SIPOONKORVEN VIRKISTYSKÄYTÖN KEHITTÄMINEN ULKOILUREITTISUUNNITELMA JA LUONTOSELVITYS Jarmo Honkanen Sipoo 2007
Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos lupanro 166/MYY/07 Kannen kuva: Pohjustettu polku Nuuksion kansallispuistossa, Storträskin rantametsää Sipoonkorvessa, kuivakäymälä Nuuksion kansallispuistossa ja metsäpolku Sipoonkorvessa.
Alkusanat Sipoonkorpityöryhmä II tarkasteli laajasti eri tahojen Sipoonkorpeen kohdistamia käyttötarpeita ja - toiveita vuonna 2004 julkaistussa loppuraportissaan. Yksi toimeksiannon tehtävistä, jota laajapohjainen työryhmä pohti työssään, koski toimenpiteitä Sipoonkorven virkistyskäytön ja luonnonsuojelun tarpeiden turvaamiseksi. Ulkoilun palvelurakenteiden vähyyden todettiin rajoittavan Sipoonkorven käyttöä virkistysalueena. Vuonna 2004 Itä-Uudenmaan liitto haki ja sai rahoitusta yhteinen ympäristö -hankkeelle Interreg III A Etelä-Suomi ja Viro -ohjelmasta. Suomen ja Viron 3+3 yhteinen ympäristö -hanke on Itä- Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson sekä virolaisten Ida-Virumaan, Lääne-Virumaan ja Jõgevamaan maakuntien toteuttama ohjelma, jonka keskeisenä päämääränä on luonnon virkistyskäytön ja luonnonsuojelun yhteensovittaminen. Osana yhteinen ympäristö -ohjelmaa alkoi Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen -projekti vuonna 2005. Sipoonkorpi on yksi Suomen pilottikohteista. Siinä ovat mukana Sipoon kunta, Vantaan ja Helsingin kaupungit, Metsähallitus sekä Uudenmaan virkistysalueyhdistys, jotka vastaavat projektin kansallisesta rahoituksesta. Euroopan aluekehitysrahasto tukee projektia Interreg III A Etelä-Suomi ja Viro -ohjelmasta. Tässä raportissa on esitetty suunnitelma Sipoonkorven ulkoilureiteistä ja niihin liittyvistä ulkoilun palvelurakenteista. Ulkoilureittisuunnitelman pohjaksi kerättiin Sipoonkorven luontotietoja, jotka on koottu erilliseksi julkaisuksi. Sen lyhennelmä on liitetty tähän raporttiin, joka on myös käännetty ruotsin kielelle. Työtä ohjanneeseen ryhmään ovat osallistuneet Curt Nyman ja Christel Kyttälä Sipoon kunnan ympäristönsuojeluyksiköstä, Tom Sundbäck Sipoon kunnan vapaa-ajantoimesta, Aino Leino Vantaan kaupungin viheralueyksiköstä, Jaakko Vähämäki Vantaan kaupungin ympäristökeskuksesta, Timo Virtanen Helsingin kaupungin rakennusvirastosta, Hannu Ormio ja Annukka Rasinmäki Metsähallituksesta, Rea Nyström Uudenmaan virkistysalueyhdistyksestä sekä Merike Niitepõld ja Niina Kylliäinen Itä-Uudenmaan liitosta. Samanaikaisesti ulkoilureittisuunnitelman kanssa on tehty ratsastusreittisuunnitelmaa. Sipoon hevosjalostusseura ry on mukana Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen -projektin seurantaryhmässä. Ratsastusreittien ja muiden ulkoilureittien suunnittelu ovat olleet erillisiä hankkeita, mutta ne kohdistuvat samalle alueelle Sipoonkorpeen. Ratsastusreittien linjaukset on esitetty tässä raportissa. Vantaan puolella ratsastusreittien suunnittelusta vastaa Laura Muukka, Sipoon puolella Sipoon hevosjalostusseura yhdessä Sipoon kunnan maankäyttötiimin kanssa.
SISÄLLYSLUETTELO Osa 1 1 JOHDANTO...5 2 VIRKISTYSKÄYTÖN NYKYTILANNE...5 2.1 OLEMASSA OLEVAT ULKOILUREITIT JA MUUT ULKOILUN RAKENTEET...5 2.2 JÄRJESTÖJEN TOIMINTA...7 3 TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ...7 3.1 SIPOONKORVEN VIRKISTYSKÄYTTÖ...7 3.2 ERI KÄYTTÄJÄRYHMIÄ...8 3.3 MAANKÄYTTÖ...8 4 SUUNNITTELU...9 4.1 REITTISUUNNITELMAN LÄHTÖKOHDAT...9 4.2 VAIKUTUKSET NATURA 2000 -ALUEESEEN...9 4.3 VIRKISTYSKÄYTÖN VYÖHYKKEET...9 4.4 RAKENTEET...11 4.4.1 Reitit...11 4.4.2 Opasteet...12 4.4.3 Levähdys- ja taukopaikat...13 4.4.4 Pelastuskoodi...14 4.4.5 Paikoitusalueet...15 4.5 KARTAT JA ESITTEET...15 5 ULKOILUREITTISUUNNITELMA...15 5.1 PATIKOINTI...15 5.2 HIIHTO...34 5.3 PYÖRÄILY...40 5.4 RATSASTUS...42 6 REITTIEN TOTEUTTAMINEN...44 6.1 TAVOITEAIKATAULU...44 6.2 YHTEINEN YMPÄRISTÖ 3+3 -PROJEKTISSA TOTEUTETTAVA OSUUS...45 6.3 MUULLA RAHOITUKSELLA TOTEUTETTAVA OSUUS...45 6.4 TALKOOTYÖ...45 6.5 KUSTANNUKSET...45 7 KUNNOSSAPITO JA VALVONTA...47 8 KIRJALLISUUS...47 KIITOKSET...47
5 1 JOHDANTO Sipoonkorpityöryhmä II julkaisi vuonna 2004 loppuraporttinsa, jossa todettiin maankäytön suunnittelun tärkeys Sipoonkorven luonto- ja maisemakokonaisuuden säilyttämiseksi. Luonnonsuojelu, virkistyskäyttö, maa- ja metsätalous sekä entisestään kasvava rakennusmaan tarve on sovitettava yhteen niin, että Sipoonkorpi on jatkossakin alue, jossa luontoarvot, historia ja nykyisten asukkaiden tarpeet on huomioitu hyvin. Sipoonkorpi on noin 7150 hehtaarin suuruinen metsien ja peltojen muodostama kokonaisuus Sipoon kunnan ja Vantaan kaupungin alueilla. Maaston vaikeakulkuisuuden takia Sipoonkorpi on pysynyt harvaan asuttuna saarekkeena samalla, kun ympäristön väestömäärä on kasvanut merkittävästi. Sipoonkorvessa asutus on keskittynyt vain muutamien aluetta halkovien teiden varsille ja pienten järvien rantamille. Alueen laajuuteen ja ympäristön väestömäärään nähden ulkoilun palvelurakenteita on Sipoonkorvessa vähän. Sen on todettu rajoittavan virkistyskäyttöä, joten toiveet ja tarpeet virkistyskäytön rakenteiden saamiseksi paremmalle tolalle ovat lisääntyneet. Toisaalta Sipoonkorven laajat tiettömät ja asumattomat alueet ovat luoneet hyvät puitteet omatoimiselle ja erähenkiselle luonnossa liikkumiselle. Sipoonkorpi on yksi pilottikohteista Interreg IIIA Etelä-Suomen ja Viron ohjelman osin rahoittamassa 3+3 yhteinen ympäristö -ohjelmassa, jossa keskeisellä sijalla on sovittaa yhteen luonnon suojeleminen ja virkistyskäyttö. Itä-Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson sekä virolaisten maakuntien Ida-Virumaa, Lääne-Virumaa ja Jõgevamaa toteuttama 3+3 yhteinen ympäristö keskittyy kunkin kohteen lähiympäristön kestävän ja tasapainoisen käytön edistämiseen. Tavoitteena on luoda malli, jossa kunnat ja koulut voivat osallistua parhaalla mahdollisella tavalla omaa lähiympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Moni hyvä yhteys Sipoonkorpeen on hävinnyt, kun polkujen tai muiden vanhojen kulkureittien kohdalle on rakennettu taloja. Ylittämättömät luonnonesteet rajaavat mahdollisia kulkuväyliä, ja ainoa kulkukelpoinen reitti menee monesti aivan pihapiirin vierestä, joka ei ole mieleen sen enempää retkeilijöille kuin asukkaillekaan. Tässä raportissa esitellään suunnitelma patikointi- ja hiihtoreiteiksi ja niihin liittyvistä muista ulkoilun rakenteista. Raporttiin on myös merkitty hyvin pyöräilyyn soveltuvia reittivaihtoehtoja, sekä ratsastusreittisuunnitelmien reittilinjaukset. Suunnitelman polut ja ladut kiertävät koko Sipoonkorven, mutta suurin osa poluista sijoittuu metsäalueen reunamille. Sipoonkorven keskiosaan esitetään jätettäväksi laajoja rauhallisia syrjäalueita. Tällä suunnitelmalla ei ole oikeusvaikutuksia. Reittien ja niihin liittyvien rakenteiden toteuttamisesta sovitaan erikseen maanomistajan kanssa. 2 VIRKISTYSKÄYTÖN NYKYTILANNE 2.1 Olemassa olevat ulkoilureitit ja muut ulkoilun rakenteet Merkityt reitit Sipoonkorven virallisesti merkittyjä polkuja ovat kaksi luontopolkua ja Helgträskin ja Fiskträskin välinen polku. Muita reittejä ovat Byträskin ympäri merkityt polku- ja latureitit, sekä Storträskille johtava polku. Sitä käyttävät enimmäkseen järvelle menevät kalastajat. Storträskin polku on vilkkaassa käytössä, mutta on jokseenkin hoitamaton.
6 Latureitistö on nykyisellään laaja ja kattava, varsinkin Sipoonkorven länsiosassa. Sipoonkorven puoleiset ladut ovat osa laajempaa latuverkostoa, joka jatkuu pohjoisessa Keravan Keinukallioon saakka. Hakunilan kohdalla Sipoonkorven laduilta on yhteys Ojangon ulkoilualueen latuihin. Hindsbyn Byagårdenilta Katronträskille tuleva latu yhdistää itäistä Sipoonkorpea halkovan Susihiihdon ladun Sipoonkorven länsiosaan. Sipoonkorven latuverkoston pituus on noin 50 kilometriä. Taulukko 1. Merkityt polut. Reitti Pituus Ylläpitäjä Kunnostustarve Kalkkiruukin luontopolku 4,5 km Helsingin kaupunki on Perinnepostia-luontopolku 1,4 km Metsähallitus on (viitoitus) Helgträsk Fiskträsk-polku 1,1 km Uudenmaan virkistysalueyhdistys on Byträskin reitit 3 km ja 7 km Immersby Idrottsklubb on Storträskin polut 2,0 km on Tauko- ja levähdyspaikat Taukopaikkoja on vähän, ja ne ovat yleensä yksityisten rakentamia ja yksityiseen käyttöön. Kaikille tarkoitettuja tauko- tai levähdyspaikkoja ovat Bisajärven laavu ja Kalkkiruukin luontopolun laavu. Helgträskin eteläpuolelle on laitettu pöytä-penkkiyhdistelmä. Uusi taukopaikka on rakenteilla Hindsbyssä. Taulukko 2. Sipoonkorven nykyisiä yksityisessä tai yleisessä käytössä olevia tauko- ja levähdyspaikkoja. Osa Brännbergin kodan sekä kaikkien kämppien ja laavujen (myös ilman maanomistajan lupaa rakennettujen) yhteydessä on nuotiopaikka. Paikka Kohde Maanomistus Ylläpitäjä Huomautettavaa 1 Bergströmin torppa pihapiiri valtio Metsähallitus suunniteltu varaustelttapaikka 2 Ängesböle telttailualue valtio Metsähallitus keskeneräinen 2 Brännberg kota yksityinen Sipoon Myyrät ei yleisessä käytössä 3 Bisajärvi laavu Vantaa Vantaan kaupunki kunnostettava 4 Bisajärvi laavu Helsinki luvaton, Helsingin maalla 5 Bisajärvi ulkoilumaja Vantaa Vantaan Latu ei yleisessä käytössä 6 Sotunki laavu Helsinki Helsingin kaup. virkistyskäytössä 7 Hältingträsk laavu Helsinki - luvaton, Helsingin maalla 8 Kantorsträsk laavu yksityinen yksityinen yksityisessä käytössä 9 Storträsk pöytä-penkki Vantaa kalastuskerhot ei yleisessä käytössä 10 Helgträsk pöytä-penkki valtio - ei reitin varrella 11 Genaträsk kämppä yksityinen yksityinen yksityisessä käytössä 12 Genaträsk kämppä valtio Partiolippukunta Kuksat ry. ei yleisessä käytössä Paikoitusalueet Sipoonkorven alueella on kuusi paikoitusaluetta. Metsähallitus on kunnostanut Länsitien varteen kaksi pysäköintialuetta Hindsbyssä, ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys on tehnyt pienen pysäköintialueen lähelle Helgträskiä. Muut kolme paikoitusaluetta ovat puolivirallisia. Kuudella paikoitusalueella on noin 80 autopaikkaa. Sipoonkorven lähellä ovat suuret paikoitusalueet, jonne mahtuu yhteensä satoja autoja, Hakunilan urheilupuiston, Kuusijärven ulkoilukeskuksen ja Nikkilän urheilukentän yhteydessä. Sipoonkorven eteläpuolella on pieni koirametsän paikoitusalue.
Taulukko 3. Sipoonkorven ja lähialueen paikoitusalueita. Paikoitusalue Ylläpitäjä Autopaikkoja Länsitie (läntinen) Metsähallitus 9 Länsitie (itäinen) Metsähallitus 12 Helgträsk Uudenmaan virkistysalueyhdistys n. 8 Tasakalliontie Vantaan kaupunki n. 25 Bisajärven maja Vantaan kaupunki n. 6 Viirilän pallokenttä n. 15 Hakunilan urheilupuisto Vantaan kaupunki satoja Kuusijärven ulkoilukeskus Vantaan kaupunki satoja Nikkilän urheilupuisto Sipoon kunta n. 100 Sipoon koirametsä Helsingin kaupunki n. 15 7 2.2 Järjestöjen toiminta Kuntien, valtion ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ohella erilaiset kansalaisjärjestöt ja seurat toimivat Sipoonkorven virkistyskäytön edistämiseksi: Vantaan Latu ry, Sipoon Myyrät -79 ry, ja Immersby Idrottsklubb rf ovat aktiivisesti mukana virkistyskäytön rakenteiden ylläpidossa. Vantaan Latu hoitaa ulkoilumajaa (Bisan maja) ja järjestää erilaisia retkitapahtumia. Niihin ovat kaikki tervetulleita, mutta tapahtumien ulkopuolella niin maja kuin sen yhteydessä oleva nuotiopaikka ovat tarkoitettu vain Vantaan Ladun jäsenten käyttöön. Immersby Idrottsklubb ylläpitää ulkoilureittejä vuoden ympäri Byträskin ympäristössä. Sipoon Myyrät kunnostaa latuyhteyden Koivulan Isokiveltä muuhun Sipoonkorven latuverkostoon ja julkaisee latukarttaa. Ukonnuolet ry on rakentanut Storträskin lähelle jousiammuntamaastoradan. Hevosharrastajat, partiolaiset, sekä suunnistus-, metsästys- ja kalastusseurat toimivat aktiivisesti eri puolilla Sipoonkorpea. Esimerkiksi Sipoon hevosjalostusseura ry on toteuttamassa talkoovoimin vaellusratsastusreitistöä Sipoonkorpeen. 3 TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ 3.1 Sipoonkorven virkistyskäyttö Uudet merkityt reitit, väestömäärän kasvu lähialueilla ja Sipoonkorven sisällä, etenkin Landbossa, ja koko alueen kiinnostavuuden lisääntyminen mahdollisesti perustettavan Sipoonkorven luonnonsuojelualueen perustamisen myötä tulevat lisäämään ulkoilijoiden määrää. Ympäristöministeriön ehdotus Sipoonkorven luonnonsuojelualueesta on ollut lausuntokierroksella vuoden 2006 keväällä. Päätöstä luonnonsuojelualueesta ei ole vielä tehty, mutta alue sisältyy Natura 2000 -ohjelmaan, ja se on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain mukaisena suojelualueena. Helsingin seudun kasvaessa ympäristön meluisuus lisääntyy, ja entistä useampi asukas joutuu tekemisiin melun kanssa. Vantaan puoleinen Sipoonkorpi on todettu Vantaan kaupungin hiljaisia alueita kartoittaneessa tutkimuksessa merkittäväksi hiljaiseksi alueeksi (Wiik ym. 2005). Meluttomat alueet ovat tärkeitä terveydelle ja viihtyvyydelle. Sipoonkorvessa hiljaisia alueita löytyy vielä paljon. Tämän reittisuunnitelman keskeisin tavoite on parantaa patikoijien mahdollisuuksia "löytää" Sipoonkorpi. Metsähallitus toteuttaa omia suunnitelmiaan valtion alueilla, erityisesti Hindsbyssä, ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys kehittää omaa aluettaan Fiskträskillä sen lisäksi, että Metsähallitus ja virkistysalueyhdistys ovat mukana tämän suunnitelman teossa.
8 3.2 Eri käyttäjäryhmiä Sipoonkorven aluetta käyttävät hyväkseen hyvin erilaiset ryhmät. Lähellä asuville Sipoonkorpi on tuttua ulkoilumaastoa. Talviaikaan Sipoonkorven laduilla hiihdetään. Kaksi perinteistä hiihtotapahtumaa, Susihiihto ja Tahkon hiihto, keräävät paljon osallistujia. Järjestäytynyttä toimintaa Sipoonkorvessa harrastavat monet muutkin ryhmät, kuten partiolaiset, suunnistajat, jousiampujat, koiraharrastajat ja metsästäjät. Storträsk-järven kalastuksen hoidosta vastaavat kalastuskerhot istuttavat järveen kirjolohia ja myyvät kalastuslupia. Ratsastuksen suosio kasvaa kaiken aikaa, ja Sipoon hevosjalostusseura ry on mukana suunnittelemassa ja parantamassa ratsastusmahdollisuuksia Sipoonkorvessa. Ratsastusreittejä on suunniteltu myös Sipoonkorven Vantaan puoleiselle alueelle. Liikuntarajoitteisille sopivat reitit puuttuvat toistaiseksi Sipoonkorven puolelta. Tavoitteena onkin parantaa liikuntarajoitteisten mahdollisuuksia päästä Sipoonkorpeen. Sipoonkorven etelä- ja länsiosaan on suunniteltu reitit, jotka soveltuvat pyörätuolilla liikkuville. Ulkoilun ja virkistyksen lisäksi Sipoonkorpi on paljon käytetty opetuksen ja tutkimuksen kohde. Sipoonkorvessa luonto-oppia saavat niin Vantaan luontokoulun pienet luontokoululaiset, sipoolaiset ja vantaalaiset peruskoululaiset kuin Helsingin yliopiston opiskelijatkin. Sipoonkorven nykyistä virkistyskäyttöä käsitellään myös raportin toisessa osassa (osa 2) sivulta 16 alkaen. 3.3 Maankäyttö Sipoonkorpityöryhmä II totesi loppuraportissaan alueidenkäytön suunnittelun tärkeyden Sipoonkorven ainutlaatuisen luontokokonaisuuden säilyttämiseksi (Sipoonkorpityöryhmä II 2004). Työryhmän loppuraportissa Sipoonkorpeen esitettiin neljä vyöhykettä maankäytön tavoitteiden mukaan: yksiselitteiset suojelualueet; yhteisöjen metsät, joissa virkistyskäytön kehittämistarpeita; alueet, joihin ei kohdistu merkittäviä muutostarpeita sekä alueet, joihin kohdistuu monenlaisia muutostarpeita mm. luonnonsuojelun, maa- ja metsätalouskäytön sekä rakentamisen suhteen. Uudisrakentaminen pyritään ohjaamaan kyläalueille. Uudisrakentaminen edellyttää Sipoonkorvessa suunnittelutarveratkaisua, jolloin varmistetaan, että rakennus sopii ympäristöön eikä tulee haittaamaan tulevaa kaavoitusta tai alueen luontoarvoja. Sipoonkorven kaavoitustilannetta on käsitelty lyhyesti raportin toisen osan (osa 2) sivulla 16. Sipoon puolella merkittävä osa Sipoonkorpea halutaan pitää metsätalousmaana. Metsätaloutta harjoitetaan tätä nykyä lähinnä vain yksityisten mailla. Valtion omistama metsämaa on varattu luonnonsuojeluun, perinnemaisemat laidunnukseen ja viljelyyn. Merkittäviä muutoksia maatalousmaan määrässä ei ole näkyvissä. Peltoviljelyn alue pysynee ennallaan. Sen sijaan laidunalueen määrä näyttäisi jopa kasvavan. Sipoonkorven alueella pidetään paljon hevosia, ja hevoslaitumia löytyy asutuksen liepeillä eripuolilla Sipoonkorpea. Hindsbyssä laidunnettu alue kasvaa Metsähallituksen perinnemaisemien ennallistamisen ansiosta (Kanerva 2003).
9 4 SUUNNITTELU 4.1 Reittisuunnitelman lähtökohdat Sipoonkorven ympärys on vain noin 37 kilometriä. Etelässä leveä moottoritie ja muualla asutus ja laajat viljelyalueet rajaavat Sipoonkorpea. Leveät voimalinjat ja maakaasulinja pilkkovat luontoalueita Sipoonkorven sisällä. Sipoonkorvessa on kuitenkin vielä paljon laajoja rauhallisia alueita. Reittien suunnittelussa on käytetty hyväksi olemassa olevia polkuja ja muita valmiita kulkureittejä. Reittisuunnitelmassa on poluttomia metsäosuuksia vain muutamia satoja metrejä siellä, missä uuden polkulinjan tekeminen on välttämätöntä koko reitin toimivuuden kannalta. Byabäckenin varrelle Hindsbyssä on suunniteltu pitkä uusi polkuyhteys. Siinä voidaan hyödyntää jokivarren suojakaistaa ja siihen liittyviä ohjeita ja määräyksiä (Maa- ja metsätalousministeriö 2000). Polku syntyy helposti suojakaistalle ilman, että viljelyalue pienenee tai puronvarren luonto häiriintyy liiaksi. Sipoonkorven luonnon suojeleminen on otettu huomioon reittien suunnittelussa. Valtaosa metsäalueelle merkittävistä reiteistä tulee olemassa oleville metsäpoluille ja traktoriurille, jolloin maisema ei muutu nykyisestä muuten, kuin että reitin varren puihin ilmestyy reittimerkkejä ja purojen ylityskohtiin silta, joka on lähes poikkeuksetta vain pieni pitkossilta. Alueelta tehtiin luontoselvitys varmistamaan se, ettei reittejä merkitä häirinnälle erityisen herkkiin kohteisiin. Esimerkiksi laajat poluttomat kallioalueet, joiden jäkälä- ja sammalpeite ovat hyvin herkkiä kulumiselle, on kierretty lähes poikkeuksetta. Sipoonkorven keskelle jätetään laajoja poluttomia alueita, joissa luonto voi säilyä mahdollisimman koskemattomana ja joissa mahdollisimman erähenkinen retkeily on mahdollista. 4.2 Vaikutukset Natura 2000 -alueeseen Reittilinjaukset ja taukopaikat eivät uhkaa uhanalaisten lajien tiedossa olevia kasvu- ja elinpaikkoja. Natura-alueella kaikki patikointireittien metsäosuudet ja valtaosa laduista on merkitty olemassa oleville kulkureiteille. Byabäckenin jokilaaksossa polut seuraavat peltojen ja niittyjen reunoja. Vaellusratsastusreitit on merkitty samaan kapeaan käytävään patikointireitin kanssa silloin, kun toimivan ratsastusreitin saamiseksi tarvitaan uutta polkua. Reittien kulumiselle alttiisiin maastonkohtiin laitetaan pitkospuita ja siltarakenteita. Tavoitteena on, että hyvin merkityt ja hoidetut reitit ohjaavat kulkua tehokkaasti ja siten vähentävät maaston kulumista. 4.3 Virkistyskäytön vyöhykkeet Metsähallitus käyttää Nuuksion kansallispuistossa vyöhykejakoa, jossa alue on jaettu syrjäosaan ja nähtävyysosaan. Vyöhykejaon mukaisesti ulkoilun rakenteet sijoitetaan nähtävyysosalle, kun syrjäosalle ei merkitä edes polkuja. Samaa vyöhykeajattelua voidaan soveltaa Sipoonkorvessa, jolloin syrjäosaksi valikoituu Sipoonkorven keskiosa ja nähtävyysosaksi reuna-alueet. Ehdotus syrjäosaksi jätettävistä alueista, jonne kulkua ei ensisijaisesti ohjata, on esitetty sivun 10 kartassa (kuva 1). Sipoonkorven uudet reitit tulevat pääosin reuna-aluille läntisessä, lounaisessa ja eteläisessä Sipoonkorvessa. Keskiosaan jää laajahkoja metsäalueita, jonne ei merkitä yhtään polkua. Reitit on pyritty sijoittamaan niin, etteivät ne menisi suurten ja rauhallisten metsäalueiden keskeltä. Hindsbyn metsässä tuosta periaatteesta on jouduttu tinkimään, sillä maastonmuotojen takia reitit Nikkilän suunnasta läntiseen Sipoonkorpeen onnistuvat vain Hindsbyn metsän halki.
10 Kuva 1. Sipoonkorven suunniteltuja patikointireittejä ja niihin liittyviä ulkoilun rakenteita, ehdotettu syrjävyöhyke sekä valtion, Helsingin kaupungin, Vantaan kaupungin ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen maanomistus Sipoonkorvessa ja lähialueilla. Karttaan merkitty haja-asutus (pienet tummat neliöt) on vuoden 2001 tilanteen mukainen.
11 4.4 Rakenteet 4.4.1 Reitit Patikointipolut Patikointireittien polkuosuudet pidetään mahdollisimman luonnonmukaisina ja rakentamattomina. Maapohjaa suositaan ja polut päällystetään vain, kun se on välttämätöntä. Kosteisiin kulumiselle herkkiin kohtiin laitetaan kateainetta, märkiin paikkoihin pitkospuut, sekä ojien ja purojen ylitse siltarakennelma. Metsäautotiet Patikointireitit menevät monin paikoin metsäautoteitä pitkin. Polkusuunnitelman puitteissa metsäautoteitä ei kunnosteta tai rakenneta. On kuitenkin toivottavaa, että patikointireittien osana olevien metsäautoteiden kunnostukseen, kun sitä joka tapauksessa jossakin vaiheessa tehdään, käytettäisiin hienojakoista maa-aineista. Se on huomattavasti miellyttävämpää kävellä kuin se karkea kivimurska, jota on käytetty metsäautoteiden päällystämiseen useassa kohteessa. Luontopolut Sipoonkorven nykyiset ja suunnitellut uudet luontopolut ovat valtaosin kapeaa polkua, ja ne ovat osa pitempää rengasreittiä. Luontopolun rastipaikat merkitään joko numeropaaluin, joihin liittyy erillinen esitevihkonen, tai rastipaikalle pystytetään opastustaulu. Yhdistetyt patikointi- ja hiihtoreitit Patikointi ja hiihto on merkitty paikoitellen samalle uralle. Yhdistetyt polku-latureitit ovat kesäisin patikoijien, talvisin hiihtäjien käytössä. Reitit kunnostetaan kuten patikointipolut, jonka lisäksi reitiltä raivataan puut ja pensaat talviajan hiihtoa varten. Hiihtoreitit Hiihtoreiteille kunnostetaan ladut vain, kun lumitilanne sen mahdollistaa. Suurin osa Sipoonkorven laduista tehdään pelloille ja muille aukeille alueille. Puustoisilla alueilla pidetään raivattuna 2 metrin levyinen linja perinteisen ja minimissään 3,5 metrin levyinen linja vapaan ja perinteisen tyylin latua varten. Reittejä ei kunnosteta kesäkäyttöön. Ulkoilutiet Ulkoilutiet ovat pohjustettuja ja kivituhkalla päällystettyjä reittejä. Ne tehdään helppokulkuisiksi ja esteettömiksi, jolloin ulkoiluteillä voidaan kesäisin liikkua esim. lastenrattaiden kanssa. Talvella ulkoiluteille voidaan kunnostaa hiihtolatuja sekä, tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan, uria kävelijöitä varten. Sipoonkorpeen rakennetaan kahdenlaisia ulkoiluteitä: 2 metrin levyinen ulkoilutie tehdään kevyitä koneita käyttäen ja mahdollisimman vähän ympäristöä muuttaen. Talviaikaan ulkoilutielle voidaan tehdä perinteisen hiihdon latu. Leveämpi ulkoilutie on 3,5 metriä. Leveät ulkoilutiet rakennetaan tiiviisti rakennettujen alueiden läheisyyteen, jolloin ulkoiluteillä on paljon käyttäjiä. Tietä varten raivataan 5 metrin levyinen kaista, jolta poistetaan puut ja pensaat. Talvella reitille tehdään vapaan hiihdon latu-ura ja perinteisen hiihdon latu. Liikuntarajoitteisille soveltuvat reitit Liikuntarajoitteisille kuten pyörätuolilla liikkuville merkitään sopivia reittiosuuksia Sipoonkorpeen rakennettaville ulkoiluteille. Maaston korkeuserojen takia kaikki ulkoilutiet eivät sovellu kaikille. Toteutusvaiheessa voidaankin osoittaa pyörätuolilla liikkuville vaatimustasoltaan erilaisia reittejä. Niiden luokittelussa tarvitaan pyörätuolia käyttävien arjen tuntevien ihmisten ja järjestöjen apua.
12 Tarkoituksena on, että ainakin Storträskille johtava ulkoilutie (reitti 2a), Landbon länsipuolinen ulkoilutie (reitti 3) ja Bisajärven majan paikoitusalueelta Bisajärvelle johtava ulkoilutieosuus (reitillä 16) olisivat niin helppokulkuisia, että ne soveltuisivat kesäaikaan useimmille pyörätuolilla liikkuville. Polkukarttaan merkityt viitoittamattomat reitit Reittikarttaan merkitään opastettujen reittien ja teiden lisäksi sellaisia hyväkuntoisia patikointiin soveltuvia polkuja ja muita reittiyhteyksiä, jotka täydentävät maastoon merkittyä reittikokonaisuutta. Täydentäviä reittejä ei merkitä maastoon, mutta purojen ja ojien ylityskohtiin voidaan laittaa kulkua helpottavia siltarakenteita. Metsänomistajien toivotaan ottavan polut huomioon niin, ettei niitä pilattaisi esimerkiksi metsänhakkuiden yhteydessä. Pyöräilyreitit Sipoonkorvessa ei ole pyöräteitä, mutta vähän liikennöidyt autotiet sopivat hyvin pyöräretkien reitiksi. Pyöräily onnistuu myös monilla metsäautoteillä. Reittivaihtoehtoja on merkitty sivun 41 karttaan (kuva 24). Ratsastusreitit Sipoonkorpeen merkitään ympärivuotiseen tai vain kesäkäyttöön tarkoitettuja ratsastusreittejä. Osa reiteistä merkitään vähänliikennöidyille pikkuteille, metsämaastossa ratsastusreitiksi riittää metsäpolku. Ratsastusreitillä on paikoin sama linjaus patikointireitin tai latureitin kanssa. Patikointipolku ja ratsastusreitti sijoitetaan silloin vierekkäin, kumpikin omalle väylälleen. Kesäkäytössä oleva ratsastusreitti ja hiihtoreitti voivat sen sijaan olla samalla väylällä. Sipoonkorven ratsastusreitit ovat osa laajempaa vaellusratsastusreitistöä. 4.4.2 Opasteet Tässä suunnitelmassa on ehdotuksia käytettävästä viitoituksesta, mutta ennen reitistön toteuttamista on tarpeen sopia yhtenäisestä, ehkä jopa varta vasten Sipoonkorpea varten sunnitellusta, käytännöstä viitoituksen, merkintätapojen ja mahdollisesti myös opastemallien suhteen koko Sipoonkorven alueella. Kuvat 2 4. Kolme erilaista reittimerkkiä: runkoon naulattu puulevy, rungon ympäri kietaistu nauha ja rungon maalitäplä.
13 Reittimerkit Patikointireitit merkitään selvästi maastossa erottuvin merkein. Pitkät reitit merkitään maalilla polun varren puunrunkoihin niin, että merkit ovat näkyvissä koko ajan molempiin suuntiin. Pellon tai niityn laitaa seuraavat polkuosuudet merkitään paaluilla, jotka maalataan samalla värillä kuin reitin metsäosuuksien merkit. Kun pellon tai niityn reunaa kulkevan reitin paikka on selvä, reittimerkit voivat olla harvassa. Lyhyet ja pitkät reitit merkitään eri värillä. Luontopolut merkitään erikseen. Opastusviitat Opastusviitat pystytetään reittien alkuun ja niihin risteyksiin, missä se on tarpeellista reitin selvyyden kannalta. Rengasreittien opastusviitoissa ilmoitetaan reitin nimi ja pituus. Pitkän rengasreitin opastusviittoihin merkitään lisäksi lähimmän merkittävän välietapin nimi ja etäisyys. Reiteille laitetaan yhtenäiset viitat, ja opastusviitoiksi sopii esim. Metsähallituksen käyttämä malli (kuva 5). Kuva 5. Metsähallituksen käyttämän opastusviitan malli on tukeva ja kestävä Opastustaulut Opastustaulut sijoitetaan muutamiin poluston keskeisiin aloituskohtiin, yleensä paikoitusalueiden yhteyteen, ja taukopaikoille. Opastustaulujen on oltava tukevat ja säänkestävät. Taulujen kehykset tehdään tukevasta puusta. Taustana on alumiinilevy. Reitin alkukohdan opastustauluun laitetaan ainakin reittikartta merkkien selityksineen. Taukopaikkojen opastustauluissa annetaan esimerkiksi ohjeita, miten taukopaikalla tulee käyttäytyä. Luontopolkujen rastimerkit Brännbergin ja Hältingträskin luontopolkujen rastikohdat merkitään numeropaaluin. Byabäckenin varteen suunnitellun lyhyen luontopolun rastipaikkoihin laitetaan opastustaulut. 4.4.3 Levähdys- ja taukopaikat Levähdyspaikat Sipoonkorven reittien varsille tehdään useita levähdyspaikkoja, jotka varustetaan pöytäpenkkiyhdistelmällä. Levähdyspaikalla voi huoahtaa reitin rasituksista ja syödä eväitä. Levähdyspaikoille ei tuoda roska-astioita, vaan jokaisen edellytetään huolehtivan omista roskistaan. Kuva 6. Levähdyspaikan ainoana varustuksena toimii jämäkkä pöytä-penkkiyhdistelmä. Taukopaikat Taukopaikoilla on tulenteko- ja yöpymismahdollisuus. Taukopaikat on kuitenkin tarkoitettu ensisijaisesti lyhytaikaiseen levähdykseen. Taukopaikoilla on nuotiopaikka, tasaista telttailutilaa, puuvarasto, käymälä sekä maatuvien jätteiden kompostointi. Lisävarusteena voi olla laavu tai muu katos. Taukopaikalle laitetaan opastustaulu, jossa annetaan ohjeet roskien asianmukaisesta hävittämisestä.
14 Leiriytymisalueet Leiriytymis- ja telttailualueille voi halutessaan leiriytyä pitkäksi aikaa (jokamiehenoikeuksien nojalla saa teltan pystyttää toisen maalle pariksi yöksi). Ryhmien on kysyttävä lupa leiriytymisalueen ylläpitäjältä. Leiriytymis- ja telttailualueilla on tulentekomahdollisuus, käymälä ja maatuvien jätteiden kompostointi. Metsähallitus on kunnostamassa Ängesbölen telttailualuetta Hindsbyssä. Ns. Bergströmin torpalle on kaavailtu varaustelttapaikka (Bergströmin varaustaukopaikka), joka olisi ryhmien varattavissa. Leiriytyminen on mahdollista vain varausta vastaan. Toinen telttailualue tarvitaan Sipoonkorven eteläpuoliskoon, mutta sopivan paikan löytäminen vaatii jatkosuunnittelua. Vesipisteet Sipoonkorvessa on kymmenisen kaivoa ja lähdettä. Niiden veden sopivuus juomavedeksi on tutkittava, ennen kuin vesipaikat merkitään lopullisiin reittikarttoihin. Vesitutkimuksen hoitaa kunta, jonka alueella vesipaikka on. Alkuvaiheessa retkeilijöiden käyttöön osoitetaan kolme vesipistettä, jotka sijaitsevat patikointireitin varrella Kuusijärvellä, Torpetissa ja Hindsbyssä. Kuusijärven vesipiste on ulkoilukeskuksen yhteydessä ja käytössä ulkoilumajan aukioloaikoina. Torpetissa on metsästysyhdistyksen kaivo, jonka käytöstä on vielä sovittava yhdistyksen kanssa. Hindbyn vesipiste on kaivo Ängesbölen telttailualueen lähellä. 4.4.4 Pelastuskoodi Hätätilanteiden varalta reittien varrelle merkitään pelastuskoodit. Ne ovat lyhyitä kirjain- ja numerosarjoja, joista hätäkeskus tietää heti tarkan sijainnin. Hätätilanteen sattuessa soitetaan yleiseen hätänumeroon ja ilmoitetaan lähin pelastuskoodi. Tällöin varmistuu avun saapumin mahdollisimman nopeasti oikeaan paikkaan. Pelastuskoodit laitetaan ainakin tauko- ja telttailupaikoille, sekä tarpeen mukaan levähdyspaikoille ja muualle reittien varsille. Kuvat 7 ja 8. Nuuksion kansallispuiston laavu (vas.) on todettu erittäin hyväksi ja toimivaksi. Oikealla vanha ja rapistunut laavu Bisajärven itäpuolella Sotungissa.
15 4.4.5 Paikoitusalueet Sipoonkorven rajauksen sisäpuolella on tällä hetkellä kuusi paikoitusaluetta, joissa on yhteensä noin 80 autopaikkaa. Knutersintien varteen rakennetaan kaksi uutta pysäköintialuetta, neljä olemassa olevaa pysäköintialuetta kunnostetaan. Tällöin Sipoonkorven kahdeksan paikoitusalueen autopaikkojen määrä nousee noin sataanviiteenkymmeneen. Sipoonkorpeen ei esitetä rakennettaviksi suuria paikoitusalueita. Ulkoilijoiden käytössä ovat Hakunilan ulkoilukeskuksen, Kuusijärven ulkoilukeskuksen ja Nikkilän urheilukentän suuret paikoitusalueet, joille mahtuu yhteensä useita satoja autoja. 4.5 Kartat ja esitteet Patikointireitistöstä ja uusista laduista tehdään kartta vasta siinä vaiheessa, kun reitit on merkitty maastoon ja kunnostettu. Alkuvaiheessa reittikartta julkaistaan vain sähköisenä internetissä, jolloin sen pitäminen ajan tasalla on helpointa. Painettuja polkukarttoja tehdään sitten, kun maastoon on viitoitettu laajoja reittikokonaisuuksia. Suunnitelman toteuttamisen alkuvaiheessa tehdään esite, jossa suunnitelma esitellään lyhyesti ja kerrotaan suunnitelman tavoitteista, Sipoonkorven luonnosta ja mitä kaikkea Sipoonkorvessa on mahdollista tehdä ja kokea. Esite julkaistaan sähköisenä ja mahdollisesti painettuna versiona. Luontopoluista tehdään erilliset esitteet ja opasvihkoset. 5 ULKOILUREITTISUUNNITELMA 5.1 Patikointi Patikointireitit kulkevat polkuja, traktoriuria, metsäautoteitä ja yleisiä teitä pitkin. Suurin osa reiteistä on metsäympäristössä. Paikoin patikointireitit menevät pelto- ja niittyalueiden reunassa. Asuinalueet on kierretty. Landbon luona moottoritien liikenteen melu kuuluu paikoin reitille melko voimakkaana, mutta valtaosa Landbon ja moottoritien välisestä reitin osasta on mukavakulkuista polkua. Suurten asuinalueiden lähellä Sipoonkorven etelä- ja länsiosassa on lyhyitä rengasreittejä, joiden pituus vaihtelee noin kahdesta kilometristä lähes kymmeneen kilometriin. Lyhyet reitit ovat osa pitkiä rengasreittejä, joista eteläisen Sipoonkorven kiertävän reitin pituus on noin 23 kilometriä ja pohjoista Sipoonkorpea kiertävän reitin pituus noin 27 kilometriä. Ne muodostava yhdessä koko Sipoonkorven kiertävän reitin, jonka pituus on noin 40 kilometriä. Patikointireitistö muodostuu merkityistä metsäpoluista, luontopolkuosuuksista, muista poluista ja reiteistä sekä ulkoiluteistä. Reittien varsilla on useita lyhyeen hengähdyshetkeen sopivia levähdyspaikkoja, joissa on pöytä-penkkiyhdistelmä, ja paremmin varustettuja tauko- tai leiriytymispaikkoja, joissa viihtyy pitemmän aikaa. Vesipisteitä on rajoitetusti, joten läheskään kaikilla taukopaikoilla ei ole käytettävissä puhdasta vettä.
Kuva 9. Indeksikartta. Patikointireittien karttajako on merkitty tummanharmailla ja hiihtoreittien vaaleanharmailla kehyksillä. 16
17 Kuva 10. Reittisuunnitelman patikointireitistö ja ulkoilutiet. Polkuosuuksia ja ulkoiluteitä ei ole eritelty. Olemassa olevat luontopolut (14 ja 25) sekä suunnitellut luontopolut (5, 22 ja 29) on erotettu siksakviivalla. = valmis paikoitusalue, = kunnostettava/rakennettava paikoitusalue. Sipoonkorven rajaus katkoviivalla. Karttaan on merkitty järvet/lammet sekä tiet.
18 A Storträskin alueen patikointireitit ja ulkoilutiet Nykytilanne Alueella on polkuja ja leveitä traktoriuria. Pohjoisesta Nybyggetintieltä erkanee useita polkuja etelään Storträskin alueelle. Idän suuntaan katkeamaton polkuyhteys jatkuu Knutersintielle asti. Storträskin alueen etelässä rajaavaan moottoritien eteläpuolelle on hyvät yhteydet ylikulkusiltaa pitkin Storträskin kohdalla ja leveän alikulkutunnelin kautta Stora dammenin luona. Lännen suuntaan ei ole toimivaa polkuyhteyttä sen jälkeen, kun Vantaan luontokoulun perinteisesti käyttämä yhteys Sipoonkorpeen katkesi rakentamisen takia. Hakunilan urheilupuistossa on suuri paikoitusalue, josta on noin 2 kilometrin kävelymatka Sipoonkorpeen. Tasakalliontien paikoitusalueella Storträskin pohjoispuolella on tilaa yli 20 autolle. Paikoitusalueelta johtaa kulunut polku Storträskille, jonka kalastuksen hoito on annettu vuoden 2008 loppuun kalastuskerhoille Vantaan vapaa-ajan lautakunnan päätöksellä. Kalastajat ovat rakentaneet järven etelärannalle taukopaikan, jossa on pöytä ja penkit sekä nuotiopaikka. Etelästä johtaa huoltotie järven rantaan asti. Huoltotien eteläpäässä on puomi. Suunnitelma Patikointireitit: Vantaan luontokoululta tehdään uusi polkuyhteys Sipoonkorpeen (reitti 1). Sitä on mahdollista jatkaa Hakunilan urheilupuistoon. Luontokoululta reitti menee aluksi polkua pitkin etelään. Sotungintien ylityksen jälkeen päästään Purorinteen kautta metsäalueen reunaan. Sipoonkorven puolella uutta polkua tarvitaan noin 900 metriä. Polku saadaan suurimmaksi osaksi jo valmiiksi maastossa hahmottuvalle kulku-uralle. Gumböle träskin ympäri merkitään rengasreitti (reitti 2), joka kulkee Storträskin kautta. Reitille tarvitaan 3 siltaa. Kosteat kohdat pohjustetaan. Reitin alku kunnostetaan myöhemmässä vaiheessa ulkoilutieksi (reitti 2a). Polkuyhteys (reitti 4) itään merkitään ja viitoitetaan Knutersintielle asti. Landbon eteläpuolella polku menee laajan niityn halki. Voimalinjan alla oleva niitty voidaan kunnostaa perhosniityksi. Ulkoilutiet: Tasakalliontien paikoitusalueelta Storträskin pohjoisrantaan johtavan reitin (2) alkupää kunnostetaan ulkoilutieksi (reitti 2a), joka soveltuu liikuntarajoitteisille. Ulkoilutietien leveys on 2 metriä, ja se päällystetään kivituhkalla. Landbon länsipuolelle rakennetaan ulkoilutie (reitti 3) ympärivuotiseen käyttöön. Tien leveys on 3,5 metriä, ja koko tielinjan leveys 5 metriä. Tie päällystetään kivituhkalla. Talviajaksi ulkoilutielle kunnostetaan latu. Polkukarttaan merkityt reitit: Pahoin kuluneeseen puronylityskohtaan tarvitaan pitkospuut Gumböle träskin koillispuolella. Levähdyspaikat: Storträskin ulkoilutien päähän Storträskin pohjoisrantaan rakennetaan levähdyspaikaksi puinen laiturirakennelma, jolloin veden ääreen pääsee myös pyörätuolilla. Laiturille laitetaan pöytä-penkkiyhdistelmä. Toinen pöytä-penkkiyhdistelmä reitin 4 varteen kalliolle Landbon eteläpuolella. Taukopaikka: Storträskin etelärannan nykyinen taukopaikka kunnostetaan. Taukopaikalla keittokatos tai laavu, polttopuuvarasto, käymälä ja maatuvien jätteiden kompostointi. Opastustaulut. Paikoitusalue: Tasakalliontien paikoitusalue kunnostetaan noin 25 autolle.
19 Kuva 11. Storträskin alueen patikointireitit. Mustat nuolet osoittavat kulkuyhteydet moottoritien eteläpuolelle.
20 B Hältingträskin alueen patikointireitit ja ulkoilutiet Nykytilanne Hältingträskin ympäristössä risteilee paljon metsäpolkuja. Polut tai traktoriurat jatkuvat pohjoisessa lähes katkeamattomina Byträskille saakka. Moottoritien eteläpuolelle on hyvä yhteys Puroniityntien alikulun kohdalta, josta johtaa leveä polku Hältingträskin rantaan. Lännessä yhtenäinen polkuyhteys jatkuu Storträskin alueelle. Hältingträskin länsipuolella on metsäautotie, jonka eteläpäässä on puomi. Hältingträskin ja Genaträskin alueella on ajettu luvatta mönkijällä, jolloin varsinkin suo- ja lehtoalueille on jäänyt syvät urat. Hältingträskin lähelle on rakennettu luvatta kaksi laavua. Lähialueen puita on kaadettu tai muuten vahingoitettu, ja ympäristöä on roskattu. Moottoritien eteläpuolella on Helsingin kaupungin ylläpitämä koirien ulkoiluttamisalue, jonka yhteydessä on pieni paikoitusalue. Suunnitelma Patikointireitit: Knutersintien itäpuolella patikointireitti kulkee aluksi metsäautotietä ja metsäpolkuja pitkin, joille kunnostetaan myöhemmässä vaiheessa luontopolku (reitti 5) ja ulkoilutie (reitti 6). Patikointireitti jatkuu pohjoiseen (reitti 7), joka merkitään ja viitoitetaan. Alkumatkalla tarvitaan yksi silta leveän suo-ojan yli. Genaträskin itäpuolella patikointireitille tarvitaan kaksi siltaa. Luontopolku: Merkitään Hältingträskin luontopolku (reitti 5), jossa keskitytään metsän, suon ja lammen luontoon. Rastipaikat merkitään numeroiduin paaluin, joihin liittyy erillinen opasvihkonen. Hältingträskin länsipuolelle tarvitaan ojan kohtaan ylityspaikka. Luontopolku kulkee lähes koko matkan metsäpolulla, myöhemmässä vaiheessa myös rakennetulla ulkoilutiellä. Ulkoilutie: Hältingträskin ympäri tehdään ulkoilutie (reitti 6). Noin 4,1 kilomerin pituisen ulkoilutien leveys on 3,5 metriä. Reitille tarvitaan 2 siltaa. Talviaikaan ulkoilutielle kunnostetaan latu. Polkukarttaan merkityt reitit: Hältingträskin koillispuolelle saadaan hyvin toimiva polkuyhteys, kun olemassa olevalle metsäpolulle kunnostetaan 2 ylityspaikkaa. Eteläisemmän siltamerkin kohdalla polku ylittää laaksonpohjan pikku puron. Pohjoisempi siltamerkki on levän ojan kohdalla, jossa on tällä hetkellä puoliksi lahonnut siltarakennelma. Levähdyspaikka: Reitin 7 varrelle, Knutersintieltä alkavan metsäautotien pohjoispäässä olevalle tasaiselle hiekkakentälle laitetaan pöytä-penkkiyhdistelmä. Taukopaikka: Hältingträskin luvattomien laavurakennelmien paikalle lammen pohjoispuolella tehdään laavu. Sen yhteyteen rakennetaan puuvarasto, pieni käymälä ja maatuvien jätteiden kompostointi. Opastustaulu. Paikoitusalue: Knutersintien varteen voimalinjan kohdalle rakennetaan uusi paikoitusalue (Landbon P-paikka) noin 50 autolle. Paikoitusalueen yhteyteen opastustaulu.
21 Kuva 12. Hältingträskin alueen patikointireitit. Yhteys moottoritien eteläpuolelle on osoitettu mustalla nuolella.
22 C Byträskin ja Fiskträskin alueen patikointireitit Nykytilanne Fiskträskin ja Byträskin ympäristössä on paljon metsäautoteitä. Helgträskin pieneltä paikoitusalueelta on merkitty polku Fiskträskin rantaan. Byträskin ympäri on merkitty latu- ja polkureitti. Omistajat haluavat varata Byträskin pohjoisrannan yksityistien hevosten valmennukseen. Fiskträskin eteläpuolelta puuttuu polkuyhteys, joka yhdistäisi Fiskträskin ja sen itä- ja eteläpuolella olevat polut. Fiskträskin eteläpuolella Torpetissa on kesäkäytössä oleva talo sekä metsästysseuran kämppä grillikatoksineen, saunoineen ja ulkorakennuksineen. Ulkopuoliset käyttävät grillikatosta luvatta. Talon ja kämpän yhteydessä on kaivo. Metsästysseura on mahdollisesti valmis vuokraamaan maaaluettaan yleistä taukopaikkaa varten. Helgträskin itäpuolella on pieni Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kunnostama paikoitusalue, jossa on tilaa noin kuudelle autolle. Helgträskin eteläpuoliselle kalliolle on laitettu pöytäpenkkiyhdistelmä, jolle johtaa lyhyt polku Knutersintieltä. Suunnitelma Patikointireitit: Byträskin kiertävän reitin linjausta muutetaan järven pohjoispuolella (reitti 8). Uutta polkulinjaa tehdään jyrkän rinteen alaosaan noin 700 metriä. Uusi polku seuraa tien linjausta. Muualla reitti merkitään olemassa olevalle metsäpolulle, traktoriuralle ja metsäautotielle. Polkuosuudelle Byträskin länsipuolella tarvitaan pieni silta tai pitkospuut. Tehdään uusi polkuyhteys (reitti 9), joka yhdistää Hältingträskin alueen ja Byträskin kiertävän polun Fiskträskiin. Idästä länteen tultaessa reitti merkitään aluksi heikosti maastossa erottuvalle kulkuuralle ja kallioalueen reunaan, jonka jälkeen päästään selvää polkulinjaa pitkin reitin 11 risteyskohtaan. Senkin jälkeen voidaan käyttää hyväksi olemassa olevia, välillä tosin hyvin heikosti erottuvia kulku-uria. Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen merkitsemälle polulle (reitti 10) kunnostetaan neljä ylityspaikkaa kosteissa maastonkohdissa, joissa polku on kulunut leveäksi. Fiskträskin lounaispuolelta Knutersintielle merkitään uusi polku (reitti 11). Se on osa eteläisen Sipoonkorven kiertävää pitkää rengasreittiä. Uusi yhteys saadaan valtaosin merkittyä kovapohjaiselle polulle ja traktoriuralle. Osa reitistä joudutaan laittamaan karkealla kivimurskalla päällystetylle leveälle metsäautotielle. Hieman ennen Knutersintietä reitti kääntyy etelään ja jatkuu lyhyen matkaa metsäpolkuna lehtorinteen poikki. Syvän ojan yli rakennetaan ylityspaikka. Levähdyspaikat: Metsäautotien kääntöpaikalle Byträskin ja Fiskträskin väliselle reitille, Fiskträskin luoteisrannalle Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistamalla alueella sekä metsäautotien päähän Fiskträskin pohjoispuolelle laitetaan pöytä-penkkiyhdistelmä. Taukopaikat: Torpetiin rakennetaan taukopaikka, jonka varustukseen kuuluvat keitto- tai grillikatos, puuvarasto, käymälä ja maatuvien jätteiden kompostointi. Taukopaikka sijoitetaan Helsingin kaupungin maalle. Lähellä on Immersbyn metsästysseuran maja, jonka yhteydessä on kaivo. Sen käytöstä taukopaikan vesipisteenä neuvotellaan metsästysseuran kanssa. Huoltoajo voidaan järjestää etelän tai pohjoisen suunnasta tulevia metsäautoteitä pitkin.
23 Kuva 13. Byträskin ja Fiskträskin alueen patikointireitit.
24 D Sotungin alueen patikointireitit Nykytilanne Alueella on Helsingin kaupungin ylläpitämä Kalkkiruukin luontopolku (reitti 14). Luontopolulta haarautuu pohjoiseen polku, joka jatkuu Bisajärven alueen ulkoilureittien tuntumaan. Luontopolulta on yhtäjaksoinen polkuyhteys idässä Knutersintielle saakka. Luontopolun eteläisimmästä kohdasta Högbergetillä haarautuu leveä polku itään. Högbergetin ja Tasakalliontien väliseltä alueelta polkuyhteys puuttuu paikoin. Luontopolun varrella on hyväkuntoinen laavu. Laavun yhteydessä on nuotiopaikka ja roska-astia. Luontopolku koukkaa vanhan kalkkikaivoksen kautta. Kaivoskuilu on roskattu pahoin. Luontopolun lähellä on kaksi paikoitusaluetta: Tasakalliontiellä on tilaa yli 20 autolle, kun taas Bisajärven majan pienelle pysäköintialueelle mahtuu vain puolen kymmentä autoa. Suunnitelma Patikointireitit: Knutersintien varren paikoitusalueelta merkitään polku länteen (reitti 12). Se on osa koko eteläisen Sipoonkorven kiertävää pitkää rengasreittiä. Bakunkärrs träsketin länsipuolella reitille tarvitaan kaksi siltaa. Tasakalliontien pohjoispuolelta tehdään uusi polkuyhteys Högbergetin eteläreunaan (reitti 13), jolloin syntyy koko Sipoonkorven eteläosan kiertävä rengasreitti. Polkuyhteys puuttuu paikoitellen Högbergetin ja Tasakalliontien väliseltä alueelta, mutta silloinkin reitti on helposti merkittävissä traktoriuralle tai muulle maastossa hahmottuvalle kulku-uralle. Kalkkiruukin luontopolulta ja samalla koko eteläisen Sipoonkorven kiertävältä patikointireitiltä muodostetaan yhteys Bisajärvelle (reitti 15). Se voidaan merkitä lähes kokonaan olemassa oleville poluille. Uutta polkulinjaa tarvitaan vain maakaasulinjan kohdalla noin 50 metriä. Polku ylittää pohjoisessa kapean puron, johon voidaan laittaa pieni siltarakennelma kulun helpottamiseksi. Luontopolku: Kalkkiruukin luontopolun (reitti 14) reittimerkintöjä kunnostetaan. Vanha kaivos siivotaan. Taukopaikka: Luontopolun laavun yhteydessä oleva roska-astia poistetaan ja paikalle laitetaan opastustaulu, jossa neuvotaan huolehtimaan itse roskat pois. Levähdyspaikka: Tallkärrin luo reitin 12 varrelle laitetaan pöytä-penkkiyhdistelmä laakealle kalliolle vanhan asuinpaikan viereen. Paikoitusalue: Reitin 12 itäpäähän Knutersintien varteen rakennetaan uusi paikoitusalue noin 10 autolle. Paikoitusalueen yhteyteen opastustaulu.
25 Kuva 14. Sotungin patikointireitit.
26 E Bisajärven alueen patikointireitit ja ulkoilutiet Nykytilanne Bisajärven ympäristössä risteilee leveitä metsäautoteitä, joille on kunnostettu talviajaksi ladut, sekä erilaisia metsäpolkuja. Bisajärvelle on polkuyhteys Kuusijärven ulkoilukeskuksesta. Vanhan Porvoontien itäpuolella polku ylittää ensin syvän Myyraksenojan uoman ja kipuaa sitten jyrkkää rinnettä ylös. Kuninkaanmäestä pääsee Sipoonkorpeen joko vaikeakulkuisen Kuusijärven polun kautta tai Kiertomäentieltä erkanevaa huomaamatonta pikku polkua pitkin. Vantaan Ladun majan pohjoispuolella on huonokuntoinen laavu, jonka edustalla on nuotiopaikka ja pöytä-penkkiyhdistelmä. Bisajärven koillispuolella kohoavan kallion laelle on rakennettu pieni laavu, josta on hyvä näköala järvelle. Vuosikymmeniä pystyssä ollut laavu on rakennettu ilman maanomistajan (Helsingin kaupunki) lupaa. Kuusijärven ulkoilukeskuksen suurelta paikoitusalueelta ja itäisen Vantaan asutusalueilta on lyhyt kävelymatka Sipoonkorpeen. Bisajärven majan vieressä on pieni pysäköintialue, johon mahtuu puolen kymmentä autoa. Viirilän pallokentän vieressä on paikoitustilaa vajaalle kahdellekymmenelle autolle. Suunnitelma Patikointireitit: Kuusijärven ulkoilukeskus on Sipoonkorven patikointireitistön tärkeä aloituskohta, joten sieltä lähtevän polun (reitti 20) alkukohtaan pystytetään suuri opastustaulu. Kuusijärveltä itään johtava patikointireitti merkitään ulkoilutietä pitkin (reitit 16 ja 21). Myös Kuusijärveltä pohjoiseen suuntaava patikointireitti menee ulkoilutiellä (reitit 18 ja 21). Ulkoiluteiden välissä on metsäpolkuosuus (reitti 17), jolle tarvitaan kaksi ylityspaikkaa suo-ojien kohdalle. Ulkoilutiet: Kiertomäentieltä rakennetaan ulkoilutie Sipoonkorpeen (reitti 19). Nykyisin latu-urina käytetyt reitit kunnostetaan ympärivuotiseen käyttöön sopiviksi, 3,5 metrin levyisiksi ulkoiluteiksi (reitit 16, 18 ja 21). Reitin 16 paikoin pahoin kulunut, lounaasta koilliseen menevä polkuosuus kunnostetaan pelkästään kesäkäyttöön tarkoitetuksi 2 metrin levyiseksi ulkoilutieksi. Ulkoilutiet voidaan pääosin rakentaa olemassa oleville metsäautoteille. Maastossa linjaa joudutaan leventämään vain metsäpolkuosuuksilla reitin 18 luoteisreunassa ja reitin 21 koillisreunassa. Taukopaikka: Bisajärven laavu kunnostetaan taukopaikaksi, jossa laavun lisäksi nuotiopaikka, puuvarasto, pieni käymälä ja eloperäisten jätteiden kompostointi. Opastustaulu. Kuusijärven ulkoilukeskuksessa osoitetaan vesipiste, joka on käytettävissä ulkoilumajan aukioloaikoina. Levähdyspaikka: Polun varrelle Bisajärven pohjoisrannalle pöytä-penkkiyhdistelmä. Paikoitusalue: Bisan majan pysäköintialue kunnostetaan noin 10 autolle. Viirilän pallokentän pysäköintipaikka kunnostetaan noin 25 autolle.
Kuva 15. Bisajärven reitit. 27
28 F Katronträskin alueen patikointireitit Nykytilanne Katronträskin pohjois- ja eteläpuolella on paljon erämaisia alueita. Kapea Mosabackantie halkoo metsäalueen ja yhdistää Vanhan Porvoontien ja Martiksentien. Katronträskin ympäristössä on paljon lyhyitä metsäpolkuja. Pitkiä yhtäjaksoisia polkuyhteyksiä on vain pohjoiseen Hindsbyn alueelle. Hyvä patikointiyhteys etelään Kuusijärvelle puuttuu. Katronträskin länsipuolella on leveä maakaasuputken linja. Jöusjärv-lammen itäpuolella on Puolustusvoimien aidattu varastoalue, jonne johtaa kapea hiekkatie Länsitieltä. Varasto on louhittu kallioon. Varastoluola ja aidattu alue eivät näy läheiselle Jöusjärville. Suunnitelma Patikointireitit: Kuusijärveltä tuleva patikointireitti alkaa luontopolkuna (reitti 22) ja jatkuu sen jälkeen maakaasulinjaa (reitti 23) pitkin kohti Katronträskiä. Maakaasulinjan jälkeen reitti 23 seuraa suonlaitaa ja ylittää kaksi kapeaa suoaluetta. Metsäosuudelta puuttuu yhtäjaksoinen polku, mutta polku syntyy maastoon helposti. Suonylityskohtiin tarvitaan noin 20 ja 30 metrin pitkospuuosuudet. Niiden jälkeen reitti voidaan merkitä olemassa oleville poluille ja metsäautotielle Mosabackantielle asti. Patikointireitiltä tehdään polku- ja pitkospuuyhteys Katronträskin luoteisrantaan. Rannassa pitkospuiden on yletyttävä vesirajaan asti, jotta rannan kasvillisuus ei tallaantuisi ja kuluisi. Mosabackantien jälkeen patikointireitti (reitti 24), jatkuu pohjoiseen aluksi traktoritienä ja sitten metsäpolkuna Jöusjärvin kautta lähelle Bergströmin varaustaukopaikkaa. Siellä reitti yhtyy Perinnepostia-luontopolkuun. Mosabackantien pohjoispuolella patikointireitti menee jonkin matkaa samaa linjaa ratsastusreitin kanssa, mutta leveällä ja kovapohjaisella väylällä on tilaa patikoijille ja ratsastajille. Luontopolku: Merkitään Brännbergin luontopolku Brännbergin levähdyspaikan ja maakaasulinjan väliselle alueelle (reitti 22). Luontopolulla keskitytään geologisiin kohteisiin (esim. siirtolohkare, silokallio, muinaisranta, jyrkänne, suo). Rastipaikoille numeroidut paalut, joihin liittyy erillinen esitevihkonen. Luontopolulle tarvitaan pitkähkö pitkospuuosuus. Levähdyspaikat: Pöytä-penkkiyhdistemät laitetaan Brännbergin länsipuolelle luontopolun alkuun (reitti 22), Mosabackantien varteen Katronträskin pohjoispuolle (reitti 23) ja pienen Jöusjärvlammen viereiselle kalliolle (reitti 24).
29 Kuva 16. Katronträskin alueen patikointireitit.
30 G Kantorsträskin alueen patikointireitit Nykytilanne Länsitien eteläpuolella on Metsähallituksen hoitama luontopolku. Maastossa on eritasoisia metsäpolkuja, traktoriuria ja kapeita hiekkateitä. Metsien lomassa on laajoja pelto- ja niittyalueita. Pitkäjaksoiset polkuyhteydet puuttuvat. Metsähallitus on kunnostamassa Hindsbyhyn Ängesbölen telttailualueen. Sen lähellä on vanha Bergströmin metsätorppa ja torpan vanha kaivo. Kaivon vesi on todettu melko huonolaatuiseksi. Vesi on syytä keittää juomavedeksi. Metsähallitus on kunnostanut Länsitien varteen kaksi pysäköintialuetta: itäinen paikoitusalue on luontopolun yhteydessä, läntinen paikoitusalue on rakennettu Jöusjärville menevän hiekkatien kohdalle. Suunnitelma Patikointireitit: Jatketaan Kuusijärveltä alkava patikointireitti Ängesbölen telttailualueelle ja aina Nikkilään asti. Bergströmin varaustaukopaikalle tehdään pistopolku. Patikointireitti jatkuu Perinnepostia-luontopolkua pitkin (reitti 25), jonka jälkeen merkitään uutta reittiä Länsitien varresta Keravantielle asti (reitit 26 ja 27). Länsitien jälkeen patikointireitti merkitään pellon laitaan ja viereisen metsän reunassa oleville polkuosuuksille. Uutta polkulinjaa tarvitaan paikoin reitin pohjoispuoliskolla. Polkujen risteyskohdassa Kantorsträskin eteläpuolella pohjoiseen menevä haara (reitti 27) alkaa metsäpolkuna, muuttuu osin umpeenkasvaneeksi metsäautotieksi ja päätyy hiekkatieksi, joka liittyy Brobölentiehen Klockarsissa. Nikkilän urheilukentän paikoitusalueelta luodaan polkuyhteys Sipoonkorpeen reitin 27 pohjoispäähän Klockarsiin. Kantorsträskin eteläpuolisessa risteyskohdassa itään jatkava reittilinjaus (reitti 28) menee aluksi traktoriuraa myöten ja kääntyy etelään metsäpolun kautta kapealle hiekkatielle. Lyhyen hiekkatieosuuden jälkeen reitti kulkee laajan hevoslaidun- ja niittyalueen reunaa Länsitielle Hampusbackan länsipuolella. Niityn itäreunaan on erotettu aidalla leveä kulkuväylä, johon on mahdollista erottaa omat kaistansa patikoijille ja alueella liikkuville ratsastajille. Levähdyspaikka: Kantorsträskin lounaispuolelle valtion maan puolelle laitetaan pöytäpenkkiyhdistelmä. Taukopaikka: Metsähallitus kunnostaa Bergströmin torpan varaustaukopaikaksi, jonka käytöstä on sovittava erikseen Metsähallituksen kanssa. Telttailualue: Metsähallitus on kunnostamassa Bergströmin varaustaukopaikan lähelle Ängesbölen telttailualueen.