Duodecim-seura 125 vuotta Jaakko Ignatius Jäsen n:o 7 Karl Bertel Nohrström (1855 1903) Savo-Karjalainen piirilääkäri ja hammaslääkäri Karl (Kaarlo) Bertel Nohrström oli yksi niistä perustajatusinan viidestä Savo- Karjalaiseen osakuntaan kuuluneesta ylioppilaasta, jotka tunsivat Matti Äyräpään yliopisto-opintojen alkuvaiheista asti. Nohrström toimi osakunnan vt. sihteerinä syyslukukaudella 1878 eli samaan aikaan, kun Äyräpää hoiti osakunnan lainarahastoa (Ruutu 1939). Äyräpäätä ja Nohrströmiä lähensi lisäksi kesäkuussa 1875 tehty yhteinen matka Ruotsiin. Se oli molempien ensimmäinen ulkomaanmatka. Uppsalan ylioppilaat järjestivät skandinaavisen ylioppilastapaamisen, johon Suomesta kutsuttiin 85 osallistujaa, ja mukaan lähtivät myös Matti (tuohon aikaan sukunimeltään vielä Europaeus), K. B. Nohrström ja tämän juristiksi opiskellut isoveli Arndt. Monessa yhteydessä on todettu, että tällä matkalla solmitut ystävyyssuhteet ja lämmin tunnelma tekivät Äyräpäästä skandinaavisten suhteiden vannoutuneen ja elämänikäisen puolestapuhujan (Suolahti 1940). Nohrströmin veljeksille matkalla oli aivan erityinen merkitys, sillä heille se merkitsi palaamista juurilleen. K. B. Nohrström kuului nimittäin monen muun Duodecim-seuran perustajajäsenen tavoin sukuun, joka alun perin oli kotoisin Ruotsista. Nohrströmin suku polveutuu Taalainmaan Moran pitäjästä, jossa kantaisä Matts Ersson Nohrman toimi 1600-luvulla kruununnimismiehenä. K. B. Nohrströmin isoisän isoisä muutti 1730- luvulla Suomeen Pernajan Koskenkylän (Forsby) ruukinpatruunaksi, ja hänen jälkeläisensä ovat monin tavoin vaikuttaneet suomalaisessa kulttuurielämässä (Wilskman 1916, www.mesn.nu) K. B. Nohrströmin isoisä taisteli urheasti Suomen sodassa ja sai ratsumestarin arvon. Isä vuorostaan teki poikkeuksellisen pitkän ja arvostetun elämäntyön Savonlinnan koulun opettajana. Hän sai vuonna 1890 ansiomerkin 50 vuoden nuhteettomasta Duodecim 2006;122:1567 71 1567
palveluksesta, ja kerrotaan, että hän hoiti opettajan tointaan 100 lukukautta peräkkäin olematta päivääkään virkavapaana (Finland 9.9.1891). Äitinsä puolelta K. B. Nohrström kuului tunnettuun Itä-Suomessa vaikuttaneeseen juristisukuun, jonka eräät jäsenet kuuluivat ensimmäisen suomenkielisen lakisanaston puuhamiehiin. He tekivät siis oikeustieteen alalla samaa työtä kuin Duodecim sanaluetteloineen lääketieteessä. Koulunsa K. B. Nohrström kävi muiden perustajatusinaan kuuluneiden tavoin ruotsiksi Porvoossa, ja innostus suomalaisuusasiaan tuli luultavasti paljon Savo- Karjalaisesta osakunnasta. Nohrström valmistui lääkäriksi toukokuussa 1883, ja vuodesta 1884 lähtien hän työskenteli pysyvästi muualla kuin Helsingistä, joten aktiivinen toiminta Duodecim-seuran piirissä jäi lyhytaikaiseksi. K. B. Nohrströmistä olisi varmasti ollut paljon apua sanastotyössä, jos hän olisi jäänyt Helsinkiin. Hän näyttää hallinneen suomen kielen varsin hyvin jo opiskeluaikoina, ja esimerkiksi kaikki säilyneet kirjeensä Matti Äyräpäälle hän kirjoitti suomeksi toisin kuin monet muut perustajajäsenet. Äyräpäätä ja Nohrströmiä yhdisti Duodecim-harrastuksen lisäksi myös kiinnostus hammaslääketieteeseen, ja Äyräpää on luultavasti opettanut toverilleen joitakin hammashoidon perusasioita. Valmistuttuaan Nohrström toimi ensin muutaman kuukauden ajan ylimääräisenä lääkärinä lääkintöhallituksessa, mutta jo loppuvuodesta 1883 hän lähti yhdistetylle hää- ja opintomatkalle Berliiniin tarkoituksenaan opiskella lisää hammaslääketiedettä. Nohrström onnistui pääsemään muutaman viikon ajaksi Saksan ensimmäisen hammaslääketieteellisen protetiikan professorin Carl Sauerin (1835 1892) oppilaaksi, ja palattuaan Suomeen hän alkoi harjoittaa sivutoimista hammaslääkärin tointa ensin Oulussa ja sittemmin Sortavalassa ja Joensuussa. Nohrström lienee ensimmäisiä Pohjois-Suomessa hammaslääkärin vastaanottoa pitäneitä lääkäreitä. Berliinissä saadut opit olivat tarpeen, sillä huonojen hampaiden hoidoksi tarvittiin noihin aikoihin usein nimenomaan protetiikkaa. Kansallisarkistossa Europaeus-suvun kokoelmissa säilynyt Nohrströmin ja Äyräpään välinen kirjeenvaihto kertoo havainnollisesti pohjois- Soikea kuva ylhäällä: K. B. Nohrström perheineen. Kuvasta puuttuu nuorin poika Bertel. Kuva: Seppo Nohrströmin kokoelmat. Viereisen sivun yläkuva: Suomalaisten ylioppilaiden matka Uppsalaan kesällä 1875 oli merkkitapahtuma, ja sen osallistujat ikuistettiin ryhmäkuvaan. Valkoasuinen K. B. Nohrström neljännessä rivissä alhaalta (toinen oikealta). Matti Äyräpää (kolmas rivi ylhäältä, viides vasemmalta) oli tuolloin vielä nimeltään Mathias Europaeus. Ylärivissä näkyy valkoinen ylioppilaslakki, jonka käyttö vakiintui Suomessa tämän matkan seurauksena. Kuva: Museovirasto. Viereisen sivun alakuva: Suuri lähetystö oli aikanaan voimakas kansallismielisyyden ilmaus yli kielirajojen. Alex Federleyn kuvataulu. Kuva: Museovirasto. 1568 J. Ignatius
Jäsen nro 7: K. B. Nohrström 1569
suomalaisten hampaiden tilasta ja työn alkuvaikeuksista 1880-luvulla:»Hyvä Veli! Juur ikään kävi luonani eräs nuori kauppakoulun oppilas Raahesta, joka vartavasten oli tullut tänne saadaksensa uusia hampaita niitten hammasmuinaismuistojätteiden sijaan, joita minulle suurella vaivalla onnistui tonkimalla löytää ikeneitten asemapaikoilta. Ja kuitenkaan ei ollut 18 vuotta vanhempi. Ja mitä miehellä oli hampaita jäljellä, ne katselivat jok ainoa eri taholle melkeinpä niin kuin tuolla Mäntsälän rovastiparalla. Mutta kun tämä patientiaines oli lujasti juuri tällä Oulun matkallaan saada hampaita, eikä luvannut keväämpänä tulla tänne koittelemaan niitä Gebissiä, joita minä, sitten kun olisivat saapuneet näille maille ne tahkomasinat ja vulkanisatiouunit, joita odotan, olisin hänelle valmistanut, niin hän lähti matkaansa. Vastasinpa vielä kysymykseensäkin täällä löytyvän erään kultaseppä Hedmannin, joka myöskin voi irtohampaita aikaansaada. Ne 2 kultablombia, joita jo olen tehnyt, olen täytynyt sepittää nonadhesiivillisesti ja ilman vasaran avutta, josta seuraus että yksi plombi irtaantui ja piti tehdä uuden. Mutta patienti oli hihhuliitti ja ehke sen sentään irtaantui?! Onko Sinulla ollut moinen tapaus että ilman aikakautemme paraita koneita non adhessiivillisesti panna kultaplombin hihhuliitille, joka ensi kahakassa tanssii sen irti. Pian piirilääkärin sijaisuus muuttui lähes täysipäiväiseksi hammaslääkärintyöksi.»tänään kuulin, että hammaslääkärikoneeni vihdoin viimein ovat tulemaisillaan Ouluun», kirjoitti Nohrström Äyräpäälle toukokuussa 1884.»Kuule! Jos nyt joku tarjoontuisi tai saisit jotakuta gummityömiestä käsiisi, niin tee hänen kanssansa kontrahti minun puolestani parin kolmen kuukauden ajalle, ja lähetä hänet tänne minua auttamaan. Minun luonani on nykyään noin kymmenkunta ihmistä sanonut tahtovansa irtohampaita ja minun täytyy sanoa, että minä vähän pelkään näitä töitä. Mutta jos 2 tai enimmiten 3 kuukaudeksi saisin tänne jonkun taitavan kisällin, niin minä häneltä oppisin mitä minulta ehke vielä puuttuu ja olisi tuo vielä hauska tunne: minä osaan ihan varmaan joka minulta vielä puuttuu.» Hammaslääkäritarpeesta kertoo sekin, että ensimmäisten kahden kuukauden aikana Nohrström ansaitsi sivutoimellaan kaksinkertaisesti piirilääkärin palkkioihin verrattuna.»näet kumminkin, että ihmisten suista olen saanut enemmän rahaa kuin muista paikoista yhteensä», raportoi Nohrström Matti Äyräpäälle kesäkuussa 1884. Vuodet 1885 1893 Nohrström toimi Sortavalan kaupunginlääkärinä ja Sortavalan yleisen sairaalan lääkärinä, kunnes hänet vuonna 1893 nimitettiin piirilääkäriksi Joensuuhun. Uusissa asemapaikoissaan hän jatkoi edelleen hammaslääkärin vastaanottoaan ja tilaili sinne ystävältään»matti Äyräpää amalgamia», joka lienee ollut Äyräpään oma paikkausainesekoitus. Hammaslääkärintyön vakavuudesta kertoo osaltaan liittyminen Skandinaviska Tandläkareföreningen -yhdistyksen jäseneksi vuonna 1893. Lisäksi Nohrström toimi rautatielääkärinä. Nohrströmin nauttimaa arvonantoa kuvastaa se, että hänet valittiin keväällä 1899 edustajaksi niin sanottuun Suureen lähetystöön (suvun hallussa olevan muistomitalin mukaan Savonrannan edustajana). Keisari Nikolai II oli antanut helmikuun manifestin, joka aloitti Suomen sortovuodet, ja syntyi suuri protestiliike. Maaliskuun alussa 1899 maasta kerättiin yli 520 000 nimeä Suureen adressiin, ja 500-miehinen Suuri lähetystö, joka koostui suureksi osaksi talonpojista, matkasi Pietariin käännyttämään keisarin päätä. Keisari ei kuitenkaan ottanut lähetystöä vastaan. Nohrström kuoli äkillisesti yöllä nukkuessaan 48-vuotissyntymäpäivänään 3.3.1903. Hän oli järjestyksessä toinen»duodecimin manan majoille muuttaneista perustajista», ja hänen kuolemansa tuli aivan yhtä suurena yllätyksenä kuin aiemmin eli Albert Pfalerin poismeno. Seuran puolesta haudalle lähetettiin seppele, jonka nauhoissa oli teksti»k.b. Nohrström, yhdelle Duodecim-seuran perustajista Duodecim-seuralta» (Duodecim 1903). Erillistä muistokirjoitusta ei Aikakauskirja Duodecimiin laadittu. Muistosanat lausuttiin myös Finska Läkaresällskapetin kokouksessa. Niissä häntä muisteltiin hyvän lauluäänen omaavana seurallisena opiskelijana ja luonnehdittiin ruotsin kielen viehättävällä sanalla»vänsäll» eli henkilönä, jolla oli paljon ystäviä (Finska Läkaresällskapets Handlingar 1903). * * * Kiitän lämpimästi K. B. Nohrströmin jälkeläisiä Seppo Nohrströmiä ja Wilhelm Nouroa avusta tietojen hankkimisessa. 1570 J. Ignatius
Henkilötietoja Nohrström, Karl (Kaarlo) Bertel, s. 3.3.1855 Savonlinnassa, k. 3.3.1903 Joensuussa. Vanhemmat: Savonlinnan yläalkeiskoulun kollega Johan Wilhelm Nohrström ja Klara Lovisa Olsoni. Puoliso 1883 Elin Hildur Karolina Domander (s.1862 1950). Puolison vanhemmat: kamarineuvos Gustaf Fredrik Domander ja Karolina Miller. Lapset: Aarne Bertel 1884 1885, Armas Bertel 1886 1887, Siiri Elisabeth 1888 1889, Verna Elina 1891 1962 (konttoristi), Katri Irene 1893 1894, Mauno Lennart 1894 1989 (asemapäällikkö), Einar Ilmari 1895 1901, Bertel Gunnar (suomennettu sukunimi Nouro) 1899 1978 (varatuomari), Harry Vilhelm s. ja k. 1901, Karl Bertel 1903 1989 (tullinhoitaja). Opinnot: Ylioppilas Borgå elementärläroverket 14.6.1873. Kirjoittautui Helsingin yliopistoon (Savo-Karjalainen osakunta). FK (fyysis-matemaattinen) ja FM 1877, LK 1879, LL 1883. Työura: Helsingin yliopiston patologian laitoksen assistentti 1883, ylimääräinen lääkäri lääkintöhallituksessa 1883, vt. Oulun piirilääkäri 1884, vt. Tammelan piirilääkäri 1885, Sortavalan kaupunginlääkäri ja Sortavalan yleisen sairaalan lääkäri 1885 1893, Joensuun piirilääkäri vuodesta 1893 kuolemaansa asti. Viipurin läänin toisen kutsunta-alueen kutsuntalääkäri 1885-1888. Rautatielääkäri osuudella Värtsilä-Joensuu 1894. Opintomatkat: Saksaan 1878, 1883 1884 (opiskeli Berliinissä hammaslääketiedettä Sauerin johdolla) ja 1890 sekä Tukholmaan 1890. Jäsenyydet: Duodecimin perustajajäsen 1881, Finska Läkaresällskapetin jäsen vuodesta 1883 kuolemaansa asti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1877, Skandinaviska tandläkareföreningen 1893. Matkusti Suuren lähetystön jäsenenä Pietariin 1899. Haudattu Joensuun vanhalle hautausmaalle. Kirjallisuutta Finland 9.9.1891. Johan Vilhelm Nohrström. Nekrolog-lehti. Finska Läkaresällskapets Handlingar 1903;45:17 8. Matts Ersson Nohrmans Släkttavla. Saatavissa: www.mesn.nu Muistosanat K. B. Nohrströmistä. Duodecim-seuran vuosikertomus 1902 1903. Duodecim 1903;19:337 8. Ruutu M. Savo-Karjalaisen Osakunnan historia II 1857 1887. Porvoo: WSOY, 1939, 379 80. Suolahti E. Matti Äyräpää. Kulttuurihistoriallinen kuvaus. Helsinki: Otava, 1940, s. 110 8. Wilskman A. Släkten Nohrström (Segerstråle). Släktbok I 3. Helsingfors 1916. JAAKKO IGNATIUS jaakko.ignatius@duodecim.fi Jäsen nro 7: K. B. Nohrström 1571