VIIHDEKÄYTTÖ KÄYTTÄJÄN SILMIN

VIIHDEKÄYTTÖ KÄYTTÄJÄN SILMIN Hanna Pennanen - Tiina Salo Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö Sosiaalialan koulutusohjelma Sosiaali- ja kasvatusalan Suuntautumisvaihtoehto SOSIONOMI (AMK)

1 TIIVISTELMÄ Hanna Pennanen, Tiina Salo. Viihdekäyttö käyttäjän silmin. Syksy 2006, 53 s, 1 liite. Diakonia- ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö, sosionomi (AMK). Opinnäytetyö kartoittaa huumeiden käyttäjien näkemystä pinnalla olevaan käsitteeseen viihdekäyttö. Työllämme tuodaan esiin uusia näkökulmia jo olemassa olevaan kirjallisuuteen ja tarkoituksena on tuoda esiin käyttäjien omia kokemuksia ja mielipiteitä viihdekäytöstä. Työllä ei ole tarkoitus tuoda esille selkeitä uusia tuloksia, vaan herättää lukijoissa ajatuksia. Aineisto on kerätty haastattelemalla ja käyttämällä jo olemassa olevaa materiaalia. Haastatteluun osallistui kuusi miestä ikäjakaumalla 24 28 vuotta. Haastateltavat olivat kaikki pääkaupunkiseudun lähistöltä. Haastateltaville lähetettiin aluksi sähköpostin välityksellä suuntaa antavat haastattelukysymykset, jotta he saisivat esimakua siihen mitä tuleman pitää. Haastattelut suoritettiin yksilö- ja ryhmä haastatteluina sekä yksi sähköpostin välityksellä. Haastattelut kirjattiin paperille, emmekä käyttäneet nauhuria asian arkaluonteisuuden takia. Haastattelujen jälkeen materiaali litteroitiin ja materiaalia syntyi kiitettävästi. Ensimmäiseksi kuvaamme kuinka olemme tutkimuksen suorittaneet ja määrittelemme työn viitekehyksen. Seuraavaksi käsittelemme huumeiden historiaa Suomessa. Kappaleessa kuusi, seitsemän ja kahdeksan avaamme käsitteitä kokeilukäyttö, viihdekäyttö ja ongelmakäyttö. Työ käsittelee myös valistusta, sillä koimme sen meidän ammatillisuutta tukevaksi. Lopuksi pohdimme meidän omaa ammatillisuuttamme ja tutkimuksen onnistumista. Tutkimustulosten perusteella todetaan, että haastateltavat eivät olleet täysin samoilla linjoilla jo olemassa olevan kirjallisuuden ja tietoperustan kanssa. Myös yhtäläisyyksiä löytyi. Haastateltavien mielestä viihdekäyttö ei ole niin vahvasti sidoksissa bilekulttuuriin ja he myös miettivät voidaanko edes puhua viihdekäytöstä. He kokivat ennemminkin käyttönsä ongelmaksi, selviten kuitenkin arkisista haasteista. Haastateltavat eivät olleet tyytyväisiä valistukseen, jota olivat saaneet nuorena. Heidän mielestään valistuksessa tulisi panosta enemmän ja eritoten henkisiä ja fyysisiä vieroitusoireita. Käytön lopettamisen syyksi voisi jokainen haastateltava olettaa rakkauden. Yksi haastateltavistammekin toteaa; Rakkaus on universumin vahvin voima. Asiasanat: Huumeiden viihdekäyttö, päihteet, huumeet, bilekulttuuri, valistus, syvähaastattelu, sisällön analyysi

2 ABSTRACT Hanna Pennanen, Tiina Salo. Recreational drug use through users eyes. Järvenpää, Autumn 2006, 53 p, 1 appendix. Diaconia University of Applied Sciences. Järvenpää Unit. Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. The purpose of this study is to find out drug users perspectives on the concept of recreational drug use. We are trying to bring a new perspective on already existing literature and bring out the users own feelings and opinions about recreational drug use. The point of the research is not to give specific results, but rather to raise questions in the readers. Data for this study was collected from interviews and using already existing material (literature, Internet, media). The group included six men who all live near the capital city. Ages ranged from 24 to 28 years. First they were sent questions by e-mail, so they would have an idea what would be asked. Interviews were carried out in three different ways: individual, group interviews and by e-mail. Interviews were written down, but we did not use a tape recorder because we felt that the topic is too sensitive for that. After the interviews we went through all the notes and we got useful material. At first we describe how we have completed the study and what our framework for it is. Next we describe the history of the drugs in Finland. In chapters six, seven and eight we explain concepts experimental use, recreational drug use and problem use. We also took drug education to deal with, because that will support our education. In the end we reflect the results on our own profession and success of our study. The results of this study demonstrate that the interviewees were not feeling the same way as existing studies assume. But few different opinions were found the interviewees think that recreational drug use is not connected to party culture and they debate whether it is even right to speak about recreational drug use. The interviewees feel that their drug use is a problem but they still manage to get trough everyday challenges. The interviewees were not satisfied with drug education that they had had at school. They think that someone should invest more in drug education and especially emotional and physical withdrawal symptoms must be discussed more. A reason to give up using drugs could be for example love. One of the interviewees stated: love is the strongest power in the universe. Key words: drugs, recreational drug use, party culture, drug education, in-depth interview

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO...4 2 AINEISTON KERUU...5 2.1 Haastattelun lähtökohdat...8 3 AINESTON ANALYYSI...9 4 VIITEKEHYS...10 4.1 Aiemmat tutkimukset aiheesta...11 5 HUUMEIDEN HISTORIAA SUOMESSA...13 5.1 Huumausaineet...15 5.1.1 Kannabis...15 5.1.2 LSD...19 5.1.3 Amfetamiini...19 5.1.4 Ekstaasi...21 5.1.5 Kokaiini...22 5.2 Haastattelulöydöt...23 6 KOKEILUKÄYTTÖ...24 6.1 Haastattelulöydöt...25 7 VIIHDEKÄYTTÖ...26 7.1 Haastattelulöydöt...28 7.2 Viihdekäytön kulttuuri ja historia...29 7.3 Yleiset viihdekäytön huumausaineet...33 7.3.1 Haastattelulöydöt...34 7.4 Viihdekäytön riskit...34 7.4.1 Haastattelulöydöt...35 8 ONGELMAKÄYTTÖ...37 8.1 Riippuvuus ja vieroitusoireet...38 8.2 Huumevieroitus...41 9.4 Huumevalistus...47 9.4.1 Haastattelulöydöt...49 10 POHDINTA...49 11 LÄHTEET...54 LIITTEET Liite 1. Suuntaa antavat kysymykset..57

4 1 JOHDANTO Opinnäytetyömme aiheena on huumeiden viihdekäyttö käyttäjien näkökulmasta. Tarkoituksenamme on saada hieman lisää selvyyttä huumeiden viihdekäytöstä ja ylipäätänsä selvittää, voidaanko viihdekäytöstä edes puhua. Työ sai alkunsa suuresta mielenkiinnosta asiaa kohtaan ja halusimme myös tuoda jo olemassa olevaan tietoon uusia näkökulmia. Aihe kiinnosti meitä sen takia, että se on puhuttanut paljon mediassa ja uskomme sen olevan asia, johon törmäämme työelämässä. Koska tutkimuksemme on vain yksi pieni otos huumeiden käyttäjien mielipiteistä, tutkimus on keskustelua aiempien tutkimustuloksien kanssa kanssa, ei niinkään uusien tuloksien etsintää. Tutkimus on aineistolähtöistä ja aineiston perusteella olemme saaneet käsiteltävät asiat tähän työhön. Ajattelimme myös, että työtämme voi hyvin suositella luettavaksi niille, jotka työssään joutuvat valistamaan nuoria. Työssä yhdistyy ajankohtainen tieto ja kokemus. Tässä työssämme annamme huumeiden käyttäjien itse puhua. Meidän mielestämme tärkeimpiä löytöjä työssämme olivat viihdekäytön eriävät mielipiteet ja valistuksen puute. Työ antaa hyvän perustietopaketin huumeista ja niiden käytöstä ja yleisyydestä Suomessa. Työ mahdollistaa helpon tutustumisen tarvittaviin tietoihin, sillä kaikki tarvittava on samoissa kansissa. Lisäksi työ voi olla luentomateriaalina esimerkiksi alan oppilaitoksiin. Koska työ on ajankohtainen ja siinä olevat tiedot ovat lähes kaikki peräisin 2000 luvulta, niin asia on ajankohtaista. Työmme käsittelee huumeidenkäytön nykytilaa ja sitä mihin suuntaan se on kehittymässä.

5 2 AINEISTON KERUU Suoritimme kuusi haastattelua marraskuu-helmikuussa 2006 syvähaastattelu menetelmällä. Tutkimus on siis kvalitatiivinen, eli laadullinen. Noudatimme tutkimusprosessissa sitä melko täsmällisesti Jari Eskolan määrittelemää monen ylämäen teemaa. Ensimmäinen mäki on tutkimuksen hahmottamista ja toinen aineiston keräämistä eli meidän tapauksessamme haastattelujen tekeminen. Kolmas mäki liittyy yleensä aineiston litterointiin eli haastattelujen kirjoittamiseen tietokoneelle. Ylämäet eivät vielä lopu tähän, sillä jyrkin mäki on vielä edessä, eli aineiston analyysi. Tästä asiasta olemme täysin samaa mieltä. Koimme analyysin vaikeaksi. (Eskola 2001, 133.) Ennen aineiston keruuta tehdessämme haastattelulomaketta mietimme, mitä haluamme työltä saada ja mitä toivomme sen antavan sosiaalialan asiantuntijoille. Ennen haastattelujen toteuttamista mietimme viihdekäytön esille tulemista ja sen käsittelemistä. Uskoimme viihdekäytön olevan olennaisin keskustelun aihe. Viihdekäyttö ei kuitenkaan noussut haastatteluissa esille niin kuin olimme odottaneet, joten tämä muokkasi tutkimussuuntaamme jonkin verran. Aihetta oli vaikea rajata ja tutkimuskysymystä määrittää, sillä aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Saimme kuitenkin määriteltyä aiheemme, sillä meitä helpotti ajatus, että aineisto voi johdattaa meitä. Siispä työmme on aineistolähtöistä analyysia, jossa teoria pyritään konstruoimaan aineistosta. Otimme käsiteltäväksi asian viihdekäyttö, sillä se on tällä hetkellä hyvin keskeinen asia. Haastattelujen jälkeen koimme, että pystymme tuomaan esille käyttäjien omia käsityksiä viihdekäytöstä, ne eroavat hieman olemassa olevasta tutkimustiedoista. Haastatteluaineistomme antaa uutta näkökulmaa ylipäätänsä huumeiden käyttäjien ajatuksista ja erilaista kuvaa viihdekäytön maailmasta. Tutkimus on keskustelua aiemman kirjallisuuden kanssa, mutta ei niinkään tulosten etsimistä. Tutkimuksemme on vain yksi otos huumeiden käyttäjistä, eikä tarkoituksenamme ole tehdä yleistyksiä. Ajattelimme myös, että työtämme

6 voisi suositella luettavaksi niille jotka työssään joutuvat valistamaan nuoria sekä mahdollisesti oppimateriaaliksi sosiaalialan- oppilaitoksiin, sillä työssä yhdistyy ajankohtainen tieto ja kokemus. Tässä työssämme annamme huumeiden käyttäjien itse puhua. Valitsimme haastateltaviksi miehiä, sillä koimme haasteellisemmaksi puhua vaikeista asioista miesten kanssa. Tarkoituksenamme oli herättää ajatuksia. Useinhan todetaan että miehen on vaikea puhua ongelmistaan avoimesti, halusimme ottaa haasteen vastaan. Valitsimme ikäryhmäksi, n.25 30-vuotiaat, koska tuolloin elämän kokemusta on jo karttunut jonkin verran, mutta ei välttämättä vielä ole perhe-elämässä kiinni. Emme asian arkaluontoisuuden vuoksi tuo erityisiä tietoja siitä, mistä ja miten haastateltavat tähän työhön on saatu. Tässä tutkimuksessa olemme aineistona käyttäneet kirjallisuutta, internetiä sekä haastattelumateriaalia. Erityisesti luimme paljon tutkimuksia huumeista ja niiden käytöstä, huumeiden näkymisestä yhteiskunnassa sekä paljon yleistä tietoa eri huumeista ja niiden vaikutuksista. Näiden lisäksi olemme myös kiinnittäneet huomiota Suomessa vallitseviin lakeihin ja säädöksiin. Valitsimme työhömme avoimen syvähaastattelumenetelmän, sillä näin saimme mahdollisuuden vapaaseen ja syvälliseen tiedonhankintaan. Menetelmä antoi meille tarkentamisen ja asiaan palaamisen mahdollisuuden, mikä näinkin monimuotoisessa ja monimutkaisessa aiheessa on varsin tarpeellista. Pyrimme haastattelussa olemaan kysyjän roolissa, emmekä tuo omia mielipiteitämme juuri esille. Haastateltavan näkemys on hyväksyttävä ja sitä tulee kunnioittaa. Hän on oman elämänsä asiantuntija, emme me. Syvähaastattelun jälkeen meillä oli vielä onneksi mahdollisuus syventää ja tarkentaa tietoa sähköpostin välityksellä. Syvähaastattelu on menetelmä, joka tarjoaa mahdollisuuden syvällisempään tietoon kuin muut strukturoidut haastattelut. Sen juuret ovat terapeuttisessa ja psykiatrisessa haastattelussa, mutta sitä voidaan käyttää myös tiedonkeruumenetelmänä. Syvähaastattelu sopii mainiosti menneisyyden

7 tapahtumien, tiedostettujen seikkojen ja arkaluontoisten asioiden tarkasteluun. Menetelmä muistuttaa keskusteluhaastattelua, jolle hyvin tyypillistä on spontaani tiedonvaihto ja keskustelunomaisuus. Syvähaastattelussa tieto tavoitetaan parhaiten avoimilla kysymyksillä, sillä kun kysymys on strukturoimaton, on haastateltavan helppo puhua siitä, mikä on tärkeää hänelle. (Siekkinen 2001, 43.) Lähetimme haastateltavillemme ennen haastattelua suuntaa antavat kysymykset sähköpostin välityksellä, jotta he voisivat orientoitua haastatteluun (LIITE1) Käytimme haastatteluissa pari-, yksilö- ja sähköpostihaastattelua ja annoimme haastateltavien itse päättää, minkälaisessa tilanteessa he haluaisivat olla ja millaisessa tilanteessa heidän olisi helpoin puhua asiasta. Ennen haastatteluja mietimme, miten toteutamme haastattelut ja päädyimme siihen, että toinen kirjaa ja toinen kyselee ja kuuntelee. Käytännössä asia toimi näin, mutta myös kirjoittajalla oli mahdollisuus kysyä, jos tuli jotain mieleen. Haastattelujen kesto vaihteli tunnista melkein kolmeen tuntiin ja yhteensä haastatteluja kertyi noin kahdeksan tuntia. Haastatteluissa pyrimme minimoimaan häiriötekijöitä esimerkiksi liikenteen metelin, muut ihmiset ja äänet. Emme laittoman ja aran asian takia voineet käyttää nauhuria, sillä se olisi voinut luoda ahdistuneisuutta haastateltaviin ja luoda epäluotettavaa käsitystä haastattelun tarkoituksesta. Koska emme voineet käyttää nauhuria, varmistimme haastateltaviltamme asiaan palaamisen mahdollisuuden, mikäli joku asia vaatii tarkennusta tai jokin jäi epäselväksi. Haastattelut toteutuivat käytännössä todella hyvin. Kaikkien haastatettavien kansa pystyimme luomaan hyvän yhteyden, joten vuorovaikutus oli joustavaa. Haastateltavat kertoivat avoimesti elämästään ja suhteista huumeisiin, joten meidän tehtäväksemme jäi lähinnä johdatella oikeaan aiheeseen. Haastattelut toteutuivat enemmänkin keskusteluna kuin varsinaisena kysely- haastatteluna. Jokaisesta haastattelusta jäi hyvä tunne. Uskomme, että haastateltavat kokivat samoin. Emme ole aivan varmoja, puhuivatko haastateltavat täysin totta joka asiassa, vai tuliko tarvetta kaunistella tai kauhistella. Kokonaisuudessaan

8 haastattelut onnistuivat jopa odotettua paremmin, koemme että olemme täyttäneet haastatteluvaatimukset ja saaneet paljon tärkeää aineistoa. 2.1 Haastattelun lähtökohdat Mietimme paljon ennen haastatteluja, minkä näköisiä haastateltavat olisivat, näkyykö heistä ulospäin, että he käyttävät huumeita, ja jos, niin mitä he käyttävät. Ennen haastatteluja luimme työterveyslaitoksen tekemää kirjaa Huumeet ja turvallinen työpaikka. (2002, 38). Siinä kiinnitimme erityistä huomiota lukuun Huumeiden käytön tunnistaminen ja käyttäjän kohtaaminen. Kappaleessa oli mielenkiintoinen kuvasarja siitä, kuinka silmien perusteella voi todeta mitä ainetta käyttäjä on kulloinkin käyttänyt. Kappaleessa oli viisi silmäparia, jotka poikkesivat toisistaan vähissä määrin. Emme kuitenkaan osanneet ottaa kirjaa kovin tosissaan, sillä silmät näyttivät lähestulkoon normaaleilta, väsyneiltä tai allergiaa potevan silmiltä. Pohdimme myös, mahtavatko haastateltavat ennen haastattelua ottaa jotain päihdyttävää helpottaakseen tilannetta ja olisiko se huomattavissa. Mietimme vaikuttaako heidän mahdollinen käyttö haastattelu kulkuun ja heidän vastauksiin. Pystyisivätkö he keskittymään ja puhumaan asiasta vai olisiko huumeilla jonkinlainen vaikutus vastauksiin? Olimme varautuneet siihen, että haastateltavat saattavat olla varautuneita, hiljaisia, ahdistuneita, epärehellisiä ja niin edelleen, joten odotuksemme eivät olleet kovin korkealla. Asian arkaluonteisuuden ja laittomuuden takia oletimme, että asiasta on vaikea puhua. Yritimme puolestamme tehdä tilanteesta mahdollisimman normaalin, avoimen ja rauhallisen. Päätimme tarjota juotavaa ja pientä naposteltavaa ja muistuttaa heitä siitä, että tutkimuksen tulokset ovat luottamuksellisia. Korostimme myös että, ettei mitään tunnistettavia tietoja tulisi raporttiin.

9 3 AINESTON ANALYYSI Tutkimuksessa olemme tukena käyttäneet tutkija-kirjailija Mikko Salasuon tekstejä, sillä hän on kirjoittanut paljon viihdekäytöstä. Löysimme hänen teksteistään paljon samaa, mitä olemme itsekin huomanneet, mutta teemme myös eriäviä tulkintoja haastateltaviemme kertoman perusteella. Käytimme analysointi metodina sisällön analyysia, jota voidaan soveltaa joko sellaisenaan aineiston tarkastelussa tai sitten sen avulla aineisto esitetään sopivassa muodossa jatkotarkasteluja varten. Sisällön analyysi käsittää seuraavat vaiheet: Syvällinen perehtyminen aineistoon Aineiston sisäistäminen Luokkien, kategorioiden ja teemojen muodostus. Tutkimustavoitteen ja käsitteiden täsmentäminen. ilmiöiden yleisyyden ja poikkeustapausten toteaminen aineistosta. Luokkien, kategorioiden ja teemojen mahdollinen uudelleenarviointi, koettelu ja testaaminen Johtopäätökset ja tulkinta, jolloin tulokset kytketään laajempiin kehyksiin. (Niskanen 2005.) Meidän työprosessimme oli jotenkin samanlainen. Aluksi tutustuimme jo olemassa olevaan materiaaliin ja erilaisiin käsitteisiin. Näin meidän olisi helpompi ymmärtää mitä haastateltavat haluavat sanoa. Haastattelujen jälkeen teemoittelimme asiat, jotka haastatteluista nousivat ja niiden pohjalta liitimme työhön muun materiaalin. Vertailimme haastatteluista saatuja materiaaleja kirjallisuuden antiin ja yritimme sitä kautta saada joitakin yhtäläisyyksiä ja joitakin uusia asioita. Jokaisen haastattelutilanteen jälkeen haastateltavan poistuttua keskustelimme välittömästi, Miten tilanne oli mennyt, mitä ajatuksia oli syntynyt ja mikä jäi mietityttämään. Pohdimme omia tunteitamme ja sitä mitä haasteltava ja hänen elämänsä oli meissä herättänyt. Viimeistelimme haastattelussa tehtyjä muistiinpanoja, kirjasimme keskustelusta syntyneitä tunteita. Muutamia kertoja mietimme, mikä on haastateltavan tulevaisuus.

10 Haastattelun ja yhteisen pohdinnan jälkeen toinen meistä kirjoitti asian koneelle. Haastattelun purku kirjoittaminen pyrittiin tekemään joko heti saman päivän aikana tai viimeistään seuraavana päivänä, jotta tilanne olisi vielä parhaiten muistissa. Haastattelut lähetimme aina toisillemme, jotta toisella oli mahdollisuus kommentoida ja tuoda esille asioita, joita kirjoittaja ei ehkä ollut huomannut. Haastattelujen kuluessa huomasimme, että aiempi haastattelu jollain tavalla aina johdatteli seuraavaa haastattelua. Aineistoa haastatteluista kertyi yhteensä noin 13 A4-liuskaa. Tutkiskelimme ja vertailimme kaikkia aineistoja keskenään. Luimme tekstejä moneen kertaan ääneen yhdessä ja äänettömästi itsekseen. Keskustelimme keskenämme yleisesti haastattelutilanteesta, haastateltavasta, hänen elämästään ja omista tunteistamme huumeita kohtaan. Mietimme ja pohdimme, miksi haastateltava on ruvennut käyttämään, mitä tarvittaisiin, että hän pääsisi irti. Kyseenalaistimme, vertailimme ja kinastelimme mietteistämme ja tulkinnoistamme. Näitä asioita läpi käydessämme löysimme haastatteluista yhteneviä teemoja, eroavia teemoja, asioita joista olemme samaa mieltä ja mistä erimieltä. Haastattelut herättivät meissä paljon ajatuksia, mitä olemme itse mieltä huumeiden käytöstä ja erityisesti viihdekäytöstä. 4 VIITEKEHYS Työssämme viitekehyksenä toimivat aiemmat tutkimukset, erityisesti tutkijakirjailija Mikko Salasuon tutkimusaineistot, jotka käsittelevät lähimmin huumeiden viihdekäyttöä. Aineistomme, joka on paljolti käyttäjien omien sanojen mukaista, tukee ja jossain määrin keskustelee ja riitelee nykyisen kirjallisuuden kanssa. Viitekehyksenä on aiempien tutkimuksien lisäksi käytetty myös työhön liittyviä lakeja ja lukijaa helpottaaksemme olemme laittaneet ne tekstiin sisälle siinä järjestyksessä kuin aiheita käsittelemme.

11 4.1 Aiemmat tutkimukset aiheesta Suomessa huumeiden käyttö, niiden tuonti ja leviäminen on ongelma, joka vaikuttaa nykyään lähes jokaisessa sosiaalialan työpaikassa tavalla tai toisella. Suomessa tutkijat Mikko Salasuo ja Kati Rantala ovat määritelleet kansainväliset ja usein epämääräisesti käytetyt käsitteet. Huumeiden viihdekäyttöä he ovat rajanneet useilla mittareilla. Viihdekäyttöä määrittää käytön motiivi, esimerkiksi juhliminen, yhdessäolo ystävien kanssa tai erottautuminen. Sitä määrittää myös käyttäjän elämäntapa ja sosioekonominen asema, sillä tutkijoiden mukaan viihdekäyttäjä on tyypillisesti työssäkäyvä tai opiskelija. Lisäksi viihdekäyttöä määritellään hallituksi. Sillä täyttääkseen määritelmän, on myös oltava myönteisiä seurauksia.(seppälä & Mikkola 2004, 33.) Viihdekäyttö ja ongelmakäyttö ovat kansanvälisesti vakiintuneita termejä, englannin kielellä recreational drug use ja problem drug use. Recreational viittaa vapaa-aikaan ja virkistymiseen. (Seppälä & Mikkola 2004, 33.) Suomessa ainoa osakulttuuri, jonka parissa tapahtuvaa huumeidenkäyttöä on tutkittu, on ravekulttuuri, josta käytetään laajempaa nimitystä tanssiklubi- ja bilekulttuuri. Usein siitä puhutaan ainoana osakulttuurina jonka parissa huumeita käytetään tai ainakin viihdekäytetään. (Seppälä & Mikkola 2004, 48.) Stakesin tutkimuksessa, Huumeiden viihdekäyttö (tutkimus tehty 15.11.2004) on todettu, että tällä hetkellä huumeet näkyvät ja leviävät eniten nuorisokulttuuristen virtauksien kautta. Stakesin tutkija Mikko Salasuo toteaa väitöskirjassaan, että huumeiden käytön taustalla on kansainväliset nuorisokulttuurivirtaukset, erityisesti 1990-luvun uusi juhlimiskulttuuri, joka tunnetaan paremmin nimellä viihdekäyttö. Oletetaan, että huumekulttuuriaalto on tullut Englannista, jota pidetään juhlimis- ja käyttötyylien keskuksena. (Stakes 2004. Huumeiden viihdekäyttö.) Tutkimuksessa huumeiden käytön lisääntymisestä (tutkimus tehty 1.2.2005) on todettu, että huumeiden käyttö ei näy merkittävästi lisääntyneen. Ennemmin

12 näyttää, että huumeiden käytön kanssa eletään tällä hetkellä tasaantumis vaihetta. Tämä ilmenee hetki sitten ilmestyneessä Huumetilanne Suomessa 2004-raportissa. Selvää varmuutta ei tiedetä, mikä tilanteeseen on vaikuttanut ja mikä on tulevaisuuden suunta. Yhtenä vähentyvyyden aiheuttajana voi olla lisääntynyt kampanjointi huumeita vastaan ja huumevalistuksen lisääntyminen. (Stakes 2004. Huumeiden käyttö.) Ensimmäinen kattava väestötutkimus huumeista Suomessa on tehnyt 1992 ja sen on koonnut Osmo Kontula ja Kaj Koskela. Saimme tästä tutkimuksesta vain tiivistelmän luettavaksi. Tiivistelmässä esille nousivat selkeimmin, että kannabis on Suomen yleisin huume ja että se vallitsee huumemaailmassa. Lähestulkoon kaikki huumeiden käyttäjät ovat jossain vaiheessa elämäänsä kokeilleet kannabista. Huumeiden käyttäjät sopeutuvat yhteiskuntaan, ja on harhaluulo, että huumeiden käyttäjät erottuvat muista. Tutkimuksen mukaan huumeiden käyttäjät eivät poikkea muista ihmisistä juuri lainkaan sen suhteen mihin sosiaaliluokkaan he myöhemmässä elämässä ovat sijoittuneet. Jopa täysin työssä käyvä ihminen voi olla huumeiden käyttäjä. Selvästi suuremmalla osalla väestöstä on kuitenkin kielteinen suhtautuminen huumeisiin. (Kontula 1992.) Viihdekäyttöä on tutkittu Tanskassa ja Ruotsissa. Tanskan ja Ruotsin tutkimuksissa on keskitytty selvemmin tekno- ja niin sanottuun klubikulttuuriin ja sen vaikutukseen viihdekäytössä. Tekno- ja klubikulttuuri on selitetty siten, että siihen kuuluvat vahvasti musiikki, tanssiminen ja tietyissä yökerhoissa käyminen. Tutkimuksessa on selvitetty, miksi nuoret käyttävät huumeita ja liittyvätkö ne heidän mielestä musiikkiin ja muuhun kulttuuriin. Tutkimuksessa selvisi, että viihdekäytön parhaita puolia on se, että siitä ei tule krapulaa ja lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet kokevat, että käyttö on heillä täysin hallussa. Musiikin yhteyttä tutkimukseen osallistuneet pohtivat niin, että pienessä pössyssä musiikin voiman voi tuntea vahvemmin ja silloin päästään tiettyyn tunnetilaan paremmin. (Lalander & Salasuo 2004, 18, 35.) Kansanterveyslaitos tekee huumausaineisiin liittyvää perustutkimusta, kehittää uusia toimintamalleja sekä menetelmiä liittyviin ohjelmiin, interventioon ja hoitotyöhön ja huolehtii tiedon välittymisestä muille tarvitsijoille (STAKES 2004,

13 11). STAKES tutkii säännöllisin aikavälein huumeidentilannetta Suomessa. Tutkimuksia on tehty huumeista yleisesti, huumeiden ilmenemistä Suomessa sekä käytön kasvusta. STAKES julkaisee vuosittain raportin Suomen huumausainetilanteesta.(kylmänen 2005, 104.) 5 HUUMEIDEN HISTORIAA SUOMESSA Huumausainetilanteen kehitys alkoi 1900-luvulla, jolloin huumeiden käyttö rajoittui vielä yksittäisiin tapauksiin. Sotien jälkeen heroiinin käytön leviäminen sai Helsingin seudulla ilmiön luonteen, mutta rauhoittui nopeasti. 1960-luvulla opiskelijoiden huumekokeilut alkoivat yleistyä. Nuorison kiinnostus kannabikseen, LSD:n ja amfetamiiniin heräsi. Tällöin käyttö ei vielä laajentunut, mutta 1990-luvulla tilanne muuttui. Käynnistyi niin sanottu toinen huumeaalto ja huumeiden käyttö kohosi korkeammalle kuin koskaan ja suosituin aine oli kannabis. Kannabiksen ohella amfetamiinin käyttö myös yleistyi, sekä ennemmin harvinaisena aineena tunnettu heroiini sai oman käyttäjäkuntansa. Toinen huumeaalto sai aikaan uuden huumeista kiinnostuneen sukupolven, johon liittyy oleellisesti kokeilu ja satunnaiskäyttö, juhliminen ja tanssikulttuuri. Huumeiden saanti on helpottunut 1970-lukuun verrattuna, mikä lisää kokeilua. Lisääntynyt käyttö näkyy yhteiskunnassa rikollisuuden lisääntymisenä, hoidon tarpeen kasvuna sekä HIV- ja tartuntatautien kasvuna. (STAKES 2004, 15.) Valtioneuvosto on tehnyt vuonna 1998 periaatepäätöksen huumausainepolitiikasta. Meillä Suomessa huumausainepolitiikka perustuu valtioneuvoston tekemään päätökseen, joka noudattaa samaa linjaa kuin yhteiskuntapoliittiset toimet, lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset. Huumausainepolitiikan tavoitteena on huumausaineiden maahantuonnin, levittämisen ja käytön ehkäiseminen sekä käytöstä aiheutuvien yksilöllisten, sosiaalisten ja taloudellisten haittojen väheneminen. Tavoitteena on huumausaineiden kokonaiskielto, huumausainekontrollia tehostamalla ja huumausaineiden kokeilua ja käyttöä ennaltaehkäisevillä toimilla. Huumausaine

14 politiikan tavoitteena on myös pyrkiä järjestämään riittävästi hoitomahdollisuuksia ja helpottaa hoitoon pääsemistä. (STAKES 2004, 10.) Suomen laki määrittelee huumausainelain näin: Huumausainelaki Suomi on sitoutunut kansainvälisin huumaus- ja psykotrooppisten aineiden rajoituksia ja käyttöä koskeviin sopimuksiin. Vuonna 1996 kansanvälinen yleissopimus kattaa huumausaineiden viljelyn, tuotannon, teollisen valmistamisen ja jakelun. (Valtioneuvoston periaatepäätös 2004 2007) 3 Yleiskielto Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty oopiumiunikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai sen raakaaineena. (Eduskunta 1993) Huumausaineiden levinneisyys on koko Suomen ongelma. Huumeiden hankkiminen on nykyään suhteellisen helppoa. Yleisimpiä huumausaineita Suomessa ovat kannabistuotteet sekä ekstaasi ja amfetamiini. Suomessa huumeiden käytön kasvu on ollut nopeinta verrattuna muihin pohjoismaihin. Erityisenä uutena ilmiönä on todettu kokeilukäytön lisääntyminen. Suomeen salakuljetetaan huumeita eniten Afganistanista. (Huumeet ja turvallinen työpaikka 2002, 9.)

15 5.1 Huumausaineet Huume-käsitettä käytetään epämääräisesti tarkoittamaan muita päihteitä kuin tupakka ja alkoholi. Huumausaineeksi luokitellut aineet määritellään huumausainelaissa. Huumausaineet voidaan jakaa vaikutuksen perusteella alaryhmiin, joita ovat keskushermostoa kiihottavat aineet, keskushermostoa lamaavat aineet ja hallusinogeenit. (Tästä on kyse - tietoa päihteistä 1998, 5.) Huumeita voidaan käyttää polttamalla, suoneen pistäen, syömällä, juomalla, nenään vetämällä ja haistellen jota myös impaamiseksi kutsutaan(työterveyslaitos, huumeet ja turvallinen työpaikka 2002, 8). Haastatteluistamme esille tulivat huumausaineista kannabis, LSD, amfetamiini, ekstaasi ja kokaiini. 5.1.1 Kannabis Kannabis on lähtöisin cannabis sativa-nimisestä yksineuvoisesta ruoho kasvista. Kasvista käytetään hyväksi hede - tai emikukissa erittyvä hartsimainen pihka, lehdet sekä varsi. Kannabistuotteissa on imelä haju, jonka haistaa lähinnä polttaessa. Cannabis sativa kasvista huumaaviksi kannabinoileiksi katsotaan 61 ainesosaa. Kannabinoleista THC (delta-9-tetrahydrokannabinoli) on tajuntaamuuttavin (psyko-aktiivisin). Kannabis on samaan aikaan harhaaistimuksia aiheuttava (hallusinogeeni), keskushermostoa kiihottava (stimulantti) sekä rauhoittava (sedatiivi). (Tästä on kyse - tietoa päihteistä 1998, 7.) Kuituhampun 1-3-metristä vartta on perinteisesti käytetty kankaiden ja köysien raaka-aineena. Hedekuituhampun hienojakoisemmasta kuidusta saadaan kutomalla kangasta ja emikuituhampun karkeammasta kuidusta kiertämällä köyttä. Kuituhampun hedelmistä voi puristaa öljyä esimerkiksi saippuan valmistukseen. Kuiduista valmistettiin erityisesti myös aiemmin paperia.(tietopaketti huumeista 1997,15.)

16 Päihdehamppu tunnettiin jo Assyyrian kulttuurissa 6000 vuotta sitten päihteenä, joka niin sanotusti vie ymmärryksen. Kiinassa hamppu on tunnettu ainakin 4000 vuotta sitten ja Intiassa jo ainakin 3000 vuotta sitten. Marihuana on Hampun kuivatuista lehdistä ja versoista valmistettua rouhetta. Hasis on taas hartsimaista, kiinteää massaa tai murua ja sen väri vaihtelee vaalean harmaasta ruskeaan ja miltei mustaan. Hasiksessa on käytetty kukkivat haarat, emikukat sekä ylimmät lehdet. Se lämmitetään vedessä ja rasvaseoksessa, johon lisätään mausteita ja sidosaineita kuten sokeria. Hampun öljy puristetaan naaraskasvin öljypitoisista pähkylöistä sekä orgaanisella liuottimella koiras - ja naaraskasvin kukinnoista ja lehdistä. Se on vihertävää, vanhetessaan ruskehtavaa ja moneen kertaan filtteröitynä lähes väritöntä öljyä.(tietopaketti huumeista 1997,15 16.) Kannabista käytetään yleisimmin vesi- tai tavallisessa piipussa tai sätkissä polttamalla, mutta sen voi myös juoda tai syödä. Kannabis pysyy elimistössä pidempään kuin mikään muu huume. Kannabiksen osat kannabinolit ovat rasvaliukoisia ja etsiytyvät rasvahakuisia veren välityksellä rasvaa sisältäviin solurakenteisiin kuten aivoihin, keuhkosoluihin, sukusoluihin ja rasvakudoksiin. Pitkään käyttäneillä kannabinolit varastoituvat käyttäjän elimistöön, häiriten elimistön toimintoja vielä kuukausia viimeisen käyttö kerran jälkeen. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 8.) Kannabiksen toleranssin kehittyminen alkaa jo ensikokeilusta. Alkuun käyttäjälle voi riittää pieni annos päihtymyksen tunteen toistamiseksi, mutta käytön kroonistuttua monien pitkäaikaiskäyttäjien on lisättävä ainemäärää tai voimakkuutta pystyäkseen kokemaan mielihyvän tuntee riittävänä. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 11.) Kannabinolit sitoutuvat elimistön omiin reseptoreihin, mistä on hyötyä, jos yritettäisiin laskea silmänpainetta tai jos sitä käytettäisiin epilepsian hoitoon, lihaskramppeihin, vatsapahoinvointiin, huonoon ruokahaluun tai keuhkoputkien laajentamiseen. Lääkekäytön esteenä on huomattava päihdyttävä vaikutus. Tulevaisuudessa on mahdollista ehkä jalostaa niiden molekyylejä pilkkomalla

17 päihdevaikutus pois ja ylläpitää silti hoidollinen vaikutus. Sellaisenaan kannabis ei sovellu lääkkeeksi.(tietopaketti huumeista 1997,15.) Kannabiksen tarkat vaikutukset ovat vielä epäselviä. Käytön jatkuessa kannabis aiheuttaa muutoksia persoonallisuudessa, tunne-elämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Nuoren kannabiskäyttäjän henkinen kehitys jää ikätovereista jälkeen. Ihminen palautuu lähes ennalleen kannabinolien poistuttua elimistöstä, mutta siinä voi mennä vuosia.(tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 8.) Kannabiksen välittömät mielialavaikutukset ovat yksilöllisiä. Toisille aine aiheuttaa unenomaista hyvänolon tunnetta, toiset taas muuttuvat puheliaisiksi ja hilpeiksi. Osa taas saattaa vetäytyä omiin oloihinsa, ahdistua ja kokea aistimuuttumistilan epämiellyttävänä. Yksittäisen kannabisannoksen jälkeen kaikki kuitenkin kärsivät ajan, paikan, etäisyyden ja nopeuden tajussa. Näin ollen myös riski onnettomuuksiin esimerkiksi liikenteessä kasvaa.(tietopaketti huumeista 1997,20.) Yksittäisen käytön vaikutuksissa, silmien limakalvo punoittaa, pulssi kohoaa, verenpaine vaihtelee ja ääreisveren kierto lisääntyy. Verensokeri laskee yksittäisannoksen jälkeen tunneiksi, tämä aiheuttaa makean nälkää. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 9.) Jatkuvassa käytössä kannabis aiheuttaa naisille häiriöitä kuukautiskierrossa ja miehillä se heikentää sperman laatua häiritsemällä siittiöiden muodostumista. Seksuaalisen halukkuuden on katsottu myös vähentyvän. Kannabiksen polttamisen vaikutukset keuhkoihin muistuttavat tupakan polton haittoja. Kuitenkin yksittäisannos kannabista ärsyttää hengityselimiä monta kertaa enemmän kuin yksi tupakka.(tietopaketti huumeista 1997,22.) Kannabis annoksessa on myös enemmän karsinogeeneja (syöpää aiheuttavia ainesosia) kuin tavallisessa tupakka-annoksessa.(tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 10). Kannabinolit vaikuttavat yksittäisen solun sisäisiin vuorovaikutuksiin ja solujen väliseen toimintaan. Tunne- ja mielihyväkeskuksena pidetty aivojen limbinen järjestelmä häiriytyy. Kannabiksen käyttö saattaa lisätä riskiä sairastua skitsofreniaan. Suuret annokset voivat aiheuttaa harhaluuloja, sekä

18 hallusinaatioita joiden seurauksena käytös voi olla psykoottinen (kannabis psykoosi). THC heikentää oppimiskykyä, lyhytkestoista muistia ja keskittymiskykyä (kognitiivinen ajattelu). (Tästä on kyse - tietoa päihteistä 1998, 9.) Poltetun annoksen määrästä riippuen päihdetila kestää noin 15 minuutista neljään tuntiin, oireilu alkaa muutamassa minuutissa ja huippu saavutetaan noin puolen tunnin kuluttua. Suunkautta otettuna vaikutus alkaa vasta noin 30 60 minuutin kuluessa ruuansulatuksesta riippuen ja huippu saavutetaan melkein saman tien.(tietopaketti huumeista 1997, 20.) Vieroitusoireita kärsivä ihminen tiuskii, komentelee, ärhentelee ja ärsyyntymiskynnys madaltuu. Uni on rauhatonta, hikoilua ilmenee ja kehon lämpötila voi hieman nousta. Vatsa ei toimi normaalisti ja ruoka ei maistu. Saattaa esiintyä myös pelkotiloja. Keskittymiskyky heikkenee ja ongelmat tuntuvat suuremmilta kuin ennen. Vieroitusoireista kärsivä saattaa olla masentunut ja itseensä tyytymätön. Asenteet läheisiään kohtaan on hankala, mutta juuri silloin hän tarvitsisi kuitenkin kannustusta vieroitusoireiden yli. Suurin vihollinen vieroitusoireiselle on uusi annos kannabista, sillä se saa vieroitusoireet katoamaan muutamassa minuutissa. Näin kannabinoleita kertyy jälleen kehoon lisää ja riippuvuudesta eroon pääsy mutkistuu. Jokainen, useammin kuin kerran kuudessa viikossa itsensä kannabisannokselle altistava, on jatkuvasti päihteen vaikutuksen alainen.(tietopaketti huumeista 1997,15 16.) Kannabinolit siirtyvät istukan kautta äidinmaitoon ja sikiöön. Kuitenkin alkuraskauden yksittäiset kannabisannokset eivät ole aihe raskauden keskeytykseen. Mitä pidemmällä raskaus on, sitä suurempi osa äidin annoksesta joutuu sikiöön. Runsas altistuminen saattaa aiheuttaa lapselle älyllistä pysyvää syntymävajautta. (Tietopaketti huumeista 1997,22.) Katunimityksiä kannabikselle ovat muun muassa mari, ruoho, jointti, ganja, dulla, pilvi, paukut, tötsyt, imut, öljy, avaruuskakku (Tietopaketti huumeista 1997,15).

19 5.1.2 LSD LSD eli d-lysergidihapon dietyyliamidi on voimakkain tunnettu aistiharhoja aiheuttava aine. LSD on kemiallisesti valmistettua vesiliukoista, hajutonta ja mautonta suolaa, liuotettuna väritöntä. Sitä esiintyy muun muassa sokeripaloihin tai pieniin paperilappuihin imeytettynä, kapseleina ja tabletteina. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 14 15.) LSD:n vaikutus alkaa 40 90 minuutin kuluessa ja kestää noin 8-12 tuntia (Tietopaketti huumeista 1997,28). LSD:llä on vaikutuksia psyykkeen, mahdollisia muutoksia persoonallisuudessa, minäkäsitteen häiriöitä, esimerkiksi minän jakautumista, tunne oman ruumiin ulkopuolella olemisesta. Vaikutuksina voi olla myös sekavuustiloja, epätodellisia mielikuvia ja aistiharhoja. LSD kiihottaa hermoston eri osia esimerkiksi aivokuorta ja hippokampusta, jossa käsitellään tunteita ja muistia. LSD:n vaikutuksen aikana sympaattinen hermosto kiihtyy, jolloin pulssi tiheytyy, pupillit laajenevat ja ruumiinlämpö voi kohota. Oireena voi myös olla hikoilua ja vapinaa. LSD aiheuttaa henkistä riippuvuutta ja elämänhalu saattaa kadota ilman ainetta. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 14 15.) LSD:lla on vaikutuksia sikiöön, keskenmenot ja ennenaikaiset synnytykset ovat tavallisia. Usein lapset syntyvät alipainoisina, voi esiintyä epämuodostumia tai vammoja, joista synnynnäinen sokeus on tavallisinta. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 16.) Katunimityksiä ovat muun muassa matka, trippi, happo, naksu(tietopaketti huumeista 1997,28). 5.1.3 Amfetamiini Amfetamiini on kemiallisesti valmistettu fenyylijohdos, joka vaikuttaa keskushermostoa kiihottavasti. Sitä on käytetty alun perin vaihtelevin tuloksin masennuksen ja väsymyksen hoitoon sekä laihdutuslääkkeenä. Lääkinnällinen

20 käyttö on lopetettu haittavaikutuksien vuoksi. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 23.) Amfetamiinia esiintyy yleensä vaaleana, epäpuhtauksien vuoksi erisävyisinä jauheina, kapseleina, tabletteina ja liuoksina. Amfetamiinia voidaan käyttää suun kautta, nenään vetäen tai suonensisäisesti. Sen käyttö voi aluksi aiheuttaa hyvänolollisen kiihotustilan (euforia). Huumaustilan aikana käyttäjä tuntee olonsa kohtuuttoman itsevarmaksi, voi käyttäytyä impulsiivisesti ja voi antaa ulospäin sanavalmiin, kiihtyneen ja jopa hyökkäävän vaikutelman. Aineen vaikutus saattaa kestää useita tunteja, jonka jälkeen olotila voi kääntyä epävarmuudeksi. Suuret annokset ja pitkään jatkunut käyttö voi aiheuttaa sekavuutta, pakkoneuroosia ja psykoosia. Pitkäaikaiskäytön seurauksia ovat persoonallisuuden muutokset. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 23.) Amfetamiinin yleisoireita huumaustilan aikana voi olla pahoinvointi, hikoilu, vapina, silmän mustuaisten laajentuminen, unettomuus, kova kuume, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa lämpöhalvaukseen. Amfetamiinin käyttö voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja keskushermostovaurioita Suonensisäinen käyttö voi aiheuttaa kudostulehduksia, häiriöitä aineenvaihdunnassa, infektioalttiutta sekä immuniteettikyvyn heikkenemistä. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 24.) Amfetamiinin sietokyky kehittyy nopeasti. Kiihotustilan aikaan saamiseksi kertaannosten määrää saatetaan nostaa jo muutaman vuorokauden yhtäjaksoisen käytön jälkeen. Se aktivoi hermosoluja yli normaalin tarpeen. Amfetamiini aiheuttaa riippuvuutta, vieroitusoireet saattavat kestää useita kuukausia. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 25.) Amfetamiinin yliannostuksen voi saada erityisesti suonensisäisestä käytöstä, jolloin voi aiheutua sydämen rytmihäiriöitä, delirium( juoppohulluus ), kouristuksia, lämpöhalvaus, verenpainekriisiä aivoverenvuotoriskeineen sekä suunnittelematon ja suunniteltu kuolema. Yliannostuksen vaikutukset ovat yksilöllisiä.(tietopaketti huumeista 1997,25.)

21 Aineen käyttö vaikuttaa sikiöön, häiriten sikiön kehitystä. Vastasyntyneet kärsivät vieroitusoireita ja vauvoilla saattaa esiintyä tavallista enemmän huulisuulakihalkioita. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 24.) Vieroitusoireiden alussa ylirasitettu elimistö tarvitsee lepoa ja käyttäjä nukkuu. Herättyään hän kokee itsensä henkisesti heikoksi ja on hyvin epävarma ja hermostunut. Pitempiaikaisen käytön vieroitusoireisiin kuuluu vainoharhaisuus, harhaäänet, seuraamiset, vakoilut ja muut sellaiset. Toimintoihin voi tulla jakomielisiä piirteitä, pakkoliikkeitä, aggressiivisuutta sekä erityisesti humalassa ollessa, epätoivoa, laihtumista ja unettomuutta. Amfetamiini poistuu elimistöstä viikon sisällä.(tietopaketti huumeista 1997,25.) Katumyynnissä amfetamiinia voidaan kutsua esimerkiksi vauhti, piri, blomsteri, prima, spiidi(tietopaketti huumeista 1997,24). 5.1.4 Ekstaasi Ekstaasi on kemiallinen valmiste, ns. hallusinogeeni amfetamiini. Ekstaasia käytetään pillereinä, kapseleina tai pulverina jota voi syödä, nuuskata tai käyttää suonensisäisesti. Ekstaasista etsitään voimina tunnetta, piristystä ja mahtavia kokemuksia.(tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 28.) Käytännössä ekstaasin nimellä myydään useaa amfetamiinin johdannaista, jotka tunnetaan paremmin MDMA, MDEA ja MDA. Yleensä annoksessa, joka on useimmiten tabletti, saattaa olla ainakin kahta näistä edellä mainituista aineista. Kaikki ovat kuitenkin vaikutukseltaan samankaltaisia eli niitä voidaan kutsua hallusinogeeninen amfetamiinijohdos.(tietopaketti huumeista 1997,24 25.) Ekstaasi vaikuttaa elimistöön, tunnetila muutoksina hermostuneisuutena, aggressiivisuutena ja suuruudenkuvitelmina. Lähimuistin heikkeneminen, vainoharhaisuus, paniikkikohtaukset ja tuskatilat ovat yleisempiä vaikutuksia. elimistön lämmönjärjestelmä usein häiriintyy, oireina on huimausta ja ruumiinlämmön nopeaa nousua. Tässä tilassa keho yrittää poistaa lämpöä

22 hikoilemalla, jolloin nestehukka syntyy. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 28.) Ekstaasi aiheuttaa nopeasti riippuvuutta. Toleranssi aineeseen kasvaa nopeasti, tarvitaan aina vaan suurempia annoksia huumaavan olotilan saamiseksi. Ekstaasi aiheuttaa vieroitusoireina unettomuutta, masennusta ja ärtyneisyyttä. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 29.) Ekstaasia voidaan katukäytössä kutsua muun muassa essu, esso, e, eemili, eve(tietopaketti huumeista 1997,24). 5.1.5 Kokaiini Kokaiini on lähtöisin Etelä-Amerikasta intiaanien kulttuurista. Perinteisesti kokalehtiä on pureskeltu väsymyksen poistajana. Kokapensaassa on ainakin 14 alkaloidia, joista erythroxylon on laittomasti valmistettavaa kokapensaan osaa.(tästä on kyse-tietoa päihteistä 1998, 32.) Kokaiini vaikuttaa lamaannuttavasti tuntohermoihin ja onkin joskus ollut käytössä puudutusaineena. Huumausaine tarkoituksessa kokaiinia käytetään nenään vetäen, suonensisäisesti ja polttamalla. Kokaiinista haetaan hyvänolon kiihotustilaa(euforia, itsevarmuus). Kokaiini vaikuttaa tunnetiloihin, hermostuneisuus, levottomuus, aistiharhat, väkivaltaisuus, itsemurha-ajatukset ja väsymystä ilmenee. (Tästä on kyse-tietoa päihteistä 1998, 32.) Kokaiini vaikuttaa lämmönsäätelymekanismiin, joko lämpö nousee tai laskee. Kiihdyttää pulssia, nostaa verenpainetta, supistaa verisuonia, joka voi aiheuttaa aivojen verisuoniston vaurioitumista. Kokaiini voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia, maksan lieviä toimintahäiriöitä, ruokahaluttomuutta jopa akuutti sydänkohtaus on mahdollinen. (Tästä on kyse-tietoa päihteistä 1998, 33.)

23 Kokaiini aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta jota voi kehittyä myös satunnaiselle käyttäjälle. Sietokyky kasvaa nopeasti ja annoksia joutuu lisäämään huomattavasti. (Tästä on kyse-tietoa päihteistä 1998, 33.) Kokaiinin nuuskauksen vaikutus kestää vain 20 40 minuuttia ja siitä seuraa rauhattomuus, ärtyisyys sekä alakuloisuus. Poltettavaa kokaiinia on crack, freebase ja kokaiini tahna eli kokabase. Polttamalla huumaava vaikutus alkaa 15 30 sekunnissa eli nopeammin kuin toisilla käyttötavoilla ja Vaikutus kestää vain 6-11 minuuttia. Näin ollen uusi annos on saatava pian, jotta vieroitusoireilta vältytään.(tietopaketti huumeista 1997,30.) Vieroitusoireita ja säännöllisen käytön seurauksia on mielialojen voimakas vaihtelu, tyhjyydentunne ja pitkästyminen, Aluksi seksuaalituntemukset lisääntyvät, mutta säännöllinen käyttö voi johtaa impotenssiin ja muihin seksuaalihäiriöihin. (Tästä on kyse-tietoa päihteistä 1998, 32.) Vastasyntyneellä voi olla vieroitusoireita, keskenmenojen ja ennenaikainen synnytys yleistä kokaiinia käyttäneillä äideillä. Mahdollisia epämuodostumia voi ilmetä ja riski lapsen kuolleena syntymiseen lisääntyy. (Tästä on kyse-tietoa päihteistä 1998,33.) 5.2 Haastattelulöydöt Haastateltavistamme moni oli käyttänyt näitä kaikkia edellä mainittuja aineita ja he ovat kuvailleet vaikutuksia lähes samalla tavalla kuin mitä kirjallisuuskin kertoo. Kannabis tuo äärimmäisen rennon olon, amfetamiini auttaa jaksamaan, LSD aiheuttaa mielenkiintoisen hyvänolontunteen ja kokaiini kohottaa erityisesti itsetuntoa. Haastateltavat kertovat käyttävänsä kannabista useammin kuin muita huumausaineita, koska kokevat sen niin sanotusti miedoksi huumausaineeksi. Muita edellä mainittuja huumausaineita melkein kaikki haastateltavat kertovat käyttävänsä vain silloin tällöin, viikonloppuisin ja jossain tietyissä tilanteissa. Muiden aineiden kuin kannabiksen he katsovat häiritsevän arkena työhön pääsyä ja eivät siksi käytä niitä niin usein.

24 6 KOKEILUKÄYTTÖ Huumeiden käytön kehittymisessä on havaittavissa tiettyä kaavamaisuutta. Se voidaan karkeasti jakaa kuuteen osaan; kokeilukäyttöön, satunnaiskäyttöön, ongelmakäyttöön ja riippuvuuteen, ristiriitatilanteeseen, motivoitumiseen ja hoitoon, huumeettomaan elämäntapaan. Kaikki käyttäjät eivät automaattisesti jatka seuraavaan vaiheeseen. Osa käy asteikon kokonaan läpi, toiset lopettavat eri syistä eri aikaan ja jotkut eivät lopeta koskaan. (Tietopaketti huumeista 1997,47.) Suurin osa huumeiden käytöstä on kokeilua, jossa käyttökertojen määrä jää alle kymmeneen. Kokeilijoiden määrä Suomessa on ollut 1960-luvun lopulta saakka kokoajan noin 80 % kaikista huumeiden käyttäjistä. Kokeilujen syyksi kerrotaan usein uteliaisuus, pyrkimys päihtymykseen, käyttö ystäväpiirissä tai kertomukset aineiden luomasta hyvän olon tunteesta. (Salasuo 2004, 150 151.) Tyypillisin kokeilemisen ensimmäinen kerta tapahtuu ystävien seurassa, jonkun kokeneemman neuvomana ja yleensä ensimmäisellä kokeilu kerralla aine saadaan ilmaiseksi (Kylmänen 2005, 104.) Osa kokeilevista perustelee kokeilunsa sillä, ettei halua elää selkeää ja ohjattua elämää, vaan haluaa vastustaa vallitsevaa järjestystä ja sosiaalisia normeja. (Salasuo 2004, 150 151.) Kokeiluun liittyy usein myös uteliaisuutta ja kokeilunhalua, nuoren kehitykseen kuuluu usein viehtymystä riskienottoon. Kokeilut ovat yleensä hasis kokeiluja ja jäävät yhteen kertaan. Kuitenkin huumeita yleensä kokeillaan päähänpistosta, suunnittelematta, tilaisuuden tarjoutuessa. Alkoholilla ja kavereiden houkuttelulla on yleensä osuus asiaan. (Tietopaketti huumeista 1997,48.) Huumeiden käytön aloittamiseen on monta syytä. Toiset saattavat tavoitella hetkellistä mielihyvää ja arjesta irrottautumista. Osa ehkä yrittää selviytyä elämän vaikeuksista aineiden avulla ja jotkut haluavat paeta todellisuutta. Pilleriyhteiskunnassamme on yleistä nauttia lääkkeitä pienimpiinkin vaivoihin, uskotaan, että kemialliset valmisteet tuovat avun mihin tahansa

25 pulmatilanteeseen. Jos perheriidan päätteeksi isä lähtee kapakkaan ja äiti käy lääkekaapilla, ei nuorenkaan ole kovin helppo löytää muita ongelmanratkaisutapoja. (Tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 99.) Tutkimuksen mukaan 15-vuotiaiden tyttöjen yleisin kokeiluaine on lääkkeet, kun taas pojilla on kannabis. Ensikokeilun kokemus määrää yleensä aina jatkon. Toiset pettyvät, toiset ahdistuvat. Osa kokee tilanteen etenkin kaveriporukan ja ehkä myös aineen vaikutuksen vuoksi palkitsevaksi. Mitä myönteisempi kokemus on ollut, varmemmin sitä kokeillaan tilaisuuden tullen uudestaan. Jos tähänastiset ainekokemukset kannustavat jatkamaan, oppii käyttäjä vähitellen aineen hankinnan, annostelun ja vaikutukset. Mikäli kokemukset pysyvät myönteisinä, käyttö muuttuu vähitellen säännölliseksi jatkuvaksi käytöksi. (Tietopaketti huumeista 1997, 48.) Nuorten huumekokeiluja ehkäistessä on kiinnitettävä huomiota myös heidän tupakan ja alkoholin käyttöönsä.(tästä on kyse- tietoa päihteistä 1998, 99.) Yhteiskunnassa huumekokeilujen määrään vaikuttaa erityisesti vallitseva suhtautuminen huumausaineisiin. Näin on nuorisokulttuureissa. Kiinnostus kokeiluun on vaihdellut eri aikoina, kuten ensimmäinen huumeaalto ja sen jälkeinen aika on osoittanut. Kansainvälisten muotivirtausten mukana levinneissä nuorisokulttuureissa on havaittavissa ollut samankaltaista myönteistä suhtautumista huumeisiin, kuin vapaamielisyyden, hippiaatteen ja undergroundliikkeen siivittämässä ensimmäisessä aallossa 1960-luvulla. Niinpä kiinnostus on kasvanut selvästi koko 1990-luvun ajan ja asenteet huumeita kohtaan ovat muuttuneet sallivammaksi. (Salasuo 2004, 151.) 6.1 Haastattelulöydöt Haastatteluistamme löysimme täysin samoja piirteitä huumeiden kokeilun suhteen, sillä lähes jokainen haastateltavamme on aloittanut alkoholilla ja ensimmäinen kokeilu on tehty kavereiden seurassa. Selkeä järjestelmällinen kokeilukierre oli aloitettu niin sanotusti helpoilla aineilla, kuten kalja ja pilvi, jota on helppo saada. Kirjassa Huumeet nuorten arjessa (1995, 21) on todettu, että

26 mitä useamman huumeiden käyttäjän nuori tuntee, sitä todennäköisempää on, että hän itsekin kokeilee huumeita. Lisäksi kirjassa mainitaan, että jos huumeiden tarjoana on oma kaveri, niin kaksi kolmesta vastaa tarjoukseen myönteisesti. Näistä kokemuksista on saatu lisä janoa jännitykselle ja siirrytty siihen, mitä on ehkä haastavampi ja vielä kielletympi saada. Kuten monissa tutkimuksissa on esille noussut kannabis aloitusaineena, niin myös jokainen haastateltavamme on kokeillut ensin kannabista. Jännityksen haku ja kokeilun himo ovat olleet haastateltavien keskeisiä syitä aloitukselle. Ovathan nuoret muutenkin alttiita kokeilemaan kaikkea uutta ja jännittävää elämässä, kuten esimerkiksi varastamista ja ilkivaltaa. Nämä kokeilut tapahtuvat uusien elämysten ja kokeilujen saamiseksi. Jännityksen haku kuuluu nuoren ikävaiheeseen ja tämä lisää nuorelle tunnetta, että hallitsee täysin omaa elämäänsä todetaan kirjassa Huumeita? Ei minun lapseni!(1994, 30) Kun kyselimme haastateltavien perheistä, nousi ilmi, että haastateltavat ovat joko perheistä, joissa on kova kuri tai perheestä, jossa kuri on löysä tai lähes olematon. Haastateltavat eivät kuitenkaan näe syy-seuraus suhdetta huumeiden käyttöön. Kirjassa Huumeita? Ei minun lapseni! (1994, 30) puhutaan samasta asiasta, mutta ei tehdä selkeitä päätöksiä onko kasvatuksella vaikutuksia. Huumeiden käyttö on lisännyt haastateltavien kohdalla kavereiden arvostusta ja nostanut heidän itsetuntoaan. Haastateltavat kokevat huumausaineiden käytön laajentaneen heidän kaveripiiriään ja yhdellä haastateltavista se oli jopa ollut ainoa keino saada ystäviä tai edes jonkin asteista hyväksyntää. Muutaman haastateltavien taustalla on ollut koulukiusausta ja muita ongelmia nuoruudessa. 7 VIIHDEKÄYTTÖ Termi viihdekäyttö juontuu englanninkielisestä termistä recreational drug use, joka on ollut jo vuosikymmeniä käytössä englanninkielisessä