Kauhajoen metsästysseura, kirkonkylän kyläosasto Peurajahdin tietopaketti 2013

Transkriptio

1 Kauhajoen metsästysseura, kirkonkylän kyläosasto Peurajahdin tietopaketti 2013 Järjestäytymiskokouksen päätösten mukaisesti 1. Valkohäntäpeuran metsästyskäytännöt - Peuraa voidaan kirkonkylän kyläosastossa metsästää seuruejahtina tai kyttäämällä - Metsästys tapahtuu Kauhajoen metsästysseuran sekä kirkonkylän kyläosaston metsästyssääntöjen mukaisesti - Jokaisen jahtiin osallistujan tulee lisäksi kuitata omalla allekirjoituksella jahtikoordinaattorilta tietopaketti vuodelle 2013 ennen jahdin aloittamista - Peurajahtikoordinaattorina toimii Jani Eklund, puh Metsästettävät eläimet - Aikuiset uroksia metsästetään Sorkka 2020 ohjeistuksen mukaisesti, alla mainituin täsmennyksin: o Isojen pukkien metsästys aloitetaan vasta kiima-ajan päätyttyä o Pieniä pukkeja, joilla 1-3 piikkiä, voidaan metsästää koko kauden o Sorkka 2020 ohjeistus liitteenä - Aikuisia naaraita metsästetään valikoiden o Peurajahtikoordinaattori päättää metsästyksestä tapauskohtaisesti - Vasoja metsästetään ilman rajoituksia koko kauden - Nämä säädökset koskevat kaikkea valkohäntäpeuran metsästystä Kirkonkylän kyläosaston alueella, koskien kyläosaston yhteisiä jahteja sekä mahdollisesti hirvijahdin yhteydessä tapahtuvaa metsästystä. 3. Kirkonkylän kyläosaston yhteisjahdit - Yhteisjahtien organisoinnista vastaa peurajaosto o Yhteisjahtien ajankohdat ilmoitetaan kyläosaston nettisivuilla ja halukkaiden antamiin sähköpostiosoitteisiin. Asiasta voi myös tiedustella puhelimitse peurakoordinaattorilta. o Tavoitteena järjestää ensimmäinen yhteisjahti Riista- ja säävaraus: o Mikäli alueella ei ole sallittuja saaliseläimiä ei jahteja järjestetä o Jahteja ei järjestetä, mikäli keliolosuhteet eivät salli - Osallistujille lainmukainen metsästysvarustus ja VHF-puhelimet. Lisäksi muu henk.koht. varustus, kuten sukset, lumikengät, yms. 4. Valkohäntäpeuran ruokinta - Suositellaan uusien ruokintapaikkojen perustamista o Kaikki jäsenet voivat omatoimisesti perustaa ruokintapaikkoja - Metsästys ruokintapaikkojen läheisyydessä ruokintapaikan yhteistyössä ruokintapaikan pitäjän kanssa sääntöjen mukaisesti (* Huomaa myös suositus alla) 5. Metsästyksen valvonta ja seuraamukset - Mikäli rikkomuksia havaitaan, jahtipäällikkö tai peurajaosto esittää rikkomukset kirkonkylän kyläosaston johtokunnalle, joka säätää mahdolliset rangaistukset tapauskohtaisesti. 6. Liitteet A. Kirkonkylän kyläosaston peuranmetsästyssäännöt B. Valkohäntäpeuran verotus Sorkka 2020 mukaan C. Suomen metsästäjäliiton suositus valkohäntäpeuran metsästysohjeeksi *Peurajaosto suosittaa jokaista ruokintapaikan pitäjää merkitsemään puhelinnumeron ruokintapaikalle yhteydenottoja varten

2 Kauhajoen Metsästysseura kirkonkylän kyläosaston PEURANMETSÄSTYSSÄÄNNÖT 1. Nämä säännöt täydentävät Kauhajoen metsästysseuran laatimia peuranmetsästyssääntöjä. 2. Peuranmetsästyksessä noudatetaan metsästyslaissa ja asetuksissa määriteltyjä hirvieläinten metsästyssääntöjä. 3. Metsästystä johtaa nimetty metsästyksenjohtaja 4. Jahtiin ampujana osallistuvien on suoritettava hyväksytty hirvenammuntakoe, mikäli metsästetään rihlatulla aseella. 5. Metsästyksessä on käytettävä punaista tai oranssia päähinettä, sekä liiviä tai takkia 6. Peuranmetsästys kirkonkylän kyläosaston alueella on sallittua vain kirkonkylän kyläosaston jäsenille ja jahtiin osallistuminen ei edellytä hirviseurueeseen kuulumista. 7. Peuranmetsästys vieraskortilla on kielletty 8. Erikseen lehdessä ilmoitettaviin yhteisjahteihin pätee mitä Kauhajoen metsästysseuran säännöissä on määrätty. 9. Kirkonkylän kyläosaston ja kyläosaston peurajaoston valitsema peurajahtikoordinaattori koordinoi peuranmetsästystä. Peurakoordinaattori yhteystietoineen ilmoitetaan vuosittain ennen metsästyskauden alkua 10. Hirvijahdin yhteydessä tapahtuvasta peuran metsästyksestä päättää ja organisoi hirviseurue erikseen. 11. Metsästys ruokintapaikkojen läheisyydessä Etuoikeus kyttäysjahtiin ruokintapaikalla on ruokintapaikan perustajalla ja ylläpitäjällä. Hyvien tapojen mukaisesti seuruejahdit ruokintapaikan läheisyydessä tulisi suunnitella yhdessä ruokintapaikan ylläpitäjän kanssa ja antaa ruokintapaikan ylläpitäjälle mahdollisuus osallistua jahtiin myös. 12. Haavakoksi jääneestä peurasta on tehtävä välittömästi ilmoitus peurajahtikoordinaattorille. Ampuja/jahtiseurue vastaa haavoittuneen peuran metsästyksestä. 13. Ampuja toimittaa kaatotiedot välittömästi luvansaajalle (Kauhajoen metsästysseura ) ja peurajahtikoordinaattorille sekä tilittää lupamaksut viikon kuluessa kaadosta Kauhajoen metsästysseuralle. 14. Peuranmetsästys kyttäämällä Kyttäämällä metsästyksestä on vähintään vuorokautta ennemmin ilmoitettava peurajahtikoordinaattorille seuraavat tiedot: Kyttäyspäivä ja aika Kyttäyspaikka Käytettävä ase Kyttääjän yhteystiedot Peurajahtikoordinaattori voi kieltää metsästyksen ellei edellä mainittuja asioita ole tiedossa tai jos toteaa kyttäämisen aiheuttavat mahdollisen vahingonvaaran. 15. Peuranmetsästys seuruemetsästyksellä Seuruemetsästykseen osallistuu ja sitä johtaa etukäteen luvansaajan ( Kauhajoen metsästysseura ) nimeämä jahtipäällikkö. Jahtipäällikkö vastaa jahdin organisoinnista Metsästykseen osallistuva henkilö on velvollinen noudattamaan jahtipäällikön antamia määräyksiä. Jahtipäällikkö saa kieltää metsästykseen osallistumisen henkilöltä, joka ei noudata annettuja määräyksiä. Seuruemetsästyksestä on vähintään vuorokautta ennen jahtia ilmoitettava peurajahtikoordinaattorille seuraavat tiedot: Metsästyspäivä ja aika Metsästysalue - / alueet Tiedot jahtipäälliköstä Metsästykseen osallistujat Saaliinjaosta päättää jahtiseurue jahdin alussa. Ampuja saa aina pään sarvineen, taljan ja sisäelimet Peurajahtikoordinaattori voi kieltää metsästyksen ellei edellä mainitut asiat ole selvillä tai jos toteaa metsästyksen aiheuttavan vahingonvaaran. 16. Nämä säännöt on hyväksytty Kauhajoen Kirkokylän Metsästysseuran vuosikokouksessa , muutokset hyväksytty vuosikokouksessa Puheenjohtaja Marko Hakamaa Sihteeri Vesa Harju-Panula

3 VALKOHÄNTÄKANNAN VEROTUS SORKKA 2020:N MUKAAN Tavoite on turvata metsästettävää valkohäntäpeurakantaa ja parantaa kannan laatua. Talvikanta pitäisi olla sellainen että se kestää sekä petojen että metsästäjien verotusta. Talvikannassa pitäisi olla suurin piirtein saman verran naaraita kuin uroksia ja vasojen osuus pitäisi olla noin %. Tämä tarkoittaa keski-iän nostamista ja sukupuolijakauman tasapainottamista. Suurempi määrä uroksia sallitaan saavuttaa täyskasvuisen koon ja iän. Edellytys luonnolliselle kiima-käyttäytymiselle ja luonnonvalinnalle on että kannassa on riittävä määrä täyskasvuisia uroksia. Valkohännät liikkuvat suhteellisen laajoilla alueilla, mikä edellyttää kannan hoitamisessa yhteistyötä metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten kesken. Metsästys suoritetaan niin että saaliista vasoja on prosenttia. Aikuisista saaliissa on naaraita prosenttia ja uroksia prosenttia, jokaisessa seurassa joka vuosi (koko saalismäärästä naaraita on n. 25 prosenttia ja uroksia n. 20 prosenttia). Nyrkkisääntönä pidetään että metsästyskauden jälkeen, kannassa on noin 2 kertaa enemmän eläimiä kuin haluaa metsästää seuraavalla kaudella. Jos alueella on paljon petoja, metsästyksen jälkeen kannassa pitää olla 3-5 kertaa enemmän valkohäntiä, kuin mitä haluaa metsästää seuraavalla kaudella. Silloin vasojen osuus saaliissa vähennetään noin %:ksi, koska pedot tappavat enemmän vasoja kuin aikuisia. Petojen vaikutus on paikoitellen kasvamassa erittäin voimakkaaksi. On siis erittäin tärkeätä että tämä huomioidaan verotuksessa. Jos valkohäntäkanta harvenee liikaa, on olemassa riski että sitä ei enää onnistuta nostaa. Tämähän on jo tapahtunut metsäkauriskannassa. Hyvin tuottavilla naarailla on hyvät eloonjäämismahdollisuudet, vasojensa takia. Uroksilla ei ole tätä henkivakuutusta, mikä puhuu sellaisen systeemin puolesta, joka antaa useammille uroksille mahdollisuudet elää niin kauan että ne saavuttavat täyskasvuisen iän. Jotta useammalla uroksella olisi mahdollisuus saavuttaa täyskasvuisen iän (n. 6½ v.), ei ammuta kaikkia uroksia jotka näyttäytyy. Ennen mahdollisia laukauksia, tarkistetaan sarvien haarautuminen ja sarvien leveys. Menetelmä on hyvin yksinkertainen, eikä vaadi minkäänlaisia tiettyjä taitoja. Menetelmä sovelletaan kaikissa metsästysmuodoissa. Jos ainakin toinen sarvipuolisko on haarautumaton, uros voidaan kaataa, koska se on heikosti kehittynyt, edellyttäen että uroskiintiössä on aikuisia uroksia. Jos molemmat sarvipuoliskot ovat haarautuneet ja sarvien sisäleveys on pienempi kuin korvien leveys, uros saa vanheta. Jos molemmat sarvipuoliskot ovat haarautuneet ja sarvien sisäleveys on selvästi suurempi kuin korvien leveys, uros voidaan kaataa koska se on todennäköisesti hakkuukypsä, edellyttäen että uroskiintiössä on aikuisia uroksia. (Urokset joilla on haarautuneet sarvet, kaadetaan vasta kun sarvien sisäleveys on yli 45 cm tai uros on viisivuotias tai vanhempi.) Ainakin toinen sarvipuolisko haarautumaton: Ainakin toinen sarvipuolisko haarautumaton: Molemmat sarvipuoliskot haarautuneet ja sisäleveys pienempi kuin korvien leveys: SAA VANHETA Molemmat sarvipuoliskot haarautuneet ja sisäleveys pienempi kuin korvien leveys: SAA VANHETA Molemmat sarvipuoliskot haarautuneet ja sisäleveys selvästi suurempi kuin korvien leveys: Molemmat sarvipuoliskot haarautuneet ja sisäleveys selvästi suurempi kuin korvien leveys: Määritelmät: Sarvipuolisko on haarautunut jos sillä on kaksi tai useampi piikki. Piikki on 2,5 cm tai pidempi. Sarvien sisäleveys on sarvipuoliskojen sisäpintojen välinen etäisyys. Korvien leveys on korvakärkien etäisyys toisistaan, aikuisella uroksella hieman yli 40 cm. mikael.wikstrom@wilt.fi

4 Suomen Metsästäjäliiton riistanhoitotoimikunnan suositus valkohäntäpeuran metsästysohjeeksi Koska peurakantaa säädellään metsästyksellä, metsästäjien toimesta on mahdollista joko pitää paikallinen kanta nykyisenä, kasvattaa tai vähentää sitä sekä vaikuttaa kannan rakenteeseen. Vaikka peurakannan hoitoalue parhaimmillaan olisi hehtaaria, voidaan paikallisesti omaan peurakantaan vaikuttaa seurakohtaisestikin. Mitä laajemmalla alueella pidetään yhteisiä sääntöjä, sitä tehokkaammin kannanhoidon hyödyt tavoitetaan. Riistanhoitoyhdistyksittäin ja useamman yhdistyksen yhteisillä tavoitteilla kannanhoidon merkitys kasvaa. Lopulta kyse on yksinkertaisista asioista: Peurakannan pitäminen nykyisenä Kun kanta halutaan pitää nykyisenä, on kannanlaskenta ensiarvoisen tärkeää. Tulee tietää lähtötilanne. Riistakamerat, ruokinnan materiaalimenekki ja iltaisin pelloilla olevat peurat antavat kuvan määrästä. Mitä tarkemmin kanta saadaan laskettua, sitä turvallisemmilla vesillä ollaan. Optimaalisissa olosuhteissa ja sukupuolijakaumalla kanta voi lisääntyä kertoimella 2, mutta koska olot harvoin ovat optimaaliset, voidaan turvallisena työlukuna käyttää kerrointa 1,6. Eli jos tuhannella hehtaarilla on talvikantana 30 peuraa, on yksilömäärä kesällä vasomisen jälkeen 30x1.6= 48kpl. Loppukesän 48 kpl:n kannasta vähennetään alueen keskimääräinen kolarikuolevuus, esimerkiksi 4 eläintä. Jää 44kpl. Tästä vähennetään arvioitu ilveksen kyseiseltä alueelta saalistama määrä. Koska alue ei satu olemaan ilveksen ydinreviiriä ja saalistus jakaantuu usean seuran alalle, arvioidaan tuhannen hehtaarin alueella yhden ilveksen osalta kyseisellä alueella peurapoistumaksi 7 yksilöä. Jäljellä on 37 peuraa. Koska taudit ja loiset eivätkä muut syyt kuten maatalous tai muut pedot ole aiheuttaneet alueella peurakuolemia, voidaan kyseiseltä alueelta ampua 7 peuraa siten, että kanta pysyy samana. Laita oman seurasi lukemat tähän: Talvikanta kpl x 1.6 =. Tulos - liikenne - pedot - muu = toinen tulos. Toinen tulos - talvikanta = Metsästettävä määrä. Esimerkin mukaan sama: Talvikanta _30 kpl x 1.6 = _48. Tulos_48 - liikenne 4_ - pedot 7 - muu 0 = _37 toinen tulos. Toinen tulos _37 - talvikanta _30 = _7 Metsästettävä määrä. Eläimiä ammutaan 7, joista suositellaan olevan noin puolet aikuisia ja puolet vasoja. Aikuisista taas puolet uroksia, puolet naaraita. Jos luvat eivät mene tasan, vetää uros lyhyemmän korren. Lupia pyydetään tällöin 5 ja eläimiä kaadetaan 4 vasaa, 2 urosta ja 1 naaras. Populaation terveyden ja tuottavuuden kannalta naarasverotus kohdistetaan ylivuotisiin ja vanhoihin vasattomiin. Pukkien osalta verotetaan niin ikään ylivuotisia piikkipäitä ja vanhoja. Pukin osalta voidaan pitää sääntöä, että sarvien sisäleveys on suurempi kuin korvat, vaikka se ei täydellinen iän suhteen olekaan. Tällöin joka tapauksessa useita uroksia saavuttaa aikuisen iän jatkamaan sukua. Tiukempiakin ohjeistuksia voidaan ottaa käyttöön. Erityisesti ilveksen merkitys vaihtelee alueittain ja ydinreviirillä peurapoistuma voi olla yli 20 yksilöä tuhannelta hehtaarilta per ilves. Poistuma tulee arvioida aluekohtaisesti ja muiden saalislajien tiheys, kuten kauristiheys, vähentää painetta peuroihin kohdistuvaan saalistukseen. Peurakannan kasvattaminen Seuraa edellisen esimerkin kaavaa, mutta ampumista on rajoitettava sekä suunnattava. Tällöin kaadettavaksi jää vain osa ylijäämästä ja ammuttavat yksilöt tulee olla lähinnä vasoja ja aikuisista ylivuotiaita. Jäljelle jäävän kannan sukupuolisuhde on syytä pitää tasaisena perinteisestä naaraiden

5 jättämisestä poiketen, sillä lisääntymiseen tarvitaan molemmista sukupuolista aikuisia yksilöitä. Joitain selvästi yli-ikäisiä yksilöitä voidaan myös kaataa. Suuri merkitys tulee elinympäristöjen hoidolle. Löytyykö alueelta metsää jossa on paljon mustikanvarpua ja voiko sitä lisätä? Riistapeltojen ja ruokintojen lisääminen auttaa, kunhan ei tee ilveksen ruokintapaikkaa. Jos alueella on paljon ilveksiä, ei pistemäinen ruokinta ole hyvästä, vaan kannattaa panostaa avonaisiin riistapeltoihin joissa peurat pääsevät ruokailemaan eri kohtiin sekä kauas metsänreunasta. Ilveksen tappamaa peuranruhoa ei tule kuopata vaan jättää se ilvekselle. Muutoin ilveksen täytyy tappaa nopeasti uusi. Raadon voi siirtää pois silmistä metsään tai pensaikkoon jos se on näkyvällä paikalla. Petojen ja liikenteen aiheuttamien kuolemien vähentämiseksi tehdään käytettävissä olevat toimet. Petoja pyritään vähentämään ja ruokinnat sijoitetaan petojen ja liikenteen kannalta suotuisiin paikkoihin. Peurakannan vähentäminen Liipaisimesta vedettäessä tehdään aina ratkaisu myös kannan kokoon ja tulevaisuuteen liittyen. Suurten riistaeläinten vähentämisessä ei sinänsä ole ilmennyt ikinä Suomessa suuria ongelmia, mutta jos vähentää halutaan, voidaan sekin tehdä harkitusti. Kantaa vähennettäessä metsästys joko kohdistetaan tuottaviin yksilöihin, eli aikuisiin ja etupäässä naaraisiin joilta on ammuttu vasat. Jos kanta on hyvin jakautunut, voidaan vähennys toteuttaa kokonaislaatuisena leikkauksena kaikkiin ikäryhmiin. Vähennettäessä on myös oiva tilaisuus oikaista mahdollinen ikä- tai sukupuolivinoutuneisuus ohjeistamalla ampumaan ryhmää jota kannassa on suhteessa eniten. Ruokinnasta Ruokinnan voi aloittaa mihin aikaan vuodesta vain. Yleisintä ruokinta on aloittaa lokakuussa, mutta jo syyskuussa aloitettu ruokinta totuttaa peuroja hakeutumaan paikalle. Syyskuussa ne eivät kuitenkaan vielä tyypillisesti aktiivisesti käy ruokinnalla. Ruokinnan lopettaminen sen sijaan tulee tehdä vasta kun luonnossa alkaa näkymään vihreää. Helmi- ja maaliskuu ovat luonnon ruoan suhteen kiperimmät kuukaudet, eikä pälvipaikoilla huhtikuussakaan ole vielä ravinteikasta purtavaa tarjolla. Kevättalvi on kriittistä aikaa etenkin kantaville naaraille ja kehittyville sikiöille. - Peurojen pysymisen varmistamiseksi oman seuran alueella vain osalta ruokinnoilta ammutaan. Puolet ruokinnoista on syytä olla sellaisia, joissa ei ammuta. - Myös niillä ruokinnoilla joilta ammutaan, on syytä pitää jokin saalisraja. Oikein hyvä ruokinta hyvällä paikalla saattaa kerätä peurat laajalta alueelta. Jos paikka tyhjennetään ampumalla peuroista, saattaa vaikutus olla pitkäkestoinen koko alueen peurakannalle. Mikäli maanomistajat vaativat peuramäärän vähentämistä tällaisella paikalla merkittävästi, on syytä harkita ruokinnan pitämisen mielekkyyttä. Jos seuraavana vuonna ruokintaa ei pidetä, hajaantuvat peurat muille ruokinnoille tasaisemmin. Ruokintojen ja suolakivien sijoittelussa on huomioitava autotiet. Yleistä Peurakannasta huolehtimisen ei tarvitse olla seuratasolla syvälle vietyä tiedettä. Pitkälle päästään jo hieman viilaamalla käytäntöjä ja uhraamalla ajatus peurakannalle. Nykytilassa moni seura ei ole muuta kuin ampunut, vaikka poikkeuksiakin on. Jos naapuriseura toimii vastuuttomasti, unohda se, ja keskity omaan seuraan tai omaan ruokintaan. Lopulta muita seuroja seuraa hyvien kokemusten ja esimerkin perässä ja pienistä puroista tulee suuri virta. Vaikka seuran maanomistajaolot eivät soisi kannan kasvattamista, voitte keskittyä laatuun. Sekä lihamäärä, että sarviaines kasvaa yksilön iän mukana. Kun ammutaan ajatuksella, saadaan vähästäkin enemmän. Puhumattakaan hoidetun kannan tuottamista elämyksistä ja metsästyksen merkityksellisyyden noususta. Kannanhoito tuo sisältöä jahtiin.