1/2003. Toimihenkilöille päivitettyä tietoa Tunturiladussa oli viime vuoden lopulla 2.637 jäsentä. Olemme Suomen Ladun toiseksi suurin jäsenjärjestö.

1/2003 Sisäsivuilla Väkeä saapui koulutustilaisuuteen läheltä ja kaukaa noin 40 hengen voimalla. Koulutuspäivässä pohdittiin tätä päivää ja tulevaisuutta Toimihenkilöille päivitettyä tietoa Tunturiladussa oli viime vuoden lopulla 2.637 jäsentä. Olemme Suomen Ladun toiseksi suurin jäsenjärjestö. Jo yli 55-vuotiset perinteet velvoittavat meitä nykyisiä vastuunkantajia huolehtimaan siitä, että järjestö on voimissaan myös 50 vuoden kuluttua. Tulevaisuustoimikunta on saanut työnsä päätökseen ja Juhana Häme totesi, että meillä on hieno järjestö, jonka ovat perustaneet nuoret, aktiiviset lapinkävijät. Jäsenistö vanhenee ja nuoria on hänen mielestään riveissämme huolestuttavan vähän. - Toimintaa pitää tehdä tunnetuksi, mutta sen, mistä tiedotamme, pitää olla tiedottamisen arvoista. Tulevaisuustoimikunta keskittyi tarkastelemaan nimen omaan Tunturiladun toimintaa eikä kerhojen toimintaa. Toimikunnan mielestä Tunturiladun kerhojen opastajan roolia pitäisi terästää. Tarttis-ajattelusta pitäisi päästä toiminnan tasolle. Tunturiladun kerhojen toimihenkilöille järjestämässä koulutustilaisuudessa annettiin kokonaiskuva siitä, missä järjestössä mennään. Puheenjohtajamme Raimo Pahkala kerroi Tunturiladun organisaatiosta. Jäsenmaksut olivat juuri tipahtaneet jäsenistölle ja Pirjo Sinilehto opasti jäsenmaksulistojen luvussa ja Juhana Häme kertoi tulevaisuustyöryhmän raportin sisällöstä. Tekemistä riittää tuleviksi vuosiksi, muutakin kuin seurata ajan kulumista. kertoi systeemistä, jolla jäsenmaksut peritään ja miten tiedot siirtyvät jäsenrekisteriasioissa parhaiten oikeaan osoitteeseen. Vilkasta keskustelua käytiin myös siitä, miten myös perheen kakkosjäsenille saataisiin muoviset jäsenkortit. Aiheeseen tullaan ilmeisesti palaamaan vielä tämän vuoden aikana ja jäsenkortti on mahdollista saada, jos haluaa. Marita Maula kertoi koulutusasioista ja toivoi, että kerhot ottaisivat asiakseen ilmoittaa mahdollisia kouluttajia kouluttajapörssiin, joilloin he voisivat olla aiheesta koulutusta kaipaavien käytössä. Tietoja kaivataan maaliskuun loppuun mennessä. Koulutustoimikunta toivoo, että kerhoissa järjestettäisiin erilaisia koulutustapahtumia, joita varten on saatavana koulutusaineistoa Tunturiladulta. Minusta voisi tulla susi Jäsenmaksulomakkeiden mukana koteihin tuli Minusta tulee susi- vihkonen, jonka avulla kaikki jäsenet pääsevät nyt hyvin jyvälle siitä, mitä susisäännökset vihittäviltä susilta edellyttää. Toivottavasti se innostaa yhä useampia kouluttautumaan susiksi. - Susivaliokunta hyväksyy outasusien ja tunturisusien hakemukset, johtajasusista päättää Tunturiladun johtokunta susivaliokunnan esityksestä. Susisääntöjä on muutettu viimeksi vuonna 1997. Kaikkiaan Outasusia on vihitty 18, Tunturisusia 1.620, Johtajasusia 182 ja Ikäsusia 92 ja kunniasusia on viisi, kertoi susivaliokunnan puheenjohtaja Jorma Alapuranen. Retkitoimikunta kerää samaan tapaan kuin koulutustoimikuntakin, retkenvetäjäpankkia niistä hekilöistä, jotka olisivat halukkaita vetämään eri tyyppisiä retkiä. Retkitoimikunnan puheenjohtaja Markku Salminen korosti, että kyse on harrastuksesta, ketään ei pakoteta, vaan kaikki toimii vapaaehtoisuuden pohjalta. Tunturiladun taloudenhoitaja Marja-Liisa Mäki korosti maksuissa viitteiden käyttöä ja jäsenmaksuissa sitä, että uusien jäsenien osoitetiedot ovat myös näkyvissä, kun maksuja maksetaan. Kerhoasiainhoitaja Sirpa Alapuranen korosti vuositilastojen täyttämisen merkitystä ja patisti kerhoja kehittämään omia toimintatapojaan tietojen keräämiseksi, jotta sihteerien työ vuoden lopussa ei olisi poikkeuksellisen raskas. Tilaisuudessa puhuttiin myös tiedottamisesta. Tunturiladun toimitussihteeri Satu Ojala näki tähdellisenä lehden kehittämisen jäsenisten odotuksia vastaavaksi ja sen rinnalla Tunturiladun omien Internet-sivujen saamisen pikaisesti verkkoon. Vaikka sivujen perustaminen maksaa, pitää siihen panostaa, jotta tiedottaminen saadaan nykyajan vaatimusten tasolle. Njealljen väki ihastui lumikenkäilyyn. Kolbma on aloittanut susikoulun. 4 Täytekakut ja muut herkut maistuivat juhlijoille. Kavtsi juhli 30-vuotista taivaltaan komeasti. Yhtenä koulutusosana on ensiapu. 6 9 Iglun rakentamisen apuvälineet. Tunturiladun kerhot olivat hyvin edustettuina. Vihttan väkeä neuvonpidossa kahvipaussilla. Koulutuspäivän tiivis paketti sisälsi paljon ammennettavaa lähes 40 osallistujalle. Iglusta kätevä pesä talviretkelle 12

2 11 Yhteismetsän kämppä Puheenjohtajan tähdenvälit Luonnon kauneudesta ja hankien puhtaudesta on tänä talvena saatu nauttia aina merenrantoja myöten. Henkinen akkujen latausympäristö on kunnossa. Meistä itsestämme riippuu käytämmekö luonnon tarjoamia mahdollisuuksia virkistäytymiseen. Tiedän, että tunturilatulaisia pakkaset ja tuulet eivät pysäytä sisäolioiksi, vaan ulkoilusta haetaan sisältöä ja voimaa elämiseen. Tammikuussa yhdistyksemme kerhojen vastuuhenkilöt kokoontuivat Tampereelle koulutustilaisuuteen. Kouluttajien antama tieto oli pakattu tiiviiksi paketiksi, joten asioitten sisäistäminen tapahtuu sitten kotona. Koulutuksessa oli mukana yli neljäkymmentä osallistujaa kolmestatoista kerhosta. Yksi kiinnostavimmista aiheista oli Juhana Hämeen esittelemä Tulevaisuuden työryhmän loppuraportti, jonka esityksiä on mukana jo tämän vuoden toimintasuunnitelmassa. Ensi kesän talkookohteena olevaa Kiilopään Lapinkenttän kunnostamiseen tarvitaan talkoolaisia. Kutsu on toisaalla tässä lehdessä. Kaikille halukkaille riittää tekemistä, joten kämppäisäntämme odottaa ilmoittautumisia. Yhdessä tekemisestä meillä tunturilatulaisilla on vain hauskoja kokemuksia. Aina ajankohtainen asia liikkuessamme luonnossa ja majoittuessamme kämpille on se minkälaiset jäljet meistä jää. Pyrkimyksenä olisi, että autiotuvilla vain kuivat pilkkeet ja merkintä kämppäkir- jassa poisvievien suksenlatujen lisäksi kertoisivat meidän paikalla olleen. Viemme pois kaiken palamattoman jätteen, emme jätä uuniin foliopakkauksia, peltipurkkeja ulkohuussin taakse tai muovi- ja lasipulloja kämpän nurkkiin. Ne eivät luonnossa lisäänny eivätkä häviä. Rinkassa tai ahkiossa tuomamme jätteet kulkeutuvat pois samalla vaivalla kuin me ne olemme tuoneet. Sehän on sitä jokamiehen velvollisuutta. Omissa kämpissämme noudatamme samaa periaatetta: Minkä tuon - sen vien pois. On rumaa jättää jätteidemme keräily ja poisvienti toisten tehtäväksi, sillä joskus se on joka tapauksessa tehtävä. Jätelain mukaan jätteiden lajittelu on jo nyt pakollista. Kiinteistökohtaisia kaatopaikkoja ei saa olla. Kun Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kun- nat saavat tehtyä päätökset ja antavat yksityiskohtaiset ohjeet jätteiden lajittelumenetelmistä kuntiensa alueilla, kämpillämme asiat laitetaan vaadittuun kuntoon. Tällä hetkellä päätöksi ei ole tiedossa. Tunturilatu on Susi-Kiisan kautta osakkaana Utsjoen kunnan yhteismetsässä, joka omistaa kämpän Inarissa Muddusjärven länsirannalla, Terstojoen suussa. Tunturilatulaisilla on mahdollisuus vuokrata kämppää, johon mahtuu ainakin 6 henkilöä. Rannassa on erillinen sauna. Kämpälle johtavalla tiellä on lukossa oleva puomi. Vuokraamisesta ja avaimen hakemisesta on sovittava yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajan Olavi Aikion kanssa, puhelimet 016-677169 tai 040 8257610. Vuokra oli viime vuonna 10 / vrk / perhekunta. Ajo-ohje: Inarista 4-tietä pohjoiseen 3,4 km, vasemmalle Angelin tietä n. 14 km, oikealle koilliseen metsäautotietä n. 9 km. Kämpän sijainti on syytä varmistaa avaimen hakemisen yhteydessä. Tässä yksi mahdollisuus yöpymiseen vaelluksilla. Tunturilatulaisina muistamme kunnioittaa paikallisten asukkaiden oikeuksia, sillä me olemme vain käymässä tunturialueella. Kevätkokous ja kevätpäivät ovat huhtikuussa tuttuakin tutummassa tunturimaisemassa, Susikyrössä ja Vuontispirtillä. Tunturikerho Njalla on kutsunut meidät vieraakseen ja järjestää nautittavan viikonlopun. Meidän tarvitsee vain vastata kutsuun myönteisesti. Monet vaellusryhmät joko alkavat tai päättävät viikkonsa kevätpäiville. Toivotan jokaiselle rusketusta ja mielenvirkeyttä kevätauringosta. Susikyrössä tavataan Raimo SIRKKA SELISTETTÄ AJATELLEN Gertrud Back jätti ikuiset jäähyväiset 23. 12. 2002 Vaasassa Gertrud oli Tunturikerho Vihttan perustajajäsen. Retkikumppania muistaen ja kaivaten vihttalaiset. Guolasjärvi, siinä siintävi järvi tuo, jonka rannoilla kuljimme kerran. Kaarnikat, juolukat makeat nuo. Kauneimmat tunturit lumisin rintein, kosket niin mahtavat, putousten jyly, vastassa kukkaset hennot, varvut, värien loisto on kuvaamaton. Kuuntelen, katselen hiljaa vaelluskumppanis Pirkko Sirkan viimeisin retki, vaelluksista vaikein, uuvutti hänen voimansa loppuun Terhokodissa Helsingissä 31.1.2003. Sirkka oli syntynyt Tervakoskella 10.3.1925. Mietiskelen Sirkan elämää istuessani hänen vuoteensa vieressä Terhokodissa. On hiljaista - Sirkka nukkuu rauhallisesti hengittäen. Silitän hänen kättänsä ja ajattelen kuinka ahkerat nämä, nyt niin hennot ja voimattomat kädet ovat olleet. Kuinka paljon hyvää ja kaunista jälkeä ne ovatkaan saaneet aikaan. Jo viisikymmentäluvulla Sirkka sai ensikosketuksensa Lappiin. Siitä kipinästä ei hehku sammunut, vaikka seuraava retki Yrjö Metsälän johtamalle vaellukselle Parakselle tapahtuikin vasta vuonna 1964. Kipinästä syttyi roihu Lapin eräretkiä kohtaan vasta Sirkan liityttyä Kavtsiin ja Tunturilatuun vuonna 1973. Samana vuonna tunturiluuta heilui hänen kädessään monen muun tunturilatulaisen kanssa siivotessa Saariselän kämppiä ja ympäristöä. Tuolloin oli minullakin onni tulla tuntemaan tämä iloinen, valoisa, elämänmyönteinen ihminen. Sirkan ahkeruus ja kyky toimia eri tehtävissä huomattiin pian Kavtsissa. Niinpä hän saikin kerhon sihteerin tehtävät hoitaakseen jo vuona 1975. Sihteeriyden päätyttyä 1979 oli vuorossa jäsensihteerin tehtävät, jota pestiä kestikin vuoteen 2000 asti. Suuren työn Sirkka teki siirtäessään Kavtsin jäsentiedot käsikortistosta ATK-rekisteriin vuonna 1992. Myös susivaliokunnan sihteerin tehtävät olivat hänen hoidossaan vuosina 1983-1991. Kavtsin majapaikan, Kärrikaltion korjaus- ja rakennustalkoissa Sirkka oli täysin sydämin, touhukkaana viettämässä viikonloppujaan. Matkat talkoisiin taittui innokkaalta pyöräilijältä useimmiten pyörällä. Osallistumishalua ja tarmoa riitti myöskin Tunturiladun tapahtumiin ja talkoisiin. Eikä Sirkan toiminta pysähtynyt Tunturiladussa ja Kavtsissa toimimiseen, vaan hän viimevuosiin saakka toimi innokkaasti naisvoimistelijoissa. Asuntoyhtiönsä hallituksen jäsenenä hän istutti ja kasteli pihakukkia talon asukkaiden iloksi. Naapurin vanharouva sai säännöllisesti silmätipat Sirkan avustamana. Samoin sai lavealle tielle eksynyt naapurimies tomeran ohjauksen siirtyä kaidemmalle polulle. Sirkan luonteeseen ei kuulunut sanoa ei, kun häneltä pyydettiin palveluksia. Ennakkoluulottomasti ja rohkeasti hän otti asiat hoitaakseen. Niinpä Raimo vuonna 1997 sain Sirkasta oivan kaverin, kun aloimme hullulta kuullostavaan tehtävään; vetämään sauvakävelyitä Suomen Ladun organisoimana. Emme kumpikaan arvanneet, minkä liikuntainnostuksen kansalaisissa tuo liikuntamuoto sai aikaan. Luonto kukkineen, eläimet ja linnut olivat Sirkan ystäviä. Kotialueensa metsikössä oli linnuille ruokintapaikkoja, jonne hän vei säännöllisesti siemeniä. Hän oli innokas osallistuja kerhon järjestämillä luonto- ja linturetkillä. Tunturisuden arvon Sirkka sai vuonna 1974. Monista ansioistaan Tunturiladun toiminnassa hänet kutsuttiin ikäsudeksi vuonna 1983. Ennen lähtöäni Sirkan luota pois, hän pani kätensä poskelleni. Se oli hänen hyvästijättönsa. Viimeiselle vaellukselleen hän lähti rauhallisesti nukkuen, hänen hyvän ystävänsä, Railin valvoessa vuoteen vieressä, kun taivaan enkelit ottivat hänet huostaansa. Sirkan avoin, rehellinen, huumorintajuinen luonteensa keräsi hänen ympärilleen suuren ystäväjoukon Kavtsista, työympäristöstä, voimistelukerhosta ja kaikkialta, missä hän vaikutti. Me tulemme usein muistelemaan häntä. Hänen kuvansa tulee aina säilymään sydämissämme. Anja Rönnberg

3 Kavtsin kuulumiset Tervehdys taas täältä pääkaupunkiseudun kerhosta. Vesisateen vihmoessa ulkona ja sulattaessa pehmoista lumikerrosta kirjoitan näitä tammikuun lopun kuulumisia. Talviset maisemat, joista saimme muutaman päivän nauttia alkavat muistuttaa pian keväistä Etelä-Suomea. Sitten edellisten kerhokuulumisten ei Kavtsissa ole ehtinyt alkuvuodesta tapahtumaan mitään vallan erikoista. On ikään kuin vedetty henkeä juhlavuoden jälkeen. Kerhon eri toimikunnat, joita kerhotoimikunnan lisäksi tänä vuona on kaikkiaan kuusi, ovat aloittaneet toimintansa suunnittelun ja valmistelleet lähiajan tapahtumia. Vuoden retket, joita tänä vuonna Kavtsi järjestää useita, on jo nyt pitkälle suunniteltu. Lisää tietoa näistä saa mm. Väärtistä sekä tämän lehden retkipalstalta. Monipuolisten retkitapahtumien järjestäminen vaatii kerholta paljon, mutta vuoden alussa uusilla kavtsilaisilla vahvistettu retkitoimikunta on pystynyt saamaan hyvää jälkeä. Siitä on jo nähty merkkejä alkuvuodesta tehtyjen tapahtumien osallistujamäärissä. Mm. kerhon uutena toimintamuotona olleeseen lumikenkäilytapahtumaan osallistui parisenkymmentä kavtsilaista. Kerhollamme on ollut nettisivut jo usean vuoden aikana. Kiinnostavat ja hyvin hoidetut sivut ovat saaneet kiitosta monilta uusilta jäseniltä, jotka sivujen kautta ovat löytäneet tiensä Kavtsiin. Kiitos sivujen ylläpidosta kuuluu entiselle kerhomme varapuheenjohtaja Raimo Tuomiojalle, joka vuosikausia on vastannut sivujen ylläpidosta ja kehittämisestä. Mutta, kun hyvään on tottunut, haluaa aina parempaa. Niinpä Kavtsin uusi tiedotustoimikunta on rakentamassa uusia sivuja kerhollemme. Niistä tulee tietenkin entistä upeammat. Tuloksen näemme vielä tämän vuoden kuluessa. Osoite sivuillemme on: www.kolumbus.fi/ tunturikerho.kavtsi/ Tässä alku vuoden kuulumiset Kavtsista. Jorma Ovtsin kuulumisia Niinhän siinä kävi kuten toivoimmekin. Jälleen kerran onnistuimme joulumyyjäisissä erinomaisesti. Jäsenistömme oli ahkeroinut kaikenlaista kivaa myytävää ja niin menivät hienosti kaupaksi himmelit, ruisleivät, pajutyöt, kaarnikkamehut, lettupannut, tervastikut yms. Samoin arpojen myynti onnistui oikein hyvin olihan palkintona jo tuttuun tapaan upea joulusäkki. Kiitos kaikille tavalla tai toisella mukana olleelle ovtsilaiselle. Yhteistoimintamme naapu- Syyskokouksessa marraskuun lopulla, Lieksan Herranniemessä hiottiin alkaneen vuoden toiminnan suuntaviivoja. Perinteiset lajit ovat tietysti mukana, mutta uuttakin koetellaan. Kerhomme kevätkokous ulkoilupäivät pilkkikisa pidettiin Loma-Kolilla 22. 23. helmikuuta. Hiihtoretki Sodankylän Luostolla, Orresokan kämpällä 29. 3. 5. 4. Olemme vuokranneet kämpän, jossa petipaikkoja 14, kämpän luokka 3+ käpyä, siis ihan tasokas. Kimppakyyditys ja muonitus vanhan tavan mukaan. Projektia vetää Ensio, jolle ilmoittautumiset. Tunturiladun kevätpäiville 12. 13. 4. Susikyröön koko- rilatuyhdistysten kanssa on tänä vuonna jo alkanut Jyväskylän Ladun majapäivystyksen merkeissä ja jatkoa on luvassa ainakin syksyllä, jolloin suunnistamme Susi-Talakselle syysretkelle ja saamme todennäköisesti matkaseuraa Tikkakoskelta. Helmikuun kerhoillan ja kuvaillan jälkeen onkin taas kevätvuosikokouksen aika maaliskuun 4. päivä. Toivon mahdollisimman monen pääsevän kokoukseen mukaan päättämään vuoden 2002 asioista. Kumpen kuulumisia aa porukan Ensio. Toukokuulla 24. 25. päivinä Kevätretki Suomujärven poluille. Perinteinen retkemme yhdessä oktalaisten kanssa. Majaa pidämme Mäkikankaan kämpällä ja tapahtuman vetää Pentti Huikuri. Asiaan palataan seuraavassa kerhotiedotteessa. Erämessut kesäkuun 13. 15. päivinä Kolilla! Talkooväkeä tarvitaan kuten edellisvuosinakin. Varaa jo nyt allakkaasi talkoopäivä tai pari Erämessuille. Asiaa junailevat Esko ja Ensio, joten pirautahan osallistumisestasi. Samalla kutsutaan kaikki tunturilatulaiset Erämessuille ja tutustutaan osastoomme. Tervetuloa läheltä ja kaukaa, siskot ja veljet!! Heinäkuun viikolla 28 Kumpe järjestää korukivi- ja kullanhuuhdontakurssin Inarin Lapissa. Telttamajoitus, porukkamuonitus ja kimppakuljetus. Asiaan palataan tarkemmin seuraavassa kerhotiedotteessa. Elokuun viikolla 33 yritetään huiputtaa Halti. Projektia valmistelee Hukurin Pentin ja asiaan palataan tiedotteissamme ja tämän lehden palstoilla. Syyskuun viikolla 37 (6. 13. 9.) valloitetaan Susikiisan maisemat. Jokavuotinen ruskaretkemme toteutetaan tänä Huhtikuussa on sitten kovasti tapahtumia, joten tutkipa tiedotettamme ja tätä TLlehteä oikein tarkasti sillä nyt kannattaa lähteä hiihtelemään pohjoiseen vaikkapa heti kevätpäivien jatkoksi Pöyrisjärvelle. Syksyn susiaisiin on nyt sopiva hetki ruveta valmistautumaan ja ennenkaikkea kirjoittaa paperille tehdyistä vaelluksista ym tietoja käyttäen hyväksi Tunturiladun uutta opasta Minusta tulee tunturisusi. Jos jokin sääntöjen tulkinta tai joku muu asia askarruttaa mieltäsi niin älä kainostele kysyä. Muistathan myös, että susivaliokunnan suulliset keskustelut voi suorittaa valmiiksi hyvissä ajoin vaikkapa ennen anomuksen jättämistä. Terveisin Pauli vuonna Kiisalla. Matkaamme yhdessä Joensuun latulaisten kanssa kuten niin monesti ennenkin. Asiaan palataan. Lokakuussa 4. 5. päivinä kerätään hillot karpalot, todennäköisesti Patvinsuolta. Retken vetäjänä Ensio. Kerhomme syyskokous marraskuun 22. päivänä. Esko virittelee asiaa ja kerää ehdotuksia kokouspaikaksi, joten aiheeseen palataan tuonnempana. Tässäpä kerhomme oma toiminta pääpiirteissään AD 2003. Tämän lisäksi kokoamme porukat Tunturiladun ja Suomen Ladun vuotuisiin tapahtumiin. Näistä lähdöistä kuljetuksista ja vetäjistä tiedotetaan tulevissa jäsentiedotteissamme. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla... Siispä menoksi. Esko Tunturikerhojen kerhovastaavat 2003 OKTA (1) Kajaani (1964 uud. 21.9.1984) Pj. Liisa Haapalainen, Peltokatu 6 A 4, 88600 SOTKAMO, puh. 08-666 1932 Siht. Anja Mustonen, Erätie 20 as 15, 87200 KAJAANI, puh. 08-627 946 KUOKTE (2) Hyvinkää-Riihimäki (15.2.1967) Pj. Markku Salminen, Vuoritie 24, 04400 JÄRVENPÄÄ, puh. 09-291 9916, 040-548 4600 markku.a.salminen@jippii.fi Siht. Irma Löfman, Välenojankatu 4 C 21 05880 HYVINKÄÄ, puh. 019-437 210, 040-717 9130, irmalof@surfeu.fi KOLBMA (3) Tampere (27.5.1967) Pj. Timo Tulosmaa, Majakkakatu 3, 33410 TAMPERE, puh. 03-346 0084, 040-744 8323, timo.tulosmaa@sci.fi Siht. Sirkka-Liisa Jantunen, Nikinväylä 3 A1 33580 TAMPERE, puh. 03-362 0977, 040-771 0305, sirkka-liisa.jantunen@atagears.fi NJEALLJE (4) Pieksämäki-Mikkeli-Varkaus (16.1.1970) Pj. Lea Sarkeala, Pirtinranta 2 C, 78200 VAR- KAUS, puh. 017-556 5400, 0400-299 956 lea.sarkeala@tmileasarkeala.inet.fi Siht. Leila Auvinen, Alvarintie 7, 78300 VAR- KAUS, puh. 017-555 2297, 0400-177 748 VIHTTA (5) Vaasa (29.1.1970) Pj. Tapani Rajala, Lapuankatu 6 D 5, 65350 VAASA, puh. 06-315 4112, 050-330 8045 Siht. Kaija Mariapori, Keskuskatu 18, 65320 VAASA, puh. 06-315 3515, 050-5240 850 KUHTTA (6) Itäinen Helsinki (1971) Pj. Lotta Lehtonen, Kuusistonlinnantie 4 A 1, 00900 HELSINKI, puh. 040-511 4381 lotta.lehtonen@helsinki.fi Siht. Eeva-Mari Kivimäki, Hakaniemenkatu 11 A, 00530 HELSINKI, puh. 050-309 3584 TSIETSA (7) Iisalmi (5.3.1972) Pj. Urpo Häkkinen, Huuhkajantie 9, 71800 SIILINJÄRVI, puh. 017-462 1922, 050-565 9839, urpo.hakkinen@jippii.fi Siht. Hannu Katainen, Honkakatu 3 as 6, 74130 IISALMI, puh. 017-822 746, 0400-525 415, hannu.katainen@reppu.net KAVTSI (8) Helsinki (23.10.1972) Pj. Jorma Alapuranen, Vallikatu 5-7 A 4, 02650 ESPOO puh. 09-512 0378, 040-502 6151, jorma.alapuranen@luukku.com Siht. Juha Kelkka, Vanhaistentie 7 A 14 00420 HELSINKI, puh. 09-531 428, 050-528 4538, juha.kelkka@fi.abb.com OVTSI (9) Jyväskylä (28.9.1976) Pj. Pauli Hulkkonen, Ruokkeentie 324 40270 PALOKKA, puh. 014-311 0790, 0400-547 743, pauli.hulkkonen.001s @netposti.fi Siht. Ritva Loimio, Puistotori 6 as 16 40100 JYVÄSKYLÄ, puh. 014-615 282, 040-552 1037 LOGI (10) Turku (19.2.1978) Pj. Paavo Kramsu, Lauklähteenkatu 6 A 23 20740 TURKU, puh. 02-236 3369, 040-706 2764 Siht. Paula Jukala, Rätiälänkatu 20 C 24 20810 TURKU, puh. 02-251 7116, 0400-820 167 ALPPAS (11) Hämeenlinna (28.11.1984) Pj. Teuvo Heinonen, Nujulantie 3, 13300 HÄMEENLINNA, puh. 03-619 7359 Siht. Marja-Liisa Mäki, Torikatu 10 A 6 13100 HÄMEENLINNA, puh. 03-675 9061 KUMPE (12) Pohjois-Karjala (1985) Pj. Esko Saastamoinen, Pohjoistie 1 75530 NURMES, puh. 013-462 616, 0400-762 488 Siht. Ensio Hiltunen, Mäkilehdonkatu 7 75500 NURMES, puh. 013-480 935, 0400-241 998 KUOVZA (13) Kymenlaakso (1970) Pj. Veijo Taavitsainen, Suontaustankatu 13, 48720 KYMI, puh. 05-281 249 Siht. Sirkku Kanervio, Tornatorintie 13 as 25, 48100 KOTKA, puh. 040-554 6948 GEATKI (14) Satakunta Pj. Satu Ojala, Loimijoentie 817, 32700 HUITTINEN, puh. 02-566 654, 050-523 4844 satu.ojala@huittistensanomalehti.fi Siht. Pirkko Liuksiala, Huhkolantie 3 B 20, 32700 HUITTINEN, puh. 02-567 024 pirkko.liuksiala@huittinen.fi NJALLA (15) Tunturilappi (1.11.1997) Pj. Raija Palosaari, Valtatie 260, 99100 KIT- TILÄ, puh. 016-642 242, 040-595 2625 raija.palosaari@luukku.com Siht. Paula Naukkarinen, Valtatie 21, 99100 KITTILÄ, puh. 016-642 156, 040-846 2156

4 Tunturikerho Njeallje Vuodenvaihde 2002 2003 puheenjohtajan mietteitä. Joulu on taas takana se tuli vietettyä Kymenlaaksossa Pilkanmaan kylällä, josta sitten Tapanina siirryin ylhäiseen yksinäisyyteeni Kangaspeltoon ja tunsin tulleeni paratiisiin luonto oli pukenut ylleen valkoisen juhlahunnun, jota valaisin kynttilöin ja lyhdyin ymmärsin hyvin miksi Pietarista tullaan vuoden vaihdetta viettämään Suomen maaseudulle.! Uuden vuoden aattona mietin lähtisinkö ihmisten ilmoille vuotta vaihtamaan katsoin parhaaksi ottaa sen vastaan maalla tähtiä katsellen. Aattona Taatakin toivotti lankoja pitkin hyvää uutta vuotta kiitos Mikkeliin Kylliäisille mukavasta yllätyksestä. Tänään 2.1. olen edelleen maalla näkemättä yhtään ihmistä tai autoa sitten Tapanin, kun tulin tänne. Yve-koirani on melkein kun ihminen kuuntelee sujuvasti mitä sanon eikä pane koskaan hanttiin paitsi, kun otan ahkion esiin ja lähden hakemaan puita tai vettä mitähän pahaa se ahkio on tehnyt, kun aina pitää sitä kurittaa!! Näillä pakkasilla liikunnan tarpeen täyttää hyötyliikunta puiden ja veden haun muodossa olen huomannut, että aika vähällä vedellä tulee toimeen!! Pakkanen paukkuu nurkissa radiossa sanottiin tänään, että ilmassa on jääsumua ja ilma on todella kylmää pakkasta täällä Kangaspellossa oli puolenpäivän aikaan 30,4 astetta vanhan lämpöä vuskaavan ikkunan takana. Yve-koiranikaan ei juuri nauti pakkassäästä, kun lasken sitä ovesta ulos katsoo se kysyvästi silmiini onko pakko mennä en voi auttaa - pikakäynti pihan perälle on pakollinen. Joulun jälkeisenä lauantaina se sitten tapahtui mitä olin odottanutkin vesi loppui kaivosta olin siihen varautunut tekemällä avannon, joten siirtyminen kantoveteen ei ollut aivan mahdoton juttu toivon vaan hartaasti, että karjallisissa taloissa naapuristossa riittäisi vesi kaivoissa ja kulkisi putkia pitkin taloon ja ennen kaikkea karjasuojiin. Sydämellinen kiitokseni Teille kaikille, jotka niin lämpimästi olette minua muistaneet joulun- ja vuodenvaihteen aikana sekä pitkin vuotta Teidän kanssanne on mukava aloittaa taas tämä vuosi 2003. Ja sitten vuoteen 2003 sekä tulevaan toimintaan Vuoden ensimmäinen kokous oli Pieksämäellä, jossa oli paikalla peräti yli 40 henkeä - kiva. Esko tyttöineen hoiti hienosti yllätys suuren joukon kahvituksen, joka pakkasta ja pyryä uhmaten olivat lähteneet Partaharjulle kokoukseen. Kokouksessa kävimme läpi vuoden tulevaa toimintaa. Viime lauantaina meillä oli Anttolassa liikuntailtapäivä,. jonka Maija ja Kari olivat ohjelmoineet kiitos Teille. Kokoonnuimme lauantaina Tiinan retkituvalle, jossa ensin kuuntelimme teoriapuolen lumikenkäkävelystä ja sitten metsään niitä kokeilemaan mukavaa hommaa, jossa ei ilmeisesti ole ikärajaa eli suomennettuna tarkoittaa sitä, että se sopii kaikenikäisille, kun vaan jalka nousee ja jaloissa on tarpeeksi pituutta riippuen tietysti hangen paksuudesta. Kalliiksi tulee tällaiset retket kerholle päätimme nimittäin hankkia kerholle parit sellaiset, joita kerholaiset voivat sitten lainata (tähän tietenkin tarvitsemme vielä kokouksen päätöksen). Toisten kävellessä lumikengillä osa kerholaisista hoiti liikuntapuolen kävellen osa hiihtäen. Raution Pentti oli kasannut mukaansa suksien hoitovälineet ja opetti suksien voitelua kertoi ja näytti uusia hienouksia sekä voiteli muutamien onnellisten sukset kuntoon alusta loppuun kiitos Pentti. Ulkoilun jälkeen siirryimme hyvin ansaitulle hirvikeitolle ja kahville se kyllä maistui. Keiton ja kahvin lomassa kävimme läpi lähitulevaisuuden toimintaa, joista muutamista alla tietoja. - kevätkokousaika 8.3.2003 klo 12.00 paikka Varkaus pääkirjaston kokoustila, johon käynti Euromarketin parkkipaikanpuoleisesta päästä (Kulttuuritoimiston ovesta). - hiihtoretki Saariselälle 15.3.2003 lähtö Mikkelistä klo 05.00. Linja-autoon mahtuu vielä mukaan, jos joku on menossa siihen suuntaan otappa yhteyttä Kari Loponen puh.0400575670 tai Lea Sarkeala 0400299956. - tilastolomake vuoden lopussa sihteeri tarvitsee erilaisia tietoja tilastoihin (vaellukset, osallistumiset erilaisiin tilaisuuksiin yms.) kerääthän tietosi talteen, vaikka omaan kalenteriin ja siirrät ne sitten tilastokorttiin, joka on tarkoitus jakaa Teille seuraavassa kokouksessa ja joka kerätään pois vuoden viimeisessä kokouksessa. Lomakkeen palauttaneiden kesken arvotaan yllätyspalkinto. Suomi Meloo 2003, jos olet kiinnostunut lähtemään huoltojoukkoihin kerro siitä kevätkokouksessa. Muistathan ilmoittaa muuttuneet osoite- ja puhelintiedot sihteeri Leila Auviselle 017 555 2297. Talven selkä on taittunut ulkona liikkumisen paras aika koittaa nauttikaamme siitä! Ulkoiluterveisin Lea Johtokunta, toimihenkilöt ja toimikunnat Raimo Pahkala, puheenjohtaja, Okta, Honkakatu 10, 87100 KAJAANI, (08) 637 009, 040 839 6638 raimo.pahkala@nic.fi Sirpa Alapuranen,varapuheenjohtaja, kerhoasiainhoitaja, Kavtsi, Vallikatu 5 7 A 4, 02600 ESPOO, (09) 512 0378, 040 860 5148, sirpa.alapuranen@luukku.com Paavo Kramsu, Logi, Lauklähteenkatu 6 A 23, 20740 TURKU, (02) 469 8449, 040 706 2764 Ritva Loimio, Ovtsi, Puistotori 6 as 16, 40100 JYVÄSKYLÄ, (014) 615 282, 040 552 1037 Marja-Liisa Mäki, taloudenhoitaja, Alppas, Torikatu 10 as 6, 13100 HÄMEENLINNA, (03) 675 9061, marja-liisa.maki@fortum.com Esko Sepponen, Njeallje, Sammalkuja 8, 76120 PIEKSÄMÄKI, (015) 482 941, 0400 155 950, esko.sepponen@suomi24.fi Markku Salminen, Kuokte, Vuoritie 24, 04400 JÄRVENPÄÄ, (09) 291 9916 k, (09) 2719 2458 t, 040 548 4600, markku.a.salminen@jippii.fi, Hanna Sinilehto, Kolbma, Männiköntie 5 B 20, 05830 HYVINKÄÄ, 040 747 7479, hanna-mari.sinilehto@vtt.fi, Veijo Taavitsainen, Kuovza, Suontaustankatu 13, 48720 KYMI, (05) 281 249, 020 450 5006, veijo.taavitsainen@andritz.com Toimihenkilöt Riitta Gerlin, sihteeri, Kavtsi, Maria Jotunin tie 10 E 52, 00400 HELSINKI, 040 707 4598, iitu.gerlin@kolumbus.fi Satu Ojala, toimitussihteeri, Geatki, Karpintie 13, 32700 HUITTINEN, (02) 560 1085 t 050 523 4844, satu.ojala@huittistensanomalehti.fi Pirjo Sinilehto, jäsensihteeri, Kolbma, Veisunkatu 14 as 5, 33820 TAMPERE, (03) 266 2592 k, 040 763 1109, pirjsini@saunalahti.fi Toimikunnat Julkaisutoimikunta Satu Ojala (pj), Riitta Gerlin, Juhana Häme, Raimo Pahkala ja Anne Toivonen Järjestötoimikunta Paula Jukala (pj), Antti Pulliainen ja Pirkko Westerqård Koulutustoimikunta Marita Maula (pj), Jorma Alapuranen, Hanna Sinilehto ja Esa Tervonen Kämppätoimikunta Seppo Björkengren (pj), Unto Flinkman, Tuure Hakkarainen, Tapani Oksanen, Raimo Rautjärvi ja Lea Sarkeala Nuorisotoimikunta Jouni Lehtinen (pj), Paavo Kramsu ja Raija Palosaari Retkitoimikunta Markku Salminen (pj), Lassi Lindell, Esko Sepponen ja Esa Säde Saamelaistoimikunta Ritva Loimio (pj), Liisa Haapalainen, Juhana Häme ja Seija Ålander Susivaliokunta Jorma Alapuranen (pj), Terttu Civil, Pauli Hulkkonen, Marita Maula, Matti Reittamo ja Veijo Taavitsainen Työvaliokunta Raimo Pahkala (pj), Sirpa Alapuranen, Riitta Gerlin ja Marja-Liisa Mäki. Tilintarkastajat Vappu Hietala ja Lasse Luoto

5 Kolbman kuulumisia Olipa pirpsakka alku vuodelle 2003. Kun nimittäin Kolbman Kaamoshiihtäjät hiihtivät Akumajalle. Mittari näytti 34 C, kun uuden vuoden alla saavuttiin majalle johtavan kelkkauran päähän iltahämärissä. Kämpällä lämpötila oli sama ulkona ja sisällä. 100 m2 kämppä varustuksineen oli huippuluokkaa, mutta kylmä. KYLMÄ. Puita kului ja paljon tuon viikon aikana. Vasta tiistaina, uudenvuoden aattoiltana, tuvassa alkoi juuri ja juuri tarkenemaan ilman untuvatakkia. Tuli mieleen, että oltiinkohan kesäkäyttöön tarkoitetussa majassa. Sinänsä hauska juttu oli se, luulimme olevam- me kylmimmässä osassa Suomea, mutta Utsjoki oli uudenvuodenpäivänä lämpimin paikka koko Suomessa 10 º C. Kotona Tampereella oli samaan aikaan -29ºC!. Vuoden alussa Kolbma käynnistää viisiosaisen Susikoulun, josta enemmän toisaalla lehdessä. Kolbman Talvipäivät, Pirkan Hiihdon huolto, Keväthiihtoviikko ja Lehtisen Jounin Base Camp Halti ovat lumikelien tapahtumia. Toukokuussa käydään tarkastamassa Maanmittaustoimiston uudet ja vanhat kartat, siivotaan Velaatan kodan nurkat Akujärven kämppä talviasussa. kesää varten ja käydään kylässä logilaisten Koiramäen kylässä. Toukokuun lopussa kävellään taas Pälkäneeltä Tampereelle otsikolla Kostian kävely. Tulkaa mukaan muutkin, se on tosi kaunis reitti järvimaisemineen ja näkötorneineen. 35 km. Kesän huipputapahtuma on heinäkuun lopussa pohjoiseen Ruotsiin suuntautuva Sarekin kansallispuiston vaellusviikko. Siellä voi tehdä Susivaelluksia ja muita vaelluksia. Kerhon puolella tavoitteena on saada kerhotoimikunnan ympärille uusia kasvoja perustamalla pieniä jaoksia eri asioita hoitelemaan, toimintamuistiota koetetaan kehittää ja jäsenistön laventamisen suhteen suunnataan katseita Tampereen lisäksi myös ympäröivään maakuntaan. Jantunen Revontulet olivat mahtavat. Kolbma laittoi vuoden 2002 toimintakertomuksensa sekä diashow-ohjelman kuvina CD-levylle. Levyllä n. 250 kuvaa vuoden tapahtumista Käsivarren hiihtovaelluksesta Karoliinimarssin, Zermattin vaellusviikon ja Koskelankorkeen kautta Utön marrasretkeen. Kolbman sihteeri Siru Jantunen esittelee uusimuotoista toimintakertomusta. Jälleen on touhukas toimintavuosi jätetty taa ja uusi, jo kahdeskymmeneskuudes on alkanut. Syyskokouksessamme kerhon puheenjohtajaksi äänestettiin Paavo Kramsu. Kiitimme tehtävästä luopumaan joutunutta Kalevi Kanervaa ansiokkaasta toiminnasta menneen toimintakauden aikana ja myös alkaneen juhlavuoden valmisteluista. Login kuulumisia Vahvoin ottein on uusi puheenjohtajamme Paavo jatkanut siitä, mihin Kalevi asiat jätti. Ja niinhän kunnon päällikön tuleekin toimia, perinteitä unohtamatta ja kokeneeseen johtokuntaan tukeutuen. Sitten katsaus tuleviin tapahtumiin. Tämän lehden ilmestyttyä on jo koettu monenlaista kuluvan toimintakauden puuhaa. On muun muassa hyökätty Turun Linnaan, hiihtäen etsitty korpia Koirasaaren maisemista, vietetty nostalginen Login 25-vuotissynttäri-ilta Maarian Pappilassa. Maaliskuun ensimmäiseen viikonvaihteeseen sijoittuu perinteinen Mynälahden hiihto, josta tietää Pekka Laine puh. 0400 793 743. Naisten ja miesten ulkoiluviikonloppua vietetään 14. 16. maaliskuuta Koirasaaren maisemissa. Yhteyshenkilöt Pentti Yli-Kuivila puh. 0400 510 833 ja Seija Mäkipää 040 7684 175. Login hiihtoviikko Susi-Kiisalla 4. 13. 4. Bussin reitti Turku Huittinen Tampere Vaasa Susikyrö Inari Kiisa. Reitin varrelta pääsee mukaan. Yhteyshenkilö Kalevi Kanerva puh. 040 7331 765. Sunnuntaina 27. 4. käydään Kaitsu Appelblomin opastuksella linturetkellä Mietoistenlahdella. Yhteyshenkilö Paavo Kramsu puh. 040 7062 764. Toukokuun 16. 18. päivinä kummikerho Kolbma viihtyy vieraanamme Koirasaaren maisemissa. Esitellään Kuhankuonon retkeilyreitistöä, saunotaan ja pistäydytään Luontokabinetissa. Kysele Paavo Kramsulta puh. 040 7062 764. Toukokuun lopussa 28. 5. 1. 6. toteutuu Helapyöräily Vaasan lähiympäristöön Vihttan järjestämänä. Yhteyshenkilöt Kalevi Kanerva puh. 040 7331 765 ja Tapani Rajala puh. 050 3308 045. Kesäkuun puolivälissä 14. 15. päivinä pyrimme toteuttamaan Korppooseen suuntautuvan kirkkovenesoudun. Tiedustele Pekka Kalliolta puh. 050 5272 796 tai Kalevi Kanervalta puh. 040 733 1765. Kesäkuun 27. 29. päivinä mennään Suomen Ladun leiripäiville, otetaan haaste vastaan ja osallistutaan runsain joukoin Utin varuskunta-alueella järjestettävään tapahtumaan. Yhteyshenkilönä Paavo Kramsu puh. 040 7062 764. Heinä-elokuussa 25. 7. 3. 8. tehdään Login kesävaellus Rastegaissan maisemiin Norjan tunturialueelle. Bussilla mennään Tampereen Vaasan kautta ja matkan varrelta pääsevät halukkaat mukaan. Tiedustele Kalevi Kanervalta puh. 040 733 1765. Elokuun 15. 17. päivinä ollaan mukana Tunturiladun kesäpäivillä partiolaisten majalla Rajamäen Kiljavalla. Yhteyshenkilö Paavo Kramsu puh. 040 7062 764. Syyskuun 5. 14. päivin olemme ruskamatkalla Lemmenjoella. Lokakuussa olemme isäntinä Tunturiladun syyskokouksen ja susiaisten järjestäjinä. Edellä präntätty ohjelma on avoin kaikille tunturilatulaisille. Oma väkemme tavaa tarkemmat tiedot Aviisasta, mutta valtakunnan muu retkeilyväki toivottavasti tyydyttää tiedonjanonsa soittelemalla mainituille yhteyshenkilöille. Tervetuloa mukaamme oikein pilvin pimein. Palataan kuulumisiin syssymmällä. Unna-Pentti. Tervehdys Satakunnasta! Talvi se on tullut meillekin ja eilen illalla töistä kotiin mennessäni hämmästelin, kun kotini viereiselle pellolle oli tehty latu. Viime talvena siihen ajettiin kerran kelkalla urat, mutta jo seuraavan päivän leuto tuulahdus vei urat mennessään. Nyt voisi päästä ihan kotiovelta ladulle, mikä on meillä todella harvinaista herkkua. Kunhan vain flunssa hellittää otteestaan, kaivan peltoset esiin. Vieressä virtaava Loimijoki on saanut vahvan jäävaipan ja sen päällä on lunta sen verran, että sielläkin voisi hiihtää. Meiltä on pyydetty talvisten Lapin hiihtomatkojen tueksi yhteisiä hiihtoiltapäiviä kotiladuilla. Niitä on järjestetty nyt jo muutaman kerran ja viime pyhänä turhan harvalukuinen joukko hiihteli pitkin Kokemäenjoen jäätä Puurijärven-Isosuon kansallispuiston tuntumaan. Vuolas virta on peittynyt paksuun vaippaan ja on houkutellut jäälle väkeä niin suksin kuin autoillakin. Jokijäätä pitkin hiihtely sopii tasamaan ystäville, ei ole laaksoa ei kukkulaa, jonne laskea tai kavuta. Maaliskuun puolivälissä ohjelmaamme on lisätty viikonloppuretki Kriivarin porotilalle Kokemäelle. Tätä on puuhattu sen vuoksi, että talvivaellukselle lähtevät ensikertalaiset pääsevät testaamaan varusteitaan, kokeilemaan nukkumista talviyönä teltassa ja myös sitä, miten ahkio seuraa vetäjäänsä ladulla. Retkelle voivat tulla mukaan kaikki asiasta kiinnostuneet. Jos olosuhteet pettävät tai varusteet ovat epäsopivat, pääsee reissulta helpommin pois sisätiloihin kuin hiihtovaellukselta. Pääsiäisen alla porukkamme suuntaa kulkunsa kohti Pallasta, jonne tehdään poroisäntä Juhanin johdolla ensimmäinen hiihtovaellus. Kovin naisvoittoisessa seurassa Juhani pääsee matkaan, mutta onpa naisvaeltajien joukossa myös oma perhe. Hiihtovaeltajamme lähtevät matkaan yhdessä logilaisten kanssa, joten matkan aikana osallistutaan myös Tunturiladun kevätpäiville. Pääsiäisviikolla lähtee sitten bussilastillinen hiihtäjiä kohti Lappia. Tukikohdaksi on muodostunut jo usean vuoden aikana hyväksi havaittu Saarenputaan entinen koulu Kolarissa, josta sitten päivittäin ajetaan joko Ylläkselle tai Leville. Pääsiäisryhmämme laskettelee ja hiihtelee päivän, ja kun illalla saavutaan takaisin majapaikkaan, odottavat siellä sekä ruoka että lämmin sauna. Leppoisaa yhdessäeloa kaikin puolin. Tähän ryhmään otamme väkeä mukaan bussimatkan varrelta. Bussimme kaartaa Huittisista Poriin ja jatkaa sieltä rantatietä pitkin Vaasaan ja edelleen Kolariin. Soitelkaa Leenalle, yhteystiedot löydätte tästä lehdestä, jos haluatte tulla mukaan. Sujuvia hiihtokelejä toivottaa Satu

6 30-vuotias Kavtsi juhli komeasti Helsingin Malmilla, modernin lähiön kainalossa, on vanha tunnelmallinen vapaapalokunnan talo, Villa Solhem Aurinkokoti. Sinne kokoontui lumisena marraskuun lopun sunnuntaina niin paljon kavtsilaisia kuin tupaan mahtui, pitkälti toista sataa. Suurin tunturikerhomme vietti joukolla 30-vuotisjuhliaan. Kavtsin perustajajäseniä oli mukana juhlassa puoli pöydällistä, mukana myös Tunturiladun perustajajäsen Unto Pöntinen. Nuorin osanottaja, Topi Tervonen, oli vielä varttuneessa vauvaiässä mutta jo monessa kavtsilaisessa liemessä keitetty. Tunturiladun pukuperinteen ansiosta juhlijat muodostivat näyttävän joukon: kaikki, jotka suinkin kykenivät, olivat sonnustautuneet kansallispukuun. Pukuvalikoima ulottui puheenjohtaja Jorma Alapurasen Ylitornion puvusta etelärannikolle ja luovutettuun Karjalaan asti. Saamelaispukuja edusti tällä kertaa yksinään Brita Saloriutan pitkäaikainen ystävä, Aslak-nukke, jonka tämä kaikkien yllätykseksi ja liikutukseksi luovutti lahjanaan Kavtsin hoitoon. Joikua ja jumppakeppejä Brita antoi meille toisenkin arvokkaan lahjan: Matti Reittamon avustuksella hän esitti juhlakansalle Tunturisuden joiun, susien oman tunnuslaulun, joka ennen kuului Tunturiladun tilaisuuksien vakiolauluihin mutta on nyt jäänyt niin pahoin unholaan, että vain harvat sen sävelen enää muistavat sanat on kyllä silloin tällöin painettu Tunturiladun julkaisuihin. Matti Reittamo lupasi nuotintaa tuon omaleimaiseen perinteeseemme kuuluvan sävelmän, jota toivon mukaan alamme vastedes taas laulaa yhteisissä tilaisuuksissamme. On vähän makuasia, sanommeko Tunturisuden joikua lauluksi vai joiuksi. Sävelmä on joikumainen, mutta kyllä se meidän lantalaisten esittämänä on pikemminkin laulu. Muista päivänsankarin saamista arvolahjoista mainittakoon erityisesti Suomen Ladun lahjoittama nippu jumppakeppejä. Kuten mukana olleet muistavat, Suomen Latu lahjoitti Kavtsille kerhon 25-vuotisjuhlan kunniaksi kävelysauvat. Se oli enne sauvakävelyn valtavasta, villityksenomaisesta läpimurrosta, johon kavtsilaisilla kävelylenkkien vetäjillä on ollut oma osuutensa. Oliko tämä lahja nyt vuorostaan enne keppijumpan vastaavanlaisesta leviämisestä kautta maan? Saammepa nähdä. Myös Tunturiladun perustajajäsen Unto Pöntinen skoolasi juhlivalle kerholleen. Lapin kaarnikkamehumalja 30-vuotiaan kahdeksannen tunturikerhon kunniaksi. Ei Saanalla vaan Saanassa Kun palokunnantalolla oltiin, oli ohjelmakin sopivasti iltamahenkistä. Kaikki esitykset hoituivat Kavtsin perinteen mukaisesti kerholaisten omin voimin. Musiikista vastasivat omat musikanttimme, joita on usein kuultu ja nähty Tunturiladunkin tilaisuuksissa. Kerhoemäntä Marjatta Varis puolestaan esitti parhaaseen savolaistyyliin Kalle Väänäsen mehevän murrerunon Saanassa (ei tarkoita tunnettua tunturia vaan saunaa savon kielellä). Ja kansallispuvuille saatiin sellaistakin käyttöä, että vahvistettu kerhotoimikunta esitti sikermän kansantanhuja, kuten iltamiin hyvin sopii. Havainnollinen esitelmä Saamen kansaa juhlassa edusti Aslak, jonka Brita Saloriutta haikein sydämin luovutti puheenjohtaja Jorma Alapurasen hellään huomaan. Vasemmalla hymyilee kerhoemäntä Marjatta Varis. Pääohjelmanumero oli juhlaesitelmä. Johannes Brotherus käveli korokkeelle kaarnikkamehulasi kourassaan, istahti katederiin ja ilmoitti juhlaesitelmänsä nimeksi Retkeily eilen, tänään ja huomenna. Koska esitelmöitsijä oli ottanut istuma-asennon ja esitelmän otsikko oli erinomaisen laajaulotteinen, varustauduttiin kuulemaan pitkää ja seikkaperäistä esitystä. Olihan se laaja ja seikkaperäinen esitys tarkastelun aikajänne ulottui kerhon 30-vuotisjuhlan kunniaksi kolme vuosikymmentä taaksepäin eli 1970-luvulle sekä yhtä paljon eteenpäin eli 2030-luvulle. Kuivakkaaksi esitelmää ei pääse sanomaan. Siitä vastasivat sekä Ripsi Leppälän kirjoittama teksti että ilmielävät näytteet eri aikakausien retkeilijöistä. Näytteenä kolmen vuosikymmenen takaisista leveäharteisista, vahvaraajaisista retkeilijöistä tarpoi esiin Kösä Lamminjoki selässään ajalle tyypillinen 30 40 kilon rinkka ja jalassa kumisaappaat. Eritellessään tuon ajan retkeilyvarusteiden ominaisuuksia esitelmöitsijä totesi muun muassa, että retkeilijä oli kuivalla kelillä kuiva ja märällä märkä. Tietojen ja taitojen todettiin ennen vanhaan välittyneen retkeilijältä toiselle suusta korvaan -menetelmällä. Opetteluvaiheen töppöilyistä kertovat jutut olivat meheviä ja hurjia. Puolikuivat nykyretkeilijät Näyte nykyajan pitkäraajaisesta retkeilijästä 20 25 kilon rosnarinkkoineen oli Esa Tervonen. Goretexiin pukeutuneiden nykyretkeilijöiden esitelmöitsijä totesi olevan puolikuivia joka kelillä. Retkeilyä opiskellaan teoreettisesti kirjoista ja mm. Kavtsin järjestämillä kursseilla. Siksi osa oppimisvaiheen uunoiluista kertovista jutuista lienee keksittyjä. Ihonmyötäiseen tulevaisuuden retkeilypukuun sonnustautuneesta retkeilijästä oli näytteenä Kati Karjalainen. Asu on hengittävä, vedenpitävä ja UVsäteitä läpäisevä, joten retkeilijä pysyy kuivana ilman erillisia sadevaatteita ja saa talviretkelläkin kauniin rusketuksen koko vartalolle. Yli 12,5 kilon rinkkaa ei 30 vuoden päästä enää suositella. Retkeilytaidot opetellaan simulaattorissa. Tämän kirjoittajalla ja luultavasti muutamalla muullakin on tallessa esitelmän koko käsikirjoitus. Tarkistetaan 30 vuoden kuluttua Kavtsin 60-vuotisjuhlissa, miten hyvin tässä mainitut ja muut juhlaesitelmän ennustukset ovat käyneet toteen! Teksti ja kuvat: Juhana Häme Kerhon omia musikantteja vauhdissa. Ripsi Leppälä, Pauli Aaltonen ja Matti Reittamo. Esitelmöitsijä Johannes Brotherus ja näytekappaleet: Kösä Lamminjoki pakkeineen ja kumisaappaineen, Esa Tervonen Trangioineen ja vaelluskenkineen sekä Kati Karjalainen mielialalaastareineen, lämmitettävine pukuineen ja itselämpiävine retkimuonineen.

7 Saamelaisaiheisia valokuvia kaivataan tutkimukseen Olen tekemässä Jyväskylän yliopiston etnologian laitoksella kulttuuriantropologian tieteenalaan kuuluvaa tutkimusta lapinmatkailijoiden saamelaisia ja saamelaisuutta käsittelevistä valokuvista. Nyt pyytäisinkin Teitä, arvon Tunturilatu lehden lukijat, lähettämään minulle arkistoistanne ja albumeistanne löytyviä saamelaisaiheisia valokuvia. Tutkimukseen halutaan valokuvia aina 1950-luvulta tähän päivään. Valokuvat voivat koskea mitä tahansa saamelaisuuteen liittyvää aihetta: ihmisiä, asuja, kuvaajan ja saamelaisten kohtaamisia eräretkillä, turistikohteita, asumuksia (muinaiset ja nykyiset), poronhoitoa, juhlia, koruja, taiteita, pyhiä paikkoja (tunturit, seidat, kirkot ym.) Lapinkenttä kutsuu Tunturilatulaisten yksi ensi kesän talkookohteista on Kiilopään Lapinkentän kunnostaminen ja uudistaminen. Talkoot aloitetaan maanantaina 2.6.2003 Kiilopäällä. Mukaan tarvitaan sekä kirveen ja sahan käyttäjiä että turpeen asettelijoita ja muita toimeliaita talkoolaisia. Majoitus ja ruoka on talon puolesta. Ilmoittautumiset Seppo Björkengrenille 12.5.2003 mennessä puhelin 015-420083 Johtokunta jne. Olisi myös mukava, jos kuvia lähettävät voisivat liittää kunkin kuvan yhteyteen pienen selvityksen siitä missä, milloin ja miksi kuva on otettu. Olen myös laajemminkin kiinnostunut kuviin liittyvistä tarinoista ja otan niitä mielihyvin vastaan. Kaikki kuvat palautetaan lähettäjille. Kuvia käsitellään niitä vahingoittamatta ja täysin luottamuksellisesti. Mikäli joitain kuvia aiotaan käyttää mahdollisissa tutkimusjulkaisuissa, asiasta neuvotellaan aina ensin kuvien omistajien kanssa. Kaikille yhteyttä ottaneille lähetetään ilmaiskuori, jolla diat, negatiivit tai paperikuvat voi lähettää minulle. Kuvia voi lähettää myös digitaalisessa Haaste Filmikonttori on ilmoittanut, että huhtikuuksi suunniteltu elokuvan teko Susi- Kiisalla ei toteudu tänä talvena. Vasta kesäkuussa kämppäämme tarvitaan elokuvan muodossa kaikki kuvatiedosto-muodot käyvät. Muistattehan ottaessanne yhteyttä kirjeitse tai sähköpostitse liittää viestiin yhteystietonne (ainakin osoite ja puhelinnumero). Hyvää kevättä kaikille Tunturiladun lukijoille toivottaen ja yhteydenottojanne odottaen Miikka Pyykkönen/ Jyväskylän yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos PL 35 (MAB) 40014 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Puh: 014 260 3636 (klo 8-17) Sähköposti: miipyyk@cc.jyu.fi Yhdistyksemme johtokunta haastaa viime vuotiseen tapaan jokaisen kerhon osallistumaan Suomen Ladun leiripäivien vaelluskilpailuun Utissa 28.6.2003. Joukkueessa on kolme jäsentä, sekä miehiä että naisia. Aikaisempien vuosien hyvät sijoitukset ja voitot antavat pontta osallistua kisaan mahdollisimman monella joukkueella. Monet kerhot ovat olleet mukana useammalla kuin yhdellä joukkueella. Ilmoittautuessa merkitkää joukkueen nimi muodossa: esim TUNTURILATU / OKTA Kisassa on yleensä hauska leppoisa tunnelma, ainakin meillä tunturilatulaisilla. Pidetään pipo löysällä ja nautitaan. Raimo Filmausta Susi-Kiisalla kohtausten kuvaamiseen, joten Susi-Kiisa on talvella jäsenten vapaasti käytettävissä, mutta kesäkuussa on rajoituksia kämpän käytössä. Johtokunta Njealljen noviisina Vaikka hiihtokausi on parhaimmillaan, ja tunturilatulaiset sivakoivat innokkaina, palaavat ajatukseni edelliseen syksyyn. Viesti: Kiinnostaisiko patikointi Pallaksella? oli minulle alkusysäys tähän savolaiseen tunturikerhoon. Monet Lapin hiihtokeskukset olivat vuosien mittaan tulleet tutuiksi oman perheen lomamatkoilla, mutta nyt olisi tilaisuus päästä Njealljen vieraana ruskamatkalle Susikyröön. Ujona, arkana ja hiljaisena mietitytti, miten pärjään minulle outojen, kokeneiden lapinkävijöiden seurassa. Minä kaupunkilainen, lentokonematkustaja, hotellitasoisen majoituksen vaatija lähtisin bussilla, yhteismajoituksen kämppään, jossa ei ole sähköjä, suihkuja eikä kaakelivessaa. Kuntokin oli rapistunut päiväkävelytasolle. Mutta tässä oli ainakin yksi mahdollisuus erakoitumisen estämiseksi. Niinpä elokuun viimeisenä päivänä Njealljen bussi odotti retkivierastaan Kuopiossa. Tunturilatulaisten jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija: Tunturilatu ry Päätoimittaja: Raimo Pahkala Honkakatu 10, 87100 KAJAANI puh. 08 637 009, 040 839 6638 raimo.pahkala@nic.fi Toimitussihteeri: Satu Ojala, Huittisten Sanomalehti Oy, Pl 36, 32701 HUITTINEN pt. 02 5601 085, pk 02 566 654 sähköposti: satu.ojala@huittistensanomalehti.fi Julkaisutoimikunta: Raimo Pahkala, Anne Toivonen, Juhana Häme, Riitta Gerlin, Satu Ojala (pj) Iloiset tervehdykset, kädenojennukset ja esittelyt bussin kupeella hälvensivät jo heti arkuuttani. Miten tutulta tuntuikaan hyvvee päevee ja tervetulloo. Tunsin tulleeni omieni joukkoon yli 40 vuoden siirtolaisuuden jälkeen. Njealljen syysretkestä puheenjohtajamme Lea on jo kirjoittanutkin numerossa 3/2002, joten siitä ei sen enempää. Ennen kuin purkauduimme bussista Susikyrön pihalle, olin päättänyt pyrkiä Njealljeen. Huolestuttavaa oli mahdolliset pääsyvaatimukset. Montako huippua? Öitä laavulla? Pitkätkö vaellukset? Helenalla ja Leilalla oli tupasuden prenikka rinnassa, joten uumoilin ainakin sellaiseksi pääseväni, mutta siihenkin susilajiin oli vaatimustaso, joka jäi vielä tuntemattomaksi. Keksimättä parempia sanoja lainaan Lean jutusta: Yhteiset retket, ilta- ja aamuhetket, naurut, itkut, ja laulut sitä kaikkea mahtui ikimuistoiseen Susikyrön viikkoon. Kiitokseni kaikille njealljelaisille ystävällisyydestä, kannustuksesta, rohkaisusta ja kerhoon ottamisesta. Tapaamiset halauksineen ja uusine ystävineen pitävät mielen reippaana ja kenties kerhonkin. On upeata olla Njealljen noviisina, jospa myöhemmin sopiva susilajikin löytyisi. Tähän loppuun on ihan pakko lainata Spede Pasasen viisaita sanoja: Savolaisuus on paras pohja ponnistaa näissä hommissa. Savolaisten aivot ovat ilmeisesti sen verran vinossa, että he katselevat asioita hieman eri vinkkelistä kuin muut. Ja eri vinkkelistä niitä pitää katsoa, jos meinaa löytää huumoria jokapäiväisistä asioista. Savolaiset yleensä löytävät. - Ja Njealljen tunturilerholaiset! M-L Ilmestymisaikataulu 2003 Numero Aineistopäivä Lehti jäsenillä 2 30. 4. 2003 13. 5. 2003 3 15. 8. 2003 2. 9. 2003 4 14.11. 2003 2.12. 2003 Osoitteenmuutokset: Pirjo Sinilehto, Veisunkatu 14 as. 5, 33820 TAMPERE, puh. 040 763 1109 pirjsini@saunalahti.fi Sivunvalmistus ja taitto: Huittisten Sanomalehti Oy Painopaikka: Satakunnan Painotuote Oy Kokemäki 2003 Ilmoitushinnat: 0,60 euroa pmm ¼ sivu 290 euroa ½ sivua 540 euroa Koko sivu 900 euroa

8 ALLE 30 VEE Tämä on sinulle! Nuorisojaosto järjestää ensi vuoden aikana erityisesti nuorille aikuisille ja nuorisolle räätälöityjä. retkiä. Haluamme mukaan Tunturiladun nuoria jäseniä, jotka eivät ehkä ole löytäneet omasta kerhostaan sopivaa toimintaa. Nuorten extremevaellus 3-12.8.2003. Muotka- ja Paistuntureiden alueella.lähtö Muotkanmajalta sunnuntaina 3.8.-03 aamulla. Vaellus päättyy Susikiisalle tiistaina 12.8.-03. Tämän vaelluksen ajatuksena on lähteä vaellukselle ammattitaitoisten oppaiden kanssa. Retki on tarkoituksena tehdä esim. isä-poika ajatuksella, jolloin nuorista muodostetaan oma porukka joka pyrkii hoitamaan esim. majoittumisensa ja ruokailunsa itsenäisesti vanhempien tai muiden aikuisten auttaessa. Tältä retkeltä nuori saattaa löytää kipinän eräharrastukseen ja mukavassa porukassa päivämatkat pidetään nuorille sopivina. Matkaan voi lähteä kuka vain Tunturiladun jäsen, aiempaa kokemusta ei tarvitse olla, mutta innostusta kylläkin. Ilmoittautuminen ja tiedustelut 12.7.-03 mennessä. osoitteeseen: Paavo Kramsu (Logi) Lauklähteenkatu 6 A 23, 20740 TURKU, puh. (02) 2363 369 tai 040-7062 764 Base Camp Halti -telluoffarireissu pääsiäisenä 16.- 22.4.2003 Haltille osittain huollettuna. Tämän reissun tarkoituksena ei olekaan niinkään tasamaahiihto vaan offaririnteiden korkkaaminen. Telttaleiri pystytetään tunturin juurelle ja sieltä käsin käydään laskemassa parhaat rinteet. Matkalle tarvitset normaalien vaellusvarusteiden lisäksi telluoffarit/lauta ja karvat pohjiin, hiihtohissiähän ei ole. Suunnitelma: Lähtö keskiviikko-iltana yöjunalla Kolariin, josta torstai-aamuna vaihdetaan bussiin ja jatketaan matkaa Kilpisjärvelle. Saavuttuamme Kilpisjärvelle kamojen purku ja omatoiminen ruokailu. Ruokailun jälkeen lähdemme hiihtelemään Haltia kohti. Raskaat varusteet viedään kelkalla ja pystytysporukka pystyttää puolijoukkueteltan valmiiksi hiihtoporukalle. Moottorikelkka lähtee hakemaan hiihtoporukkaa, eli hiihtäjiä voidaan vetää letkassa kelkalla ajan säästämiseksi. Illalla leiri pystytetään ja vietetään ensimmäinen yö. Perjantai ja lauantai lasketaan rinteitä. Sunnuntai-aamuna leiri puretaan ja lähdetään takaisin päin. Yksi yöpyminen tehdään vielä Terbmiksen lähellä, joten siellä on vielä hyvät mahdollisuudet laskea. Maanantaina on sitten loppumatka Kilpisjärvelle, kamojen pakkaaminen bussiin ja yöjunalla kotiin. Tiistai-aamuna matka on ohi ja mahtavat muistot plakkarissa. Sähköpostilla. Kolbman nettisivuilta www.kolbma.tk asiata löytyy jatkuvasti ajankohtainen tieto. Lisätietoja Jouni Lehtinen (Kolbma) 040-507 6568, ja Raija Raiski Palosaari (Njalla) 040-716 30333. Susivaliokunnan kuulumiset Tällä palstalla susivaliokunta kertoo tunturiladun susijärjestelmään kuuluvista asioista. Kirjoituksissa käsitellään aiheeseen liittyvää historiaa ja nykypäivän tietoa. Toisinaan teksti käsittelee niitä ongelmia, joita susivaliokunnan mielestä tunturisusijärjestelmässä on. Jokainen tunturilatulainen sai vuoden 2003 jäsenmaksupostituksen yhteydessä 12- sivuisen vihkosen Minusta tulee tunturisusi. Vihkon on toimittanut susivaliokunta ja sen tarkoituksena on helpottaa sudeksi aikovaa keräämään sudeksi pääsyyn tarvittavia tietoja ja suorituksia. Vihkosesta löytyvät myös tärkeimmät tiedot tunturiladun susiasioista; hieman susihistoriaa, susien arvoasteet, susivaatimukset, sääntöjen tulkinnat sekä tilaa, mihinkä voi kirjata tieto- ja taito-osan suoritukset, vaellukset sekä käydyt tunturien huiput. Takakannessa on kuvattuna tällä hetkellä käytössä olevat viisi susimerkkiä. Myös ne uudet latulaiset, jotka liittyvät Tunturilatuun tulevat saamaan vihkosen sen materiaalin yhteydessä, jonka Tunturilatu toimittaa kaikille uusille jäsenilleen. Uuden vihkon myötä susivaliokunta uskoo viime vuodet lamassa olleen susiaatteen saavan uutta nousua, niin että lähivuosina susiksi vihittävien määrä saataisiin kasvamaan nykyisestään. Varmistaakseen sen, että vastaisuudessakin kerhot saavat jäsenistään uusi tunturisusia, ovat Tunturiladun kerhoista ainakin Kolbma ja Kavtsi ottaneet tämän vuoden toiminnassa esille susiasiat. Kolbman aloittama susikoulu tulee opettamaan sudeksi aikoville useita niitä asioita, jotka susivaatimusten mukaan hakijan tulee osata. Tällaisia osaalueita ovat mm. suunnistustaito, eksymisestä selviytyminen, erilaiset yöpymistavat, Tunturiladulta joukkue Suomi Meloo -tapahtumaan virtaavan veden ylitys, tulenteko, ym. retkeilijää koskevia tärkeitä asioita. Tammikuun lopulla alkava susikoulu on merkittävä helpotus susivaatimusten täyttämisessä. Vuonna 2003 on myös Kavtsin retkitoiminta suunniteltu niin, että viikon lopun tapahtumiin sisällytetään sellaista vaellusasioiden opetusta, mikä kuuluu susivaatimuksiin. Nämä edellä mainitut kerhojen järjestämät koulutustapahtumat ja niiden osoittaminen riittäviksi susivaatimuksille tulee asettamaan myös susivaliokunnalle uusia haasteita. Joudumme vielä tämän kevään kuluessa pohtimaan, kuinka tähän uuteen tilanteeseen tulemme suhtautumaan, mitä mahdollista ohjeistusta kerhot tulevat susivaliokunnalta saamaan. Mutta siitä lisää sitten seuraavalla kerralla. Susivaliokunta Retkitoimikunta kokoaa Tunturiladun joukkuetta Suomi Meloo kanoottiviestiin Pieksämäki Heinola 7. 14.6.2003. Tunturilatulainen joka olet halukas melomaan, tässä on mahdollisuus osallistua leppoisaan melontatapahtumaan. Tapahtuma sopii myös vähän melonta kokemusta omaaville. Suomi Meloossa on n. 100 joukkuetta. Joukkue Viesti on jaettu eri osuuksiin. Osuuksien pituudet vaihtelevat ja osuudelle varattu melonta aika. Melontanopeus on n. 5 6 km / tunti, jonka aikana pidetään kelluntataukoja sekä maatauko. Viestien eri osuudet on jaettava joukkueen jäsenten kesken kunnon, taidon ja kokemuksen mukaan. Joukkueessa on oltava vähintään viisi henkilöä. Tunturiladun joukkueeseen otetaan 10 melojaa ilmoittautumisjärjestyksessä ja yli kymmenen menevistä muodostetaan varalla olijat mikäli joku peruu lähtönsä. Täällä määrällä saadaan osuuksille sopiva kierto niin että jää aikaa riittävälle levolle mutta kuitenkin pääsee melomaan sopivaan tahtiin. Sama meloja saa meloa korkeintaan kaksi osuutta peräkkäin, jonka jälkeen on pidettävä lepovuoro. Kustannukset Tunturilatu maksaa joukkuemaksun 101 ja kanootin vuokran. Melojat maksavat melojamaksun 13.45 ja huoltoautojen kustannukset, ruuat, majoituksen jne. sen mukaan miten sopivat. Osallistumismaksuihin sisältyvät viestiohjeet, joukkuenumerot, tiedotusmateriaalit, tapaturmavakuutus, turvaryhmä ja ensiapupalvelut sekä diplomit. Tunturilatu ry. ei vakuuta osallistujien tarvikkeita, tapaturmia, vahinkoja yms. erikseen tai lisävakuutuksella. Joukkueen huolto Jokainen joukkue vastaa itse liikkumisestaan ja huolto ja majoituksestaan. Tällä hetkellä on käytettävissä yksi huoltoauto. Jos käytössä on kaksi kolme huoltoautoa, auttaa se siirtymisten ja lepotaukojen järjestelyissä. Melonnan aikana ei melojia saa huoltaa, vaan kaikki huoltotoimenpiteet tapahtuvat vaihtopaikoilla taukojen aikana. Joukkue nimeää kippari, joka vastaa joukkueen toiminnan organisoinnista ja johtamisesta. Joka päivä pidetään ns. kipparikokous, jossa informoidaan ajankohtaisista asioista. Kanootit kuljetetaan auton katolla joukkueen käytössä olevilla autoilla. Huoltoautot ovat sopimuksen mukaan jonkun joukkueen jäsenen oma auto. Majoittuminen tapahtuu joukkueen sopimuksen mukaan joko teltoissa, leirintämökeissä, asuntoautoissa jne. Kanootti Retkitoimikunta varaa joukkueelle kajakki kaksikon, veneilyliivit 2 kpl., melat 2 kpl., aukkopeitteet. Jos jollakin on oma veneilyliivi sitä voi toki käyttää. Jos melojilla on omia kanootteja niillä voi meloa joukkuekanootin lisäksi yleisöosuuksilla jos kenelle vuorolista antaa siihen mahdollisuuden. Mikäli on melojia jotka haluavat mahdollisille koskiosuuksille niin joukkue henkilöiden keskuudesta pitäisi löytyä kaksi kypärää, sillä koskiin ei voi mennä ilma kypärää. Kypärä voi olla esim: jääkiekkokypärä, pyöräilykypärä, koskimelonta kypärä. Ilmoittautuminen ja lisätiedot Jos olet kiinnostunut tulemaan joukkueeseen mukaan sinun on ilmoittauduttava 15.4.2003 mennessä osoitteella: Markku Salminen Vuoritie 24 04400 Järvenpää puh.k. 09 2919916 tai 040 548 4600 email: markku.a.salminen@jippii.fi Tietona sinusta tarvitaan: nimi, osoite, puhelinnumero, mahdollinen sähköpostiosoite. Joukkue pitää ilmoittaa 30.4.2003 mennessä Suomi Meloo ry:hyn.

9 RAKKAAT TUNTURILATULAISET! Tervetuloa viettämään Tunturiladun kevätpäiviä tuttuihin ja rakkaisiin maisemiin Vuontispirtille ja Susikyröön! Kevään parhaaseen aikaan, kun hanget hohtavat ja kevätaurinko paistaa siniseltä taivaalta, kokoontuu reipashenkinen tunturiladun porukka päättämään yhteisistä asioista, nauttimaan Lapin keväästä ja aidosta lappilaisesta ohjelmasta. Perjantaina 11.4. olemme valmiit ottamaan teidät vastaan. Yön ja aamun aikana tulevat saavat yhtä lämpimän vastaanoton. Lauantaina klo 10 nostamme liput salkoon ja aloitamme kevätpäivät Lapin tapaan aidosti joiulla. Kokouskahvien jälkeen pidämme kokouksen, jossa sovimme yhteisistä asioista ja teemme päätöksiä esitetyistä asioista. Kun olemme kaikki vähän luontoon ja Lappiin höyrähtäneitä, lähdemme iltapäiväksi nauttimaan Lapin keväästä hiihtäen, lumikengillä tai muilla sopivilla välineillä. Luontorastit muun muassa on tehty perinteisesti Lapin aiheista. Illalla saamme nauttia kuvin, sanoin ja joikaamisen muodossa siirtymistä ajassa kenkäheinäkulttuurista vähän uudempaan aikaan. Iltaa jatkamme kodassa Lapin lauluja laulellen. Samalla voimme tutustua toisiimme reippaan rennosti. Sunnuntaiaamuna meidät herättelee Njallan oma pappi Kerttu Venäläinen ja pitää meille aamuhartauden. Lipun laskemme ajoissa jo klo 10.00. Siten saamme nauttia vielä tunturituulista sunnuntainakin ja ne, jotka joutuvat jo kotiin lähtemään, pääsevät kiireettä matkalleen. Me, koko Njallan lauma, toivomme sydämestämme, että te viihdytte ja nautitte olostanne meidän vieraanamme. Kevätpäiväterveisin ystävänne Raiski Kolbman auttaa susiksi aikovia Kolbman vuoden 2003 alussa käynnistämä Susikoulu on viisiosainen tunturisusijärjestelmän tietoihin ja taitoihin keskittyvä koulutusohjelma, joka omalta osaltaan haluaa Kolbman alueella tehdä Tunturisutta tunnetuksi, parantaa oppilaiden erätaitoja ja Lapin tuntemusta sekä parantaa retkeilyn turvallisuutta. Susikoulussa käydään Lapin vaelluksia ja tunturien huiputuksia lukuunottamatta läpi susivaatimuksissa olevat asiat. Osa oppivaatimuksiin kuuluvista aineista omaksutaan itseopiskeluna haluttaessa ekolbman kautta. Susikoulu on jatkoa Kolbman vuosi sitten ideoimalle Minusta tulee Tunturisusi -vihkoselle. Susikoulun ensimmäinen oppijakso pidettiin 27.1. Tampereella teemana SUEN SÄÄNNÖT. Terttu Civil kävi läpi susisäännöt, Susikoulun rehtori Tuomas Talka kertoi koulun lukuvuodesta ja allekirjoittanut kertoi Tunturiladusta ja Kolbmasta. Paikalla oli kiitettävästi 45 kiinnostunutta, karkeasti noin puolet uusia asiasta kiinnostuneita. Kouluun ilmoittautui kymmenen paikallaolijaa ja kiinnostuksensa osallistumiseen ilmaisi toinen mokoma. Susikouluun ovat tietysti tervetulleita myös muiden kerhojen tai pelkästään Tunturiladun jäsenet. Olemme toivottaneet tervetulleiksi myös ei-jäsenet maistelemaan tunturilatulaisuutta. Mukaan mahtuu vielä muutama. Jos Susikoulu oppilasmääränsä puolesta onnistuu kohtuullisesti, toistamme Susikoulun tulevana vuonna. Koulun oppisisältöä ja sen toteutustapaa muokataan kuluvan vuoden kokemusten perusteella. Timo Tulosmaa Susikoulusta löytyy lisätietoja osoitteesta: www.kolbma.tk Kolbman susikoulu Kolbman Susikoulu on viisiosainen erätaitokoulutusohjelma, jonka aikana Lapin vaelluksia, tunturihuiputuksia ja susikuulusteluja lukuunottamatta käydään asiantuntevien kouluttajien johdattamina läpi Tunturilatu ry:n susivaatimuksiin sisältyvät erätiedot ja -taidot. Susikoulussa voit omasta tilanteestasi riippuen osallistua kaikkiin tai vain joihinkin osioihin. Osallistua voi kuka tahansa Tunturilatu ry:n jäsen. Toivotamme tervetulleiksi tunturilatu-laisuutta maistelemaan myös ei-vielä-tunturiladun-jäsen-ihmisiä. Susikoulun rehtorina toimii Tuomas Talka ja hänen apunaan Tunturikerho Kolbman koulutusjaos. SUEN SÄÄNNÖT 27.1.2003 Susikoulun ensimmäinen info- ja oppijakso pidettiin pääkirjasto Metsossa ja sen II kerroksen kokoushuoneessa. Terttu Civil, Tunturilatu ry:n Susivaliokunnan jäsen, kertasi Susijärjestelmän pelisäännöt. Seuraavan kerran susta voi tulla sus ensi syksyn Susiaisissa, jotka pidetään jossain Turussa päin Tunturikerho Login isännyydessä. Kouluttaja: Terttu Civil, Tunturisusi no 759/69, Johtajasusi no 129/79, Ikäsusi no 62/86. SUEN PESÄ/VIIKONVAIHDE NÄSIJÄRVELLÄ 15-16.3.2003. Viikonvaihde vetten päällä eli Kolbman lähiarktinen talviohjelma jatkuu viikonvaihteella Peronsaaren majalla. Peronsaarihan on pieni saarenpökäle 15-20 km Mustastalahdesta pohjoiseen, Näsijärven läntisellä puolella. Tapahtuma antaa mahdollisuuden kämppäyöpymiseen saaressa tai ikioman teltan pystyttämiseen Koljonselän jäätikkölakeuden keskelle. Sään salliessa Susikoulussa kaivetaan lumiluola ja yövytään siellä. Jos sääolosuhteet ovat vastakarvaan, osuuden voi suorittaa myös Kolbman hiihtoviikolla Lapissa. Susikoulu: Hätämajoittuminen talviolosuhteissa (lumiluola). Osallistuminen: 5 /10 Kouluttaja: Jorma Laine, Tunturisusi no 1598/95. Lisätied., ilm.: Tuomas Talka, GSM 050-356 6945, 03-255 9841 (ilt.) viimeistään 15.2.03. SUEN TAIVAL 23-25.5. 2003. Susikoulu tutustuu uudelleen viritettyyn Pirkan Taival-retkeilyreitistöön. Mahdollisuus terästää susivaatimuksissa tarvittavia taitoja syksyn susiaisia ajatellen. Näitä asioita voi suoritella myös Sarekin vaellusviikon aikana heinäkuun lopussa. Susikoulu: Kartan ja kompassin käyttö suunnistus ja reitinvalinta eksymisestä selviytyminen Yöpyminen maastossa ja hätämajoittuminen kesäolosuhteissa virtaavan veden ylitys tulenteko retkeilijän eväät jokamiehen oikeudet retkeilijän säännökset tunturivaeltajan säännöt poronhoidon perusteet Lapin maastosanasto Osallistuminen: 5 /10 + mahd. kuljetus. Kouluttaja: Kokeneita tunturilatulaisia kouluttajia. Lisätied., ilm.: Tuomas Talka, GSM 050-356 6945, 03-255 9841 (ilt.) viimeistään 30.4.03. SUEN RUOKA 12-13.7.2003 Luonnonmuonakurssi. Kunnon susi ottaa ruokansa vaikka umpimettästä. Tämä osio ei sinänsä kuulu susivaatimuksiin, mutta on muutoin kiinnostava ja arvokas bonus. Susikoulu: Metsän antimet Osallistuminen: 10 /15 Kouluttaja: Topi Jaakonaho Lisätied., ilm.:tuomas Talka GSM 050-356 6945, 03-255 9841 (ilt.) viimeistään 15.6.03. SUEN HAAVAT 5-7.9.2003 Susikoulun ensiapuosasto. Tämän viikonvaihteen aikana voit hankkia tai kerrata susivaatimuksiin sisältyviä ja retkeilyn turvallisuutta keskeisesti parantavia ensiaputaitoja tarvittaessa EA I tasoisesti. Kurssi järjestetään maastoensiapukurssina, josta saa SPR:n EA I-suoritustodistuksen. Tunturiladun susiminen ei sinänsä vaadi EA I-todistusta, joten lopullisesti taso sovitaan Susikoulun osallistujien kesken. Osallistuminen: Hinta riippuu sovittavasta tasosta. Kouluttaja: SPR/Tunturilatu Lisätied., ilm.: Tuomas Talka GSM 050-356 6945, 03-255 9841 (ilt.) viimeistään 15.7.03.

10 KAUPPA AVOINNA Kaikki hyvät jäsenet ottakaa yhteyttä TL:n myyntiartikkeleiden tilausasioissa puh. 03-675 9061 ilt. ja viikonl.tai osoitteella Torikatu 10 A 6, 13100 Hämeenlinna. Toimitus tapahtuu postitse tai sopimuksen mukaisesti. Toimituskulut lisätään laskuun. Tavaraa annetaan myös myyntitiliin. Myyntiartikkeli á -hinta Viitenro Jäsenmerkki 1,70 123 Pinssi 1,70 136 Postikortit=kämpät 3 eril. 0,20 123 Eräretkeilyn perusteet 11,80 152 Balggis-polku 1,70 165 Susimerkki 5,00 123 Susimerkki nauhalla 6,80 123 (susimerkit vain susille) Kämppien avain 100,- 107 Jäsentarrat 123 -isompi (172x54 mm) 1,30 /kpl -pienempi (42x17 mm) 2,00/kpl/12 kpl liuska Kisatunnus 3,00 330 HUOM! ALLAMAINITUJEN TUOTTEIDEN HINNAT TARKISTETTU 50-vuotishistoria-teos 15,00 220 Juhlakuksa 8,00 204 Erä-SM toimitsijaliiviä varustettuna kisatunnuksella on vielä myynnissä kokoja XL ja XXL Liivi fleece-vuorilla 30,- 330 Kämppien avaimen voi lunastaa kaksi (2) vuotta Tunturiladun jäsenenä ollut henkilö. Avainanomus on tehtävä TL:n johtokunnalle. Toimitus tapahtuu postiennakkona, karttojen, kämppäkorttien, käyttö- ja järjestyssääntöjen kera. Anomuskaavakkeita saa allekirjoittaneelta ja sihteeri Riitta Gerliniltä. MAKSUASIOISTA Tunturiladun pankkitili on Sampo 800015-135331 ja tälle tilille maksetaan kaikki Tunturilatua koskevat maksut, myös uusien jäsenien jäsenmaksut tarpeellisin tiedoin (mm. osoite välttämätön) paitsi ns. vanhat jäsenet maksavat aina jäsenmaksunsa Sammon:n jäsenmaksujen keräilytilille/tl, joka on jäsenmaksukortissa viitenumeroineen. Uudet jäsenet eivät voi maksaa tälle tilille. KÄMPPIEN=KIINTEISTÖJEN KÄYTTÖMAKSUT Näitä maksuja suorittaessa on toivottavaa käyttää kämppien viitenumeroita. Tällöin ei tarvitse laittaa muita merkintöjä esim. kämpän nimeä. Viitteellinen maksusuoritus on paljon halvempi pankkikuluilta ja näin säästö on vuodessa huomattava pankkikuluissa. Kämpillä edelleen rahalippaat, joihin voi myös suorittaa Tunturiladun yleisen kokouksen päättämän minimimaksun 4/vrk/hlö. Kämppien viitenumerot ovat: Susikyrö 505 Susi-Talas 602 Susi-Kiisa 709 Yhteydenottoja odotellen! Talvisin terveisin! Marja-Liisa Mäki Jouluristikon ratkaisu Jouluristikko saavutti hyvän suosion tunturilatulaisten joukossa. Tiedämme, että aivan kaikki eivät rohjenneet vastauksiaan tänne lähettää, mutta rohkeitakin löytyi kaikkiaan 24. Heidän joukostaan arvottiin voittajat. "Onnenpekkana" toimi tämän lehden kuvan tekijä Timo. Ensimmäisenä nousi helsinkiläisen Antti Multasen vastaus. Toisena onni suosi Into Lahtista Kokemäeltä ja kolmantena Maija Ahosta Mikkelistä. Voittajat saavat palkinnokseen juhlakuksan ja ne toimitetaan voittajille. Kiitokset kaikille osallistuneille ja ennen kaikkea Login Lasse Strangille, joka ristikon on laatinut. Yläpuolella näette oikean ratkaisun. Jäämme odottamaan, syntyykö näitä tunturilatuaiheisia ristikoita lisää. Vaikkapa ensi jouluksi. Tunturilatu-lehden toimitus

2 11 Yhteismetsän kämppä Puheenjohtajan tähdenvälit Luonnon kauneudesta ja hankien puhtaudesta on tänä talvena saatu nauttia aina merenrantoja myöten. Henkinen akkujen latausympäristö on kunnossa. Meistä itsestämme riippuu käytämmekö luonnon tarjoamia mahdollisuuksia virkistäytymiseen. Tiedän, että tunturilatulaisia pakkaset ja tuulet eivät pysäytä sisäolioiksi, vaan ulkoilusta haetaan sisältöä ja voimaa elämiseen. Tammikuussa yhdistyksemme kerhojen vastuuhenkilöt kokoontuivat Tampereelle koulutustilaisuuteen. Kouluttajien antama tieto oli pakattu tiiviiksi paketiksi, joten asioitten sisäistäminen tapahtuu sitten kotona. Koulutuksessa oli mukana yli neljäkymmentä osallistujaa kolmestatoista kerhosta. Yksi kiinnostavimmista aiheista oli Juhana Hämeen esittelemä Tulevaisuuden työryhmän loppuraportti, jonka esityksiä on mukana jo tämän vuoden toimintasuunnitelmassa. Ensi kesän talkookohteena olevaa Kiilopään Lapinkenttän kunnostamiseen tarvitaan talkoolaisia. Kutsu on toisaalla tässä lehdessä. Kaikille halukkaille riittää tekemistä, joten kämppäisäntämme odottaa ilmoittautumisia. Yhdessä tekemisestä meillä tunturilatulaisilla on vain hauskoja kokemuksia. Aina ajankohtainen asia liikkuessamme luonnossa ja majoittuessamme kämpille on se minkälaiset jäljet meistä jää. Pyrkimyksenä olisi, että autiotuvilla vain kuivat pilkkeet ja merkintä kämppäkir- jassa poisvievien suksenlatujen lisäksi kertoisivat meidän paikalla olleen. Viemme pois kaiken palamattoman jätteen, emme jätä uuniin foliopakkauksia, peltipurkkeja ulkohuussin taakse tai muovi- ja lasipulloja kämpän nurkkiin. Ne eivät luonnossa lisäänny eivätkä häviä. Rinkassa tai ahkiossa tuomamme jätteet kulkeutuvat pois samalla vaivalla kuin me ne olemme tuoneet. Sehän on sitä jokamiehen velvollisuutta. Omissa kämpissämme noudatamme samaa periaatetta: Minkä tuon - sen vien pois. On rumaa jättää jätteidemme keräily ja poisvienti toisten tehtäväksi, sillä joskus se on joka tapauksessa tehtävä. Jätelain mukaan jätteiden lajittelu on jo nyt pakollista. Kiinteistökohtaisia kaatopaikkoja ei saa olla. Kun Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kun- nat saavat tehtyä päätökset ja antavat yksityiskohtaiset ohjeet jätteiden lajittelumenetelmistä kuntiensa alueilla, kämpillämme asiat laitetaan vaadittuun kuntoon. Tällä hetkellä päätöksi ei ole tiedossa. Tunturilatu on Susi-Kiisan kautta osakkaana Utsjoen kunnan yhteismetsässä, joka omistaa kämpän Inarissa Muddusjärven länsirannalla, Terstojoen suussa. Tunturilatulaisilla on mahdollisuus vuokrata kämppää, johon mahtuu ainakin 6 henkilöä. Rannassa on erillinen sauna. Kämpälle johtavalla tiellä on lukossa oleva puomi. Vuokraamisesta ja avaimen hakemisesta on sovittava yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajan Olavi Aikion kanssa, puhelimet 016-677169 tai 040 8257610. Vuokra oli viime vuonna 10 / vrk / perhekunta. Ajo-ohje: Inarista 4-tietä pohjoiseen 3,4 km, vasemmalle Angelin tietä n. 14 km, oikealle koilliseen metsäautotietä n. 9 km. Kämpän sijainti on syytä varmistaa avaimen hakemisen yhteydessä. Tässä yksi mahdollisuus yöpymiseen vaelluksilla. Tunturilatulaisina muistamme kunnioittaa paikallisten asukkaiden oikeuksia, sillä me olemme vain käymässä tunturialueella. Kevätkokous ja kevätpäivät ovat huhtikuussa tuttuakin tutummassa tunturimaisemassa, Susikyrössä ja Vuontispirtillä. Tunturikerho Njalla on kutsunut meidät vieraakseen ja järjestää nautittavan viikonlopun. Meidän tarvitsee vain vastata kutsuun myönteisesti. Monet vaellusryhmät joko alkavat tai päättävät viikkonsa kevätpäiville. Toivotan jokaiselle rusketusta ja mielenvirkeyttä kevätauringosta. Susikyrössä tavataan Raimo SIRKKA SELISTETTÄ AJATELLEN Gertrud Back jätti ikuiset jäähyväiset 23. 12. 2002 Vaasassa Gertrud oli Tunturikerho Vihttan perustajajäsen. Retkikumppania muistaen ja kaivaten vihttalaiset. Guolasjärvi, siinä siintävi järvi tuo, jonka rannoilla kuljimme kerran. Kaarnikat, juolukat makeat nuo. Kauneimmat tunturit lumisin rintein, kosket niin mahtavat, putousten jyly, vastassa kukkaset hennot, varvut, värien loisto on kuvaamaton. Kuuntelen, katselen hiljaa vaelluskumppanis Pirkko Sirkan viimeisin retki, vaelluksista vaikein, uuvutti hänen voimansa loppuun Terhokodissa Helsingissä 31.1.2003. Sirkka oli syntynyt Tervakoskella 10.3.1925. Mietiskelen Sirkan elämää istuessani hänen vuoteensa vieressä Terhokodissa. On hiljaista - Sirkka nukkuu rauhallisesti hengittäen. Silitän hänen kättänsä ja ajattelen kuinka ahkerat nämä, nyt niin hennot ja voimattomat kädet ovat olleet. Kuinka paljon hyvää ja kaunista jälkeä ne ovatkaan saaneet aikaan. Jo viisikymmentäluvulla Sirkka sai ensikosketuksensa Lappiin. Siitä kipinästä ei hehku sammunut, vaikka seuraava retki Yrjö Metsälän johtamalle vaellukselle Parakselle tapahtuikin vasta vuonna 1964. Kipinästä syttyi roihu Lapin eräretkiä kohtaan vasta Sirkan liityttyä Kavtsiin ja Tunturilatuun vuonna 1973. Samana vuonna tunturiluuta heilui hänen kädessään monen muun tunturilatulaisen kanssa siivotessa Saariselän kämppiä ja ympäristöä. Tuolloin oli minullakin onni tulla tuntemaan tämä iloinen, valoisa, elämänmyönteinen ihminen. Sirkan ahkeruus ja kyky toimia eri tehtävissä huomattiin pian Kavtsissa. Niinpä hän saikin kerhon sihteerin tehtävät hoitaakseen jo vuona 1975. Sihteeriyden päätyttyä 1979 oli vuorossa jäsensihteerin tehtävät, jota pestiä kestikin vuoteen 2000 asti. Suuren työn Sirkka teki siirtäessään Kavtsin jäsentiedot käsikortistosta ATK-rekisteriin vuonna 1992. Myös susivaliokunnan sihteerin tehtävät olivat hänen hoidossaan vuosina 1983-1991. Kavtsin majapaikan, Kärrikaltion korjaus- ja rakennustalkoissa Sirkka oli täysin sydämin, touhukkaana viettämässä viikonloppujaan. Matkat talkoisiin taittui innokkaalta pyöräilijältä useimmiten pyörällä. Osallistumishalua ja tarmoa riitti myöskin Tunturiladun tapahtumiin ja talkoisiin. Eikä Sirkan toiminta pysähtynyt Tunturiladussa ja Kavtsissa toimimiseen, vaan hän viimevuosiin saakka toimi innokkaasti naisvoimistelijoissa. Asuntoyhtiönsä hallituksen jäsenenä hän istutti ja kasteli pihakukkia talon asukkaiden iloksi. Naapurin vanharouva sai säännöllisesti silmätipat Sirkan avustamana. Samoin sai lavealle tielle eksynyt naapurimies tomeran ohjauksen siirtyä kaidemmalle polulle. Sirkan luonteeseen ei kuulunut sanoa ei, kun häneltä pyydettiin palveluksia. Ennakkoluulottomasti ja rohkeasti hän otti asiat hoitaakseen. Niinpä Raimo vuonna 1997 sain Sirkasta oivan kaverin, kun aloimme hullulta kuullostavaan tehtävään; vetämään sauvakävelyitä Suomen Ladun organisoimana. Emme kumpikaan arvanneet, minkä liikuntainnostuksen kansalaisissa tuo liikuntamuoto sai aikaan. Luonto kukkineen, eläimet ja linnut olivat Sirkan ystäviä. Kotialueensa metsikössä oli linnuille ruokintapaikkoja, jonne hän vei säännöllisesti siemeniä. Hän oli innokas osallistuja kerhon järjestämillä luonto- ja linturetkillä. Tunturisuden arvon Sirkka sai vuonna 1974. Monista ansioistaan Tunturiladun toiminnassa hänet kutsuttiin ikäsudeksi vuonna 1983. Ennen lähtöäni Sirkan luota pois, hän pani kätensä poskelleni. Se oli hänen hyvästijättönsa. Viimeiselle vaellukselleen hän lähti rauhallisesti nukkuen, hänen hyvän ystävänsä, Railin valvoessa vuoteen vieressä, kun taivaan enkelit ottivat hänet huostaansa. Sirkan avoin, rehellinen, huumorintajuinen luonteensa keräsi hänen ympärilleen suuren ystäväjoukon Kavtsista, työympäristöstä, voimistelukerhosta ja kaikkialta, missä hän vaikutti. Me tulemme usein muistelemaan häntä. Hänen kuvansa tulee aina säilymään sydämissämme. Anja Rönnberg

12 Uusia tuulia talviretkeilyyn Kokemuksia iglumuotista Lumimajoitetta on pidetty talviretkeilyn pikanttina erikoisherkkuna: jos löydät hyvän lumiluolapaikan tai sahaamiskelpoista kiintolunta iglun kasaamiseen, taikka jaksat luoda suuren lumikasan ja kovertaa kammin, saat vaivasi palkaksi lämpimän, hiljaisen ja tilavan, 100% kierrätettävästä materiaalista valmistetun rauhallisen yösijan, jossa hengityshuuru ei kastele varusteitasi. Coloradossa talviretkeilyä harrastava Ed Huesers alkoi vuosia sitten kehitellä erilaisia seinäratkaisuja lumesta. Jossakin vaiheessa syntyi ajatus muotista, jolla voisi tehdä iglun mallisen lumisuojan minne tahansa. Pari vuotta sitten hän alkoi markkinoida IceBoxiglumuottia. Internetistä (htpp://www. grandshelters.com) löytyvä esite lupaa paljon: Laite on kevyt (2,2 kg), sen voi pakata helposti repun päälle 65 x 36 x 8 cm laatikkona, iglu syntyy kaikissa lumiolosuhteissa 1,5-3 tunnissa ilman hikeä, kastumista ja väsymystä. Laitteella syntyy joka kerralla samanlainen, itsekantavan holvikaaren muotoinen tukeva ja tilava iglu. Iglu kestää pystyssä läpi pakkaskauden. Itse muotti maksaa vähemmän kuin teltta... tähän asti mainostekstiä luettuani olin jo päättänyt ottaa selvää voiko tuo edes osittain pitää paikkansa! Niinpä tilasin laitteen Internetin kautta: maksoin luottokortilla 149 dollaria ja Suomen tullia noin 45 Euroa. Sain laatikollisen muoviosia ja rei itettyjä alumiiniputken pätkiä, englanninkielisen 20-sivuisen kuvitetun käyttöohjevihkosen ja eurooppalaiseen standardiin sopivan opetusvideokasetin laitteen käytöstä. Loppusyksyn iltoina lueskelin ohjevihkoa, katsoin pari kertaa videon läpi ja kokosin ja purin laitteen muutamaan otteeseen. Muovi vaikuttaa heppoiselta, mutta valmistaja takaa sen kestävän putoamisen lunta täynnä 34 asteen pakkasessakin! Eniten kuitenkin epäilytti, miten kummassa muottiin sullominen voisi muka paukkupakkasellakin kovettaa lumen kestäväksi seinärakenteeksi. Marraskuussa eka testi Sitten marraskuun lopulla viereiselle ruohokentälle satoi kymmenkunta senttiä lunta, ja päätin kokeilla uutta vempainta. Ohjekirjan mukaan rakentaminen olisi helpointa kahden tai kolmen hengen voimin, mutta eihän siihen hätään kaveria löytynyt. Lumilapio kainaloon, iglumuotti, ohjekirja ja taskulamppu toiseen ja iltapimeällä nurmikolle! Maa ei ollut roudassa: iglun keskustapin sai tungetuksi hyvin ruohikkoon. Ohjausvarren kokoaminen kolmesta putkenpätkästä sujui kohtuullisesti, ohjekirjaa tavaillen. Muottilaatikon päätypala loksahtaa helposti ulkoseinälevyyn, ja sisäseinälevy puolestaan päätypalan toiseen reunaan. Vielä muotin toista päätä pitelevä sanka paikoilleen, muottilaatikko varren palloniveleen, ja valmista on. Lunta muottiin! Lapiollinen - pari kerrallaan ja sitten painellaan varovasti lumi muotin pohjalle hankea vasten. Pari astetta pakkasen puolella oleva uusi lumi suostuu nöyrästi muotin muotoihin, ja jää ällistyttävän hyvin siisteiksi seinäpaloiksi. Kun pala on valmis, muottilaatikon sanka nostetaan ylös, jolloin laatikon seinät antavat pari senttiä perään, ja muotti liukuu helposti pois vastatehdyn palan ympäriltä. Palat jäävät kauniiseen ympyrän muotoon kuin vain muottia siirtää varren päässä oman mittansa eteenipäin. Ensimmäiset kolme palaa jätin ohjeen mukaan luiskaksi, jota pitkin rakentaminen etenee toiselle kerrokselle. Toista kerrosta rakentaessa tuli jo pikku ongelma: en ollut lukenut ohjeita sittenkään riittävän hyvin, ja ensi kerroksen palat olivat pystysuorassa. Niiden olisi pitänyt nojata noin 20 asteen kulmassa sisäänpäin, että toinen kerros olisi asettunut kauniisti paikoilleen. Niinpä toisen kerroksen palat tulivat liian vinoon sisäänpäin, ja kolmannen kerroksen taas hiukan liikaa pystyyn. Igluntekeleeni alkoi muistuttaa porraspyramidia. Nousihan se seinä sittenkin. Pian iglun seinät kaartuivat jo varsin jyrkästi sisäänpäin. Sitten alkoivat yksinrakentajan ja aloittelijan vaikeudet: Muotin ulompi seinä piti irrottaa jotta siihen pystyi yleensä lunta laittamaan. Tämän vuoksi muotti ei enää tukeutunutkaan edellisiin palasiin niin hyvin, vaan pyrki herkästi kippaamaan lumilastin iglun lattialle. Ällistyttävän hyvin nämäkin palaset tarttuivat ja seinä kaartui viimein kattokupoliksi. Voi että olin pollea! Iglu pitää hyvin Lapin myräkät ulkopuolella. Ekakerralla, yksin ja osin pimeässä lähes aidon näköinen iglu kuudessa tunnissa! Seuraavana päivänä lumisade muuttui vedeksi, ja igluni alkuvaiheen pikku ongelma muuttui isoksi: seinä ei ollut alimmilta kerroksiltaan tarkoitetun muotoinen itsekantava holvikaari, vaan todella porrasteinen. Porraspyramidi -igluni ei kestänyt vesisateen lisäämää painoa, vaan lyyhistyi kasaan seistyään kaksi päivää. Pakkaslumesta toinen iglu Talven edetessä harjoiteltiin lisää: toinen iglu syntyi kuivasta pari päivää vanhasta pehmeästä lumesta kymmenen asteen pakkasessa. Pakkaslunta muottiin sulloessa sai todella olla varovainen että ei aiheuta rakennettavaan palaan murtumia liian kovakouraisella painelulla. Erityisesti seinän alkaessa kaartua katoksi pyrkivät huolimattomasti tai liian voimallisesti sullotut seinäpalat lohkeamaan ja tipahtamaan rakentajan varpaille. Tätäkin iglua väsättiin viitisen tuntia neljän hengen porukalla. Teimme oikeaoppisen ovitunnelin lattian kautta, joten siellä olisi vaikka voinut yöpyä. Iglu kesti säitä hyvin - pikkupoikien kaivelua ei ihan yhtä hyvin! Ensimmäinen yöpymisiglu tehtiin Himokselle helmikuulla. Ensi kertaa rakensimme kakkoskokoa olevan 270 cm iglun. Majoittumista helpotti iglun tilavuus: sisällä noin 165 cm korkeassa iglussa mahtui hyvin sijaamaan makuupaikkansa, ja pukemaan, ovitunnelin suulla voi seistä suoranakin. Yöllä pakasti 12 asteeseen, mutta iglussa lämpötila pysyi nollan tuntumassa. Hyvin tarkeni nukkua muuten, mutta olin varannut makuualustakseni vain kaksi ohutta retkipatjaa, ja kylmä pyrki lattiasta makuupussiin. Aamukahvia Arctic Trangialla keiteltäessä lämpötilan nousi reilusti plussan puolelle. Keitintä sytytettäessä tuleva petrolinkäry hävisi hyvin nopeasti katon tuuletusreiästä. Pakkasessa iglu kovettuu vuorokaudessa erittäin vahvaksi, ja kestää pystyssä hyvin koko pakkaskauden. Seinä on kuitenkin vain 20 cm paksu, joten kevään alkaessa lämmittää, on iglun uhkaava sortuminen helposti havaittavissa. Tällainen itsekantava lumiholvi ei yhtäkkiä romahda kasaan, vaan hiljalleen useiden päivien kuluessa laskeutuu maan tasalle lumikasaksi. Näin ollen maastoon rakennettua iglua ei sortumisvaaran vuoksi tarvitse hajottaa matkaa jatkaessa, vaan sen voi jättää pystyyn seuraavien retkeläisten iloksi tai paluumatkaa odottelemaan. IceBoxin kanssa Terbmikselle Kuuden Etelä-Suomeen rakennetun iglun jälkeen uskaltauduin ottamaan IceBoxin mukaan lumilautareissulle Käsivarteen. Terbmisjärven varaustupa on hyvin varustettu, mutta jos sisällä on seitsemän hengen kamppeet kuivumassa, kamiina hohkaa kuumaa ja ikkuna vetää kylmää ja kaikki kuorsaavat, on viileä iglu ja oma rauha varsin houkutteleva vaihtoehto. Alustoja oli reilusti, avaruushuopa, porontalja, Muotin pakkaaminen vaatii sitä enemmän huolellisuutta, mitä kylmempää ja kiteisempää lumi on. heijastava vaahtomuovialusta ja retkipatja. Eikä kylmä vaivannut, päinvastoin: puoliltaöin piti riisua makuupussissa välikerros vaatteita pois. IceBoxin valmistaja suosittelee, että ennen eräretkelle lähtöä iglun tekoa on syytä harjoitella ainakin kerran ihmisten ilmoilla. Yhden talven kokemuksen perusteella voisin hyvin suositella ainakin paria harjoituskertaa erilaisissa lumiolosuhteissa. Opaskirja on suppea, 20-sivuinen, mutta hyvin tiivis, joten se kannattaa sekä lukea hyvin etukäteen, että myös pitää mukana ensimmäisiä igluja rakennettaessa. Alussa iglua väsätessä saattaa tuhraantua useita tunteja, erityisesti jos lumi on vaikeaa, vaikkapa sokerina juoksevaa kiteistä vanhaa pakkaslunta tai kovaa paakkua. Ensimmäinen harjoitusiglu kannattaisikin tehdä vastasataneesta lumesta pikkupakkasella tai suojalla, jotta voisi keskittyä muotin tekniikkaan. Iglun tekoon kuluu aikaa, mutta rakentaminen nopeutuu kerta kerralta: parhaimmillaan helpoissa lumiolosuhteissa reippaasti toimien olemme saaneet 3 hengen tiimillä pienimmän 240cm iglun pystyyn 2 tunnissa. Valmistajan lupaamaan puoleentoista tuntiin emme ole missään olosuhteissa (vielä??) päässeet. Ilma vaihtuu iglussa hyvin Kattoon tulee tehdä parin sentin läpimittainen tuuletusreikä. Valmistaja suosittelee tekemään oviverhon kahtia taitetusta huovasta, joka ripustetaan kulmistaan sileäksi veistettyyn ulkoseinään oven kohdalle. Sen taskuun voi vielä lapioida tuulipainoksi lunta. Toisaalta, jos pystyy tekemään iglun niin jyrkkään rinteeseen, että ovitunnelin yläreuna jää 20 cm lattiaa alemmaksi, ei ainakaan pikkupakkasella ovea tarvitse mitenkään välttämättä sulkea. Ilmanvaihtoa iglussa on tutkittu: valmistaja on mitannut valaisimen ja keittimen tuottamia häkäpitoisuuksia ohjeen mukaan tehdyssä iglussa, jonka katossa oli 2,5 cm tuuletusaukko ja oven alaosassa 7,5 cm ilmarako. Häkäpitoisuudet jäivät reilusti alle terveysviranomaisten ohjearvojen. Talvisessa luonnossa kiireettömästi vaeltavalle tämä iglumuotti tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon telttamajoitukselle: lämpimän, äänieristetyn, valoisan ja tilavan lumimajoitteen saa aikaan kelissä kuin kelissä käytännöllisesti katsoen minne tahansa, jossa on parikymmentä senttiä lunta, ja vielä selvästi helpommalla kuin perinteiset lumimajoiteratkaisut. Hankin muotin alun perin talviretkiä varten, varamajoitteeksi jos autiotuvalla on ahdasta. Käytännössä ensimmäisellä retkellä iglu toimi luxusmakuuhuoneena vaikka tupaan hyvin olisi mahtunutkin. Muutaman päivän perusleirinä hiihtovaeltajalle, laskettelijalle, telemark-hiihtäjälle ja kiipeilijälle iglu on erittäin toimiva majoitusratkaisu. Yhden yön majoitteeksi, josta aamulla heti lähdetään vaeltamaan eteenpäin, ei ainakaan isoa iglua kannata alkaa väsätä, sen verran aikaa rakentamiseen menee. Lisätietoja kirjoittajalta: matti.verkasalo@fimnet.fi Leikkikentälle tehty päiväiglu, jossa ovi on lattian tasassa.