Jäsenviesti Jalmari 5/2017 Tulevia tapahtumia 19.6.-6.8.2017 Seura ja kirjasto ovat suljettuina. 15.-17.8.2017 Jäsenmatka Viroon ja Saarenmaalle 5.9. 2017 Tiistailuento: Presidentti Mauno Koiviston sukujuuret 11.9. 2017 Enemmän irti sukututkimuksen lähteistäilta. Lue lisää 25.9. 2017 Enemmän irti sukututkimuksen lähteistä-ilta. Lue lisää 30.9. 2017 Kirkonkirjat sukututkimuksen lähdeaineistona Helsingissä Lue lisää Lisätietoja syksyn koulutustarjonnasta julkistetaan elokuussa. Tarkista paikkakuntasi koulutustarjonta joko seuraavasta Jäsenviesti Jalmarista tai Seuran verkkosivuilta /koulutukset. Tervetuloa mukaan! Seura toivottaa hyvää kesää kaikille! Toukokuun Jalmarissa Jäsenen kynästä: Några personhistoriska reflektioner Tee ekoteko - tilaa Digi-Genos Genokset ja Jalmarit nyt myös SukuHaussa Hae Suomalaisen sukututkimuksen ansiomitali ansioituneelle sukututkijalle Seuran koulutukset syksyllä 2017 Heikki Vuorimies Genoksen päätoimittajaksi Teemalauantai-työryhmä Suku 2017-tapahtuman videot videokirjastoon Pääkaupunkiseutu-työryhmä Suomalaisia kohteita Maailman muisti -rekisteriin Seuran puhelinnumerot ovat muuttuneet Mikä Jalmari? Jäsenviesti Jalmarissa julkaistaan ajankohtaisia Seuran toimintaa ja sukututkimusta käsitteleviä juttuja. Jalmari ilmestyy kuukauden puolivälissä kesä-heinäkuuta lukuun ottamatta. Jalmarin toimittamisesta vastaa toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoma ja ulkoasusta tiedottaja Laura Aho. Anna palautetta tai kirjoita juttu Oletko osallistunut mielenkiintoiseen sukuharrastus-tapahtumaan tai lukenut hyvän kirjan, jota voit suositella muillekin? Onko yhdistyksessänne käynnissä kiinnostava hanke? Jaa kokemuksesi muiden kanssa ja kirjoita juttu Jalmariin. Niitä voit lähettää osoitteella jalmari@genealogia.fi. Voit myös antaa ruusuja tai risuja palautelomakkeella osoitteessa tinyurl.com/jalmari-lukijapalaute.
Jäsenen kynästä Några personhistoriska reflektioner Min första beröring med släktforskning var i slutet av 1950-talet, då jag efter skolan ofta åkte spårvagn från Tölö till Senatstorget och sedan gick till Riksarkivet, där jag i aulan väntade på min far, vilken som redan pensionerad arkivarie sysslade med släktforskning. Om det var vackert väder promenerade vi ofta hem till Tölö varvid min far berättade om Helsingfors och dess historia. Min far, assessor Folke Landgrén var född i Mariehamn 1890 och således över sextio år gammal då jag föddes. Han hade tidigt blivit faderlös, då min farfar, telegrafchefen för Mariehamns gränskontor Lars Alexander Landgrén avled i en hjärtattack hösten 1899. Därefter flyttade änkan, min farmor Aina, född Nyström (f. 1852), till huvudstaden tillsammans med sina tre söner, min far och mina två farbröder Rolf (f. 1892) och Bror Holger (f. 1896). De tre pojkarna började småningom sin skolgång i Nya Svenska Läroverket, gemenligen kallat Lärkan, beläget invid Kajsaniemiparken vid Mikaelsgatan blott ett stenkast från Järnvägstorget. Följande kontakt med släktforskningen fick jag 11 år gammal vintern 1962 1963 efter att min far avlidit i en hjärtattack i december 1962. Han höll på att fullfölja en s.k. släktkalender för Söderströms Förlag och manuskriptet var så gott som färdigt. Hans goda vän, den jämnårige magister Bertel Appelberg, direktör på Söderströms Förlagsaktiebolag, frågade om min mor, vicehäradshövding Birgitta, född Burgman (f. 1918), kunde åta sig uppdraget att korrekturläsa släktkalendern, vilket hon gärna gjorde. Under vintern satt vi således ofta vid matsalsbordet, min mor och jag och läste korrekturavdragen och jämförde dem med manuskriptet. Min mor gav mig en sida och läste själv en annan. Om jag hittade något fel, så visade jag det för min mor, som sedan gjorde en anteckning i Min farfar, telegrafchef Lars Alexander Landgrén i 1890-talet. korrekturets marginal. Småningom lärde också jag mig tyda dessa korrekturtecken. Arbetet fick en lycklig utgång, i det min fars Släktkalender postumt kunde utkomma sommaren 1963 på Söderströms Förlag. Om min fars släkt hade flyttat till Helsingfors år 1899, så är jag på mödernet urhelsingforsare. Petter Torstensson Burgman, invandrad från Västergötland, var inflyttad till Helsingfors från Viborg i mitten av 1600-talet och hans söner, handlandena Torsten, Hans 1
och Petter hörde till stadens rikaste borgare. Min far däremot härstammade från en bondesläkt i Pielavesi i Savolax. Min farfars farfar Antti Laukkanen (f. 1793), visade sig ha ett gott läshuvud och sändes sålunda år 1811 till Borgå gymnasium, där skolans rektor prompt döpte om honom till Anders Landgren. Anders blev senare präst och kyrkoherde i Uguniemi och en av hans söner Lars Anders blev prost och kyrkoherde i Mäntyharju. Min farfarsfar Alexander Erik Landgrén (f. 1822) var kronofogde och min farfar Lars Alexander (f. 1852) således telegrafist. Min farmor lärarinna Aina Sofia Landgrén f. Nyström. och dennes hustru Anna Catharina Bosin (f. 1732). Fabian Gestrinius farfarsfarfar kyrkoherden Thomas Gestrinius (död i oktober 1670) var gift med Brita Greek, dotter till handelsborgmästaren i Gammelstaden Johan Greek och dennes hustru Brita Reijer. Sålunda går mina rötter här i rätt så krokigt nedstigande led tillbaka till Gammelstadens Helsingfors med släkter som Reiher och Greek. Mina föräldrar vicehäradshövding Birgitta Landgrén f. Burgman och assessor Folke Landgrén. Släkten Burgmans rötter i Helsingfors går alltså tillbaka till 1600-talet, men intressant är att jag också på fäderne har anor till Helsingfors och då ännu längre tillbaka. Min farfarsfarmorsfar Johan Erik Lagerstam (f. 1767) var gift med Aurora Maria Gestrin (f. 1772). Hon var således min farfarsfarmorsmor och dotter till kyrkoherden i Padasjoki Fabian Gestrinius (f. 1739) Min farmor Aina Sofia Nyström var lärarinna, bl.a. i systrarna Antells skola i S:t Michel på 1870-talet. Hon blev sedermera arkivarie vid rådsturätten i Helsingfors (1900 1912) och efterträddes på denna post av min far. Farmor var dotter till kofferdikaptenen Johan Henrik Nyström i Lovisa (f. 1817), som avled i kolera på sitt fartyg i Lübecks hamn sommaren 1853, då min farmor ännu var ett spädbarn. Johan Henrik begrovs på Marienkirchhof i Lübeck, men de allierades bombning av staden år 1944 gjorde slut på kyrkogården. Min farmors äldre bror, Johan Magnus ( Janne ) Nyström blev sjökapten och seglade bröderna Nobels oljefartyg på Kaspiska havet, där han avled i Baku år 1879. Min farmors föräldrahem låg i Lovisa, där hon växte upp med sin mor Sophie Durchman (f. 1818) och dennas svärmor Albertina Ahlqvist (f. 1795), min farmorsfarmor. År 1863 utbröt det polska upproret, som dock de flesta finländare inte hyste någon större förståelse för, särskilt efter Alexander II:s lantdagskallelse sommaren 1863. Min farmors faster, Fredrique Klingberg hade en son, Ainas kusin Berndt Johan Klingberg (f. 1835), löjtnant vid ett ryskt infanteriregemente. Detta regemente kommenderades ut mot de polska upprorsmännen och där i Polen fick också Berndt Klingberg sin okända grav. Hur annorlunda var 2
då ödet för en annan kämpe, som korsade min farmors väg. Farmorsmor Sophie Nyströms syster Johanna var gift med kaplanen i Pernå Fredrik Lindberg (f. Liikanen). Denne hade även en bror, vars son Herman Liikanen redan tidigare sökt sig till Italien för att delta i Garibaldis frihetskrig. Kriget var dock över innan Herman hann fram. Men när det dansk-preussiska kriget bröt ut 1864 reste Herman Liikanen som frivillig till Danmark. På sin färd dit fick han i Stockholm audiens hos självaste konungen Karl XV som gav Herman några uppmuntrande ord som vägkost. Herman hann fram denna gång och han fick sitt elddop vid Dybböls skans, där han med sin pluton täckte återtåget från Dybböl över bron till fastlandet. Han sårades av en gevärskula i höften, men lyckades som sista man krypa över bron till Sönderborg. Under hela sommaren och hösten låg han sårad i Köpenhamn och först i början av år 1865 kunde han återvända hem, som löjtnant med Dannebrogens riddartecken på sin rock och löfte om dansk statspension. Min farmorsmor Sophie var visserligen infödd Lovisabo, men hennes anor var främmande. Hennes far var sjökaptenen Johan Gustaf Durchman (f. 1778), vars far källarmästaren Gustaf Durchman (f. 1734) hade inflyttat från Tyskland på 1770-talet. Sophies mor rikssvenskan Maria Ulrika Ståhlbom var född i Gävle år 1778. Min mormor Sigrid Mathilda Burgman o.s. Randell. Min morfarsfar Anders Victor Burgman (f. 1840) grundade landets första trådrullefabrik i Sysmä på 1870-talet, där även min morfar Walter Emanuel föddes år 1874. Sysmä Trådrullefabrik Ab gick i konkurs år 1878 och min morfarsfar blev småningom syssloman (ekonom) vid allmänna sjukhuset i Nyslott. Min mormor Sigrid Sofia Randell (f. 1884) var född i Esbo och både hennes mor Amanda Mathilda Winberg (f. utom äktenskap år 1852) och mormor Sofia Mathilda Winberg (f. 1830) var seglivade och levde till långt över 90 års ålder. Mormor var i början av förra seklet servitris på restaurang Fölisön, där hon också träffade min morfar, vackra Walter kallad, som studerade medicin och flitigt frekventerade dylika ställen. Studierna blev på hälft (medicine kandidat), men kärleken bestående. Morfar blev småningom militärtjänsteman och arbetade på försvarsministeriets avdelning T (taisteluvälineosasto). Under inbördeskriget 1918 sympatiserade de flesta av mina anfäder och -mödrar med den vita regeringssidan. Morfars äldsta syster Vera Burgman (f. 1869) var gift med Adolf Renvald, överste i general Mannerheims armé och med vid intagningen av Tammerfors i mars. Han blev efter Helsingfors intagning utsedd till kommendant i Helsingfors i maj 1918. Morfar deltog i striderna om huvudstaden som medlem av Helsingfors skyddskår och även min far kunde i april 1918 återvända till sin tjänst som arkivarie, efter att han i mars vägrat ge de röda myndigheterna i huvudstaden nyckeln till det med en massiv järndörr försedda valvet, där rådsturättens domböcker förvarades. På grund av detta tvingades han gå under jorden och hålla sig gömd i sex veckor. Min morfar, som var en inbiten tobaksrökare avled i Vasa under fortsättningskriget 1942. Diagnosen var hjärtastma, förmodligen vad man idag skulle kalla angina pectoris med hjärtattack som följd. Mormor är den enda av mina mor- och farföräldrar som jag träffat. Hon bodde i vårt hem i Tölö på 1950-talet 3
innan hon flyttade till ett ålderdomshem, Lugnet i Esbo, där hon avled år 1962, samma år som min far. Själv flyttade jag som tolvåring år 1963 till Borgå, där min mor blev justitierådman vid rådsturätten. Jag skrevs in i anrika Borgå lyceum, J. L. Runebergs skola, varifrån jag blev student år 1970. Jag inledde mina studier vid historisk-filologiska fakulteten vid Helsingfors universitet år 1971. De nya studenterna trädde nationsvis in till rektor Mikko Juva, och företrädande Nylands nation fick också jag skaka hand med honom. Historia blev mitt huvudämne och Jarl Gallén min professor. Senare skrev jag även in mig i teologiska fakulteten och avlade småningom både filosofie och teologie magister examen. Mina första vetenskapliga arbeten behandlade vår huvudstads historia: min pro seminarieuppsats i historia skrev jag om Helsingfors åren 1808 1809 och min pro gradu uppsats handlade om administrationen och det passiva motståndet i samma stad under stora ofreden. Under 1980- och 1990-talet var jag involverad i flera större historieprojekt, 1980 1983 i det av professorn och sedermera universitets-rektorn och akademikern Päiviö Tommila ledda forskningsprojektet Den finländska tidningspressens historia och 1983 1986 i J.V. Snellmans Samlade Arbeten. Åren 1986 1992 författade jag en undersökning om vårt lands boktryckarhistoria på 1900-talet, Kirjapainotaito itsenäisessä Suomessa. Min presshistoriska avhandling om Helsingfors Dagblads etableringsskede 1861 1864 blev färdig år 1995. Min väg ledde småningom till Brages urklippsverk, senare Brages Pressarkiv, där jag var arkivchef 1998 2001. Under min tid som arkivchef rekryterades jag till två uppgifter som kom att få stor betydelse för mig. Min far hade alltsedan samfundets start år 1917 var aktiv i Genealogiska Samfundet i Finland och bl.a. varit styrelseledamot och arkivarie för samfundet på 1920-talet. År 1999 höll jag ett föredrag på Min morfar Walter Emanuel Burgman år 1919. Svenska litteratursällskapet om Bokhistoria i ett nordiskt perspektiv. Bland åhörarna befann sig samfundets verksamhetsledare Leif Mether, som några veckor senare traskade upp till Pressarkivet vid Kaserngatan och frågade mig om jag ställde upp i valet av ny styrelseledamot i samfundet. Jag svarade jakande och blev invald i styrelsen för perioden 2000 2001. Snart gick det upp för mig att det var tänkt att jag skulle efterträda dåvarande ordföranden Jyrki Paaskoski, som aviserat sin avgång. Jag övertog sålunda ordförandeklubban för Genealogiska Samfundet 2001 och svingade den i två år (2001 2002) och satt ännu i styrelsen år 2003. Därefter har jag varit medlem av samfundets publikationsutskott och dess valberedningsutskott och är fortfarande medlem av redaktionsrådet för tidskriften Genos. 4
Leif Mether, som vurmade för datateknikens utveckling inom släktforskningen var som människa en varmhjärtad visionär och som verksamhetsledare en perpetuum mobile. Genealogiska Samfundet står i en stor tacksamhetsskuld till Leif, som gick bort alltför tidigt. Han värvade också samfundets nuvarande verksamhetsledare P. T. Kuusiluoma, som snabbt visade sig vara en värdig efterträdare. Under hans driftiga ledning har Genealogiska Samfundet i Finland etablerat sig som ett av de viktigaste vetenskapliga samfunden i vårt land. Det andra uppdraget som jag rekryterades till var posten som ansvarig redaktör för Historisk Tidskrift för Finland, där jag from. 2001 års årgång efterträdde professor Max Engman. Jag blev den femte redaktören för denna av Historiska föreningen utgivna tidskrift, grundad 1916. Under mina sexton år som ansvarig redaktör för tidskriften (2001 2016) utkom den med sammanlagt 64 nummer. Bägge dessa uppdrag gav mig råg i ryggen när jag våren 2004 utsågs till direktör för Renvall-institutet inom universitetets humanistiska fakultet. Därifrån har resan gått till prefekt för institutionen för världens kulturer (sedan 2010) och pro dekanus vid sammafakultet (2014 2015). Nu står universitetet och humanistiska fakulteten inför stora förändringar omfattande både en förvaltningsreform, en studiereform och en strukturreform, vilka alla genomförs åren 2016 2017. Även om jag kanske har haft mina dubier inför alla dessa samtidiga förändringar, så minns jag min svärmors Aune Fredrika Oksanens (f. Pakarinen, 1913 1991) kloka ord: Antaa hevosen surra, sillä on isompi pää (Låt hästen sörja, den har större huvud). Lars-Folke Landgrén Tee ekoteko - tilaa Digi-Genos Nyt voit saada Genoksen digitaalisena! Aikakauskirja Genos kuuluu Seuran keskeisimpiin jäsenetuihin ja se toimitetaan jäsenille neljä kertaa vuodessa. Nyt voit valita haluat Genoksen paperisena tai digilehtenä. Digitaalisen Genoksen tilaajat saavat tiedon uuden Genoksen ilmestymisestä sähköpostitse ja voivat ladata lehden omalle koneelleen välittömästi. Jos haluat Genoksen digitaalisena, ilmoitathan asiasta osoitteeseen seura@genealogia.fi. 5
Genokset ja Jalmarit nyt myös SukuHaussa Aikakauskirja Genos ilmestyy nyt myös sähköisenä SukuHaussa. Uusi Genos lisätään verkkopalveluun samaan aikaan kuin paperinen Genos ilmestyy. Joskus sähköinen Genos ehtii jo aikaisemmin. Myös Jäsenviesti Jalmari lisätään SukuHakuun heti ilmestymisen jälkeen. Sekä Genoksen että Jalmarin sisältö ovat haettavissa SukuHaun hakulomakkeen kautta. Genoksen ja Jalmarin aiemmat numerot lisätään SukuHakuun tulevan kesän aikana. Ei vielä SukuHaku-tunnuksia? Olemme lähettäneet käyttäjätunnukset kaikille jäsenillemme, joiden sähköpostiosoite on tiedossamme. Jos et ole vielä saanut tunnuksia, ilmoita sähköpostiosoitteesi meille osoitteella sukuhaku@genealogia.fi. Saat tunnukset suoraan sähköpostiisi. 6
Hae Suomalaisen sukututkimuksen ansiomitali ansioituneelle sukututkijalle Suomen Sukututkimusseuran hallitus on perustanut Seuran 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Suomalaisen sukututkimuksen ansiomitalin, jolla palkitaan sukututkimuskentällä osoitetuista ansioista. Ansiomitalin hakeminen ja myöntäminen ei ole sidottu Seuran jäsenyyteen. Suomalaisen sukututkimuksen ansiomitali voidaan myöntää henkilölle tai yhteisölle tunnustuksena sukututkimuksen hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä. Kyse voi olla pitkäaikaisesta ja aktiivisesta toiminnasta sukututkimusyhdistyksessä tai sukuseurassa esimerkiksi vapaaehtoistoimijana tai luottamustehtävissä. Myös yhteisön huomattava tutkimustyötä edistävä hanke tms. saattaa täyttää ansiomitalin myöntämiselle asetetut kriteerit. Ansiomitali voidaan myöntää myös suku- ja henkilöhistorian tutkimuksessa osoitetuista ansioista. Tällöin kyseeseen voi tulla esimerkiksi huomattava työ korkeatasoisten sukukirjojen tai sukuartikkeleiden kirjoittamisessa. Kultainen ansiomitali voidaan myöntää henkilölle tai yhteisölle tunnustuksena sukututkimuksen hyväksi tehdystä erityisen ansiokkaasta työstä. Kultainen ansiomitali annetaan ainoastaan yhdelle saajalle vuodessa. Vapaamuotoiset esitykset ansiomitalin myöntämisestä osoitetaan Suomen Sukututkimusseuran hallitukselle ja lähetetään sähköpostitse toiminnanjohtajalle osoitteella pt.kuusiluoma@genealogia.fi. Esityksen tekijä sitoutuu maksamaan myönnetystä ansiomitalista lunastusmaksun 100. Ansiomitalin saajalle luovutetaan mitalin lisäksi kunniakirja. Ansiomitaliesityksiä voi tehdä pitkin vuotta, mutta ne on jätettävä Suomen Sukututkimusseuralle vähintään kaksi kuukautta ennen suunniteltua luovutusajankohtaa. Vuonna 2017 Suomen Sukututkimusseura luovutti viimeksi myönnettyjä ansiomitaleita Suku 2017 -tapahtumassa lauantaina 18.3.2017. Ansiomitalin esittäjä voi myös järjestää luovutustilaisuuden itse. Lue lisää ja katso mitalin saajat. 7
Suomen Sukututkimusseuran koulutustoiminnan tehtävä on järjestää suku- ja henkilöhistoriaa käsitteleviä seminaareja ja muita alan tutkijoille suunnattuja korkeatasoisia koulutustilaisuuksia aihepiireistä, jotka edesauttavat tutkimustyötä. Seura tuottaa esitelmäohjelmaa suku- ja henkilöhistorian tutkimukseen ja lähdeaineistoihin liittyvistä aiheista sekä koulutusta sukukirjojen kirjoittamisesta ja julkaisemisesta. Juhlavuotensa kunniaksi Seuran koulutuspäivät ovat vuonna 2017 aihepiireiltään aiempaa monipuolisempia ja niitä on tarjolla eri puolilla Suomea. Syksylle varmistuneet koulutukset Kirkonkirjat sukututkimuksen lähdeaineistona Kurssilla perehdytään kirkonkirjojen käyttöön ja saatavuuteen. Tutuksi tulevat Seuran oma HisKi-tietokanta sekä lisäksi mm. Karjala-tietokanta, Digiarkisto, Digitaaliarkisto ja Kansallisarkiston käyttölupamenettely. Koulutus antaa hyvät valmiudet omatoimiseen sukututkimukseen, vaikka kotisohvalta käsin. Opettaja: Juha Vuorela. HELSINKI 30.9. Tieteiden talo (Kirkkokatu 6) klo 9 16. TURKU 7.10. Kansallisarkisto Turku, klo 9-16. Ilmoittaudu mukaan Henkikirjat, SAY ja maakirjat suku- ja talohistorian lähteinä Kurssilla perehdytään syvällisesti henkikirjojen, Suomen Asutuksen Yleisluettelon (SAY) ja maakirjojen käyttöön sukuja talohistorian lähdeaineistoina. Kurssi sopii erityisen hyvin kaikille suku- ja talohistorian harrastajille, jotka haluavat laajentaa aiempaa lähdeaineisto-osaamistaan. Opettaja: Juha Vuorela. HÄMEENLINNA 28.10., Kansallisarkisto Hämeenlinna, klo 9-16. Ilmoittaudu mukaan 8
Tuomiokirjat, lainhuudot ja perukirjat suku- ja henkilöhistorian lähteinä Kurssilla perehdytään syvällisesti tuomiokirjojen, lainhuutojen ja perukirjojen käyttöön suku- ja talohistorian lähdeaineistoina. Kurssi sopii erityisen hyvin kaikille suku- ja talohistorian harrastajille, jotka haluavat laajentaa aiempaa lähdeaineisto-osaamistaan. Opettaja: Juha Vuorela. HELSINKI 25.11. Tieteiden talo (Kirkkokatu 6) klo 9 16. Ilmoittaudu mukaan Kaikkien koulutusten osallistumismaksu on Seuran jäsenille 35 euroa ja muille kuin jäsenille 49 euroa. Lisäksi syksyllä jatkuvat myös erittäin suositut Enemmän irti sukututkimuksen lähteistä - illat. Kouluttaja Juha Vuorelan johdolla käsitellään syksyllä seitsemän maanantai-illan verran erilaisia sukututkimuksen lähteitä sekä niiden hyödyntämistä tehokkaalla tavalla. Voit halutessasi osallistua jokaiseen iltaan tai vain tiettynä iltana. Kaikki illat pidetään klo 17.30 19.00 Helsingin Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6). Osallistumismaksu on 10 euroa/ilta, maksu hoidetaan käteisenä paikan päällä. Tervetuloa ilman erillistä ilmoittautumista! Iltojen ajankohdat 11.9. Kansallisarkiston Astia-palvelu ja Digitaaliarkisto mitä sieltä löytyykään 25.9. Talojen maanluontoja ja talohistoriaa 9.10. Miten kirjoitan tarinoita? Live-esitys siitä, miten reilussa tunnissa voi tehdä tarinan netistä löytyneistä lähteistä 23.10. Kirkonarkistojen aarteet - pöytäkirjat, tilikirjat, perukirjat, avioliittokuulutusten liitteet. 6.11. Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen tallentamat aineistot ja niiden hyödyntäminen 20.11. Sukututkimustietojen säilytys ja tallentaminen ohjelmistot, käytännöt. 4.12. Suomen Sukututkimusseuran nettipalvelut Elokuussa varmistuu lisää koulutuspäiviä useista aiheista esimerkiksi geneettisestä sukututkimuksesta. Tarkista paikkakuntasi koulutustarjonta tulevista Jalmareista tai Seuran sivuilta. Lämpimästi tervetuloa Seuran koulutustilaisuuksiin! 9
Heikki Vuorimies Genoksen päätoimittajaksi FT Heikki Vuorimies on valittu Genoksen vastaavaksi päätoimittajaksi Genoksen numerosta 3/2017 alkaen. Heikki Vuorimies on ollut Genoksen toimituksessa vuodesta 2012 lähtien ja toiminut lehden toimituspäällikkönä vuodesta 2015. Heikki Vuorimies on myös Seuran tutkijajäsen. Genoksen toimitukseen kuuluvat lisäksi toimittajat FT Tiina Miettinen ja Veli-Pekka Toropainen sekä toimitusavustaja Pasi Saarimäki ja toimitussihteeri Maria Vasenkari. Vasemmalta Maria Vasenkari, Heikki Vuorimies, toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoma, Veli-Pekka Toropainen ja Tiina Miettinen Ritarihuoneella 18.3.2017. Teemalauantai-työryhmä Seuran Teemalauantai työryhmä järjestää vuosittain huhtikuussa ja lokakuussa Teemalauantain Tieteiden talolla Helsingissä. Teemalauantaina tarkastellaan esipolvien elämään liittyviä ilmiöitä asiantuntijoiden pitämien esitelmien valossa. Museoviraston kuva-arkisto Työryhmän uudeksi puheenjohtajasi on valittu Seuran varapuheenjohtaja Jukka Partanen. Työryhmään kuuluvat myös Marketta Kännö, Terhi Nallinmaa-Luoto, Christer Kuvaja ja Marja Pohjola. Teemalauantai järjestetään seuraavan kerran 21.10.2017. Tarkista tulevat Teemalauantait Seuran sivuilta /teemalauantai ja katso edellisten Teemalauantaiden videoidut esitelmät videokirjastosta /videokirjasto Tervetuloa mukaan! 10
Suku 2017 -tapahtuman videot videokirjastoon Suku 2017-tapahtuman videoidut esitelmät tulevat katsottaviksi videokirjastoon vielä ennen kesää. Nyt Videokirjastossa on vapaasti katsottavissa tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio "Perusoikeudet sukututkimuksessa -esitelmä Suku 2017 -tapahtumasta ja siihen liittyvä diaesitys. Katso diaesitys tästä ja esitelmä tästä. Videokirjaston monipuolisine esitelmineen löydät osoitteesta /videokirjasto. Videokirjaston katseleminen vaatii kirjautumista jäsensivuille. Jäsensivujen tunnukset löydät viimeisimmän Genoksen takakannen osoitetarrasta. Syksyllä Seuran videotarjonta laajenee, kun Seuran tuore YouTube-kanava otetaan todenteolla käyttöön. Voit käydä jo nyt seuraamassa kanavaa ja katsomassa Seuran 100-vuotisjuhlan ohjelman. Seuraa kanavaa tästä. Mukavia katseluhetkiä! Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio esitelmöi Otaniemessä 18.3.2017. Pääkaupunkiseutu-työryhmä Seuran pääkaupunkiseutu-työryhmä järjestää esitelmätilaisuuksia sekä tutustumiskäyntejä pääkaupunkiseudun kohteisiin. Työryhmän uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Seuran hallituksen jäsen Kari Salo. Työryhmään kuuluvat myös Marketta Kännö, Mariliina Perkko, Arto Hautala ja Mikko Kuitula. Työryhmä järjestää syksyllä esitelmätilaisuudet 5.9. presidentti Mauno Koiviston ja 10.10. Otto Wille Kuusisen sukujuurista. Lisäksi syksyn aikana järjestetään tutustumiskäynnit Sotaarkistoon, Merenkulkulaitokselle ja Kansan Arkistoon. Seuraa pääkaupunkiseutu-työryhmän järjestämiä tapahtumia Seuran verkkosivuilla. Tervetuloa mukaan! 11
Suomalaisia kohteita Maailman muisti -rekisteriin Ensimmäiset suomalaiset kohteet Unescon Maailman muisti -rekisteriin valittiin huhtikuussa. Kansalliskirjastosta rekisteriin valittiin Fragmenta membranea -kokoelma, Monrepos n kartanon kirjasto ja Zacharias Topeliuksen arkisto, Helsingin kaupunginarkistosta XV Olympia Helsinki 1952 -arkisto, Ålands Sjöfartsmuseumista ja Ålands Landskaparkivista Rederiaktiebolaget Gustaf Eriksons arkiv 1913 1947 sekä Åbo Akademin kirjastosta Suomen Talousseuran arkisto 1797 1917. Maailman muisti -ohjelma pyrkii suojelemaan maailman arkisto- ja kirjastoperintöä, parantamaan sen saavutettavuutta sekä lisäämään tietoisuutta tämän perinnön olemassaolosta ja merkityksestä. Suomen kansallinen komitea vastaa ohjelman kokonaisvaltaisesta toteuttamisesta Suomessa. Fragmenta membranea Fragmenta membranea -kokoelma sisältää 9 319 pergamenttilehteä noin 1 400:sta keskiaikaisesta kirjasta. Valtaosa näistä oli keskiajalla käytössä nykyisen Suomen alueen seurakuntakirkoissa. Suurin osa lehdistä on peräisin latinankielisistä liturgisista kirjoista, mutta kokoelmaan kuuluu myös juridisten ja teologisten teosten fragmentteja. Kokoelman vanhin lehti on 1000-luvulta, myöhäisimmät 1500-luvun alusta. Fragmenta membranea -kokoelma on suurin Suomen keskiajalta säilyvä kirjallinen aineisto. Se antaa edustavan kuvan siitä, mitä maamme varhaisin kirjallinen kulttuuri oli ja miten luku- ja kirjoitustaito saapuivat Suomeen. Kokoelma on laaja, ainutkertainen ja valottaa sellaista Suomen historian osaaluetta, josta mikään muu aineistokokonaisuus ei kerro. Kokoelma on myös kansainvälisesti harvinainen otos keskiajan arkipäiväisistä käyttökirjoista. Seurakuntakirkkojen kirjoja säilyy hyvin vähän kaikkialla Euroopassa, sillä ne menettivät käyttöarvonsa reformaation, vastareformaation ja kirjapainotaidon myötä. Koska kirjojen pergamentti oli kestävää raaka-ainetta, se otettiin uusiokäyttöön. Ruotsin valtakunnassa kierrätyksestä vastasivat Vaasa-ajan kruununvoudit, jotka hyödynsivät pergamenttia tilikirjojensa kansina 1540-luvulta alkaen. Kiertäessään maakuntia ja hajottaessaan seurakuntakirkkojen kirjoja 12
kansimateriaaliksi he tulivat vahingossa keränneeksi edustavan otoksen keskiajan jokapäiväisimmistä ja muualla enimmäkseen tuhoutuneista kirjoista. Voutien tilit kaikkialta valtakunnasta arkistoitiin Tukholmaan, mutta kun Suomi vuonna 1809 liitettiin Venäjään, maata koskeva asiakirja-aineisto siirrettiin ensin Turkuun ja sitten Helsinkiin. Näin myös 1500- ja 1600-lukujen voudintilit keskiaikaisine kansineen saapuivat Suomeen. 1840-luvulla pergamenttikannet irrotettiin silloisessa Valtionarkistossa tilikirjojen ympäriltä. Pergamenteista muodostettiin erillinen kokoelma, joka siirrettiin Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston kirjastoon (nykyinen Kansalliskirjasto) Senaatin päätöksellä vuonna 1843. Seuran puhelinnumerot ovat muuttuneet Seuran 010-alkuiset puhelinnumerot poistuivat käytöstä toukokuun alussa. Seuran asiakaspalvelunumero on nyt 050 3733 715. Lisäksi käytössä ovat suorat numerot Seuran toimijoille; toiminnanjohtajalle 050 3313 856, tiedottajalle 050 3733 716 ja kirjastonhoitajalle 050 3733 715. Muistathan myös muuttaa kännykkään tallennetut numerot! 13