Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista (HE-luonnos 1.3.2017) Yhteenveto ELY-keskusten lausunnoista 1. Vastaajatahon virallinen nimi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Hämeen ELY-keskus Lapin ELY-keskus Kainuun ELY-keskus Satakunnan ELY-keskus Keski-Suomen ELY-keskus Etelä-Savon ELY-keskus Uudenmaan ELY-keskus Pohjanmaan ELY-keskus Varsinais-Suomen ELY-keskus Pohjois-Karjalan ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus Kaakkois-Suomen ELY-keskus Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja TE-toimiston yhteinen lausunto Lisäksi kirjallisena tullut, ei mukana tässä yhteenvedossa: Pohjois-Savon ELY-keskuksen lausunto
Prosentti kuntien vastaukset_qb asiakastuki_vain ELY keskukset 3.5.2017 13:31 5. Ovatko esityksen tavoitteet oikein asetettuja? Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset (HE, luku 3) 100% 90% 80% 78.6% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% 0.0% 7.1% 7.1% 7.1% kyllä kyllä pääosin ei pääosin ei ei kantaa Nimi Prosentti kyllä 0,0% kyllä pääosin 78,6% ei pääosin 7,1% ei 7,1% ei kantaa 7,1% N 14
6. Mahdollinen sanallinen perustelu Lakiehdotuksen yleinen tavoite on kestävän talouskasvun, alueiden kehittämisen sekä työllisyyden, työllistymisen ja yritysten toimintaedellytysten edistäminen valtion ja maakuntien toimenpiteiden ja niiden järjestämien palvelujen avulla. Tavoitteena on myös mm. organisoida julkishallinnon rahoittamat ja järjestämisvastuulla olevat tehtävät sekä palvelut siten, että ne tukevat alueiden kasvua ja elinvoimaisuutta sekä lisätä asiakkaiden valinnanvapautta. Esitetyt kasvupalvelua koskevat tavoitteet ovat pääasiassa oikeita etenkin työmarkkinoiden toimivuuden kannalta ja taloudellisen kasvun edistämisen näkökulmasta. Aluekehittämisen ja kasvupalvelujen yhdistäminen samaan lakiin korostaa ehkä liikaa kasvupalvelujen merkitystä, koska merkittäviä aluekehittämisen toimia on tämän lain ulkopuolella (mm. maaseudun kehittäminen, yhdyskunta- ja aluerakenne, ympäristöasiat). Jatkossa maakunnan vastuulla on, että ainakin aluetasolla aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat osallistuvat. Lakiehdotus on syntynyt yhdistämällä nykyinen laki alueiden kehittämisestä ja ELY-keskuksia koskeva lainsäädäntö. Tavoitteet aluekehitysjärjestelmän, aluekehitys- ja kasvupalvelujen uudistamiseksi tukemaan paremmin alueiden elinvoimaisuutta ja aluetalouden kasvua ovat keskeisiä tulevien maakuntien tehtävien kannalta. Esityksen pääasiallisesta sisällössä esitetyt tavoitteet sekä esityksen tavoitteissa ja keskeisessä sisällössä esitetyt kasvupalvelua koskevat tavoitteet ovat pääasiassa oikeita etenkin nykyisten ja tulevaisuuden työmarkkinoiden toimivuuden kannalta ja ajatellen suurinta osaa työnhakijoita ja yrityksiä. Alueiden kehittämisen ja siihen osana kuuluvan kasvupolitiikan yhdistäminen samalla kun muiden hallinnon alojen aluekehitykseen vaikuttavat toimet ovat tämän lain ulkopuolella korostaa kasvupalvelujen roolia jopa liikaa. Tulevien maakuntien kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat vaikuttavat toimillaan. Tulevien maakuntien tehtävien, alueiden elinvoimaisuuden ja aluetalouden kasvun kannalta hallituksen esityksessä (HE) esitetyt tavoitteet aluekehitysjärjestelmän, aluekehitys- ja kasvupalvelujen uudistamiseksi ovat oikeita ja keskeisiä. Tulevien maakuntien kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat vaikuttavat toimillaan. Alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan yhdistäminen samaan lakikokonaisuuteen korostaa kasvupalvelujen roolia liikaa unohtaen muiden hallinnonalojen aluekehityksen toimenpiteet. Alueiden kehittämistä koskeva lainsäädäntö ja kasvupalveluiden lainsäädäntö tulisi erottaa omiksi laikseen. Tulevien maakuntien tehtävien, alueiden elinvoimaisuuden ja aluetalouden kasvun kannalta hallituksen esityksessä (HE) esitetyt tavoitteet aluekehitysjärjestelmän, aluekehitys- ja kasvupalvelujen uudistamiseksi ovat oikeita ja keskeisiä. Tulevien maakuntien kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat vaikuttavat toimillaan. Alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan yhdistäminen samaan lakikokonaisuuteen korostaa kasvupalvelujen roolia jopa liikaa. Esityksen yleistavoitteet eli kestävä talouskasvu sekä alueiden kehittämisen, työllisyyden ja yritysten toimintaedellytysten edistäminen aluekehittämisjärjestelmää ja yritys- ja työvoimapalveluja kasvupalveluiksi uudistamalla, ovat hyviä ja kannatettavia. Erityisen positiivista esityksessä on se, että kaikki maakunnat toimisivat kansallisen rakennerahasto-ohjelman välittöminä toimieliminä, mikä tukee hyvin maakunnan vastuuta ja mahdollisuuksia vaikuttaa oman alueensa kehitykseen. Myös pyrkimys selkeämpään ja yksinkertaisempaan järjestelmään, joka vastaisi nykyistä paremmin ihmisten ja yritysten palvelutarpeisiin ja alueiden mahdollisuus räätälöidä palvelujen sisältö vastaamaan alueen tarpeita, ovat tärkeitä, mutta lakiehdotuksen perusteella näiden tavoitteiden toteutuminen on epävarmaa. Varsin nopealla aikataululla (siirtymäajat 2+3 vuotta) tavoiteltu siirtyminen nykyisten työ- ja elinkeinopalvelujen tuottamisessa kilpailulliseen monituottajamalliin, jossa järjestäjän (maakunta) ja tuottajan tehtävät on selkeästi erotettu, ei ainakaan uudistuksen voimaanpanon alkuvaiheessa selkeytä eikä yksinkertaista kasvupalvelujen asiakkaiden palveluprosesseja. Palvelujen tuottamis- ja räätälöintimahdollisuuksia rajoittaa merkittävästi kasvupalveluihin käytössä olevan rahoituksen rajallisuus. Vaikka maakunta viime kädessä päättää rahoituksen kohdistamisesta kasvupalveluihin olisi saatavissa lisärahoitusta vain lähinnä siirtämällä nykyisin virkamiestyönä tehtävää palvelua nopeasti markkinoille, mikä ei ole helposti toteutettavissa. Kasvupalveluja koskevat tavoitteet (asiakkaan valinnanvapauden lisääminen, parempi asiakaspalvelu, kustannusten säästö, palveluinnovaatiot, tehokkaampi toiminta) ovat kannatettavia etenkin nykyisten ja tulevaisuuden työmarkkinoiden toimivuuden kannalta ja ajatellen suurinta osaa työnhakijoita ja yrityksiä. Nykyisessä järjestelmässä on jäykkyyksiä ja yksittäisiä palveluja on liikaa, eikä asiakaslähtöinen toiminta ole helppoa. Lakiehdotus on syntynyt yhdistämällä nykyinen laki alueiden kehittämisestä ja ELY-keskuksia koskeva lainsäädäntö. Alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan yhdistäminen samalla, kun muiden hallinnonalojen aluekehitykseen vaikuttavat toimet ovat tämän lain ulkopuolella, korostaa kasvupalvelujen roolia liikaa. TEM:n hallinnonalan ulkopuolella olevia aluekehittämisen kokonaisuuksia ovat mm. osaamisen kehittäminen (OKM), maaseudun kehittäminen ja luonnonvarat (MMM), asuin- ja elinympäristö (YM) sekä saavutettavuus (LVM). Tulevien maakuntien kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat vaikuttavat toimillaan Maakunnan itsehallinnollista asemaa koskevat tavoitteet eivät näy tätä lakiluonnosta linjaavina, vaan käytännössä kyse on yhden hallinnonalan asettamista tavoitteista ja sisällölliset muutokset kohdistuvat ennen kaikkea nykyisiin työ- ja elinkeinopalveluihin. Maakunnan eri tehtäväaloilla näyttää palvelutuotannossa syntyvän keskenään erilaiset toimintalogiikat, kun otetaan huomioon eri hallinnonaloja koskeva sektorilainsäädäntö. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan kasvupalvelut perustuvat kilpailulliseen monituottajamalliin ja markkinaehtoiseen toimintaan, jossa maakunta on palvelujen viimesijainen tuottaja, kun taas muiden ministeriöiden tehtäväaloilla näyttää säilyvän nykyisenkaltainen palvelujen tuotantotapa. Tämä ei ole hyvä lähtökohta uuden maakunnan johtamiselle, henkilöstöpolitiikalle ja hyvälle hallinnolle eikä myöskään asiakaslähtöiselle palvelutuotannolle.
Aluekehittäminen Asetetut tavoitteet ovat aluekehittämisen kannalta olennaisia. Huomioitavaa on kuitenkin se, että aluekehittämisen käsite on ELY-keskuksen näkökulmasta paljon laajempi kuin lakiluonnoksesta voidaan lukea. Voidaan kyseenalaistaa myös onko kasvu-palvelut keskeisin aluekehittämisen väline. Se on vain yksi välineistä, jotka myös voitaisiin mainita lakiehdotuksessa. On tärkeää, että aluekehittäminen toimii kokonaisuutena. Valtio, maakunnat, kunnat sekä muut alueen toimijat vaikuttavat samaan suuntaan. Lakiluonnos on niin vahvasti kasvupalvelupainotteinen, että aluekehittämisen merkitys ja tehtäväkenttä jää näkymättömiin. Maakunnallinen aluekehitystyö on vuorovaikutteista yhteistyötä, jossa maakunnan toimijat yhdessä määrittelevät kehittämistavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi sekä sitoutuvat niiden toteutukseen. Aluekehittämiselle on tyypillistä myös, että sen voimavarat kootaan eri lähteistä kuten valtion budjetin määrärahoista, EU:n rakennepoliittisista ohjelmista sekä kuntien ja yhteisöjen rahoituksesta. Tulevien maakuntien toiminnan onnistumisen kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen on kokonaisuus, jossa kaikki toimijat vaikuttavat omilla toimillaan. Sinänsä jo maakuntaorganisaation tehtävissä aluekehittämistä on kasvupalvelujen lisäksi mm. osaamisen kehittäminen, koulutuksen järjestäminen ja kulttuuritehtävät (OKM), maaseudun kehittäminen ja luonnonvarat (MMM), asuin- ja elinympäristö (YM) sekä saavutettavuus (LVM). Voidaan myös kysyä, miten muutoksen keskellä maakunta ja kunnat pystyvät luomaan yhtä aikaisesti konkreettisen aluekehittämisjärjestelmän. Muutoksen haltuun ottaminen kaikkine yksityiskohtineen vaatii aikaa. Kasvupalvelut Asiakkaille luvataan selkeitä ja yksinkertaisia palvelukokonaisuuksia, sääntelyn keventämistä ja yrityksille luvataan uusia markkinoita viranomaispalvelujen siirtyessä entistä enemmän markkinoille. Maakuntien yritykset myös odottavat heille luvattuja markkinoita. Lupausten toteutuminen nähdään vasta, kun toimintaa on kokeiltu käytännössä, samoin ongelmakohdat tulevat silloin esille. Julkisen rahoituksen epävarmuus luo yrittäjäriskiä erityisesti yrityksissä, joissa pääasiallinen hankkija on julkinen viranomainen. Ajatus siitä, että kunnat voivat olla kasvupalvelujen tuottajina omien yhtiöidensä kautta, vaatii vielä selventämistä. Uudistusta tehtäessä tulee ehdottomasti varmistua siitä, että turvaverkot säilyvät. Jos TE-toimiston henkilöstöstä osa järjestää palveluja ja osa tuottaa niitä, niin kenelle jää kokonaisvastuu heikoimmassa asemassa olevista asiakkaista ja heidän tarvitsemistaan palveluista. Tämän johdosta tulisi harkita pitäisikö maakunnan virastossa olla tietty määrä virkamiehiä (erityisesti nykyisestä TE-toimistosta) hoitamassa näitä tehtäviä. Näiden henkilöiden tehtävänä olisi sovittaa yhteen kasvupalveluja ja sote-palveluja. Perusteluissa todetaan, että uudistuksen toteutuminen edellyttää riittävästi resursoidun ja osaavan järjestämistoiminnon. Ristiriita on siinä, että nykyiset osaajat on tarkoitus siirtää palveluntuottajien palvelukseen ja samaan aikaan tarvitaan tilalle hankintaan, kilpailuttamiseen ja palveluiden seurantaan sekä laadunarviointiin uutta henkilöstöä. Miten tehokas hankintatoiminta ja asiakkaiden valinnanvapaus pystytään tässä tilanteessa turvaamaan? Lakiehdotus on syntynyt yhdistämällä nykyinen laki alueiden kehittämisestä ja ELY-keskuksia koskeva lainsäädäntö. Tavoitteet aluekehitysjärjestelmän, aluekehitys- ja kasvupalvelujen uudistamiseksi tukemaan paremmin alueiden elinvoimaisuutta ja aluetalouden kasvua ovat keskeisiä tulevien maakuntien tehtävien kannalta. Esityksen pääasiallisesta sisällössä esitetyt tavoitteet sekä esityksen tavoitteissa ja keskeisessä sisällössä esitetyt kasvupalvelua koskevat tavoitteet ovat pääasiassa oikeita etenkin nykyisten ja tulevaisuuden työmarkkinoiden toimivuuden kannalta ja ajatellen suurinta osaa työnhakijoita ja yrityksiä. Alueiden kehittämisen ja siihen osana kuuluvan kasvupolitiikan yhdistäminen samalla kun muiden hallinnon alojen aluekehitykseen vaikuttavat toimet ovat tämän lain ulkopuolella korostaa kasvupalvelujen roolia jopa liikaa. Tulevien maakuntien kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat vaikuttavat toimillaan. Tavoitteet kehittää aluekehitysjärjestelmää, aluekehitys- ja kasvupalvelujen rahoitusta ja palvelujen uudistamista ovat kannatettavia, koska näin tuetaan paremmin alueiden elinvoimaisuutta ja aluetalouden kasvua. Esityksen yleistavoitteet eli kestävä talouskasvu, työllisyyden edistäminen, selkeys, yksinkertaisuus, monipuolistaminen, sääntelyn keventäminen ja palvelujen räätälöintimahdollisuus maakunnittain ovat hyviä. Rakennerahastotehtävissä merkittävin muutos, välittävän viranomaisen tehtävien siirto kaikille 18 maakunnalle, on selkeä ja kannatettava. Maakuntauudistuksen yhteydessä TEM:n hallinnonalan ELY-keskusten ja TE-toimistojen tehtävät yhdistetään julkiseksi kasvupalveluksi asiakaslähtöisyyden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lakiluonnoksessa kasvupalveluiden rooli kuitenkin korostuu. Tulevien maakuntien kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat (OKM, LVM,YM,MMM, STM, OM) vaikuttavat toimillaan.
Lakiehdotus on syntynyt yhdistämällä pääosin nykyinen laki alueiden kehittämisestä ja ELY-keskuksia koskeva lainsäädäntö. Tavoitteet aluekehitysjärjestelmän, aluekehitys- ja kasvupalvelujen uudistamiseksi ovat keskeisiä tulevien maakuntien tehtävien kannalta. Esityksen pääasiallisesta sisällössä esitetyt tavoitteet sekä esityksen tavoitteissa ja keskeisessä sisällössä esitetyt kasvupalvelua koskevat tavoitteet ovat pääasiassa oikeita etenkin nykyisten ja tulevaisuuden työmarkkinoiden toimivuuden kannalta ja ajatellen suurinta osaa työnhakijoita ja yrityksiä. Alueiden kehittämisen ja siihen osana kuuluvan kasvupolitiikan yhdistäminen samalla, kun muiden hallinnon alojen aluekehitykseen vaikuttavat toimet ovat tämän lain ulkopuolella, korostaa kasvupalvelujen roolia liikaa. Tulevien maakuntien kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat (esim. kaavoitus, ympäristö, maaseudun kehittäminen) vaikuttavat toimillaan. Lakiehdotus on syntynyt yhdistämällä nykyinen laki alueiden kehittämisestä, työvoima- ja yrityspalveluita ja kotouttamista koskeva lainsäädäntö. Tavoitteet aluekehitysjärjestelmän, aluekehitys- ja kasvupalvelujen uudistamiseksi tukemaan paremmin alueiden elinvoimaisuutta, aluetalouden kasvua ja työllisyyttä ovat keskeisiä tulevien maakuntien tehtävien kannalta. Esityksen yleistavoitteet eli kestävä talouskasvu, työllisyyden edistäminen, selkeys, yksinkertaisuus, monipuolistaminen, sääntelyn keventäminen ja palvelujen räätälöintimahdollisuus maakunnittain ovat hyviä ja oikeasuuntaisia etenkin nykyisten ja tulevaisuuden työmarkkinoiden toimivuuden kannalta ja ajatellen suurinta osaa työnhakijoita ja yrityksiä. Kuitenkin alueiden kehittämisen ja kasvu- ja työvoimapolitiikan yhdistäminen samalla kun muiden hallinnonalojen aluekehitykseen vaikuttavat toimenpiteet ovat tämän lain ulkopuolella, korostaa kasvupalvelujen roolia jopa liikaa. Tulevien maakuntien kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat vaikuttavat toimillaan. Luontevaa olisi säätää kaksi eri lakikokonaisuutta: Aluekehityslaki ja siihen liittyvä rahoituslaki, sekä Kasvupalvelulaki ja siihen liittyvä rahoituslaki. Suomi on viime vuosina lukuisissa kansainvälisissä vertailuissa rankattu kärkeen terveydenhuollon palveluiden tehokkuuden ja mm. viranomaistoiminnan toimivuuden näkökulmasta. On vaikeaa fiksata maailman parasta. Jos tähän kuitenkin on ryhdytty, on syytä turvata ne hyvän lopputuloksen elementit, jotka tämän kärkitilan ovat tuottaneet. Samalla on syytä ottaa vakavasti ne esimerkit muualta, joissa vaihtoehtoisista malleista on kokemusta. Heikompien benchmarkkaus voi olla innovatiivistakin, mutta yleensä odotusarvoltaan aika matalaa. Keskeiset taustalähtökohdat vastaustemme taustalla ovat 1) verovaroin tuotettu palvelu on yhteiskunnan yhteistä omaisuutta, yhteisesti tuotettavaksi päätettyä, ja täten poikkeuksellisen vastuullisuuden vaatimuksiin puettua. 2) Asiakasnäkökulman tulee olla uudistuksessa keskeinen, ts. kaiken uudistuksen tulee hyvin perustellusti tähdätä asiakkaan saaman palvelun säilymiseen tai parantumiseen. 3) Rahoitukseen kohdistuvat säästöpaineet tulee tarkasti huomioida ja punnita eri toteutusvaihtoehtoja tästä näkökulmasta kohta 1 huomioiden. Valinnanvapauden säästöjä tuovaan vaikutukseen suhtaudutaan esityksessä kovin toiveikkaasti ja sitä pidetään itseisarvoisena, eikä valmisteluaikaisia asiantuntijakommentteja tai käytännön esimerkkien kokemuksia ole huomioitu tuottamalla vaihtoehtoisia malleja. 4) Asiakkaiden tasaarvoisuuden toteutumisen kannalta tulee huolehtia valtakunnallisesti määritellyn palvelutason minimistä. Tätä ei tule jättää valtakunnallisen palvelulupauksen varaan. Ylipäätään asiakasnäkökulma, palveluiden saavutettavuuden ja säästöjen ohella keskeinen uudistuksen tavoite, on jäänyt esityksessä liian vähälle huomiolle. Aluekehityksen kattama kirjo on huomattavasti laveampi kuin nyt säädetyn lain sisältö. Nyt esitetyssä mallissa aluekehitykseen kiinteästi liittyvät yhdyskunta- ja aluerakennenäkökulmat, maaseudun kehittäminen, monipuolisen kulttuuri- ja sosiaalisen pääoman hyödyntäminen sekä ympäristönäkökulma jäävät kasvupalvelunäkökulman varjoon. Käsillä oleva esitys tulisi nimetä Laiksi kasvupalveluista ja lisäksi tulee laatia toinen kehyslaki, Laki alueiden kehittämisestä, joka kuvaa aluekehittämisen kokonaisuuden, instrumentit ja toimivalta- ja vastuusuhteet. Tällä tuotaisiin esille myös valtakunnallisten kehysten, mm. alueiden kehittämispäätös sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT), merkitys aluetoimintaa ohjaavina sekä lisäksi erilaisten rahoitusinstrumenttien keskinäinen synergia ja useiden hallinnonalojen ja tasojen yhteisvastuu aluekehityksestä. Myös alueiden kehittämisen kannalta esityksen asiakasnäkökulma on kovin ohut. Ihminen ei ole vain työllisyydenhoidon palveluita tai yrittäjä, vaan samanaikaisesti liikennepalveluiden käyttäjä, joka asuu tietyssä ympäristössä ja tarvitsee paljon muitakin palveluita, joiden saavutettavuutta jäsentää mm. maankäytön suunnittelu. Alueiden kehittäminen kokonaisuutena merkitsee tätä laajaa asukas- ja asiakasnäkökulmaa. Ennakointi olisi huomioitava erityisesti aluekehityksen erillisen puitelain tasolla. Tällaisenaan aluekehitys- ja kasvupalvelulaki redusoi alueiden kehittämisen kasvupalveluiksi. Maakuntien ja yritysten taloudellinen kasvu ja kilpailukyky perustuvat mm. väestön koulutustasoon, osaavan työvoiman saatavuuteen ja yritysten kykyyn innovoida ja kehittää liiketoimintaansa. HE antaa maakunnilla mahdollisuuksia järjestää kasvupalveluja maakunnan asukkaiden ja yritysten tarpeiden mukaan. Samoin se antaa mahdollisuuksia järkevöittää palvelujen tuottamista ja uudistaa palvelujen sisältöjä yhdessä palveluntuottajien ja asiakkaiden kanssa. Toisaalta on erittäin suuri riski, että valmistelun ripeiden aikataulujen mukaan edettäessä, ei pystytä huomioimaan riittävällä huolellisuudella lain toimeenpanoon liittyviä haasteita, kuten asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden toteutumista. Esityksen pääasiallisesta sisällössä esitetyt tavoitteet sekä esityksen tavoitteissa ja keskeisessä sisällössä esitetyt kasvupalvelua koskevat tavoitteet ovat pääasiassa oikeita etenkin nykyisten ja tulevaisuuden työmarkkinoiden toimivuuden kannalta ja ajatellen suurinta osaa työnhakijoita ja yrityksiä. Tulevien maakuntien kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat vaikuttavat toimillaan.
Prosentti kuntien vastaukset_qb asiakastuki_vain ELY keskukset 3.5.2017 13:31 7. Tukevatko keskeiset ehdotukset esityksen tavoitteita? 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% 64.3% 14.3% 14.3% 7.1% 0.0% kyllä kyllä pääosin ei pääosin ei ei kantaa Nimi Prosentti kyllä 0,0% kyllä pääosin 64,3% ei pääosin 14,3% ei 7,1% ei kantaa 14,3% N 14
8. Mahdollinen sanallinen perustelu Mahdollistava lainsäädäntö tukee hyvin maakunnallisen itsehallinnon periaatteita. Alueiden kehittämisen kokonaisuus tulisi huomioida laajemmin. Muita aluekehittämiseen vaikuttavia hallinnonaloja ei ole kyetty sitomaan nykyistä lainsäädäntöä paremmin laajaan aluekehittämiseen. ELY-keskuksen yrityspalvelujen ja TE-palvelujen integrointi kasvupalveluiksi on järkevää. Palvelujen tuottamisen laajentaminen markkinoille on kannatettavaa, mutta maakunnan oman tuotannon mahdollisuudet rajataan liian tiukasti. Tässä muodossa esitettynä se on ristiriitainen maakunnan itsehallinnon periaatteiden kanssa. Samalla se tulee vaikeuttamaan alueen elinvoimatehtävien yhteensovittamista järkevällä tavalla. Kilpailullinen monituottajamalli asettaa maakunnan järjestämistoiminnolle varsin haasteellisen tehtävän alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Markkinaehtoisen monituottajamallin riskianalyysi on jäänyt lakiehdotuksessa vajaaksi. Esimerkiksi laaja markkinaehtoisuus saattaa aiheuttaa eriarvoisuutta palvelujen saatavuudessa. Lisäksi pienten yritysten mahdollisuudet päästä palvelujen tuottajiksi voi olla epävarmaa. Maakunnallisen itsehallintoon sopii hyvin se, että laki ei määrää tarkasti aluekehittämisen ja kasvupalvelujen sisällöstä. Aluekehittämiseen liittyvät keskeiset ehdotukset tukevat esityksen tavoitteita. Ehdotukset pitävät sisällään eri viranomaisten toimivaltamäärittelyjä kuitenkaan ottamatta kantaa siihen, miten kasvupalvelut ja kuntien elinvoimatehtävät limittyvät saumattomaksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Ehdotusten mukaan valtion, maakunnan ja kunnan kumppanuus jää paikallisesti ja maakunnallisesti sovittavaksi. Sääntelyn keskiössä ei ole asiakas, vaan pikemminkin hallintoviranomaisten välinen työnjako. Aluepolitiikan yleisenä tavoitteena oleva alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan kiinteä kytkeytyminen korostuu voimakkaasti lainsäädännössä. Aluekehittämiseen keskeisesti vaikuttavien muiden sektoriministeriöiden sitominen laajaan aluepolitiikkaan ei sen sijaan ole toteutumassa nykyistä lainsäädäntöä paremmin. Tämä heikentää jossakin määrin tavoitteiden toteutumista. Maakuntaohjelma ja alueiden kehittämisen keskustelut tulee kytkeä paremmin koskemaan koko maakunnan toimialaa. Kasvupalveluun liittyvät keskeiset ehdotukset muodostavat loogisen kokonaisuuden. Ehdotus, jonka mukaan palvelut tuotetaan jatkossa yhä enemmän markkinoilla, on oikeansuuntainen. Lakiin tulisi kuitenkin saada riittävän pitkä siirtymäaika markkinoiden syntymistä varten. Maakunnalla tulisi olla kasvupalveluissa mahdollisuus tuottaa palveluja omien yhtiöittensä kautta kaikissa tilanteissa eikä vain markkinapuutostilanteessa; maakunnan sisällä ei tule luoda erilaisia palveluntuottamisedellytyksiä sote- ja maku-tehtäviin. HE:ssä painotetaan kilpailullisen markkinaehtoisen mallin paremmuutta ja tehokkuutta, mutta malliin liittyvien riskien ja ongelmien analysointi on jäänyt osittain vajaaksi ja aidosti kilpailullisesti toimivan ympäristön muodostuminen on kysymysmerkki. Asetettujen tavoitteiden saavuttamista saattavat rajoittaa maakuntien hyvinkin erilaiset taustat ja rahoitusmahdollisuudet. Vahva markkinaehtoisuus voi olla riski palvelujen tasaarvoisen ja tasapuolisen saatavuuden kannalta, jos markkinat eivät kiinnostu haasteellisista, pienistä tai harvinaisimmista asiakasryhmistä ja heidän tarpeistaan. Lisäksi pienten yritysten markkinoille pääsy on epävarmaa, vaikka sitä on pyritty esityksessä varmistamaan. Tavoitteita saavuttamista edistää se, että palvelut on mahdollista suunnitella ja toteuttaa ottaen huomioon asiakkaiden ja alueiden erilaiset lähtökohdat. Tällöin on mahdollista, että asiakkaat saavat nykyistä vaikuttavampaa ja tuloksellisempaa palvelua. Uudistus mahdollistaa uusien palveluinnovaatioiden syntymisen nykyistä paremmin. Ehdotuksessa rajataan kategorisesti pois julkisen tuotannon mahdollisuus muutoin kuin markkinapuutetilanteessa sekä mahdollisuus julkisen ja yksityisen tuotannon väliseen kilpailuun. Joillakin alueilla toimijoiden määrä voi olla etenkin siirtymävaiheen alussa vajavainen ja nopeasti muuttuva, millä voi olla asiakasnäkökulmasta haitallisia vaikutuksia ja mikä voi merkittävästi vaikeuttaa toiminnan organisoimista. Näin toteutettuna markkinoiden avaaminen ei edistä parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaiden valinnanmahdollisuuksien lisäämistä, parempaa asiakaspalvelua, kustannusten säästöä, uusia palveluinnovaatioita ja tehokkaimpia toimintatapoja. Markkinalähtöisyys määritellään eri tavalla eri hallinnonaloilla, mistä johtuen esitetyn kasvupalvelun tuottamismalli ja muiden hallinnonalojen tuottamismallit eroavat merkittävästi toisistaan. Tämä on asiakkaan kannalta sekavaa ja johtaa myös siihen, että maakunnan toiminnan johtaminen ja organisointi on tehottomampaa. Markkinaehtoisen monituottajamallin toimivuus edellyttää järjestäjältä hankinta- ja sopimusosaamista ja riskien hallintaa, kattavaa laadun valvontaa ja tulosten seuraamista sekä siihen liittyviä toimivia s
Kasvupalveluun liittyvät keskeiset ehdotukset muodostavat loogisen kokonaisuuden, joilla tähdätään tavoitteiden saavuttamiseen. Ehdotus, jonka mukaan palvelut tuotetaan jatkossa yhä enemmän markkinoilla on oikeansuuntainen. Tavoitteiden saavuttamista edistää se, että palvelut on mahdollista suunnitella ja toteuttaa ottaen huomioon asiakkaiden ja alueiden erilaiset lähtökohdat. Uudistus mahdollistaa uusien palveluinnovaatioiden syntymisen nykymallia paremmin. HE:ssä painotetaan kilpailullista markkinaehtoista mallia. Malliin liittyvien riskien ja ongelmien analysointi on esityksessä jäänyt puutteelliseksi, mistä johtuen kokonaiskuvan muodostuminen jää heikoksi. Vahva markkinaehtoisuus saattaa olla riski palveluiden yhdenvertaisen ja tasapuolisen saatavuuden kannalta, mikäli markkinat eivät kiinnostu jonkin alueen palvelutuotannosta tai haasteellisista, pienistä tai harvinaisimmista asiakasryhmistä ja heidän tarpeistaan. Pienten yritysten markkinoille pääsy saattaa olla epävarmaa, vaikka sitä on pyritty esityksessä varmistamaan. Kasvupalvelun markkinatilanteet maan eri osissa ovat erilaisia. Siirtymävaiheen tulee olla riittävän pitkä ja maakunnilla tulisi olla mahdollisuus tehdä ulkoistuksia palanen kerrallaan eikä kaikkiin kasvupalveluihin välttämättä samanaikaisesti. Se mahdollistaisi erilaisten vaihtoehtojen harkinnan ja järjestämistehtävien hallitun toteuttamisen. Markkinaehtoinen monituottajamallin toimivuus edellyttää järjestäjältä hankinta- ja sopimusosaamista ja riskien hallintaa, kattavaa laadun valvontaa ja tulosten seuraamista. Asiakkaiden ohjaus ja neuvonta palveluihin on kriittinen tekijä, mikä myös edellyttää riittävää resursointia ja osaamista. HE:n perusteella jää epäselväksi, missä määrin markkinaehtoinen monituottajamalli lisää uudenlaista resurssointitarvetta nykyiseen toimintamalliin verrattuna. Esityksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta keskeinen asia digitalisoiminen vaatii yhdenmukaisuutta (yhdenmukaisia prosesseja, yhdenmukaisia palveluja). HE:n mukaan kasvupalvelujen saatavuuden kannalta on olennaista myös tehokkaiden laajakaistojen käyttömahdollisuus. Esityksessä tulisi tarkemmin tarkastella digitalisoinnin edellytyksiä, kustannuksia, toimintamallin vaikutuksia sekä tarvittavan kehittämistyön rahoitusta, jotta voitaisiin arvioida mahdollisia siihen liittyviä riskejä paremmin. Esitetty kasvupalvelun tuottamismalli ja muiden hallinnonalojen tuottamismallit eroavat merkittävästi toisistaan. Tämä on asiakkaan kannalta sekavaa ja johtaa myös siihen, että maakunnan toiminnan johtaminen ja organisointi tulee olemaan tehottomampaa kuin vaihtoehdossa, missä perustuotantotapa olisi samankaltainen kaikilla hallinnonaloilla. Aluekehittämiseen liittyvät keskeiset ehdotukset tukevat esityksen tavoitteita. Alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan kytkeytyminen korostuu voimakkaasti lainsäädännössä. Aluekehittämiseen keskeisesti vaikuttavien muiden sektoriministeriöiden sitominen laajaan aluepolitiikkaan ei ole toteutumassa nykyistä lainsäädäntöä paremmin. Tämä heikentää tavoitteiden toteutumista. Maakuntaohjelma ja alueiden kehittämisen keskustelut tulee kytkeä paremmin koskemaan koko maakunnan toimialaa. Kasvupalveluun liittyvät keskeiset ehdotukset muodostavat loogisen kokonaisuuden, joilla tähdätään tavoitteiden saavuttamiseen. Ehdotus, jonka mukaan palvelut tuotetaan jatkossa yhä enemmän markkinoilla, on oikeansuuntainen. Tavoitteiden saavuttamista edistää se, että palvelut on mahdollista suunnitella ja toteuttaa ottaen huomioon asiakkaiden ja alueiden erilaiset lähtökohdat. Uudistus mahdollistaa uusien palveluinnovaatioiden syntymisen nykymallia paremmin. HE:ssä painotetaan kilpailullista markkinaehtoista mallia. Malliin liittyvien riskien ja ongelmien analysointi on esityksessä jäänyt puutteelliseksi, mistä johtuen kokonaiskuvan muodostuminen jää heikoksi. Vahva markkinaehtoisuus saattaa olla riski palveluiden yhdenvertaisen ja tasapuolisen saatavuuden kannalta, mikäli markkinat eivät kiinnostu jonkin alueen palvelutuotannosta tai haasteellisista, pienistä tai harvinaisimmista asiakasryhmistä ja heidän tarpeistaan. Pienten yritysten markkinoille pääsy saattaa olla epävarmaa, vaikka sitä on pyritty esityksessä varmistamaan. Kasvupalvelun markkinatilanteet maan eri osissa ovat erilaisia. Siirtymävaiheen tulee olla riittävän pitkä ja maakunnilla tulisi olla mahdollisuus tehdä ulkoistuksia palanen kerrallaan eikä kaikkiin kasvupalveluihin välttämättä samanaikaisesti. Se mahdollistaisi erilaisten vaihtoehtojen harkinnan ja järjestämistehtävien hallitun toteuttamisen. Markkinaehtoinen monituottajamallin toimivuus edellyttää järjestäjältä hankinta- ja sopimusosaamista ja riskien hallintaa, kattavaa laadun valvontaa ja tulosten seuraamista. Asiakkaiden ohjaus ja neuvonta palveluihin on kriittinen tekijä, mikä myös edellyttää riittävää resursointia ja osaamista. HE:n perusteella jää epäselväksi, missä määrin markkinaehtoinen monituottajamalli lisää uudenlaista resurssointitarvetta nykyiseen toimintamalliin verrattuna. Esityksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta keskeinen asia digitalisoiminen vaatii yhdenmukaisuutta (yhdenmukaisia prosesseja, yhdenmukaisia palveluja). HE:n mukaan kasvupalvelujen saatavuuden kannalta on olennaista myös tehokkaiden laajakaistojen käyttömahdollisuus. Esityksessä tulisi tarkemmin tarkastella digitalisoinnin edellytyksiä, kustannuksia, toimintamallin vaikutuksia sekä tarvittavan kehittämistyön rahoitusta, jotta voitaisiin arvioida mahdollisia siihen liittyviä riskejä paremmin. Esitetty kasvupalvelun tuottamismalli ja muiden hallinnonalojen tuottamismallit eroavat merkittävästi toisistaan. Tämä on asiakkaan kannalta sekavaa ja johtaa myös siihen, että maakunnan toiminnan johtaminen ja organisointi tulee olemaan tehottomampaa kuin vaihtoehdossa, missä perustuotantotapa olisi samankaltainen kaikilla hallinnonaloilla. Maakunnallisen itsehallintoon sopii hyvin se, että laki ei määrää tarkasti aluekehittämisen ja kasvupalvelujen sisällöstä.
Aluekehittämiseen liittyvät keskeiset ehdotukset tukevat esityksen tavoitteita. Maakunnallisen itsehallintoon sopii hyvin se, että laki ei määrää tarkasti aluekehittämisen ja kasvupalvelujen sisällöstä. Aluepolitiikan yleisenä tavoitteena oleva alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan kiinteä kytkeytyminen korostuu liikaa lainsäädännössä. Aluekehittämiseen keskeisesti vaikuttavien muiden sektoriministeriöiden kytkeminen laajaan aluepolitiikkaan ei ole toteutumassa nykyistä lainsäädäntöä paremmin. Maakuntaohjelma ja alueiden kehittämisen keskustelut tulee kytkeä paremmin koskemaan koko maakunnan toimialaa. Kasvupalveluihin liittyvä ehdotus, jonka mukaan palvelut tuotetaan jatkossa yhä enemmän markkinoilla, on oikeansuuntainen. Pyrkimys kilpailulliseen monituottajamalliin on kannatettava, mutta käytännön toteuttaminen on monelta osin ongelmallista. Asiakkaiden vapaus valita palveluntuottaja on yksi lakiesityksen tärkeimmistä kohdista. Sen käytännön toteutus jää esityksessä kuitenkin epäselväksi. Selkeämpi malli olisi sote-palvelujen valinnanvapauden kanssa yhdenmukaisempi malli. Kasvupalvelujen potentiaaliset markkinat ovat hyvin erilaisia maan eri osissa ja myös maakuntien sisällä. Suuressa osassa maakuntia ei toimi riittävästi yrityksiä, jotka voisivat korvata kokonaan julkisen sektorin toimintakentän ja markkinapuute on todennäköinen ainakin uudistuksen voimaanpanon alkuvaiheessa. Vahva markkinaehtoisuus voi olla riski palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden kannalta, jos markkinat eivät kiinnostu haasteellisista asiakasryhmistä ja heidän tarpeistaan (esim. vaikeasti työllistyvät, joita Satakunnassa on tällä hetkellä noin 8000 eli lähes 60 % työttömistä työnhakijoista) tai palvelujen saatavuutta maakunnan eri osissa ei voida turvata. Lisäksi pienten yritysten markkinoille pääsy on epävarmaa mm. uudistukseen sisäänrakennettuihin digitalisaatio- ja palveluketjutavoitteiden takia. Esityksessä keskeisenä asiana nousee esille maakunnan velvollisuus huolehtia asiakkaan oikeuksista ja tähän liittyen palveluohjauksesta ja tietopalvelusta. Ydinkysymys mallin toimeenpanon kannalta on se, kenellä on tosiasiallinen vastuu asiakkaan palvelujen koordinoinnista ja palveluohjauksesta. Jos maakunta voi tuottaa kasvupalveluja omana toimintana vain markkinapuutetilanteessa, asiakkaan vastuu palveluprosessista kasvaa ja ehdotus voi johtaa käytännössä vastuiden siirtymiseen tuottajille. Lain perusteella näyttäisi käytännössä syntyvän epäselvyys siitä, kuka ratkaisee asiakkaan kulloisenkin palvelutarpeen, jonka perusteella asiakas valitsee sopivimman tuottajan. Optimaalisessa mallissa palvelutarvetta ei voi ratkaista ao. palvelun tuottaja. Satakunnan ELY-keskuksen näkemys on, että maakunnan tulisi itse voida tuottaa tuottaa ainakin tiettyjen asiakasryhmien, esim. heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden, palvelutarpeiden arviointi ja palveluihin ohjaaminen. Ehdotuksessa rajataan kategorisesti pois julkisen tuotannon mahdollisuus muutoin kuin markkinapuutetilanteessa. Pyrkimys kilpailuneutraliteettiin on ymmärrettävä, mutta kun on odotettavissa, ettei kilpailullisia markkinoita pystytä ainakaan kaikissa maakunnissa luomaan kovin nopeasti, siirtymisen markkinaehtoiseen toimintaan tulee olla vaiheistettua. Siirtymävaiheenvaiheen tulee olla riittävän pitkä ja maakunnilla tulisi olla mahdollisuus tehdä palvelutuotannon ulkoistamista palanen kerrallaan eikä kaikkiin kasvupalveluihin välttämättä samanaikaisesti. Lakiesityksessä kaavailtu siirtymäaika (2+3 v) on esityksen perusteluissakin mainitut kansainväliset kokemukset huomioiden liian lyhyt. Maakuntien tulee voida itse ratkaista, mikä on paras tapa tuottaa palvelut. Myös julkinen sektori, maakunta mukaan lukien, voi olla kilpailukykyinen, eikä sen tuottamismahdollisuuksia tule lailla sulkea pois.
Kasvupalvelut Sinänsä lakiesityksen perusajatus yksityisten markkinoiden hyödyntämisestä on kannatettava. Mikäli julkinen sektori pystyy hinnoittelemaan tarvitsemansa palvelut oikein, yksityinen sektori pystyy varmasti luomaan uudenlaisia palvelusisältöjä asiakkaiden auttamiseksi. Yksityisen tarjonta ei saa olla pelkkää perustarjontaa, vaan tarjolla on oltava yksilöllisiä räätälöityjä ratkaisuja. Asiakas ja asiakastarpeet tuntuvat kuitenkin jääneen sivuun lakitekstiä kirjoitettaessa. TEM-hallinnonalalla on paljon tietoa käytettävissään nykyisestä asiakaskunnasta. Tietoa voitaisiin hyödyntää arvioitaessa etukäteen yritysten mahdollisuuksia tarjota asiakkaiden tilannetta edistäviä palveluita. Ajatuksellisesti uudistuksessa tärkeintä tuntuu olevan, että yritykset saavat uusia työtilaisuuksia eli luodaan mahdollisuuksia uudelle yritystoiminnalle, kun julkisrahoitteisia palveluita siirretään yksityiselle sektorille. Tämän kaltaisen olettaman perusteita toivotaan harkittavan uudelleen. Osittain kyseiset palvelut ovat jo yksityisillä markkinoilla ja siten kasvu muodostuisi jäljellä olevasta osuudesta. Työllistävä vaikutus olisi 0-merkkinen, koska julkiset työpaikat siirtyisivät yksityiselle sektorille. Onko laskelmissa huomioitu, että työvoimapalvelujen momentilta siirtyy jo vuoden 2018 alusta merkittävä osa OKM:n momentille, joka sekin on poissa tulevilta markkinoilta? On huolestuttavaa, mikäli meille syntyy yksityinen palvelusektori, joka elää pääasiassa julkisen rahan varassa. Mikäli julkisen sektorin rahoitusvaje pahenee syystä tai toisesta, myös palvelujen ostoon tarkoitettu määräraha supistuu. Haasteeksi nousee tulevien kasvupalvelujen volyymi ja rahan riittävyys. On luultavaa, että järjestämistehtäviin on välttämätöntä sisällyttää enemmän palvelutarpeen arvioinnin, yhteensovittamisen ja laadun seurannan tehtäviä kuin mitä lakiluonnos antaa ymmärtää. Kilpailutuksen kautta hankittujen palvelujen laadunvarmistus on tapahtunut isossa määrin TE-toimiston kautta, kun sinne on saatu asiakkailta suoraan palaute palvelujen laadusta. Nämä kustannukset ovat nykyään TE-toimiston toimintamenoissa, eivätkä siten näy hankintakustannuksina. Epäselväksi jää millä mekanismilla hankintoja valmisteltaessa päästään sekä yksilöllisiin ja innovatiivisiin ratkaisuihin palveluiden tarvitsijoille sekä maakunnan (virasto) näkökulmasta markkinatilanteen kannalta kestävään ratkaisuun. Säädöstekstissä tulisi huomioida tilanne, jossa kriteerit täyttävä palveluntuottaja poistuu markkinoilta ja syntyy ns. markkinapuutetilanne, jolloin maakunnan on tuotettava palvelu omana tuotantona. Tällainen tilanne voi tulla yllättäen. Tämä aiheuttaa vakavia katkoja palvelujen toiminnassa. Maakunnissa, joissa on vain muutama kriteerit täyttävä palveluntuottaja, on maakunnilla oltava mahdollisuus palvelujen tuottamiseen myös omana tuotantona. Tarkkaa lausuntoa tästä laista on kaikilta osin vaikea antaa, koska alisteiset lait (laki alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ja laki rekrytointi- ja osaamispalveluista) ovat vasta alustavassa luonnosvaiheessa.
Maakunnallisen itsehallintoon sopii hyvin se, että laki ei määrää tarkasti aluekehittämisen ja kasvupalvelujen sisällöstä. Aluekehittämiseen liittyvät keskeiset ehdotukset tukevat esityksen tavoitteita. Ehdotukset pitävät sisällään eri viranomaisten toimivaltamäärittelyjä kuitenkaan ottamatta kantaa siihen, miten kasvupalvelut ja kuntien elinvoimatehtävät limittyvät saumattomaksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Ehdotusten mukaan valtion, maakunnan ja kunnan kumppanuus jää paikallisesti ja maakunnallisesti sovittavaksi. Sääntelyn keskiössä ei ole asiakas, vaan pikemminkin hallintoviranomaisten välinen työnjako. Aluepolitiikan yleisenä tavoitteena oleva alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan kiinteä kytkeytyminen korostuu voimakkaasti lainsäädännössä. Aluekehittämiseen keskeisesti vaikuttavien muiden sektoriministeriöiden sitominen laajaan aluepolitiikkaan ei sen sijaan ole toteutumassa nykyistä lainsäädäntöä paremmin. Tämä heikentää jossakin määrin tavoitteiden toteutumista. Maakuntaohjelma ja alueiden kehittämisen keskustelut tulee kytkeä paremmin koskemaan koko maakunnan toimialaa. Kasvupalveluun liittyvät keskeiset ehdotukset muodostavat loogisen kokonaisuuden. Ehdotus, jonka mukaan palvelut tuotetaan jatkossa yhä enemmän markkinoilla on oikeansuuntainen. HE:ssä painotetaan kilpailullisen markkinaehtoisen mallin paremmuutta ja tehokkuutta, mutta malliin liittyvien riskien ja ongelmien analysointi on jäänyt osittain vajaaksi ja aidosti kilpailullisesti toimivan ympäristön muodostuminen on kysymysmerkki. Asetettujen tavoitteiden saavuttamista saattavat rajoittaa maakuntien hyvinkin erilaiset taustat ja rahoitusmahdollisuudet. Vahva markkinaehtoisuus voi olla riski palveluiden tasaarvoisen ja tasapuolisen saatavuuden kannalta, jos markkinat eivät kiinnostu haasteellisista, pienistä tai harvinaisimmista asiakasryhmistä ja heidän tarpeistaan. Lisäksi pienten yritysten markkinoille pääsy on epävarmaa, vaikka sitä on pyritty esityksessä varmistamaan. Tavoitteita saavuttamista edistää se, että palvelut on mahdollista suunnitella ja toteuttaa ottaen huomioon asiakkaiden ja alueiden erilaiset lähtökohdat. Tällöin on mahdollista, että asiakkaat saavat nykyistä vaikuttavampaa ja tuloksellisempaa palvelua. Uudistus mahdollistaa uusien palveluinnovaatioiden syntymisen nykyistä paremmin. Ehdotuksessa rajataan kategorisesti pois julkisen tuotannon mahdollisuus muuten kuin markkinapuutetilanteessa sekä mahdollisuus julkisen ja yksityisen tuotannon väliseen kilpailuun. Joillakin alueilla toimijoiden määrä voi olla etenkin siirtymävaiheen alussa vajavainen ja nopeasti muuttuva, millä voi olla asiakasnäkökulmasta haitallisia vaikutuksia ja mikä voi merkittävästi vaikeuttaa toiminnan organisoimista. Näin toteutettuna markkinoiden avaaminen ei edistä parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaiden valinnanmahdollisuuksien lisäämistä, parempaa asiakaspalvelua, kustannusten säästöä, uusia palveluinnovaatioita ja tehokkaimpia toimintatapoja. Markkinalähtöisyys määritellään eri tavalla eri hallinnonaloilla, mistä johtuen esitetyn kasvupalvelun tuottamismalli ja muiden hallinnonalojen tuottamismallit eroavat merkittävästi toisistaan. Tämä on asiakkaan kannalta sekavaa ja johtaa myös siihen, että maakunnan toiminnan johtaminen ja organisointi on tehottomampaa. Markkinaehtoinen monituottajamallin toimivuus edellyttää järjestäjältä hankinta- ja sopimusosaamista ja riskien hallintaa, kattavaa laadun valvontaa ja tulosten seuraamista sekä siihen liittyen toimivia sähköisiä työkaluja. Osuva asiakkaiden ohjaus ja neuvonta palveluihin on kriittinen tekijä, mikä edellyttää riittävää resursointia ja osaamista. Epäselväksi jää, missä määrin uusi toimintatapa lisää resurssointitarvetta nykyiseen toimintamalliin verrattuna. Esityksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta tärkeä asia digitalisoiminen Aluekehittäminen on maakunnassa itsehallintoon oleellisesti liittyvä tehtävä, joka sisältää poliittista tahdonmuodostusta, strategiatyötä, toimijoiden yhteistoimintaa, kumppanuutta ja verkostoitumista. Aluekehitysjärjestelmässä maakunnan aluekehitysviranomaisen tehtävät linkittyvät toisaalta valtakunnan tason aluepolitiikkaan ja toisaalta kuntien elinvoimatehtäviin. Asiakaslähtöiset palvelut ovat aluekehittämisen instrumentteja, joita on muitakin kuin po. laissa määritellyt kasvupalvelut. Tulevien maakuntien kannalta on tärkeää, että aluekehittäminen muodostuu kokonaisuudeksi, johon kaikki hallinnonalat vaikuttavat toimillaan. Lakiehdotus on syntynyt yhdistämällä nykyinen laki alueiden kehittämisestä ja ELY-keskuksia koskeva lainsäädäntö. Alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan yhdistäminen samalla kun muiden hallinnonalojen aluekehitykseen vaikuttavat toimet ovat po. lain ulkopuolella, korostaa kasvupalvelujen roolia liikaa. TEMin hallinnonalan ulkopuolella olevia aluekehittämisen kokonaisuuksia ovat mm. osaamisen kehittäminen (OKM), maaseudun kehittäminen ja luonnonvarat (MMM), koulutuksen järjestäminen ja kulttuurin kehittäminen (OKM), asuin- ja elinympäristö (YM) sekä saavutettavuus (LVM), Etniset suhteet (OM) ja työvoiman ulkopuolella olevien palveluiden kehittämiseen (STM). Aluekehitys- ja kasvupalvelujen rajapinta kuntiin jää lakiluonnoksessa vaillinaiseksi. Kuntien merkitys ja rooli elinkeinojen edistämisessä, innovaatioympäristöissä sekä näitä tukevissa investoinneissa voi olla huomattava samoin kuin kunnilla on kasvun kannalta tärkeä vastuu maankäytöstä, kaavoituksesta ja myös liikennejärjestelmistä. Kunnan elinvoimatehtävän ja kasvupalvelujen rajapinnan selkeyttäminen on tarpeen.
Maakunnalliseen itsehallintoon sopii hyvin se, että laki ei määrää tarkasti aluekehittämisen ja kasvupalvelujen sisällöstä. Aluekehittämiseen liittyvät keskeiset ehdotukset tukevat esityksen tavoitteita. Ehdotukset pitävät sisällään eri viranomaisten toimivaltamäärittelyjä kuitenkaan ottamatta kantaa siihen, miten kasvupalvelut ja kuntien elinvoimatehtävät limittyvät saumattomaksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Ehdotusten mukaan valtion, maakunnan ja kunnan kumppanuus jää paikallisesti ja maakunnallisesti sovittavaksi. Sääntelyn keskiössä ei ole asiakas, vaan pikemminkin hallintoviranomaisten välinen työnjako. Asiakasnäkökulma tulisikin nostaa lain valmistelussa esille voimakkaammin. Aluepolitiikan yleisenä tavoitteena oleva alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan kiinteä kytkeytyminen korostuu voimakkaasti lainsäädännössä. Aluekehittämiseen keskeisesti vaikuttavien muiden ministeriöiden sitominen aluepolitiikkaan ei sen sijaan ole toteutumassa nykyistä lainsäädäntöä paremmin. Tämä heikentää asetettujen tavoitteiden toteutumista. Maakuntaohjelma ja alueiden kehittämisen keskustelut tulee kytkeä paremmin koskemaan koko maakuntahallintoa. Kasvupalveluun liittyvät keskeiset ehdotukset muodostavat loogisen kokonaisuuden. Ehdotus, jonka mukaan palvelut tuotetaan jatkossa yhä enemmän markkinoilla, on oikeansuuntainen. HE:ssä painotetaan kilpailullisen markkinaehtoisen mallin paremmuutta ja tehokkuutta, mutta malliin liittyvien riskien ja ongelmien analysointi on jäänyt vajaaksi ja aidosti kilpailullisesti toimivan ympäristön muodostuminen on kysymysmerkki. Asetettujen tavoitteiden saavuttamista saattavat rajoittaa maakuntien hyvinkin erilaiset taustat ja rahoitusmahdollisuudet. Vahva markkinaehtoisuus voi olla riski palveluiden tasa-arvoisen ja tasapuolisen saatavuuden kannalta, jos markkinat eivät kiinnostu haasteellisista, pienistä tai harvinaisimmista asiakasryhmistä ja heidän tarpeistaan. Lisäksi pienten yritysten markkinoille pääsy on epävarmaa, vaikka sitä on pyritty esityksessä varmistamaan. Tavoitteita saavuttamista edistää se, että palvelut on mahdollista suunnitella ja toteuttaa ottaen huomioon asiakkaiden ja alueiden erilaiset lähtökohdat. Tällöin on mahdollista, että asiakkaat saavat nykyistä vaikuttavampaa ja tuloksellisempaa palvelua. Uudistus mahdollistaa uusien palveluinnovaatioiden syntymisen nykyistä paremmin. Ehdotuksessa rajataan kategorisesti pois julkisen tuotannon mahdollisuus muuten kuin markkinapuutetilanteessa sekä mahdollisuus julkisen ja yksityisen tuotannon väliseen kilpailuun. Joillakin alueilla toimijoiden määrä voi olla etenkin siirtymävaiheen alussa vajavainen ja nopeasti muuttuva, millä voi olla asiakasnäkökulmasta haitallisia vaikutuksia ja mikä voi merkittävästi vaikeuttaa toiminnan organisoimista. Näin toteutettuna markkinoiden avaaminen ei edistä parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaiden valinnanmahdollisuuksien lisäämistä, parempaa asiakaspalvelua, kustannusten säästöä, uusia palveluinnovaatioita ja tehokkaimpia toimintatapoja. Markkinalähtöisyys määritellään eri tavalla eri hallinnonaloilla, mistä johtuen esitetyn kasvupalvelun tuottamismalli ja muiden hallinnonalojen tuottamismallit eroavat toisistaan. Tämä on asiakkaan kannalta sekavaa ja johtaa myös siihen, että maakunnan toiminnan johtaminen ja organisointi on tehottomampaa. Markkinaehtoinen monituottajamallin toimivuus edellyttää järjestäjältä hankinta- ja sopimusosaamista sekä riskien hallintaa, kattavaa laadun valvontaa ja tulosten seuraamista sekä siihen liittyen toimivia sähköisiä työkaluja. Osuva asiakkaiden ohjaus palveluihin on kriittinen tekijä, mikä edellyttää riittävää resursointia ja osaamista. Epäselväksi jää, missä määrin uusi toimintatapa lisää resurssointitarvetta nykyiseen toimintamalliin verrattuna.
Ehdotukset pitävää sisällään eri viranomaisten toimivaltamäärittelyjä ottamatta kuitenkaan kantaa siihen, miten kasvupalvelut ja kuntien elinvoimatehtävät limittyvät saumattomaksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Ehdotusten mukaan valtion, maakunnan ja kunnan kumppanuus jää paikallisesti ja maakunnallisesti sovittavaksi. Aluepolitiikan yleisenä tavoitteena oleva alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan kiinteä kytkeytyminen korostuu voimakkaasti lainsäädännössä, mutta aluekehittämiseen keskeisesti vaikuttavien muiden sektoriministeriöiden sitominen aluepolitiikkaan on jäänyt puutteelliseksi, mikä heikentää jossakin määrin tavoitteiden toteutumista. Maakuntaohjelma ja alueiden kehittämisen keskustelut tulee kytkeä paremmin koskemaan koko maakunnan toimialaa. Kasvupalveluun liittyvät keskeiset ehdotukset muodostavat loogisen kokonaisuuden. Ehdotus, jonka mukaan palvelut tuotetaan jatkossa yhä enemmän markkinoilla, on oikeansuuntainen. HE:ssä painotetaan kilpailullisen markkinaehtoisen mallin paremmuutta ja tehokkuutta, mutta malliin liittyvien riskien ja ongelmien analysointi on jäänyt osittain vajaaksi ja aidosti kilpailullisesti toimivan ympäristön muodostuminen on kysymysmerkki. Asetettujen tavoitteiden saavuttamista saattavat rajoittaa maakuntien hyvinkin erilaiset taustat ja rahoitusmahdollisuudet. Vahva markkinaehtoisuus voi olla riski palveluiden tasa-arvoisen ja tasapuolisen saatavuuden kannalta, jos markkinat eivät kiinnostu haasteellisista, pienistä tai harvinaisimmista asiakasryhmistä ja heidän tarpeistaan. Lisäksi pienten yritysten markkinoille pääsy on epävarmaa, vaikka sitä on pyritty esityksessä varmistamaan. Tavoitteita saavuttamista edistää se, että palvelut on mahdollista suunnitella ja toteuttaa ottaen huomioon asiakkaiden ja alueiden erilaiset lähtökohdat. Tällöin on mahdollista, että asiakkaat saavat nykyistä vaikuttavampaa ja tuloksellisempaa palvelua. Uudistus mahdollistaa uusien palveluinnovaatioiden syntymisen nykyistä paremmin. Ehdotuksessa rajataan kategorisesti pois julkisen tuotannon mahdollisuus muuten kuin markkinapuutetilanteessa. Joillakin alueilla toimijoiden määrä voi olla etenkin siirtymävaiheen alussa vajavainen ja nopeasti muuttuva, millä voi olla asiakasnäkökulmasta haitallisia vaikutuksia ja mikä voi merkittävästi vaikeuttaa toiminnan organisoimista. Näin toteutettuna markkinoiden avaaminen ei edistä parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaiden valintamahdollisuuksia, parempaa asiakaspalvelua, kustannusten säästöä, uusia palveluinnovaatioita ja tehokkaampia toimintatapoja. Epäselväksi jää, missä määrin uusi toimintatapa on tehokkaampaa nykyiseen toimintamalliin verrattuna. Markkinalähtöisyys määritellään eri tavalla eri hallinnonaloilla, mistä johtuen esitetyn kasvupalvelun tuottamismalli ja muiden hallinnonalojen tuottamismallit eroavat merkittävästi toisistaan. Tämä on asiakkaan kannalta ongelmallista ja johtaa myös siihen, että maakunnan toiminnan johtaminen ja organisointi on haasteellista. Markkinaehtoinen monituottajamallin toimivuus edellyttää järjestäjältä hankinta- ja sopimusosaamista ja riskien hallintaa, kattavaa laadun valvontaa ja tulosten seuraamista sekä siihen liittyen toimivia sähköisiä työkaluja. Osuva asiakkaiden ohjaus ja neuvonta palveluihin on kriittinen tekijä, mikä edellyttää riittävää resursointia ja osaamista. Esityksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta tärkeä digitalisoiminen vaatii yhdenmukaisuutta (yhdenmukaisia prosesseja, yhdenmukaisia palveluja). Esityksessä tulisi tarkemmin arvioida digitalisoinnin edellytyksiä ja toimintamallin vaikutuksia siihen. Digipalvelujen tai palveluntuottajien varaan jätettynä on vaara, että asiakkaiden eriarvoisuus kasvaa. Ehdotukset pitävät sisällään eri viranomaisten toimivaltamäärittelyjä ottamatta kuitenkaan kantaa siihen, miten kasvupalvelut ja kuntien elinvoimatehtävät limittyvät saumattomaksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Ehdotusten mukaan valtion, maakunnan ja kunnan kumppanuus jää paikallisesti ja maakunnallisesti sovittavaksi. Sääntelyn keskiössä ei ole asiakas, vaan pikemminkin hallintoviranomaisten välinen työnjako. Liian monta keskeistä termiä jää määrittämättä, samaten minimipalvelutaso sekä viranomaistehtävien kenttä perusteluineen.