Uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointi Arviointiohjelma
Kehittyvä kaivos
Tiivistelmä Hankkeen kuvaus Talvivaara Sotkamo Oy suunnittelee aloittavansa muiden metallien sivutuotteena saatavan uraanin talteenoton nykyisten kaivostoimintojen yhteydessä. Uusi uraanin talteenottolaitos rakennetaan kiinteäksi osaksi nykyistä metallien saostusprosessia Talvivaarassa. Nykyisin uraani päätyy osin metallirikasteiden mukana Talvivaaran lopputuotteen jatkojalostajille ja osin muiden louhittavan malmin sisältämien ja toistaiseksi hyödyntämättömien raaka-aineiden tapaan kipsisakka-altaisiin. Talvivaaran alueen kallioperä ja nikkelimalmi sisältävät luonnonuraania pieniä pitoisuuksia. Kallioperän uraanipitoisuudet eivät kuitenkaan ole riittäviä, jotta malmi voitaisiin luokitella uraanimalmiksi. Talvivaara ei ole käynnistämässä alueella uraanikaivostoimintaa. Uraanin talteenottoa varten ei nykyisen toiminnan lisäksi louhita malmia, eikä muutenkaan muuteta nykyisiä kaivostoimintoja. Talteen otettavaa luonnonuraania ei väkevöidä ydinpolttoaineeksi Talvivaaran laitoksessa vaan se kuljetetaan ns. puolituotteena ulkomaille jatkojalostettavaksi energiantuotannossa käytettäväksi uraaniksi. Puolituotteen, uraaniperoksidin, tuotantomäärä on 350 500 tonnia vuodessa. Talteenottolaitoksessa uuttoprosessissa erotettava puolituote on muodoltaan kallioperässä esiintyvää luonnonuraania vastaava. Sen säteilyominaisuudet eivät muutu prosessissa. Säteily kaivosalueella on Suomen olosuhteissa normaalia tasoa eikä hankkeen mukainen uusi toiminta lisää säteilyä. Vaihtoehtona (VE 1) tarkastellaan Talvivaaran alueella louhittavan nikkeliesiintymän sisältämän luonnonuraanin talteenottoa. Hankkeessa varaudutaan ottamaan talteen myös muualta tuotavien päämetallien rikasteiden sisältämää ja metallien jatkojalostajien talteen ottamaa uraania. Näiden osuus on vähäinen, alle 5 % uraanin kokonaistuotantomäärästä. Uraanin talteen ottaminen nykyisestä metallien rikastusprosessista ei tule merkittävästi lisäämään kaivosalueen toiminnasta aiheutuvia päästöjä ympäristöön. Ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaisesti toisena vaihtoehtona tarkastellaan sitä, että hanketta ei toteuteta. Tämä (VE 0) tarkoittaa sitä, että luonnonuraani päätyy nykyiseen tapaan osin metallirikasteen jatkojalostajille ja osin kaivosalueen kipsisakka-altaisiin. Rikasteen mukana olevaa uraania otetaan tällöin talteen metallirikasteita käsittelevissä laitoksissa muualla, koska se häiritsee metallien jatkojalostusprosessia. Ympäristön nykytila Hankealueelta on käytössä laajasti tietoa ympäristön nykytilasta kaivostoimintaa varten tehtyjen perustilaselvitysten ja toiminnan tarkkailun vuoksi. Osana uraanin talteenottohankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä Talvivaara on selvittänyt ja tekee parhaillaan selvityksiä uraanin esiintymistä maaperässä, pohjavedessä, pölyssä ja järvisedimentissä sekä bioindikaatiotutkimuksella vaikutusalueen eliöstössä. Lisäksi Geologian tutkimuskeskus on tehnyt säteilymittauksia, joiden perusteella taustasäteily alueella on Suomen normaalin taustasäteilyn rajoissa. Kipsisakka-altailla säteily on alueen luontaisen säteilyn tasolla eikä aiheuta vaaraa ihmisille tai ympäristölle. Uraanin talteenottolaitos sijoittuu syrjäisellä seudulla sijaitsevan Talvivaaran kaivospiirin olemassa olevalle tehdasalueelle, jolloin hankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja maisemaan. Laitos ei edellytä muutoksia tie- tai raideverkostoon. Uusi laitos sijoittuu teollisuustoiminnoille asemakaavoitetulle alueelle. Arvioitavat ympäristövaikutukset Tässä hankkeessa vaikutuksia arvioidaan erityisesti talteenottoprosessin riskien ja poikkeustilanteiden hallinnan kautta. Arvioinnissa pyritään antamaan tietoa ja vastaamaan uraanin käsittelyn aiheuttamaan epävarmuuteen tai mahdollisiin pelkoihin asukkaissa ja muissa kansalaisryhmissä. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin lähtökohtia ovat paikallisten asukkaiden ja muiden intressitahojen kertomat tiedot sekä näkemykset ja huolet yhdessä muiden vaikutusarviointien yhteydessä tuotetun tiedon sekä tilasto- ja karttaaineistojen kanssa. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä toteutetaan asukaskysely ja työpaja, joilla kartoitetaan lähialueen asukkaiden ja muiden intressitahojen näkemyksiä hankkeesta ja mahdollisia huolia. Terveysvaikutusten arvioinnin pääpaino kiinnitetään laitoksen lähiasutukseen ja kuljetusreitin varrella asuviin ihmisiin kohdistuviin mahdollisiin terveysriskeihin. Arvioinnissa tuloksia verrataan olemassa oleviin terveysperusteisiin ilmanlaatuun, meluun, talousvedenlaatuun ja säteilyyn liittyviin ohjearvoihin ja tunnuslukuihin, joiden ylittyminen määritellään terveyshaitaksi. Ympäristöön kohdistuvien vaikutusten arvioinnin pääpaino kiinnitetään toimintahäiriöistä aiheutuvien riskien arviointiin mm. vesien suljetun kierron, kaasunpesurien, pölynpoistolaitteiden ja muiden puhdistuslaitteiden osalta. Hankkeen toteuttamisen vaikutukset ilman laatuun, pölyämiseen, hajujen esiintymiseen, maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin arvioidaan kukin osa-alueen asiantuntijoiden toimesta. Arvioinnin kulku ja tiedottaminen Tämä arviointiohjelma on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen suunnitelma uraanin talteenottohankkeen vaikutusten arvioinnin menetelmistä ja arviointimenettelyn järjestämisestä. Arviointi tehdään tämän arviointiohjelman pohjalta siitä saadut mielipiteet ja lausunnot huomioiden. Tulokset kootaan ympäristövaikutusten arviointiselostukseen, joka julkaistaan syksyllä 2010. Uraanin talteenottolaitoksen vaikutusten arviointiin liittyen perustetaan erilliset arvioinnin ohjaus- ja seurantaryhmät sekä järjestetään kaksi yleisötilaisuutta kesäkuussa Kajaanissa ja Sotkamossa. Hankkeesta kerrotaan lehdistötiedottein, Internet-sivuilla ja postituslistalle ilmoittautuneille kirjein. Arviointiohjelma kuulutetaan 4.6.2010 ja on nähtävillä 30 päivän ajan. Lisätietoja on saatavissa yhteysviranomaisen Kainuun elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen sekä hankkeesta vastaavan Internet-sivuilla: http://ely.combo.fi/fi/ ELYkeskukset/KainuunELY/Ymparistonsuojelu/YVA www.talvivaara.com
Uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointi Arviointiohjelma Sisällysluettelo 1. Johdanto... 8 2. Hankkeesta vastaava... 9 2.1 Talvivaara Kaivososakeyhtiö Oyj... 9 2.2 Talvivaara Sotkamo Oy... 9 3. Hankkeen tausta ja tavoitteet... 10 3.1 Tausta ja tavoitteet... 10 3.1.1 Uraani Suomessa... 10 3.1.2 Taustasäteily Suomessa... 11 4. Hankkeen ja sen vaihtoehtojen kuvaus... 12 4.1 Hankkeen vaihtoehdot... 12 4.2 Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu... 12 4.3 Talvivaaran metallien tuotantoprosessi... 13 4.4 Uraanin talteenottoprosessi... 13 4.5 Ympäristöriskien minimointi suunnittelussa ja toiminnassa... 14 4.6 Poikkeukselliset tilanteen ja niihin varatuminen... 15 4.7 Kemikaalien käsittely... 15 4.7.1 Uraanin talteenottolaitoksen päästöt ja jätteet... 16 4.8 Vesien käsittely... 16 4.8.1 Uraanin talteenottoprosessin jätevedet... 16 4.8.2 Kaivosalueen jätevedet... 17 4.9 Kuljetukset... 17 Talvivaara Sotkamo Oy
Uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointi Arviointiohjelma Sisällysluettelo 4.10 Liittyminen muihin hankkeisiin... 19 4.10.1 Uraanin talteenotto Harjavallassa... 19 4.10.2 Hankkeen suhde ydinenergialakiin... 19 5. Ympäristövaikutusten arviointimenettely, aikataulu ja osallistuminen... 20 5.1 Arvioitavat ympäristövaikutukset... 20 5.2 Ehdotus vaikutusalueen rajaukseksi... 20 5.3 Osallistuminen ja vuorovaikutus... 22 5.3.1 Kansalaisten osallistuminen... 22 5.3.2 Ohjausryhmä... 22 5.3.3 Seurantaryhmä... 22 5.3.4 Yleisötilaisuudet... 22 5.3.5 Tiedottaminen... 23 5.3 Ympäristövaikutusten arvioinnin aikataulu... 22 6. Ympäristön nykytilankuvaus... 24 6.1 Sijainti ja maankäyttö... 24 6.2 Asutus... 24 6.3 Toiminnan suhde ihmisiin nykytilanteessa... 25 6.4 Kaavoitustilanne... 26 6.5 Ilman laatu... 26 6.5.1 Pölylaskeuma... 27 6.5.2 Pölyn leijuma... 28 6.5.3 Bioindikaattoritutkimus... 29 Talvivaara Sotkamo Oy
Uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointi Arviointiohjelma Sisällysluettelo 6.6 Pintavedet... 30 6.6.1 Jormasjärven suunnan pintavesien fysikaalis-kemiallinen tila... 31 6.6.2 Kivijärven suunnan pintavesien fysikaalis-kemiallinen tila... 31 6.6.3 Mustaliuskealueen pienvesistöjen fysikaalis-kemiallinen tila... 31 6.6.4 Muiden pienvesistöjen fysikaalis-kemiallinen tila... 31 6.6.5 Vesistöjen uraanipitoisuus... 32 6.6.6 Pintavesien ekologinen tila... 32 6.6.7 Kalasto ja kalastus... 32 6.6.8 Sedimentit... 33 6.7 Pohjavesi... 33 6.8 Maaperä... 34 6.8.1 Uraanin esiintyminen maaperässä... 34 6.9 Säteily... 34 6.10 Melu ja tärinä... 35 6.11 Luonnonympäristö... 35 6.11.1 Suojelualueet... 36 6.12 Yhdyskuntarakenne ja maisema... 37 6.13 Liikenteen nykytilanne... 37 6.14 Luonnonvarojen käytön nykytilanne... 37 7. Arviointimenetelmät... 38 7.1 Arvioinnin toteutus ja käytettävä aineisto... 38 7.1.1 Tehdyt selvitykset ja lisäselvitystarpeet... 38 Talvivaara Sotkamo Oy
Uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointi Arviointiohjelma Sisällysluettelo 7.2 Sosiaaliset vaikutukset, ihmisten elinolot ja viihtyvyys... 40 7.3 Vaikutukset ihmisten terveyteen... 40 7.4 Vaikutukset ilmaan, maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin... 40 7.5 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, elinkeinoelämään ja maisemaan... 40 7.6 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen... 41 7.7 Poikkeus- ja onnettomuustilanteiden vaikutukset... 41 7.8 Elinkaaren aikaiset vaikutukset... 41 7.9 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa... 41 7.10 Epävarmuustekijät ja oletukset... 41 7.11 Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot... 41 7.12 Vaihtoehtojen vertailu... 41 7.13 Vaikutusten seuranta... 41 8. Hankkeen edellyttämät luvat ja suunnitelmat... 42 8.1 Hankkeen yleissuunnittelu... 42 8.2 Ydinenergialain mukainen lupa... 42 8.3 Ympäristölupa... 42 8.4 Kemikaalilupa... 42 8.5 Rakennuslupa... 42 8.6 Uraanin kuljettamiseen liittyvät luvat... 42 9. Sanasto ja lyhenteet... 44 10. Lähteet... 46 Talvivaara Sotkamo Oy
1. Johdanto Hankkeessa Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo Oy suunnittelee aloittavansa muiden metallien sivutuotteena saatavan uraanin talteenoton ja hyödyntämisen puolituotteena. Uraanin talteenottoprosessi sijoittuu nykyisten toimintojen yhteyteen Sotkamon kunnan Tuhkakylän alueelle. Talvivaaran kaivos hyödyntää alueen monimetalliesiintymiä ja tuottaa niistä nikkeliä, kuparia, kobolttia ja sinkkiä sisältäviä sulfideja metalliteollisuuden raaka-aineeksi. Kaivostoiminta on aloitettu keväällä 2008 ja metallien tuotanto syksyllä 2008. Talvivaaran esiintymät Sotkamossa muodostavat yhden Euroopan suurimmista tiedossa olevista sulfidisen nikkelin esiintymistä. Malmivarat riittävät vähintään 46 vuoden tuotantoon. Uraanin talteenottoa varten ei nykyisen toiminnan lisäksi louhita malmia, eikä muutenkaan muuteta nykyisiä toimintoja. Talvivaaran alueen kallioperä ja nikkelimalmi sisältävät luonnonuraania pieninä pitoisuuksina. Metallien louhinnan sivutuotteena saatavan uraanin lisäksi raaka-aineena varaudutaan käyttämään muualta tuotavien päämetallituotteiden sisältämää ja Talvivaaran asiakkaiden metallirikasteiden jatkojalostuksessa talteen ottamaa uraania. Talvivaaralla ei ole nykyisessä ympäristöluvassa lupaa tuoda rikasteita muualta. Muualta tuotavien raaka-aineiden osuus jää vähäiseksi, enintään 5 %:iin tuotettavasta uraanimäärästä. Uraani liukenee Talvivaaran päätuotteiden tapaan metallien käsittelyn pääliuokseen. Liuoksen uraanipitoisuudet ovat pieniä, mutta uraani voidaan ottaa talteen kehitetyllä uusimman tekniikan mukaisella uuttomenetelmällä. Uraanin talteen ottamiseksi nykyiseen metallien saostusprosessiin rakennetaan välivaiheeksi uraanin talteenottolaitos sinkkisulfidin saostuksen jälkeen. Uraani tuotetaan puolituotteeksi (uraaniperoksidi) ja arvioitu tuotantomäärä on 350 500 tonnia vuodessa. Uraanipuolituote kuljetetaan jatkojalostettavaksi ulkomaille, jossa tuotteesta valmistetaan uraania. Nykyisin uraani päätyy osin metallien jatkojalostuslaitoksiin ja osin kaivoksen kipsisakka-altaalle sakkaan sitoutuneena. Materiaalin hyödyntäminen mahdollisimman tarkkaan on kaivoslain mukainen menettelytapa ja se säästää luonnonvaroja. Hankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) annetun lain ja asetuksen mukaisessa laajuudessa, koska hanke luetaan YVA-asetuksen 6 :n hankeluettelon kohtaan: 2) luonnonvarojen otto ja käsittely: d) uraanin louhinta, rikastaminen ja käsittely. Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on tuoda tietoa ympäristövaikutuksista suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Arviointi on myös edellytys sille, että hankkeelle voidaan myöntää ympäristölupa. Tämä arviointiohjelma on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen suunnitelma uraanin talteenottohankkeen vaikutusten arvioinnin menetelmistä ja arviointimenettelyn järjestämisestä. Arviointiohjelma asetetaan nähtäville ja viranomaisten lausunnoille. Sen jälkeen yhteysviranomainen, Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) antaa lausuntonsa arviointiohjelmasta. Varsinainen arviointityö tehdään arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen lausunnon mukaisesti ja tulokset kootaan ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. 8
2. Hankkeesta vastaava 2.1 Talvivaara Kaivososakeyhtiö Oyj Talvivaaran Kaivososakeyhtiö tähtää kansainvälisesti merkittäväksi perusmetallien tuottajaksi, joka keskittyy ensisijaisesti nikkelin ja sinkin tuotantoon bioliuotuksena tunnetun tekniikan avulla. Bioliuotuksella metalleja voidaan rikastaa matalapitoisestakin malmista taloudellisesti kannattavasti. Talvivaaran esiintymät Sotkamossa muodostavat yhden Euroopan suurimmista tiedossa olevista sulfidisen nikkelin esiintymistä. Malmivarat riittävät vähintään 46 vuoden tuotantoon. Yhtiö on tehnyt 10 vuoden myynti- ja ostosopimuksen koko nikkeli- ja kobolttituotannostaan Norilsk Nickelin kanssa ja pitkänajan myynti- ja ostosopimuksen sinkkituotteesta Nyrstar NV:n kanssa. Talvivaara-konsernin emoyhtiönä toimii Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj, jonka tytäryhtiöitä ovat: Talvivaara Sotkamo Oy, jonka osakkeista se omistaa 80 % (hankkeesta vastaava) Harjoittaa kaivostoimintaa Talvivaaran kaivoksella Yhtiön omistuksesta 20 % on Outokumpu Oyj:llä Talvivaara Infrastructure Oy, jonka osakkeista se omistaa 100 % Murtomäki-Talvivaara teollisuusradan rakentamisesta ja sen pidosta valtiolle luovuttamiseen asti vastaava tytäryhtiö Talvivaara Exploration Oy, jonka osakkeista se omistaa 100 % Geologian palveluita tarjoava tytäryhtiö Bream Lake Energy Oy, jonka osakkeista se omistaa 100 % Harjoittaa metallituotteiden talteenottoa Talvivaara Oyj on listattu Lontoon ja Helsingin pörsseihin ja Talvivaaran taloudellinen tila raportoidaan neljännesvuosittain. Yksityiskohtaiset raportit löytyvät osoitteesta: www.talvivaara.com. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö omistaa pääosan kaivospiirin alueesta. 2.2 Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaaran kaivoksen kaivostoimintaa harjoittaa Talvivaara Sotkamo Oy. Talvivaara aloitti louhinnan kaivoksella vuonna 2008 ja ensimmäiset tuotteet toimitettiin helmikuussa 2009. Kaivoksen arvioitu toiminta-aika on vähintään 46 vuotta. Kaivoksen toiminnalle myönnetyssä ympäristöluvassa tuotantomääriksi on esitetty 60 000 t/v nikkeli-kobolttisulfidia, 110 000 t/v sinkkisulfidia ja 20 000 t/v kuparisulfidia., Suunniteltu vuotuinen metallien tuotanto vuodesta 2012 alkaen on arvioitu olevan: nikkeli-kobolttisulfidia 100 000 tonnia/vuosi sinkkisulfidia 180 000 tonnia/vuosi kuparisulfidia 30 000 tonnia/vuosi Joulukuun 2009 henkilöstömäärä oli 308 henkilöä. Arvioitu henkilöstömäärä täydessä tuotannossa tulee olemaan 400 henkilöä. Hankkeesta vastaavan yhteystiedot ja yhteyshenkilöt on esitetty ohjelman takakannessa. Kuva 2-1. Talvivaaran kaivosalueen sijainti. 9
3. Hankkeen tausta ja sen tavoitteet 3.1 Tausta ja tavoitteet Talvivaara Sotkamo Oy on käynnistänyt kaivostoiminnan Talvivaaran kaivosalueella vuonna 2008. Talvivaaran alueen malmiesiintymä ei itsessään sisällä riittävästi uraania sen louhimiseksi. Kehitetyllä nykyaikaisella menetelmällä luonnonuraani voidaan ottaa talteen metallirikastetuotannon ohessa. Uraani liukenee Talvivaaran päätuotteiden tapaan pääliuokseen. Talteen otettavan uraanin määrä on suhteellisen pieni, alle tuhannesosa alueella muutoin valmistettavien metallirikasteiden määrästä. Nykyisin uraani päätyy osin metallirikasteiden mukana Talvivaaran lopputuotteen jatkojalostajille ja osin saostusprosessissa syntyvän kipsisakkajätteen mukana varastoaltaisiin. Uraanipitoisuus metallirikasteessa häiritsee jatkojalostusprosessia ja siksi uraania joudutaan tällä hetkellä poistamaan osana Talvivaaran asiakkaiden tuotantoa. Kaivoksen toiminnan aikana uraanin talteenoton menettelyjä ja prosessia on kehitetty ja päädytty siihen, että talteenoton ympäristölle paras ja turvallisin vaihtoehto on tehdä se käsittelyn ensimmäisessä vaiheessa Talvivaarassa. Näin kipsisakka-altaisiin päätyvän luonnonuraanin määrää voidaan vähentää ja uraani ottaa talteen, käsitellä ja varastoida mahdollisten pienempien talteenottolaitosten sijaan yhdessä paikassa. Kaivoslain mukaisesti louhittavan kallioperän materiaali on hyödynnettävä mahdollisimman tarkasti. Muiden talteen otettavien metallien ohella myös uraanin talteenotto on kaivoslain hengen mukaista. Näin voidaan säästää luonnonvaroja. Käsiteltävää luonnonuraania ei rikasteta ydinpolttoaineeksi laitoksessa vaan se kuljetetaan ns. puolituotteena ulkomaille jatkojalostettavaksi. Talteenottoprosessissa syntyvä puolituote on muodoltaan kallioperässä esiintyvää luonnonuraania vastaavaa eikä sen säteilyominaisuudet muutu. Kaivosalueen säteilyolosuhteet ovat normaalilla tasolla eikä hankkeen mukainen uusi toiminta lisää säteilyä alueella. 3.1.1 Uraani Suomessa Uraani on yleinen alkuaine, jota esiintyy maankuoressa lähes kaikkialla maapallolla. Esimerkiksi graniitissa uraanipitoisuus on keskimäärin 4 mg/kg ja merivedessä noin tuhannesosa tästä. Talvivaaran alueella uraanipitoisuus kallioperässä on arvioitu olevan noin 15 20 mg/ kg. Alueen kallioperässä esiintyvät uraanipitoisuudet eivät kuitenkaan ole riittäviä, jotta malmi voitaisiin luokitella uraanimalmiksi. Yleensä louhinnan kannattavuus edellyttää yli 1000 mg/kg (0,1 %) olevia pitoisuuksia (Energiateollisuus 2006). Korkeimmat löydetyt uraanipitoisuudet ovat Kanadassa, missä pitoisuudet ovat noin 20 % eli noin 10 000 kertaa suuremmat kuin Talvivaaran alueella. Alueet, joissa uraanipitoisuus on suuri, sijaitsevat pääosin Etelä-Suomessa Salpausselän vyöhykkeellä ja Uudellamaalla. Uraani liukenee kallioperästä pohjaveteen. Suomen pehmeä hiilidioksidi- ja bikarbonaattipitoinen pohjavesi edistää uraanin liukenevuutta. Uraania on erityisesti porakaivovedessä, kun porattu reikä läpäisee uraanirikkaita kerroksia. (Kansanterveyslaitos 2010) Luonnossa esiintyvä uraani koostuu kolmesta isotoopista, U-238 (99,2836 %), U-235 (0,7110 %) ja U-234 (0,0054 %). Luonnon uraani on pääosin matala-aktiivista isotooppia U-238. Isotoopit U-238 ja U-234 lähettävät alfasäteilyä. Alfasäteily on radioaktiivisen aineen lähettämää voimakkaasti ionisoivaa hiukkassäteilyä. Alfahiukkanen ei pääse kehon sisälle esimerkiksi ihon läpi, koska se ei pysty läpäisemään edes paperiarkkia. Alfasäteily on vaarallista, jos sitä lähettävää ainetta joutuu kehon sisäpuolelle esim. henkilön juodessa radonpitoista vettä tai hengittäessä radonpitoista ilmaa. Vain isotooppimuoto U-235 lähettää gammasäteilyä, joka on läpitunkevaa. Tällä isotoopilla U-235 on luonnostaan kyky spontaaniin halkeamiseen. Reaktiossa vapautuvaa energiaa käytetään hyväksi ydinvoimaloissa. 10
Ydinreaktion aikaansaamiseksi on isotoopin U-235 osuutta polttoaineen uraanissa lisättävä 3-5 prosenttiin. Tätä isotooppista rikastamista kutsutaan väkevöimiseksi. Lähtöaineena tässä prosessissa on kaivoksilla tuotettu uraanirikaste, 70 80 % uraania sisältävä uraaniperoksidien seos. (Geologian tutkimuskeskus 2010) Uraani on luonnossa esiintyvistä radioaktiivisista alkuaineista tärkein sekä maapallon että ihmisen kannalta. Sen radioaktiivisuuden tuottama lämpö pitää osaltaan yllä planeettamme kehitystä. Uraania käytetään Suomessa pääasiassa ydinvoimaloiden raaka-aineena. Suomen ydinvoimalat sijaitsevat Loviisassa ja Eurajoella. (Geologian tutkimuskeskus 2010) 3.1.2 Taustasäteily Suomessa Suomen taustasäteily vaihtelee välillä 0,05 0,30 mikrosievertiä tunnissa (μsv/h) (STUK 2010). Alueellinen vaihtelu annosnopeuksissa johtuu uraanipitoisuuseroista kallio- ja maaperässä. Lumi- ja jääkerros vaimentavat maaperästä tulevaa säteilyä. Talvivaaran kaivosalueella on suoritettu Geologian tutkimuskeskuksen toimesta säteilymittauksia, joiden perusteella taustasäteily alueella oli välillä 0,04 0,21 μsv/h (GTK 2009). Mittausten perusteella alueen taustasäteily on Suomen normaalin taustasäteilyn rajoissa. Suomen automaattiset mittausasemat hälyttävät, kun ulkoisen säteilyn annosnopeus ylittää 0,4 µsv/h. Vuonna 1986 tapahtuneen Tshernobylin onnettomuuden aikana suurin Suomessa mitattu ulkoisen säteilyn annosnopeus oli lyhytaikaisesti 5 µsv/h. Sisätiloihin on aiheellista suojautua, jos ulkoisen säteilyn annosnopeus on yli 100 µsv/h. Ulkoisen säteilyn annosnopeutta mitataan Säteilyturvakeskuksen (STUK) ja paikallisten pelastusviranomaisten ylläpitämällä valvontaverkolla, johon kuuluu noin 300 jatkuvatoimista automaattista mittausasemaa. Lisäksi Puolustusvoimien yli sadalla mittausasemalla seurataan ulkoista säteilyä paikallisesti. Säteilytietoja eri puolilta Suomea raportoidaan päivittäin STUK:in Internetsivulla. (Säteilyturvakeskus 2010) 11
4. Hankkeen ja sen vaihtoehtojen kuvaus 4.1 Hankkeen vaihtoehdot Vaihtoehtona VE 1 tarkastellaan Talvivaaran alueella louhittavan nikkeliesiintymän sisältämän luonnonuraanin talteenottoa. Talteenotto varteen rakennetaan erillinen talteenottolaitos ja siihen liittyvät kemikaalien varastosäiliöt. Laitos sijoittuu kiinteäksi osaksi nykyistä metallien saostusprosessia Talvivaaran kaivosalueelle. Tuotantomäärä on vuodessa 350 500 tonnia uraanipuolituotetta, uraaniperoksidia (UO 4 x 2 H2O). Laitos käyttää raaka-aineenaan nykyisen metallirikasteprosessin sinkkisaostusvaiheesta johdettua liuosta. Raaka-aineliuoksessa voi tulevaisuudessa olla mukana muualta kuin Talvivaarasta tuotujen nikkelirikasteiden mahdollisesti sisältämää uraania. Muualta tuotujen uraania sisältävien raaka-aineiden vastaanottaminen ei ole mukana nykyisessä ympäristöluvassa, mutta mahdolliseen tulevaisuudessa tapahtuvaan vastaanottoon varaudutaan sisällyttämällä kyseinen toiminta uraanin osalta talteenottolaitoksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn. Talteenottolaitoksella varaudutaan käsittelemään myös vähäisiä määriä metallirikasteiden jatkojalostajien (esim. Norilsk Nickel) prosessista syntyviä uraanipuolituotteita. Muualta tuotavien rikasteista ja puolituotteista saatavan uraanin osuus on alle 5 % uraanin kokonaistuotantomäärästä eli enintään 25 tonnia vuodessa. Vaihtoehto valittiin hankkeen toteutusvaihtoehdoksi, koska se on ainoa nykyisin käytettävissä oleva menetelmä, jolla Talvivaaran kaivoksen tuotantoprosessista voidaan erottaa uraani teknis-taloudellisesti kannattavalla tavalla. Ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaisesti toisena vaihtoehtona tarkastellaan sitä, että hanketta ei toteuteta. Hankkeen toteuttamatta jättäminen (VE 0) tarkoittaa sitä, että luonnonuraani päätyy nykyiseen tapaan osin kaivosalueen kipsisakka-altaisiin ja osin metallirikasteen jatkojalostajille. Rikasteen mukana olevaa uraania otetaan tällöin talteen metallirikasteita käsittelevissä laitoksissa muualla, koska se häiritsee metallien jalostusprosessia. Kaivoksen toiminnan ympäristövaikutusten arviointi on toteutettu vuonna 2005. Uraanin talteenottolaitos muodostaa valmistuttuaan vain pienen ja ympäristövaikutuksiltaan selvästi erotettavan osan koko kaivoksen toiminnoista, jolloin ympäristövaikutusten arviointimenettely voidaan toteuttaa pelkästään sen osalta eikä kaivoksen toiminnan vaikutuksia ole tarpeen tarkastella uudelleen. Ympäristövaikutuksia arvioitaessa huomioidaan toimintojen yhteisvaikutukset alueella. Kuva 4-1. Uraanin talteenottolaitoksen sijoittuminen laitosalueella. 4.2 Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu Uraanin talteenottolaitoksen suunnittelu toteutetaan rinnan hankkeelle laadittavan ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa. Näin hankkeesta sen suunnittelun yhteydessä saatava tieto pystytään tehokkaalla tavalla hyödyntämään ympäristövaikutusten arvioinnissa ja päinvastoin. Hankkeen tekninen suunnittelu on käynnistetty. Hankkeen aikataulun osalta keskeiset vaiheet ovat seuraavat: laitoksen yleissuunnittelu on aloitettu vuoden 2010 alkupuolella hankkeen yksityiskohtaisempi suunnittelu käynnistyy kesällä 2010, jonka jälkeen tehdään keskeiset laitetilaukset laitoksen edellyttämät perustamis- ja maanrakennustyöt aloitetaan vuoden 2010 loppupuolella laitoksen rakentamisaika on alle vuosi laitoksen käyttöönotto voidaan tehdä, kun toiminnalle on saatu ympäristölupapäätös 12
4.3 Talvivaaran metallien tuotantoprosessi Talvivaaran nykyisessä metallien tuotantoprosessissa on neljä päävaihetta: louhinta, murskaus, bioliuotus ja metallien talteenotto. Talvivaaran louhintamenetelmäksi on valittu avolouhos. Vuoden 2010 louhintatavoite on 24 miljoonaa tonnia malmia sivukivien ja malmin suhteella 0,6. Malmi murskataan neljässä vaiheessa, jonka jälkeen murske kasataan ja rakeistetaan (agglomeroidaan) liuoksella, tällöin pienet malmihiukkaset kiinnittyvät karkeampien pinnalle muodostaen tasakokoisia rakeita, joista tehdyt kasat läpäisevät hyvin vettä ja ilmaa. Rakeistamisen jälkeen malmi kasataan neljäksi eri kasaksi. Kasoja liuotetaan bakteerien avulla puolentoista vuoden ajan. Kasan alustaan asennetun putkiston läpi puhalletaan alhaisella paineella ilmaa malmikasaan. Kasaa kastellaan liuoksella, jota kierrätetään kasan läpi, kunnes liuoksen metallipitoisuus on riittävän suuri metallien talteenottoa varten. Bioliuotus mahdollistaa nikkelin erottamisen matalapitoisestakin malmista taloudellisesti. Liuotuksessa hyödynnetään alueen luontaista bakteerikantaa. Puolentoista vuoden liuotuksen jälkeen kasa siirretään toiseen vaiheeseen ns. sekundäärikasalle. Liuotusta jatketaan, jotta metallit saadaan talteen myös huonosti liuenneista kasan osista. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi kasan kaltevat reunat ja mahdolliset saostumat kasan sisällä. Toisen vaiheen kasa on myös liuotetun malmin loppusijoituspaikka. Metallien talteenotossa nikkeli, kupari, sinkki ja koboltti saostetaan liuotuskasalta saatavasta, metalleja sisältävästä liuoksesta, jolloin saadaan tuotetuksi metallisulfideja. Kun arvometallit on erotettu, jäännösliuos puhdistetaan, minkä jälkeen se palautetaan takaisin kasan kasteluun. Jäännösliuoksen puhdistuksessa muodostuva kipsisakka pumpataan kipsisakka-altaaseen laskeutumaan. Tuotteena saadaan kiinteitä metallisulfideja myytäväksi edelleen jalostamoille. Kuva 4-2. Talvivaaran metallien tuotantoprosessi. 4.4 Uraanin talteenottoprosessi Talvivaaran alueen kallioperä ja nikkelimalmi sisältävät luonnonuraania pieniä pitoisuuksia. Uraani liukenee Talvivaaran päätuotteiden tapaan pääliuokseen. Liuoksen uraanipitoisuudet ovat pieniä (noin 25 mg/l), mutta uraani voidaan ottaa talteen uusimman tekniikan mukaisella uuttomenetelmällä. Uraanin talteenottolaitos toimii kaivoksen tuotantoprosessin kiinteänä osana. Talteenottoprosessiin otettava raaka-aine on metallien saostusprosessien prosessiliuos sinkkisulfidisakeuttimen ylitesäiliöstä, kuparin ja sinkin saostuksen jälkeen. Prosessissa käsiteltävä syöttöliuoksen määrä on mitoitettu metallisaostuksen liuosmäärän mukaisesti 1800 m 3 tunnissa. Uraanin talteenoton jälkeen liuos jatkaa ylitteenä neutralointivaiheeseen ja siitä edelleen nykyiseen nikkelin ja koboltin yhteissaostukseen. 13
Kaivoksen mahdollisesti vastaanottamat uraania sisältävät nikkelirikasteet tai puolituotteet jatkojalostajilta varastoidaan vastaanotetun materiaalin ominaisuuksien mukaisesti määriteltyihin varastoihin. Nikkelirikasteet liuotusvaiheeseen ja jatkojalostuslaitoksilta tulevat puolituotteet suoraan uraanin talteenottolaitoksella säiliöihin. Puhtaudesta riippuen uraanipuolituote otetaan käsittelyyn joko uuttovaiheeseen tai suoraan saostusvaiheeseen. Uraani otetaan talteen teknisesti yksinkertaisella uuttomenetelmällä. Prosessi käsittää seuraavat vaiheet: Neste-neste-uutto kirkastussuodatus tai selkeytys uutto pesuvaiheet takaisinuutto hapotus uraaniliuoksen käsittely ennen saostusta kemikaalinvalmistus ja varastointi sekä kaasujen käsittely Saostus saostus reaktoreissa neste-kiintoaine-erotus kemikaalinvalmistus ja varastointi sekä kaasujen käsittely Kuivaus ja pakkaus Uuttoprosessilla saadaan talteen yli 90 % syöttöliuoksen sisältämästä uraanipitoisuudesta. Prosessikaavio uraanin talteenotosta on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 4-3). SYÖTTÖLIUOS Metallin saostusprosessita KEMIKAALIT JA AINEET Pesty hönkäkaasu ilmaan Uutto Saostus Suodatinkakku LIUOSTEN PALAUTUS Metallin saostusprosessiin Pesty poistokaasu ilmaan Sakeuttimen ylite Pesty hönkäkaasu ilmaan Lopputuote uraaniperoksidi (UO 4 xh 2 O) tuotetaan ns. yellow-cake asteelle. Tuote on saanut nimensä sen keltaisen värin vuoksi. Syntyvä puolituote on kosteaa tai kuivattua, jonka tyypillinen koostumus on 70-90 painoprosenttia uraaniperoksidia UO 4, ja se sisältää myös muita uraanin oksideja, kuten UO 2 ja UO 3. Prosessissa talteen otettu uraani on edelleen luonnonuraania ja sen varsinainen jalostaminen ydinvoimalan polttoaineeksi ei tapahdu Talvivaarassa, vaan puolituote kuljetetaan Talvivaarasta ulkomaille jalostuslaitokseen. Luonnonuraanin matala säteilytaso ei muutu talteenottoprosessi aikana. Tuotantomäärä on noin 350-500 tonnia uraaniperoksidia vuodessa. Prosessin käyntiaika on muun kaivostoiminnan tapaan ympärivuotista (8400 tuntia vuodessa). Uraaniperoksidi pakataan ilmatiiviisiin terästynnyreihin, tynnyrit kuljetuslavoihin ja lavat siirretään laitoksen yhteydessä olevaan varastointitilaan odottamaan kuljetusta. Varastoitava määrä on maksimissaan 30 tonnia. 4.5 Ympäristöriskien minimointi suunnittelussa ja toiminnassa Palautetaan saostukseen Talteenottolaitoksen prosessi on tekniikaltaan yksinkertainen ja tapahtuu liuosmaisessa olomuodossa. Laitoksen toimintaa ohjataan pitkälle viedyllä automatiikalla sekä varo- ja hälytysjärjestelmillä. Suunnitellussa huomioidaan säteily- ja kemikaaliturvallisuuteen liittyvän lainsäädännön vaatimukset. Prosessi- ja laitesuunnittelussa noudatetaan riskit minimoivaa suunnittelutapaa, EY konedirektiiviä 2006/42/ EY ja ATEX-direktiiviä (94/9/EC). ATEX-direktiivin mukaisesti räjähdysherkät tilat luokitellaan niiden vaarallisuuden suhteen. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden suojauksella pyritään siihen, että missään tilanteessa ei lähtisi kipinää joka voisi sytyttää tulenarkoja kaasuja palamaan. Käsiteltävien vesiliuosten leimahduspiste on korkea (yli 100 C) eikä liuos normaaliolosuhteissa aiheuta syttymis- tai räjähdysvaaraa. Suunnittelussa tehtävät ratkaisut tulevat kuitenkin soveltamaan ATEX-direktiivin mukaista prosessitilojen luokitusperiaatetta. Kuivaus / Pakkaus PUOLITUOTE Uraanioksidi Varastoon ja kuljetukseen Kuva 4-3. Uraanin talteenoton prosessikaavio. 14
Laitoksen suunnittelussa on huomioitu mm. seuraavat turvallisuuteen liittyvät seikat: Prosessilaitteet ja kemikaalisäiliöt varustetaan tarvittavilla suoja-altailla. Rakennuksen lattiapintojen kallistukset ja mahdolliset putkikanavat suunnitellaan siten, että liuokset saadaan lattioilta talteen pumppukaivojen kautta. Orgaanisia uuttoliuoksia käsitellään vain maadoitetussa metalliputkissa, -pumpuissa ja -säiliöissä. Uuttoalueelle asennetaan automaattinen palontorjuntajärjestelmä, johon kuuluu sammutuslaitteisto. Sähkökäytöt ja instrumentit ovat ATEX-direktiivin mukaisesti räjähdyssuojattuja (ex-luokiteltuja) koko uuttoalueella. Koko uuttoprosessin orgaaninen liuos on suljetussa kierrossa. Kaikki uuttolaitteet ovat katettuja ja mahdolliset haihtuvan liuotinaineen ja muiden kaasujen pääsy ympäristöön estetään kaikissa laitteissa höyrysulkujen avulla. Prosessiliuosten lämpötila pidetään uutossa ja saostuksessa matalana (30-50 C) Laitos suunnitellaan niin, että se täyttää myös työturvallisuuslainsäädännön vaatimukset. Laitteistot, säiliöt, putkistot ja varastointipaikat varustetaan turvallisen käytön ja onnettomuustilanteiden varautumisen edellyttämillä merkinnöillä. Työntekijöiden altistuminen estetään lisäksi kaikin keinoin, mm. käyttämällä kemialliseen teollisuuteen tarkoitettua suojavaatetusta ja suojaimia sekä seuraamalla työntekijöiden säteilyannosta. Laitoksen rakentamisen ja käytön aikana toimintaa tarkkaillaan ja turvallisuuteen liittyvistä asioista pidetään kirjaa. Suojautumis- ja toimintaohjeet päivitetään ennen toiminnan aloittamista. Laitoksen käynnistyttyä Talvivaara Sotkamo Oy tekee työhygieenisiä mittauksia, jotka otetaan huomioon työohjeissa ja henkilökohtaisten suojainten käytössä. Rakennettava laitos kuuluu olemassa olevan laitoksen vartioinnin piiriin. Tuotantotilat ovat suljettuja ja sisään/ uloskäynti tapahtuu kontrolloidusti kulunvalvontatilan kautta. Lisäksi tuotantotilat ja lopputuotevarasto varustetaan tallentavalla kameravalvonnalla jonka näyttö sijoitetaan päävalvomoon. 4.6 Poikkeukselliset tilanteet ja niihin varautuminen Laitoksen suunnittelun edistyessä tehdään kattava riskianalyysi ja tunnistetut riskit pyritään minimoimaan ja jäännösriskien varalle laaditaan toimintasuunnitelma. Kaivoksella on tehty riskien hallintaan liittyviä suunnitelmia, joihin uusi talteenottolaitos ja sen toiminnot päivitetään: Sisäinen pelastussuunnitelma. Sisältää selvityk- sen kaivoksen ja sen tuotantolaitoksen sisällä suoritettavista onnettomuuden torjuntaa koskevista toimenpiteistä. Turvallisuusselvitys. Sisältää selvityksen ehkäistä vaarallisista aineista aiheutuvia suuronnettomuuksia ja rajoittaa niiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamia seurauksia. Ympäristöriskien arvioinnit FMEA menetelmällä (vika- ja vaikutusanalyysi). HAZOP eli poikkeamatarkastelut prosessilaitoksille. Tehdään aina uutta rakennettaessa. Räjähdyssuojausasiakirja. Sisältää suunnitelmat pölyja kaasuräjähdysvaaran ehkäisemiseksi. Prosessin varo- ja hälytysjärjestelmien ja varoaltaiden tilaa seurataan jatkuvasti ja henkilöstön koulutuksella varmistetaan, että onnettomuuksien ehkäisyn valmiustaso säilyy korkeana. Laitoksen turvallisuussuunnitelma päivitetään huomioiden uuden prosessin vaatimukset esimerkiksi liittyen paloturvallisuuteen. Turvallisuussuunnitelmassa käydään läpi yleisimmät vaaratilanteet ja niihin varautuminen. Ympäristöriskejä kartoitetaan säännöllisesti. Laitosalueelle hankitaan varageneraattori kriittisille laitteille sähkökatkojen varalle. Osana yksityiskohtaisempaa suunnittelua arvioidaan mitkä uraanin talteenottolaitoksen laitteet liitetään varavoiman piiriin. Varavoimaa käytetään mm. kaasunpesureiden toiminnan varmistamiseen kaikissa olosuhteissa. 4.7 Kemikaalien käsittely Kaivoksen tuotannossa käytetään kemikaaleja, joista osa luokitellaan vaarallisiksi. Uraanin talteenottolaitoksen takia kaivoksella otetaan käyttöön kaksi tuotannon kannalta uutta kemikaalia ja lisäksi nykyisten kemikaalien käyttömäärät tulevat kasvamaan nykytilanteesta. Teknisillä toimenpiteillä ja laitteiston tarkkailulla sekä kunnossapidolla pyritään nykyiseen tapaan varmistamaan, ettei kemikaalien käytöstä ja varastoinnista aiheudu vaaraa ihmisille tai ympäröivälle luonnolle. Kemikaalit kuljetetaan alueelle pääsääntöisesti kemikaalien kuljettamiseen tarkoitetulla kalustolla maanteitse. Rikkihappo ja lipeä toimitetaan junalla. Tehdasalueella käytettävät kemikaalit varastoidaan Turvatekniikan keskuksen (TUKES) suojeluohjeen mukaisesti ja noudattaen lakia vaarallisten kemikaalien ja räjähdysaineiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005). Kaikki raaka-aineet ja tuotteet varastoidaan halleissa tai muutoin katetuissa tiloissa ja rakennuksissa. Kaikissa säilytysastioissa on turvallisuusohjeet. Varastotilojen pohjat rakennetaan vesitiiviiksi. Säiliöalueiden sade- ja valumavedet johdetaan käyttäväksi bioliuotuksen kasteluun tai jäteveden puhdistukseen. Kaivoksen tuotannossa uusina kemikaaleina käyttöön otetaan natriumkarbonaatin(na 2 CO 3 ) vesiliuos uuttoliuoksen pesuun ja orgaaninen uuttoaine (bis(2-etyyliheksyyli)fosfaatti (D2EHPA)). Natriumkarbonaatti (Na 2 CO 3 ), on valkoista kosteutta sitovaa (hygroskooppista) jauhetta. Natriumkarbonaatti tulee Talvivaaraan kiinteänä jauheena ja sitä varastoidaan kerrallaan viikon kulutus. Ainetta käytetään vesiliuoksena uuttoliuoksen pesuun. Liuos valmistetaan sekoitus- 15
säiliössä. Aineen pölyäminen estetään varastoimalla sitä suljetuissa säiliöissä ja vesiliuoksena. Aineen vesiliuos on emäksistä. bis(2-etyyliheksyyli)fosfaatti(c 16 H 35 O 4 P), toiselta nimeltään esim. dioktyylifosfaatti on väritön tai kullanruskea neste. Ainetta käytetään uraanin talteenottolaitoksella uuttoreagenssina. Kemikaalia käytetään noin 5 til-% liuoksena laimennettuna liuottimeen. Uuttoon käytetään myös ns. modifiointiainetta, joka on kolmen eri fosfiinioksidin seos. Uuttoreagenssi ja fosfiinioksidi varastoidaan erillisessä kemikaalien varastointitilassa säiliöissä. Uuttoreagenssin ja modifiointiaineen liuottimena käytetään orgaanista liuotinta, joka on maaöljypohjainen suoraketjuinen hiilivety (esim. NESSOL-LIAV 270). Liuottimia on kaupallisesti saatavissa usealla eri kauppanimellä, joiden ympäristöominaisuudet ovat samat. Uuttoreagenssi liuotettaan uuttoliuottimeen ja uuton aikana uraani siirtyy vesiliuoksesta liuottimeen. Uuttoliuotin toimitetaan säiliöautolla 50 m 3 :n kokoiseen säiliöön. Liuottimelle rakennetaan varastosäiliö erilliselle alueelle uraanin talteenottolaitoksen viereen. Vetyperoksidia (H 2 O 2 ) käytetään uraanin saostamiseen uraaniperoksidiksi. Vetyperoksidi toimitetaan 50 %:na liuoksena säiliöautolla ja täytetään erilliseen varastosäiliöön (100 m 3 ) uraanin talteenottolaitoksen vieressä. Rikkihappoa (H 2 SO 4 ) käytetään uraaniliuoksen käsittelyyn ennen saostusta, uuttoreagenssin regenerointiin, ph:n säätöön ja pesuihin. Väkevä rikkihappo (93 %) johdetaan laitokselle putkistolla ja laimennetaan uraanin talteenottolaitoksen tarpeisiin sekoitussäiliössä. Natriumhydroksidia (NaOH), lipeää käytetään uuttoliuoksen pesuun, ph:n säätöön ja kaasunpesureissa rikkivetykaasujen poistamiseen. Natriumhydroksidia varastoidaan jo nykyisin alueella ja se johdetaan laitokselle rakennettavaa putkistoa pitkin ja laimennetaan käyttöpitoisuuteensa pienessä sekoitussäiliössä. Lisäksi laitoksella käytetään apuaineena flokkulanttia saostuksessa ja typpikaasua laitteiden kaasutilassa. Typpikaasu saadaan alueella jo olemassa olevasta säiliöistä putkistoa pitkin. 4.7.1 Uraanin talteenottolaitoksen päästöt ja jätteet Talteenottoprosessin ei arvioida aiheuttavan merkittäviä muutoksia Talvivaaran nykyisiin päästötasoihin ilmaan, vesistöön eikä maaperään. Uraanin talteenotto tapahtuu suljetussa laitoksessa ja toteutetaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteita noudattaen. Liuosmaisen raaka-aineen mukana tuleva vesiliuos palautetaan metallien saostusprosessin. Talteenottolaitos tullaan toteuttamaan siten, että mahdolliset poikkeustilanteissa esim. lattialle joutuvat vedet palautetaan takaisin tuotantoprosessiin. Kaikki uuttolaitteet ovat katettuja ja mahdollinen haihtuvan liuotinaineen ja muiden kaasujen pääsy ympäristöön estetään kaikissa laitteissa höyrysulkujen avulla. Prosessissa syntyvät hönkäkaasut pestään erillisillä tarkoitukseen sopivilla kaasupesureilla rikkivety- ja liuotinpäästöjen estämiseksi. Pesurit sijoitetaan syöttöliuoksen selkeytysvaiheeseen, uuttoalueelle ja saostusalueelle. Saostusprosessissa mahdollisesti syntyvä pöly pestään erillisessä pesurissa. Puhdistuksen jälkeen ilmaan johdettavaa poistoilmaa valvotaan mittauksin. Arvio poistokaasun määrästä on noin 40 000 kuutioita tunnissa. Pesuliuokset palautetaan takaisin prosessiin ja puhdistettu ilma johdetaan ulkoilmaan. Pesurien toimintaa valvotaan jatkuvin mittauksin (ph, virtausmäärät, analyysit). Toimintojen sijoittuessa sisätiloihin ei toiminnasta arvioida kaivosalueen nykytoimintaan nähden merkittävästi melua tai tärinää. Laitoksen tuotannon aikana liikenne lisääntyy prosessin käyttämien apuaine- ja tuotekuljetusten ansiosta. Ottaen huomioon uuden tien ja rautatien, ovat liikenteen muutoksen vaikutukset lähialueella pienet. Rakentamisen mittakaava on pieni verrattuna Talvivaaran kaivoksen rakentamiseen. Luonnonuraani ja puolituote uraaniperoksidi eivät ole säteilyvaarallisia, mutta ne luokitellaan kemiallisesti myrkyllisiksi. Luonnonuraanin ja uraanipuolituotteen alfasäteily ei läpäise materiaalia ja siten rakennus ja tiivis kuljetusastia estää säteilyn pääsyn ulkopuolelle. Aineen ominaisuudet tullaan huomioimaan kuljetuksissa sekä suojautumis- ja toimintaohjeiden päivityksellä ennen toiminnan aloittamista. Prosessia ja työturvallisuutta tarkkaillaan säteilymittauksin. Uraanin talteenottolaitos käyttää sähköä, mutta sähkönkulutuksen määrä ei ole alueen muun toimintaan nähden merkittävää. Uraanin talteenottoprosessissa ei synny nykyisestä kaivostoiminnasta poikkeavia jätteitä. Toiminnan muut jätteet, kuten käytetyt öljyt, haalarit ja vastaavat jakeet, käsitellään ja loppusijoitetaan jakeiden ominaisuuksien ja jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Uraanin talteenotolla on kuitenkin vaikutusta kaivoksen jätteiden koostumukseen. Ilman uraanin talteenottoa osa uraanista päätyy Talvivaaran metallien talteenottolaitokselta kipsisakka-altaalle sakkaan sitoutuneena, kuten muutkin malmista bioliuotuksessa liukenevat aineet, joita ei oteta talteen nykyisessä seostusprosessissa. Uraanin talteenotto vähentää kipsisakka-altaalle päätyvän uraanin määrää. Kipsisakan uraanipitoisuus on nykyisinkin ollut pieni eikä sillä ole ollut merkitystä kipsisakan ympäristöominaisuuksiin tai vaikutuksiin. Luonnonuraanin säteily on vähäistä eikä tehdyissä mittauksissa ja ylilennolla tehdyssä säteilykartoituksessa (Kuva 6-10) havaittu kipsisakkaaltaan alueella poikkeavia säteilytasoja. 4.8 Vesien käsittely 4.8.1 Uraanin talteenottoprosessin jätevedet Uraanin talteenottoprosessissa käytetään vettä laimennuksiin, erilaisiin pesuihin ja kaasunpesureissa sekä jäähdytysvetenä. Jäähdytysvesikierto on erillinen. Veden kulutuksen arvioidaan olevan prosessivetenä noin 550 m 3 vuorokaudessa ja jäähdytysvetenä noin 560 m 3 vuorokaudessa. Kokonaisvesimäärät vuodessa ovat siten prosessivesiä noin 200 000 m 3 /a ja jäähdytysvesiä noin 16
205 000 m 3 /a. Uraanin talteenottoprosessista ei synny erikseen käsiteltäviä prosessivesiä, vaan kaikki syntyvät prosessivedet voidaan johtaa edelleen metallien saostusprosessiin. Vedet johdetaan takaisin edellisiin metallinsaostusvaiheisiin tai metalliliuoksen mukana seuraavaan vaiheeseen. 4.8.2 Kaivosalueen jätevedet Talvivaaran kaivoksen raakavesi otetaan ensisijaisesti Kolmisoppijärvestä. Noin viidennes vesistä voidaan luvan mukaisesti ottaa Nuasjärvestä, mutta putkilinjaa Nuasjärveen ei ole rakennettu. Kaivoksen vesikierto on lähes suljettu. Bioliuotuksen vaatima vesimäärä on suuri, mistä johtuen kaikki alueella muodostuva vesi pyritään johtamaan mahdollisuuksien mukaan bioliuotukseen. Metallien talteenottolaitoksen käsiteltyjä prosessivesiä saadaan voimassa olevan ympäristöluvan mukaisesti johtaa vesistöön puhdistuksen jälkeen. Vuonna 2009 vesistöön johdettiin tehdasalueelta vettä noin 220 000 m 3, mikä vastaa keskimäärin noin 600 m 3 vuorokausivirtaamaa. Arvioitu vesistöön johdettava vesimäärä on kaivoksen ollessa täydessä toiminnassa enintään 150 m 3 tunnissa. Vesistöön johdettava jätevesi johdetaan kahden jälkikäsittely-yksiköinä toimivien pintavalutuskenttien kautta ympärivuotisesti. Jälkikäsittely-yksiköistä toinen sijaitsee Kärsälammen alueella (pohjoinen yksikkö) ja toinen Martikanvaaran alueella (eteläinen yksikkö). Jälkikäsittely-yksiköille vesi johdetaan suoraan prosessista loppusaostuksen ja ph:n säädön jälkeen. Loppusaostuksessa prosessiveteen jäljelle jääneet metallit saostetaan hydroksideina, minkä jälkeen ph säädetään ympäristölle haitattomalle tasolle ennen ympäristöön johtamista. Vesistöön johdettavan veden laatua tarkkaillaan viranomaisen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Prosessivedet, sivukivialueiden ja avolouhoksen valumavedet johdetaan prosessivesikiertoon. Metallien talteenottolaitoksella syntyvä kipsi varastoidaan kipsisakkaaltaaseen. Kipsisakka-altaaseen varastoidaan tilapäisesti ylimääräistä louhosvettä ja mahdollisesti muita metallipitoisia valumavesiä. Kipsialtaalla veden ph on korkea ja metallit saostuvat tehokkaasti. Altaan pintakuorma on erittäin pieni ja kemiallisten sakkojen laskeutumiseen on riittävästi aikaa. Kipsisakka-altaan vettä sitoutuu suuria määriä sakkaan ja vähäisempi osa haihtuu ilmaan. Kipsisakka-altaalta sakoista suotautuva vesi pumpataan prosessivesikiertoon. Kipsisakka-altaalle pumpattavan sakan sisältämän veden kokonaismäärä on vähintään 50 % kipsistä eli noin 0,8 milj. m 3 vuodessa. Veden laatuun vaikuttaa mm. käytössä oleva prosessi, malmin laatu sekä prosessissa käytettävä raakavesi. Altaalla veden laatuun vaikuttaa lisäksi sade- ja sulamisvedet sekä kipsisakan geokemialliset ominaisuudet. Tehtaalla, pääkonttorilla ja muissa tiloissa muodostuvat saniteettijätevedet käsitellään jätevedenpuhdistamolla ja puhdistetut jätevedet johdetaan Mourunpuroon. Saniteettijätevedenpuhdistamo rakennettiin ja otettiin käyttöön alkuvuodesta 2008. Puhdistamon prosessi on biologis-kemiallinen jälkisaostus, jossa biologinen osa on toteutettu bioroottorilla. Vuonna 2009 puhdistamo täytti sille asetetut lupavaatimukset. (Pöyry Finland Oy 2009) 4.9 Kuljetukset Uraanin talteenottolaitoksen toimintaan liittyvä liikenne aiheutuu puolituotteen kuljetuksista satamaan, prosessissa tarvittavien kemikaalien ja apuaineiden kuljetuksista sekä laitoksen käyttöhenkilöstön henkilöliikenteestä. Uraanin talteenottolaitos ei edellytä muutoksia nykyiseen tieverkkoon. Raaka-aine tulee prosessiin liuosmuodossa putkistoja pitkin kaivoksen metallien saostusprosessista. Mahdollinen metalleja jatkojalostavilta laitoksista tuleva uraanipitoinen raaka-aine toimitetaan erityiskonteissa autokuljetuksina. Prosessin apuaineet ja kemikaalit toimitetaan maanteitse tai junalla, kemikaalit niiden kuljetusmääräysten mukaisella kalustolla. Kemikaalien purku tehdään valvotusti ja purkualueet on varustettu suojauksin. Kuljetuksia on 2-3 kuormaa viikossa. Uraanipuolituote kuljetetaan ulkomaille jalostettavaksi erityisissä terästynnyreissä (Kuva 4-4). Tynnyrit täytetään talteenottolaitoksen sisätilassa ja lastataan kuljetuskonttiin. Tynnyrit ja kuljetukset merkitään asianmukaisin merkinnöin ja kuljetuksille ulkomaille haetaan tarvittavat luvat. Kuljetuserä on kerralla noin 10 15 tonnia. Puolituotteen varastointimäärä Talvivaaran alueella on enintään 30 tonnia, joten kuljetuksia tehdään säännöllisesti noin 1-2 kuljetusta viikossa. Kuva 4-4. Esimerkki uraanipuolituotteen kuljetuksissa käytettävästä tynnyristä (kuva: O. Äikäs, GTK, 2008). Kontti kuljetetaan maanteitse joko Oulun tai Kokkolan satamiin, jossa se siirretään laivaan. Kuljetusreitit on esitetty oheisella kartalla (Kuva 4-5). Mahdollinen välivarastointi ennen laivausta Oulun tai Kokkolan satamissa toteutetaan kemikaalilainsäädännön ja sataman lupamääräysten mukaisesti. 17
² OULU 0 12,5 25 50 Kilometers 22 5 5 6 KOKKOLA 28 Kuva 4-5. Kuljetusreitit Ouluun ja Kokkolaan. Punaisella viivalla on kuvattu maantiekuljetusreitit ja mustalla katkoviivalla rautatiekuljetusreitit. Uraanipuolituotteen maantiekuljetusten etuina rautatiekuljetuksiin verrattuna on pienemmät varastointi- ja kertakuljetusmäärät sekä vähäisempi lastaus- ja purkutoimintojen tarve. Rautatiekuljetuksissa konttien siirtelyä työkoneilla jouduttaisiin tekemään maantiekuljetuksia enemmän. Kuljetuksissa noudatetaan lakia vaarallisten aineiden kuljetuksesta (719/1994), vaarallisten aiheiden kuljetuksista annettuja ns. VAK-määräyksiä ja kuljetusmuotokohtaisia asetuksia. Vaarallisten aineiden kuljetusmääräyksillä ohjataan lainsäädännössä erikseen lueteltujen vaarallisten aineiden kuljetusta ja kuljetukseen liittyvää aineiden käsittelyä, purkua, pakkaamista sekä kuormausta. Nämä koskevat maantie- ja rautatiekuljetuksia ja määrittelevät mm. kuljettujan pätevyyden ja ajoluvan, varoitusmerkinnät, kuljetuskaluston rakenteiden ja niiden testaamisen, varautumisen poikkeus- ja onnettomuustilanteisiin kyseessä olevalle aineelle. VAK-säännöksissä on annettu säteilyvaaraa aiheuttaville aineille lisäksi erityismääräyksiä mm. pakkausten tiiviydestä, säteilyn mittauksista ja valvonnasta, turvajärjestelyistä ja onnettomuusvalmiusjärjestelyistä. Koska puolituotteesta ja luonnonuraanista aiheutuu pääosin vain alfasäteilyä, ei kuljetuksille ole asetettu muihin kemikaalikuljetuksiin nähden merkittävästi tiukempia vaatimuksia. Alfasäteily voi olla vaarallista vain, jos alfasäteilyä lähettäviä aineita joutuu elimistöön esimerkiksi hengitysilman mukana (STUK 2010). Uraanipuolituotteen kuljetusten turvallisuuden kannalta tärkeintä on, että kuljetuksissa käytetään tiiviitä astioita. 18
4.10 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin 4.10.1 Uraanin talteenotto Harjavallassa Talvivaarasta saatavaa nikkelimalmia käyttää raaka-aineena Norilsk Nickel Harjavalta Oy (NNH). NNH käyttää vuodessa raaka-aineita noin 300 000 tonnia. Nikkelin raaka-aineiden mukana sisään tuleva luonnonuraani ei poistu orgaanisista uuttoliuoksista normaaleissa takaisinuutto-olosuhteissa, vaan kumuloituu uuttoliuokseen. Tästä seuraa uuttokapasiteetin pienentyminen, minkä vuoksi uraani on poistettava uuttoliuoksista. Prosessi on Harjavallassa samantyyppinen kuin Talvivaaraan tämän hankkeen mukaisesti on suunniteltu. Uraanin takaisinuutto (poisto) suoritetaan käyttäen natriumkarbonaattia, jolloin syntyy natriumuraanikarbonaattiliuos. Liuoksesta valmistetaan natriumdiuranaattisakkaa. Sitä edelleen prosessoimalla saadaan puhtaampi uraaniperoksidisakka. NNH on hakenut ydinenergia-asetuksen mukaisen luvan Säteilyturvakeskukselta (STUK) ydinaineen tuottamiseen, hallussapitoon ja varastointiin. STUK on myöntänyt NNH:lle luvan hakemuksen mukaisesti enintään 10 tonnin määrälle vuodessa. Kun vastaanotettavan nikkelirikasteen määrä tulevaisuudessa lisääntyy, tulee talteenotto edellyttämään luvan hakemista ydinenergialain mukaisesti ja mahdollisesti myös hankkeen ympäristövaikutusten arviointia. Toistaiseksi NNH ei ole vielä luovuttanut uraania eteenpäin jatkojalostettavaksi. Arvioitavassa hankkeessa on mukana NNH:lta Talvivaaraan toimitettavan uraanipuolituotteen käsittely osana Talvivaaran prosessia sekä sen pakkaus ja kuljetus Talvivaarasta toimitettavan uraanipuolituotteen mukana jatkojalostettavaksi. Harjavallassa uraanin talteenotto vähenee olennaisesti, kun nikkelirikasteen sisältämä uraani saadaan otettua talteen jo Talvivaarassa. Tällöin Harjavallassa voidaan toimia nykyisen luvan puitteissa. 4.10.2 Hankkeen suhde ydinenergialakiin Uraanin talteenottoon tarvitaan ydinenergialain (YEL 990/1987) mukainen lupa lain 2 2. kohdan mukaisesti. Rikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tuottaminen, luvan myöntää valtioneuvosto. Lisäksi ydinenergialakia sovelletaan tässä hankkeessa uraanipuolituotteen vientiin laitokselta ulkomaille jatkojalostettavaksi. Uraanin talteenotto tehdään muun metallirikastetuotannon sivutuotteena. Uraanipitoisuus alueen kallioperässä ei ole riittävä, jotta kiviaines voitaisiin luokitella uraanimalmiksi. Laitos ei siten ole ydinenergialain mukainen uraanin louhintatoiminta eikä uraanikaivos. Lain soveltamisessa on huomioitava, ettei uraanin rikastuslaitoksia ei määritellä ydinlaitokseksi, jolle laissa on annettu erityisiä määräyksiä. 19
5. Ympäristövaikutusten arviointimenetely, aikataulu ja osallistuminen 5.1 Arvioitavat ympäristövaikutukset Ympäristövaikutusten arviointi on lakiin (268/1999) perustuva menettely, jonka tarkoituksena on arvioida merkittävien hankkeiden ympäristövaikutukset, tutkia mahdollisuudet haitallisten vaikutusten vähentämiseen sekä turvata kansalaisten osallistumismahdollisuudet hankkeen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Hankkeeseen sovelletaan YVA-asetuksen 5 :n hankeluettelon kohtaa: 2) luonnonvarojen otto ja käsittely: d) uraanin louhinta, rikastaminen ja käsittely lukuun ottamatta koelouhintaa, koerikastamista ja muuta vastaavaa käsittelyä; Yhteysviranomaisena toimii Kainuun ELY-keskus. Hankkeen vaikutukset arvioidaan YVA-lain ja -asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Ympäristövaikutusten arviointityö tehdään asiantuntijatyönä laaditun arviointiohjelman pohjalta siitä saadut mielipiteet ja lausunnot huomioiden. Arvioitavana ovat kaikki välittömät ja välilliset vaikutukset sekä vaikutukset eri tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa hankkeen ympäristövaikutuksia tarkastellaan sen koko elinkaaren ajalta laitoksen rakentaminen, toiminta ja käytöstä poistaminen huomioiden. Laissa ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan hankkeen tai toiminnan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia, jotka on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 5-1). Ympäristövaikutusten arvioinnissa keskitytään erityisesti hankkeen merkittävimpiin vaikutuksiin ja vaikutusryhmiin, joiksi on tässä hankkeessa aikaisempien tutkimustulosten ja asiantuntija-arvioiden perusteella tunnistettu seuraavat: toiminnan ja kuljetusten poikkeustilanteiden ja riskien aiheuttamat vaikutukset ympäristöön ja terveyteen sosiaaliset vaikutukset, mukaan lukien mielikuvien ja pelkojen vaikutukset viihtyvyyteen ja elinoloihin vaikutukset ihmisten terveyteen vaikutuksen luonnonvarojen hyödyntämiseen 5.2 Ehdotus vaikutusalueen rajaukseksi Tarkastelualue pyritään ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä määrittelemään niin suureksi, ettei merkittäviä ympäristövaikutuksia voida olettaa ilmenevän enää tarkasteltavan alueen ulkopuolella. Jos arviointityön aikana kuitenkin käy ilmi, että jollakin ympäristövaikutuksella on ennalta arvioitua laajempi vaikutusalue, määritellään tarkastelualueen laajuus kyseisen vaikutuksen osalta siinä yhteydessä uudestaan. Varsinainen vaikutusalueiden määrittely tehdään ympäristövaikutusten arviointiselostuksen yhteydessä arviointityön aikana toteutettuihin selvityksiin ja niiden tuloksiin perustuen. Arvioitavat - ympäristövaikutukset Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Maaperä, vesi ilma, ilmasto, kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema, kaupunkikuva ja kulttuuriperintö Luonnonvarojen hyödyntäminen Kuva 5-1. Arvioitavat vaikutukset. 20
Ympäristövaikutusten alustava välittömien vaikutusten tarkastelualue kattaa Talvivaaran kaivosalueen lähiympäristön. Sosiaalisten vaikutusten tarkastelualue on ympäristövaikutuksia selvästi laajempi. Hankkeen välittömien vaikutusten tarkastelualue on siten rajattu 40 km etäisyydelle alueesta käsittäen Sotkamon taajaman ja Kajaanin kaupungin alueet. Vaikutusalue riittää alustavan arvioin mukaan kattamaan myös poikkeustilanteessa aiheutuvat vaikutukset. Lisäksi tarkastelualueeseen sisällytetään lisääntyvän liikenteen takia Talvivaaraan johtavat tiet sekä Oulun ja Kokkolaan satamiin suuntautuvat uraanipuolijalosteen kuljetusreitit sekä niiden lähiympäristöt liikenteestä aiheutuvien ympäristövaikutusten osalta. Kuljetusreiteillä (Kuva 4-5) melu- ja pölyvaikutustarkastelu ulottuu noin 200 m etäisyydelle tiestä. ² Kuva 5-2. Ehdotus välittömien vaikutusalueiden rajaukseksi Talvivaaran ympäristössä. 0 10 20 40 Kilometers 21
5.3 Osallistuminen ja vuorovaikutus 5.3.1 Kansalaisten osallistuminen Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn voivat osallistua kaikki kansalaiset ja ihmisryhmät, joiden oloihin ja etuihin kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, vapaa-ajanviettoon tai muihin elinoloihin arvioitava hanke saattaa vaikuttaa. Ihmisten tavoitteet ja mielipiteet ovat arviointimenettelyn kannalta tärkeitä ja ne pyritään ottamaan huomioon arviointiprosessissa. Keskenään ristiriitaiset tavoitteet voidaan siten suunnittelussa nostaa esille niin, että kaikki näkemykset voidaan ottaa huomioon hanketta koskevassa päätöksenteossa. Uraanin talteenottolaitoksen vaikutusten arviointiin liittyen perustetaan erilliset arvioinnin ohjaus- ja seurantaryhmät sekä järjestetään kaksi yleisötilaisuutta kesäkuussa Kajaanissa ja Sotkamossa. Lisäksi Tuhkakylällä ja Lahnasjärvenkylällä pidetään heinäkuun aikana kaivostoiminnan ympäristöseurantaan liittyvät tiedotustilaisuudet, joiden yhteydessä kerrotaan myös uraanin talteenoton YVA-menettelystä. Hankkeesta kerrotaan lehdistötiedottein, Internet-sivuilla sekä postituslistalle ilmoittautuneille kirjein. Asukaskyselyllä kartoitetaan lähialueen asukkaiden ympäristön nykytilaa ja mahdollisia huolia. 5.3.2 Ohjausryhmä Ohjausryhmän tehtävänä on ohjata arviointiprosessia, kommentoida laadittavien selvitysten ja tehtävän arvioinnin riittävyyttä ja asianmukaisuus. Ohjausryhmään on kutsuttu seuraavat tahot: Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kajaanin kaupunki Sotkamon kunta Säteilyturvakeskus Kainuun maakunta-kuntayhtymä Edellisten lisäksi ohjausryhmätyöskentelyyn osallistuvat hankkeesta vastaavan (Talvivaara) ja YVA-konsultin (Ramboll Finland Oy) edustajat. Ohjausryhmän ensimmäinen kokous pidetään 9.6.2010. Kokouksessa esitellään arvioitava hanke, hankkeesta vastaava, ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku sekä laadittu ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Kokouksessa tarkennetaan mahdollisia selvitystarpeita ja arviointimenetelmiä. 5.3.3 Seurantaryhmä YVA-seurantaryhmän tarkoituksena on varmistaa kansalaisten ja muiden hankkeeseen liittyvien tahojen osallistumismahdollisuudet hankkeen osalta. Seurantaryhmän asema on ympäristövaikutusten arvioinnin laadun kannalta keskeinen. Seurantaryhmään kutsutaan asukasyhdistysten ja muiden intressitahojen edustajia. Seurantaryhmään on kutsuttu edustajat ohjausryhmässä mukana olevien toimijoiden lisäksi seuraavilta tahoilta: Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunta Kainuun luonnonsuojelupiiri ry Tuhkakylän kyläyhdistys Lahnasjärven metsästäjät ry Vuokatin Matkailu Kainuun Pelastuslaitos Sotkamon kunnanhallitus Kajaanin kaupunginhallitus Seurantaryhmän ensimmäinen kokous pidetään 9.6.2010. Seurantaryhmän kokouksissa käsitellään hanketta etenkin ihmisiin kohdistuvien vaikutusten kannalta. Seurantaryhmän muodostaminen toimii osana sosiaalisten vaikutusten arviointia, ja ryhmältä saadaan jo hyödyllistä tietoa asukkaiden näkemyksistä, mielikuvista ja peloista. 5.3.4 Yleisötilaisuudet Ohjaus- ja seurantaryhmätyöskentelyn lisäksi ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä halutaan tavoittaa vaikutusalueen asukkaita, maanomistajia ja muita intressiryhmiä laajasti. Menettelyn aikana järjestetään kaksi yleisötilaisuutta, ohjelmavaiheessa ja selostusvaiheessa. Yleisötilaisuuksiin ovat tervetulleita kaikki, joita hanke kiinnostaa. Ohjelmavaiheen yleisötilaisuudet järjestetään 17.6.2010 Kajaanissa ja 18.6.2010 Sotkamossa. Tilaisuuksissa pyritään, suunnitelmien esittelyn lisäksi, selvittämään konkreettisia asioita, joita paikalliset asukkaat ja lähiympäristön käyttäjät haluavat arvioinnissa ja tulevassa päätöksenteossa otettavaksi huomioon. Selostusvaiheen yleisötilaisuudet järjestetään arvioinnin valmistuttua. Selostusvaiheessa toteutetaan myös sosiaalisten vaikutusten arviointiin liittyvä työpaja, jossa selvitetään asukkaiden näkemyksiä hankkeen vaikutuksista. Tavoitteena on saada tietoa erilaisten koettujen vaikutusten merkityksestä ja tärkeydestä osallisille. 22
5.3.5 Tiedottaminen Osallistumisen onnistuminen vaatii tehokasta tiedottamista. Onnistunut viestintä varmistaa, että tieto kulkee hankkeesta vastaavan, osallisten, päätöksentekijöiden ja muiden sidosryhmien välillä, jolloin kaikki arvioinnissa mukana olevat tahot pystyvät esittämään omat näkökantansa koskien suunniteltavaa hanketta ja sen ympäristövaikutuksia. Talvivaara julkisti suunnitelmansa uraanin talteenottolaitoksesta ja toimitti sitä koskevan ydinenergialain mukaisen hakemuksen työ- ja elinkeinoministeriöön huhtikuussa 2010. Hankkeen etenemisestä tiedotetaan säännöllisesti lehdistötiedottein ja yleisötilaisuuksia järjestämällä. Talvivaaran Internet-sivuilla (www.talvivaara.com) on tietoa hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista. Sivuilla esitellään hanketta, toteutettavia selvityksiä, ympäristövaikutusten arviointia ja aikanaan sen tuloksia. Arviointiohjelma, arviointiselostus ja yhteysviranomaisen antamat lausunnot arviointiohjelmasta ja arviointiselostuksesta tulevat nähtäville ympäristöhallinnon Internet-sivuille www.ely-keskus.fi. (http://ely.combo.fi/fi/elykeskukset/kainuunely/ Ymparistonsuojelu/YVA/Vireill%c3%a4/luonnonvarat/ Sivut/default.aspx) Heti vaikutusarvioinnin alussa tarjotaan kaikille hankkeesta kiinnostuneille mahdollisuutta ilmoittautua hankkeen postituslistalle. Asiasta kerrotaan YVA-tiedotteessa, hankkeen Internet-sivuilla ja yleisötilaisuuksissa. Yhteystietonsa hankkeen postituslistalle jättäneille lähetetään sähköpostitse tietoa hankkeen etenemisestä ja keskeisistä tapahtumista, kuten hankkeen tiedotteet, kutsut osallistumistilaisuuksiin sekä tietoa siitä, että hankkeen nettisivuille on päivitetty uutta aineistoa. Postituslistan viestit lähetetään sähköpostiosoitteeseen, koska se on nopeampi ja koska siihen voidaan laittaa suoria linkkejä nettiaineistoihin. 5.4 Ympäristövaikutusten arvioinnin aikataulu Arviointiohjelma kuulutetaan ja asetetaan nähtäville kesäkuussa 2010. Arviointiselostus valmistuu marraskuussa 2010 ja ympäristövaikutusten arviointimenettely on tarkoitus saattaa päätökseen talvella 2011. Kuva 5-3. Ympäristövaikutusten arvioinnin alustava aikataulu tässä hankkeessa. 23
6. Ympäristön nykytilan kuvaus 6.1 Sijainti ja maankäyttö Suunniteltu uraanin talteenottolaitos sijoittuu Talvivaaran kaivospiirillä olevien nykyisten teollisuusrakennusten yhteyteen. Laitos sijaitsee kaivostoimintaa harjoittavan Talvivaara Sotkamo Oy:n omistamalla kiinteistöllä Ruusunmaa (kiinteistötunnus 765 402 60 18). Talvivaara Sotkamo Oy on myös kaivoksen kaivosoikeuden haltija (kaivosrekisterinumero 2819). Kaivospiirin laajuus on 5971,08 ha, joista Talvivaara Sotkamo Oy omistaa yhteensä noin 5271 ha. Kaivospiirin laajennustoimitus on tehty ja päätöksestä annettujen valitusten käsittely on kesken oikeusistuimissa. Kaivos sijoittuu noin 25 30 km Kajaanin keskustasta kaakkoon ja 20 25 km Sotkamon keskustasta lounaaseen. Malmiesiintymät ja laitosalue ovat kokonaisuudessaan Sotkamon kunnan alueella, mutta kaivosalueen läntinen osa sijoittuu Kajaanin kaupungin alueelle. Kuva 6-1. Sijaintikartta. 6.2 Asutus Kaivospiirin läheisyydessä ei ole asuinalueita eikä muita teollisuuskeskittymiä. Kaivospiirillä tai sen välittömässä läheisyydessä ei myöskään ole tuotantokäytössä olevia peltoalueita. Lähin asuintalo sijaitsee noin 2,6 km päässä ja lähin loma-asuntokäytössä oleva rakennus noin 4,4 km päässä suunnitellusta uraanin talteenottolaitoksesta. Yhteensä 8 asuin- tai loma-asuntokäytössä olevaa rakennusta sijaitsee 6 km etäisyydellä suunnittelualueesta (Kuva 6-2). 24
Kuva 6-2. Lähimmät asuin- ja loma-asuntokäytössä olevat rakennukset (vihreä nuoli). 6.3 Toiminnan suhde ihmisiin nykytilanteessa Talvivaaran kaivoksen toiminnassa ja tarkkailussa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella toiminnalla olisi ollut terveydelle haitallisia vaikutuksia vaikutusalueen ihmisiin. Vaikutustarkkailussa mitattujen vaikutusten osalta pölypitoisuudet ilmassa sekä melutasot ovat alittaneet niistä annetut terveysperusteiset ohjearvot kaivosalueen ulkopuolella. Pohjavesien tarkkailussa ei ole havaittu kaivostoiminnasta aiheutuvia vaikutuksia. Alueen pohjaveden laatu on metalliesiintymän vuoksi osin luontaisesti kelpaamatonta juomavedeksi. Alueen ja sen lähiympäristön säteilytaso on mittauksissa Suomessa tyypillisen, luontai- sen vaihteluvälin rajoissa. Työntekijöiden työsuojelulainsäädännön mukaisten normaalien terveystarkastusten perusteella vähäisiä määriä uraania sisältävän malminlouhinnasta ei ole aiheutunut vaaraa alueen työntekijöille. Metallirikasteiden tuotantoprosessissa olleiden häiriöiden seurauksena ympäristöön on ajoittain päässyt rikkivetyä (H 2 S), joka on kaasumainen, jo pieninä pitoisuuksina selvästi mädälle kananmunalle haiseva yhdiste. Haju on ympäristön ihmisten tekemien havaintojen perusteella ollut havaittavissa melko kaukanakin kaivoksesta ja luonnollisesti koettu epämiellyttävänä. Terveydellistä vaaraa rikkivetypäästöistä ei ole aiheutunut. Tuotantoprosessin 25
vakiinnuttua myös rikkivedyn käytöstä aiheutuvat hajuhaitat tulevat poistumaan. Talvivaaran kaivoshanke on herättänyt koko suunnittelun ja toimintansa aikana runsaasti mielenkiintoa niin alueen asutuksessa kuin koko valtakunnan kattavasti. Kaivoksen toiminnasta annettu palaute on kohdistunut metallien saostusprosessin hajuhaittaan ja louhinnan pölyyn. Uraanin talteenottolaitos louhinnan ja metallirikasteiden tuotannon yhteydessä on Suomessa ensimmäinen laatuaan, jolloin se ymmärrettävästi tulee herättämään runsaasti mielenkiintoa lähiasukkaiden lisäksi myös laajemmalti. tehokkuusluku (kerrosalan suhde tontin pinta-alaan) on 0.4. Kaavassa teollisuudelle varatulle alueelle on jo nykyisin rakennettu metallien talteenottolaitos, huoltotilat, varastot ja toimistotilat. 6.4 Kaavoitustilanne Maakuntakaava Valtioneuvoston 29.4.2009 vahvistamassa Kainuun maakuntakaavassa kaivosalue on merkitty kaivostoimintaan tarkoitetuksi alueeksi (kaavamerkintä EK, Kuva 6-3). Aluevarauksen suunnittelumääräyksessä todetaan, että: Alueen käyttöönottoa suunniteltaessa on otettava huomioon toiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset tuotannon aikana ja sen päätyttyä. Kuva 6-4. Voimassa oleva asemakaava (hyväksytty 29.8.2006). Suunniteltu uraanin talteenottolaitos sijoittuu välittömästi teollisuusalueen etelä-lounaispuolelle. Hankkeen suhde kaavoitustilanteeseen Uraanin talteenotto tapahtuu teollisuusrakennuksissa, jotka tulevat sijoittumaan asemakaavan mukaiselle teollisuusalueelle. Siten laitos voidaan rakentaa asemakaavassa teollisuus- ja varastoalueeksi osoitetulle alueelle. Asemakaavalla ei säädellä niitä teollisia prosesseja, joita teollisuusalueella harjoitetaan. Ympäristövaikutusten arviointi tulee osoittamaan aiheutuuko toiminnasta ympäristövaikutuksia, jotka tulisi ottaa huomioon kaavoituksessa. Asemakaavan tarkentamisen tarve harkitaan YVAprosessin aikana. Kuva 6-3. Ote Kainuun maakuntakaavasta (vahvistettu 29.4.2009). Yleiskaava Talvivaaran alueella ei ole voimassa yleiskaavaa. Asemakaava Talvivaaran tehdasalueella on voimassa Sotkamon kunnanvaltuuston 29.8.2006 hyväksymä asemakaava (Kuva 6-4). Uraanin talteenottolaitos tullaan sijoittamaan asemakaavan mukaiseen paikkaan teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueelle (kaavamerkintä T). Korttelialueen 6.5 Ilman laatu Suunnittelualuetta lähimmät säähavaintoasemat ovat Kajaanin lentoasema 30 km luoteeseen, Vieremän Kaarakkala 35 km länsilounaaseen sekä Valtimon Kirkonkylä 45 km kaakkoon kaivosalueesta. Ilman lämpötilan vuosikeskiarvo havaintoasemilla on 1,7 2,0 astetta ja keskimääräinen vuosisadanta 532 700 mm. Vallitseva tuulen suunta alueella on etelästä. Kaivoksen sijainti on syrjäinen eikä lähialueilla ole muita merkittäviä ilmapäästöjä aiheuttavia toimintoja tai suuria teitä, joilla olisi vaikutuksia alueen ilmanlaatuun. Kaivospiirin nykyisistä toiminnoista aiheutuvat päästöt ilmaan koostuvat mineraaliaineksen pölyämisestä, pakoja savukaasupäästöistä sekä tuotantoprosessin höngistä. Saostusreaktoreissa metallien saostamiseen käytetään rikkivetykaasua (H 2 S). Prosessin käynnistysten aikana vähäisiä määriä rikkivetyä on puhdistuslaitteista huolimatta päässyt ilmaan ja kulkeutunut lähiasutukseen, 26
jossa se on aiheuttanut hajuhaittoja. Tuotantoprosessin vakiinnuttua ja puhdistuslaitteiston saavutettua täyden tehonsa tulevat rikkivedystä aiheutuvat hajuhaitat kaivoksen ulkopuolella poistumaan. Pölypäästöjä tarkkaillaan kaivoksen tarkkailusuunnitelman mukaisesti jatkuvatoimisilla laskeumakeräimillä sekä viiden vuoden välein toistettavilla leijumamittauksilla. 6.5.1 Pölylaskeuma Pölylaskeumalla tarkoitetaan ilmanvälityksellä kulkeutuvaa ja jollekin alueelle laskeutuvaa pölymäärää. Pölylaskeumaa tarkkaillaan kaivospiirin alueelle ja sen ympäristöön sijoitetuista 16 mittauspisteestä, joissa mitataan jatkuvatoimisesti pölylaskeuman määrää (Kuva 6-5). Pölytarkkailu aloitettiin toukokuussa 2008, jonka jälkeen tarkkailu on jatkunut keskeytyksettä. Pöly pidättyy keräimien ionivaihdettuun veteen, josta määritetään ph, sähkönjohtavuus, kiintoaine, kiintoaineen hehkutushäviö sekä metalleista nikkelin, koboltin, kuparin ja sinkin pitoisuudet. Määrittämällä keräysastioista veden ph, voidaan tehdä arvioita pölylaskeuman happamuudesta. Keräysastioiden veden ph vaihteli välillä 4-8 vuonna 2009 ollen pääosin vuotta 2008 alhaisempia. ph:n vaihtelu oli ajallisesti merkittävää ja korkeimmat ph-arvot mitattiin alkuvuodesta, jonka jälkeen ph-taso oli yleisesti alle 6. Alhaisimmat pharvot mitattiin kaivosalueella liuotusalueen itäpuolella, joissa ph oli vuonna 2009 keskimäärin 5,2 5,5. Vuoden 2009 tarkkailussa keskimääräiset ph-arvot eivät juuri poikenneet sadeveden tavanomaisesta ph-tasosta, mikä on tyypillisesti alle 6. Sähkönjohtavuusarvoissa oli vuonna 2009 suurta ajallista vaihtelua. Kesällä heinä-elokuussa eri keräinten sähkönjohtavuusarvot poikkesivat toisistaan huomattavasti enemmän kuin muina vuodenaikoina. Touko-syyskuussa sähkönjohtavuus oli muihin keräimiin verrattuna koholla viidessä kaivosalueen ulkopuolella sijoitetussa havaintopisteessä. Näissä keräimissä myös kiintoainemäärä oli suurin ja pääosa kiintoaineksesta oli orgaanista (= eloperäistä) alkuperää. Pölyn sähkönjohtavuuden muutoksissa ei voida havaita kaivoksen vaikutusta, vaan vaihtelu näyttäisi selittyvän lähinnä muilla kaivostoiminnasta riippumattomilla tekijöillä, kuten eloperäisen aineksen osuudella kokonaispölystä. Kesällä pölynäytteissä saattaa olla neulasia, lehtiä, hyönteisiä ym. eloperäistä ainesta, joista voi liueta sähkönjohtavuutta nostavia ioneja. Kiintoainemäärät vaihtelivat vuonna 2009 välillä 0,1-1,6 g/m2/kk ja suurimmat määrät mitattiin kaivosalueen ulkopuolelle sijoitetuista keräimistä, joissa pöly oli pääosin eloperäistä eli peräisin muualta kuin kaivostoiminnasta (Kuva 6-6). Pöly 9 Pöly 5 870 Pöly 16 Pöly 7 Pöly 6 Myllyniemi Pöly 4 8714 Pöly 11 Pöly 14 Pöly 10 Tehdasalue Pöly 1 8714 Pöly 8 Pöly 2 8714 Pöly 12 Pöly 13 Pöly 3 Kuva 6-5. Ilmalaskeuman havaintopisteet kaivosalueella ja sen ympäristössä (Pöly 1-16) sekä leijumamittauspisteet Tehdasalue ja Myllyniemi. (Muokattu: Pöyry Finland Oy, 23.3.2010 ja Ilmatieteen laitos, 25.9.2009) 27
Kuva 6-6. Vuoden 2009 tarkkailussa mitatut pölylaskeumat. Mittauspisteet 1, 10, 11, 12, 13 ja 14 sijaitsevat kaivosalueen sisäpuolella. (Lähde: Talvivaaran kaivoksen tarkkailu 2009, Pöyry Finland Oy 23.3.2010) Metallien määrä pölyssä oli vuoden 2009 tarkkailutulosten perusteella kaivosalueen ulkopuolella pienempi kuin kaivosalueella. Poikkeuksena kupari, jonka keskimääräistä pitoisuutta kaivosalueen ulkopuolella nostivat hetkellisesti kohonneet kuparipitoisuudet kahden tietyömaan pölyvaikutuksille altistuneissa keräimissä maalishuhtikuussa Pappilassa sekä elo-syyskuussa Kalliojärvellä. Alhaisimmat keskimääräiset metallipitoisuudet mitattiin Tuhkakylän koulun ja Lahnasjärven metsästysmajan keräimistä. Suurimmat pölyn metallipitoisuudet kaivosalueen sisällä mitattiin tehdasalueen sekä liuotusalueen keräimistä. Pölylaskeuman tarkkailutulokset metallien osalta vuodelta 2009 ja uraanin osalta maalis-huhtikuulta 2010 on esitetty taulukossa 6-1. Taulukko 6-1. Kuukausittaiset pölyn metallipitoisuudet keräimissä vuonna 2009 ja uraanin osalta maalis-huhtikuussa 2010. (Lähde: Pöyry Finland Oy, Talvivaaran kaivoksen pölytarkkailut 2009 ja 2010) Aine Ulkopuoli keskimäärin mg/ m 2 /kk Kupari 0,3-7,2 0,6-2,8 Kaivosalue keskimäärin mg/m 2 /kk Koboltti 0,01-0,06 0,03-0,19 Nikkeli 0,2-1,4 0,6-4,3 Sinkki 1,2 4,7 2,1 10,5 Uraani* 0,0006-0,0034 0,002-0,110 *Uraanin osalta tulokset maalis-huhtikuun 2010 mittauksista, muiden metallien osalta tulokset vuodelta 2009. 6.5.2 Pölyn leijuma Leijumalla tarkoitetaan ilmassa leijuvan pölyn määrää. Leijuman yksikkönä käytetään yleensä kokonaispölyn massaa tietyssä ilmatilavuudessa (µg/m 3 ). Kokonaisleijuma voidaan jakaa osiin hiukkasten koon mukaan, esimerkiksi kokonaisleijumaan, alle 10 mikrometrin (µm) hiukkasiin ja alle 2,5 mikrometrin hiukkasiin. Ilmatieteen laitos mittasi 4.9.2008 2.3.2009 Talvivaaran kaivosalueella ja sen ympäristössä aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin suuruisten ns. hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuksia kahdessa mittauspisteessä. Toinen mittauspiste sijaitsi kaivoksen tehdasalueella ja toinen lähimmän asutuksen alueella Myllyniemessä. Mittausten tavoitteena oli hankia tietoa Talvivaaran kaivoksen toiminnan aikaisten pölypäästöjen aiheuttamista ilman hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista kaivosalueella sekä sen ympäristössä. Pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisilla analysaattoreilla, joilla saatiin esiin myös pitoisuuksien lyhytaikaisvaihtelut. Ympäristön asutus on kokenut kaivoksen aiheuttaman pölyn ongelmana. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuden terveysvaikutusperusteinen vuorokausiohjearvo 70 µg/m 3 (Valtioneuvoston päätös ilman laadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta 480/1996) ei ylittynyt tarkkailujaksolla kaivosalueen ulkopuolella Myllyniemessä (kuva 6-6). Jaksolla syyskuu 2008 - helmikuu 2009 ohjearvoon verrattavat vuorokausipitoisuudet olivat Myllyniemessä 13 39 % ohjearvosta. Kaivoksen tehdasalueen mittauspisteessä ohjearvo ylittyi syyskuussa 2008 vuorokausipitoisuuden ollessa 23 173 % ohjearvosta. Vuorokausiohjearvo ylittyi syyskuussa 2008 73 prosentilla. Ilmanlaadun ohjearvoilla esitetään riittävän hyvän ilmanlaadun tavoitteet. Ohjearvot eivät ole sitovia, eikä 28
niitä sovelleta työpaikoilla tai tehdasalueilla. Ohjearvoja sovelletaan maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, rakentamisen muussa ohjauksessa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa ja lupakäsittelyssä. Ohjearvojen ylittyminen on pyrittävä estämään pitkällä aikavälillä alueilla, joilla ilmanlaatu on tai saattaa toistuvasti olla huonompi kuin ohjearvo edellyttäisi. Myllyniemen mittauspisteessä kaivosalueen ulkopuolella vuorokausiraja-arvotason 50 μg/m 3 :n (Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta 711/2001) ylittäviä vuorokausipitoisuuksia ei esiintynyt lainkaan. Korkein Myllyniemessä mitattu yksittäinen vuorokausipitoisuus oli 29 μg/m 3 ja se mitattiin 21.9.2008. Kaivoksen tehdasalueen mittauspisteessä esiintyi kuuden kuukauden mittausjaksolla 12 raja-arvotason 50 µg/m 3 ylittävää hiukkaspitoisuutta, joista suurimmat 150 μg/m 3 vuorokausipitoisuudet mitattiin 22.9.2008 ja 9.10.2008. Vuorokausiraja-arvotasolle 50 μg/m3 sallitaan vuoden jaksolla ylityksiä 35 kpl ennen kuin varsinaisen vuorokausiraja-arvon ylityksen katsotaan tapahtuneen. Raja-arvoja ei sovelleta työpaikoilla tai tehdasalueilla, vaan ne on asetettu terveysperusteisiksi raja-arvoiksi alueille joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Jaksolta 4.9.2008-2.3.2009 laskettu hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli Myllyniemessä 7 μg/m 3 ja kaivoksen tehdasalueen mittauspisteessä 16 μg/m 3. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuden vuosikeskiarvoa koskeva raja-arvo on 40 μg/m 3 (Vna 711/2001). 6.5.3 Bioindikaattoritutkimus Bioindikaattoritutkimuksilla voidaan selvittää päästöjen leviämistä ympäristöön ja aineiden kertymistä ja vaikutuksia eliöstöön. Talvivaaran alueen päästöjen leviämistä ilmateitse selvitettiin vuonna 2009 bioindikaattoritutkimuksilla, joissa indikaattoreina käytettiin männynneulasia sekä seinäsammalta ja lisäksi alueelta kerättiin humusnäytteitä (Pöyry Environment Oy 2009). Näytealoja tutkimuksessa oli 10 ja ne sijoittuivat säteittäisesti kaivosalueen sisään ja sen ympärille. Sammalnäytteitä kerättiin yhteensä 20 näytealueelta. Näytteistä tehtiin alkuaineanalyysi ja lisäksi männynneulasnäytteistä tarkasteltiin harsuuntumista ja neulasvaurioita. Alkuaineiden osalta keskityttiin tarkastelemaan etenkin kaivosalueen keskeisimpien metallien, nikkelin, sinkin, kuparin ja koboltin pitoisuuksia. Männynneulasten keskimääräiset metallipitoisuudet ylittivät Pohjois-Suomen tausta-alueiden keskimääräisen tason muiden tarkasteltujen metallien paitsi koboltin osalta, jonka pitoisuudet olivat pieniä, alle 1 mg/kg. Myös sammalissa keskimääräiset metallipitoisuudet olivat korkeampia kuin Pohjois-Suomen vertailualueilla. Humusnäytteissä keskimääräiset kupari- ja sinkkipitoisuudet ylittivät tausta-alueiden tasot, kun taas nikkeli ja kobolttipitoisuudet olivat keskimääräisen taustatason alapuolella. Havunneulasista ja sammalista havaitut suurimmat metallipitoisuudet keskittyivät murskaamon läheisyy- Kuva 6-7. Leijumatarkkailussa ajalla syyskuu 2008 - helmikuu 2009 mitatut hengitettävien hiukkasten pitoisuudet kaivoksen tehdasalueen mittauspisteessä sekä lähimmän asutuksen alueella Myllyniemessä sijainneessa mittauspisteessä. (Lähde: Ilmatieteen laitos, 25.9.2009) 29