Niiniveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma II

Niiniveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma II Pohjois-Savon kalatalouskeskus 2002

Sisällysluettelo 1. Perustiedot kalastusalueesta 1 1.1 Johdanto..... 1 1.2 Lainsäädännöllinen perusta ja toiminnan rahoitus.... 1 1.2.1 Kalastusalueen toimintaa säätelevät asiakirjat.. 2 1.2.2 Toiminnan rahoitus. 3 1.3. Kalastusalueen yleiskuvaus.... 3 1.3.1 Vesistöt ja veden laatu.... 3 1.3.2 Kuormitus 4 1.3.3 Käyttö... 4 1.3.4 Vesialueiden omistus..... 5 1.4 Kalasto, kalakantojen nykytila ja rapukannat.. 5 1.4.1 Saalis.. 6 1.5 Istutustoiminta ja kalanviljely...... 6 1.5.1 Istutusten rahoitus.... 6 1.6 Kalastus.... 7 1.6.1 Kalastajat. 7 1.6.2 Pyydystiedot ja kalastusrasitus... 7 1.6.3 Pyyntirajoitukset ja rauhoitusalueet. 8 2. Kalastuksen kehittäminen ja hoidon tavoitteet... 8 2.1 Viehekalastus..... 9 2.2 Verkkokalastus... 9 2.3 Muu vapaa-ajan kalastus...... 10 2.4 Ravustus 10 2.5 Kalastusmatkailu... 11 2.6 Elinkeinokalastus..... 11 2.7 Kalastuksen valvonta ja pyydysten merkintä 12 2.8 Istutusten toteuttaminen..... 13 2.9 Kalavesien kunnostukset..... 13 3. Seuranta... 15 4. Oikeusapu ja aloitteet... 15 5. Koulutus ja tiedottaminen..... 16 6. Kirjallisuus..... 16 7. Kalastuksen- ja kalavesien hoidon osa-suunnitelmat.. 17 7.1 Pohjois-Niinivesi 17 7.2 Etelä-Niinivesi. 17 7.3 Isvesi 18 7.4 Iso-Rasti.. 18 7.5 Kiesimä.. 18 7.6 Sonkari.. 19 7.7 Vesantojärvi.. 19 7.8 Kurjenjärvi.. 19 7.9 Muut järvet.... 20 7.10Kukertaisjoki.. 20 7.11 Muut joet. 21 LIITTEET Liite 1. Liite 2. Liite 3. Vedenlaatuluettelo Veden laadun tulkintaohje Osakakaskuntien ja yksityisten vesialueiden pinta-ala ja osoitetiedot. Kalastusalueen sidosryhmien osoitetiedot (PUUTTUU) Kalastusalueella vuosina 1992-2001 tapahtuneet istutukset (PUUTTUU) Liite 4. KARTTALIITE (PUUTTUU) Kannen kuva: Ari Pyykkönen

Yhteenveto kalastuksen kehittämisestä, hoidon tavoitteista ja seurannan järjestämisestä Viehekalastuksen kehittäminen Niiniveden kalastusalueen virkistyskalastuslupa-alue palvelee vetouistelijoita, joilla yleensä on pyynnissä useampia vapoja. Heille lupa-alue on tarpeellinen. Nokisen kosken kalastuspaikka tulee säilyttää vetovoimaisena koskikalastuskohteena. Verkkokalastuksen säätely Yleisrajoitukset: Solmuväliltään 28-49 mm:n verkkojen käytön kieltämistä suositetaan jääkannen alta tapahtuvassa kalastuksessa suurillä järvillä. Hyvillä kuhavesillä voidaan kieltää jääkannen aikana solmuväliltään 28-54 mm verkot. Solmuvälisuositukset on tarkemmin esitetty osassa 7. Muun vapaa-ajan kalastus ja ravustus Kalakantojen järkevän käytön mahdollistamiseksi ei tulisi rajoittaa kalastustapoja, jotka kohdistuvat myös vähäarvoisiin kalalajeihin. Ravustuksen tavoitteet: 1. Rapuvesien paras mahdollinen tuotto. 2. Jokirapukantojen suojelu. 3. Raputautien leviämisen estäminen. Elinkeinokalastus Alueelle tarvitaan vaihtoehtoisesti kalankäsittelytiloja ja jäähilekoneita yksittäisille kalastajille tai yhteiset kalankäsittelytilat jäähileasemineen. Alueen elinkeinokalastusta pyritään monipuolistamaan mm. selvittämällä mahdolliset troolausalueet Osakaskuntakyselyn perusteella Pohjois-Niinivedelle ja Iisvedelle voitaisiin luoda osakaskuntien välisillä kalastuslain 64 :n mukaisilla sopimuksilla yhtenäinen lupa-alue seisovilla pyydyksillä, nuotalla ja mahdollisesti troolilla tapahtuvaan kalastukseen. Kalastusmatkailun kehittäminen Kalastusmatkailua ja ohjelmapalvelujen tuottamista kalastuksen ympärille kehitetään. Kalastuksen valvonta Kalastusalue asettaa tehtävään 3-4 asiansa osaavaa valvojaa. Valvonta-alue pyritään saamaan koko kalastusalueen kattavaksi. Kalastuksenvalvojat koulutetaan tietoisiksi lainsäädännöstä ja kalastusta koskevista päätöksistä. Kalastuksen valvontaan lisätään rahoitusta. Istutusten toteuttaminen ja suojaus Laatu. Istutukset pyritään toteuttamaan yhteisistutuksina. Samalla voidaan helpommin valvoa, että istutetaan 1- kesäisiä kuhanpoikasia lukuunottamatta Rautalammin reitin kantaa olevia kalanpoikasia ja ne ovat terveitä ja hyväkuntoisia. Kalavesien kunnostukset Vesikasvillisuutta poistetaan voimavarojen mukaan niittämällä ja tarvittaessa ruoppaamalla. Hoitokalastuksen aloittaminen tulee perustua harkintaan, koska se on kallista, vaatii kovasti työtä ja sen tulee tapahtua pitkäjänteisesti ja tehokkaasti riittävän hyvien tulosten aikaansaamiseksi. Muikkukantoja hoidetaan tehokkaalla elinkeinokalastuksella Seuranta Kalastusalue ja osakaskunnat järjestävät tarpeen mukaan kalakantojen, istutusten tuloksellisuuden, pyydysmäärien ja kalataloudellisten kunnostusten seurannan: - osakaskuntien toimintailmoitukset mm. pyydysmäärien selvittämiseksi - kalastustiedustelu, jonka yhteydessä voidaan tiedustella myös saaliita - koekalastuksella voidaan selvittää lajisuhteita järvessä esim. hoitokalastustarvetta selvitettäessä ja koeravustuksella rapuistutusten tuloksellisuutta - saalisnäytteet kalojen kasvun selvittämiseksi - merkintä kalojen vaellusten selvittämiseksi.

1 1. Perustiedot kalastusalueesta 1.1 Johdanto Niiniveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna 1988. Alueen kalataloudessa on tapahtunut joitakin merkittäviä muutoksia edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisen jälkeen. Heikot muikkukannat ovat runsastuneet alueen pääjärvissä ja elinkeinokalastuksen merkitys on samalla kasvanut. Pääjärvien siikaistutuksia on tuntuvasti vähennetty ja on siirrytty petokalaistutuksiin. Kohtalaisten tulosten rohkaisemana päälaji on viime vuosina ollut kuha. Pohjois-Savon Työvoima- ja elinkeinokeskus myönsi vuonna 2001 määrärahan käyttö- ja hoitosuunnitelman päivittämiseksi. Niiniveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma II:sen tuli sisältää päivitetyt perustiedot, ohjeet kalastuksen ja kalavesien hoidon kehittämiseksi, kalakantojen seurannan järjestämiseksi ja vesistökohtaiset suunnitelmat kalastuksen kannalta merkittäville järville ja virtavesille. Käyttö- ja hoitosuunnitelma II perustuu osakaskuntatiedusteluun sekä alueelta julkaistuihin raportteihin. Vastauksen antoi 23 yhteisen vesialueen osakaskuntaa (kalastuskuntaa) 41:sta. Vastausten kattavuus on hyvä, koska vastaamatta jättivät vesialueeltaan pienet osakaskunnat ja yksityisvesialueet, joista monet ovat vuokranneet kalastusoikeuden toiselle osakaskunnalle. Käyttö- ja hoitosuunnitelma II pyrkii lisäämään yhteistyötä kalastusalueen ja osakaskuntien välillä unohtamatta muita vesialueiden omistajia ja kalastusalueella toimivia järjestöjä ja viranomaisia. Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisesta vastasi Pohjois-Savon kalatalouskeskus Niiniveden kalastusalueen toimeksiannosta. Vastuullisena tekijänä oli kalatalousneuvoja Ari Pyykkönen. Niiniveden kalastusalueen hallitus antoi asiantuntija-apua. 1.2 Lainsäädännöllinen perusta ja toiminnan rahoitus Kalastusalueiden perustamisesta säädettiin 1.1.1983 voimaan tulleessa kalastuslaissa. Kalastusalueet muodostettiin kalataloudellisesti yhtenäisistä vesialueista. Toimintaan tuli merkittävä muutos 1.1.1994 voimaan tulleen kalastuslain tarkistuksen myötä. Kalastusalueen valtuuskunta lakkasi olemasta ja uusiksi kalastusalueen toimielimiksi tulivat kalastusalueen kokous, hallitus ja isännöitsijä. Kalastusalueen jäseniä ovat (KL 71 ) kalastuskunnat, vesialueenomistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueella toimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt. Vuoden 1994 alusta tuli kalastuslakiin muutoksia, jotka lisäsivät kalastusalueiden hallinnollisia tehtäviä (taulukko 1). Päätäntävaltaa muutamissa asioissa siirrettiin lähemmäs kenttätasoa. Vuoden 1997 alusta voimaan tullut kalastuslain tarkistus muutti onginnan ja pilkinnän jokamiehen oikeudeksi ja vapautti 65 vuotta täyttäneet kalastuskortin lunastamisesta.

2 Kalastuskunnan päätöksentekoa ja hallinnointia koskeva lainsäädäntö siirrettiin vuoden 2001 alusta kalastuslaista yhteisaluelakiin. Samalla poistettiin tilanne, jossa yhteisellä vesialueella oli kaksi osittain päällekkäistä organisaatiota; kalastuskunta ja yhteisen vesialueen osakaskunta. Käytännön kalastukseen ja kalaveden omistussuhteisiin ei tullut muutoksia. Kalastuslaissa (KL 286/82) tarkoitettuna kalastuskuntana toimii yhteisaluelain mukainen osakaskunta. Tästä johtuen käytetään jäljempänä kalastuskunnan sijaan nimeä yhteisen vesialueen osakaskunta (lyhyemmin osakaskunta). Taulukko 1. Lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvat hallinnolliset päätökset Asia KL 11 3 mom. mukainen pilkintä tai kyläläisen kotitarvekalastuskielto 6 kk:ksi. KL 16 2 mom. Vesialueen käyttämättä jättäminen. Aloite alioikeudelle käyttöön otosta. Pakkovuokraus. KL 26 2 ja 4 mom. Kalastuskielto tai helpotusten myöntäminen padon ala- tai yläpuolella. KL 32 2 ja 3 mom. perustuva tietyn kalastustavan tai välineen kieltäminen ja asetuksesta poikkeavan silmäkoon määrittäminen, jotta KL 1 :n ehdot täyttyvät. KL 35 2 mom. mukainen alamitan määrääminen. KL 37 2 mom. mukainen pyydys- ja kalastustapakielto. KL 43 ja 46 :n mukainen rauhoituspiirin perustaminen tai lakkauttaminen. KL 45. Rauhoituspiirin rajankäynnin hakeminen kiinteistötoimituksessa. KL 79 ja 81 : mukainen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta. KL 89 a ja 91 mukaisten omistajakorvausten ja viehekalastusmaksujen jako. 1.2.1 Kalastusalueen toimintaa säätelevät asiakirjat Isännöitsijän tehtävänä on päivittää ja säilyttää kalastusalueen asiakirjat. Toimintaa säätelevät mm.: kalastusalueen ohjesääntö kalastusalueen kartta, josta ilmenevät rajat käyttö ja hoitosuunnitelma vuosikokouksen pöytäkirjat hallituksen ja työvaliokuntien pöytäkirjat valtakirjat selvittelysopimukset taloutta koskevat asiakirjat (kirjanpito, avustuksia koskevat hakemukset ja päätökset, palkanlaskenta ja veroasiat) muut (mm. vuokra-, valvonta- ja isännöintisopimukset.) Kalastusalueen tulee kuulla ja tiedottaa riittävästi hallintomenettelylain (598/1982) edellyttämällä tavalla lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia päätöksiä tehtäessä (taulukko 1). Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 621/1999 edellyttää, että kalastusalueen kokouksen asiakirjat ovat kenen tahansa luettavissa.

3 1.2.2 Toiminnan rahoitus Kalastusalue voi saada rahoitusta toiminnasta aiheutuviin kuluihin mm. seuraavilta tahoilta: TE-keskuksen myöntämä toimintamääräraha kalastuskorttivaroista (perustuu kalastusrasitukseen) TE-keskuksesta anottava harkinnanvarainen avustus kalatalouden edistämiseen kalastuskorttivaroista alle 200 mk:n osuudet vesialueiden omistajille maksettavista korvauksista (omistajakorvaukset ja viehekalastusmaksupalautukset) vesialueen omistajien valtakirjalla myöntämät osuudet heille maksettavista korvauksista kalastusalueen järjestämistä kalastusluvista kalavesien omistajien toimeksiannoista muusta liiketoiminnasta muista avustuksista (mm. kunnat) välillisesti yhteistoiminnassa rahoitettavista hankkeista Kalastuskorttivarat muodostavat pääosan kalastusalueen toiminnan rahoituksesta. Onkijoiden ja pilkkijöiden sekä 65-vuotta täyttäneiden vapautus kalastuksenhoitomaksuvelvollisuudesta vuonna 1997 tapahtuneella kalastuslain muutoksella on pienentänyt kalastusalueille tulevaa korttivarakertymää. Säästöt ovat kohdistuneet hoitotoimenpiteisiin. 1.3 Kalastusalueen yleiskuvaus Niiniveden kalastusalue sijaitsee Itä-Suomessa Rautalammin, Vesannon ja Tervon kuntien sekä Suonenjoen kaupungin alueella. Vesialue, jonka kokonaispinta-ala on 19 003 ha, kuuluu Kymijoen vesistön Rautalammin reittiin lähes kokonaan. Kalastusalueen kotipaikka on Vesanto. Kalastusalueella asuu alle 3000 henkeä. Tärkein elinkeino alueella on maa- ja metsätalous. 1.3.1 Vesistöt ja veden laatu Kalastusalueella on 130 järveä tai lampea, joista 19 sijaitsee kalastusalueen rajalla kuuluen myös johonkin toiseen kalastusalueeseen. Suuret järvet Keskusjärvet ovat Niinivesi ja Iisvesi, jotka ovat osa Rautalammin reitin pääuomaa. Vedet virtaavat Rasvangista ja Virmasvedestä samassa tasossa olevaan Iisveteen ja siitä edelleen Säynätsalmen kautta Etelä-Niiniveteen. Iisveden ja Niiniveden yhdistää myös Tervolan kanava.

4 Etelä-Niiniveteen tulee vesiä Pohjois-Niinivedeltä Västinsalmen kautta. Järvireitistä Vesantojärvi, Sonkari ja Kiesimä on yhteys Etelä-Niiniveteen Kerkonkosken kanavan kautta. Kiesimän kanava yhdistää Kiesimän ja Pohjois- Konneveden. Etelä Niinivedestä vedet laskevat Nokisenkosken kautta Miekkaveteen ja siitä edelleen Koskeloveteen (kartta). 1.3.2 Kuormitus Iisvesi, Niinivesi, Sonkari, Kiesimä, Miekkavesi ja Vesantojärvi ovat karuja ja Vesantojärveä lukuun ottamatta kirkasvetisiä ja veden laadultaan hyviä kalavesiä. Muita hyviä kalavesiä ovat mm.: Ala-, Ylä- ja Keskilampi, Kulmalampi, Kurjenjärvi, Kutemainen, Riitunlampi, Vehkajärvi ja Vehmasjärvi. Osakaskuntatiedustelun mukaan vedenlaatu on viime vuosina etupäässä pysynyt ennallaan tai parantunut. Suostun ja Kärkkäälässä sijaitsevien Palokin, Petäisen, Iso-Rastin, Vehmaan ja Kartiskan veden laatu on heikentynyt. Veden laatutiedot on koottu liitteeseen nro 1 ja perustuvat Pohjois-Savon ympäristökeskuksen veden laaturekisteriin ja siihen sisältyvät myös konsulttien ottamat näytteet. Liitteessä 2 on esitetty veden laadun tulkintaohje. Luvussa 7 on pyritty arvioimaan veden laatua kalavetenä suurien vesistöjen ja eräiden virtavesien osalta. Kalastusalueen suuret järvet ovat veden laadultaan hyviä kalavesiä. Hajakuormitus on tärkeä vesien tilaan vaikuttava tekijä alueella. Sitä aiheuttavat maatalous, metsätalous, turvetuotanto ja haja-asutus. Se on viime vuosina vähentynyt maatalouden investointien (lietealtaat, suojavyöhykkeet ja lietelannanlevityksen lopettaminen pelloille keväällä) ja ojituksen vähenemisen myötä. Turvetuotanto on metsäojituksen ohella paikoin lisännyt suuresti kiintoaineksen määrää ja happamien vesien valuntaa vesistöihin.. Turvetuotannossa ovat olleet tai tulevat olemaan; Rastunsuo (Etelä-Niinivesi, Iisvesi), Mertasuo (Vesantojärvi) ja Multaharjunsuo (Etelä-Niinivesi). Yksittäisistä kuormittajista on suurin Suonenjoen kaupungin keskuspuhdistamo, jonka jätevedet lasketaan Suonenjoen kautta Iisveteen ja Vesannon, jonka jätevedet tulevat puhdistamolta Vesantojärveen. 1.3.3 Vesistön muu käyttö Alueen vesistöt antavat veneilyyn hyvät mahdollisuudet. Keiteleen kanavan uskotaan lisäävän veneilyä Rautalammin reitillä. Leppävirralta Suonenjoelle on suunnitteilla Savon kanava. Suunnittelu on alkuvaiheessa ja rahoituksesta ei ole tätä kirjoitettaessa tietoa. Se mahdollistaisi vesiliikenteen Vuoksen vesistöstä Rautalammin reitille. Iisveden pohjoispäästä kulkee 2.4 m syvyinen laivaväylä Iisveden satamaan. Väylä haarautuu Säynätsalmen kohdalla Etelä-Niinivedelle ja Kerkonkosken kanavan Kiesimän kautta Kiesimän kanavalle ja Pohjois-Konnevedelle. Uittoväylä Pielavedeltä Suolahteen samaa reittiä. Etelä- ja Pohjois-Niiniveden välillä on 1.8 m väylä ja Sonkarin ja Vesantojärven läpi kulkee matalampi veneväylä.

5 Iisvedellä veneen voi laskea vesille ja rantautua sataman lisäksi Ranto-, Kontti-, Riepon- ja Saaroslahdessa. Rantolahdessa on wc ja nuotiokehä. Niinivedellä veneenlaskupaikkoja on Säynätsalmessa, Nokisenkoskella, Kerkonkoskella, Niinivedenpäässä ja Laurilan rannassa. Vesantojärvelle voi lähteä kalastamaan Vesannon taajaman rannasta. Valtaosa kesämökeistä sijaitsee Iisveden ja Niiniveden rannoilla. Vuonna 1985 oli alueella noin 740 kesämökkiä (P-S Seutukaavaliitto). Määrä lienee hieman kasvanut. Kesämökkiläiset muodostavat merkittävän osan alueen vapaa-ajan kalastajista. He ovat usein myös osakaskunnan osakkaita.. 1.3.4 Vesialueiden omistus Niiniveden kalastusalueella on 41 järjestäytynyttä yhteisen vesialueen osakaskuntaa, jotka omistavat lähes kokonaan alueen kalastusoikeuden (18 500 ha). Osakaskuntien vesipinta-ala vaihtelee alle 10-4338 ha, ja keskiarvo on xxx ha. Puolet osakaskunnista on pinta-alaltaan alle 200 ha. Alueella on yksityisvesialueita 500 ha. Osakaskuntien ja yksityisvesialueiden pinta-alat ja yhteystiedot on esitetty liitteessä 3. Osakaskuntien rajat on esitetty karttaliitteessä. Muutamat osakaskunnat ovat sopineet yhteistyöstä kalavesien hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä. 1.4 Kalasto, kalakantojen nykytila ja rapukannat Niiniveden kalastusalueella tavataan lähes kaikki maamme sisävesissä esiintyvät kalalajit. Uusista lajeista on alueelle istutettu satunnaisesti ankeriasta, puronieriää, kirjolohta ja karppia. Merkittävin muutos kalakannoissa tapahtui 90-luvun puolivälissä jolloin muikkukannat alkoivat runsastua. Muikkukanta lisääntyi Vesantojärvessä, Sonkarissa, Kiesimässä, Niinivedessä ja Iisvedessä vuosina 1989-2001(osakaskuntatiedustelu 2002). Petokalat ahven-, kuha- ja haukikannat ovat myös lisääntyneet samanaikaisesti ja kasvaneet hyvin. Nykyisin siikakanta koostuu pienikasvuisesta järvisiiasta ja ikääntyneistä kookkaista planktonsiioista. Järvisiikakanta on runsas, mutta planktonsiian heikko. Järvisiian hyödyntäminen on kuitenkin vähäistä. Lahna- ja särkikannat ovat runsaita erityisesti pienemmissä reitin ulkopuolisissa järvissä, joten tilanne on säilynyt ennallaan. Järvitaimenkanta on heikko. Kanta on alueella istutettujen ja muualta vaeltavien kalojen varassa. Järvitaimen vaeltaa Rautalammin reitillä alaspäin (Rautalammin reitin taimenen hoitosuunnitelma 1997). Pyydettävä rapukanta on edelleen Iso-Rastissa. Iso-Rastin saalis oli vuonna 2001 noin 1500 rapua. Muualla on rapua on paikoitellen heikosti tai sitä ei esiinny lainkaan (taulukko 2).

Laji 6 ++ = runsas + = kohtalainen - = heikko e=emme tiedä Vesantojärvi Suostunjärvi Petäinen Iso- Rasti Sonkari Kiesimä Miekkavesi P- Niinivesi E- Niinivesi Iisvesi Ahven ++ ++ + + ++ + ++ ++ + ++ Hauki ++ ++ ++ ++ ++ + ++ + + + Taimen e e e e e - + - - - Kuha + - e e + e - + - + Lahna + ++ ++ ++ ++ - + - - - Made + e + + + - - + - + Muikku + e e e ++ + - ++ + + Rapu e e e + - - e - e e Siika - - + + + + + + + + Särki ++ ++ ++ ++ ++ + + + + + Säyne e e e e e - + - - - Taulukko 2. Kalakantojen nykytila eräissä Niiniveden kalastusalueen järvissä osakaskuntatiedustelun 2002 mukaan. 1.4.1 Saalis Vapaa-ajan kalastajien kokonaissaaliiksi Niiniveden kalastusalueella vuonna 1997 arvioitiin noin 169 000 kg eli 8,9 kg/ha, mikä on selvästi alle Pohjois- Savon keskimääräisen saaliin noin 13 kg/ha, mutta samaa luokkaa kuin Rautalammin reitin järvissä yleensä (Riistan- ja kalantutkimus 1998). Vuonna 1987 arvio kokonaissaaliista oli noin 105 000 kg eli alueella noin 5.5 kg/ha ( Niiniveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma I). 1.5 Istutustoiminta ja kalanviljely Kalastusalueella on kaksi luonnonravintolammikkoa Hirvijärvi ja Vihtalampi. Hirvijärvi on Tiitilän osakaskunnan hallinnassa (vuoteen 2001 saakka MMM). Hirvijärven tuotanto noin 60 000 1-kesäistä planktonsiikaa istutettiin aiemmin kalastusalueelle. Pian huomattiin, että planktonsiian istutus ei ollut kannattavaa ja erityisesti suurien järvien istutuksia alettiin vähentää. Yritykset kasvattaa lammikossa 1-kesäisiä kuhia epäonnistuivat. Seurauksena Hirvijärven luonnonravintolammikon merkitys alueelle väheni. Pänttärintaipaleen osakaskunta on vuokrannut Vihtalammen yksityiselle kasvattajalle ja lammikossa on kasvatettu 1-kesäisiä kuhia. Kalastuskorttivarojen väheneminen on johtanut Niiniveden kalastusalueellakin istutusten vähentämiseen. Ensimmäisenä vähennettiin järvitaimen istutuksia huolimatta siitä, että 80-luvulla todettiin istutusten lisänneen saalista. Syynä lienee ollut poikasten kallis hankintahinta ja vaellusherkkyys. Samaan aikaan 1-kesäisten kuhia alettiin kasvattaa Sisä-Savossakin ja saatavuuden parannuttua siitä tuli pääistutuslaji. Kuhakanta on parantunut runsaassa vuosikymmenessä heikosta kohtalaiseksi lähes kaikissa alueen suurissa järvissä. Yksikesäiset kuhat, eri ikäiset järvitaimenet ja yksikesäiset planktonsiiat olivat päälajeja istutuksissa (liite 5). 1.5.1 Istutusten rahoitus Kalastusalueen varoista suurin osa on käytetty istutustoimintaan. Kalastusalue rahoittaa istutukset kalastuskorttivaroista. Osakaskunnat käyttävät istutustoimintaan lupatulojaan, kalastuskorttivaroista palautettavia omistajakorvauksia ja palautettuja läänikohtaisia viehekalastusmaksuja.

7 1.6 Kalastus 1.6.1 Yleistä 1.6.2 Kalastajat Vapaa-ajan kalastajiksi luokitellaan Nykyisin kaikki muut kalastusta harrastavat paitsi elinkeinokalastajat (ammattikalastajat). Käsitteet eivät vastaa kalastuslainsäädännössä esitettyä jaottelua, virkistyskalastajat, kotitarvekalastajat ja ammattikalastajat. Tässä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa on käytetty uutta jaottelua. Vuonna 1997 Niiniveden kalastusalueella oli 5845 henkilöä (3752 ruokakuntaa), jotka harrastivat vapaa-ajan kalastusta (Riista- ja kalantutkimus 1998). Määrä on suurempi kuin alueella asuvat 3000 henkeä. Alueelle tullaan kalastamaan muualta; mm. Suonenjoen ja Pieksämäen kaupungeista kesämökeille ja muutenkin. Suonenjoen kaupungin alueen kesämökeistä suurin osa sijaitsee Iisveden rannoilla. Päätoimisia elinkeinokalastajia alueella oli yksi (verotettava kalastustulo yli 30 % kokonaistuloista) ja muutamia sivutoimisia. 1.6.3 Pyydystiedot ja kalastusrasitus Kalastuksen järjestelyä koskevassa lainsäädännössä on tapahtunut aivan viime vuosina muutoksia. Onginta ja pilkintä ovat nykyisin jokamiehen oikeuksia ja lunastamalla läänikohtainen viehekortti voidaan uistelua harjoittaa 1 kelalla, vavalla ja vieheellä käyttäen lisäksi yhtä painoviehettä tai syvääjää (KL 8 1 mom.). Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet on vapautettu maksuista kalastettaessa viehekortilla. Edellä mainitut oikeudet eivät koske lohija siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja eivätkä kalavesiä, joihin erityisistä syistä on myönnetty kalastuslain 11 mukainen onginta-, pilkintäja viehekalastuskielto TE-keskuksen kalatalousyksikön toimesta (päättyy Suonenjoella 6.4.2003). Kalastusrasituksen arviointi ja vertaaminen edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman tietoihin on vaikeaa edellä mainittujen yleiskalastusoikeuksia koskeneiden muutosten takia. Vapaa-ajan kalastajien kalastuspäivistä alueella kului vuonna 1997 noin 30 % ongintaan ja pilkintään, 18 % heitto- ja vetouistelukalastukseen ja 52 % pääasiassa verkko- ja katiskakalastukseen. Kalastuspäivien jakautuminen eri pyyntitavoille vastaa maakunnan keskiarvoa. Nokisenkosken viehekalastuspaikka on Pohjois-Savon merkittävimpiä koskikalastuskohteita. Sinne myydään vuosittain yli 1000 koskikalastuslupaa. Sitä hoidetaan istuttamalla pyyntikokoista kalaa ja harjusta.. Kosken varsinainen imagon tuoja lienee kuitenkin Rautalammin reitin järvitaimen Toiminnasta vastaa Vaajasalmen osakaskunta. Kalastuspaikan infrastruktuuri on hyvä. Kosken rannalla on heittolaituri, veneitä, rantautumismahdollisuus, nuotiokatos, wc, suuri paikoitusalue ja kesäaikaan kioski. Alueen suuret järvet sopivat hyvin nuottakalastukseen. Pohjois-Niinivedellä voidaan vetää nuottaa melkein missä vain. Etelä-Niinivedellä on 40 kesänuotta ja 10 talvinuotta-apajaa. Iisvedessä on kymmeniä nuotta-apajia. Pohjois-Niinivedellä nuottakuntia on osakaskuntien mukaan kolme nuotta-

8 kuntaa, Etelä-Niinivedellä kaksi nuottakuntaa, Sonkarissa yksi nuottakunta ja Iisvedessä yksi nuottakunta. Pohjois-Niinivedellä harjoitetaan myös isorysäkalastusta. Osakaskuntien luvanmyynti Kokonaispyydysyksikkömäärä on alueella osakaskuntien sääntöjen mukaan noin 38 000 kpl, josta oli käytössä vuonna 2001 noin 12 200 kpl pyydysyksikköä (0,65 py/ha). Pyydysyksikkömäärät ovat nousseet hieman vuodesta 1986, jolloin käytössä oli 9 100 pyydysyksikköä eli 0,5 py/ha. Harvoja verkkoja ja katiskoita oli käytössä selvästi muita pyydyksiä enemmän. Vapavälineiden osuus on noussut ja huomattava, koska Nokisenkoskella käy paljon vapakalastajia (liite 4). Lupia myyvät osakaskunnat myivät niitä yleensä myös ulkopuolisille, mutta poikkeuksia on valitettavasti edelleen. Osakaskuntien kalastuslupatulot olivat vuonna 2001 yhteensä noin 10 500 ja etupäässä ei osakkailta perityt metsästyslupatulot 600. Luvanmyyntituloissa ei ollut mukana omistajakorvauksia, eikä läänikohtaisen viehekalastusmaksun palautuksia. Toimivista osakaskunnista 11 myy pyydysmerkkejä. Kahdeksan myy lupia, muttei pyydysmerkkejä luvan vastineeksi. Kalastuksen valvonnan on järjestänyt 12 osakaskuntaa, joilla on 13 valan tehnyttä valvojaa 1.6.4 Pyyntirajoitukset ja rauhoitusalueet Pyyntirajoitukset vaihtelivat runsaasti. Neljätoista osakaskuntaa rajoitti myytävien verkkolupien määrää ja solmuväliä. Yleisin rajoitus oli 28-44 mm:n verkkojen käytön kieltäminen. Erityisesti Pohjois-Niinivedellä on oltu siirtämässä ylärajaa 49 mm:n. Nokisen koski luetaan Pohjois-Savon TE-keskuksen päätöksen mukaan lohija siikapitoiseksi vesistöksi, jonka koski- ja virtapaikoissa on koukkukalastus matosyöttiä käyttäen kielletty kalastuslain nojalla. Samoin on kielletty kalastuslain 8 :n tarkoittama jokamiehen onkiminen, pilkkiminen ja läänikohtaisella viehekalastusluvalla kalastaminen erikseen haetulla kiellolla. Osakaskunnat ilmoittivat rauhoitusalueita 52 ha. Kaikkien perusteluna esitettiin Lahnan kuturauhan turvaaminen. 2. Kalastuksen kehittäminen ja hoidon tavoitteet Kalastusalue järjesti 1990-luvulla yhteisvieheluvan kalastuslain 64 mukaisilla selvittelysopimuksilla. Lupa-alue käsittää yhteensä 13 000 ha ja sen piirissä ovat Niinivesi, Iisvesi. Kiesimä, Sonkari ja Vesantojärvi. Kyselyyn vastanneista 20 osakaskunnasta seitsemän kannatti laajempaa lupa-aluetta myös verkko, katiska ym. kalastukseen. Näistä neljä Iisvedelle ja kolme Pohjois- Niinivedelle. Kalastusta voidaan lisätä. Kalastusrasitus on kuitenkin pienentynyt erilaisten yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten seurauksena. Kalastajat asuvat nykyisin maaseudun sijaan kaupungeissa ja usein kaukana kalavesistä. Mökkiläisten kalastus ei ole ympärivuotista keskittyy vuosiloman aikaan. Tulevien vuosien haaste on luoda edellytykset kalastukselle niin, että kalastajien määrä ei enää laskisi. Tällaisia keinoja ovat:

2.1 Viehekalastus 9 1. Lupa-alueitten lajentaminen. 2. Lupien saannin helpottaminen kaikille halukkaille. 3. Tiedottaminen kalastusmahdollisuuksista ja muutoinkin kalastukseen liittyvistä asioista erityisesti nuorille. 4. Parannetaan opastusta veneenlaskupaikoille ja selvitetään uusien veneenlaskupaikkojen tarve. Laituripaikkojen palveluita tulee kehittää. Läänikohtainen viehekortti soveltuu hyvin liikkuvalle kalastajalle. Se mahdollistaa vetouistelun yhdellä vavalla, jossa on painouistin tai syvääjä. Vetouistelijat käyttävät yleensä useita vapoja, joissa on useita vieheitä. Kalastusalueen luvassa ei ole rajoitettu pyynnissä olevien vapojen. ja vieheiden määrää. Niiniveden kalastusalueen virkistyskalastuslupa-alue palvelee vetouistelijoita, joilla yleensä on pyynnissä useampia vapoja. Heille lupa-alue on tarpeellinen. Nokisen kosken kalastuspaikka tulee säilyttää vetovoimaisena koskikalastuskohteena. 2.2 Verkkokalastus Osakaskunnat säätelevät verkkokalastusta rajoittamalla myytävien lupien määrää, verkkojen solmuväliä ja rauhoitusalueilla. Sensijaan alueella ei ole aiemman käytännön mukaan ollut solmuvälirajoituksia verkkokalastuksessa. Verkkokalastuksen säätelyllä pyritään turvaamaan kalan kasvu lisääntymiskokoon. Kuhan kalastuksen sesonki ajoittuu syyskuusta helmikuulle. Parhaiten kuhia saadaan verkoilla ensijäiltä syvänteiden rinteiltä. Ne hakeutuvat sinne jo sulan veden aikaan vesien jäähdyttyä ja saaliit paranevat. Kuha takertuu helposti verkkoon ja esimerkiksi 45 mm:n verkolla saadun kuhan pituus voi vaihdella 25-45 cm. Suurin osa saaliskaloista on kuitenkin keskiarvokaloja noin 40 cm/600 g, joten solmuvälisäätelyllä voidaan vaikuttaa saaliskalan kokoon. 50 mm:n verkolla saatu kuha painaa keskimäärin 800 g ja on 45 cm pitkä ja 55 mm:n verkolla 1000 g tai hieman yli ja on 47-50 cm pitkä. Riistan- ja kalantutkimus on laatinut Rautalammin reitille taimenkantojen hoito-ohjelman. Siinä esitetään, että rautalammin reitin järvitaimenen suojelu edellyttää solmuväliltään 31-54 mm:n verkkojen käytön rajoittamista. Yleisrajoitukset: Solmuväliltään 28-49 mm:n verkkojen käytön kieltämistä suositetaan jääkannen alta tapahtuvassa kalastuksessa suurilla järvillä. Hyvillä kuhavesillä voidaan kieltää jääkannen aikana solmuväliltään 28-54 mm verkot. Solmuvälisuositukset on tarkemmin esitetty osassa 7.

10 2.3 Muu vapaa-ajan kalastus Erityisesti isorysä- ja nuottakalastuksen sivusaaliina tulee runsaasti vähäarvoista kalaa. Katiskapyyntiä tulisi suosia ja pyyntikulttuuria elvyttää. Kalakantojen järkevän käytön mahdollistamiseksi ei tulisi rajoittaa kalastustapoja, jotka kohdistuvat myös vähäarvoisiin kalalajeihin. 2.4 Ravustus Kalataloushallinnossa on laadittu rapustrategia (MMM 2000), jonka tavoitteena on: 1. rapuvesien paras mahdollinen tuotto, 2. jokirapukantojen suojelu, 3. raputautien leviämisen estäminen, 4. täpläravun hallittu kotiuttaminen. Ohjeita edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi alueella: Siirtoistutukseen kuten myös uuden lajin istuttamiseen on aina oltava TEkeskuksen lupa (KL 121 ). Täpläravun istuttaminen Niiniveden kalastusalueelle ei ole kalataloushallinnon rapustrategian mukaan mahdollista, koska alueen vesistöissä vielä esiintyy jokirapua. Täpläravun välityksellä saattaa rapurutto tarttua myöskin jokirapuun, jolle se yleensä aiheuttaa kuoleman. Istutukseen saa käyttää ainoastaan jokirapuja, jotka ovat terveitä. Istutukseen tarkoitetuista ravuista tulee lähettää tarpeellinen määrä tutkittavaksi lähimpään EELA:n laboratorioon. Tutkimustulosten tulee olla selvillä ennen istutusta. Tämä koskee myös vesistöissä varastoitavia rapuja. Täpläravun viljely alueella on selvä riski. Havaintojen mukaan ravunviljelylaitoksilta pääsee karkaamaan rapuja alapuoliseen vesistöön ja on olemassa vaara, että sinne syntyy kanta. Rapuja ja ravustus- tai kalastusvälineitä ei saa siirtää raputautialueelta. Ravustukseen sopivien pyydykset tai pyyntilaitteet tulee desinfioida ennen käyttöönottoa. Osakaskunnan tulee valvoa, että desinfiointi on hoidettu asianmukaisesti tai järjestää desinfiointi piste. Seuraavassa muutamia rapupyydysten desinfiointiohjeita: - Rapuruttoa levittävät itiöt kuolevat mikäli pyyntivälineitä pidetään alle - 10 C pakkasessa vähintään vuorokausi. Yksinkertaisinta on säilyttää pyydykset talven yli ulkotilassa. - Kuivaaminen auringossa tai pitäminen saunassa + 80 C lämmössä muutaman tunnin ajan ovat yksinkertaisia tapoja desinfioida pyyntivälineet ja pyydykset. - Keittäminen vähintään 5 min., mikäli pyydykset kestävät keittämistä. - Formaliinikäsittely 4 % liuoksessa vähintään 20 minuuttia Kontrolloimaton ravustus on riski. Osakaskuntien tulee määrittää ravustukseen myytävien pyydysyksikköjen määrä. Ravustuksen tulisi tuottaa osakaskunnalle niin paljon tuloja, että voidaan järjestää riittävä valvonta ja rapukannan hoito.

11 1. Rapuvesien paras mahdollinen tuotto, 2. jokirapukantojen suojelu ja 3. raputautien leviämisen estäminen, ovat tärkeitä tavoitteita alueella. 2.5 Kalastusmatkailu Kalastusalueen mahdollisuudet kehittää kalastusmatkailua: Kalastusalue on mukana tarkoitukseen sopivissa kalapaikkaoppaissa ja kalastusmatkailuprojekteissa. Kalastusalue tiedottaa matkailuyrittäjiä ja luvanmyyntipisteitä kalastukseen, ravustukseen ja vesialueella tapahtuvaan metsästykseen tarvittavista luvista. Kalastusmatkailua ja ohjelmapalvelujen tuottamista kalastuksen ympärille kehitetään. 2.6 Elinkeinokalastus Kalastusalueen virkistyskalastuslupia ja osakaskuntien lupia myydään tärkeimmissä matkailukohteissa. Muikkututkijat ovat esittäneet, että muikkukantoja voidaan hoitaa ainoastaan tehokkaalla kalastuksella. Kalastuksella voidaan lieventää muikulle tyypillisiä kannanvaihteluita. Kuten aiemmin on todettu alueen suuret järvet ovat hyviä muikkuvesiä ja muikkukannat ovat tällä hetkellä runsaat. Edellytykset elinkeinokalastuksen kehittämiselle ovat hyvät, koska myös ahven- ja kuhakannat ovat hyvät ja niillä on hyvä kysyntä. Jalostusastetta tulee kuitenkin nostaa, koska uusimpien visioiden mukaan käsittelemättömän kalan kysyntä tyrehtyy tulevaisuudessa. Kylmäketjun kalastajalta kuluttajalle tulee olla katkeamaton jo tällä hetkellä. Alueelle tarvitaan vaihtoehtoisesti kalankäsittelytiloja ja jäähilekoneita yksittäisille kalastajille tai yhteiset kalankäsittelytilat jäähileasemineen. Luomalla elinkeinokalastukselle hyvä toimintaympäristö saadaan alueelle kipeästi kaivattua yritystoimintaa ja työpaikkoja. Ainakin säilytetään jo olemassa oleva elinkeinokalastus. Alueen elinkeinokalastusta pyritään monipuolistamaan mm. selvittämällä mahdolliset troolausalueet Osakaskuntakyselyn perusteella Pohjois-Niinivedelle ja Iisvedelle voitaisiin luoda osakaskuntien välisillä kalastuslain 64 :n mukaisilla sopimuksilla yhtenäinen lupa-alue seisovilla pyydyksillä, nuotalla ja mahdollisesti troolilla tapahtuvaan kalastukseen.

12 Nuotta-apaja Kalastuslain 41 ja 42 :n mukaan: Jos useat tahtovat käyttää yhteistä nuotta-apajaa eikä kalastus ole mahdollista samanaikaisesti tai erityisesti järjestetty, vedetään apaja viivyttelemättä saapumisjärjestyksessä. Milloin talvinuotta-apajan vetokuntoon saattaminen on aiheuttanut nuottakunnalle muutakin työtä kuin uittoavantojen tekemistä, nuottakunta on oikeutettu saamaan muilta, jotka käyttävät samaa apajaa, kohtuullisen korvauksen. Kalastuslain 21 :n mukaan: Kalastuksen päätyttyä on pyydykset sekä niihin kuuluvat merkit ja muut kalastukseen käytettävät tarvikkeet, jotka eivät kuulu vesistössä laillisesti olevaan kiinteään kalastuslaitteeseen on viipymättä poistettava vedestä. Samoin on poistettava tarpeettomaksi käynyt turo tai muu kalaveden hoidossa, kalanviljelyssä tai saaliin säilytyksessä käytetty laite tai rakennelma. Tämä koskee myös talvikalastuksessa käytettäviä kalastusasetuksen 16 :n mukaisia selviä merkkejä.. Osakaskunnat voivat tiedottaa kalastajia nuotta-apajista esimerkiksi luvanmyynnin yhteydessä jaettavalla tiedotteella, jossa voi olla kartalle merkittynä nuotta-apajia. Tiedottamisessa suositetaan kalastajia ottamaan selvää kalavesiensä nuotta-apajista ja välttämään pyydyksien laskemista niihin. Näin pyritään välttämään ristiriitatilanteita. Osakaskunta voi jakaa myös karttoja, joihin on merkitty nuotta-apajia. 2.7 Kalastuksen valvonta ja pyydysten merkintä Kalastuslain 101 :ssä on rajattu vesialueen omistajan, osakkaan tai kalastusoikeuden haltijan valvontaoikeus. Heillä on oikeus ottaa verekseltä talteen luvaton pyydys, sekä saatu saalis tai vene mikäli kyseisessä tapauksessa joku kalastaa ilman asianomaista lupaa tai luvan osoittamaa oikeutta kalastaa ylitetään. On muistettava, että vain valan tehneellä valvojalla on lain suomat täydet oikeudet valvoa kalastusta kalavesillä. Tulostavoitteeksi voidaan asettaa, että 5 % Niiniveden kalastusalueella saatavista kalastusalueen ja osakaskuntien lupatuloista käytetään kalastuksen valvonnasta aiheutuviin kuluihin. Samalla valvojat velvoitetaan pitämään valvontapäiväkirjaa, jonka perusteella kulukorvaukset maksetaan. Yleisen kulkuväylän ulkopuolella olevan selvästi merkityn pyydyksen yli kulkeminen on kielletty. Lisäksi konevoimalla varustetulla aluksella ei saa tulla 50 metriä lähemmäksi selvällä merkillä varustettua pyydystä. Selvänä merkkinä pidetään vähintään 1,5 m vedenpinnasta nousevaan salkoon kiinnitettyä neliönmuotoista vähintään 30 cm korkeaa ja leveää lippua. Veden pintaan lasketun tai pinnan läheisyyteen ulottuvan ankkuroidun pyydyksen uloimman pään merkkisalko ja ajoverkkojadan molempien päiden merkkisalot on kuitenkin varustettava kahdella päällekkäisellä edellä tarkoitetulla lipulla (KL 33 ja KA 16 ). Kalastusalue asettaa tehtävään 3-4 valan tehnyttä valvojaa. Valvonta-alue pyritään saamaan koko kalastusalueen kattavaksi. Kalastuksenvalvojat koulutetaan tietoisiksi lainsäädännöstä ja kalastusta koskevista päätöksistä. Kalastuksenvalvontaan lisätään rahoitusta.

13 2.8 Istutusten toteuttaminen 2.9 Kalavesien kunnostukset Tärkeimmät hoitolajit ovat kuha ja siika. Ohjeelliset istutusmäärät ovat: laji ikä istutustiheys kuha 1-kes. 5-10 kpl /ha siika 1-kes. 10-20 kpl/ha järvitaimen 0-v. 1-2 kpl/m² koskialueille järvitaimen 1-v. 2 kpl/10/m² koskialueille järvitaimen 2-3 v. 0,5 kpl/ha järvialueille hauki esikesäinen 1 kpl/10 rantametriä järviharjus 1-kes. 10-20 kpl/ha järvialueille jokiharjus 1-kes. 3-5 kpl/10 m² koskialueille rapu 1-kes. 200 kpl erä /10 rantametriä rapu emorapu (6-9 cm) 200 kpl erinä ranta-alueille Paras hoitolaji alle 100 ha järviin on siika. Myös planktonsiialla on saatu hyviä kasvutuloksia pienvesissä. Haukea ei kannata istuttaa, jos vesistössä tapahtuu luontaista lisääntymistä. Jokivesiin voidaan istuttaa 0-v. tai 1-v. järvitaimenia ja harjusta. Virkistyskalastusalueille voidaan istuttaa myös onkikokoista kirjolohta ja järvitaimenta. Jokirapua voidaan istuttaa hoitoaluekohtaisessa suunnitelmassa esitettyihin kohteisiin. Tarkoitukseen olisi parasta käyttää emorapuja ( 6-9 cm). Kuhat, siiat ja järvitaimenet istutetaan tankkikuljetuksena kovahkolle rannalle kumisaapas syvyyteen syvänteiden tuntumaan. Kuhat, siiat ja hauet voidaan kuljettaa lyhytaikaisesti myös happipakkauksessa. Säyneet ja hauet istutetaan ruohikoiden tuntumaan. Ravut voidaan kuljettaa mm. kalalaatikoissa ilman vettä ja istutetaan sopiville ranta-alueille, joilla on niille luontaisia suojapaikkoja, kuten pohjapuita ja kivenkoloja. Istutukset pyritään toteuttamaan yhteisistutuksina. Samalla voidaan helpommin valvoa, että istutetaan 1-kesäisiä kuhia lukuun ottamatta Rautalammin reitin kantaa olevia kalanpoikasia ja ne ovat terveitä ja hyväkuntoisia. Kunnostustoimet ovat yleensä kalliita. Niittokustannukset ovat olleet aiemmin 500-3000 mk/ha/vuosi ja ruoppaus 10-60 mk/poistettava sedimenttikuutio. Tehdyissä hoitokalastuksissa kustannukset ovat olleet noin 200 mk/ha/vuosi ja 2-3 mk/saaliskilo. Näissä kustannuksissa ei ole mukana talkootyön arvoa. Rahoitusta voidaan hakea mm. TE-keskuksesta, ympäristökeskuksista ja kunnista. Pienemmät hankkeet kuten pienimuotoiset virtavesien kiveämiset tai veneestä tapahtuva ruohikon niitto voidaan toteuttaa kalastusalueen tai osakaskuntien toimesta. Laajempi sedimentin poisto ruoppaamalla, vedenpinnan nosto ja virtauksen muuttaminen vaativat ympäristölupaviraston luvan. Lupa on aina kysyttävä ennen hankkeen aloittamista vesialueen omistajalta. Kasvillisuuden poistoa ei tarvitse tehdä avohakkuuperiaatteella, vaan kasvillisuuden joukkoon tehdään muutaman metrin levyisiä käytäviä veden virtausolojen parantamiseksi. Tulee muistaa, että kasvillisuusmassat tulee siirtää koneellisesti kuivalle maalle.

14 järvi Osakas kaskunta Hoitokalastus Ruohikon niitto Ruoppaus Virtavesi- kohde kun- nos-tus Turulan padon kunnostus ja Suostun Haapamäki Suostu 1 pinnan nosto hidastaisivat umpeenkasvua. Halolanmäki Aluslampi 1 1 Hakopuiden poisto Kerkonj Leppälahti, Mäenlahti ja muut sammaloituneet umpeen konjoensuu Kiesimä 1 Petäinen 1 1 1 Koivula Sonkari 1 1 1 Suolta tullut humus on ajan kanssa kerääntynyt Pitkä Petäiseen, P-päässä kalakuolemat yleisiä Koivulahti, Rupolahti-Koivulahti ojan ruoppaus Kärkkäälä Sonkari Sonkari 1 Koivulahti ja Sääksenlahti Tiitilä Vehkajärvi 1 1 E-pää umpeenkasvanut, Särkikanta runsas Tiitilä Hirvilahti(Niinivesi) 1 Hirvilahti kasvaa umpeen Ukkola Sonkari, Patovesi 1 runsas särkikanta edistää veden laadun huononemista Vesamäki P-niinivesi 1 1 Jokilahti, Kukertaisjoki Pänttärintaipale Vihtajoki 1 Vihtajoki joiltakin kohdin liettynyt ojista tulleen irtonaisen maa-aineksen vuoksi Yhteensä kpl 6 3 8 1 Taulukko 3. Osakaskuntien esittämät kunnostus ja hoitokalastuskohteet Niiniveden kalastusalueella 2001. Hoitokalastukset Hoitokalastus on yksi tapa rehevöityneiden usein särkikalavaltaisten järvien kunnostamiseksi. Onnistuneella hoitokalastuksella voidaan vähentää järven sisäistä kuormitusta. Se voi särkikalojen vähennyttyä johtaa veden laadun paranemiseen. Hoitokalastuksen lisäksi suositellaan petokalaistutuksia samanaikaisesti hoitokalastuksen kanssa ja oikein mitoitettuja esimerkiksi siikaistutuksia onnistuneen hoitokalastuksen jälkeen. Hoitokalastus vaatii usein asianosaisten useamman vuoden sitoutumisen lisäksi ammattikalastajien saamista mukaan hoitokalastukseen. Siten on mahdollista kalastaa riittävän tehokkaasti. Ensimmäisen tehokkaan kalastusvuoden jälkeen särki pyrkii tehostamaan lisääntymistään kannan pienennyttyä. Tästä syystä tehokalastuksen on oltava pitkäkestoista. Ongelmaksi tulee, kuinka vähäarvoisen kalan kalastus tehostetaan näin voimakkaasti ja kuinka saalis markkinoidaan (saadaan rannasta pois). Kun päätetään ryhtyä hoitokalastukseen laaditaan hoitokalastussuunnitelma. Saalistavoitteeksi voidaan asettaa esimerkiksi 100 kg särkikaloja/ha, josta kalastetaan 50 kg /ha ensimmäisenä vuonna ja loput seuraavina vuosina.

15 Särkikalojen osalta pyynti voidaan toteuttaa isorysillä, tiheällä nuotalla ja katiskoilla. Parhaaksi tavaksi vähentää särkikalamassoja on osoittautunut syksyllä särkikalojen parveutumisaikaan syvänteistä tapahtuva nuottakalastus. Isorysillä hoitokalastus on tehokkainta alkukesästä. Ahvenkantoja voidaan pienentää hyvinkin nopeasti voimakkaalla katiskapyynnillä (suuri määrä tiheitä katiskoita). Samalla ahventen keskikoko kasvaa. Hoitokalastuksen aloittaminen tulee perustua harkintaan, koska se on kallista, vaatii kovasti työtä ja sen tulee tapahtua pitkäjänteisesti ja tehokkaasti riittävän hyvien tulosten aikaansaamiseksi. Ennen hoitokalastuksen aloittamista tulee hajakuormitus selvittää ja laatia suunnitelma sen vähentämiseksi. Kiesimässä on vuosia ollut ylitiheä muikkukanta. Muikut ovat pieni ja loisten rasittamina eivät kelpaa markkinoille. Muikkukantaa tulisikin harventaa voimallisella nuottauksella. Pyyntitukea voidaan käyttää apuna Kiesimän nuottauksen kannattavuuden parantamiseksi. Tehokalastusta jatketaan kunnes muikkukanta harvenee sen kasvu paranee ja muikut tervehtyvät. Seurauksena saattaa olla kalastuselinkeinon elpyminen Kiesimässä ja järven yleinen kalataloudellisen arvon nousu. 3. Seuranta 4. Oikeusapu ja aloitteet Kalavesien hoidossa istutustoiminta on tärkein osa-alue. Tietoja istutusten tuloksellisuudesta tarvitaan mm. istutussuunnitelmia sekä käyttö- ja hoitosuunnitelmaa tehtäessä. Kalataloudellisten kunnostusten vaikutusten seuranta pyritään järjestämään. Muu kalavesienhoitojärjestelmä tarvitsee myös tietoja kalakannoista ja veden laadusta. Niiniveden kalastusalueella on kerätty tietoja pyydysmääristä perustuen kalastuskuntien ja kalastusalueen luvanmyyntiin. Toimintaa jatketaan. Alueelle tehdään kalastustiedustelu(saalistiedustelu) tarpeen vaatiessa. Se voi perustua luvanmyynnin yhteydessä saatuihin kalastajatietoihin. Tarpeen mukaan voidaan tehdä koekalastuksia, kerätä saalisnäytteitä lajin- ja iänmääritystä varten ja merkitä kaloja mm. vaellusten selvittämiseksi. Rapuistutusten tuloksellisuutta tulee seurata vesialueen osakaskuntien järjestämin koeravustuksin. Kalatalousedunvalvonta pitäisi nähdä yhdistävänä tekijänä. Kalastusalue voi muistuttaa osakaskuntia meneillään olevista hankkeista (mm. ympäristölupaasiat, kaavoitus) ja tarvittaessa auttaa vastineiden laatimisessa. Esimerkiksi turvetuotanto on metsäojituksen ohella paikoin lisännyt suuresti kiintoaineksen määrää. Turvetuotannolta tulee vaatia riittävät vesiensuojelutoimet. Aloitteiden teossa kalastusalue on luonnollinen yhteistyöelin, koska kaikki kalataloudelliset toimijat kalastusalueella ovat siinä edustettuina. Tavallisimpia ovat hanke- ja rahoitusaloitteet

16 5. Koulutus ja tiedottaminen 6. Kirjallisuus Kalastusalueella on vakiintunut koulutusjärjestelmä. Kalastusalue kouluttaa osakaskuntia vuosittain helmikuussa yhdessä Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen kanssa. TE-keskuksen kalatalousyksikkö järjestää Pohjois-Savon kalastusalueiden toimihenkilöille koulutusta vuosittain yleensä lokakuussa ennen vuosikokouksia. Vuosikokouksien yhteydessä marraskuussa on ollut koulutusta Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen ja TE-keskuksen toimesta. Kalatalouden Keskusliiton järjestää kalastusalueille valtakunnalliset kalastusaluepäivät. Kalastusalueen hallitus voi tehdä opintoretkiä. Kalastuksen valvojille järjestetään tarvittaessa koulutusta ja yhteispalaveri. Nuorisoa ja vähän vanhempiakin pyritään saamaan kalastusharrastuksen pariin. Vuosittain lähetetään 2-3 jäsentiedotetta. Kokousasiakirjat toimitetaan etukäteen. Pääasiallinen tapa tiedottaa yleisölle on paikallislehti. Hammar, T. 1999: Vesistöjen veden laatu talvella 1999 Juurusveden, Vuotjärven ja Syvärin alueilla. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 21. Joensuu, O. Ja Sarajärvi K. 1986: Tunne ja hoida kalavetesi. Gummerus. Aaltonen, R. 1988: Niiniveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Käkelä, I. 2001: Pienimuotoisten virtavesien kalataludellinen inventointi, Niiniveden kalastusalue. Kilpinen, K. 1988: Kalaveden hoito, opas kalastuskuntia varten. - Kalatalouden keskusliitto No 88. Pyykkönen, A. 1998: Pohjois- Savon kalastusalueiden toiminta-analyysi, Kala- ja riistahallinnon julkaisuja nro 33. Vesi- ja ympäristöhallitus, Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri 1992: Rautalammin reitti - Kansallisvesi, kehittämissuunnitelma. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisusarja - sarja A. Valkeajärvi, P ym. 1997: Rautalammin reitin taimen tulee takaisin, kalantutkimuksia 134, Riistan- ja kalantutkimus. Riistan- ja kalantutkimus 1998: Kuinka Suomi kalastaa: Osaraportti 1. Kalastusrasitukset kalastusalueittain. Kala- ja riistaraportteja nro 121. Riistan- ja kalantutkimus 1998: Kuinka Suomi kalastaa: Osaraportti 2. Saaliit ja viehekalastusjärjestelmän käytännön toimivuus kalastusalueittain, Kala- ja riistaraportteja nro 131. Suomen kalastuslehti nro 7/98: Tehokalastusten ja järvien kunnostusten teema nro, Kalatalouden keskusliitto. TE-keskusten työryhmä 2000: Kalataloushallinnon rapustrategia, Kala- ja riistahallinnon julkaisuja nro 47.

17 7. Kalastuksen- ja kalavesien hoidon osa-suunnitelmat Seuraavassa esitetään eräiden alueen järvien ja tärkeimpien virtavesien osa-suunnitelmat. Vedenlaatutiedot löytyvät liitteestä 1 ja tulkintaohje löytyy liitteestä 2. Kevättalvella veden laatu on huonoimmillaan kaloille, joten tiedot on koottu kevättalvella otetuista pinta- ja pohjanäytteistä. 7.1. Niinivesi 7.11 Pohjois- Niinivesi Vesialueen omistus: Luonnehdinta veden laadusta: Pinta-ala: 6290 ha (Niinivesi) Suurin syvyys: 38,8 m Vesamäki, Juurikkaniemi, Tiitilä, Pänttärintaipale, Haapamäki Happi: erinomainen/aivan P ja N: ka- ph: neutraali, syvänru/paikallisesti ja kaikki kalalajit teen pohjassa heikko syvänteiden pohjan viihtyvät läheisyydessä lie- västi rehevä Näkösyvyys: 6,1 m Yhteenveto: Erinomainen kalavesi, joka sopii hyvin kaikille kalalajeille Väri: kirkas, erinomainen Saalislajit: Yleiset järvikalat, tärkeimmät muikku, hauki, ahven, siika. Istutuskaloista kuha. Suositukset enimmäisistutusmääristä: - Siika 1-kes. 30 000 kpl/vuosi, voidaan harkita muikkukadon pitkittyessä - Kuha 1-kes 15 000-30 000 kpl/vuosi. - Järvitaimen 2-3 v. 1500 kpl/vuosi muikkukannan ollessa hyvä Kalataloudelliset kunnostukset: Kalastuksen järjestely: Muuta: - Kukertaisjoki/Jokilahden kasvillisuuden poisto - Hirvilahden kasvillisuuden poisto - Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä jääkannen alta tapahtuvassa kalastuksessa - Kuhan kalastuksessa talviaikana olisi syytä siirtyä käyttämään 55 mm tai harvempia verkkoja. - Osakaskuntien luvilla luodaan laajempi alue elinkeinokalastukseen (nuotta, isorysä, trooli) 7.12 Etelä- Niinivesi Vesialueen omistus: Luonnehdinta veden laadusta: Saalislajit: Suositukset enimmäisistutusmääristä: Kalastuksen järjestely: Pinta-ala: 6290 ha (Niinivesi) Suurin syvyys: 38,8m, laajoja matalia alueita poiketen pohjoisosasta Näkösyvyys: 6,1 Pänttärintaipale, Kerkonjoensuu, Haapamäki, Honkasaari, Vaajasalmi, Raatikkala, Ranssi Happi: erinomainen/aivan P ja N: ka- ph: neutraali, Väri: kirkas, erinteen syvänru/paikallisesti ja kaikki kalalajit omainen pohjassa heikko syvänteiden pohjan viihtyvät läheisyydessä lievästi rehevä Yhteenveto: Erinomainen kalavesi, joka sopii hyvin kaikille kalalajeille Yleiset järvikalat, tärkeimmät muikku, kuha, hauki, ahven, järvitaimen. - Kuha 1-kes 15 000-30 000 kpl/vuosi. - Siika 1-kes. 30 000 kpl/vuosi, voidaan harkita muikkukadon pitkittyessä - Järvitaimen 2-3 v. 1500 kpl/vuosi muikkukannan ollessa hyvä - Nokisen kosken kalastuspaikkaan istutetaan onkikokoista järvitaimenta ja 1-kes harjusta, - Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä jääkannen alta tapahtuvavassa kalastuksessa - Kuhan kalastuksessa talviaikana olisi syytä siirtyä käyttämään 55 mm tai harvempia verkkoja.

18 Vesialueen omistus: Luonnehdinta veden laadusta: Saalislajit: Suositukset enimmäisistutusmääristä: Kalastuksen järjestely: 7.2 Iisvesi Pinta-ala: 6598 Kok.syvyys:35,8 m Näkösyvyys: 4,3 m (vaihtelee alueittain) Tiitilä, Kerkko, Kopola 9(Peura), Eljaksela, Haapamäki, Vekaroniemi, Raatikkala, Ranssi, Honkasaari, Kekkolanniemi, Mustolanmäki, Halolanmäki, Alakylä, Jauhoniemi, Maantienlaitela, Mustolanmäki 9, Vaajasalmi, Karttula, Koskelovesi, Happi: erinomainen, P ja N: lievästi ph: kaikki kalalajit Väri: kirkas, erin- syvänteiden rehevä, paikoitellen viihtyvät hyvin omainen pohjalla välttävä lievästi rehevä Yhteenveto: Erinomainen kalavesi, joka sopii hyvin kaikille kalalajeille Yleiset järvikalat, tärkeimmät muikku, kuha, hauki, ahven, järvitaimen. - Kuha 1-kes 30 000-60 000 kpl/vuosi - Siika 1-kes 60 000-120 000 kpl/vuosi, voidaan harkita muikkukadon pitkittyessä - Järvitaimen 2-3 v. 3000 kpl/vuosi muikkukannan ollessa hyvä - Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä jääkannen alta tapahtuvassa kalastuksessa - Kuhan kalastuksessa talviaikana olisi syytä siirtyä käyttämään 55 mm tai harvempia verkkoja - Osakaskuntien luvilla luodaan laajempi alue elinkeinokalastukseen (nuotta, isorysä, trooli) 7.3 Iso-Rasti Pinta-ala: 286 ha (Suonteen ka 128 Vesialueen omistus: Luonnehdinta veden laadusta: Saalislajit: Suositukset enimmäisistutusmääristä: Kalataloudelliset kunnostukset: Kalastuksen järjestely: Suurin syvyys: 11 ha) Suonenjoen Eteläinen (Suonteen ka) ja Kärkkäälä (Niiniveden ka) Happi: tyydyttävä P ja N: Lievästi rehevä, paikoitellen rehevä ph: lievästi hapan, paikoitellen voi olla haitallisen alhainen kaloille Yhteenveto: Rapuvesi, joka kärsii hajakuormituksen mukanaan tuomista ravinteista ja happamista valumavesistä. Yleiset järvikalat, tärkeimmät rapu, hauki, siika, istutettu myös kuhaa. - Siika 2500-5000 kpl/vuosi(286 ha) - Hajakuormituksen vähentäminen - Suositellaan solmuväliltään 28-44 mm verkkojen käytön kieltämistä - Rapukannan suojelu Väri: erittäin tumma, huono 7.4 Kiesimä Pinta-ala: 1080 ha Suurin syvyys: 32,2 m Näkösyvyys: 5 m Vesialueen omistus: Luonnehdinta veden laadusta: Saalislajit: Suositukset enimmäisistutusmääristä: Kerkko lähes kokonaan, Sonkari Happi: erinomainen P ja N: karu ph: lähes neutraali Väri: kirkasvetinen, erinomainen Yhteenveto: Erinomainen kalavesi, joka sopii hyvin kaikille kalalajeille Yleiset järvikalat, tärkeimmät ahven, hauki, siika, muikku ja järvitaimen - Siika 1-kes 2 500 kpl/vuosi. - Järvitaimen 500 kpl/vuosi muikkukannan ollessa hyvä - Hauki esik. 1500-3000 kpl/vuosi Kalastuksen järjestely: Kalataloudelliset kunnostukset - Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä. - Pyritään jatkamaan voimakasta muikun nuottausta, ylitiheän muikkukannan tervehdyttämiseksi - Leppälahti, Mäenlahti ja muut umpeen sammaloituneet lahdet; suositellaan vesikasvillisuuden poistoa - Muikun tehokalastus