KIRJALLINEN KYSYMYS 1164/2013 vp Sotainvalidien vammojen haitta-asterajan alentaminen Eduskunnan puhemiehelle Eduskunta teki vuonna 2012 juhlapäätöksen, jolla turvattiin sotaveteraaneille kuntoutusta. Valtiovarainvaliokunta lisäsi veteraanien ja sotainvalidien kuntoutukseen erillisellä eduskunnan juhlapäätöksellä yhteensä yhdeksän miljoonaa euroa. Kuntoutusrahoja on ohjattu veteraaneille invaliditeettiprosentin mukaan. Sotainvalidien korvaukset ja haitta-asteluokittelu perustuvat pääosin vuodelta 1948 peräisin olevaan lakiin, jolloin päätettiin, että sodassa vammautuneet saavat paremmat etuudet kuin muut veteraanit. Tämä porrastus oli oikeudenmukainen sotien jälkeen, kun pahiten kärsineet veteraanit tuli saada mahdollisimman hyvin kuntoutettua. Porrastusta on uudistettu hieman, ja tällä hetkellä sotainvalideilta, joilla Tapaturmaviraston päätöksen mukaan on vähintään 20 prosentin haitta-aste, ei peritä asiakasmaksua sosiaalipalveluista ja he saavat maksuttoman laitoshoidon. Nyt veteraanien keski-ikä on jo 90 vuotta. Veteraanien erottelu erilaisen invaliditeettiprosentin mukaan ei ole enää perusteltua. Sodissa vammautuneiden hoidon ja tuen tarve ei juurikaan poikkea niiden veteraanien hoidon ja tuen tarpeesta, joilla toimintakyky on heikentynyt iän myötä tulleiden vaikeuksien ja vammojen myötä. Olisi oikeudenmukaista, että etuudet olisivat kaikilla veteraaneilla loppuvuosien aikana samat. Valtiokonttori ei kuitenkaan tule vastaan pienen invaliditeettiprosentin omaavien hoitomaksuissa. Jos esimerkiksi vammaprosentti on 10, ei ole kyllin huonossa kunnossa, jotta täyttäisi tehostetun tukiasumisen ehdot. Kuitenkin on tiedossa lievävammaisia sotainvalideja, jotka ovat iän tuomien vaikeuksien myötä uupuneita ja pelkäävät asua yksin kotona, vaikka he saisivat yksityisen ja kunnallisen palveluntarjoajan apua. Tällaiset veteraanit velvoitetaan maksamaan omasta pussistaan tehostetun tukiasumisen, vaikka harvan säästöt riittävät sellaiseen. Ei liene kohtuullista vaatia sodassa nuoruutensa uhranneille tällaista velvoitetta. Veteraanien etuuksia koskevaa lainsäädäntöä tulisi nopeasti päivittää. Vielä elossa olevien veteraanien vammaprosenteista voisi esimerkiksi siirtyä yksilölliseen palvelu- ja hoitotarpeen arviointiin ja tehostettua tukiasumista tulisi tukea laajemmin. Sotaveteraaneille ja -invalideille kerätyt rahat, joita on paljon säästössä, on käytettävä nyt, kun niistä on vielä iloa ja hyötyä isänmaan puolustajille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä tavoin hallitus aikoo huolehtia siitä, että sotainvalidien vammojen haittaasterajat eivät muodostu hoidon ja sitä myötä arvokkaan ja turvallisen vanhuuden esteiksi? Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 2013 Versio 2.0 Sanni Grahn-Laasonen /kok
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1164/2013 vp: Millä tavoin hallitus aikoo huolehtia siitä, että sotainvalidien vammojen haittaasterajat eivät muodostu hoidon ja sitä myötä arvokkaan ja turvallisen vanhuuden esteeksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sotainvalidien korvaukset ja haitta-asteluokittelu perustuvat vuodelta 1948 peräisin olevaan sotilasvammalakiin (404/1948) sekä sotilasvammalain eräiden säännösten soveltamisesta annettuun asetukseen (1117/1985). Elinkorko, hoito ja kuntoutus ovat korvatun vamman tai sairauden perusteella suoritettavia etuuksia, joiden suuruus riippuu lääketieteellisesti arvioitavasta haitta-asteesta. Elinkoron saaminen edellyttää, että Valtiokonttori on määritellyt korvattavista vammoista tai sairauksista aiheutuvan työkyvyttömyysasteen vähintään 10 prosentiksi. Jotta sotainvalidi voisi saada muita etuuksia tai korvauksia, hänen täytyy ensin saada elinkorkoa, joka on lähtökohta muille etuuksille. Etuuksien saaminen tai niiden määrä on porrastettu työkyvyttömyysasteen mukaan. Rintamaveteraanien korvausjärjestelmä perustuu puolestaan lakiin rintamaveteraanien kuntoutuksesta (1184/1988). Sotainvalideilla on sotilasvammalain nojalla varsin laajat oikeudet muun muassa laitoshoitoon ja kunnallisiin avopalveluihin, kun taas rintamaveteraaneilla on oikeus ainoastaan kuntoutukseen, joka on määrärahasidonnainen etuus. Rintamaveteraaneilla ei ole lääketieteellisesti todettua haitta-astetta, joka määrittelisi kuntoutukseen pääsyä. Painopiste veteraanien etuuksien kehittämisessä on kotiin vietävissä palveluissa. Valtiokonttori, joka ohjaa kuntoutusmäärärahan toimeenpanoa, on vuodesta 2011 lähtien jakanut osan rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahasta kotiin vietäviin avopalveluihin. Kunnilla on ollut mahdollisuus käyttää tähän vuonna 2013 yhteensä 5,6 miljoonaa euroa. Haitta-asterajat eivät yksin määrittele sotainvalidien tarpeen mukaisen hoidon ja palvelujen saatavuutta. Sotainvalidit samoin kuin rintamaveteraanit ja heidän puolisonsa ovat yleisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (ns. vanhuspalvelulaki, 980/2012) sekä sen toimeenpanoa tukeva laatusuositus edellyttävät tarpeen mukaisten ja riittävien palvelujen saatavuutta koko vanhusväestölle. Lievävammaisia 15 prosentin sotainvalideja arvioidaan vuonna 2015 olevan 450. Kustannus haitta-asterajan alentamisesta nykyisestä 20 prosentista 15 prosenttiin v. 2015 olisi 6 miljoonaa euroa. Kustannus haitta-asterajan alentamisesta nykyisestä 20 prosentista suoraan 10 prosenttiin v. 2015 olisi 15 miljoonaa euroa. Pysyvän laitoshoidon laajentaminen kaikille sotainvalideille merkitsisi noin 30 miljoonan euron lisäkustannusta vuoden 2014 tasolla. Haitta-asterajojen poistaminen kokonaan sotilasvammaetuuksista ja kaikkia veteraaneja koskeva lainsäädännön uudistaminen niin, että etuudet perustuisivat yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin asumis- ja tukipalveluineen kustantaisi vielä vuonna 2014 arviolta noin 250 miljoonaa euroa. Tämän vuoksi 2
Ministerin vastaus KK 1164/2013 vp Sanni Grahn-Laasonen /kok haitta-asterajojen alentamisessa on mahdollista edetä asteittain. Sotainvalidien korvausjärjestelmää on uudistettu ja etuuksiin pääsyä on helpotettu näihin päiviin asti. Viimeisin haitta-asterajoja koskeva muutos tuli voimaan vuoden 2013 alusta, jolloin 20 prosentin omaavat sotainvalidit saivat oikeuden laitoshoitoon. Korvausjärjestelmää on kehitetty suunnitelmallisesti hallitusohjelmassa viitatun veteraanipoliittisen ohjelman vuosille 2010 2015 mukaisesti. Sotainvalidien haittaasteen alentamismahdollisuutta arvioidaan, kun valmistellaan valtiontalouden kehyksiä vuosille 2015 2018 sekä vuoden 2015 talousarvion yhteydessä. Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2013 Peruspalveluministeri Susanna Huovinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1164/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Sanni Grahn-Laasonen /saml: På vilket sätt ämnar regeringen se till att gränserna för krigsinvalidernas invaliditetsgrad inte kommer att utgöra ett hinder för vård och därmed för en värdig och trygg ålderdom? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Ersättningarna till krigsinvalider och indelningen i invaliditetsgrader grundar sig på en lag från 1948, lagen om skada, ådragen i militärtjänst (404/1948, nedan militärskadelagen) och förordningen om tillämpningen av vissa stadganden i lagen om skada, ådragen i militärtjänst (1117/1985). Livränta, vård och rehabilitering är förmåner som betalas ut på grundval av en skada eller sjukdom som det har betalats ersättning för. Rätt till livränta förutsätter att Statskontoret har fastställt den invaliditetsgrad som orsakas av de skador eller sjukdomar för vilka ersättning utgår till minst 10 procent. För att en krigsinvalid ska kunna få andra förmåner eller ersättningar måste han först få livränta, som utgör utgångspunkten för övriga förmåner. Storleken på förmånerna är beroende av invaliditetsgraden som bedöms medicinskt. Rätten till förmåner och förmånsbeloppen är relaterade till invaliditetsgraden. Frontveteranernas ersättningssystem grundar sig i sin tur på lagen om rehabilitering av frontveteraner (1184/1988). Krigsinvaliderna har mycket omfattande rättigheter på grund av lagen om skada, ådragen i militärtjänst, till bland annat slutenvård och kommunala öppenvårdstjänster, medan frontveteranerna har rätt bara till rehabilitering som är förmån bunden till anslag. Frontveteranerna har ingen medicinskt konstaterad invaliditetsgrad som definierar möjligheten att få rehabilitering. Fokus i utvecklingen av veteranernas förmåner ligger på tjänster som tillhandahålls i hemmet. Statskontoret, som svarar för verkställandet när det gäller rehabiliteringsanslag, har sedan 2011 reserverat en del av frontveteranernas rehabiliteringsanslag för öppenvårdstjänster i hemmet. År 2013 har kommunerna haft möjlighet att använda totalt 5,6 miljoner euro för detta ändamål. Tillgången till nödvändig vård för krigsinvalider bestäms inte endast utifrån invaliditetsgraderna. Såväl krigsinvalider som frontveteraner och deras makar omfattas av de allmänna socialoch hälsovårdstjänsterna. Lagen om stödjande av den äldre befolkningens funktionsförmåga och om social- och hälsovårdstjänster för äldre (980/2012), den s.k. äldreomsorgslagen, och den kvalitetsrekommendation som stöder genomförandet av lagen förutsätter att det finns tillgång till behövliga och tillräckliga tjänster för hela den äldre befolkningen. År 2015 uppskattas antalet krigsinvalider med lindriga skador och en invaliditetsgrad på 15 procent att uppgå till 450. Kostnaderna för en sänkning av invaliditetsgraden från nuvarande 20 till 15 procent år 2015 är sex miljoner euro. Kostnaderna om invaliditetsgraden sänks direkt från nuvarande 20 till 10 procent år 2015 är 15 miljoner euro. Om den permanenta slutenvården utsträcks till alla krigsinvalider, medför det en tilläggskostnad på cirka 30 miljoner euro år 2014. Att slopa invaliditetsgraderna helt när det gäller förmåner som betalas för skador som ådragits i militärtjänst och att ändra den lagstiftning som gäl- 4
Ministerns svar KK 1164/2013 vp Sanni Grahn-Laasonen /kok ler alla veteraner så att förmånerna grundar sig på bedömning av det individuella servicebehovet med boende- och stödtjänster inkluderade kostar ännu år 2014 uppskattningsvis ca 250 miljoner euro. En successiv sänkning av gränserna för invaliditetsgraden är därför en möjlighet. Krigsinvalidernas ersättningssystem har förnyats och det har kontinuerligt gjorts lättare att få tillgång till förmåner. Den senaste ändringen av gränserna för invaliditetsgraden trädde i kraft i början av 2013, då krigsinvalider med en invaliditetsgrad på 20 procent fick rätt till slutenvård. Ersättningssystemet har utvecklats systematiskt i enlighet med det veteranpolitiska programmet för 2010 2015 som det hänvisas till i regeringsprogrammet. Möjligheten att sänka invaliditetsgraden för krigsinvalider kommer att prövas i samband med beredningen av ramarna för statsfinanserna för 2015 2018 och budgeten för 2015. Helsingfors den 30 december 2013 Omsorgsminister Susanna Huovinen 5