TYÖN JA OIKEU DEN MUKAI SUUDEN PUOLES TA

TYÖN JA OIKEU DEN MUKAI SUUDEN PUOLES TA

2 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA

sisällys #1 HYVINVOINTI SYNTYY TYÖSTÄ JA KESTÄVÄSTÄ KASVUSTA 6 18 #2 VALTIONTALOUS ON TASAPAINOTETTAVA #3 TARVITAAN OIKEUDENMUKAINEN VEROUUDISTUS 22 27 #4 SUOMI KÄYNTIIN

TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA ULKOASU NANNA JUSSILA PAINO KIRJAPAINO JAARLI WWW.SDP.FI

Suomessa on puhuttu luokkayhteiskunnan paluusta, mutta ei tarpeeksi. Moni kysyy, mitä väliä on, jos rikkaat rikastuvat, kunhan köyhät eivät köyhdy liikaa. Mutta tuloerojen kasvaessa tapahtuu myös muuta. Köyhät sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin rikkaat. Köyhillä ei ole varaa asioihin, jotka sitoisivat heidät yhteisöön. He jäävät osattomiksi. Osattomuus periytyy seuraavalle sukupolvelle. Samalla maailmojen erot repeävät niin, että yhteiskunnallista keskustelua on yhä vaikeampi käydä. Outoja eivät ole vain Suomeen muualta tulleiden kulttuurit, myös suomalaisten todellisuudet ovat tuntemattomia toisilleen. Se, joka kuulee terveyskeskuksessa yhä uudestaan, että lääkäriaikoja ei ole, puhuu eri terveydenhuollosta kuin se, joka menee yksityiselle lääkärille. Omistusasunnossa asuva kansainvälisen yrityksen työntekijä puhuu eri maahanmuutosta kuin työtön, joka hakee samoja vuokra-asuntoja maahanmuuttajien kanssa. Tuntemattoman kanssa on vaikea käydä keskustelua, jossa molemmat osapuolet tulisivat ymmärretyiksi. Maailmojen erot kasvavat muureiksi, eivätkä tämän piskuisen kielialueen ihmiset ymmärrä toistensa kieltä. Elina Hirvonen 2.1.2011 Helsingin Sanomien kirjailijapuheenvuorossa

SDP:N TALOUS POLIITTINEN LINJAUS VUOSILLE 2011-2015 1) Julkinen talous on menneen vaalikauden jäljiltä epätasapainossa ja sitä rasittaa merkittävä ikäsidonnaisiin menoihin perustuva kestävyysvaje. Julkisen talouden sisällä vakavin ongelma koskee valtiontaloutta. Vaikka valtiontalouden alijäämästä suurin on suhdanneperäistä, tilanne ei ole terveellä pohjalla. 2) Euroalueen epävarmuus ja kansainvälisen finanssijärjestelmän kriisialttius puoltavat tavoitetta, että valtiontalouden velkaantuminen pysäytetään ensi vaalikauden aikana. Tämä merkitsee nykykehitykseen verrattuna 2 miljardin euron vahvistamistarvetta. 6 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA

3) Kahdesta miljardista eurosta noin 1,5 miljardia katetaan verotulojen lisäyksillä. Varallisuuteen ja pääomiin kohdistuvaa verotusta kiristetään ja harmaa talous tuodaan verotuksen piiriin. Työn verorasitus sen sijaan pidetään ennallaan. Myöskään arvonlisä- ja energiaveroja ei kiristetä. 4) Lisäksi tarvitaan menosäästöjä nettomääräisesti noin 500 miljoonaa euroa vaalikauden loppuun mennessä. Säästöjä kohdistetaan etenkin erilaisiin elinkeinotukiin, varustelumenoihin sekä hallinnon päällekkäisyyksiin. Lisäksi sovelletaan tiukkaa menokuria valtion menojen osalta. 5) Valtiontalouden vakauttaminen ja työllistävän kasvun edellytysten parantaminen johtavat ensi vaalikauden aikana uralle, jossa kestävyysvajehaasteeseen voidaan vastata ja yhteiskunnan eheyttä ja sisäistä oikeudenmukaisuutta parantaa. Vaalikaudella toteutetaan noin miljardin euron arvosta uudelleenkohdennuksia oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kasvuun. 6) Jotta hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan vahvistaa, tarvitaan uusia eväitä talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi. Työllisyysaste on nostettava 72 prosenttiin ensi vaalikaudella ja pidemmällä aikavälillä kohti 80 prosenttia. Tavoitteeksi on otettava 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä. Työttömyyden torjuntaan tuodaan yhden luukun palvelumalli. Nuorisotyöttömyyteen otetaan nollatoleranssi. 7) Työmarkkinoiden vakauttamiseen pyritään laaja-alaisilla sopimuksilla, joilla talouteen tuodaan luottamusta ja pidemmän aikavälin sitoutumista. Sopimusyhteiskunta elvytetään. 8) Julkisen talouden kestävyysvaje on suurusluokaltaan 2 5 prosenttia / BKT:sta. Arviot vaihtelevat paljon, sillä menojen ja tulojen kasvua ennakoidaan 2050 vuoteen asti. Tärkeintä ensi vaalikaudella on aloittaa nopeasti sellainen uudistustyö, jonka vaikutukset ovat merkittäviä, mutta syntyvät hieman pidemmällä aikavälillä. Näihin kuuluvat erityisesti kuntarakenteen uudistaminen, työelämän laaturemontti ja teollisuuden toimintaympäristöstä huolehtiminen. TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA 7

# 1 HYVINVOINTI SYNTYY TYÖSTÄ JA KESTÄVÄSTÄ KASVUSTA Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen edellyttää korkeaa työllisyysastetta ja työttömyysongelman nujertamista. Työllisyysasteen nostamisessa on tavoiteltava ensi vaalikaudella 72 prosenttia ja 100 000 uutta työpaikkaa. Eläkeiän nostaminen ei ole ratkaisu työurien pidentämiseen. Nollatoleranssi nuorisotyöttömyyteen sen sijaan on osa ratkaisua. Tarvitaan sellaista työelämää, jossa jaksaa ja joka motivoi. SDP haluaa vastata tähän haasteeseen yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on vakavien haasteiden edessä. Taantumassa syntynyt julkisen talouden alijäämä sekä ikärakenteen muutoksesta aiheutuvat kestävyyspaineet horjuttavat erityisesti julkisten palveluiden rahoitusperustaa tilanteessa, jossa peruspalveluiden laadussa on jo valmiiksi vakavia puutteita. Sosialidemokraatit haluavat palauttaa suomalaisen yhteiskunnan pohjoismaisen hyvinvointimallin tielle. Tuon tien perustana on oltava vahva ja kestävä julkinen talous. Hyvinvointi ja verotulojen muodostuminen edellyttävät yhteiskunnassa laajaa työpa- 8 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA

nosta. Työllisyyden kautta luodaan edellytykset hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamiselle sekä osallisuuden ja turvan parantamiselle. Vakavin uhka hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidolle ja kehittämiselle on se, että työikäiselle väestölle ei ole tarjolla riittävästi kunnollisen toimeentulon turvaavaa työtä. Tämän päivän ongelma ei juuri nyt ole puute työnhakijoista, vaan puute työpaikoista. Suomea uhkaa vajaatyöllisyys, ei työvoimapula. Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa ammatillisesti ja alueellisesti. Suomi koki historiallisen kahdeksan prosentin kasvupudotuksen vuonna 2009. Viime vuoden aikana kasvuluvut kääntyivät positiivisiksi, taustalla parantunut kansainvälisen talouden kehitys. Talouskasvu on välttämätöntä, jotta ihmisille on tarjolla töitä ja jotta mahdollisimman moni työikäinen voi päästä töihin. Tavoite työurien pidentämisestä ja työllisyysasteen nostamisesta voi toteutua vain kasvun avulla. SDP:n tavoitteena vuosina 2011-2015 on vakaa, keskimäärin yli kolmen prosentin vuosittainen bruttokansantuotteen kasvu. Tätä kautta syntyvät edellytykset luoda ensi vaalikauden aikana 100 000 uutta työpaikkaa, ja nostaa työllisyysaste 72 prosentin tasolle. Pidemmällä aikavälillä on tavoiteltava yli 80 prosentin työllisyysastetta. Työllistävän ja kestävällä tavalla ympäristön huomioon ottavan kasvun vahvistaminen sekä kasvuedellytysten parantaminen on tulevan vaalikauden tärkein tavoite. Yksi elementti kasvun vahvistamisessa ovat menojen uudelleenkohdennukset, joiden avulla lisätään kotimaista kysyntää. 80 75 70 65 60 55 50 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 2019 KUVA 1: TYÖLLISYYSASTEEN KEHITYS JA TAVOITEURA 2012-2020, % TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA 9

Työllisyys kasvuun Keskeinen tekijä talouskasvun aikaan saamiselle ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamiselle on se, että työikäinen väestö on mahdollisimman laajasti töissä. Tällä hetkellä liian moni suomalainen on tahtomattaan ilman työtä tai menettää työkykynsä liian varhain. Suomalaisessa työelämässä on liian monella liian kiire, liian vähän vapaa-aikaa ja liian kova työkuorma. Kiireen vähentämisellä, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisella sekä osaamisen kehittämisellä vahvistetaan ihmisten työkykyä ja lisätään halukkuutta pysyä työelämässä. Samalla nostetaan työn tuottavuutta osaamiseen perustuvassa taloudessa. Korkea työllisyysaste, työn tuottavuuden nousu ja työelämän laatu kulkevat käsi kädessä. Työssä jaksaminen ja terveydestä huolehtiminen pidentävät työuria. Lähivuosien tavoite on nostaa keskimääräinen, todellinen eläkkeellesiirtymisikä lähemmäksi 63 vuoden ikää. Tavoitteena on työelämän kehittäminen siten, että tarve jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle vähenee. On siirryttävä työkyvyttömyyskulttuurista työkykykulttuuriin. Tämä tarkoittaa sitä, että panostetaan työoloihin ja työkyvyn ylläpitoon. Osatyökykyisille luodaan edellytykset palata takaisin työelämään omien voimavarojen puitteissa. Työuria on pidennettävä kautta linjan Talouskasvu ja työllisyysasteen nostaminen ovat välttämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamiseksi. Suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle uhkaa muuttaa työvoiman ulkopuolella olevien ja työelämässä olevien suhteen epäedulliseksi. Siksi aktiivisen työvoimapolitiikan toimilla ja työurien pidentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä on myös kiire. Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä, jotta voidaan turvata riittävä työvoiman saatavuus pitemmällä aikavälillä ja jotta voidaan rahoittaa yhteiskunnan turvaamat palvelut ja sosiaaliturva koko väestölle. Työllisyysaste täytyy saada yli 72 prosenttiin tulevalla vaalikaudella ja yli 75 prosenttiin tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Pidemmän ajan tavoitteena on nostaa työllisyysaste yli 80 prosenttiin. Työllisyysaste täytyy saada korkeammaksi kaikissa työikäisten ikäluokissa. Keskustelua on käyty eniten työllisyyden nostamisesta työuran loppupäässä. Liian vähälle huomiolle on jäänyt alle 30-vuotiaiden syrjäytyminen ja jääminen pysyvästi pois työelämästä sekä opinnoista valmistuvien työhöntulon aikaistaminen. Työura on Suomessa keskimäärin lyhyempi 10 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA

myös alkupäästä. Myös osatyökykyisten aktiivisempi työllistäminen pidentäisi työuria. Tuoreimpien selvitysten mukaan jopa 30 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa haluaisi takaisin työelämään. Heille on tarjottava tähän mahdollisuudet. Työttömyys laskussa pitkäaikaistyöttömyys kasvussa Työllisyyden paranemisen kannalta tärkein asia on talouskasvu. Se ei kuitenkaan poista yksin kaikkia ongelmia. Talouskasvun käynnistyttyä työllistyvät ilman erityistoimia ne, joiden työmarkkinakelpoisuus ja osaaminen vastaavat työelämän tarpeita. Samaan aikaan osa työnhakijoista uhkaa pudota kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle tai ei pääse ensimmäiseen työpaikkaansa. Uusimpien työllisyyslukujen perusteella työvoimapolitiikan suurimpia haasteita ovat pitkäaikaistyöttömyyden kasvun pysäyttäminen ja nuorten työttömyyden nollatoleranssin toteuttaminen. Nollatoleranssilla tarkoitetaan sitä, ettei yksikään nuori ole vailla työ-, harjoittelu- tai koulutuspaikkaa. Pitkäaikaistyöttömiä on lähes 60 000. Heidän työttömyytensä täytyy saada katkaistua mahdollisimman pian. Nuorten työttömyys on kääntynyt loivaan laskuun. Edelleen kuitenkin 27 000 nuorta on työnhakijoina. He ovat vaarassa pudota työelämästä, elleivät pääse nopeasti töihin tai koulutukseen. Nuorisotyöttömyyteen nollatoleranssi syrjäytymiskehitys on pysäytettävä Suomalaisille nuorille kuuluu sekä hyvää että huonoa. Nuorten enemmistön hyvinvointi on lisääntynyt. Valtaosa nuorista on tyytyväisiä elämäänsä. Yli 80 prosenttia nuorista arvioi terveydentilansa hyväksi. Viidesosa nuorista taas voi aiempaa huonommin ja heille kasautuu vakavia ongelmia. Syrjäytyneiden nuorten määrä on kasvanut. Euroopan unioni ilmaisee koulutuksesta syrjäytymistä niiden 18 24-vuotiaiden osuutena, joilla on vain perusasteen koulutus ja jotka eivät opiskele. Suomessa tällaisia nuoria oli 9,8 prosenttia vuonna 2008 eli noin joka kymmenes nuori. Noin 200 nuorta jää vuosittain ilman peruskoulun päättötodistusta ja noin 8000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta. On laskettu, että nuorena syrjäytyvän TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA 11

henkilön yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat hänen elinkaarensa aikana 1,2 miljoonaa euroa. Työmarkkinoiden kaivatessa jatkuvasti korkeampaa osaamista, ilman ammatillisesti eriytyvää koulutusta jäävien asema tulee olemaan erityisen vaikea tulevien vuosien työmarkkinoilla. Jos tilannetta ei korjata, on edessämme hyvin pitkäaikainen rakenteellinen työttömyys ja syrjäytyminen. Erilaisilla varhaisen puuttumisen mekanismeilla on pyritty vähentämään koulutuksen keskeyttämistä peruskoulun jälkeen suhteellisen hyvin tuloksin. Pelkällä ohjauksella, vaikka aktiivisellakin, ei kuitenkaan voida estää keskeyttämistä kokonaan, vaan se vaatii kokonaisvaltaisempia toimenpiteitä. Kokonaisuuteen pitää kuulua myös oppivelvollisuuden pidentäminen. Huolestuttavin asia työllisyysasteen nostamisen kannalta on alle 30-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien suuri lukumäärä. Vuonna 2008 siirtyi yli 2500 alle 30 vuotiasta eläkkeelle ja luku oli kolmanneksen suurempi kuin viisi vuotta aiemmin. Vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkettä sai yli 12 000 alle 30-vuotiasta nuorta. Suurin syy eläkkeelle siirtymiseen on masennus ja muut mielenterveyssyyt. Tärkeintä on puuttua syihin, jotka johtavat osattomuuteen ja mielenterveysongelmiin sekä niiden seurauksena varhaiseen syrjäytymiseen niin koulutuksesta kuin työelämästä. Nuorten syrjäytymispolku alkaa ja on tunnistettavissa usein jo peruskouluiässä. Siksi kaikki syrjäytymistä ehkäisevät toimet jo peruskouluvaiheessa ovat erittäin tärkeitä ja niihin täytyy panostaa. Tukiopetus, koululaisten terveydenhoito sisältäen myös mielenterveyspalvelut, opinto-ohjaus, kotien ja koulujen yhteistyö sekä opetuksen organisointi (luokattomuus) ovat keskiössä kun ehkäistään kouluiässä alkavaa syrjäytymistä. Peruskouluvaiheen jälkeen hyviksi todettuja toimia syrjäytymisen ehkäisemisessä ovat myös ammatilliseen koulutukseen räätälöidyt työvaltaiset ja vaihtoehtoiset oppimisympäristöt, työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö. Sosialidemokraattien tavoitteena on varmistaa tulevalla vaalikaudella kaikille alle 25-vuotiaille joko työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka. Tulevan vaalikauden tavoite on kääntää nuorten eläkkeelle siirtyminen ja pysyvä syrjäytyminen selvään laskuun sekä käynnistää toimet, joilla jo eläkkeelle siirtyneitä saadaan takaisin työelämään. Opintoaikoja lyhennettävä Suomalaiset nuoret aloittavat yliopisto- ja ammattikorkeakouluopinnot mediaani-iältään 21-vuotiaina, mutta viidennes aloittajista on yli 26-vuotiaita. Myöhäisestä aloittamisiästä 12 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA

johtuen tutkinnot suoritetaan iäkkäinä. Täysipäiväisiksi opiskelijoiksi ilmoittautuneiden henkilöiden määrä 25-39-vuotiaiden ikäryhmässä on Suomessa Euroopan korkeimpia. Suomessa myös käytetään selvästi enemmän aikaa valmistumiseen kuin muissa maissa. Kun nuoren, työikäisen väestön työhön osallistumista täytyy lisätä, keinoja ovat puuttuminen hitaaseen siirtymiseen ammatti- ja jatko-opintoihin sekä kannustaminen nopeampaan valmistumiseen. Näihin vaikutetaan mm. opiskelijavalinnoilla, opetuksen jaksottamisella, tutkintorakenteilla ja opintotuella. Myös opintojen ohjausta täytyy tehostaa kaikilla tasoilla. Kurssimuotoiseksi muuttuneen lukion aikana yhä useampi nuori käyttää ylioppilastutkinnon suorittamiseen jopa neljä vuotta. Tämän jälkeen on usein välivuosi, mikä viivästää ammatin valintaa ja opiskelun aloittamista. Opiskeluaikoja voidaan lyhentää vähentämällä välivuosia ja vääriä alavalintoja. Tämä saavutetaan toimivalla, yksilöllisellä opintojen ohjauksella sekä monenlaiset lahjakkuudet tunnistavalla ja aloituspaikkojen moninkertaista käyttöä vähentävillä opiskelijavalinnoilla. Opintotuki tulee uudistaa siten, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun ja tavoiteajassa valmistumisen. Toisen asteen opintotukijärjestelmä täytyy uudistaa siten, että opintotuki on riittävä ja oikeudenmukainen (ei riipu vanhempien tuloista) ja se kannustaa opintojen suorittamista loppuun. Opintotuki täytyy sitoa indeksiin. Opiskelijoiden hyvinvointia on tuettava laadukkaalla opiskelijaterveydenhuollolla ja liikuntapalveluilla. Nuorena opittu ja ylläpidetty liikuntaharrastus mahdollistaa työelämässä jaksamisen pidempään. Koulutuksen aloituspaikat on kohdennettava tarkemmin aloille, joilla kysyntä on runsasta suhteessa työvoiman tarjontaan. Työelämän laaturemontti Sosialidemokraattien tavoitteena on kehittää työelämää siten, että tarve jäädä varhais-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeille vähenee oleellisesti. Suomen työeläkejärjestelmässä on käytössä joustava 63-68 vuoden eläkeikä. SDP pitää nykyistä joustavaa eläkeikämallia toimivana. Tavoitteena on oltava nostaa todellista eläkkeellesiirtymisikää mahdollisimman lähelle 63 vuoden alaikärajaa. Tämä onnistuu parhaiten kehittämällä työelämän laatua siten, että ihmiset jaksavat ja haluavat olla pidempään töissä. Alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden määrä tuhatta työikäistä kohden oli Suomessa TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA 13

vuonna 2007 OECD-maiden korkeimpia. Vain Norjassa ja Irlannissa määrä oli suurempi. Suomessa jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2008 lähes yhtä paljon ihmisiä kuin vanhuuseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin 52 vuoden iässä. Esimerkiksi vuonna 2008 siirtyi kaikkiaan liki 4 500 henkilöä masennuksen vuoksi eläkkeelle. Heistä joka viides oli alle 30-vuotias. Jos masennuksen vuoksi eläkkeelle siirtyvien määrä saataisiin puolta pienemmäksi, nousisi keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä 0,3 vuodella. Osatyökyvyttömyyseläkkeitä käytetään entistä enemmän, mikä on myönteinen asia, jos se toimii vaihtoehtona kokonaan työelämän ulkopuolelle jäämiselle. Varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen voidaan vaikuttaa tiukentamalla eläkkeelle pääsyn ehtoja tai muuttamalla työelämää siten, että ihmiset jaksavat ja haluavat olla pitempään töissä. Sosialidemokraattien mielestä muutoksen täytyy lähteä työolosuhteista ja arvoista. Työelämästä täytyy tehdä ikääntyneitä ihmisiä arvostava ja houkutteleva vaihtoehto. Työnantajille täytyy luoda taloudellisia kannusteita ikääntyneiden ihmisten palkkaamiseen ja pitämiseen töissä mahdollisimman pitkään. 14 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA

VÄHENNETTÄESSÄ TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLE SIIRTYMISTÄ KÄYTÖSSÄ ON MM. SEURAAVIA KEINOJA: työntekijän voimavarojen lisääminen hoidon, kuntoutuksen, koulutuksen avulla työterveyshuolto kuntoon ja toistuva terveysseuranta myös työttömille työpaikkojen ja työterveyshuollon tiiviimmällä yhteistyöllä työkyvyn ongelmiin puututaan varhaisemmassa vaiheessa (esim. pitkät sairaslomat) työterveyshuollon toimet tukemaan työhön paluuta sairaslomalta otetaan käyttöön erilaisia työaikajärjestelyjä ja uusia työn organisointitapoja taloudellisia kannustimia työkyvyn edistämiseen työnantajalle ja työntekijälle taloudellisia kannustimia työnantajille osatyökykyisen ja ikääntyneen palkkaukseen asenteiden muutos: korostetaan työkyvyttömyyden sijaan jäljellä olevaa työkykyä työssä jatkamista koskeva toiminta otetaan osaksi työpaikkojen yhteistoimintaa laaditaan työpaikkakohtaisia ikäohjelmia siirrytään ikää ja kokemusta arvostavaan hyvään johtamiseen Edellä oleva lista osoittaa, että ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä voidaan hidastaa monella tapaa työpaikkakohtaisilla toimenpiteillä, työnantajan ja työntekijän yhteistoimin. Nämä toimet ovat ensisijaisia kun tavoitteena on vähentää tarvetta jäädä eläkkeelle ennen 63 vuoden ikää. TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA 15

Työntekijöiden osaamisesta pidettävä huolta Tämän päivän maailmassa harvoin selviää työurastaan yhdellä koulutuksella tai yhdellä ammatilla. Siirtyminen tehtävästä toiseen ja uudelleen kouluttautuminen ovat arkea yhä useammille. Työpaikkoja syntyy ja katoaa entistä nopeammin. Tämä korostaa jatkuvaa uuden oppimisen tarvetta. Yhteiskunnan ja työnantajien on kannettava yhdessä vastuuta työikäisten mahdollisuuksista ylläpitää ja kehittää osaamistaan. Yksilön vastuulla on avoimuus ja kiinnostus uuden oppimiseen. Osaamisen päivittäminen on osa palkkatyötä. Työnantajalle täytyy säätää velvollisuus tarjota vähintään viisi koulutuspäivää vuosittain. Tätä laajemman koulutuksen tarjoamiselle täytyy luoda erillinen verokannustin laskemalla henkilöstökoulutus osaksi yritysten investointeja. SDP esittää julkisiin panostuksiin perustuvia henkilökohtaisia koulutustilejä, joille kertyvää koulutusoikeutta ihmisellä olisi halutessaan mahdollisuus täydentää henkilökohtaisella säästämisellä. Tilille kertyviä varoja käytetään työntekijää kiinnostavan koulutuksen hankkimiseen. Aikuiskoulutuksessa henkilökohtaiset koulutustilit tuovat koulutukseen suunnatun julkisen tuen näkyväksi kansalaisille. Koulutustili muodostaa kehyksen, jonka sisällä resursseja voi kohdentaa kansalaisille hyvinkin monimuotoisilla perusteilla. Valtio, kunta, työnantaja sekä kansalainen voivat kukin osallistua koulutuksen kustannuksiin. Työllisyyspolitiikka kaipaa uudistamista Työllisyyspolitiikan keskeiset ongelmat ovat työttömyyden pitkittyminen, osatyökykyisten työllistäminen sekä nuorten syrjäytyminen työmarkkinoilta. Tällä hetkellä vaikeimmin työllistyville suunnatut toimenpiteet ja palvelut eivät ole riittävän vaikuttavia ja tehokkaita eikä niitä ole riittävästi tarjolla. Myöskään alueellisia erityispiirteitä ei ole kyetty riittävästi ottamaan huomioon. Valtion työhallinto pyrkii parhaansa mukaan aktivoimaan työttömiä työnhakijoita tulosten vaihdellessa eri alueilla ja kunnissa. Työttömien työnhaun pitkittyessä heistä tulee kasvavassa määrin työhallinnon, kansaneläkelaitoksen ja kuntien asiakkaita. Kuntien palveluvelvoitteet työllisyyden hoidossa ovat kasvaneet työmarkkinatukiuudistuksen myötä. Kunnat vastaavat myös kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä. Työttömien työmarkkinakelpoisuuden heikentyessä monet tarvitsevat tehostetusti kunnallisia 16 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA

palveluja, kuten työterveyshuollon terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluja. Monet etuudet ja myös tarvittavat kuntoutuspalvelut hoidetaan ja maksetaan kansaneläkelaitoksen kautta. Kolmen organisaation nykykäytäntö ei ole tehokas tapa parantaa työttömien työmarkkinakelpoisuutta ja lisätä vaikuttavaa aktivointia. Päävastuu aktivointitoimista kunnille uusi malli käyttöön Suomessa on syytä lähteä laajentamaan nykyistä työhallinnon, Kelan ja kuntien yhteistä Työvoiman palvelukeskusverkkoa ja käynnistää sen pohjalta laaja kokeilu, jossa kunnille tai niiden yhteisille palvelukeskuksille annetaan laajat valtuudet työttömien aktivoinnin järjestämisessä. Kokeilussa vaikeasti työllistyvien työllisyyden hoidon päävastuu tulee olla paikallistasolla eli kunnissa. Tämän toteuttamiseksi säädetään erillinen tätä koskeva määräaikainen kokeilulaki. Kokeilussa mukana olevien kuntien tulee voida toteuttaa työllisyyden hoitoa paikalliset olosuhteet huomioiden nykyistä vapaammin yhteistyössä työhallinnon ja Kelan kanssa. Kokeilussa tulee voida testata myös kunnan täysimääräistä vastuuta vaikeasti työllistyvien aktivoinnista ja työnvälityksestä. Kokeilun yhteydessä tulee myös olla mahdollista kokeilla erilaisia aktivointitoimenpiteitä ja rahoitustapoja tavoitteena sellainen kunnan kannalta kannustava rahoitus, jossa valtion rahoitusosuus on korkea työttömiä aktivoitaessa ja alhainen työttömien passiivituessa. Myös työttömyysturvaa tulee uudistaa siten, että se yhä selkeämmin aktivoi nopeaan työllistymiseen. Työllistämiseen soveltuvia töitä on sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tärkeätä on, että kokeiluun osallistuville kunnille varataan tätä tarkoitusta varten riittävät resurssit. Kokeiluun otetaan mukaan erityyppisiä kuntia. Kokeilun valmistelu on käynnistettävä heti, ja itse kokeilu aloitettava vuoden 2012 alusta. Kokeilu kestää vuoden 2014 loppuun asti, ja siihen käytetään määrärahoja noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavanlainen kokeilu on aikaisemmin toteutettu Ruotsissa ja se on osaltaan pohjustanut toimintatapaa, jossa paikalliset olosuhteet ja erityisosaaminen on otettu aiempaa paremmin huomioon. Tanskassa siirryttiin kuntauudistuksen yhteydessä järjestelmään, jossa työllisyyden hoito on pelkästään kuntien vastuulla. Ratkaisuun päädyttiin, koska valtion keskushallinto oli osoittanut liian raskaaksi ja kankeaksi toimiakseen tehokkaasti entistä monimuotoisemmilla TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA 17

ja nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla. Vaikeasti työllistyvien aktivoinnin on todettu toimivan paremmin paikallistasolla. Tanskan mallissa työllisyyspalvelut toteutetaan sekä työnhakijoille että työnantajille yhden luukun periaatteella. Laatua työvoima- ja oppisopimuskoulutukseen Sen lisäksi, että aktivointivastuuta siirretään kokeilun myötä kunnille, täytyy työvoimapolitiikan voimavaroja lisätä sekä kiinnittää entistä enemmän huomiota työvoimapoliittisten toimien laatuun. Työvoimapoliittiseen koulutukseen tulee tehdä laatukriteerit tavoitteena mm se, että koulutusta järjestetään painotetummin aloille, joissa työvoimatarvetta on ja että koulutus todella johtaa työllistymiseen. Oppisopimuskoulutus soveltuu hyvin monille nuorille keinoksi saada itselleen ammatti. Näiden paikkojen määrää täytyy lisätä. Oppisopimuspaikkoja lisättäessä on varmistettava, etteivät työnantajat käytä järjestelmää väärin, esimerkiksi keinona saada ilmaista työvoimaa, vailla todellista opetusta. Oppisopimusjärjestelmää tulee kehittää lisäämällä oppilaitosten vastuuta ja ohjausta sekä kehittämällä yhteistyötä työpaikkojen kanssa. Työvoima-, koulutus- ja nuorisopoliittisia toimia osana työttömyyden torjuntaa ja työllisyysasteen nostamista on käsitelty kattavasti hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kokoamassa Kestävän kasvun ja työllisyyden ohjelmassa. Useat esitykset soveltuvat hyvin myös sosialidemokraattien työllisyysohjelman osaksi. 18 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA

SUOMEEN SYNTYY ENSI VAALIKAUDELLA 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA, KUN Uudistamme elinkeinotuet tukemaan paremmin uusien yritysten syntymistä ja vahvistamme työllisyyttä tie-, rata- ja korjausrakennusinvestoinneilla. Tuemme uusien kasvualojen menestysedellytyksiä Suomessa. Ympäristöteknologia, ohjelmistoala ja moderni kaivosteollisuus ovat hyviä esimerkkejä nopeasti kasvavista toimialoista, jotka tarvitsevat yhteiskunnan panostuksia sekä perus- että osaamisinfrastruktuurin rakentamisessa. Huolehdimme teollisuuden ja palvelualojen kilpailukyvystä. Sähkö- ja energiaveroja ei koroteta. Uudistamme teollisuuden sähköverotuksen niin, että sitoutumalla energiatehokkuutta lisääviin investointeihin sähköverosta saa vapautuksen. Remontoimme julkisen tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen edistämään paremmin kasvuyrittäjyyttä. Valmisteluun on otettava vaihtoehtona myös T&K -verotukimallit. Torjumme uhkaavan kustannusinflaatiokierteen. Arvonlisäja energiaverojen nostamisen sijaan tarvitaan kokoavaa tulopolitiikkaa, jossa hintojen nousua voidaan ankkuroida ja luoda vakaampaa näkymää sekä kustannusten että työrauhan osalta. Tehostamme työllisyyspolitiikkaa luomalla kuntiin yhden luukun työvoiman palvelukeskukset. Työllisyysasteen nousu ja työttömyyden lasku vähentävät köyhyyttä, lisäävät yksityistä kulutusta ja tätä kautta työpaikkoja etenkin palvelusektorille. TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA 19

# 2 VALTIONTALOUS ON TASAPAINOTETTAVA Menneet neljä vuotta ovat vieneet valtiontalouden vahvasta ylijäämästä syvään alijäämään. Epävarmuudet euro-alueella ovat suuret, mikä osaltaan perustelee lisävelkaantumisen pysäyttämistä. Ensi vaalikauden aikana valtiontalous on käännettävä tasapainoon. Talouden kasvuvauhti muodostuu talouspolitiikan, yritysten strategisten onnistumisten ja kansainvälisen kysynnän summana. Siksi pelkän kasvutoiveen varaan ei voida valtiontalouden tasapainotusta rakentaa. Tarvitaan myös menosäästöjä ja oikeudenmukaista veropolitiikkaa. Julkiseen sektoriin kuuluvat valtio, kunnat sekä työeläkelaitokset ja muut sosiaaliturvarahastot. Näiden toimijoiden vastuulla on koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta aina hoidon, hoivan ja eläketurvan järjestämiseen asti. Julkisen talouden kestävyys tarkoittaa kykyä selviytyä tulevista menoista ilman, että julkinen velka kasvaa liian suureksi suhteessa koko maan talouden kantokykyyn tai että verotusta joudutaan kiristämään kohtuuttomasti. Talous- ja finanssikriisin ja sitä seuranneen kasvupudotuksen seurauksena Suomen julkinen talous heikentyi voimakkaasti vuoden 2009 aikana. Maailmantalouden kokonais- 20 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA

tuotanto jäi vuonna 2009 noin 6,5 prosenttia pienemmäksi kuin se olisi ollut ilman finanssikriisiä. Globaalisti julkisen sektorin tehtäväksi jäi palauttaa kuilun partaalle ajautuneen finanssisektorin luottamus. Monissa maissa julkisen sektorin on ollut pakko velkaantua finanssisektorin pelastamiseksi ja uuden laman torjumiseksi. Suomessa julkisen talouden vaje syntyi talouskasvun romahduksesta ja tehottomasta elvytyksestä. Niiden seurauksena verokertymät putosivat ja työttömyys kasvoi. Erittäin suuri teollisuustyöpaikkojen katoaminen on näkynyt monien kuntien suurina verotulomenetyksinä. Yhteiskunnan tehtäväksi on jäänyt rakennemuutospaikkakuntien kriisien hoito sekä kasvaneiden työttömyys- ja sosiaaliturvamenojen maksaminen. Riskinä on, että talouskriisistä jää 90-luvun laman tapaan jäljelle suuri pitkäaikaistyöttömien määrä eli vaikeasti hoidettavissa oleva työttömyysperintö ja lisääntynyt köyhyys. Suomen julkisen talouden tämän hetkiset ongelmat eivät pääosin ole rakenteellisia, vaan finanssikriisin aiheuttaman tilapäisen kasvupudotuksen seurausta. Väestön nopea ikääntyminen tuo kuitenkin julkiseen talouteen tällä vuosikymmenellä myös rakenteellisen ongelman, johon täytyy löytää nopeat ratkaisut. Suhdannemuutoksille herkin osa julkista taloutta on valtion talous. Vaikka talouskasvu piristyi jo viime vuonna, heikentyy valtiontalouden rahoitusasema edelleen. Alijäämä pysyy vuonna 2011 noin 8 miljardin euron tasolla. Valtionvelan määrän arvioidaan olevan vuoden 2011 lopussa 84 miljardia euroa, mikä on 44,5 % bruttokansantuotteesta. 1 Valtiontalouden tulojäämä 0 2 MRD tasapainotustarve 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015-1 Prosenttia bkt:stä -2-3 -4-5 -6-7 KUVA 2: VALTIONTALOUDEN YLI- JA ALIJÄÄMÄ 2007 2011 SEKÄ ENNAKOITU KEHITYS VUOTEEN 2015 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA 21

Talouskasvu ja työllisyysasteen nostaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä julkisen talouden kestävyyden kannalta. Mitä korkeampi kasvu ja työllisyysaste saavutetaan, sitä vähäisemmäksi jää tarve leikata julkisen talouden menoja tai nostaa veroja. Pelkän nopean talouskasvun varaan ei kuitenkaan voida tasapainotusohjelmaa rakentaa. Sosialidemokraattien tavoitteena on saada valtion talous tasapainoon vuoteen 2015 mennessä. Tämä onnistuu vahvalla kasvupolitiikalla, aktiivisella työllisyyden hoidolla, menosäästöillä sekä nostamalla maltillisesti verotusta. Julkisen talouden menot täytyy kohdentaa nykyistä paremmin kasvua, työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta lisäävästi. Veropohjaa tulee vahvistaa tehostamalla harmaan talouden kitkemiseen liittyviä toimia. Suomen talouspoliittinen linja rakennetaan siten, että valtiontalous tasapainotetaan vuoteen 2015 mennessä, kuntataloutta vahvistetaan ja sosiaaliturvarahastot pidetään ylijäämäisinä. Koko julkisen talouden kestävyysvajeen osalta tasapainotilanne saavutetaan vuoteen 2019 mennessä. Euroalueen käynnissä oleva velkakriisi korostaa tarvetta supistaa määrätietoisesti alijäämää, jotta Suomen hyvä luottoluokitus voi säilyä ja jotta voidaan tarvittaessa toimia myös mahdollisten uusien häiriötilanteiden syntyessä. Valtiovarainministeriö korjasi menojen ennustekehitystä vuosille 2011-2015 syksyllä 2010 merkittävästi ylöspäin. Kreikan ja Irlannin velkakriisit johtivat rahamarkkinoiden epävarmuuden lisääntymiseen. Sen arvioidaan keskipitkällä aikavälillä heijastuvan myös Suomeen rahoituskulujen kasvuna. Korkokulujen ennakoitu kasvu valtion budjetissa on ensi vaalikaudella noin 0,5 miljardia vuodessa. On todennäköistä, että oikaisutoimet seuraavan hallituskauden alussa lisäävät edelleen luottamusta Suomen valtiontalouteen. Siksi korkomenokehitys ei välttämättä toteudu ennakoidun suuruisena. Samoin työttömyysturvamenot riippuvat lopulta siitä, millainen kasvu- ja työllisyysura toteutuu. Talouspoliittista linjaa on tarkistettava vaalikauden aikana sen perusteella, kuinka tulo- ja menoennusteet tarkentuvat. Valtiontalouden tasapainotus vaalikauden kuluessa helpottaa julkisen talouden kestävyysvajeeseen vastaamista olennaisesti. Kestävyysvajeen suuruudesta on tehtävä tarkka, päivitetty arvio vuoden 2011 loppuun mennessä. Sen perusteella täytyy tehdä selkeät päätökset siitä, kuinka kestävyysongelma kahden vaalikauden aikana ratkaistaan. Olennainen osa ratkaisua on valtiontalouden tasapainotus. Valtion tulot riippuvat suoraan BKT:n kehityksestä. Talouskasvu on tällä hetkellä nopeutunut, kun palautuminen taantumasta käynnistyy. Pitkän päälle yhtä nopea kasvu ei kuitenkaan ole selviö, vaan pikemminkin yksi mahdollisuus muiden joukossa. Varautuminen myös hitaamman kasvun mahdollisuuteen on perusteltua. SDP:n ohjelma ensi 22 TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA