20. VUOSIKERTA HUHTIKUU 1977 N:o 1 Maihinnoususotatoimi maihinnousun torjunta RANNIKON PUOLUSTAJA 20 VUOTTA # MAIHINNOUSUSOTATOIMI # MAIHINNOUSUN TORJUNTA # EVERSTI Y POHJANVIRTA # PROFIILI # JOUKKO-OSASTOT # ASEMIEHEN
VALMET Oy Datasaab-Valmet Ab, Museokatu 8 A, PL 458, 00101 Helsinki 10, puhelin 90-408115, telex 12-2060 RANNIKON PUOLUSTAJA N:o 1-1977 20. vuosikerta RANNIKON PUOLUSTAJA 20 vuotta Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen, Rannikon Puolustajat n Killan ia Rannikkotykisfökouiun tiedotuslehti. MIKÄ ON Maanpuolustuksen Tuki ry Maanpuolustuksen Tuki Försvarsfrämjandet ry. on Suomen Reserviupseeriliiton ja Reservin Aliupseerien Liiton yhteinen tukijärjestö, jonka toiminta-alueena on koko maa. Se perustettiin v. 1951. TARKOITUS Yhdistyksen tarkoituksena on tukea mainittuja liittoja sekä niiden jäsenyhdistyksiä niin aatteellisesti kuin aineellisestikin. Lisäksi se tukee mahdollisuuksiensa puitteissa muutakin toimintaa, jonka tarkoituksena on yleisen maanpuolustushengen ja -ajattelun kehittäminen koko kansamme keskuudessa. TOIMINNAN EDELLYTYS Yhdistys vetoaa kaikkiin maanpuolustushenkisiin teollisuus- ja liikeyrityksiin lahjoitusten saamiseksi tätä tärkeätä maanpuolustustyötä varten. Maan talouselämän myötämielinen suhtautuminen yhdistyksen varojenhankintaan onkin tukitoiminnan oleellinen edellytys. VAROJEN KERÄYSTOIMINTA Keräystoiminnan järjestäminen on yhdistyksen neuvoa-antavan valtuuskunnan tehtävänä lähinnä valtuuskuntien kunkin jäsenen omalla paikkakunnalla. Pyrkimyksenä on erityisesti saada vakiolahjoittajia. jotka ymmärtävät lahjoituksen säännöllisesti vuosittain lankeavaksi "maanpuolustuksen palovakuutusmaksuksi". Varsinaisen varojen keräämisen suorittaa yhdistyksen toimisto. MAANPUOLUSTUKSEN TUKI RY P. Hesperiankatu 15 A 00260 Helsinki 26 puh. 440 471 Toimitusneuvosto Ey A Kantola puhjoht Ev M Lappalainen Pääjoht E Tuuli Evi O Lyytinen Prof P Vähäkallio Päätoimittaja Maj A Kilpinen Toimittajat Kapt M Suominen Päatoim R Telaranta Taloudenhoito Yliil V Markkanen SiRtR puh. 68 601 Osoiteasiat Nti M Korhonen PE puh 625 801 Ilmoitukset Mainosmerkki, Meritullinkatu 6 00170 Helsinki 17, puh 635 211 Kirjapaino T A Sahalan Kirjapaino Oy Helsinki 1977 Vuosi 1977 aloitti Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen, Rannikonpuolustajain Killan ja Rannikkotykistökoulun yhteisen tiedotuslehden kahdennenkymmenennen ilmestymisvuoden. Alunperin vain Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen julkaisema aselajilehtemme on vakinaistuttanut asemansa puolustusvoimiemme aselajeja edustavien julkaisujen joukossa. Lehtemme onnittelee tänä omana juhlavuotenaan jo 40 vuotta täyttävää Johtorengasta rannikkotykistön reserviupseeriyhdistystä sekä 15 vuotta täyttävää Rannikon Puolustajain Kiltaa ja toivoo rannikkopuolustuksen hyväksi tehtävälle yhteiselle julkaisutoiminnalle menestyksellistä tulevaisuutta. 3
MAJURI, FM URHO MYLLYNIEMI Ye-majuri, filosofian maisteri Urho Myllyniemi on palvellut HanRPstotssa ja PE:n rttstossa, suorittanut SKK:n maasotalinjan 1969 71 ja palvellut tämän jälkeen PE:n rttstossa sekä opettajana RtKtssa. Tällä hetkellä maj Myllyniemi toimii opettajana SKK.ssa. F M-tutkintoonsa liittyen on maj Myllyniemi perehtynyt erityisesti liittoutuneiden I I Maailmansodan aikaisiin mn-sotatoimiin Välimeren alueella. Mahinnoususotatoimet JOHDANTO Nykyaikaisen maihinnoususotatoimen syntysanat lausuttiin jo 1930-luvulla, jolloin johtavissa merivalloissa luotiin maihinnousudoktriini ja pantiin alulle maihinnousualusten kehittämistyö. Aikaansaatu maihinnousuväline testattiin useissa sotatoimissa toisen maailmansodan aikana taktiikkaa ja tekniikkaa edelleen kehittäen. Sodanaikaisissa suurmaihinnousuissa noudatetut menettelytavat ovat operatiivisissa puitteissa säilyttäneet asemansa aina näihin päiviin saakka. Sodankäyntivälineen kehitys on kuitenkin muuttanut maihinnousun kuvaa taktillisissa puitteissa ja viime aikoina on Yhdysvalloissa ollut käynnissä keskustelu merijalkaväen organisaatiouudistuksesta, joka toteutuessaan saattaa vaikuttaa merkittävästi sikäläiseen maihinnousutaktiikkaan. Tässä artikkelissa käsitellään johtavien merivaltojen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton maihinnousudoktriineja, jotka ovat suuntaa antavia kummankin liittoutuman maihinnousutaktilliselle ajattelulle. Yhdysvaltojen osalta työ perustuu sikäläisiin merijalkaväen ohjesääntöihin, joiden tietoja on täydennetty aikakauslehtiartikkeleiden avulla. Neuvostoliitossa noudatettavaa taktiikkaa käsittelevä osa on rakennettu sikäläisten ja länsimaisten aikakauslehtiartikkeleiden varaan eikä siten ole luotettavuudeltaan edellisen veroinen. 1. TIETOJA YHDYSVALTOJEN MAIHINNOUSU- DOKTRIINISTA 1.1. Maihinnoususotatoimi "Maihinnoususotatoimi on merivoimien ja maihinnousujoukkojen mereltä aloittama hyökkäys, joka käsittää maihinnousun vihollisrannalle. Maihinnoususotatoimi vaatii normaalisti laajaa ilmavoimien osanottoa ja sotatoimelle on ominaista erilaisiin taistelutehtäviin koulutettujen, organisoitujen ja varustettujen joukkojen kiinteä yhteistoiminta." 1 Maihinnoususotatoimen päämääränä voi olla edellytysten luominen operaation päätökseen viemiselle maasotatoimin, alueen valtaaminen eteentyönnettyä laivastotai lentotukikohtaa varten, tai alueen ja sen viholliselle tarjoamien mahdollisuuksien hyväksikäytön estäminen? Maihinnousun onnistumisen edellytyksenä pidetään meren herruutta, ratkaisevaa ilmaylivoimaa sekä huomattavaa ylivoimaa kohdealueen rannalla oleviin vihollisvoimiin verrattuna. 3 Perättäisten tapahtumien ja toimintojen perusteella maihinnoususotatoimi voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin, jotka ajallisesti saattavat tosin mennä päällekkäin, mutta esiintyvät järjestyksessä: 1) Suunnittelu 2) Kuormaus 3) Harjoittelu 4) Liike kohdealueelle 5) Hyökkäys.* Maihinnoususotatoimen suunnittelu ja valmistelut vaativat aikaa useita kuukausia. Erikoisen aikaa vaativa ja työläs on kuormausvaihe, sillä maihinnousutonnistoa joudutaan kokoamaan laajalta alueelta, yleensä aina myös muilta sotanäyttämöiltä, osa maihinnousualuksista on muunnettava kohdealueen rantaolosuhteisiin sopiviksi, osa maihinnousualuksista valmistuu telakoilta ehkä vasta suunnitteluprosessin aikana ja muutokset maihinnousujoukon taistelujaotuksessa aiheuttavat muutoksia joukkojen jakoon aluksiin. Maihinnoususuunnitelma testataan suorittamalla harjoitusmaihinnousu kohdealuetta muistuttavissa olosuhteissa todellista maihinsyöksyn aikataulukkoa noudattaen. Maihinnoususotatoimeen liittyy aina laajoja harhautusoperaatioita. 1.2. Erikoismaihinnousut Raidi on pienimuotoinen maihinnousuhyökkäys, joka eroaa tavanomaisesta maihinnoususta sikäli, että raidin kestoaika on lyhyt ja raidi sisältää suunnitellun irtautumisen kohteelta. Raidin päämäärä voi olla: 1) Psykologinen 2) Kohteen tuhoaminen 3) Häirintä, esim hyökkäys puolustajan komentopaikkaa vastaan 4) Väkivaltainen tiedustelu 5) Harhautus 6) Evakuointi 7) Epätavanomaiseen sodankäyntiin liittyvä. Raidi voidaan suorittaa erillisenä operaationa tai jonkun sotatoimen tukena. 5 Demonstraation päämääränä on strateginen tai taktinen harhautus. Demonstraatio suoritetaan varsinaisen maihinnousun tukena tai erillisenä operaationa. Demonstraatio sisältää yleensä valemaihinnousun siihen liittyvine valemaahanlaskuineen. Demonstraatio voidaan suorittaa myös pelkästään ilmavoimien tukemalla laivastoyksiköllä. 6 1.3. Maihinnousujoukon taistelujaotus Maihinnousujoukon taistelujaotus muodostetaan vahventamalla merijalkaväkirykmenttejä ja -pataljoonia kulloisenkin tehtävän edellyttämällä tavalla. Vahvennuksina käytetään merijalkaväkidivisioonan omia yksiköitä, merijalkaväen lentoprikaatin yksiköitä sekä merijalkaväen erikoisjoukkojen (Force Troops) yksiköitä. 7 Kun meri jalkaväkirykmentti vahvennetaan maihinsyöksyä ja maissa suoritettavaa tehtävää silmällä pitäen muodostuu rykmentin maihinnousuosasto RLT (Regimental Landing Team). RLT voi käsittää kahdesta viiteen merijalkaväkipataljoonaa. 8 Vahventamalla merijalkaväkipataljoona maihinsyöksyä ja maissa suoritettavaa tehtävää silmällä pitäen muodostetaan pataljoonan maihinnousuosasto (Battalion Landing Team). 9 Rykmentin ja pataljoonan maihinnousuosastot (RLT ja BLT) käsittävät pelkästään merijalkaväen ja laivastoyksiköitä. Maihinnoususotatoimi on kuitenkin yhdistetty operaatio, jolle on luonteenomaista ilmavoimien voimakas osallistuminen suoritukseen. Ilmavoimakomponentin lisäämiseksi maihinnousuosastoihin muodostetaan yhdistetyt taisteluosastot (marine airground teams). MAU (marine amphibious unit), "Amafibiotaisteluosasto" MAU on pienin yhdistetty taisteluosasto. Sen maavoimakomponenttina on yleensä BLT, poikkeustapauksissa kaksi BLTää. MAU:n ilmavoimakomponentiksi muodostetaan tilapäinen merijalkaväen lentorykmentti (provisional Marine aircraft group), PRO- MAG). Se muodostetaan yleensä rynnäkkölentolaivueesta, helikopterilaivueesta ja osista tiedustelulaivuetta sekä tarvittavista johtamis- ja yhteistoimintaelimistä. MAU:n huolto-osat muodostetaan pääosin merijalkaväkidivisioonan ja merijalkaväen lentoprikaatin huoltoyksiköistä. "Amfibiotaisteluosasto" kykenee itsenäiseen, mutta ajallisesti ja puitteiltaan rajoitettuun, taistelusuoritukseen. 10 MAB (marine amphibious brigade), "Amfibioprikaati" "Amfibioprikaatin" maavoimakomponenttina on yleensä rykmentin maihinnousuosasto (RLT). Ilmavoimakomponenttina on merijalkaväen lentorykmentti, jolle luodaan 4 5
myös tilanteen vaatima hävittäjätorjunta- ja ilmatorjuntakyky. "Amfibioprikaatin" huoltojoukot muodostetaan pääosin merijalkaväen erikoisjoukkojen huoltorykmentin osista. "Amfibioprikaati" kykenee suorittamaan puitteiltaan rajoitetun maihinnoususotatoimen. 11 MAF (marine amphibious force), "Amfibioryhmä" "Amfibioryhmän" maavoimakomponenttina on yleensä merijalkaväkidivisioona vahvennettuna merijalkaväen erikoisjoukoilla. Maihinnousu- v Esimerkki \ PRÄMAIHINNOUSU rtk ^ 6-0 Ileinea 111 RLT joukon koko vaihtelee kuitenkin tilanteen mukaan viidestä merijalkaväkipataljoonasta kahteen divisioonaan. Ilmavoimakomponenttina on merijalkaväen lentoprikaati. Tilanteen mukaan ilmavoimaa voi kuitenkin olla 5/9 lentoprikaatista kahteen lentoprikaatiin. Huoltojoukkojen runkona on merijalkaväen erikoisjoukkojen huoltorykmentti. "Amfibioryhmä" kykenee suorittamaan itsenäisen maihinnoususotatoimen. "Amfibioryhmän" kokoonpano muodostetaan kohdealueen sotilasmaantieteellisiin olosuhteisiin sopivaksi ja joukon vahvuus määritetään va SIVUMAI - [veltto I Suojaa / j sivurtanj H IN NOUSU, DEMONSTRAATIO tulituki reservx.'.a'j 1 tulituki / 2.-.u Jatkaa «lyokksyata sillanpäästä Kauppalaivoissa cataru.in /TTTTI xxx maihinnoususotatoimesta. X X X (Xl Jelki- \ y kuljetu'r.r.ot tilanteen vaatimaksi. 12 Edellä esitetyt käsitteet liittyvät merijalkaväen maihinnousudoktriiniin. Kun maihinnousuun käytetään maavoimien yhtymää, vastaa käsite "maihinnousuryhmä" (landing force) pääpiirtein "amfibioryhmää". "Maihinnousuryhmän" osana voi olla "maihinnousutaisteluosasto" (landing group), joka vastaa pääpiirtein käsitteitä MAU ja MAB. 1 3 1.4. Maihinnousun suoritus "Amfibioryhmä" nousee maihin laajalla (yli 20 km) ja syvällä alueella ilmavoimien ja merivoimien tulen tukemana (kuva 1). Sotatoimen ensimmäisessä vaiheessa: 1) "Amfibioprikaati" valtaa hyökkäyksen jatkon kannalta välttämättömän sataman ja luo sillanpään. 2) "Amfibiotaisteluosasto" suojaa päämaihinnousun sivustan. 3) "Amfibiotaisteluosasto" demonstroi maihinnousukohteen harhauttamiseksi. 4) Päämaihinnousun sivustaan jääneelle linnakkeelle suoritetaan raidi. 5) Maihinnousualue eristetään operatiivisella maahanlaskulla ja ilmavoimilla. 6) Amfibioryhmän uivana reservinä on RLT. Sotatoimen toisessa vaiheessa jatketaan hyökkäystä sisämaahan satamaan kauppalaivoin kuljetetuilla yhtymillä. "Amfibioprikaatien" ja "amfibiotaisteluosastojen" pataljoonat kuljetetaan maihin osin ilmoitse helikopterein ja pääosin meritse amfibiotela- ajoneuvoin (esim LVTP-5). Maihinnousujoukko kuljetetaan rannikon edustalle maihinnousutelakkalaivoin (esim LSD- ja LPD-luokat), panssarimaihinnousulaivoin (LST) ja valtameriolosuhteissa helikopteritukilaivoin (LPH). Nämä suuret alukset purkavat merellä, puolustajan raskaan tulen kantaman ulkopuolella, maihinnousevat ja maahanlaskettavat yksiköt amfibiotela-ajoneuvoihin, maihinnousulauttoihin (LCU ja LCM) sekä helikoptereihin. Pataljoonan maihinnousuosasto (BLT) etenee valvonta-alusten merkitsemää venekaistaa tarkan aikataulukon mukaisesti ja rantautuu perättäisinä aaltoina omalla "väri"- rannallaan. Pataljoonan rantautuminen vie aikaa 22 50 minuuttia riippuen aaltojen väliajoista käytettäessä seitsemää maihinnousuaaltoa. 14 Marssipituns merellä on tällöin vastaavasti noin 4.000 9.000 metriä. Amfibiotelaajoneuvot soveltuvat maissa taisteltaessa käytettäviksi kuljetuspanssarivaunuina. Panssarivaunut sekä ne pyöräajoneuvot ja aseet, jotka eivät ui, puretaan maihinnousulautoista (LCU) tai tilanteen salliessa panssarimaihinnousulaivoista suoraan rannalle. 1.5. Tulituki Laivatykistön tehtävät maihinnousun tukemisessa ovat: 1) Tuhota tai lamauttaa rannikon puolustuslaitteet, jotka estävät laivoja ja lentokoneita lähestymästä kohdetta. 2) Tuhota tai lamauttaa puolustuslaitteet, jotka voivat estää rantautumisen. 3) Tuhota tai lamauttaa puolustuslaitteet, jotka estävät etenemisen maissa. Kullakin maihinnousevalla pataljoonalla on välittömänä tukena hävittäjä. Rykmentillä ja prikaatilla on yleisenä tukena 1 2 hävittäjää. 15 Ilmavoimien tulituen suunnittelussa otetaan huomioon laiva- ja kenttätykistön mahdollisuudet korvata ilmavoimien tulta välittömässä tulituessa. Maalien ja aseistuksen valinta perustuu maalianalyysiin. Merijalkaväen lentoprikaatin esikunnassa pidetään päivittäin suunnitteluneuvottelu, jonka yhteydessä lentoprikaatin komentaja päättää seuraavan päivän toiminnan. 16 Helikopterimaahanlasku j en tukemiseen käytetään raskasta kranaatinheittimistöä. "Amfibiotaisteluosaston" välittömänä tulitukena on patteri. "Amfibioprikaatin" yleisenä tulitukena on yleisen tuen patteri. 17 2. TIETOJA NEUVOSTOLIITON MAIHINNOUSU- DOKTRIINISTA 2.1. Eräitä erityispiirteitä Maihinnoususotatoimet suoritetaan eri puolustushaarojen yhdistettyinä operaatioina. Kaikki maihinnousussa mukana olevat joukot osallistuvat suunnitteluun. Vanhin meriupseeri johtaa maihinnousuosaston komentajana maihinnousua siihen asti, kunnes maihinnousu joukon komentaja (merijalkaväen tai maavoimien upseeri) ilmoittaa sillanpään vallatuksi. Maihinnousujoukon komentaja vastaa tulituen järjestelyistä. 18 Maihinnousudoktriinin taustalla on nähtävissä pitkäaikainen ja määrätietoinen omiin tarpeisiin ja resursseihin sovellettu kehittämistyö. Neuvostoliitto loi näet jo 1930- luvulla oman maihinnoususotatoimen teoriansa, joka perustui venäläisten omiin kokemuksiin ensimmäisen maailmansodan ja vallankumoussotien aikana suorittamistaan maihinnousuista. Teoria sovellettiin käytäntöön toisen maailmansodan aikana muotoutuneessa maihinnousudoktriinissa, jolle oli ominaista rannikon suunnassa hyökkäävien maavoimien etenemisen tukeminen merikoukkauksin eli maarintaman tuntumasta suoritetuin maihinnousuin vastustajan merisivustaan ja selustaan. 19 Edellä esitetty doktriini ilmenee neuvostoliittolaisen merijalkaväen nykyisissäkin käyttöperiaatteissa. Merijalkaväen tehtävänä voi olla: 1) Sillanpään valtaaminen edellytysten luomiseksi päävoimien rantautumiselle. 2) Rannikon suunnassa hyökkäävien maavoimien sivustan suojaaminen. 20 Meri jalkaväki on organisoitu prikaateiksi, iotka käsittävät 3 5 meriialkaväkinataljoonaa. Maihinnousu ioukon taistelujaotus muodostetaan esim vahventamalla meri jalkaväkiprikaatia maavoimien yksiköillä tai vahventamalla moottoroitua jalkaväkidivisioonaa tai -rykmenttiä merijalkaväellä. 21 Maihinnousujoukkoon kuuluville maavoimien yksiköille annetaan etukäteen tehtävän edellvttämä erikoiskoulutus ja ne valmennetaan psykologisesti merimatkaa varten. 22 2.2. Maihinnousun suoritus Oheisessa kuvassa on esitet- 6 7
ty esimerkki merikoukkauksesta. Merijalkaväkiprikaatin tehtävänä on katkaista vastustajan selustayhteydet. Maihinnousu liittyy moottoroidun jalkaväkidivisioonan hyökkäykseen maitse vastustajan divisioonan tuhoamiseksi. Merivoimat kuljettavat merijalkaväkiprikaatin kuormausalueelta maihinnousualueelle. Tässä esimerkissä on kuormausalue sijoitettu oman yhtymän selustaan rintaman tuntumaan. Kuormausalue voisi yhtä hyvin olla jonkun sisätai reunameren vastarannalla. Tulituki Merijalkaväkiprikaatin yleisenä tulitukena on risteilijä tai hävittäjä. Kunkin maihinnousevan pataljoonan välittömänä tukena on hävittäjä. Merikoukkaus alkaa pataljoonan helikopterimaahanlaskulla maasotatoimien jatkon kannalta tärkeän sillan valtaamiseksi. Merijalkaväkipataljoonat nousevat maihin kukin omalla maihinnousurannallaan. Yksi pataljoona hyökkää yhteyden saamiseksi ilmasillanpäähän. Prikaatin pääosat katkaisevat valtatien ja hyökkäävät selustasta vastustajan tuhoamiseksi. Ilmavoimat tukevat prikaatia rynnäköinnein maihinnousurannoille sekä vastustajan tykistöä ja reservejä, erityisesti panssarivoimia vastaan. 23 Kalusto Maihinnousun teknilliseen suoritukseen vaikuttaa voimakkaasti käytössä oleva kalusto. Neuvostoliiton merijalkaväen ja maavoimien yhtymien kuljetus- ja taisteluajoneuvot ovat uivia kuljetus- ja rynnäkköpanssarivaunuja. Ne eivät ole yhtä merikelpoisia Esimerkki merikoukkauksesta. kuin amerikkalaisten käyttämät amfibiotela-ajoneuvot. Tämän vuoksi ne on tuotava maihinnousualuksilla suoraan rantaan tai rannan tuntumaan. Neuvostoliiton käytössä oleva "maihinnousualusperhe" soveltuu hyvin edellämainittuun tehtävään. Alligator- ja Ropucha-luokat vastaavat pääpiirtein länsimaisia panssarimaihinnousulaivoja (LST) ja Polnochny-, Vydra- sekä MP-luokat panssarimaihinnousulauttoja (LCT ja LCU). Maihinnousun teknillinen suoritus voisi olla seuraavanlainen. Maihinnousu Osa joukoista kuljetetaan maihin helikoptereilla tärkeiden kohteiden kuten satamien ja siltojen nopean haltuunottamisen varmistamiseksi. Maihinnousujoukkojen pääosa kuljetetaan maihinnousualuksilla niin lähelle rantaa kuin mahdollista, jonka jälkeen merijalkaväki rantautuu kuljetuspanssarivaunuissaan (BTR- 60 P) uivien panssarivaunujen (PT-76) tukemana. 24 Pyöräajoneuvot kuljetetaan maihinnousualuksista rannalle amfibioajoneuvoilla. Maihinnousun onnistuminen taataan lamauttamalla rannikkopuolustus ilmavoimien- ja laivatykistön tulella. Lamauttaminen voidaan suorittaa myös ydinräj äh teitä käyttäen. Maihinnousuosasto tulittaa suorasuuntausaseillaan 2,5 1 km:n etäisyydeltä maihinnousurannan kohteita, ennen kaikkea raskaiden aseiden tuliasemia, joukkoja sekä maalla että vedessä olevia esteitä. 25 3. MAIHINNOUSU- TAKTIIKAN KEHITYSNÄKYMIÄ Maihinnousutaktiikan kehitykseen tulevat vaikuttamaan lähinnä käytettävissä olevan maihinnousukaluston kehitys sekä mahdolliset organisatooriset uudistukset. Amerikkalaisten käyttämä taktiikka soveltuu hyvin valtameriolosuhteisiin. Sitä voisi kutsua "laivasta rantaan" taktiikaksi. Maihinnousulaivojen suurentunut koko rajoittanee kuitenkin maihinnousuvälineen soveltuvuutta ahtailla sisä- ja reunamerialueilla. Neuvostoliittolainen maihinnousuväline soveltuu hyvin sisä- ja reunameriolosuhteisiin. Heikäläistä taktiikkaa voisi kutsua "rannasta rantaan" taktiikaksi. Neuvostoliiton laivaston viimeaikainen kehitys, nimenomaan Ropuchaluokka, Moskva-luokan helikopteriristeiliiät ja Kiev-luokan lentotukialukset antavat viitteitä välineen muuttumisesta valtamerikelpoiseksi. Suurvaltojen maihinnousuvälineen ja doktriinien kehittymisessä heijastuu taustalla myös suurvaltaliittoutumien rauhanpyrkimyksiä viime vuosina häirinnyt kehitysmaiden "balkanisoituminen" ja kansainvälinen terrorismi eri ilmentymismuotoineen. Suurvaltojen tarve ylläpitää joka hetki toimintavalmiita ja iskukykyisiä, taktillisen tason aseelliseen toimintaan, kuten pelastusoperaatioihin, soveltuvia merijalkaväkiyksiköitä on kasvanut. Varsinaista maihinnousukalustoa on suurvalloillakin vain rajoitetusti. Maihinnoususotatoimet pelkästään maihinnousualuksin eivät siten ole mahdollisuuksien rajoissa. Maihinnousutonnisto varattaneen ensimmäisen portaan taisteluosille. Muut kuljetukset suoritettaneen kauppa-aluksin suoraan ensimmäisen portaan valtaamiin satamiin. Nykyaikaiset lastinkäsittelymenetelmät etenkin ro-roaluksissa ovat lisänneet kauppatonniston soveltuvuutta joukkojenkuljetuksiin. Yhtymäluokkaa olevat yllättävät joukkojen siirrot vaikkapa sotanäyttämöltä toiselle ovat nykyisin mahdollisia, mikäli käytettävissä on riittävä satamakapasiteetti. Ilmapatja-alukset ja kantosiipialukset ovat tulossa suurvalloissa palveluskäyttöön. Niiden nopeus ja ilmapatja-alusten mahdollisuus liikkua mvös karikkoisilla saaristoalueilla tuovat oman lisävärinsä maihinnousun kuvaan. Maihinnousun suoritus muuttunee lähivuosina eniten iskuportaan osalta, jonka maihinsvöksy nopeutuu helikoptereiden ia ilmapatia- sekä kantotasoalu=ten käyttöönoton myötä. Tältä osin suurvaltojen noudattamat taktiikat lähentynevät toisiaan. Lähdeviittaukset 1. Field Manual 31 11 (FMFM 31 11). Doctrine for Amnhibious Operations. Washington, D.C., U.S. Army, U.S. Navy, U.S. Marine Corps 1971, s. 1 3. 2. Sama kuin edellä, s. 1 4. 3. Fleet Marine Force Manual (FMFM 6 1), Marine Division. Washington, D.C., U.S. Marine Corps 1972, s. 39 40. 4. Sama kuin edellä, s. 40. 5. Fleet Marine Forse Manual 8 1 (FMFM 8 1). Special Operations. Washington, D.C., U.S. Marine Corps 1968, s. 1 6. 6. Sama kuin edellä, s. 48 49. 7. FMFM 6 1, 1972, s. 5 8 ja 186 188. 8. Sama kuin edellä, s. 6; Fleet Marine Force Manual 6 2 (FMFM 6 2), Marine Infantry Regiment. Washington D.C., U.S. Marine Corps 1969. s. 39 ja 40. 9. FMFM 6 1, 1972. s. 6; Fleet Marine Force Manual 6 3 (FMFM 6 3). Marine Infantry Battalion. Washington D.C., 1969, s. 6 8. 10. FMFM 6 1, 1972, s. 6 9: The United States Naval War College: The United States Marine Corns. 1973, s. 39 ia 40. 11. FMFM 6 1, 1972, s. 9 10. 12. Sama kuin edellä, s. 9 10. 13. FM 31 11, 1971, s. 2 6 2 8. 14. FMFM 6 3. 1969. s. 444 453 ia 457 464. 15. Fleet Marine Force Manual 7 2 C FMFM 7 2). Naval Gunfire Sunport. Washington D C, U.S. Marine Corps 1967, s. 2 ia 57 59. 16. Fleet Marine Force Manual 5 1 (FMFM 5 1), Marine Aircraft 8 9
Wing. Washington D.G., U.S. Marine Corps 1970, s. 70 ja 79 80. 17. Soper, J. B.: A new Fleet Marine Force structure. Marine Corps Gazette N:o 6 1973, s. 18 30; Fleet Marine Force Manual 7 3 (FMFM 7 3), Field Artillery Support. Washington D.C., U.S. Marine Corps 1970, s. 5 10 ja 229. 18. Breyer, Siegfried: Guide to the Soviet Navy. Annapolis, Maryland 1970, s. 196 ja 197. 19. Gorshkov, S. G.: Laivastot sodassa ja rauhassa. Sotatieteen Laitoksen julkaisusarjan 1, Strategian tutkimuksia, nide n:o 3. Helsinki 1975, s. 141 143, 181 183 ja 186. 20. Laletin, A.: Det moderna ryska marininfanteriet. Tidskrift för Kustartilleriet n:o 3 1967, s. 120. 21. Meehan, John F.: The Soviet "Marine Corps". Military Review n:o 10 1972, s. 89 ja 92. 22. Kolesnik, A.: Artillery Battalion in an Amphibious Force, Soviet Military Review n:o 8 1969, s. 25 ja 26. 23. Kirjoittajan kehitelmä; Wiener, Friedrich: Die Armeen der Warschauer- Pakt-Staaten, Wien 1971, s. 66 69 ja Kurov, N.: Victory beyond the Polar Circle, Soviet Military Review n:o 11 1974, s. 52 54; pohjalta. 24. Laletin, mt., s. 121, 123 ja 124. 25. Kolesnik, mt., s. 26; Laletin, mt., s. 123. 10 ELÄKEVAKUUTUSOSAKEYHTIÖ ILMARINEN Eerikinkatu 41, 00180 Helsinki 18 Puh. 90-640 921 MANNER-pyöriä kaikkialla! OY MANNER AB HANKO MAJURI ASKO KILPINEN Y e-majuri Asko Kilpinen on palvellut HanRPsto:ssa, suorittanut SKK:n maasotalinjan 1971 75 ja toiminut tämän jälkeen opettajana RtKrssa. Maj Kilpinen palvelee tällä hetkellä PE:n operatiivisella osastolla. Maihinnousuhyökkäyksen torjunta ARTIKKELIN TAUSTA Toinen parlamentaarinen puolustuskomitea (PPK II) toteaa 3. 6. 1976 jättämässään mietinnössä, että Keski- Eurooppaan keskitetty sotilaallinen voima saattaa kriisitilanteessa ulottaa vaikutuksensa Etelä-Suomeen ja Ahvenanmaalle. Kriisin laajetessa sodaksi saattavat Itämeren suunnassa tapahtuvat merisotatoimet koskettaa Suomen etelärannikkoa ja Ahvenanmaata. PPK II yhtyy täten edeltäjänsä PPK I:n esittämään kantaan, missä Pohjois- Itämeren Ahvenanmaan suunta sekä Suomenlahden alue todettiin Lapin ohella maamme strategisesti uhanalaisimmiksi alueiksi. Artikkelin tarkoituksena on hahmotella ne puitteet, menettelytavat ja taisteluperiaatteet, joilla Lounais- ja Etelä- Suomen strategisesti tärkeillä meri- ja rannikkoalueilla pyritään täyttämään Puolustusvoimille laissa säädetyt tehtävät valvoa valtakunnan vesialuetta, turvata sen koskemattomuus sekä puolustaa valtakuntaa ja sen oikeusjärjestystä ja elinmahdollisuuksia. Artikkeli perustuu pääosin Rannikko tykistökoulun (RtK) ja Sotakorkeakoulun julkiseen opetusmateriaaliin sekä alan asiantuntijoiden laatimiin luentoihin ja alustuksiin. Lähdeviittauksia ei artikkelissa ole käytetty, mutta pääasialliset lähteet on lueteltu artikkelin lopussa. Artikkelissa ei myöskään vertailumielessä viitata sotahistoriamme esimerkkeihin, koska meillä ei ole kokemuksia suurmaihinnousuksi luokiteltavan nykyaikaisen yhdistetyn operaation torjunnasta. 1918 Hankoon ja Loviisaan suoritetut maihinnousut tapahtuivat rauhanomaisia purkausmenetelmiä käyttäen, ilman varteenotettavaa vastarintaa. Toisen maailmansodan aikaiset maihinnousuoperaatiot Suomen alueella olivat ylimenohyökkäyksen luonteisia pl Tuuloksen maihinnousu, joka on rinnastettavissa nykyaikaiseen laajahkoon merikoukkaukseen. Torjunnan ideointi, optimiratkaisun löytyminen, tulee näinollen perustaa suurvaltojen käyttämän maihinnousuja maahanlaskutaktiikan sekä yhdistettyjen operaatioiden periaatteiden jatkuvaan tutkimiseen, tutkimusten tulosten hyödyntämiseen ja niiden soveltamiseen meidän saaristoisen rannikkomme olosuhteisiin yhdistettynä saaristotaisteluista Viipurinlahden ja Hangon alueella saamiimme lähinnä rannikkojalkaväen käyttöön liittyviin kokemuksiin. 11
MAIHINNOUSUSOTATOIMI OSA UHKAKUVAA "Meri-Suomi" Suomi muodosta käytännössä Itämereen työntyvän niemen, jonka merellisiä perustekijöitä ovat (kuva 1) yli 1500 km pitkä aluemeren ulkoraja raja on valvottava ja suojattava jo rauhan aikana, väestön ja teollisuuden painopiste on etelä- ja lounaisrannikolla alueen yllättävä haltuunotto on pystyttävä estämään, pääkaupunki on rajakaupunki pääkaupunki on suojattava, Ahvenanmaan demilitarisoitu alue Ahvenanmaan alue on valvottava, suojattava, pidettävä, ulkomaisesta tavaranvaihdosta tapahtuu 85 % meritse meriliikenne ja tavaranvaihto on turvattava kriisin aikana. Suomi sijaitsee klassillisen kulkutien meren äärellä, jonka välittömässä vaikutuspiirissä ovat maamme strategisesti tärkeimmät ydinalueet. Maihinnoususotatoimen luonne Itämeren alueella Itämeren kapeikkoluonne mahdollistaa sekä toisen maailmansodan tyyppisen klassillisen maihinnousuoperaation että rannalta rannalle suoritettavan laajan "ylimenohyökkäyksen". Merikoukkaukset tai pienimuotoiset yllättävät raidit ovat mahdollisia koko Suomen rannikkoalueella. Saaristomme hidastaa, mutta ei sellaisenaan estä maihinnousuoperaation eri vaihtoehtojen toteuttamista. Itämeren alueella oleva tai sinne siirrettävä maihinnousukalusto sekä alueelta löytyvä satamakapasiteetti mahdollistavat nopeaan operaatioon tarvittavien joukkojen ja materiaalin kuormaamisen ja ylikuljetuksen siten, että hyökkääjä voi päästä operatiiviseen tai vähintään taktilliseen yllätykseen lähtösatamien sijainnista riippuen. Muutaman Demilitarisoitu AHVENANMAA ON VALVOTTAVA SUOJATTAVA, PIDETTÄVÄ. divisioonan merikuljetuksiin sitoutuvat nykyaikaiset kauppa-alukset voidaan tarvittaessa suunnata Itämeren alueelle, tai vetää osa alueella olevista aluksista pois liikenteestä kuormausta varten ilman, että se vaikuttaa merialueen normaaliin liikennekuvaan. Maihinnoususotatoimeen aina liittyvät maahanlaskujoukot ja ilmavoimien yksiköt voidaan teoriassa suunnata Suomen alueelle mistä tahansa Euroopan osasta hyvinkin lyhyen valmisteluajan jälkeen. Maihinnousijan ongelmat Maihinnoususotatoimi voi tapahtua yllättäen ja ilman varoitusta rauhanajan valmiusjoukoin, jotka lähtevät suoraan normaaleilta ryhmitysalueiltaan tai laajojen valmistelujen jälkeen suurmaihinnousuna yhdistettynä operaationa vahvoin ja voimakkaasti tuetuin joukoin. Molemmissa tapauksissa on " M E R I - S U O M I " 0 Avomeren ulkorajaa on yli 1500 km. RAJA ON VALVOTTAVA JA SUOJATTAVA JO RAUHAN AIKANA Väestön ja teollisuuden painopiste on etelä- ja lounaisrannikolla. ALUEEN YLLÄTTÄVÄ HALTUUNOTTO ON PYSTYTTÄVÄ ESTÄMÄÄN. Ulkomaisesta tavaranvaihdosta tapahtuu 85% meriteitse. TAVARANVAIHTO JA MERILIIKENNE ON TURVATTAVA KRIISIN AIKANA. Pääkaupunki on rajakaupunki. PÄÄKAUPUNKI ON SUOJATTAVA. KUVA 1 merikuljetus ja itse maihinnousu ja/tai lasku operaation haavoittuvin vaihe. Jotta esim yllätys olisi mahdollinen on hyökkääjän pystyttävä kokoamaan joukot ja kalusto, kuljettamaan nämä Suomen rannikolle, nousemaan maihin ja valtaamaan tärkeimmät kohteet paljastumatta ja käytännöllisesti katsoen taistelutta. Ensimmäinen vaihtoehto voidaan toteuttaa vain, mikäli meripuolustuksemme valmius arvioidaan niin alhaiseksi, että sen lähes täydellinen ja yllättävä lamauttaminen on mahdollista. Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttää teknillisesti korkealuokkaisen materiaalin, kaluston ja koulutetun henkilöstön sitomista pitkäksi ajaksi mahdollisesti hyökkääjän sodankäynnin kokonaistuloksen kannalta toisarvoiseen suuntaan. Maihinnousun todennäköisyys Maihinnoususotatoimi on kuitenkin, yhdistettynä sekä taktillisiin että operatiivisiin maahanlaskuihin, niin maantieteellisesti, materiaalisesti kuin strategisestikin täysin mahdollinen sotatoimen aloittamismuoto Itämeren alueella. MAIHINNOUSUN TORJUNTA - KÄSITTEITÄ JA MÄÄRITELMIÄ Meripuolustus valtakunnan aluevesien valvonta sekä alueloukkausten ja hyökkäysten torjunta meri- ja rannikkoalueella. Rannikkopuolustus meripuolustuksen maavoimiin kuuluva osa aluevesien valvomiseksi, alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi ja hyökkäyksen torjumiseksi rannikolla. Rannikko puolustusjärjestelmä sotilasläänin alueelliseen puolustukseen sisältyvä rannikon paikallispuolustusjärjestelmä, joka käsittää johtamis-, valvonta-, ase-, huoltoja koulutusjärjestelmät. Meripuolustuskäsitteen voidaan katsoa sisältävän kaikki meri- ja rannikkoalueella tai näihin liittyvässä ilmatilassa tapahtuvaan valvontaan, tunnistamiseen tai taisteluun liittyvän toiminnan rannikkopuolustuksen käsittäessä pääasiassa rannikkotykistöaselajin tai sille alistettujen osien toiminnan ja taistelun. Rannikkopuolustusjärjestelmä on aina nähtävä kokonaisuutena. Esim asejärjestelmän määräasteinen valmius rauhan aikana edellyttää aina valvonta-, koulutus- ja huoltojärjestelmien samanasteista valmiutta, jotta asejärjestelmältä vaadittu torjuntateho voitaisiin saavuttaa. Järjestelmien riippuvaisuus toisistaan korostuu valmiuden kohotessa. MAIHINNOUSUN TORJUNTA - VALMIUS LUO PERUSTEET Valmiuden filosofia Meripuolustuksen tulee omata sellainen valmius ja valmiuteen liittyvä torjuntakyky, että rannikollemme suoritetun hyökkäyksen aikana kärsityt tappiot, menetetty aika ja operaatioon sidottu materiaali ja kalusto eivät vastaa hyökkäyksellä saavutettavia sotilaallisia ja poliittisia etuja. Kynnyksen on oltava niin korkea, että sen ylittäminen rannikollamme edellyttää aina suurhyökkäystä ja suurhyökkäyksen mukanaan tuomia sekä sotilaallisia että poliittisia riskejä. RTUY:N TAMPELLAN RETKI JÄRJESTETÄÄN 5. 5.1977 Lähtö Messuhallin eteläpää klo 12.00 (Mannerheimintie 17) Tulo Tampereelle noin klo 14.00 Paluu llmoitt. Illalla Kapt Majaniemi, RtK 29. 4. mennessä puh 90/6860 252 12 13
Rauhanajan valmius r-ja^=j Rannikkotykistön joukkoosastot suorittavat rauhan aikana jatkuvaa merialueen valvontaa ja puolustusvalmisteluja sekä kouluttavat näiden toimintojen vaatimaa henkilöstöä. Rannikkotykistö ja sen henkilöstö on jo rauhan aikana valmiina suorittamaan alueloukkausten torjuntaa ja tilanteen niin vaatiessa myös yllätyshyökkäysten torjuntaa yhteistoiminnassa meri- ja ilmavoimien sekä merivartiostojen kanssa. Meripuolustuksen muodostama kynnys on jatkuvasti olemassa kynnyksen korkeutta voidaan säädellä kulloinkin vallitsevan tilanteen mukaan (Kuva 2). MAIHINNOUSUN TORJUNTA - TORJUNNAN SUORITUS Torjunnan filosofia Meri- ja rannikkoalueella käytävän taistelun päämäärä on määritetty PPK II :n mietinnössä seuraavin sanoin: "Merivoimien ja rannikkojoukkojen taistelulla on kyettävä rajoittamaan ja hidastamaan hyökkääjän toimintaa ja tuottamaan sille tappioita edellytysten luomiseksi maavoimien torjuntaoperaatioille". Meripuolustus sen liikkuva komponentti merivoimat ja sen kiinteä komponentti rannikkopuolustus häiritsee, kuluttaa, torjuu ja lyö. Meripuolustus voittaa aikaa, sitoo ja heikentää vihollista mahdollistaen taistelullaan maavoimien pääosan perustamisen ja joukkojen suuntaamisen ratkaisutaisteluihin. Kynnyksen ylitys on tehtävä hyökkääjälle niin sotilaallisesti kuin poliittisestikin mahdollisimman kalliiksi (Kuva 3). KAAVIOKUVA RANNIKKOPUOLUSTUS JÄRJESTELMÄN VALMIUDEN KOHOTTAMISEN ERI VAIHEISTA 1. RAUHANAJAN VALMIUS 2 KRIISIN KEHITTYMINEN TAI PUOLUEETTOMUUDEN SUO MINEN 3. HYÖKKÄYKSEN TORJUNTA VALVONTA- JA JOHTAMISJARJES- :TELMÄ ASEJÄRJESTELMÄT TUKIJÄRJESTELMÄT SELITE: (A) Herkästi reagoivan valvonta- ja johtamisjärjestelmän sekä tarvittaessa asejärjestelmän valmiutta voidaan säädellä tarpeen mukaan jo ra-valmiuden aikana. (b) (c) Valmiutta nostetaan kriisin kehittymisen edellyttämissä puitteissa. Jäykästi reagoivien tukijärjestelmien (esim huolto) valmius kohoaa aina hitaam kuin esim asejärjestelmien valmius vastaavassa ajassa. imin AKi/-77 KAAVIOKUVA KYNNYS AJATTELUN PERIAATTEESTA 51DOTTUNA VALMIUTEEN JA VOIMAN (Vertaa kuvaan 2) KEHITTYMISEEN 1. Rauhan ajan 2. Kriisin kehittyminen tai valmius puolueettomuuden suojaus [VÄLVONTAKYNNYSl ihyokkayskynnysh -p- - (c)= sitoutuvat / ^-^ resurssit poliittiset riskit yllätyshyökkäys! / - - > JUOKSEVA AIKA - T 3. Hyökkäyksen i torjunta AIKAAN, '(Ey- HYÖTY n- I! o...ifl4r%r.n<irryntrrrrim- S /^"(f) = sitoutuvat resurssit - joukot -materiaali j/y poliittiset rasitteet - ulkopoliittiset - sisäpoliittiset SUURHYÖKKÄYS Selite: valmiutemme muodostama kynnys täytyy aina olla niin korkea, etta - summa A.C*F- sitoutuvat resurssit - muodostuu aina hyökkääjälle suuremmaksi kuin summa B«E - hyökkäyksellä saavutettava hyöty (d)= Voiman kehittyminen. Puolustajan mn-alueelle vaikuttavan voiman määrän tulee nopeammin Kuin hyökkääjän mn-alueelle kuljettaman voiman määrän. Alueen ja joukkojen käyttöperiaatteet Sotilasläänien mereen rajoittuvat osat jaetaan rannikkoalueisiin, joille alistetaan alueen rannikkotykistöjoukot kuten kiinteät rannikkopatteristot, moottoroidut rannikkotykistöpatteristot sekä torjuntapataljoonat ja merivalvonta- kasvaa yksiköt. Rannikkoalueille alistetaan tarvittaessa myös jalkaväkeä ja kenttätykistöä (Kuva 4). Merivoimien komentaja johtaa merivoimien tehokkaimpia taisteluyksiköitä yleisvoimia. Vartioalukset, raivaajat ja kuljetusalukset ovat sotilasläänin tai sen alaisen rannikkoalueen johdossa toi- mivia paikallisvoimia. Rannikkopuolustuksen rungon muodostavat kiinteät kantalinnoitetut rannikkolinnakkeet rannikkopatterit. Linnakkeet ovat puolustuskeskuksia, joiden on kyettävä jatkuvaan tulitoimintaan vaikeissakin olosuhteissa. Merivalvontayksiköt ryhmitetään rannikkoalueelle siten, että koko meri- ja saaristoaluetta sekä ilmatilaa voidaan aukottomasti valvoa. Moottoroiduilla rannikkotykistö patteristoilla ja meritorjuntaohjusyksiköillä luodaan torjuntataistelujen alueellinen painopiste. Paikallisen painopisteen luomiseen käytetään lisäksi johdinohjusyksiköitä. Torjuntapataljoonia ja muita torjuntayksiköitä käytetään satamien pitämiseen ja väyläkapeikkojen sulkemiseen. RANNIKKOALUEEN TAISTELU Rannikkoalueen taistelun päämääränä Iskukykyisiä jalkaväkijoukkoja käytetään reserveinä tai rannikon avainkohteiden puolustukseen. Merivoimien paikallisvoimia käytetään tiedusteluun, raivaukseen ja kuljetuksiin. Puolustuksen rakenne on jäykän torjuva, koska taistelu rannikolla sekä maihinnousu että sen torjunta on aina ratkaisutaistelu. Viivytysalue on merellä ja saaristossa. Ratkaisun on tapahduttava rantautumisalueen välittömässä läheisyydessä. Tulen käyttö torjunnan perusta Tulen käyttö on aina merija rannikkoalueella keskeisessä asemassa. Voidaankin sanoa, että mantereen taisteluissa tuetaan tulella elävää voi on luoda edellytykset ylemmän johtoportaan vastatoimille kuluttamalla hyökkääjää, rajoittamalla sen toimintavapautta sekä estämällä hyökkääjän pääsy puolustuksen kannalta KUVA 4 SUOJAA TIEDUSTELEE keskeisille alueille. (YLEISVOIMAT) AKi/-77 maa, mutta rannikolla ja merellä elävä voima mahdollistaa tulen käytön. Tulen käyttö rannikolla jaetaan kaukotorjuntaan, väylätorjuntaan ja lähitorjuntaan (Kuva 5). Kaukotorjunnan alueella häiritään hyökkääjää merimiinoittein, rannikkotykistön meritorjuntaohjus- ja tykistöammunnoin sekä laivastoyksiköiden ohjus-, tykistö- ja torpeedosyöksyin. Väylätorjunnan alueella kulutetaan hyökkääjää merimiinoittein ja -estein, rannikkotykistön raskaiden ja keveiden pattereiden meriammunnoin, johdinoh]usyksiköiden sekä meri- ja ilmavoimien ja mahdollisuuksien mukaan myös moottoroidun rannikkotykistön tulella. Lähitorjunnan alueella torjutaan hvökkääiä keskittämällä alueelle kaikki käytettävissä oleva rannikkotykistön, kenttätykistön ja jalkaväen tuli sekä pääosa torjuntayksiköiden sulutteista. Ilmatorjunnalla suoiataan ensisijaisesti ne rannikkopuolustusjärjestelmän osat, joilla kyetään välittömästi vaikuttamaan viholliseen linnakkeet ja moottoroitu rannikkotykistö. Tulenjohtoon ja mittaukseen käytetään kiinteän rannikkotykistön tulenjohto- ja mittausjärjestelmää, jota täydennetään moottoroitujen yksiköiden tulenjohto- ja mittauselimillä. Maalinosoitukseen voidaan käyttää myös meri- ja ilmavoimien yksiköitä. Tulen taktillisesta johtamisesta vastaa kiinteän rannikkotykistöpatteriston komentaja. Usean patteriston alueelle vaikuttavien tuliyksiköiden käyttöä johtaa yleensä rannikkoalueen komentaja. 14 15
TULENKÄYTÖN PERIAATE MAIHINNOUSUN TORJUNNASSA KUVA 5 1. TULENKÄYTÖN ULOTTUVUUS 2. KÄYTETTÄVÄT ASEJÄRJESTEL MÄT 3. JÄRJESTEL MIEN RYH MITYS 4. TEHTÄVÄ SELITE: 1. Jalkaväkeä 2. Miinoja, esteitä 3. Torjuntayksiköitä TORJUU ESTÄÄ LYÖ Tuli on rannikolla ja merellä ainoa nopeasti ja varmasti siirrettävä reservi. Tulen avulla voidaan muutamassa minuutissa luoda torjunnan paikallinen painopiste. Tuli yhdistettynä vastahyökkäystä suorittavien reservien liikkeeseen on rannikolla suoritettavien taistelujen ratkaisun avain. Reservit ja niiden käyttö torjunnan ratkaisu Reservien ryhmitys, käyttö ja suuntaaminen ovat rannikolla suoritettavan taistelun suunnittelun ja toteuttamisen ratkaisevimpia osakokonaisuuksia komentajan taisteluajatuksen ydinkohtia. Maihinnousseen ja/tai maahanlasketun hyökkääjän ensimmäisten osien välittömään sitomiseen ja kuluttamiseen tarkoitetut rannikkoalueelle KULUTTAA ESTÄÄ alistetut lähireservit ryhmitetään yleensä siten, että ne pystyvät vaikuttamaan hyökkääjän toimintaan jo sen rantautumisvaiheessa. Tällöin maihinnousija on haavoittuvin ja siihen voidaan vaikuttaa huolellisen maastontiedustelun perusteella jo alueelle valmiiksi ryhmitetyin tai reservien mukana maihinnousurannalle tai uralle siirrettävien raskaiden suora-ammunta-aseiden tulella. Lähireservien suurin ongelma on toimintakyvyn säilyttäminen hyökkääjän maihinsyöksyä edeltävän tulivalmistelun aikana sekä erityisesti reservin liikkeen suojaaminen siirryttäessä vastahyökkäykseen. Hyökkääjän tulen vaikutusta vähennetään ryhmittämällä lähireservit maihinnousu-urien sivustoille sekä suuntaamalla ne vastahyökkäykseen ennakolta huolellisesti HÄIRITSEE AKi/-77 tiedusteltuja suojaisia maastouria myöten. Lähireservit tulisi mahdollisuuksien mukaan muodostaa runsain panssarintorjunta-asein vahvennetuista jalkaväkiyksiköistä sillä maihinnousseen hyökkääjän sillanpään tuhoamiseen tarkoitetun ratkaisevan vastahyökkäyksen onnistumisen edellytykset luodaan lähireservien toiminnalla maihinnousun ensimmäisten haavoittuvimpien vaiheiden aikana. Lähireservien vastahyökkäysten ja tykistön tulen kuluttama ja heikentämä sillanpää tai rannikolta sisämaahan suuntautuvat hyökkäyskiilat tuhotaan maihinnousualueelle suunnattavien ylemmän johtoportaan reservien keskitetyllä vastahyökkäyksellä. Nämä reservit muodostetaan hyökkääjän maihinnousua edeltäneen tulivalmistelun vaikutusalueen ulkopuolelle ryhmitetyistä yleisjoukkojen yhtymistä, joita tuetaan voimakkaalla kenttätykistön tulella. Näiden reservien toimintaanpanon haavoittuvin vaihe liike ryhmitysalueelta kohti tuhottavaa hyökkääjää suojataan liikeuran varrelle ryhmitettävin ilmatorjuntayksiköin sekä ryhmittämällä paikallisjoukkoja ja erillisyksiköltä käytettävän tiestön tärkeimpiin solmukohtiin ja kapeikkoihin. Reservien ryhmitystä, suuntaamista ja toimintaanpanoa suunniteltaessa on realistisesti ja selvästi tiedostettava ilmaylivoiman omaavan hyökkääjän mahdollisuudet vaikuttaa siirtyvään, suojaamattomaan joukkoon. Ilmasta tuleva uhka on väistettävä tiedustelemalla suunnitelluille reserveille ryhmitysalueet ja siirtymisurat siten, että rannikon maaston tarjoama suoja voidaan ja osataan hyödyntää sekä ryhmittymis- että siirtymisvaiheen aikana. Tämä edellyttää tarkkaa maaston tuntemusta yhdistettynä ilmasta uhkaavan vaaran realistiseen arviointiin. YHDISTELMÄ - TORJUNNAN ONNISTUMISEN YDINKOHDAT Voiman kasvu ajan funktiona on sekä maihinnousuhyökkäyksen että sen torjuntataistelun avain. Maihinnousseen hyökkääjän on pystyttävä kasvattamaan sillanpään alueelle suunnattavaa voimaa sekä joukkoja että materiaalia vähintään samassa suhteessa kuin puolustaja suuntaa alueelle torjuntataisteluun osallistuvia joukkoja. Mikäli hyökkääjä onnistuu tässä pyrkimyksessään on seurauksena nopeasti linnoittautuva ja pysyvä sillanpää, joka sitoo ja kuluttaa sekä joukkojamme että rajoitettuja materiaalisia resurssejamme. Hyökkääjä on jo tällöin saavuttanut osavoiton sillanpää sitoo muualla kipeästi tarvitsemaamme voimaa. Hyökkääjän maihinnousuja maahanlaskujoukkojen pureutuminen rannikollemme sekä maihinnousua seuraava voimankasvu on estettävä häiritsemällä ja kuluttamalla hyökkääjää sekä merellä että ilmassa meripuolustuksen eri komponenttien asejärjestelmien äärikantamilta alkaen, pitämällä tai sulkemalla voiman kasvun mahdollistamat maihinnousualueet, satamat, lentokentät ja liikennekapeikot sekä saaristossa että mantereella, suuntaamalla heti rantautumisen tapahduttua kaikki käytettävissä oleva tuli ja elävä voima muodostuvan sillanpään alueelle tapahtuvaa ratkaisevaa iskua varten. Maihinnousun torjunta on alusta lähtien ratkaisutaistelu, missä torjuntavoiton saavuttamisen edellytyksenä on saumaton yhteistoiminta meripuolustuksen eri komponenttien, esikuntien ja ihmisten välillä. Pohja torjuntataistelujen vaatimalle yhteistoiminnalle luodaan jo rauhan aikana ylläpidettäessä ja kehitettäessä meripuolustuksen valmiutta eri puolustushaarojen ja aselajien yhteistyönä. Lähteet SKK :n rannikkopuolustusopin julkinen opetusmateriaali. RtK:n rannikkopuolustusopin luentosarjat. I ja II Parlamentaarisen puolustuskomitean mietinnöt. Tietoja maanpuolustuksesta. OY SUOMEN BOFORS AB 16 17
KAPTEENI JUHANI LAKIO Eversti Yrjö Pohjanvirta TurRtR:n eroava komentaja Eversti Pohjanvirta aloitti sotilasuransa 5. 6. 1936 astuessaan alokkaana RT2:een, jossa hän palveli koulutusupseerina syksystä 1937. Merisotakoulun hän kävi 1938 41. Eversti Pohjanvirta palveli lähes koko sotien ajan patterin päällikkönä Koivistolla, Viipurinlahdella ja Äänisen Rannikkoprikaatissa sekä jälleen Viipurinlahdella. Sodan jälkeen eversti Pohjanvirta toimi mm Laivaston esikunnassa sekä Turun Laivastoasemalla, kävi merivoimien kapteenikurssin 1948 ja Sotakorkeakoulun 1951 53. Tämän jälkeen hän toimi erilaisissa tehtävissä Merisotakoulussa, Pääesikunnassa, Sotakorkeakoulussa ja Sotahistoriallisessa Tutkimuslaitoksessa kunnes siirtyi Turun Rannikkotykistörykmenttiin 1958. Toimittuaan rykmenttiupseerina hänet määrättiin 1961 hoitamaan everstiluutnantin virkaa 2. Divisioonan ye-osaston päällikkönä. Toimittuaan vielä LSSlE:n esikuntapäällikkönä eversti Pohjanvirta palasi Turun Turun Rannikkotykistörykmenttiin 1968 ottaen vastaan rykmentin komentajan tehtävät. Rannikkotykistöryk- K m i l m jggåm 0 M 1 M n å m m 7 mentin komentajana eversti Pohjanvirta on toiminut yhdeksän vuotta ja eroaa tästä tehtävästä 21. 5. 1977. Seuraavassa esitämme pitkän ja ansiokkaan palveluksen suorittaneelle kokeneelle rannikkotykkimiehelle kysymyksiä kokemuksista rannikkotykistössä eilen ja tänään. Miten tulitte rannikkotykistön palvelukseen ja mitkä ovat sotakokemuksenne? Asia oli itsestään selvä: kuuluin rt-suojeluskuntaan ja sen riveissä olin tutustunut RT 2: een ja sen henkilöstöön. Koulustani oli rykmenttiin lähtenyt aikaisemminkin ylioppilaita, mm tunnetut rt-miehet M J Miettinen, K Koski, A Helminen, V Rauhaniemi. Sotakokemukseni ovat varsin yksioikoiset: patterin päällikkönä alusta loppuun. Talvisota Koivistolla ja Viipurinlahdella. Jatkosodan alkuvaihe Saaristomerellä, sitten Äänisellä Syvärin niskalla ja loppuvaihe taas Viipurinlahdella. Virkistävänä välipalana oli 2 kk :n ampumakoulu Saksassa. Mitkä ovat mielestänne rannikkotykistön kehityksen tärkeimmät edistysaskeleet sotien jälkeen? Jo ennen sotia ja sotien aikana luotiin pohja rannikkotykistömme omaleimaiselle kehitykselle, jonka olennaisimmat osat ovat ampumamenetelmät, patterin hajaryhmitys ja tulitoiminnan turvaavien lähipuolustuselimien sisällyttäminen organisaatioon. Myöhempi kehitys on ollut ja on edelleen lähinnä teknillisen kehityksen sovelluttamista entisiin puitteisiin. Tästä on esimerkkinä tutka, laser, tietoko- Kalamiehet". (SA-kuva) neet jne. Kehityksen nopeus on meillä riippuvainen ensikädessä rahasta kuten myös asekaluston, liikuntavälineiden jne kohdalla. Huomattavinta on kehitys nähdäkseni ollut a- selajin sosiaalisessa kentässä niin sotilas- kuin siviilihenkilökunnan osalta. Kaikkia tavoitteita ei tosin vielä ole saavutettu, mutta aselajilla on jo hyvät mahdollisuudet tasaväkiseen kilpailuun muiden aselajien kanssa. Kielteisenä näen rt:n ja laivaston koulutuksellisen loittonemisen toisistaan, joka heikentää mm. saariston puolustusmahdollisuuksien täysitehoista hyväksikäyttöä. Viittaan tässä esim miina-aseen käyttöön. Olette ollut yhdeksän vuotta TurRtR:n komentajana. Mitkä ovat rykmenttinne erikoispiirteet muihin rt-joukkoosastoihin verrattuna? Sen laajuus ja hajanaisuus kahden "meren" Saaristomeren ja Selkämeren alueilla. Matkaa esikunnasta mihin tahansa yksikköön on vähintään 80 100 km. Utö ja Örö ovat myös täysin omaleimaisia vartiolinnakkeita. Rykmentille ominaista on myös tiivis yhteistoiminta alueen väestön ja alueella toimivien muiden organisaatioiden kanssa. Turun Rannikkotykistörykmentti on viime vuosina kehittynyt voimakkaasti. Mitkä ovat rykmentin tuntuvimmat puutteet ja ongelmat erotessanne? Turun Rannikkotykistörykmentissä on viime vuosina rakennettu paljon. Gyltön ja Kuuskajaskarin työt ovat lähes valmiit. Utölle on koittamassa uusi tuleminen. Kasarmi valmistuu 1977 ja se tuntuu koko saaren elämässä. Valitettavasti kantahenkilökunnan asuntojen valmistuminen viivästyy laman takia runsaalla vuodella. Rakennustoiminnassa ovat suurimmat puutteet Raumalla, jonne olisi luotava Kuuskajaskarin huoltotilojen lisäksi mm. tilat esikunnalle. Janhuasta luovuttaneen kuitenkin 18 19
vasta jonkin ajan kuluttua, joten aikakin vielä on. Mitään varsinaisia ongelmia ei tällä hetkellä ole. Jos näitä ongelmia ei olisi vuosien mittaan pystytty poistamaan, niin huonosti olisi toimittu. Vaikeuksia silloin tällöin ilmenee. Tällaisia vaikeuksia olisivat ehkä kelirikon ajan kulkuyhteydet ja erilaisten palvelujen vähäisyys. Tällaiset vaikeudet ovat oikeastaan aika ymmärrettäviä. Näitäkin pyritään poistamaan ja helpottamaan. Kuitenkaan en missään tapauksessa haluaisi ongelmiamme suurennella. Saaristossa on viime vuonna väestövähennyksessä tapahtunut pysähdys ja eräissä kunnissa väestö lisääntyy. Turun Rannikkotykistörykmentti on varsin tärkeä saaristoalueen työllistäjä ja työpaikkoja on tulevaisuudessa tulossa toivottavasti lisää. Hoidetaanhan nykyään varusmiestyövoimalla monia sellaisia tehtäviä, joiden hoitaminen värvätyllä työvoimalla olisi halvempaa ja tehokkaampaa. Kuggskär 1969. Kaijalassa ennen sotia. SK-tykkimies Pohjanvirta ensimmäinen oikealta. Millainen on mielestänne varusmiespalvelustaan suorittavan rannikkotykkimiehen asema tänä päivänä? Joskus kuulee väitettävän, että rannikkotykistöön on joku joutunut ja muualle päässyt. Mielestäni tämä on väärä käsitys. Ei rannikkotykistöön sen kummallisemmin jouduta; kyllä tulijoita vapaaehtoisinakin on tavattoman paljon. Ne, jotka ovat joutuneet vasten tahtoaan, ovat olleet yleensä Pohjois-Suomesta ja tuolloin on syynä huonoon viihtymiseen luonnollisesti pitkä ja hankala kotimatka. Siirtoanomuksia meille ja meiltä pois on suunnilleen yhtä paljon. Rannikkotykistössä ovat myös koulutusolosuhteet erilaiset kuin mitä varusmiehillä yleensä. Tämä johtuu siitä, että tavanomaisen koulutustehtävän lisäksi rannikkotykistössä on myös voimakkaasti esillä merialueen valvonta. Kummallista kyllä mitä ulommas ja vaikeampiin olosuhteisiin mennään, sitä paremmin siellä viihdytään ja sitä vähemmän siellä valitetaan. Siellä palvelus toisaalta on motivoitua ja tavallista vastuullisempaa mm. merivalvontamiehillä, tutkamiehillä ja veneenkuljettajilla. Vastapainoksi tästä vastuullisuudesta on varusmiehillä rannikkotykistössä ehkä tavanomaista enemmän itsenäisyyttä, jota varmasti arvostetaan. Varusmiehet ovat myös hyvin vastuunsa kantaneet. Siinä suhteessa ei minulla ole juuri huomauttamista. Juuri itsenäiset ja vastuulliset tehtävät ovatkin usein erona palveluksen suhteen verrattuna mantereella toimiviin tovereihin. Toisaalta ainakin TurRtR:n alueella pitkistä kulkuyhteyksistä johtuvat pidemmät viikonloppuvapaat osittain korvaavat linnakkeilla palvelevien varusmiesten palvelusolosuhteissa olevia puutteita. Suurimpana ongelmana pidän kuitenkin heikkoja so- siaali- ja majoitusoloja varsinkin ulkolinnakkeilla. Tässä asiassa tapahtuu tänä vuonna huomattava parannus Utön kasarmin valmistuttua. Mitä sanoisitte nuorelle miehelle, joka suunnittelee elämänuraa rannikkotykistön palveluksessa? Sitä kannattaa myönteisesti harkita. Varsin pitkälle tähtäävän uran suunnittelulle on monia erilaisia vaihtoehtoja, jotka yleensä sallivat siirtymisen ulkolinnakkeilta mantereen tuntumaan perhesyiden yms alkaessa niin vaatia. Erikoisalan ei tarvitse olla alussa täysin selkiintynyt, sillä jatkokoulutusmahdollisuudet ovat myös moninaiset. Olen ollut monen eläkkeelle siirtyneen rt-miehen lähtötilaisuudessa ja aina on ollut kyseessä tyytyväinen ja kokemaansa myönteisesti suhtautuva henkilö. Olette tunnettu Saaristomeren tuntemuksestanne. Liittyykö Saaristomeri harrastuksiinne tulevina eläkepäivinännekin? Ainakin mökkiläisenä ja harrastajakalastajana mikäli terveyttä riittää. Toivon irtoavan enemmän aikaa myös Saaristomeren alueen historian tutkimukselle. Jos voin muullakin tavalla olla alueelle ja sen asukkaille avuksi, niin olen siitä vain iloinen. Asemiehen profiili kuka hän on? Päähenkilömme syntyi 15. 02. 1917 Tuupovaarassa, varttui ja voimistui Suo järvellä, aloitti sotilasuransa alokkaana, sittemmin ryhmänjohtajana, Viipurin Rykmentin konekiväärikomppaniassa, josta kotiutui talvisodan aattona kesällä -39. YH:n kautta talvisotaan, johon hän osallistui e- delleen kk-miehenä, 1/2-joukkueen johtajana suojajoukkojen viivytystaisteluihin, Summan, Kämärän ja Talin torjuntataisteluihin ja vihdoin lomautettiin sodan päätyttyä huhtikuun lopulla. Työvelvollisuusviranomaiset osoittivat vankalle metsurille halonhakkuutyötä, mutta varmin työpaikka tuntui kuitenkin järjestyvän alkusyksystä -40 va-kersanttina LtPsto 5 :ssä 1 ) Joensuussa. Pääosin jäykkälavettisista tykeistä koostunut kalusto antoi innokkaalle nuorelle miehelle kimmokkeen perehtyä syvällisemmin asepuolen mysteerioihin ja niinpä jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen tapaamme päähenkilömme 12. RPr:n 2 ) asetoimistosta hoitelemassa Laatokan itärannikon alueella monipuolista asekalustoa. Luonnollisena jatkona uran valinnalle oli meno peruskurssille, Merisotakouluun, keväällä -44, josta kurssi suurhyökkäyksen tapahduttua koottiin torjuntakomppanian rungoksi Viipurinlahden torjuntataisteluihin. Kiivaat taistelut huipentuivat Teikarin saaressa, jossa päähenkilömme haavoittui ja selvisi viimeisimpien kuljetusten myötä mantereelle. Rauhan tultua sijoitettiin kantahenkilökunta eri rannikkojoukko-osastoihin ja joulukuun alussa seisoi asemiehemme SIRlsto :n 3 ) ulkolinnakkeen, Kytön, laiturilla. Alkutyrmistyksen jälkeen alkoi elämä tuntua siedettävältä ja 20 21