Taija Heinonen. Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Barentsin alueella: Murmanskin ja Pohjois-Suomen yritysten kokemuksia

FACULTY OF ECONOMICS AND BUSINESS ADMINISTRATION Taija Heinonen Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Barentsin alueella: Murmanskin ja Pohjois-Suomen yritysten kokemuksia Pro gradu -tutkielma Markkinoinnin koulutusohjelma Joulukuu 2011

2 OULUN YLIOPISTO Taloustieteiden tiedekunta TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Markkinoinnin laitos Tekijä Heinonen Taija Työn valvoja Juga, J. Professori & Kettunen, K. Tohtorikoulutettava Työn nimi Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Barentsin alueella: Murmanskin ja Pohjois- Suomen yritysten kokemuksia Oppiaine Markkinointi Työn laji Pro gradu Aika Joulukuu 2011 Sivumäärä 108 + 2 Tiivistelmä Pro gradu tutkielman tarkoituksena on kuvata pk yritysten liiketoiminnan kansainvälistymisen edellytyksiä Barentsin alueella. Kansainvälistymistä tarkastellaan yritysjohdon näkökulmasta pk yritysten liiketoiminnan kokemusten pohjalta. Talouden globalisoituessa maiden välinen yhteistyön merkitys kasvaa pohjois alueilla. Barentsin alueen isot investointihankkeet ja Koillisväylän käyttömahdollisuuksien laajentaminen kiinnostaa. Tämän vuoksi pk yritysten kansainvälistymisen edellytysten ja mahdollisuuksien tunnistaminen on tärkeä tutkimusaihe. Tässä tutkimuksessa kuvataan Pohjois Suomen ja Murmanskin alueen pk yritysten kokemuksia kansainvälisen liiketoiminnan motiiveista, haasteista ja resurssitarpeista. Työn tavoitteena on luoda lisää ajankohtaista informaatiota siitä, miten pk yritysten kansainvälistyminen edistyy Barentsin alueella. Tavoitteeseen pyritään vastaamaan käyttämällä kansainvälistymisteoriaa, nykytietoa Barentsin alueen liiketoimintaympäristöstä sekä tarkastelemalla tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat pk yritysten kansainvälistymiseen pohjoisessa. Suomen ja Venäjän välisen kaupan ja logistiikan kehittäminen, tullitoiminnan uudistukset sekä 2012 vuoden Venäjän WTO jäsenyys ovat tärkeiden tekijöiden etusijalla. Tutkimus on luonteelta laadullinen tapaustutkimus ja siinä käsitellään yksittäisiä tapahtumia niihin osallistuvien ihmisten tai heidän antamien merkitysten perusteella. Keskeinen aineistonkeruumenetelmä on teemahaastattelu, työn empiirinen aineisto sisältää kahdeksan haastattelua sekä Murmanskin Arctic Logistics konferenssin aineiston. Tutkimustulokset lisäävät tietoa siitä, miten pk yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen edistyy Barentsin alueella ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Huomiota kiinnitetään erityisesti ulkoympäristön tekijöihin ja niissä tapahtuviin muutoksiin. Näin tutkimus voi auttaa yrityksiä ja organisaatioita tunnistamaan liiketoiminnan ja yhteistyön kannalta tärkeät tekijät, joihin huomiota kiinnittämällä yritysten kansainvälisen liiketoiminnan mahdollisuudet Barentsin alueella paranevat. Asiasanat Kansainvälistymisen mallit, motiivit, haasteet, resurssit, verkostot, Suomen ja Venäjän välinen kauppa ja logistiikka Muita tietoja

3 SISÄLLYS Tiivistelmä Sisällys Kuviot ja taulukot 1 JOHDANTO...7 1.1 Johdatus aiheeseen ja perustelut aiheen valinnalle...7 1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset...9 1.3 Tutkimuksen metodologia...10 1.4 Tutkimuksen rakenne...10 2 YRITYSTEN KANSAINVÄLISTYMINEN BARENTSIN ALUEEN LIIKETOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ SUOMESSA JA VENÄJÄLLÄ...11 2.1 Barentsin alueen liiketoimintaympäristö...11 2.2 Kansainvälistymismallit...14 2.2.1 Kansainvälistyminen Uppsalan mallin mukaan...15 2.2.2 Resurssi- ja verkostoperustainen malli...17 2.2.3 Uudet teoreettiset suuntaukset...20 2.3 Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Suomen ja Venäjän Barentsin alueella...22 2.3.1 Suomalaisyritysten liiketoiminta Venäjällä...22 2.3.2 Kansainvälisen liiketoiminnan motiivit, mahdollisuudet ja kannustimet Barentsin alueella...25 2.4 Kansainvälistymisen haasteet...29 2.5 Vienti kansainvälistymisen muotona...33 2.5.1 Suomen ja Venäjän välinen kauppa...34 2.5.2 Suomen ja Venäjän välinen logistiikka...38 2.5.3 Barentsin alueen logistiikka...42 2.6 Yhteenveto...46

4 3 EMPIIRISEN TUTKIMUKSEN TOTEUTUS...49 3.1 Tutkimusmenetelmä...49 3.2 Aineistonkeruumenetelmä...50 3.3 Empiirisen aineiston esitys- ja analysointitapa...52 3.4 Tutkimukseen osallistuneet yritykset ja organisaatiot...52 4 EMPIIRISEN AINEISTON ESITTELY JA ANALYSOINTI...54 4.1 Pk-yritysten vienti- ja tuontitoiminta Pohjois-Suomen ja Murmanskin alueen välillä...54 4.1.1 Murmanskin tukkukauppayritysten tuontitoiminta...54 4.1.1.1 Yritysten kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella...54 4.1.1.2 Liiketoiminnan kannustimia ja motiiveja Suomessa ja Venäjällä...55 4.1.1.3 Yrityksen resurssit...56 4.1.1.4 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet...57 4.1.1.5 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät...58 4.1.2 Pohjois-Suomen vientiyrityksen kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella...58 4.1.2.1 Konsernin toiminnan kuvaus...58 4.1.2.2 Yritysryhmän vientitoiminta...59 4.1.2.3 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet...60 4.1.2.4 Kilpailu...62 4.1.2.5 Tärkeät resurssit...62 4.1.2.6 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät...64 4.2 Logistiikka- ja kuljetusalan pk-yritysten kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella...65 4.2.1 Murmanskilaisen yrittäjän näkemyksiä rajat ylittävän yhteistyön ja liiketoiminnan kehittämiseen...65 4.2.1.1 Yritysten kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella...65 4.2.1.2 Liiketoiminnan kannustimia ja motiiveja Suomessa ja Venäjällä...66 4.2.1.3 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet...67 4.2.1.4 Yrityksen resurssit...67 4.2.1.5 Logistiikka, liikenneyhteydet ja kuljetukset...67 4.2.2 Suomalaisen yrittäjän näkökulma...69 4.2.2.1 Yrityksen toiminnan kuvaus...69 4.2.2.2 Yrityksen kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella...70 4.2.2.3 Erikoiskuljetukset...72

5 4.2.2.4 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet...73 4.2.2.5 Tullitoiminta...75 4.2.2.6 Kilpailu...76 4.2.2.7 Yhteistyökumppanit...76 4.2.2.8 Yrityksen resurssit...77 4.2.2.9 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät...78 4.3 Venäläisyrittäjän etabloituminen Pohjois-Suomessa...79 4.3.1 Kokemukset...79 4.3.2 Motiivit...80 4.3.3 Haasteet...81 4.3.4 Resurssit...82 4.4 Barentsin alueen liiketoimintaympäristön kehittämisedellytykset pk-yritysten kansainvälisen liiketoiminnan kannalta...82 4.4.1 Isojen projektien luomat mahdollisuudet...82 4.4.2 Infrastruktuurin kehittämissuunnitelmat...84 4.4.3 Uudistusten eteneminen Pohjois-Venäjällä...85 4.4.4 Tiedon saanti Venäjän Barentsin alueen nykytilanteesta...86 4.5 Yhteenveto...91 5 JOHTOPÄÄTÖKSET...94 5.1 Teoreettiset johtopäätökset...94 5.2 Liikkeenjohdolliset johtopäätökset...99 5.3 Johtopäätökset asiantuntija- ja välittäjäorganisaatioille...100 5.4 Tutkimuksen arviointi ja jatkotutkimusehdotukset...102 LÄHTEET...104 LIITTEET...109 Liite 1. Haastattelurunko...109

6 KUVIOT Kuvio 1. Barentsin alue (barentsinfo.fi 2011)...12 Kuvio 2. Uppsalan malli (Johanson & Vahlne 1977)...15 Kuvio 3. Resurssien kehittämistavat kansainvälistyvässä yrityksessä (Ahokangas & Pihkala 2002, 80)...18 Kuvio 4. Kansainvälisen yrittäjyyden malli (Antoncic & Hisrich 2006)...20 Kuvio 5. Venäläisyritysten syyt kaupankäyntiin suomalaisten kanssa (Tiri 2008, 62)...28 Kuvio 6. Vienti Venäjälle vuonna 2010 (Telasuo & Heiniemi 2011.)...36 Kuvio 7. Tuonti Venäjältä vuonna 2010 (Telasuo & Heiniemi 2011.)...37 Kuvio 8. Rajanylitysten määrä vuosina 2000 2011. (Findikaattori 2011.)...41 Kuvio 9. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys: Barentsin alueella kansainvälistymiseen vaikuttavat tekijät...47 Kuvio 10. Barentsin alueella kansainvälistymiseen vaikuttavat tekijät...97 TAULUKOT Taulukko 1. Liikennemäärät Suomen raja-asemilla vuonna 2010 (Tiehallinto 2010)...43 Taulukko 2. Liikennemäärät Pohjois-Suomen raja-asemilla 2006-2010 (Tiehallinto 2010)...45 Taulukko 3. Tutkimukseen osallistuneet yritykset ja organisaatiot...53 Taulukko 4. Yritysten ja organisaatioiden kansainvälisen toiminnan motiivit, haasteet ja resurssit Suomen ja Venäjän pohjois-alueilla...93

7 1 JOHDANTO 1.1 Johdatus aiheeseen ja perustelut aiheen valinnalle Barentsiin alueeseen kuuluu pohjoisia alueita Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Venäjältä. Yhteistyön laajeneminen Barentsin alueella käytännön tasolle on Suomen, Venäjän ja myös EU:n etujen mukaista. Yhteistyön tulisi keskittyä ensisijaisesti talousyhteistyön tiivistämiseen ja laajentamiseen. Yhteisen talousalueen syntyminen merkitsisi huomattavaa askelta EU:n ja Venäjän talouksien integroitumisessa, sillä sen myötä molempien alueiden elinkeinoelämä hyötyisi vapaasta taloudellisesta toiminnasta (Ollus & Torvalds 2005, 21; Narva 2010). Pk-yritysten kansainvälinen liiketoiminta alkoi kehittyä voimakkaasti Luoteis-Venäjällä 90-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Silloin venäläis-suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia yhteisyrityksiä kasvoi kuin sieniä sateella. Myös tuonti ulkomailta lisääntyi aktiivisesti: 90-luvun kaaoksessa Venäjällä oli pula elintarvikkeista, siksi niitä tuotiin Pohjois-Suomesta Murmanskiin, kuten Valion maitotuotteita. Vuoden 1998 finanssikriisi oli kova isku pk-yritysten kansainväliselle toiminnalle, monet ulkomaiset yritykset lähtivät kotimaahan. Kuitenkin muutama vuosi sitten kiinnostus Barentsin alueen liiketoimintamahdollisuuksia kohtaan on kasvanut. Se liittyy varsinkin isojen hankkeiden kehittämiseen Murmanskin alueella: kaasukenttä Shtokman ja Murmanskin satama ja logistiikkakeskus. Pohjois-Suomessakin selvitetään pk-yritysten yhteistyömahdollisuuksia Barentsin alueella. Esimerkiksi Oululainen yritys Barents Group Oy rakentaa yritysverkkoa isojen projektien toteuttamista varten. Mahdollisuuksien lisäksi Barentsin alueen liiketoimintaympäristö tarjoaa haasteitakin. Eino Siuruaisen (2010, 52) mukaan Suomen ja Venäjän välisen yhteydenpidon ja taloudellisen toiminnan suurimpia esteitä ovat huonot liikenneyhteydet, majoitustilojen puute, kielitaidottomuus ja kulttuurien vähäinen tuntemus. Valokaapeliyhteyden saaminen rajan yli Kostamukseen vei lähes kymmenen vuotta. Talouden yhteistyö ei voi kehittyä, ellei ole nopeita liikenneyhteyksiä, viestiliikennemahdollisuuksia ja nykyaikaisviestintäteknologioita. Näillä aloilla edistyminen on ollut tarpeeseen nähden kohtuuttoman kankeaa ja hidasta.

8 Vaikka Venäjä on avautunut ulospäin viimeisten viidentoista vuoden aikana voimakkaasti, niin World Economic Forumin (WEF) vertailu osoittaa Venäjän olevan edelleen yksi maailman suljetuimpia talouksia. Länsimaisilla yritysjohtajilla todetaan olevan hyvin vähän luottamusta maan hallintoon ja lainsäädännön toteutumiseen. Lisäksi Venäjän heikkoa sijoitusta selittävät kaupankäynnin monet rajoitukset ja vientituotteiden monimutkaiset tullimaksut. Venäjällä on kaikilla mittareilla valtavasti parannettavaa. Toisaalta WEF-raportin mukaan pohjoismaat pärjäsivät tutkimuksen vertailussa hyvin. Pohjoismaiden vahvuuksia olivat etenkin hallinnon läpinäkyvyys ja yleisesti ottaen suotuisa ja yrittämistä kannustava liiketoimintaympäristö. (World Economic Forum 2009.) Narvan (2010) mukaan Suomen liiketoimintaympäristö voi tarjota venäläisille yrityksille kasvumahdollisuuksia ja olla merkittävä sillanpääasema länsimarkkinoille. Suomi on mielenkiintoinen sijaintipaikka naapurimaan yrityksille, koska se on lähellä, jollain tavalla tuttu ja tänä päivänä se on osa Euroopan unionia. Suomessa venäläinen yritys saattaa tällöin olla erinomainen asiakas, joka tarvitsee tukea mitä moninaisimpiin tarpeisiin. Suomalaisten yritysten kannattaa aktiivisesti hakeutua länsimarkkinoille myös yhteistyössä venäläisyritysten kanssa samaan aikaan kun kilpailu EU:n sisämarkkinoilla kiristyy. (Hultin 1997, 50; Tiri 2008, 9.) Kansainvälistymistä voi tarkastella eri näkökulmista. Se voidaan nähdä sekä mahdollisuutena että haasteena, joka vaatii yritykseltä voimavaroja, mm. tietoa ja osaamista. Pk-yritysten resurssit ovat yleensä pienet ja rajalliset, siksi on syytä analysoida, millä resursseilla ne vastaavat toimintaympäristön haasteisiin. Yrityksen resursseihin perustuvassa näkökulmassa (R/B, the resource-based model) kansainvälistyminen määritellään prosessiksi, jossa yritykset mobilisoivat, kokoavat ja kehittävät resurssejaan kansainvälistä toimintaansa varten. (Vahvaselkä 2006, 51 53.) Resurssiperustainen näkökulma kansainvälistymiseen liittyvissä tutkimuksissa on lisääntymässä ja pohjautuu olemassa oleviin kansainvälistymismalleihin. Tämä näkökulma tarkastelee kansainvälistymistä yrityksen käytettävissä olevien ulkoisten ja sisäisten resurssien sekä yrityksen kiinnostuksen ja halukkuuden oppia ja kehittää resurssejaan, kannalta. Teoreettiset löydökset tähän lähestymistapaan ovat vielä hyvin alkuvaiheessa. (Antoncic ym. 2006, 486.)

9 1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset Kansainvälistymistutkimusta yleisesti ottaen on tehty paljon, ja tutkimusta on tehty myös liiketoiminnan erityisissä konteksteissa, esimerkiksi kehitysmaiden yritystoiminnan kansainvälistymisestä. Toisaalta on myös sellaisia toimintaympäristöjä, joiden erityispiirteitä ei kansainvälistymistutkimuksessa ole juurikaan tarkasteltu. Esimerkiksi Barentsin alueen erityispiirteiden voidaan arvella vaikuttavan pk-yritysten kansainvälistymiseen. Varsinkin 2000-luvulla Luoteis-Venäjän toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista tarvitaan nykyään lisää tietoa ja tutkimusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä pk-yritysten kansainvälistymisen edellytyksistä Barentsin alueella. Tutkimuksessa pyritään löytämään vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Päätutkimuskysymys: Millaisia kokemuksia pk-yrityksillä on kansainvälistymisestä Barentsin alueella? Alatutkimuskysymykset: Miten pk-yritysten kansainvälistyminen edistyy Barentsin alueella? Mitkä tärkeät tekijät vaikuttavat pk-yritysten kansainvälistymiseen? Minkälaisia resursseja pk-yritykset tarvitsevat rajat ylittävään liiketoimintaan Pohjois- Suomessa ja Murmanskin alueella? Tutkimuksen aihe rajataan niin, että tutkimuksessa tarkastellaan pk-yritysten kansainvälistymisen edellytyksiä Barentsin alueen liiketoimintaympäristössä. Tutkimuksessa kuvataan kansainvälistymisen malleja sekä motiiveja ja haasteita. Lisäksi selvitetään erilaisten resurssien merkitystä kansainvälistymisessä. Ilmiötä pyritään lähestymään yritysjohdon näkökulmasta.

10 1.3 Tutkimuksen metodologia Tieteenfilosofinen lähestymistapa tähän tutkimukseen on subjektivistinen. Tutkimusasetelmana on induktiivinen, toiminta-analyyttinen tapaustutkimus, jonka kohdeyrityksinä ovat Pohjois-Suomen ja Murmanskin yritykset. Toimintaanalyyttisessa tutkimusotteessa todellisuus on subjektiivista, tulkinnallista, joten tutkijan ja tutkittavan vuorovaikutukselta ei voi välttyä. Empiirinen aineisto kerätään vain harvojen kohdeyksiköiden avulla, mutta tutkimusmenetelmät ovat monipuolisia. (Neilimo & Näsi 1980, 35.) Tutkimusstrategiana on tapaustutkimus, jossa aineisto kerätään puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastateltavan tieto on subjektiivista, yksilöstä riippuvaista, ja tutkijan pyrkimyksenä on tulkita tätä tietoa. Menetelmä edellyttää, että haastateltavalla on ensisijaista tietämystä asiasta. Tutkimusmenetelmä on laadullinen, koska laadullisen tutkimuksen avulla voidaan kerätä runsas ja monipuolinen aineisto pienestä määrästä havaintoja. 1.4 Tutkimuksen rakenne Toisessa luvussa esitellään tutkimuksen teoria. Ensin perehdytään kansainvälistymisen malleihin, jonka jälkeen tarkastellaan kansainvälistymisen prosessia ja tekijöitä, jotka vaikuttavat tähän prosessiin. Kolmannessa luvussa esitellään tapaustutkimuksen toteutusmenetelmä, jonka jälkeen kohdeyritysten liiketoimintaa kuvaillaan tarkemmin. Neljännessä luvussa esitellään ja analysoidaan tutkimuksen empiirinen aineisto. Aineiston analysoinnin jälkeen teoreettiset ja empiiriset päätelmät yhdistetään ja esitetään analyysista yhteenveto johtopäätöksissä. Luvussa 5 arvioidaan myös työn luotettavuutta, mahdollisia rajoitteita sekä esitetään jatkotutkimusehdotuksia.

11 2 YRITYSTEN KANSAINVÄLISTYMINEN BARENTSIN ALUEEN LIIKETOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ SUOMESSA JA VENÄJÄLLÄ Kansainvälistyminen voidaan määritellä prosessiksi, jonka kautta yritys siirtyy toimimaan kansainvälisille markkinoille yksinomaan kotimarkkinoilla toimimisen sijaan (Javalgi, Griffith & White 2003, 186). Kansainvälistymiskäsitteen määrittelyssä on korostunut toisaalta kansainvälistymisprosessin hitaasti kehittyvä luonne, tiedon ja kokemuksen lisääntymiseen perustuva sitoutumiskehitys sekä toisaalta kansainvälistyminen verkostoitumismallin kautta. Kansainvälistymistä voidaan lähestyä eri tavalla ja tarkastella sekä makrotasolla kansantalouden tai toimialan- että mikrotasolla yrityksen tai liiketoiminnan näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa ilmiötä tarkastellaan yrityksen näkökulmasta. Teoreettisten mallien avulla pyritään kuvaamaan pk-yritysten toimintaa Venäjän ja Suomen Barentsin alueella. Tutkimuksessa selvitetään pohjois-alueiden liiketoimintaympäristön vaikutusta kansainväliseen liiketoimintaan, koska esimerkiksi Karhusen ym. (2008, 73) mukaan suomalaisyritysten toiminnan aktiivisuus ja toiminnan muodot Venäjällä ovat olleet vahvasti sidoksissa siihen institutionaaliseen kontekstiin, jossa kulloinkin on toimittu. Tässä luvussa tarkastellaan ensin Barentsin alueen liiketoimintaympäristöä sekä pkyritysten toimintaa pohjois-alueilla. Luvussa analysoidaan kansainvälistymisen teorian ja mallien sovellettavuutta nykykäytäntöön. Sen jälkeen selvitetään, millaisia ovat yritysten kansainvälistymisen motiivit ja esteet sekä millaisia resursseja ne vaativat. 2.1 Barentsin alueen liiketoimintaympäristö Barentsin aleen eräs määrittely on, että se käsittää läänit, alueet ja tasavallat Norjanmereltä Uralvuoristolle napapiirin seudulla. Alueeseen kuuluvat Norjasta Nordlandin, Tromsan ja Finmarkin läänit, Ruotsista Västerbottenin ja Norrbottenin läänit, Suomesta Oulun ja Lapin läänit sekä Venäjältä Murmanskin, Arkangelin ja Nenetsian alueet sekä Karjalan ja Komin tasavallat. (Kuvio 1.) Nimitys Barentsin alueeksi tulee Barentsin merestä, joka puolestaan on nimetty hollantilaisen kartografin,

12 löytöretkeilijän ja merenkulkijan Willem Barentsin mukaan. Hän koki kohtalonsa tuolla merellä etsiessään koillisväylää 1500-luvun lopulla. (Lantto 2006, 29.) Kuvio 1. Barentsin alue (barentsinfo.fi 2011). Koko Barentsin Euroarktisella alueella asuu noin 5,5 miljoonaa asukasta, joista Venäjän alueella asuu noin 3,8 miljoonaa. Väestömäärä on viime vuosina laskenut hitaasti ja suuntauksen uskotaan edelleen jatkuvan. Kuten Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, niin myös Venäjän puoleisella Barentsin alueella väestö keskittyy voimakkaasti kaupunkeihin. Venäjän puoleisten alueiden suurimpia, yli sadantuhannen asukkaan kaupunkeja ovat Murmansk (317 000 asukasta), Arkangeli (355 000 asukasta), Petroskoi (266 000 asukasta), Severodvinsk (195 asukasta), Syktyvkar (230 000 asukasta) ja Uhta (104 000 asukasta). (Gardin ym. 2009, 32.) Nykyään Barentsin alueella avautuu uusiutuva näkymä tulevaisuuteen. Kaasun ja öljyntuotantoa avataan Jäämeren mannerjalustalla ja ikiroudan rannikoilla, kaivostoiminta vilkastuu kaikissa alueen valtioissa ja Koillisväylä otetaan kuljetuskäyttöön. Nykynäkymällä Barentsin alueen lähiajan investointisuunnitelmat ylittävät 100 miljardia euroa. Suunnitelmien toteuttaminen kohdistuu erityisesti Venäjän ja Norjan kehitykseen, mutta vaikuttaa myös Suomen ja Ruotsin pohjoisosiin. Ilmaston lämpeneminen ja taloudellinen yhteistyö aktivoivat koko sirkumpolaarista vyöhykettä.

13 Kanadan ja USA:n ohella Kiina osoittaa kasvavaa mielenkiintoa alueeseen. Vuosien 2008 2009 lama on hidastanut investointeja ja sijoittajat odottavat suurten hankkeiden käynnistymistä. (Siuruainen 2010, 9.) Luoteis-Venäjän alueiden talouskehitys on ollut viime vuosina pääosin Venäjän keskiarvoa parempaa, alue on kansainvälistynyt nopeasti ja kansalaisten elintaso paranee ripeästi. Haasteena on kuitenkin alueellisen ja sosiaalisen kehityksen epätasaisuus: Murmanskissa ja Karjalan tasavallassa tilanne on vaikeampi kuin neljällä eteläisemmällä alueella. Pietari ja Leningradin alue kehittyvät nopeimmin, ne hyötyvät sijainnistaan, joka kasvattaa kuljetuksia. Se hyödyntää myös Suomea, sillä noin neljännes Venäjän tuonnista kulkee Suomen kautta. Kuljetuspotentiaali houkuttelee alueelle myös suuria ulkomaisia investointeja, kuten autoteollisuutta, mikä puolestaan luo alihankintamahdollisuuksia suomalaisyrityksille. (Kosonen 2007.) Dudarev ym. (2004, 76-88) ovat tutkineet Luoteis-Venäjän (Komin tasavallasta länteen ja Novgorodista pohjoiseen) etuja eri teollisuudenalojen kannalta. Metsäsektorin etuna ovat ennen kaikkea runsas raaka-aineiden määrä. Luoteis-Venäjällä sijaitsee yli puolet koko Venäjän Euroopan puoleisista metsävaroista. Metsät ovat pääosin havupuuta, joka on tärkeä raaka-aine sahateollisuudelle. Läheinen sijainti ja Suomessa perinteinen ja vahva metsäalan osaaminen luovat erityisetuja suomalaisille yrityksille. Venäjältä viedystä puusta suhteellisen suuri osa on edelleen jalostamatonta, mikä lisää mahdollisuuksia puun jalostamiseen Venäjän puolella halvemmalla kustannustasolla. Kuitenkin Luoteis-Venäjän kehitystä jarruttaa vanhentunut teknologia ja huono infrastruktuuri, ja alueiden talous heilahtelee raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen mukana. Suomi on Karjalan tasavallan tärkeä kauppakumppani. Myös Murmanskissa ulkomaankauppa on kasvanut voimakkaasti, mutta Suomen rooli jäi hollantilaisten ja norjalaisten varjoon. Vaikka Luoteis-Venäjän talous elää yhä muutosvaihetta, voidaan kuitenkin tunnistaa joukko vahvistuvia trendejä. Näitä ovat nopeasti kasvava kilpailu ja sen aiheuttama yrityssektorin puhdistaminen, jolloin harmaa talous ja henkilösuhteet antavat tilaa sopimusperusteisille ja aitoon kannattavuuteen perustuville liikesuhteille. (Kosonen 2007.) Kiristyvästä kilpailusta huolimatta Venäjällä on vielä paljon potentiaalia kaupan lisäämismahdollisuuksissa ja uusien yhteistyökumppaneiden löytämisessä. Mahdollisuudet ovat suuret myös muualla kuin lähialueilla. Mahdollisuudet ovat

14 avoinna luonnollisesti viennissä mutta myös tuonnissa Suomeen sekä Suomessa tapahtuvassa alihankinnassa. Erilaiset yhteistyökuviot ja kiinnostus uusiin kontakteihin suomalaisten kanssa on suurinta Moskovan, Pietarin ja Luoteis-Venäjän alueilla. (Tiri 2008, 8-10.) Lapin kauppakamari on aktiivisesti seurannut kehitystä ja koonnut laajan luettelon yleisesti tunnetuista Barentsin alueen investointisuunnitelmista. Lapista ei nyt ole juurikaan aktiivista yritystoimintaa Barentsin alueella. Oulun ja Lapin toimijat ovat perustaneet Barentskeskus Finland:in edistämään yritysten pääsyä suuriin hankkeisiin, mutta tuloksista ei ole vielä tietoa. Raahen seudun metalliteollisuus Steel Done Group tekee alihankintatöitä Barentsin alueen telakoille. Oulun kauppakamarin kanssa toimiva Barents Group yhteistyöryhmä on perustanut yhteistoimintaa Barentsin kohteissa ja pyrkinyt välittämään yrityksiä kyseisille markkinoille. Nykyään Koillisväylän avautuminen muuttaa globaalia kuljetuslogistiikkaa, lyhentää Euroopan ja Aasian välistä kuljetusetäisyyttä sekä siirtää sisämaan kuljetuksia Atlantin ja Jäämeren rannikon satamiin. Tämä lisää kilpailua valtameren logistiikan ja sisäsatamien välillä. Kuljetusten suuntaaminen vaikuttaa logistiikan ohella asutuksen sijoittumiseen ja elinkeinoihin. Barentsin alueella Suomi ja Ruotsi joutuvat tässä löytämään omat yhteistyötavat Norjan ja Venäjän kanssa. Kyseeseen tulevat erityisesti laajentuvan kaivostoiminnan sekä metalli- ja metsäteollisuuden jalostus- ja kuljetusjärjestelmät. Mahdollisten alihankintojen lisäksi Barentsin alue tarjoaa muussa teollisuudessa, rakentamisessa, infrastruktuurin uudistamisessa ja palveluissa kiinnostavia kohteita suomalaisille yrityksille. (Siuruaisen 2010, 10.) 2.2 Kansainvälistymismallit Kansainvälistyminen ei ole uusi ilmiö, vaikka ensimmäiset kansainvälistymistä käsittelevät teoriat on kirjoitettu 1950- ja 1960- lukujen aikana (Ruzzier, Hisrich & Antoncic 2006, 480 481). Aluksi kansainvälistymisteoriat käsittelivät suuria yrityksiä ja niistä keskeisimmät olivat sisäistämisteoria, transaktiokustannusteoria, eklektinen paradigma ja monopolistisen edun teoria. 1970-luvulla ilmestyi toinen kansainvälistymisteorioiden tutkimussuunta, jota kutsutaan Uppsalan koulukunnaksi

15 (Ruzzier ym. 2006, 482). Uppsala-malli (Uppsala internationalization model) sopii hyvin pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälisen liiketoiminnan kuvaamiseen. Myöhemmin malli täydennettiin verkosto- ja resurssinäkökulmilla. Nykyään teorian uusin kehityssuunta on kansainväliseksi syntyneet uudet yritykset. (Kankaantähti 2009, 7.) Kansainvälistymisteoriat ja -mallit jaetaan kolmeen ryhmään: suorien sijoitusten mallit, vaihe- ja prosessimallit sekä resursseista tai verkostonäkökulmasta lähestyvät mallit. (Zetting & Benson-Rea 2008, 355.) 2.2.1 Kansainvälistyminen Uppsalan mallin mukaan Uppsala-mallin mukaan (Ruzzier ym. 2006, 482) kansainvälistyminen on vaiheittain etenevä prosessi. Johanson ja Wiedersheim-Paul (1999, 27 28) ovat kehittäneet teorian, joka kuvaa kansainvälistymisprosessin etenemistä satunnaisesta viennistä paikallisen myyntiedustuston perustamiseen ja tuotannon aloittamiseen ulkomailla. Silloin prosessin edetessä yrityksen tieto ja kokemus karttuu, mikä lisää yrityksen sitoutumisen astetta ja käytettyjen resurssien määrää. Toisaalta kasvava sitoutumisen aste lisää tietoa ja kokemusta entuudestaan ja prosessi etenee yhä laajempaan kansainvälistymisen asteeseen (Johanson & Vahlne 1977, 26 27.) Kuvio 2 kertoo kansainvälistymisen tärkeistä osa-alueista, jotka ovat: tieto markkinoista, päätökset sitoutumisesta, nykyinen toiminta sekä markkinoihin sitoutuminen. Kuvio 2. Uppsalan malli (Johanson & Vahlne 1977).

16 Uppsala-mallin mukaisesti yritykset laajentavat toimintaansa alkuvaiheessa psykologiselta etäisyydeltään läheisiin, eli maantieteellisesti ja kulttuurisesti lähellä oleviin maihin ja ovat heikosti sitoutuneita kansainvälistymiseen. Yrityksen saavuttaessa kokemusta ja tietoa kansainvälistymisestä, se kuitenkin sitoutuu enemmän ja saattaa laajentaa toimintaansa yhä kaukaisempiin maihin. (Johanson & Vahlne, 1977; Kankaantähti 2009, 20.) Uppsalan asteittaisen kansainvälistymisen mallissa oletuksena on se, että kunkin markkina-alueen etabloitumista edeltää nelivaiheinen etabloitumisen valmistelu ja kansainvälistyminen toteutetaan asteittain vähittäisillä rakenteellisilla muutoksilla. Etabloitumisen valmisteluun kuuluvat Johansonin ja Vahlnen (1990) mukaan seuraavat vaiheet: 1) Nykytoimintojen vahvuuksien tunnistaminen ja niiden hyödyntämisen suunnittelu. Kansainvälistymisen keskeinen päätöksenteko liittyy henkilöstön ja johdon osaamiseen: tiedollisiin ja kulttuurisiin voimavaroihin ja muihin käytettävissä oleviin resursseihin, kuten aikatauluun ja kustannuksiin. Suunnittelussa keskeisiä muuttujia ovat perusstrategiaa koskevat valinnat, kuten segmentoituminen ja asemoituminen tuote- ja kysyntäsegmenteissä. Reunaehtoina ovat tavoiteltavien markkinoiden koko ja kilpailijoiden kilpailuedut. Uppsalan mallin lähestymistavan mukaan kansainvälistyminen aloitetaan tyypillisesti maihin, joissa kulttuuri eroaa kotimarkkinoista vain vähän, ja sen jälkeen edetään kauemmaksi. 2) Markkinatietämyksen kasvattaminen. Suunniteltavat siirtymät edellyttävät kohdemarkkinoilla vallitsevien liiketoimintakulttuurien analysointia ja tietämyksen kasvattamista. 3) Markkinoille kytkeytymisen valmistelu. Markkinoille kytkeytymisen kysymyksiin kuuluvat strategiset valinnat markkina-alueista, kysyntäsegmenteistä, tuoteryhmistä ja liiketoimintamallien kehittämisestä. 4) Kytkeytymispäätökset. Kytkeytymispäätöksissä tehdään markkinatavoitteet segmentille sekä strategisia valintoja vastaavat organisaatiovahvistukset omiin resursseihin tai verkostoihin ja päätetään muodostettavista arvoketjuista. (Marttila & Ollonqvist 2010.)

17 Uppsalan kansainvälistymisen malli on kehittynyt ajan myötä ja nykyään siinä korostetaan muita tärkeitä osa-alueita kuten tieto liiketoimintamahdollisuuksista, päätökset sitoutumisesta suhteisiin, asema verkostossa sekä oppiminen ja luottamuksen rakentaminen. Tänä päivänä lähtökohtaisesti kansainväliset yritykset toimivat alusta lähtien eri maissa, jotka psykologiselta etäisyydeltään voivat olla sekä lähellä että kaukana, koska painopiste on liiketoimintamahdollisuuksilla, eikä kustannuksilla. Uppsala-malli on kuitenkin ajankohtainen yrityksille, jotka toimivat kohdemarkkinoilla pitkäjänteisen strategian mukaisesti. Kansainvälistymisen haasteisiin vastaamiseen yritys tarvitsee resursseja. Ruzzierin ym. (2006, 486) mukaan kansainvälistymiseen vaikuttavat resurssit voivat olla sisäisiä tai ulkoisia. Sisäiset resurssit liittyvät yrityksen pysyviin, uniikkeihin ja vaikeasti kopioitaviin ominaisuuksiin, jotka tuovat yritykselle kansainvälistä kilpailuetua. Ulkoisilla resursseilla tarkoitetaan niitä resursseja, jotka yritys saavuttaa verkostojensa kautta. Seuraavaksi tarkastellaan resurssi- ja verkostoperustaista mallia. 2.2.2 Resurssi- ja verkostoperustainen malli Resurssiperusteinen malli tarkastelee yrityksen tai verkoston resursseja sekä liiketoiminnan edellytyksiä. Monet tutkijat korostavat tiedon ja oppimisen roolia kansainvälistymisessä. Mallien mukaan kansainvälistyminen on menestyksekkäintä, kun yrityksellä on käytössä riittävä määrä resursseja ja sen organisaatio on kyvykäs ja halukas kehittämään osaamistaan. Organisaation oppimiskykyyn ja tietoon perustuvat resurssit nähdään kilpailuetua luovina tekijöinä. (Ahokangas & Pihkala 2002, 76 77.) Liiketoimintasuhteet ovat tärkeitä yrityksen kasvun ja menestymisen kannalta sekä kotimarkkinoilla että ulkomailla. Johansonin ja Mattsonin (1988) mukaan kansainvälistä yritystä täytyy tarkastella suhteessa muihin kansainvälisessä ympäristössä toimiviin yrityksiin. Kotimaisten verkostojen kautta yritys voi luoda suhteita ulkomaisiin toimijoihin. (Hollensen 2004, 52.) Ahokankaan (2002) malli (Kuvio 3) perustuu verkosto- ja resurssiteoriaan ja se kuvaa kansainvälistymistä erilaisten yritysstrategioiden avulla. Mallin mukaan yritykset kehittävät kansainvälistä osaamistaan oman sisäisen osaamisensa tai ulkopuolelta

18 hankitun osaamisen kautta. Silloin liiketoiminta voi perustua sekä toimintaverkostoon että yrityksen oman osaamiseen. Tämän mukaan mallista erotetaan neljä tapaa kehittää kansainvälistä osaamista sekä kaksi ydinulottuvuutta. Ulottuvuuksien kautta, jotka ovat resurssien keskinäiset riippuvuudet ja kontrollointi, tarkastellaan yrityksen toimintaa. Kuvio 3. Resurssien kehittämistavat kansainvälistyvässä yrityksessä (Ahokangas Pihkala 2002, 80). & Mallin mukaan kansainvälisen osaamisen ensimmäinen kehitystapa perustuu siihen, että yritys kehittää omaa osaamista omiin tarpeisiin. Tällöin yrityksen on mahdollista oppia käytännön kokemuksen kautta välttäen ulkoisten resurssien käytön. Kansainvälisten operaatioiden kontrolli pysyy yrityksellä itsellään. Toisen tavan mukaan yritys kehittää omaa toimintaa ulkopuolisten resurssien avulla. Silloin useampikin yritys voi kontrolloida resursseja ilman, että niiden välille syntyy riippuvuutta. Suhteet tärkeisiin sidosryhmiin kuitenkin korostuvat, kun yritys käyttää muiden osaamista. Kolmas strategia perustuu yhteistyöhön ja pyrkii kehittämään yrityksen osaamista niin, että koko verkosto hyötyy siitä. Verkostosta toimivat esimerkkinä yrityksen jakelijat, kansainvälisiä huoltopalveluja tarjoavat yhteistyökumppanit tai alihankkijat. Vaikka yritysten välillä on riippuvuussuhteita, yritykset itse kontrolloivat omia resursseja. Neljännessä kehitystavassa verkoston rooli kasvaa. Silloin ulkopuolisia resursseja kehitetään paitsi koko verkostoa myös yritystä itseä varten. Verkoston yritykset ovat vahvasti riippuvaisia toisistaan, ne kontrolloivat sekä omia että verkon toisten yritysten resursseja. Esimerkkinä voidaan mainita ulkomaisia yhteisyrityksiä. (Ahokangas & Pihkala 2002, 80 81.)