Kestävän kehityksen näkökulmat paikallisessa lämmöntuotannossa - tapaustutkimus Enon energiaosuuskunnasta

1 POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Jussi Kupari diplomityön tiivistelmäteksti Kestävän kehityksen näkökulmat paikallisessa lämmöntuotannossa - tapaustutkimus Enon energiaosuuskunnasta

2 TIIVISTELMÄ Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Jussi Kupari Kestävän kehityksen näkökulmat paikallisessa lämmöntuotannossa - tapaustutkimus Enon energiaosuuskunnasta Työn tavoitteena on tuottaa informaatiota kunnalliseen päätöksentekoon, jonka avulla kestävän kehityksen näkökulmia voidaan huomioida kunnan energiaratkaisusta päätettäessä. Yhtenä työn lähtökohtana on ollut myös uusi EU-direktiivi, jonka mukaan ympäristönäkökohtia voidaan huomioida julkisten hankintojen tarjouspyyntömenettelyssä valintaperusteena. Tarkastelun kohteena oli kokoluokaltaan 0,5 3 MW:n aluelämpölaitokset sekä polttoaineiden tuotantoketjut. Työssä vertailtavat polttoaineet olivat metsähake, raskas polttoöljy, kevyt polttoöljy ja turve. Diplomityössä on perehdytty kestävän kehityksen käsitteeseen ja muodostettu sen mukaan ekologiselle, sosiaaliselle ja taloudelliselle näkökulmalle kunnallisen energiaratkaisun indikaattoreita. Empiirisessä osassa käsitellään kestävän kehityksen näkökulmien muodostumista Enon energiaosuuskunnan toimintaan perustuen. Käytettävät kestävän kehityksen näkökulmien mukaiset indikaattorit ovat polttoaineen tuotannosta ja käytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt, polttoaineen tuotannon työllisyysvaikutukset sekä energian hinnan muodostuminen osuuskunnan asiakkaille. Tämä tiivistelmäteksti perustuu nimenomaan diplomityön empiiriseen osaan. Työssä tarkastelluilla kestävän kehityksen indikaattoreilla mitattuna, metsähakkeen käytöllä energiantuotannossa on positiivinen vaikutus niin kunnan kasvihuonekaasutaseessa, työllisyystilanteessa sekä myös enemmän kuluttajaystävällinen asema, lämmön hinnan vakauden ansiosta, kuin muilla työssä käsiteltävillä polttoaineilla. Polttoaineen tuotantoketjun osalta metsähakkeelle saatiin tuotannon ja käytön aiheuttamaksi kasvihuonekaasupäästöksi 2,9 4,2 g CO 2 -ekv/mj. Tulos perustuu Enon

3 energiaosuuskunnan polttoaineen hankinnassa käytössä oleviin keskimääräisiin etäisyyksiin metsäkuljetuksessa (250 m) ja kaukokuljetuksessa (15 km). Tuotannon ja käytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt olivat raskaalla polttoöljyllä 88,2 g CO 2 - ekv/mj, kevyellä polttoöljyllä 85,0 g CO 2 -ekv/mj ja turpeella 104,0 108,1 g CO 2 -ekv/mj. Metsähakkeen osalta polttoaineen tuotannon osuus koko tarkastellun energiaketjun kasvihuonekaasupäästöistä oli noin 43 57 %. Enon energiaosuuskunnan tapauksessa vuoden 2005 odotetulla toiminta-asteella metsähakkeella tuotetun lämmön tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 160 t CO 2 -ekv. Kevyellä polttoöljyllä tuotetun lämmön tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöt olisivat noin 3700 t CO 2 -ekv sekä turpeen (50 %) ja metsähakkeen (50 %) seoskäyttöön perustuvalla ketjulla noin 2300 2400 t CO 2 -ekv. Samaisella toiminta-asteella työllisyysvaikutukset ovat käytettäessä metsähaketta 2,2 8,6 htv, raakaöljyä 0,12 htv ja turvetta 1,4 1,6 htv. Metsähakkeen käyttö aluelämpölaitosten pääpolttoaineena takaa myös vakaan hintakehityksen osuuskunnan asiakkaille.

4 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...5 2 KESTÄVÄN KEHITYKSEN NÄKÖKULMAT...6 2.1 Työssä käytettävät kestävän kehityksen indikaattorit...7 3 TAPAUSTUTKIMUS ENON ENERGIAOSUUSKUNNASTA...8 3.1 Osuuskunnan polttoaineen hankinta...8 3.2 Kasvihuonekaasupäästöjen laskentaperusteet...9 3.2.1 Työssä käytetyt päästökertoimet...10 3.3 Enon energiaosuuskunnan metsähakkeen hankinnan aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt...11 3.4 Puun polton kasvihuonekaasupäästöt...15 3.5 Energiapuun käytön työllisyysvaikutukset...15 3.5.1 Enon energiaosuuskunnan polttoaineen hankintaketjun työllisyysvaikutukset...17 3.6 Energiapuun käytön taloudelliset vaikutukset...18 3.6.1 Enon energiaosuuskunnan tuottaman energian hinta...19 3.7 Vertailupolttoaineet...21 3.7.1 Turve...21 3.7.2 Raakaöljy...22 4 TULOSTEN TARKASTELU...24 5 YHTEENVETO...30 LÄHTEET...33 LIITTEET

5 1 JOHDANTO Tämä työ pohjautuu Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun toimeksiannosta tehtyyn diplomityöhön Kestävän kehityksen näkökulmien huomioiminen kunnan energiaratkaisussa. Työn tavoitteena on tuottaa informaatiota kunnalliseen päätöksentekoon, jonka avulla kestävän kehityksen näkökulmia voidaan huomioida kunnan energiaratkaisusta päätettäessä. Yhtenä työn lähtökohtana on ollut myös uusi EU-direktiivi, jonka mukaan ympäristönäkökohtia voidaan huomioida julkisten hankintojen tarjouspyyntömenettelyssä valintaperusteena. Kestävän kehityksen mukaisen toiminnan edistäminen on asetettu kansallisen ja kansainvälisen politiikan tavoitteeksi ja se mainitaan myös useassa kohtaa Suomen-lakia. Tämä tiivistelmä perustuu diplomityön empiiriseen osaan ja keskittyy näin ollen kestävän kehityksen näkökumien muodostumiseen paikallisessa lämmöntuotannossa. Tarkastelun kohteena on kokoluokaltaan 0,5 3 MW:n aluelämpölaitokset eri polttoainevaihtoehdoilla. Vertailtavat polttoaineet ovat metsähake, kevyt polttoöljy (POK), raskas polttoöljy (POR) ja turve. Työ perustuu Enon kuntaan ja Enon energiaosuuskunnan toimintaan. Tarkastelu suoritetaan kestävän kehityksen näkökulmien mukaisesti valituilla indikaattoreilla. Ihmiskunnan toimien seurauksena hiilidioksidipäästöjen määrä ilmakehässä on lisääntynyt viimeisen sadan vuoden ajanjaksolla merkittävästi. Hiilidioksidin haitallinen vaikutus ilmakehässä perustuu sen merkittävyyteen ilmaston lämpenemistä edistävänä tekijänä. Ilman asianmukaisia toimenpiteitä tilanne pahenee entisestään. Tässä työssä paikallisen lämmöntuotannon kestävän kehityksen ekologisena indikaattorina tullaan käyttämään polttoaineen tuotannon ja käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Jotta tarkastelu ei jää yksipuoleiseksi, tullaan paikallista lämmöntuotantoa tarkastelemaan myös kestävän kehityksen muiden näkökulmien kannalta. Sosiaalisen ulottuvuuden mittarina käytetään polttoaineen tuotantoketjun työllisyysvaikutuksia ja taloudellisen ulottuvuuden mittarina energian hinnan muodostumista kuluttajille. Näin saadaan muodostettua kokonaisvaltainen kuva, miten eri polttoaineilla vastataan kestävän kehityksen tavoitteisiin paikallisessa lämmöntuotannossa.

6 2 KESTÄVÄN KEHITYKSEN NÄKÖKULMAT Kestävää kehitystä koskevassa keskustelussa sen kolmeksi peruselementiksi ovat muodostuneet ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Ekologisen näkökulman reunaehtona pidetään biodiversiteetin turvaamista siten, että ekosysteemit ja niiden lajit voivat kehittyä siten, että ne ylläpitävät maapallon mahdollisimman hyvänä ympäristönä nykyisille ja tuleville sukupolville. Ekologisen vastuun sisältö muodostuu näin ollen aiheutuvista ympäristövaikutuksista. Energiantuotanto aiheuttaa monia muutoksia ekosysteemissä. Merkittävimpänä haitallisena ympäristövaikutuksena voidaan pitää tällä hetkellä ilmastonmuutosta. /1, 2/ Sosiaalinen kestävyys liittyy keskeisesti sosiaaliseen pääomaan. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan ihmisten hyvinvointia ja sitä, että yhteiskunnat ovat oikeudenmukaisia, turvallisia ja hyviä elinympäristöjä. Sosiaalisen ulottuvuuden merkittävänä sisältönä voidaan käsittää organisaation toiminnan vaikutuksia sille sosiaaliselle ympäristölle, jossa se toimii. Sosiaalisen vastuun sisältö muodostuu sidosryhmien hyvinvoinnin muutoksista, joita organisaation toiminta aiheuttaa. /1, 2/ Taloudellinen kestävyys on taloudellista toimintaa, joka ottaa huomioon ympäristönäkökohdat ja sosiaaliset näkökohdat. Taloudellisesti kestävä toiminta ottaa huomioon myös sidosryhmille kohdistuvat taloudelliset vaikutukset paikallisella ja globaalilla tasolla. Taloudellisen vastuun sisällön voidaan määrittää muodostuvan siitä, kuinka sidosryhmien taloudellinen tila muuttuu organisaation taloudellisten toimien seurauksena. /1, 2/

7 2.1 Työssä käytettävät kestävän kehityksen indikaattorit Tässä työssä käytetään kestävän kehityksen mukaiselle ekologiselle näkökulmalle indikaattorina polttoaineen tuotannosta ja käytöstä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä, sosiaaliselle näkökulmalle polttoaineketjun työllisyysvaikutuksia ja taloudelliselle näkökulmalle polttoaineen hinnan muodostumista kuluttajalle.

8 3 TAPAUSTUTKIMUS ENON ENERGIAOSUUSKUNNASTA Enon kunta sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa noin 35 kilometriä Joensuusta koilliseen. Enossa on kaksi taajamaa, kirkonkylä ja Uimaharju, jotka sijaitsevat 16 kilometrin päässä toisistaan. Kirkonkylä on jakautunut ylä- ja alakylään ja Uimaharjun taajama on puolestaan syntynyt teollisuuden ympärille. Taajamien jakaantumisen vuoksi kunnassa on kolme hakelämpökeskusta. Lämpölaitosten raaka-aineen hankinnasta sekä niiden hoidosta vastaa vuonna 1999 perustettu Enon energiaosuuskunta, jossa on 41 jäsentä. Ensimmäinen vuonna 2000 valmistunut Yläkylän lämpölaitos on kunnan investoima. Osuuskunta omistaa lämpöputkistoineen vuonna 2002 valmistuneen Uimaharjun lämpölaitoksen sekä vuonna 2004 valmistuneen Alakylän lämpölaitoksen. Kunta maksaa toimitetusta energiasta omistamansa laitoksen osalta 10 vuoden tai osuuskunnan omistamien laitosten osalta 15 vuoden voimassa olevan lämmöntuotantosopimuksen mukaisesti. Osuuskunta toimittaa kunnan lisäksi lämpöä myös yksityisille kiinteistöille. /3/ 3.1 Osuuskunnan polttoaineen hankinta Lämpölaitosten pääpolttoaineena käytetään metsähaketta ja kuorta. Laitoksissa käytettävä metsähake on pääosin rankahaketta. Osuuskunnan puuraaka-aineen tarve on noin 6000 7000 m 3 vuodessa, josta 50 60 % saadaan osuuskunnan jäsenten metsistä. Varapolttoaineena laitoksissa käytetään öljyä. /3/ Enon energiaosuuskunta hankkii polttoaineensa pääosin Enon kunnan alueelta. Huomattava osa polttoaineesta hankitaan osuuskunnan jäseniltä. Polttoaineena käytetään pääasiassa rankahaketta (kokopuuta), hakkuutähdehaketta ja kuorta. Vuonna 2004 käytetystä puupolttoaineesta oli kokopuuta 70 %, kuorta 20 % ja hakkuutähdehaketta 10 %. Osuuskunnan käyttämä kuori on Stora Enso Enocellin kuoriraaka-ainetta. Polttohake

9 tuotetaan tienvarsihaketusperiaatetta käyttäen. Lämmön tuottaminen metsähakkella perustuu Enon kunnassa kevyellä polttoöljyllä tuotetun lämmön korvaamiseen. /3/ Osuuskunnan polttoaineen hankinnassa rankojen hakkuu ja karsinta tapahtuu niin miestyönä kuin koneellisesti. Tässä työssä on rankahakkeen tuotantoketjussa tapahtuva puiden kaato ja karsinta oletettu tapahtuvaksi hakkuukoneella. Metsäkuljetuksen osalta kalustona käytetään maatalous- ja metsätraktoreita. Metsäkuljetusmatkat ovat keskimäärin 250 m, yli 400 m metsäkuljetusetäisyydet ovat harvinaisia. Tienvarsihaketusmenetelmään perustuvassa haketuksessa on käytössä osuuskunnan sopimusurakoitsijalla Sisu hakkurikuorma-auto, jossa on päälle rakennettu Kesla Foresteri 4560 rumpuhakkuri. Kaukokuljetuksissa käytetään samaisen sopimusurakoitsijan toimesta kuorma-autoa. Kaukokuljetuksissa keskimääräinen kuljetusmatka on 15 20 km. Yli 50 km kaukokuljetusetäisyydet ovat harvinaisia. Hakkeen kaukokuljetuksessa kuljetettavan kuorman koko on aina 42 m 3. /3/ 3.2 Kasvihuonekaasupäästöjen laskentaperusteet Tarkasteltavan polttoaineketjun osalta kasvihuonekaasupäästöt lasketaan kulutetun polttoaineen ja päästökertoimien avulla. Tarkastelussa huomioidaan työvaiheet, jotka suoritetaan, jotta raaka-aine saadaan metsästä polttoainetta käyttävälle laitokselle asti. Lisäksi huomioon otetaan polttoaineen polttamisesta aiheutuneet päästöt. Polttoaineen ja koneiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä ei huomioida. Kuvassa 1 on esitetty tuotejärjestelmärajaus, jonka mukaan määritetään puupolttoaineen tuotantoketjujen kasvihuonekaasupäästöt.

10 Kuva 1. Polttoaineen tuotantoketjun päästöjen määrittäminen. Tässä työssä käytettävät metsäkuljetuksen tuottavuudet perustuvat hakkuutähdehakkeen osalta Joensuun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen Hakkuutähdehakkeen kustannustekijät ja suurmittakaavaisen hankinnan logistiikka. Tutkimuksessa on laadittu hakkuutähteen metsäkuljetuksen tuottavuudelle regressiomalli. /4/ Hakkuutähdehakkeen tuotantoketju on rajattu siten, että hakkuutähteiden keräys ja kasaaminen on oletettu suoritettavan ainespuunhankinnan yhteydessä. Näin ollen näistä tuotantoketjunvaiheista aiheutuvat päästöt kuuluvat ainespuun hankintaketjulle. Tarkastelu tässä työssä on rajattu alkamaan hakkuutähdehakkeen osalta metsäkuljetuksesta. Rankahakkeen osalta hakkuun ja metsäkuljetuksen tuottavuudet perustuvat Metsäntutkimuslaitoksen ja Työtehoseuran toteuttamaan tutkimushankkeeseen Karsitun energiapuun korjuuvaihtoehdot ja kustannustekijät. Tutkimuksessa on tutkittu kokopuun korjuuta niin männiköillä kuin lehtipuuvaltaisilla kohteilla. /5/ 3.2.1 Työssä käytetyt päästökertoimet Tässä työssä tarkasteltavien metsähakkeen tuotantoketjujen tuotantotekijöiden polttoaineena on dieselpolttoaine. Dieselpolttoaineen CO 2 -päästökertoimena käytetään 2660 g CO 2 /l dieselpa. CH 4 :n ja N 2 O:n päästökertoimet saadaan soveltamalla VTT:n tekemien

11 TYKO 1999 ja LIPASTO laskentajärjestelmien tuloksia. Taulukossa 1 on esitetty työssä käytettävät päästökertoimet. Taulukossa esitettyihin päästökertoimiin on huomioitu CO 2 -, CH 4 - ja N 2 O-päästöt sekä lisäksi 1 % aiheutuneista NO X -päästöistä epäsuorina N 2 O- päästöinä. /6, 7/ Taulukko 1. Työssä käytettävät päästökertoimet. Kasvihuonekaasupäästö [g CO 2 -ekv/l dieselpa ] Maataloustraktori 2790 Metsätraktori 2780 Muut dieseltyökoneet 2780 Puoliperävaunulla varustettu yhdistelmä 2780 3.3 Enon energiaosuuskunnan metsähakkeen hankinnan aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt Metsähakkeen tuotantoketjujen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt on esitetty kuvassa 2. Metsäkuljetusmatkana on käytetty 250 m ja kaukokuljetusmatkana 15 km. Hakkuutähteen osalta hakkuuta ja hakkuutähteiden kasausta ei huomioida, sillä kyseisten työvaiheiden oletetaan sisältyvän ainespuun hankintaketjuun.

12 10000 9000 Hakkuu Metsäkuljetus Haketus Kaukokuljetus 8000 CO2-ekvivalentti [g/mwh] 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Hakkuutähdehake (metsätraktori) Hakkuutähdehake (maataloustraktori) Rankahake Kuva 2. Metsähakkeen tuotantoketjujen aiheuttamat CO 2 -ekvivalentit. Hakkuutähteistä tuotetun metsähakkeen tuotantoketjun päästöt ovat metsätraktoriin perustuvalla tuotantoketjulla noin 3300 g CO 2 -ekv/i-m 3 ja maataloustraktoriin perustuvalla tuotantoketjulla noin 4100 g CO 2 -ekv/i-m 3. Rankahakkeen tuotantoketjun päästöt ovat noin 7000 g CO 2 -ekv/i-m 3. Yksi irtokuutio metsähaketta sisältää energiaa keskimäärin 0,8 MWh, joten tuotantoketjujen kokonaisekvivalentit CO 2 -päästöt ovat hakkuutähdehakkeella noin 4,1 5,1 kg CO 2 -ekv/mwh ja rankahakkeella noin 8,8 kg CO 2 -ekv/mwh. Suurin osa päästöistä (60 %) aiheutuu rankahakkeen tuotantoketjussa hakkuusta ja karsinnasta. Metsätraktorin käyttöön perustuvassa hakkuutähdehakkeen tuotantoketjussa suurin osa päästöistä (45 %) aiheutuu haketuksesta ja maataloustraktorin käyttöön perustuvassa tuotantoketjussa suurin osa päästöistä (50 %) aiheutuu metsäkuljetuksesta. Hakkuutähdehakkeen tuotantoketjun aiheuttamat päästöt olivat noin 40 50 % rankahakkeen tuotantoketjun aiheuttamista päästöistä.

13 Metsäkuljetusmatkan vaikutus aiheutuneisiin kasvihuonekaasupäästöihin eri tuotantokoneilla hakkuutähdehakkeen tuotantoketjussa ja rankahakkeen tuotantoketjussa on esitetty kuvassa 3. Kaukokuljetusmatka on esitetyissä tapauksissa 15 km. 12000 11000 10000 CO2-ekvivalentti [g/mwh] 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Hakkutähteen kuljetus metsätraktorilla Hakkuutähteen kuljetus maataloustraktorilla Rankojen kuljetus 100 150 200 250 300 350 400 450 500 metsäkuljetusmatka [m] Kuva 3. Metsäkuljetusmatkan vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin. Kuvassa 4 on esitetty kaukokuljetusmatkan vaikutus aiheutuneisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Metsäkuljetusmatka on esitetyissä tapauksissa 250 m.

14 CO2-ekvivalentti [g/mwh] 12000 11000 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Hakkuutähteen kuljetus metsätraktorilla Hakkuutähteen kuljetus maataloustraktorilla Rankojen kuljetus 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 kaukokuljetusmatka [km] Kuva 4. Kaukokuljetusmatkan vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin. Liitteessä I on esitetty yhden muuttujan herkkyystarkastelut metsähakkeen tuotantoketjuille. Muuttujina on käytetty hakkuun ja karsinnan käyttötuntituottavuutta, metsäkuljetuksen käyttötuntituottavuutta, haketuksen tuottavuutta sekä kaukokuljetusmatkaa. Hakkuutähdehakkeen tuotantoketjuissa merkittävin kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttava tekijä on metsäkuljetuksen tuottavuus. 10 % muutos metsäkuljetuksen tuottavuudessa aiheuttaa noin 4 5 % muutoksen kasvihuonekaasupäästöihin käytetystä kuljetusvälineestä riippuen. 10 % muutos metsäkuljetuksen tuottavuudessa vastaa metsätraktorin käyttöön perustuvassa tuotantoketjussa noin 50 metrin muutosta metsäkuljetusmatkassa ja maataloustraktorin käyttöön perustuvassa tuotantoketjussa noin 100 m muutosta metsäkuljetusmatkassa. Rankahakkeen osalta merkittävin kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttava tekijä on hakkuun ja karsinnan tuottavuus. 10 % muutos hakkuun ja karsinnan tuottavuudessa aiheuttaa noin 4,5 % muutoksen kasvihuonekaasupäästöihin. 10 % muutos metsäkuljetuksen tuottavuudessa vastaa noin 100 metrin muutosta metsäkuljetusmatkassa.

15 3.4 Puun polton kasvihuonekaasupäästöt Puun polton aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Puun polton päästöt. /8, 9, 10/ CO 2 [g/mj] CH 4 [g/mj] N 2 O [g/mj] NO X [g/mj] Päästöt 109,6 0,04 0,002 0,1 Puuperäiset polttoaineet käsitellään käytön osalta hiilidioksidi-neutraaleina. Taulukossa 2 esitetty CO 2 -päästö täsmää runkopuun osalta, mutta poltettaessa hakkuutähteitä ja muita jäte-eriä, jotka muuten hajoaisivat luonnossa, ei ole kasvihuoneilmiön kannalta mielekästä rajoittaa näiden erien hyödyntämistä energian tuotannossa. Puupolttoaineiden poltossa syntyviä hiilidioksidipäästöjä ei huomioida, koska puu on uusiutuva luonnonvara, joka kasvaessaan sitoo ilmakehässä luonnollisessa hajoamisessa tai poltossa vapautuneen hiilen. Näin ollen, kun otetaan huomioon puun poltossa muodostuva CH 4 ja N 2 O, puun polton ekvivalentti CO 2 -päästö on 1,5 g CO 2 -ekv/mj. Kirjallisuudessa on arvioitu, että 1 % aiheutuneista NO X -päästöistä muuttuu välilliseksi dityppioksidiksi. Kun huomioidaan puun arinapoltosta aiheutuvat välilliset N 2 O-päästöt, saadaan puun polton ekvivalentiksi CO 2 - päästöksi noin 1,8 g CO 2 -ekv/mj. 3.5 Energiapuun käytön työllisyysvaikutukset Tässä työssä kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden mittarina käytetään polttoaineen tuotannon työllisyysvaikutuksia. Tässä kappaleessa esitetään lämmöntuotannossa käytettävien polttoaineiden tuotantoketjujen aiheuttamat työllisyysvaikutukset. Eri polttoaineketjujen tarjoamille työllisyysmahdollisuuksille on esitetty kirjallisuudessa paljon eri variaatioita. Tässä työssä on pyritty käyttämään hyödyksi mahdollisimman tuoretta tietoa, sillä kehitys, esimerkiksi metsähakkeen tuotantoteknologiassa, on ollut viime vuosikymmenen aikana merkittävää ja koneiden hyväksikäyttö on lisääntynyt. Tämä on puolestaan vähentänyt välitöntä työvoiman tarvetta metsähakkeen tuotannossa. Nykyään metsähake tuotetaan, kuten ainespuu, lähes kokonaan konetyönä. Ainoastaan

16 nuorissa harvennusmetsissä pienpuuhakkeen tuotannon ensimmäinen vaihe, eli puiden kaato, kasaus ja karsinta, suoritetaan ajoittain miestyönä. /11/ Teknologian kehittämiskeskuksen Puuenergian teknologiaohjelman puitteissa tehtiin selvitys metsähakkeen tuotannon sosioekonomisista vaikutuksista eri tuotannon mittakaavoissa. Vaihtoehtoisten tuotantoketjujen työllisyysvaikutukset on esitetty kuvassa 5. Kuva 5. Eri hankintaketjujen työllisyysvaikutukset. /11/ Tutkimuksessa Pietarsaaren Alholmens Kraftin voimalaitos edusti suurinta metsähakkeen kuluttajaa. Voimalaitoksen metsähakkeen käyttö oli 200 000 m 3 /a. Oulu Energian Toppilan voimalaitoksella käyttö oli 28 300 m 3 /a, Ruukin kunnan aluelämpölaitoksella 4800 m 3 /a ja Perhon energiaosuuskunnan hoitaman lämpölaitoksen metsähakkeen kulutus oli 2900 m 3 /a.

17 Metsähakkeen ja muiden polttoaineiden tuotantoketjujen työllisyysvaikutuksia ovat aikaisemmin tutkineet myös Halonen et al. Tutkimuksessa metsähakkeen valmistuksen työllisyysvaikutukseksi on saatu 63,1 htv/pj, mikä vastaa noin 227 htv/twh. /12/ Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksessa on saatu taulukon 3 mukaisia tuloksia eri polttoaineiden tuotannon ja kuljetuksen työllisyysvaikutuksille. Taulukko 3. Polttoaineiden tuotannon ja kuljetuksen työllisyysvaikutukset, htv/twh. /13/ Palaturve [htv/twh] 75 54 Kokopuuhake [htv/twh] 178 75 Jyrsinturve [htv/twh] 64 56 Metsätähdehake [htv/twh] 114 64 Raskas polttoöljy [htv/twh] 1 9 Paikallinen Muu kotimaa Yhteensä 120 130 254 178 10 3.5.1 Enon energiaosuuskunnan polttoaineen hankintaketjun työllisyysvaikutukset Vuonna 2004 Enon energiaosuuskunnan metsähakkeen käyttö oli noin 4500 m 3. Työllisyysvaikutukset on laskettu siten, että on huomioitu myös vuonna 2004 valmistuneen Enon Alakylän lämpölaitoksen arvioitu polttoaineen kulutus vuodelle 2005. Arvioitu polttoaineen kulutus on näin ollen noin 6200 m 3, mikä vastaa noin 12 300 MWh. Taulukossa 4 on esitetty Enon energiaosuuskunnan metsähakkeen hankinnan aiheuttamat työllisyysvaikutukset laskettuna eri arvioiden mukaan. Varapolttoaineena käytettävää öljyä ei ole huomioitu. Sulkuihin merkitty työllisyysvaikutus kuvaa vuoden 2004 todellisen metsähakkeen hankinnan määrän mukaisen työllisyysvaikutuksen.

18 Taulukko 4. Enon energiaosuuskunnan metsähakkeen hankinnan työllisyysvaikutukset. Hakkila /11/ - hakkuutähdehake (Ruukki) - kokopuuhake (Ruukki) - kokopuuhake (Perho) Työllisyysvaikutukset [htv/twh] 250 400 700 Enon energiaosuuskunnan työllisyysvaikutukset [htv] 3,1 (2,3) 4,9 (3,6) 8,6 (6,3) Halonen et al. /12/ - metsähake 227 2,8 (2,0) Mäenpää & Männistö /13/ - hakkuutähdehake - kokopuuhake 177 254 2,2 (1,6) 3,1 (2,3) 3.6 Energiapuun käytön taloudelliset vaikutukset Kestävän kehityksen taloudellisen ulottuvuuden indikaattorina käytetään tässä työssä energian hinnan muodostumista kuluttajalle. Tuotetusta energiasta perittävä korvaus tulee olla riittävän suuri, jotta polttoaineen hankinnasta, käyttökustannuksista ja investoinneista aiheutuvat kustannukset voidaan kuolettaa kohtuullisella ajalla. Käytännössä lämpöyrittäjälle energiasta maksettava korvaus on sidottu hintaindekseihin, jotka perustuvat kilpailevien energianlähteiden muodostamaan keskimääräiseen hintaan. Yleensä indeksi perustuu kevyen ja raskaan polttoöljyn sekä palaturpeen hintoihin. Pienissä laitoksissa on käytössä myös menetelmä, jossa hinta on sidottu suoraan kevyen polttoöljyn hintaan. /14/ Hakkutähteistä valmistetun metsähakkeen tuotantokustannukset ovat suuruusluokkaa 10 /MWh ja kokopuusta tuotetun metsähakkeen 15 /MWh. Kuvassa 6 on esitetty hakkuutähdehakkeen ja kokopuuhakkeen kustannusrakenteet. /11/

19 Kuva 6. Hakkuutähdehakkeen ja kokopuuhakkeen kustannusrakenne. /11/ Pienpuuhakkeen 50 % korkeammat tuotantokustannukset hakkuutähdehakkeen kustannuksiin verrattuna aiheutuvat lähinnä kalliista kaadosta ja kasauksesta. Hakkuutähteen hankinta voidaan hakkuukoneen työtapaa muuttamalla integroida ainespuun korjuuseen, joten hakkuutähteen osalta kaadosta ja kasauksesta ei juuri kustannuksia muodostu. Muissa työvaiheissa kustannuserot hakkuutähdehakkeen ja pienpuuhakkeen välillä ovat vähäiset. 3.6.1 Enon energiaosuuskunnan tuottaman energian hinta Enon energiaosuuskunnan ja Enon kunnan tekemän sopimuksen mukaan osuuskunta toimittaa kunnalle ja kunnan asukkaille näiden tarvitsemaa lämpöenergiaa. Kunta maksaa toimitetusta energiasta omistamansa laitoksen osalta 10 vuoden tai osuuskunnan omistamien laitosten osalta 15 vuoden voimassa olevan lämmöntuotantosopimuksen mukaisesti. Energian hinta on sidottu KTM:n energiakoriin, joka on riippuvainen POR:n, POK:n, polttoturpeen ja polttohakkeen kuluttajahinnoista. Kuvassa 7 on esitetty Enon energiaosuuskunnan tuottaman lämmön hinta sekä kevyen polttoöljyn hinta ennen kattilaaa ja kevyellä polttoöljyllä tuotetun lämmön hinta. Kuten kuvasta 7 nähdään on osuuskunnan

20 tarjoaman energian hinnan kehitys erittäin vakaata verrattuna kevyellä polttoöljyllä tuotettuun lämpöön. /3/ 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 3/2001 6/2001 9/2001 12/2001 3/2002 6/2002 9/2002 12/2002 3/2003 6/2003 9/2003 12/2003 3/2004 /MWh alv 0 % 6/2004 9/2004 12/2004 Aluelämmön hinta kattilan jälkeen POK:n hinta ennen kattilaa Todellinen öljylämmön hinta kattilan jälkeen [90 % kattilahyötysuhde] Kuva 7. Enon energiaosuuskunnan tuottaman aluelämmön hinta kuluttajalle verrattuna POK:in markkinahintaan. /3/ Polttoturpeen ja polttohakkeen hinnan vakaa pysyminen 10 :n tuntumassa takaa vakaan hintakehityksen, vaikka raaka-öljyn hinnan kehitys olisikin epävakaata. Osuuskunnan edustajien arvioiden mukaan raaka-öljyn hinta voisi vaihdella 20 % ennen kuin hinnan muutoksella olisi merkittävää vaikutusta energianhintaan. /3/ Öljyn hintataso on viimeaikoina ollut noususuhdanteessa ja tämä on puolestaan parantanut metsähakkeen kilpailukykyä lämmöntuotannossa. Metsähaketta on ollut kannattavaa hankkia käyttöön entistä suuremmilla kustannuksilla. Vaikka tässä työssä tarkasteltu lämpölaitoskokoluokka ei kuulu päästökaupan piiriin, ulottuu sen vaikutukset myös tähän kokoluokkaan. Päästökaupan vaikutus öljylämmittäjän kustannuksiin aiheutuu jalostamoiden päästörajoitteen kautta. Kustannusten lisäys on vielä tässä vaiheessa minimaalista, koska päästöoikeudet on jaettu jalostamoille suurimmaksi osaksi maksutta. Suurin vaikutus päästökaupasta aiheutuu tässä vaiheessa sähkölämmitettyihin

21 rakennuksiin. Näyttää siltä, että sähkölämmityksen kilpailuasema heikkenee eniten muihin lämmitysmuotoihin verrattuna. /15/ 3.7 Vertailupolttoaineet Paikallisessa lämmöntuotannossa merkittävimmät ja käytetyimmät polttoaineet metsähakkeen ohella ovat raakaöljy ja turve. Tässä kappaleessa esitetään vertailtavien polttoaineiden tuotantoketjujen vaiheet ja työvaiheiden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. 3.7.1 Turve Energiaturvetuotannossa turve irrotetaan kunnostetun suon pinnasta kerrokseksi, joka kuivatetaan auringon säteilyenergian avulla. Kuivattu turve varastoidaan varastoaumaan, josta se kuljetetaan käyttökohteisiin. Kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu suon kunnostuksessa, turpeen tuotannossa, korjaamisessa ja kuljettamisessa käytettyjen koneiden polttoaineiden käytöstä. Työkoneina käytetään yleensä maataloustraktoreita, joiden polttoaineena on dieselpolttoaine. Kaukokuljetuksissa varastoaumasta käyttöpaikalle suoritetaan kuorma-autoilla. Tupeen tuotantoketjun aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Turpeen tuotannon aiheuttamat päästöt. /9, 16/ CO 2 [g/mj] CH 4 [mg/mj] N 2 O [mg/mj] Päästöt 1,1 1,4 0,03 0,5 Turpeen tuotannon aiheuttamiksi kasvihuonekaasupäästöiksi saadaan näin ollen jyrsinturpeelle 1,25 1,35 g CO 2 -ekv/mj ja palaturpeelle noin 1,3 1,6 g CO 2 -ekv/mj.

22 Turpeen poltosta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat moninkertaisia tuotannon aiheuttamiin päästöihin verrattuna. Turpeen polton aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Turpeen polton aiheuttamat päästöt. /8,17/ CO 2 [g/mj] CH 4 [mg/mj] N 2 O [mg/mj] Päästöt 102,0 105,9 4,5 2,0 Turpeen käytön ekvivalentiksi hiilidioksidipäästöksi saadaan esitetyillä päästökertoimilla noin 102,7 106,7 g CO 2 -ekv/mj. 3.7.2 Raakaöljy Öljyn energiaketjun päävaiheet ovat raakaöljyn pumppaaminen maanpinnalle, kuljetus öljyn tuottajalta öljynjalostamoihin, jalostaminen eri tuotteiksi, jalostetun tuotteen kuljettaminen käyttäjille ja jalostetun tuotteen käyttö. Raakaöljyn tuotantoketjun aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt on esitetty taulukossa 7. Taulukko 7. Raakaöljyn tuotannon aiheuttamat päästöt. /9/ Raskas polttoöljy Kevyt polttoöljy [g CO2 /MJ] [mg CH4 /MJ] [mg N2O /MJ] [g CO2 /MJ] [mg CH4 /MJ] [mg N2O /MJ] Päästöt 7,6 68,0 0,4 7,6 64,0 0,4 Raakaöljyn tuotannon aiheuttamaksi kasvihuonekaasupäästöksi saadaan näin ollen raskaalle polttoöljylle 9,2 g CO 2 -ekv/mj ja kevyelle polttoöljylle 9,3 g CO 2 -ekv/mj. Raakaöljyn käytön aiheuttamat päästöt on esitetty taulukossa 8. Taulukko 8. Raakaöljyn käytön aiheuttamat päästöt. /8,9/ Raskas polttoöljy Kevyt polttoöljy [g CO2 /MJ] [mg CH4 /MJ] [mg N2O /MJ] [g CO2 /MJ] [mg CH4 /MJ] [mg N2O /MJ] Päästöt 77,4 65,0 0,4 74,1 65,0 0,4

23 Kasvihuonekaasupäästöiksi saadaan näin ollen raskaan polttoöljyn käytölle noin 79,0 g CO 2 -ekv/mj ja kevyen polttoöljyn käytölle noin 75,7 g CO 2 -ekv/mj.

24 4 TULOSTEN TARKASTELU Kasvihuonekaasupäästöjen osalta hakkuutähdehakkeen tuotanto tuottaa vähemmän päästöjä kuin rankahakkeen tuotantoketju. Tämä johtuu tarkastellun tilanteen rajauksesta, jossa hakkuutähdehakkeen tuotantoketjun alkupää rajattiin alkamaan metsäkuljetuksesta. Toisin sanoen hakkuu ja hakkuutähteiden keräyksen oletettiin tapahtuvan ainespuun hankinnan yhteydessä. Näin ollen tästä työvaiheesta aiheutuneita kasvihuonekaasupäästöjä ei huomioitu hakkuutähdehakkeen tuotantoketjussa. Kuvassa 8 on esitetty tarkasteltavien polttoaineen tuotantoketjujen kasvihuonekaasupäästöt. CO2-ekvivalentti [g/mj] 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 9,2 9,3 2,4 1,6 1,4 1,4 POR POK Palaturve Jyrsinturve Hakkuutähdehake Rankahake Kuva 8. Polttoaineen tuotannon aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt eri tuotantoketjuilla. Kuvassa esitettävässä tapauksessa hakkuutähdehakkeen osalta tulokset perustuvat maataloustraktorikäyttöiseen tuotantoketjuun. Kaukokuljetusmatkana on käytetty raskaalle polttoöljylle 437 km ja kevyelle polttoöljylle 372 km /9/, turpeelle 80 km /16/ ja metsähakkeelle 15 km. Metsähakkeen metsäkuljetusmatka on 250 m. Vertailtavien polttoaineiden osalta kaukokuljetusmatkat ovat juuri oikeassa mittasuhteessa siihen, että polttoaineita käytetään juuri Enon kunnan alueella. Kuvassa 9 on esitetty tuotantoketjuista aiheutuneet päästöt metsähakkeen kaukokuljetusmatkan mukaisesti.

25 35000 CO2-ekvivalentti [g/mwh] ]] 30000 25000 20000 15000 10000 5000 Hakkuutähdehake [metsätr.] Hakkuutähdehake [maataloustr.] Rankahake POR POK Palaturve, 80 km Jyrsinturve, 80 km 0 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 kaukokuljetusmatka [km] Kuva 9. Polttoaineen tuotannon aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt metsähakkeen eri kaukokuljetus etäisyyksillä. Raakaöljyllä ja turpeella suurin osa aiheutuneista kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin polttoaineen käytöstä. Metsähakkeella tuotannosta ja käytöstä aiheutuneet päästöt ovat likimain yhtä suuria. Taulukossa 9 on esitetty eri polttoaineiden tuotannon ja käytön aiheuttamat välittömät kasvihuonekaasupäästöt. Taulukko 9. Polttoaineiden tuotannon ja käytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Tuotanto [g CO 2 -ekv/mj] Käyttö [g CO 2 -ekv/mj] Yhteensä [g CO 2 -ekv/mj] POR 9,2 79,0 88,2 POK 9,3 75,7 85,0 Palaturve 1,3 1,6 102,7 104,0 104,3 Jyrsinturve 1,3 1,4 106,7 108,0 108,1 Hakkuutähdehake 1,1 1,4 1,8 2,9 3,2 Rankahake 2,4 1,8 4,2 Kuvassa 10 on havainnollistettu tarkasteltavin polttoaineiden tuotannon ja käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Kuvassa esitettävässä tapauksessa

26 hakkuutähdehakkeen osalta tulokset perustuvat maataloustraktorikäyttöiseen tuotantoketjuun. 120 100 tuotanto käyttö CO2-ekvivalentti [g/mj] 80 60 40 20 0 POR POK Palaturve Jyrsinturve Hakkuutähdehake Rankahake Kuva 10. Polttoaineen tuotannon ja käytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Puupolttoaineiden poltossa syntyviä hiilidioksidipäästöjä ei huomioida, koska puu on uusiutuva luonnonvara, joka kasvaessaan sitoo ilmakehässä luonnollisessa hajoamisessa tai poltossa vapautuneen hiilen. Palamisessa aiheutuneet CH 4 - ja N 2 O-päästöt huomioidaan myös puupolttoaineiden osalta. Enon kunnan tapauksessa ympäristölle aiheutuva kuormitus kevyen polttoöljyn käytöstä olisi huomattavasti suurempi kuin nykyisessä metsähakkeen käyttöön perustuvassa lämmöntuotannossa. Noin 12 000 MWh tuotannon ja käytön aiheuttama ekvivalentti hiilidioksidipäästö olisi kevyellä polttoöljyllä noin 3700 t CO 2 -ekv. Metsähaketta käyttämällä ekvivalentti hiilidioksidipäästö on noin 125 181 t CO 2 -ekv. Mikäli vastaava lämpömäärä tuotettaisiin turpeen (50 %) ja metsähakkeen (50 %) seospoltolla olisi ekvivalentti hiilidioksidipäästö noin 2300 2400 t CO 2 -ekv. Jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle todellista Enon energiaosuuskunnan lämpölaitosten ja polttoaineen hankinnan aiheuttamaa kasvihuonekaasupäästöä, arvioidaan polttoaineena käytettävän kuoren tuotannon aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt.

27 Käytännössä Stora Enso Enocelliltä ostettavan kuoren tuotantoketjun aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt kuuluvat ainespuun korjuuketjulle. Näin ollen kuoren hankintaketjun aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat ainoastaan kuoren kuljetuksessa lämpölaitokselle. Kaukokuljetuksesta (15 km) aiheutuva ekvivalentti hiilidioksidipäästö on, kuten rankahakkeella ja hakkuutähdehakkeella, noin 880 g CO 2 - ekv/mwh. Kuoren polton osalta käytetään vastaavaa päästökerrointa kuin rankahakkeella ja hakkuutähdehakkeella. Näin ollen kuoren tuotannon ja käytön ekvivalentti hiilidioksidipäästö on noin 7360 g CO 2 -ekv/mwh. Osuuskunnan metsähakkeen käyttö jakautui vuonna 2004 siten, että 70 % oli kokopuuta, 20 % kuorta ja 10 % hakkuutähdehaketta. Esitetyillä parametreilla osuuskunnan metsähakkeella tuotetun lämmön tuotantoketjun aikaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 160 t. Metsähakkeella tuotetun lämmön tuotantoketjun päästöt ovat vain noin 4 % kevyttä polttoöljyä käytettäessä syntyviin kasvihuonekaasupäästöihin. Paikallisessa lämmöntuotannossa käytettävien polttoaineiden tuotantoketjujen työllisyysvaikutukset ovat paljolti tapausriippuvaisia. Eri arvioiden mukaiset kertoimet on esitetty kuvassa 11.

28 Kuva 11. Paikallisessa lämmöntuotannossa käytettävien polttoaineiden tuotantoketjujen työllisyysvaikutukset. /11, 12, 13/ Kuvassa 11 esitetyillä arvioilla työllisyysvaikutuksista Enon energiaosuuskunnan työllisyysvaikutukset vuoden 2005 käyttöasteella ovat metsähakkeen osalta 2,2 8,6 htv. Vuosittaisen toiminta-asteen mukaan parhaiten Enon energiaosuuskunnan tapausta kuvaa Ruukin kunnan aluelämpölaitoksen mukaan mallinnettu työllisyysvaikutus. Ruukin kunnan aluelämpölaitosten metsähakkeen kulutus on noin 4800 m 3 /a ja Enon energiaosuuskunnalla noin 6000 7000 m 3 /a. Näin ollen Enon energiaosuuskunnan työllisyysvaikutukset olisivat kokopuuhakkeen arvion mukaan 4,9 htv, joista 4,3 htv olisi ns. välittömiä työpaikkoja ja 0,6 htv välillisiä työpaikkoja muualle maakuntaan ja Suomeen. Raakaöljyn osalta työllisyysvaikutukset ovat 0,12 htv. Raakaöljyn tuotantoketjun työllisyysvaikutuksista suurin osa kohdistuu muualle kuin lähikuntiin, kun taas metsähakkeen tuotantoketju luo työpaikkoja ja luo pohjaa elinkeinoelämälle nimenomaan paikallisesti. Turpeen tuotantoketjun työllisyysvaikutukset olisivat 1,4 1,6 htv. Enon energiaosuuskunnan tapauksessa työllisyysvaikutusten haitari on leveä. Osuuskunnan edustajien mukaan työllisyysvaikutus on todellisuudessa noin 4 5 htv /3/. Huomioitavaa metsähaketuotannon tarjoamissa työpaikoissa on se, että toiminnan tarjoamat työpaikat

29 eivät ole kokonaisuudessaan ympärivuotisia. Energiapuun hakkuu keskittyy kevääseen ja alkukesään, metsäkuljetus loppukesään tai syksyyn sekä haketus ja hakkeen kaukokuljetus talvikaudelle. Metsähakkeen käyttö aluelämpölaitosten pääpolttoaineena takaa vakaan hintakehityksen lämpölaitosten asiakkaille. Raakaöljyn hinnan vaihtelut eivät pääse vaikuttamaan merkittävästi energian hintaan, sillä hinta on sidottu energiakoriin joka koostuu hinnaltaan erittäin vakaasta palaturpeesta ja polttohakkeesta sekä lisäksi kevyestä ja raskaasta polttoöljystä. Rankahakkeen osalta puun kilpailukyvyn esimerkiksi hakkuutähdehakkeeseen verrattuna takaa Kemera-tuki. Tuen myötä rankahakkeen tuotantokustannukset käyttöpaikalla ovat samaa suuruusluokkaa kuin hakkuutähdehakkeella.

30 5 YHTEENVETO Tässä työssä on käsitelty kuinka kestävän kehityksen näkökulmat muodostuvat paikallisessa lämmöntuotannossa. Ekologisena indikaattorina on käytetty polttoaineen tuotantoketjun aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä, sosiaalisena indikaattorina polttoaineen tuotantoketjun työllisyysvaikutuksia ja taloudellisena indikaattorina energian hinnan muodostumista kuluttajille. Paikallisessa lämmöntuotannossa metsähakkeella korvataan yleensä raakaöljyä. Aikaisemmin raakaöljyn suhteellisen edullinen hintataso, toimivat ja kannattavat energiainvestoinnit sekä metsähaketta käyttävien laitosten suhteellisen korkeat investointikustannukset ovat rajoittaneet hieman metsähakkeen käyttöä lämmöntuotannossa. Lisäksi käytön vaivattomuus on ollut eduksi öljyn käyttämiselle polttoaineena lämmöntuotannossa. Öljyn hinnan viimeaikaisten muutosten ja metsähakkeen käytön toimivien tukitoimien myötä on kuitenkin päästy tilanteeseen, jossa öljyn korvaaminen metsähakkeella on järkevää. Energiapuun käyttö paikallisessa lämmöntuotannossa parantaa kunnan energiantuotannon omavaraisuutta, kunnan työllisyyttä sekä lisäksi käytöllä on myös positiivinen vaikutus kunnan kauppa- ja kasvihuonekaasutaseeseen. Merkittävä tekijä, joka puhuu energiapuun käytön puolesta, on myös kunnan imago. Nykyään kuluttajat ja päättäjät eivät perusta ratkaisujaan pelkästään taloudelliselle kannattavuudelle vaan myös ympäristönäkökohdat ovat saaneet huomattavasti enemmän painoarvoa päätöstenteossa. Uuden julkisia hankintoja koskevan EU-direktiivin mukaan, ympäristönäkökohtia voidaan käyttää arviointiperusteena päätettäessä kunnallisesta energiaratkaisusta. Kyseisen direktiivin tarjoama mahdollisuus on syytä käyttää hyväksi, jotta Suomelle asetetut tavoitteet niin kestävän kehityksen kuin myös kansallisen ilmastostrategian toteutumiseksi saavutetaan. Kestävän kehityksen ja erityisesti ympäristönäkökohtien hyödyntämisen puolesta kunnallisessa päätöksenteossa puhuvat myös eri laeissa ja julistuksissa määritetyt velvoitteet kestävän kehityksen edistämiseksi kunnallishallinnossa. Vaikka kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden ja taloudellisen

31 ulottuvuuden indikaattorien käyttäminen julkisten hankintojen valintakriteerinä on usein ristiriidassa käytössä olevan hankintalainsäädännön kanssa, vaikuttavat nämä mainitut seikat merkittävästi kunnallisessa päätöksenteossa. Tässä työssä käytettyjen kestävän kehityksen indikaattorien merkitys kunnallisessa päätöksenteossa on huomattava. Puuenergian käyttö on merkittävimpiä keinoja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Muita keinoja ovat mm. energian tuotannon ja käytön tehostaminen sekä kulutuksen muuttaminen vähemmän energiaa kuluttavaan ja päästöjä aiheuttavaan suuntaan. Tässä työssä tarkastellun metsähakkeen tuotannon ja käytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat 2,9 4,2 g CO 2 -ekv/mj. Raakaöljyn energiaketjun aiheuttamat päästöt ovat 85,0 88,2 g CO 2 -ekv/mj ja turpeen energiaketjun päästöt 104,0 108,1 g CO 2 -ekv/mj. Biopolttoaineiden käyttö edistää konkreettisesti yrittäjyyttä ja työllisyyttä sekä energiaomavaraisuutta Suomessa. Tässä työssä tutkitun Enon energiaosuuskunnan tapauksessa vuoden 2005 odotetun polttoaineen kulutuksen mukaiset kasvihuonekaasupäästöt olisivat metsähakkeella noin 160 t, kevyellä polttoöljyllä noin 3700 t sekä turpeen ja metsähakkeen seospoltolla 2300 2400 t. Työllisyysvaikutukset olisivat metsähakkeella noin 2,2 8,6 htv, raakaöljyllä 0,12 htv ja turpeella 1,4 1,6 htv. Energiapuulla tuotetun lämmön tuotantoketjun työllisyysvaikutukset ovat huomattavasti suuremmat kuin Enon kunnassa aikaisemmin käytössä olleen kevyellä polttoöljyllä tuotetun lämmön tuotantoketjun. Enon energiaosuuskunnan tuottaman energian hinta on sidottu KTM:n hintakoriin. Kuluttajalle energian hinta määräytyy polttohakkeen, raskaan polttoöljyn, kevyen polttoöljyn ja polttoturpeen keskimääräisistä kuluttajahinnoista. Osuuskunnan tarjoaman energian hinta, ilman arvonlisäveroa, on ollut jo useamman vuoden 27,5 /MWh. Hinta on erittäin kilpailukykyinen verrattuna kevyellä polttoöljyllä tuotettuun energiaan. Lisäksi metsähakkeen käyttöä paikallisessa lämmöntuotannossa puoltaa sen erittäin vakaa hintakehitys. Enon energiaosuuskunnan toiminta perustuu lämpöenergian tuotantoon Enon kunnassa. Osuuskunnan toiminta on tässä työssä tutkituilla indikaattoreilla kestävän kehityksen

32 mukaista, varsinkin kun toimintaa verrataan lämmöntuotantoon, jossa energia tuotetaan kevyttä polttoöljyä käyttäen. Energiapuun käyttäminen energiantuotannossa tuo joustavuutta ja monipuolisuutta energianhuoltoon sekä parantaa oleellisesti energiajärjestelmien kriisi- ja huoltovalmiutta. Lisäksi energiapuun käyttö fossiilisten polttoaineiden korvaajana energiantuotannossa, vaikuttaa myös positiivisesti ympäristöön ja ilmastoon sekä edistää konkreettisesti yrittäjyyttä ja työllisyyttä sekä energiaomavaraisuutta niin kunnallisella kuin valtakunnallisella tasolla.

33 LÄHTEET /1/ Rohweder, L. 2004. Yritysvastuu kestävää kehitystä organisaatiotasolla. Porvoo, WS Bookwell Oy. S. 255. /2/ GRI. 2002. Sustainability Reporting Guidelines. Boston, Global Reporting Initiave. S. 94. /3/ Enon energiaosuuskunta. 2005. Henkilökohtainen tiedonanto. /4/ Asikainen, A., Ranta, T., Laitila, J. & Hämäläinen, J. 2001. Hakkuutähdehakkeen kustannustekijät ja suurmittakaavaisen hankinnan logistiikka. Joensuun yliopisto, Metsätieteellinen tiedekunta, tiedonantoja 131. Joensuu, Joensuun yliopisto & Metsätieteellinen tiedekunta. S. 107. /5/ Heikkilä, J. 2005. Karsittuna vai kokopuuna? Työtehoseuran metsätiedote 1/2005 (683). S. 4. /6/ VTT. 2004. TYKO 1999 laskentajärjestelmän tuloksia. Mallin perusteella lasketut keskimääräiset kertoimet konetyypeittäin, Excel tiedosto. [VTT:n www-sivuilla]. Päivitetty 5.10.2004. [viitattu 30.3.2005]. Saatavissa http://lipasto.vtt.fi/tyko/malli/malli tulokset.htm /7/ VTT. 2002. Yksikköpäästöt, tavara-autot [VTT:n www-sivuilla]. Päivitetty 23.9.2002. [viitattu 16.3.2005]. Saatavissa: http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/puoliperavaunumaant iet.htm /8/ Tilastokeskus. 2005. Polttoaineluokitus. [Tilastokeskuksen www-sivuilla]. Päivitetty 11.2.2005. [viitattu 24.2.2005]. Saatavissa: http://www.stat.fi/tup/khkinv/polttoaineluok itus.html /9/ Wihersaari, M. 1996. Biopolttoaineet ja ympäristö. Loppuraportin luonnos. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 17/1996. Helsinki, Kauppa- ja teollisuusministeriö. S. 164. /10/ Wihersaari, M. & Palosuo, T. 2000. Puuenergia ja kasvihuonekaasut. Osa 1: Päätehakkuu haketuotantoketjujen kasvihuonekaasupäästöt. VTT energian raportteja 8/2000. Espoo, VTT. S. 55. /11/ Hakkila, P. 2004. Puuenergian teknologiaohjelma 1999 2003. Teknologiaohjelmaraportti 5/2004, loppuraportti. Helsinki, Tekes. S. 135. /12/ Halonen, P., Helynen, S., Flyktman, M., Kallio, E., Kallio, M., Paappanen, T. & Vesterinen, P. 2003. Bioenergian tuotanto- ja käyttöketjut sekä niiden suorat työllisyysvaikutukset. VTT tiedotteita 2219. Espoo, VTT. S. 51.

34 /13/ Mäenpää, I & Männistö, J. 1995. Bioenergian yhteiskuntataloudelliset vaikutukset. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 111/1995. Helsinki, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Energiaosasto. S. 106. /14/ Puhakka, A., Alakangas, E., Alanen, V-M., Airaksinen, L., Soini, R., Siponen, T. & Kainulainen, S. 2001. Hakelämmitysopas. Helsinki & Joensuu, Motiva & Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. S. 63. /15/ KTM. 2004. EU:n päästökaupan, energiaverotuksen ja energiantuotannon tukien yhteensovittaminen. Työryhmän mietintö. [verkkodokumentti]. Julkaistu 2004. [viitattu 7.6.2005]. Saatavissa: http://www.ktm.fi/chapter_ files/ohjauskeinotr_mietinto.pdf /16/ Laihanen, M. & Tarjanne, R. 2001. Hakkuutähteistä tuotetun puupolttoaineen tuotannon aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Tutkimusraportti EN B-147. Lappeenranta, Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. S. 76. /17/ Crill, P., Hargreaves, K. & Korhola, A. 2000. Turpeen asema Suomen kasvihuonekaasutaseissa. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 20/2000. Helsinki, Kauppa- ja teollisuusministeriö. S. 70.