Suomi vesiensuojelun mallivaltio Suomessa on tehty pitkäjänteistä vesiensuojelutyötä, jossa on saavutettu hyviä tuloksia. Vesiemme tila on kansainvälisten vertailujen mukaan valittu maailman parhaimpien joukkoon. Valtioneuvoston hyväksymät vesiensuojelun tavoiteohjelmat ovat yhdessä Itämeren suojeluohjelman kanssa luoneet perustan nykyiselle vesiensuojelulle. Vesiensuojelussa on pyritty erityisesti pintavesiä rehevöittävän ravinnekuormituksen ja happea kuluttavan eloperäisen aineen vähentämiseen. Pohjavesiä on suojeltu haitallisten aineiden päästöiltä ja pohjaveden muodostumista vähentäviltä toimilta. aiheuttanut muutoksia myös ympäristönsuojelu- ja vesilakiin, jotka muodostavat edelleen vesiensuojelun ja vesienhoidon lainsäädännöllisen perustan. Vesipuitedirektiivin toimeenpano toteutetaan Suomessa ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä. Huolimatta vesiemme pääsääntöisestä hyvästä tilasta kaikkia tavoitteita ei vielä ole saavutettu vaan ongelmia ilmenee monin paikoin. Näitä ovat muun muassa erityisesti pienten järvien rehevöityminen sekä monien virtavesien heikko tila. Itämeren tilassa näkyy huolestuttavia merkkejä vuosi toisensa perään. Yksi haastavimmista tehtävistä on vesistöihin tulevan hajakuormituksen vähentäminen. Suomen ja muun Euroopan vesienhoito uudistuu Vuoden 2000 joulukuussa astui voimaan EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi. Laaja direktiivi ohjaa EU:n jäsenmaiden vesipolitiikkaa ja yhdenmukaistaa nykyistä vesilainsäädäntöä jäsenmaissa. Direktiivi sisältää muun muassa vesiensuojelun tavoitteisiin ja menettelytapoihin liittyviä linjauksia sekä aikataulun toimenpiteiden toteuttamiselle. Yksityiskohtainen toimeenpano on pitkälti kunkin jäsenmaan omassa päätäntävallassa. Suomessa direktiivin vaatimukset pantiin täytäntöön vuoden 2004 lopussa lailla vesienhoidon järjestämisestä ja valtioneuvoston asetuksella vesienhoitoalueista. Laissa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, seurannasta, vesien tilan luokittelusta, vesienhoidon suunnittelusta sekä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta suunnitteluun. Asetus säätää suunnittelutyön järjestämisestä vesienhoitoalueilla ja eri sidosryhmien osallistumisesta vesienhoitosuunnitelman valmisteluun. Muut suunnittelua sekä pinta- ja pohjavesiä käsittelevät asetukset täydentävät työtä. Direktiivi on Tavoitteena vesien hyvä tila Vesienhoidon päätavoitteena on kaikkien pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä sekä pintaja pohjavesien tilan huonontumisen estäminen. Lisäksi tavoitteena on edistää vesivarojen kestävää käyttöä sekä vähentää vaarallisten aineiden päästöjä pinta- ja pohjavesiin. Tavoitteisiin pyritään alueellisten vesienhoitosuunnitelmien ja toimenpideohjelmien avulla. Suunnittelutyö tehdään tähän tarkoitukseen perustetuilla vesienhoitoalueilla, joiden vastuullisina viranomaisina toimivat alueelliset ympäristökeskukset.
Vesien tilan ja ihmistoiminnan sille aiheuttamien muutosten ja uhkien arviointi sekä tarvittavien vesienhoitotoimien suunnittelu toteutetaan vesienhoitoalueilla alueellisten toimijoiden ja ympäristökeskusten yhteistyönä. 3 joki. Vesienhoitoalueen kokonaisala on Suomen vesienhoitoalueista suurin, noin 58 000 neliökilometriä. Järvien kokonaismäärä Vuoksen alueella on noin 12 600, joista 95 % on pieniä, alle neliökilometrin kokoisia, järviä. Toisaalta pintaalaluokittain tarkasteltuna yli 100 km 2 :n järvet (18 kpl) muodostavat yli puolet vesienhoitoalueen vesipinta-alasta. Suurimmat järvet ovat Saimaan ja sen osa-altaiden (muun muassa Suur-Saimaa, Lietvesi, Pihlajavesi, Orivesi, Haukivesi, Puruvesi ja Pyhäselkä) lisäksi Pielinen ja Höytiäinen. Vesipuitedirektiivin tavoitteena on vesien tilan parantaminen ja siten muun muassa sinileväkukintojen ehkäiseminen. Vuoksen vesienhoitoalue Suurjärvien vesienhoitoalue Vuoksen vesienhoitoalue (VHA 1) kattaa Vuoksen Suomen puoleisen valuma-alueen Kainuun eteläosista lähtien kokonaan ja lisäksi Jänisjoen, Kiteenjoen-Tohmajoen sekä Hiitolanjoen vesistöalueet, jotka laskevat Vuoksen tavoin Laatokkaan. Kaakkois- Suomessa on Vuoksen vesienhoitoalueeseen liitetty erilliset etelään laskevat jokivesistöalueet: Juustilanjoki, Hounijoki, Tervajoki, Vilajoki, Urpalanjoki ja Vaalimaan- Vuoksen vesienhoitoalue (VHA 1) - pinta-ala 58 158 km 2, (Venäjän puoli ml. 78 873 km 2 ) - 74 kuntaa - 649 000 asukasta (Suomi), 11,2 asukasta / km 2 Hydrologisia ominaisuuksia: - aluesadanta 643 mm/a, VHA 1:n keskiosassa - keskivirtaama 631 m 3 /s, yhteensä VHA1:llä - jääpeitteinen aika 156 d/a, VHA 1:n keskiosassa Maankäytön jakauma: (VHA 1:n Suomen puol. osa) - rakennetut alueet: 3,5 % - maatalousalueet: 6,4 % - metsät ja taimikot: 67,6 % - suot ja kosteikot: 3,3 % - sisävedet: 19,2 %
Vuoksen alueella monia pieniä ja paikoin suurempiakin järviä on laskettu erityisesti viljelysmaan tarpeisiin. Yli 50 hehtaarin kokoisista järvistä joka viidennen tiedetään olevan laskettu (yli 200 järveä). Laskettuja järviä on todennäköisesti tätä enemmänkin. Monia vesienhoitoalueen järviä säännöstellään etupäässä voimatalouden tarpeisiin. Säännöstelyä tehdään myös vesiliikenteen, virkistyskäytön ja tulvansuojelun tarpeisiin. Tarkemmat selvitykset vesienhoitoalueen säännöstellyistä järvistä ja muista pintavesien ns. hydrologis-morfologisista tekijöistä ja niiden vaikutuksista tullaan tekemään lähivuosina. Suurissa, pinta-alaltaan yli 40 km 2 :n järvissä ei alustavien tarkastelujen mukaan ole voimakkaita ihmistoiminnasta johtuvia vaikutuksia lukuun ottamatta Pohjois-Savon Onkivettä, joka on luontaisen rehevyyden lisäksi hajakuormituksen vaivaama. Lisäksi Itäistä Pien-Saimaata kuormittavat erityisesti metsäteollisuuden päästöt. Vuoksen vesienhoitoalueen suurimmissa vesistöissä ei ole alustavasti arvioitu olevan suuria ihmistoiminnan vaikutuksia. Kuvassa Luonteri. Suurten jokien tila muuttunut Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa on runsaasti pieniä ja keskisuuria humuspitoisia latvajokia. Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen joista pääosa on lyhyitä, järvialtaita toisiinsa yhdistäviä jokiuomia, joiden vesi on usein suhteellisen vähähumuksista. Vesienhoitoalueella on kymmenkunta jokea, joiden valuma-alue on kooltaan yli 1 000 km 2. Suurin niistä on vesienhoitoalueelta Laatokkaan laskeva Vuoksi, seuraavina tulevat Pohjois- Karjalan Pielisjoki, Koitajoki ja Lieksanjoki. Jänisjoki purkaa vetensä suoraan Laatokkaan. Pohjois-Karjalassa sijaitsevat myös Valtimonjoki ja Taipaleenjoki. Pohjois-Savon 4 suurista joista mainittakoon Atronjoki, Puntinjoki, Nurmijoki ja Matkusjoki. Suurikokoisista joista lähes puolet on selvästi ihmistoiminnan muuttamia muun muassa vesirakentamisen seurauksena, mikä on ilmennyt muutoksina esimerkiksi kalastossa. Saimaan kanava on nimetty keinotekoiseksi vesistöksi, jolle tullaan asettamaan pienempiä ympäristötavoitteita voimakkaasti muutettuihin jokiin verrattuna. Pistekuormitus vähentynyt hajakuormitus paikoin ongelmana Piste- ja hajakuormituksen merkittävästi kuormittamia alueita on Vuoksen vesienhoitoalueella paikoitellen, mutta niitä on vesistöjen kokonaismäärään nähden kuitenkin melko vähän. Hajakuormituksesta suurin osa on peräisin maa- ja metsätaloudesta. Sisävesiin kohdistuvasta kokonaisfosforin kuormituksesta laskennallisesti noin kolmasosa on peräisin maataloudesta. Maatalouden painopistealueita ovat muun muassa Iisalmen reitin peltovaltaiset alueet sekä Salpausselkien eteläpuoliset alueet Kaakkois-Suomessa. Metsätalous on voimakkainta Pohjois-Savon pohjoisosassa sekä Pohjois-Karjalan itä- ja pohjoisosissa, joissa maatalousmaan osuus on vähäisempi. Pistekuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta on vähentynyt Vuoksen vesienhoitoalueella viime vuosikymmenten aikana merkittävästi, mikä johtuu muun muassa yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien tehostuneesta puhdistustekniikasta. Yhdyskuntien jätevesien kuormituksen vaikutukset kohdistuvat lähinnä purkupaikkojen lähivesiin. Puunjalostusteollisuutta on runsaimmin eteläisellä Saimaalla Lappeenrannan- Imatran alueilla. Metsäteollisuus kuormittaa vesiä myös muun muassa Kuopion Kallavedellä, Varkauden eteläpuolisella Haukivedellä sekä Pohjois-Karjalassa Pielisjoen- Pyhäselän alueella. Direktiivin nojalla on säädetty haitallisista tai vaarallisista ns. prioriteettiaineista ja toimista niiden päästöjen vähentämiseksi. Vuoksen vesienhoitoalueen prioriteettiaineista nikkeli ja muista pilaavista aineista muun muassa orgaaniset halogeeniyhdisteet, arseeni ja sinkki tulevat vesistöihin pääosin teollisuuslaitoksista ja kaivoksista. Kemiallisen hapenkulutuksen ja kiintoaineen kuormitusta tulee vesistöihin pistekuormittajien ohella myös maa- ja metsätaloudesta.
Kokonaisfosforin ja kokonaistypen laskennallinen kuormitus päästölähteittäin Vuoksen vesienhoitoalueella. Tiedot on koottu ympäristöhallinnon VEPS- ja VAHTI-rekistereistä. 5
Piste- ja hajakuormituksen päästöjä pintavesiin rajoitetaan suomalaisessa vesienhoidossa ns. yhdistetyn lähestymistavan mukaisesti sekä kuormitusta sääteleviä direktiivejä että samanaikaisesti ympäristönlaatunormeja noudattaen. Pohjavesialueista osa riskinalaisia Vuoksen vesienhoitoalueen hyödynnettävissä olevat pohjavesivarat sijaitsevat pääasiassa lajittuneilla sora- ja hiekkamailla pitkittäisharjumuodostumissa sekä ns. Salpausselkämuodostumissa. Salpausselillä Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa ovat vesienhoitoalueen suurimmat pohjavesivarat. Vedenhankinta perustuu alueella pääasiassa pohjaveden käyttöön. Jonkin verran hyödynnetään myös kallioperässä olevaa kalliopohjavettä. Pohjaveden kemiallinen laatu on pääosin hyvä. Kuten muuallakin Suomessa pohjavedet ovat lievästi happamia. Käyttöä vaikeuttaa paikoin luontaisesti korkea rauta- ja mangaanipitoisuus. Rapakivialueella vesienhoitoalueen eteläisimmässä osassa ongelmana on paikoin pohjaveden korkea fluoridipitoisuus. Radonpitoisuudet ovat pai- 6 koitellen keskimääräistä korkeampia erityisesti Pohjois-Karjalan eteläosan ja Kaakkois-Suomen pohjavesialueilla, jotka sijaitsevat graniittialueilla tai niiden läheisyydessä. Joillakin pohjavesialueilla ihmistoiminnasta aiheutuneet päästöt ovat pilanneet pohjavesiä. Pohjavesien määrällistä ja kemiallista laatua seurataan nykyisin monin paikoin liian vähän vesienhoidon tarpeisiin nähden. Jatkossa pohjavesien seuranta tuleekin tehostumaan. Monet pitkittäisharjut ovat merkittäviä muodostumia pohjavesivarojen kannalta. Vuoksen vesienhoitoalueella on hieman yli tuhat neliökilometriä vedenhankinnan kannalta tärkeitä I-luokan pohjavesialueita. Niiden arvioitu muodostuva vesimäärä on noin 600 000 m 3 päivässä. I-luokan pohjavesialueista 67 eli yli 40 % on alustavasti arvioitu riskialueiksi, joilla esiintyy ihmistoiminnan aiheuttamia ongelmia; merkittävimmät ovat asutus ja maankäyttö, teollisuus ja yritystoiminta, liikenne ja tienpito sekä maa-ainesten otto. Riskinalaisten pohjavesialueiden ominaispiirteet selvitetään tarkemmin ja alueille laaditaan suojelusuunnitelmat. Vuoksen vesienhoitoalueella on 141 pohjavedenottamoa, joissa vedenottomäärä on yli 100 m 3 päivässä. Niistä lähes kaikki ovat yhdyskuntien käytössä. Vedenoton kokonaismäärä on noin 100 000 m 3 päivässä, mikä on noin 17 % arvioidusta muodostuvasta pohjavesimäärästä. Lisäksi alueella on 15 tekopohjavesilaitosta, joilla imeytettävä vesimäärä on keskimäärin yli 100 m 3 päivässä. Pohjaveden käytön on ennustettu kasvavan vesienhoitoalueella 12 % vuoteen 2015 mennessä.
Pintavesien laadussa alueellisia eroja Vuoksen vesienhoitoalueella Vuoksen vesienhoitoalueen pintavedet ovat uusimman veden käyttökelpoisuusluokituksen (v. 2000-2003) mukaan valtaosin erinomaisessa tai hyvässä tilassa. Suuri osa erityisesti Saimaan osa-altaista ja muista vesienhoitoalueen suurista järvistä ja siten suuri osa myös koko vesipinta-alasta kuuluu parhaimpaan luokkaan. Koska veden värin määräävä humus on yksi kyseisen veden- 7 laatuluokituksen kriteeri, ovat monet turvemaavaltaisten metsäalueiden vesistöt luokiteltu laadultaan tyydyttäviksi. Iisalmen reitin maatalousvaltaisten alueiden välttäväksi tai huonoksi luokiteltujen vesistöjen tila johtuu luontaisen rehevyyden, ruskeavetisyyden ja järvien mataluuden ohella pitkälti maatalouden rehevöittävästä vaikutuksesta. Myös pistekuormittajien, kuten taajamien jätevesien ja teollisuuslaitosten vaikutus näkyy monin paikoin luokituksessa. Jokivesien laatu on yleisesti ottaen heikompi kuin järvien.
Vesien tilan luokittelu uudistuu Koska Euroopan yhteisön alueella vesien tilaa tarkastellaan jatkossa yhtenäisin mittarein, pinta-, pohja- ja rannikkovesien tilan arviointi- ja seurantajärjestelmät on uudistettava. Vesiensuojelun perustana tulee jatkossa olemaan pinta- ja pohjavesien tilan arviointi, jossa tarkastellaan pinta- ja pohjavesien nykytilaa suhteessa arvioituun luonnontilaan. Jokien, järvien ja rannikkovesien tilan arviointi alkaa tyypittelyllä. Vedet ryhmitellään niiden luontaisten ominaisuuksien perusteella. Tyypittelytekijöitä ovat sisävesissä muun muassa vesistön koko, valumaalueen pinta-ala ja maaperän ominaisuudet sekä veden humuspitoisuus ja syvyyssuhteet. Aiempaa enemmän biologista seurantaa pintavesistöissä Vesistöseurannoissa pääpaino on ollut fysikaalis-kemiallisten tekijöiden, kuten ravinnepitoisuuksien ja happea kuluttavien aineiden ja muiden muuttujien laboratoriomittauksilla. Näiden tekijöiden selvittäminen jatkuu edelleen. Vesiympäristölle myrkyllisiin ja muihin vaarallisiin aineisiin ja niiden vesiin pääsyn estämiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Myös merkittävät säännöstelyn, patoamisen ym. tekijöiden aiheuttamat muutokset huomioidaan vesien tilan arvioinnissa. 8 rehevä järvi voi olla luokitukseltaan hyvä tai erinomainen, jos se on lähellä luonnontilaansa eli siihen ei kohdistu tai ei ole kohdistunut ihmisen aiheuttamaa merkittävää muutosta. Järvien pohjassa esiintyvät lahnaruohot voivat osaltaan ilmentää vesistöjen ekologista tilaa. Kuvassa tummalahnaruohoa Karjalan Pyhäjärveltä. Pintavedet luokitellaan erinomaiseen, hyvään, tyydyttävään, välttävään ja huonoon luokkaan. Pohjavedet jaetaan veden laadun ja riittävyyden perusteella hyvään ja huonoon luokkaan. Uusi luokittelu kuvaa ihmistoiminnan aiheuttamaa vesistön ekologisen tilan tai pohjaveden kemiallisen tai määrällisen tilan muutosta. Sen avulla havaitaan ja päätetään, missä erityisesti tarvitaan panostusta vesiensuojeluun, jotta tavoite eli vesien hyvä tila saavutetaan vuoteen 2015 mennessä. Organisoitua yhteistyötä Vuoksen vesienhoitoalueelle Rantavyöhykkeen pohjaeläinten näytteenottoa varsihaavilla. Tulevassa luokittelussa on tarkoituksena huomioida koko vesiekosysteemin tila. Seurannan pääkohteita ovat vuoden 2007 alusta lähtien vesien eliöryhmät kuten vesikasvit, pohjaeläimet, planktonlevät sekä kalat. Esimerkiksi ruskea humusjärvi tai ravinteikas Vuoksen vesienhoitoalueen (VHA1) vastuuviranomaisia ovat Pohjois-Savon, Pohjois- Karjalan, Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskukset sekä edellä mainituilla alueilla toimivat TE-keskusten kalatalousyksiköt. Viranomaiset huolehtivat vesienhoidon tehtävistä omilla toimialueillaan. Etelä- Savon ympäristökeskus toimii Vuoksen vesienhoitoalueen yhteensovittavana viranomaisena, joka kokoaa muun muassa alueellisten ympäristökeskusten tietoja vesienhoitosuunnitelmaa ja raportointia varten.
Vuoksen vesienhoitoalue rajoittuu idässä Venäjään, jonka kanssa pyritään yhteistyöhön jotta direktiivin tavoitteet saavutetaan vesienhoitoalueella. Vuoksen vesienhoitoalueella toimii alueellisten ympäristökeskusten edustajista sekä työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksiköiden edustajasta koottu ohjausryhmä. Ryhmä päättää muun muassa vesienhoitoalueen työskentelyn suuntaviivoista ja sopii vesienhoitoalueen yhteisistä asioita. Kunkin ympäristökeskuksen toimialueelle on perustettu sidosryhmätyötä varten yhteistyöryhmä, joka koostuu vesien käyttöön, suojeluun ja tilaan vaikuttavista keskeisistä valtion ja kuntien viranomaisista sekä elinkeinojen, järjestöjen, vesialueiden omistajien ja vesien käyttäjien edustajista. Yhteistyöryhmä osallistuu vesienhoidon suunnitteluun ja vesienhoitosuunnitelman valmisteluun. Ryhmä tekee alueelliselle ympäristökeskukselle ehdotuksia vesienhoidon tavoitteista sekä seuraa vesien käytön, suojelun ja tilan kehittymistä alueellaan. Ryhmän jäsenet toimivat lisäksi tiedotuskanavana taustatahojensa ja yhteistyöryhmän välillä. Vesienhoitoalueille laaditaan hoitosuunnitelma 9 Euroopan komissiolle. Ensimmäinen vesienhoitosuunnitelma valmistuu vuonna 2009 ja se tarkistetaan kuuden vuoden välein. Vuoksen vesienhoitoalueelta on tähän mennessä valmistunut alustava selvitys alueen tärkeimmistä pinta- ja pohjavesistä sekä vesiin kohdistuvasta kuormituksesta (ks. lisätiedot). Vesienhoitoalueilta tehdyistä selvityksistä on koottu valtakunnallinen raportti, joka toimitettiin EU:n komissiolle alkuvuodesta 2005. Kansalaiset mukaan vaikuttamaan Kaikkien kansalaisten kannattaa osallistua vesiensuojelutyöhön, koska vesien tila koskettaa meitä kaikkia. Hoitosuunnitelmaehdotukseen ja siihen sisältyviin asiakirjoihin on kaikilla mahdollisuus tutustua ja ottaa niihin kantaa suunnitelman kolmessa eri valmisteluvaiheessa vuosina 2006-2008 (ks. vesienhoidon aikataulu). Kuultavana olevat vesienhoitoalueen asiakirjat julkaistaan Vuoksen vesienhoitoalueen verkkosivuilla sekä kuntien ilmoitustauluilla ja sanomalehdissä. Asiakirjoja voi kommentoida puolen vuoden ajan Internetin kautta tai kirjallisesti. Vuoksen vesienhoitoalueelle laaditaan vesiensuojelun pohjaksi vesienhoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelma on kokonaisvaltainen kuvaus vesistöjen ominaispiirteistä ja siihen kuuluu: arvio vesien tilasta ja vesiin kohdistuvista ihmistoiminnan vaikutuksista ympäristötavoitteet pinta-, pohja- ja rannikkovesille toimenpideohjelma, jossa esitetään suunnitelmat tarvittavista vesienhoidon toimenpiteistä kuten päästöjen vähentämisestä ja vesistöjen kunnostuksesta Vuoksen vesienhoitoalueella alueittain yhteistyöryhmissä kootut selvitykset, seurantaohjelmat ja toimenpideohjelmat kootaan koko vesienhoitoaluetta koskevaksi suunnitelmaehdotukseksi, jonka yhteensovittamisesta vastaa vesienhoitoalueen ohjausryhmä. Valtioneuvosto vahvistaa vesienhoitosuunnitelmat, jonka jälkeen ne toimitetaan Vesienhoitoa koskevaa tietoa jaetaan kansalaisille muun muassa yleisötapahtumissa. Kuva on otettu Mikkelin Kalamarkkinoilta. Kansalaisille on tarjolla ajankohtaista alueellista ja valtakunnallista tietoa vesien hoidosta Vuoksen vesienhoitoalueen, alueellisten ympäristökeskusten, Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön Internetsivuilla. Alueellisissa ympäristökeskuksissa järjestetään avoimia sidosryhmätilaisuuksia, joissa käsitellään ajankohtaisia vesienhoitoa koskevia asioita ja joissa jokaisella on mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen.
10 Vesienhoidon aikataulu 2000 - direktiivin voimaantulo 2007 - alustava katsaus tärkeistä vesienhoitoalueen hoitoa koskevista kysymyksistä (kuuleminen 6/2007) 2004 - kansalliset säädökset (laki vesienhoidosta ja asetus vesienhoitoalueista) voimaan 2008 - ehdotus hoitosuunnitelmaksi ja toimenpideohjelmaksi (kuuleminen 6/2008) 2005 - alustava selvitys vesienhoitoalueiden merkittävimmistä vesistä (maaliskuu 2005) - vesienhoitoalueiden yhteistyöryhmien toiminta käynnistyy - pinta-, pohja- ja rannikkovesien tyypittely valmis 2006 - vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman laatimisaikataulu ja työohjelma (kuuleminen 6/2006) - pinta- ja pohjavesien uudistettu seuranta alkaa 2009 - vesienhoitoalueen hoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma julkaistu - toimenpiteiden toteuttaminen alkaa 2015 - vesien tilatavoitteet toteutuneet? - uusi hoitosuunnitelmakausi alkaa LISÄTIETOJA: Vesiensuojelu: http://www.ymparisto.fi > Ympäristönsuojelu > Vesiensuojelu Vuoksen vesienhoitoalue: http://www.ymparisto.fi > Ympäristönsuojelu > Vesiensuojelu > Vesienhoitoalueet > Vuoksen vesienhoitoalue Alustava selvitys Vuoksen vesienhoitoalueen merkittävimmistä vesistä: http://www.ymparisto.fi > Ympäristönsuojelu > Vesiensuojelu > Vesienhoitoalueet > Vuoksen vesienhoitoalue > Selvitykset Vesipuitedirektiivi: http://www.ymparisto.fi > Ympäristönsuojelu > Vesiensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi Vesienhoito Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksessa: www.ymparisto.fi > Kaakkois-Suomi > Ympäristönsuojelu > Vesiensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö (VPD) Vesienhoito Etelä-Savon ympäristökeskuksessa: www.ymparisto.fi > Etelä-Savo > Ympäristönsuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö Vesienhoito Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa: www.ymparisto.fi > Pohjois-Savo > Ympäristönsuojelu > Vesiensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö Vesienhoito Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa: www.ymparisto.fi > Pohjois-Karjala > Ympäristönsuojelu > Vesiensuojelu > Vesipuitedirektiivi Pohjois-Karjalassa Vuoksen vesienhoitoalueen ympäristökeskusten ja työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköiden yhteystiedot: Organisaatio Osoite Puhelin / faksi Sähköposti Etelä-Savon ympäristökeskus Pohjois-Savon ympäristökeskus Jääkärinkatu 14, 50100 Mikkeli Sepänkatu 2 B, PL 1049, 70101 Kuopio Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Torikatu 36, PL 69, 80101 Joensuu Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Kauppamiehenkatu 4, PL 1023, 45101 Kouvola Etelä-Savon TE-keskus Mikonkatu 3 ja 5, PL 164, 50101 Mikkeli Pohjois-Savon TE-keskus Käsityökatu 41, PL 2000, 70101 Kuopio Pohjois-Karjalan TE-keskus Kauppakatu 40 B, PL 8, 80101 Joensuu Kaakkois-Suomen TE-keskus Salpausselänkatu 22, PL 1041, 45101 Kouvola puh: 020 490 106 fax: 020 490 4509 puh: 020 490 4777 fax: 020 490 4777 puh: 013 1411 fax: 013 123 622 puh: 05 75 441 fax: 05 371 0893 puh: 010 60 24000 fax: 010 60 24210 puh: 010 60 26500 fax: 010 60 26850 puh: 010 60 26000 fax: 010 60 26099 puh: 010 60 23000 fax: 010 60 23210 palvelu.virastotunnus@ymparisto.fi (palvelu=kirjaamo, virastotunnus=esa) palvelu.virastotunnus@ymparisto.fi (palvelu=kirjaamo, virastotunnus=psa) palvelu.virastotunnus@ymparisto.fi (palvelu=kirjaamo, virastotunnus=pka) palvelu.virastotunnus@ymparisto.fi (palvelu=kirjaamo, virastotunnus=kas) etela-savo@te-keskus.fi pohjois-savo@te-keskus.fi pohjois-karjala@te-keskus.fi kaakkois-suomi@te-keskus.fi Lisätietoja Vuoksen vesienhoitoalueelta antavat alueellisten ympäristökeskusten lisäksi Etelä-Savon ympäristökeskuksessa seuraavat henkilöt: Hydrobiologi Pertti Manninen, puh. 020 490 4610, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Suunnittelija Juho Kotanen, puh. 020 490 4525, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Julkaistu syyskuussa 2005 Kuvat ja kartat: Juho Kotanen Piirrokset: Hannele Mäkelä