Saaristomeren elinkeinokalatalouden nykytila

Saaristomeren elinkeinokalatalouden nykytila SAARISTOMEREN KALATALOUSSTRATEGIATYÖRYHMÄ 31.3.2013

SISÄLLYS 1 SAARISTOMEREN VESIEN JA KALAKANTOJEN TILA... 3 1.1 VESIEN TILA... 3 1.2 KALAKANTOJEN TILA... 4 1.2.1 Silakka... 4 1.2.2 Kuha... 4 1.2.3 Ahven... 5 1.2.4 Siika... 5 1.2.5 Muut... 5 2 KUVAUS SAARISTOMEREN ELINKEINOKALATALOUDESTA... 6 2.1 AMMATTIKALASTUS... 8 2.1.1 Kalastajat... 8 2.1.2 Pyyntimenetelmät, saaliit, ja tärkeimmät saalislajit... 9 2.1.2.1 Silakka... 11 2.1.2.2 Suomukala ja kuore... 12 2.1.3 Ammattikalastajien selviytymisstrategiat... 15 2.2 VESIVILJELY... 16 2.2.1 Laitosten ja tuotannon määrä... 16 2.2.2 Tuotantomenetelmät... 18 2.2.3 Kalusto ja laitosten rakenne... 18 2.3 KALAN MAIHINTUONTI JA KERÄILY... 18 2.4 KALAN JATKOJALOSTUS JA MARKKINAT... 20 2.5 MUUT KALATALOUDEN TOIMIJAT... 21 2.5.1 Matkailukalastus... 21 2.5.2 Muut... 22 2.6 TOIMINTAYMPÄRISTÖN ERITYISKYSYMYKSIÄ... 23 2.6.1 Hylkeiden ja merimetsojen vaikutus alkutuotantoon... 23 2.6.2 Poistokalastusjärjestelmä... 26 2.6.3 Elinkeinonharjoittajien vesille pääsy... 27 2.6.3.1 Kalastus... 27 2.6.3.2 Vesiviljely... 28 2.6.3.3 Kalastusmatkailu... 29 2.6.4 Kalatalouden trendit kalaa, elämyksiä ja ruokaa lähivesiltä... 29 KIRJALLISUUSVIITTEET MUUT LÄHTEET Kannen kuva: Timo Saarinen 1

SAARISTOMEREN ELINKEINOKALATALOUDEN NYKYTILA SELVITYKSEN KIRJOITUSTYÖN TAUSTAA Leader toimintaryhmä I samma båt Samassa veneessä rf ry sai syksyllä 2012 Varsinais-Suomen ELY-keskukselta rahoituksen Saaristomeren kalatalousstrategian valmistelutyötä varten. Saaristomeren elinkeinokalatalouden nykytila -selvitys kirjoitettiin strategiatyöryhmän suunnittelutyön tueksi ja kalatalousryhmähakemuksen liitteeksi. Varsinaisen kirjoitustyön teki Peimarin koulutuskuntayhtymän Kalatalous- ja ympäristöopiston hankekoordinaattori Maria Saarinen, mutta ala- ja aluekohtaisia tietoja ja tilastoja saatiin koko strategiatyöryhmältä, jonka jäsenet olivat: Granström Olav, isännöitsijä Paraisten, Korppoon ja Kemiön kalastusalueet Heinonen Sami, Leader toimintaryhmä I samma båt - Samassa veneessä rf ry Johansson Ismo, Saaristomeren Ammattikalastajat ry:n ruotsinkielinen alue Karppinen Chris, L-S Kalatalouskeskus ry Kuuppo Mailis, Ammattiopisto Livia / Kalatalous- ja ympäristöopisto Lehtonen Lasse, Naantalin kaupunki Levanto Tuomas, Löytöretket Suomen kalastusopaskilta ry Matikainen Pekka, Kala-apu Oy Mattsson Kaj, Åbolands fiskarförbund rf Mäki Olli-Pekka, Turun kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö Pajula Mikko, Haverön Lohi Oy, Suomen kalankasvattajaliitto ry Partanen Katriina, Pro Kala Pro Fisk ry rf Saarinen Timo, isännöitsijä, Airiston-Velkuan kalastusalue Sahlstén Olavi, Saaristomeren Ammattikalastajat ry:n suomenkielinen alue Setälä Jari, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Turun toimipiste 2

1 SAARISTOMEREN VESIEN JA KALAKANTOJEN TILA 1.1 VESIEN TILA Saaristomeri on maailman suurinta sisämerisaaristoa. Aluetta rajaavat idässä Hankoniemi, lännessä Kihdin selkä ja pohjoisessa Kustavin pohjoisosat. Merialueen kokonaispinta-ala on 8 300 km 2, josta maan osuus on vajaa neljännes (Kirkkala 1999). Maisemaa hallitsevia saaria on yli 22 000. Meren keskisyvyys on vain noin 23 metriä ja suurin syvyys 146 metriä. Yli 20 metrin keskisyvyys saavutetaan vasta avomeren tuntumassa. Rannikkovedet ovat yleensä alle 10 metriä syviä. Rantaviivaa Saaristomerellä on yli 12 000 kilometriä. Rantaviiva ja sen edustalla leviävä sisäsaaristo ovat pinnanmuodoltaan vaihtelevaa ja rikkonaista aluetta, jolle ovat tyypillistä syvälle mantereeseen työntyvät lahdet, vaihtelevan kokoiset saaret ja näiden väliset kapeat ja matalat salmet ja selät. Sisäsaaristo muuttuu rannikolta ulkomerelle liikuttaessa. Välisaaristossa saaret ovat pienempiä ja veden osuus pinta-alasta on suurempi. Ulkosaaristossa kallio näkyy enää pieninä meren pinnan yläpuolelle kohoavina luotoina. Saaristomeri on luonteeltaan läpivirtausalue, jonka kautta Itämereltä ja Suomenlahdelta tulevat vedet virtaavat Selkämerelle. Saaristo on myös mantereelta tulevien makeiden vesien sekoittumisaluetta. Vesien vaihtuvuus alueella ei ole erityisen hyvä (www.ymparisto.fi 2012). Suurin osa Saaristomeren kokonaisravinnekuormasta tulee kaukokulkeutumana suoraan ilmasta tai tauskuormituksena muualta Itämereltä. Merkittävin paikallinen kuormitus tulee jokien mukana maataloudesta. Muita paikallisia kuormittajia ovat yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedet, haja-asutus sekä kalankasvatus. Kalankasvatuksella on paikallista vaikutusta lähinnä loppukesällä alueilla, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä. Myös muutama jalostamo ja perkaamo kuormittaa vähän. Ekologisen luokittelun mukaan Saaristomeri on tyydyttävässä tilassa lukuun ottamatta Halikonlahden, Mynälahden ja Aurajoen suuta, jotka ovat välttävässä tilassa. Saaristomeren tila on heikentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, ja huolimatta vesiensuojelutoimista meren tilassa ei ole tapahtunut oleellista muutosta parempaan (Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2011). Pistekuormituksesta on 1990-luvun alkupuolen jälkeen suhteellisesti eniten pienentynyt kalankasvatuksen ja teollisuuden osuus, mutta myös yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen typpipäästöt ovat vähentyneet huomattavasti. Ilmalaskeuma on pienentynyt samana aikana 20 %. Maatalouden kuormituksessa ei selviä muutoksia ole havaittavissa. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mukaan maatalouden vesistökuormituksen ratkaisu on Saaristomeren tulevaisuuden kohtalon kysymys. 3

1.2 KALAKANTOJEN TILA Saaristomeren ammattikalastuksen tärkeimmistä saalislajeista eli silakasta, kuhasta, ahvenesta ja siiasta esitetään seuraavassa tarkempi tilanne, muiden kalalajien tilaa arvioidaan lyhyesti. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen järjestelmäongelmien takia tähän selvitykseen saatiin yksityiskohtaiset istutustilastot vain vuodelta 2012 (kirjallinen tiedonanto, Ville Toivonen V-S ELY). 1.2.1 Silakka Suurin osa Saaristomerellä pyydettävästä silakasta on pääaltaan kantaa, jonka biomassa on viime vuosien elpymisestä huolimatta yhä alhaisella tasolla (RKTL 2011). Silakoiden kasvu hidastui merkittävästi 1980-luvun puolivälistä alkaen, minkä katsotaan johtuneen heikentyneestä ravintotilanteesta. Vuoden 1997 jälkeen kasvu parani hieman ja tasaantui 2000-luvulla. Vuodesta 2007 yli 6-vuotiaiden silakoiden kasvu heikentyi jyrkästi, mutta on jälleen tasaantunut. 1.2.2 Kuha Silakan lisääntyminen on ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta keskimääräistä heikompaa vuodesta 1986 lähtien. 2000-luvulla hieman keskimääräistä suuremmat vuosiluokat syntyivät vuosina 2002 ja 2007. Turun edustan rehevöityminen, vilkas laivaliikenne ja väylien varrelle läjitetyt ruoppausmassat saattavat ajoittain vaarantaa silakan kudun onnistumisen. Saaristomerellä kutee myös Selkämeren silakkakantaa, jonka kutukanta on vahva. Selkämerellä silakan lisääntyminen on onnistunut vuoden 1988 jälkeen enimmäkseen keskimääräisesti tai keskimääräistä paremmin. 2000-luvulla syntyneet vuosiluokat ovat olleet vuosia 2003 2004 lukuun ottamatta voimakkaita. Saaristomerellä on 1980-luvun lopusta alkaen syntynyt vahvoja kuhavuosiluokkia 2 4 vuoden välein aina 2000-luvun alkuun saakka. Vuosiluokkien kalastukseen rekrytoituvalla yksilömäärällä ja vuosiluokan syntymäkesänä vallinneiden sääolojen välillä on selvä yhteys; mitä lämpimämpiä kevät ja kesä ovat, sitä enemmän poikasia syntyy ja jää eloon. Lämpenemisen lisäksi kuhakanta on hyötynyt merialueen rehevöitymisestä. Myös turskan häviämisellä rannikolta 1980-luvun puolivälissä on saattanut olla positiivinen vaikutus kuhakantojen voimistumiseen. 2000-luvulla syntyneet kuhavuosiluokat eivät näytä tuottavan yhtä suurta lukumääräistä saalista kuin lämpötilan perusteella voisi olettaa. Myös kuhan käyttäytyminen on muuttunut lisääntyneiden hyljekantojen vuoksi (RKTL 2012a). Kala on merkittävässä määrin siirtynyt aiemmilta syviltä selkävesiltä mataliin ja suojaisiin vesiin, jonne hylkeet eivät toistaiseksi ole levinneet. Kuhakantoja tuetaan myös istutuksin. Vuonna 2012 alueelle istutettiin runsas 175 000 kappaletta kesänvanhoja kuhia. 4

1.2.3 Ahven Ahvenkannat ovat runsaat koko Saaristomerellä, missä sekä syönnös- että lisääntymisalueita on runsaasti. Rehevöitymisen eteneminen veden samenemiseksi ei hyödytä ahvenia, mutta ilmaston lämpenemisen perusteella arvioiden ahven on muutoksen hyötyjiä. Myös ahvenen lisääntymismenestykseen vaikuttaa kesän lämpötila. Saaristomerellä on syntynyt melko vahvoja vuosiluokkia vuosina 1997, 1999, 2001 ja 2002. Ennakkoarvioiden mukaan myös vuosiluokat 2005 ja 2006 olivat runsaat (RKTL 2011). Vuosiluokka 2004 oli poikkeuksellisen pieni. 1.2.4 Siika Saaristomerellä tavataan kahta siikamuotoa, vaellussiikaa sekä karisiikaa, jota Saaristomerellä kutsutaan saaristosiiaksi. Vuoden 2010 eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa luonnonvarainen vaellussiika on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Karisiika on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. Saaristomeren vaellussiikakannat ovat kokonaan istutusten varassa. Saaristosiikakannatkin ovat kärsineet veden laadun muutoksista, todennäköisesti rehevöitymisestä johtuvan kutualueiden liettymisen vuoksi. Kutualueita on jäljellä enää vähän. Myös saaristosiikakantoja tuetaan nykyisin istutuksin. Vuonna 2012 alueelle istutettiin 270 000 vastakuoriutunutta ja noin 340 000 kesänvanhaa vaellussiian poikasta. Merikutuisia siikoja istutettiin kesänvanhoina noin 250 000 ja vastakuoriutuneita noin 130 000 kappaletta. Saaristomerellä aloitettiin vuonna 2007 myös omatoiminen siiankasvatustoiminta Airiston-Velkuan kalastusalueen projektin puitteissa. Vastakuoriutuneet saaristosiianpoikaset kasvatetaan kesänvanhoiksi Naantalin Rymättylässä ja Velkualla. 1.2.5 Muut Hauki Made Ulkosaariston haukikannoissa on todettu taantumista, mutta sisäsaaristossa haukea on paikoin runsaasti. Haukikantoja tuetaan istutuksin, ja vuonna 2012 alueelle istutettiin noin 60 000 esikasvatettua ja 45 000 vastakuoriutunutta hauenpoikasta. Made on monin paikoin kadonnut entisiltä pyyntipaikoilta. Taivassalon ja Vehmaan alueelle on istutettu vuodesta 2011 lähtien yhteensä yli 10 miljoonaa vastakuoriutunutta mateenpoikasta. Made on uusi viljelylaji, ja sen viljely aloitettiin vuonna 2010 mateenmädin haudontahankkeen puitteissa (Saarinen T. 2012). Meritaimen Meritaimenen merkitys ammattikalastukselle on Saaristomeren alueella pieni, ja saalis on vain pari tuhatta kiloa vuodessa. Virkistyskalastajat pyytävät suurimman osan saaliista. Vuoden 2010 eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa meritaimen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, ja kannan ylläpitäminen vaatii vuosittaisia istutuksia. Istutusten tuotto on heikentynyt voimakkaasti1990 - luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 2012 alueelle istutettiin noin 45 000 2- vuotiasta ja 12 000 vastakuoriutunutta taimenenpoikasta. 5

Lohi Särkikalat Kuore Saaristomereen laskevat joet on valjastettu, eikä niissä ei ole jäljellä omia lohikantoja. Ammattikalastuksen saalis koostunee pääasiassa niistä lohista, jotka kutuvaelluksellaan kohti pohjoisen jokia sattuvat sääolosuhteista riippuen kulkemaan lähellä rannikkovesiä. Aurajokeen istutettiin vuonna 2012 sekä velvoiteistutuksina että RKTL:n toimesta yhteensä noin 30 000 merilohen vaelluspoikasta. RKTL istutti myös nevanlohta Paimion- ja Kiskonjokeen yhteensä 14 000 kappaletta. Lievästi rehevöityneissä vesissä viihtyvän lahnan elinalueet ovat laajentuneet. Kalaa esiintyykin alueella runsaasti, ja sen on todettu levittäytyneen yhä ulommaksi rannikolta. Lahnakantojen kasvaminen johtuu pääasiassa pyynnin merkittävästä vähenemisestä ja kalan tehokkaasta lisääntymisestä. Myös särkikannat ovat rehevöitymisen myötä runsastuneet. Kuore on hyötynyt Saaristomeren rehevöitymiskehityksestä ja on merkittävä saalislaji varsinkin Mynälahden ammattikalastajille. 2 KUVAUS SAARISTOMEREN ELINKEINOKALATALOUDESTA Saaristomeri on Suomen merkittävin ja monipuolisin elinkeinokalataloudellinen keskittymä (kartta 1). Alueella on Suomen rannikon tärkein kalantuotantoalue, minkä vuoksi sekä suomukalan että rysäsilakan kalastus keskittyvät tänne. Ammattikalastuksella on erittäin pitkät perinteet, ja sillä on suuri paikallinen merkitys saariston elinvoiman ja kulttuurin ylläpitäjinä. Myös maamme kasvatetun kalan määrästä lähes neljännes tuotetaan Saaristomerellä. Kattava kalan vastaanottoverkosto toimii hyvin. Saaristomeren kalatalousalueella on Suomen tihein kalanjalostusyritysten verkosto. Täältä viedään selvästi enemmän kalaa ulkomaille kuin mistään muualta Suomesta. Täällä on myös eniten vienti- ja rehukalan pakastuskapasiteettia. Lisäksi Saaristomeri on merkittävin kalastusalue tärkeimpien kotimarkkina-alueiden lähellä. Suomen kalatalouden ammatillinen perus- ja jatkokoulutus on keskittynyt Saaristomeren alueelle. Kaloihin liittyvää koulutusta on tarjolla myös akateemisella tasolla, kummallakin kotimaisella kielellä. Alueella on rannikon kalakantoihin ja elinkeinoihin suuntautunutta tutkimusta, kaksi kalatalouden neuvontajärjestöä sekä hyvin asiantunteva kalataloushallinto. 6

Kartta 1. Saaristomeren kalatalousalueella on useita kalan maihintuontipaikkoja, kalankasvattamoita ja kalanjalostuslaitoksia. Rannoilla sijaitsevat vastaanottopaikat ovat kalasatamia ja kunnan nimien alle merkityt kolmiot kuvaavat kunnassa asuvien kalastajien omiin rantoihin purkaman kalan määrää. Muita kalatalouden toimijoita ovat muun muassa neuvontajärjestöt, tutkimuslaitokset, koulutuslaitokset ja kalataloushallinto. 7

2.1 AMMATTIKALASTUS 2.1.1 Kalastajat Alueella toimi vuoden 2013 alussa 290 ammattikalastajaa (taulukko 3). Noin kolmannes ammattikalastajista (89 henkilöä) oli päätoimisia, eli heidän kalastuksesta saamansa tulo oli yli 30 prosenttia verotettavasta kokonaistuloista (Suominen Paavo, kirjallinen tiedonanto). Sivutoimisia ammattikalastajia oli 201, joista suurin osa (188 henkilöä) kuului ammattikalastajarekisterin ryhmään 3 (kalastustulo < 15 %). Kaikkein eniten ammattikalastajia on Paraisilla, jonka alueella toimii yhteensä 96 rekisteröitynyttä ammattikalastajaa. Ruotsinkielisen saariston alueella asuu noin 43 prosenttia kaikista ammattikalastajista ja 29 prosenttia päätoimisista ammattikalastajista. Taulukko 3. Ammattikalastajien lukumäärä Saaristomeren kalatalousalueella 8.1.2013 (lähde: Varsinais-Suomen ELY-keskus) (ELY-keskus ei luovuta päätoimisten kalastajien kuntakohtaisia lukumääriä). KUNTA Rekisteröityneitä ammattikalastajia joista päätoimisia Kustavi 13 Taivassalo 44 Vehmaa 1 Mynämäki 5 Masku 13 Naantali 46 Raisio 4 63 Turku 20 Kaarina 11 Paimio 1 Sauvo 5 Salo 1 Parainen 96 Kemiönsaari 30 26 YHTEENSÄ 290 89 (31 %) Arviolta noin 15 prosenttia kalastajista on naisia, ja he kuuluvat useimmiten samaan ruokakuntaan 1-ryhmään kuuluvan kalastajamiehen kanssa. 8

Ammattikalastajien määrä on ollut laskussa 1980-luvulta lähtien, ja viimeisten 15 vuoden aikana määrä on laskenut jyrkästi yli puolella. Suurin syy vähenemiseen on kalastuksen kannattavuuden heikentyminen. Vaikka kotimaisen kalan kysyntä ja arvostus ovat kasvaneet, kalan reaalihinnan kehitys on jäänyt selvästi jälkeen työn kustannusten noususta. Haittaeläimet kuten harmaahylkeet ja merimetsot aiheuttavat suorien vahinkojen lisäksi muutoksia kalojen käyttäytymisessä ja kalakantojen tilassa. Ulkoisten tekijöiden lisäksi ammattikalastajien määrän vähenemiseen vaikuttaa ammattikunnan ikärakenne. Kalastajien keski-ikä on yli 50 vuotta, eikä eläkkeelle jäävien tilalle saada helposti uusia kalastajia. Alan kiinnostavuus nuorten keskuudessa on vähentynyt. Toisaalta alalle tulo ei ole helppoa nuorelle, jolle pyydykset, alukset, ranta ja kalavedet eivät tule isän perintönä. 2.1.2 Pyyntimenetelmät, saaliit, ja tärkeimmät saalislajit Saaristomeren kalatalousalueella oli tammikuussa 2013 merkitty 507 rannikkoalusta kalastusalusrekisteriin (Suominen Paavo, kirjallinen tiedonanto). Avomerialuksia rekisterissä oli yhdeksän (näistä kaksi oli Kalatalous- ja ympäristöopiston aluksia). Rannikkokalastuksessa käytettävät alukset ovat alle 12-metrisiä, ja suurin osa on 5 6 -metrisiä perämoottoriveneitä. Jäällä liikutaan useimmiten peräkärryllä varustetuilla mönkijöillä. Rannikkokalastuksen yleisin pyydys on verkko. Perinteisillä rysillä pyydetään kutuaikana keväällä silakkaa, ahventa, kuoretta sekä poistokalastustarkoituksessa särkikaloja. Kahdeksalla kalastajalla on käytössään hylkeenkestäviä ponttonirysiä, joilla pyydetään kuhaa, lohta ja siikaa. Ilman uutta pyyntitekniikkaa useimmat hylkeenkestävillä rysillä kalastavista olisivat joutuneet luopumaan ammatistaan hyljevahinkojen takia. Pyydysteknisen kehitystyön tulokset näkyvät selvimmin lohenkalastuksen kohdalla, jonka merkitys on joidenkin kalastajien kohdalla kasvanut. Madetta pyydetään verkkojen lisäksi koukuilla. Useimmat rannikkokalastajat harjoittavat monilajikalastusta. Perinteinen rannikkokalastus on tärkeä osa Saaristomeren kulttuuria. Silakan pyynti trooleilla avoimemmilta vesiltä on vähentynyt 2000-luvulla. Vuoden 2013 alussa Saaristomeren alueella harjoitti troolausta yhdeksän alusta; kolme paritroolia ja kolme itsenäisesti troolaavaa alusta. Alusten kotipaikat olivat Salo (1), Kemiönsaari (1), Parainen (2) ja Naantali (1). Neljän Saaristomerellä troolaavan aluksen kotipaikka on Satakunnassa. Suomen ammattikalastuksen saaliit on tilastoitu pyyntiruuduittain, joista ruudut 47, 51, 52, 60 ja 61 osuvat parhaiten vaikka eivät täydellisesti projektin toimialueelle (kartta 3). Pyyntiruutujen saalistiedot antavat kuitenkin hyvän käsityksen Saaristomeren alueen ammattikalastuksen kehityksestä vuosien varrella. 9

Kartta 3. Pyyntiruudut 47, 51, 52, 60 ja 61 osuvat parhaiten Saaristomeren alueelle (karttalähde: RKTL). Vuonna 2011 Saaristomeren pyyntiruutujen alueelta saatiin määrällisesti eniten seuraavia lajeja (pääsaalis vahvistetulla): silakka, kilohaili, kuore, ahven, kuha, lahna, särki, hauki, siika, lohi, säyne, made, meritaimen, kirjolohi ja kampela. Myös suutaria saadaan sivusaaliina paikoitellen runsaasti, mutta lajin saalismääriä ei RKTL:n tilastossa eritellä. Satunnaisesti saadaan myös piikkikampelaa, simppuja, turskaa, ankeriasta, muikkua ja vimpaa. RKTL:n keskihinnoilla laskettuna rannikkokalastuksen saaliin arvo oli vuonna 2011 noin 2,9 miljoonaa euroa ja troolisaaliin arvo noin 2,5 miljoonaa euroa. 10

milj. kg 2.1.2.1 Silakka Saaristomerellä pyydetään määrällisesti eniten silakkaa. Troolialusten osuus silakkasaaliista on jonkin verran pienentynyt 2000-luvulla, sillä vuosien 2004 ja 2005 aikana suuri osa alueen troolialuksista romutettiin (kuva 1). Silakkaa on perinteisesti troolattu Iniön aukolla sekä etelämpänä Houtskarin, Korppoon, Nauvon ja Dragsfjärdin avoimilla vesillä. Saaristomeri on Suomen rysäsilakkapyynnin keskus. Vuonna 2011 yli 90 prosenttia Suomen rysäsilakkasaaliista saatiin Saaristomereltä. Saaristoon kutemaan saapuvaa silakkaa pyydetään jäiden lähdöstä heinäkuun alkuun saakka. Vuonna 2012 pyynnissä oli noin 150 silakkarysää. Rysäkalastus on vähentynyt 1990-luvulta lähtien muun muassa heikon kannattavuuden takia. Kannattavuutta ovat heikentäneet pienentyneet saaliit ja kalan alhainen hinta. Kalan pienentynyt koko heikensi osaltaan hintaa. Silakan hinta lähti uudelleen nousuun vuonna 2010. Rysäsilakkasaalis oli pienimmillään noin 2,5 miljoonaa kiloa vuonna 2002, mutta on sen jälkeen pysytellyt 3 5,8 miljoonan kilon välillä (kuva 1). Vuonna 2011 rysäsilakan osuus alueen kokonaissilakkasaaliista oli runsas kolmannes. Silakan rysäkalastus painottuu Taivassalon rannikkovesille sekä Merimaskun ja Velkuan pohjoisiin salmiin. Vuonna 2011 rysäsilakkasaaliin arvo oli noin miljoona euroa. 30 25 20 15 10 5 Kilohaili, trooli Silakka, trooli Silakka, rysät 0 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Silakka, muut pyydykset Kuva 1. Ammattikalastuksen silakka- ja kilohailisaalis Saaristomerellä vuosina 1992 2011 (lähdetiedot: RKTL:n saalistilastot). 11

2.1.2.2 Suomukala ja kuore Ammattikalastuksen vuotuinen suomukalasaalis pysytteli 2000-luvun vaihteeseen saakka noin 1 200 tonnissa (kuva 2). Vuodesta 2001 lähtien saalis alkoi laskea ja oli pienimmillään noin 700 tonnia vuonna 2009. Vuonna 2010 saalis alkoi jälleen kasvaa pääasiassa poistokalastukseen liittyvän särkikalapyynnin ansioista. Vuonna 2011 suomukalasaaliin arvo oli noin 2,3 miljoonaa euroa. Kuhan osuus saaliin arvosta oli yli puolet eli 1,25 miljoonaa euroa. Ahvenen osuus oli 20 prosenttia ja siian kymmenen prosenttia. Kuoreen kohdistettu rysäpyynti alkoi Saaristomerellä vuonna 2009. Kala viedään pääasiassa Venäjälle. Saalis on kasvanut muutamassa vuodessa moninkertaiseksi, ja vuonna 2011 kuoretta pyydettiin jo lähes miljoona kiloa. Saaliin arvo oli noin 0,6 miljoonaa euroa. Särkikalasaaliin voimakas nousu vuosina 2010-2011 johtuu pääosin Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen poistokalastus-pilottihankkeesta, jonka aikana pohjoiselta Saaristomereltä pyydettiin noin 250 tonnia särkikalaa (katso kappale 2.6.2). 2 000 t o n n i a 1 800 1 600 1 400 1 200 1 000 800 600 400 200 0 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Kuore Ahven Kuha Särkikala Siika Hauki Made Lohi / taimen Muu kala Kuva 2. Ammattikalastuksen suomukala- ja kuoresaalis Saaristomerellä vuosina 1992 2011. (lähdetiedot: RKTL:n saalistilastot). 12

Kuha Saaristomeren kuhasaalis pieneni monen vuoden ajan huippuvuoden 2003 jälkeen (kuva 3). Vuonna 2011 saalis jälleen kasvoi ja oli yli 250 tonnia, mikä oli yli puolet (53 %) Suomen koko merialueen ammattikalastuksen kuhasaaliista. Noin 90 prosenttia saaliista saadaan myöhäissyksyllä ja keväällä verkoilla, loput pääosin rysillä kutuaikana (PU - rysät, muut suomukalarysät ja silakkarysät). Vuonna 2010 ammattikalastajien verkkosaaliista 90 prosenttia saatiin 43-45 mm:n verkoilla. Kuhankalastus on vaikeutunut muun muassa hylkeiden takia, lisäksi merimetsoilla on RKTL:n arvioiden mukaan merkittävä vaikutus kalastukseen rekrytoituneiden kuhavuosiluokkien runsauteen (katso kpl 2.6.1). Ennen hyljeongelmaa kuhaa saatiin eniten avoimilta selkävesiltä kuten Airistolta. Nyttemmin suurimmat saaliit saadaan Taivassalon ja Kustavin suojaisilta vesialueilta. 500 450 400 t o n n i a 350 300 250 200 150 100 50 0 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 pr 47 pr 51 pr 52 pr 60 ja 61 Kuva 3. Ammattikalastajien kuhasaalis Saaristomerellä vuosina 1980 2011 (lähde RKTL:n saalistilastot). 13

Ahven Ahvensaalis alkoi kasvaa 1980-luvun lopulla ja oli huipussaan vuonna 1998, jolloin saalis oli 450 tonnia (kuva 4). Huippuvuoden jälkeen saalis pienentyi käyden alle 200 tonnissa vuonna 2009. Vuonna 2011 saalis kasvoi 260 tonniin, mikä oli vajaat 30 prosenttia Suomen merialueen ahvensaaliista. Valtaosa ammattikalastuksen saaliista saadaan keväällä (huhti-toukokuussa) verkoilla ja rysillä, loppukesällä ja syksyllä pääasiassa verkoilla. Noin kolme neljäsosaa saaliista saadaan 36 45 mm verkoilla. Kalastus painottuu erityisesti Taivassalon ja Kustavin vesialueille. Myös ahvenenkalastus on vaikeutunut hylkeiden takia. Merimetsojen arvioitiin syöneen Saaristomerellä 250 350 tonnia ahvenia vuonna 2009. t o n n i a 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 pr 47 pr 51 pr 52 pr 60 ja 61 Kuva 4 Ammattikalastajien ahvensaalis Saaristomerellä vuosina 1992 2011 (lähde: RKTL:n saalistilastot). Siika Siikasaaliit kasvoivat istutusten ansiosta koko Saaristomeren alueella 1990- luvun lopulle saakka, jonka jälkeen saalis on ollut laskusuunnassa (kuva 5). Vuoden 2011 siikasaalis noin 40 tonnia. Kalastus painottuu selvästi Turunmaan saaristoon ja siellä etenkin Dragsfjärdin, Nauvon ja Houtskarin vesialueille. Joitakin suurempia saaliita saadaan myös Airiston vesialueelta. Yli 90 prosenttia ammattikalastuksen saaliista saadaan verkoilla. Pyynti on ympärivuotista, mutta saalismäärät ovat suurimmillaan alkusyksystä siian kudun aikana. 14

t o n n i a 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 pr 47 pr 51 pr 52 pr 60 ja 61 Kuva 5. Ammattikalastajien siikasaalis Saaristomerellä vuosina 1992 2011 (lähde: RKTL:n saalistilastot) (noin 80 % pr 47 siikasaaliista saadaan maantieteellisen Selkämeren puolelta). 2.1.3 Ammattikalastajien selviytymisstrategiat Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n, ammattikalastajille tekemässä kannattavuuskyselyssä Saaristomeri oli positiivisin alue Suomen merialueella ammattikalastajien taloudellisen tilanteen suhteen (SAKL ry 2010). Silakan rysäkalastus, suurten volyymien ahvenen kalastus (rysillä), keskittyminen kuhankalastukseen tai jokin edellä mainittujen kalastusmuotojen yhdistelmä näyttäisi mahdollistavan Saaristomeren rannikkokalastajalle kohtuullisen toimeentulon. Myös särkikalojen poistopyynti ja kuoreenpyynti ovat luoneet uusia mahdollisuuksia alalla. Lisäarvoa saaliille antaa jalostus ja suoramyynti. Karkean arvion mukaan kalastajat jalostavat saaliistaan itse 10-20 prosenttia; muutamat fileoivat, savustavat tai marinoivat lähes kaiken, mutta useimmat eivät lainkaan. Kalan keräilijöille kala toimitetaan pääsääntöisesti pyöreänä tai korkeintaan perattuna. Pienemmille ostajille kuten ravintoloille, vähittäiskaupoille ja suurtalouksille kala menee usein fileenä. Suoraan kuluttajille myytävä kala (torit ja markkinat) on lähes poikkeuksetta jalostettu jotenkin. Suoramyynnillä kesäturisteille esimerkiksi vierasvenesatamissa on paikallisesti suuri merkitys. Monelle, erityisesti pienituloiselle kalastajalle hylkeensietopalkkio on merkittävä osa tulonmuodostusta. 15

Päätoimisten ammattikalastajien perinteisiä sivuelinkeinoja Saaristomerellä ovat olleet maatalous (viljely ja karja) sekä palkkatyö merellisissä ammateissa kuten merivartijoina ja lossin kuljettajina. Myös rakentaminen ja kalanjalostusteollisuus tarjoavat ainakin sesonkiluontoisesti palkkatyötä. Jotkin kalastajat saavat sivutuloja myös turismista vuokraamalla mökkejä ja tarjoamalla esimerkiksi kuljetuspalveluita saaristossa. 2.2 VESIVILJELY Kalankasvatus on vähentynyt Suomessa lähes 40 prosenttia vuosien 1990 2010 aikana. Samaan aikaan ala kasvoi Norjassa yli 500 prosenttia ja Ruotsissakin lähes 70 prosenttia (Mäkinen T. 2012). Merkittävä osuus suomalaisten kalankasvattajien tuotannosta on siirtynyt Ruotsin puolelle, jossa suomalaiset kasvattavat jo lähes yhtä paljon kalaa kuin kotimaan vesillä. Ruotsin harjoittama ympäristöpolitiikka on vesiviljelymyönteistä ja vesiviljelyn ympäristölupakäytännöt vesiviljelyä suosivia, ja ne mahdollistavat kustannustehokkaan tuotannon pienemmillä riskeillä. 2.2.1 Laitosten ja tuotannon määrä Saaristomeren alueella kalankasvatus on suhteellisen nuori elinkeino ammattikalastukseen verrattuna. Kasvatustoiminta alkoi 1970-luvulla ensimmäiseksi Kustavin kunnassa. Kalankasvatuslaitosten määrä oli Saaristomerellä suurimmillaan 1990-luvun alussa (pitkälti yli 100 laitosta), jonka jälkeen määrä on vähentynyt. Syynä vähenemiseen on ollut lähinnä Suomen harjoittama lupapolitiikka, joka on johtanut kalankasvatustoiminnan kannattavuuden heikkenemiseen. Kun tuoreen lohen tuonti vapautettiin 1990-luvulla, norjalainen lohi vei nopeasti markkinoita kotimaiselta kirjolohelta. Kirjolohen hinnan aleneminen yhdessä kohonneiden tuotantokustannusten kanssa vähensi kannattavuutta. Myös tiukka ohjauspolitiikka ja lupajärjestelmän kankeus ovat osaltaan vaikuttaneet tuotantokustannusten kasvuun. Saaristomeren kalankasvatusyrityksillä oli aluksi yleensä vain yksi laitos, mutta 1990-luvulta lähtien on syntynyt yhä enemmän usean laitoksen yrityksiä; kannattavuusongelmissa kamppailevat yritykset pyrkivät helpottamaan tilannetta hankkimalla omistukseensa lopettavia laitoksia kasvatuslupineen. Saman omistajan laitokset ovat kuitenkin nyt hajallaan, mikä tarkoittaa logistiikkaongelmien (rehun ja kalan kuljetukset, perkaus) lisäksi ympäristölupaongelmia (useita lupia, eri voimassaoloajat, kustannukset lupaprosesseista, paljon naapureita) (Mäkinen T. 2012). Vuonna 2011 kalatalousryhmän toimialueella oli 53 kalankasvatuslaitosta, joiden yhteenlaskettu lisäkasvu oli noin 2,56 miljoonaa kiloa (taulukko 4 ja kartta 4). Noin puolet Saaristomeren kalatalousalueen tuotannosta sijoittuu Paraisten kaupungin vesialueelle. Laitokset olivat 18 eri yrityksen omistuksessa (Kallioniemi Hannu, kirjallinen tiedonanto). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella on oma, tutkimustarkoituksessa toimiva viljelylaitoksensa Naantalin Rymättylässä. 16

Taulukko 4. Kalanviljelylaitosten lukumäärä ja yhteenlaskettu lisäkasvu Saaristomeren kalatalousalueella vuonna 2011 (lähde: Lounais-Suomen ympäristökeskus). Kunta, alue Laitoksia (kpl) Lisäkasvu (kg) Kustavi 10 501 680 Naantali 9 258 610 Velkua 2 28 500 Rymättylä 7 230 110 Parainen 25 1 270 554 Parainen 2 43 081 Nauvo 11 385 945 Korppoo 2 214 556 Houtskari 6 346 182 Iniö 4 280 790 Kemiönsaari 9 527 253 Dragsfjärd 8 512 450 Västanfjärd 1 14 803 YHTEENSÄ 53 2 558 097 Kartta 4. Saaristomeren kalankasvatuslaitosten sijainti (lähde: RKTL). 17

Saaristomeren laitokset ovat pieniä. Noin 48 prosenttia koko Suomen merialueen ruokakalan kasvatuslaitoksista sijaitsee Saaristomeren kalatalousalueella, mutta niiden tuotanto oli vain noin 27 prosenttia kokonaistuotantomäärästä (RKTL 2011b). Laitosten keskikoko oli alle 50 tonnia, joka on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Ahvenanmaalla tai kilpailevissa tuotantomaissa kuten Ruotsissa ja Norjassa. Suurimmatkin laitokset olivat Saaristomerellä runsas 115 tonnia, mikä on vähemmän kuin keskikoko Ahvenanmaalla (175 tn). 2.2.2 Tuotantomenetelmät Kirjolohi on edelleenkin ylivoimainen valtalaji viljelyssä, mutta siian kasvatus on vahvasti nousussa sekä tuotantomäärien että yritysten osalta. Muut lajit ovat kokeiluja, jotka ainakin toistaiseksi ovat vailla kaupallista merkitystä. Merialueella kalankasvatus on luonteeltaan joko poikaskasvatusta tai ruokakalatuotantoa. Poikaskasvatuksessa 0-vuotiaat rokotetut pikkupoikaset kasvatetaan 1-tai 2-vuotisiksi. Mädin kuoriutumisajankohdan säätelyllä ja mereen tuonnin ajankohdalla voidaan osaltaan vaikuttaa tulevaan perkausajankohtaan. Poikaskasvatusvaiheesta kala siirretään jatkokasvatukseen ruokakalalaitokselle. Ruokakalatuotannossa poikaset kasvatetaan 2-3 -vuotiaiksi. Lopputuotteena on perattu kala, joka toimitetaan suoraan myyntiin tai jalostukseen. Myös mädintuotanto on keskeisessä asemassa. Harmaahylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet 2000-luvulla (katso kpl 2.6.1). 2.2.3 Kalusto ja laitosten rakenne Kalaa kasvatetaan verkkoallaslaitoksissa. Allaskehikot ovat tavallisimmin PEH-putkea; kehikkojen koko ja tyyppi vaihtelee kasvatuspaikan ja valmistajan mukaan. Ruokintalaitteistona yleisiä ovat pendeliautomaatit, ja ajastettu ruokinta on tavallista. Laitoksilla käytössä olevaa kalustoa pyritään uusimaan ja kehittämään, mutta epävarma lupatilanne saattaa joissakin tapaukissa heikentää investointihalukkuutta. Kalanviljely on nopeimmin maailmalla kasvava elintarviketuotannon haara ja alalla tehdään innovaatioita, jotka voisivat tuoda uusia ratkaisuja suomalaisen kalankasvatuksen nykyaikaistamiseen ja kannattavuuden parantamiseen. 2.3 KALAN MAIHINTUONTI JA KERÄILY Saaristomerellä kalastus tapahtuu laajalla saaristoalueella, jossa on useita erilaisia kalan purkupaikkoja (taulukko 5). Maihintuontipaikkojen varustetaso on 18

useimmiten vaatimaton, ja osa kalasatamista on vuokrattu tai myyty yksityisille yrityksille (Saarinen M. 2005). Taulukko 5. Viranomaisen nimeämät tukikelpoiset kalasatamat ja purkupaikat Saaristomeren kalatalousalueella (lähde: Varsinais-Suomen ELY-keskus) KUNTA SATAMAN / PURKUPAIKAN NIMI LUOKITTELU 2012 Kustavi Laupunen (yksityinen kalastama) Satama Vuosnainen Satama Taivassalo Tuomarainen Satama Hakkeenpää Ihattula Naantali Naantalin vapaasatama Särkänsalmi, Merimasku Satama Röölä, Rymättylä Satama Aasla, Rymättylä Haapala, Rymättylä Hanka, Rymättylä Teersalo, Velkua (yksityinen kalastama) Kaarina Harvaluoto, Piikkiö Parainen Granvik Livia / Kalatalous- ja ympäristöopisto Källvik Paraisten Portti Käldinge, Nauvo Satama Kirjainen, Nauvo Mattnäs, Nauvo Pärnäinen, Nauvo Galtby, Korppoo Björkö, Houtskari Hyppeis, Houtskari Mossala, Houtskari Söderby, Iniö Jumo, Iniö Sauvo Karuna Kemiönsaari Lindvik, Kemiö Kasnäs, Dragsfjärd (yksityinen kalasatama) Satama Dalsbruk, Dragsfjärd Uddis, Dragsfjärd Sundvik, Västanfjärd Satama Troolialukset purkavat saaliinsa Taivassalon Tuomaraisten, Naantalin Särkänsalmen, Paraisten Käldingen tai Kemiönsaaren Kasnäsin kalasatamiin. Suurin osa suomukalasaaliista puretaan kalastajien omiin rantoihin, joita on alueella lukematon määrä. Näissä rantautumispaikoissa on harvoin muuta varustusta kuin laituri. Rysäsilakkaa puretaan Kustavin (Laupunen), Taivassalon (Tuoma- 19

rainen) ja Naantalin (Särkänsalmi) kalasatamiin. Paraisilla ja Karunassa rysäsilakkaa puretaan kalastajien omaan rantaan. Järjestelmällinen suomukalan keräily toimii Taivassalossa, Naantalissa ja Maskussa Uusikaupunkilaisen kalatukkuliike Kalarannan Vihannes Oy:n toimesta. Kalaa kerätään kaksi kertaa viikossa. Keräilypisteet ovat kalan maihintuontipaikkojen ja yhteysaluslaitureiden yhteydessä mutta myös keskeisissä tienristeyksissä. Turunmaan saariston puolella keräily toimii ainoastaan Paraisten kaupungin alueella linjalla Korppoo Nauvo Parainen Turku. Paikallinen kalastaja noutaa kalastajien kalat tarvittaessa. Keräilylinja Kemiönsaarelta lopetettiin vuonna 2012 liian pienten kalamäärien vuoksi. Myös muutama virolainen yritys kerää kalaa Saaristomereltä. Alueella on jonkin verran myös pienempiä kalankeräilijöitä, joiden merkitys on kuitenkin kokonaisuudessa vähäinen. Osa kalastajista kuljettaa kalansa ostajalle itse. 2.4 KALAN JATKOJALOSTUS JA MARKKINAT Kalan vastaanotosta ja edelleen toimittamisesta vastaava verkosto toimii Saaristomerellä hyvin. Useat kalanostajista ovat valtakunnallisellakin tasolla merkittäviä kalanjalostuslaitoksia. Yritykset palvelevat sekä kalastusta että kalankasvatusta. Suurimmat Saaristomereltä kalaa ostavat yritykset ovat: Uusikaupunki Kalarannan Vihannes Oy Kalaset Oy (Uusikaupunki) Kustavi Saariston Jäädyttämö Oy Apetit kala Oy Taivassalo Länsirannikon Kala Oy Naantali Ab Chipsters Food Oy Raisio Jokisen Eväät Oy Turku Martin Kala ja Vihannes Oy Osuuskunta Lohikunta Kalasuora Oy S. Wallin seur. Oy Herkkunuotta Kala-apu Oy 20

Parainen Piipanoja Ky Kalajaloste Lahtinen Oy Kemiönsaari Salmon Farm Oy Salo Kalaliike Asp Oy J&M Hilska Oy Myös useat pienemmät alueen jalostamot ja yritykset ostavat Saaristomeren kalaa. Saaristomeren kalatalousryhmän alueella toimii 16 kalanjalostamoa, jotka jalostivat noin 15 miljoonaa kiloa kalaa vuonna 2009. Se vastaa viidennestä koko maan kalanjalostusmäärästä. Noin 60 prosenttia jalostetusta kalasta oli kotimaista. Pääosa raaka-aineesta on silakkaa, kirjolohta, lohta ja silliä. Loput on pääosin Saaristomerellä tuotettua siikaa tai luonnon kaloja. Saaristomerellä pyydetyn trooli- ja rysäsilakan lisäksi alueelle tuodaan troolisilakkaa jalostettavaksi myös muualta Suomesta. Viisi Saaristomeren jalostamoa jalosti yli miljoona kiloa kalaa. Lisäksi Uudessakaupungissa toimii kaksi yritystä, jotka jalostavat paljon Saaristomereltä tuotua kirjolohta tai suomukalaa. Saaristomerellä pakastetaan myös rehusilakkaa sekä kalan perkuusta ja fileoinnista syntyviä sivutuotteita. Suurimmat pakastamot ovat Taivassalon Tuomaraisissa, Kustavin Laupusissa ja Kemiönsaarella Kasnäsissä Sivutuotteet käytetään rehuteollisuuden ja biodieselin valmistuksen tarpeisiin. Turussa toimii Suomen suurin silakanfileointilaitos ja Rymättylässä maan suurin sillin jalostamo. Silakasta suuri osa menee vientiin. Kotimaahan jäävästä elintarvikekalasta suurin osa myydään lähialueen ja pääkaupunkiseudun markkinoille. Kalastajat ja pienjalostajat myyvät tuotteittaan muun muassa kalamarkkinatapahtumissa kuten Turun silakkamarkkinoilla tai Saaristolaismarkkinoilla. Silakan lisäksi Saaristomereltä viedään kuoretta, särkeä, lahnaa, ahventa ja kirjolohta muun muassa Viroon. 2.5 MUUT KALATALOUDEN TOIMIJAT 2.5.1 Matkailukalastus Kalastusoppaan ammattia harjoittaa Suomessa noin 150 opasta, joista noin kymmenen kotipaikka on Saaristomeren alueella. Kaikkien palveluntarjonta on lähinnä sivutoimista. Kalastusoppaan ammattitutkintoon valmistava koulutus antaa valmiudet suorittaa ammattitutkinto, joka takaa oppaalle virallisen kalastusoppaan ammattinimikkeen. Matkailukalastuspalveluja tarjoavat myös alueella toimivat matkailualan yritykset. 21

2.5.2 Muut Ammattikalastajien etujärjestö Saaristomerellä toimii erittäin aktiivinen ammattikalastajien paikallisjärjestö Saaristomeren Ammattikalastajat ry Skärgårdshavets yrkesfiskare rf. Järjestö on yli kymmenen vuoden ajan ollut mukana ideoimassa ja toteuttamassa EU:n rahoittamia ammattikalastuksen kehittämishankkeita. Alaa on pyritty edistämään nimenomaan paikallisista lähtökohdista muun muassa kehittämällä alueelle soveltuvaa pyyntitekniikkaa ja kylmäverkkoa. Koulutus Tutkimus Kalatalouden koulutus on vahvasti edustettuna Saaristomeren alueella. Paraisilla toimivassa Ammattiopisto Livian Kalatalous- ja ympäristöopistossa voi suorittaa kalatalouden perustutkinnon ja erikoistua ammattikalastajaksi, kalanviljelijäksi, kalanjalostajaksi tai kalastuksenohjaajaksi. Opisto järjestää myös kalastusoppaan, kalanjalostajan ja kalanviljelijän ammattitutkintoihin valmistavaa koulutusta. Kalatalousalan jatko- ja täydennyskoulutusta toteutetaan yhteistyössä alan järjestöjen ja yritysten kanssa. Kalatalous- ja ympäristöopisto on vahvasti mukana myös ammattikalastajien kehittämishankkeissa; viimeisten yhdeksän vuoden aikana se on hallinnoinut noin kymmentä eri hanketta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimipaikka sijaitsee Turussa, minkä lisäksi laitoksella on tutkimuksen toimipiste Naantalin Rymättylässä. Rymättylän toimipisteellä on yksikkö myös Paraisilla Ammattiopisto Livian Kalatalousja ympäristöopiston tiloissa. Toimipisteissä on sekä kala- että riistapuolen tutkimusta. Turun toimipaikassa tehdään muun muassa hylkeen ja rannikkokalalajien kanta-arviointia ja niihin liittyvää tutkimusta sekä kalatalouden elinkeinoihin ja markkinoihin keskittyvää taloudellista tutkimusta. Rymättylän asemalla tehdään erityisesti kalankasvatukseen liittyviä kokeita. Turun ammattikorkeakoululla, Turun yliopistolla ja Åbo Akademilla on kullakin kalatalouteen liittyvää toimintaa. Neuvonta Alueella toimii kaksi kalatalouden neuvontajärjestöä. Åbolands fiskarförbund rf:n toimialuetta on koko ruotsinkielinen saaristoalue. Muut Saaristomeren kalatalousalueen kunnat kuuluvat L-S Kalatalouskeskus ry:n toimialueeseen. Neuvontajärjestöt ovat toteuttaneet useita elinkeinokalatalouden kehittämishankkeita yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa. Lisäksi neuvontajärjestöt ovat jäseniä Turun kalamarkkinayhdistyksessä, joka vastaa Turun silakkamarkkinoiden ja Saaristolaismarkkinoiden järjestämisestä. Kalastusalueet Saaristomeren kalatalousalueella on 13 kalastusaluetta; Kustavin, Iniön, Airiston-Velkuan, Houtskarin, Korppoon, Nauvon, Paraisten, Kemiön, Dragsfjärd Västanfjärdin, Paimionselän, Salon seudun, Halikonlahden ja Särkisalon- Finbyn kalastusalueet. Kalastusalueet ovat lakisääteisiä kalataloutta edistäviä 22

yhteistoimintaelimiä, joiden jäseniä ovat vesialueiden omistajat sekä ammattija virkistyskalastajajärjestöt. Kalatalousviranomainen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut -ryhmä sijaitsee Turussa. ELY-keskus on kalatalousasioista vastaava maa- ja metsätalousministeriön alainen alueviranomainen. 2.6 TOIMINTAYMPÄRISTÖN ERITYISKYSYMYKSIÄ 2.6.1 Hylkeiden ja merimetsojen vaikutus alkutuotantoon Harmaahylje Itämerellä laskettiin vuonna 2012 ennätykselliset 28 255 harmaahyljettä (RKTL Tiedote 9.1.2013). Itämeren harmaahyljekanta on lähes kolminkertaistunut vuoden 2000 jälkeen (kuva 6). Vaikka RKTL toteaakin kannan kasvun painottuneen 2000-luvun puolivälistä lähtien Keski-Ruotsin saaristoon, alueelliset luvut kertovat hylkeiden sijainnista vain laskentahetkellä. Suurin osa Suomen halleista tavataan laskentahetkellä Saaristomeren ja Ahvenanmaan alueella. Vuonna 2012 lounaissaariston alueella nähtiin noin 8 000 hallia. Tämä hallimäärä käyttää vuodessa ravinnokseen lähes 20 miljoonaa kiloa kalaa. Uusimpien tutkimusten mukaan hylkeiden ravinnosta Pohjanlahdella pääosa on silakkaa, mutta ravinnosta on todettu olevan merkittäviä määriä myös lohikaloja ja siikaa (Lundström 2012, Suuronen & Lehtonen 2012). Ennakkotietojen mukaan Saaristomereltä vuonna 2012 kerätyistä hallien suolistonäytteistä on löytynyt runsaasti kuhaa (Annika Herrero, Ecoseal tiedotustilaisuus 4.12.2012). Kuva 6. Harmaahyljekannan kehitys Itämerellä 2003 2012 (lähde: RKTL:n verkkosivut, tiedote 9.1.2013). 23

Vuonna 2011 kolmannes Suomen lounaisen merialueen kalastusyksiköistä ilmoitti kärsineensä hyljevahingoista (taulukko 6). Tutkimuksen kohteena oli kuitenkin vahingoittuneiden kalojen määrä pyydyksissä, joten tulokset kertovat lähinnä minimiarvion todellisista vahingoista. Suorien saalis- ja pyydysvahinkojen lisäksi hallit aiheuttavat muutoksia kalojen käyttäytymisessä. Taulukko 6. Hylkeiden saaliille aiheuttamia vahinkoja raportoineet kalastusyksiköt (=kalastaja, kalastusalus, kalastajaruokakunta) ices -osa-alueittain vuosina 2000 2011 (lähde: RKTL 2012c). Hallien kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot ovat myös lisääntyneet 2000- luvulla. Noin 85 prosenttia tappioista aiheutuu hylkeiden tappamista kaloista (RKTL 2012d). Vuonna 2011 Saaristomeren ja Satakunnan kalanviljelylle aiheutuneiden vahinkojen nimellisarvo oli yhteensä 566 000 euroa (taulukko 7). Taulukko 7. Hylkeiden kalanviljelylle aiheuttamien kala- ja kassivahinkojen nimellisarvo (1 000 ) merialueella vuosina 2003 2011 (lähde RKTL 2012d). 24

Merimetso Ensimmäiset havainnot merimetsojen pesinnöistä Suomessa tehtiin vuonna 1996. Kanta lähti rajuun nousuun 2000-luvulla, ja vuonna 2012 Suomen pesimäkanta oli jo 17 108 paria. Näistä 3 793 paria pesi Saaristomerellä (taulukko 8). Kun mukaan lasketaan poikaset ja nuoret pesimättömät linnut, Saaristomerellä oli vuonna 2012 noin 25 000 lintua. Taulukko 8. Merimetson pesimäkannan kehitys Suomessa 2004 2011, pesiviä pareja (lähde: SYKE:n verkkosivut). 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Suomenlahti 1777 2191 2332 3054 3822 4681 4725 5877 5940 Saaristomeri 581 1158 1611 3170 4439 4703 3586 4289 3793 Selkämeri 311 1047 1534 2296 3650 5649 5186 6297 6151 Merenkurkku 108 114 150 205 547 720 719 1087 1046 Perämeri 133 111 143 197 219 254 203 162 178 Pareja yhteensä 2910 4621 5770 8922 12677 16007 14419 17712 17108 Yhdyskuntia 21 26 23 32 41 49 34 34 37 Kannankasvu % 79 59 25 54 42 26 10 23 3 Merimetsot ovat läsnä lähes koko avovesikauden (aikuiset 200 vrk, poikaset 150 vrk), joten Saaristomeren 25 000 lintua söivät yhteensä noin 2,3 miljoonaa kiloa kalaa vuonna 2012. RKTL:n uusimpien tutkimusten mukaan merimetsojen ravinnosta (painosta) Saaristomerellä oli kuhaa ja ahventa 31 39 prosenttia (kartta 5). Saaristomeren merimetsojen kokonaissaaliista tämä osuus tarkoittaa 700 900 tonnia kuhaa ja ahventa. Tutkimuksen mukaan merimetso on kalakantoihin ja kalastuksen kannattavuuteen vaikuttava potentiaalinen tekijä. 25

Kartta 5. Ahvenen (perch) ja kuhan (pikeperch) osuudet merimetson ravinnossa Saaristomeren tutkimusalueilla vuosina 2010 2011 (lähde: RKTL:n posteri EIFAC:n kokouksessa 22. - 24.10.2012). 2.6.2 Poistokalastusjärjestelmä Ravinteiden poisto on yksi valtioneuvoston Itämeriselonteossa tunnistetuista Itämeren hoitotoimista. Rehevöityneistä vesistöistä voidaan poistaa ravinteita kalastamalla; yhdessä tonnissa kalaa on keskimäärin 27 kg typpeä ja 8 kg fosforia. Rehevöityneiden vesien ravinteiden vähentämiseksi on suunniteltu ns. poistokalastusjärjestelmää. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toteutti vuosien 2010 ja 2011 aikana yhdessä yhdeksän yrityksen kanssa kehittämishankkeen, jonka tavoitteena oli tuottaa tietoa poistokalastusjärjestelmän toteuttamista varten (RKTL 2012e). Hankkeen aikana pohjoiselta Saaristomereltä pyydettiin noin 250 tonnia kalaa. Kala oli pääasiassa rysäpyynnin sivusaalista ja se vastasi ravinnemäärältään lähes seitsemää tonnia typpeä ja noin kahta tonnia fosforia. 26

Muu ammattikalastus poisti vuonna 2011 Saaristomerestä noin 485 tonnia typpeä ja 85 tonnia fosforia (18 milj kg kalansaalis, josta 15 milj kg silakkaa). Määrä vastaa Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamon yli 10 vuoden fosforipäästöjä vertailuvuotena 2011. Pilottihankkeen positiivisten tulosten seurauksena Suomen Eduskunta osoitti talousarviossaan vuosille 2011-2012 miljoona euroa poistokalastuksen tukemiseksi Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Vuoden 2013 poistokalastukseen on osoitettu 500 000 euroa, mutta jatkosta ei ole mitään varmuutta. Poistokalastukseen ja kalastajien ympäristönhoitosopimuksiin luotu palkkiojärjestelmä on lisännyt kalastajien kiinnostusta taloudellisesti vähempiarvoisten kalojen pyyntiin koko Suomessa. Saaristomereltä saatiin vuonna 2010 hakemuksia järjestelmään pääsemiseksi enemmän kuin mihin rahoitus riitti. Särkikaloille on syntynyt merkittävää kysyntää vientimarkkinoilla ja turkiseläinten rehuksi. Särkikalan keräilyn kannattavuus riippuu paljon arvokkaamman kalan ja vientiin kelpaavan särkikalan määrästä ja osuudesta (RKTL 2012e). Saaristomeren kalastajat toimittivat pyytämänsä särkikalat pilottihankkeen aikana Taivassaloon Länsi-Rannikon Kala Oy:hyn tai Uusikaupunkiin Kalarannan Vihannes Oy:hyn ja Kalaset Oy:hyn. Tällä hetkellä poistokalaa vastaanottavia yrityksiä on alueella kymmenkunta. Poistokalan vastaanottoon ja säilöntään tarkoitettuja hapotusyksiköitä ei alueella ole, eikä niihin liittyviä rahoituspäätöksiä tehdä ennen kuin poistokalastusjärjestelmän rahoitus kansallisella tasolla varmistuu pidempiaikaiseksi tai pysyväksi järjestelmäksi (Saarinen M. 2011). 2.6.3 Elinkeinonharjoittajien vesille pääsy 2.6.3.1 Kalastus Kalastuslain mukaan kalastusoikeus perustuu vesialueen omistukseen, kalastuslupaan, yleiskalastusoikeuteen tai laissa säädettyyn muuhun erityiseen oikeuteen. Kalastusoikeuden voi myös antaa vuokralle. Aava selkä meressä kylään kuuluvan vesialueen ulkopuolella on valtion omistuksessa olevaa yleisvettä, missä jokaisella Suomen kansalaisella kalastuksen-hoitomaksun suoritettuaan on oikeus harjoittaa kalastusta. Saaristomeren vesialueet ovat pirstoutuneet tuhansiin omistusyksiköihin pääasiassa yksityishenkilöiden, osakaskuntien sekä suurempien yhteisöjen kuten kuntien, yritysten ja seurakuntien kesken. Alueen ammattikalastajista suurin osa kalastaakin kokonaan tai osaksi vuokravesillä. Vuokravedet sijaitsevat perinteisillä pyyntialueilla, ja kalastusluvat niillä perustuvat pitkäaikaisiin vuokrasopimuksiin. Luvat hinnoitellaan usein saalismäärän perusteella. Vuokravesien saaminen ammattikalastuksen käyttöön on pitkään ollut ongelma Saaristomerellä. Vesialueiden saaminen on vaikeutunut entisestään hyljeongelman vuoksi. 27

Joskus myös pyydettävät vuokrat ovat paljon korkeampia kuin kalastuksesta saatu tuotto tai vuokralle tarjotaan vesialueita, joilla kalastaminen ei saaliin vähäisyyden vuoksi kannata. Taivassalon, Rymättylä ja Velkuan alueilla on viime vuosina vapautunut useita satoja silakkarysäpaikkoja, mutta niidenkään vuokraaminen edelleen ei ole itsestään selvää, eikä ainakaan kenelle tahansa. Myös sitoutuminen vuokrasopimukseen lain vaatimiksi viideksi vuodeksi saattaa joissain tapauksissa arveluttaa vesialueen omistajaa. Saaristomerellä toimivissa kalatalouden neuvontajärjestöissä L-S Kalatalouskeskuksessa ja Åbolands Fiskarförbundissa toteutettiin vuosina 2000-2004 Kalavedet käyttöön -projekti, jonka tarkoituksena oli auttaa kalaveden omistajaa ja vuokraajaa kohtaamaan toisensa (L-S Kalatalouskeskus ym. 2004). Suurempia muutoksia ongelmaan ei onnistuttu saamaan aikaan. Projektin puitteissa saatiin tosin luotua vesialueiden omistajarekisteri, josta tietystä vesialueesta kiinnostunut kalastaja voi kysellä omistajatietoja, mutta rekisteri ei ole enää ajantasainen. Vuosina 2009 2011 L-S Kalatalouskeskuksessa toteutettiin hanke Kalavesiä ammattikalastukselle ja kalastusmatkailulle. Suoritetuissa neuvotteluissa ja selvityksissä vesialueita ei onnistuttu neuvottelemaan kuin murto-osa tiedustelluista (L-S Kalatalouskeskus 2011). Kieltävien vastausten syiksi mainittiin muun muassa ammattikalastuksen aiheuttavan häiriötä, haittaavan vesistön muuta virkistyskäyttöä tai tuottavan maisemallista haittaa. Lähes kaikissa kielteisissä tapauksissa vesialueen omistaja ei pystynyt perustelemaan kieltoaan järkevästi. Monet hankkeessa selvitetyistä vesialueista olivat olleet vajaasti hyödynnettyjä, eikä alueella ollut muuta ammattimaista kalastusta. Pyyntitavasta riippumatta lupia oli hankala saada, myös esimerkiksi vain noin kahden viikon mittaisen kuoreen pyyntisesongin ajaksi. Ammattikalastajien vesille pääsyä koskeva kysymys käsitellään osana kalastuslain kokonaisuudistusta, mutta sitä edistetään myös muilla kuin lainsäädännöllisillä toimilla. Maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kansallisen ammattikalastusohjelman 2015 mukaisesti kaikissa ELY-keskuksissa on laadittu aluekohtaiset ammattikalastuksen vesienkäyttösuunnitelmat. Suunnitelmissa osoitetaan ammattikalastukseen soveltuvat alueet ja myös vajaahyödynnetyt alueet, joissa kalastusta voitaisiin tehostaa. Suunnitelmat valmisteltiin yhteistyössä ELY-keskusten, maakunnan liittojen, elinkeinon, kalastusoikeuksien haltijoiden, tutkimuksen ja kalastusalueiden kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy suunnitelmat. 2.6.3.2 Vesiviljely Vesiviljelyn kansallinen sijainninohjaussuunnitelma on parhaillaan lausuntokierroksella (MMM 30.1.2013). Sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on ohjata vesiviljelytuotantoa ympäristön, vesiviljelyelinkeinon ja muiden vesien käyttömuotojen kannalta sopiville vesialueille. Suunnitelman tekeminen perustuu kansalliseen vesiviljelyohjelmaan, jonka valtioneuvosto on hyväksynyt vuonna 2009. Ohjelman tavoitteena on sovittaa yhteen vesiviljelyyn liittyvää elinkeino- ja ympäristöpolitiikkaa siten, että toimialaa voidaan kehittää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. 28

2.6.3.3 Kalastusmatkailu Matkailukalastusyrittäjien vesille pääsy helpottui, kun uusi laki koskien kalastusmatkailun toimintaedellytysten turvaamista astui voimaan 18.6.2012. Kalastusmatkailuyrittäjä voi hakea toimivaltaiselta ELY-keskukselta lupaa kalastusmatkailutilaisuuksien järjestämiseen korkeintaan kuudelle kalastajalle kerrallaan silloin kun harjoitetaan kalastuslain 8 :n 1 momentissa tarkoitettua viehekalastusta. Varsinais-Suomen ELY-keskus on 31.3.2013 mennessä käsitellyt ja antanut päätöksensä 20 hakemuksesta. Yrityksistä kahdentoista kotipaikka on Saaristomeren alueella. 2.6.4 Kalatalouden trendit kalaa, elämyksiä ja ruokaa lähivesiltä Suomessa kalan kulutus on suurta, fileeksi laskettuna noin 16 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Määrä on noin kaksinkertainen koko maailman keskitasoon verrattuna. Kotimaisen kalan kysyntä ja arvostus ovat kasvaneet, mutta kalan tuonnin voimakkaan kasvun myötä enää vajaat 30 prosenttia meillä syötävästä kalasta on kotimaista. Vain seitsemän prosenttia suomalaisten syömästä kalasta on ammattikalastajien pyytämää luonnon kalaa. Kuluttajat suosivat lähiruokaa, ja tämä kasvava trendi ohjaa myös kalastusta ja kalakauppaa (SAKL ry 2012). Myös kalastuksen eettisyys ja ympäristövaikutukset ovat nousemassa tärkeiksi valintakriteeriksi kuluttajille. Kestävä kalastus on myös EU:n yhteisen kalastuspolitiikan ydin, ja sillä tavoitellaan kalan elintarvikekäytön lisäämistä tulevaisuudessa. Kotimaisen kasvatetun kirjolohen elinkaaren ympäristövaikutukset tutkittiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeessa (MTT 2012). Lihatuotteisiin verrattuna kotimainen kirjolohen todettiin keventävän ruokalautasen hiilijalanjälkeä huomattavasti. Tutkimuksessa kirjolohta vertailtiin myös luonnonvaraiseen kuhaan, siikaan, ahveneen ja haukeen. Luonnonkalojen pyydystäminen poistaa ravinteita vedestä ja vähentää rehevöitymistä. Luonnonkalat eivät myöskään kuluta rehua, joten niiden hiilijalanjälki on kasvatettua kalaa pienempi. Naantali on ottanut kaupungin elinkeinokalataloudellisen kehittämissuunnitelman yhdeksi kehityslinjaksi paikalliskala-ajattelun konkretisoimisen (Airiston-Velkuan kalastusalue 2012). Kehittämissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden tavoitteena on tehdä Naantalin kaupungista käytännön esimerkki siitä, miten lähikala-ajattelua voidaan paikallisesti toteuttaa. Valtakunnallinen hanke Kestävät hankinnat osaamisen edistäminen julkisissa ruokapalveluissa toteutetaan pilottina kahdeksassa kaupungissa, joista yksi on Naantali. Tuotteeksi on valittu sesongin mukainen kalajaloste (hankkeen verkkosivut 30.1.2013). Kalastusmatkailu on kasvava kalatalouden osa-alue, jonka kehittymiselle on Suomessa hyvät edellytykset, ja jonka yhteiskuntataloudellinen merkitys on jo nyt kohtalaisen suuri (MMM 2008). Kalastusmatkailutuotteen perustana ovat kalavarat, vesistön tila, kalavesien käyttö- ja hoito- sekä kalastuslupa-asiat. 29