SATAKUNTALAISEN OSAKUNNAN YMPÄRISTÖSUUNNITELMA

SATAKUNTALAISEN OSAKUNNAN YMPÄRISTÖSUUNNITELMA

Taitto: Johanna Hannula Kuvitus: Tuuli Seppälä

Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan ympäristösuunnitelma Vahvistettu osakunnan kokouksessa 13. huhtikuuta 2005 Työryhmä: Tuomas Aivelo Riina Pykäri Maria Virtanen Kalle Vähä-Jaakkola

SISÄLTÖ Alkusanat... 6 1. Taustaa ja tavoitteet... 8 2. Ympäristöperiaatteet... 10 3. Osakunnan tilat... 13 3.1. Osakuntahuoneisto Viisi... 13 3.1.1. Energiansäästö... 13 3.1.2. Jätteiden synnyn ehkäisy ja lajittelu... 14 3.1.3. Vuokralaiset... 16 3.1.4. Ylläpito... 16 3.2. Kerhotila C6... 16 3.3. Toimisto... 17 3.3.1. Jätehuolto... 17 3.3.2. Tulostus ja kopiointi... 17 3.3.3. Laitteet... 18 3.4. Saunat... 18 3.5. Sipin mökki... 18 3.5.1. Jätehuolto... 19 3.5.2. Käymälä... 20 3.5.3. Sauna... 20 3.5.4. Jätevedet... 21 3.5.5. Kuljetus... 21 3.5.6 Luonto... 21

4. Hankinnat... 22 4.1. Elintarvikkeet... 23 4.2. Erityisesti juhlissa... 26 4.3. Kodinkoneet ja elektroniikka... 26 4.4. Huonekalut... 27 4.5. Muut hankinnat... 27 5. Osakunnan toiminta... 28 5.1. Juhlat... 28 5.2. Ekskursiot... 29 5.3. Paperinkäyttö... 30 5.4. Tiedotus- ja julkaisutoiminta... 31 6. Yhteydet muihin järjestöihin... 32 6.1. Osakunnan sidosryhmät... 32 6.2. Osakunnat... 33 6.3. Muut opiskelijajärjestöt... 33 7. Toteutus ja seuranta... 34 7.1. Toteutus... 34 7.1.1. Virkailijakoulutus... 34 7.1.2. Osakuntalaiset... 34 7.1.3. Ympäristövastaava... 35 7.1.4. Kulut... 37 7.2. Seuranta... 38 Liite 1: Satakuntalainen Osakunta lyhyesti... 39 Liite 2: Virkailijakohtaisia tehtävänantoja... 40 Liite 3: Ympäristösuunnitelman toteuttamisen aikataulu - ensimmäisen vuoden tärkeimmät toimenpiteet... 42 Liite 4: Lähteitä ja kirjallisuutta... 44

ALKUSANAT ìmaailman nuorison luovuus, ihanteet ja rohkeus olisi saatava liikkeelle muovaamaan maailmanlaajuista kumppanuutta, jotta kest v kehitys saavutettaisiin ja kaikille voitaisiin taata parempi tulevaisuus.î Rion julistuksen 21. periaate Idea ympäristösuunnitelman toteuttamiseen tuli osakuntalaisten keskuudesta. Hallitus päättikin antaa isännän ja emännän tehtäväksi muodostaa ympäristötyöryhmä (HA 1/2005 kohta 16.) pohtimaan ympäristösuunnitelmaa. Allekirjoittanut otti työryhmän vetovastuun, ja Maria Virtanen tuli työryhmään asiantuntijajäseneksi. Työryhmä pyrki pitämään jatkuvasti jalat maassa. Paperilla ihmeiden tekeminen on helppoa, mutta todellisuus on toinen. Suunnitelman tekemisessä on huomioitu, etteivät ympäristöasiat ole itsestään selvästi tärkeitä kaikille osakuntalaisille. Olemmekin välttäneet vaatimasta osakuntalaisilta liikoja, jottei synny vastareaktiota. Ympäristösuunnitelma pyrkii näyttämään oikeaa suuntaa ja ottamaan ensimmäisiä askelia pitkällä tiellä kohti kestävää kehitystä. Suurin merkitys ympäristösuunnitelmalla on osakunnan keskeisille toimijoille: hallitukselle, isännälle ja emännälle. Heillä

on laajimmat mahdollisuudet toimia käytännössä puhtaan ympäristön ja rikkaan luonnon hyväksi. Ympäristösuunnitelmat ovat sangen harvinaisia Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestöissä. Apuna suunnitelman muotoilussa olivat kaikki löytämämme ympäristösuunnitelmat: Myy ry:n, Symbioosi ry:n ja ylioppilaskunnan. Osakuntien joukossa olemme rohkeasti edelläkävijöitä nopea kysely selvitti, ettei muissa osakunnissa ole erityisemmin ympäristöasioihin panostettu. Toivottavasti muut järjestöt, ja erityisesti osakunnat, ottavat mallia ympäristön huomioimiseen. Tehokkaan työryhmän toiminta tuotti tuloksena tämän, Satakuntalaisen Osakunnan ensimmäisen ympäristösuunnitelman, vuodelle 2005. Työ oli suuri urakka, ja tulokseen voi olla tyytyväinen. Kiitokset kuuluvat myös työryhmän ulkopuolisille henkilöille, jotka kommentoivat suunnitelmaa ja esittivät parannusehdotuksia. Vaikka itse sanonkin, silmiesi edessä on kattavin, yksityiskohtaisin, toimivin - yksinkertaisesti paras - ympäristösuunnitelma, joka HYY:n järjestöissä on tehty. Ehkei tämä suunnitelma vielä pelasta maailmaa, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Toivottavasti tulevaisuudessakin löytyy osakuntalaisia, jotka ovat valmiita ottamaan uusia askeleita. Tuomas Aivelo ympäristötyöryhmän päävastuullinen

1. Taustaa ja tavoitteet Ihmistoiminta aiheuttaa luonnolle ja ympäristölle monia ongelmia. Esimerkiksi Johannesburgin julistuksessa YK:n jäsenvaltiot ovat todenneet, että ihmiskunnan nykyinen luonnonvarojen kulutus ja ympäristönhoito on kestämätöntä, ja toistaiseksi saavutetut parannukset tilanteeseen ovat olleet riittämättömiä. Kestävän kehityksen saavuttamiseksi on tehtävä vielä paljon työtä. Osakunnan on syytä tehdä osansa yhteisissä talkoissa. Innoitus ympäristösuunnitelman toteuttamiseen syntyi osakunnan ympäristöasioiden nykytilasta. Pieninkin toimin saadaan aikaa merkittäviä parannuksia. Aikaisempina vuosina ei ole myöskään ollut erityisemmin intoa tilanteen parantamiseksi. Suunnitelman avulla toivotaan osakunnan toimintaan jatkuvuutta, jotta panostus ei jäisi turhaksi. Osakunnan säännöissä (2 ) määritellään yhdeksi osakunnan tarkoitukseksi herättää ja ylläpitää heidän (osakuntalaisten) harrastustaan yhteiskunnallisiin asioihin ja työhön Satakunnan, suomalaisen yhteiskunnan ja ihmiskunnan hyväksi. Ympäristösuunnitelma toteuttaa tätä tarkoitusta erinomaisesti. Merkittävin, ja selkeästi tärkein, tavoite onkin ympäristökasvatus: herättää ja ylläpitää osakuntalaisten kiinnostusta ympäristönsuojeluun. Tärkein työväline on osakuntalaisten päivittäisiin tapoihin vaikuttaminen. Vaikka suunnitelman suorat vaikutukset eivät ole suuren suuria, kerrannaisvaikutukset, kuten muutokset ympäristöasenteissa, nousevat merkittäviksi. Jos suunnitelma saa osakuntalaiset huomioimaan ympäristön tilaa paremmin ja pohtimaan ympäristöasioita, suunnitelma on täyttänyt tavoitteensa. Suunnitelman toimivuutta mitataan

muun muassa vuosittaisella ympäristökyselyllä ja ympäristövastaavan ympäristöraporteilla. Suunnitelman toteuttamisen kannalta ympäristövastaava on korvaamaton työntekijä. Osakunta on akateemisesti kouluttautuvien ihmisten yhteisö, joka pyrkii vaalimaan tieteellistä ajattelutapaa. Ilmastonmuutos, eliöiden sukupuutot ja elinympäristön saastuminen ovat tieteellisesti todennettuja tapahtumia. Tiede onkin tärkeässä asemassa osakunnan ympäristötoiminnassa: keinoja ja toimia pyritään pohtimaan tieteellisessä mielessä. Vakavia uhkia vastaan ei pidä toimia luuloilla ja musta tuntuu asenteella. Osakunta on poikkitieteellinen järjestö. Poikkitieteellisyys mahdollistaa myös ympäristöasioiden monipuolisen huomioimisen, koska osakunnasta löytyy eri alojen asiantuntijoita. Vastaavasti ympäristökasvatusta saadaan jaettua laajalle joukolle, monien sellaistenkin alojen opiskelijoille, joille ympäristöasiat eivät tule tutuksi opiskelun tai harrastusten yhteydessä. Osakunta suuntautuu myös voimakkaasti ulospäin. Näyttämällä muille järjestöille hyvää esimerkkiä voidaan edistää suunnitelman tavoitteita laajemminkin. Viime aikoina on osakunnassa perätty myös rohkeampaa yhteiskunnallista asennoitumista. Ympäristösuunnitelma oikeuttaa olemassaolonsa tässäkin suhteessa - suunnitelma on voimakas yhteiskunnallinen kannanotto. Osakuntalaiset ovat ympäristötietoisia ja toteuttavat kestävän kehityksen periaatteita, minkä kautta he vaikuttavat ystäväpiirinsä ympäristöasenteisiin. Osakunnan sidosryhmissä ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan alajärjestöissä luodaan omia ympäristösuunnitelmia ja huomioidaan kestävän kehityksen periaatteet. Kaavio 1: Satakuntalaisen Osakunnan ympäristösuunnitelman tavoitteet

2. Ympäristöperiaatteet Ympäristökysymykset ovat Satakuntalaiselle Osakunnalle tärkeitä vastuu ympäristöstä kuuluu jokaiselle. Ympäristösuunnitelmallaan osakunta haluaa kantaa osaltaan vastuuta tulevaisuudesta ja sitoutua noudattamaan ympäristöperiaatteita. Suunnitelman tarkoitus on tukea osakunnan toimintaa ja tavoitteita sekä etsiä toimintatavat, jotka kuormittavat vähemmän ympäristöä. Osakunta pyrkii toimimaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Kestävän kehityksen periaate voidaan tiivistää yhteen virkkeeseen: ìkehityksen tulee olla sellaista, ett se tyydytt nykyhetken tarpeet viem tt tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydytt omia tarpeitaan.î Vaikka tarkastelu tässä suunnitelmassa keskittyy ekologisiin vaikutuksiin, myös toiminnan sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuurilliset vaikutukset on huomioitava. Tasapaino kaikkien kestävän kehityksen ulottuvuuksien välillä on välttämätöntä. Ekologisen kestävyyden kannalta on keskeistä arvioida osakunnan tekojen vaikutus ympäristöön. Muita tärkeitä toimia ovat haittojen synnyn ennalta ehkäisy ja haittojen torjuminen niiden syntylähteillä. Taloudellinen kestävyys merkitsee sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeisenä kysymyksenä on taata tasapuoliset hyvinvoinnin edellytykset kaikille maailman ihmisille sekä tuleville sukupolville.

Kestävän kehityksen tärkeitä periaatteita, joista ollaan yksimielisiä: 1 Uusiutuvia luonnonvaroja on käytettävä vaarantamatta niiden uusiutumiskykyä. Uusiutumattomia luonnonvaroja on käytettävä nykyistä radikaalisti säästävämmin. Luonnonvarojen ja energian käyttöä tulee tehostaa. 2 Maaperän, vesien ja ilman saastumista on vähennettävä. 3 Ilmastonmuutos on pyrittävä estämään tai ainakin hidastamaan sitä. 4 Luonnon monimuotoisuutta on suojeltava. Biosysteemien uusiutumiskyky on turvattava. 5 On vaalittava aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä. 6 On vahvistettava yhteisöjen sosiaalista pääomaa eli hyvinvointia. 7 On vahvistettava yhteisöllisyyttä ja tuettava yksilöiden elämänhallintaa ja osallistumismahdollisuuksia. 8 On pohdittava perusteellisemmin, mitkä kehityksen suunnat ovat hyviä ja miten niitä voidaan vahvistaa. 9 On vahvistettava ymmärtämystä, että taloudellisella toiminnalla on aina luontoperusta, johon taloudellinen toiminta vaikuttaa. Tämä vaikutus voi olla myös myönteistä. 10 On pyrittävä luonnonmukaisiin ja ekotehokkaisiin tuotantomuotoihin. 11 On pidettävä huolta työllisyydestä ja tulonjaon kohtuullisuudesta rikkaassa lännessä ja tuettava kehitysmaiden kansantalouksien tervehtymistä. Ympäristönäkökohdat huomioidaan kaikessa osakunnan toiminnassa. Osakunta pyrkii jatkuvasti vähentämään negatiivisia ympäristövaikutuksiaan. Ympäristösuunnitelmaa

käytetään työvälineenä toiminnan kehittämisessä. Ympäristösuunnitelmaa parannellaan säännöllisesti ja sen toteutumista arvioidaan. Ympäristövastaava vastaa osaltaan ympäristösuunnitelman toteutumisen valvomisesta ja raportoinnista. Hankinnoissa suositaan ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Jätteen syntyä pyritään ennaltaehkäisemään ja syntynyt jäte lajitellaan tai kierrätetään mahdollisuuksien mukaan. Energian- ja sähkönkulutusta pyritään vähentämään. Osakunnan tilaisuudet järjestetään ympäristönäkökohdat huomioiden. Osakunta noudattaa kaikessa toiminnassa ympäristölainsäädäntöä. Osakunnan ympäristötoiminnassa pyritään myös vaikuttamaan osakuntalaisten ympäristöasenteisiin. Tiedon jakaminen ja käytännön neuvot ovat tehokkaimpia tapoja muuttaa asenteita ympäristöystävällisemmiksi. Ympäristönsuojelua tulee edistää avoimessa ja positiivisessa hengessä. Osakunta toivoo yhteistyökumppaneiltaan ympäristönäkökohtien huomioimista. Osakunta pyrkii myös vaikuttamaan sidosryhmiensä ja muiden osakuntien keskuudessa hyvänä esimerkkinä ympäristöasioiden hoidossa. Osakunta pitää yhteyttä muiden osakuntien sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ympäristövastaaviin.

3. Osakunnan tilat Osakunnalla on käytössään Satakuntatalon viidennessä kerroksessa osakuntahuoneisto Viisi ja Satakuntatalon seitsemännessä kerroksessa toimisto. Lisäksi osakunta käyttää Satakuntatalon kahta saunaa ja kerhotilaa C6. Osakunnalla on omistuksessaan mökki Kokemäen Kauvatsalla, lähellä Puurijärveä. 3.1. Osakuntahuoneisto Viisi Osakuntahuoneisto Viisi on osakunnan toiminnan keskipiste - noin 200 neliötä osakuntalaisten käytössä olevaa tilaa Helsingin sydämessä. Monet välttämättömimmät ja tärkeimmät ympäristöuudistukset koskevat osakuntahuoneistoa. Virkailijoista isäntä on vastuussa osakuntahuoneistosta. Viisin käyttäjäkunta, joka koostuu osakuntalaisista, on lukuisa ja heterogeeninen, joten ympäristösuunnitelman toteutuminen vaatii kattavaa ja toimivaa tiedotusta. Osakuntahuoneisto on omiaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja lisäämään osakuntalaisten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Yhdessäoleminen ja tekeminen on lisäksi ekotehokasta: esimerkiksi televisiota katsoo useampi ihminen, eikä jokainen ole omassa huoneessaan pitämässä televisiota päällä. Osakuntahuoneiston lautapelit ja muut ajanviettomahdollisuudet kannustavat ympäristöystävälliseen toimintaan. 3.1.1. Energiansäästö Osakuntahuoneiston tilojen valot lukuun ottamatta eteis- ja tupakkahuonetta pyritään sammuttamaan kello 23.00 jälkeen

viimeisen poistuessa tiloista. Lähelle valokatkaisijoita laitetaan ohjelappusia, jotta ihmiset ymmärtäisivät sammuttaa valot. Lisäksi valoisaan päiväsaikaan on pidettävä ylimääräinen valojen käyttö minimissä. Osakunnan isäntä selvittää, mihin osakuntahuoneistoon soveltuu energiansäästölamppuja. Energiansäästölamppuja käytetään kaikkialla mihin ne soveltuvat. Tietokoneissa säädetään energiansäästötilat maksimissaan puolen tunnin jälkeen alkaviksi. Myös tietokoneet sammutetaan viimeisen käyttäjän poistuessa osakuntahuoneistosta kello 23.00 jälkeen. Tietokoneiden virransäästöominaisuudet ovat nykyään kehittyneitä ja toisaalta koneen käynnistäminen vie suhteellisen paljon energiaa sekä kuluttaa sähkölaitteistoja koneita ei kannata sammuttaa keskellä päivää, jolloin niille on melko usein käyttöä. Muista sähkölaitteista, kuten televisioista, pyritään myös sammuttamaan virta kello 23.00 jälkeen. Stand-by -tilassakin laitteet kuluttavat sellaisia määriä sähköä, että ne kannattaa mieluummin sammuttaa kokonaan kuin jättää pitkäksi aikaa päälle. Sähkölaitteiden sähkönkulutusta mitattiin Helsingin Energian lainaamalla virrankulutusmittarilla, ja päätökset laitteiden sammuttamisesta tehtiin mittaustulosten perusteella. 3.1.2. Jätteiden synnyn ehkäisy ja lajittelu Jätelain mukaan Kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Jätteen muodostuessa ensisijaisesti pyritään hyötykäyttämään jätteen aine ja toissijaisesti jätteen energia. K aatopaikkaläjitys on vasta viimeinen vaihtoehto. Osakuntahuoneistossa kierrätetään bio-, lasi-, metalli-, paperi-, nestekartonkitölkki- ja pahvijätettä. Kierrätysastiat sijaitsevat keittiössä, paperikoria lukuun ottamatta. Paperikori si-

jaitsee lehtihyllyn vieressä. Kierrätysastiapaikat merkitään selkeästi ja tiedotetaan osakuntalaisille. Emäntä vastaa, että emännistön vastuulla olevissa ruuanvalmistuksissa jätteet lajitellaan osakuntahuoneistossa. Isäntä vastaa, että jäteastiat tyhjennetään. Isäntä vastaa myös käytettyjen paristoiden kierrätyksestä. Ongelmajätteiden kanssa toimitaan tapauskohtaisesti niin, että jätteet käsitellään asianmukaisesti. Pullojen kierrätys on toiminut jo vuosia sujuvasti, eikä sen toimivuudessa ole parannettavaa. Paperijätteen vähentämiseksi osakuntahuoneiston oviin lisätään laput, jotka kieltävät ilmaisjakeluiden toimittamisen osakuntahuoneistoon. Lähin lasinkeräyspiste sijaitsee Lapinrinteen ja Ruoholahdenkadun kulmassa. Lähin metallinkeräyspiste puolestaan sijaitsee Ruoholahdentorilla. Bio-, paperin-, nestekartonkitölkkienja pahvinkeräyspisteet ovat Satakuntatalon sisäpihalta. Paristojenkeräys- piste on Albertinkadun ja Malminrinteen risteyksessä. Lisäksi paristoja voi palauttaa kaikkiin niitä myyviin liikkeisiin. Ongelmajätteet voi viedä vaikka Ekokauppa Ruohonjuureen, joka sijaitsee Kiasman vieressä. Kertakäyttöastioiden käyttöä vältetään. Osakunnalla on kattava astiasto, jota täydennetään snapsi- ja konjakkilaseilla. Myös talouspaperin käyttö käsien kuivaamiseen pyritään minimoimaan. Suurempien tapahtumien aikana käytetään vessassa käsipyyherullaa. Normaalissa käytössä vessassa on käsipyyhe.

3.1.3. Vuokralaiset Osakuntahuoneistoa vuokrataan melko usein osakuntalaisille tai ulkopuolisille. Vuokraukset ovat merkittävä osa Viisin käyttöä, koska vuokraustapahtumissa on yleensä paljon kävijöitä ja paljon jätteen muodostusta. Vuokraajille kerrotaan osakuntahuoneiston kierrätys- ja vastaavat käytännöt sekä kehotetaan toimimaan näiden ohjeiden mukaisesti. Vuokralaiset ovat voineet käyttää osakuntahuoneiston keittiövälineistöä, mutta ruokailuvälineitä ei ole annettu vuokralaisten käyttöön. Tästä on seurauksena, että osakuntahuoneiston vuokraajat ovat lähes pakotettuja käyttämään kertakäyttöruokailuvälineitä. Jätemäärän pienentämiseksi osakuntahuoneiston vuokraajille tarjotaan käyttöön keittiövälineistö ilman eri maksua ja ruokailuvälineet maksua vastaan. 3.1.4. Ylläpito Puhdistuskemikaaleissa suositaan joutsenmerkittyjä tuotteita. Emäntä vastaa astian- ja tiskienpesuaineiden ostosta, ja isäntä vastaa muista puhdistusaineista. Ympäristön kannalta on tärkeää annostella tarpeeksi vähän pesuainetta. Astianpesukoneessa pestään täysiä koneellisia. Pesuaineiden ostossa yritetään suosia isoja pakkauskokoja. Useampia kemikaaleja kuitenkin kuluu niin vähän, että pakkauskoon merkitys on pieni. Osakuntahuoneiston korjauspalvelut hoitaa Satalinnan Säätiön huoltomies. 3.2. Kerhotila C6 C6:sta käytetään urheilutarkoituksiin, vieraiden majoittamiseen ja juhlien järjestämiseen. Jätettä tilassa syntyy melko vähän. Tilasta löytyy sekajäte-

roskis, jonka tilan käyttäjä tyhjentää tapahtuman jälkeen. C6:een viedään ohje, jossa käyttäjiä pyydetään toimittamaan mahdollisesti syntyvä kierrätyskelpoinen jäte eteenpäin. C6:sta poistuttaessa sammutetaan valot sekä suljetaan ovi ja ikkuna. Koska C6:ssa tarvitaan harvoin tietokonetta, tietokone suljetaan aina käytön jälkeen. 3.3. Toimisto Toimistoa käyttävät osakunnan lisäksi myös muun muassa Satalinnan Säätiö, Satakunnan Kilta ja Satakuntatalon K annatusyhdistys. Yhteistyöjärjestöille kerrotaan osakunnan ympäristösuunnitelmasta ja toivotaan, että myös ne toimisivat suunnitelman periaatteiden mukaisesti toimistoa käyttäessään. 3.3.1. Jätehuolto Toimistossa on roskikset seka- ja biojätteelle sekä paperille. Muut kierrätettävät jätteet tulee toimittaa osakuntahuoneistoon. Seka- ja biojäteroskiksen tyhjentää Satalinnan Säätiön siivooja. Isäntä vastaa siitä, että toimistolta löytyy biojätepusseja. Apulaissihteeri vastaa siitä, että paperiroskakori tyhjennetään sen täyttyessä. 3.3.2. Tulostus ja kopiointi Toimiston tulostin/kopiokoneella kopioidaan vain alle 15 arkin erät. Suuremmat määrät tulee kopioida 2. kerroksen kopiokoneella. Tulostaa ja kopioida saa ainoastaan virkatehtävään tai luottamustoimeen liittyviä asioita. Paperinkäytön minimoimisesta lisää kohdassa Osakunnan toiminta Paperinkäyttö. Ympäristövastaava huolehtii, että toimiston käyttäjiä opas-

tetaan vähentämään paperinkäyttöä. Toimistoon viedään yksinkertaiset ohjeet paperimääränvähentämisestä. Erityistä huomiota kiinnitetään kaksipuoliseen tulostukseen. 3.3.3. Laitteet Viimeinen käyttäjä sulkee toimiston tietokoneen aina klo 21.00 jälkeen. Valot sammutetaan aina toimistolta poistuttaessa. 3.4. Saunat Satakuntatalon saunat kuuluvat Satalinnan Säätiön alaisuuteen, mutta myös osakunta käyttää niitä normaalien saunavuorojen lisäksi. Saunan turhaa lämmittämistä tulisi välttää ja se tulisi pitää päällä vain sen ajan kun sitä käytetään. Isäntä vastaa saunan lämmittämisestä osakunnan tarpeisiin. Mikäli mahdollista, osakunnan saunaan liittyvät tapahtumat (esim. saunaillat) tulisi järjestää yleisten saunavuorojen aikaan. Jätteen muodostus on saunassa todella vähäistä, koska varsinaisia oleskelutiloja ei ole. Saunan käyttäjät ovat velvollisia viemään mukanaan saunaan tuomansa pullot. Ne voi toimittaa esimerkiksi osakuntahuoneistoon kierrätettäväksi. Saunassa on sekajäteroskakori, jonka tyhjennyksestä vastaa Satalinnan Säätiön siivooja. Saunaan toimitetaan pullonkorkkeja varten astia, jonka tyhjennyksestä vastaa isäntä. 3.5. Sipin mökki Sipin mökki on osakunnan vapaa-ajanviettopaikka Kokemäen kaupungin Kauvatsan kylässä Puurijärven-Isosuon kansallispuiston pohjoisreunalla. Sipin mökki on tarkoitettu

osakuntalaisten virkistäytymiskäyttöön ja biologiseksi tutkimusasemaksi. Sipin mökin käyttö on sangen vähäistä, eikä mökillä ole suuria ympäristövaikutuksia. Haronmäen isäntä on Sipin mökin toiminnasta vastaava virkailija. 3.5.1. Jätehuolto Jätteen syntyä pyritään välttämään. Jätteet syntyvät pääasiassa ruokapakkauksista, joten mökin käyttäjien pitäisi välttää ylipakattujen ruokien ostamista. Paperiastioiden käyttö on mökillä yleistä huonojen tiskausmahdollisuuksien takia. Haronmäen isäntä kannustaa osakuntalaisia tiskattavien astioiden käyttöön tai ainakin käyttämään samoja kertakäyttöastioita useamman kerran. Paperiset kertakäyttöastiat voidaan hävittää polttamalla. Jokainen mökillä kävijä huolehtii lähtiessään, ettei jätä jälkeensä jätteitä. Luonnon roskaaminen on ehdottomasti kiellettyä. Kokemäellä ei ole mökkiläisille yhteistä sekajätteen keräystä. Sipin mökin ei tarvitse liittyä järjestettyyn jätteenkuljetukseen, koska mökki ei ole ympäri vuoden asuttu, vaan käyttö on ajoittaista. Sipin mökin toiminnassa noudatetaan Kokemäen kaupungin jätehuollon määräyksiä. Yleisten jätehuoltomääräysten mukaan kiinteistöjä koskevat seuraavat lajitteluvelvollisuudet: ongelmajätteet hyötyjätteet erityiskäsittelyä vaativat jätteet kuten esimerkiksi rakennusjäte kaatopaikalle menevä sekajäte Sipin mökillä ei ongelmajätettä juuri synny. Tontin alueelta löytyy kuitenkin paljon vanhaa romua, josta osa on varmasti

myös ongelmajätettä. Nämä ongelmajätteet kerätään ja toimitetaan ongelmajätteen keräyspisteeseen: Kokemäen paloasema tiistaista perjantaihin 14.00-18.00. Sipin mökille rakennetaan komposti, johon mökillä syntyvät biojätteet voidaan kompostoida. Kompostin hoidosta vastaa Haronmäen isäntä. Mökillä kerätään syntyvät metallija lasijätteet ja ne toimitetaan vaikkapa Kokemäen paloaseman keräyspisteeseen. Paperijäte voidaan polttaa takassa tai saunassa. Pullot jokainen käyttäjä vie mukanaan. Mökillä ei tavallisesti synny rakennusjätettä. Mahdollisesti rakentamisen tai korjauksen yhteydessä syntyvästä jätteestä hankkiudutaan eroon ympäristöystävällisesti. Mökiltä lähdettäessä sekajätteet tulee ottaa mukaan ja viedä esimerkiksi oman kotinsa roskikseen. 3.5.2. Käymälä Mökillä on kuivakäymälä eli puucee. Käymäläjäte tulee kompostoida vähintään talven yli ennen kuin sitä käyttää edelleen. Käymälä tyhjennetään vuosittain kompostiin. Käymälän reikien päällä tulee pitää kansia ja käymälästä löytyy peiteainetta, jota tulee käyttää jokaisen käyttökerran yhteydessä. K äymälässä siirrytään käyttämään turve-hakeseosta nykyisen kalkin sijaan. Turve-hakeseoksesta syntyy huomattavasti vähemmän hajuhaittoja kuin kalkista. 3.5.3. Sauna Sipin mökillä on käytössä kertalämmitteinen puusauna, joka on melko tehoton. Kiuasta pyritäänkin korjailemaan ja sen

ominaisuuksia parantelemaan, jotta sauna pysyisi pidempään lämpimänä pienemmällä puumäärällä. 3.5.4. Jätevedet Mökillä syntyvät jätevedet, lähinnä pesuvedet, imeytetään maahan. Mökki ei sijaitse pohjavesialueella, joten erityisiä jäteveden käsittelytoimia ei tarvita. Pesuaineissa suositaan ympäristöä vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja, kuten joutsenmerkittyjä tuotteita. 3.5.5. Kuljetus Mökille tulisi mahdollisuuksien mukaan saapua kimppakyydillä polttoaineen kulutuksen vähentämiseksi tai junalla. Vähintään 10 hengen seurue voi jäädä pois lähellä mökkiä sijaitsevalla Kauvatsan asemalla, jos siitä sovitaan etukäteen VR:n kanssa. 3.5.6 Luonto Sipin mökki sijaitsee maamme linturikkaimpiin järviin kuuluvan Puurijärven pohjoispäässä. Sipin mökillä kaupunkilaisnuoret voivat käytännössä tutustua luonnossa olemiseen ja olla läheisessä vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Vesi ei tule suoraan hanasta eikä lämpö patterista vaan asioiden eteen on nähtävä vaivaa. Mökkiä ympäröivää luontoa ei saa roskata eikä muuten saastuttaa. Tontilla olevaa puustoa voi tarpeen mukaan harventaa harkitusti. Puut ovat olennainen osa tonttimaisemaa. Mökin käyttäjien on hyvä pitää mielessä Sipin mökin järjestyssääntöjen 7 : Älä riko luonnon rauhaa, älä parjaa, älä pauhaa.

4. Hankinnat Hankinnoissa pyritään toimimaan mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Ensisijaista on tietenkin miettiä ovatko hankinnat tarpeellisia. Turhaa ja tarpeetonta kulutusta osakunnassa vältetään. Toissijaisesti täytyy miettiä olisiko kannattavampaa lainata tarvittavia tavaroita tai hankkia kierrätettyä tavaraa. Jos uuden tavaran hankinta nähdään tarpeelliseksi, tärkeintä on tuntea tuotteen kustannukset ympäristölle. Hankinnoista pitää arvioida tuotteen ympäristövaikutukset, ns. ekologinen selkäreppu. Tuotteita pitää tarkastella elinkaariajattelun pohjalta. Tuotteen valmistuksen lisäksi ympäristöä rasittavat esimerkiksi kuljetukset ja pakkausmateriaalit. Tärkeitä tekijöitä elinkaaren kannalta ovat tuotteen kestävyys, monikäyttöisyys, uudelleenkäytettävyys ja helppo korjattavuus. Ennen hankintoja on selvitettävä mahdollisuudet kierrättää tuotteet. Myös mahdolliset jätehuoltoasiat on selvitettävä etukäteen. Näin pyritään minimoimaan jätteenmuodostus. Hankinnoissa huomioidaan myös sosiaalinen kestävä kehitys. Lapsityövoimalla tai muuten epäoikeudenmukaisesti valmistettuja tavaroita vältetään. Monikansallisten yhtiöiden tuotteita pyritään välttämättään ja paikallista sekä hyvälaatuista suositaan. Hankinnoissa luotetaan puolueettomiin ympäristömerkintöihin, kuten joutsenmerkkiin. Hankintojen ympäristöystävällisyydestä vastaa hankinnoista vastaava virkailija. Toki osakunnan hallituksella on suuri vastuu suuremmissa hankinnoissa arvioida, onko ympäristönäkökohtia huomioitu riittävästi.

4.1. Elintarvikkeet Osakuntailloissa on tarjolla apuemäntien valmistamaa iltapalaa. Apuemännät hankkivat itse tarvitsemansa raaka-aineet seuraavia periaatteita noudattaen: 1 suositaan lähiruokaa ja joutsenlipulla merkittyjä tuotteita 2 suositaan reilunkaupan tuotteita 3 vältetään eineksiä 4 suositaan kuivatuotteissa suurpakkauksia 5 kiinnitetään huomiota pakkausmateriaaleihin ja vältetään turhia kääreitä mieluiten ostetaan elintarvikkeita irtomyynnistä 6 ostetaan oikea määrä pilaantuvia raaka-aineita, jotta ruokaa ei jouduta heittämään pois Luomutuotteiden suosinnasta keskusteltiin pitkään, ja työryhmä päätyi siihen tulokseen, ettei luomuruokaa erityisesti suosita. Esiinnousseita ongelmia oli monia: luomun vaatima suurempi maa-ala tuoteen määrää kohden, lannoituksen aiheuttamat päästöt vesistöihin, epätieteellisten menetelmien, kuten homeopatian suosiminen, ja niin edelleen. Osakunta kantaa akateemisena opiskelijajärjestönä erityistä huolta tieteellisen tiedon käytöstä, jonka valossa työryhmän mielestä luomun käyttö ei ole perusteltua. Tutkimukset ovat monelta osin puutteellisia ja kokonaiskuvaa hahmottavia tutkimuksia on tehty liian vähän, jotta johtopäätöksiä käytännön toimista voisi vetää. Koska aihe on ympäristönsuojelun kannalta tärkeä, luomua koskevaa tieteellistä tutkimusta ja yleistä mielipidettä seurataan tarkoin ja kantaa muutetaan tarpeen vaatiessa. Osakuntailtojen iltapalan ongelmana on, että raaka-aineet kustannetaan kokonaan osakuntalaisten maksuista. Apuemän-

nillä on painetta tehdä mahdollisimman paljon mahdollisimman monipuolista mahdollisimman halvalla. Tällöin kalliimpien tuotteiden suosinta saattaa johtaa tilanteeseen, josta osakuntalaiset eivät pidä. Toisaalta, lähiruoan ja reilunkaupan tuotteiden suosiminen on arvovalinta. Osakunta haluaa kannattaa oikeudenmukaista maailmankauppaa. Reilussa kaupassa taataan viljelijöille ja suurtilojen työntekijöille oikeudenmukainen korvaus, hyvät työolosuhteet ja mahdollisuus liittyä ammattiyhdistykseen. Reilunkaupan kattojärjestö vaatii tuottajiltaan ILO:n ja YK:n ihmisoikeuksien sekä lapsen oikeuksien julistusten noudattamista. Ehkä osakunnan kannalta tärkeimpänä perusteena reilun kaupan kannattamiselle on kuitenkin sen tuoma takuu ympäristömääräysten noudattamisesta. Ympäristöystävällisempi toiminta maksaa enemmän, ja osakunnan on otettava kantaa kuinka paljon se on valmis maksamaan ympäristöystävällisemmästä toiminnasta. Työryhmä ehdottaa, että osakunta budjetoisi osakuntailtojen ruokatarjoiluille lisärahoitusta siten, että silloin tällöin olisi mahdollista ostaa ympäristöystävällisempiä tuotteita tinkimättä iltapalan sisällöstä. Lisärahoitus olisi helpointa kohdentaa kuukausittaisiin varsinaisiin kokouksiin, joiden iltapalan osakunta on tänä vuonna kustantanut kokoukseen osallistuville. Reilun kaupan kahvi herättää osassa osakuntalaisia varsin voimakkaita vastareaktioita. Kevään aikana suoritetaan osakuntalaisten keskuudessa reilun kaupan kahvista empiiristä tutkimusta, jossa kartoitetaan ihmisten asenteita ja haluja siirtyä reilun kaupan kahviin. Isäntä on vastannut osakuntahuoneiston kahvin ostosta. Tulevaisuudessa kahvinkeittimen lähelle tulee ns. kahvirahastot, joihin ihmiset voivat vapaaehtoisesti maksaa kahvinkeitosta. Reilun kaupan kahville ja ns. tavalliselle kahville tulee erilliset keräyslippaat, joten osakunta-

laiset voivat kohdentaa maksut halujensa mukaan. Reilun kaupan kahvia ostetaan aina, kun reilun kaupan kahvirahastossa on riittävästi rahaa. Ns. tavallista kahvia ostetaan joka tapauksessa nykyisen mallin mukaan. Koska aihe on ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen kannalta tärkeä, reilua kauppaa koskevaa tieteellistä tutkimusta ja yleistä mielipidettä seurataan tarkoin ja kantaa muutetaan tarpeen vaatiessa. K asvisruoka on ekologisesti kestävämpi vaihtoehto kuin liharuuat. Tavallisesti osakuntailtojen iltapalana on sekä kasvisettä lihavaihtoehto. On täysin mahdollista, että joskus olisi pelkkiä kasvisvaihtoehtoja. Kannattaa kuitenkin huomioida, että osakuntalaisten joukossa on kasvisruokaakin vastaan melko voimakkaita mielipiteitä. Osakunnassa panostetaan kasvisruuan valmistukseen ja tuodaan se esille tasavertaisena vaihtoehtona liharuuan kanssa. Ns. raakaruoka (ruoka jota ei ole kypsennetty tai lämmitetty) säästää luontoa, koska se ei vaadi lämmittämiskustannuksia. Lämmitystä ei tarkoituksenmukaisesti vältetä, mutta on hyvä tiedostaa, että monipuoliseen menuun kuuluu niin lämmittämätöntä kuin lämmitettyäkin ruokaa. Näitä periaatteita pyritään noudattamaan myös muissa osakunnan tilaisuuksissa, joissa tarjoillaan ruokaa.

Ruuan valmistamisessa huomioidaan: 1 levy kuumennetaan ensin kuumaksi täydellä teholla ja heti kiehahtamisen jälkeen lämpötila säädetään mahdollisimman matalaksi 2 hyödynnetään kypsennyksessä levyn jälkilämpö 3 kiertoilmauunia käytettäessä uunia ei tarvitse esilämmittää (kiertoilmavastukset ovat sen verran tehokkaat, että tuotteet voi laittaa aluksi kylmään uuniin) Emäntä hankkii suurpakkaukset sipulia, vehnäjauhoja ja mausteita tukusta. Tuotteiden pakkaamisessa vältetään folion käyttöä, koska se on erityisen vaikeasti hävitettävissä. Pakkausmateriaaleja käytetään sangen vähän osakunnan ruuan valmistuksissa ja säilönnässä. 4.2. Erityisesti juhlissa Osakunnan juhlien valmistelussa pyritään käsin tekemiseen, jotta osakuntalaiset saisivat kokemuksia aidoista, puhtaista ja jalostamattomista raaka-aineista. Itse alusta alkaen tehty ruoka sisältää vähemmän säilöntä- ja lisäaineita. Mitä vähemmän välikäsiä tuotteen valmistuksessa on käytetty, sitä vähemmän on kulunut energiaa tuotteen jalostamiseen ja kuljetukseen. 4.3. Kodinkoneet ja elektroniikka Osakuntahuoneistoon hankittavilta kodinkoneilta ja elektroniikalta edellytetään kierrätysmerkkiä. Mikäli hankinnoissa on energiamerkki, joka kertoo laitteen sähkönkulutuksen tason, suositaan vähiten kuluttavia A-luokan malleja. Tietokoneissa huomioidaan koneen helppo

päivitettävyys, jolloin ei tarvitse uusia koko konetta, jos yksi osa pitää uusia. 4.4. Huonekalut Kalustehankinnoissa on hintojen sallimissa rajoissa pyrittävä suosimaan kotimaisia sekä mahdollisimman kestäviä ja laadukkaita tuotteita. Trooppisesta puista tehtyjä huonekaluja vältetään, koska mitä todennäköisimmin huonekalujen valmistuksen takia on tuhoutunut sademetsää. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan, esimerkiksi kiinteissä kaappiratkaisuissa, hyödynnetään Satalinnan Säätiön käyttämää yksityistä urakoitsijaa. Sisustuksesta pyritään tekemään kokonaissuunnitelma, jolloin on helpompi toteuttaa yhtenäisiä sisustusratkaisuja. Suunnitelmallisuudella vältetään turhia ja yhteen sopimattomia hankintoja. 4.5. Muut hankinnat Muissa hankinnoissa, kuten osakuntahuoneiston tekstiileissä, valaisimissa, lattiavalinnoissa ja niin edelleen, noudatetaan hankintojen yleisiä periaatteita. Sähkölampuissa käyttötarkoituksen salliessa hankitaan energiamerkinnältään A- luokan lamppuja.

5. Osakunnan toiminta Osakunnalla on lähes jatkuvasti toimintaa. Osa toiminnasta on virallista, järjestettyä ja osa spontaania. Virallisesta toiminnasta on aina vastuussa virkailija tai muu taho. Ympäristösuunnitelman huomioiminen osakunnan tapahtumissa on aina tapahtuman järjestävän virkailijan vastuulla. Suuri osa toiminnasta tapahtuu osakuntahuoneistossa, jolloin huomioidaan erityisesti osakuntahuoneiston ympäristöohjeet. 5.1. Juhlat Osakunnan vuotuiseen toimintaan kuuluvat juhlat, joista tärkein on vuosijuhla maaliskuussa ja Satakuntalainen ehtoo lokakuussa. Muita vuosittaisia juhlia ovat muun muassa vappusillis ja virkailijanvaihtokaronkka. Ohjelmatoimikunta vastaa juhlien järjestämisestä. Muutamia juhlia, kuten uusien ilta ja itsenäisyyspäivän juhlat, kuuluu opastustoimikunnan vastuulle. Lisäksi saatetaan järjestää pienimuotoisempia juhlia inspiraation

iskiessä. Juhlat ovat tärkeässä osassa perinteiden ylläpitämisessä ja välittämisessä uusille sukupolville. Juhlien järjestäjät ovat vastuussa ympäristöohjeiden noudattamisesta. Osa juhlista järjestetään Viisissä, osa Satakuntatalon juhlakerroksessa, osa talon ulkopuolella. Osakunnalla on oma astiasto, jota käyttämällä vältetään vuokra-astioiden kuljetuskustannuksia ja kuljetussaasteita. Osakunnalla on lisäksi omat pöytäliinat. Juhla-astiasto ja liinat pidetään hyvässä kunnossa täydentämällä astiastoa tarpeen vaatiessa ja pesemällä ja mankeloimalla liinat heti käytön jälkeen. Kankaisten serviettien hankinta vähentäisi paperisten kulutusta, mutta niiden pesusta ja hoidosta aiheutuisi huomattavia ongelmia. Paperiset servietit sopivat paremmin osakunnan käyttöön. Juhlat pitävät kulttuuriperinteitä elävinä tarjoamalla osakuntalaisille satakuntalaisia perinneruokia ja jopa välittävät niiden valmistustaitoja uusille osakuntalaisille. Juhlaruokien valmistuksessa noudatetaan samoja periaatteita kuin osakuntailtojen ruokaa valmistettaessa (kohta 3.1.). Lisäksi kohdassa 3.2. käsitellään erityisesti juhlien ruuanlaittoa. 5.2. Ekskursiot Talon ulkopuolella oleviin tapahtumiin matkataan mieluiten lihasvoimalla: kävellen tai pyörällä. Pidemmillä matkoilla suositaan joukkoliikennevälineitä. Jos joukkoliikennevälineillä ei päästä retkikohteeseen tai se on liian vaikeaa, kuljetaan kimppakyydeillä. Käytettävien autojen määrä minimoidaan. Retkillä ei roskata, vaan roskat joko kerätään mukaan tai toimitetaan asiaankuuluviin roskiksiin. Retkillä suositaan kevyesti pakattuja eväitä, erityisesti jos mukaan otetaan yhteisiä eväitä. Retkien järjestäjät ovat vastuussa siitä, että retkillä toimitaan ympäristöystävällisesti.

Kulttuuritoimikunta on järjestänyt vuosittain kulttuurimatkan ulkomaille. Näillä, sekä muilla osakunnan ulkomaanmatkoilla, pyritään matkustamaan ekotehokkaasti. Lentokoneella kulkua vältetään mahdollisuuksien mukaan. Paikan päällä noudatetaan paikallista ympäristölainsäädäntöä ja toimitaan kaikin puolin ympäristöystävällisesti. 5.3. Paperinkäyttö Tarpeetonta paperinkulutusta vältetään. Ensisijaista on pohtia, mitä tulosteita tarvitaan. Suurin osa asioista voidaan hoitaa myös sähköpostilla tai puhelinkeskustelulla. Kokouskutsuja ja kokouksien liitteitä ei tarvitse kopioida kaikille, vaan voidaan lähettää sähköpostilla tutustuttavaksi etukäteen. Monissa osakunnan kokouksissa paperia säästyykin sujuvan sähköpostitiedotuksen ansioista. Kun kokoukseen osallistujat saavat tiedot ajoissa sähköpostilla, he voivat rauhassa perehtyä liitteisiin ja kokous sujuu luistavammin. Jos tulosteita joudutaan tekemään, niistä tehdään kaksipuolisia. Kaksipuolisella tulostamisella saadaan vähennettyä paperin kulutusta huomattavasti. Monissa tilanteissa paperia voidaan säästää myös, jos fonttikokoa pienennetään tai kopioidaan yhdelle paperille vaikka kaksi paperia. Toiselta puolelta käyttämätöntä paperia voidaan hyödyntää muistilappuina tai niille voidaan kopioida esimerkiksi esityslistoja. Käytännön tulostusongelmissa teknistä apua saa otsolta. Sisäisessä käytössä ei tarvitse käyttää uusia kirjekuoria. Osakunnalle tulee paljon postia kirjekuorissa, joita voidaan hyödyntää. Juhlakutsut ja vastaavat osakunnalle saapuneet kirjeet ja kortit voidaan laittaa ilmoitustaululle alkuperäisinä ja arkistoida myöhemmin. Osakuntahuoneistoon tilataan eri sanoma- ja aikakausleh-

tiä, joita osakuntalaiset voivat käydä lukemassa. Yhteiskäyttö säästää huomattavasti paperia. Myös osakuntalaisia kannustetaan tuomaan osakuntahuoneistoon omia lehtiään jaettavaksi. 5.4. Tiedotus- ja julkaisutoiminta Osakunnan tiedotus toimii suurelta osin sähköisesti. Ilmoitukset tapahtumista sekä muun muassa kokouskutsut löytyvät osakunnan nettisivuilta ja niistä ilmoitetaan tiedotussähköpostilistalla. Lisäksi tapahtumatietoa löytyy Ylioppilaslehden järjestöilmoituspalstalta. Tiedotuksessa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän paperia ja hyödyntämään sähköisiä medioita. Tiedotussihteeri kantaa vastuun tiedotusasioista. Osakuntahuoneistossa sijaitsee ilmoitustaulu, johon laitetaan kutsut muiden järjestöjen juhliin, osakunnan varsinaisten ja hallituksen kokousten pöytäkirjat sekä muita ilmoituksia. Mainossihteeri valmistaa pyynnöstä mainoksia, jotka kiinnitetään osakuntahuoneiston ilmoitustaululle ja Satakuntatalon B-rapun hissin ilmoitustaululle. Osakunnan ainoa säännöllinen julkaisu on osakuntalehti K arhunkierros. Karhunkierros painetaan kaksipuolisesti. Painoksen koko pyritään mitoittamaan niin, ettei turhia lehtiä jää yli. Osakunta on myös julkaissut laulukirjoja ja maakunta-aiheisia kirjoja. Näidenkin painoksien suuruudet pyritään arvioimaan realistisesti.

6. Yhteydet muihin järjestöihin On tärkeää pitää yllä yhteyksiä muihin järjestöihin, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia työtavoista. Osakunnan ympäristötyötä helpottaa suunnattomasti, jos tietää muiden kokemuksia asioista jotka toimivat, ja jotka eivät toimi. Ympäristövastaavan on pidettävä aktiivisesti yhteyttä muiden järjestöjen ympäristöasioista vastaavien kanssa. 6.1. Osakunnan sidosryhmät Osakunnan sidosryhmät, joiden kanssa on eniten yhteistyötä, ovat Satalinnan Säätiö, Satakuntatalon kannatusyhdistys (SKTKY), Satakunnan Kilta ja Emil Cedercreutzin säätiö. Seniorijärjestöjen SKTKY:n ja Killan toiminta on melko pienimuotoista. Satalinnan Säätiö hallinnoi Satakuntataloa sekä muutamia osakehuoneistoja Helsingissä. Säätiön hallitukseen valitaan kahden vuoden välein kolme opiskelijajäsentä. Asuntolajohtokunta toimii Säätiön alaisena elimenä, joka kostuu Satalinnan Säätiön opiskelija-asuntojen asukkaista. Asuntolajohtokunta hoitaa yhdessä Säätiön toiminnanjohtajan kanssa Satalinnan Säätiön opiskelija-asuntoja. Suoranaisesti osakunnan on helpointa vaikuttaa Säätiön toimintaan. Osakunta pyrkiikin pitämään huolen, että Säätiön huomioi toiminnassaan riittävästi ympäristönäkökohtia ja innostamaan Säätiötä omatoimiseen kestävän kehityksen huomioimiseen. Opiskelijajäsenet ovat erityisen tärkeässä asemassa Säätiön hallituksessa osakuntalaisten mielipiteiden kuulemisen ja ympäristöasioiden suhteen. Osakunta haastaa asuntolajohtokunnan pohtimaan, miten Satakuntatalon asunnoissa ja muissa Säätiön asunnoissa voi-

taisiin paremmin huomioida kestävä kehitys ja ympäristöasiat. Ympäristövastaava toimii yhteistyössä AJK:n kanssa asuntolan ympäristönäkökohtien huomioimiseksi. 6.2. Osakunnat Helsingissä toimii Satakuntalaisen osakunnan lisäksi 14 osakuntaa sekä TKK:n suojissa yksi. Osakunnat ovat perinteisesti pitäneet läheistä yhteyttä ja järjestäneet yhteistä toimintaa. Osakunnat voisivat myös tehdä yhteistyötä ympäristöasioissa. Tällä hetkellä muilla osakunnilla ei tietojemme mukaan varsinaisesti ole ympäristötoimintaa. Satakuntalainen Osakunta voi parhaiten vaikuttaa toimimalla hyvänä esimerkkinä valveutuneesta ympäristöasioiden hoidosta. Osakunta haastaa muut osakunnat pohtimaan ympäristöasioiden hoidon parantamista ja tekemään yhteistyötä ympäristöasioissa. 6.3. Muut opiskelijajärjestöt Tarpeen mukaan osakunta pitää yhteyttä muihinkin opiskelijajärjestöihin. Erityisesti ympäristöalan opiskelijajärjestöillä voi olla annettavaa osakunnan ympäristötoiminnalle. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) tarjoaa tietoa ja apua järjestötoimintaan. Ympäristövastaava pitää tarpeen mukaan yhteyttä HYY:n ympäristövaliokuntaan sekä muihin ylioppilaskunnan ympäristöasioista vastaaviin. HYY järjestää myös järjestöilleen ympäristömerkki-kilpailun, johon osakunta osallistuu vuosittain. Ympäristömerkin tarkoituksena on kiinnittää huomiota ympäristöasioiden tärkeyteen ja tarjota jonkinlainen mittapuu järjestöjen ympäristötoimintaan.

7. Toteutus ja seuranta 7.1. Toteutus Ympäristösuunnitelman jokaisessa kohdassa on mainittu henkilö, joka on vastuussa kyseisen kohdan toteuttamisesta. Hän vastaa siitä, että toimitaan suunnitelman mukaisesti. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan delegointi kannattaa. Käytännön syistä isännällä ja emännällä on suuri rooli suunnitelman toteutumisen kannalta. 7.1.1. Virkailijakoulutus Jokavuotisessa virkailijakoulutuksessa uusille virkailijoille kerrotaan osakunnan ympäristösuunnitelmasta ja esimerkiksi lähetetään suunnitelma virkailijoille sähköpostilla. Virkailijat, joilla on vastuullaan jonkin ympäristösuunnitelman osan toteutus, opastavat seuraajaansa suunnitelman toteuttamisessa. Hallituksen puheenjohtaja on vastuussa yleisesti virkailijoiden koulutuksesta, mutta ympäristövastaava vastaa omalta osaltaan ympäristösuunnitelman tiedottamisesta virkailijoille. Virkailijoille tehdään myös selkeä lyhennelmä ympäristösuunnitelmasta. Lyhennelmästä selviää kunkin virkailijan velvollisuudet toteuttaa ympäristösuunnitelmaa. 7.1.2. Osakuntalaiset Osakuntalaisten asenteet ympäristöasioita kohtaan ovat kirjavia. Siksi osakuntalaisten ympäristökasvatus on

ensiarvoisen tärkeää ympäristösuunnitelman toteuttamisen kannalta. Ympäristösuunnitelman valmistuttua järjestetään palautetilaisuus, jossa osakuntalaiset voivat kertoa omia mielipiteitään suunnitelmasta. Samassa tilaisuudessa järjestetään pienimuotoinen kysely osakuntalaisten asenteista ympäristöasioita kohtaan. Kyselyä voidaan toistaa vuosittain, jotta voidaan arvioida ympäristösuunnitelman onnistumista. Lisäksi järjestetään osakuntailta, jossa osakuntalaisille jaetaan tietoa mm. kierrätyksestä. Ympäristöaiheisia osakuntailtoja olisi suotavaa järjestää myös tulevaisuudessa. Järjestäjänä voisi toimia hallitus tai ympäristövastaava. Ympäristösuunnitelma on osakuntalaisten nähtävillä osakunnan verkkosivuilla sekä osakuntahuoneiston ilmoitustaululla. Kaikkiin osakunnan tiloihin tulee tehdä selkeät kierrätysohjeet, joissa kerrotaan mitä eri materiaaleja kierrätetään ja mitä kuhunkin jäteastiaan voi laittaa. Kierrätys on tehtävä osakuntalaisille mahdollisimman helpoksi. Ohjeita, joita kiinnitetään tilojen seinille, pitää olla kohtuudella. Erityisen näkyviin paikkoihin, kuten ovenpieliin ja eteisiin, pyydetään mainossihteeriä suunnittelemaan näyttävät ja kauniit opasteet. Ympäristötiedotuksessa on huomioitava osakuntalaisten erilaisuus. Ympäristöasiat on tuotava positiivisessa sävyssä esille. Liiat vaatimukset ja syyttäminen eivät herätä positiivisia tunteita ympäristöasioita kohtaan. Ympäristösuunnitelman toteuttaminen on pitkän ajan kärsivällistä työtä. 7.1.3. Ympäristövastaava Työryhmä pohti monia mahdollisuuksia ympäristövastaavan asemasta. Tämä onkin ainoa kohta, josta työryhmä ei saavuttanut yksimielisyyttä. Totesimme myös, että yksimielisyyden pakonomainen saavuttaminen ei ole tarpeen hallituksessa asia kuitenkin käsitellään laajempiin asiayhteyksiin

sidottuna. Pidimme tehtävänämme ainoastaan ympäristösuunnitelman tavoitteiden mahdollisen hyvän toteutuksen saavuttamista. Oma ongelmansa on ympäristövastaavan toimenkuva. Toimenkuva voi olla suppea, jolloin ympäristösuunnitelma on ainoa ympäristövastaavan työtehtävä. Ympäristövastaava tutustuu ympäristösuunnitelmaan ja esittelee sen pääpiirteissään uudelle hallitukselle ja virkailijoille. Hän seuraa ympäristösuunnitelman toteutumista ja puuttuu huomaamiinsa epäkohtiin ja puutoksiin. Ympäristövastaava myös tarvittaessa päivittää ympäristösuunnitelmaa muuttuvien tilanteiden mukaisesti, erityisesti vuoden alkupuolella. Hänen vastuullaan on myös raportin kerääminen vuoden päätteeksi. Toisaalta ympäristövastaavan tehtävä voi olla laajempi, jolloin edellisten toimien lisäksi vastaava tiedottaisi aktiivisesti ympäristöasioista ja ympäristösuunnitelmasta, järjestäisi vuosittain yhden tai kaksi osakuntailtaa, ja - ennen kaikkea järjestäisi ekskursioita ja muuta ympäristöaiheista toimintaa, kuten eri alojen sihteerit nykyään tekevät. Ympäristövastaava pitäisi yhteyttä muihin ylioppilaskunnan piirissä toimiviin ympäristöasioista vastaaviin sekä osakunnan sidosjärjestöihin. Hän myös neuvoisi käytännön pulmissa, joita osakuntalaisilla tai virkailijoilla on ympäristösuunnitelman toteuttamisessa. Työryhmä kallistui suosittamaan laajempaa tehtäväkuvaa. Tällöin ympäristösuunnitelmasta saataisiin täysi hyöty irti. Tietysti ympäristövastaavan oma aktiivisuus ja motivaatio vaikuttavat paljon siihen, kuinka paljon tapahtumaa hän järjestää. Laajempaa tehtäväkuvaa varten ympäristövastaavaa varten pitäisi perustaa oma virka. Pohdittiin myös vaihtoehtoa, että ympäristövastaava valittaisiin hallituksen luottamushenkilöiden joukosta tai että ympäristövastaava olisi joku yhteiskunnallisesta toimikunnasta. Ongelmana tapauksessa, että ympäristö-

vastaava on vain toimikunnan jäsen, on virkailijastatuksen puuttuminen. Ympäristövastaavaa varmasti tympisi, ettei hän saa virkailijastatusta, vaikka työmäärä vastaa aivan hyvin keskivertovirkailijan työmäärää. Vastaavasti hallituksen luottamushenkilöitä ei voi velvoittaa toimimaan tehtävässä, joka olisi verrattavissa oikeaan virkaan. Suppeampaa tehtävänkuvaa varten riittäisi, että ympäristövastaava valitaan hallituksesta tai jostain toimikunnasta. Työryhmä tiedosti ongelmat jotka liittyvät molempiin tapauksiin. Uskomme, että ympäristövastaavan virkaan olisi halukkaita, mutta on vaikea arvioida kuinka paljon uusi virka syö osakunnan resursseja muista viroista. Ympäristövastaavan virka ei ainakaan ole turha, mutta osakunnan virkojen lukumäärä, tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus on jo laajemman luokan asia, jota ei tässä voi käsitellä. Tärkeintä olisi saada motivoitunut ja työstään innostunut ympäristövastaava. Sellaisen löytyminen hallituksesta voi olla vaikeaa. Toisaalta, jos osakuntalaisten joukosta ei löydy marraskuussa halukkaita ympäristövastaavia, joku voi ottaa tehtävän vastaan ilman suurempaa motivaatiota, koska kukaan muu ei suostunut. Tällöin voi olla parempi, että ympäristövastaava tulee hallituksen sisältä. 7.1.4. Kulut Ympäristösuunnitelman toteuttamisesta tulee ylimääräisiä kuluja. Yleensä köyhillä opiskelijoilla ympäristönäkökulmat unohtuvat tuotteiden hintalappua tuijotettaessa. Osakunta voikin osaltaan tukea ympäristöystävällistä lähestymistapaa kulutukseen. Aiemmin on jo mainittu kuukausittaiset varsinaisten kokousten okiruuat, jotka vaativat rahoitusta. Vuosittaisissa talous-

arvioissa pitäisi huomioida myös osakuntahuoneiston irtaimiston hankinnan ja ylläpidon nousevat kulut. Muihin juhliin menee myös enemmän rahaa, jos ruoan hankinnassa toimitaan ympäristösuunnitelman ohjeiden mukaan. Jos ympäristövastaava haluaa järjestää osakuntailtoja, ekskursioita tai muuta ympäristöön liittyvää toimintaa, hänelle pitäisi myös saada käyttöön rahavaroja. Luonnollisin paikka näiden varojen budjetointiin olisi kerhojen ja toimikuntien käyttövarat, joista vastaava voisi hakea rahaa hallitukselta. Tällöin kyseisiä käyttövaroja tulisi lisätä talousarviossa. Suuremmissa projekteissa, kuten kalusteiden tai vastaavien laajemmissa hankinnoissa, ympäristösuunnitelman periaatteita noudattamalla kuluja tulee lisää, mutta nämä voidaan kattaa esimerkiksi projektimäärärahoista tai erillisissä talousarvion kohdissa. 7.2. Seuranta Ympäristösuunnitelman eri alueista vastaavat virkailijat seuraavat suunnitelman toteutumista vuoden mittaan ja huomioivat mahdollisia puutteita ja parannusehdotuksia. Näistä voidaan raportoida jo vuoden mittaan ympäristövastaavalle. Pääasiallinen raportointi tapahtuu vuoden lopussa, jolloin virkailijat kirjoittavat lyhyen raportin siitä, miten ympäristösuunnitelma on heidän vastuualueellaan toteutunut ja kirjaavat myös parannusehdotuksia tulevaisuutta varten. Uusi ja vanha ympäristövastaava kokoavat raportit yhteen, esittelevät ne hallitukselle vuoden lopussa ja ottavat parannusehdotukset huomioon muun muassa virkailijakoulutuksessa ja seuraavan vuoden ympäristösuunnitelmassa. Eri osa-alueista vastaavat toimittavat oman raporttinsa myös seuraajalleen.

Liite 1: Satakuntalainen Osakunta lyhyesti Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta on Helsingissä opiskelevien satakuntalaisten ylioppilaiden yhteisö. Satakuntalaisen Osakunnan tehtävänä on edistää jäsentensä sosiaalisia oloja, harrastuneisuutta yhteiskuntaa kohtaan ja työhön Satakunnan, suomalaisen yhteiskunnan ja ihmiskunnan hyväksi. Satakuntalainen Osakunta on perustettu vuonna 1654, ja se onkin yksi Suomen vanhimmista osakunnista. Osakunnan juuret juontavat Turun Akatemian alkuvuosiin, jolloin osakunnat perustettiin valvomaan ylioppilaiden elämää. Vuonna 2004 pidettiin suuret 350-vuotisjuhlat, joissa menneiden muistelemisen lisäksi suunnattiin katse tulevaisuuteen. Osakunta haluaa olla tulevaisuudessakin vaikuttamassa Satakunnan kehitykseen. Tällä hetkellä Osakunnalla on jäseniä noin 200. Satakuntalainen Osakunta sijoittuu Helsingin osakuntien joukossa keskisuurten kastiin. Osakuntatoiminta on ominaista juuri Helsingille, jossa SatOn lisäksi vaikuttaa myös 14 muuta osakuntaa. Osakunta eroaa ainejärjestöistä muun muassa poikkitieteellisyytensä ja vahvojen perinteidensä ansiosta. Osakuntalaiset järjestävät toimintaa lähes päivittäin. Matkoilla ja ekskursioilla osakuntalaiset täyttävät tiedonjanoaan ja seikkailunhaluaan. Kerhot ja toimikunnat järjestävät jatkuvasti osakuntalaisia kiinnostavaa toimintaa niin hengen kuin ruumiin kulttuurin saroilla. Osakunnan toiminnan sydän ovat viikoittaiset vaihtuva-aiheiset osakuntaillat. Myöskään ei sovi väheksyä osakunnan järjestämiä juhlia akateemisista pöytäjuhlista epävirallisempiin bileisiin. Osakunnalla on myös senioritoimintaa. Satakuntalainen Osakunta sijaitsee fyysisesti aivan Helsin-