METSATEHON KATSAUS 14/1969 H A R V E N N U S M E T S I E N P U U N K 0 R J U U M E N E T E L M Ä T J A K 0 R J U U T E K N I S E T 0 L 0 S U H T E E T T A L V E L L A 1 9 6 9 Tiivistelmä Metsätehon tiedotuksesta 289 Tutkimus kuuluu harvennusmetsien puunkorjuun koneita ja menetelmiä koskevaan HAKO-toimikunnan tutkimussarjaan. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää harvennusmetsissä käytettyjen korjuumenetelmien ja korjuuteknisten olosuhteiden nykytilanne. Tilasto käsittää tietoja Metsätehon jäsenten omien metsien, pystykauppojen ja metsähallituksen työmaiden puunkorjuusta talvella 1969. Tutkimus perustuu 101 näytetyömaahan, jotka oli arvottu tammi-maaliskuun aikana käynnissä olleista harvennusmetsien työkohteista. Tutkimus suoritettiin yhteistyössä Työtehoseura r.y:n kanssa, jossa tehtiin korjuutilasto maatilametsien hankintahakkuista. Tutkimustulokset on laskettu erikseen Pohjois-Suomen (Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan, Koillis-Suomen ja Lapin piirimetsälautakunnan alueet), Etelä- Suomen (muut piirimetsälautakunnat) ja koko maan osalta. Näytetyömaita oli Pohjois-Suomessa 12 ja Etelä-Suomessa 89. Vaikka näytteiden lukumäärä oli Pohjois-Suomen osalta pieni, oli näiden työmaiden merkitys kuitenkin huomattava silloin, kun tulokset laskettiin puumäärillä painotettuina. Tutkimustyömailla esiintyi varsinaisten harvennushakkuiden (harvennus- ja väljennyshakkuiden) lisäksi ylispuu-, suojuspuu-, siemenpuu- ja avohakkuita. Tutkimusaineistoa ei kerätty puhtailta avohakkuutyömailta. Muista kuin avohakkuista käytetään tutkimuksessa nimitystä valintahakkuut. Tulokset koskevat aina valintahakkuita ellei toisin mainita. 1
TUTKIMUSTULOKSET K o r j u u t e k n i s e t o l o s u h t e e t Tutkimustyömaista oli 80 % maatilametsänomistajien, 11 % valtion, 5 % yhtiöiden ja 4 % kuntien, seurakuntien ja muiden yhteisöjen mailla. Hakatusta puumäärästä maatilametsänomistajien osuus oli 50 %, valtion 25 %, yhtiöiden 17 % ja kuntien, seurakuntien ja muiden yhteisöjen 8 %. Hakkuutapa Ensimmäinen harvennushakkuu Muut harvennushakkuut Väljennyshakkuut Ylispuuhakkuut Suojus- ja siemenpuuhakkuut yht. Pohjois Suomi Etelä Suomi % hakkuumäärästä 36 11 4 34 15 24 20 19 25 12 100 100 Koko maa 19 25 21 19 16 100 Varsinaisten harvennushakkuiden (harvennus- ja väljennyshakkuiden) osuus oli siis 65 % hakkuumäärästä. Leimikoiden koko ja tiheys Leimiko~den keskimääräinen koko 3 oli Pohjois-Suomessa 1 685 k-m3, Etelä-Suomessa 470 k-m ja koko maassa 610 k-m. Leimikon tiheys, k-m3/ha alle 10 10.. 19.9 20... 29.9 30... 49,9 50... 89,9 90 + yht. Koko maa 1 13 10. 40 28 8 100 Harvoja leimikoita oli lä~innä Pohjois-Suomessa, jossa 36 %:lla työmaista leimikon tih3ys oli alle 20 k-m /ha. Ke~kimääräiset tiheydet oliv~t Pohjois-Suomessa 23 k- m /ha, Etelä- Suomessa 49 k-m /ha ja koko maassa 36 k-m /ha. Rungon koko 1ineiston tukki- ja paperi~uurunkojen keskikoko oli 3 Pohjois-Suomessa 0.19 k-m, Etelä-Suomessa 0.22 k-m ja koko maassa 0.21 k-m Maaston laatu Maastot luokiteltiin ajon osalta metsätraktoreiden lähikuljetuksen ohjemaksutaulukoiden ohjeiden mukaisesti neljään luokkaan. Työmaiden maastot olivat lähikuljetuksen kannalta verrattain hyviä, sillä I ja II maastoluokkaan kuuluvia oli 79 %. 2
K o r j u u m c n e t e 1 m ä t Valmistusmenetelmät Pääosa, 97 %, puutavarasta katkottiin metsässä hakkuupaikalla. Hakkuumäär ästä oli havutukkeja 33 %, lehtitukkeja 3 %, paperipuita 58 % ja halkoj a 3 %. Loput 3 % kuljetettiin kokonaisina runkoina varastolle. Lähes kaikki puutavara oli pinnanmyötäisesti karsittua. Katkotuista tavaralajeista oli hakattu palstalle (levälleen, ristikolle tai kasoihin) kaikki tukit ja pinotavarasta (paperipuista ja haloista) 25 %. Pinotavaran valmistusmenetelmät Pohjois Etelä Suomi Suomi % hakkuumäärästä Koko maa Palstalle hajamuodostelmiin 19 27 25 Ajouran varteen 81 73 75 ~~~------~~~~~-------~--~ yht. 100 100 100 Paperipuun pituus 1 m 2 m 3 m 4 m % puumäärästä sil~var. katkottu yht. Koko maa 0 10 5 0 100 TAULUKKO Lähikuljetuksen jakautuminen kuljetusmenetelmittäin Kuljetusmenetelmä Paperipuu ja Tukit Rungot h.alko Kaikki tavaralajit Fbb.jois- Etelä- Koko Suomi Suomi maa % kuljetetusta puumäärästä Hevoskuljetus 33 36-1 47 34 Laah.usjuonto maatalous- l 9 80-6 5 traktorilla Laab.usjuonto metsätraktorilla l 10 20-6 5 Kuljetus kuormaa kantavilla traktoreilla - Maataloustraktori 35 21-77 12 30 - Metsäpyörätraktori 5 12 - - 10 7-1/2-telatraktori 17 3-5 14 12-1/1- ja 3/4-telatraktori 7 2-17 1 5 Autolla suoraan palstalta l 3 - - 2 l Muulla tavoin - 4 - - 2 l Yhteensä 100 100 100 100 100 100 3
Lähes kaikki paperipuu oli näytetyömailla määräpit.seksi katkottua. Silmävaraisesti katkottuja tukkeja ei ollut Pohjois- Suomessa, mutta Etelä-Suomessa niitä oli 1 % saha- ja vaneripuiden määrästä. Lähikuljetusmenetelmät Taulukon (s. 3) kuljetustavat käsittävät vain harvennus- ja väljennyshakkuut. Toisten valintahakkuiden kuljetusmenetelmien jakautuma oli likimain sama. Niin sanottua koneellista kasausta esiintyi työmailla vähän. Neljä prosenttia kuljetetusta puumäärästä kasattiin ennen varsinaista lähikuljetusta. Kaikkien kuljetustapojen keskimääräinen lähikuljetusmatka oli Pohjois-Suomessa 1. 0 km, Etelä-Suomessa 0.5 km ja koko maassa 0.7 km. Hevoskuljetuksen keskimääräinen kuljetusmatka koko maassa oli 0.5 km ja traktorikuljetuksen 1. 0 km. Työmailla, joilla käytettiin hevoskuljetusta, selvitettiin myös hevosen käy-. tön syy. % hevostyömaiden lukumäärästä - Myyjä ei hyväksy konetta taimisto- ja kasvatushakkuualalla 33 - Sopivaa konetta ei ole saatavissa 19 - Myyjä on varannut metsäkuljetuksen itselleen 14 - Hevosta pidetään edullisimpana 12 - Myyjä ei hyväksy konetta ollenkaan 10 - Syynä työllisyysnäkökohdat 9 - Muu syy 3 yht. 100 Työmaan koon kasvaessa hevoskuljetuksen maara on vähentynyt ja traktorikuljetuksen lisääntynyt, kuten alla olevasta kuvasta lähemmin nähdään. Niin sanottujen ensiharvennusten ja myöhemmin suoritettujen harvennushakkuiden välillä ei ollut merkittäviä eroja kuljetusmenetelmien suhteellisissa osuuk: sissa, mutta väljennyshakkuiden määrän lisääntyessä maataloustraktorikuljetusten suhteellinen osuus pieneni, metsätraktorikuljetusten osuus suureni ja hevoskuljetus pysyi likimain samana. Avohakkuiden määrän kasvaessa hevos- ja maataloustraktorikuljetusten suhteellinen osuus väheni ja vastaavasti metsätraktorikuljetusten osuus lisääntyi. T Y Ö M A A N K 0 0 N V A I K U T U S K U L J E T U S M E N E T E L M Ä Ä N. t'l ~ 60 5., 0 c "" E.....,.,., 4o c e., "' ;l..,..., "' 20 3 ~ 100 200 300 400 500 6oo 700 800 900 1000 Työmaan koko, k-m3 4
Aj ouraväli ja aj ouraleveys Pohjois-Suomen työmailla käytettiin eniten 31 40 m:n ajouravälejä keskiarvon ollessa 37 m. Etelä-Suomessa tavallisin ajouraväli oli 21. 30 m. Koska yli 30 m:n ajouravälien osuus oli suurempi kuin alle 20 m:n, oli Etelä-Suomen keskiarvo 32 m. Koko maan keskimääräinen ajouraväli oli 33 m. Ajouran leveys oli kaikilla työmailla keskimäärin 2.9 m. Hevoskuljetuksessa se vaihteli alle 2 m:stä 2.5 m:iin, maataloustraktorikuljetuksessa 2.5 m:stä 3.5 m:iin ja metsätraktorikuljetuksessa 3.0 m:stä 4.0 m:iin. coo Verrattaessa nyt suoritettua tutkimusta Metsätehon edelliseen korjuutilastocn (hankintavuodelta 1967/68) todetaan työmaiden koon suurentuneen ja leimikoiden tiheyden lisääntyneen. Puutavaran valmistusmenetelmissä ei ole havaittavissa merkittäviä muutoksia. Hevoskuljetuksen osuus on edelleen vähentynyt ja vastaavasti metsätraktorikuljetuksen osuus lisääntynyt. Laahusjuontomenetelmiä on~ tetty vähemmän harvennusmetsissä kuin keskimäärin edellisenä hankintavuonna harvennusmetsä- ja avohakkuuolosuhteissa. Juhani Tenhola Metsäteho Review 14/1969 METHODS AND TECHNICAL CONDITIONS OF LOGGING IN THINNINGS rn THE WINTER 1969 Brief account of a study the detailed results of which are published in Metsäteho Report 289. 5
M E T S Ä T E H 0 Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton metsätyöntutkimusosasto Rauhankatu 15, Helsinki 17