Virkamiehen/päätöksentekijän vastuu: sääntelyä varovaisuusperiaatteella vai vasta kun kaikki vaikutukset tiedetään? Onko kaloilla päänsärkyä? Lääkejäämät ja vesistöt -seminaari Ympäristötiedon foorumi, YM Pankkisali, 11.4.2016 Janne I. Hukkinen, Nina Janasik-Honkela, Johan Munck af Rosenschöld Helsingin yliopisto janne.i.hukkinen@helsinki.fi
Aiheet Johdanto: mitä hormonihäiriköistä tiedetään? Menetelmät ja aineisto Tulokset: hormonihäiriköt ja aika Suosituksia: mitä on tieteellinen näyttö? (Rahoitus: Nesslingin säätiö 2010-2013)
Johdanto Hormonihäiriköt (endocrine-disrupting chemicals, EDCs) Häiritsevät elollisten olioiden hormonaalisia järjestelmiä Laajasti käytössä kuluttajatuotteissa (esim kosmetiikka, lääkkeet) Teollisuusmaiden poliittisella agendalla 1990-luvun alusta lähtien (Krimsky 2000, Vogel 2004, Hecker and Hollert 2011) Paljon tutkimustietoa ympäristö- ja terveysvaikutuksista (esim Kortenkamp et al. 2011) Ympäristösääntely ollut kuitenkin hyvin hidasta (Vogel 2004, Hecker and Hollert 2011, Honkela et al. 2014) Esim EU-REACH Substance of Very High Concern : tieteelliset kriteerit EDC-ominaisuuksille ja terveysvaikutuksille yhä työn alla Miksi sääntely on edennyt niin hitaasti?
Menetelmät ja aineisto Aikamaisema (timescape), eli kuinka ymmärtää aikaa? (Adam 1998, 2000, 2004) Ajanjakso (time frame): elinkaari, sukupolvi, aikakausi Aikajärjestys (sequence): lapsuus, nuoruus, keski-ikä, vanhuus Rytmi (tempo): nopea/hidas rytmi Ajoitus (timing): oikea/väärä ajankohta Aineisto (1) Teemahaastattelut: EDC tutkijat, virkamiehet, muut sidosryhmät Suomessa (n = 15) ja Tanskassa (n = 12) (2) Työpajat: tutkijat, virkamiehet, sidosryhmät; 3 Tanskassa 2010; 4 Suomessa 2011-12 (3) Kirjallisuusanalyysi: EDC-tutkimuksen ja sääntelyn historia
Tulokset: ajanjakson merkitys Sääntelyn vaatima aika on huomattavasti pidempi kuin kemikaalien haittavaikutusten syntyyn kulunut aika (Stirling and Gee 2002) Sääntely edellyttää kiistämätöntä kausaalista tietoa kemikaalien ja niiden sekoitusten vaikutuksista ekosysteemeihin Tutkimustiedon saanti on hidasta
Tulokset: aikajärjestyksen merkitys Tutkimustiedon kemikaalien haittavaikutuksista tulee olla olemassa ennen sääntelyä (Vogel 2004; Jasanoff 1990; Honkela et al. 2014) Haittavaikutuksen hyväksytystä analyysimenetelmästä olisi saatava konsensus EU- ja OECD-maiden välillä Koska konsensuksen saavuttaminen on hidasta, myös sääntely on hidasta
Tulokset: rytmin merkitys Tiedon tuottaminen haittavaikutuksista on hitaampaa kuin uusien monimutkaisten haittavaikutusten ilmeneminen luonnossa (Kortenkamp et al. 2011) 1 Toksikologia olettaa lineaarisen annos-vaste suhteen, kun taas EDC-vaikutus voi olla suurimmillaan pienissä pitoisuuksissa ja hävitä suurissa 2 Toksikologia olettaa yhdensuuntaisen vaikutuksen, kun taas EDC-vaikutus voi kääntyä päinvastaiseksi eliön kehitysprosessin aikana 3 Toksikologian kynnysarvo-oletuksen mukaan vaikutus häviää tietyn altistusarvon alapuolella, kun taas EDC-aineilla vaikutus ei häviä
Tulokset: ajoituksen merkitys Sääntelyn ja kemikaalien haittavaikutusten syklit eivät ole synkronoituja EDC-aineiden haitat nousevat esiin tiettyinä ajanhetkinä, jolloin altistuminen erityisen herkkää Sääntelyn hidas rytmi ja jäykkä ajoitus ei sovellu ajalliseen synkronointiin
Tulokset: yhteenveto
Suosituksia Tieteellisen näytön uudelleenmäärittely: vähemmän painoa ehdottomalle kvantifioidulle näytölle, enemmän asiantuntija-arvioinnille (Stirling and Gee 2002; Munck af Rosenschöld et al. 2014) YVA (ympäristövaikutusten arviointi)-malli: asiantuntija-arviointi ennen laajoja hankkeita (IAIA 1999) Näytön moniulotteinen arviointi Asiantuntijoiden harkinta ja kevennetty tietotaakka Sidosryhmien osallistuminen harkintaan
References Adam, B. 1998. Timescapes of modernity: the environment and invisible hazards. Routledge, London, UK Adam, B. 2000. The temporal gaze: the challenge for social theory in the context of GM food. British Journal of Sociology 51 (1):125-142. http://dx.doi.org/10.1111/j.1468-4446.2000.00125.x Adam, B. 2004. Time. Polity, Cambridge, UK Hecker, M., and H. Hollert. 2011. Endocrine disruptor screening: regulatory perspectives and needs. Environmental Sciences Europe 23:15. [online] URL: http://link.springer.com/article/10.1186/2190-4715-23-15 http://dx.doi.org/10.1186/2190-4715-23-15 Honkela, N., A. Toikka, J. Hukkinen, and T. Honkela. 2014. Coming to grips with scientific ignorance in the governance of endocrine disrupting chemicals and nanoparticles. Environmental Science & Policy 38:154-163. http://dx.doi.org/10.1016/j. envsci.2013.11.006 International Association for Impact Assessment (IAIA). 1999. Principles of environmental impact assessment best practice. IAIA, Fargo, North Dakota, USA. [online] URL: http://www.iaia.org/publicdocuments/special-publications/principles%20of%20ia_web.pdf Jasanoff, S. 1990. The fifth branch: science advisers as policymakers. Harvard University Press, Cambridge, MA Kortenkamp, A., O. Martin, M. Faust, R. Evans, R. McKinlay, F. Orton, and E. Rosivatz. 2011. State of the art assessment of endocrine disrupters: final report. European Commission, Brussels, Belgium. [online] URL: http://ec.europa.eu/environment/chemicals/endocrine/pdf/sota_edc_final_report.pdf Krimsky, S. 2000. Hormonal chaos: the scientific and social origins of the environmental endocrine hypothesis. John Hopkins University Press, Baltimore, Maryland, USA Munck af Rosenschöld, J., N. Honkela, J.I. Hukkinen (2014) Addressing the temporal fit of institutions: the regulation of endocrine-disrupting chemicals in Europe, Ecology and Society. Vol. 19, No. 4, p. 30. [online] URL: http://www.ecologyandsociety.org/vol19/iss4/art30/ Stirling, A., and D. Gee. 2002. Science, precaution and practice. Public Health Reports 117(6):521-533. http://dx.doi.org/10.1016/s0033-3549(04)50197-8 Vogel, J. M. 2004. Tunnel vision: the regulation of endocrine disrupters. Policy Sciences 37(3-4):277-303. http://dx.doi.org/10.1007/s11077-005-1764-0