PORIN METSÄ JA URHEILUKESKUS. Sota-ajan perintö ja muut historialliset kerrostumat

PORIN METSÄ JA URHEILUKESKUS Sota-ajan perintö ja muut historialliset kerrostumat

Porin kaupunki Tekninen palvelukeskus Kohtaamisen paikat -hanke www.pori.fi/kaupunkipuisto TOIMITUS Porin kaupunki Tekninen palvelukeskus/ Kohtaamisen paikat- hanke, Sari Parkkali ja Porin kaupunkisuunnittelu, Heli Nukki VALOKUVAT JA KARTAT Suomen Ilmakuva Oy Satakunnan Museon kokoelmat Suomen Rakennustaiteen Museon kokoelmat Keski-Suomen Ilmailumuseo Ilmavoimien Kuvakeskus Satakunnan Lennoston Kilta ry/ Jukka Uhari Arja Leppänen Taavi Peltola Heli Nukki Sari Parkkali TAITTO Tpk/ Sari Parkkali PAINO Multiprint Oy, Pori 2013

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 2 VAIHEET 4 2.1 MAANVILJELYÄ, LAIDUNNUSTA JA METSÄNHOITOA 4 2.2 TEOLLISTUMINEN JA METSÄTALOUS 4 2.3 PORIN LENTOKENTÄN RAKENTAMINEN JA SOTA-AIKA 6 2.4 KÄYTTÖ VIRKISTYSALUEENA 10 3 ERITYISPIIRTEET 12 3.1 KASVILLISUUS 12 3.2 LINNUSTO 13 3.3 KULTTUURIHISTORIALLISET KOHTEET 13 3.4 SOTA-AJAN RAKENTEET 15 3.5 KAIVOT 17 3.6 KADONNEET PAIKAT 17 4 SODANAIKAISET RAKENTEET NYKYÄÄN 20 4.1 SIRPALESUOJAT JA RULLAUSTIET 20 4.2 KOHTEIDEN ESIINTUOMINEN 22 4.3 OPASTEET JA TIEDOTTAMINEN 22 5 YHTEENVETO 24 1

01/ johdanto Porin metsä on lukuisten polkujen halkoma ulkoilu- ja virkistysalue Porin keskustan tuntumassa. Matkaa ydinkeskustaan on vain muutama kilometri. Porin metsällä on merkittävä rooli kaupunkilaisten lähivirkistysalueena ja se on tärkeä osa Porin kansallista kaupunkipuistoa, joka perustettiin vuonna 2002. Laajuudeltaan noin 300 hehtaarin metsäalue on käytössä ympäri vuoden ja sen läheisyydessä sijaitsee monipuolinen liikuntapalveluiden alue, jota kutsutaan Urheilukeskukseksi. Porin metsällä on ulkoilun ja kuntoilun ohella paljon muitakin arvoja. Isomäki ja sitä kiertävä ulkoilupolkujen verkosto sekä maauimalan 2

Porin metsän vyöhykkeet Isomäen kansanpuisto ympäristö muodostavat professori Yrjö Lindegrenin yleissuunnitelmassa vuonna 1950 esitetyn kansanpuistoalueen, jolla on myös arkkitehtuuri- ja kaavahistoriallista merkitystä. Porin metsä on myös rentoutumispaikka, joka tarjoaa kävijöilleen vuodenaikojen mukaan vaihtuvia luontoelämyksiä. Lisäksi alue on luontoarvoiltaan tunnustettu. Metsän merkitystä korostaa myös kulttuuriperintöön ja paikallishistoriaan liittyvät arvot. Alueella voi esimerkiksi nähdä jälkiä toisen maailmansodan ajasta, jolloin lentokentän läheiselle metsäalueelle rakennettiin useita lentokoneiden rullausteitä ja sirpalesuojia. Sodanaikaiset rakennelmat näkyvät edelleen maastossa ja ne ovat rinnastettavissa muinaismuistolain rauhoittamiin kohteisiin. Metsän nykymaisemassa voi nähdä merkkejä erilaisista maankäytön ja historian vaiheista. Julkaisun tarkoituksena on avata Porin metsän ja urheilukeskuksen alueen historian monipuolisuutta ja kertoa erityisistä paikoista ihmisten muistitietojen takaa. Erityistarkastelussa ovat lentokentän ympäristö ja sota-ajan rakenteet Porin metsässä. Julkaisun tarkoituksena on koota yhteen tiedot Porin metsässä sijaitsevista lentokoneiden rullausteistä ja sirpalesuojista. Julkaisu on osa Porin kaupungin Teknisen palvelukeskuksen Kohtaamisen paikat -hanketta, jossa yhtenä tavoitteena on asukkaiden alue- ja ympäristötietoisuuden sekä kotiseututuntemuksen lisääminen. Hankkeen rahoittajina ovat Porin kaupungin lisäksi toimineet Satakuntaliitto/ Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja Renor Oy/ Porin Puuvilla Oy. Tervetuloa tutustumaan Porin metsän ja urheilukeskuksen kiinnostavaan historiaan! Vähämäen ulkoilupuisto Lehtipuuvyöhyke Ruderaattialue Tekomäet Välivyöhyke Reunavyöhyke Korpivyöhyke Katinkuru Porin metsä on luonnonarvoiltaan ja maisemaltaan arvokas, vanha historiallinen alue, jota käytetään pääsääntöisesti vapaa-aika ja virkistystoimintoihin. Yksi alueen suosituimmista kohteista on maauimala. Kuvat: Porin kaupunkisuunnittelu ja Sari Parkkali 3

02/ vaiheet 2.1 Maanviljelyä, laidunnusta ja metsänhoitoa Porin kaupunki perustettiin vuonna 1558 Juhana-herttuan toimesta. Varsinainen asuttu kaupunkialue oli hyvin pieni, vain muutaman korttelin laajuinen nykyiseen kaupunkiin verrattuna, mutta kaupunkia ympäröivät laajat pelto- ja metsäalueet. Porin metsän kupeessa sijainneet pellot, niin kuin kaupungin monet muutkin peltoalueet, oli vuokrattu 1600-luvulta lähtien kaupungin asukkaille. Porin metsän alueella sijainneet pellot toivat monelle perheelle tarvittavaa lisätuloa sekä ruokaa pöytään, josta muuten oli usein puutetta. Porin metsään ja nykyisen lentokentän alueella rakennettiin lehmiä varten aidattuja laitumia, jotka olivat todennäköisesti nimeltään Hakapää, Malminpää ja Haka. Viljelysmaiden suojaksi rakennettiin myös kolme karjakujaa, joista kaksi johti kaupungin VI osaan ja yksi V osaan. Karjakujat ja polut raivattiin metsän korkeimmille ja kuivimmille kohdille. Lehmät tuotiin laitumelle kujia pitkin joka aamu lypsyn jälkeen ja haettiin pois ennen iltalypsyä. Jokaisen kujan veräjällä oli kesäaikana oma vahtinsa. 2.2 Teollistuminen ja metsätalous Porin metsää ja sitä ympäröivää aluetta muutti suuresti 1850-luvulla alkanut teollistuminen, kaupungin nopea kasvu sekä vuonna 1895 rakennettu rautatie. Porin metsän ja kaupungin väliselle alueelle rakennettiin mm. tiili- ja saippuatehdas. Tehtaat hankkivat raaka-ainee- Karjapaimenia ja kaupungin viljelysmaita 1930-luvulla. Kuvan taustalla oleva suuri rakennus on Yleinen sairaala ja taustalla myös Porin metsä. Kuvat: Satakunnan Museon kokoelmat. 4

na käytetyn saven ja hiekan lähialueelta mm. nykyisen Karhuhallin ja lentokentän vierestä jättäen jälkeensä ns. savikuopat, jotka ovat edelleenkin hyvin nähtävissä. Uusi rautatie kulki kaupungin peltojen ja Porin metsän pohjoisosan läpi. Maanviljelys ja laiduntaminen loppuivat Porin metsän alueella 1930-luvun jälkeen, jolloin metsää alettiin hoitaa talousmetsänä. Metsän ojituksen seurauksena maaperä kuivui ja puusto alkoi kasvaa kookkaammaksi ja tiheämmäksi. Metsänhoitoon siirtymisen jälkeen kaikenlainen laidunnus Porin metsässä kiellettiin. Kaupunki palkkasi alueelle myös metsänvartijan, joka valvoi laidunnuskieltoa ja hänelle rakennettiin virka-asunto Porin metsän pohjoisreunaan, VI kaupunginosan viereiselle peltoalueelle. Metsänvartijan asuintalo säilyi aina 1980-luvun puoleenväliin asti. Ennen purkamista asuintalo ehti toimia myös Porin golfkentän toimitilana. Porin metsän ja kaupungin välisellä alueella sijaitsi 1900-luvun alkupuolella Porin saippuatehdas, jonka kauppias Bruno Juselius perusti vuonna 1908. Saippuatehdas lopetti toimintansa vuonna 1933. Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat. 5

2.3 Porin lentokentän rakentaminen ja sota-aika Porin lentokentän rakentamista alettiin suunnitella vuoden 1932 aikaan, jolloin Suomen Ilmapuolustusliitto nosti keskusteluun koko maan kattavan lentokenttäverkoston muodostamisen. Lentokentän rakentaminen aloitettiin vuoden 1938 viimeisinä viikkoina metsän raivauksella. Rakennusprojekti oli suuri ja työllisti runsaasti miehiä. Työ oli raskasta, koska puiden kaato, kentän tasaus ja pohjatyöt tehtiin pääasiassa käsin sekä hevosia apuna käyttäen. Kenttä valmistui alkusyksystä 1939 talvisodan kynnyksellä ja se siirtyi heti talvisodan alkaessa puolustusvoimien käyttöön. Porin metsä ja lentokenttä ilmavoimien lentokoneesta kuvattuna 15.2.1939. Lentokentän metsää on raivattu ja kiitoteiden linjat alkavat hahmottumaan maastoon. Kuva: Ilmavoimien Kuvakeskus Viereisen sivun kaksi ylempää kuvaa ovat talvisodan pommitusten tuhoista 2. helmikuuta 1940. Ensimmäiset pommit osuivat Yleiseen sairaalaan ja sen jälkeen suuren tehdasrakennuksen edessä olevaan väestönsuojaan aiheuttaen 14 henkilön kuoleman. Kuvat: Satakunnan Museon kokoelmat. 6

Talvisodan alkaessa myös kaukana itärajalta olevassa Porissa varauduttiin ilmapommituksiin. Sataman ja tehtaiden takia kaupunki oli todennäköinen pommituskohde. Samanaikaisesti Virosta tuli neuvostoilmavoimien tukialue, eikä Pori sijainnut enää kaukana takamailla. Kaupunkia pommitettiin sodan aikana neljänä päivänä. Pahimmat tuhot aiheutuivat 2. helmikuuta 1940, jolloin Porin metsän läheisyydessä sijaitsevan yleisen sairaalan ja jokirannassa sijaitsevan Seikun sahan välistä aluetta pommitettiin raskaasti. Talvisodan aikaiset ilmapommitukset vaikuttivat ratkaisevasti Porin lentokentän kehittämiseen. Pommitusten johdosta alun perin siviililiikenteelle ja rahdin kuljetukseen suunnitellusta kentästä tehtiin sotilastukikohta. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon muuttui Porin lentokentän merkitys entistä sotilaallisemmaksi. Välirauhan aikana Suomi ja Saksa sopivat yhteistyöstä ja ensimmäiset saksalaiset saapuivat Porin lentokentälle heinäkuussa 1941. Suurvalta tarvitsi Etelä-Suomesta kentän, joka mahdollisti Lappiin ja Pohjois-Norjaan tukeutuvien ilmavoimien polttoaineen täydennyksen, materiaalisen tuen, huollot ja lentokaluston vaihdon. Sataman ja rautatieverkon takia paikaksi valittiin Pori. Lentokentän laajentamista jatkettiin saksalaisten johdolla ja rakennustöihin osallistuivat myös venäläiset sotavangit. Saksalaissotilaita oli Porissa vuoden 1942 alussa 2500-3000, määrä oli asukaslukuun nähden suuri. Kesällä 1942 Porin lentokentän kehittämisessä tapahtui merkittävä käänne. Sota ei edennyt niin kuin alussa luultiin, ja ilmavaaran uhka kasvoi. Toiminta lentokentällä oli vilkasta, alueella sijaitsi useita kymmeniä lentokoneita, mm. Messerschmitt-hävittäjiä, Stuka syöksypommittajia ja pommikoneita. Lisääntyneen ilmavaaran vuoksi lentokonekalustoa alettiin hajauttaa ja suojata kentän läheiseen metsään. Lentokentän liikennekelpoisuutta kuvaavissa tie- ja vesirakennushallituksen (TVH) kartoissa on nähtävissä suunnitelma Porin metsään rakennettavista rullausteistä ja niiden varsille rakennettavista lentokoneiden sirpalesuojista. Ilmavaarasta huolimatta Pori selvisi jatkosodasta ilman pommituksia, mutta ilmahälytyksiä annettiin kaikkiaan 33. Kesään 1944 mennessä Porin lentotukikohdassa oli saksalaisten toimesta rakennettuja rakennuksia ja rakennelmia yhteensä 261 jo siellä olleiden suomalaisten toimitilojen lisäksi. Lentokoneiden korjaamisen ja huollon edellyttämien lentokonehallien lisäksi kentällä tarvittiin majoitukseen, ravitsemukseen ja ilmatorjuntaan liittyviä ra- Junkers Ju 87 Stuka oli Saksan ilmavoimien kuuluisin syöksypommittaja toisessa maailmansodassa. Kuva: Keski-Suomen Ilmailumuseo 7

kennelmia. Samanaikaisesti jatkuivat myös saksalaisten toteuttamat salaojitus ja viemäröintityöt. Merkittävä kehittämiskohde oli pääkiitorata. Siihen tehtiin kesällä 1943 sotavankityövoimalla tervasepeliä käyttäen kestopäällyste. Tukikohta oli myös aidattu ja alueella kulkemiseen tarvittiin lupa. Suomi katkaisi suhteensa Saksaan 2.9.1944 ja aselepo Neuvostoliiton kanssa astui voimaan kaksi päivää myöhemmin. Saksalaisten oli poistuttava Porista. Ennen lähtöään saksalaiset sijoittivat lentokentän alueen rakennuksiin ja salaojakaivoihin pommeja, joiden tarkoitus oli tuhota lentokenttä ja estää sen päätyminen vihollisen käyttöön. Pommeja löytyi myös Vähäraumalta, Musasta, Lattomerentien varresta ja Puuvillatehtaan lähistöltä. Porin Pamauksena tunnetut räjähdykset alkoivat illalla 15.9.1944 ja ne tuhosivat huomattavan osan Porin lentokentän rakennuksista. Pääkiitoratojen salaojakaivot tuhoutuivat ja kolmestasadasta rakennuksesta tuhoutui 75. Kaupungista katkesivat sähköt ja ikkunoita särkyi jopa neljän kilometrin päässä lentokentästä. Poistuessaan saksalaiset jättivät ilmoituksen pommeista eikä Porin Pamauksessa tästä syystä menetetty ihmishenkiä. Sodan jälkeen syntyi epäselvyys lentokentän tulevaisuudesta ja tilanne oli pitkään umpikujassa. Kaupunki toivoi kentän siirtämistä muualle mutta puolustusvoimat halusi pitää kentän käytössään. Vuonna 1962 syntyi sopimus, jonka perusteella kenttä jäi paikalleen ja sen kehittäminen lentotoiminnan tarpeisiin saattoi jatkua. Sotilaat olivat Porissa aina vuoteen 1985 saakka. Porin lentotukikohdan rakennuksia Porin Pamauksen jälkeen 25. syyskuuta 1944. Kuvissa etualalla näkyy laudoitettu tie, jota kutsutaan myös rullaustieksi. Kuvat: Puolustusvoimien Kuvakeskus/ Leo Vepsäläinen. Porin Pamauksen räjähdykset alkoivat lentokentän kaakkoispäästä 15.9.1944 klo 18.50. Räjähdykset nostivat ilmaan sankkoja savupilviä, jotka havaittiin kymmenien kilometrien päässä lentokentästä. Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat. Viereisen sivun kartta Porin lentokentän liikennekelpoisuudesta 11.12.1944. Kartta: Porin lentoaseman arkisto, TVH:n liikennekelpoisuuskartat 9

2.4 Käyttö virkistysalueena Viimeisin suuri murros Porin metsässä tapahtui sotien jälkeen 1950-luvun lopulla, jolloin alueella alkoi intensiivinen virkistyskäytön aika. Metsää hoidettiin edelleen talousmetsänä, mutta ensimmäistä kertaa metsänhoidon rinnalle nousivat nyt myös virkistykselliset arvot. Kaupunki käynnisti kansanpuistohankkeen ja Isomäen urheilukeskusta alettiin rakentaa. Urheilukeskuksen suunnitteli professori Yrjö Lindegren. Ensimmäisenä toteutettiin maaston muotoja mukaillen sijoitettu maauimala, joka valmistui kesällä 1957. Urheilukeskuksen muiden osien rakentaminen saatiin päätökseen vasta 1960-luvun puolessa välissä, jolloin käytössä oli maauimalan ja urheilukentän lisäksi neljä jalkapallokenttää, pesäpallokenttä ja kolme jääkiekon harjoituskenttää. Sotien jälkeen Porin metsän identiteetti on muuttunut voimakkaasti ja vuosikymmenten aikana alueelle on muodostunut suuri määrä 10

erilaisia liikuntaan ja urheiluun liittyviä toimintoja. Valtaosa varhaisimmista Porin metsään raivatuista ulkoilureiteistä ja alueen liikuntapaikoista on rakennettu talkootyönä vapaaehtoisten ja aktiivisten kaupunkilaisten kesken. Vuonna 2002 alkoi Porin metsän ja urheilukeskuksen historiassa jälleen uusi vaihe. Poriin perustettiin ympäristöministeriön päätöksellä kansallinen kaupunkipuisto. Kansallisen kaupunkipuiston perustamisen myötä tavoitteeksi nousi Porin metsän luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön sekä virkistyskäytön yhteensovittaminen. Edellä mainittujen tavoitteiden toteutumiseksi Porin metsälle laadittiin vuonna 2006 monitavoitteinen luonnonhoito- ja käyttösuunnitelma. Intensiivisin virkistyskäyttö sijoittuu Porin metsän pohjoisosiin Isomäen ympäristöön. Luontoarvoiltaan merkittävimmät alueet sijaitsevat Porin metsän etelä- ja kaakkoisosissa. Porin metsä on ahkerassa virkistyskäytössä ympäri vuoden. Porin maauimala avattiin vuonna 1957 ja se perustuu Yrjö Lindegrenin laatimaan alkuperäiseen Isomäen urheilukeskussuunnitelmaan. Porin maauimala kunnostettiin perinteitä kunnioittaen vuosina 2002-2006. Kuva Porin metsästä: Sari Parkkali Lindegrenin suunnitelma urheilukeskuksesta: Suomen Rakennustaiteen Museon kokoelmat. Ilmakuva: Suomen Ilmakuva Oy/ kaupunkisuunnittelu. 11

03/ erityispiirteet 3.1 Kasvillisuus Porin metsä on jaettu käytön ja hoidon tavoitteiden mukaan yleispiirteisellä jaolla luonnontilaiseen aarniosaan, puisto-osaan ja lentokentän turva-vyöhykkeen ruderaattialueeseen (uudiskasvualue). Aarniosan metsähoidollisena tavoitteena on vanhojen, järeiden hongikkojen ja kuusimetsien tunnelma. Osa alueen metsistä jätetään kehittymään luontaisesti. Puisto-osan hoitotavoitteena on virkistys- ja ulkoilukäyttöön soveltuvien metsäalueiden ylläpitäminen. Ruderaattialueen tavoitteena on avoin nummimainen tila, jossa on mahdollisuuksia uhanalaisten ja arvokkaiden lajien kasvupaikkojen ja elinympäristöjen muodostumiselle. Pääosa Porin metsään rakennetuista sirpalesuojista ja rullausteistä sijaitsee korpivyöhykkeellä Porin kansallisen kaupunkipuiston alueella. Kaiken kaikkiaan Porin metsän alueella sijaitsee useita kymmeniä lentokoneiden sirpalesuojiksi rakennettuja vallituksia. Parhaiten säilyneet ja kooltaan suurimmat sirpalesuojat sijaitsevat Katinkurun ympäristössä Mäntymäen alueella. Tältä alueelta valittiin kaksi sirpalesuojaa esiin tuotavaksi. Toinen sirpalesuojista sijaitsee maastolenkin varrella. Tämä kohde sijaitsee osin ruohokorpimuuttumalla, jossa puusto on luonnontilaisen kaltainen ja vallitsevana puulajina on kuusi. Lisäksi alueella kasvaa ylispuuna runsaasti tervaleppää ja välipuuna pihlajaa. Alueella on kohtalaisesti lahopuita ja pohjakasvillisuus muistuttaa lähinnä kostean lehdon kasvillisuutta. Toiselta puoleltaan sirpalesuojan alue on kulttuurivaikutteista käenkaali-mustikkatyypin kangasta, jossa puusto on melko tiheää ja nuorta. Vallitsevana puulajina on kuusi, mutta myös raita, koivua, harmaaleppää ja pih- 12

lajaa esiintyy yleisesti. Pohjakasvillisuuden valtalajina on käenkaali, jonka lisäksi yleisiä ovat metsäimarre ja metsäalvejuuri. Kosteimmilla paikoilla kasvaa myös muun muassa rönsyleinikkiä, mesiangervoa ja ojakellukkaa. Lahopuuta esiintyy jonkin verran. Lähellä sijaitseva toinen kunnostettu sirpalesuoja sijaitsee entisen rullaustien varrella nykyisen hevosuran läheisyydessä ja kuuluu samaan kasvillisuusalueeseen kuin edellä mainitun sirpalesuojan toinen osa. Kolmas kunnostetuista ja opastaululla merkityistä sirpalesuojista sijaitsee Veteraanilenkin varrella Vähämäen läheisyydessä, toisen Porin metsässä sijaitsevan entisen rullaustien varrella. Kasvillisuus on tässä kohteessa ruohoturvekangasta. Puusto on melko nuorta ja puulajeja on runsaasti. Runsaimpina lajeina ovat kuusi, koivu ja pihlaja, mutta myös mäntyä ja lehtipuulajeja, kuten raitaa ja haapaa esiintyy melko yleisesti. Pohjakasvillisuus on sirpalesuojan kohdalla heinävaltaista, mutta muutoin kyseisellä kasvillisuuskuviolla käenkaalivaltaista. Paikoin esiintyy varvuista mättäinä myös mustikkaa ja puolukkaa. 3.2 Linnusto Alueen pesimälinnustoon kuuluu lounaissuomalaisille metsille tyypillisiä lintulajeja. Muutamat lajit ovat kuitenkin vaateliaampia elinympäristönsä suhteen ja niitä löytyy elinympäristöistä, jotka ovat luontoarvoiltaan talousmetsiä monimuotoisempia. Porin metsässä esiintyvistä lajeista pyy, tiltaltti, idänuunilintu ja puukiipijä ovat niin sanottuja indikaattorilajeja, jotka ilmentävät elinympäristönsä edustavuutta. Ne asettuvat usein pesimään vanhoihin luontoarvoiltaan merkittäviin havumetsiin. Tiilimäen kaupunginosassa, Satakunnan keskussairaalan ympäristössä pesii mustavarisyhdyskuntia. Myös ristikkäispuistoissa pesii mustavarisyhdyskuntia ja mustavarisyhdyskunnat ovatkin yksi Porin kansallisen kaupunkipuiston erikoispiirteistä. 3.3 Kulttuurihistorialliset kohteet Porin metsän arvokkaimmat luontokohteet sijaitsevat alueen kaakkoisosissa. Kuvat: Heli Nukki. Maauimala Porin maauimala valmistui 1957. Maauimala perusparannus toteutettiin vuosina 2002 2006. Metsäisen maaston muotoja mukaillen sijoitettu matala rakennuskompleksi on arkkitehti Yrjö Lindegrenin postuumi työ. Maauimala on maakunnallisesti merkittävä kulttuuri- 13

historiallinen kohde. Keskussairaala Porin yleinen sairaala toimi keskustassa Isolinnankadun varrella aina vuoteen 1936 saakka, jolloin uusi sairaalarakennus valmistui kauemmas keskustasta, Porin metsään. Tyyliltään funktionalistisen rakennuksen suunnitteli arkkitehti Jussi Paatela ja sitä on myöhemmin lukuisia kertoja laajennettu. Keskussairaala on maakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde. Tiilimäen rivitalot Tiilimäen pieni rivitalokokonaisuus rakennettiin 1950-luvulla Arava -lain säätämisen jälkeen. Pääosan rakennuksista suunnittelivat arkkitehdit Paul Bernoulli ja Aulis Blomstedt, myöhemmin professori ja mm. vastaavien Tapiolan ketjutalojen suunnittelija. Alue on säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä ja on maakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde. Porin metsän eteläpuolella sijaitsee Pinomäen alue. Taavi Peltola on kirjoittanut Pinomäen kaupunkikylän synnystä, kehityksestä ja olemassaolosta historiikin vuonna 2010. Kirjassa käydään läpi myös jatkosodan aikaa ja lentokentän alueelle rakennettuja sirpalesuojia ja piiloteitä. Ohessa Peltolan vuonna 2008 piirtämä havainnekuva lentokoneen sirpalesuojasta ja rullaustiestä. Viereisellä sivulla ylin kuva on nykyisen Ilmailuopistontien varrella sijaitsevan bunkkerin raunioista. Bunkkeri rakennettiin sodan aikana hävittäjien aseiden kohdistusta varten. Kuva: Sari Parkkali. Viereisen sivun toinen kuva on lentokentän alueella A-kiitotien luoteispäädyssä sijaitsevasta suojeluskunnan ampumaradasta. Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat. Viereisen sivun alin kuva on ampumaradan hoitajan asunnon edustalta. Kuvassa ampumaradanhoitaja Kosti Oksanen perheineen. Kuva: Arja Leppänen. 14

3.4 Sota-ajan rakenteet Lentokoneiden rullaustiet ja sirpalesuojat Porin metsän sijainti lentokentän kyljessä on vaikuttanut metsän luonteeseen ja käyttöön. Toisen maailmansodan aikana Porin lentokenttä luovutettiin yhteistyösopimuksella saksalaisten käyttöön. Lentokenttä toimi korjaus- ja huoltokenttänä, joten kentälle kerääntyi parhaimmillaan useita kymmeniä saksalaisten lentokoneita odottamaan huoltoa. Ilmavaaran vuoksi lentokoneet piti suojata, ja läheistä metsäaluetta käytettiin hyödyksi. Lentokoneiden suojausta varten lentokentän alueelle ja Porin metsään rakennettiin suojakorsuja ja sirpalesuojia. Talvesta 1942 lähtien TVH:n lentokentän liikennekelpoisuutta kuvaavissa kartoissa on nähtävissä suunnitelma metsään rakennettavista rullausteistä ja niiden varsille tehtävistä sirpalesuojista. Suunnitelmissa rullaustiet muodostavat metsän alueella kolme silmukkaa, joissa tien molemmin puolin oli sijoitettu lentokoneiden suojaksi hajautuspaikkoja. Rullausteitä oli yhteensä viisi kilometriä. Konepaikoille rakennettiin vähitellen suojavalleja, jotka tuettiin hirsillä. Rullaustiet sekä suojien pohjat oli päällystetty lankuilla mutta kattoja suojissa ei ollut. Kaikki lentokonesuojat eivät olleet samanlaisia suojausteholtaan ja osassa niistä vallitusta ei liene ollut lainkaan. Metsän suojiin sijoitetut sirpalesuojat oli mitoitettu hävittäjäkoneille ja Stuka -syöksypommittajille. Kun metsäteiden varsille rakennetut suojat otetaan huomioon, toteutui kenttäalueelle kaiken kaikkiaan 90 lentokoneen suojapaikkaa. Suunnitelmasta poiketen Porin metsään ei rakennettu lounaisinta rullaustietä, mutta yksittäisiä hajautuspaikkoja tehtiin myös silmukoiden ulkopuolelle. Sodan edetessä lentokoneiden hajautuspaikkojen rakentamista suunniteltiin myös etäämmälle lentokentästä. Talvella 1944 saksalaiset suunnittelivat siirtävänsä lentokaluston suojauspaikkoja vähintään kolmen kilometrin etäisyydelle lentokentästä. Suojapaikkoja etsittiin Lattomeren peltojen lounais- ja eteläpuolelta aina viiden kilometrin päähän saakka. Etäällä olevien hajautuspaikkojen rakentaminen ei kuitenkaan näytä alkaneen, vaan tilanne kehittyi nopeasti toisenlaiseksi. Kohdistusampumapaikat ja ampumaradat Varikkotoiminta vaati lentokentälle myös paikat, joissa koneiden kompassit voitiin virittää näyttämään oikein. Vuonna 1942 ja 1943 tehtiin kaksi lentokoneiden kompassien kompensointipaikkaa C-kiitotien päähän metsäalueen reunaan lähelle nykyisen Suomen Ilmai- 15

luopiston lentokonehalleja. Hävittäjien aseiden kohdistamista varten tehtiin samoihin aikoihin myös bunkkeri, johon kohdistettiin ampumalla hävittäjien aseistus. Rakenteiden rauniot ja vallitukset ovat edelleen nähtävissä Ilmailuopistontien varrella, metsän reunassa. Ensimmäiset ampumaradat Porin lentokentän alueelle rakennettiin vuonna 1925. Porin Suojeluskunnan rakentama ampumarata sijoitettiin A-kiitotien luoteispäähän ja rata-alueella oli pistooli- ja pienoiskivääriradat sekä 150:n että 300 metrin kivääriradat näyttösuojineen. Yleisen sairaalan lähellä sijaitsi lisäksi kaksikerroksinen paviljonkirakennus, jossa asui ampumaradanhoitaja. Ampumarata joutui toisen maailmansodan alkuvaiheessa lentokentän laajennuksen turva-alueen alle, ja ampumarata menetettiin. 3.5 Kaivot Maanviljelyksen ja karjanhoidon aikakaudella Porin metsän ja Pinomäen alueelle rakennettiin karjan juottamiseksi kaivoja. Tunnetuin niistä on Peltolan (2010) mukaan Pinomäen kaivo. Karjan juottamisen lisäksi kerrotaan, että kaivo olisi ollut myös ratsutien varrella oleva levähdys- ja virkistäytymispaikka. Kaivon kautta kulki myös lattomereläisten tie kaupunkiin. Kahdesta muusta alueella sijaitsevasta kaivosta paikalliset asukkaat ovat käyttäneet nimeä Kulperin kulman kaivo ja Katinkurun kaivo. Kaivot on merkitty kaupungin tiluksia kuvaavaan karttaan vuodelta 1897. 3.6 Kadonneet paikat Kadonneet paikat eivät ole enää nykypäivänä olemassa mutta ne elävät muistitiedoissa. Porin metsästä ja sen läheiseltä lentokenttäalueelta kadonneita paikkoja ovat muun muassa entiset urheilupaikat ja sota-aikaan liittyvät rakennukset ja rakenteet. Osa rakenteista on tuhoutunut kokonaan ja osa on sittemmin vaihtanut sijaintiaan. Sota-ajalta muistona maastossa saattaa sijaita rakennusten raunioita tai maavallitusten jäänteitä, kuten sirpalesuojien kohdalla on havaittu. Urheilupaikoista suurin osa on toiminnan laajenemisen mukana siirretty muualle. Suuri osa kadonneista paikoista on noussut esiin haastatteluiden kautta. Haastatteluja on toteutettu Essi Lindbergin (2006) työssä Porin metsä neuvoteltu maisema sekä tämän tutkimuksen puitteissa. Kartta kuvaa kaupungin tiluksia vuonna 1897. Kartalla näkyvät mm. Porin metsän mäet, kaupunkilaisten viljelyskäyttöön vuokratut peltokaistaleet ja kaivot. Kartta: Satakunnan Museon kokoelmat. 17

Tiilimäen urheilukenttä Teollistumisen aikoihin työväenurheilu lisäsi suosiotaan, ja myös Porin kaupunkiin päätettiin rakentaa urheilukenttä. Tiilimäen urheilukenttä oli ensimmäinen urheilukenttä Porissa, se perustettiin vuonna 1909. Kentällä järjestettiin urheilukilpailujen lisäksi myös muunlaisia tapahtumia, kuten vappujuhlia. Nykyisin urheilukentän paikalla sijaitsee Tiilimäen huoltoasema. Tiilimäen urheilukentän lisäksi Poriin rakennettiin uusi kenttä 1935. Uusi kenttä sijaitsi Herralahdessa. Kilpa-ajorata Tiilimäen alueella, nykyisen Uudenkoiviston alikäytävän ja lentoaseman välisellä alueella, sijaitsi aikanaan moottoriurheilijoiden kilpa-ajorata. Kilpa-ajoja järjestettiin myös yleisen liikenteen käytössä olleilla teillä ja kaduilla. Tiilimäen TT-ajoja järjestettiin vuodesta 1934 alkaen. Ajot olivat merkittävä tapahtuma, joka keräsi paikalle runsaasti yleisöä. Ajoja järjestettiin vuoteen 1956 saakka. Golfkenttä ja metsänvartijan asunto Yrjö Lindegrenin suunnitelmien mukaan toteutettu Porin Urheilukeskus jatkoi laajenemistaan ja vuonna 1963 Isomäen alueelle rakennettiin golfkenttä. Ennen golfkentän rakentamista golfharrastajat käyttivät pelikenttänään Porin lentokentän itäpäädyn kanervikkoa. Golfia pelattiin urheilukeskuksessa runsaat 20 vuotta, kunnes toiminta siirrettiin tilojen ahtauden takia luotojen alueelle Kalaforniaan. Ensimmäiset kilpailut Kalaforniassa pelattiin vuonna 1985. Alueella sijainnut entinen metsänvartijan asunto palveli golfin harrastajia parikymmentä vuotta, jonka jälkeen se purettiin. Laululava Laululava rakennettiin Isomäkeen maauimalan pohjoispuolelle kaupungin 400-vuotisjuhlallisuuksia varten vuonna 1958. Laululava toimi pitkään myös nuorison kokoontumispaikkana ja vuonna 1961 toimintansa laululavalla aloitti Porin Vihreä Teatteri. Syyskuussa 2011osa teatterin rakenteista tuhoutui käyttökelvottomiksi ilkivallan seurauksena. Porin Vihreä Teatteri siirsi toimintansa pois Isomäestä 50 vuotta kestäneen taipaleensa jälkeen ja aloitti uuden aikakauden Kirjurinluodon kesäteatterissa. Kuvissa kilpa-ajorata, laululava ja Isomäen leirintäalue. Kuvat: Satakunnan Museon kokoelmat. Isomäen leirintäalue Isomäen itärinteeseen perustettiin leirintäalue 1950-luvun lopulla samanaikaisesti Porin maauimalan kanssa. Leirintäalue oli mukana alkuperäisessä kansanpuistosuunnitelmassa. Nykyisin Isomäen leirintäalue on käytössä vain Pori Jazz -festivaalien aikana. 18

Lotta mökki Porin lottien paikallisosasto aloitti kioskitoiminnan Porin yleisen sairaalan läheisyyteen rakennetussa Lotta-Mökissä vuonna 1937. Kioskin palveluita hyödynsivät sairaalan henkilökunnan ja potilaiden lisäksi heitä katsomaan tulleet vieraat sekä lähimaastoon ulkoilemaan lähteneet kaupunkilaiset. Kahvin ja virvokkeiden lisäksi Lotta-Mökin valikoimiin kuuluivat hedelmät, makeiset, tupakka sekä sanoma- ja aikakauslehdet. Yleisen sairaalan läheisyydessä, Porin metsän laidalla sijaitsi 1930-luvulla Lotta-Mökki, josta sai ostaa kahvia, virvokkeita, hedelmiä, makeisia, tupakkaa ja sanomalehtiä. Vastaavanlainen Lotta-kioski sijaitsi myös Porin lentokontokentällä A- ja D -kiitoteiden itäosassa. Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat. Neljän tien risteys Pinomäen kylän asukkaat ovat aikoinaan nimenneet Porin metsässä sijaitsevan polkujen risteyskohdan Neljän tien risteykseksi. Neljän tien risteyksen lähistöllä sijaitsee myös saksalaisten sodan aikana rakentamia lentokoneiden sirpalesuojia. 19

04/ sodanaikaiset rakenteet nykyään 4.1 Sirpalesuojat ja rullaustiet Ennen puuston harvennusta Porin metsään toisen maailmansodan aikana rakennetut lentokoneiden sirpalesuojat ja rullaustiet ovat maastossa edelleen näkyvissä ja niitä pidetään tärkeänä osana alueen historiaa. Rullaustiet ja sirpalesuojat sijaitsevat Porin metsän lentokentän puoleisella laidalla Vähämäen ja Mäntymäen sekä Katinkurun alueilla. Rullaustiet ja sirpalesuojat ovat rinnastettavissa muinaismuistolain rauhoittamiin kohteisiin. Sirpalesuojia on Porin metsässä yhä löydettävissä useita kymmeniä. Sirpalesuojista valittiin kolme yksityiskohtaisempaan tarkasteluun. Valitut kohteet sijaitsevat eri rullaustiesilmukoiden varsilla, yksi nykyisen veteraanilenkin ja toinen maastolenkin varrella. Kolmas sirpalesuoja sijaitsee nykyisen hevosuran varrella. Puuston harvennuksen jälkeen Ensimmäisen rullaustie varrelta tutkimuksen ja opastuksen kohteeksi valittiin yksi sirpalesuoja. Veteraanilenkin varrella (N 61 27.85 ja E 21 46. 622) sijaitseva sirpalesuoja on 13 metriä leveä ja 16 metriä pitkä. Toisen rullaustien varrelta valittiin kaksi luontotyypeiltään erilaista sirpalesuojaa. Maastolenkin varrella sijaitseva sirpalesuoja (N 61 27. 373 ja E 21 46. 933) on hyvin säilynyt. Se on leveydeltään 22 metriä ja pituudeltaan 20 metriä. Tämä sirpalesuoja on luontoarvoiltaan rikas ja monimuotoinen. Hevosuran (entinen rullaustie) varrella sijaitseva sirpalesuoja (N 61 27. 332 ja E 21 46. 875) on edellisen tapaan hyvin säilynyt. Se on leveydeltään 17 metriä ja pituudeltaan 20 metriä. Sirpalesuoja nro 3 ennen puuston harvennusta 15.9.2011 ja puuston harvennuksen jälkeen 22.5.2012. Kuvat: Sari Parkkali 20

Isomäki Kansallisen kaupunkipuiston rajaus 1 Vähämäki Lentokenttäalue 2 1 Porin metsä rullaustie I valittu sirpalesuoja Veteraanilenkki Mäntymäki 2 3 rullaustie II/ hevosura Maastolenkki 3 Porin kaupunki, kaupunkimittaus 2012, lupa nro 384 Sirpalesuojien vallitukset näkyvät yhä Porin metsän maastossa. Kuvissa ja kartalla opastuksen kohteiksi valitut kohteet (1-3). Kuvat: Sari Parkkali 21

4.2 Kohteiden esiintuominen Porin metsää hoidetaan ja kehitetään Porin kansalliselle kaupunkipuistolle määriteltyjen tavoitteiden ja monitavoitteisen luonnonhoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti. Toisen maailmansodan aikana rakennettujen lentokoneiden sirpalesuojien esiin tuominen reittien varsilta on yksi Porin metsän hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteista. Myös asukkailta on saatu toivomuksia vallitusten entisöimisestä ja säilyttämisestä. Vuonna 2012 osana Porin kansallisen kaupunkipuiston 10-vuotisjuhlavuotta kaupunki käynnisti selvitystyön toisen maailmansodan/ jatkosodan aikaisten rakenteiden kunnostamisesta. Myös opasteita haluttiin kehittää. Tehtyjen selvitysten perusteella kaupunki päätti kunnostaa kolme sirpalesuojaa. Valittujen sirpalesuojien ympäristöstä harvennettiin puustoa ja kahteen kohteeseen rakennettiin pitkospuut kulkua helpottamaan. Kansallisen kaupunkipuiston alueella, erityisesti Korpivyöhykkeellä, puuston harvennus suoritettiin metsän luontoarvoja kunnioittaen. Sirpalesuojien kunnostaminen toteutettiin yhteistyössä kaupungin hallintokuntien kesken. Yhteistyössä mukana olivat Porin kaupunkisuunnittelu, Tekninen palvelukeskus, ympäristövirasto ja Satakunnan Museo. Lisäksi kuultiin Museoviraston edustajaa sekä kansallisen kaupunkipuiston ympäristöministeriön yhdyshenkilöä. Satakunnan Museo tulee viemään sirpalesuojia koskevat tiedot muinaisjäännösrekisteriin ns. kulttuuriperintökohteina. Rekisteriin kirjataan yksi kohde nimeltä Porin lentokenttä ja sen alle kirjataan alkuvaiheessa valitut sirpalesuojat. Tulevien vuosien aikana kaikki Porin metsässä sijaitsevat sirpalesuojat pyritään dokumentoimaan. 4.3 Opasteet ja tiedottaminen Vuodesta 2012 lähtien Porin kansallisen kaupunkipuiston kohteisiin on voinut tutustua tarkemmin opasteiden avulla. Maastoon asennettiin kahdenkokoisia opastauluja sekä kansallisen kaupunkipuiston logolla varustettuja ympyrä- ja seinälaattoja. Urheilukeskuksen alueelle sijoitettiin kaksi opastaulua kertomaan kansallisesta kaupunkipuistosta ja alueen historiasta. Lisäksi Porin metsään asennettiin kaksi pienempää opastaulua, jotka kertovat sodan aikana rakennetuista lentokoneiden sirpalesuojista. Porin kansallisen kaupunkipuiston alueeseen on syksystä 2012 lähtien voinut tutustua opasteiden avulla. Kansallisen kaupunkipuiston alueelle sijoitettiin yhteensä 15 uutta opastaulua. Kuvat: Sari Parkkali ja Heli Nukki 22

Opastaulut toteutettiin ympäristöviraston ja kaupunkisuunnittelun Kansalliset Puistot -yhteishankkeessa. Kohtaamisen paikat -hanke osallistui opastaulujen pystyttämiseen ja tiedottamiseen. Yleisopasteiden lisäksi Porin metsään toteutettiin Kohtaamisen paikat -hankkeessa kaksi uutta reittiopastaulua ulkoilijoiden käyttöön. Uusien opastaulujen karttaan on merkitty kuntopolkujen lisäksi sodanaikaiset sirpalesuojat, mikä helpottaa kohteiden paikantamista metsästä. Opastaulujen lisäksi maastoon asennettiin Porin kansallisen kaupunkipuiston logolla varustettuja ympyrälaattoja sekä seinälaattoja, jotka kertovat alueen arvokohteista. Opasteet toteutettiin osana Ympäristöviraston Kansalliset puistot -hanketta. Kuvat: Heli Nukki ja Sari Parkkali 23

05/ yhteenveto Porin metsällä ja urheilukeskuksella on pitkä ja moni-ilmeinen historia. Historian vaiheet: yhteislaitumet, karjanpito, teollistuminen ja sota-aika elävät paitsi ihmisten muistitiedoissa mutta ovat myös kaikki osaltaan vaikuttaneet alueen kehittymiseen nykyisenlaiseksi. Muistitiedot voivat ajan mukana unohtua tai kadota kokonaan, joten niitä on tärkeä ylläpitää kirjoituksissa. Tässä selvityksessä tarkastelu kohdistuu pääosin Porin metsän ja urheilukeskuksen alueen vaiheisiin sota-aikana. Sota-ajan rakenteita koskeva selvitys ja sirpalesuojien esiintuominen ovat olleet osa Porin kansallisen kaupunkipuiston 10-vuotis- Porin metsän merkittävimmät reitit ovat 1,3,5 ja 7 kilometrin valaistut kuntoradat/ ladut, veteraanilenkki, maastolenkki, koirapolku, ratsastusreitti ja raviohjastajien käyttämä hevosura. Nimettyjen kuntopolkujen lisäksi Porin metsässä risteilee lukuisia nimeämättömiä metsäpolkuja. Pitkospuut johdattelevat lenkkeilijän polulta sirpalesuojalle. Kuvat: Heli Nukki ja Sari Parkkali 24

juhlavuotta ja ne on toteutettu osana Porin kaupungin Teknisen palvelukeskuksen Kohtaamisen paikat -hanketta. Toimenpiteet ovat osa kulttuuriperinnön vaalimista sekä Porin metsän ja erityisesti sota-ajan moninaisen historian esiintuomista. Metsän tiheän puuston sekaan kätkeytyvät sota-ajan rakenteet ovat tärkeä osa kaupungin ja Porin metsän historiaa ja niistä halutaan kertoa myös tuleville sukupolville. Sota-aikaan liittyvä muistitieto vähenee vuosi vuodelta, joten tietojen taltiointi on tarpeellista. Sodanaikaiset rakenteet ovat edelleen osittain nähtävissä Porin metsän maastossa mutta ajan myötä ne ovat vaarassa kadota pois näkyvistä. Porin kansallisen kaupunkipuiston perustamisen jälkeen Porin metsää ja urheilukeskuksen aluetta on pyritty kehittämään suuntaan, jossa tavoitellaan luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön sekä virkistyskäytön yhteensovittamista. Tavoitteena on ollut ylläpitää ja edistää vanhan metsän jatkumoa, lisätä luonnon monimuotoisuutta ja palauttaa mahdollisin ennaltamistoimenpitein arvokkaiden elinympäristöjen muuttumat takaisin luonnontilaisiksi. Virkistys- ja ulkoilukäytössä olevat osat hoidetaan virkistysarvot huomioon ottaen. Kulttuuriperinnön säilyttämiseen on haluttu kiinnittää huomiota ja tavoitteissa on onnistuttu. Porin metsässä sijaitsevien sirpalesuojavallitusten esiintuominen on hyvä esimerkki luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön yhteensovittamisesta. Tehtäviä: 1. Tarkkaile ympäristöäsi ja etsi jälkiä sodan aikaisista sirpalesuojista 2. Mikä on mielipaikkasi Porin metsässä Lähteet: Halonen, A. & L. Nummelin (2000). Porin kansallinen kaupunkipuisto. Kulttuurihistorialliset kohteet. Käsikirjoitus. Satakunnan museo. Häyrynen, M., T. Eskola, P. Granö, O. Mattila & J. Sotka-Siira (2004). Suistolaisten puisto. Porin kansallisen kaupunkipuiston historia ja maisema. 160 s. Finepress Oy. Turku. Järä, J. (1998). Kun kutsuvi isänmaa...osa 1. Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Sota-ajan lottatoiminta Porin alueella. Lottaperinne Pori ry. Koivuniemi, J. (2004). Joen rytmissä Porin kaupungin historia 1940-2000. Porin kaupunki, Hämeenlinna. Lindberg, E. (2006). Porin metsä neuvoteltu maisema. Porin kaupunkisuunnittelusarja C59/2006. 93 s. Mikkola, N. & H. Nukki (toim.) (2006). Porin metsän monitavoitteinen luonnonhoito- ja käyttösuunnitelma. Porin kaupunki, Kaupunkisuunnittelu 15.12.2006. Porin kaupunkisuunnittelusarja C59/2006. 42 s. + liitteet. Nummelin, L. (1988). Maatalous kaupungissa Maanviljelys ja karjanhoito Porin kaupungissa 1880-luvulta 1940-luvun lopulle. Suomalaisen ja vertailevan kansatieteen Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto. Nukki, H. (2008). Porin kansallinen kaupunkipuisto. Hoito- ja käyttösuunnitelma. Porin kaupunki, Kaupunkisuunnittelu 17.4.2008. Porin kaupunkisuunnittelusarja C64/2008. 77s. Peltola, T. (2010). Pitkää piimää ja paimenia Pinomäen kaivolla. Pinomäen kaupunginkylän historiikki. Pinomäen kyläyhdistys r.y. Saarinen J. (1972). Porin historia III, 1809-1939. Porin kaupunki. Kokemäki 1972. Uhari, J. (2009). Porin lentokentän historia 1 Varhaisilmailusta Porin Pamaukseen. 167 s. Apali Oy, Tampere 2009. Uhari, J. (2011). Porin lentokentän historia 2 Sotilastukikohdasta ilmailun osaamiskeskukseksi. Apali Oy, Tampere 2011. Haastattelut: Leppänen Arja 3.12.2012 Terho Else 3.12.2012 Peltola Taavi 10.12.2012 Varpomaa Harri 17.12.2012 Aholammi Erkki 3.1.2013 Uhari Jukka 7.1.2013 25

Tekninen palvelukeskus Kohtaamisen paikat -hanke www.pori.fi/kaupunkipuisto Porin kansallinen kaupunkipuisto facebookissa Ilmakuva urheilukeskuksen alueesta vuodelta 1981. Kuva: Porin kaupunkisuunnittelu