KIRJALLINEN KYSYMYS 773/2008 vp Kaksoiskuntalaisuuden selvittäminen Eduskunnan puhemiehelle Suurin osa suomalaisista pitää maaseudun elinvoimaisuutta arvokkaana asiana, ja huomattava osa väestöstä toivoo voivansa säilyttää elävän yhteyteen maaseutuun, mistä kertoo pyrkimys asua ainakin osa elämää tai vuotta maalla. Osamuuttoa maalle suunnittelee iso joukko, ja merkittävä määrä myös kaupungissa työssä käyviä ihmisiä ovat sen jo tehneet. Suomessa vapaa-ajanasuntoja ja siis yhä useammin juuri kakkosasuntoja oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2005 hieman vajaa puoli miljoonaa. Se on eniten maailmassa suhteessa väkilukuun. Myös viipymät kakkosasunnossa ovat pidentyneet keskimäärin 80 vuorokauteen vuodessa ja kattavat yhä enemmän eri vuodenaikoja. Tästä on seurannut, että kakkosasuntojen fyysiset puitteet ovat muuttumassa mahdollistamaan normaalin ympärivuotisen asumisen. Pelkästään yhden asuinpaikan malli ei siis vastaa enää monenkaan suomalaisen kohdalla todellista tilannetta. Siksi on syytä nostaa jälleen esille ajatus kaksoiskuntalaisuudesta eli siitä, että kakkosasukkaat voisivat tietyin ehdoin olla yhtä aikaa sekä varsinaisen asuinkuntansa että kakkosasuinkuntansa asukkaita. Tarvetta kaksoiskuntalaisten roolin selkiyttämiseen on perusteltu ja ratkaisukeinoja siihen on myös etsitty kahdesta näkökulmasta: ensiksikin kaksoiskuntalaisen oikeus kunnallisiin palveluihin etenkin terveyspalveluihin ja näiden palveluiden rahoitus kunnallisverona sekä toisena kaksoiskuntalaisen vaikuttamismahdollisuudet ja osallistuminen oman kaksoiskunnan päätöksentekoon. Esimerkiksi Lapin kuntien kannalta virallistettu kaksoiskuntalaisuus olisi iso mahdollisuus. Ulkopaikkakuntalaisten omistamien kesämökkien määrä on Lapissa kasvanut vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa kuudestatuhannesta nykyiseen yli 12 000 kesämökkiin. Ulkopaikkakuntalaisten kesämökkiläisten henkilömääräksi maakunnassa on laskettu noin 26 000 henkilöä. Lappi on siis merkittävää kesämökki- ja vapaa-ajan asumisen aluetta, joka hyötyisi kaksoiskuntalaisten aiempaa aktiivisemmasta läsnäolosta ja heidän kauttaan mahdollisesti saatavista lisäverotuloista. Kysymystä kaksoiskuntalaisuudesta ei ole kuitenkaan syytä tarkastella vain tiettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta vaan myös siitä, miten kaksoiskuntalaiset voitaisiin myönteisellä tavalla sitoa omasta halustaan vahvemmin toisen asuinkuntansa elämään ja tulevaisuuden rakentamiseen. Kaksoiskuntalaisuuden mahdollisuus olisi syytä selvittää perusteellisesti aluksi tutkijoiden toimesta ja sen jälkeen poliittisten päättäjien parissa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kaksoiskuntalaisuuden mahdollisuuden selvittämiseksi ja sen jälkeen kaksoiskuntalaisuuden toteuttamisen arvioimiseksi? Versio 2.0
Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2008 Janne Seurujärvi /kesk 2
Ministerin vastaus KK 773/2008 vp Janne Seurujärvi /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Janne Seurujärven /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 773/2008 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kaksoiskuntalaisuuden mahdollisuuden selvittämiseksi ja sen jälkeen kaksoiskuntalaisuuden toteuttamisen arvioimiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Asukkaan mahdollisuus olla samanaikaisesti jäsenenä kahdessa kunnassa on poliittisessa keskustelussa noussut aika ajoin esille. Erityisesti on käyty keskustelua mahdollisuudesta jakaa kunnallisvero loma-asunnon omistajan tai haltijan kotikunnan ja loma-asunnon sijaintikunnan kesken sekä loma-asunnon omistajan mahdollisesta oikeudesta osallistua poliittiseen päätöksentekoon loma-asunnon sijaintikunnassa. Hallituksessa ei tällä hetkellä ole vireillä uudistuksia, jotka mahdollistaisivat kunnan asukkaan jäsenyyden samanaikaisesti kahdessa kunnassa. Kaksoiskuntalaisuuteen liittyviä periaatteellisia ja käytännön ongelmia ei ole helppo ratkaista. Ongelmat liittyvät paljolti loma-asuntojen käyttöasteen vaihtelusta johtuviin suuriin tapauskohtaisiin eroihin palveluiden käytössä lomaasunnon sijaintikunnassa. Kunnan tuloveron ja valtionosuuksien jakaminen kuntien kesken sekä vaalikelpoisuuden ja äänioikeuden toteuttaminen samanaikaisesti useassa kunnassa myös monimutkaistaisi olennaisesti jo muutenkin vaikeaselkoisia vero-, valtionosuus- ja kunnallisvaalijärjestelmiä. Äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden myöntäminen loma-asunnon omistamisen tai hallinnan perusteella saattaisi muodostua ongelmalliseksi myös kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta, kun otetaan huomioon muut kunnassa osaaikaisesti tai tilapäisesti asuvat ihmiset, kuten opiskelijat, työn vuoksi toisessa kunnassa asuvat tai laitoksiin sijoitetut. Kuntalain mukaan kiinteistömuotoisen lomaasunnon omistaminen tai hallinta muodostaa perusteen kunnan jäsenyydelle. Tällaisilla lomaasunnon omistajilla tai haltijoilla on pelkästään kunnan jäsenyyden perusteella oikeus vaatia kunnan toimielimen päätöstä oikaistavaksi ja hakea kunnallisvalituksella muutosta kunnan päätökseen hallinto-oikeudelta. Kiinteistön omistaja tai haltija on velvollinen suorittamaan kiinteistöveroa kiinteistön sijaintikunnalle. Julkisia palveluita koskeva lainsäädäntö osittain ottaa huomioon kunnassa sijaitsevan lomaasutuksen. Monet kunnalliset palvelut ovat mökkiläisten käytettävissä. Mökkiläisillä on esimerkiksi oikeus saada loma-asuntojen sijaintikunnissa kiireellinen sairaanhoito, minkä nettokustannukset laskutetaan mökkiläisten kotikunnilta. Vapaa-ajan asuntoina käytettävien kiinteistöjen kiinteistöveron ylärajaa korotettiin vuonna 2006, mikä paransi kuntien mahdollisuuksia rahoittaa mökkiläisten tarvitsemien palvelujen järjestämistä. Saaristoasiain neuvottelukunta selvitti vapaaajan asukkaiden ja mökkikuntien vuorovaikutuskeinojen kehittämistä vuonna 2006 julkaistuissa sisäasiainministeriön raporteissa "Vapaa-ajan asukkaiden osallistuminen kuntien päätöksentekoon" (SM:n julkaisuja 14/2006) ja "Mökkiläiset kuntapalvelujen käyttäjinä" (SM:n julkaisuja 24/2006). Raportit osoittivat, että mökillä asumi- 3
Ministerin vastaus sen kasvu lisää vapaa-ajan asukkaiden kunnallisten palvelujen käyttöä, minkä vuoksi mökkiläiset tulee huomioida entistä enemmän, paitsi kunnan palvelutuotannossa, myös mökkikunnan ja mökkiläisten vuorovaikutusmuodoissa. Loma-asukkaat tulisikin huomioida entistä enemmän myös loma-asuntojen sijaintikuntien päätöksenteko- ja osallisuusmenettelyissä. Tällaisia ovat esimerkiksi jo nykyään monissa kunnissa käytössä olevat mökkiläistoimikunnat ja mökkiläistapaamiset (ns. mökkiläisfoorumit). Saaristoasiain neuvottelukunta on vuosina 2007 ja 2008 organisoinut laajapohjaista "Mökkiläiset mukaan kuntien ja kylien toimintaan" -projektia. Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2008 Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi 4
Ministerns svar KK 773/2008 vp Janne Seurujärvi /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 773/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Janne Seurujärvi /cent: Vilka åtgärder avser regeringen att vidta för att utreda möjligheten för dubbel kommuntillhörighet och för att därefter utvärdera genomförandet av dubbel kommuntillhörighet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Möjligheterna för invånare att samtidigt vara medlem i två kommuner återkommer i den politiska debatten då och då. Debatten har särskilt gällt möjligheten att fördela kommunalskatten mellan den kommun som ägaren eller innehavaren av en fritidsbostad har som hemkommun och den kommun där fritidsbostaden är belägen, samt den eventuella rätten för fritidsbostadens ägare att delta i det politiska beslutsfattandet i den kommun där fritidsbostaden är belägen. För närvarande är inga sådana reformer aktuella inom regeringen som skulle ge kommunbor möjligheter att vara medlemmar i två kommuner samtidig. Dubbel kommuntillhörighet sammanhänger med svårlösta principiella och praktiska problem. Problemen gäller i hög grad de stora variationerna i fritidsbostädernas användningrad, vilket leder till att tjänsterna i den kommun där fritidsbostaden är belägen anlitas i ytterst olika utsträckning i enskilda fall. Att fördela inkomstskatten och statsandelarna mellan kommunerna samt att genomföra valbarhet och rösträtt i flera kommuner samtidigt skulle också medföra en väsentlig komplicering av de redan svåröverskådliga systemen för skatter, statsandelar och kommunalval. Att bevilja rösträtt och valbarhet på grundval av ägande eller besittning av en fritidsbostad kan också visa sig problematiskt med avseende på medborgarnas likställdhet då man beaktar andra personer som bor i kommunen på deltid eller tillfälligt, såsom studerande, de som bor i andra kommuner på grund av arbete eller personer som placerats i anstalt. Att äga eller besitta en fritidsbostad i form av fast egendom utgör enligt kommunallagen grund för medlemskap i kommunen. Personer som äger eller besitter en fritidsbostad får enbart på grundval av medlemskap i kommunen yrka på rättelse i beslut som fattats av ett kommunalt organ och att genom kommunalbesvär söka ändring i kommunens beslut hos förvaltningsdomstolen. Fastighetens ägare eller besittare är skyldig att betala fastighetsskatt till den kommun där fastigheten är belägen. Lagstiftningen om offentliga tjänster beaktar delvis fritidsbosättning i kommunen. Många kommunala tjänster står till stugägarnas förfogande. Stugägarna har t.ex. rätt till brådskande sjukvård i den kommun där fritidsbostaden är belägen. Nettokostnaderna för vården faktureras hos stugägarnas hemkommun. Den övre gränsen för fastighetsskatt för fastigheter som används som fritidsbostäder höjdes 2006, vilket förbättrade kommunernas möjligheter att finansiera ordnandet av de tjänster som stugägarna behöver. Skärgårdsdelegationen utredde möjligheterna att utveckla metoderna för växelverkan mellan fritidsbosättningen och stugkommunerna i inrikesministeriets rapporter "Vapaa-ajan asukkaiden osallistuminen kuntien päätöksentekoon" (Inrikesministeriets publikationer 14/2006) och 5
Ministerns svar "Mökkiläiset kuntapalvelujen käyttäjinä" (Inrikesministeriets publikationer 24/2006). Raporterna visar att ett ökat stugboende medför att sommargästerna anlitar de kommunala tjänsterna i tilltagande utsträckning. Det innebär att stugfolket bör beaktas mer än förr dels i kommunens tjänsteproduktion, dels i formerna för växelverkan mellan stugkommunen och stugfolket. Fritidsinvånarna bör därför beaktas mer än förr också i fråga om förfaranden för stugkommunernas beslutsfattande och delaktighet. Sådana är t.ex. de stugägarkommittéer och stugägaraevenemang (s.k. stugägarforum) som redan nu förekommer i flera kommuner. Skärgårdsdelegationen organiserade 2007 och 2008 det omfattande projektet "Mökkiläiset mukaan kuntien ja kylien toimintaan". Helsingfors den 11 november 2008 Förvaltnings- och kommunminister Mari Kiviniemi 6