Poliisihallitus 1 (5) 14.5.2012 2020/2012/1333 Jakelussa mainitut POLIISIN TOIMIVALTA JA TOIMINTALINJAT SUURPETOTAPAUKSISSA (ERITYISESTI SUSI) Asian tausta Maa- ja metsätalousministeriössä on ollut valmisteltavana asetusehdotus koskien suden metsästystä poikkeusluvin maa- ja metsätalousministeriön asetus poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuonna 2011-2012 (118/2012). Asetus on koskenut suden suurimman saalismäärän asettamista. Määrän tarkistustarve on perustunut Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen tuottamaan uuteen tietoon susien määrästä sekä erityisesti merkittävien porovahinkojen vähentämistarpeeseen. Susien tappamia poroja on löydetty vuoden 2011 aikana 691 kappaletta, joista valtion korvattavaksi riistavahinkolain perusteella tulee noin miljoona euroa. Asetus rajoittaa Riistakeskuksen toimivaltaa myöntää sudenkaatolupia. Metsästyslain poikkeuslupamenettelystä Osittain edellä mainitun vuoksi eri tahot kääntyvät tulevaisuudessa yhä useammin poliisin puoleen tapauksissa, joissa suurpeto, erityisesti susi, tulee ihmisen elinpiiriin ja voi aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle. Koska susi on Euroopan yhteisöjen luontodirektiivin 92/43/ETY mukaisesti vahvasti suojeltu eläin, poliisin toiminta lopettamismääräyksiä harkittaessa on tämän vuoksi suuren mielenkiinnon kohteena. Näiden seikkojen vuoksi Poliisihallitus tällä kirjeellä ohjeistaa poliisiyksiköitä toimintalinjoista suurpetojen lopettamismääräystapauksissa. Pääasiallinen menettely suurpetojen poistamisissa on Suomen riistakeskuksen poikkeuslupamenettely: Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa 37 ja 38 :n sekä 50 :n 2 momentin mukaisesta rauhoituksesta, kiellosta tai rajoituksesta 41 a 41 c :ssä säädetyin edellytyksin. Suomen riistakeskus voi myös muulloin kuin 37 :n nojalla säädettynä rauhoitusaikana myöntää 41 a :n 1 momentissa, 41 b :n 1 momentissa ja 41 c :ssä säädetyin edellytyksin poikkeusluvan riistaeläimen tai rauhoittamattoman eläimen tappamiseen tai pyydystämiseen. Tämä on pääsiallinen suurpetojen poistamisissa sovellettava menettely verrattuna poliisilain 25 :n lopettamismääräysten soveltamiseen. Poliisihallitus Vuorikatu 20 A, PL 302, 00101 HELSINKI kirjaamo.poliisihallitus@poliisi.fi, www.poliisi.fi Puh. 071 878 0181, Faksi 071 878 1649
2 (5) Metsästyslaki 41 a Edellytykset eräiden riistaeläinlajien poikkeusluvalle Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella, 41 :ssä tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää ahman, suden, karhun, saukon, ilveksen, euroopanmajavan, hallin, kirjohylkeen, itämeren norpan, hillerin, näädän ja metsäjäniksen pyydystämiseen tai tappamiseen: 1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi; 2) viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi; 3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai 4) näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi. Suurpetoja koskevat Suomen riistakeskuksen myöntämät poikkeusluvat ovat yleisesti saatavilla osoitteessa http://suurpetopoikkeusluvat.riista.fi. Poliisin toimivaltuudesta Säädöspohja Poliisilain 25 :ssä säädetään eläimen kiinniottamisesta ja lopettamisesta seuraavasti: Poliisilain 25 :n tulkinnasta Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle ja terveydelle. Sama oikeus poliisimiehellä on, jos eläin aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos se on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Poliisilla on oikeus soveltaa poliisilain 25 edellytysten täyttyessä. Eläinsuojelulain 14 :n 4 momentissa säädetään: Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa että sen hengissä pitäminen on ilmeisestä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai huolehdittava siitä, että se lopetetaan. Poliisi harkitsee tapauskohtaisesti poliisilain 25 :n tapauksissa tilanteen kokonaisarvioinnin, jonka perusteella poliisin toimintavelvollisuus mahdollisesti syntyy. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan poliisilain 25 antaa poliisille riittävästi toimivaltaa niihin tilanteisiin, joihin se on tarkoitettu käytettäväksi, eikä siihen kohdistu lainsäädännöllisiä muutostarpeita. Poliisilain asettamat edellytykset rauhoitetun riistaeläimen lopettamiselle voidaan lain sanamuodon perusteella tulkita lievemmiksi kuin metsästyslain
3 (5) ja -asetuksen vastaavat. Suotuisaa suojelun tasoa tai vaihtoehtoisia menetelmiä ei edellytetä pohdittavaksi. Poliisilain 25 :ssä säädetty menettely antaa poliisille laajan harkintavallan riistaeläimen lopettamiseen liittyvissä tilanteissa mahdollisista rauhoitustoimista riippumatta. Asian yhteydessä on keskusteltu, voidaanko poliisilain säännöstä tulkita itsenäisesti ottamatta huomioon metsästyslain ja -asetuksen sekä luontodirektiivin asettamia velvoitteita. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan sudenmetsästystä koskevat säännökset on erityisesti ajateltu säätämään suden rauhoitusta ja ohjaamaan susikannan vahvistamista. Poliisilain eläimen lopettamista koskeva säännös, poliisilain 25 on taas tarkoitettu ohjaamaan yleisemmin vahinkoeläinten lopettamista tietyissä olosuhteissa. Kuitenkin poliisilain 2 :n velvoite vähimmän haitan periaatteesta koskee myös näitä eläimiin kohdistuvia toimenpiteitä. Joskus esimerkiksi suurpedon karkottamisoperaatio eläimen lopettamisen sijasta voi olla perustellumpi toimenpide. Euroopan yhteisön direktiiveille, tässä tapauksessa luontodirektiiville 92/43/ETY, on annettava tulkintavaikutus: kansallisella lainsäädännöllä ja viranomaiskäytännöillä ei tulisi vaarantaa direktiivien tarkoituksen toteutumista. Poliisilain 25 :ää ei voida tulkita ottamatta huomioon mainittuja metsästyslain ja -asetuksen sekä luontodirektiivin säännöksiä. Eduskunnan oikeusasiamiehen kannanoton mukaan poliisilakia ei saa käyttää näiden säännösten kiertämiseen. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan poliisilain 25 :n soveltamisalaksi jää mahdollisuus reagoida sellaisiin nopeasti yhä uhkaavammaksi kehittyviin, ihmisen hengelle tai terveydelle vaaraa aiheuttaviin taikka omaisuudelle huomattavaa vaaraa aiheuttaviin tilanteisiin, joissa ei ole aikaa selvittää metsästyslain tai -asetuksen soveltamisedellytyksiä. Tapauksissa tulee harkita, onko tilanne vakava poliisin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden suojaamistehtävän kannalta. Poliisilain 25 :n tapauksissa, kyseessä ei ole suurpetoasioissa varsinaisen lupaviranomaisen suorittama lupaharkinta, vaan kyseessä on poliisin tekemä tapauskohtainen harkinta eläimen lopettamismääräyksen antamisesta. Poliisilaki 25 :n soveltamisessa yksilöimättömän uhan tunteminen kotipiirin läheisyydessä tai kulkureittien varrella ei luo perusteita poliisilain 25 :n mukaiselle päätökselle eläimen lopettamisesta. Oikeuskansleri on päätöksessään OKV/11/12/98 linjannut, että petoeläinten ihmisille aiheuttama tai ainakin niistä ihmisten asuin- ja liikkumisalueilla tehtyihin havaintoihin perustuva todelliseksi mielletty uhka on sellainen turvallisuutta heikentävä tekijä, jonka poistaminen on hallitusmuodon 16a :n 1 momentin mukaisesti julkisen vallan velvollisuutena. Ihmistä hänen elinympäristössään häiritsevä petoeläin ei Poliisihallituksenkaan näkemyksen mukaan edusta luonnon monimuotoisuutta. Tapauksessa OKA 502/1/2009 on ollut kyse poliisilain 25 :n perusteella annetusta kahdesta lopettamismääräyksestä ja yhdestä eläinsuojelulain 14 :n perusteella tehdystä lopettamispäätöksestä. Kolmesta luvasta kaksi on johtanut suden tappamiseen. Kantelija on katsonut, että poliisin toiminta on ollut luontodirektiivin 92/43/ETY vastaista. Oikeuskanslerin käsityksen mukaan tässä tapauksessa poliisin ei kuitenkaan katsottu menetelleen lainvastaisesti. Oikeuskansleri ei pitänyt virheellisenä menettelyä, jossa riistanhoitoyhdistykseltä tai metsästysseuralta pyydettiin poliisilain 45a :n
4 (5) mukaisesti käytännön apua varsinaisen metsästystapahtuman järjestämisessä. Vaarasta ihmisen hengelle ja terveydelle ja huomattavasta omaisuusvahingosta Poliisin menettelystä poliisilain 25 :n tilanteissa Epämääräisen pelon tunteminen ihmisten elinpiirin läheisyydessä tai päivittäisten kulkureittien varrella ei luo poliisille toimintavelvollisuutta, vaikka suurpedon esiintyminen laumana tai yksittäisinä yksilöinä tapahtumaalueella olisi selvää. Yksiselitteisen toimintavelvollisuuskynnyksen määritteleminen poliisilain 25 :n mukaiselle poliisitoiminnan aloittamiselle on haastavaa. Suurpedon jälkien havaitseminen pihapiirissä tai yksittäiset näköhavainnot suurpedosta eivät välttämättä luo poliisille toimintavelvollisuutta. Toisaalta toistuvat pihavierailut esimerkiksi yöllä samalla asuinkiinteistöllä saattavat aiheuttaa poliisille toimintavelvollisuuden. Suurpetojen lajityypilliseen käyttämiseen liittyy ihmisten karttaminen. Suurpedon ja ihmisen kohtaamistilanteita, joissa petoeläin lähestyy ihmistä tai ei lähde poistumaan paikalta (jää kiertelemään/käyttäytyy uhkaavasti), on pidettävä sellaisena vaaran aiheutumisena, joka muodostaa poliisille toimintavelvollisuuden. Poliisilain 25 :n mukaisen oikeuden käyttämisestä omaisuuteen kohdistuvien vahinkojen torjumiseen, on otettava huomioon, että omaisuusvahinkojen korvaamista varten on olemassa oma järjestelmänsä. Valtio on ensisijaisesti vastuussa myös riistaeläinten aiheuttamista vahingoista petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyllä tavalla. Poliisilain 25 :n edellytysten (vaara hengelle tai terveydelle tai huomattava vahinko omaisuudelle) tulkinnasta ei voida katsoa, että jos vahvasti suojeltu suurpeto on tappanut esimerkiksi muutamia kotieläimiä esimerkiksi lampaita, että tällöin täyttyisi tämä huomattava omaisuusvahinko, ja poliisilla olisi edellytykset määrätä suurpeto poliisilain 25 :n nojalla lopetettavaksi. Poliisihallitus korostaa poliisilain 25 : n soveltamisessa tapauskohtaisen harkinnan merkitystä. Poliisihallituksen mukaan poliisilaki 25 käytettäessä kyseessä on poliisimiehen antama lopettamismääräys. Kyseessä ei ole lupa, joka saatetaan sekoittaa lupaharkintaan tai hallintomenettelyssä annettava päätös, vaikka määräyksen sisältö silloin kun siinä täsmällisesti määrätään lopettamiseen osallistujista, alueesta tai määräyksen voimassaolosta saattaakin muistuttaa päätöstä. Ennalta estävään ja laajamittaiseen suurpetojen lopettamiseen tai kannansäätelyyn poliisilain 25 ei Poliisihallituksen näkemyksen mukaan sovellu. Yksittäisenkin eläimen lopettamiseen annettavassa määräyksessä on tapauskohtaisesti harkittava, onko tilanne akuutti ja vakava poliisin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden suojaamisen kannalta. Poliisihallitus suosittaa toimintatapaa, että asiasta kirjataan aina ilmoitus PATJA-järjestelmään sekä tehdään tämän lisäksi kirjallinen lopettamismääräys. Molemmissa voi olla sama teksti. Ilmoituksen kirjaaminen PATJAjärjestelmään on tärkeää yhtenäisen käytännön seuraamiseksi ja varmistamiseksi. Kirjallinen määräys on tärkeä perusteltaessa asiaa ulospäin kansalaisille, laillisuusvalvojille, tai medialle. PATJA-järjestelmään kirjattavasta ilmoituksesta ja määräyksestä tulee ilmetä sen lisäksi, onko määräys
5 (5) Huomion kiinnittäminen metsästyslain 83c Raportointivelvollisuus eläimen lopettamiseen annettu ja se, onko eläintä ylipäätään tavattu tai lopetettu. Termistön osalta termit jahti, kaato ja metsästys voidaan sekoittaa varsinaiseen luvalliseen metsästykseen, joten tämän vuoksi Poliisihallitus ei suosittele niitä käytettäväksi poliisilain 25 :n mukaisissa määräyksissä. Maa- ja metsähallitus käyttää pedon poistamista ja Poliisihallitus poliisilain 25 :n mukaisesti lopettamista. Oheisiin PATJA-järjestelmiin kirjattuihin ilmoituksiin viitaten Poliisihallitus ohjeistaa poliisiyksiköitä liittyen metsästyslain kuolleeseen riistaeläimeen liittyvään ilmoitusvelvollisuuteen. Poliisihallitus on saanut palautetta Suomen riistakeskukselta sekä maa- ja metsätalalousministeriöltä metsästyslain 83c :n huomioimisesta. ML:n 83c :ssä säädetään ilmoitusvelvollisuudesta kuolleeseen riistaeläimeen liittyen. Kuolleena löytyneestä ahmasta, ilveksestä, karhusta, saukosta ja sudesta on viipymättä ilmoitettava riistantutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle sekä alueen riistanhoitoyhdistykselle. Kuollut eläin tai osa siitä voidaan toimittaa tutkimuslaitokselle sen suostumuksella ja kustannuksella. Kaikista liikenneonnettomuuksissa kuolleista, loukkaantuneista tai muutoin kuolleista riistaeläimistä tulee edellä mainitun lainkohdan mukaisesti poliisin PATJA-järjestelmään kirjattavan ilmoituksen lisäksi ilmoittaa poliisiyksiköstä suoraan Suomen riistakeskukselle osoitteeseen kirjaamo@riista.fi viitteellä suurpetoraportointi. Poliisihallitus pyytää poliisiyksiköitä jatkossa lähettämään tämän ilmoituksensa myös Valvonta- ja hälytystoimintayksikön virkapostiin valvonta-jahalytystoimintayksikko.poliisihallitus@poliisi.fi, josta ne tiedonkulun varmistamiseksi myös viipymättä toimitetaan Suomen riistakeskukselle. Epäselvissä tapauksissa susien tai muiden suurpetojen lopettamiseen liittyvän poliisitoiminnan ja poliisin toimivallan osalta tarkempia ohjeita antaa Poliisihallituksen Valvonta- ja hälytystoimintayksikkö. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero Poliisijohtaja Seppo Kolehmainen JAKELU Poliisilaitokset Valtakunnalliset yksiköt Poliisiammattikorkeakoulu Poliisin tekniikkakeskus TIEDOKSI SM/PO Poliisitoiminnan suunnitteluyksikkö