 2011. Suomen luonnonsuojeluliitto palkitsi hänet vuonna 2013 juhlamitalilla saimaannorpan suojelutyöstä. Vuonna 2017 Mustoselle myönnettiin ensimmäisenä vanhan musiikin edustajana viisivuotinen taiteilijaprofessuuri. Pro Musica -palkinnon hän sai vuonna 2013 tunnustuksena työstään muusikkona ja pedagogina. 10
ELINA MUSTONEN HEIKKI TUULI 11
HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain yli 100 000 kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina 1892 1923 orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen kolmivuotinen kautensa käynnistyi syksyllä 2016. Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten 70 80 konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä 1900. Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. www.helsinginkaupunginorkesteri.fi helsinki.philharmonic@hel.fi helsinkiphilharmonic @HelsinkiPhil helsinkiphilharmonic HelsinkiPhilharmonic 12
KATJA NYMAN, EEVA KARHU 13
14 LUDWIG VAN BEETHOVEN Invigningen av huset, uvertyr opus 124 År 1811 skrev Ludwig van Beethoven (1770-1827) musiken till August von Kotzebues pjäs Atens ruiner. År 1822 grundades en ny teater i Josefstadt i Wien, och till dess första pjäs valdes Atens ruiner. Beethovens musik togs åter i bruk, men man önskade även ett par nya musiknummer. Tonsättaren tog emot uppdraget och skrev bl.a. en ny uvertyr. Den fick den prosaiska titeln Die Weihe des Hauses (Invigningen av huset) bara därför att dess toner invigde den nya teatern den 3.10.1822. Beethoven hade i redan flera års tid grundligt studerat musik av Bach och Händel. Han uppskattade stort framförallt Händel som han ansåg vara alla tiders största tonsättare. Studiet av dennes oratorier påverkade på ett avgörande sätt Beethovens sena musik vad gällde framförallt en rik och ofta strikt kontrapunktik. Senare påstod Beethovens sekreterare Anton Schindler att tonsättaren hade övervägt att skriva en uvertyr för orkester i Händels stil redan långt före Josefstads teater kom med sin beställning. Detta kan mycket väl stämma. Däremot kan man ställa sig litet skeptisk till Schindlers påstående att Beethoven skulle ha uppfunnit alla uvertyrens motiv under en enda promenad. Uvertyren uppvisar en klar påverkan av barockmusik. Exempelvis strukturen utgår från den av Händel ofta använda sk. fransk uvertyren som består av en långsam introduktion och ett snabbt, kontrapunktiskt allegro. Invigningen av huset öppnar med en majestätisk introduktion. Då festliga fanfarer klingar trissas tempot upp. Snart inleds en dubbelfuga som avslappnat energiskt stiger till allt kraftigare kulminationer. Uvertyren avslutas med en glad slutspurt. OLLI MUSTONEN Sonat för violin och orkester Olli Mustonen (f. 1967) skapade ett internationellt rykte som först pianist och sedan som dirigent. Att komponera har dock från starten varit ett viktigt uttrycksmedel, och på 1970-talet studerade Mustonen komposition under ledning av Einojuhani Rautavaara. Mustonens mentor Rodion Sjtjedrin torde även han ha påverkat tonspråket som innehåller element av bl.a. nyklassicism och minimalism. Mustonen har komponerat framförallt orkester-och kammarmusik, självfallet även pianomusik. År 2014 uruppförde Helsingfors stadsorkester under tonsättarens egen ledning den av honom beställda andra symfonin Johannes Angelos. Av Mustonens verk i konsert-genren är det tidigaste Fantasi för piano och stråkar (1985) och det mest kända troligen Konserten
för tre violiner och kammarorkester (1998). Sonaten för violin och orkester (2012-2013) skrevs på beställning av Melbournes symfoniker. Tonsättaren dirigerade uruppförandet i Melbourne den 9.4.2014. Solist var Kristian Winther. Trots titeln är verket i praktiken en solokonsert i tre satser. Sonaten öppnar med satsen Grave vars karaktär tonsättaren beskrivit som seriös och monumental. I orkestern upprepas likt en passacaglia en ackordföljd som solisten reagerar på på olika sätt. Den andra satsen är ett Allegretto. Det rytmiskt muntra uttrycket får efterhand allt mörkare färger. I slutet kommer en Furiosocoda som leder direkt till finalen. Den inleds med orkesterns utbrott. Violinen spelar en kadens som försöker återvända till den första satsens värld. I solistens och orkesterns dialog finner man hänvisningar till Beethovens sista stråkkvartetts Muss es sein? -motiv. Musiken börjar snart finna ett ljusare uttryck. I slutet, berättar Mustonen, stiger violinen till höjderna ackompanjerad av en nästan ritualmässigt upprepad dialog mellan höga och låga clusters i orkestern. JOONAS KOKKONEN durch einen Spiegel Joonas Kokkonen (1921-1996) hade under sitt liv flera förtroendeuppdrag i bl.a. Finlands tonsättare r.f., Teosto, Suomen Kulttuurirahasto, Jenny och Antti Wihuris stiftelse och Nordiska tonsättarrådet. Dessutom hörde han till Finlands Akademi. Av dessa skäl blev hans produktion som tonsättare inte så stor. Viktiga verk är bl.a. fyra symfonier, operan De sista frestelserna, tre stråkkvartetter och en cellokonsert. Kokkonens stora förebild var barockens mästare Johann Sebastian Bach. Dennes inflytande är klart skönjbar i Kokkonens musiks klara polyfoni, stränga arkitektur och objektiva uttryck. durch einen Spiegel (Såsom i en spegel) för 12 stråkinstrument och cembalo skrevs år 1977 på beställning av kammarorkestern Festival Strings Lucerne. Verket uruppfördes i Lucern i augusti samma år under ledning av Rudolf Baumgartner. HKO SCREEN #hkoscreen SUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCAST YLE RADIO 1 & YLE AREENA Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. 15
Kokkonen var en mycket religiös man som hade för vana att i slutet av sina partitur skriva S.D.G, Soli Deo Gloria, d.v.s. Gud allena äran. Titeln durch einen Spiegel kom han på i samband med en religiös upplevelse som fick honom att associera till en känd rad i Bibeln. I sitt första Korinthierbrev skriver aposteln Paulus: Nu se vi ju på ett dunkelt sätt, såsom i en spegel, men då skola vi se ansikte mot ansikte. Verkets ställvis drömlika, ställvis dansande musik återspeglar mystiska, eller åtminstone icke-rationellt förståeliga visioner. Undertiteln Metamorfoser avslöjar dock att musiken också utgår från en konsekvent förverkligad motivteknik: verket består av kontinuerliga variationer över de ackord som presenteras genast i början. Till sin form består durch einen Spiegel av fyra partier som följer schemat långsamt-rörligt-snabbt-långsamt. 16 PAUL HINDEMITH Symfoniska metamorfoser över teman av Carl Maria von Weber Som ung tonsättare blev Paul Hindemith (1895-1963) känd som en enfant terrible, men uttrycket blev mjukare och mera klassiskt med åren. Samtidigt arbetade han som en erkänd musiker och pedagog. Då den tyska nationalsocialismen tog över flyttade han till Schweiz, år 1938, och två år senare till Förenta staterna. I slutet av 30-talet hade Hindemith i samarbete med koreografen Leonid Massine skapat baletten Noblissima Visione. Knappt hade tonsättaren slagit sig ner i Amerika då Massine beställde arrangemang av stycken av Carl Maria von Weber (1786-1826) för en ny balett. Projektet gick dock i stöpet. År 1943 återvände Hindemith till Webers musik och komponerade orkestersviten Symfoniska metamorfoser över teman av Carl Maria von Weber. Uruppförandet på New Yorks filharmonis konsert den 20.1.1944 under ledning av Artur Rodzinski blev en succé. Sviten torde fortfarande vara ett av tonsättarens mest populära orkesterverk. Symfoniska metamorfoser består av fyra satser. Tre av dem utgår från teman ur fyra av Webers fyrhändiga pianostycken - Hindemith och hans fru brukade ofta spela dem för skojs skull. Den andra satsen bygger på Webers uvertyr till Carlo Gozzis pjäs Turandot; Puccinis berömda opera bygger på samma pjäs. Webers motiv och de enskilda styckenas strukturer används praktiskt taget oförändrade, men harmoniseringen och vissa kontrapunktiska tillägg förvränger utgångspunkten så kraftigt att det klingande slutresultatet är ren och skär Hindemith. Sviten öppnar med ett raljant Allegro. Den andra satsen Scherzo (Turandot) har en underhållande pseudo-orientalisk ton
och innehåller dessutom en munter, jazzig fuga. Den tredje satsen är ett lyriskt Andantino. I Marschen har Hindemith transformerat Webers ursprungligen rätt långsamma marsch för piano till en energisk final. OLLI MUSTONEN Olli Mustonen började spela piano 5 år gammal och komponera i skolåldern. Han har ända sedan de tidiga tonåren uppträtt som professionell musiker i Finland och utomlands. Mustonens musikaliska insikter har aldrig riktat sig mot det invanda och det konventionella. Mustonen väckte tidigt uppmärksamhet inte endast som pianist utan även som tonsättare. Han har komponerat kammarmusik, symfoniska orkesterverk, instrumentalmusik och vokalcykler. Mustonen började dirigera då han var litet över de tjugo. Han har lett tiotal orkestrar jorden runt. Även om han eftersträvar att reservera allt mera tid över för sitt kompositionsarbete innehåller hans arbetskalender dock fortsättningsvis ca 70 konserter i året. I år har Mustonen fyllt 50. Han har bibehållit en öppen och nyfiken attityd till musik och kreativitet. Jag tänkte att människor som är femtio är värdiga, att de är seriösa vuxna som man tar på allvar. Den där känslan väntar jag fortfarande på. Mustonens dirigentkonst har jämförts med hans pianotolkningar, som också de understryker fascinerade detaljer. Mustonen fördelar sin tid mellan att spela piano, dirigera och komponera precis lika mycket. Han vill inte sätta dessa tre aktiviteter i prioritetsordning; han har konstaterat att han i första hand är musiker. PEKKA KUUSISTO Pekka Kuusisto (f. 1976) blev känd för finländarna då han som barn uppträdde i TV-programmet Viuluviikarit musiikkimaassa. Han hade inlett sina studier vid Östra Helsingfors musikinstitut med Géza Szilvay som lärare. Andra lärare har varit Tuomas Haapanen, Miriam Fried och Paul Biss. Kuusistos musikerskap präglas av en nyfiken attityd till allt nytt. Det är viktigare för honom att göra en mångsidig karriär på olika arenor än att bära den heroiska solistens mantel. År 2013 reflekterade han i Helsingin Sanomat: Det är människans grunddrag att hon oberoende av sitt fackområde undrar om hon kunde vara ännu mera framgångsrik. Jag saknar inte det liv som innehas av de av mina vänner som är grundrepertoarens kungar och drottningar. En dylik karriär 17
förutsätter att man satsar på att marknadsföra sig själv på ett sätt som jag helt enkelt är ovillig att göra. Kuusisto har redan länge idkat samarbete med Olli Mustonen. År 1998 gav duon en recital i New York - detta var även Kuusistos debut i staden- som fick New York Times kritiker att komma med lovord. Då duon uppträdde i Wigmore Hall i London år 2013 gav The Guardians kritiker musikerna fem stjärnor av fem. Kuusisto rör sig ledigt över alla gränser, som samarbetspartners har han såväl barockmusiker och schlagerartister som jazzmusiker och runosångare. Sedan år 2007 är han ledare för Meidän Festivaali i Tusby. Han arbetar tillsammans med Saint Paul Chamber Orchestra i Minnesota och är konstnärlig ledare för ACO Collective i Australien. År 2013 tilldelades han Nordiska rådets musikpris. Kuusistos instrument är en Stradivarius utlånad av Beares internationella violinsällskap. 18 ELINA MUSTONEN Elina Mustonen började spela cembalo 8 år gammal. Efter Sibelius- Akademin fortsatte studierna på Sweelinck-konservatoriet i Amsterdam under ledning av Ton Koopman. År 2006 tog hon sin examen vid Sibelius-Akademin och blev doktor i musik. Mustonen spelar såväl gammal som ny musik. Förutom barockmusik har hon framfört bl.a. Poulencs och de Fallas cembalokonserter, samt beställt och uruppfört nya verk. Under de senaste åren har hon arbetat med även sceniska element. Exempelvis uppsättningen Laulustaan lintu tunnetaan kombinerar Scarlattis cembalomusik med Nobel-författare José Saramagos roman Baltasar och Blimunda, och i Her Infinite Variety Shakespearen naiset sanoin ja sävelin kombineras kvinnomonologer av Shakespeare med virginalmusik. Mustonen är en aktiv förkämpe för djurens rättigheter. Hon har gett konserter med fågeltema och beställt musik med djurmotiv. År 2009 var hon med om att arrangera understödskonserten Norppa Aid i Tempelplatsens kyrka i Helsingfors. År 2011 konstaterade Mustonen i webbtidningen Amfion: Människan har definierat djuren utgående från sitt eget snäva perspektiv. Det är upprörande att man kan tro att en tänkande, kännande varelse skulle få behandlas hur som helst. Då jag för ett par år sedan fick höra hur det är ställt med Saimenvikaren kände jag att jag absolut måste göra något. År 2013 tilldelade Finlands djurskyddsförbund Mustonen en guldmedalj för sitt arbete för att skydda Saimenvikaren. År 2017 tilldelades Mustonen statens femåriga konstnärsprofessur. År 2013 fick hon Pro Musica-priset för sina insatser som musiker och pedagog.
HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den kontinuerligt längst verksamma orkestern i Norden. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för över 100 000 lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus. 1892-1923 uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inledde sin treårsperiod hösten 2016. År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen 70-80 konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren 1900. Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. www.helsingforsstadsorkester.fi Käsiohjelma / Programblad / Program Teosesittelyt / Verkpresentationer / Programme Notes Christian Holmqvist Taiteilijaesittelyt / Artistpresentationer / Artist bios Jaani Länsiö Käännökset / Översättningar / Translations Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design Bond Creative Agency Oy Taitto ja painatus Grano Oy, Vantaa 2017 Oikeudet muutoksiin pidätetään. / Rätt till ändringar förbehålles. / All rights reserved. Käsiohjelma 2 (sis. alv. 10 % 0,18 ). Y-tunnus: 0201256-6 19
LUDWIG VAN BEETHOVEN The Consecration of the House, overture The house in question in The Consecration of the House, the overture composed by Ludwig van Beethoven (1770 1827) in 1822, was a new theatre in the Josefstadt district of Vienna. A decade earlier, he had composed some incidental music for The Ruins of Athens, a play by August von Kotzebue, and when this was chosen as the first production at the new theatre, he was asked to add a few more musical numbers and an overture. The result clearly displays the influence of the Baroque; Beethoven had for some years been studying the music of Bach and Handel and regarded the latter as the 20 HKO SCREEN KONSERTTI-ILTA KOTISOHVALLA HSO SCREEN EN KONSERTKVÄLL I HEMSOFFAN HPO SCREEN ENJOY A CONCERT IN THE COMFORT OF YOUR VERY OWN ARMCHAIR 18.30 SUORA LÄHETYS MUSIIKKITALOSTA / DIREKTSÄNDNINGEN FRÅN MUSIKHUSET / DIRECT BROADCAST FROM THE HELSINKI MUSIC CENTRE 19.00 KONSERTTI / KONSERTEN / THE CONCERT 22.9. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio 1 12.10. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 20.10. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio 1 9.11. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 23.11. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 1.12. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio 1 18.12. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert.
greatest of all composers. According to his secretary, Anton Schindler, he had long been entertaining the idea of writing an orchestral overture in the style of Handel, and the opportunity now presented itself. It is a French overture of the type favoured by Handel, with a slow introduction followed by a contrapuntal Allegro. OLLI MUSTONEN Sonata for Violin and Orchestra Olli Mustonen (b. 1967) is known internationally as a pianist, conductor and composer. He wrote the Sonata for Violin and Orchestra as a commission from the Melbourne Symphony Orchestra in 2012 2013 and the soloist at the premiere conducted by him in 2014 was Kristian Winther. Despite its title, the Sonata is in a practice a three-movement solo concerto. The first movement is serious and monumental, developing passacaglia-type chord sequences to which the violin reacts in different ways. The second movement is joyous and vigorous but gradually acquires darker hues and leads without a break to the finale. After a defiant cadenza drawing on material from the first movement, the orchestra and the violin engage in a dialogue consisting partly of quotations from Beethoven s String Quartet op. 135 ( Muss es sein? ). At the end, says Mustonen, The music becomes more hopeful and finally finds peace, the solo violin ascending to heaven. JOONAS KOKKONEN durch einen Spiegel Finnish composer Joonas Kokkonen (1921 1996) is remembered mainly for his four symphonies, his opera The Last Temptations, three string quartets and cello concerto. His clear polyphony, robust architecture and objective message reflect the influence of J.S. Bach, whom he greatly admired. Scored for 12 stringed instruments and harpsichord, durch einen Spiegel ( as in a mirror ) dates from 1977 and was commissioned by the Festival Strings Lucerne. Like Bach, Kokkonen was a highly devout man in the habit of writing S.D.G. (Soli Deo Gloria/To the Glory of God Alone) at the end of his scores. A religious experience reminded him of the words in I Corinthians, For now we see through a glass, darkly; but then face to face. This maybe explains the title of the piece in four sections subtitled Metamorphoses. Despite its sometimes dreamy, mystic moments, it is marked by the logical application of motif technique and the constant variation of the chords presented at the beginning. 21
PAUL HINDEMITH Symphonic Metamorphoses on Themes of Carl Maria von Weber In the 1930s, Paul Hindemith had barely settled in the USA (to which he had fled from the Nazis) when he was asked by Leonid Massine the choreographer to arrange some pieces by Carl Maria von Weber (1786 1826) for a ballet. The project came to nothing at the time, but in 1943 Hindemith wrote a suite, Symphonic Metamorphoses on Themes of Carl Maria von Weber that is still one of his most-performed works for orchestra. It is in four movements, three of which are based on four Webern pieces for piano Hindemith and his wife often played together for fun. The first is a jolly Allegro and the second a pseudo-oriental scherzo from Webern s overture to Carlo Gozzi s play Turandot (on which Puccini also based his famous opera). The third is a lyrical Andantino and the fourth is a wild transformation of what was originally a fairly slow march. Despite incorporating whole episodes and motifs by Webern, the pieces, their instrumentation and some of the contrapuntal additions are unmistakably Hindemith s. OLLI MUSTONEN Olli Mustonen began playing the piano when he was five and studying composition while still in his teens. His musical ideas are always far from conventional and his listeners never know quite what to expect. His compositions range from chamber to symphonic and instrumental works, and song cycles. At around the age of 20 he took up conducting and nowadays still presides over some 70 concerts a year, though he is now making more time for composing. Over the decades he has appeared with dozens of orchestras worldwide, as both pianist and conductor. Fifty this year, Olli Mustonen still has a youthful attitude to music and music-making. I thought people of 50 would be staid adults to be taken seriously. I m still waiting to feel that, he says. Mustonen s conducting has been likened to his ability to pick out fascinating details in his piano scores. Despite his triple role of pianist, conductor and composer, not one is, he says, more important than the others. Rather, he considers himself to be first and foremost a musician. 22
PEKKA KUUSISTO Pekka Kuusisto (b. 1976) has been playing the violin ever since he was knee-high and has lost none of his boyish curiosity in all things new. He has no desire to emulate those of his peers striving to reign supreme in the standard concerto repertoire, preferring to lead a varied career and make his mark in a variety of arenas. Kuusisto and Mustonen have been in partnership for some two decades now, and their joint recital in 1998 Kuusisto s New York debut got a rave review in the New York Times. In 2013, the Guardian critic at the Wigmore Hall in London gave their recital five stars out of five. Equally at home on the fringes of or outside the classical tradition, Kuusisto makes music with artists in genres ranging from Baroque to pop, jazz and poetry. He has been Artistic Director of the crossover Our Festival in Finland since 2007 and is Artistic Partner with the Saint Paul Chamber Orchestra in Minnesota and Artistic Director of the Australian ACO Collective. He plays a Stradivari violin kindly loaned to him through the Beares International Violin Society. ELINA MUSTONEN Elina Mustonen has been playing the harpsichord ever since she was eight, studying it at the Sibelius Academy and with Ton Koopman in Amsterdam and obtaining a Doctorate from the Sibelius Academy in 2006. She plays both early and contemporary repertoire: music of the Baroque, harpsichord concertos by Francis Poulenc, Manuel de Falla and others, and she has commissioned and premiered new works for the instrument. In recent years, she has also branched out into theatre, combining drama with musical performance. Productions have included A Bird is known by its Song, based on harpsichord music by Domenico Scarlatti and José Saramago s Nobel Prize-winning novel Baltasar and Blimunda, and Her Infinite Variety drawing on monologues by female Shakespearean characters and music for virginals of the period. Both productions have had numerous performances around Finland and Europe. Elina Mustonen is also a staunch defender of animal rights. She has given recitals focusing on birds, commissioned works on animal topics, and in 2009 organised a concert in Helsinki in aid of the ringed seal native to Finland. 23
THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 135 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki was LISÄÄ MUSIIKKIENERGIAA 24 KE 27 / 09 / 2017 19.00 TO 28 / 09 / 2017 19.00 KUOLEMA VENETSIASSA Susanna Mälkki, kapellimestari Gérard Buquet, tuuba Helmut Lachenmann: Harmonica tuuballe ja orkesterille Gustav Mahler: Sinfonia nro 5 Hieno esitys viidennestä sinfoniasta on elämää muuttava kokemus. Fantastinen päätösosa melkein pakottaa pidättämään hengitystä, on Herbert von Karajan todennut Gustav Mahlerin suurteoksesta. Omana aikanaan kylmän vastaanoton saanut sinfonia on säveltäjän esitetyin teos, ja sen Kuolema Venetsiassa -elokuvasta tuttu hidas osa nostaa kyynelet silmiin yhä uudelleen. Saksalaisen konserttimusiikin elävän legendan Helmut Lachenmannin Harmonica tuuballe ja orkesterille on säveltäjän hätkähdyttävin konserttoteos. PE 06 / 10 / 2017 18.00 Kaupungintalon juhlasali Pohjoisesplanadi 11 13 Vapaa pääsy PE 06 / 10 / 2017 20.00 Helsingin kaupunginmuseo Aleksanterinkatu 16 Vapaa pääsy LA 07 / 10 / 2017 14.00 Ateneum-sali Kaivokatu 2 15 / 13 tai museokortti LA 07 / 10 / 2017 16.00 Helsingin taidemuseo HAM Eteläinen Rautatiekatu 8 10 / 8 tai museokortti KAMARIMUSIIKKIA! Kaikkien helsinkiläisten sinfoniaorkesterista on moneksi. Viikon aikana kaupunkilaiset saavat nauttia erilaisiin kamarikokoonpanoihin jakautuvien muusikoiden yllättävistäkin ohjelmista.
appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn 2014. She began a three-year term as Chief Conductor of the Orchestra in autumn 2016. Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in 2012. www.helsinkiphilharmonicorchestra.fi KE 11 / 10 / 2017 19.00 TO 12 / 10 / 2017 19.00 MENNEISTÄ AJOISTA Susanna Mälkki, kapellimestari Alexei Ogrintchouk, oboe Richard Strauss: Oboekonsertto D-duuri Erik Bergman: Aubade Richard Strauss: Ruusuritari, sarja Kolmannen valtakunnan kauhuista selvinnyt Richard Strauss koki taiteellisen uudestisyntymisen 80-vuotiaana. Amerikkalaissotilaan kehotuksesta syntynyttä oboekonserttoa pidetään soittimen suurimpiin lukeutuvana saavutuksena ja taitojen koettelemuksena jopa nimekkäimmille virtuooseille. Maailman parhaaksi kutsutun Concertgebouw-orkesterin soolo-oboisti Alexei Ogrintchouk on juuri sellainen. PE 22 / 09 / 2017 19.00 MYRSKYN JÄLKEEN Leif Segerstam, kapellimestari Helsingfors Sång- och Musikförbund Pjotr Tšaikovski: Myrsky, sinfoninen fantasia Sebastian Hilli: Affekt Pjotr Tšaikovski: Francesca da rimini Nuori Sebastian Hilli voitti ensimmäisellä orkesteriteoksellaan Toru Takemitsu -sävellyskilpailun. Säveltäjän uusi teos Affekt saa kantaesityksensä Helsingin kaupunginorkesterin Emeritusylikapellimestarin Leif Segerstamin johdolla. Satojen laulajien suurkuoro sekä sinfoniaorkesteri esittävät Helsingfors Sång- och Musikförbundin 100-vuotisjuhlien kunniaksi sävelletyn teoksen, jonka tekstit ovat kirjailija Mårten Westön käsialaa. TICKETMASTER: 36 7 sis. palvelumaksun / inkl. serviceavgift / incl. service charge 25
26 I VIULU I VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Satu Savioja II Eija Hartikainen Katariina Jämsä Maiju Kauppinen Helmi Kuusi Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Kari Olamaa Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari Elina Lehto ** Mikaela Palmu ** II VIULU II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Ari Vilhjalmsson 4 Kati Kuusava 4 * Heini Eklund 6 Teija Kivinen 7 Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Silja Fontana Matilda Haavisto Linda Hedlund Anna-Kaisa Oravisto Siiri Rasta Krista Rosenberg Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Eva Ballaz ** Antti Kortelainen ** Pia Sundroos ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Petteri Poijärvi 6 Tuula Saari 7 ** Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Veikko Lipponen Carmen Moggach Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen Matthias Funke ** Maarit Holkko ** Silja Salorinne ** SELLO CELLO Tomas Nuñez-Garcés I Tuomas Ylinen I Kari Lindstedt II Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Aino-Maija Riutamaa de Mata ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Adrian Rigopulos 4 * Jiri Parviainen 6 Martti Pyrhönen 7 Paul Aksman Eero Ignatius Tuomo Matero Viktor Varga ** HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 4 * Qiao Zhang 5 ** Tapio Laivaara Katja Ceder ** Pikkolo Piccolo Jenny Villanen OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula
FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 5 Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin Antti Nisula ** TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo PASUUNA BASUN TROMBONE Valtteri Malmivirta 4 * Jussi Vuorinen 5 * Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Tom Bildo Niklas Larsson ** TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori I / II / III 4 5 6 7 * ** KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER 27
IV SARJA / SERIE / SERIES OLLI MUSTONEN kapellimestari / dirigent / conductor PEKKA KUUSISTO viulu / violin ELINA MUSTONEN cembalo / harpsichord Ludwig van Beethoven (1770-1827) Talon vihkiminen, alkusoitto op. 124 (1822) 10 Invigningen av huset, uvertyr Th e Consecration of the House, overture Olli Mustonen (1967-) Sonaatti viululle ja orkesterille 23 Sonata för violin och orkester Sonata for Violin och Orchestra väliaika / paus / interval Joonas Kokkonen (1921-1996)... durch einen Spiegel... 12 jousisoittajalle ja cembalolle (1976-1977) 19 för 12 stråkar och cembalo for 12 strings and harpsichord Paul Hindemith (1895-1963) Sinfonisia metamorfooseja Carl Maria von Weberin teemoista (1943) 21 Symfoniska metamorfoser över teman av Carl Maria von Weber Symphonic Metamorphosis on Th emes of Carl Maria von Weber Allegro Scherzo (Turandot): Moderato Andantino Marssi / Mars / March Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 21.00