Käyttäjäarvioita potilashuoneista virtuaalitilassa ja nykyisistä osastotiloista Mikael Wahlström ja Helinä Kotilainen
Mikael Wahlström Helinä Kotilainen 2 Käyttäjäarvioita potilashuoneista virtuaalitilassa ja nykyisistä osastotiloista Sisällys Lyhyt yhteenveto...3 1 Johdanto...4 2 Virtuaalitila ja sinne tehdyt huoneet...5 3 Kohteena olleet vuodeosastot...7 4 Käytetyt menetelmät...8 5 Tulokset...10 5.1 Haastattelujen tulokset vuodeosastoilla...11 5.2 Haastattelut Y-talon huoneista CAVE-tilassa...21 5.3 Haastattelut muista CAVE-tilan huoneista...21 5.4 CAVE-tilan käyttö sairaalatilojen arvioinnin apuvälineenä...23 6 Yhteenveto ja pohdintaa...24 Kuvat Etelä-Pohjanmaan keskussairaala, osaston 42 henkilökunta, Seinäjoen terveyskeskus, osastojen 1 ja 3 henkilökunta ja Helinä Kotilainen, Stakes
Lyhyt yhteenveto 3 Sairaalasuunnittelulla on vaikutusta potilaiden hyvinvointiin sekä hoitajien työhyvinvointiin ja hoitotyön laatuun. Olemassa olevien tilojen tarkasteleminen ja loppukäyttäjien osallistuttaminen tilojen suunnitteluun saattavat olla keinoja entistä parempien tilojen suunnittelemiseksi. Tässä raportissa käsitellään potilaiden ja hoitajien käsityksiä nykyisistä sairaalatiloista sekä potilaiden arvioita neljästä erilaisesta potilashuoneesta sekä yhdestä kylpyhuoneesta, joita he arvioivat CAVEvirtuaalitilassa. Nykyisissä sairaalatiloissa havaittiin lukuisia ongelmia liittyen mm. esteettömyyteen, epäesteettisyyteen, meluun, kylmyyteen ja ilmastointiin. Ongelmat vaikuttivat konkreettisesti hoitajien ja potilaiden elämään. Ne liittyivät usein pieniin, mutta käytännössä merkittäviin yksityiskohtiin. Tilojen ja sisustuksen paremmalla suunnittelulla ja huolellisemmalla toteutuksella olisi voitu poistaa monta epäkohtaa ja vaikuttaa sekä hyvinvointiin että hoitotyöhön. Kannattaa kuitenkin muistaa, että osastot on rakennettu jo 1970- ja 1980-luvulla, jolloin hoitokäytännöt, apuvälineet ja rakennuksiin sijoitettu teknologia ovat olleet toisenlaisia. Lähes kaikki potilaat pitivät virtuaalitilassa olemista ja huoneiden arviointia myönteisinä kokemuksina. Useimmat sanoivat sen tuntuvan aivan samalta kuin oikeassa tilassa oleminen. He kommentoivat sekä tilaa, sen kokoa ja muotoa, kalusteita, värejä ja valoisuutta sekä erittäin usein ikkunasta näkyvää maisemaa. Monet kommenteista olivat hyvin käytännönläheisiä ja tarkkoja. Tilojen koon arviointi oli hieman epävarmaa eli potilaat eivät olleet varmoja, minkä kokoisia huoneet olivat toisiinsa verrattuna tai ylipäänsä. Tähän saattoivat vaikuttaa huoneiden sisustusten erilaisuus ja erilaiset värit. Myönteistä ja mielenkiintoista oli arvioiden konkreettisuus ja myös niihin sisältyvät henkilökohtaiset arvostukset. Näitä haastatteluja käytettiin Y-talon suunnittelukokouksissa potilashuoneiden edelleen kehittämisessä. Kaiken kaikkiaan potilaat suhtautuivat Y-talon huoneiden suunnitelmiin myönteisesti. He mielsivät Y-talon potilashuoneet tavanomaisiksi sairaalahuoneiksi, jotka ilmeisesti miellyttivät tuttuudellaan ja siten turvallisuudellaan. Myös kriittisiä kommentteja annettiin. Yhdeksi ongelmaksi Y- talon kahden hengen huoneessa havaittiin se, ettei toinen potilaista saa riittävästi luonnonvaloa. Myös huoneiden kapeus arvelutti. Näiden huoneiden suunnitelmista eivät myöskään vielä näkyneet yksityiskohdat, kuten TV:n paikka ja mahdolliset virikkeellisyyttä tarjoavat taulut tai tapettien kuviot.
1 Johdanto 4 Sairaalatiloilla on havaittu olevan vaikutusta hoitajien työkykyyn ja potilaiden parantumiseen. Viimeisten 10-20 vuoden kuluessa Evidence based design (EBD, näyttöön perustuva suunnittelu) on saanut osakseen yhä enemmän kiinnostusta. Sen perusteella on osoitettu, että miellyttävä ja rauhallinen ympäristö vähentää stressiä, ahdistusta ja kipua sekä on myönteinen unen laadun ja potilastyytyväisyyden kannalta. Miellyttävä ympäristö vähentää myös hoitajien stressiä, edistää työtyytyväisyyttä ja on hyödyllinen kilpailutekijä työvoimaa palkattaessa. Toimiva ympäristö on myös esteetön ja vähentää sekä potilaiden kaatumisia että työtapaturmia. Nämä asiat huomioon ottaen hyvän ja huolellisen tilasuunnittelun voidaan katsoa olevan kustannustehokasta ja erittäin kannattavaa uusia sairaalatiloja rakennettaessa tai vanhoja korjattaessa. Tämä selvitys on osa HospiTool-projektin raportointia. Projektin päätavoitteena oli kehittää ja testata uusia toimintatapoja ja teknologioita käyttäjälähtöisen suunnittelun apuvälineinä. Tarkoituksena oli luoda uudenlaisia sairaalasuunnittelun kehittämisprosesseja. Projektin kuluessa arvioitiin CAVEtyyppisen virtuaalitilan hyödyllisyyttä loppukäyttäjien sairaalasuunnitteluun osallistuttamisessa ja kehitettiin EcoProP-vaatimustenhallintajärjestelmää. EcoProp-järjestelmän kehittämistä ei käsitellä tässä selvityksessä. Etelä-Pohjanmaan keskussairaalan ja Seinäjoen terveyskeskuksen yhteinen Y-talon rakennusprojekti osui sopivaan ajankohtaan. Y-talon yhden ja kahden sairaansijan potilashuoneet otettiin virtuaalitilaan mallihuoneiksi. Niiden lisäksi virtuaalitilassa tarkasteltiin kahta muuta potilashuonetta (Norrtäljen sairaalan kahden hengen huone ja amerikkalaistyyppinen yhden hengen huone) sekä lisäksi Väinö Korpinen Oy:n sairaalakylpyhuonetta. CAVE-tilan arvioimiseksi tehtiin haastatteluja myös käytössä olevissa sairaalatiloissa. Näitä tiloja olivat Seinäjoen keskussairaalan neurologinen osasto sekä terveyskeskuksen akuutti- ja kuntoutusosastot. Nykyisissä tiloissa tehtyjen haastattelujen avulla voitiin verratta CAVE-tilassa tehtyjä haastatteluja rakennetuissa tiloissa tehtyihin haastatteluihin. Kokemukset nykyisistä tiloista ja arviot virtuaalitilan huoneista ovat käytettävissä niin Y-talon suunnittelussa kuin muissakin projekteissa. Tärkeintä HospiTool-projektin kannalta oli kuitenkin käyttäjälähtöisen menetelmän testaaminen osana läpinäkyvää suunnitteluprosessia.
Selvityksen päämäärät 5 Tämän selvityksen päämäärät voidaan kiteyttää seuraavasti: 1. Arvioida CAVE-virtuaalitilan käyttökelpoisuutta ja höydyllisyyttä loppukäyttäjien sairaalasuunnitteluun osallistuttamisessa. 2. Tuottaa tietoa loppukäyttäjien näkemyksistä koskien käytössä olevia ja CAVE-tilaan mallinnettuja sairaalatiloja. 2 Virtuaalitila ja sinne tehdyt huoneet Seinäjoen ammattikorkeakoulun virtuaalilaboratoriossa käytetään CAVE (Cave Automated Virtual Environment) -tyyppistä virtuaalitilaa. CAVE-tila on kuutio, jonka sisälle luodaan kolmiulotteisen huoneen vaikutelma. Virtuaalilaboratorion verkkosivuilla kerrotaan tilasta seuraavasti: "CAVE-tilaa käytetään tietokoneella luotujen kolmiulotteisten rakenteiden visualisoimiseen virtuaalitilassa, jossa käyttäjää ympäröi viideltä sivulta tietokonelaitteiston luoma keinotodellisuus. Tämä lumetila luodaan harhauttamalla näkö- ja kuuloaisteja 3D-stereografiikalla ja tilaäänijärjestelmällä. Lisäksi käytetään paikannuslaitteistoa, jonka avulla tietokonelaitteisto piirtää stereokuvan käyttäjän perspektiivistä. [ ] CAVE-järjestelmää voidaan käyttää minkä tahansa kolmiulotteisen tiedon havainnollistamiseen molekyyleistä planeettoihin tai vaikkapa laskenta- tai mittaustulosten analysointiin. Virtuaalitodellisuusteknologiaa voidaan soveltaa monelle osa-alueelle, kuten tehdassuunnittelu, simulointi, muotoilu, arkkitehtuuri, rakennustekniikka, lääketiede, geologia, tähtitiede, kulttuuri, historia ja viihde." CAVE-tilaan mallinnettiin Y-talon alustavia piirustuksia mukaillen yhden ja kahden hengen potilashuoneet (kuva 1) sekä Väinö Korpinen Oy:n suunnittelema kylpyhuone (kuva 2). Lisäksi Y-talon huoneille mallinnettiin vertailuhuoneet: kahden hengen huone Norrtäljen sairaalasta sekä yhdysvaltalaistyyppinen yhden hengen huone (kuva 3).
6 Kuva 1. Y-taloon suunnitellut potilashuoneet (3ds Max, Miika Aittala, VTT) Kuva 2. Väinö Korpinen Oy:n suunnittelema potilashuoneeseen liittyvä kylpyhuone piirroksena sekä CAVEtilassa Kuva 3. Yhden hengen huone yhdysvaltalaiseen malliin (vasemmalla) ja Norrtäljen sairaalan kahden hengen huone (oikealla) (3ds Max, Miika Aittala, VTT)
3 Kohteena olleet vuodeosastot 7 Vuodeosastoiksi, joilla tehtiin rinnakkaishaastattelut, valittiin Etelä-Pohjanmaan keskussairaalan neurologinen kuntoutusosasto (osasto 42), Seinäjoen terveyskeskuksen akuuttiosasto (osasto 1) ja kuntoutusosasto (osasto 3). Kaikki osastot ovat perinteisiä 1970 1980-luvun kaksikäytäväisiä osastoja. Terveyskeskuksen osastoilla on päivänvaloton keskivyöhyke, mutta keskussairaalan osastolla osa keskivyöhykkeen työtiloista aukeaa sisäpihalle, jonka koko on noin 14 m x 14 m. Terveyskeskuksen osastoilta pääsee myös ulos ainakin periaatteessa, koska rakennus on yksikerroksinen. Keskussairaalan osasto sijaitsee 4. kerroksessa. Osastolla on parveke yhteistilojen yhteydessä. Terveyskeskuksen osastoilla on yhden, kahden ja neljän hengen huoneita, joissa on yhteensä 40 potilasta. Keskussairaalan osastolla huoneet ovat, yhtä lukuun ottamatta, kahden ja neljän hengen huoneita ja potilaita on 35. Kaikkiin potilashuoneisiin liittyy ainakin wc ja useimpiin myös pesutila. Keskussairaalan osastolla kylpyhuone on useimmiten kahden huoneen yhteinen. Terveyskeskus, osasto 1 Terveyskeskus, osasto 3
8 Keskussairaala, os.42 4 Käytetyt menetelmät Aineistoa kerättiin sekä CAVE-tilassa että rakennetuissa sairaalatiloissa Etelä-Pohjanmaan keskussairaalassa neurologisella kuntoutusosastolla sekä terveyskeskuksen akuutti- ja kuntoutusosastoilla lokakuun 2007 ja maaliskuun 2008 välisenä aikana. CAVE-tilassa haastateltiin kuutta potilasta ja viittä sairaanhoitajaa. Tässä raportissa ei kuitenkaan käsitellä sairaanhoitajien näkemyksiä koskien CAVE-tilaan mallinnettuja sairaalahuoneita, koska näitä asioita käsitellään tulevassa julkaisussa. Sairaalatiloissa haastateltiin kuutta potilasta. Lisäksi kuusi sairaanhoitajaa arvioi sairaalatiloja pareittain annetun ohjeistuksen mukaisesti (ks. liite 1) siten, että yksi pari arvioi kutakin osastoa. Osastoilla haastatellut potilaat olivat iältään 43 81-vuotiaita (keskimäärin 70-vuotiaita). Kaksi heistä oli miehiä. Keskimäärin he olivat viettäneet sairaalassa 111 päivää. Kaksi heistä oli sijoitettu kahden hengen huoneisiin ja muiden ollessa neljän hengen huoneissa. CAVE-haastatteluun osallistuneet potilaat, kaksi miestä ja neljä naista, olivat iältään 56 83-vuotiata (keskimäärin 76- vuotiaita). He olivat viettäneet sairaalassa keskimäärin 71 päivää. Kaksi heistä oli majoittautunut neljän hengen huoneisiin muiden ollessa kahden hengen huoneissa. Kuudesta sairaalatiloja arvioivasta hoitajasta yksi oli mies. Iältään hoitajat olivat 26 58-vuotiaita (keskimäärin 49-vuotiaita). Kaikilla oli työkokemusta yli 20 vuotta paitsi yhdellä, jolla oli puolitoista vuotta työkokemusta. Neljä hoitajista oli aikaisemmin osallistunut sairaalatilojen suunnitteluun.
9 CAVE-tilassa haasteltavat arvioivat sinne mallinnettuja huoneita ja sairaalatiloissa pyrittiin arvioimaan ne huoneet, joissa potilas itse viettää aikaansa tai käy. Haastattelut olivat puolistrukturoituja eli niissä käsiteltiin ennalta määrättyjä asioita. Haastattelukäsikirjoituksen mukaisesti käytiin seuraavia asioita läpi eri huoneissa: värit, valaistus, kalusteiden sijoitus, tilan määrä, pintamateriaalit, ikkunanäkymä viihtyisyys, käytännöllisyys ja esteettisyys. Lisäksi tutkimushenkilöiden annettiin vapaasti kertoa näkemyksiään ja mielipiteitään. Jatkokysymyksillä tiedusteltiin, minkä takia he olivat jotakin mieltä huoneisiin liittyvistä asioista ja jokaisessa huoneessa tutkimushenkilöitä kannustettiin kertomaan, mitä vain mitä heille tulee mieleen huoneista. Lisäksi CAVE-huoneissa tutkimushenkilöitä pyydettiin kertomaan, mitä mieltä he ovat Y-talon huoneista, kun niitä vertaa Norrtäljen huoneeseen ja amerikkalaistyyppiseen huoneeseen ja CA- VE-tilassa tiedusteltiin myös, miten tutkimushenkilöt suhtautuvat CAVE-tilaan itseensä. Sairaalaosastoilla kuvattiin keskustelun alaiset huoneet ja asiat. Tutkijat kuvasivat potilashaastatteluiden yhteydessä ja sairaanhoitajat kuvasivat itsenäisesti. Menetelminä käytettiin mukailtuja Douglas ja Douglas tutkijaparin menetelmiä. He ovat tutkineet loppukäyttäjien mielipiteitä sairaalatiloista puolistrukturoidulla haastattelulla (Douglas & Douglas, 2004) ja käyttäen valokuvausta apuvälineenä (Douglas & Douglas, 2005). Kuva 4. Haastattelutilanne CAVE-tilassa
5 Tulokset 10 Tutkimushenkilöt arvioivat tiloja monipuolisesti kertoen erilaisia syitä kannanottoihinsa. Tämä oli nähtävissä sekä CAVE-tilassa että osastoilla. Kommentit liittyivät konkreettisiin yksityiskohtiin, ja toisaalta erityisesti potilaat selvittivät laajasti myös omia henkilökohtaisia mieltymyksiään ja perustelivat tällä tavoin mielipiteitään. Sekä CAVE-tilassa että osastoilla oli havaittavissa myös, että potilaat suhtautuvat hyvin positiivisesti tiloihin. Tämän voi mahdollisesti selittää sillä, että potilaiden tottumukset ja odotukset vaikuttivat tilojen arviointiin eli potilaat eivät välttämättä edes odottaneet sairaalatilojen olevan viihtyisiä. Tämä tuli ilmi haastatteluissa CAVE-tilassa sekä osastoilla. Eräs potilas kommentoi CAVE-tilassa Y-talon kahden hengen huonetta seuraavasti: "semmonen vakio potilashuone, joka nyt yleensä on, ja siihenhän meikäläiset on totutettu ja siihenhän me ollaan sillä tavalla totuttu". Keskussairaalan osastolla potilas osoitti suurta tyytyväisyyttä huoneeseensa, mutta omaan kotiinsa hän ei haluaisi vastaavaa huonetta. "Eihän sitä kukaan kotonansa haluais tämmöstä, kyllä sitä pitäs jollakin muulla lailla piristää [ ] Kotona ei viihtyis. Mut kotihan nyt on aina eri asia ku mitä tämä tämmönen sairaalamiljöö." Sama potilas ei oikeastaan mieltänyt sairaalahuonetta tilaksi, jonka tulisi olla viihtyisä. "Mitä viihtyvyydellä oikein tarkoitetaan, eihän tämmöset potilashuoneet oo mitenkään niinkun oikein viihtyisiä, mutta kyllä täällä on niin kauan ku pitää olla." Henkilökunnan arviot osastojen tiloista painottuivat toiminnallisiin epäkohtiin. Kuitenkin tiloja arvioitiin myös potilaiden hyvinvoinnin ja viihtymisen näkökulmasta. Taulukossa 1 on nähtävissä kokonaiskatsaus tämän selvityksen tuloksiin havaittujen ongelmien ja epäkohtien valossa. Taulukkoon on merkitty nuolilla, mihin asiaan liittyvään kysymykseen vastatessa potilas on havainnut ongelman tai epäkohdan. Epäkohtia havaittiin myös potilaiden vapaasti ilmaistessa mielipiteitään sekä hoitajien itsenäisesti arvioidessa huoneita. Taulukkoon on myös merkitty, minkä tyyppisissä huoneissa tiettyjä epäkohtia tai ongelmia havaittiin. Epäesteettisyydeksi eritelty epäkohta havaittiin melkein kaikissa sairaalaosastojen huonetyypeissä sekä myös CAVEtilassa. Lisäksi on huomioitava, että CAVE-tilassa, jossa useat tutkimushenkilöt arvioivat samoja huoneita eivätkä pelkästään samantyyppisiä huoneita, tehtiin kannanottoja, jotka saattoivat koskea
11 samaa asiaa samassa huoneessa ja olla ristiriidassa toisten tutkimushenkilöiden kannanottojen kanssa. Aineistomme otoskoko oli kohtalaisen pieni, mutta silti oli havaittavissa aineiston saturoitumista eli viimeisiä haastatteluja tehdessä ei juuri ilmennyt uutta tietoa tai uudenlaisia näkökulmia. Täten otoskoko vaikutti riittävältä. 5.1 Haastattelujen tulokset vuodeosastoilla Esteettömyysongelmat Sekä potilaat että hoitajat kiinnittivät huomiota lukuisiin esteettömyysongelmiin vuodeosastoilla. Esteettömyysongelmia oli kahdenlaisia. Toisaalta tilat estivät potilaiden omatoimisen liikkumisen tai muun toiminnan ja toisaalta tilat haittasivat liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön auttamista. Ongelmat liittyivät usein siihen, että tilat olivat liian pieniä ja/tai niissä oli liikaa tavaraa. Potilashuoneissa ahtaus haittasi liikkumista, koska potilailla oli paljon apuvälineitä. Esimerkiksi huoneen kylpyhuoneeseen saattoi päästä vasta, kun oli siirtänyt tiellä olevat apuvälineet muualle (kuva 5). Lisäksi myös huonosti suunnitellut yksityiskohdat tuottivat ongelmia. Nämä yksityiskohdat liittyivät usein pyörätuolin käyttöön: kynnys oli liian korkea (kuva 6) ja pesuallas oli väärän mallinen (kuva 7). Pesualtaan alle olisi pitänyt päästä pyörätuolilla, jotta olisi pystynyt käyttämään hanaa heikoillakin käsillä. Erityisesti pienet kylpyhuoneet aiheuttivat ongelmia. Joissakin kylpyhuoneissa auttaminen oli hankalaa, koska tilaa potilaan tukemiseen ei ollut (kuvat 8 ja 9). Toisaalta pieni kylpyhuone saattoi olla etu omatoimiselle potilaalle, koska seinistä saattoi ottaa tukea. Suihkutiloissa kaato saattoi olla liian jyrkkä, joten suihkutuolia oli hankala saada pysymään suorassa (kuva 10).
12 Taulukko 1. Sairaalatiloista löydettyjä ongelmia sekä haastattelujen aikana kysyttyjen asioiden ja löydettyjen epäkohtien suhde Haastatteluissa kysyttyjä asioita värit valaistus kalusteiden sijoitus Kysymysten ja ongelmien suhde Havaittuja ongelmia tai epäkohtia Esteettömyys Käytössä olevat sairaalatilat Kahden Neljän Käymälä hengen hengen / potilashuonhuone potilas- suihkutila Käytävä Ulkotilat Aula / oleskelutila / ruokasali Toimisto CAVE-virtuaalitilaan mallinnetut huoneet Yhdys- Korpisen Y-talon val- Y-talon Norrtäljen kahden talai- yhden WC / hengen nen hengen suihku- malli huone malli huone tila ongelmat x x x x Epäesteettisyys x x x x x????? Kaappien puute tai pienuus x x x tilan määrä Melu x x x Pöydän pienuus pintamateriaalite tai puu- x x ikkunanäkymä Hankalasti sijoitettu TV x x?????? Huono ilmastointi viihtyisyys x x x x Puutteellinen käytännöllisyymä ikkunanäky- x x x esteettisyys Veto ja kylmyys x x Salassapidon vaikeus x Valaistus riittämätön / häikäisevä x x X Ongelma tai epäkohta havaittiin huonetyypissä.? Havaittiin epäkohta tai ongelma, mutta samaa asiaa koskien samassa huoneessa tehtiin myös vastakkaisia kannanottoja.?? TV:tä ei mallinnettu virtuaalitilassa olevaan sairaalahuoneeseen.
13 Kuva 5. Apuvälineet muodostavat esteettömyysongelmia kahden hengen huoneessa (vasemmalla) ja neljän hengen huoneessa (oikealla) Kuva 6. Ulko-oven korkea kynnys estää pyörätuolipotilaita pääsemään omatoimisesti ulkotiloihin sekä keskussairaalassa (vasemmalla) että terveyskeskuksessa (oikealla) Kuva 7. Peili on pyörätuolipotilaille liian korkealla ja pesuallas on väärän mallinen Kuva 8. Pyörätuoli ei mahdu pesualtaan alle, mikä hankaloittaa altaan omatoimista käyttöä
14 Kuva 9. Neljän hengen huoneen WC on vain omatoimisia varten, koska tilaa on vain vähän istuimen molemmin puolin ja täten auttamaan ei pääse Kuva 10. Neljän hengen huoneen kylpyhuoneessa kaato on liian jyrkkä, joten suihkutuolia on hankala saada pysymään suorassa Kuva 11. Potilashuoneen WC:n oveen on tehty viritys, jotta pyörätuolipotilas voisi sulkea sen perässään Kuva 12. Potilaiden oleskelutilassa pyörätuolipotilas ei tavoita yläkaappien tavaroita
15 Kuva 13. Eristyshuoneen kylpyhuoneen ovea ei saa kokonaan auki, mikä hankaloittaa potilaan auttamista Melu ja epäesteettisyys Sairaalatilat olivat paikoin laitosmaisia, kaoottisia ja meluisia. Epäjärjestystä ja epäesteettisyyttä aiheuttivat apu- ja kuntoutusvälineet, joille ei löytynyt riittävästi erillistä säilytystilaa vaan niitä säilytettiin käytävillä ja potilashuoneissa (kuvat 14 ja 15). Levottomat potilaat häiritsivät muita potilaita sekä hoitajia. Esimerkiksi eräs hoitaja kertoo neljän hengen huoneesta seuraavaa: "Neljän hengen huone kaiken kaikkiaan on kyllä epäkäytännöllinen tänä päivänä, että on hankala sijottaa, on yks levoton, joka valvoo yöt, niin muutkaan ei nuku". Myös toimistotiloissa oli melua (kuva 16). Esimerkiksi seuraavaa sanottiin osastosihteerien tilasta: "Sihteerit kokee työtilan tosi levottomana. Siinä käy lääkärit sanelemassa ja henkilökunta kulkee ja kuuluu puhelimet ja kaikkien kovaäänisten kailotukset." Jotkut potilaista huomasivat epäesteettisiä piirteitä osastojen tiloissa. Värit eivät miellyttäneet tai tavarat oli jätetty tai aseteltu häiritsevästi (kuva 17). Lisäksi potilaat olisivat halunneet virikkeitä kuten kuvioita tapetteihin tai tauluja.
16 Kuva 14. Terveyskeskuksen käytävä on täynnä kuntoutusvälineitä, joten tila on epämiellyttävä sekä ohikulkijoille että välineiden käyttäjille Kuva 15. Apuvälineille ei ole erillistä säilytystilaa Kuva 16. Osaston kanslia (vasemmalla) ja osastosihteerien tila (oikealla) ovat levottomia paikkoja
17 Kuva 17. Pyöreän ja neliskanttisen pöydän yhdistelmää pidettiin kummallisena ja keittiökaapiston värit (vasemmalla) riitelivät osaston ovien värien kanssa (oikealla) Muita ongelmia Sekä potilaat että hoitajat huomauttivat myös monista muista epäkohdista sairaalatiloissa. Kaappitilojen pienuudesta valitettiin (kuva 18) tai kaappeja ei ollut ollenkaan. Kaappien puuttuminen vaikutti konkreettisesti yhden potilaan elämään: Koska kaappia ei ollut, ei ollut ulkotakkiakaan. Ulkotakin olisi voinut pyytää hoitajilta, mutta se olisi ollut muiden vaivaamista. Täten hän ei käynyt talvella ulkotiloissa. Myös oman pöydän puuttuminen haittasi. Yksi potilas olisi voinut askarrella tai lukea, jos hänellä olisi ollut oma pöytä (kuva 19). Vuode oli näihin tarkoituksiin hankala ja yleinen potilaiden oleskelutila oli paikkana liian meluisa. Television sijoittaminen oli ongelmallista lähes kaikissa huoneissa. Kahden hengen huoneissa se oli usein niin korkealla, että luontevan katseluasennon sai vain vuoteessa maaten. Neljän hengen huoneissa ei millään keinolla pystynyt sijoittamaan televisiota niin, että kaikki olisivat voineet katsella sitä yhtä aikaa. Neljän hengen huoneissa jouduttiin myös käyttämään mielikuvitusta kaiken seinäpintaa tarvitsevan tavaran suhteen (mm. allakat, ruokalistat, taulut). Nämä isot huoneet eivät myöskään mitenkään tukeneet potilaan omatoimisuutta tai kuntoutusta. Kaapit olivat liian pienet ulkovaatteiden säilytykseen ja pöytä pieni käden taitojen harjaannuttamiseen. Potilashuoneissa oli myös puutteellinen ilmastointi ja vetoa. Mukanamme ollut rakennusinsinööri havaitsi, että akuuttiosaston ilmanvaihto on toteutettu erittäin huonosti. Osastolla ollut potilas ratkaisi ilmanvaihto-ongelman avaamalla ikkunan. Mikäli huoneessa olisi ollut toinen potilas, joka ei olisi halunnut, että ikkuna avataan talvella, olisi potilas kertomansa mukaan mennyt haukkamaan ilmaa muualle. Kylmää vetoa kärsivät jotkut ikkunan viereen sijoitetuista potilaista. Vetoa yritettiin joskus estää kotikutoisin keinoin (kuva 21).
18 Joissakin huoneissa potilaat saivat niukasti auringonvaloa tai näkivät vain vaivoin ulos ikkunasta (kuva 22). Yksi kahden hengen huoneen potilas kertoi ikkunanäkymistä seuraavaa: "Minä en oo paljonka päässy ikkunasta näkemään kun en pysty nousta enkä pysty kävelemään. Mä en paljon nää, mitä sieltä ikkunasta oikein näkyy". Kuten tavanomaisesti osastojen sairaalahuoneissa, tämän potilaan huone oli suunniteltu siten, että potilaan ja ikkunan välissä oli toisen potilaan peti. Osastojen käytäville oli sijoitettu viihtyisyyttä lisäämään tuoleja ja pöytiä. Yhdessä tapauksessa suunnittelussa oli kuitenkin epäonnistuttu, koska käytävälle tehty lukupaikka oli sijoitettu WC-tilojen eteen (kuva 23). Tämä häiritsi potilasta: "tässä on tosiaan, että se on vain kun vessasta tuloo, niin se on vähän kamala siinä kun juo kahvia, niin on vähän kamala siinä istua ja juoda ku on vessa päin pöytää". Lisäksi hoitajat kertoivat salassapidon vaikeudesta. Neljän hengen huoneessa oli vaikea pitää yllä potilaan tietosuojaa. Kuva 19. Jos potilaalla olisi oma pöytä hän voisi lukea ja askarrella kuvassa näkyviä helminauhoja Kuva 18. Kaapit ovat liian pienet
19 Kuva 20. Television katsominen rasittaa niskaa, koska se on liian korkealla Kuva 21. Ikkunoiden läpi tulevaa vetoa yritetään estää kotikutoisin menetelmin Kuva 23. Käytävälle tehty viihtyisä tila on sijoitettu suoraan WC:n eteen Kuva 22. Neljän hengen huoneeseen pääsee niukasti luonnonvaloa
Toimivia tiloja 20 Epäkohtien lisäksi potilaat ja hoitajat huomasivat positiivisia asioita sairaalatiloissa. Tässä käsitellään niistä joitakin. Hoitajat kiinnittivät huomiota toimiviin suihku- ja kylpyhuonetiloihin. Tilat näyttivät toimivan, kun ne olivat riittävän isot, jotta niissä pystyy auttamaan potilaita. Riittävän isoissa tiloissa hyvää oli se, että hoitajat pääsivät auttamaan potilasta molemmin puolin (kuvat 24 ja 25). Potilaat kiittelivät, kun estetiikkaan ja viihtyisyyteen oli panostettu. Esimerkiksi tauluilla ja tapettien boordeilla oli luotu estetiikkaa ja kodinomaiset lukunurkkaukset koettiin viihtyisyyttä lisääviksi (kuva 26). Kuva 24. Suihkutila on riittävän iso Kuva 25. Akuuttiosaston neljän hengen huoneen kylpyhuone on toimiva, koska auttamistilaa on istuimen molemmin puolin ja pyörätuoli sopii pesualtaan alle
21 Kuva 26. Pienet asiat luovat estetiikkaa ja viihtyisyyttä 5.2 Haastattelut Y-talon huoneista CAVE-tilassa CAVE-tilassa potilaat suhtautuivat pääosin positiivisesti Y-talon huoneisiin. Potilaat kuitenkin huomauttivat siitä, että huoneeseen ei ollut suunniteltu televisioita ja lisäksi kaivattiin tauluja tai muita virikkeitä huoneeseen. Kahden hengen huonetta pidettiin tavallisena potilashuoneena: "vakiohuoneen näkönen", totesi eräs potilas. Kun kahden hengen huonetta verrattiin Norrtäljen huoneeseen, havaittiin myös, että toinen potilaista, joka on kauempana ikkunasta, ei ehkä saa riittävästi valoa: "Siinä oli jotenkin se ikkuna vähän erilaisempi ja jollain tavalla viehättävämpi mutta ei tässäkään nyt mitään vikaa oo, että luultavasti tästä tulee ihan valoa saman verran kun siitä edellisestä. Tosin se ei se valaistus ehkä niin riitä tänne toiselle potilaalle kun tälle ensimmäiselle, joka on siellä lähempänä ikkunaa, mutta ehkä kuitenkin riittävästi, jos avaruutta tulee sieltä ulkoa." 5.3 Haastattelut muista CAVE-tilan huoneista Y-talon huoneiden lisäksi potilaat suhtautuivat pääosin positiivisesti myös muihin huoneisiin. Norrtäljen huoneen tavallisesta poikkeava pohjaratkaisu - potilassängyt ovat vastakkain eivätkä vierekkäin - herätti jossakin potilaissa ihmetystä ja epävarmuutta "Sanoisinpa melkein, että tässä, kun on kaks sänkyä, niin pikkusen panee miettimään tätä järjestystä, että onko tää tosiaan paras mahdollinen vai onko se, että ne sängyt on siellä rinnakkain, niin onko se, niin sit en osaa yhtäkkiä nyt kyllä siihen sanoa mitään, et se vaatis vähän enemmän aikaa."
22 "Se on niinku outo yhtäkkiä." [sängyt vastakkain] Television katselemisesta sopimisen katsottiin olevan helpompaa perinteisen mallisessa kahden hengen huoneessa. "Mä oon niinku ajatellu, että se on kotosaa, kun ne on vierekkäin ja ainakin tuolla on havainnu, että kun se on vierekkäin, niin television kaukosäädin sopii siinä välihin, molemmat pelaa sen kans ja näin, niin ei se mun mielestä oo huono." Jotkut pitivät ratkaisusta - oman tilan tuntu näytti olevan parempi. "Onhan, tässä olis paljon helpompi hengittää, kun ei oo vierekkäin." "Tämä ei ahdista, kun nämä ei oo rinnakkain nämä sängyt. Mut, kun ne on rinnakkain siinä ja toinen vahtaa kuule, että kuinkas tuo nyt onkaan" Vaikka suhtautuminen oli pääosin positiivista, amerikkalaistyyppisessä huoneessa suuri koko ja tavallisesta poikkeava hienous herätti epäilyksiä ja huonetta oli jopa vaikea mieltää potilashuoneeksi. "Mikäs televisiohuone tämä on?" "Hotellihuoneen oloinen. Tämä on liika hieno, tämä on liika hieno." "Ei sairaalahuone näin hienon tyylikäs, tämä on tyylikäs. Tällainen tunto mulle tuloo, ei maha mittään." "Valtavan avara. Tämä on paremmin sellainen, että täällä pitäis itte pystyä asumaan." Lisäksi huoneen suuret huonekalut eivät miellyttäneet kaikkia potilaita. "Liian mahtava näihin muihin huonekaluihin verrattuna." [sohva] "Niin kauhean, suuri ja massiiviset huonekalut ja kaikki, niin mä en, ei, vähemmän kotoinen." Sen sijaan huoneeseen laitettuja tauluja potilaat kiittelivät.
23 Väinö Korpinen Oy:n suunnittelemaan kylpyhuoneeseen suhtauduttiin hyvin myönteisesti. Kylpyhuone herätti runsaasti kysymyksiä potilaissa ja aluksi joidenkin oli vaikea hahmottaa, miten huoneessa toimitaan. "Se on niin modernia, että siihen pitää opetella" Huoneen koko, lavuaari, tukitelineet sekä allas, jolla testataan alapesuveden lämpötilaa, saivat kehuja. 5.4 CAVE-tilan käyttö sairaalatilojen arvioinnin apuvälineenä CAVE-tila vaikutti olevan hyvin toimiva apuväline uusien tilojen arviointiin, koska tutkimushenkilöt arvioivat virtuaalitilassa monipuolisesti erilaisia perusteluja käyttäen samoja asioita kuin osastoilla: tilaa, sen kokoa ja muotoa, kalusteita, värejä ja valoisuutta sekä erittäin usein ikkunasta näkyvää maisemaa. Pääsääntöisesti potilaat pitivät CAVE-tilassa olemista ja huoneiden arviointia myönteisenä kokemuksena. Osa potilaista kertoi, että tilassa oleminen tuntuu täysin samalta kuin oikeassa rakennetussa huoneessa oleminen ja osa kertoi, että jotkut piirteet, esimerkiksi CAVE-tilan omien seinien reunat, eivät olleet aivan täydellisiä. Tilan koon arvioiminen ei ollut aina täysin selvää. Potilaat eivät aina hahmottaneet, minkä kokoisia huoneet olivat toisiinsa verrattuna tai minkä kokoisia huoneet olivat ylipäänsä. Tähän vaikutti mahdollisesti huoneiden sisustusten erilaisuus ja erilaiset värit sekä toisaalta se, että mallinnetun virtuaalisen huoneen lisäksi näkyivät myös CAVE-tilan omien seinien reunat. Osastoilla hoitajien ja potilaiden kommentit liittyivät silloin tällöin mahtumiseen ja tuen ottamiseen. Esimerkiksi kylpyhuoneissa arvioitiin tukitelineiden oikeita paikkoja, ja nämä arviot perustuivat kokemuksiin tilojen käytöstä. CAVE-tilassa voidaan arvioida tiloja pelkästään visuaalisen ärsykkeen perusteella eikä siis voi kokeilla, miten helppoa tilassa on liikkua.
24 6 Yhteenveto ja pohdintaa Vuodeosastoilla tilojen esteellisyyteen liittyvät huomiot tulivat eniten esille sekä potilaitten että hoitajien haastatteluissa. Tätä asiaa koskeva tilojen parempi suunnittelu ja toteutus edistäisivät potilaiden omatoimisuutta ja vähentäisivät tarvetta pyytää hoitajaa apuun eli hoitajien työtaakka vähenisi. Omatoimisuus myös tukee kuntoutumista ja lyhentää hoitoaikoja. Merkittävää on, että nimenomaan pienet yksityiskohdat ja suunnitteluvirheet vaikuttivat niin paljon esteettömyyteen. Kynnysten korkeus ja WC-tilojen kaatojen suuruus saattavat olla asioita, jotka toteutetaan helposti väärin rakennusvaiheessa, vaikka suunnitelmat olisivat oikeanlaisia. Lisäksi kunnollinen ilmastointi ja ikkunoiden eristys ovat asioita, jotka korjautuvat uusien tilojen myötä. Toivoa voi, että suunnittelijat tänä päivänä ovat tietoisempia esteettömyyden merkityksestä kuin 30 vuotta sitten. Pienillä asioilla, kuten tauluilla tai viihtyisillä kahvinurkkauksilla, voidaan tehdä sairaalatiloista viihtyisiä ja kodinomaisia. Sisustussuunnittelussa tulee kuitenkin ottaa huomioon kokonaisuus. Suoraan WC:n eteen rakennettu luku- ja kahvinurkkaus on esimerkki tilanteesta, jossa tämä epäonnistui. Vaikka potilaiden kannanotot olivat hyvin positiivisia, ei tämä tarkoita sitä, ettei tiloja kannattaisi edelleen kehittää. Kuten edellä on mainittu, tottumuskysymyksen ovat saattaneet vaikuttaa arvioihin eikä välttämättä edes ajateltu, että sairaalahuoneiden tulisi olla miellyttäviä. Lisäksi on huomioitava, että osastoilla tehdyissä potilaiden haastatteluissa kielteisiä huomioita saattoi karsia myös se, että haastattelutilanteissa oli melko usein paikalla muita potilaita. Tällaisessa tilanteessa lienee epätavallista kertoa negatiivisia kommentteja muiden ihmisten läsnäoloon liittyen. Ratkaisut Y-talon huoneissa olivat kovin tavanomaisia ja täten sellaisia, joihin potilaat olivat tottuneet. Sekä osastolla että Y-talon suunnitelmissa ongelma kahden hengen huoneessa oli se, ettei toinen potilaista saa auringonvaloa eikä näe kunnolla ulos. Auringonvalon saaminen on yhteydessä pirteyteen ja paranemiseen. TV:n sijoitusta ei ollut suunniteltu huoneisiin. Liian korkealle asetettu TV saattaa potilaista tuntua hankalalta. Huoneisiin kaivattiin myös virikkeitä, esimerkiksi tauluja. Yhteinen ongelma sekä kahden että neljän hengen huoneissa nykyisissä tiloissa oli apuvälineiden sijoitus silloin kun ne eivät ole käytössä, mutta niiden pitää olla helposti saatavilla. Samalla potilaalla saattaa olla käytössään sekä rollaattori että pyörätuoli. Ideaalitilanteessa apuvälineet voisi laittaa siististi syrjään niille suunniteltuun paikkaan. Ei ollut selvyyttä, onko Y-talon suunnitelmissa otettu apuvälineitä tai muita laitteita huomioon huoneen kokoa määriteltäessä. Norrtäljen ja yhdysvaltalaisen mallin mukaisiin huoneisiin suhtauduttiin pääosin positiivisesti, vaikka kommenteissa oli myös havaittavissa, että huoneiden poikkeavuus tavallisiin Suomeen rakennettuihin potilashuoneisiin verrattuna aiheutti hämmennystä ja jopa vastarintaa. Tottumuskysymyk-
25 set näyttivät vaikuttavan mielipiteisiin. Väinö Korpinen Oy:n kylpyhuoneeseen suhtauduttiin positiivisesti. CAVE-tila oli osallistuttamisen välineenä toimiva. Potilaat saivat hyvän käsityksen huoneista ja kertoivat vaivatta näkemyksistään. Lisäksi mielenkiintoisia havaintoja tehtiin osastohaastattelujen ja hoitajien tekemän pareittain tekemän arvioinnin pohjalta. Käytettyjen menetelmien avulla hahmoteltiin monipuolisesti, minkälaisia ongelmia sairaalarakennuksissa on. Lisäksi menetelmämme antoivat tutkimushenkilöille mahdollisuuden hyvin vapaasti ilmaista näkökulmiaan.
Liite 1. Tutkimusohje sairaalahenkilökunnalle 26 Sairaalatilojen suunnittelun edistämiseksi pyydämme teitä valokuvaamaan sairaalaosastonne huoneita, tiloja tai tiloissa olevia yksityiskohtia, jotka toisen tai molempien mielestä ovat rentouttavia, rasittavia, esteettisiä, epäesteettisiä, miellyttäviä, epämiellyttäviä, hyvin toteutettuja työnteon kannalta, hankalia tai haittaa tekeviä työnteon kannalta, hyvin toteutettuja potilaiden hyvinvoinnin kannalta, haittaa tekeviä potilaiden hyvinvoinnin kannalta, hyvin tarkoitustaan vastaavia tai huonosti tarkoitustaan vastaavia. Lisäksi pyydämme teitä valokuvauksen yhteydessä kertomaan, mitkä piirteet valokuvatuissa asioissa ovat rentouttavia/rasittavia, miellyttäviä/epämiellyttäviä, hyvin/huonosti toteutettuja tai hyvin/huonosti tarkoitustaan vastaavia ja minkä takia. Voitte kertoa vapaasti erilaisista tuntemuksistanne ja ajatuksistanne. Kertokaa nauhurille, kun poistutte huoneista ja kun menette huoneisiin. Huoneisiin mennessänne mainitkaa huoneen numero ja kertokaa, mistä huoneesta on kyse. Voitte kierrellä osastolla vapaasti valiten huoneita ja tiloja haluamallanne tavalla. Jotta saamme kattavan kuvan mielipiteistänne toivomme kuitenkin, että käytte vähintään yhdessä kustakin seuraavista huoneista: yhden hengen potilashuone, kahden hengen potilashuone, kolmen tai useamman hengen potilashuone, potilashuoneen WC-tila, yleinen WC-tila, toimisto, henkilökunnan tauko- tai oleskelutila, potilaiden ruokailu- tai oleskelutila, varasto, huuhteluhuone, lääkejakelutila, suihku- tai pesuhuone. Voitte merkitä rastin sellaisten huoneiden eteen, joissa olette käyneet. Lisäksi voitte havainnoida myös käytävätiloja ja sisätiloihin näkyviä ulkotiloja. Älkää ottako tunnistettavia kuvia potilaista.