Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Toimintakertomus 2003 RIISTAN- JA KALANTUTKIMUS

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Toimintakertomus 2003 RIISTAN- JA KALANTUTKIMUS

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos TOIMINTAKERTOMUS JA TILINPÄÄTÖSLASKELMAT Sisältö 3 YLIJOHTAJAN KATSAUS 4 ORGANISAATIO Yhteistyö- ja kohderyhmiä Toimipaikkaverkosto Tulosyksiköt Julkaisutoiminta Hallinnointi 7 TOIMINTAKATSAUS Toimintaympäristön muutokset Tutkimuslaitoksen strategia Rahoitus ja investoinnit Henkilöstö Yhteistyö Kotimaiset ja kansainväliset asiantuntijatehtävät 12 TULOKSELLISUUDEN KUVAUS Tutkimuslaitos Tulostavoitteet Toiminnan keskeiset tunnusluvut Tulosanalyysi 15 Kalantutkimus Kalavarojen arvioinnin tuloksia Tutkimustuloksia Toiminnan keskeiset tunnusluvut Tulosanalyysi 21 Elinkeino- ja yhteiskuntatutkimus Tutkimustuloksia Tilastot Toiminnan keskeiset tunnusluvut Tulosanalyysi 26 Riistan- ja porontutkimus Riistantutkimus Porontutkimus Toiminnan keskeiset tunnusluvut Tulosanalyysi 30 Vesiviljely Tulokset Toiminnan keskeiset tunnusluvut Tulosanalyysi 34 Palvelut Tulokset Toiminnan keskeiset tunnusluvut Tulosanalyysi 38 Maksullinen toiminta Tutkimus-, tilasto- ja palvelusuoritteet Vesiviljelysuoritteet 40 Tulevaisuuden haasteita 41 TILINPÄÄTÖSLASKELMAT, LIITETIEDOT JA TARKASTELU Tilinpäätöslaskelmat Tuotto- ja kululaskelma Tase Talousarvion toteumalaskelma Tilinpäätöksen liitteet Tilinpäätöslaskelmien tarkastelu Talousarvion toteumalaskelma, toimintakertomus 52 SISÄINEN VALVONTA 52 ALLEKIRJOITUKSET 53 TIETEELLISET ENNAKKOTARKASTETUT ARTIKKELIT SCI- JA SSCI-LEHDISSÄ Kuvaajat: Ilpo Kojola, Jukka Mikkola, Mauri Nieminen, Taija Pöntinen, Seppo Ronkainen, Ari Saura, Olavi Stenman, RKTL 2

YLIJOHTAJAN KATSAUS Valmiina vastaisiin ja myötäisiin tuuliin Ylijohtaja Kare Turtiainen Itämeren luonnonlohikannat ovat elpyneet yli odotusten. Ensimmäisen kerran vuosikymmeniin luonnonlohisaaliit ovat ylittäneet istutuksista peräisin olevan saaliin. Poronhoidossa oli jälleen suotuisat olosuhteet ja lihatuotanto oli hyvällä tasolla, mutta poronlihan hintataso laski. Riistaeläinten elinolosuhteiden paraneminen vaikuttaa myönteisesti kantojen runsauteen. Hirvikantaa supistettiin poikkeuksellisen runsaalla verotuksella. Muidenkin hirvieläinten saaliit olivat verraten runsaat. Vuosi 2003 jää tutkimuslaitoksemme historiaan toivottavasti pahimpana kalatautivuotena. Kainuun viljelylaitoksen kalasto jouduttiin hävittämään vesistöön tuodun ja viljelylaitokseen levinneen vaarallisen BKD -kalataudin vuoksi. Viljelylaitoksen desinfiointi kesti useita kuukausia. Monet muutkin kalataudit jatkoivat leviämistään ja vahvistivat intensiivisyyttään. Emokalastoissa sairastavuus ja kuolleisuus vaivasivat suurinta osaa viljelylaitoksia. Mädin kuolleisuus oli korkea ja kaikkia sovittuja toimituksia ei pystytty tekemään. Yksityisiä viljelyyrityksiä vaivasivat samat ongelmat. Sopimuskasvatustoiminta jäi alle tavoitetason. Itämeren lohi-istutusten tulokset ovat olleet heikkoja. Suurin osa istukkaista kuolee pian mereen tulon jälkeen. Tämä vaikutti luonnonlohikantojen osuuden voimakkaaseen kasvuun. Tutkimuslaitos on käynnistämässä laajaa tutkimusohjelmaa, jonka tavoitteena on istutusten tuloksellisuuden parantaminen. Vuosittaiset vaihtelut toiminnan rahoituksessa ovat kasvaneet. EU-rahoituksen ja asiakasrahoituksen määrä jatkoi laskuaan. Sen sijaan yhteistyörahoituksen määrä kehittyi myönteisesti. Vesiviljelyn tautiongelmien ja kalankasvatuksen ylikapasiteetin vuoksi myynnin kannattavuus aleni voimakkaasti. Taloudellisuus ja tuottavuus heikkenivät. Tuotteiden myyntitoiminnan jatkaminen edellyttää olennaista kannattavuuden parantamista. Tutkimuslaitoksessa on tehty paljon työtä toiminnan kehittämiseksi vastaamaan tulevaisuuden haasteita - erityisesti asiakkaiden nimeämiä tarpeita. Uudistukset toimeenpannaan vuonna 2004. Kansainvälinen yhteistyö sekä vientitoiminta ovat kasvussa. Uusin aluevaltaus on osaamisemme vienti Kaukoitään, joka tehdään yhteistyössä suomalaisten yritysten ja Kalatietokeskuksen kanssa. Alussa ovat painottuneet kylmän veden viljelyosaaminen ja jalostetun kirjolohimateriaalin vienti. Myös lähialueyhteistyö on kehittynyt myönteisesti. Kalatautioppaamme kääntäminen venäjäksi lisää kalatautiosaamista lähialuevesillämme. Riistantutkimuksessa ja riistavarojen arvioinnissa yhteistyö naapurimaiden kanssa on saanut yhä hyödyllisempiä muotoja. Vuorovaikutus ja yhteistyö on kehittynyt suotuisasti. Uusien EU-maiden mukaantulo yhteiseen päätöksentekoon tulee lisäämään riista-asioiden tietopohjaa ja siirtämään EU:n näkemyksiä riistataloudesta, varsinkin petopolitiikasta nykyistä enemmän suomalaisten näkemyksiä huomioivaan suuntaan. Ministeriön tutkimuslaitokselle asettamat tulostavoitteet saavutettiin. Ammatinharjoittajille ja toimialojemme harrastajille suunnattujen oppaiden valmistumisen jälkeen tutkijoilla on ollut paremmat mahdollisuudet tieteellisiin julkaisuihin johtavaan tutkimukseen. Tämä näkyy kertomusvuoden korkeana julkaisumääränä ja julkaisujen tieteellisen tason nousuna. Vuonna 2003 erittäin vaativissa olosuhteissa tehty työ saa minut vakuuttuneeksi siitä, että menestymme tulevaisuudessakin. 3

ORGANISAATIO Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) tuottaa tieteellistä ja laadukasta tietoa kalasta, riistasta ja porosta luonnonvarojen kestävän käytön hyväksi sekä ylläpitää luonnon monimuotoisuutta tutkimuksen ja vesiviljelyn avulla. Kokonaisrahoitus on 23 milj. euroa ja henkilöstön määrä 333 (htv). Maa- ja metsätalousministeriö Kalantutkimus Johtaja Petri Suuronen Ylijohtaja Kare Turtiainen Palvelut Johtaja Lena Söderholm- Tana Johtoryhmä Riistan- ja porontutkimus Johtaja Eero Helle Vesiviljely Johtaja Unto Eskelinen Johtokunta Elinkeinoja yhteiskuntatutkimus Johtaja Juhani Kettunen Tilastot Maanlaajuinen toimipaikkaverkosto Yhteistyö- ja kohderyhmiä Toimintamme perustuu asiakkaiden ja yhteiskunnan tarpeisiin. Tärkeitä yhteistyö- ja kohderyhmiämme ovat maa- ja metsätalousministeriö, muut ministeriöt ja valtionhallinnon muut elimet kala-, riista- ja poroelinkeinojen harjoittajat yliopistot, korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja muu kotimainen ja kansainvälinen tiedeyhteisö kotimaiset ja kansainväliset kala-, riista- ja poroalan järjestöt sekä ympäristöjärjestöt joukkoviestimet alan harrastajat ja eläinluonnonvaroista kiinnostunut yleisö. 4

Tulosyksiköt Kalantutkimus tutkii kala- ja rapukantoja, kalavesien hoitomenetelmiä ja elinympäristön muutosten vaikutusta kantoihin. Elinkeino- ja yhteiskuntatutkimus tutkii vesiviljelyä, tekee kala-, riistaja porotalouden sosioekonomista tutkimusta ja tuottaa viralliset kala- ja metsästystilastot. Riistan- ja porontutkimus tutkii riista- ja porokantoja ja niiden elinympäristöjä sekä poronhoitoa. Muonio Inari Porontutkimus Vesiviljely ylläpitää viljelyn ja asiantuntemuksen avulla alkuperäisiä kalakantoja ja niiden monimuotoisuutta, parantaa kalastusmahdollisuuksia ja edistää kalanviljelyelinkeinoa. Palvelut tuottaa tulosyksiköille toimitila-, virasto-, tietojärjestelmä-, talous- ja henkilöstö- sekä tieto-, viestintä- ja julkaisupalveluja. Oulu Kainuu Taivalkoski Merenkurkku Tervo Joensuu Toimipaikkaverkosto Laukaa Saimaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimipaikkojen verkosto kattaa koko Suomen. Toimipaikkaverkosto tukee tutkijayhteisöjen muodostumista yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa. Toimipaikat sijoittuvat lähelle asiakkaita ja tutkimuskohteita. Useissa toimipaikoissa on sekä tutkimusta että vesiviljelyä. Toimipaikkojemme ja -pisteidemme yhteystiedot ovat saatavissa verkkosivuiltamme (www.rktl.fi). Turku Evo Helsinki 5

Julkaisutoiminta Julkaisemme tärkeimmät tieteelliset tutkimustulokset alan kansainvälisissä ja kotimaisissa tieteellisissä lehdissä. Tuloksiamme julkaistaan myös Boreal Environment Research -kausijulkaisussa sekä Suomen Riista -vuosikirjassa, joiden kustantamiseen myös osallistumme. Meillä on kolme omaa julkaisusarjaa: Kalatutkimuksia Kala- ja riistaraportteja Riistantutkimuksen tiedote. Tuotamme tilastojulkaisuja ja teemme opas- ja muita kirjoja. Useimmat julkaisumme ovat saatavissa verkkosivuiltamme (www.rktl.fi). Lisäksi julkaisemme asiakaslehti Apajaa, jossa esittelemme uusia tutkimustuloksia sekä yhteistyö- ja kohderyhmiämme kiinnostavia riista-, kala- ja poroaiheita. Hallinnointi Tutkimuslaitoksemme kuuluu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan. Kala-, riista- ja porotalousasiat valmistellaan ministeriön kala- ja riistaosastossa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on perustettu vuonna 1971 yhdistämällä Maataloushallituksen kalataloudellinen tutkimustoimisto ja Valtion riistantutkimuslaitos. Johtokunta Johtokunta on tutkimuslaitoksen toiminnan ohjauksessa ja valvonnassa strategisiin päätöksiin keskittyvä ylin päättävä elin. Tutkimuslaitoksemme johtokuntaan kuuluvat ylijohtaja Kare Turtiainen, RKTL (puheenjohtaja) toiminnanjohtaja Per-Edvin Persson, Tiedekeskus Heureka (varapuheenjohtaja) toiminnanjohtaja Jouni Filppa johtaja Laura Sinisalo-Ojala, Turun yliopisto tuotantopäällikkö Seppo Mustonen, RKTL, (henkilöstön edustaja) toimitusjohtaja Kaisa Rossi, Suomen Kalankasvattajaliitto Ylijohtaja Ylijohtaja johtaa tutkimuslaitoksen toimintaa maa- ja metsätalousministeriön asettamien toiminta- ja tulostavoitteiden mukaisesti. Ylijohtajana on toiminut vuodesta 1992 alkaen Kare Turtiainen. Johtoryhmä Ylijohtajan päätöksenteon tukena toimii johtoryhmä. Johtoryhmässä käsitellään ja välitetään tietoa tutkimuslaitoksen ja tulosyksiköiden keskeisistä ja ajankohtaisista asioista. Johtoryhmään kuuluvat ylijohtaja, TTM Kare Turtiainen (puheenjohtaja) tutkimusjohtaja, FT Petri Suuronen, kalantutkimus tutkimusjohtaja, TkT Juhani Kettunen, elinkeino- ja yhteiskuntatutkimus tutkimusjohtaja, FT Eero Helle, riistan- ja porontutkimus vesiviljelyjohtaja, FT Kai Westman, vesiviljely, 31.7.2003 saakka vesiviljelyjohtaja, FM Unto Eskelinen, vesiviljely, 1.8.2003 alkaen palvelujohtaja, FM Lena Söderholm-Tana, palvelut. 6

TOIMINTAKATSAUS Toimintaympäristön muutokset Suomen kala- ja riistakannat ovat kehittyneet pääosin suotuisasti. Itämeren tila on suuren ravinne- ja vierasainekuormituksen vuoksi huolestuttava, eikä nopeaa parannusta ole odotettavissa. Tilanne aiheuttaa kalataloudelle monenlaisia ongelmia. Rannikkovesien rehevöityminen haittaa edelleen kalastusta ja muuttaa myös kalayhteisöjä. EU:n laajeneminen Itämeren ympärille mahdollistaa päästöjen vähentämisen ja tilan vähittäisen paranemisen. Kalastuksen säätelyn tehostuminen merialueella on lisännyt 1990-luvun puolivälin jälkeen lohen luontaista lisääntymistä Simo- ja Tornionjoessa ja vähentänyt lohi-istutusten tarvetta luonnonkantojen tukemiseksi. Sen sijaan muissa Perämeren lohen kotiutusohjelman (SAP) kohteissa, Kuiva-, Kiiminki- ja Pyhäjoessa, ei lohikantojen elpyminen ole käynnistynyt toivotulla tavalla. Kaiken kaikkiaan sekä lohella että meritaimenella istutustulokset pysyivät alhaisella tasolla sekä Pohjanlahdella että Suomenlahdella. Silakkakantojen tilassa ja silakan kysynnässä voi tapahtua suuria muutoksia. Silakan kalastuksen turvaaminen edellyttää vaihtoehtoisten hyödyntämisstrategioiden kehittämistä. Sisävesien kalataloudellinen laatu paranee, kun ravinne- ja vierasainekuormitus edelleen vähenee ja kalavesiä kunnostetaan. Hyljevahingot olivat edelleen laajasti esillä sekä julkisessa keskustelussa että tutkimustoiminnassa. Hyljevahinkoja on jo onnistuttu vähentämään pyydysteknisillä ratkaisuilla ja tällä sektorilla kehitys tulee jatkumaan ripeänä. Ammattimainen kalastus ja kalanviljely olivat vaikeuksissa paitsi hyljevahinkojen myös alhaisten tuottajahintojen ja kannattavuusongelmien vuoksi. Riistataloudessa ajankohtaisimmat asiat koskivat edellä mainittujen merihylkeiden lisäksi suurpetoja ja hirviä. Etenkin suden esiintyminen Kainuussa osin poronhoitoalueella, ja lajin levittäytyminen pesiviksi pareiksi Länsi ja Sisä-Suomeen herättivät laajaa keskustelua julkisuudessa. Jo edellisenä vuonna metsästetty ennätyssuuri hirvisaalis käänsi kannan kehityksen laskuun suuressa osassa maata, kun hirvikanta kasvoi edelleen Pohjois-Suomessa. Vuoden 2003 niinikään voimakkaassa metsästyksessä kantaa kokonaisuudessaan pyrittiin edelleen pienentämään. Euroopan Unionin säädösten mukaan elintarvikkeeksi tarkoitetun kalan dioksiinipitoisuus saa olla korkeintaan 4 pg/tuorepainogramma. Itämeren lohien ja vanhojen, vähintään viisivuotiaiden silakoiden dioksiinipitoisuudet ylittävät EU:n rajaarvon. Nämä havainnot voivat osaltaan nopeuttaa kalastuksessa meneillään olevaa rakennemuutosta. Sisävesien kalastuksessa ei tapahtunut suuria muutoksia. Muikkukannat olivat edelleen suhteellisen vahvat, ja kalastajat ovatkin paikoin joutuneet rajoittamaan pyyntiä menekkivaikeuksien vuoksi. Toisaalta esimerkiksi Päijänteen muikkukannat ovat heikentyneet vuosikymmenen alun tilanteeseen verrattuna. Inarijärven kalakannat säilyivät vahvoina. Järvitaimenen istutustulokset ovat Suomessa edelleen huonoja erityisesti siksi, että kalat pyydystetään liian pienikokoisina muun kalastuksen oheissaaliina. Kalaterveystilanteen hallinta on vaikeutunut koko maassa. EUaikana elävän kalan tuontimahdollisuudet ovat lisääntyneet ja tautitorjunnan kansalliset keinot vähentyneet. Myös sairauksien hoitoon on tullut lisää ongelmia, kun lääkeaineita on kielletty ja niiden tuotantoa lopetettu. Viljelylaitokset ovat avoin osa ympäröivää vesiluontoa, joten tautien vaikutukset ja torjuntatoimet ovat laaja-alaisia ja hankalia. Tällaisessa toimintaympäristössä alan toimijoiden omat ratkaisut eivät voi taata kokonaisuuden hallintaa. Kalaterveystyöhön tarvitaan kansallisen tason tavoitteet. Vuonna 2003 Suomessa oli edellisen kesän tavoin poikkeukselliset sääolosuhteet. Vuoden 2003 kasvukausi oli erittäin lämmin ja kasvukautta edeltävä syksy ja talvi suuressa osassa maata erittäin vähäsateisia. Tällainen yhdistelmä lisäsi kalankasvatustuotannon vaikeuksia ja tappioita, kun veden liiallisen lämpenemisen haittoja ei voitu ehkäistä virtaamia lisäämällä. Kalankasvatuksen tuotantomäärät putosivat ja alan yrittäjien määrä väheni. Lohen minimihintajärjestelmä poistui, mikä kiihdytti lohentuontia Norjasta. Myös kirjolohen tuonti Norjasta lähes kaksinkertaistui. EU:n kirjolohen tuonnille asetetun polkumyyntitullin tultua voimaan syyskuussa tuonti lähes tyrehtyi. Ammattikalastajien määrä väheni. Silakka- ja kilohailisaalis pienenivät edellisestä vuodesta. Saaliiden pienenemiseen vaikuttivat mm. edellistä vuotta pienemmät saaliskiintiöt sekä kova talvi. Ahven- ja kuhasaaliit kasvoivat samaan aikaan edellisvuodesta. 7

Tutkimuslaitoksen strategia Vastatakseen toimintaympäristön ja asiakkaiden muutoksiin tutkimuslaitos on uudistanut strategiaansa aktiivisesti viime vuosina. Keskeisenä päämääränä on kehittää toimintaa asiakaslähtöisemmäksi, lisätä yhteistyötä ja verkostomaista toimintaa sekä monipuolistaa ja uudistaa henkilöstö- ja osaamisrakennetta. Strategian toimeenpanossa ja myöhemmissä kehityssuunnitelmissa on nähty tärkeäksi varmistaa, että toiminta tyydyttää konkreettisesti yhteiskunnan tietotarpeita ja parantaa elinkeinojen kehittämisedellytyksiä. Visio Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on kansainvälisesti tunnustettu suunnannäyttäjä. Toimintamme ansiosta Suomi on hyödynnettävien eläinluonnonvarojen kestävän käytön edelläkävijä. Olemme sidosryhmiemme halutuin yhteistyökumppani ja palvelemme asiakkaitamme laadukkaasti ja tehokkaasti. Toiminnallamme on keskeinen rooli ja mitattava vaikutus toimialan elinkeinojen kilpailukyvyn edistäjänä. Olemme toimialamme paras osaaja pohjoisten alueiden olosuhteista. Kehitymme ja menestymme yhdessä ja teemme tutkimuslaitoksesta innovatiivisen ja kannustavan työpaikan. Toiminta-ajatus Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos tuottaa tietoa eläinvarojen kestävää käyttöä, ylläpitoa ja elinympäristön hoitoa varten sekä edistää toimialansa elinkeino- ja harrastustoimintaa. Strategiset päämäärät Toimimme asiakkaidemme ja sidosryhmiemme kanssa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Olemme oman erikoisalamme tieteen edistäjä ja tuotamme lisäarvoa kansainvälisessä verkostossa. Tuotamme luotettavia ja ajantasaisia ennusteita, tilastoja ja seurantatietoja viranomaisten päätöksenteon tueksi. Olemme luova ja ennakoiva tiedon ja erikoistuotteiden tuottaja, joka luo kehittymisedellytyksiä yritysten omaehtoiseen menestymiseen. Meillä on palveluiden kysynnän ja toiminnan kehittämisen tarpeisiin oikein mitoitetut ja kohdennetut resurssit. Arvioimme järjestelmällisesti toimintamme vaikuttavuutta, tehokkuutta ja kokonaislaatua. Toimimme avoimessa, innovatiivisessa ja haasteellisessa työyhteisössä, joka luo mahdollisuuksia urakehitykseen. Strategia ja kehittämisnäkymät Tutkimuslaitos on tehnyt useita kartoituksia asiakkaiden ja henkilöstön piirissä toiminnan tuloksellisuudesta ja kehittämistarpeista. Myös uusia toimintamalleja kokeillaan. Valmistavien toimien pohjalta on käynnistetty koko tutkimuslaitosta koskeva kehittämistyö. Rakenteellisten uudistusten valmistelu ajoittuu pääosin vuodelle 2004. Kartoitusten perusteella asiakkaat ovat pääosin tyytyväisiä toimintaamme. Strategian ydinkohtia ei ole tarvetta merkittävästi muuttaa. Sen sijaan toimeenpanoa vahvistettaneen rakenteellisilla ja toiminnallisilla uudistuksilla. Tehdyissä analyyseissa ilmennyt suurin muutostarve, asiakaslähtöisyyden lisääminen, aiheuttaa suurimpia muutoksia. Toimintatapoja ja rakenteita kehitettäessä hyödynnetään prosessiajattelua. Asiakasrahoitteiseen toimintaan haetaan yhteistyökumppaneita ja tehdään tarvittaessa myös organisatorisia uudistuksia. Pitkän aikavälin tutkimustavoitteet painottavat uudelleen tutkimusalueita ja voimavarojen käyttöä. Sekä oman osaamisen kehittämisellä että verkostoitumalla monipuolistetaan ja syvennetään tutkimusta paremmin kysyntää vastaavaksi. 8

Toimipaikkastrategia Tutkimuslaitoksen toimipaikkastrategia tarkennettiin vuonna 2000. Strategian toteuttaminen on edennyt suunnitellusti. Toimipaikkaverkoston kehittämisen perusteena on tutkimuksen tieteellisen tason ja tuloksellisuuskehityksen tukeminen, mihin on yhdistetty myös alueellisia näkökohtia. Keskeisin uudistus on muodostaa laajoihin, vaativiin, myös kansainvälisiin tutkimushankkeisiin pystyviä tutkijayhteisöjä. Keskittämisen tavoitteena on omien tutkijayksikköjen vahvistaminen sekä tehokas yhteistyö ja vuorovaikutus yliopistojen ja muiden yhteistyötahojen kanssa vaikuttavuuden lisäämiseksi. Rahoitus ja investoinnit Toiminnan rahoituksen jakautuminen budjettirahoitukseen, tulo- ja yhteistyörahoitukseen jatkui entisenlaisena. Ulkopuolisen rahoituksen osuus tutkimuslaitoksen kokonaisrahoituksesta sekä tutkimustoiminnan kokonaisrahoituksesta oli edelleen 30 %, mikä vastaa tiede- ja teknologianeuvoston sektoritutkimuslaitoksille asettamaa tavoitetta. Suurimpia yhteistyörahoittajia olivat maa- ja metsätalousministeriö sekä työvoima ja elinkeinokeskukset. Fyysisten investointien määrä säilyi edellisen vuoden tasolla (0,9 milj. euroa). Investoinnit kohdistettiin tuloksellisuuden kannalta tärkeimpiin kohteisiin. Tutkimusasemien ja vesiviljelylaitoksien perusparannuksien osalta Tervon laitoksen investointeja jatkettiin ja lisäksi aloitettiin Rymättylän osaamiskeskuksen rakentaminen. Henkilötyövuodet Helsingin, Joensuun, Laukaan, Oulun ja Turun sekä muissa yksiköissä 1998 2003 (ilman työllisyysvaroin palkattuja) 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Muut yksiköt Helsinki Laukaa Oulu Turku Joensuu 9

Henkilöstö Tutkimuslaitoksen henkilöstö teki vuonna 2003 yhteensä 333 henkilötyövuotta (v. 2002 328 henkilötyövuotta). Vuoden lopussa 31.12.2003 vakinaisessa palvelussuhteessa oli 245 (81 %) ja määräaikaisessa 56 (19 %) henkilöä. Henkilöstön koulutus 31.12.2003 (ei sisällä työllistämistuella palkattuja) Tohtorit 14 % Ei tutkintoa 23 % Lisensiaatit 1 % Henkilötyövuodet Helsingin, Oulun, Turun ja Joensuun toimipaikoissa kehittyivät toimipaikkastrategian mukaisesti (kts. kuva). Helsingissä tehtyjen henkilötyövuosien määrä väheni 83 henkilötyövuoteen (100 henkilötyövuotta vuonna 2000, 93 htv:tä 2001, 85 htv:tä 2002). Budjettirahoitteisen henkilöstön osuus laski hieman edellisiin vuosiin verrattuna. Yhteistyörahoituksella rahoitetut henkilötyövuodet olivat 29 htv:tta, kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 9 htv:tta. Työllisyysrahoitteisen työvoiman käyttö säilyi vuosien 2002 ja 2001 tasolla. Muu korkeakoulututkinto 30 % Alin korkea-aste ja keskiaste 33 % Tutkimuslaitoksen henkilöstön keski-ikä on noussut edelleen ja oli vuonna 2003 47 vuotta. Vakinaisessa palvelussuhteessa olevien henkilöiden keski-ikä oli 49 vuotta. Henkilöstön ikärakenteessa suurin ryhmä ovat 45 59 vuotiaat. Naisten keskiikä (48 vuotta) on hieman korkeampi kuin miesten (46 vuotta). Henkilöstöstä on naisia 33 % ja miehiä 67 %. Johtajista ja muista esimiehistä (henkilöt, joiden esimiestehtäviin kuluu yli 50 % työajasta) naisia on 21 %. Vuonna 2003 väitteli 2 henkilöä. Tohtoreiden osuus henkilöstöstä on 14 % (yhteensä 43 tohtoria). Henkilöstöstä 23 toimii dosentteina eri yliopistoissa. Henkilöstöstä 41 % on vähintään korkeakoulututkinnon suorittaneita. Poissaolot sairauden vuoksi olivat samalla tasolla edelliseen vuoteen verrattuna. Sairauspäivien osuus kaikista työpäivistä oli 3,3 % (v. 2001 4,5 % ja v. 2002 3,3 %). Työkykyä ylläpitävien hankkeiden toteuttamista jatkettiin. Työterveyshuollon toimintasuunnitelman 2001-2003 mukaan toteutettiin työpaikkaselvityksiä sekä tutkimus organisaation hyvinvoinnin tilasta. Hyvinvointitutkimuksen tulokset valmistuivat loppuvuonna 2002 ja tulosten pohjalta on suunniteltu kehittämistoimia. Henkilötyövuodet 1999-2003 400 350 300 250 200 150 100 50 0 1999 2000 2001 2002 2003 Budjettirahoitus Yhteistyörahoitus Työllisyysrahoitus 10

Yhteistyö Yhteistyö jatkui yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa tutkimuksessa ja laboratoriotoiminnassa. Tutkimuslaitoksen ja Helsingin, Joensuun ja Turun yliopistojen sekä Åbo Akademin yhteiset työryhmät jatkoivat työtään. Yhteistyötä toteutettiin Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen, Metsähallituksen ja Helsingin yliopiston sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kanssa sopimusten mukaan. Yhteistyö Kotkassa sijaitsevan akvaarion Maretariumin ja Tervossa sijaitsevan Kalatietokeskuksen kanssa jatkui. Tutkimuslaitoksen yhteistyöprojekteihin liittyen tutkimuslaitoksen tiloissa on työskennellyt yhteistyötahojen henkilöstöä ja opiskelijoita vuonna 2003, yhteensä 129 (v. 2002 121) kuukautta. Näistä 70,5 (76) kuukautta Helsingissä ja 58,5 muissa toimipaikoissa. Kotimaiset ja kansainväliset asiantuntijatehtävät Ministeriön päätöksenteon avustaminen oli edelleen keskeisin asiantuntijatehtävä. Osallistuttiin monien kansallisten kala-, riista- ja poroalan asiantuntijaelinten ja työryhmien sekä toimialan järjestöjen hallintoelinten toimintaan. Tutkimuslaitos antoi 111 lausuntoa (vuonna 2002 86), ja se vastasi useaan muuhun tutkimusalaa ja hallintoa koskevaan kyselyyn. Yleisöneuvontaa kala-, riista- ja porotalousasioissa annettiin kaikissa toimipaikoissa. Dosentti- ja muuta opetusta annettiin Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, ja Turun yliopistoissa sekä Teknillisessä korkeakoulussa (Espoo). Opetukseen kuului myös pro gradu -töiden ja väitöskirjojen ohjausta. Lisäksi toimittiin väitöskirjatöiden ennakkotarkastajina ja vastaväittäjinä sekä annettiin lausuntoja dosentin pätevyyksistä. Tutkijoita toimi kausijulkaisujen toimitusneuvostoissa. Keskeisimpiä asiakkaille suunnattuja tapahtumia olivat Kalantutkimuspäivät Joensuussa, Riistapäivät Seinäjoella, Poropäivät Inarissa ja Vesiviljelypäivät Oulussa. Päiviin osallistui yhteensä n. 720 henkilöä. Osallistuttiin kansainvälisten asiantuntijaorganisaatioiden työskentelyyn. Tällaisia ovat esimerkiksi: Cost (Intergovernmental framework for European Co-operation in the field of Scientific and Technical Research) 626 (European Aquatic Modelling Network)) European Fisheries and Aquaculture organisation (EFARO) EU:n työryhmät (mm. tiede-, tekniikka- ja talouskomiteassa STECF) Euroopan sisävesikalastuskomissio (EIFAC) Eurostatin kalastustilastot-työryhmä Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) Kansainväliset kalastuskomissiot (IBSFC ja NASCO) Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) komiteoineen ja työryhmineen Kansainvälinen riistabiologiunioni (IUGB) Metsästys- ja riistansuojeluneuvosto (CIC) Muuttavien eläinten suojelusopimus (Bonnin sopimus) Pohjoismaisen ministerineuvoston alaiset kalataloustutkimusryhmät (NAF) Pohjoismaiseen ja Venäjä-yhteistyöhön liittyvät työryhmät Pohjoismainen riistantutkimuskollegio (NKV) Pohjoismainen porotutkimuselin (NOR) Osallistuttiin pohjoismaisen tilastoverkoston toimintaan. Lisäksi tutkimuslaitos arvioi virallisesti EU:lle osoitettuja tutkimushakemuksia ja seurasi EU:n edustajana tiettyjen hankkeiden etenemistä. Tutkijat toimivat väitöskirjatöiden ohjaajina ja esitarkastajina ulkomaisissa yliopistoissa (mm. Kiel, Uumaja) ja lukuisten kansainvälisten tieteellisten kausijulkaisujen ennakkotarkastajina. Tutkimuslaitos järjesti tieteellisen 11th Arctic Ungulate Conference- kokouksen elokuussa Saariselällä. Kokoukseen osallistui n. 150 henkilöä kolmestatoista maasta. Lähialueyhteistyönä jatkettiin maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän ohjelman mukaisesti Leningradin alueen kalataloudellista kehittämishanketta. Tuotteiden ja asiantuntemuksen kansainvälisten markkinoiden kartoitusta laajennettiin toimien osin yhteistyössä Tervon kalatietokeskuksen kanssa. Lisäksi osallistuttiin EU:n CHARRNET- ja PROGRESS-hankkeisiin sekä Venäjällä Komin tasavallassa EU:n TACIS-projektiin kalatalouden kehittämishankkeessa. 11

TULOKSELLISUUDEN KUVAUS Tuloksellisuuden kuvauksen lähtökohtana ovat ne tulokset, joita vastaavat tavoitteet on asetettu tulossopimuksessa. Muutkin merkittävät tulokset raportoidaan. Asiakasvaikuttavuuden mittarina käytetään tutkimuslaitoksen palvelujen ja tuotteiden kysyntää, laatua ja asiakastyytyväisyyttä. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) asetti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle tulostavoitteet alustavasti vuoden 2003 talousarvioesityksessä. Ministeriön ja tutkimuslaitoksen välillä käytyjen tulostavoitekeskustelujen pohjalta ministeriö täsmensi ja täydensi tulostavoitteet. Tulossopimus allekirjoitettiin 31.1.2003. Ensin tarkastellaan tutkimuslaitoksen, sitten tulosyksiköiden ja lopuksi maksullisen toiminnan tuloksellisuutta tunnuslukuineen. Seuraavassa luvussa tarkastellaan julkisten varojen käyttöä tilinpäätöksellä. Tutkimuslaitos Tulostavoitteet Maa- ja metsätalousministeriön kanssa solmitun tulossopimuksen mukaiset tulostavoitteet saavutettiin. Tulostavoitteiden toteuttamista kuvataan tarkemmin tulosyksiköittäin. Tulostavoitteissa korostui tutkimuslaitoksen ydintehtävinä kalaja riistavarojen arviointi ja ennustaminen sekä arviointimenetelmien kehittäminen. Näiden mukaan toimintaa suunnattiin ja kehitettiin kala-, riista- ja porotutkimuksessa. Tutkimusta on suunnattu yhä enemmän yhteiskunnallisesti merkittäville alueille, tutkimusten laatua on nostettu ja korkeatasoista julkaisutoimintaa lisätty. Samoin yhteistyötä yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa on lisätty. Toiminnan rahoitus 1999-2003 milj. euroa (Käyvin hinnoin) 25 20 15 10 5 0 1999 2000 2001 2002 2003 Työllisyysrahoitus Yhteistyörahoitus Muut tulot Myyntirahoitus EU-rahoitus Budjettirahoitus 12

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Toiminnan keskeiset tunnusluvut SUORITTEET (kpl) 2001 2002 2003 2003 suunnitelma Valmistellut lausunnot 103 86 111 Tilastot ja kanta-arviot 19 20 17 Tieteelliset julkaisut 1 68 82 83 SCI- ja SSCI-luetteloon kuuluvissa lehdissä 37 47 53 Muut ennakkotarkastetut artikkelit 31 35 30 Muut julkaisut 304 341 289 Omissa julkaisuissa 106 115 124 Muut 198 226 165 Muut tulosjulkistukset 2 258 465 366 Mäti, litraa 6 080 6 615 5 145 5300 Laitospoikaset, 1 000 py à 50 g 3 2 450 1 578 1 451 1 800 Luonnonravintopoikaset, 1 000 py à 5 g 2 417 2 648 1 995 1 700 Emokalat ja ravut, kantoja mädintuotannossa, kpl 70 65 62 67 Maitia maitipankissa, kantoja tallennettu, kpl 37 42 42 44 HENKILÖSTÖ (htv) Henkilötyövuodet yhteensä 332 329 333 342 budjettirahoitteinen (mom. 21 ja 30.51.22) 280 278 275 283 yhteistyörahoitus 23 20 29 29 työllisyystyövoima 29 31 29 30 Muutos edelliseen vuoteen verrattuna, % -6-1 1 KUSTANNUKSET (1 000 euroa) (ilman sopimuskasvatuksen kustannuksia) Välittömät työkustannukset 7 367 7 796 8 170 7 780 Muut välittömät kustannukset 4 363 4 687 4 934 4 415 Yhteiskustannukset 7 099 7 173 7 539 7 620 Pääomakustannukset 1 234 1 175 1 171 1 051 joista korkojen osuus 206 176 146 Kustannukset yhteensä 20 063 20 831 21 814 20 866 joista työllistämistuella palkattujen työkustannukset 613 704 674 Yhteis- ja pääomakustannukset % työkustannuksista 113 107 107 111 Muutos edelliseen vuoteen verrattuna, % 2 4 5 SOPIMUSKASVATUS (1 000 euroa) 1 254 1 188 997 1 200 RAHOITUS (1 000 euroa) Budjettirahoitus Toimintamenot 13 633 14 330 14 635 14 290 käyttömenot 13 028 13 693 13 989 13 644 Inarijärven säänn. hoitotoimenpiteet 605 637 646 646 Investoinnit 277 265 293 362 Kalanviljelylaitosten ja tutk.asemien perusparannukset 204 361 266 324 Sopimuskasvatus 1 202 1 124 905 1 100 Tulorahoitus Maksullinen toiminta; kalatuotteet 1 361 1 217 1 077 1 200 Maksullinen toiminta; muut tuotteet 1 002 870 824 733 EU-rahoitus 729 485 309 317 Yhteistyörahoitus (TA:n ulkopuolinen) 228 524 477 305 Muut tulot 304 352 424 300 Muu rahoitus Yhteistyörahoitus (TA:n sisäinen) 1 490 2 091 2 882 1 780 Työllisyysrahoitus 620 704 685 520 Rahoitus yhteensä 21 050 22 323 22 777 21 231 Muutos edelliseen vuoteen, % -2 6 2 INVESTOINNIT (1 000 euroa) Investoinnit, myynti -22-90 -58 Tulosyksiköiden investoinnit 495 397 422 356 Tutkimuslaitoksen yhteiset investoinnit 277 265 293 362 Tutkimuslaitoksen rakennusinvestoinnit 204 361 266 324 Investoinnit yhteensä 954 933 923 1 042 1 Tieteelliset julkaisut käyvät läpi riippumattoman ennakkotarkastuksen (referoinnin) 2 Sisältää kansainväliset ja kotimaiset esitelmät, posterit, kalvosarjat, raportit ja videot 3 py = poikasyksikkö 13

Tulosanalyysi Tulostavoitteet saavutettiin ja toimintasuunnitelma toteutui hyvin. Tieteellisten julkaisujen määrä oli edelleen edellisenä vuonna saavutetulla hyvällä tasolla. Tutkimuslaitoksen asiantuntemusta hyödyntävien lausuntojen määrä ylitti reilusti aikaisemman huippulukeman vuodelta 2001. Henkilötyövuosien määrä nousi prosentin ja oli suunniteltua pienempi. Tulosyksiköiden väliset henkilöstösiirrot aiheuttivat erisuuntaisia henkilötyövuosimuutoksia eri tulosyksiköissä. Yhteistyörahoituksella rahoitetut henkilötyövuodet nousivat. Työllisyystyövoiman käyttö pysyi edellisen vuoden melko alhaisella tasolla. Tutkimuslaitoksen kokonaiskustannukset ilman sopimuskasvatuksen kustannuksia nousivat edelleen ja olivat 22 miljoonaa euroa eli 5 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Kustannusten kasvu poikkesi suunnitellusta ja oli suunniteltua isompi (4,5 %). Suurimpia kustannuseriä olivat työkustannukset 57 % ja toimitilakustannukset 11 % kokonaiskustannuksista. Välittömät työkustannukset kasvoivat yleisen kustannustason nousun lisäksi henkilöstörakenteen muutoksesta johtuen, jolloin työkustannukset painottuivat entistä enemmän tutkimuksen henkilöstön kustannuksiin. Talousarviorahoituksen osuus kokonaisrahoituksesta oli 16,1 miljoonaa euroa. Tulorahoituksen väheneminen jatkui 10 % ollen 3,1 miljoonaa euroa. Muut tulot (0,4 milj. euroa) koostuivat vuokratuotoista, käyttökorvauksista ja muista satunnaisista tuotoista. Muuta rahoitusta tutkimuslaitoksella oli 3,6 miljoonaa euroa. Talousarvion sisäinen yhteistyörahoitus kasvoi selkeimmin. Ulkopuolisen rahoituksen osuus tutkimuslaitoksen kokonaisrahoituksesta on 30 %, mikä vastaa tiede- ja teknologianeuvoston sektoritutkimuslaitokselle asettamaa tavoitetta. Suurimpia yhteistyörahoittajia olivat maa- ja metsätalousministeriö (2,1 milj euroa) ja työvoima- ja elinkeinokeskukset (0,4 milj. euroa). Kokonaisrahoitus oli suunniteltua suurempi ennakoitua suuremman talousarvion sisäisen yhteistyörahoituksen vuoksi. Vesiviljelysuoritteita ja maksullisen toiminnan kehitystä tarkastellaan erikseen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen johtokunta. Kuvassa ylärivissä vasemmalta Seppo Mustonen, Per-Edvin Persson, Jouni Filppa, alarivissä vasemmalta Kaisa Rossi, Kare Turtiainen ja Laura Sinisalo-Ojala 14

Kalantutkimus Kalantutkimusyksikön toiminnassa kalavarojen hyödyntämisen edistäminen on tärkeällä sijalla. Loheen ja silakkaan liittyvät kysymykset ovat olleet monipuolisen tutkimustoiminnan kohteina. Lohen luontainen lisääntyminen on tuottanut aiempaa enemmän vaelluspoikasia Tornionjoessa ja Simojoessa. Lohen ja meritaimenen istutustulokset ovat kuitenkin pysyneet alhaisella tasolla. Hyljevahinkojen vähentämiseen tähtäävät pyyntitekniset tutkimukset antoivat lupaavia tuloksia. Sisävesien kalastuksessa ei tapahtunut suuria muutoksia. Tutkimusjohtaja Petri Suuronen Kalavarojen arvioinnin tuloksia Silakan lisääntyminen Pohjanlahdella tehokasta Silakkakannat olivat vuonna 2003 tehtyjen arvioiden mukaan edelleen heikot Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella. Myös silakan kalastuskuolevuus oli edelleen korkea lukuun ottamatta Pohjanlahtea ja Riianlahtea, joissa lisääntyminen on ollut tehokasta läpi 1990-luvun ja 2000-luvun alun. Perämerellä, jossa vahvoja vuosiluokkia syntyy harvakseltaan, vuosituhannen vaihteen molemmin puolin syntyneet vuosiluokat nostanevat saaliita lähitulevaisuudessa. Ennusteiden mukaan Itämeren pääaltaan silakkakannat pienenevät edelleen, jos kalastusta jatketaan viime vuosien teholla. Kutuikäistä kilohailia oli kannan pienenemisestä huolimatta Itämeressä edelleen runsaasti, mutta selvästi vähemmän kuin huippuvuosina 1996 ja 1997. Kilohailin lisääntyminen on onnistunut 2000-luvun alussa hyvin. Turskakannat olivat Itämeressä edelleen heikot. Pohjanlahden siikakannoissa ei saalisnäytteenotossa todettu merkittäviä muutoksia. Ammattikalastuksen siikasaaliin pieneneminen kuitenkin jatkui, mikä korosti verkkojen silmäkokosäätelyn tarvetta vaellussiian kalastuksessa. Muikkukannat edelleen melko vahvat Muikkukannat olivat edelleen melko vahvoja suuressa osassa maata. Vahvimmat muikkukannat esiintyivät Oulun läänin järvissä, kun taas selvää heikentymistä oli tapahtunut Lapissa ja Itä-Suomessa. Länsi-Suomen muikkukannat olivat keskimääräisellä tasolla. Aiemmille vuosille tyypillistä kaksivuotisrytmiä ei muikkukannoissa enää havaittu vuosiluokan 2002 jäätyä keskimääräistä heikommaksi. Ahven- ja kuhakannat vahvistuneet 1990-luvun jälkipuoliskolla syntyi vahvoja ahvenen vuosiluokkia, joten ahvenkantojen arvioidaan pysyvän lähivuosina hyvinä. Myös kuhakannat ovat vahvistuneet 1990-luvun jälkipuoliskon suotuisten lisääntymisvuosien ansiosta. Meritaimenen, vaellussiian ja kuhan tuottoa voitaisiin pitkällä tähtäimellä lisätä kalastamalla näitä lajeja nykyistä harvemmilla verkoilla. Saaristomeren kuhan kasvu on kuitenkin niin hidasta, että siirtymävaihe harvempisilmäisiin verkkoihin olisi alueen ammattikalastajille taloudellisesti erittäin vaikea. Ministeriöön toimitettiin kesäkuussa tulostavoitteen mukaisesti raportti silakka-, kilohaili-, turska-, lohi-, merialueen kuha- ja Pohjanlahden siikakantojen tilasta vuonna 2002, sekä ennuste vuosille 2003 ja 2004. Raporttiin sisältyivät myös tiedot Simojoen, Tornionjoen, Tenojoen ja Näätämöjoen lohisaaliista ja lohikantojen tilasta. Tutkimustuloksia Simojoella ja Tornionjoella paljon lohenpoikasia Luonnonlohijokien lohikannat ovat elpyneet 1990-luvun puolivälistä lähtien. Simo- ja Tornionjoen sähkökalastuksissa havaittiin viime kesänä ennätyksellisen runsaasti kesänvanhoja poikasia. Luonnossa syntyneiden vaelluspoikasten määrä pysyi korkeana molemmissa joissa keväällä 2003. Tornionjoen lohisaaliissa ei tapahtunut suuria muutoksia vuonna 2003, ja Simojoellakin saalis näyttäisi alustavan arvion perusteella pysyneen lähellä edellisvuoden tasoa. Potentiaalisten lohijokien (Pyhä-, Kiiminki- ja Kuivajoki) elpyminen on sen sijaan ollut hidasta. Lohen luonnonlisääntymistä on kuitenkin havaittu kaikissa potentiaalisissa joissa. Lohen kotiuttamista Pyhä-, Kiiminki- ja Kuivajokeen jatkettiin tulostavoitteen mukaisesti istutuksin, tutkimuksin ja seurannoin. Meritaimenkantojen tila hälyttävä Meritaimenen poikastuotanto romahti lähes kaikissa rannikon meritaimenjoissa, ja kalastusta tulisikin vähentää kiireellisesti, jos kantojen tilaa halutaan kohentaa. Isojoen koealoilta kesänvanhoja poikasia löytyi syksyllä 2003 vain kymmenesosa edellisvuoteen verrattuna, ja Suomenlahden rannikkojoista kesänvanhoja taimenia ei löydetty juuri ollenkaan. Ainoastaan Tornionjoen sivujoissa poikastiheydet kasvoivat. Poikastuotannon romahdus oli seurausta erittäin kuivasta vuodesta 2002, jolloin taimenten nousu jokiin kudulle lähes estyi erittäin pienten virtaamien takia. Ilmiö toistui vuonna 2003, joka myös oli erittäin kuiva. Meritaimenista laadittiin tulostavoitteen mukaisesti ministeriölle raportti Meritaimenistutusten tuloksellisuus ja kantojen tila. 15

Lohirysien hyljevahinkojen torjuntamahdollisuuksia Lohirysien hyljevahinkojen torjuntamahdollisuuksia tutkittaessa todettiin, että kaksinkertaisella havaksella varustetun vanneperärysän hyljesuojaus toimii hyvin, ja että pyyntiteho lohen kalastuksessa on kohtuullisen hyvä. Tilavaan Dyneema-kalapesään yhdistetyt kohopainot ja vaijerikalteri vähensivät hyljevahinkoja noin puoleen tavanomaisen rysän vahinkoihin verrattuna. Tietoa istutusten ohjaamiseksi Siianpoikasten koon ja kunnon vaikutusta niiden kuolevuuteen selvitettiin yksilöllistä merkintää käyttäen. Tutkimuksen edistymisestä raportoitiin tulostavoiteen mukaisesti maa- ja metsätalousministeriölle. Perämeren vaellussiian velvoiteistutusten saalistuottoa selvittävää tutkimusta jatkettiin, ja arvio istutustuloksista toimitettiin ministeriöön. Kesänvanhojen kuhaistukkaiden koon vaikutusta istutustulokseen selvitettiin, ja aiheesta raportoitiin ministeriölle. Ministeriölle laadittiin raportti myös valtion sopimuskasvatustoiminnasta. Oulujärvellä jatkettiin taimenistukkaiden ja hauen kohtaamista selvittäviä tutkimuksia. Haukien aiheuttaman predaation havaittiin olevan erittäin merkittävä taimenistukkaiden eloonjäämiseen ja istutusten tuloksellisuuteen vaikuttava tekijä. Ravintonäytteiden perusteella hauet söivät taimenia lähes yksinomaan istutuspaikan läheisyydessä. Polttomerkittyjen kuhanpoikasten istutusten tulokset Lohjanjärveltä ja Lahden Vesijärveltä osoittavat, että riittävän suurikokoisten, 8-9 cm:n mittaisten, kuhanpoikasten istuttaminen antaa hyviä tuloksia myös järvissä, joissa on kohtalainen lisääntyvä kuhakanta. Lohjanjärvellä saavutettiin noin 100 kg:n saalis tuhatta istutettua yhdeksänsenttistä poikasta kohden, kun samaan aikaan istutetut seitsensenttiset poikaset tuottivat vain noin 20 kg:aa tuhatta istutuspoikasta kohden. Kymijokeen on istutuksilla saatu kotiutetuksi lisääntyvä harjuskanta. Luonnonlisääntymisen jatkumisen ja kannan vahvistumisen varmistamiseksi harjuksen kalastusta virkistyskalastajien suosimalla Kymijoella tulee säädellä siten, että joessa säilyy riittävän suuri kutukanta. Lohisaaliin koostumus geneettisten ominaisuuksien perusteella Vuonna 2003 analysoitiin ensimmäisen kerran Suomen lohisaaliiden kantakoostumus geneettisten ominaisuuksien perusteella. Pohjanlahden luonnonvaraisten kantojen osuus oli alkukesästä erittäin suuri (69 %) Ahvenanmaan saaliissa. Selkämeren ja Perämeren alueella luonnonvaraisten kantojen osuus saaliista oli noin 40 %. Korkeat luonnonvaraisen lohen osuudet olivat seurausta paitsi luonnossa elpyneistä kannoista, myös istutetun kalan poikkeuksellisen huonosta menestymisestä. Suomenlahdella luonnonvaraisesti lisääntyvien lohikantojen osuus oli enimmillään 5 %. Tulostavoitteen mukaisesti MMM:lle laadittiin raportti eri laskentamenetelmien soveltuvuudesta Itämeren lohisaaliiden analysointiin. Saimaan järvilohta ja nieriää tutkittiin Järvilohen elinkierron palauttamistutkimuksia Lieksanjoella ja Ala-Koitajoella jatkettiin. Lieksanjoella emokalojen nousumahdollisuuksia ja -halukkuutta selvitettiin vanhan uoman alaosaan rakennetun maapadon läpi tehdystä kulkuaukosta. Sekä lohien että taimenien liikkuminen aukon läpi oli vilkasta, mikä antaa hyvän pohjan jatkon suunnitteluun. Saimaannieriän monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtääviä tutkimuksia jatkettiin, ja ministeriölle laadittiin raportti tutkimuksen edistymisestä. Kuolimon kalastustiedustelujen perusteella nieriäsaalis näyttää kasvaneen 1990-luvun puolivälin aallonpohjan jälkeen. Paikalliset kalastussäädökset, rauhoituspiirit ja toiminnan pitkäjänteisyys nieriäkannan elvyttämiseksi Kuolimolla ovat näin alkaneet johtaa toivottuihin tuloksiin. Ravunpoikasia jopa kuuden metrin syvyydessä Järvien säännöstelyn mahdollisia vaikutuksia rapukantoihin selvitettiin mm. kartoittamalla ravun poikastuotantoalueita. Kesän 2003 tulosten perusteella sekä täpläravun että jokiravun poikasia löytyy jopa kuuden metrin syvyydestä, mikäli sopivia suojapaikkoja on tarjolla. Inarinjärven taimenen, nieriän ja harmaanieriän saalis pysyi edelleen korkeana. Taimenet ovat Inarinjärvellä poikkeuksellisen kookkaita hyvän ravintotilanteen ansiosta. 16

Vesistökuormituksen vaikutuksista uutta tietoa Vesistökuormituksen kalataloudellisia vaikutuksia ja haitallisten vaikutusten vähentämistä koskevissa tutkimuksissa valmistuivat raportit happamoittavan laskeuman vähenemisen aiheuttamasta kalakantojen toipumisesta Etelä-Suomen karuissa pienvesissä sekä Evon metsäjärvien haukien elohopeapitoisuudesta. Rakennettuihin virtavesiin liittyvissä tutkimuksissa valmistui tutkimus patoaltaiden kalayhteisörakenteesta sekä kirjallisuusselvitys virtavesikalojen talviekologiasta. Ekotoksikologisissa tutkimuksissa ministeriölle valmistui tulostavoitteen mukaisesti vuoden 2003 seurantaraportti Itämeren lohen lisääntymishäiriön (M74) vaikutuksista sekä loppuraportti yhteistutkimuksesta Kotimaisen järvi- ja merikalan dioksiinien, furaanien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja polybromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet. Itämeren ympäristöongelmien tutkimusta laajennettiin mm. Suomen Akatemian käynnistämän tutkimusohjelman (BIREME) puitteissa, mutta myös tutkimuslaitoksen omana työnä, erityisesti rannikon kalojen poikastuotantoalueiden tutkimuksiin. Kalat selviytyivät yllättävän hyvin happikatojärvissä Talven 2002-2003 huono happitilanne rehevissä eteläsuomalaisissa järvissä aiheutti kalakuolemia, joiden vaikutusten tutkimus aloitettiin. Happikadot koettelivat pahiten kuhakantoja. Yleisimmät kalalajit - ahven, särki, lahna ja hauki - näyttivät selviävän happikadosta paremmin. Kevättalvisista kalojen massakuolemista huolimatta todettiin lähes kaikkien kalalajien säilyneen useimmissa viidestä tutkimusjärvestä. Loppukesällä havaittiin runsaasti kalanpoikasia. Muutamissa pienimmissä, matalimmissa ja rehevimmissä järvissä talven yli olivat selvinneet vain parhaiten hapettomuutta sietävät kalat, eli ruutanat ja suutarit. 17

Taimen ylittää sittenkin Kiutakönkään Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa sijaitsevalla Oulankajoella saatiin selville, että kutuvaelluksella olevat järvitaimenet kykenevät nousemaan omatoimisesti vaellusesteenä pidetyn Kiutakönkään yli. Radiolähettimillä merkittyjen taimenten seuranta osoitti, että kaikki könkään alapuolelle vapautetut merkityt kalat ponnistelivat könkään läpi. Kiutakönkään yläosan noin 5 metriä korkea jyrkkä köngäs ei estä joillakin vedenkorkeuksilla taimenen nousua putouksen yläpuolisille lisääntymisalueille. Rannikon kalojen poikastuotantoalueiden tila askarruttaa Tutkimukset rannikon kalojen poikastuotantoalueiden kartoittamiseksi ja niiden tilan arvioimiseksi käynnistettiin. Perinteisten menetelmien ohella kokeiltiin poikasten pyydystämistä räjäytystekniikalla ja paikantamista videotekniikan avulla. Lisäksi tutkittiin kaukokartoitusmenetelmien sopivuutta poikastuotantoalueiden määrittämiseen. Tietoa kaloihin kertyvistä haitallisista aineista ekotoksikologisin tutkimuksin Taloudellisesti tärkeimpien kotimaisten kalojen dioksiinipitoisuusselvityksen raportti toimitettiin tulostavoitteen mukaisesti maa- ja metsätalousministeriölle. Tutkimuslaitos hankki näytteet Kansanterveyslaitoksen analysoitavaksi Elintarvikeviraston koordinoimassa hankkeessa. Raportin johtopäätöksissä todettiin, että dioksiineja ja PCB-yhdisteitä kertyy eri kalalajeihin erilaisia määriä. Itämeren lohessa ja suurikokoisissa, vanhoissa silakoissa EU:n asettama dioksiinien enimmäispitoisuusraja (4 pg/g tuorepainossa) ylittyi. Paria näytettä lukuun ottamatta muut kotimaiset kalalajit sekä kasvatettu kala alittivat dioksiineille asetetun pitoisuusrajan. Vuonna 2003 käynnistettiin kansainvälinen yhteistyöhanke DIOXMODE, jossa tutkitaan kokeellisesti ja mallintamalla organohalogeeniyhdisteiden kertymistä Itämeressä silakan ja kilohailin kautta loheen sekä niiden vaikutuksia lohen elintoimintoihin. Dioksiinien kertymisen mekanismeista saatu tieto auttaa suunnittelemaan keinoja kalojen dioksiinipitoisuuksien vähentämiseksi, jotta ihmisille koituvaa riskiä voitaisiin pienentää ja samalla turvata kalastuksen jatkuminen. Itämeren lohen M74-oireiden ja kuolleisuuden havainnointia jatkettiin Simojoen, Tornionjoen ja Kymijoen lohista. Ruskuaispussipoikasten kuolleisuus oli vuonna 2003 ensimmäistä kertaa sitten 1980- ja 1990-lukujen vaihteen alle 10 % kaikissa kolmessa joessa, eli kuolleisuus oli samaa suuruusluokkaa kuin 1980-luvulla. Havainnot viittaavat M74-tilanteen paranemiseen, mutta vuosien välinen vaihtelu on ollut aikaisemminkin hyvin suurta. Voiko vesien ekologista tilaa luokitella kalatiedon perusteella? EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoon liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä jatkettiin. Vuonna 2003 valmistui tutkimus, jossa kokeiltiin Karjalan Pyhäjärven kahdeksan osa-alueen ekologisen tilan luokittelua verkkokoekalastusaineiston perusteella. Koekalastukset tehtiin NORDIC-yleiskatsausverkoilla ja ekologisen tilan mittarina sovellettiin ruotsalaista FIX-indeksiä. Kokeilun perusteella näyttää siltä, että monimuuttujaindeksiin perustuvalla kalapohjaisella menetelmällä voidaan saavuttaa hyvä tarkkuus järven ekologisen tilan luokittelussa. 18

Kalantutkimuksen tulosyksikkö Toiminnan keskeiset tunnusluvut SUORITTEET (kpl) 2001 2002 2003 2003 suunnitelma Valmistellut lausunnot 27 24 30 Kanta-arviot ja tilastot 6 6 6 Tieteelliset julkaisut 1 30 42 37 Muut julkaisut 2 123 185 127 Muut tulosjulkistukset 3 141 199 159 HENKILÖSTÖ (htv) Henkilötyövuodet (ilman työllistettyjä) 97 100 112 105 Työllistettyjen henkilötyövuodet 12 15 16 13 Henkilötyövuodet yhteensä 109 115 128 118 Muutos edelliseen vuoteen verrattuna, % -4 6 11 KUSTANNUKSET (1 000 euroa) Välittömät työkustannukset 3 040 3 388 3 746 3 300 Muut välittömät kustannukset 1 038 1 218 1 381 1 000 Osuus yhteiskustannuksista 2 619 2 852 3 146 3 000 Osuus pääomakustannuksista 398 387 391 360 Kustannukset yhteensä 7 095 7 845 8 664 7 660 Yhteis- ja pääomakustannukset % työkustannuksista 99 96 94 102 Muutos edelliseen vuoteen verrattuna, % 5 11 10 RAHOITUS (1 000 euroa) Budjettirahoitus toimintamenoihin 4 3 472 3 749 4 077 3 800 Sopimuskasvatus 0 0 0 0 Maksullinen toiminta 298 292 264 240 EU-rahoitus 402 116 78 100 Yhteistyörahoitus (TA:n ulkopuolinen) 85 304 287 150 Muut tulot 12 0 0 10 Yhteistyörahoitus (TA:n sisäinen) 741 939 1 293 1 000 Työllisyysrahoitus 287 350 390 250 Rahoitus yhteensä 5 297 5 750 6 389 5 550 Muutos edelliseen vuoteen, % 6 9 11 MAKSULLINEN TOIMINTA (1 000 euroa) Tulot 298 292 264 240 Välittömät työkustannukset 67 64 61 60 Muut välittömät kustannukset 113 104 91 105 Osuus yhteiskustannuksista 59 55 51 45 Osuus pääomakustannuksista 10 6 5 5 Kustannukset yhteensä 249 229 208 215 Yli-/alijäämä, % 16 22 21 10 INVESTOINNIT (1 000 euroa) Tulosyksiköiden investoinnit 199 53 79 60 1 Tieteelliset julkaisut käyvät läpi riippumattoman ennakkotarkastuksen (referoinnin) 2 Sisältää Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen omat ja muut referoimattomat julkaisusarjat 3 Arvio sisältää kansainväliset ja kotimaiset esitelmät, posterit, kalvosarjat, raportit ja videot 4 Sisältää Inarijärven säännöstelyn hoitotoimenpiteiden rahoituksen 19

Tulosanalyysi Tulosyksikön tuotantoprofiili pysyi toimintasuunnitelman mukaisesti jokseenkin ennallaan. Laajan EU-tiedonkeruuohjelman kustannukset nostivat kantojen arvioinnin osuuden kokonaiskustannuksista 31 %:sta 33 %:in. Tutkimusprojektien (59 %), asiantuntijatehtävien (6 %) ja maksullisen toiminnan (2 %) kustannusosuudet olivat suunnilleen samat kuin vuosina 2001-2002. Eri julkistustyyppien osuudet tulosyksikön koko julkaisutuotannosta olivat toimintasuunnitelman mukaisesti samalla tasolla kuin vuosina 2001-2002 eli julkistamisprofiilissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia edellisvuosiin verrattuna. Tulosyksikön tieteellisistä julkaisuista 65 % julkaistiin SCI-indeksoiduissa julkaisusarjoissa. Tulosyksikölle osoitetut maa- ja metsätalousministeriön asettamat ja muut kalavarojen arvioinnin ja tutkimustoiminnan keskeiset tulostavoitteet toteutettiin aikataulultaan ja sisällöltään toimintasuunnitelman mukaisesti. Ennakkotarkastuksen läpi käyneiden tieteellisten artikkelien määrä (37 kpl) oli hyvällä tasolla. Tulosyksikölle osoitettiin aiempaa enemmän lausuntojen valmistelutehtäviä (2003: 30 kpl; 2002: 24 kpl), ja tulosyksikön henkilökunta sai hoitaakseen lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä asiantuntijatehtäviä. Tulosyksikön tuotteilla oli runsaasti kysyntää ja tulosyksikön julkaisemia tutkimustuloksia, yksikön valmistelemia lausuntoja sekä yksikön asiantuntemusta käytettiin laajalti kansallisessa ja kansainvälisessä päätöksenteossa, kalakantojen hoidon suunnittelussa ja ympäristömuutosten kalataloudellisia vaikutuksia arvioitaessa. Vuosina 2002-2003 julkaistut suomen- ja ruotsinkieliset kalavesien hoito-oppaat, Kalavarat 2003 -julkaisu sekä tutkimustulosten pohjalta laaditut artikkelit, tiedotteet ja esitelmät saivat asiakkailta myönteisen vastaanoton. Tulosyksikön toiminnan rahoitus kasvoi vuodesta 2002 noin 11 %:lla, mikä näkyi vastaavana kasvuna henkilötyövuosissa ja kokonaiskustannuksissa. Pääosa kasvusta johtui laajan EUtiedonkeruuohjelman kustannuksista ja vakinaisen henkilökunnan koon kasvusta. Tulotavoitteet ja maksullisen toiminnan ylijäämätavoite ylitettiin selvästi. 20