YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS

HEIKKILÄN TILA SIKALATOIMINTOJEN KESKITTÄMIS- JA LAAJENNUS- HANKE: YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 16.6.2006 Watrec Oy Koulukatu 13 30100 FORSSA

TIIVISTELMÄ Ruskon kunnassa sijaitsevalla Heikkilän tilalla on harjoitettu sikataloutta 110 vuoden ajan. Koko pitkän historian aikana tilalla on sijainnut Suomen suurimpiin kuuluva karjatalousyksikkö. Tilan talouskeskuksessa sijainnut emakkosikala tuhoutui syksyllä vuonna 2003 tulipalon seurauksena, jonka jälkeen tilalla on ryhdytty suunnittelemaan sikalatoiminnan laajennusvaihtoehtoja. Laajennushankkeen tavoitteena on turvata elinkeinon säilyminen kilpailukykyisenä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (268/1996) 6 mukaan hanke edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä hankkeen laajuuden perusteella. Tällä hetkellä sikalatoimintaa harjoitetaan vuonna 2004 tilalle Heikkilä RN:o 1:67 rakennetussa perinteisen tuotantotavan mukaan laskettuna 899 emakkopaikan sikalassa Hujalantien ja Vehmaantien välisellä metsäalueella ja vuonna 1969 rakennetussa 750 lihasian sikalassa osoitteessa Hujalantie. Rehunsekoitus-, sosiaali-, ruokala- ja toimistotilat ovat yhteisessä rakennuksessa emakkosikalan vieressä metsäalueella. Sikalat toimivat lietelantaperiaatteella ja liete varastoidaan sikaloiden alla olevissa lietevarastoissa, sekä tilakeskuksen yhteydessä olevissa lietevarastoissa, jonne liete pumpataan maanalaista pumppauslinjaa pitkin. Liete käytetään peltolannoitteena Ruskon, Liedon, Pöytyän, Hinnerjoen, Auran ja Mellilän kuntien alueella. Metsäkeskuksessa sijaitsevan uuden sikalan tekniset ratkaisut edustavat parasta käytettävissä olevaa tekniikka ja eläinten ruokinnan osalta ravinnon koostumus ja ruokintamenetelmä on pitkälle optimoitua molemmissa sikaloissa. Nykyisen toiminnan ympäristövaikutukset on käsitelty 0- vaihtoehtona (VE 0). Tilan alkuperäisenä suunnitelmana oli kasvattaa nykyistä tuotantoa rakentamalla uusi 840 emakkopaikan sikala tilan talouskeskukseen, palaneen sikalan paikalle ja jatkaa toimintaa myös nykyisissä sikaloissa. Lounais-Suomen ympäristökeskus ei myöntänyt hankkeelle ympäristölupaa. Asia kuitenkin palautettiin Vaasan Hallinto-oikeuden päätöksellä ympäristökeskukseen uudelleen käsiteltäväksi. Tämä vaihtoehto on käsitelty ympäristövaikutusten arvioinnissa vaihtoehtona 1 (VE 1). Hylätyn ympäristölupapäätöksen jälkeen tilalla ryhdyttiin suunnittelemaan uutta laajennusvaihtoehtoa, jossa sikalarakennukset keskitetään Ruskon ja Maskun kuntien välissä sijaitsevalle Heikkilän tilan omistuksessa olevalle metsäalueelle nykyisen emakkosikalan yhteyteen. Ensisijaisena suunnitelmana on rakentaa uusi 10 000 m 2 sikala alueelle siten, että nykyinen emakkosikala ja uusi sikala muodostavat sikalaparin, jossa on 2 000 emakkopaikkaa ja 1 000 lihasikapaikkaa. Tässä vaihtoehdossa nykyisen lihasikalan toiminta Hujalantien varressa lopetetaan. Tämä vaihtoehto on käsitelty 2-vaihtoehtona (VE 2). Tilan jatkosuunnitelmana on rakentaa VE 2 mukaisia sikalapareja metsäalueelle vaiheittain enintään neljä lisää. Tämä viiden sikalaparin sikalakylävaihtoehto on käsitelty 3- vaihtoehtona (VE 3) siten, että kunkin uuden sikalaparin ympäristövaikutukset on arvioitu erikseen (VE 3 2/5 VE 3 5/5). Näiden vaihtoehtojen lisäksi arvioitiin ympäristövaikutukset vaihtoehdolle, jossa nykyinen toiminta siirretään metsäkeskukseen il- 2

man, että toiminnan kapasiteettia lisätään. Tämä viranomaislausunnossa edellytetty vaihtoehto on käsitelty vaihtoehtona 0+ (VE 0+). Eri vaihtoehdoissa muodostuu lietettä seuraavasti: VE 0, 0+ 7 800 m 3 VE 1 13 700 m 3 VE 2 16 000 m 3 VE 3 2/5 32 000 m 3 VE 3 3/5 48 000 m 3 VE 3 4/5 64 000 m 3 VE 3 5/5 80 000 m 3 Vaihtoehtoisina menetelminä lietteen käsittelylle on tutkittu seuraavat vaihtoehdot: Nykyinen lannankäsittelymenetelmä jossa liete jäähdytetään lämpöpumppujen avulla ammoniakkikaasun haihtumisen estämiseksi, anaerobinen lannankäsittely ns. biokaasulaitoksessa, jossa lanta ja mahdollisesti myös muita lietemäisiä jätteitä prosessoidaan biologisesti, lannan separointi, lannan kompostointi, lannan ilmastus eli märkäkompostointi, lietteen poltto ja lannan vaihtoehtoiset käsittelymenetelmät. Näiden lietteenkäsittelymenetelmien ympäristövaikutukset on arvioitu energiankulutuksen, lopputuotteiden määrän, lannoitearvon ja hajuhaitan osalta, lisäaineiden kuten kemikaalien käyttötarpeen sekä eri käsittelyvaihtoehtojen käyttämän infrastruktuurin hallittavuuden mm. käsittelystä aiheutuvien hajupäästöjen osalta. Lisäksi on vertailtu eri vaihtoehtojen soveltuvuutta laajennusvaihtoehtojen mukaisille lietemäärille sekä vaihtoehtojen investointi- ja käyttökustannustasoa. Hankkeen toteutusvaihtoehtojen osalta on arvioitu seuraavat ympäristövaikutukset: - Hajuhaitat - Sosiaaliset vaikutukset - Työllisyysvaikutukset - Vaikutukset maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen - Maisemavaikutukset - Liikennemäärät ja liikenteen päästöt - Vaikutukset maaperään, pohjaveteen ja pintaveteen - Meluhaitat - Vaikutukset ilmastoon, luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen - Rakentamisen aikaiset vaikutukset - Toiminnan aikaisten riskit ja ympäristöonnettomuudet Ympäristövaikutusten arviointi perustuu ensisijaisesti seuraaviin menetelmiin: - Ympäristön nykytilan selvityksiin ja arvioihin (mm. arkeologinen inventointi, luontoselvitys) - Suoritetuista asukaskyselyistä saatuun tietoon 3

- Suoritettuihin päästömittauksiin (mm. hajupäästöjen olfaktometrinen mittaus) - Hajun leviämisen matemaattiseen mallintamiseen - Laskennallisiin energia- ja päästöskenaarioihin - Euroopassa toimivien vastaavien laitosten mittaus- ja tilastointitietojen hyödyntämiseen - Asiantuntijoiden vaikutusarvioihin - Kirjallisuuteen - Tiedotustilaisuuksissa saatuun tietoon ja tiedon analysointiin - Arviointimenettelyn aikana annettavista lausunnoista ja mielipiteistä saatuun informaatioon Ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella käyttökelpoisimmiksi lietteenkäsittelyvaihtoehdoiksi hankkeen laajimmassa toteutusvaihtoehdossa nousivat nykyinen käsittelymenetelmä eli lietteen jäähdytys, ilmastus + separointi, sekä biokaasulaitos, jossa käsitellään sikalietteen lisäksi teollisuuden lietteitä, kun huomioidaan ympäristövaikutusten lisäksi investoinnin taloudellisuus BAT (Best Available Techniques) - periaatteen mukaisesti. Lopputuotteen hajuvaikutusten osalta biokaasulaitoskäsittelyn lisäksi kompostointi ja ilmastus arvioitiin hajuhaittaa vähentäviksi menetelmiksi. Hankkeen hajuvaikutuksia arvioitiin useilla rinnakkaisilla menetelmillä. Asukaskyselyn perusteella nykytilanteessa sekä Ruskolla että Maskussa liikenteen aiheuttamaa meluhaittaa koettiin useammin kuin sikalatoiminnoista aiheutuvaa hajuhaittaa. Hajun leviämismallinnuksen perusteella ympäristölle jatkuvaa hajuhaittaa arvioitiin aiheutuvan VE 1:ssa. Ajoittaista hajuhaittaa ympäristön asukkaille arvioitiin voivan aiheutua VE 3:ssa kolmannen sikalaparin (VE 3 3/5) rakentamisen jälkeen. Merkittävimmäksi ympäristövaikutukseksi arvioitiin VE 3:ssa mahdollisesti suoritettavasta kallionlouhinnasta aiheutuvan liikenteen vaikutukset. VE 3:n laajimmassa vaihtoehdossa louhittavan kiviaineksen määrän arvioitiin olevan noin 6 396 000 m 3, jonka kuljettaminen aiheuttaisi alueelle noin 48 rekka-ajosuoritetta vuorokaudessa. Muut hankkeen ympäristövaikutukset arvioitiin vähäisiksi. Hankkeen kaikki tutkitut toteuttamisvaihtoehdot arvioitiin toteuttamiskelpoisiksi, mutta VE 1 osalta toteuttamiskelpoisuuden arvioitiin edellyttävän sikalan hajupäästöjen vähentämistä esimerkiksi hajukaasujen käsittelyteknologian avulla. 4

HEIKKILÄN TILA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS SIKALAN TOIMIN- TOJEN LAAJENNUKSESTA JA KESKITTÄMISESTÄ Sisällysluettelo Kansikuva: Heikkilän tila Maanmittauslaitoksen karttamateriaali: Käyttöoikeuslupa Nro HÄME/101/06 1. JOHDANTO...9 2. HANKKEEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET... 10 2.1. HANKKEEN NIMI... 10 2.2. HANKKEESTA VASTAAVA JA YHTEYSTAHOT... 10 2.3. HANKKEEN TAVOITTEET JA TARVE... 11 3. HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY JA VUOROVAIKUTUS... 12 3.1. YVA-MENETTELYN TARKOITUS JA VAIHEET... 12 3.1. ARVIOINTIOHJELMAN LAATIMINEN... 13 3.2. TIEDOTTAMINEN JA VUOROVAIKUTUS... 13 3.3. YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO YVA-OHJELMASTA... 15 3.4. VUOROPUHELUN JA VIRANOMAISLAUSUNNON HUOMIOON OTTAMINEN YVA-PROSESSISSA... 19 3.5. YVA-MENETTELYN AIKATAULU... 20 4. HANKKEEN KOKONAISKUVAUS... 21 4.1. NYKYINEN TOIMINTA... 21 4.1.1. Tuotanto... 21 4.1.2. Tekniset ratkaisut, BAT... 22 4.1.3. Energian ja veden käyttö... 23 4.1.4. Lietteen varastointi ja käyttö... 23 4.2. LAAJENNUS- JA KESKITTÄMISHANKKEEN YLEISKUVAUS... 26 4.3. HANKKEEN SIJOITTUMINEN JA MAANKÄYTTÖTARVE... 28 4.3.1. Sijoittuminen... 28 4.3.2. Maankäyttötarve... 31 4.4. KESKITTÄMIS- JA LAAJENNUSHANKKEEN MUKAISET TOIMENPITEET JA TOIMINTA... 32 4.4.1. Tekniset ratkaisut... 32 4.4.2. Energian ja veden käyttö... 32 5

4.4.3. Lietteen varastointi ja käyttö... 34 4.4.4. Liikennöinti... 38 4.5. HANKKEEN SUUNNITTELUTILANNE JA TOTEUTUSAIKATAULU... 39 4.6. LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN... 39 4.7. HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT JA LUVAT... 40 5. ARVIOITAVAT HANKKEEN TOTEUTUSVAIHTOEHDOT JA LIETTEENKÄSITTELYN VAIHTOEHDOT 41 5.1. VAIHTOEHTO 0 (VE 0)... 41 5.2. VAIHTOEHTO 0+ (VE 0+)... 42 5.3. VAIHTOEHTO 1 (VE 1)... 44 5.4. VAIHTOEHTO 2 (VE 2)... 45 5.5. VAIHTOEHTO 3 (VE 3)... 46 5.6. LIETTEENKÄSITTELYN VAIHTOEHDOT... 47 5.6.1. i) Lannan jäähdytys, varastointi ja peltokäyttö... 49 5.6.2. ii) Anaerobinen lietteen käsittely biokaasulaitoksessa (ii a), vedenerotus (ii b), rejektiveden käsittelyvaihtoehdot (ii c1- ii c2) ja keskitetty biokaasulaitosvaihtoehto (ii d)... 50 5.6.3. iii) Lietteen separointi eli mekaaninen vedenerotus... 59 5.6.4. iv) kompostointi... 60 5.6.5. v) Lannan ilmastus eli märkäkompostointi sekä separointi... 60 5.6.6. vi) Lietteen poltto... 61 5.6.7. vii) Vaihtoehtoiset lannankäsittelymenetelmät... 62 6. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TOTEUTUS... 63 6.1. VAIKUTUSALUEIDEN RAJAUS... 63 6.2. ARVIOITUJEN VAIKUTUSTEN RAJAUS... 65 6.3. ARVIOINNISSA KÄYTETYT MENETELMÄT JA NIIHIN LIITTYVÄT OLETUKSET JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 66 6.3.1. Asukaskyselyn ja hajuseurannan toteutus... 67 7. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 70 7.1. HAJUHAITAT... 70 7.1.1. Asukkaille suunnatun hajuseurannan tulokset... 70 7.1.2. Asukaskyselyn ympäristön nykytilan kartoituksen tulokset... 72 7.1.3. Hajupäästön määritys ja hajun leviämisen mallintaminen... 73 7.1.4. Ammoniakkikuormitus... 144 7.1.5. Arvio hankkeen hajuvaikutuksista VE 0 VE 3... 144 7.2. LIETTEENKÄSITTELYN VAIHTOEHTOJEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 147 6

7.3. SOSIAALISET VAIKUTUKSET JA TERVEYSVAIKUTUKSET... 155 7.3.1. Alueen väestön ja palveluiden nykytilanne... 155 7.3.2. Sikatalouden terveysvaikutukset... 155 7.3.3. Asukaskyselyn tulokset... 156 7.3.4. Arvio hankkeen sosiaalisista vaikutuksista ja terveysvaikutuksista VE 0 VE 3... 158 7.4. TYÖLLISYYSVAIKUTUKSET... 162 7.4.1. Arvio hankkeen työllisyysvaikutuksista VE 0 VE 3... 162 7.5. MAANKÄYTTÖ JA YHDYSKUNTARAKENNE... 164 7.5.1. Voimassa olevat kaavamääräykset ja maankäytön suunnitelmat... 164 7.5.2. Arvio hankkeen vaikutuksista maankäyttöön ja asutusrakenteen kehittymiseen VE 0-VE 3 165 7.6. LIIKENNEMÄÄRÄT JA LIIKENTEEN PÄÄSTÖT... 166 7.6.1. Arvio hankkeen vaikutuksista liikennemääriin ja liikenteen päästöihin VE 0-VE 3... 166 7.6.2. Arvio hankkeen liikennevaikutuksista maankäytön ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta VE 0-VE3... 168 7.7. VAIKUTUKSET MAISEMAAN, KULTTUURIHISTORIALLISIIN ARVOIHIN JA RAKENNETTUUN YMPÄRISTÖÖN... 169 7.7.1. Suojelualueet ja kohteet... 169 7.7.2. Arvio vaikutuksista maisemaan ja rakennettuun ympäristöön VE 0-3... 169 7.7.3. Kulttuurihistorialliset arvot, arkeologinen inventointi... 169 7.8. MELU... 170 7.8.1. Asukaskyselyn tulokset... 170 7.8.2. Vaikutukset alueen melutilanteeseen VE 0-VE3... 171 7.9. MAAPERÄ, POHJAVEDET JA PINTAVEDET... 172 7.9.1. Nykytila... 172 7.9.2. Vaikutukset maaperään, pohjavesiin ja pintavesiin VE 0- VE 3... 174 7.10. VEDENKÄYTÖN VAIKUTUS KUNNAN VEDENOTTAMON VEDEN RIITTÄVYYTEEN... 175 7.10.1. Ruskon kunnan ja lähikuntien vedenhankinta... 175 7.11. ILMASTO, LUONTO JA LUONNON MONIMUOTOISUUS... 177 7.11.1. Nykytila... 177 7.11.2. Ammoniakkipäästöjen vaikutukset metsätalouteen... 178 7.11.3. Kuhankuonon retkeilyreitistö... 179 7.11.4. Natura 2000 alueet... 180 7.12. LUONNONVARAT... 181 7.12.1. Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen VE 0 - VE 3... 181 7.13. RAKENTAMISEN AIKAISET VAIKUTUKSET... 181 7

7.13.1. Kallion louhinta... 181 7.13.2. Rakentamisen aikaiset vaikutukset VE 0+ - VE 3... 183 7.14. TOIMINNAN AIKAISET RISKIT JA YMPÄRISTÖONNETTOMUUDET... 184 8. VAIHTOEHTOJEN VERTAILU... 186 9. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMISKEINOT... 190 10. TOIMINNAN VAIKUTUSTEN SEURANTA... 193 11. LÄHTEET... 195 12. LIITTEET 1-8... 198 8

1. JOHDANTO Nykyisin Arto Heikkilän perikunnan omistuksessa olevalla Heikkilän tilalla Ruskon Hujalan kylässä on harjoitettu sikataloutta 110 vuoden ajan. Koko pitkän historian ajan on tilalla sijainnut Suomen suurimpiin kuuluva karjatalousyksikkö. Heikkilän kotitilalla sijainnut emakkosikala tuhoutui syksyllä vuonna 2003 tulipalon seurauksena. Tulipalokatastrofin jälkeen, vuonna 2004 Heikkilän tilan uusi porsastuotantoa harjoittava emakkosikala rakennettiin tilaan kuuluvalle alueelle, Hujalantien ja Vehmaantien välissä olevalle metsäalueelle. Samaan aikaan oli tarkoitus rakentaa uudelleen emakkosikala tulipalossa tuhoutuneen paikalle kotitilalle, hankkeelle ei kuitenkaan myönnetty ympäristölupaa. Toiminnanharjoittaja teki kielteisestä ympäristölupapäätöksestä valituksen Vaasan hallinto-oikeuteen, joka kumosi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kielteisen päätöksen ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi ympäristökeskukseen. Näin ollen asian käsittely on kesken, ja kotitilan entinen sijoituspaikkalupa on voimassa. Heikkilän tilalla on ryhdytty työstämään uutta hanketta sikatalouden kasvumahdollisuuksien turvaamiseksi. Uuden hankkeen tavoitteena on keskittää sikalatoiminnot kokonaisuudessaan metsäalueelle, toiminnan harjoittajan näkemyksen mukaan naapuruston kannalta paremmalle sijaintipaikalle. Hankkeen tavoitteena on kasvattaa sikatalouden volyymia kahdessa vaiheessa merkittävästi nykyistä suuremmaksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (268/1996) (myöhemmin YVAasetus) 6 mukaan hanke edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (myöhemmin YVA-menettely). Suomessa on aiempaa kokemusta vain yhdestä sikatalouden YVA-prosessista (Niittynen 2004). YVA-menettely koostuu kokonaisuutena kahdesta eri osasta: arviointiohjelmasta ja arviointiselostuksesta. YVA-prosessin tarkoituksena on edistää hankkeen ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja vaikutusmahdollisuuksia. Arviointiprosessia on mahdollista kommentoida sen eri vaiheissa järjestettävissä tiedotus- ja yleisötilaisuuksissa. Ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät asiakirjat ovat kansalaisten nähtävillä arviointiprosessin aikana. Tässä dokumentissa on kuvattu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (267/1999) (myöhemmin YVA-laki) mukainen selostus Heikkilän tilan sikalatoimintojen keskittämis- ja laajennushankkeen arvioiduista ympäristövaikutuksista. Ympäristövaikutusten arviointiselostus perustuu arviointiohjelmaan ja yhteysviranomaisen siitä antamaan lausuntoon. 9

2. HANKKEEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET 2.1. Hankkeen nimi Heikkilän tilan sikalatoimintojen keskittämis- ja laajennushanke. 2.2. Hankkeesta vastaava ja yhteystahot Hankkeesta vastaa Heikkilän tila (Timo Heikkilä, Arto Heikkilän perikunta). Watrec Oy on saanut Heikkilän tilalta toimeksiannon YVA-ohjelman ja YVAselostuksen laatimisesta. Yhteystiedot: HANKKEESTA VASTAAVA: Heikkilän tila Timo Heikkilä Liukolantie 334 21290 RUSKO Liike- ja yhteisötunnus: 0992322-3 PÄÄKONSULTTI: Watrec Oy FT Juhani Suvilampi Koulukatu 13 30100 FORSSA YHTEYSVIRANOMAINEN: Lounais-Suomen ympäristökeskus Ylitarkastaja Seija Savo YVA OHJAUSRYHMÄ: Timo Heikkilä Juhani Suvilampi Kaisa Suvilampi Mikko Jaakkola Harri Ristikankare hankkeesta vastaava, puheenjohtaja Watrec Oy Watrec Oy, sihteeri Lounais-Suomen ympäristökeskus Heikki Elomaa osallistui ohjausryhmän 1. kokoukseen 5.10.2005, jonka jälkeen Lounais-Suomen ympäristökeskus nimesi hänen tilalleen Mikko Jaakkolan. Ruskon kunta 10

Maria Kukonlehto Mikko Orpana Kimmo Thessler Ruskon kunta Jarmo Lennola osallistui ohjausryhmän 1. kokoukseen 5.10.2005, jonka jälkeen Ruskon kunnanhallituksen kokouksessa 17.10.2005 nimettiin Lennolan tilalle Ristikankare ja Kukonlehto. Ruskon pienkiinteistöyhdistys Ry yhdistyksen valtuuttamana jäsenenä. Maskun kunta, osallistui toimintaan 14.2.2006 lähtien 2.3. Hankkeen tavoitteet ja tarve Heikkilän tilan sikalatoimintojen laajennusten tavoitteena on turvata elinkeinon säilyminen kilpailukykyisenä Euroopan Unioniin liittymisen myötä kasvaneista kilpailun vaateista huolimatta. Hankkeessa pyritään ottamaan huomioon parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT = Best Available Techniques) mukaiset ratkaisut liittyen sikaloiden tekniseen toteutukseen ja ympäristökysymyksiin. Keskeisenä tavoitteena on keskittää tilan sikatuotanto kokonaisuudessaan vuonna 2004 rakennetun emakkosikalan yhteyteen tilaan kuuluvalle metsäalueelle ja lopettaa Hujalan kylän asutuksen läheisyydessä olevat toiminnot. Jatkotavoitteena on kehittää aluetta sikalatoimintojen kasvun turvaamiseksi. YVA-menettelyn tarkoituksena on varmistaa, että arvioitavan hankkeen ympäristövaikutukset tunnetaan. Lisäksi menettelyn yhteydessä järjestettävillä julkisilla kuulemistilaisuuksilla annetaan eri sidosryhmille mahdollisuus tuoda hankkeeseen liittyvät näkemykset esille. YVA-menettelyyn ei sisälly päätösten teko, vaan tiedon tuottaminen päätöksenteon tueksi. Varsinaista ympäristölupaprosessia voidaan valmistella jo YVAmenettelyn aikana, mutta YVA-lain 13 mukaan ympäristölupapäätöksiä voidaan tehdä vasta, kun koko YVA-menettelyn aineisto on viranomaisen käytettävissä ja YVAmenettely on kokonaisuudessaan suoritettu. YVA-menettelyn aikana hankkeesta vastaava saa tietoa arviointiohjelman ja viranomaislausunnon pohjalta tehtävistä tutkimuksista ja selvityksistä, sekä eri sidosryhmien kannanotoista ja lausunnoista. Tämä tieto on toiminnanharjoittajan käytettävissä jo YVA-prosessin aikana ja näin ollen vaikuttaa toiminnanharjoittajan keskittämisja laajennushankkeen suunnitteluun ja edelleen hankkeen 1. vaiheen ympäristölupahakemuksen valmisteluun. 11

3. HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY JA VUOROVAIKUTUS 3.1. YVA-menettelyn tarkoitus ja vaiheet YVA-menettelyn tarkoituksena on tuottaa päätöksenteon tueksi tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista, vaihtoehdoista, haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuuksista ja eri osapuolten näkemyksistä hankkeeseen. YVA-menettelyn periaatteellinen kulku on esitetty kuvassa 3.1. YVA -menettelyn aloitus Arviointiohjelman laatiminen Lausunnot ja muistutukset Tiedottaminen Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Yhteysviranomaisen kuulutus Ymp ä ristövaikutusten arviointi Arviointiselostuksen laatiminen Lausunnot ja muistutukset Tiedottaminen Yhteysviranomaisen lausunto arviointiselostuksesta Yhteysviranomaisen kuulutus YVA-menettely päättyy Kuva 3.1. Ympäristövaikutusten arviointiprosessin pääkohdat ja prosessin kulku. 12

3.1. Arviointiohjelman laatiminen Heikkilän tilan sikalatoimintojen keskittämis- ja laajennushankkeen YVA-menettely alkoi kesällä 2005. YVA-menettelyn ensimmäisessä vaiheessa hankkeelle laadittiin ympäristövaikutusten arviointiohjelma, jossa esitettiin kuvaus hankkeesta ja suunnitelma tarvittavista selvityksistä ja arviointimenettelyn järjestämisestä. Arviointiohjelman laati Watrec Oy yhteistyössä Timo Heikkilän kanssa. Arviointiohjelman laatimisen aikana hankkeesta vastaava perusti YVA-ohjausryhmän ohjaamaan YVAmenettelyn toteutusta ja antamaan objektiivista näkemystä kattavan YVA-menettelyn aikaansaamiseksi. Ohjausryhmän kokoonpano on esitetty kappaleessa 2.2. Ohjausryhmän kokoukset pidettiin 5.10.2005 ja 28.10.2005. Näissä kokouksissa valmisteltiin YVA-ohjelman sisältöä ja keskusteltiin mm. tiedotustilaisuuden toteuttamisesta. Arviointiohjelma toimitettiin Lounais-Suomen ympäristökeskukselle 11.10.2005. 3.2. Tiedottaminen ja vuorovaikutus Yksi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain tavoitteista on lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-lain 8 :n mukaan yhteysviranomaisen on huolehdittava arviointiohjelmasta tiedottamisesta kuulutuksilla hankkeen arvioidulla vaikutusalueella sekä pyydettävä tarvittavat lausunnot ja varattava mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen. Lounais-Suomen ympäristökeskus kuulutti Heikkilän tilan YVA-arviointiohjelmasta Ruskon kunnassa, jonka jälkeen arviointiohjelma oli nähtävänä Ruskon kunnanvirastossa ja Ruskon kirjastossa sekä Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa ajalla 24.10.- 9.12.2005. Lisäksi arviointiohjelma oli julkisesti luettavissa ja tulostettavissa Lounais- Suomen ympäristökeskuksen internet-sivuilta. Ympäristökeskuksen kuulutus julkaistiin myös lehdissä Ruskolainen ja Turun Sanomat 19.10.2005. Nähtävilläoloaikana hankkeesta sai esittää mielipiteitä ja lausuntoja. Kirjallisia muistutuksia jätettiin yhteensä 86 kappaletta ja näissä oli yksityishenkilöiden allekirjoituksia yhteensä 226 kappaletta. Ruskon kunnan alueella oli jaettu yksityishenkilöiden toimesta valmista mielipidelomaketta, jota oli palautettu allekirjoitettuna 48 kappaletta, ja niissä oli yhteensä 154 allekirjoitusta. Kaksi lomaketta oli palautettu rekisteröityjen yhdistysten toimesta. Huomautuksissa esitetyt mielipiteet ja kommentit liittyivät erityisesti hajuhaittoihin, veden riittävyyteen, maaperän- ja pohjaveden saastumisriskiin, liikennemääriin, kunnan imagomuutokseen, kiinteistöjen arvon laskuun ja suursikalatoiminnan haittoihin yleensä. Taulukossa 3.1 on esitetty annetut muistutukset ja vaatimukset, sekä allekirjoittaneiden lukumäärät. Taulukon yhdeksän ensimmäistä muistutusta olivat kuntalaisille yksityishenkilöiden toimesta jaetussa mielipidelomakkeessa esitetyt huomautukset. 13

Taulukko 3.1 Heikkilän tilan YVA-ohjelmasta esitetyt vaatimukset ja muistutukset sekä allekirjoittaneiden lukumäärä. Allekirjoituksia kpl Esitetty vaatimus / muistutus Arvioinnissa tulisi huomioida myös vaihtoehtoiset sianlihan tuotannon mahdollisuudet ja markkinat (esim. luomukasvatus, villisian kasvatus), jotka soveltuvat paremmin 154 pienen kunnan tiheään asutun seutukunnan alueelle Tehotuotannon vaikutukset eläinten inhimilliseen kohteluun ja hyvinvointiin on huomioitava arviointityössä 154 Ilmanlaadun huononeminen ja hajuhaitat tulee selvittää perusteellisesti sekä Ruskolla 151 että 26 ympäristökunnassa, joihin lietettä on tarkoitus levittää Pohjavesien riittävyys ja mahdollisen saastumisen seuraukset, toimenpiteet ja kustannukset on selvitettävä 151 Maaperän kuormittumisen ja liikennemäärien kasvuun liittyvät riskit sekä uhkat tulee 151 arvioida etukäteen Laajamittaisen teollisen sikalatoiminnan vaikutukset sekä Ruskon että ympäristökuntien imagoon on sekä tonttien ja kiinteistöjen arvon alenemiseen tulee selvittää mielipidemittauksella koko Varsinais-Suomen alueella 151 Millä tavalla suursikalahanke tukee Ruskon kunnan ja koko Turun seutukunnan strategiaa vetovoimaisena ja viihtyisänä asuinseutuna 151 Mitkä ovat alue- ja elinkeinopoliittiset vaikutukset muiden maaseutuyrittäjien ja sianlihan tuottajien kannalta 151 Mitkä ovat tuottajien, kuluttajien, ympäristön asukkaiden näkemykset/kokemukset 151 suursikaloista muualla Euroopassa? 43 Hanke kohtuuttoman laaja / VE 3 vastustaminen 41 Lietteenkäsittelyn vaihtoehtojen selvittäminen ja lietteenlevityspeltojen riittävyys 26 Pelko ilman laadun heikkenemisestä 25 Pelko maaperän, pohja- tai pintavesien saastumisesta 21 Hankkeesta informoitava laajemmin 17 Pelko kiinteistöjen arvon alenemisesta 17 Laajempi vaikutusalue 14 Hankkeen mukainen suurtuotanto ei sovellu kyseiselle alueelle 12 Liikenteen vaikutukset 12 Pelko veden riittämättömyydestä 7 Biokaasulaitos rakennettava ennen toiminnan laajentamista Huolehdittava toiminnan ympäristövaikutusten seurannasta jatkossa muun kuin toiminnan harjoittajan toimesta 7 4 Kaikkien laajennusvaihtoehtojen vastustaminen 4 Pelko haittaeläinten lisääntymisestä alueella 3 Riskijätteen lisääntymisen haitat 2 Pelko hajuhaittojen lisääntymisestä 2 Elinkeinon harjoittamiseen pitää periaatteessa suhtautua suotuisasti 2 Pelko meluhaitoista 2 Uuden sikalan ympärille tehty maavalli vähentänyt haittoja 1 Hankkeella negatiivinen vaikutus kunnan imagoon Arvioitava vaihtoehto, jossa toiminta keskitetään metsäalueelle nykyisen kapasiteetin 1 mukaisena 1 Etäsäiliöt vähentäneet liikennettä Vehmaantiellä 14

Yhteysviranomainen pyysi hankkeesta kirjalliset lausunnot Länsi-Suomen lääninhallitukselta, Turun maakuntamuseolta, museovirastolta, Varsinais-Suomen Liitolta, Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskukselta, Ruskon kunnalta ja Maskun kunnalta. Hankkeesta ja sen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta järjestettiin esittelytilaisuus 1.11.2005 Ruskotalolla hankkeesta vastaavan toimesta. Tilaisuudesta informoitiin kuulutuksen yhteydessä. Tilaisuuteen osallistui osallistujalistan mukaan 66 henkilöä. Yleisö esitti tilaisuudessa runsaasti kysymyksiä hankkeesta vastaavalle, konsulteille, ympäristökeskuksen edustajille sekä kunnan viranomaisille. Pääasiassa kommentit ja kysymykset liittyivät hajuhaittoihin, kunnan kehitysstrategioihin, lietteen levitykseen, veden riittävyyteen ja YVA-menettelyn toteuttamiseen. Tilaisuudesta laadittiin muistio, joka jaettiin ohjausryhmän jäsenille ja yhteysviranomaiselle sekä laitettiin julkisesti nähtäväksi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen internet-sivuille. Tässä dokumentissa esitetystä YVA-lain 10 mukaisesta arviointiselostuksesta on yhteysviranomaisen YVA-lain 11 :n mukaan kuulutettava, pyydettävä lausunnot ja varattava mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen samoin kuin arviointiohjelmasta. Lisäksi tullaan järjestämään yleisölle avoin tiedotustilaisuus. 3.3. Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta YVA-lain 9 :n mukaan yhteysviranomainen antaa YVA-ohjelmasta lausunnon, jossa todetaan miltä osin arviointiohjelmaa on tarkastettava, sekä esittää yhteenvedon muista lausunnoista ja mielipiteistä. Lounais-Suomen ympäristökeskus antoi arviointiohjelmasta lausunnon 16.1.2006, joka oli nähtävillä yhden kuukauden ajan 18.1.2006 alkaen Ruskon kunnanvirastossa ja Ruskon kirjastossa sekä ympäristöhallinnon internet-sivulla osoitteessa www.ympäristö.fi/los > ympäristönsuojelu > ympäristövaikutusten arviointi. Lausunnossa todetaan, että ohjelmassa on pääosin esitetty YVA-asetuksen 11 :n mukaiset asiat ja se myös suurelta osin kattaa lausunnoissa ja mielipiteissä esitetyt asiat, mutta niihin on esitetty täydennystarpeita. Seuraavassa käsitellään ympäristökeskuksen vaatimat täsmennykset ja lisäselvitykset arviointiohjelmaan, jotka tulee huomioida arviointiselostuksessa. Hankekuvaus Hankekuvaukseen tulee sisällyttää kaikki ne toiminnot, joita sikalatoiminnon keskittäminen ja laajentaminen edellyttää toteutuakseen. Sikalan toiminnasta ja ratkaisuista tulee arviointiselostukseen esittää kuvaukset, joista ilmenevät muun muassa arviointiohjelmassa esitettyyn sikalatoiminnan prosessikuvaukseen liittyen käytettävä rehumäärä ja sen varastointi, puhtaan veden tarve, jätevesien määrä ja käsittely, lämmitysjärjestelmä, polttoaineratkaisut ja energiankulutus, ilmanvaihto ja haju- 15

päästöjen hallinta, lietteen varastointi ja käsittely aina sikalasta peltolevitykseen, kuolleiden eläinten ja muiden jätteiden käsittely sekä toimintaan liittyvä liikenne ja liikennemäärät. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) tulee ottaa huomioon hankekuvauksessa ja koko hankkeen suunnittelussa. Arviointiselostuksesta tulisi käydä ilmi myös arvio vaihtoehto 3:n toteuttamisaikataulusta. Toteuttamisen edellyttämät luvat ja päätökset on pääosin esitetty. Hankkeen toteuttaminen edellyttää lisäksi laajuutensa vuoksi myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaista suunnittelutarveratkaisua kunnan asianomaiselta viranomaiselta tai asemakaavoitusta. Vaihtoehtojen käsittely Hankevaihtoehdot sisältävät neljä sikalatoiminnan vaihtoehtoa, joista yksi on lain edellyttämä nollavaihtoehto. Vaihtoehdot on muodostettu tuotantomääriin perustuen ja ovat laajuudeltaan erilaisia. Vaihtoehdot sijoittuvat pääosin Heikkilän tilan hallinnassa olevalle alueelle Ruskon ja Maskun välisellä metsäalueella. VE 0 on hyvä lähtökohta arvioida ympäristön nykytilaa. Arviointimenettelyn aikana mielipiteissä ja lausunnoissa esille noussut vaihtoehto, jossa tilan sikalatoiminta jatkuu nykyisellään vuonna 2004 rakennetussa 899 emakon sikalassa metsäalueella ja vuonna 1969 rakennetun 750 lihasian sikalatoiminta siirretään vuonna 2004 rakennetun emakkosikalan taakse rakennettavaan n. 750 lihasian sikalaan, on ympäristön kannalta edullinen vaihtoehto. Tämä vaihtoehto tulee arvioida ns. 0+ -vaihtoehtona, ellei sen toteuttamiskelpoisuudelle ole osoitettavissa esteitä. VE 1 on vaihtoehtona ongelmallinen sen vuoksi, että vaihtoehtoon sisältyvän, tulipalossa tuhoutuneen emakkosikalan ympäristöluvasta on jo annettu hylkäävä päätös. Vaihtoehtoa ei voida pitää toteuttamiskelpoisena siinä tapauksessa, jos kielteinen ympäristölupapäätös saa lainvoiman. Toiminnallisesti laajimmassa vaihtoehdossa VE 3 on kysymys varsin laajamittaisesta kokonaisuudesta, jonka toteuttaminen tapahtuisi todennäköisesti vaiheittain yksikkö tai rakennus kerrallaan. Sen vuoksi vaihtoehdon käsittelyssä on tarpeen ottaa huomioon vaihtoehdon erillisinä vaiheina lupia edellyttävät osat ja kunkin vaiheen aiheuttama kumulatiivinen vaikutus. Arvioinnin tulisi siis näyttää vaihtoehdon vaikutukset vaiheittain. Hankkeessa on esitetty lannankäsittelyvaihtoehdoksi ainoastaan lietelannan peltolevitys. Hankkeen laajuuden vuoksi lannan käsittelylle tulee esittää vaihtoehtoisia ratkaisuja, esim. lietelannan kompostointi, kiinteän aineen separointi ennen pellolle levittämistä, mikrobitoimintaan perustuva lannan käsittely, oma biokaasulaitos tai muualla tapahtuva vastaava ratkaisu. Lannan käsittelyn vaihtoehtoihin tulee ottaa mukaan 16

myös lietteen varastoinnin keskittäminen uuden sikalan yhteyteen, mikä tarkoittaisi palaneen sikalan lietesäiliöiden käytöstä luopumista. Arviointiselostuksessa tulee esittää hankkeeseen liittyvät lannan käsittelyvaihtoehdot ja arvioida niiden ympäristövaikutukset. Arviointimenettelyssä erilaisia vaihtoehtoja sekä sikalatoiminnan laajuuden että lannankäsittelyn suhteen on perusteltua tarkastella, jotta vaihtoehtoja voidaan vertailla niiden ympäristövaikutusten suhteen. Vaikutukset ja niiden selvittäminen Arviointiohjelmassa esitetty vaikutusten tarkastelualue on liian suppea. Hankkeen välittömien vaikutusten tarkastelualuetta tulee laajentaa noin 1 2 kilometrin etäisyydelle tuotantorakennuksista. Vaikutusten tarkastelualueen laajuus muodostuu erityisesti hajun leviämisen perusteella. Hajua aiheutuu lannasta pääosin rehun valkuaisaineiden hajoamisreaktioiden vaikutuksesta, mutta myös eläinjätteen ja rehun käsittelystä. Hajun leviäminen ympäristöön on arvioitavissa leviämismallilaskelmilla, jolloin vaikutusten tarkastelualueen laajuudelle saadaan hajun esiintymistiheyden avulla konkreettista perustaa. Vaikutusten tarkastelualueen rajaukseen vaikuttavat hajun lisäksi muut vaikutustekijät kuten esim. maisema. Hankkeen vaikutusalueen rajausta tulee myös vaikutustekijöittäin tarkentaa. Välittömien vaikutusten alueen tulee käsittää ainakin ne alueet, joille toimintaa sijoittuu tai vaikutus on jatkuvaa ja konkreettisesti havaittavaa. Välillisten vaikutusten alueen tulee kattaa ne alueet, joille hankkeen vaikutukset voivat muutoin ulottua. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan YVA-laissa edellytettyjä ympäristövaikutuksia. Arviointiohjelman mukaan arvioinnissa keskitytään ilmapäästöihin, hajun leviämiseen, maisemaan, lannan varastointiin, levitykseen ja kuljetukseen, jätteiden ja jätevesien käsittelyyn, energian käyttöön ja energiatehokkuuteen sekä liikenteeseen. Kun lisäksi otetaan huomioon myös arviointiohjelmassa mainittu vaikutus yhdyskuntarakenteeseen, ohjelman mukainen painotus on kohdistettu keskeisiin merkittäviin vaikutuksiin. Näiden vaikutusten selvittämiseen on myös suuressa osassa lausuntoja ja mielipiteitä esitetty täsmennys- ja lisäysvaatimuksia. Hankkeen merkittävin ympäristövaikutus on haju. Hajun vaikutusta tulee tarkastella selvittämällä nykyisen toiminnan hajupäästöt ja hajun leviäminen ympäristöön leviämismallilaskelmien avulla. Leviämismallislaskelmien lisäksi arviointiohjelmassa esitetty, asukkaille suunnatun kyselyn sisältävä tutkimus toiminnan aiheuttamista hajuvaikutuksista ja sosiaalisista vaikutuksista on tarpeen hankkeen aiheuttaman viihtyisyyshaitan arvioimiseksi. Hajun vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon ruokinnan ja rehun vaikutus hajupäästöissä. 17

Keskeistä on myös lannan käsittelyssä toimivien ja ympäristöhaittojen kannalta hallittujen vaihtoehtojen esittäminen ja niiden vaikutusten arviointi. Arviointiselostukseen on tarpeen kuvata lannan käsittelyn prosessi ja levitystekniikka sekä lainsäädännön ja maatalouden ympäristötuen vaatimukset. Yhdyskuntarakenteellisina vaikutuksina varsinkin laajimman vaihtoehdon osalta on tarpeen tarkastella hankkeen vaikutusta Ruskon ja Maskun kuntien suunniteltuun maankäyttöön sekä seudullisella tasolla maatalouden rakennekehitykseen. Hankkeen aiheuttaman liikenteen vaikutusten selvittämisessä tulee esittää arvio toiminnassa syntyvän liikenteen laadusta, määristä ja reiteistä Ruskon ja Maskun alueella ja tarkastella liikennettä myös maankäytön ja yhdyskuntarakenteen kannalta. Samalla tulee myös selvittää, miltä osin hankkeen aiheuttama liikenne edellyttää tiestön kantavuuden parantamista. Hankkeen ihmisiin kohdistuvien sosiaalisten ja terveysvaikutusten selvittäminen jää arviointiohjelmassa lähes maininnan varaan. Näiden vaikutusten tarkastelusta tulee käydä ilmi erityisesti hankkeen paikallinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja asumiseen. Hankkeen vaikutusalueella on tarpeellista tehdä luontotyyppitasoinen luontoselvitys, jossa esitetään erityisesti ammoniakkipäästöille herkät luontokohteet. Myös ammoniakkipäästöjen vaikutuksia metsätalouteen tulee käsitellä arviointiselostuksessa. Hankkeen vedenottotarve kunnan vesijohtoverkosta tulee esittää ja arvioida sen merkitys kunnan vedenottamon veden riittävyyteen kunnassa. Hankkeen vaikutus alueen kulttuurihistoriallisiin arvoihin tulee selvittää vaikutusalueella ja vähintään hankkeen rakentamisalueella tulee tehdä arkeologinen inventointi esihistoriallisten muinaisjäännösten selvittämiseksi. Sikalatoiminnan vaikutus alueen melutilanteeseen tulee selvittää. Myös laajimman vaihtoehdon edellyttämän louhinnan meluvaikutus tulee esittää. Hankkeen vaikutus alueen virkistyskäyttöön mm. Kuhankuonon retkeilyreitistön osalta tulee selvittää. Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinojen osalta tulee esittää parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan perustuvia ratkaisuja, kuten esim. ilmastointiin asennettavissa puhdistusmenetelmissä ammoniakkipesuri ja lannanlevitystekniikassa sijoittavat lietevaunut. Arviointiselostusta laadittaessa tulee ottaa huomioon, että selvitettävät vaikutukset esitetään siten, että esille nousseisiin keskeisiin kysymyksiin on arviointiselostuksesta 18

löydettävissä vastaus. Vaikutusten merkittävyyttä koskeva arvio on tärkeä esittää myös silloin, kun jotakin vaikutusta ei ole katsottu merkittäväksi. Raportointi Arviointiohjelma on rakenteeltaan selkeä. Siinä on kuvattu lyhyesti hanke ja selvitettävät vaikutukset. Arviointiselostuksen raportoinnissa tulee ottaa huomioon edellä arviointia koskevat sisällölliset täydentämistarpeet ja huolehtia myös selkeästä esitystavasta ja tiedon esittämisestä havainnollisesti karttamateriaaliin perustuen. 3.4. Vuoropuhelun ja viranomaislausunnon huomioon ottaminen YVA-prosessissa Tämä ympäristövaikutusten arviointiselostus perustuu arviointiohjelmaan ja yhteysviranomaisen siitä antamaan lausuntoon. Arviointiohjelmassa esitettyä suunnitelmaa on tarkennettu lausunnot ja mielipiteet huomioiden. Arvioitavina vaihtoehtoina on säilytetty arviointiohjelmassa esitetyt vaihtoehdot 0-3, mutta 3-vaihtoehdon käsittelyssä on huomioitu laajimman vaihtoehdon kumulatiiviset ympäristövaikutukset, sekä kunkin 2000 emakon ja 1000 lihasian muodostaman sikalakokonaisuuden aiheuttamat ympäristövaikutukset. 1-vaihtoehto on pidetty arvioinnissa mukana edelleen toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona, koska vaihtoehtoon sisältyvän uuden emakkosikalan ympäristölupaprosessi on edelleen vireillä. 16.1.2006 antamassaan päätöksessä Vaasan hallinto-oikeus kumosi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hylkäävän ympäristölupapäätöksen ja palautti asian käsittelyn ympäristökeskukseen. Arviointimenettelyn aikana esille nousi ns. 0+ -vaihtoehto, jossa tilan sikalatoiminta jatkuu nykyisellään vuonna 2004 rakennetussa 899 emakon sikalassa metsäalueella ja vuonna 1969 rakennetun 750 lihasian sikalatoiminta siirretään vuonna 2004 rakennetun emakkosikalan taakse rakennettavaan n. 750 lihasian sikalaan. Myös tämä vaihtoehto on sisällytetty ylimääräisenä vaihtoehtona ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn. Lisäksi hankkeelle on esitetty lannankäsittelyn vaihtoehtoisia menetelmiä, sekä selvitetty soveltuvilta osin niiden ympäristövaikutuksia. Biokaasulaitoksen osalta ympäristövaikutukset on pyritty selvittämään niin, että mikäli biokaasulaitokselle haetaan jatkossa ympäristölupaa, saadaan ympäristövaikutuksiin liittyviin kysymyksiin vastaukset tästä YVA-selostuksesta. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on pyritty ottamaan huomioon edellä kappaleessa 3.4 yhteysviranomaisen lausunnossa edellytetyt toimenpiteet. Toimenpiteiden toteutuksesta on keskusteltu mm. YVA-ohjausryhmässä. 19

3.5. YVA-menettelyn aikataulu Heikkilän tilan sikalatoimintojen keskittämis- ja laajennushankkeen suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Alustavien suunnitelmien laajuuden vuoksi hankkeeseen sovelletaan YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, joka aloitettiin arviointiohjelman laatimisella elokuussa 2005. Keskittämis- ja laajennushankkeen suunnittelussa huomioidaan ympäristövaikutusten arvioinnissa esille tulevat seikat. Ennen hankkeen 1-vaiheen rakennustöiden aloittamista suoritetaan YVA-menettely kokonaisuudessaan, haetaan toimintojen laajennuksille tarvittavat luvat sekä laaditaan niihin liittyvät selvitykset ja suunnitelmat. YVA-menettelyn arvioitu aikataulu on esitetty kuvassa 3.2. tammikuu 07 joulukuu 06 marraskuu 06 lokakuu 06 syyskuu 06 elokuu 06 heinäkuu 06 kesäkuu 06 toukokuu 06 huhtikuu 06 maaliskuu 06 helmikuu 06 tammikuu 06 joulukuu 05 marraskuu 05 lokakuu 05 syyskuu 05 elokuu 05 Ohjausryhmän kokoukset Arviointiohjelman laatiminen Arviointiohjelma nähtävänä Tiedotustilaisuudet Yhteysviranomaisen lausunto Ympäristövaikutusten arviointityö Arviointiselostus nähtävänä Yhteysviranomaisen lausunto 1. vaiheen ympäristölupahakemus 1. vaiheen toteuttaminen Kuva 3.2. YVA-menettelyn arvioitu aikataulu. 20

4. HANKKEEN KOKONAISKUVAUS 4.1. Nykyinen toiminta Heikkilän tilan nykyistä sikalatoiminta harjoitetaan vuonna 2004 tilalle Heikkilä RN:o 1:67 rakennetussa perinteisen tuotantotavan mukaan laskettuna 899 emakkopaikan sikalassa Hujalantien ja Vehmaantien välisellä metsäalueella ja vuonna 1969 rakennetussa 750 lihasian sikalassa osoitteessa Hujalantie. Rehunsekoitus-, sosiaali-, ruokalaja toimistotilat ovat yhteisessä rakennuksessa emakkosikalan vieressä metsäalueella. 4.1.1. Tuotanto Sikalatoiminnan pääprosessien kuvaus on esitetty kuvassa 4.1. Kuva 4.1 Sikalatoiminnan pääprosessien kaaviokuva. Emakkosikalassa tuotetaan porsaita, joista 95 % myydään 8 kg painoisina ja 5 % valitaan siitosporsaiksi. Siitosporsaista 2 % valitaan uusiksi ensikoiksi, jotka siemennetään 21

140 kg painoisina, 1-2 % myydään 12-25 kg painoisina, 2-3 % kasvatetaan 100 kg painoisiksi omassa lihasikalassa. Lihasikalan päätuote on nuori ensikko. Lisäksi toiminnan sivutuotteena muodostuu peltolannoitteena käytettävää lietelantaa yhteensä noin 7800 m 3 vuodessa. Molemmissa sikaloissa on käytössä tietokoneohjattu liemiruokkija, joka sekoittaa ja jakaa pumppaamalla rehupuuron täysrehusta, herasta ja vedestä kaksi tai kolme kertaa päivässä erilaisille eläimille. Rehun kuiva-ainepitoisuudesta 97 % on täysrehua ja 3 % juustoheraa. Rehuun lisätään fytaasi -entsyymiä ja aminohappoja. Lihasikalan täysrehu varastoidaan sisäsiiloissa ja emakkosikalan rehu lasikuituisissa ulkosiiloissa. Hera varastoidaan eristetyissä ulkosäiliöissä. Pienten porsaiden rehut ovat säkeissä lavoilla sikalan varastossa, jako tapahtuu rehuvaunulla käsin. Lihasikalassa käytettävän rehun kuiva-ainemäärä on noin 1 000 kg/vrk ja emakkosikalassa käytettävän noin 6 500 kg/vrk. Toiminnassa syntyvät ongelmajätteet toimitetaan ongelmajätteen käsittelyyn soveltuville laitoksille. Tiloilla kuolleet eläimet hävitetään maa- ja metsätalousministeriön antaman eläinjätteen käsittelyä koskevan asetuksen (1022/2000, muut. 6/2001), sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (1774/2002) muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännön mukaisesti. Hyödynnettävät jätteet, kuten muovi- ja metallijäte toimitetaan keräyspisteisiin, paperi- ja pahvijäte poltetaan tilalla. 4.1.2. Tekniset ratkaisut, BAT Vuonna 2004 rakennetun emakkosikalan tekniset ratkaisut edustavat alan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT = Best Available Techniques). Ja sen ympäristönsuojelun taso on toiminnan harjoittajan mukaan Suomen korkealuokkaisin. Sikalan ilmastointi on järjestetty siten, että yli 98 % poistoilmasta kulkee lämmönvaihtimille, jossa ilmaa jäähdytetään. Poistoilman jäähdytyksen yhteydessä kondensoituva ammoniakki johdetaan lantakuiluun, mikä vähentää oleellisesti sikalan aiheuttamaa hajukuormaa. Sikalan tuloilman ohjaus on optimoitu siten, että pienellä ilmastoinnin määrällä saadaan hyvänlaatuinen ilma eläimille ja minimoidaan aiheutuvat hajuhaitat. Tuloilma ohjataan suoraan emakkojen etupuolelle tarkasti niin, ettei lannan pintaan aiheudu virtauksia. Kesäaikana tuloilmaa esijäähdytetään, mikä pienentää ilmanvaihdon tarvetta ja vähentää hajuhaittoja. Sikalan lattiapintojen muotoilussa ja ritiläalueiden toteutuksessa on pyritty hajuhaittojen minimointiin optimoimalla lantaa haihduttava pinta-ala, lantakuilut ja ritiläalueet mahdollisimman pieniksi. 2/3:ssa sikalasta on osaritiläkarsinat, joissa ohutrakenteiset metalliritilät mahdollistavat paremman lannanläpäisyn vähentäen hajuhaittoja. 22

Lantakuiluissa lietettä jäähdytetään voimakkaasti, mikä vähentää ammoniakin haihduntaa ja alentaa tilan kosteuspitoisuutta. Maalämpöpumpun avulla hyödynnetään 60 kw:n lämpöenergia porsaslattialämmityksessä. Kesällä jäähdytetyt lantakuilut toimivat kylmäpattereina vähentäen ilmastoinnin tarvetta. Eläinten ruokinnassa on otettu huomioon ympäristökuormituksen vähentäminen. Liemiruokinta vähentää pölyä sikalassa ja ilmanvaihdon kautta ulkona. Eläinten ravintoon lisätyllä fytaasi entsyymillä vähennetään lannan peltokäytön yhteydessä tapahtuvia fosforipäästöjä. Ravintoon lisätyillä aminohapoilla voidaan vähentää rehun proteiinitasoa, mikä vähentää sikalan ammoniakkipäästöjä ja typpipäästöjä lannan peltokäytön yhteydessä. Lihasikalassa on osaritiläkarsinat, joissa lattiapinta-alasta 1/3 on ritilää ja 2/3 kiinteää betonilattiaa. Ruokintatapa on kuten emakkosikalassa optimoitu liemiruokintajärjestelmä. Lihasikalassa ei ole käytössä emakkosikalatasoisia BAT-teknologioita ilmastoinnissa ja sikalan rakenteissa. 4.1.3. Energian ja veden käyttö Molemmissa sikaloissa on öljylämmitysjärjestelmä ja tarvittava öljy varastoidaan lukituksella ja ylitäytönestolla varustetuissa polttoainesäiliöissä. Tilan sikalatoimintojen energiankulutus on vuositasolla 700 MWh sähköä ja 200 MWh öljylämmityksellä tuotettua lämpöä. Emakkosikalassa pääosa lämpöenergiasta otetaan lietesäiliöistä lietettä jäähdyttämällä. Vuonna 2004 on tuotu metsäkeskuksen sikalalle 1 km maanalaista korkeajännitejohtoa sähkönsaannin varmistamiseksi esim. myrskyllä. Sikalan viereen on tuolloin tehty oma muuntaja. Nykyisen toiminnan mukainen veden kulutus on emakkosikalassa noin 7900 m 3 vuodessa ja lihasikalassa 1900 m 3 vuodessa. Emakkosikalalle on tehty 110 mm vesijohtolinja Vehmaantien vartta kulkevasta kunnan vesijohdosta. Tähän vesijohtoon on liitetty vuonna 2005 sikalan piha-alueelle erillinen paloposti. Vuonna 2005 on rakennettu tilakeskuksesta 75 mm vesijohtolinja, jonka kautta tulee pääosa sikatalouden tarvitsemasta vedestä. Painelinjaa pitkin pumpattava vesi on peräisin hiihtokeskuksen viereisestä Sakari Heikkilän kaivosta. Sikalatoimintaan otetaan tällä hetkellä vettä kunnan verkosta noin 3000 m 3 vuodessa. Toiminnasta syntyvät jätevedet, pesuvedet sekä sosiaalitilojen saniteettivedet, noin 700 m 3 vuodessa, johdetaan lietesäiliöihin. 4.1.4. Lietteen varastointi ja käyttö Nykyisessä toiminnassa käytössä on lietelantajärjestelmä ja lietettä muodostuu noin 7 800 m 3 vuodessa. Sikalakohtaiset lietemäärät on esitetty taulukossa 4.1. Taulukossa 23

on lisäksi esitetty laskennallinen fosforitase ja tämän perusteella määritetty lietteen levitykseen vaadittava enimmäispeltopinta-ala. Nitraattiasetukseen (931/2000), lannoitelakiin (232/1993) ja ympäristötuen ehtoihin perustuen levityspinta-alan määrittävänä rajana on käytetty 20 kg fosforia/ha/vuosi. Lietemäärien laskemisessa on käytetty vuosittaisena lannantuottomääränä emakolle porsaineen 7 m 3 /vuosi ja lihasialle 2 m 3 /vuosi. Lietteen sisältämä fosforitase on määritetty ympäristöministeriön kotieläinsuojien ympäristölupien myöntämiseen liittyvän ohjekirjeen (YM, 2002) liitteen 1 mukaan, jolloin emakko porsaineen tuottaa fosforia keskimäärin 8,5 kg/vuosi, lihasika 2,5 kg/lihasikapaikka/vuosi. Taulukkoarvoista on huomioitu EU:n ympäristötukiehtojen mukaisesti 75 % kasveille käyttökelpoisena. Ympäristöministeriön fosforipitoisuudet perustuvat tällä hetkellä käytössä olevien sikaloiden keskimääräisiin ruokintatapoihin ja rehun koostumukseen. Ruokintatavoilla ja rehun koostumuksen optimoinnilla voidaan saavuttaa merkittäviä muutoksia muodostuvan lietteen ravinnepitoisuuksiin. Kasviperäisten rehujen fosforin sulavuutta voidaan parantaa esimerkiksi lisäämällä rehuun fytaasi-entsyymiä. Fytaasi-entsyymin lisämisellä on saatu aikaan jopa 30 % vähenemä fosforinerityksessä (Puumala, ym., 2004). Nykyisten säädösten mukaan on mahdollista määrittää peltolevitykseen tarvittava peltopinta-ala myös lietteen todellisen fosforipitoisuuden perusteella. Todellista fosforipitoisuutta käytettäessä lietteen ravinnepitoisuudet on analysoitava säännöllisesti ja tulokset on dokumentoitava. Heikkilän tilalla 3.5.2006 tehdyn lanta-analyysin perusteella lietelannan kokonaisfosforipitoisuus oli 0,38 kg/m 3, eli noin 30 % taulukkoarvosta. Heikkilän tilalla eläinten ruokinta on erittäin pitkälle optimoitua. Taulukossa 4.1 on esitetty todellinen vuosittainen fosforin tuotto lanta-analyysin perusteella ja laskettu todellinen peltopintaalan tarve. Tässä YVA-selotuksessa on kuitenkin käytetty ravinnemäärien laskennassa fosforipitoisuuden taulukkoarvoja. Taulukko 4.1 Heikkilän tilan sikalatoiminnoista muodostuva liete, fosforimäärä ja peltolevitykseen tarvittava enimmäispeltopinta-ala. Lihasika paikkoja Lietemäärä m 3 /vuosi Kasveille käyttökelpoista fosforia kg/vuosi Pellontarve ha/vuosi Todellinen fosforimäärä kg/vuosi Todellinen pellon tarve ha/vuosi Emakkoja Emakkosikala 899 0 6 293 5 731 287 1 825 91 Lihasikala 0 750 1 500 1 406 70 435 22 Yhteensä 899 750 7 793 7 137 357 2 260 113 Nitraattiasetuksen perusteella lietteen varastointiin tulee olla käytettävissä varastointitilat 12 kk aikana syntyvälle lietemäärälle, ellei lantaa luovuteta ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisella luvalla toimivalle käsittelijälle. Nykyisten sikaloiden lietesäiliöt sijaitsevat sikaloiden alla ja ovat siten kokonaan katettuja. Osa lietteen varastointisäiliöistä on lietekuiluissa sikaloiden alla. Lihasikalan alla on 1 200 m 3 säiliöt ja emakkosikalan alla on 3 200 m 3 säiliöt. Vuonna 2005 on rakennettu uudelta 24

emakkosikalalta maanalainen, 1 100 m pitkä lietteen pumppausputki ( =160 mm) tilan talouskeskukseen. Kaukokuljetettava liete voidaan näin ollen pumpata kahden valtiontien risteyksessä sijaitsevaan talouskeskukseen ja välivarastoida vuonna 1992 rakennetuissa kahdessa 1 600 m 3 lietevarastossa. Käytössä oleva pumppaustekniikka on ainoa Suomessa ja sillä saadaan pääosa raskaasta liikenteestä pois kapeilta kyläteiltä. Pumppauksen teho on yli 100 m 3 tunnissa, eli noin 1 000 000 m 3 vuodessa. Talouskeskuksessa sijaitsevat, yhteensä 3 200 m 3 säiliöt on katettu kelluvalla lecasorakatteella. Nykyisestä toiminnassa muodostuva liete käytetään peltolannoitteena Ruskon, Liedon, Pöytyän, Hinnerjoen, Auran ja Mellilän kuntien alueella. Toiminnan harjoittajalla on voimassa olevat sopimukset lannan luovuttamisesta ja vastaanottamisesta, joiden perusteella lietteenlevitykseen on käytettävissä 540 hehtaarin peltopinta-ala vuonna 2006. Heikkilän tilalla on laadittu lannan levityssuunnitelma, jonka Lounais-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt päätöksellään 11.4.2006 (LOS-2003-Y-1347-131). Suunnitelman mukaan tavoitteena on hyödyntää lannan sisältämät ravinteet kestävän kehityksen mukaisella kierrättämisellä käyttämällä lanta kasvien ravinteena ja korvaamalla kemiallisia ravinteita. Toisena tavoitteena on minimoida levityksen hajuhaitat. Suunnitelman mukaan Ruskolla, Hujalan kylässä lantaa ei levitetä lainkaan 1.6.- 31.7. välisenä aikana. Tavoitteena on lisäksi minimoida levitys 1.8.-15.8. välisenä aikana. Kesäkuussa voidaan tehdä korkeintaan kahtena päivänä oraslevitystä Ruskon ja Maskun välisellä Tarkkiaisten aukealla, 100 1 000 m päässä Hujalan kylän lähimmästä talosta. Luonnonoloiltaan epänormaalina kesänä voidaan lantaa joutua levittämään kesäkuussa enemmän kuin 2 päivänä. Hujalan kylässä lantaa levitetään keväällä 15.4. - 31.5. yhteensä enintään 100 tuntia ja syksyllä 1.8. 15.11. yhteensä enintään 100 tuntia. Lyhyellä levitysajalla on tavoitteena levittää lanta tehokkaasti, jotta hajuhaitat naapurustolle jäisivät mahdollisimman pieniksi. Muualla kuin Ruskon Hujalan kylässä olevilla levitysalueilla tehdään oraslevitystä kesäkuussa. Näin ravinteet saadaan tehokkaasti kasvien käyttöön ja päästöt vesistöihin minimoidaan. Tavoitteena on täydellinen lannan levitys- ja kuljetustauko heinäkuun ajan. Kevät- ja syyslevityskauden alkaessa julkaistaan levityksestä ilmoitus jokaiseen ruskolaiseen talouteen jaettavassa Ruskolainen lehdessä. Pohjavesialueilla noudatetaan voimassa olevia säännöksiä. Tällä hetkellä lantaa ei levitetä luokitelluille pohjavesialueille. Vesistöjen rantaan jätetään säännösten mukainen suojavyöhyke. Pääosin noudatetaan nitraattiasetuksen suositusta 10 m suojakaistasta. Talousvesikaivojen lähelle jätetään maalajista riippuen 30-100 m suojavyöhyke. Talousvesikaivot merkitään levityskarttoihin ja niistä tiedotetaan levityksen suorittaville henkilöille. Tavoitteena on suorittaa koko levitys BAT-tekniikan mukaisilla letkulevittimillä. Lietettä kuljetetaan säiliöistä pelloille traktori - lietevaunu - letkulevitin yhdistelmillä. Mikäli lietettä kuljetetaan yli 15 km päähän, tapahtuu siirtokuljetus kuorma-autolla ja levitys traktori - lietevaunu - letkulevitin yhdistelmillä. Lietesäiliöstä, välisäiliöstä tai pumppausputken päästä levitys voidaan suorittaa vetoletku - traktori - letkulevitin 25

yhdistelmällä. Keväällä 2005 oli käytössä 2 letkulevitintä, eikä enää käytetty lantaa ilmaan ruiskuttavia vaunuja. Kuvassa 4.2 on esitetty lietteen peltolevityskalustoa. Kuva 4.2 Heikkilän tilan uusi lietevaunu - letkulevitin yhdistelmä. 4.2. Laajennus- ja keskittämishankkeen yleiskuvaus Heikkilän tilan sikalatoimintojen laajennushanke on Suomen sianlihantuotantotaloudelle tyypillisen suuntauksen mukainen hanke, jossa yksikkökokoa kasvattamalla ja kehittyneempää teknologiaa hyödyntämällä tehostetaan tuotannon kilpailukykyä. Tuotannon tehostamisessa otetaan huomioon ympäristönäkökohdat sitoutumalla BATtekniikoiden käyttöönottoon ja tavoitellaan koko tilan toiminnan kattavan laatujärjestelmän rakentamista. Näiden kehitystoimintojen avulla voidaan pärjätä kiristyneessä kilpailutilanteessa ja tuotanto voidaan toteuttaa teurastamojen laatusopimusten mukaisesti. (Mikkola ym. 2002) 26

Laajennushankkeen 1. vaiheessa on tarkoitus rakentaa uusi 10 000 m 2 sikala nykyisen emakkosikalan sikalan yhteyteen Ruskon Hujalantien ja Vehmaantien välissä olevalle metsäalueelle huoltorakennuksen toiselle puolelle ja siirtää Hujalan kylän läheisyydessä toimivan lihasikalan toiminta uuteen yksikköön. Uuden yksikön kapasiteettia lisätään niin, että perinteisen tuotantotavan mukaan laskettuna 899 emakon sikala laajenee 2 000 emakon ja 1 000 lihasian yksiköksi, jolloin yksikön tuottama lietemäärä on laskennallisesti noin 16 000 m 3 vuodessa. Hujalan kylän asutuksen läheisyydessä toimivista ja suunnitelluista sikalatoiminnoista voidaan tulevaisuudessa luopua kokonaan, mikäli uuden hankkeen 1. vaiheen mukaisille keskittämistoimille saadaan tarvittavat luvat. Sikalatoimintojen lopettaminen kylän läheisyydessä on toisaalta sidoksissa myös Ruskon kunnan tuleviin kaavoitussuunnitelmiin alueella. Hankkeen 2. vaiheessa suunnitellaan toiminnan laajentamista rakentamalla samanlaisia sikalayksiköitä (sikalapareja) metsäalueelle lisää kuvan 4.4 mukaisesti. Tällöin kyseessä olisi keskitetyn sikalakylän perustaminen. Sikalapareja suunnitellaan tässä vaiheessa rakennettavaksi enintään 4 lisää, jolloin sikaloiden tuottama lietemäärä on noin 80 000 m 3 vuodessa. Suunnitellun kaltainen sikalakylä muodostaa tehokkaan logistisen yksikön, jossa BAT-tekniikoiden mukaiset investoinnit ovat perusteltuja ja kokonaisvaltaisen ympäristönsuojelun huomioon ottaminen soveltamalla ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP = Best Environmental Practise) on mahdollista. Sikatalouden keskittämisellä mahdollistetaan mm. lietelannan käsittelyn optimoiminen kustannustehokkaalla ja ympäristön kannalta parhaalla tavalla. Vehmaan kunnassa toimiva, 20 sikatilallisen omistaman Biovakka Oy:n keskitetty lietteenkäsittelylaitos on esimerkki sikatalouden lietteen käsittelyn järjestämisestä kestävän kehityksen mukaisella, taloudellisella ja ympäristön kannalta optimaalisella tavalla. Biovakka Oy:n biokaasulaitoksen lietteenkäsittelykapasiteetti on 120 000 m 3 vuodessa. Kuvaus Heikkilän tilan tuottaman lietteen käsittelystä biokaasulaitoksessa sekä muista lietteenkäsittelyn vaihtoehdoista on esitetty kappaleessa 5.6. Kappaleessa 7.2 on esitetty vertailu tutkittujen lietteenkäsittelyvaihtoehtojen ympäristövaikutuksista. Ympäristövaikutusten arviointiosiossa metsäalueelle keskitettävät ratkaisut on käsitelty vaihtoehtoina 2 ja 3 siten, että keskittämishankkeen 1. sikalapari vastaa vaihtoehtoa 2 (VE 2) ja 2. vaiheen neljä sikalaparia vastaavat vaihtoehtoja VE 3 2/5, VE 3 3/5, VE 3 4/5 ja VE 3 5/5. 1-vaihtoehtona (VE 1) on käsitelty ratkaisu, jossa sikalalaajennus toteutetaan tilan talouskeskukseen palaneen sikalan tilalle. Kaikki arvioidut vaihtoehdot on kuvattu yksityiskohtaisemmin kappaleessa 5. 27

4.3. Hankkeen sijoittuminen ja maankäyttötarve 4.3.1. Sijoittuminen Laajennukseen suunniteltu alue sijoittuu Ruskon ja Maskun väliselle metsäalueelle, Ridanummen metsätien varteen. Alueen kiinteistötunnukset ovat: 704-403-1-67 Heikkilä, 704-403-1-45 Vehmainen ja 704-403-1-65 Saaripelto. Maa-alueen sijainti on esitetty karttakuvassa 4.3. Alue on tällä hetkellä Arto Heikkilän perikunnan, sekä Timo ja Juha Heikkilän omistama. Kuvassa 4.4 on esitetty Sikalan laajennussuunnitelmien mukaiset sijoittelut vaiheittain. Hankkeen sijainti Kartta Kartta Kuva 4.3 Hankkeen sijainti seutumittakaavassa, 1:250 000 (kartta a) ja läänimittakaavassa, 1:3 000 000 (kartta b). (Kuva: Smilehouse Oy, WM-data Oy, Genimap Oy) 28

Nykyinen I vaihe 5/5 4/5 3/5 II vaihe VE 3 2/5 1/5 VE 2 Kuva 4.4 Sikalan laajennussuunnitelmien mukaiset sijoittelut vaiheittain. Nykyinen tilanne: 899 paikan emakkosikala, I vaihe: sikalalaajennus 1 101 emakkoa (yhteensä 2 00 emakkoa) ja 1 000 lihasikaa. II vaihe: sikalakylän vaiheittainen toteuttaminen. Hankkeen mukaiset rakennettavat uudet sikalat on tarkoitus keskittää metsäalueelle siten, että lähimpään asutukseen on etäisyyttä noin 500 metriä. Aikaisempaan, ennen tulipaloa olleeseen toimintaan verrattuna, jossa lihasikala toimi nykyisellä paikallaan ja emakkosikala Heikkilän tilan talouskeskuksessa, hankkeen mukainen laajennus tapahtuu kuvan 4.5 mukaisesti tiheämmästä asutuksesta poispäin. Hankkeen ensimmäisen vaiheen laajennus tapahtuu joka suhteessa asutuksesta poispäin. Lähimmät asunnot alueen lähellä ovat haja-asutusta. Taajempi asutus on Ruskon kunnan puolella keskittynyt Vahdontien itäpuolelle ja Maskun kunnan puolella lähin taajama-asutus on Humikkalan asemakaava-alueella, joka sijaitsee noin 2 km etäisyydellä olemassa olevasta emakkosikalasta. Lähin haja-asutusalueen asuinrakennus Maskun kunnan puolella on tällä hetkellä noin 1,3 km etäisyydellä olemassa olevasta emakkosikalasta. Hankkeeseen suunnitellun alueen ja häiriintyvien kohteiden välissä on peltoa ja metsää. Toisessa laajennusvaiheessa, koko sikalakylän toteutumisen jälkeen etäisyys Maskun kunnan puolen asutukseen vähenee ollen Kajamon lähimpään asuinrakennukseen noin 500 metriä ja Humikkalan alueeseen noin 1,2 km. Ympäristöministeriön kirjeessä Dnro YM4/401/2002, 18.3.2002 annetaan ohjeita kotieläinsuojia koskevaan ympäristölupamenettelyyn. Ohjeessa todetaan kotieläinsuojien sijoittamisesta seuraavaa: Rakennettaessa uusia kotieläinsuojia lantaloineen tai eril- 29

linen lantala talouskeskuksen ulkopuolelle tulee suositeltavan etäisyyden häiriintyviin kohteisiin olla eläinmäärästä, tuotantosuunnasta (märehtijät/yksimahaiset) ja olosuhteista (alueen topografia ja vallitsevat sääolosuhteet) riippuen 200-400 m. Kun arvioidaan kuinka lähelle häiriintyvää kohdetta toiminta voidaan sijoittaa, on kuitenkin otettava huomioon rakennuksen tekniset ratkaisut. Vanhojen eläinsuojien laajennuksissa suositeltavan vähimmäisetäisyyden tulisi olla vähintään 100 m ja laajentamisen tulee tapahtua häiriintyvistä kohteista poispäin, mikäli se on kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa. Joissain tapauksissa voidaan tarvittaessa edellyttää edellä mainittua suurempaakin etäisyyttä. Heikkilän tilan metsäalueelle vuonna 2004 rakennettu sikala on toteutettu BATtekniikoilla ja sen ympäristönsuojelun taso on toiminnanharjoittajan näkemyksen mukaan Suomen korkealuokkaisin. Vähintään samaa teknologia- ja ympäristönsuojelun tasoa on tarkoitus noudattaa uusien sikaloiden toteutuksessa. Maskun Humikkalan asuntoaluetta Hankkeelle suunniteltu alue Entisen emakkosikalan sijainti Kuva 4.5 Hankkeen sijainti lähimpään asutukseen nähden. Kartan symbolit: Pientalo Vapaa-ajan as.rakennu Muu rakennus Rakennuslupa Kartassa on rakennuksia kuvaavin symbolein kuvattu vain lähin asutus Maskun puolella. 30

4.3.2. Maankäyttötarve Heikkilän tilan kokonaispinta-ala Ruskon kunnan alueella on noin 220 ha, josta sikalakyläalueeksi suunnitellun metsäalueen pinta-ala on noin 50 ha (noin 1 km * 0,5 km). Olemassa olevan sikalan rakentamisen yhteydessä tasoitettu piha-alue on pintaalaltaan noin 1,5 ha. Ensimmäisen laajennusvaiheen tavoitteena on rakentaa uusi sikalarakennus olemassa olevan sikalarakennuksen länsipuolelle, noin 30 m etäisyydelle nykyisestä rakennuksesta. Ensimmäisen vaiheen rakentaminen edellyttää maaaineksen poistamista noin 60*200 metrin alueelta. Toisessa laajennusvaiheessa suunniteltujen 2 000 emakon ja 1 000 lihasian sikalaparin, joka käsittää kaksi sikalarakennusta ja niiden väliin jäävän huoltorakennuksen, toteutukseen tarvittavan maa-alueen pinta-ala on noin 3 ha kutakin sikalaparia kohden. Mikäli yksiköitä rakennetaan yhteensä neljä lisää, on kokonaislaajennukseen rakennuksille, piha-alueille ja kulkuväylille tarvittava pinta-ala noin 13 ha. Koska hanke sijoittuu kallioperäiselle alueelle, joudutaan kalliota louhimaan rakennettaessa uusia sikalarakennuksia ja niiden välisiä piha-alueita ja kulkuyhteyksiä, mikäli sikalarakennukset halutaan rakentaa nykyisen sikalan tasolle. Toisena vaihtoehtona on rakentaa sikalat kalliolle, jolloin kalliovarojen myöhempi hyödyntäminen estyy. Arvio kallion louhintatarpeesta louhittaessa maksimisyvyydelle, jolla saavutetaan luonnollinen veden poisvirtaama ilman pumppausta, on esitetty taulukossa 4.2 kullekin laajennusvaiheelle erikseen. Taulukossa on esitetty arvio vähimmäislouhintatarpeesta silloin kun alueelle louhitaan vain sikaloille ja piha-alueille tarvittava vähimmäisala, sekä arvio louhintamäärästä, kun louhinta suoritetaan avolouhintana niin, että myös sikaloiden väliset alueet louhitaan. Kallion louhinnan ympäristövaikutukset on kuvattu kappaleessa 7.13 ja liikenteen päästöjen osalta kappaleessa 7.6. Taulukko 4.2 Arvio kallion louhintatarpeesta eri laajennusvaiheissa, kun louhitaan sikalarakennuksille tarvittava minimi pinta-ala tai kun koko alue louhitaan. Eläinmäärä emakot/lihasiat Tarvittava pintaala sikalarakennuksille ha Louhintatarve sikalarakennuksille m3 Koko alueen vaiheittainen louhinta ha Louhintatarve koko alueelle m3 VE 2Vaihe 1/5 2 000/1 000 1,2 52 000 1,2 52 000 VE 3Vaihe 2/5 4 000/2 000 3 390 000 12,2 1 586 000 VE 3Vaihe 3/5 6 000/3 000 3 390 000 12,2 1 586 000 VE 3Vaihe 4/5 8 000/4 000 3 390 000 12,2 1 586 000 VE 3Vaihe 5/5 10 000/5 000 3 390 000 12,2 1 586 000 Yhteensä 13,2 1 612 000 50 6 396 000 Ruskon kunnan vahvistetussa yleiskaavassa alueella on osittain EO-merkintä, eli alue on kaavoitettu maa-ainesten ottoalueeksi. EO-alueen ympärillä on M-aluetta, eli Maaja metsätalousaluetta, jolla sallitaan maa- ja metsätaloutta palveleva rakentaminen sekä haja-asutusluonteinen omakotirakentaminen. Ote Ruskon kunnan voimassaolevasta yleiskaavasta on esitetty liitteessä 1. Alueella ei ole asemakaavaa. Vaiheen 1. 31

mukainen laajennus on suunniteltu toteutettavaksi EO-alueelle, vaiheen 2. laajennukset osuvat osittain EO-alueelle, osittain sen ulkopuolelle. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto on laatinut alueella vuonna 1982 kiviainesten käyttöselvityksen. Selvityksessä todetaan mm. että Turun seudun kalliomurskeen tarve lisääntyy huomattavasti nykyisestä luonnonsoravarojen ehtyessä. Selvityksen mukaan alueella on sijainniltaan sekä ainesten laadun suhteen murskeen valmistamiseen soveltuva esiintymä. Selvityksessä todetaan alueella sijaitsevan Ruskon, Maskun ja Raision seudun ensisijaiset ja pääasialliset kalliovarat. Varsinais-Suomen liiton lausunnon mukaan Ruskon kunnan yleiskaavan EO-merkintä perustuu seutukaavaliiton selvitykseen. Alueella oli 1989 2004 lainvoimainen maa-ainesten ottolupa 2 300 000 kuutiolle maa-ainesta. Kalliovaroista johtuen Arto Heikkilän perikunta, Timo Heikkilä ja Juha Heikkilä ovat pitäneet omistamansa maa-alueen rakentamattomana. 4.4. Keskittämis- ja laajennushankkeen mukaiset toimenpiteet ja toiminta Ensimmäisen laajennusvaiheen uusi sikalarakennus on tarkoitus rakentaa pelikuvana olemassa olevan sikalan huoltorakennuksen toiselle puolelle. Huoltorakennuksessa sijaitsevat rehunsekoitus-, sosiaali-, ruokala- ja toimistotilat. Hankkeen 2. vaiheen laajennuksissa suunnitellaan 1. vaiheessa valmistuvan kahden sikalarakennuksen ja niiden väliin jäävän huoltorakennuksen muodostaman sikalaparin monistamista samalla periaatteella. 4.4.1. Tekniset ratkaisut Ensimmäisen laajennusvaiheen sikalan tekninen toteutus on suunniteltu toteutettavaksi, kuten nykyinen emakkosikala. Toisen vaiheen sikaloiden tekninen toteutus on suunniteltu toteutettavaksi vähintään nykyisen emakkosikalan tasoisena. Toiminnanharjoittaja seuraa aktiivisesti alan kehitystä ja on valmis hyödyntämään toisen vaiheen toteutushetkellä tunnettuja BAT-tekniikoita. 4.4.2. Energian ja veden käyttö Taulukossa 4.3 on esitetty arvio energian ja veden kulutuksesta hankkeen eri vaiheissa. 32

Taulukko 4.3 Arvio energian ja veden kulutuksesta hankkeen eri vaiheissa. Eläinmäärä emakot/lihasikapaikat Puhtaan veden Puhtaan veden Sähkön kulutus Lämpöenergian kulutus m 3 /vuosi kulutus m 3 /vrk MWh/vuosi tarve MWh/vuosi VE 2Vaihe 1/5 2 000/1 000 20 000 55 1 300 300 VE 3Vaihe 2/5 4 000/2 000 40 000 110 2 600 600 VE 3Vaihe 3/5 6 000/3 000 60 000 164 3 900 900 VE 3Vaihe 4/5 8 000/4 000 80 000 219 5 200 1 200 VE 3Vaihe 5/5 10 000/5 000 100 000 274 6 500 1 500 YVA-menettelyn aikana hankkeesta vastaava on selvittänyt vaihtoehtoja sikalatoiminnan tarvitseman veden hankintaan jatkossa. Mahdolliset vaihtoehdot vedenhankinnalle ovat: - OMA NYKYINEN KAIVO Vuonna 2005 on rakennettu tilakeskuksesta 75 mm vesijohtolinja metsäalueella sijaitsevalle sikalalle. Painelinjaa pitkin pumpattava vesi on peräisin hiihtokeskuksen vieressä sijaitsevasta Sakari Heikkilän kaivosta. Vesijohdot riittävät useampaan laajennusvaiheeseen. - KUNNAN VESILIITTYMÄ - SAMPPASUON III-LK POHJAVESIALUE SIKALAN VIERESSÄ Lounais-Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijan mukaan kaikki Turun seudun III luokan pohjavesialueet on poistettu pohjavesikartoilta. Osa alueista on luokiteltu uudelleen II luokan alueiksi, osa poistettu luokituksesta. Samppasuon pohjavesialue on poistettu pohjavesikartoista vuonna 1994 tehtyjen kairausten perusteella. Kolmesta pisteestä tehtyjen kairausten perusteella on todettu maaperässä olevan lähinnä silttiä ja savea ja hyvin vähän hiekkaa. Pohjavedestä ei ole tehty tuolloin varsinaisia vesianalyysejä, vaan laatu on todettu heikoksi maaperän laadun perusteella. Asiantuntija arvioi Samppasuon pohjaveden soveltuvan sikalatoimintaan, mutta rautaa jouduttaneen poistamaan. Lisäksi antoisuuden ollessa alhainen vettä ei riittäne koko sikalakylän tarpeisiin. (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2006) - KAREVANSUON I-LK POHJAVESIALUE Pohjavesialue sijaitsee noin 1 km etäisyydellä suunnitellusta alueesta luoteeseen. Heikkilän tilan omistuksessa on maata alueen reunalla. Vesilain (1961/264) perusteella veden ottoon ei tarvita ympäristölupaa, mikäli otettava vesimäärä on alle 250 m3 /vrk, ja otosta ei aiheudu haittaa muille vedenottohankkeille kyseisellä pohjavesialueella. - RUSKON VERKOSTON LÄPI 33

Yhteys Vahto, Nousiainen, Turku - OMA YHDYSJOHTO VAHDOLLE Suunnitteilla olevaan siirtoviemärikaivantoon - OMA KALLIOPORAKAIVOJÄRJESTELMÄ SIKALAKYLÄALUEELLE - RUSKON KUNNAN KANSSA YHTEISTYÖ HÄRJÄNRUOPAN POHJAVEDENOTTAMON SUHTEEN Ruskon kunta selvittää parhaillaan kyseisen pohjavesialueen soveltuvuutta veden ottoon. Lentokentän sulanapitokemikaalit ovat ongelmana ihmisten juomavedessä, kuitenkin pitoisuudet ovat alle ihmisten juomaveden raja-arvon. Yhtenä mahdollisuutena nähdään erillisen verkoston rakentaminen teollisuudelle ja sikaloille Ruskolla. 4.4.3. Lietteen varastointi ja käyttö Uudet sikalayksiköt on toiminnanharjoittajan alustavan suunnitelman mukaan tarkoitus rakentaa olemassa olevien tapaan lietelantamenetelmällä. Uudet lietealtaat rakennetaan joko sikalan alle tai muutoin katettuina. Katetuilla, sikaloiden alle rakennetuilla altailla ehkäistään hajuhaittaa parhaalla mahdollisella tekniikalla. Osa uusista säiliöistä on tarkoitus toteuttaa etäsäiliöinä lietteen vastaanottotiloille pääosin Ruskon kunnan ulkopuolelle. Heikkilän tilan talouskeskuksessa sijaitsevat lietealtaat toimivat myös jatkossa metsäsikalalta pumpattavan lietteen välisäiliöinä. Tämän järjestelmän säilyttäminen on perusteltua, jotta voidaan välttää lietekuljetukset kapeilla kyläteillä. Toiminnanharjoittaja näkee mahdollisuutena laajentaa lietteen pumppausperiaatetta jatkossa myös muiden lietteenlevityspeltojen läheisyyteen. Taulukossa 4.4 on esitetty tuotannossa muodostuvat lietemäärä, lietteen sisältämän fosforin määrä sekä lietteen levitykseen tarvittavat enimmäispeltopinta-alat nykytilanteessa ja hankkeen eri laajennusvaiheissa. Levityspinta-alan määrittävänä rajana on käytetty 20 kg fosforia/ha/vuosi. Lietemäärien laskemisessa on käytetty vuosittaisena lannantuottomääränä emakolle porsaineen 7 m 3 /vuosi ja lihasialle 2 m 3 /vuosi. Lietteen sisältämä fosforitase on määritetty ympäristöministeriön kotieläinsuojien ympäristölupien myöntämiseen liittyvän ohjekirjeen (YM, 2002) liitteen 1 mukaan, jolloin emakko porsaineen tuottaa fosforia 8,5 kg/vuosi, lihasika 2,5 kg/lihasikapaikka/vuosi. Taulukkoarvoista on huomioitu EU:n ympäristötukiehtojen mukaisesti 75 % kasveille käyttökelpoisena. 34

Taulukko 4.4 Hankkeen lietemäärät, fosforimäärät ja peltolevitykseen tarvittava enimmäispeltopinta-ala. hankkeen eri laajennusvaiheissa. Kasveille käyttökelpoista fosforia kg/vuosi Emakkoja/lihasikapaikkoja Lietemäärä m 3 /vuosi VE 0 nykyinen tilanne 899/750 7 793 5 731 287 VE 2 Vaihe 1/5 2 000/1 000 16 000 14 625 731 VE 3 Vaihe 2/5 4 000/2 000 32 000 29 250 1 463 VE 3 Vaihe 3/5 6 000/3 000 48 000 43 875 2 194 VE 3 Vaihe 4/5 8 000/4 000 64 000 58 500 2 925 VE 3 Vaihe 5/5 10 000/5 000 80 000 73 125 3 656 Pellontarve ha/vuosi Kuvaan 4.6 on rajattu alue, jolla sijaitsevien kuntien pelloilla voidaan tulevaisuudessa hyödyntää Heikkilän tilan tuottama lietelanta. Kyseisiä kuntia ovat: Rusko, Vahto, Turku, Lieto, Kaarina, Aura, Pöytyä, Mellilä, Loimaa, Raisio, Naantali, Masku, Lemu, Askainen, Mietoinen, Nousiainen, Mynämäki, Piikkiö, Paimio ja Tarvasjoki. Taulukossa 4.5 on esitetty Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (TIKE) vuoden 2004 tilaston perusteella kyseisten kuntien sika-, nautaeläin- ja siipikarjamäärät, sekä kuntien tukeen oikeutetut peltopinta-alat. Lisäksi taulukossa on esitetty laskennallisten fosforimäärien perusteella tarvittavat enimmäispeltopinta-alat eläinten lannan peltolevitykselle. Levityspinta-alan määrittävänä rajana on käytetty 20 kg fosforia/ha/vuosi ja eläinten vuosittain tuottama fosforimäärä on määritetty eläinlajikohtaisesti ympäristöministeriön taulukkoarvojen mukaan (YM, 2002) huomioiden kasveille käyttökelpoisena 75 % taulukkoarvoista. Taulukossa laskettu vapaa peltoala on tukeen oikeutetun peltopinta-alan ja karjanlannan peltolevitykseen vaadittavan peltopinta-alan erotus. Vertailun vuoksi taulukossa 4.5 on esitetty vastaavat parametrit myös Vehmaan kunnan osalta. Vehmaan kunnassa on Varsinais-Suomen tilastossa poikkeuksellisen paljon sikataloutta. Vuoden 2005 alusta alkaen otettiin Vehmaalla käyttöön pääasiassa sikalietettä käsittelevä biokaasulaitos. Laitos on 20 Vehmaalaisen sikatilallisen omistaman osakeyhtiön, Biovakka Oy:n laitos, joka on mitoitettu käsittelemään vuosittain noin 80 000 tonnia sikalietettä ja 40 000 tonnia muuta orgaanista lietemäistä jätettä. Käsiteltävä sikalietteen määrä on vastaava, mitä muodostuu Heikkilän tilan laajennushankkeen laajimmassa toteutusvaihtoehdossa. Biovakka Oy:n laitokselta muodostuu anaerobiprosessin ja linkokuivauksen tuloksena vuosittain noin 12 000 tonnia fosforipitoista humusta ja noin 108 000 tonnia typpipitoista rejektivettä. Rejektivesi palautetaan lannoitteeksi omistajatiloille lietteentoimituksen paluukuormana ja humus varastoidaan ja jälkikypsytetään laitoksen varastointihallissa ja toimitetaan sieltä omistajatilojen pelloille maanparannusaineeksi. Lietteenkäsittelyn vaihtoehdot Heikkilän tilan hankkeessa, muun muassa käsittely biokaasulaitoksessa, on esitetty yksityiskohtaisemmin kappaleessa 5.5. Biovakka Oy:n toimintaa pidetään tässä vertailukohteena arvioitaessa Heikkilän tilan hankkeessa muodostuvan lietteen peltolevityksen mahdollisuuksia. Kuvassa 4.7 on havainnollistettu karjatalouden lantamäärien levitykseen 35

tarvittavaa peltopinta-alaa suhteessa kuntien tukeen oikeutetun olemassa olevan viljelypinta-alan määrään. Kuva 4.6 Alue, jolla sijaitsevien kuntien pelloilla voidaan tulevaisuudessa hyödyntää Heikkilän tilan tuottama lietelanta. (Kuva: Smilehouse Oy, WM-data Oy, Genimap Oy) 36

Taulukko 4.5 Vertailu potentiaalisten lietteenlevityskuntien, Vehmaan kunnan ja koko Varsinais-Suomen tukeen oikeutetun peltopinta-alan suhteesta alueen sikojen, siipikarjan ja nautaeläinten tuottaman laskennallisen fosforimäärän vaatimaan levityspinta-alaan vuonna 2004. Lähde: TIKE, TE-keskus Kunta Sikoja yhteensä Sikojen tuottama P kg/vuosi Pellontarve sianlannalle ha Nautakarjaa yhteensä Nautakarjan tuottama P kg/vuosi Pellontarve nautakarjan lannalle ha Siipikarjaa yhteensä Siipikarjan tuottama P kg/vuosi Pellontarve siipikarjan lannalle ha Tukeen oikeutettu viljelyala ha "Vapaata" peltoalaa ha Askainen 1 051 1 467 55 0 0 0 0 0 0 1 849 1 794 Aura 3 686 5 585 209 1 030 7 484 281 72 598 8 281 311 4 434 3 633 Kaarina 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 370 1 370 Lemu 1 335 3 338 125 0 0 0 29 736 2 974 112 1 891 1 654 Lieto 5 124 8 775 329 576 4 826 181 53 071 5 307 199 7 732 7 023 Loimaa* 1 071 2 316 87 0 0 0 8 121 1 624 61 2 344 2 196 Masku 0 0 0 275 1 924 72 50 936 9 790 367 2 871 2 432 Mellilä 7 966 14 236 534 465 3 217 121 43 978 7 745 290 6 030 5 085 Mietoinen 2 395 3 990 150 664 5 724 215 34 883 6 977 262 3 485 2 859 Mynämäki 14 697 24 323 912 1 540 11 994 450 149 642 28 725 1 077 8 591 6 152 Naantali 0 0 0 0 0 0 0 0 0 770 770 Nousiainen 2 042 3 535 133 413 3 623 136 104 083 14 858 557 6 068 5 242 Paimio 12 343 19 999 750 1 151 10 082 378 22 941 3 201 120 8 277 7 029 Piikkiö 0 0 0 109 818 31 3 029 303 11 2 763 2 721 Pöytyä** 18 547 29 832 800 1 481 11 341 425 359 937 30 682 1 151 15 121 12 746 Raisio 0 0 0 0 0 0 0 0 0 852 852 Rusko 2 219 5 548 208 90 78 3 0 0 0 1 835 1 624 Tarvasjoki 2 991 4 736 178 663 5 404 203 124 248 15 312 574 4 810 3 855 Turku 0 0 0 190 1 913 72 0 0 0 5 255 5 184 Vahto 1 355 3 388 127 219 2 292 86 0 0 0 2 299 2 086 Yht. 76 822 131 064 4 596 8 866 68 244 2 559 1 057 203 135 780 5 092 88 648 76 308 Vehmaa 47 779 81 828 3 069 288 2 273 85 98 522 11 651 437 5 648 2 058 Koko Vars. Suomi 348 688 589 738 22 115 35 427 288 812 10 830 3 596 523 475 184 17 819 299 282 248 517 *Loimaa ja Loimaan mlk yhteensä ** Pöytyä ja Karinainen yhteensä ha 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 Askainen Aura Kaarina Tukeen oikeutettu viljelyala ha Pellontarve karjanlannalle yhteensä ha Lemu Lieto Loimaa* Masku Mellilä Mietoinen Mynämäki Naantali Nousiainen Paimio Piikkiö Pöytyä** Raisio Rusko Tarvasjoki Turku Vahto Vehmaa Kuva 4.7 Potentiaalisten lietteenlevityskuntien ja Vehmaan kunnan sikojen, nauta- ja siipi- 37

karjan tuottaman lannan levitykseen tarvittavat enimmäispeltopinta-alat suhteessa alueiden tukeen oikeutettuun viljelyalaan vuonna 2004. Lähde: TIKE, TE-keskus 4.4.4. Liikennöinti Vuonna 2004 on metsäalueelle johtavaa tiestöä kunnostettu vanha metsätiestö peruskorjaamalla. Erillinen raskaan liikenteen tie on toteutettu Rusko-Masku valtiontieltä porsas-, teuras-, rehu-, ja kuolleiden eläinten kuljetukselle. Henkilökunnan henkilöautoliikenne tapahtuu eri reittiä Vehmaan tiekunnan yksityistien kautta. Tiestö riittää useampaan laajennusvaiheeseen. Lietteen lähikuljetus suuntautuu metsäsikalalta suoraan pelloille metsäalueella olevilta teiltä ja talouskeskuksen lietesäiliöistä läheisille pelloille, keskipitkänmatkan kuljetus pääosin Rusko-Masku valtiontien kautta, Vehmaantien kautta vain sen varressa olevilla pelloille. Kaikki kaukokuljetusliete pumpataan tilan talouskeskukseen. Tällä menettelyllä minimoidaan liikennöinti kyläteillä. Taulukossa 4.6 on esitetty toiminnasta aiheutuvat liikennemäärät eri laajennusvaiheissa. Taulukko 4.6 Arvio sikalatoimintojen toiminnan aikaisista liikennemääristä hankkeen eri laajennusvaiheissa. VE 2 1/5 VE 3 2/5 VE 3 3/5 VE 3 4/5 VE 3 5/5 Eläinmäärä sikaloissa emakot 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 lihasiat 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 KULJETUKSET Eläimet porsaat nuppi / vko 3,0 6,0 9,0 12,0 15,0 teuraat nuppi / vko 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 Kuolleet eläimet raadot nuppi / vko 1,0 1,0 1,0 1,0 1,0 Rehu irto rekka / vko 2,5 5,0 7,5 10,0 12,0 säkki nuppi / vko 1,0 1,0 1,0 1,0 1,0 liemi rekka / vko 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 Henkilökunta, Vehmaantie henkilöauto / vko 50 60 70 80 100 henkilöauto / vrk 7 9 11 14 14 Liete m 3 / vuosi 16 000 32 000 48 000 64 000 80 000 traktori 15 m 3, suoraan pellolle, ajoa / vuosi 200 200 200 200 200 traktori 15 m 3, tien kautta, ajoa / vuosi 500 525 550 575 600 rekka 40 m 3, tieliikenne, rekka / vuosi 138 528 919 1 309 1 700 rekka 40 m 3 / vrk 0,4 1,4 2,5 3,6 4,7 38

4.5. Hankkeen suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu Hankkeen kokonaisvaltainen suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Heikkilän tila on vuonna 2004 hakenut ympäristölupaa porsastuotantoa harjoittavan 840 emakon sikalalle tulipalossa tuhoutuneen sikalan paikalle Heikkilän tilan (RN:o 1:67) talouskeskukseen osoitteeseen Liukolantie 334. Lounais-Suomen ympäristökeskus ei myöntänyt hankkeelle lupaa. Tästä päätöksestä toiminnanharjoittaja teki valituksen Vaasan hallinto-oikeudelle, joka palautti asian käsittelyn ympäristökeskukselle. Asian käsittely on kesken. Kielteisen ympäristölupapäätöksen seurauksena Heikkilän tilalla ryhdyttiin suunnittelemaan vaihtoehtoisia laajentamisratkaisuja, joita tarkastellaan tämän YVAselostuksen vaihtoehtoina 2 ja 3. Ensisijaisena tavoitteena on toteuttaa 2- vaihtoehdon mukainen laajennus. Kyseisen laajennushankkeen suunnittelua viedään eteenpäin parhaillaan, ja suunnittelussa huomioidaan YVA-prosessissa esille tulevia seikkoja. Hankkeen 1. vaiheen ympäristölupahakemusta valmistellaan jo YVAprosessin aikana ja hakemus on tarkoitus jättää ympäristökeskukseen, kun YVAprosessista on saatu tarpeellinen tieto suunnittelun tueksi. YVA-lain 13 mukaan viranomainen ei saa tehdä ympäristölupapäätöksiä hankkeen toteuttamiseen liittyen ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Laajennushankkeen 1. vaiheen rakennustyöt on tarkoitus aloittaa heti, kun tarvittavat luvat on myönnetty. Nykyisen lihasikalan toiminta lopetetaan, kun toiminta on mahdollista siirtää uuteen yksikköön. Toisen vaiheen laajennukset ovat vasta suunnitteluasteella, eikä niiden toteutukselle ole laadittu aikataulua. Mahdolliset toisen vaiheen laajennukset on tarkoitus toteuttaa edelleen vaiheittain, yksi sikalapari kerrallaan. Näille laajennuksille haetaan erikseen ympäristöluvat ja muut tarvittavat luvat. 4.6. Liittyminen muihin hankkeisiin Heikkilän tilan sikalatoimintojen keskittämis- ja laajennushanke ei liity suoraan muihin käynnissä oleviin hankkeisiin. Ruskon kunnan kaavoitushankkeilla on kuitenkin merkitystä Heikkilän tilan sikalatoimintojen kehittämisessä. Näitä yhtymäkohtia on tarkasteltu kappaleessa 7.4. 39

4.7. Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat Uuden sikalan rakentaminen vaatii yksityiskohtaiset rakennus- ja rakennuttamissuunnitelmat. Näihin edellytetään maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaiset rakennusluvat, joissa lupaviranomaisena toimii Ruskon kunta. Laajuutensa vuoksi hankkeen toteuttaminen vaatii myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaista suunnittelutarveratkaisua tai asemakaavoitusta laajimmassa toteutusvaihtoehdossa. Sikalatoimintojen keskittämis- ja laajennushankkeen mukaisten toimenpiteiden toteuttamiseen edellytetään ympäristölupa, jossa lupaviranomaisena toimii Lounais- Suomen ympäristökeskus. Mikäli sikalatoiminnasta sivutuotteena syntyvän lietteen käsittelemiseksi ryhdytään biologisen käsittelylaitoksen (keskitetty biokaasulaitos) toteuttamiseen, edellyttävät biojätteiden laajamittainen käsittely ja lopputuotteiden hyödyntäminen ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan. Ympäristöluvan lupaviranomaisena toimii myös Lounais-Suomen ympäristökeskus. Biokaasulaitoksen rakentaminen vaatii yksityiskohtaiset rakennus- ja rakennuttamissuunnitelmat. Näihin edellytetään maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaiset rakennusluvat, joissa lupaviranomaisena toimii Ruskon kunta. Mahdollinen kallionlouhinta sikalarakennusten välisiltä alueilta edellyttää maaaineslain (555/1981) mukaisen luvan. Maa-ainesalain mukainen lupaviranomainen on Ruskon kunta. Maa-aineslain soveltamisala koskee kiven soran, saven ja mullan ottoa. Turpeen otto ja maa-aineksen otto kotitarpeisiin on jätetty lain ulkopuolelle. Lainmuutoksen (495/2000) myötä yli 500 m 3 :n kotitarveotosta on kuitenkin ilmoitettava valvontaviranomaiselle (23a ). Lakia ei sovelleta myöskään silloin, kun on kysymyksessä kaivoslakiin perustuva kiviaineksen otto, eikä rakentamisen yhteydessä irrotettaviin aineksiin, mikäli rakentamiseen on viranomaisen lupa. Maa-ainesasetuksen mukaan tällaisena lupana pidetään mm. rakennuslupaa, yleisistä teistä annetun lain mukaista tiesuunnitelmaa ja yksityistietoimituksen päätöstä. 40

5. ARVIOITAVAT HANKKEEN TOTEUTUSVAIHTOEHDOT JA LIET- TEENKÄSITTELYN VAIHTOEHDOT Sikalatoimintojen laajennusvaihtoehtoja esitetään neljä, VE 0+, VE 1, VE 2 ja VE 3, joiden ympäristövaikutuksia verrataan nykytilanteeseen (VE 0). Heikkilän tilan ensisijaisena tavoitteena on keskittää sikalatoiminnot metsäalueelle vuonna 2004 rakennetun emakkosikalan yhteyteen, ja toteuttaa VE 2 mukainen laajennus. Jatkossa varaudutaan vaiheittaisiin laajennuksiin metsäalueella siten, että kerrallaan toteutetaan 1000 lihasian ja 2000 emakon sikalakokonaisuus. Vaihtoehdossa 3 kuvataan laajin mahdollinen kapasiteetti, joka alueelle on toiminnanharjoittajan näkemyksen mukaan mahdollista toteuttaa. Vaihtoehdossa 1 kuvataan toiminnanharjoittajan toissijainen sikalatoiminnan laajentamisvaihtoehto. Vaihtoehtona 0+ esitetään yhteysviranomaisen ohjelmalausunnossa esittämä vaihtoehto, jossa nykyisen lihasikalan toiminta siirretään metsäalueelle emakkosikalan yhteyteen ilman, että kapasiteettia lisätään. Kussakin vaihtoehdossa on esitetty toiminnasta syntyvät laskennalliset lietemäärät. Vaihtoehtoiset lietteenkäsittelymenetelmät on esitetty kappaleessa 5.6. Kappaleessa 7.2 on esitetty vertailu eri lietteenkäsittelymenetelmien ympäristövaikutuksista. Lähtökohtaisesti tässä YVA-selostuksessa on pyritty kuvaamaan esitettyjen sikalalaajennusvaihtoehtojen sekä tutkittujen lietteenkäsittelyvaihtoehtojen rakentamisesta ja toiminnasta syntyvät ympäristövaikutukset niin, että ympäristölupaprosesseissa mahdollisesti esille tuleviin hankkeen ympäristövaikutuksia koskeviin kysymyksiin saadaan vastaus tästä YVA-selostuksesta. 5.1. Vaihtoehto 0 (VE 0) 0-vaihtoehdossa Heikkilän tilan sikalatoiminta jatkuu nykyisellään vuonna 2004 tilalle Heikkilä RN:o 1:67 rakennetussa 899 emakon sikalassa Hujalantien ja Vehmaantien välisellä metsäalueella ja vuonna 1969 rakennetussa 750 lihasian sikalassa osoitteessa Hujalantie. Nykyisessä toiminnassa käytössä on lietelantajärjestelmä, jossa myös kaikki toiminnasta muodostuvat pesu- ja jätevedet johdetaan lietesäiliöihin. Lietettä muodostuu nykyisessä toiminnassa noin 7 800 m 3 vuodessa. Nykyisten sikaloiden lietesäiliöt sijaitsevat sikaloiden alla ja ovat siten kokonaan katettuja. Osa lietteen varastointisäiliöistä on lietekuiluissa sikaloiden alla. Lihasikalan alla on 1 200 m 3 säiliöt ja emakkosikalan alla on 3 200 m 3 säiliöt. Lisäksi Heikkilän tilan (RN:o 1:63) talouskeskuksessa, osoitteessa Liukolantie 334 on lecasorakatteella katetut yhteensä 3 200 m 3 säiliöt, jonne kaikki emakkosikalan kaukokuljetettava liete pumpataan vuonna 2005 rakennettua maanalaista lietteen pumppausputkea pitkin. Nykyisten sikaloiden, talouskes- 41

kuksen lietesäiliöiden ja maanalaisen lietteenpumppausputken sijainnit on esitetty kuvassa 5.1. Vuonna 2004 rakennettu emakkosikala Lietteen pumppausputki E tälietesäiliöt Vuonna 1969 rakennettu Lihasikala Kuva 5.1 VE 0 mukaisten sikalarakennusten, olemassa olevien etälietesäiliöiden ja maanalaisen lietteen pumppausputken sijainti. 5.2. Vaihtoehto 0+ (VE 0+) 0+ -vaihtoehdossa Heikkilän tilan sikalatoiminta jatkuu nykyisellään vuonna 2004 tilalle Heikkilä RN:o 1:67 rakennetussa 899 emakon sikalassa Hujalantien ja Vehmaantien välisellä metsäalueella ja vuonna 1969 rakennetun 750 lihasian sikalan toiminta siirretään metsäalueelle emakkosikalan yhteyteen rakennettavaan uuteen sikalarakennukseen. Sikalatoimintojen kapasiteettia ei kasvateta. Vanhan lihasikalan toiminta lopetetaan ja rakennus muutetaan varastorakennukseksi. 42

Vaihtoehdossa rakennettava uusi sikala toimii lietelantajärjestelmällä olemassa olevien tapaan. Vaihtoehdon mukaisessa sikalatoiminnassa muodostuu lietettä noin 7 800 m 3 vuodessa. Lietelannan varastointi tapahtuu kuten 0-vaihtoehdossa. Uuden sikalan alle rakennetaan 1 200 m 3 säiliö. VE 0+ mukaisten sikaloiden, olemassa olevien etälietesäiliöiden ja maanalaisen lietteenpumppausputken sijainnit on esitetty kuvassa 5.2. Vuonna 2004 rakennettu emakkosikala ja uusi lihasikalarakennus Lietteen pumppausputki E tälietesäiliöt Kuva 5.2 VE 0+ mukaisten sikalarakennusten, olemassa olevien etälietesäiliöiden ja maanalaisen lietteen pumppausputken sijainti. 43

5.3. Vaihtoehto 1 (VE 1) Vaihtoehdossa 1 sikalatoiminta jatkuu nykyisissä paikoissa ja lisäksi rakennetaan uusi, 840 emakon sikala vuonna 2003 tulipalossa tuhoutuneen emakkosikalan paikalle Heikkilän tilan (RN:o 1:63) talouskeskukseen, osoitteeseen Liukolantie 334. Vaihtoehdossa rakennettava uusi sikala toimii lietelantajärjestelmällä olemassa olevien tapaan. Vaihtoehdon mukaisessa sikalatoiminnassa muodostuu lietettä noin 13 700 m 3 vuodessa. Lietelannan varastointi tapahtuu VE 0 mukaisissa lietesäiliöissä, lisäksi rakennetaan noin 2 000m 3 etälietesäiliö lietettä vastaanottavalle tilalle. VE 1 mukaisten sikaloiden, etälietesäiliöiden ja maanalaisen lietteenpumppausputken sijainnit on esitetty kuvassa 5.3. Vuonna 2004 rakennettu emakkosikala Rakennettava emakkosikala ja olemassa olevat lietesäiliöt Lietteen pumppausputki E tälietesäiliöt Vuonna 1969 rakennettu Lihasikala Kuva 5.3 VE 1 mukaisten sikalarakennusten, olemassa olevien etälietesäiliöiden ja maanalaisen lietteen pumppausputken sijainti. 44

5.4. Vaihtoehto 2 (VE 2) Vaihtoehdossa 2 sikalatoiminta keskitetään Hujalantien ja Vehmaantien väliselle metsäalueelle tilalle Heikkilä RN:o 1:67, vuonna 2004 rakennetun emakkosikalan yhteyteen. Vuonna 1969 rakennetun lihasikalan toiminta Hujalan kylän lähellä lopetetaan, ja uutta emakkosikalaa ei rakenneta vuonna 2003 tulipalossa tuhoutuneen paikalle Heikkilän tilan talouskeskukseen. Vaihtoehdossa rakennetaan uusi 10 000 m 2 sikalarakennus metsäalueelle emakkosikalan viereen, jolloin sikalakokonaisuus laajenee 2 000 emakon ja 1 000 lihasian yksiköksi, joiden tuottama lietemäärä on yhteensä noin 16 000 m 3 vuodessa (laajennusvaihe 1/5). Vaihtoehdossa rakennettava sikalakokonaisuus toimii lietelantajärjestelmällä. Vaihtoehdossa rakennetaan uusi lietesäiliö joko uuden sikalan alle tai muutoin katettuna. Muut tarvittavat lietesäiliöt rakennetaan etäsäiliöinä lietteen vastaanottotiloille pääosin Ruskon kunnan ulkopuolelle. Kaukokuljetettavaa lietteen säilytystä varten käytössä on myös Heikkilän tilan talouskeskuksessa sijaitsevat etäsäiliöt. VE 2 mukaisten sikaloiden, olemassa olevien etälietesäiliöiden ja maanalaisen lietteenpumppausputken sijainnit on esitetty kuvassa 5.4. 45

Vuonna 2004 rakennettu em akkosikala Uusi sikalarakennus Lietteen pumppausputki E tälietesäiliöt Kuva 5.4 VE 2 mukaisten sikalarakennusten, olemassa olevien etälietesäiliöiden ja maanalaisen lietteen pumppausputken sijainti. 5.5. Vaihtoehto 3 (VE 3) Vaihtoehdossa 3 Hujalantien ja Vehmaantien väliselle metsäalueelle siirrettyä sikalatoimintaa laajennetaan keskitetyksi sikalakyläksi kiinteistöjen Heikkilä RN:o 1:67, Vehmainen RN:o 1:45 ja Saaripelto RN:o 1:65 alueella. Laajentaminen tapahtuu vaiheittain rakentamalla vaihtoehdossa 2 kuvatun kaltaisia 2 000 emakon ja 1 000 lihasian kokonaisuuksia yksikkö kerrallaan enintään neljä lisää (laajennusvaiheet 2/5 5/5). Kunkin vaiheen sikalakokonaisuus tuottaa lietettä noin 16 000 m 3 vuodessa. Viiden yksikön tuottama lietemäärä on yhteensä noin 80 000 m 3 vuodessa. Kappaleessa 5.6 esitetään lietteenkäsittelyvaihtoehtoja keskitetyn sikalatoiminnan lietteenkäsittelylle. VE 3 mukaisten sikaloiden, olemassa olevien etälietesäiliöiden ja maanalaisen lietteenpumppausputken sijainnit on esitetty kuvassa 5.5. 46

Vuonna 2004 rakennettu em akkosikala Uudet sikalarakennukset Lietteen pumppausputki E tälietesäiliöt Kuva 5.5 VE 3 mukaisten sikalarakennusten, olemassa olevien etälietesäiliöiden ja maanalaisen lietteen pumppausputken sijainti. 5.6. Lietteenkäsittelyn vaihtoehdot Sikojen ja siipikarjan tehokasvatusyksiköille on määritelty Euroopan Unionin IPPCdirektiiviin perustuen parhaan käyttökelpoisen teknologian (BAT) mukaiset toiminnot tuotannon päästöjen vähentämiseksi (Mikkola, ym. 2002). Tehoyksiköiksi määritellään siipikarjan tuotannossa yli 40 000 siipikarjapaikan tuotantoyksiköt sekä sikataloudessa yli 2 000 lihasikapaikan yksiköt ja yli 750 emakkopaikan yksiköt. Tässä kappaleessa esitetään Heikkilän tilan vaihtoehtoiset lietteenkäsittelymenetelmät, joita arvioidaan soveltuvin osin sikalalaajennusten eri vaihtoehdoissa. Lietteenkäsittelyvaihtoehdot 47

perustuvat soveltuvin osin sika- ja siipikarjan tehotuotannon BAT-asiakirjaan (BREF 2003). Eri käsittelymenetelmien vaikutusta ympäristöön vertaillaan niiden väli- ja lopputuotteiden osalta sekä energiankulutuksen että veden ja muiden apuaineiden käyttömäärien osalta. Ympäristövaikutukset eri käsittelyvaihtoehdoille esitetään kappaleessa 7.6. Vaihtoehtoisina käsittelymenetelminä esitetään: i) nykyinen lannankäsittely, jossa liete jäähdytetään lämpöpumppujen avulla ammoniakkikaasun haihtumisen estämiseksi, varastoidaan sikalan alle rakennetuissa lietesäiliöissä sekä etäsäiliöissä ja käytetään peltolannoitteena Ruskon, Maskun, yms. kuntien alueella ii) anaerobinen lannankäsittely ns. biokaasulaitoksessa, jossa lanta ja mahdollisesti myös muita lietemäisiä jätteitä prosessoidaan biologisesti siten, että niiden orgaanisen aineksen osuus ja hajuhaitat alenevat ja käsittelystä saatu biokaasu hyödynnetään energiana. Anaerobisen käsittelyn jatkokäsittelynä esitetään vaihtoehdot ii a) mädätteen käyttö peltolannoitteena sellaisenaan, ii b) mädätteen linkokuivaus, jossa neste ja kuiva-aines erotetaan ja kuiva-aines käytetään jälkikypsytyksen jälkeen maanparannusaineena ja peltolannoitteena, ii c1) nesteen konsentrointi typpilannoitteeksi (haihdutus, käänteisosmoosi, typen strippaus), ii c2) nesteen käsittely typen hävittämiseksi iii) lannan separointi, jossa lanta erotetaan kahteen erityyppiseen jakeeseen nesteeksi ja kuiva-aineeksi iv) lannan kompostointi, jossa lanta käsitellään tunneli- tai kaukalokompostoinnissa yhdessä riittävän tukiainesmäärän kanssa maanparannusaineeksi tai muuksi vastaavaksi peltokäyttöön soveltuvaksi tuotteeksi v) lannan ilmastus eli märkäkompostointi, jossa lietettä käsitellään erityisesti hajuhaitan vähentämiseksi vi) vii) lietteen poltto lannan vaihtoehtoiset käsittelymenetelmät, kuten lannan lähes hajuttomaksi tekevä MTT:n kehittämä käsittelymenetelmä, jossa erotetaan lannasta myös ravinteita pois. Eri käsittelyvaihtoehdot esitetään erikseen jokaiselle laajennusvaihtoehdolle siten, että käsiteltävät lietemäärät ovat taulukon 5.1 mukaiset. Eri käsittelyvaihtoehtojen kuvauksissa esitetään periaatekaavio käsittelyprosessista sekä aine- ja energiatase sikalalaajennusvaihtoehtojen ja käsittelyvaihtoehtojen mukaisesti. Lisäksi esitetään ainevirtojen mukaiset peltopinta-alan tarpeet. Lietteiden peltokäyttöön vaikuttavat sekä Nitraattiasetus että viljelijöille vapaaehtoinen ympäristötukijärjestelmä. Nitraattiasetus määrittää peltohehtaarille vuodessa levitettävän typen määrän ja ympäristötukijärjestelmässä määritetään peltohehtaarille vuodessa levitettävän fosforin määrä. Fosforin määrä on laskettu eri laajennusvaihtoehdoille ympäristöministeriön kotieläinsuojien ympäristölupien myöntämiseen liittyvän ohjekirjeen (YM, 2002) liitteen 1 mukaan, jolloin emakko porsaineen tuottaa fosforia 8,5 kg/vuosi, lihasika 2,5 kg/lihasikapaikka/vuosi. Taulukkoarvoista on huomioitu Eu:n ympäristötukiehtojen 48

mukaisesti 75 % kasveille käyttökelpoisena. Peltopinta-aloja laskettaessa raja-arvona fosforin osalta on käytetty 20 kg fosforia hehtaarille peltoa vuodessa. Taulukko 5.1. Heikkilän tilan laajennusvaihtoehtojen mukaiset lietemäärät. Vaihtoehto Kuvaus Lietemäärä m 3 /vuosi Fosforimäärä tn/vuosi Nykyisen toiminnan jatkaminen, metsäkeskuksen VE 0 899 paikan emakkosikala sekä Huja- lan kylän 750 paikan lihasikala 7 800 7 VE 0+ VE 1 VE 2 VE 3 Nykyisen lihasikalan toimintojen siirtäminen metsäkeskuksen emakkosikalan yhteyteen Alkuperäisten toimintojen palauttaminen, metsäkeskuksen 899 paikan emakkosikala, Hujalan kylän 750 paikan lihasikala sekä kantatilan palaneen 840 paikan emakkosikalan palauttaminen Toimintojen keskittäminen metsäkeskukseen, 2 000 paikan emakkosikala ja 1 000 paikan lihasikala Metsäkeskuksen toimintojen laajentaminen vaiheittain, päätyen yhteensä 10 000 paikan emakkosikalan ja 5 000 lihasian kokonaisuuteen 7 800 7 13 700 12 16 000 15 80 000 73 5.6.1. i) Lannan jäähdytys, varastointi ja peltokäyttö Vaihtoehdoissa, joissa keskitetään toiminta Heikkilän tilan metsäpalstalle, voidaan uusien sikaloiden rakentamisen yhteydessä toteuttaa nykyisen, uuden emakkosikalan mukainen lannankäsittelyjärjestelmä. Järjestelmän on kehittänyt osin toiminnanharjoittaja itse, ja pääpaino on lietteen hajuhaittojen vähentämisessä sekä käsittelyn energiataloudellisuudessa. Menetelmässä sikalan alle rakennetaan lietealtaat, joita jäähdytetään lämpöpumppujen avulla. Jäähdyttämisen ja kallion sisässä tapahtuvan varastoinnin ansiosta lietteen sisältämän ammoniumtypen haihtuminen ja sen aiheuttama hajukuormitus on oleellisesti perinteistä ratkaisua vähäisempää. Sikalan sisällä toteutetaan lisäksi ilmastointijärjestelyt siten, että ilman syöttöpisteet on optimoitu jolloin korvausilman tarve alenee. Sikalasta poistettava ilma käsitellään ennen sen johtumista ulkoilmaan, mikä vaikuttaa sikalan aiheuttamaan hajukuormaan alentavasti. Menetelmä on taloudellisesti toteutettavissa uusiin rakennuskohteisiin, käyttökustannuksia tulee lähinnä sikalasta poistettavan ilman käsittelystä. Toisaalta sikalan käyt- 49

tämän ulkoisen lämpöenergian tarve on alhainen, koska energia otetaan talteen lietteestä. Sikalan alla olevista lietealtaista voidaan liete johtaa ulkoisiin varastoaltaisiin joko tankkiautolla ja/tai pumppaamalla liete Heikkilän tilan läheisyydessä sijaitseviin lietealtaisiin. Lietteen varastokapasiteetin tulee vastata vuoden aikana tuotettua lietemäärää (Nitraattiasetus 91/676). Menetelmän investointikustannukset ovat kohtuulliset, mikäli käsittely toteutetaan jo sikalayksikön rakennusvaiheessa. Käyttökustannukset ovat verrattavissa normaaliin lietteen varastointiin. Lietteen varastoaltaista lietettä levitetään pelloille erityyppisten kuljetusyksiköiden avulla. Lietettä kuljetetaan säiliöistä pelloille traktori - lietevaunu - letkulevitin yhdistelmillä. Mikäli levitysalueelle on yli 15 km matka, käytetään kuorma-autoa lietteen siirtämiseen ja levitys tapahtuu traktori-lietevaunu-letkulevitin yhdistelmällä. Toisena lietteen siirtovaihtoehtona on lietteen pumppaus paineviemärilinjaa pitkin esim. metsäsikala - tilan talouskeskus. Paineviemärijärjestelmää voidaan myös monistaa sijoittamalla uusi putki esimerkiksi Ruskon pohjoispäähän ja Vahdolle asti. Vuonna 2008 toteutettavaksi suunniteltu Vahto-Rusko-Turku siirtoviemäri risteää Heikkilän tilan nykyisen lietteen paineviemärin kanssa. Toiminnanharjoittaja näkee yhtenä mahdollisuutena sijoittaa lietteen pumppausputken samaan siirtoviemärikaivanoon. Lietettä pumppaamalla voidaan vähentää merkittävästi lietteenkuljetuksesta aiheutuvaa liikennettä. Pumpattu liete varastoidaan liete- tai välisäiliöissä tai pumppausputken päästä ja levitetään vetoletku - traktori - letkulevitin yhdistelmällä. Taulukossa 5.2 on esitetty eri laajennusvaihtoehtojen mukaiset aine- ja energiataseet sekä lietteen levityksen vaatima levityspinta-ala. Taulukko 5.2. Eri laajennusvaihtojen vaikutukset käsittelyssä (i: lannan jäähdytys, varastointi ja peltokäyttö) sikalan aine- ja energiataseet. Vaihto Lietettä Varasto kapasiteetin Fosfori Peltopintaala Sähköenergia Lämpöenergia ehto m 3 /vuosi tarve m 3 ha/vuosi tase tn/vuosi MWh/vuosi tase MWh/vuosi VE 0, 0+ 7 800 7 800 7 360-650 -150 VE 1 13 700 13 700 12 625-975 -225 VE 2 16 000 16 000 15 730-1 300-300 VE 3 80 000 80 000 73 3 650-6 500-1 500 5.6.2. ii) Anaerobinen lietteen käsittely biokaasulaitoksessa (ii a), vedenerotus (ii b), rejektiveden käsittelyvaihtoehdot (ii c1- ii c2) ja keskitetty biokaasulaitosvaihtoehto (ii d) Anaerobisessa käsittelyssä, eli biokaasua tuottavassa mädätyksessä, lietteen ominaisuudet muuttuvat siten, että sen hajuhaitta vähenee merkittävästi ja liete on sovel- 50

tuvaa orgaaniseksi lannoitteeksi. Anaerobisesti käsitellyssä lietteessä ravinteet ovat paremmin kasvien saatavilla, ja lietteen mineralisoitumisen ansiosta peltolevityksen yhteydessä tapahtuva happikato ei ole yhtä merkittävä shokkitekijä kasveille kuin ilman käsittelyä. Käsittelyn yhteydessä tuotetussa biokaasussa on metaania n. 60-70 % ja se sisältää energiaa 6-7 kwh/m 3, yhdestä kuutiosta käsiteltävää lietettä muodostuu metaania sen orgaanisen aineksen pitoisuudesta ja koostumuksesta riippuen 15-200 m 3, vastaten energiasisällöltään 15-200 l kevyttä polttoöljyä. Biokaasulaitoksen toimintaa ohjataan sekä ympäristönsuojelulain (YSL 28, Jätteiden laitos- tai ammattimainen hyödyntäminen tai käsittely) että sivutuoteasetuksen avulla (EY 1774/2002), jonka mukaisesti laitos luokitellaan toisen ja kolmannen riskiluokan eläinperäistä jätettä käsitteleväksi biokaasulaitokseksi. Biokaasulaitosprosessi voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen; 1. Käsiteltävien ainesten vastaanotto, hienonnus (<12 mm) ja hygienisointi (70 ºC, 1 h). Lanta ja mahdollisesti muut lietemäiset jätteet vastaanotetaan laitoksella suljetuissa tiloissa, vastaanottohallissa jossa lietteet puretaan vastaanottoaltaaseen. Halli ja allas ovat alipaineistettuja ja niistä poistettava ilma johdetaan hajukaasujen käsittelyyn. Hygienisoinnin eli lietteen lämpökäsittelyn jälkeen käsiteltävät materiaalit ovat hygieenisiltä ominaisuuksiltaan lähes puhtaita. Käsiteltävän materiaalin palakoko pienennetään alle 12 mm kokoon ennen lämpökäsittelyä. 2. Anaerobinen käsittely. Hygienisointivaiheen jälkeen lietteet johdetaan anaerobiseen käsittelyyn, tällöin liete käsitellään suljetussa reaktorissa, 35-38 C:ssa, noin 21-25 vrk:n aikana siten, että sen mineralisoitumisaste nousee noin 20 %:sta jopa 60 %:iin. Lietteen mineralisoitumisen yhteydessä prosessista saadaan talteen biokaasua, joka hyödynnetään laitoksen CHP yksikössä tai boilerissa. 3. Lietteen vedenerotus (linkokuivaus). Anaerobisen käsittelyn jälkeen lietteestä erotetaan vesi, joka johdetaan varastoon ja hyödynnetään sellaisenaan pelloilla. Kuivaaines johdetaan erilliseen, katettuun varastohalliin, jonka tilavuus on riittävä noin 4 kuukauden varastolle. Kuiva-aines jälkikypsytetään varastohallissa. Neste voidaan myös käsitellä edelleen typpikonsentraatiksi, jolloin puhdistettu osuus voidaan johtaa viemäriin tai maaperään ja konsentraatti varastoidaan ja hyödynnetään typpipitoisena peltolannoitteena. ii a) Anaerobisesti käsitelty liete eli mädäte eroaa ominaisuuksiltaan huomattavasti käsittelemättömästä lietteestä. Mädäte on nestemäisempää ja tasalaatuisempaa kuin raakaliete, lietteen orgaanisen aineksen hajoamisen johdosta myös lietteen haju muuttuu ja vähentyy huomattavasti (>95%). Vehmaan biokaasulaitoksella on tutkittu hajua aiheuttavien yhdisteiden pitoisuuksien muutosta anaerobisen käsittelyn aikana ja tulokset ovat erittäin hyviä: käsittelemättömästä lietteestä määritettiin yli 30 erilaista yhdistettä, joiden pitoisuus aleni biologisen käsittelyn vaikutuksesta keskimää- 51

rin 98%, useimpien yhdisteiden pitoisuus aleni alle määritysrajan. Lisäksi anaerobisen käsittelyn aikana orgaanisen typen pitoisuus alenee ja ammoniumtypen pitoisuus kasvaa, jolloin lietteen peltokäytössä lietteen typpi on merkittävästi edullisemmassa muodossa kasvien ravinteena. Mädätteen peltokäytöstä on positiivisia kokemuksia mm. Vehmaan biokaasulaitoksen osakkailla, jotka ovat käyttäneet mädätettä peltolannoitteena vuonna 2005. Biokaasulaitoksen investointi- ja käyttökustannus riippuu käsiteltävän lietteen määrästä. Käytännössä yksikkökustannus alenee, mitä enemmän lietettä käsitellään. Investoinnin taloudellinen kannattavuus on tyypillisesti mahdollista vain laitoksissa, jotka käsittelevät myös muita, kuin karjatalouden lietteitä. Siten varautuminen hankkeen kaikkiin vaihtoehtoihin tarkoittaa biokaasulaitoksen suunnittelua siten, että laitos voisi vastaanottaa jätteitä, joiden käsittelystä voidaan periä käsittelymaksua. Tämä vaikuttaa lähinnä laitoksen vastaanottaman jätemateriaalin aiheuttamaan hajukuormitukseen, joka tulee huomioida laitoksen hajukaasujen käsittelyvaihtoehtojen tarkastelussa. Hajukaasujen käsittelyvaihtoehtoja ovat mm. biosuodatin, joka voidaan varustaa tehokkaalla esikäsittelyllä tai jälkikäsittelyllä (esimerkiksi happopesuri ammoniakin poistamiseksi), tai johtaa biosuodattimen jälkeiset kaasut biokaasulaitoksen CHP-yksikköön tai kuumavesikattilan polttojärjestelmään. Biokaasu voidaan hyödyntää lämpönä, sähkönä ja lämpönä tai liikennepolttoaineena. Erityisesti sähkö on helposti myytävissä valtakunnan sähköverkkoon, toisaalta lämmön siirtäminen on teknisesti toteuttamiskelpoista vain paikallisina ratkaisuina. Toimivia laitoksia biokaasun hyödyntämiseksi liikennepolttoaineena ei Suomessa vielä ole käytössä. Karjatalouden sisältämä energiamäärä on alhainen verrattuna esimerkiksi elintarviketeollisuuden sivuvirtoihin. Johtuen sekä pienestä energiamäärästä että energian alhaisesta hinnasta, ei energian myynnistä saatavalla tulolla voida biokaasulaitosinvestointi perustella, etenkin jos käsiteltävä materiaali on karjatalouden lietettä. Karjatalouden lietteistä saatava energiamäärä on huomattavasti alhaisempi kuin esimerkiksi linkokuivatun jätevesilietteen, elintarviketeollisuuden sivuvirtojen, tai pelloilla viljeltävän biomassan. Toisaalta biokaasulaitoksen tuottaessa sähköä ja lämpöä, voidaan sikalatoimintojen oma energiantarve kattaa itse tuotetulla energialla ja tällöin energian hintaa voidaan verrata ostohintaan. Myytäessä sähköä valtakunnan verkkoon, ei uusiutuvaa energiaa vielä tänä päivänä tueta kuin 10 %:lla myyntihinnasta (n. 0,4 sent/kwh, sähkön myyntihinta 3,5-4,2 sent/kwh). Tulevaisuudessa uusiutuvasta energiasta tuotetun sähkön arvoa saatetaan arvottaa korkeammaksi, kuin ns. normaalia sähkönhintaa. Tämä on tilanne esimerkiksi Saksassa, jossa valtio tukee biokaasulaitosten tuottamaa sähkönhintaa siten, että sähkön hinta verkkoon myytäessä on 8-18 sent/kwh. Tästä johtuen biokaasulaitoksia on Saksassa noin 3 000 kpl. Kuvassa 5.6 on esitetty periaatekaavio biokaasulaitoksesta ja taulukossa 5.3 laajennusvaihtoehtojen vaikutuksen sikalan infrastruktuuriin lietealtaiden osalta, tarvittavaan lietteen levityspinta-alaan sekä biokaasulaitoksen infrastruktuuriin reaktorin koon ja CHP-yksikön sähkötehon osalta. 52

Kuva 5.6. Periaatekaavio biokaasulaitoksesta Taulukko 5.3. Eri laajennusvaihtojen vaikutukset käsittelyssä (iia: biokaasulaitos) sikalan aine- ja energiataseet. Vaihto Lietettä Varasto Fosfori Pelto pintaala Energiatase Energiatase ehto m 3 /vuosi m 3 ha/vuosi tn/vuosi sähkö MWh/vuosi lämpö MWh/vuosi VE 0, 0+ 7 800 7 800 7 357-408 45 VE 1 13 700 13 700 12 625-550 118 VE 2 16 000 16 000 15 731-804 100 VE 3 80 000 80 000 73 3 656-4 020 500 ii b) Mädäte voidaan myös johtaa jatkokäsittelyyn, joka mahdollistaa etenkin lietteen ravinnetaseen hallinnan. Lietteen peltokäyttöä rajoittaa kaksi pääravinnetta, typpi ja fosfori. Johtamalla anaerobisesti käsitelty liete vedenerotukseen (linko tai muu vastaava mekaaninen vedenerotuslaitteisto), saadaan lietteestä erotettua kaksi ravinnejaetta: fosforipitoinen kuiva-aines, humus, joka vastaa noin 10 % lietteen tilavuusvirrasta ja sisältää noin 90 % lietteen fosforitaseesta, sekä rejektivesi, joka vastaa noin 90 % lietteen tilavuusvirrasta ja sisältää noin 90 % lietteen ammoniumtyppitaseesta ja noin 80 % lietteen kokonaistyppitaseesta. Erotettu vesi voidaan käyttää sellaisenaan peltolannoitteena. Tällöin neste sisältää vähän fosforia (100-200 mg/l, n. 10 g/kg kuiva-ainetta) sekä typpeä noin 3.5 g/l. Typestä lähes kaikki on kasvien käytettävissä olevaa ammoniumtyppeä (NH 4 ). Nesteen sisältämän ammoniumtypen haihtuminen on hallittavissa lämpötilan säädöllä ja ph-arvon säädöllä. Kuvassa 5.7 esitetään biokaasulaitoksen periaatekaavio lietteen vedenerotuksella varustettuna ja taulukossa 5.4 laajennusvaihtoehtojen vaikutuksen sikalan infrastruk- 53

tuuriin lietealtaiden osalta, tarvittavaan lietteen levityspinta-alaan huomioiden sekä typpi että fosfori erillisinä jakeina. Biokaasulaitoksen infrastruktuuriin reaktorin koon ja CHP-yksikön sähkötehon osalta ei lietteen jatkokäsittelyllä ole vaikutusta. Kuva 5.7. Periaatekaavio biokaasulaitoksesta, joka on varustettu käsitellyn lietteen veden erotuksella. Taulukko 5.4. Eri laajennusvaihtojen vaikutukset käsittelyssä (ii b: biokaasulaitos + veden erotus) sikalan aine- ja energiataseisiin. Vaihto Lietettä ehto m 3 /vuosi Neste varasto m 3 Fosfori (kuivaaine) tn/vuosi Pelto pinta-ala ha/vuosi (P) Typpi (neste) tn/vuosi Pelto Energia pinta-ala tase sähkö ha/vuosi MWh/vuosi (N)* Energia tase lämpö MWh/vuosi VE 0, 0+ 7 800 6 300 6 303 22 128-408 45 VE 1 13 700 11 000 11 531 38 226-550 118 VE 2 16 000 12 800 12 622 45 264-804 100 VE 3 80 000 64 000 62 3 108 224 1 318-4 020 500 *levityspinta-alan määrittävänä rajana 170 kg N/ha/vuosi ii c1) Lietteen vedenerotuksessa erotettavaa rejektivettä voidaan myös käsitellä siten, että käsittelyn tavoitteena on typen konsentrointi, jolloin nesteen varastokapasiteetin tarve alenee. Käsittelyssä erotettava puhdistettu vesi voidaan käyttää osin si- 54

kalan pesuvetenä ja muissa prosessivesikohteissa, sekä johtaa vesistöön. Rejektiveden typenpoistovaihtoehtoja ovat haihdutus, käänteisosmoosi, sekä ammoniumtypen strippaus. Käytännössä maailmalta ei löydy kovinkaan montaa täydenmittakaavan laitosta, koska investointi- ja käyttökustannukset ovat jokaisella vaihtoehdolla melko korkeat. Lisäksi referenssien puute tekee epävarmaksi menetelmien todellisen typenpoistotehokkuuden. Haihdutus: käsittelyn tavoitteena on kohotetun lämpötilan avulla erottaa vesimolekyylit alkuperäisestä jätevesifraktiosta. Tuotoksena on puhdistettua vettä, jonka puhtausaste riippuu sekä käsiteltävästä jätevedestä ja sen sisältämistä haihtuvista yhdisteistä, että käsiteltävän vesijakeen konsentrointiasteesta. Mitä enemmän jätevedestä pyritään erottamaan puhdistettua vettä, sitä todennäköisemmin haitta-ainemolekyylit myös alkavat kulkeutua vesimolekyylien mukana ja käsittelyn puhdistustehokkuus heikkenee. Tyypillisesti haihdutusta toteutetaan melko vähäisen lämpötilaeron avulla, mikä parantaa käsittelyn energiantarvetta merkittävästi mutta toisaalta lisää investointikustannusta kasvavan haihdutuspinta-alan kautta. Käänteisosmoosi: käsittelyn tavoitteena on erottaa puoliläpäisevän kalvon avulla vesimolekyylit alkuperäisestä jätevesifraktiosta puhdistettuun jakeeseen. Tuotoksena on erittäin korkealaatuista puhdistettua vettä, jonka puhtausaste riippuu sekä käsiteltävän jäteveden sisältämistä yhdisteistä ja niiden molekyylipainoista, että käsiteltävän vesijakeen konsentrointiasteesta. Tyypillistä käsittelylle on korkea käyttöpaine (15-60 bar) sekä riittävän tehokkaan esikäsittelyn tarve. Käytännössä käänteisosmoosiin johdettava jätevesi ei saa sisältää lainkaan kiintoainesta ja ns. siltti-indeksin tulee olla alle 3. Käänteisosmoosilla päästään erotusasteesta riippuen noin 85-98 % ammoniumtypen poistotehokkuuteen. Ammoniumstrippaus: Käsittelyn tavoitteena on erottaa käsiteltävästä jätevedestä ammoniumtyppi kaasufaasiin johtamalla veteen suuri ilmamäärä. Käsittelyä tehostetaan tyypillisesti kohotetun lämpötilan ja ph-arvon avulla. Kaasufaasiin johdettu ammoniumtyppi konsentroidaan tyypillisesti rikkihappoon, jolloin tuotoksena saadaan ammoniumsulfaattia. Kuvassa 5.8 esitetään biokaasulaitoksen periaatekaavio lietteen vedenerotuksella varustettuna ja taulukossa 5.5 laajennusvaihtoehtojen vaikutuksen sikalan infrastruktuuriin lietealtaiden osalta, tarvittavaan lietteen levityspinta-alaan huomioiden sekä typpi että fosfori erillisinä jakeina. Kuvan 5.7 mukaan jokainen vedenkäsittelyvaihtoehto tuottaa typpipitoista konsentraattiliuosta ja puhdistettua vettä. Odotettu typenpoistotehokkuus on noin 90 %. Konsentraattiliuoksen osuus käsiteltävästä jätevesimäärästä on käsittelyvaihtoehdosta riippumatta tyypillisesti noin 35 %. 55

Kuva 5.8. Periaatekaavio biokaasulaitoksesta, joka on varustettu käsitellyn lietteen veden erotuksella ja rejektiveden käsittelyllä. Taulukko 5.5. Eri laajennusvaihtojen vaikutukset käsittelyssä (ii c1: biokaasulaitos + veden erotus + typen konsentrointi) sikalan aine- ja energiataseisiin. Vaihto Lietettä ehto m 3 /vuosi Neste varasto m 3 Fosfori (kuivaaine) tn/vuosi Pelto pinta-ala ha/vuosi (P) Typpi (neste) tn/vuosi Pelto pinta-ala ha/vuosi (N) Energia tase sähkö MWh/vuosi Energia tase lämpö MWh/vuosi VE 0, 0+ 7 800 2 184 6 303 22 128-439 45 VE 1 13 700 3 836 11 531 38 226-605 118 VE 2 16 000 4 480 12 622 45 264-868 100 VE 3 80 000 22 400 62 3 108 224 1 318-4 340 500 ii c2) Biologinen typenpoisto: Rejektiveden typpeä voidaan poistaa myös biologisesti, mutta tällöin arvokas ravinne muutetaan typpikaasuksi, jota ei voida hyödyntää luonnollisena peltokasvien ravinteena. Tällöin kuitenkin ylimääräistä typpeä voidaan ympäristöä haittaamatta siirtää ilmakehään, ja lisätä nesteen levitysmäärää peltolannoitteena huomattavasti. Biologinen typenpoisto on kaksivaiheinen käsittely, jossa yhdessä vaiheessa rejektiveden sisältämä ammoniumtyppi (NH 4 ) hapetetaan (nitrifioi- 56

daan) nitraattitypeksi (NO 3 ) ja toisessa vaiheessa nitraattityppi pelkistetään (denitrifioidaan) typpikaasuksi (N 2 ). Prosessissa nitrifikaatiovaihe tarvitsee happea ja phsäätökemikaalia kun taas denitrifikaatiovaihe tarvitsee orgaanista hiiltä kuten metanolia. Biologisen typenpoiston poistotehokkuus vaihtelee 70-90 % välillä. Korkean typpikuorman omaavilla vesillä, kuten sikalietteestä peräisin olevalla rejektivedellä, on 70 % typenpoistotehokkuus todennäköisempi kuin 90 % poistoteho. Siten taulukossa 5.6 on käytetty laskennallista typenpoistotehoa 70 % arvioitaessa vaihtoehdon aine- ja energiataseita. Energiankulutukseltaan vaihtoehto vastaa typen konsentrointiin tarvittavaa sähköenergiamäärää. Kuvassa 5.9 on esitetty periaatekaaviosta. Kuva 5.9. Periaatekaavio biokaasulaitoksesta, joka on varustettu käsitellyn lietteen veden erotuksella ja typenpoistolla. 57

Taulukko 5.6. Eri laajennusvaihtojen vaikutukset käsittelyssä (ii c1: biokaasulaitos + veden erotus + typen poisto) sikalan aine- ja energiataseisiin. Vaihto Lietettä ehto m 3 /vuosi Neste varasto m 3 Fosfori (kuivaaine) tn/vuosi Pelto pinta-ala ha/vuosi (P) Typpi (neste) tn/vuosi Pelto pinta-ala ha/vuosi (N) Energia tase sähkö MWh/vuosi Energia tase lämpö MWh/vuosi VE 0, 0+ 7 800 6 630 6 303 7 41-439 45 VE 1 13 700 11 645 11 531 12 72-605 118 VE 2 16 000 13 600 12 622 14 84-868 100 VE 3 80 000 68 000 62 3 108 71 420-4 340 500 ii d) Käytännössä biokaasulaitoksen taloudellinen toteutettavuus edellyttää myös muun biohajoavan jätteen vastaanottamista. Tällöin laitoksen investointi on mahdollista toteuttaa teknisesti mahdollisimman korkealaatuisena, millä on positiivista vaikutusta biokaasulaitoksen ympäristövaikutuksiin. Sikalietteen energiasisältö on verrattain alhainen, mikä heikentää biokaasulaitoksen kokonaistaloutta. Korkeamman kuiva-ainepitoisuuden omaava lisäjätemateriaali (esimerkiksi jätevesiliete) korottaa käsiteltävän aineksen kuiva-ainespitoisuutta, lisäten käsittelyprosessin energiantuottopotentiaalia merkittävästi. Tästä syystä yhtenä vaihtoehtona esitetään myös ii d, jossa sikalietteen lisäksi käsitellään 30 % muuta biohajoavaa ainesta, kuten linkokuivattua jätevesilietettä. Muuta biohajoavaa ainesta käsittelevä biokaasulaitos on yksikköprosessien osalta ylläesitettyjä vaihtoehtoja vastaava, lisämateriaalin vastaanotto vaikuttaa lähinnä laitoksen massataseeseen, reaktorikokoon, ja laitoksen tuottamaan energiamäärään. Taulukossa 5.7 on esitetty ii d mukainen massatase, laitoksen ravinnetase, reaktorikoko ja CHP-yksikön tuottama sähköteho. Ravinteiden osalta tase on vaihtoehdon ii c1 mukainen, eli anaerobisen käsittelyn jälkeen liete johdetaan vedenerotukseen ja erotettu vesi konsentroidaan jatkokäsittelyssä. Taulukko 5.7. Eri laajennusvaihtojen vaikutukset käsittelyssä (ii d: biokaasulaitos + veden erotus + veden käsittely) sikalan aine- ja energiataseisiin. Vaihto Lietettä Neste Fosfori Pelto pinta-ala Typpi Pelto Energia Energia ehto m 3 /vuosi varasto (kuivaaine) (neste) pinta-ala tase sähkö tase läm- ha/vuosi tn/vuosi ha/vuosi MWh/vuosi pö m 3 tn/vuosi (P) (N) MWh/vuosi VE 0, 0+ 11 700 3 276 8 421 33 193 485 1 196 VE 1 21 000 5 880 15 756 59 346 1 062 2 190 VE 2 24 000 6 720 17 864 67 395 1 028 2 460 VE 3 120 000 33 600 86 4 320 336 1 976 5 140 12 300 58

5.6.3. iii) Lietteen separointi eli mekaaninen vedenerotus Lietteen mekaanisen vedenerotuksen tavoitteena on erottaa lietteen kuivaainesfraktio (humus) ja neste erillisiksi jakeiksi. Käsittelyn tuotoksena muodostuu noin 10-15 %-til humusfraktio, jossa on suurin osa lietteen sisältämästä fosforista, sekä nestefraktio, jonka tilavuus on noin 85-90 % alkuperäisestä määrästä ja joka sisältää 60-65 % lietteen typpitaseesta. Käytännössä suurin osa ammoniumtypestä on nesteessä orgaanisen typen ollessa sitoutuneena kuiva-ainekseen. Kumpikin jae voidaan hyödyntää peltolevityksessä, jakeiden erottaminen mahdollistaa tilan ravinnetaseen hallinnan typen ja fosforin osalta; humuksen ollessa korkean kuiva-ainespitoisuuden johdosta ns. lavatavaraa, on sen kuljettaminen huomattavasti märkälietettä kustannustehokkaampaa. Lisäksi vedenerotuksen yhteydessä erityisesti humuksen aiheuttama hajuhaitta on peltolevityksen aikana merkittävästi alhaisempi verrattaessa käsittelemättömän lietteen levityksen aiheuttamaa hajuhaittaan. Käsittely koostuu lietteen esikunnostuksesta (polymeerin lisäys) ja veden erotusvaiheesta. Polymeerin tarve vaihtelee tapauskohtaisesti, tyypillisesti lietteen kunnostuskemikaali lisätään käsiteltävään lietteeseen nesteenä, mikä lisää lietteen kokonaistilavuutta noin 5-10 %. Kuva 5.10. Lietteen vedenerotuksen periaatekuva. Taulukko 5.8. Eri laajennusvaihtojen vaikutukset käsittelyssä (iii: lietteen mekaaninen vedenerotus) sikalan aine- ja energiataseisiin. Vaihto Lietettä ehto m 3 /vuosi Neste varasto m 3 Fosfori (kuivaaine) tn/vuosi Pelto pinta-ala ha/vuosi (P) Typpi (neste) tn/vuosi Pelto Energia pinta-ala tase sähkö ha/vuosi MWh/vuosi (N) Energia tase lämpö MWh/vuosi VE 0, 0+ 7 800 6 864 6 303 24 141-658 -150 VE 1 13 700 12 056 11 531 42 248-989 -225 VE 2 16 000 14 080 12 622 49 290-1 316-300 VE 3 80 000 70 400 62 3 108 246 1 449-6 580-1 500 59

5.6.4. iv) kompostointi Lannan kompostointi on tarkastelussa käsitelty ns. reaktorikompostointina (tunnelitai kaukalokompostointi). Ulkotiloissa tapahtuva aumakompostointi ei ole lannalle teknis- taloudellisen tarkastelun kannalta realistinen vaihtoehto menetelmän vaikean hallittavuuden ja mahdollisten hajuhaittojen johdosta. Käsittelyssä liete sekoitetaan tukiaineksen (esim. turve) kanssa siten, että kompostin kuiva-ainespitoisuus on noin 50-60 %. Käytännössä tämä tarkoittaa tukiaineksen tarpeen olevan noin 3-kertainen suhteessa käsiteltävään lantaan. Kuva 5.11. Kuivakompostoinnin periaatekuva Taulukko 5.9 Eri laajennusvaihtojen vaikutukset käsittelyssä (iv: lietteen kuivakompostointi) sikalan aine- ja energiataseisiin. Vaihto Kompostin ehto määrä* Lietettä m 3 / vuosi Tunneli vaiheen tilavuus** m 3 Jälkikypsytys kentän pinta-ala m 2 (6kk kypsytys 2 m aumoissa) Energia tase sähkö MWh/vuosi Energia tase lämpö MWh/vuosi VE 0, 0+ 7 800 16 400 810 4 100-978 -150 VE 1 13 700 29 000 1 400 7 250-1 555-225 VE 2 16 000 34 000 1 700 8 500-1 980-300 VE 3 80 000 170 000 8 400 42 500-9 900-1 500 *laskettu 1:2 liete:tukiaines 30% massahäviö ** laskettu n. 18 vrk käsittelyajalla 5.6.5. v) Lannan ilmastus eli märkäkompostointi sekä separointi Lannan ilmastuksen tavoitteena on lannan lannoitekäytön hajuhaittojen vähentäminen. Ilmastusta voidaan hallita lietealtaan lämpötilan mukaan siten, ettei liete kuumene liikaa (ns. autotermofiilinen reaktio), vaan lisättävä happi rajoittaa mikroorganismien kasvua ja reaktioita siten, että prosessin lämpötila jää noin 30 C:een. Prosessissa lannan kuiva-ainespitoisuus alenee ilmastuksen tehosta riippuen noin 30-60

50 %. Teknisesti lannan ilmastus on käsittelyvaihtoehdoista todennäköisesti helpoiten toteuttavissa, jota voidaan rakentaa vaiheittain uusien sikalayksiköiden tuoman lisätarpeen mukaan. Käsittelyn täydentäminen veden erotuksella mahdollistaa myös fosforipitoisen humuksen ja typpipitoisen nesteen erottamisen toisistaan, jolloin tila voi toteuttaa täsmälannoitusta ja kuljettaa kuivattua lietettä taloudellisemmin suurellekin peltopinta-alalle. Kuvassa 5.12 on esitetty ilmastuksen periaatekuva. Taulukossa 5.10 on esitetty ilmastuksen ja veden erotuksen yhteisvaikutuksena muodostuvat ravinnetaseet ja niiden tarvitsema peltopinta-ala. Kuva 5.12. Lannan ilmastuksen periaatekuva Taulukko 5.10. Eri laajennusvaihtojen vaikutukset käsittelyssä (v: lannan ilmastus ja separointi) sikalan aine- ja energiataseisiin. Vaihto ehto Lietettä m 3 /vuosi Pelto pinta-ala Neste Fosfori Typpi Pelto Energia varasto (kuivaaine) ha/vuosi tn/vuosi ha/vuosi MWh/vuosi (neste) pinta-ala tase sähkö m 3 tn/vuosi(p) (N) VE 0, 0+ 7 800 6 864 6 303 24 141-650 -150 VE 1 13 700 12 056 11 531 42 248-975 -225 VE 2 16 000 14 080 12 622 49 290-1 300-300 VE 3 80 000 70 400 62 3 108 246 1 449-6 501-1 500 Energia tase lämpö MWh/vuosi 5.6.6. vi) Lietteen poltto Lietteen polttamisen tavoitteena on vähentää erityisesti lietteen määrää, polttamalla liete tuhkaksi. Tuhkassa on lietteen sisältämä fosfori tallella. Lietteen polttaminen on kuitenkin nykyisen lainsäädännön mukaan jätteenpolttoa, mikä edellyttää suurta investointia prosessin seurannan ja tavoitteiden toteuttamiseksi. Käsittelykustannuksiltaan jätteen polttaminen on biologisiin menetelmiin verrattuna liian kallista, jotta se olisi realistinen vaihtoehto muihin menetelmiin verrattuna. 61

5.6.7. vii) Vaihtoehtoiset lannankäsittelymenetelmät Lietteen käsittelyn ratkaisemiseksi tutkitaan ja kehitetään useissa paikoissa erityyppisiä vaihtoehtoja. Lietteenkäsittelyn vaihtoehtoina on mm. mikrobiologiset menetelmät ja kemiallinen stabilointi. Mikrobiologisia menetelmiä on kehittänyt mm. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT). MTT:n kehittämässä lietteen käsittelymenetelmässä on kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa raakaan sikalasta tai navetasta tulevaan lietteeseen sekoitetaan mikrobeja, jotka hajottavat lietettä. Lietteen käsittely tapahtuu useassa vaiheessa, eri säiliöissä, joista osassa prosessi tapahtuu ilman happea anaerobisesti ja osassa liete ilmastuu. Prosessin aikana liete tulee hajuttomaksi ja sakeakin liete muuttuu nestemäiseksi. Osa lietteen humuksesta muuttuu samalla hiilidioksidiksi. Siinä liuoksesta haihdutetaan aluksi ammoniakki pois kylmätislaamalla. Toisessa vaiheessa ammoniakin haihtumista helpotetaan lisäämällä liuokseen muurauskalkkia, joka nostaa ph:ta ja edistää ammoniakin haihtumista. Erotettu ammoniakki voidaan sitoa veteen tai happoon ja kerätä omaan säiliöönsä käytettäväksi esimerkiksi typpilannoitteena. Kun ammoniakki on poistettu, liuokseen lisätään pieni määrä ferrisulfaattia, joka saostaa löysästi lietteessä olevan fosforin. Löysä saostus tarkoittaa, että fosfori on silloin helposti kasvien käytettävissä ja säiliön pohjalle saostunut fosfori voidaan levittää pellolle. Fosforin saostusta tehostetaan alumiinisulfaatilla. (Käytännön Maamies 2005). Lietteen kemiallinen käsittely on mahdollista toteuttaa esimerkiksi Kemiran kehittämällä Kemicond-menetelmällä. Prosessissa liete kuivataan linkokuivauksella. Ennen kuivausta lietteen ph lasketaan rikkihapolla neljään. Metallisuolat kuten rautafosfaatit ja -hydroksidit liukenevat ja lietteen vettä pidättävä geelimäinen rakenne hajoaa. Voimakkaasti hapettavalla vetyperoksidilla liukoinen ferrorauta hapetetaan ferriraudaksi. Liukoiset fosfaatti-ionit saostuvat uudelleen ferrifosfaattina, mikä parantaa lietteen kuivattavuutta. Hapettavassa ympäristössä geelimäinen rakenne hajoaa edelleen ja lietteestä vapautuu vettä. Kemicond-käsitelty liete voidaan kuivata ruuvipuristimella, lingolla, suotonauha- tai kammiopuristimella. Kemicond pienentää käsitellyn lietteen tilavuutta 25-50 % käsittelemättömään lietteeseen verrattuna. Tämä johtuu lietteen parantuneista kuivaantumisominaisuuksista ja vähentyneestä kiintoainespitoisuudesta. Rejektin laatu on hyvä, koska sen fosfori- ja kiintoainepitoisuudet ovat matalat. Hapettavassa ympäristössä liete desinfioituu; salmonella ja muut mikro-organismit kuolevat. Lietteen haju vähenee, kun rikkiyhdisteet hapettuvat ja biologinen toiminta estyy. 62

6. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TOTEUTUS 6.1. Vaikutusalueiden rajaus Hankkeella on välittömiä vaikutuksia sen lähialueelle. Yhteysviranomaisen lausunnossa esitetyn mukaisesti välittömien vaikutusten alueeksi määriteltiin sikalan hajupäästöjen leviämisalue, joka on esitetty kuvassa 6.1. Hajujen leviämisalue määriteltiin matemaattisen laskentamallin avulla käyttämällä lähtöarvoina Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmän olfaktometrisiä hajunmittaustuloksia. Vaikutusalueiden rajaukset ovat tyynellä ilmalla esiintyvän mahdollisen havaittavan hajun mukaisia havaintoetäisyyksiä sikalarakennuksista. Laskennassa vuodenajalla on vaikutusta tuloksiin, kuvassa esitetyt etäisyydet hajulähteistä on laskettu kesäaikana, jolloin hajuvaikutus leviää laajemmalle, kuin talvella, keväällä tai syksyllä. Menetelmä, ja hajupäästömittausten toteutus on kuvattu tarkemmin kappaleessa 7.1. Arvioitavat lähialueen ympäristövaikutukset tutkittiin pääasiassa kuvattua lähivaikutusaluetta laajemmalla alueella. Lisäksi kuvassa esitetään Lounais-Suomen ympäristökeskuksen määrittelemä 1 kilometrin vaikutusalue metsäkeskuksen sikarakennuksista. 63

Kuva 6.1. Vaikutusalueen rajaukset eri laajennusvaihtoehtojen mukaisesti. 64

Hankkeen sijainti Kuva 6.2. Hankkeen välillisten vaikutusten aluerajaus. Välilliset vaikutukset ulottuvat kuntiin, joissa sijaitseville pelloille voidaan tulevaisuudessa levittää lantaa. Kyseisiä kuntia ovat: Rusko, Vahto, Turku, Lieto, Kaarina, Aura, Pöytyä, Mellilä, Loimaa, Raisio, Naantali, Masku, Lemu, Askainen, Mietoinen, Nousiainen, Mynämäki, Piikkiö, Paimio ja Tarvasjoki. (Kuva: Smilehouse Oy, WM-Data, Genimap Oy) 6.2. Arvioitujen vaikutusten rajaus Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä keskitytään yleisesti seuraaviin kysymyksiin ja rajauksiin: - Tarkasteltavan hankkeen toteuttamisvaihtoehtojen rajaus - Ympäristön nykytilan kuvaaminen - Hankkeen toteuttamisen ja käytön aikaisten vaikutusten arviointi - Toteuttamisvaihtoehtojen vertailu sekä toteuttamatta jättämisen vaikutusten arviointi - Haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuuksien selvittäminen - Hankkeen vaikutusten seurantaohjelmaehdotuksen laatiminen - Hankkeen vaikutuspiirissä olevien tahojen kuuleminen Ympäristönvaikutusten arviointimenettely perustuu YVA-lain ja asetuksen edellyttämiin vaatimuksiin. Lain ja asetuksen mukaisesti arvioinnissa tulee ensisijaisesti arvioida seuraavat vaikutukset: - Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen 65