METSÄKAURIS METSÄTALOUDESSA

Toni Haapakorpi METSÄKAURIS METSÄTALOUDESSA Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Huhtikuu 2006

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 6.4.2006 Tekijä Toni Haapakorpi Koulutusohjelma ja suuntautuminen Metsätalouden koulutusohjelma Metsä- ja puutalouden markkinointi Nimeke Metsäkauris metsätaloudessa Tiivistelmä Tutkin työssäni metsätoimihenkilöiden suhtautumista metsäkauriiseen Uudenmaan ja Pohjois-Savon riistanhoitopiirien alueella. Tutkimuksen kohteena olivat metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten toimihenkilöt. Tutkimuksen tieto hankittiin kirjekyselyllä. Kyselyitä lähetettiin 130 kpl. Kyseelyyn vastasi 92 metsätoimihenkilöä eli 71 %. Vastaajien keski-ikä oli 43 vuotta. Vastaajista naisia oli 8 %. Metsätoimihenkilöt ovat havainneet metsäkauriin aiheutamia tuhoja lähinnä kuusen taimikoissa. Pohjois-Savossa ja Uudellamaalla mielipiteet metsäkauriista jakautuivat tasaisesti myönteisiin ja kielteisiin. Tulevaisuudessa lisätietoa halutaan metsäkauriin vaikutuksesta metsätalouteen esimerkiksi, luennoitsijan kautta. Metsäkauriskantaa ei saa päästää liian suureksi, etteivät tuhot metsätaloudessa kasva liian suureksi. Toisaalta halutaan kannan olevan tarpeeksi suuri, jotta metsäkaurista voitaisiin metsästää. Ilveksiä tulisi metsästää enemmän, jotta kanta voisi levittäytyä laajemmalle. Tulevaisuudessa täytyy metsätoimihenkilöille tuoda lisää tietoa metsäkauriista, jotta mahdolliset epäluulot ja käsitykset selkeytyisivät. Asiasanat (avainsanat) Carpreolus Capreolus = metsäkauris Sivumäärä Kieli URN:NBN:fi:mamkopinn200610239 28 s. + liitt.3 Suomi Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Timo Antero Leinonen Opinnäytetyön toimeksiantaja Pohjois-Savon riistanhoitopiiri Uudenmaan riistanhoitopiiri

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis April 6, 2004 Author Toni Haapakorpi Degree programme and option Degree Programme in Forestry Forest Product Marketing Name of the bachelor's thesis Roe deer in forestry Abstract The aim of this thesis was to clarify what were the forest official s attitudes towards roe deer in the Pohjois-Savo and the Uudenmaa game district areas. The questionnaires were sent to the forest officials in the forest centers and associations of forest owners. 130 questionnaires were sent. Of which 71 percent came back and that is why the study is reliable. The average age of the respondents was 43 years. The opinions about roe-deer are divided equally into positive and negative ones. The forest officials thought that roe deer was interesting animal but they were scared for young stands if the populations grow too much. In the future it might be good if the forest officials receive more information about roe deer, especially roe deer s effects on forestry. Subject headings, (keywords) Capreolus Capreolus = Roe deer Pages Language URN 28 p. + app. 3 p. Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn200610239 Remarks, notes on appendices. Tutor Timo Antero Leinonen Employer of the bachelor's thesis Pohjois-Savo game district Uusimaa game district

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 HISTORIA SUOMESSA... 1 2.1 Metsäkauriin tulo Suomeen... 1 2.2 Siirtoistutukset... 2 3 LAJIKUVAUS... 3 3.1 Hirvieläimet... 3 3.2 Elintavat... 4 3.3 Tuntomerkit... 4 3.4 Sarvet ja ääntely... 5 3.5 Iän määritys... 5 4 LEVINNEISYYS... 6 5 RAVINTO... 8 6 LISÄÄNTYMINEN... 8 7 METSÄKAURIIN AIHEUTTAMAT TUHOT... 9 7.1 Vahingot metsätaloudessa... 9 7.2 Metsäkauriin aiheuttamien tuhojen torjunta... 9 7.3 Ruokinta... 10 8 METSÄKAURIIN METSÄSTYS... 11 8.1 Metsästys ajat ja aseet... 11 8.2 Saalismäärät... 12 8.3 Metsästysmuodot... 12 8.3.1 Hiivintämetsästys... 12 8.3.2 Houkutteleminen... 13 8.3.3 Vahtiminen... 14 8.3.4 Ajavalla koiralla metsästys... 14 8.3.5 Karkotus, - painostus ja ajoketjumetsästys... 16

9 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 16 9.1 Tutkimuksen menetelmät ja tavoitteet... 16 9.2 Tutkimuksen luotettavuus... 17 10 TUTKIMUKSEN TULOKSET... 17 10.1 Vastanneiden taustatiedot... 17 10.2 Tiedon saanti metsäkauriista... 19 10.3 Metsäkaurishavainnot... 21 10.4 Vapaamuotoiset kommentit... 23 11 POHDINTA... 24 LÄHTEET... 27 LIITTEET... 29 1 Saatekirje... 29 2 Kyselylomake... 30

1 JOHDANTO 1 Metsäkauriskanta (Capreolus Capreolus) on lisääntynyt maassamme viimevuosina. Kauriita tavataan nykyään yhä idemmässä ja pohjoisemmassa. Metsäkauris on varsin uusi tulokas luonnossamme ja siten kiinnostava. Uuden lajin ilmaantuessa ihmisten elinympäristöön on mielipide innostunut ja kiinnostunut. Ihmisillä on tietynlainen mielikuva metsäkauriista, joka ei aina perustu tosiasioihin. Metsäkauriiden lisääntyminen tuo mukanaan myös ongelmia, joita ei heti havaita. Riistakannan pitäminen kohtuullisena on tärkeää noiden ongelmien välttämiseksi. Valitsin aiheeksi metsäkauriin, koska haluan valottaa perustietoja eläimestä. Selvitän metsäkauriin historiaa Suomessa sekä mahdollisia lajin aiheuttamia ongelmia ja positiivisia puolia. Kiinnostukseni heräsi nähdessäni metsäkauriita kotiseudullani Lapinlahdella pari vuotta sitten. Työssäni tutkin metsätoimihenkilöiden suhtautumista metsäkauriiseen. Tutkimuksen kohteena ovat Uudenmaan suomenkielisen alueen ja Pohjois-Savon metsätoimihenkilöt metsäkeskuksissa ja metsänhoitoyhdistyksissä. Pohjois-Savossa laji on vielä suhteellisen uusi tuttavuus. Uudellamaalla laji on tutumpi ja kanta suurempi. Tutkimuksessa ilmenee, onko Uudenmaan ja Pohjois-Savon metsätoimihenkilöiden suhtautumisessa metsäkauriiseen eroja. Tutkimuksessa selviää myös pitävätkö he metsäkauriskantaa sopivan suuruisena nykyisellään, mistä he ovat saaneet tietoa metsäkauriista ja haluavatko he siitä enemmän tietoa. Selvitän myös onko metsätoimihenkilöillä havaintoja metsäkauriista ja sen aiheuttamista metsätuhoista, ja onko metsäkauris heidän mielestään uhka metsätaloudelle. 2 HISTORIA SUOMESSA 2.1 Metsäkauriin tulo Suomeen Metsäkauriskanta hävisi Suomesta 1700- luvulla melkein sukupuuttoon valvomattoman metsästyksen vuoksi. Metsästys kuului osana ihmisten ruuan hankintaan. Kauriskanta elpyi, kun tilojen omistajat alkoivat kieltää metsästyksen maillaan. Ruotsin etelä-osista alkoi aluksi varsin pienestä kannasta levittäytyä kauriita Norjaan ja kohti

2 pohjoista. Suomeen metsäkauris tuli Ruotsista 1900-luvun alussa. Metsäkauris oli levinnyt Jäämerelle asti sekä Norjaan 1980-luvun alussa. Pohjois-Ruotsin kautta kauris levisi myös Manner-Suomeen. Aiemmin kauriita oli ollut vain Ahvenanmaalla. Karjalankannaksen kautta saapui kauriita Etelä-Suomeen. Keväällä 2002 Manner- Suomessa kauriita oli jo yli 10 000 kappaletta. (Cederlund & Klaesson 2002, 8.) Nykyään metsäkauriiden määrä Manner-Suomessa on arviolta 12 000 15 000 yksilöä (Finlex 2004). Viime vuosina on kyseenalaistettu metsäkauriiden olemassaolo Suomessa ja Ahvenanmaalla ennen vuotta 1900. Metsäkauriin olemassaolosta Ahvenanmaalla ja Manner-Suomessa tuolloin on kuitenkin todisteita runsaasti. Sana Tarvas on kuulunut Suomenkieleen jo kauan sitten. ( Kairikko 2005b, 22 23.) Pronssikautiselta asuinpaikalta Askolasta on löydetty metsäkauriin luu. Luulöytöjä ei ole paljon, koska maaperässämme luut eivät säily hyvin. Vanhoissa pöytäkirjoissa 1500- luvulta on mainintoja tuomioista metsäkauriin luvattomista metsästyksistä Ahvenanmaalla. Vuonna 1552 kruununmetsästäjä Sven tappoi 136 metsäkaurista Ahvenanmaalla, joten kannan on täytynyt olla suuri. 1600-luvun alussa metsäkauriita kuljetettiin Ahvenanmaalle Kustaa II Adolfin toimesta. Eli kanta on ollut pieni tuohon aikaan. Metsäkauriiden siirrot Ahvenanmaalle eivät elvyttäneet kantaa, vaan se hävisi tai sitä ei metsästetty merkittävästi. Kauriit vähenivät myös Suomen lähialueilla ja vuonna 1830 kauriita oli vain muutamia yksilöitä eteläosassa Ruotsia. Suojelun ja hoitotoimenpiteiden ansiosta kanta alkoi kuitenkin kasvaa Ruotsissa. (Kairikko 2005b, 22 23.) 2.2 Siirtoistutukset Suomeen tuotiin kauriita ensimmäisen kerran vuonna 1863, jolloin Venäjän keisari tuli niitä metsästämään. 1900-luvulla kauriita havaittiin ensimmäisen kerran Ruokolahdella vuonna 1912. Metsäkauriita tuli itärajan yli yksittäisiä yksilöitä, joista ei kuitenkaan muodostunut pysyvää kantaa. Kauriit joutuivat ilvesten ja muiden petoeläinten surmaamiksi. Ensimmäinen siirtoyritys sotien jälkeen tehtiin vuonna 1955 Kytäjän kartanon maille. Metsäkauriita tuotiin aluksi 4 kappaletta. Siirto kuitenkin epäonnistui, koska ilvekset tappoivat niistä kolme. 1970-luvun alussa metsäkauriita istutettiin Inkoon saarelle, kolme kappaletta tuotiin Ruotsista ja kolme Ahvenanmaalta. Sieltä osa

3 kauriista siirrettiin mantereelle, mutta niistäkään ei syntynyt pysyvää kantaa. Vuonna 1975 tuotiin Lapista kaksi kaurista ja Ahvenanmaalta kolme lisää tarhattavaksi Perniöön. Ne laskettiin vapaaksi vuoden kuluttua. Niistäkään ei onnistunut muodostumaan pysyvää kantaa. (Kairikko 2005b, 23.) Pohjois-Suomeen metsäkauriita tuli Torniojoen yli Ruotsista. Ensimmäisiä havaintoja tehtiin 1930-luvulla. Koirat sekä kauriiden ampuminen verottivat kuitenkin lukumäärää. Metsäkaurishan ei ollut rauhoitettu eläin. 1950-luvulla Torniojokilaaksoon oli muodostunut jo pieni pysyvä metsäkauriskanta. Kanta oli 1990-luvun alussa jo niin suuri, että pyyntilupia alettiin myöntää. Siirtoistutuksia alettiin tehdä suuremmassa määrin vuonna 1985. Vuoteen 1993 mennessä oli Etelä-Suomen alueelle siirretty 167 eläintä. Siirrot tehtiin Ahvenanmaalta ja Lapista sekä laskettiin vapauteen eläintarhoista. Pysyvä metsäkauriskanta Etelä-Suomessa syntyi näistä siirtoistutuksista. Viime vuosina metsäkauriita on siirretty paikkakunnalta toiselle Etelä-Suomessa, joilla on vahvistettu kantaa siellä missä se on ollut pieni. (Kairikko 2005b, 23.) 3 LAJIKUVAUS 3.1 Hirvieläimet Hirvieläimet asustavat laajoilla alueilla maapallolla. Niitä esiintyy trooppisilta alueilta aina pohjoisen tundralle asti. Eniten hirvieläinlajeja on Aasiassa. Niitä elää myös Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa sekä Etelä-Amerikassa. Hirvieläimiä on neljäkymmentä eri lajia, jotka kuuluvat pariinkymmeneen eri sukuun. Heimoilla on neljä eri alalajia: Varsinaiset hirvet (Odocoilein), jalohirvet (Cervinae), Muntjakit (Muntiacinae) ja myskihirvet (Moshinae). Hirvieläimistä Suomessa asustavat hirvi, valkohäntäpeura, kuusipeura, poro ja metsäpeura (peuran alalajeja) ja metsäkauris. Metsäkauriskantaa on tuettu istutuksilla. Valkohäntäpeura ja kuusipeura ovat alun perin lähtöisin istutuksista. Itärajan taakse kannakselle on istutettu japaninpeuroja, mutta niitä ei tiettävästi ole tullut Suomen puolelle. Ahvenanmaalla eli keskiajalla istutettu saksanhirvikanta. (Koivisto 1984, 278.) Hirvieläimet pudottavat sarvensa kerran vuodessa. Uroksilla on sarvet. Peuroilla ja poroilla naaraillakin voi olla sarvet. Hirvieläinten ruuansulatusjärjestelmä on neliosai-

4 nen. Ruoka hienonnetaan suussa, jonka jälkeen seuraa sulatus ja märehtiminen. Hirvieläinten hammaskalusto on tyypillinen märehtijöille. Ne ovat soveltuneet hyvin kasviravinnon syömiseen. Etuhampaita ei ole kuin alaleuassa. Poskihampaat ovat ylä- ja alapuolella. Ravintona hirvieläimet käyttävät heiniä, puiden ja pensaiden lehtiä sekä oksia. Talvella metsäkauriit syövät lisäksi jäkälää. Hirvieläimet ovat petoeläinten saalista. Niillä on kuitenkin hyvä kuulo ja hajuaisti, joiden avulla ne pystyvät mahdollisuuksien mukaan välttelemään petoja. (Koivisto 1984, 278.) 3.2 Elintavat Hirvieläimet elävät metsissä tai metsien välittömässä läheisyydessä. Eräät peuralajit elävät avomaastossa, esimerkiksi tunturipeura. (Koivisto 1984, 278.) Metsäkaurisnaaraalla ja vasalla on tiivis suhde. Muuten kauriit viihtyvät pienissä ryhmissä tai yksin. Varsinkin kesäisin kauriit ovat levittäytyneet laajalle alueelle ja niitä voi nähdä yksin ruokailemassa. Talvisin kauriita voi olla samassa laumassa paljonkin, jos alueella on tarjolla paljon ravintoa. Joukko on kuitenkin melko löyhä. Hirvieläimillä ei yleensä ole reviirejä. Metsäkauris on tässä mielessä poikkeus. Metsäkaurispukki puolustaa reviiriään omiin nimiinsä muita pukkeja vastaan. Reviirinsä pukit rajaavat keväisin hankaamalla sarviaan puihin. Toiset metsäkaurispukit pysyttelevät pitkiäkin aikoja muutaman hehtaarin alueella. Toiset liikkuvat laajemmilla alueilla. (Cederlund & Klaesson 2002, 14 17.) Reviirien keskikoko on noin 50 hehtaaria. Missä kanta on tiheämpi, eivät reviirit ole kuin 10 15 hehtaaria. Urokset perustavat reviirinsä kevään ja alkukesän aikana. (Kairikko 2005b, 19.) 3.3 Tuntomerkit Metsäkauris on Suomessa esiintyvistä hirvieläimistä kooltaan pienin. Se painaa 15 35 kg, pituus on 90 130 cm ja säkäkorkeus 65 75 cm. Väri on punaruskea sekä talvella kellertävän harmaa. Vasalla on nuorena selässä täpliä. Peräpeili on valkea ja se ulottuu reisien takasivuille. (Kankaanpää ym. 1990, 38.) Sukupuolen tunnistaa varmimmin peräpeilistä. Naaraalla on peräpeilin alaosassa viistoon sojottava tupsu, jonka voi erottaa sivulta päinkin (kuva 3). (Kairikko 2005a, 20.) Metsäkauris kuuluu sorkkaeläimiin

(kuva 1.) (Artiodactyla), jotka ovat tieteellisen luokituksen lahko nisäkkäille (Mammalia). (Wikipedia 2005.) 5 KUVA 1. Metsäkauriin jälki 3.4 Sarvet ja ääntely Uroskauriilla on sarvet (kuva 2). Ne putoavat joulu- tammikuun vaihteen aikoihin. Uudet sarvet ovat kehittyneet kokonaana keväällä huhti-toukokuussa. (Kairikko 2005, 19.) Sarvet alkavat kehittyä kauriille yleensä noin yhden vuoden ikäisenä. Sarvet ovat vuosi vuodelta suuremmat. Kauriin ollessa 6-7 vuotias, alkaa sarvien koko pienentyä vuosittain. Sarvien kokoon vaikuttavat ravinto, elinympäristö, ikä, perimä ja eläimen kunto. Sarvissa on yleensä kolme piikkiä, mutta joskus esiintyy erimuotoisiakin. Niihin syynä voi olla kauriin kasvuvaiheen aikana sattunut vaurioituminen, perimä tai hormonaalinen muutos, joka voi johtua sairaudesta. (Kairikko 2005f, 31.) Metsäkauriin ääntely muistuttaa hieman koiran haukuntaa, mutta on matalampi. Ne ääntelevät yleensä, kun tuntevat itsensä uhatuksi. Vasat ääntelevät matalaa vihellystä muistuttavalla äänellä. Naaras voi kiima-aikana äännellä kolmiäänistä vihellystä muistuttavalla tavalla. (Kairikko 2005b, 19.) 3.5 Iän määritys Metsäkauriin iän määritys tehdään hampaita tutkimalla. Nuorella vasalla on viisi poskihammasta, joista maitohampaita ovat kolme ensimmäistä. Vuoden ikäisenä hampaat ovat pysyviä sekä kuudes hammas puhkeaa. Näiden lisäksi aikuisella on kolme etuhammasta kummallakin leuanpuoliskolla. Hampaat kuluvat kauriiden ikääntyessä,

joten niistäkin voidaan arvioida eläimen ikää. Myös kauriin koosta voidaan päätellä ikää. (Kairikko 2005b, 20.) 6 KUVA 2. Metsäkaurispukki. KUVA 3. Metsäkaurisnaaras. 4 LEVINNEISYYS Metsäkauris on Suomessa levinnyt luontaisesti ja siirtoistutusten avulla. Sen kanta on voimakkaassa kasvussa. Sitä tavataan satunnaisesti myös runsaslumisilla alueilla Itäja Pohjois-Suomessa. Nykyisin sitä tavataan lähes kaikkialla Suomessa. Eniten sitä tavataan Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Hämeen riistanhoitopiirien alueilla. (Ruusila ym. 2003, 42 43.) Suomessa elävä metsäkaurislaji (Capreolus Capreolus) asustaa koko Euroopassa paitsi Pohjois-Skandinaviassa ja Islannissa (Kairikko 2005b, 21). Metsäkauriit ovat pienelle asumisalueelleen uskollisia. Kauriit leviävät kuitenkin nopeasti laajoille alueille. Nuoret yksilöt jätetään pois suurista populaatioista, jolloin ne lähtevät vaeltamaan jopa satojen kilometrien päähän etsimään asuinaluetta. Sopivan elinympäristön löydyttyä saattaa paikalle syntyä uusi metsäkauriskanta. Leviämiseen vaikuttaa myös ilvesten lukumäärä. Irtokoirat tappavat myös metsäkauriita. Leviämiseen vaikuttavat kilpailu ravinnosta valkohäntäpeuran kanssa ja Suomen tiettyjen osien lumisuus (Helle 1984, 306.)

7 Ilvekset, ketut, sudet ja irrallaan olevat koirat verottavat metsäkauriskantaa. Ilvesten suuri määrä on uhka paikallisille metsäkauriskannoille Pohjois-Savossa. Ilvekset ovat hakeutuneet ruokintapaikkojen lähelle, josta metsäkauriit ovat helppoa saalista niille. Pohjois-Savossa myös sudet ovat tappaneet kauriita, varsinkin alueen pohjoisosassa. Joissakin tapauksissa myös koirat ovat tappaneet metsäkauriita. Esimerkkinä seuraava tapaus Kiuruvedeltä: Kiuruveden Koivujärvellä oli sekarotuinen koira tappanut metsäkauriin. Koiran omistaja on epäiltynä metsästysrikoksesta. Koiran omistaja on vastuussa koirastaan eivätkä koirat saa häiritä tai vahingoittaa rauhoitettuja eläimiä metsästysaikanakaan. Metsäkauris on tapahtumahetkellä ollut rauhoitettu. Metsäkauriin arvo on maa- ja metsätalousministeriön mukaan 355 euroa. Metsäkauriiden on vaikea liikkua paksussa lumihangessa ja koirat tavoittavat ne helposti. (Kesonen 2006, 8.) Metsäkauriskanta on levittäytynyt Itä-Suomeen viime vuosina nopeasti. Viime aikoina on metsäkauriiden määrä esimerkiksi Juankoskella romahtanut puoleen ilvesten ansiosta. Joissakin paikoissa ilvekset ovat tappaneet kaikki kauriit. Metsästysseurat Tuusniemella ovat hoitaneet ja ruokkineet metsäkauriita kymmenen vuoden ajan. Sinä aikana metsäkaurissaalista on tullut seitsemän vasaa ja yksi aikuinen. Metsäkauriskanta ei kestä suurempaa verotusta, koska ilvekset ovat verottaneet oman osuutensa. Kanta olisi suurempi, jos ilveksiä saisi metsästää aktiivisemmin. Juankosken riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Tauno Laitinen toteaa ilveksen pyyntiluvista tulisi voida päättää riistanhoitopiireissä. Vielä on sellaisia ruokintapaikkoja, joita ilvekset eivät ole löytäneet. Tuskin menee pitkää aikaa kunnes ne keksivät sen ja verottavat paikalla olevia kauriita. Kauriiden määrä voi olla nousussa Itä-Suomessa, mutta parin vuoden päästä koittaa metsäkauriiden tuho nykymenolla. Jänisten ja kauriiden kuoltua nälkäiset ilvekset siirtyvät lähemmäs asutuksia. (Pöri 2006, 14.) Riistanhoitoyhdistykset tutkivat metsäkauriin levinneisyyttä. Levinneisyysalueen ollessa riistanhoitoyhdistyksen alueella alle 25 % pinta-alasta, on levinneisyys satunnaista. Metsäkaurista esiintyy vähemmän idässä ja pohjoisessa runsaslumisilla alueilla. Metsäkauriin jälkitiheydet on selvitetty riistakolmiolaskennalla. Suomessa on noin 1600 riistakolmiota, joiden avulla metsästäjäin keskusjärjestö ja riista- ja kalataloudentutkimuslaitos seuraa riistakannan vaihteluja. Havainnot kirjataan nisäkäslajien lumijäljistä. Jälkitiheysindeksi saadaan laskemalla kuinka paljon jälkiä on 50x50 km:n

ruuduissa (jälkiä/10 km/vrk). Jälkitiheys on ollut 15 % korkeampi kuin edellisessä laskennassa talvella 2003. (Riistan- ja kalantutkimuslaitos 2004.) 8 5 RAVINTO Metsäkauris syö kesällä heiniä ja ruohoja. Kauris valitsee tarkasti ravintonsa. Sille kelpaa vain maittavimmat, helposti sulavat ja terveellisimmät kasvit ja kasvinosat. Keväällä se voi syödä pelkästään valkovuokkoja. Kesällä sille kelpaa parhaiten esimerkiksi mesiangervot, maitohorsmat ja vadelmat. Pienen kokonsa vuoksi kauris ei voi syödä kerralla suuria määriä. Kauris syö noin 700 800 grammaa vuorokaudessa kesäaikaan. (Luoma 2004a, 52 54.) Syksyllä ja talvella ovat varpukasvit pääravinnonlähde. Talvella ravinnon hankinta vaikeutuu ja ruokavalio yksipuolistuu. Talvinen ravinnontarve on noin 500 grammaa vuorokaudessa. Se koostuu varpujen lisäksi sienistä, naavasta, luposta ja jäkälistä. Runsas lumipeite vaikeuttaa kauriin ravinnon saantia. Lumipeitteen ollessa yli 0,5 m on kauriin siirryttävä syömään havupuitten alaoksia. Kauris ei muuten suosi havupuita ravintonaan niiden huonon sulavuuden vuoksi. Talvella ja kesällä kauriit syövät lehtipuiden versoja. Varsinkin haapa, tuomi, leppä, pihlaja sekä koivu ja paju kelpaavat. Pihlajanmarjat kuuluvat myös kauriin ravintoon. (Luoma 2004a, 52 54.) Talviruokinta on tärkeää talvisin. Riistapelloilla kasvatetaan rehurapsia, jota kauris mielellään syö. Talven edettyä ruokinta paikkoja voidaan lisätä. Vihannekset, juurekset ja viljat maistuvat kauriille. (Luoma 2004a 52 54.) 6 LISÄÄNTYMINEN Metsäkauriit lisääntyvät touko-kesäkuussa. Metsäkaurisnaarailla on viivästynyt sikiönkehitys. Kiima-aika on edellisvuoden heinä-elokuussa. Sikiön kehitys alkaa joulukuussa. Kerralla syntyy kaksi-kolme vasaa. Uroksilla voi olla kesäaikana reviirejä. (Kankaanpää ym. 1990, 38.) Toisena elinvuotenaan naaras tineytyy yleensä ensimmäisen kerran. Parhaimmassa vasojen saamisiässä naaras on 4-6 vuoden iässä.

9 Metsäkauriit ovat moniavioisia, kuten muutkin hirvieläimet. Haaremeja ei ole, vaikka laumat ovat yhden uroksen hallinnassa. Urokset hankaavat päätään puihin ja pensaisiin kiima-aikana. Otsassa on hajurauhasia, joilla ne merkitsevät elinympäristönsä. (Helle 1984, 38.) 7 METSÄKAURIIN AIHEUTTAMAT TUHOT Metsäkauris tuhot ovat vähäisiä Suomessa. Kanta on jo paikoittain niin suuri, että suuremmat vahingot olisivat tulleet jo ilmi. Vahinkoja kauriit aiheuttavat taimikoissa, pelloilla ja liikenteessä. (Nurmi 2002, 14 15.) 7.1 Vahingot metsätaloudessa Luoma (2004b, 52) määrittelee metsäkauris tilanteen seuraavasti metsäkauris on vielä verrattain vieras riistaeläin ja sen tekemät vahingot outoja. Metsäkauriit aiheuttavat paljon vahinkoa siellä missä kanta on runsas, esimerkiksi Ahvenanmaalla. Suurimman uhan alla ovat kuusen ja männyntaimikot. Kauriit syövät niiden latvakasvaimia. Varsinkin alueet, jotka on uudistettu paakkutaimilla kärsivät tuhoista. Paakkutaimissa on eniten ravinteita ja ne ovat hennompia. Alueen varpukasvillisuus ja kauriskannan tiheys vaikuttavat myös tuhoihin. Varpukasvillisuuden saatavuus vähentää tuhoja talviaikaan, jolloin syntyvät pahimmat taimituhot. Lehtipuiden taimia kauriit syövät ympäri vuoden. Taimituhot ajoittuvat kolmeen ensimmäiseen vuoteen istutuksen jälkeen. Kauriit syövät alle puolimetristen havupuutaimien kasvaimia. Lehtipuita kauriit syövät noin metrin korkeuteen asti. Taimille ei kuitenkaan tule pysyviä vahinkoja. Kauriit syövät vain tuoreimman latvuksen. Taimet voivat aluksi tulla monilatvaisiksi, mutta niiden kasvaessa tilanne korjaantuu. (Luoma 2004b, 52 53.) 7.2 Metsäkauriin aiheuttamien tuhojen torjunta Metsäkauriin aiheuttamia vahinkoja metsätaloudessa voidaan torjua ja ehkäistä. Metsämailla voidaan suosia luontaista uudistamista tai käyttää kemiallisia karkotteita. Pienet taimet on nopea käsitellä reppuruiskulla. Arvokkaissa lehtipuutaimikoissa voidaan käyttää muovisuojuksia. Peltoviljelyksillä kauristuhoja ehkäistään sähkö- ja verkkoaidoilla. (Nurmi 2002, 15.) Luoma (2004, 54) toteaa kauriinmetsästyksestä

seuraavaa jotta kaurisvahingot pysyisivät myös tulevaisuudessa meillä vähäisinä, tulisi kantaa verottaa ajoissa tarpeeksi tehokkaasti ja kasvattaa maltillisesti. 10 7.3 Ruokinta Kauriiden talviruokinnalle on monia hyviä perusteita. Se vähentää kauriiden liikkumista, koska ne asustavat ruokintapaikan lähimaastossa. Se puolestaan vähentää liikenneonnettomuuksia. Selviytyminen talvesta paranee ja syntyvyys lisääntyy. Ne vaikuttavat kauriskannan suuruuteen. Ruokinta vähentää kauriiden viljelyksille aiheuttamia vahinkoja. Talviruokinnan seurauksena metsästyksestä tulee kannan tärkein rajoittava muoto. (Metsästäjäin Keskusjärjestö 2004.) Riistapellon ja ruokintapaikan on oltava sellaisella paikalla, jossa metsäkauriiden tiedetään viihtyvän. Ruokinta-automaatteja kannattaa täyttää, vaikka riistapellolla olisi vielä syömistä. Siten kauriit tottuvat käyttämään automaatteja. Ruokintapaikka kannattaa perustaan, jos kaurisyksilöitä on alueella 10 20. Ruokintapaikkoja sijoitetaan vierekkäin 20 metrin välein siten, että kaikki kauriit saavat tarpeeksi ruokaa. Ruokinta aloitetaan syksyllä ja jatketaan kunnes kauriit lähtevät reviireilleen keväällä. (Metsästäjäin Keskusjärjestö 2005.) Riistapelto voidaan perustaa kesantopellolle tai peltokaistaleelle, joka on suojaisessa paikassa. Peltoon voidaan kylvää esimerkiksi rehukaalia tai maa-artisokkaa. Pelto kannattaa aidata, koska myös jänikset, hirvet ja peurat käyttävät peltoa jo ennen talven tuloa. Aita voidaan purkaa syksyllä talven alussa. Apilapellot ovat hyvä vaihtoehto riistapelloksi, koska ne kestävät kovaa laiduntamista ja riista saa siitä ruokaa koko talvikauden ajan. Paksu lumi kuitenkin vaikeuttaa ruuan saantia. (Cederlund & Klaesson 2002, 75 78.) Oikein järjestetyllä ruokinnalla kauriit jättävät puuntaimet rauhaan. Kauriit pitävät talvella yllä nestetasapainoaan syömällä puitten taimia. Ruokintapaikoilla tarjottavat juurekset ja hedelmät poistavat kauriiden kiinnostuksen taimiin, koska niistä saa nestettä. Ruokintapaikat täytyy perustaa tarpeeksi kauas tiestä. Kauriit ovat makauksilla noin puolen kilometrin päässä ruokintapaikasta. Hyvä etäisyys on ainakin kilometri vilkkaista teistä. Ruokintapaikka ei saa olla teiden takana ettei kauriit joudu ylittämään sitä matkallaan. (Nurmi 2002, 15.)

8 METSÄKAURIIN METSÄSTYS 11 8.1 Metsästysajat ja aseet Metsäkaurista saa metsästää 1.9. 31.1 välisenä aikana naarasta, jota eivät vasat seuraa sekä vasaa. 1.9. 31.1. ja 16.5. 15.6. välisinä aikoina saa metsästää urosta. (Kairikko 2005c, 30.) Metsästyslain 38 :n mukaan voidaan metsäkauriin metsästystä rajoittaa tai eläin rauhoittaa. Rauhoituksen tekee riistanhoitopiiri. Rauhoituksen perusteena on kannan vaarantuminen alueella metsästyksen vuoksi. (Orava 2005b, 22.) Toukokuussa 2005 vahvistettiin metsästyslain muutos, jonka mukaan metsäkauriin metsästykseen ei tarvita enää riistanhoitopiirin lupaa. Metsästysseurat, jotka ovat yleensä metsästysoikeuden haltioita, päättävät metsästyksestä. Nykyään metsästysalueen ei tarvitse olla yhtenäinen 500 hehtaarin kokoinen, vaan kaurista saa metsästää pienemmilläkin alueilla. Metsästää saa se, jolla on alueelle metsästysoikeus, metsästysseuroilla on useimmiten metsästysvuokrasopimus. Sillä, jolla on oikeus metsästää alueella hirviä, on oikeus myös metsästää kauriita. Saaliiksi saatujen metsäkauriiden määrä on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa riistanhoitopiirille. Vaatimus pitää punaista vaatetusta kauriin metsästyksessä, ei ole enää voimassa. Uudessakaan lainsäädännössä metsäkauris ei kuitenkaan ole pienriistaa vaan hirvieläin. (Pigg 2005, 8.) Metsästyslain 21 :ssä määritellään milloin ampumakoe on suoritettava. Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, milloin metsästäjältä vaaditaan hyväksytyn ampumakokeen suorittaminen. Sen mukaan ampujana voi toimia hirvieläintä tai karhua metsästettäessä vain sellainen henkilö, joka on suorittanut maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaisen ampumakokeen tai ministeriön hyväksymän muussa maassa suoritetun vastaavanlaisen kokeen. (Finlex 2004.) Metsäkaurista saa metsästää haulikolla suorittamatta ampumakoetta. Haulikolla metsästettäessä on päästävä mahdollisimman lähelle metsäkaurista. Pisin sallittu ampumaetäisyys haulikolla on 25 metriä. 12/70 kaliiperiset haulikot sopivat kauriin metsästykseen ja haulikoon tulisi olla 3,5 4,0 mm. (Hermansson 2005, 28.) Haulikossa saa käyttää haulipanoksen lisäksi myös täyteisiä (Kairikko 2005e, 30). Haulikolla metsäs-

12 tettäessä tulee osuman olla hyvä sivustapäin ammuttu. Haulien tulisi osua sydämen ja keuhkojen alueelle. Luotiaseiden käyttö ei ole turvallista, jos ollaan metsästämässä porukalla. (Hermansson 2005, 28.) Luotiasetta käytettäessä luodin painon on oltava vähintään 3,2 grammaa. Kaurista saa myös metsästää metsästysjousella. (Kairikko 2005e, 30.) Metsäkauriin metsästyksessä tulee huomioida kannan leviämisen turvaaminen. Metsästys voidaan aloittaa vasta, kun alueella on pysyviä reviirejä. Ensimmäisenä metsästys aloitetaan vasoista, koska pukkien ampuminen voi merkitä metsäkauriiden häviämistä alueelta. Metsästyksen täytyy kohdistua tasapuolisesti uroksiin ja naaraisiin, jotta suhde populaatiossa pysyisi tasaisena. Kantaa ei saa päästää nuortumaan liikaa, eli vasoja metsästetään tarpeeksi (50 %). ( Orava 2005a, 20.) 8.2 Saalismäärä Metsäkauriita metsästettiin metsästysseurojen alueilla Suomessa 3 327 yksilöä ajalla 1.9.2004 31.1. 2005 ja 16.5. 15.6 2005. Pohjois-Savossa 39 ja Uudellamaalla 830 yksilöä. Lakimuutoksen jälkeen 1.9.2005 31.1.2006 saalis määrät olivat Pohjois- Savossa 20 yksilöä ja Uudellamaalla 573 yksilöä sekä koko yhteensä Suomessa 3151 yksilöä. Touko-kesäkuussa metsästetään vielä metsäkaurispukkeja. Saalis tulee olemaan noin 100 yksilöä. Pyyntilupa menettelyn väistymisen myötä metsäkaurissaaliiden määrä ei ole noussut liikaa kuten pelättiin. Saalismäärät 2005 2006 perustuvat metsästäjien omiin ilmoituksiin. Erillisalueilta, jotka eivät kuulu metsästysseurojen hallinnointiin ammuttiin 172 yksilöä. Uudellamaalla pyydettiin eniten metsäkauriita yksityismailta. (Malinen 2006, 24 25.) 8.3 Metsästysmuodot 8.3.1 Hiivintämetsästys Metsäkaurista voi metsästää monella eri tavalla, hiipimällä, vahtimalla, houkuttelemalla, ajavalla koiralla sekä karkotus-, painostus- ja ajoketjumetsästyksellä. (Cederlund & Klaesson 2002, 20). Jäljitysmetsästystä voi käyttää, kun lunta on satanut ja sitä ei ole liikaa. Jäljittäjän tulee tuntea maastoa, jotta hän voi päätellä missä metsäkauris on päivämakuulla (Kairikko 2005a, 39.)

13 Metsäkauriin metsästys alkaa syksyllä. Ennen jahtikauden alkua metsästäjän on hyvä tutustua ja kartoittaa kauriiden elinpaikat. Siten metsästäjä tietää missä kauriit asustavat ja ruokailevat. Liikkeelle täytyy lähteä ennen kuin tulee valoisaa. Mahdollisen ruokailupellon läheisyyteen on mentävä varovasti. Täytyy olla mahdollisimman hiljaa, koska pienikin ääni kantautuu kauriin korviin ja karkottaa sen (kuva 4). Ase on oltava ladattuna, ettei ääntä kuulu lähempänä saalista. Metsästäjän tulee olla hyvin naamioitunut, koska pienikin liike paljastaa. (Cederlund & Klaesson 2002, 20 24.) Vaatteet eivät saa kahista ja puhelin tulee sammuttaa. Kaurista tulee lähestyä tuulen alapuolelta. Tuulen suunnan selvittämiseksi on monia konsteja. Tupakkaa ei kannata sytyttää, koska kauriita haistavat sen ja tulevat valppaiksi. Vesilintujen höyhenet, saippuakuplat, jauhot ja jopa elektroniset laitteet auttavat tuulen suunnan selvityksessä. (Kairikko 2005g, 40.) Kiikarit ovat tärkeä varuste metsäkauriin metsästyksessä. Niiden avulla metsästäjä varmistaa ovatko kauriit pukkeja, naaraita vai vasoja. Metsästäjän on tiedettävä mitä saa ampua metsästysseuran alueella. Ruokailupaikalla voi olla naaras ja vasa, vaikka pukkia on luvallista metsästää. Metsästäjän on oltava kärsivällinen ja hiljaa. Pukki voi olla lähistöllä ja saapua samalle ruokailupaikalle vasan ja naaraan luo. Aikansa odotettuaan pukki voi ilmaantua paikalle. Maastoa hyväksikäyttäen metsästäjä hiipii ja ryömii pukkia lähemmäs, kunnes pääsee sopivalle ampumapaikalle. Laukaus tulee suorittaa epäröimättä, ennen kuin kauris huomaa metsästäjän. (Cederlund & Klaesson 2002, 20 24.) 8.3.2 Houkutteleminen Metsäkaurispukkeja voi houkutella tulemaan esille käyttämällä houkutuspilliä. Se toimii parhaiten kiima-aikana. Kiima-aika sijoittuu jahdin alkuun. Houkutuspillin avulla metsästyksestä on erilaisia kokemuksia. Sen tehokkuudesta ei olla yksimielisiä. Pukit voivat joskus vältellä pillin ääntä. Toisaalta kiimainen naaras saattaa paljastaa itsensä helposti. (Cederlund & Klaesson 2002, 27.)

8.3.3 Vahtiminen 14 Metsäkauriita metsästetään vahtimalla niiden ruokailupaikkojen läheisyydessä. Niitä voi myös väijyä hakkuuaukeiden ja soitten reunoilla. Saalista voi saada yhtä hyvin kummastakin paikasta. Vahtipaikka voi olla yksinkertainen lava. Kauris ei kiinnitä siihen huomiota. Metsästäjän on vain oltava mahdollisimman liikkumatta. Lava kannattaa sijoittaa oikealle paikalle. Vahtipaikalle on päästävä menemään mahdollisimman huomaamatta, ei kauriiden ruokailupaikan ohi. (Cederlund & Klaesson 2002, 28 29.) Metsämaastossa vahdintapaikka kannattaa valita kauriiden kulkureittien varsilta. Vahdintapaikaksi valitaan maastosta luonteva kohta esimerkiksi mäennyppylä. Paikaksi voi valita myös puustoisen maaston, jos tuntee kauriiden reitit hyvin. Metsässä siirtyminen käy helpommin. Vahtimismetsästyksessä tarvitaan kärsivällisyyttä. Kauriit liikkuvat eniten aamuisin ja iltaisin, mutta niitä on liikkeellä keskellä päivääkin. (Cederlund & Klaesson 2002, 28 30.) Vahdintametsästykseen sopii parhaiten kiikarikivääri (Hermansson 2005, 28.). KUVA 4. Metsäkauriit ovat arkoja eläimiä. 8.3.4 Ajavalla koiralla metsästys Kauriinmetsästys on yleisintä ajavalla koiralla. Koiran avulla metsästys tapahtuu hitaasti ja ajot jäävät lyhytkestoisiksi. Metsästäjät menevät jaetuille passipaikoilleen

15 suhteellisen pienellä metsästysalueella. Koiranohjaaja päästää koiran irti. Jossain vaiheessa se ajaa kauriin liikkeelle ja aloittaa ajon. Koira kulkee noin parisataa metriä kauriin perässä. Välillä kauris voi ohittaa nopeasti passipaikalla olevan metsästäjän läheltäkin. Kauriin saa ammutuksi se metsästäjä, jolle tarjoutuu paras ampumapaikka. Tuulensuunta kannattaa ottaa huomioon, ettei kauris vainua metsästäjiä. Sen takia keskelle aluetta ei kannata yleensä jäädä passiin. (Cederlund & Klaesson 2002, 30 35.) Metsäkauriin metsästys ajavalla koiralla ei ole samanlaista kuin hirven metsästys. Metsäkauris ei käyttäydy ajossa samalla tavalla kuin hirvi. Kauris menee läpi ajoketjusta taaksepäin, ellei jää paikalleen odottamaan. Siksi onkin parempi käyttää ajavaa koiraa kuin ajoketjua. Ajo alkaa, kun koira löytää metsäkauriit. Passipaikat ovat metsästysalueen sisäpuolella. Metsäkauriit hakeutuvat korkeille paikoille, josta ne kuuntelevat ja tarkkailevat ajavaa koiraa. Jahti alkaakin usein kallioilta, jossa metsäkauris on päivämakuulla. Jos jahti alkaa venyä liian pitkäksi, kannattaa koira hakea pois ja siirtyä uudelle alueelle missä, on uusia metsäkauriita. (Hermansson 2005, 28 30.) Passipaikalle tulee mennä mahdollisimman äänettömästi. Ensimmäistä näkyviin tulevaa kaurista ei saa ampua, koska se on todennäköisesti emo. Naaras on rauhoitettu, kun sillä on vasa. Aina tulee olla varma kauriin sukupuolesta ennen ampumista. Uroksen tunnistaa sarvista ja karvoituksesta sukupuolielinten ympärillä. Sarvetonkin metsäkauris voi olla uros, koska ne alkavat pudottaa sarviaan joulukuun alussa. Uudet sarvet alkavat näkyä jo tammikuun aikana. Naaraan ja vasan erottaminen on vaikeinta metsästys tilanteessa. Vasat ovat jo loppusyksyllä naaraiden kokoisia. Liikkeessä olevaa kaurista ei kannata ampua, koska riski haavoittua on suuri. (Hermansson 2005, 29 30.) Metsäkauriin metsästyksessä ei saa käyttää koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 28 cm. Yleisimmin Suomessa käytetään mäyräkoiria. Koiran ei pidä olla liian nopea, ettei ajo leviä liian suurelle alueelle. Ajavaa koiraa voi käyttää vaan, kun lunta on vähän tai ei ollenkaan. ( Kairikko 2005e, 36.) Haavoittunut metsäkauris on pyrittävä lopettamaan mahdollisimman nopeasti. Jos haavoittunut kauris siirtyy toiselle alueella, jossa on eri metsästysoikeuden haltija, tehdään ilmoitus naapuriseuran metsästysseuran johtajalle. Poliisille ei tarvitse haa-

voittuneesta metsäkauriista ilmoittaa. Lopetettu metsäkauris kuuluu sille, jolla on oikeus metsästää metsäkauriita alueella. ( Nurmi 2005, 20 21.) 16 8.3.5 Karkotus-, painostus ja ajoketjumetsästys Karkotus-, painostus ja ajoketjumetsästys ovat nykyään harvinaista. Se vaatii tiheää kauriskantaa. Niitä voidaan harjoittaa pienellä metsästysporukalla. Ajoketjun on oltava tarpeeksi tiheä, jotta kauris saadaan liikkeelle. Kauris pysyy pitkään paikallaan ja saattaa lähteä liikkeelle vasta metsästäjän ollessa parin metrin päässä. Ampujalta vaaditaan paljon, koska tilanteet tulevat nopeasti. Kauriinmetsästyksessä käytetään kiväärejä ja haulikoita. (Cederlund & Klaesson 2002, 35 37.) 9 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 9.1 Tutkimuksen menetelmät ja tavoitteet Tutkimuksessa selvitettiin Uudenmaan suomenkielisen alueen ja Pohjois-Savon metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten toimihenkilöiden suhtautumista metsäkauriiseen. Lisäksi selvitettiin, mistä metsätoimihenkilöt ovat saaneet tietoa metsäkauriista ja haluavatko he siitä lisätietoa. Onko metsäkauris heidän mielestään uhka metsätaloudelle, onko siitä enemmän hyötyä kuin haittaa ja onko metsäkauris kiinnostava eläin sekä onko kanta sopivan suuri. Tutkimuksessa selvitettiin myös metsätoimihenkilöiden havaitsemia tuhoja luonnossa. Metsätoimihenkilöille lähetettiin saatekirje (liite 1), kysymyslomake (liite2) ja vastauskuori. Kysymyslomakkeessa kysyttiin metsätoimihenkilöiden taustatietoja, tiedon saantia metsäkauriista, metsäkaurishavaintoja sekä mielipidettä metsäkauriista. Kyselylomake oli kaksisivuinen. Tutkimustyyppi oli kvantitatiivinen tutkimus. Uudenmaan riistanhoitopiirin alueella oleville metsäkeskuksille ja metsänhoitoyhdistyksille lähetettiin kyselyjä 50 kpl sekä Pohjois-Savoon 80 kpl. Palautusaika oli 20.12.2005. Vastausaikaa annettiin noin kaksi viikkoa.

9.2 Tutkimuksen luotettavuus 17 Metsätoimihenkilöille lähetettiin kyselylomakkeita yhteensä 130 kpl. Vastauksia saatiin 92 kpl. Vastausprosentti oli 71 eli vastauksia tuli 92 kpl. Pohjois-Savosta vastausprosentti oli 89. Uudeltamaalta vastausprosentti oli 42 eli 21 kpl. Vastaajista 21 kpl eli 23 prosenttia oli Uudeltamaalta ja 71 kpl eli 77 prosenttia Pohjois-Savosta. 10 TUTKIMUKSEN TULOKSET 10.1 Vastanneiden taustatiedot Kyselyyn vastanneista miehiä oli 84 kpl, eli 91 prosenttia ja naisia 8 kpl eli 9 prosenttia. Vastaajien keski-ikä oli 43 vuotta. Vastaajista metsäkeskuksissa työskenteli 38 kpl eli 41 prosenttia ja metsänhoitoyhdistyksissä 54 kpl eli 59 prosenttia. Uudenmaan ruotsinkieliseltä alueelta ei tullut vastauksia. Vastaajista maaseudulla asui 36 kpl eli 39 prosenttia, taajamissa 32 kpl eli 35 prosenttia ja kaupungeissa 24 kpl eli 26 prosenttia (Kuvio 1). Maaseutu 39 Taajama 35 Kaupunki 26 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 Osuus, % KUVIO 1. Vastaajien asuinpaikka, n = 92.

Uudellamaalla ja Pohjois-Savossa vastaajien asuinpaikat jakautuivat tasaisesti maaseudulle, taajamiin ja kaupunkeihin (kuviot 2 ja 3). 18 Kaupunki 21 71 Maaseutu 0 43 Taajama 29 36 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Mhy Metsäkeskus KUVIO 2. Vastaajien asuinpaikat Uudellamaalla, n = 92. Maaseutu 39 45 Taajama 29 40 Kaupunki 15 32 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Osuus, % Mhy Metsäkeskus KUVIO 3. Vastaajien asuinpaikat Pohjois-Savossa, n = 92.

Kyselyyn vastanneista marjastusta ja sienestystä harrastettiin eniten, keskiarvolla 3,2. ( Kuvio 4.) 19 Marjastus/Sienestys 3,2 Metsästys 2,9 Kalastus 2,9 Retkeily 2,9 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5 Keskiarvo, 1-5 KUVIO 4. Vastaajien harrastukset asteikolla 1-5, 1 = ei yhtään, 5 = paljon, n = 92. 10.2 Tiedon saanti metsäkauriista Julkaisut 82 Televisio 63 Kirjallisuus 55 Internet 20 En mistään 1 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Osuus, % Kaikista kyselyyn vastanneista metsätoimihenkilöistä 82 % ovat saaneet tietoa metsäkauriista eniten julkaisuista sekä televisiosta 63 % (Kuvio 5).

KUVIO 5. Vastaajien tiedon saanti, n = 92. 20 Metsätoimihenkilöt Pohjois-Savossa ja Uudellamaalla ovat saaneet tietoa metsäkauriista eniten julkaisuista ja vähiten internetin välityksellä (Kuvio 6). Metsäkeskuksien ja metsänhoitoyhdistysten väki Uudellamaalla ovat saaneet tietoa järjestetyistä koulutuksista ja metsästysjärjestöjen kursseilta. Riistanhoitoyhdistyksiltä, metsästäjäinkeskusjärjestöltä, keskusteluista muiden riista- ja metsämiesten kanssa, maanomistajilta sekä Maaseudun tulevaisuudesta ja metsästyslehdistä on saatu tietoa sekä Pohjois-Savossa ja Uudellamaalla. Lisätietoa Uudellamaalla halutaan lähinnä metsä- ja luontoalan lehdistä sekä metsästysseuran kautta. Pohjois-Savossa lisätietoa halutaan eri lehdistä, asiantuntija luennoilta, kursseilta sekä sähköpostin välityksellä. Lisätietoa kummallakin alueella halutaan metsäkauriin vaikutuksesta metsätalouteen. Julkaisut 79 91 Televisio 52 66 Kirjallisuus 57 55 Internet 18 24 Ei mistään 0 5 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Osuus, % Pohjois-Savo Uusimaa KUVIO 6. Vastaajien tiedon saanti metsäkauriista Pohjois-Savossa ja Uudellamaalla, n = 92.

21 10.3. Metsäkaurishavainnot Vastaajista 19 kpl eli 91 % Uudellamaalla oli havainnut metsäkauriin jälkiä. Pohjois- Savossa jälkiä oli havainnut 64 kpl eli 90 %. Metsäkauriin tunnisti helposti 12 kpl eli 57 % Uudellamaalla ja 64 kpl eli 91 % Pohjois-Savossa. Metsäkauriita oli tavannut Uudellamaalla 17 kpl eli 81 % vastanneista sekä Pohjois-Savossa 57 kpl eli 80 %. Metsäkauriin aiheuttaman tuhon tunnisti Uudellamaalla 13 kpl eli 62 % ja Pohjois- Savossa 46 kpl eli 65 %. Tuhoja oli havainnut Uudellamaalla 12 kpl eli 57 % ja Pohjois-Savossa 40 kpl eli 56 %. ( Kuvio 7.) On havainnut jälkiä 90 91 Lajin tunnistaa 57 91 Metsäkauriin on tavannut 80 81 Tuhon tunnistaa 65 62 Tuhoja on havainnut 56 57 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Osuus, % Uusimaa Pohjois-Savo KUVIO 7. Metsäkauriiseen liittyvät havainnot Metsäkaurista uhkana metsätaloudelle pidettiin Pohjois-Savossa hieman enemmän, kuin Uudellamaalla. Lajin kiinnostavuus on samaa luokkaa kummallakin alueella. (Kuvio 8.) Asteikolla 1=ei yhtään, 5= paljon.

22 Pohjois-Savo 3,0 3,4 Pitää lajia uhkana metsätaloudelle Pitää lajia kiinnostavana Uusimaa 2,6 3,3 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 Keskiarvo KUVIO 8. Suhtautuminen metsäkauriiseen, n = 92. Uudellamaalla pidetään metsäkauriskantaa sopivana. Myös Pohjois-Savossa yli puolet vastaajista on samaa mieltä. Metsäkauriista haluaa lisätietoa alle puolet vastaajista. (Kuvio 9.) Lisätiedon haluaminen ei riipu siitä, pitävätkö vastaajat metsäkaurista hyödyllisenä vai ei. Kanta on sopivan suuri 59 72 Lajista on enemmän hyötyä, kuin haittaa 47 52 Haluaa lisätietoa metsäkauriista 38 42 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Prosenttia, % Uusimaa Pohjois-Savo KUVIO 9. Mielipide metsäkauriista.

10.4 Vapaamuotoiset kommentit 23 Kyselylomakkeeseen tuli vapaamuotoisia kommentteja vastaajilta. Pohjois-Savosta tuli mielipiteitä, että talviruokinta ei ole riittävän järjestelmällistä ja ilveskanta vähemmäksi. Alueen pohjoisosassa sudet tappavat kauriita. Yleisin mielipide oli, että metsäkauriskanta voisi olla nykyistä suurempi, mutta toisaalta pelättiin sen nostavan metsätuhojen määrää. Ilvesten määrää tulisi rajoittaa välittömästi metsästämällä, koska ne rajoittavat metsäkauriskantaa. Ruokinnan pelättiin nostavan paikallisten metsätuhojen määrää, jos kanta kasvaa liian suureksi sen avulla. Kannan tulisi antaa kasvaa tarpeeksi ennen metsästystä. Kyselylomakkeessa oli tilaa kertoa vapaasti metsäkauriin aiheuttamista vahingoista. Negatiivisiä kommentteja tuli yleisimmin seuraavista asioista: Uusimaa: Vakavimmat vahingot kuusentaimikoihin kohdistuneista syönneistä johtuvia. hankausjälkiä puissa sivuoksat syöty 2-5 vuotiaissa mäntytaimikoissa istutettujen taimien syönti ja vetäminen maasta irti tuhot mansikkaviljelmillä Pohjois-Savo: Kuusen latvat syöty taimikoissa Sarvien hankausjäljet ja kuorivaurioita koivuissa Mansikkaviljelmillä tuhoja Pohjois-Savosta tulleista vastauksista 70 % prosentissa oli kommentteja kuusentaimien syönnistä, jota pidettiin negatiivisena. Lisäksi tuli seuraavia negatiivisia kommentteja: Metsätalouden kannalta ei tarvita tuholaisia enempää. Hirvistä on tarpeeksi riesaa. Metsäkauris on kyllä soma eläin, mutta on turhauttavaa taistella kokoajan taimituhoja vastaan.

24 Ei tarvita yhtään kaurista enää. Hirvet tekevät jo metsätalouden harjoittamisen vaikeaksi paikallisesti. Jos joku kaipaa lisää metsätuholaisia, aidatkoon ja laiduntakoon omilla maillaan. Yhdessä tapauksessa 50 % kuusentaimista oli syöty hehtaarin alueella. Esimerkkejä myönteisistä kommenteista: Vahingoilla ei ole vielä suurta merkitystä, koska kanta on pieni. Metsäkauriit eivät aiheuta tuhoja alueellamme, koska niitä on ruokittu vahvasti ja säännöllisesti. Kanta voi vielä kasvaa, kunnes siitä saadaan saalista. Vahingot ovat erittäin vähäisiä Kiuruvedellä. En pidä metsäkaurista uhkana, jos kanta pidetään kurissa. Pohjois-Savoon mahtuisi kauriita enemmänkin. 11. POHDINTA Metsäkauris on suhteellisen uusi eläin Suomen luonnossa, mutta tulevaisuudessa kauriskanta tulee vielä hieman kasvamaan. Kauriin leviäminen eri alueille Suomessa tuo mukanaan myös ongelmia. Taimituhot metsä- ja maataloudessa sekä liikenneonnettomuudet ovat näkyvimpiä kauriiden mukanaan tuomia ongelmia. Kauriskantaa ei kannata päästää liian suureksi, kuten tapahtui Saksassa ja Ruotsissa. Metsästyksellä rajoitetaan kauriskantaa ja samalla ehkäistään kauriiden aiheuttamia vahinkoja. Muitten hirvieläinten, jänisten ja myyrien tekemiä vahinkoja oletetaan usein metsäkauriin tekemiksi. Luoma (2004, 52) määrittelee Metsästäjälehdessä metsäkaurisvahingot metsätaloudelle vähäisiä. Tulevaisuudessa metsäkauris leviää laajemmille alueille Suomessa ja yksilöiden lukumäärä tulee kasvamaan. Metsätoimihenkilöt vastasivat kiitettävän paljon kyselyyn suhtautumisesta metsäkauriiseen. Monet metsätoimihenkilöt harrastavat metsästystä ja ovat kiinnostuneita

luontoon liittyvistä asioista, tämä vaikutti vastanneiden määrään. Vastanneiden suuren lukumäärän perusteella metsäkaurisaihe on kiinnostava ja ajankohtainen. 25 Työn tavoitteena oli selvittää metsätoimihenkilöiden suhtautumista metsäkauriiseen. Onko suhtautumisessa eroja Uudenmaan suomenkielisen alueen ja Pohjois-Savon välillä. Haluavatko he lisätietoa metsäkauriista ja mitä kautta sekä pitävätkö he metsäkaurista uhkana metsätaloudelle. Yleisimmin ollaan huolissaan metsäkauriin aiheuttamista tuhoista kuusen taimikoissa. Metsäkauriiden leviämisen ja määrän kasvamista pelätään, koska ei tiedetä varmaksi sen vaikutuksia metsätalouteen. Metsätoimihenkilöt haluaisivat lisätietoa metsäkauriista ja sen vaikutuksista metsätalouteen varsinkin Pohjois-Savossa. Tiedon tuominen metsätoimihenkilöille vähentäisi epätietoisuutta ja mahdollisia epäluuloja. Pohjois-Savossa metsätoimihenkilöt pitävät metsäkaurista enemmän uhkana metsätaloudelle, kuin Uudellamaalla. Ero ei kuitenkaan ole suuri alueiden välillä. Toimihenkilöille kannattaa selvittää metsäkauriin todellinen määrä heidän toimialueellaan, perustietoa lajista sekä keinoja, joilla ehkäistä metsäkauriin mahdollisesti aiheuttamia tuhoja taimikoissa. Mahdollisina tiedonsaantikanavina he haluaisivat esimerkiksi asiantuntijaluentoja iltakursseilla, lehtiartikkeleita ja asiantuntijoiden kirjoittamia tiedotuskirjeitä. Lisäksi halutaan tietoa suoraan toimihenkilöiden sähköpostiin. Uudellamaalla lisätietoa halutaan metsä- ja luontolehdistä sekä metsästysseurojen kautta. Metsäkauriin näköhavaintoihin ja tuhojen määrään eri alueilla vaikuttavat alueen koko, paikallisen kannan määrä sekä kuinka hyvin metsäkauriin aiheuttamat tuhot tunnistetaan. Pohjois-Savossa halutaan kannan vielä kasvavan, jotta metsäkaurista voitaisiin tulevaisuudessa metsästää enemmän. Metsästyksellä tulee rajoittaa kantaa alueilla, joissa kanta on kasvamassa liian suureksi. Talviruokintaa kannattaa järjestää, koska se estää myös metsätuhoja. Ruokinta estää liikennevahinkojakin, koska kauriiden liikkuminen vähenee. Metsäkauriin levittäytymiseen Suomessa vaikuttaa myös lumen määrä. Mahdollisen ilmaston lämpenemisen vuoksi metsäkauriit voisivat levittäytyä pohjoisemmaksi ja idemmäksi. Mielestäni metsäkaurista pelätään, koska se voi lisätä metsätoimihenkilöiden töitä. Tuhojen inventointi ja täydennysistutuksiin tarvittavien taimien toimittaminen ovat lisätöitä, jos metsäkauriiden aiheuttamat tuhot kasvavat. Uhkana metsäkaurista eivät

yleensä pidä sellaiset toimihenkilöt, jotka harrastavat metsästystä. Metsäkauriskanta halutaan kasvattaa sellaiseksi, että kantaa voidaan verottaa metsästyksellä. 26 Vapautuminen pyyntilupamenettelystä ei ole nostanut metsäkaurissaalis määrää merkittävästi. Metsästäjät ajattelevat tulevaisuutta eivätkä metsästä kauriita liikaa. Heillä on hyvä tietämys kaurismäärästä omalla alueellaan. Ennemmin ollaan metsästyksessä varovaisemmalla linjalla kuin verotetaan kantaa voimakkaasti. Tietenkin on mahdollista, että jos alueella havaitaan metsäkauriin aiheuttamia taimituhoja, aletaan saalismääriä nostaa. On mahdollista, että saalismäärät tulevat nousemaan, jos metsästäjinä toimivat alueen metsänomistajat, joiden taimikoissa on metsäkauriin aiheuttamia tuhoja. Heille täytyy informoida tuhojen ehkäisystä, ettei alueella metsästetä kauriita liikaa. Uudellamaalla metsäkauriiden lukumäärä on pysynyt suunnilleen ennallaan parina viime vuonna. Pohjois-Savossakin näyttää, ettei kanta lisäänny voimakkaasti. Petoeläimet verottavat kantaa runsaasti. Ruotsissa ja Keski-Euroopassa on erilainen tilanne metsäkauriin suhteen. Ilmasto on lämpimämpi ja lunta ei ole niin paljon kuin Suomessa. Suomeen ei tule niin suurta metsäkauriskantaa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Metsästys ja ilmasto pitävät siitä huolen. On mahdollista, että Suomessa aletaan olla nyt tai lähitulevaisuudessa tilanteessa, ettei metsäkauriskanta lisäänny enempää.

LÄHTEET 27 Cederlund, Göran & Klaesson, Per. 2002. Kauriinmetsästys. Karkkila: Kustannus Mäkelä Oy. Finlex. 2004. Metsäkauris saalis. WWW-dokumentti. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2004/20040278. Ei päivitystietoja. Luettu 2.3.2006. Helle, Timo. 1984. Metsäkauris. Teoksessa Koivisto, I. (toim.) Suomen eläimet 1. Espoo: Weiling+Göös. Hermansson Jörgen, 2005. Haulikolla kaurisjahtiin. Metsästäjä 5/2005, 28 30. Kairikko, Juha 2003. Metsäkauristuhoja voidaan ehkäistä talviruokinnalla. Jahti. 4/2003, 17. Kairikko, Juha 2005a. Ajoketjulla, jäljittäen ja syysväijyen. Jahti 3/2005, 39. Kairikko, Juha 2005b. Kauriin historia Suomessa. Jahti 3/2005, 22 23. Kairikko, Juha 2005c. Kauriinmetsästys. Jahti 3/2005, 28 30. Kairikko, Juha 2005d. Metsäkauris. Jahti 3/2005, 19 21. Kairikko, Juha 2005e. Metsästys ajavalla koiralla. Jahti 3/2005, 36 38. Kairikko, Juha 2005f. Sarvet. Jahti 3/2005, 31. Kairikko, Juha 2005g. Taivaltaen kaurista. Jahti 3/2005, 40. Kankaanpää, Sakari, Niemelä, Esa. & Forsman, Dick.1990. Lajintuntemus. Teoksessa Niemelä, Esa. (toim.) Metsästäjän opas. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy, 32 99. Kesonen, Jussi 2006. Koira raateli metsäkauriin. Savon Sanomat 59/2006, 8. Koivisto, Ilkka 1984. Suomen eläimet 1. Espoo: Weilin+Göös. Luoma, Mikael 2004a. Metsäkauris. Metsästäjä 2/2004, 54 55. Luoma, Mikael 2004b. Metsäkaurisvahingot metsätaloudelle vähäisiä. Metsästäjä. 3/2004, 52. Malinen, Jere 2006. Metsästys vapautui metsäkaurissaalis pysyi ennallaan. Metsästys ja kalastus 3/2006, 24-25. Metsästäjäin Keskusjärjestö. 2004. Metsäkaurisvahingot. WWW-dokumentti. http://www.riista.fi/uusimaa/?group=00000048&mag_nr=1. Ei päivitystietoja. Luettu 20.11.2004

Metsästäjäin keskusjärjestö. 2005. Metsäkauriin ruokinta. WWW-dokumentti. http://www.riista.fi/index.php?group=00000051&mag_nr=1. Ei päivitystietoja. Luettu 28.2.2006. Nurmi, Jarkko 2002. Metsäkauriiden ja aiheuttamat vahingot ja niiden torjunta. Metsästäjä. 3/2002, 14 15. Orava, Reijo, 2005a. Miten valikoin - millaisia eläimiä saaliiksi. Metsästäjä 4/2005, 20. Orava, Reijo, 2005b. Rauhoitettu metsästyslain 38 :n perusteella Jos kauriskanta vaarantuu. Metsästäjä 4/2005, 22. Pigg, Jari, 2005. Metsäkauriin metsästykseen ei tarvita enää pyyntilupia. Metsästäjä 4/2005, 8. Pöri, Kimmo 2006. Metsäkauriiden kova kohtalo. Savon Sanomat 2006, 14. Riistan- ja kalantutkimus. 2004. Metsäkauris. WWW-dokumentti. http://www.rktl.fi/riista/seuranta/lumijalkilaskenta_/. Päivitetty 14.5.2004. Luettu 10.11.2004. Ruusila, Vesa., Pesonen, Mauri., Pirinen, Mika., Tykkyläinen, Riitta. & Wallen, Maija. 2003. Metsäkauris runsastuu ja laajentaa elinaluettaan valkohäntäpeuran levinneisyysalue vakiintuneempi. Metsästäjä 6/2003, 42 43. Svensberg, Marko & Vikberg, Pentti. 2004. Kaurissaalis kasvoi viime metsästyskaudella. Metsästäjä. 5/2004, 5. Tapion tietopalvelu. 2004. Metsäkauris. WWW-dokumentti. http://www.metsavastaa.net/index.cfm? docid=2016. Ei päivitystietoja. Luettu 17.11.2004. Wikipedia. 2005. Sorkkaeläimet. WWW-dokumentti. http://fi.wikipedia.org/wiki/sorkkael%c3%a4imet Päivitetty 21.10.2005. Luettu 2.3.2006. Kansikuva: Ellonen Heli 2006 Valokuvat: Haapakorpi Toni 2006 28