TORJUNTA-AINEET ja YMPÄRISTÖ 1
Torjunta-aineita levitetään vuosittain laajalle alueelle ympäristöömme. Vaikka viranomaiset tarkastavat torjunta-aineet ennen niiden hyväksymistä, on niiden käytöstä aiheutunut haittoja ympäristössä. Ympäristöstään välittävä, huolellinen ja ammattitaitoinen käyttäjä on 2 avainasemassa torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisyssä.
SISÄLLYS Torjunta-aineita levitetään tarkoituksella ympäristöön 4 Torjunta-aineiden ympäristövaikutukset arvioidaan 5 Torjunta-aineen pysyvyys on ympäristöriski 6 Torjunta-aine ei saisi kulkeutua käsittelypaikan ulkopuolelle 7 Torjunta-aineen ei tule kertyä eliöihin 10 Torjunta-aineiden vaikutukset eliöihin 10 Torjunta-aineiden käyttäjän muistilista 14 Ennen käyttöä 14 Käytön yhteydessä 15 Käytön jälkeen 17 Kirjallisuutta 19 Lisätietoja 20 3
TORJUNTA-AINEITA LEVITETÄÄN TARKOITUKSELLA YMPÄRISTÖÖN 4 Torjunta-aineet ovat valmisteita, joita käytetään maa- ja metsätaloudessa, puutarhoissa, maa- ja metsätalouden tuotteissa sekä kotitalouksissa esiintyvien tuhoeläinten ja kasvitautien torjuntaan, rikkakasvien, vesakkojen ja muun haitallisen kasvillisuuden hävittämiseen, viljelykasvien kasvun säätelyyn sekä hyönteisten karkottamiseen. Torjunta-aineet on kehitetty myrkyllisiksi torjuttaville eliöille, mutta niiden tulisi olla haitattomia muille eliöille. Näin ei kuitenkaan yleensä ole. Ympäristön kannalta on tärkeää, että torjunta-aine vaikuttaisi vain käsittelypaikassa ja mahdollisimman lyhyen ajan. Osa aineesta päätyy kuitenkin käytännössä aina ilmaan, maahan, vesiin ja muihin kuin torjuttaviin eliöihin. Käytön lisäksi torjunta-aineita voi joutua ympäristöön aineiden huolimattoman varastoinnin tai torjunta-ainejätteen käsittelyn yhteydessä. Eniten torjunta-aineita käytetään pelloilla. Näistä lähes kaksi kolmannesta on rikkakasvien torjunta-aineita. Esimerkiksi vuonna 1996 myydyillä rikkakasvien torjunta-aineilla voitiin käsitellä 570 000 ha eli 53 % viljan viljelyalasta. Torjunta-aineiden käyttöä on Suomessakin tarpeen vähentää merkittävästi.
TORJUNTA-AINEIDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET ARVIOIDAAN Useat torjunta-aineet ovat ihmisen terveydelle ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja. Niiden valmistusta, maahantuontia, kauppaa ja käyttöä koskevista määräyksistä säädetään torjunta-ainelaissa (327/69). Lain mukaan Suomessa saa käyttää vain torjunta-ainelautakunnan hyväksymiä torjunta-aineita ja niitäkin ainoastaan käyttöohjeen mukaisesti. Torjunta-aineiden rekisteröimisen tärkeimpänä tavoitteena on estää ympäristölle ja terveydelle haitallisten valmisteiden markkinoiminen. Ainoastaan valmisteet, jotka eivät aiheuta ilmeistä vaaraa tai haittaa terveydelle ja ympäristölle ja ovat muutoin käyttökelpoisia voidaan hyväksyä käyttöön. Suomen ympäristökeskuksen kemikaaliyksikön tehtävänä on arvioida aiheutuuko torjunta-aineen ohjeen mukaisesta käytöstä haittaa ympäristölle. Koska tietoa torjunta-aineiden haittavaikutuksista saadaan jatkuvasti lisää, on mahdollista, että aiemmin turvalliseksi arvioitu valmiste poistetaan käytöstä haitallisuutensa vuoksi. Useat torjunta-aineet on voitu hyväksyä käyttöön vain tietyin ehdoin. Näiden valmisteiden käytöstä syntyviä ympäristö- ja terveyshaittoja vältetään ainoastaan noudattamalla ehdottomasti valmisteiden myyntipakkauksessa olevia käyttöohjeita, käytön rajoituksia ja varoituksia sekä huomautuksia. Torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisy jää viime kädessä käyttäjän vastuulle. Ympäristöstään välittävä, huolellinen ja ammattitaitoinen käyttäjä on avainasemassa ympäristöhaittojen ehkäisyssä. 5
TORJUNTA-AINEEN PYSYVYYS ON YMPÄRISTÖRISKI 6 Varsin suuri osa ruiskutettavasta torjunta-aineesta joutuu muualle kuin torjuttavaan kohteeseen. Kasvustosta ja ruiskun kunnosta riippuen jopa 90 % joutuu suoraan ilmaan tai maahan. Kasveistakin aine päätyy lopulta maaperään huuhtoutumalla kasvien pinnalta, juuriston kautta tai kuolleiden kasvinosien mukana. Torjunta-aine voi hajota ilmassa, kasvien pinnalla ja kasveissa, maassa ja vedessä. Hajoaminen tapahtuu useimmiten mikrobiologisesti, mutta aineet voivat hajota myös valon vaikutuksesta tai kemiallisesti. Hajoamisnopeuteen vaikuttavat torjunta-aineen ja maan ominaisuudet, esimerkiksi happamuus, saves- ja humuspitoisuus, lämpötila ja kosteus sekä viljelytoimenpiteet ja torjunta-aineen käyttömäärä. Pohjoisissa ilmasto-oloissamme, joissa kasvukausi on lyhyt ja viileä ja maaperä hapan ja karu, torjunta-aineet hajoavat hitaammin kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Ympäristön kannalta olisi suotavaa, että torjunta-aine hajoaisi nopeasti. Eräissä tapauksissa torjunta-aineelta, esimerkiksi maavaikutteiselta rikkakasvien torjunta-aineella, odotetaan kuitenkin mahdollisimman pitkäaikaista torjuntatehoa. Maassa elävät mikro-organismit, maaperäeläimet ja kasvit altistuvat pitkään näille hitaasti hajoaville aineille. Tällöin pienikin pitoisuus lievästi myrkyllistä ainetta voi vaikuttaa haitallisesti eliöihin, varsinkin jos aine on eliöihin kertyvää. Hitaasti hajoavilla aineilla on myös muita suurempi mahdollisuus kulkeutua käsittelypaikan ulkopuolelle. Tällaisten aineiden joutuminen pinta- ja pohjavesiin on todennäköisempää kuin nopeasti hajoavien. Torjunta-aineen tulisi hajota viimeistään seuraavaan kasvukauteen mennessä, jolloin ainetta ei kerry maaperään, vaikka valmistetta käytettäisiin samalla peltolohkolla peräkkäisinä vuosina. Hitaasti hajoavien torjunta-aineiden myyntipäällyksessä on mainittu, että toistuvaa käyttöä samalla alueella tulee välttää. Tällaisten aineiden käytön välttäminen ei ole ainoastaan ympäristön kannalta toivottavaa. Hitaasti hajoavien aineiden käyttö
voi myös rajoittaa seuraavana kesänä viljeltävien lajien valintaa vioitusvaaran vuoksi. TORJUNTA-AINE EI SAISI KULKEUTUA KÄSITTELYPAIKAN ULKOPUOLELLE Torjunta-aineruiskutuksissa ainetta voi kulkeutua tuulen mukana kauaskin käsiteltävästä alueesta tai torjuttavista eliöistä, varsinkin tuulisella säällä, huonokuntoista ruiskutuskalustoa ja väärää ruiskutustekniikkaa käytettäessä. Ainetta saattaa joutua lähellä oleviin vesistöihin, naapurin viljelyksille tai puutarhaan. Käytön jälkeenkin aine voi päätyä torjuntakohteen ulkopuolelle esimerkiksi haihtuessaan maasta tai kasveista uudelleen ilmakehään ja sitten kulkeutuessaan tuulen mukana. Maassa yhdisteet yleensä sitoutuvat maahiukkasiin. Sitoutumiseen vaikuttavat maan ja torjunta-aineen ominaisuudet sekä viljelytoimenpiteet. Esimerkiksi runsaasti humusta tai savesta sisältävässä maassa aineet sitoutuvat tiukasti eivätkä kulkeudu veteen liuenneena. Maahiukkasiin sitoutuneena tällaisiakin aineita voi kuitenkin päästä pintavesiin esimerkiksi rankkasateen seurauksena. Vesistöön joutuneet torjunta-aineet aiheuttavat ongelmia erityisesti pintavettä raakavetenä käyttävillä paikkakunnilla. Veteen hyvin liukeneva ja maahiukkasiin heikosti sitoutunut aine voi kulkeutua maassa valuma- ja vajovesien mukana aina pohjaveteen asti. Tällaisten valmisteiden käyttöä tulee erityisesti välttää hyvin vettä läpäisevillä mailla ja myöhään syksyllä. Helposti kulkeutuvien torjuntaaineiden myyntipäällyksessä on huomautettu kulkeutumisvaarasta. Pilaantunutta pohjavettä on erittäin vaikea puhdistaa, joten torjunta-aineiden pääsy pohjaveteen on ehkäistävä. 7
8 Torjunta-aineet voivat käyttökohteestaan kulkeutua väärään paikkaan, vesistöön, pohjaveteen tai naapurin viljelmille, monella eri tavalla: tuulikulkeutumana ruiskutuksen yhteydessä ilmaan haihduttuaan laskeuman mukana maasta pintavaluman mukana maaperässä vajovesien mukana. Torjunta-aineet voivat kulkeutua ympäristössä myös ravinnon mukana eliöstä toiseen, myös ihmiseen.
9
TORJUNTA-AINEEN EI TULE KERTYÄ ELIÖIHIN Eräät kemikaalit ovat tunnetusti hitaasti hajoavia, rasvaliukoisia ja niillä on taipumus kertyä eliöihin. Monet aikaisemmin yleisesti käytetyt hyönteistorjunta-aineet, esim. DDT ja lindaani, ovat tällaisia. Kertyville aineille altistuvat eliöt voivat kärsiä viivästyneistä myrkkyvaikutuksista pitkänkin ajan kuluttua. Pysyviä ja kertyviä aineita voi myös rikastua eläimiin, jotka käyttävät ravinnokseen aineille altistuneita muita eliöitä. Lopulta ihminen itse on vaarassa saada torjunta-ainetta ravintonsa mukana. Kertyvien ja pysyvien aineiden käyttö ei ole ympäristön kannalta hyväksyttävää. TORJUNTA-AINEIDEN VAIKUTUKSET ELIÖIHIN 10 Torjunta-aineiden ympäristövaikutusten arviointia vaikeuttaa se, että torjunta-aineet eivät vaikuta eliöihin ainoastaan suoraan, vaan myös välillisesti. Esimerkiksi rikkakasvintorjunta-aineiden käyttö vähentää rikkakasvien laji- ja lukumäärää. Samalla vähentyvät näitä kasveja syövien eläinten ravintovarat ja monien muidenkin eläinten elinpaikat. Tällaisten vaikutusten merkitystä on vaikea arvioida. Maaperän mikro-organismien eri ryhmien ja lajien herkkyyserot torjunta-aineille ovat yleensä suuria. Merkittävintä on maaperän biologisten prosessien kuten typensidonnan häiriintyminen, ei niinkään yksittäisten lajien taantuminen.
11
12 Mikro-organismien lisäksi muun muassa lieroilla on merkittävä osuus orgaanisen aineen hajotuksessa ja maan kasvukunnon ylläpitämisessä. Maan biologisen aktiivisuuden vähentyminen voi aiheuttaa maanviljelijän tärkeimmän tuotantovälineen, maaperän tuottavuuden alentumista. Rikkakasvintorjunta-aineet ovat yleensä haitallisia rikkakasvien lisäksi muillekin kasveille, mutta herkkyys eri aineille vaihtelee lajeittain. Samojen torjunta-aineiden toistuva käyttö on muuttanut rikkakasvilajistoa. Torjunta-aineille herkät lajit ovat harvinaistuneet, kun taas kestävät lajit ovat runsastuneet. Näiden muutosten merkitystä rikkakasvilajeilla eläville hyönteisille tai näitä hyönteisiä ravintonaan käyttäville eläimille ja edelleen ravintoketjun muille jäsenille on vaikea arvioida.
Pölyttäville hyönteisille voi hyönteismyrkkyjen lisäksi aiheutua haittaa myrkyttömistä rikkakasvintorjunta-aineista, mikäli hyönteisten ravintokasvit vähentyvät tai häviävät kokonaan. Tutkimuksissa on havaittu, että pienetkin pitoisuudet torjunta-ainetta voivat lyhentää mehiläisten elinikää tai muuttaa niiden ravinnon keräämiseen tai jälkeläisten hoitoon liittyvää käyttäytymistä. Näillä muutoksilla voi olla vaikutuksia hyönteispölytystä vaativien kasvien, esimerkiksi omenan ja marjapensaiden, satojen suuruuteen sekä hunajantuotantoon. Vaikutuksiltaan valikoimattomat torjunta-aineet eivät erottele tuholaisia ja hyötyeliöitä. Torjunta-aineiden myrkyllisyys tuholaisten kantaa sääteleville pedoille ja loisille on merkittävä seikka varsinkin kasvihuoneissa, joissa kemiallisten torjunta-aineiden käyttö voi pilata hyvin toimivan biologisen torjunnan. Linnut altistuvat torjunta-aineille muun muassa syödessään peitattuja siemeniä, rakeita tai torjunta-aineilla ruiskutettuja kasvinosia. Torjunta-aineet vaikuttavat lisäksi välillisesti lintuihin: ruiskutukset häiritsevät lintuja pesimäaikana, siemen- ja hyönteissyöjien ravinto vähenee, lintujen suojapaikat peltojen pientareilla ja metsissä häviävät. Useimmat torjunta-aineet ovat myrkyllisiä vesieliöille. Käytössä on aineita, joista gramman miljoonasosa litrassa riittää tappamaan kalan. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksissa on löydetty useita torjuntaaineita maatalousvaltaisten alueiden vesistöissä. Yleensä havaitut pitoisuudet ovat olleet niin pieniä, etteivät ne ole aiheuttaneet vesieliöiden kuolemia. Huolimattoman käytön seurauksena on Suomessakin kuitenkin tapahtunut silloin tällöin kalakuolemia. Lisäksi on muistettava, että välittömien myrkkyvaikutusten lisäksi torjunta-aineet aiheuttavat kroonisia haittoja, muun muassa käyttäytymis- ja lisääntymishäiriöitä jo huomattavan pienissä pitoisuuksissa. Niinpä torjunta-aineiden pääsy vesistöihin tulee estää. Eräiden torjunta-aineiden on havaittu aiheuttavan häiriöitä eläinten hormonitoiminnassa. Ne voivat haitata mm. eläinten lisääntymistä. 13
TORJUNTA-AINEIDEN KÄYTTÄJÄN MUISTILISTA ENNEN KÄYTTÖÄ 14 Käytä tuholaistorjunnassa ensisijaisesti viljelyteknisiä, mekaanisia ja biologisia menetelmiä. Turvaudu kemialliseen torjuntaan ainoastaan silloin, kun muiden menetelmien käyttö ei tuota riittävää torjuntatulosta. Arvioi torjuntatarve jokaisessa tapauksessa erikseen eli varmista, esiintyykö torjuttavia kasveja tai tuholaisia siinä määrin, että on taloudellisesti kannattavaa käyttää kemiallista torjuntaa. Torjuminen varmuuden vuoksi ei ole järkevää ympäristön, mutta ei myöskään viljelijän taloudellisen tuloksen vuoksi. Torjunta-aineen valinta edellyttää asiantuntemusta. Etsi tarkoitukseen sopivin ja tehokkain aine, joka on myös ympäristölle ja käyttäjälle vaarattomin. Pyydä tarvittaessa neuvoja torjunta-aineasiantuntijoilta (ks. lisätietoja). On turhaa ympäristön kemikaalikuormituksen lisäämistä, jos käyttää varastosta löytyvää ainetta, joka ei tehoa pellolla esiintyvään lajistoon. Valitse valmiste aina torjuttavan lajiston mukaan. Tarkista kasvinsuojeluruiskusi kunto jo varhain keväällä. Ympäristöhaittojen minimointi sekä parhaan mahdollisen torjuntatuloksen saavuttaminen edellyttää, että aine päätyy kasvustoon eikä esimerkiksi ilmaan. Huollettu ja kunnostettu kasvinsuojeluruisku mahdollistaa torjunta-aineiden käytön vähentämisen jopa neljänneksellä. Tutustu huolellisesti jo ennen aineen käyttöä valmisteen myyntipakkauksessa annettuihin ohjeisiin. Mikäli olet epävarma, saa-
ko valmistetta edelleen käyttää tai ovatko käyttömääräykset muuttuneet, tarkista asia Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen torjunta-ainerekisteristä. KÄYTÖN YHTEYDESSÄ Noudata valmisteen myyntipakkauksessa annettuja ohjeita, mille viljelykasveille, milloin ja kuinka paljon ainetta saa käyttää. Noudata ehdottomasti myös käytön rajoituksia, varoituksia ja huomautuksia. Käytä mahdollisuuksien mukaan pienintä käyttöohjeen mukaista määrää torjunta-ainetta. Käyttömäärän lisäys ei välttämättä lisää satoa. Tutkimuksissa on osoitettu, että tietyissä oloissa rikkakasvien torjunta-aineiden käyttömäärien vähentäminen ei heikennä torjuntatehoa. Valmista ruiskuteliuosta vain tarvittava määrä. Varo pilaamasta vesistöjä tai aiheuttamasta muita ympäristöhaittoja, kun valmistat liuosta. Älä koskaan ota vettä ruiskuun suoraan vesistöstä tai kaivosta. Huuhtele valmisteen tyhjä pakkaus useita kertoja ja kaada huuhteluvesi säiliöön. Älä sekoita eri valmisteita omien reseptien mukaisesti, koska seoksen vaikutukset voivat olla ennalta arvaamattomat niin viljelyksen, terveyden kuin ympäristönkin kannalta. Valmista tankkiseoksia ainoastaan käyttöohjeiden mukaisesti. Muista huolehtia torjunta-aineita käsitellessäsi omasta suojautumisestasi. Käytä myyntipäällyksessä mainittuja suojaimia. Suunnittele ruiskutus huolellisesti sää- ja muut paikalliset olot huomioon ottaen. Tuulikulkeutumisen estämiseksi paras ruiskutusajankohta on usein aamulla tai illalla, jolloin kosteus ja lämpöolot 15
ovat hyvät ruiskutuksen onnistumiselle. Sateisella ja tuulisella säällä ei tule ruiskuttaa. Ruiskutuksen jälkeinen sade lisää aineiden riskiä joutua vesistöihin, ja heikentää myös torjuntatulosta aineen huuhtoutuessa pois torjuttavasta kohteesta. Kulkeutumisvaaran vuoksi ei tulisi ruiskuttaa yli 3 m/s tuulessa. Säädä pisarakoko, ruiskun paine ja puomin korkeus olosuhteiden mukaan. 16 Sekoita torjunta-aineella peitatut siemenet ja raemaiset valmisteet huolellisesti maahan, etteivät esimerkiksi linnut pääse niitä syömään. Ole ruiskutuksessa erityisen varovainen, ettei ainetta kulkeudu tuulen mukana naapurin pihaan tai puutarhaan tai herkkiin kasvustoihin. Jättämällä viljelyksen reunat ruiskuttamatta suojelet monien lajien elinpaikkoja. Älä käytä torjunta-aineita vedenottamoalueilla, tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla. Erityistä huolellisuutta torjunta-aineiden käsittely vaatii lähellä ojia, puroja, jokia, järviä tai muita vesialueita. Hyvän maatalouskäytännön mukaan mitään torjuntaainetta ei tulisi käyttää tasaisilla mailla viittä ja kaltevilla mailla kymmentä metriä lähempänä vesiuomaa tai vesistöä, sarkaojia lukuun ottamatta. Vesieliöille myrkyllisten valmisteiden hyväksymisen ehdoksi torjuntaainelautakunta on määrännyt käytön rajoituksia vesistöjen läheisyydessä. Näitä myyntipakkauksessa olevia ohjeita on ehdottomasti noudatettava. Tarpeellista varoetäisyyttä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon paikalliset olot, muun muassa maalaji, alueen kasvillisuus ja levitystapa. Noudata pölyttävien hyönteisten suojelemiseksi myyntipakkaukseen merkittyjä käytön rajoituksia. Muista yleissääntönä, ettet ruiskuta kukkivia kasveja, mikä
tarkoittaa myös rikkakasveja. Lisäksi ruiskutus olisi tehtävä ajankohtana, jolloin mehiläiset eivät lennä. Naapuriston mehiläishoitajille on syytä tiedottaa ruiskutuksista hyvissä ajoin. Vesakontorjunta-aineita käyttäessäsi suojele luonnonmuistomerkit, luonnonsuojelualueet, uhanalaisten kasvien ja eläinten elinpaikat. Maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä vesakontorjunta-aineiden levittämisestä eräissä tapauksissa (597/1976) annetaan määräyksiä vesakontorjunta-aineiden lehvästöruiskutuksessa jätettävistä varoetäisyyksistä. Käsitelty alue on merkittävä selvästi maastoon. KÄYTÖN JÄLKEEN Älä koskaan kaada jäljelle jäänyttä ruiskuteliuosta ojaan tai viemäriin, vaan levitä se kesannolle tai viimeksi ruiskutetulle peltolohkolle. Pese kasvinsuojeluruisku niin että pesuvesiä ei joudu ojiin tai vesistöihin. 17
Myyntipakkauksessa annetaan ohjeet pakkausten hävittämisestä. Yleissääntönä on, että tyhjät, huuhdellut pakkaukset viedään yleiselle kaatopaikalle. Tyhjiä myyntipakkauksia ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Sama koskee myös esimerkiksi säkkejä, joissa on säilytetty peitattua viljaa tai muita torjunta-aineella käsiteltyjä siemeniä tai taimia. Käyttämättömät torjunta-aineet varastoidaan omissa pakkauksissaan sateelta ja kosteudelta suojattuun paikkaan, josta ne eivät joudu ympäristöön eivätkä aiheuta vaaraa ihmisille, koti- eikä luonnon eläimille. Käyttämättä jääneet valmisteet ovat ongelmajätettä, joka on toimitettava kuntien ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Torjunta-aineiden käytön jälkeen kasvihuoneissa tulee muistaa, että kasvit ja turve voivat sisältää torjunta-ainetta vielä pitkänkin ajan kuluttua käsittelystä. Kasvijätteet ja turve on siten hävitettävä kompostoimalla tai muulla tavoin niin, että torjunta-ainetta ei joudu vesistöön tai pohjaveteen. 18
KIRJALLISUUTTA Braunschweiler, H. 1992. Eräiden torjunta-aineiden käyttäytyminen suomalaisissa viljelymaissa. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 389.67 s. Kallio-Mannila, K. 1991: Ympäristöhaitat minimiin torjunta-aineiden käytössä. Käytännön Maamies 5/91 s. 28-29. Lallukka, R. 1997: Peltokasvien kasvinsuojelu 1997. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja nro 910. 62 s. Lallukka, R. 1997: Ruiskuttajan käsikirja. Maa- ja metsätalousministeriö, 4. korj. p.88 s. Luotola, M. 1985: Torjunta-aineiden ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristö ja Terveys n:o 6, 374-380. Maatalous ja vesiensuojelu. MAVEROn loppuraportti. 1992. Luonnonvarajulkaisuja 15.61 s. Raatikainen, M. & Raatikainen, T. 1982: Lehvästöruiskutusaineiden vaikutukset marjasatoihin. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote 2: 80-85 Rekolainen, S. 1986: Torjunta-aineiden myrkyllisyys vesieliöille. Vesihallituksen monistesarja n:o 435.40 s. Rekolainen, S. 1988: Torjunta-aineiden huuhtoutuminen ja esiintyminen vesistöissä. Julkaisussa: Maa- ja metsätalouden ympäristövaikutukset. Helsingin yliopiston neuvontaopin ja täydennyskoulutuksen keskuksen monistesarja 12/88 s. 52-58. Rekolainen, S., Erkomaa, K., Korhonen, K. ja Huovinen, J. 1988: Eräiden maataloudessa yleisesti käytettyjen torjunta-aineiden esiintyminen ja huuhtoutuminen maatalousalueilta. Vesitalous 6: 11-17. Schepel, I. 1996. Torjunta-aineen teho: Kemiallisen kasvinsuojelun vaikutus ympäristökuormitukseen ja luonnon monimuotoisuuteen. Helsingin yliopisto, maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus nro 49.54 s. Kasvinsuojeluyhdistys ry 1993. Ajankohtaisia kasviensuojeluohjeita. Kasvinsuojeluseuran julkaisuja nro 85. 168 s. Seuri, P. 1990: Puhtauden säilyttäminen suomalaisten elintarvikkeiden tuotannossa. Maa- ja metsätalousministeriö, elintarviketutkimusprojekti 4.3.1.11/1. 138 s. Siltanen, H. 1998: Torjunta-aineiden vaikutukset maaperään. Ympäristöalan Ammattijärjestö YAJ ry:n koulutuspäivien, Kemikaalien ympäristövaikutukset, yhteenvedossa (toim. Nakari, T.) s. 117-126. Tiainen, J. 1985: Maatalouden muutokset näkyvät linnustossa. Suomen Luonto 7:24-27. Torjunta-aineiden haitat ja vaarat. Suomen Akatemian julkaisuja 6/1982. 103 s. Turunen, S. 1985: Torjunta-aineiden vaikutustavat kasveissa ja eläimissä. Kasvinsuojeluseuran julkaisuja n:o 75. 175 s. 19
LISÄTIETOJA TORJUNTA-AINEIDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS puh. (09) 403 000, faksi (09) 4030 0190 Postiosoite: PL 140, 00251 Helsinki Kemikaalivalvontayksikkö puh. (09) 403 000, faksi (09) 4030 0591 TORJUNTA-AINEIDEN REKISTERÖINTI JA VALVONTA KASVINTUOTANNON TARKASTUSKESKUS, Torjunta-aineiden toimiala puh. (09) 134 211 Postiosoite: PL 42, 00501 Helsinki 20 Esitteen teksti: Kaija Kallio-Mannila ja Leena Ylä-Mononen Piirroskuvat: Paula Jääskeläinen Etukannen kuva: Seppo Laakso Toinen korjattu painos Helsinki 1998 SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS