YHTEISLAUTAKUNTA RAKENNUSVALVONNAN VIRANOMAISTEHTÄVIEN JÄRJESTÄMISESSÄ

YHTEISLAUTAKUNTA RAKENNUSVALVONNAN VIRANOMAISTEHTÄVIEN JÄRJESTÄMISESSÄ Selvitys Satu Hassinen 12.4.2010

II Sisällys Lähteet...IV Lyhenteet... V 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalueen kuntien rakennusvalvontojen nykytilanne... 2 2.1 Perustietoa alueen kunnista... 2 2.2 Kuntien rakennusvalvontojen henkilöstö... 5 2.3 Kuntien rakennusvalvontojen suoritteet... 5 2.4 Kuntien rakennusvalvontojen talous... 8 2.5 Kuntien näkemyksiä yhteistyöstä... 8 2.5.1 Yhteistyön edut ja mahdollisuudet sekä ideoita toteutukseen... 8 2.5.2 Yhteistyön haitat ja uhat... 9 2.5.3 Näkemyksiä yhteislautakunnasta ja toimivallan jaosta... 10 2.5.4 Talouden järjestäminen ja taksojen yhtenäistäminen... 11 3 Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät... 13 3.1 Rakennusvalvontaviranomaisen lakisääteiset tehtävät... 13 3.1.1 Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät maankäyttö- ja rakennuslaissa... 14 3.1.2 Erityislaeissa rakennusvalvontaviranomaiselle säädetyt tehtävät... 16 3.2 Kunnan muut lakisääteiset tehtävät... 17 3.3 Kunnan muut kuin lakisääteiset tehtävät... 19 3.4 Muu palvelukysyntä... 20 3.5 Selvitysalueen kuntien rakennusvalvontojen nykyiset tehtävät... 21 4 Kuntien yhteisen rakennusvalvontaviranomaisen toiminnan suunnittelu... 23 4.1 Kuntien yhteisenä rakennusvalvontaviranomaisena toimivaan lautakuntaan otettavat tehtävät... 23 4.2 Lainsäädännön antamat mahdollisuudet ja rajoitteet kuntien yhteisen toimielimen perustamiseen... 27 4.3 Toimivallan siirtäminen... 30 4.4 Henkilöstöjärjestelyt isäntäkuntamallissa... 31 4.5 Yhteislautakunnan talousjärjestelyt ja kustannusten jaon perusteet... 35

III 4.6 Tietojärjestelmien yhtenäistäminen... 37 4.7 Yhteistoimintasopimusluonnos... 38 4.8 Johto- ja toimintasääntö... 38 5 Lopuksi... 39 Liite I Kyselylomake 19.11.2009 Liite II Yhteenveto kyselyjen tuloksista Liite III Kuopion kaupungin hallintosääntö Liite IV Rakennustarkastaja Esa Koposen raportti kustannusten jaon perusteista Liite V Yhteistyövertailut Liite VI Kuntaliiton yhteistoimintasopimusmalli

IV Lähteet Kirjallisuus Ekroos, Ari Majamaa, Vesa: Maankäyttö- ja rakennuslaki. 2. uudistettu laitos. Helsinki 2005. Hannus, Arno Hallberg, Pekka E. Niemi, Anne: Kuntalaki. 4. uudistettu painos. Juva 2009. Suomen kuntaliitto: Ohje kuntien yhteistoiminnasta ja erityisesti isäntäkuntamallista kuntaja palvelurakenneuudistuksessa. Helsinki 2006. (www.kunnat.net, 13.1.2010). (Suomen kuntaliitto 2006a). Verotus ja talousjärjestelyt kuntien yhteistyössä. Helsinki 2006. (www.kunnat.net, 22.2.2010). (Suomen kuntaliitto 2006b). Henkilöstö ja seutuyhteistyö. ABC. Helsinki 2007. (www.kunnat.net, 1.3.2010). (Suomen kuntaliitto 2007a). Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät. Tukea tehtävien priorisointiin ja kuntayhteistyöhön. Helsinki 2007. (www.kunnat.net, 13.1.2010). (Suomen kuntaliitto 2007b). Päätös- ja toimivallan siirtäminen. Helsinki 2008. Virallislähteet HE 192/1994 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle kuntalaiksi. HE 101/1998 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle rakennuslainsäädännön uudistamiseksi. Internetlähteet Tilastotietoja Pohjois-Savosta. http://www.pohjois-savo.fi/fi/psl/tietopalvelu/tilastotieto.php (20.1.2010).

V Lyhenteet EY Euroopan yhteisö EYT Euroopan yhteisöjen tuomioistuin HE hallituksen esitys HL hallintolaki KKO korkein oikeus KuntaL kuntalaki 365/1999 KVTES kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus MAL maa-aineslaki 555/1981 MRL maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 MRA maankäyttö- ja rakennusasetus 895/1999 PPL postipalvelulaki 313/2001 Viranhaltijalaki laki kunnallisesta viranhaltijasta 304/2003

1 1 Johdanto Kuopion lähialueiden rakennustarkastajat päättivät keväällä 2009 lähteä selvittämään mahdollisuutta useamman kunnan yhteisen rakennusvalvontaorganisaation muodostamiseen. Kuopiossa pidettiin tiedotustilaisuus, johon osallistui rakennustarkastajia ja rakennusvalvontaviranomaisena toimivien lautakuntien puheenjohtajia 19 kunnasta. Tilaisuudessa todettiin, että Pohjois-Savo kokonaisuudessaan muodostaisi liian suuren yhtenäisen toimintaalueen yhteiselle rakennusvalvontaorganisaatiolle. Aluejako rajattiin siten, että Kuopion ympärille muodostuisi oma organisaatio ja Iisalmen ympärille omansa. Myöhemmin keväällä 2009 pidetyssä Kuopion alueen rakennustarkastajien neuvottelutilaisuudessa päätettiin selvittää alueellisen rakennusvalvontaviranomaisen muodostamista isäntäkuntamallin pohjalta. Kuopion, Leppävirran, Siilinjärven ja Suonenjoen rakennustarkastajat valtuutettiin laatimaan kuntien hallituksille tiedustelut, joissa pyydettiin kuntien virallista kannanottoa osallistumisestaan alueellisen rakennusvalvontaorganisaation muodostamiseen siten, että Kuopion kaupunki toimisi isäntäkuntana. Yhdentoista kunnan kunnanhallitukset (Karttula (kuntaliitos Kuopion kanssa vuoden 2011 alussa), Kuopio, Leppävirta, Maaninka, Nilsiä, Rautavaara, Siilinjärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi ja Vesanto) ilmoittautuivat yhteistyöselvityksen jatkotyöhön ja samalla nimesivät edustajansa ohjausryhmään, joka perustettiin ohjaamaan asian valmistelua. Ohjausryhmään kuuluvat myös Pohjois-Savon Liiton edustaja valvojana ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen edustajia asiantuntijoina. Ohjausryhmä nimesi hankkeelle valmistelutyöryhmän (Kuopion, Leppävirran, Siilinjärven ja Suonenjoen rakennustarkastajat), joka laatii selvitystyön perusteella ehdotukset ohjausryhmälle. Syksyllä 2009 minut valittiin selvitystyön tekijäksi ja pääsin aloittamaan työni joulukuussa 2009. Tässä selvityksessä esittelen selvitystyön tulokset päätöksenteon pohjaksi. Käsiteltäviä aiheita ovat alueen rakennusvalvontojen nykytilanne, rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät ja yhteisen toiminnan suunnittelu. Lopullinen päätöksenteko Kuopion alueelliseen rakennusvalvontaorganisaatioon (yhteislautakunta) liittymisestä tehdään jokaisessa kunnassa erikseen. Hanketta rahoittaa Pohjois-Savon Liitto maakunnan kehittämisrahasta.

2 2 Selvitysalueen kuntien rakennusvalvontojen nykytilanne Tässä luvussa esittelen perustietoja selvitysalueen kunnista, kuntien rakennusvalvontojen tämänhetkistä henkilöstöä ja rakennusvalvontojen suoritteita. Näitä asioita kartoitettiin kuntiin syksyllä 2009 lähetetyllä kyselyllä (liite I). Kyselyn täyttivät kaikki kunnissa rakennusvalvontatehtäviä tekevät henkilöt. Kyselyn tuloksista on tehty erillinen ja tarkempi yhteenveto, joka on tämän selvityksen liitteenä (liite II). Kuntiin tehtiin myös tutustumiskäynnit, joissa haastateltiin rakennusvalvonnan henkilöstöä sekä kunnan muita edustajia, kuten teknisiä johtajia ja kunnanjohtajia. 2.1 Perustietoa alueen kunnista Selvitystyöhön osallistuvien kuntien alue on laaja. Se on pinta-alaltaan lähes puolet Pohjois-Savosta. Alue on kuitenkin maantieteellisesti yhtenäinen. Alueellisen rakennusvalvontayhteistyön kannalta alueen laajuus saattaa pidentää työmatkoja (katselmusten suorittaminen) ja tulevaisuudessa myös asiakkaiden asiointimatkoja. Pinta-alaltaan suurimmat kunnat ovat Kuopio, Leppävirta ja Rautavaara ja pienimmät Tervo ja Siilinjärvi. Tiheintä asutus on Kuopiossa ja Siilinjärvellä, harvimmin asuttu kunta on Rautavaara. Asukasluvultaan suurimpia kuntia ovat Kuopio, Siilinjärvi ja Leppävirta. Vähiten asutusta on Tervossa ja Rautavaaralla. Vapaa-ajan asutusta on eniten Kuopiossa, Leppävirralla ja Nilsiässä. Kunnan suuri vapaaajan asutuksen määrä vaikuttaa lisäävästi rakennusvalvontojen työmäärään.

Selvitystyöhön osallistuvat kunnat on rajattu alla olevaan karttaan. 3

4 1 2 1 http://www.pohjois-savo.fi/fi/psl/tietopalvelu/tilastotieto.php (20.1.2010). 2 http://www.pohjois-savo.fi/fi/psl/tietopalvelu/tilastotieto.php (20.1.2010).

5 2.2 Kuntien rakennusvalvontojen henkilöstö Seuraavassa taulukossa on esitetty selvitysalueen rakennusvalvontojen nykyinen henkilöstömäärä. Suurimmassa osassa kuntia rakennusvalvontatehtävien hoitoon on käytettävissä vain yksi tai vähemmän henkilötyövuotta. Useissa kunnissa rakennusvalvontatehtäviä hoitavat pääosin rakennustarkastajat. Toimistotyö esimerkiksi rakennuslupien laskutus ja rakennustietojen välittäminen väestötietojärjestelmään hoidetaan joko rakennustarkastajan tai kunnan toimialojen yhteisen, esimerkiksi teknisen toimen, toimistohenkilökunnan toimesta. Vakinaisia toimistotyöntekijöitä on Kuopiossa, Leppävirralla, Maaningalla, Nilsiässä, Siilinjärvellä ja Tuusniemellä. 2.3 Kuntien rakennusvalvontojen suoritteet Kuntiin tehdyllä kyselyllä kartoitettiin rakennusvalvontojen suoritteiden määrää. Määrät ovat arvioituja eikä monen vuoden vertailua ole tehty. Rakennuslupamäärät ja luvan saaneiden uudisrakennusten määrät on kerätty kolmelta vuodelta. Suoritteiden määrään vaikuttavat valtakunnalliset rakentamisen suhdanteet. Määrät kuvaavat kuitenkin keskimääräistä rakentamisen vilkkautta kunnissa ja ovat suuntaa-antavina pohjatietoina toimintaa suunniteltaessa. Toisaalta kuntien erilaiset tietojärjestelmät vaikuttavat siihen miten tilastot kirjautuvat. Joissakin kunnissa käytössä olevan rakennusvalvontaohjelman vuoksi jokaiselle rakennukselle on haettava erillinen lupa kun taas toisten kuntien käytössä olevat rakennusvalvontaohjelmat mahdollistavat monen eri rakennuksen käsittelemisen samalla luvalla. Jotta tilastoista tulevaisuudessa saadaan yhdenmukaisia, on tietojärjestelmien yhdistäminen mahdollisen yhteistyön toteutuessa tärkeää.

6 Verrattaessa rakennuslupien määrää rakentaminen on vilkkainta Kuopiossa, Leppävirralla ja Siilinjärvellä. Vähiten rakennuslupia ratkaistaan Rautavaaralla, Tervossa ja Vesannolla. Rakennuslupien määrä vuosien 2007-2009 keskiarvo 800 700 731 600 rakennuslupia / kpl 500 400 300 200 100 43 48 65 91 105 106 135 172 211 265 0 Rautavaara Tervo Vesanto Tuusniemi Karttula Maaninka Suonenjoki Nilsiä Leppävirta Siilinjärvi Kuopio Alueellisen rakennusvalvontaorganisaation toteutuessa uuden yhteistoiminta-alueen lupamäärät yhteensä olisivat suunnilleen kaksinkertaiset Kuopion nykyiseen määrään verrattuna. Lupamääriin suhteutettuna lupapäätöksistä tehdyt oikaisuvaatimukset ovat kunnissa suunnilleen samaa luokkaa.

7

8 2.4 Kuntien rakennusvalvontojen talous Kuntien rakennusvalvontojen taloutta on tutkittu tekemällä vertailu neljän vuoden tilinpäätöstiedoista. Taulukko osoittaa, että alueen rakennusvalvontojen talous on alijäämäinen. 2.5 Kuntien näkemyksiä yhteistyöstä Kuntien näkemyksiä yhteistyön eduista, mahdollisuuksista, haitoista ja uhista sekä toimenpide-ehdotuksia yhteistyön järjestämiseen selvitettiin kuntien rakennusvalvontoihin tammihelmikuussa 2010 tekemilläni tutustumiskäynneillä, joissa henkilöstöä ja kuntien edustajia haastateltiin. Esittelen seuraavassa haastattelujen yhteenvedon asiaryhmittäin. 2.5.1 Yhteistyön edut ja mahdollisuudet sekä ideoita toteutukseen Asiantuntijapalvelujen saannin turvaaminen ainakin lvi-, rakenne-, palo- ja lakiasioissa sekä määräysten tulkinnoissa nähtiin kunnissa yhtenä tärkeänä yhteistyöllä saavutettavana

9 etuna. Tämän toteuttaminen ei välttämättä edellyttäisi asiantuntijoiden palkkaamista, vaan suurempi organisaatio mahdollistaisi työntekijöiden erikoistumisen. Kunnissa koettiin tärkeänä, että yhtenäiset käytännöt lupa-, valvonta- ja hallintopakkoasioissa varmistaisivat lainmukaisen menettelytavan toteutumisen koko alueella. Käytäntöjen yhtenäistäminen voisi tapahtua kehittämisryhmän perustamisen, sisäisen koulutuksen ja säännöllisten kokoontumisten kautta. Pätevien sijaisten saannin turvaaminen nähtiin palvelua parantavana tekijänä. Sijaisuuksien hoidon onnistumisen kannalta olisi tärkeää kehittää työpari-järjestelmä, jossa muodostettaisiin muutaman kunnan yhteisiä työpareja. Yleensäkin yhteydenpidon lisääminen kuntien rakennusvalvontatehtäviä hoitavan henkilöstön välillä koettiin erittäin tärkeäksi myös toimistotyöntekijöiden välillä. Toimistotyöntekijöiden yhteiset tapaamiset, tukihenkilöjärjestelmän perustaminen tai jopa kunnissa kiertävä sihteeri voisivat tuoda ratkaisuja toimistotyön resurssipulaan. Eräänä yhteistyön mahdollisuutena nähtiin yhteisten resurssien kohdentaminen vilkkaan rakentamisen alueille kuntarajojen yli. Rakennustarkastaja voisi keskittyä perustehtävään ja pitää yllä ammattitaitoaan, kun muita tehtäviä karsittaisiin. Tätä kautta resurssit yhteisen alueen rakennusvalvontaan lisääntyisivät ja toiminta tehostuisi. Erään kunnan rakennustarkastajan huomioon tiivistyy yhteistyön tavoitetila: Yhteistyössä pitää pyrkiä siihen ajattelutapaan, että on vain yksi kuntarajoista riippumaton alue, jonka sisällä rakennusvalvontaa toteutetaan järkevästi. Tätä kautta tulevaisuudessa saavutetaan hyötyjä. 2.5.2 Yhteistyön haitat ja uhat Yhteistyön haittana koettiin, että yhteistyö saattaa tuoda lisätehtäviä rakennustarkastajalle ja nykyinen työnkuva muuttua entistä kuormittavammaksi. Jos keskittyminen ainoastaan rakennustarkastajan tehtävään ei toteudu, laaja tehtäväkenttä saattaa sekavoittaa toimintaa entisestään.

10 Eräänä yhteistyön uhkana nähtiin, että toiminta yli kuntarajojen saattaa heikentää palvelua paikallistuntemuksen katoamisen vuoksi. Toisaalta taas vastakkaisena näkemyksenä oli, että paikallistuntemukseen ei pidä liikaa kiinnittää huomiota, koska se saattaa johtaa rakennusvalvonta-asioiden henkilöitymiseen ja yhteistyössä kokonaisuutta voitaisiin katsoa laajemmin. Yhtenä uhkana koettiin myös yhteisen rakennusjärjestyksen liiallinen vaikutus paikalliseen rakentamiseen. Alueen yhteisessä rakennusjärjestyksessä tulisi huomioida paikalliset olot. Eräs pelko oli palvelujen keskittäminen isäntäkuntaan. Kunnissa koettiin vahvasti, että henkilökohtainen palvelu on säilytettävä kunnissa eikä toimivia yksiköitä saa hajottaa. Yhteistyön ehdottomana edellytyksenä nähtiin työntekijöiden aseman turvaaminen, joka toteutuisi noudattamalla liikkeen luovutuksen säännöksiä henkilöstön siirrossa isäntäkunnan palvelukseen, ottamalla henkilöstön toiveet sijoituspaikasta huomioon ja yhtenäistämällä palkkoja. Yhdistymisaikataulu koettiin kunnissa epärealistiseksi. Todettiin, että yhdistymisen huolellinen valmistelu ei saata toteutua ja vaiheittainen eteneminen olisi ehkä järkevämpää. Yhteinen tietojärjestelmä koettiin ehdottomaksi edellytykseksi sujuvalle yhdistymiselle ja tietojärjestelmien yhtenäistäminen pitäisi aloittaa mahdollisimman pian. 2.5.3 Näkemyksiä yhteislautakunnasta ja toimivallan jaosta Yhteislautakunnan perustamisen etuina kunnissa nähtiin muun muassa se, että yhteislautakunta turvaisi rakennusvalvontaviranomaisen riippumattomuuden muista kunnan tahoista. Kunnissa oltiin yksimielisiä siitä, että lupa-asiat pitää delegoida paikalliselle rakennustarkastajalle, jolloin päätösvalta säilyy kunnissa. Delegoinnin vieminen mahdollisimman pitkälle viranhaltijalle niin, että lautakunnan ratkaisuvaltaan jäisivät vain oikaisuvaatimus- ja hallintopakko-asiat koettiin kaikkialla järkeväksi ratkaisuksi. Koska oikaisuvaatimus- ja hallintopakkoasiat on ratkaistava laillisuusharkinnalla, lautakunnan kokoonpanolla tai sijainnilla ei koettu olevan merkitystä.

11 Tärkeäksi koettiin, että rakennustarkastajien toimivalta on yhteistyöalueen kunnissa samanlainen ja että yhteislautakuntaan otettavat tehtävät määritetään jokaisen kunnan osalta samalla tavalla. Vahva näkemys oli, että kuntakohtaisia poikkeuksia ei pidä tehdä, muuten joka kunnan osalle räätälöidyt tehtävät aiheuttavat sekaannusta asiakkaille ja omalle henkilökunnallekin. Yhteislautakunnan perustamisen uhkana koettiin se, että siitä ei saisi muodostua liian jäykkä toimielin eikä sen toiminta saisi etääntyä peruskunnan päätöksenteosta. Haitaksi koettiin, että toiminnan uudelleenorganisointi rakennusvalvonnan osalta saattaa aiheuttaa muutoksia myös muuhun peruskunnan hallinto-organisaatioon. Pienissä kunnissa epäiltiin, että yhteislautakunnasta ei saata olla hyötyä pienelle kunnalle, koska suurin osa käsiteltävistä asioista tulee muualta. Yhteislautakunnan kokoonpanoon otettiin kantaa siten, että joka kunnasta pitäisi olla vähintään yksi jäsen yhteislautakunnassa. Toisaalta vastakkaisena näkemyksenä oli, että lautakuntatyöskentelyn kannalta koko voi tällöin muodostua liian suureksi ja mahdollisuutta puheenjohtajuuden ja jäsenyyden kiertoon kunnissa tai seudullista jakoa tulisi harkita. 2.5.4 Talouden järjestäminen ja taksojen yhtenäistäminen Yhteislautakunnan talous herätti kaikissa kunnissa vilkasta keskustelua. Todettiin, että kustannukset saattavat muodostua kynnyskysymykseksi, kun kunnissa päätetään yhteistyöhön osallistumisesta. Yhteislautakunnan talouden järjestäminen siten, että kustannusjako on tasapuolinen kaikille kunnille, koettiin haasteelliseksi, mutta välttämättömäksi tehtäväksi. Vaihtoehtoisten toteutusmallien tutkimisen tärkeyttä selvitystyössä korostettiin. Yhtenä uhkana koettiin sisäisen laskutuksen muodostuminen hallitsevaksi osaksi toimintaa, jolloin joustava toiminta yli kuntarajojen estyy. Kunnissa listattiin asioita, jotka talouden suunnittelussa on otettava huomioon. Seuraavat asiat nousivat esille:

12 - Investointikustannukset saattavat alkuvaiheessa olla korkeat (esim. tietojärjestelmien yhtenäistäminen) - Mitkä keskeiset toiminnot ovat kustannusten pohjana ja miten niitä painotetaan (suoritteet, asukasluku, kunnan pinta-ala)? - Miten suoritteet yhteismitallistetaan kustannusten laskentaperusteeksi? Ovatko kuntien käytännöt yhtenäisiä (katselmusten määrä ja laji on osittain valintakysymys, rakennus- /toimenpideluvanvaraisuuskynnys)? - Vertailuun on otettava rakennusvalvontojen viime vuosien toteutuneet kustannukset. - Jokaisen kunnan rakennusvalvontayksikön tehokkuus on huomioitava kustannusjakoa suunniteltaessa. Todettiin, että kustannusrakenne on oltava tiedossa, jotta kunta voi harkita yhteistyön kannattavuutta omalta osaltaan. Taksojen yhtenäistäminen jakoi kuntien mielipiteet. Toisaalta kunnissa koettiin, että palvelut pitää säilyttää kohtuuhintaisina ja taksan korotus pitää jäädä vielä kuntien harkittavaksi ja että taksan yhtenäistämiseen pitää määritellä useamman vuoden siirtymäaika. Osassa kuntia taas oli näkemys, että taksan yhtenäistäminen tulee toteuttaa mahdollisimman nopeasti, koska taksan suuruus tuskin vaikuttaa merkittävästi rakentamisen paikkavalintoihin ja rakentamisen määrään ja että yhtenäisestä viranomaistoiminnasta ja palvelusta tulisi olla sama maksu kuntarajoista riippumatta. Kun rakentajille olisi mahdollisuus tarjota monipuolisempia palveluja, taksan korotus tapahtuisi tätä kautta luontevasti.

13 3 Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät Tässä luvussa esittelen rakennusvalvontaviranomaisen tehtäviä Suomen kuntaliiton laatiman raportin pohjalta, jossa tehtävät jaotellaan neljään ryhmään. Näitä ovat rakennusvalvontaviranomaisen lakisääteiset tehtävät, kunnan muut lakisääteiset tehtävät, kunnan muut kuin lakisääteiset tehtävät ja muu palvelukysyntä. 3 Jaottelu kuvaa havainnollisesti rakennusvalvontaviranomaisen tehtävien jakautumista lakisääteisiin ja muihin tehtäviin. 3.1 Rakennusvalvontaviranomaisen lakisääteiset tehtävät Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL, 132/1999) ja sen nojalla annetut säädökset sisältävät suurimman osan rakennusvalvontaviranomaiselle säädetyistä viranomaistehtävistä. Rakennettaessa kaavojen noudattamisen valvonta kuuluu rakennusvalvontaviranomaiselle. Tehtäviin kuuluvat myös erilaiset lupapäätökset ja hyväksynnät sekä rakennustyön valvontaan liittyvät katselmukset ja tarkastukset. Näissä tehtävissä joudutaan soveltamaan muissa laeissa rakentamiselle asetettuja vaatimuksia (esim. pelastuslaki, asetus talousjätevesistä jne.). Lisäksi rakennusvalvontaviranomaisen tehtäviin kuuluu luvattoman rakentamisen ja rakennetun ympäristön hoidon valvonta. Edelleen rakennusvalvontaviranomaiselle kuuluu rakentamisen neuvonta sekä hallinnollisten pakkokeinojen käyttäminen ja lupapäätöksistä tehtyjen oikaisuvaatimusten käsittely. Rakennusvalvontaviranomainen valvoo rakentamista yleisen edun näkökulmasta. Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävien painopistealueita ovat rakennusten turvallisuus, terveellisyys ja viihtyisä ympäristö. Maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi joissakin erityislaeissa säädetään rakennusvalvontaviranomaiselle tehtäviä, joissa rakennusvalvontaviranomaisen rooli on erilaisten hallintoriitojen ensiasteen ratkaisija. 4 3 Suomen kuntaliitto 2007b, s. 6 8. 4 Suomen kuntaliitto 2007b, s. 6.

14 3.1.1 Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät maankäyttö- ja rakennuslaissa Seuraavaan olen poiminut maankäyttö- ja rakennuslaista lainkohtia, joissa yleisesti määritellään kunnan ja rakennusvalvontaviranomaisen roolia lain tavoitteiden toteuttamisessa. MRL 20.1 :ssä säädetään kunnan velvollisuudesta huolehtia rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. Edelleen momentissa todetaan, että kunnalla tulee olla käytettävissään tehtäviin riittävät voimavarat ja asiantuntemus. MRL 21.1 :n mukaan rakennusvalvonnan viranomaistehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus. MRL 21.2 asettaa kunnalle velvollisuuden rakennustarkastajan viran perustamiseen rakentamisen neuvontaa ja valvontaa varten. Kuitenkin, jos tehtävien hoidon kannalta on tarkoituksenmukaista, rakennustarkastaja voi olla kuntien yhteinen tai kunta voi antaa rakennusvalvontatehtävän sopimuksen nojalla toisen kunnan viranhaltijan hoidettavaksi. MRL 21.3 :n mukaan rakennusvalvontaviranomaisen toimivallan siirtämiseen sovelletaan, mitä kuntalaissa (KuntaL, 365/1995) säädetään. Hallintopakkoa ja oikaisuvaatimusta koskevaa asiaa ei kuitenkaan saa siirtää viranhaltijan ratkaistavaksi. MRL 124.1 :ssä määritellään rakennusvalvontaviranomaisen tehtäväksi rakennustoiminnan valvominen yleisen edun kannalta ja MRL:n ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvonta rakentamisessa. Edelleen pykälän kolmannessa momentissa kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtäväksi säädetään kunnassa tarvittavasta rakentamisen yleisestä ohjauksesta ja neuvonnasta huolehtiminen. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (MRA, 895/1999) 4.1 :n mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on valvoa kaavojen noudattamista, huolehtia rakentamista ja muita toimenpiteitä koskevien lupien käsittelemisestä sekä osaltaan valvoa rakennetun ympäristön ja rakennusten kunnossapitoa ja hoitoa siten kuin siitä säädetään. MRA 4.2 :ssä säädetään, että kunnan muiden viranomaisten osallistumisesta rakentamisen viranomaisvalvontaan sekä rakennussuunnitelmien kaupunkikuvallisen ja teknisen tarkastuksen järjestämisestä voidaan määrätä johtosäännöllä.

15 MRL 130.1 :n mukaan rakennusluvan, toimenpideluvan, purkamisluvan ja maisematyöluvan ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Maisematyölupa voidaan siirtää myös kunnan määräämän muun viranomaisen ratkaistavaksi. Edellä poimittujen lainkohtien lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaki säätää rakennusvalvontaviranomaiselle tehtäviä, joilla lain tavoitteita tosiasiallisesti toteutetaan. Olen koonnut näitä lainkohtia seuraavaan luetteloon. Näiden lisäksi MRL ja MRA sisältävät yksityiskohtaisia menettelysäännöksiä, joita on noudatettava tehtävien hoidossa. - Rakentamisen neuvonta MRL 21 ja 124, MRA 4 - Kaavojen noudattamisen valvonta MRA 4 - Rakennusluvat MRL 125, toimenpideluvat MRL 126 ja toimenpideilmoitukset MRL 129 sekä purkamisluvat MRL 127 ja purkamisilmoitukset MRL 127 - Työnjohtajien hyväksyntä MRL 122, MRA 70 - Suunnittelijoiden pätevyyden valvonta MRL 120 ja 123, MRA 48 - Aloituskokoukset MRL 121, MRA 74 - Viranomaiskatselmukset rakennuspaikalla MRL 124, MRA 76 - Rakennustyön suorittaminen naapuritontilla MRL 149 - Rakennuksen paikan merkitseminen ja sijainnin tarkastaminen MRL 150 - Rakennuttajavalvonnan ja asiantuntijatarkastuksen salliminen MRL 151 - Ulkopuolisen tarkastuksen vaatiminen MRL 151 - Luvattoman rakentamisen valvonta MRL 125 - Muu rakennetun ympäristön hoito 166 170 - Rakennusrasitteet, MRL 158, MRA 80 - Yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittaminen MRL 161 163 - Kiinteistöjen yhteisjärjestely MRL 164 - Luonnollisen vedenjuoksun muuttaminen MRL 165 - Oikaisuvaatimukset MRL 187 - Pakkokeinot MRL 180 186

16 3.1.2 Erityislaeissa rakennusvalvontaviranomaiselle säädetyt tehtävät Erityislaeissa säädetään rakennusvalvontaviranomaiselle tehtäviä, joissa rakennusvalvontaviranomaisen rooli on erilaisten hallintoriitojen ensiasteen ratkaisija 5. Tiivistän tähän alajaksoon lyhyesti lainkohtia erityislaeista. Postilaatikoiden sijaintierimielisyyksien ratkaiseminen: Postipalvelulain (PPL, 313/2001) 23.1 :n mukaan jos asianosaiset eivät sovi postilaatikkojen sijoittamisesta, siitä määrää kunnan rakennusvalvontaviranomainen ottaen huomioon kysymykseen tulevan paikan muun käytön ja tarkoituksenmukaisen postitoiminnan vaatimukset. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tulee ratkaisussaan ottaa huomioon myös Viestintäviraston 14 :n nojalla antamat yleiset ohjeet (16.11.2001/1017). PPL 38.1 :n mukaan muutosta kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Suorituskyvyttömyysvakuuden todistuksen vaatiminen: Asuntokauppalain (843/1994) 7:7:ssä säädetään, että perustajaosakkaan tai muun 4 luvussa tarkoitetun myyjän on huolehdittava siitä, että rakennusvalvontaviranomaiselle toimitetaan loppukatselmuksen yhteydessä todistus 2 luvun 19 :n tai 4 luvun 3 a :n mukaisesti asetetusta suorituskyvyttömyysvakuudesta. Turva-asiakirjojen säilyttäjän tai 4 luvun 3 a :ssä tarkoitetuissa tapauksissa vakuuden antajan on pyynnöstä annettava todistus vakuudesta. Todistuksesta on käytävä ilmi, mitä rakentamishanketta todistus koskee, minkälainen vakuus on asetettu ja kenen hyväksi se on voimassa. Rakennusvalvontaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa todistuksen puuttumisesta Kuluttajavirastolle määrätään Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Telekaapelisuunnitelman vahvistaminen: Viestintämarkkinalain (393/2003) 106 :ssä säädetään, että telekaapeli sekä siihen liittyvä laite, vähäinen rakennelma ja pylväs voidaan sijoittaa toisen omistamalle tai hallitsemalle alueelle, jos sijoittamisesta sovitaan. Jos sijoittamisesta ei päästä sopimukseen, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi teleyrityksen hakemuksesta päätöksellään antaa teleyritykselle sijoitusoikeuden vahvistamalla 102 :ssä tarkoitetun telekaapelisuunnitelman. Telekaapelisuunnitelma voidaan vahvistaa, jos teleyritys on noudattanut 103 ja 104 :ien mukaista menettelyä. Jos telekaapelisuunnitelmasta on tehty muistutus, vahvistamisen edellytyksenä on lisäksi se, että suunnitelma vastaa 101 :n mukaisia vaatimuksia. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä, että päätöstä on noudatettava ennen kuin se on saanut lainvoiman. Jos päätöksestä on valitettu, valitusviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon, kunnes se on ratkaissut valituksen. Rakennusvalvontaviranomaisen 2 momentin mukaiseen päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin maankäyttö- ja rakennuslain 190 :ssä säädetään. Kadulla ja yleisellä alueella tehtävien töiden erimielisyyksien ratkaisu: Lain kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978) 14 a : Työstä vastaavan on tehtävä työstä kadulla ja yleisellä alueella ilmoitus kunnalle. Työ voidaan aloittaa heti, kun kunta on antanut suostumuksen työn aloittamiseen. Jos kunta ei ole käsitellyt ilmoitusta 21 vuorokauden kuluessa, työ voidaan kuitenkin aloittaa. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys, jossa osoitetaan tarvittavassa laajuudessa alueen työnaikainen käyttö, työn kesto, työssä käytettävien laitteiden ja rakenteiden sijoitus, tilapäinen lii- 5 Suomen kuntaliitto 2007b, s. 6.

17 kennejärjestely kaikki liikennemuodot huomioon ottaen sekä työstä vastaava henkilö ja hänen ammattipätevyytensä. Tämän lisäksi kunta voi vaatia muitakin ilmoituksen käsittelemiseksi tarpeellisia selvityksiä. Kunta voi antaa ilmoituksen johdosta työn suorittamisesta määräyksiä, jotka ovat tarpeen työstä mahdollisesti liikenteen sujuvuudelle, turvallisuudelle ja esteettömyydelle, kadulla ja yleisellä alueella sijaitseville johdoille ja laitteille sekä kadun ja yleisen alueen rakenteille aiheutuvan haitan ja vahingon vähentämiseksi. Työmaalla on oltava taulu, josta ilmenevät työn suorittaja ja työstä vastaavan yhteystiedot. Ilmoittajan on pidettävä työalue puhtaana ja saatettava alue hyväksytyn työajan kuluessa työtä edeltäneeseen kuntoon. Kunnan antamien määräysten lainmukaisuus voidaan saattaa kunnan rakennusvalvontaviranomaisen ratkaistavaksi. Rikkoontuneet johdot, laitteet ja rakenteet saadaan merkittävien vahinkojen estämiseksi korjata välittömästi. Korjaamisesta on ilmoitettava kunnalle niin pian kuin mahdollista ja annettava 2 momentissa tarkoitettu selvitys. Lain 18.2 :ssä säädetään, että muutosta kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. 3.2 Kunnan muut lakisääteiset tehtävät Lainsäädännössä on tietyt tehtävät määrätty yleisesti kunnan tehtäväksi. Näiden tehtävien osalta päätetään kuntakohtaisesti ne kunnan toimielin- ja viranhaltijatahot, jotka tehtäviä kunnassa hoitavat. Rakennusvalvontaviranomaisen tai rakennustarkastajien tehtäviksi on kunnissa päätetty siirtää esimerkiksi seuraavassa esiteltyjä tehtäviä. 6 Maisematyöluvat: MRL 130.1 :ssä säädetään, että rakennusluvan, toimenpideluvan, purkamisluvan ja maisematyöluvan ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Maisematyölupa voidaan siirtää myös kunnan määräämän muun viranomaisen ratkaistavaksi. Suunnittelutarveratkaisut: MRL 137.5 :ssä säädetään, että edellä 1 momentissa (rakennusluvan erityiset edellytykset suunnittelutarvealueella) säädettyjen edellytysten olemassaolon ratkaisee rakennuslupamenettelyn yhteydessä tai erillisessä menettelyssä kunnan päättämä viranomainen. Poikkeamiset: MRL 171.1 :n nojalla poikkeamisvalta on kunnalla tai 2 momentin tarkoittamissa tapauksissa alueellisella ympäristökeskuksella: Kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen tässä laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista. Rakennus- ja huoneistotietojen välittäminen väestötietojärjestelmään: MRL 147 velvoittaa kunnan ilmoittamaan tiedot rakennushankkeesta väestötietojärjestelmään: Haettaessa lupaa rakentamiseen tai rakennuksen korjaus- tai muutostyöhön taikka rakennuksen purkamiseen hakijan on liitettävä hakemukseen tiedot, jotka kunnan on väestötietolain (507/1993) nojalla ilmoitettava väestötietojärjestelmään. Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista (661/2009) tuli voimaan 1.3.2010 kumoten väestötietolain. Uuden lain 22.2 :ssä kunnan viranomaisen toimivalta on muotoiltu seuraavasti: Väestörekisterikeskus voi sopia kunnan kanssa, että kunta vastaa rekisterinpitäjänä alueensa rakennushankkeita, rakennuksia ja huoneistoja kos- 6 Suomen kuntaliitto 2007b, s. 7.

18 kevien tietojen lisäämistä, muuttamista tai korjaamista koskevien rekisterimerkintöjen tekemisestä väestötietojärjestelmään siten kuin tässä laissa säädetään. Tämän tehtävän hoitamista varten Väestörekisterikeskus voi antaa kunnalle oikeuden käyttää teknisen käyttöyhteyden avulla väestötietojärjestelmään talletettuja rakennushankkeita, rakennuksia ja huoneistoja koskevia tietoja. Valtioneuvoston asetus väestötietojärjestelmästä (128/2009) täsmentää rakennushankkeista ilmoitettavia tietoja. Maa-ainesten oton lupapäätökset ja valvontatehtävät: Maa-aineslain (MAL, 555/1981) 7.1 :n nojalla luvan ainesten ottamiseen myöntää kunnan määräämä viranomainen, jäljempänä lupaviranomainen. Toimivallan siirtämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kuntalaissa säädetään. MAL 14.1 :n nojalla tämän lain noudattamista valvoo kunnan määräämä viranomainen, jäljempänä valvontaviranomainen. Toimivallan siirtämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kuntalaissa säädetään. Kadun ja yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapitovelvollisuuden täyttämisen valvontatehtävät: Lain ja kadun eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta 15.1 :ssä säädetään, että kunnan määräämä viranomainen (kunnan valvontaviranomainen) valvoo, että kadun ja yleisten alueiden kunnossapito- ja puhtaanapitovelvollisuus täytetään. Kunnan valvontaviranomaisen tehtävien siirtämiseen sovelletaan, mitä kuntalaissa säädetään. Tuettavan rakentamisen arviointitehtävät: Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 44.2 :n mukaan valvonnan ja tarkastusten asianmukaiseksi suorittamiseksi maa- ja metsätalousministeriö ja Maaseutuvirasto voivat valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan suorittamaan 1 momentissa mainittujen tukimuotojen käyttöön liittyviä tuen välittäjiin, myöntäjiin ja saajiin kohdistuvia tarkastuksia. Valtioneuvoston asetus maaseudun kehittämisestä (609/2000) 88.3 : Maksatuksen hakijan on esitettävä todistus valmiudesta tai valmiusasteesta, jos sen osoittaminen on avustuksen maksamisen edellytyksenä tai jos työvoima- ja elinkeinokeskus sitä edellyttää. Todistuksen antaa viranomainen, josta säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella, tai muu työvoima- ja elinkeinokeskuksen tukipäätöksessä hyväksytty tarkastaja. Rahoitustuen maksatusten valmiusastetarkastukset: Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) 38 : Rakentamiseen myönnettyjen avustusten, korkotuen sekä valtionlainojen käytön valvomiseksi ja maksamisen edellytysten toteamiseksi on sen lisäksi, mitä 39 :ssä säädetään, rakennuspaikalla pidettävä tarpeelliseksi katsottuja tarkastuksia. Tarkastukset suoritetaan rakennuttajan kustannuksella siten kuin tarkastuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä. Tarkastuksen voi tämän lain mukaista valvontaa varten suorittaa myös työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymä rakennusvalvontaviranomainen. Rakennusvalvontaviranomainen tai muu kunnan tehtävään osoittama viranomainen on velvollinen myös muissa tapauksissa avustamaan kunnan alueella tämän lain täytäntöönpanossa suorittamalla etuuden hakijan kustannuksella rakennusten arviointeja ja muita toimialaansa kuuluvia tehtäviä. Asunnon muutossuunnittelusta ja korjaustöistä huolehtiminen: Lain vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987) 9.2 :n mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta kustannusten korvaamiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.

19 Kunnan päätettävänä olevan tuetun asumisen ohjaus- ja valvontatehtävät: Aravalain (1189/1993) mukaiset tehtävät. Arava-asetuksen (1587/1993) 14.3 :n mukaan lainansaajan tulee osoittaa rakennustyön vaihe rakennusvalvontaviranomaisen antamalla todistuksella tai muulla luotettavalla tavalla. Todistusta ei kuitenkaan vaadita kunnan tilatessa varoja myöntämänsä lainan maksamista varten. Korjaus- ja energia-avustustehtävät: Laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista (1184/2005) 2 : Avustuksilla voidaan tukea: 1) vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamista; 2) kiinteistökohtaisten talousjätevesijärjestelmien parantamista asetetut vaatimukset täyttävän jätevesijärjestelmän toteuttamiseksi vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden ulkopuolella; 3) asuntonsa terveyshaittojen vuoksi ilman omaa syytään taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden asunnon korjaamista tai, jos asunto on käynyt asumis- tai korjauskelvottomaksi, asunnon rakentamista tai hankkimista; 4) hissien asentamista olemassa oleviin kerrostaloihin ja korjauksia, joilla poistetaan liikkumisesteitä; 5) asuinrakennuskannan suunnitelmallisen korjaustoiminnan toteutumista kuntoarvion, kuntotutkimuksen tai huoltokirjan laatimisella taikka perusparannuksen suunnittelulla; ja 6) asuntojen energiatalouden parantamista ja energiankäytöstä aiheutuvien päästöjen vähentämistä mukaan lukien uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotto. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin avustusten käyttötarkoituksista. Saman lain 9.1 : Kunta on valtionapuviranomaisena mainitun momentin (2.1 ) 1, 2, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa avustuksissa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on kuitenkin valtionapuviranomaisena myös viimeksi mainituissa avustuksissa, jos avustus myönnetään kunnalle tai kuntayhtymälle taikka jos tuetaan perusparannuksen suunnittelua kohteissa, joihin on tarkoitus asentaa hissi. Edelleen 9.3 : Valtionapuviranomaisena toimii se kunta, jossa korjattava asuinrakennus tai asunto sijaitsee, jolleivät kunnat keskenään kirjallisella sopimuksella toisin sovi. Tielautakunnan sihteerin tehtävät: Lain yksityisistä teistä (358/1962) 6 a :n mukaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä varten kunnassa tulee olla tielautakunta tai kunnan määräämä muu monijäseninen toimielin, jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus. Ympäristösuojelulain (86/2000) tehtävät: Rakennustarkastajan tehtävä on hoitaa niin sanottu yhdistelmävirka ja rakennustarkastaja on myös kunnan ympäristösuojelusihteeri 7. 3.3 Kunnan muut kuin lakisääteiset tehtävät Etenkin pienissä kunnissa kunta on saattanut siirtää muita kuin lakisääteisiä tehtäviä rakennusvalvonnalle. Tavallisimmin kunnan omat tehtävät ovat esimerkiksi kunnan rakennusmestarin tehtävät, tien ja kadunpidon tehtävät, kunnan kiinteistö- ja isännöitsijätehtävät, osoitejärjestelmän ylläpitäminen, kiinteistöverotukseen liittyvät tehtävät. 8 7 Suomen kuntaliitto 2007b, s. 7. 8 Suomen kuntaliitto 2007b, s. 7.

20 Nämä tehtävät eivät ole rakennusvalvonnan viranomaistehtäviä. Rakennustarkastajan toimiminen näissä tehtävissä on jossain määrin kyseenalaista esteellisyyden suhteen. Näitä tehtäviä ei oteta yhteistoiminta-alueen rakennusvalvontaviranomaisena toimivaan yhteislautakuntaan, jotta lainmukainen toiminta voidaan varmistaa. Kunta voi halutessaan ostaa yhteislautakunnalta oman alueensa rakennustarkastajan palvelua näihin tehtäviin. Esteellisissä tehtävissä toimimista ei kuitenkaan yhteislautakunnan toiminnassa tulisi sallia. Maankäyttö- ja rakennuslain hallituksen esityksen 9 21 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että laissa ei ole tarkoitus säätää kunnan rakennusvalvontaviranomaisen organisatorisesta asemasta tai suhteesta kunnan muuhun hallintoon, mutta rakennusvalvonnan tehtävien asianmukaisen hoidon kannalta on tarpeen järjestää nämä kysymykset kunnassa niin, että turvataan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävän edellyttämä puolueeton ja riippumaton asema. Kunnan omien rakennushankkeiden toteuttamisesta vastaavaa lautakuntaa ei tulisi nimetä rakennusvalvontaviranomaiseksi. Myöskään rakennustarkastajalle ei tulisi esteellisyysongelmien vuoksi antaa kunnan omien rakennushankkeiden suunnittelu- ja valmistelutehtäviä. Jos rakennustarkastajalle annetaan kunnan oman rakennushankkeen suunnittelutehtävä, rakennustarkastajan on jäävättävä itsensä lupa-asian valmistelusta ja esittelystä. 10 3.4 Muu palvelukysyntä Kuntien henkilöstöön ja etenkin rakennustarkastajiin kohdistuu myös muita palveluodotuksia. Pienemmissä kunnissa asukkaiden auttaminen monissa asioissa on ollut arkipäivää. Kuntalaiset ovat tottuneet kääntymään kunnan puoleen ja pitäneet luonnollisena, että kunnasta saa vastauksen lähes kaikkiin kysymyksiin. Yksityisiin palveluihin ei ole totuttu. Rakennustarkastajien puoleen käännytään usein ongelmatilanteissa. Heidän tehtäviään kuormittavat monet riita-asiat, joiden hoitaminen ei kuulu kunnalle saati rakennustarkasta- 9 HE 181/1998 vp, s. 87. 10 Suomen kuntaliitto 2008, s. 30.

21 jille. Muun muassa naapureiden riita-asiat, kiinteistöjen vesivahinkojen arvioinnit, kiinteistöjen oletettujen homevaurioiden arvioinnit, kiinteistöjen arvon määrittämiset, rakennuslupalomakkeiden täyttämiset tai rakennushankkeessa suunnittelun avustamiset eivät kuulu rakennustarkastajan tai kunnan tehtäviin. Vaikka kuntalaisten palvelu kuuluu sinänsä hyvään hallintoon, on virkatehtäviin kuulumattomiin palvelupyyntöihin syytä suhtautua pidättyvästi. Ne helposti vääristävät rakennustarkastajan tehtäväkuvaa ja vievät resursseja lakisääteisten tehtävien hoidolta. Ne voivat myös tuoda mukanaan arvaamattomia vastuita kunnalle. 11 Yhteislautakunnan toiminta on asianmukaista järjestää niin, että muuhun palvelukysyntään otetaan täsmällinen ja entistä tiukempi linja. Esimerkkejä rakennustarkastajiin kohdistuvista palveluodotuksista: - Naapuruusriidat; pensasaidat, puuston varjostus, puuston juurien, lehtien ja oksien variseminen, ojitukseen ja rajaojiin liittyvät erimielisyydet - Arviointipyynnöt; kiinteistöjen vesi- ja homevaurioiden arviointi, kiinteistönvälittäjien arviointipyynnöt, perikuntien arviointipyynnöt - Selvityspyynnöt; kiinteistökaupan reklamaatioiden selvittäminen, rakennushankkeen kustannusarvion laatiminen - Palvelupyynnöt; lainhuudon hankkiminen luvan hakijalle, rakennuslupahakemuslomakkeiden täyttäminen, avustaminen piirustusten laatimisessa 12. 3.5 Selvitysalueen kuntien rakennusvalvontojen nykyiset tehtävät Selvitysalueen kuntien rakennusvalvontojen nykyisiä tehtäviä ja työajan jakautumista tehtävien välillä selvitettiin kuntiin lähetetyllä kyselyllä, jonka kaikki rakennusvalvontatehtäviä kunnissa tekevät henkilöt täyttivät. Kysely osoitti, että kunnissa tehdään kaikkia edellä esiteltyjä tehtäviä. Seuraavassa taulukossa tehtävät on jaoteltu lakisääteisiin rakennusvalvontatehtäviin, kunnan lakisääteisiin tehtäviin, kunnan muihin kuin lakisääteisiin tehtäviin ja muuhun palvelukysyntään. Tehtäviin käytettyä työaikaa voi kyselyssä arvioida joko päivää/viikossa tai päivää/vuodessa. 11 Suomen kuntaliitto 2007b, s. 7. 12 Suomen kuntaliitto 2007b, s. 8.

Vastaukset on koottu seuraavaan taulukkoon. 22

23 4 Kuntien yhteisen rakennusvalvontaviranomaisen toiminnan suunnittelu Kun lähtötiedot oli selvitetty, kuntien yhteisen rakennusvalvontaviranomaisen toiminnan suunnittelu voitiin aloittaa. Asiakirja, jonka pohjalta kunnat tulevat päättämään osallistumisestaan kuntien yhteisenä rakennusvalvontaviranomaisena toimivan lautakunnan perustamiseen on yhteistoimintasopimusluonnos. Kerron tässä luvussa tiivistäen seikkoja, joiden pohjalta yhteistoimintaa on suunniteltu ja yhteistoimintasopimusluonnosta laadittu ja että mihin valitut ratkaisut ovat perustuneet. 4.1 Kuntien yhteisenä rakennusvalvontaviranomaisena toimivaan lautakuntaan otettavat tehtävät Kuntien yhteiseen lautakuntaan otettavia tehtäviä on pohdittu ja käsitelty sekä hankkeen valmistelutyö-, että ohjausryhmässä. Kokouksessaan 15.1.2010 valmistelutyöryhmä (Kuopion, Leppävirran, Siilinjärven ja Suonenjoen rakennustarkastajat) linjasi yhteislautakuntaan otettavat tehtävät ja toimivallan seuraavasti: Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset luvat; rakennus-, toimenpide-, purkamis- ja maisematyöluvat otetaan yhteislautakunnan alaisuuteen. Toimivalta kaikissa lupa-asioissa olisi kuitenkin paikallisella rakennustarkastajalla. Rakennusrasitteet ja kiinteistöjen yhteisjärjestelysopimukset olisivat myös yhteislautakunnan alaisuudessa. Toimivalta olisi paikallisella rakennustarkastajalla. Kaikki maankäyttö- ja rakennuslaissa ja muissa erityislaeissa rakennusvalvontaviranomaiselle säädetyt tehtävät kuuluvat yhteislautakunnan alaisuuteen, mutta toimivalta siirretään paikalliselle rakennustarkastajalle tai muulle paikalliselle viranhaltijalle pois lukien hallintopakko- ja oikaisuvaatimusasiat, joiden siirtämistä laki ei salli. Ne jäävät yhteislautakunnalle. RH- tietojen lähettäminen väestörekisterikeskukselle on luontevaa olla yhteislautakunnalla ja paikallinen rakennustarkastaja huolehtii asiasta. Muut kunnan lakisääteiset tehtävät, joita rakennusvalvonta on joissakin kunnissa hoitanut, jäävät kunnan päätettäväksi. Mikäli kunta päättää siirtää näitä tehtäviä rakennustarkastajalle, kunta maksaa näistä tehtävistä yhteislautakunnalle aiheutuneiden todellisten kustannusten mukaisesti. Näitä kunnan lakisääteisiä tehtäviä ovat suunnittelutarveratkaisut, poikkeamiset, maa-ainesten oton lupapäätökset ja valvontatehtävät, tuettavan rakentamisen arviointitehtävät, rahoitustuen maksatusten valmiusastetarkastukset, katuviranomaisen tehtävät, asunnon muutossuunnittelusta ja korjaustöistä huolehtiminen, kunnan päätettävänä olevan tuetun asumisen ohjaus- ja valvontatehtävät, korjaus- ja energia-avustustehtävät, ympäristönsuojelusihteerin tehtävät ja tielautakunnan sihteerin tehtävät.

24 Muut kunnan ei-lakisääteiset tehtävät, joita rakennusvalvonta on joissakin kunnissa hoitanut, jäävät kunnan päätettäväksi. Mikäli kunta päättää siirtymävaiheessa jättää näitä tehtäviä rakennustarkastajalle, kunta maksaa näistä tehtävistä yhteislautakunnalle aiheutuneiden todellisten kustannusten mukaisesti. Näitä tehtäviä ovat mm. kunnan rakennusmestarin tehtävät, tien- ja kadunpidon tehtävät, kiinteistö- ja isännöitsijätehtävät, osoitejärjestelmän ylläpitäminen ja kiinteistöverotukseen liittyvät tehtävät. Seuraavaan taulukkoon on eritelty kuntien rakennusvalvontojen henkilöstön työajan käyttö tuleviin yhteislautakunnan tehtäviin tällä hetkellä. Kuten kuntavierailuilla ja selvitystyössä muuten on käynyt ilmi, yhteistyön eräänä tavoitteena on pyrkimys mahdollistaa alueen rakennusvalvonnan henkilökunnan keskittyminen varsinaisiin rakennusvalvontatehtäviin. Tällöin henkilöstöllä on mahdollisuus osaamisen lisäämiseen ja asiantuntijuuden syventämiseen, jolloin myös kuntalaisille pystytään tarjoamaan parempaa palvelua. Ei kuitenkaan ole realistista, että keskittyminen toteutettaisiin heti yhteistyön alkaessa, vaan asia tulisi harkittavaksi henkilöstömuutosten, muun muassa eläkkeelle siirtymisten yhteydessä. Tällöin esimerkiksi kahden pienen kunnan rakennusvalvontaa voisi hoitaa yhteinen rakennustarkastaja, jolloin toiminnassa taattaisiin sekä asiantuntijuus että tehokkuus. Kuntien rakennusvalvontojen henkilöstöstä on seitsemän henki-

25 löä jäämässä eläkkeelle vuosien 2010 2015 välisenä aikana (ks. liite II). Varautuminen henkilöstömuutoksiin onkin aloitettava heti yhteistyön alkaessa. Tämän alaluvun loppuun selvitän vielä yhteislautakuntaan valittujen tehtävien lakiperustaa. Lähes kaikki yhteislautakuntaan otettavat tehtävät on lainsäädännössä määrätty rakennusvalvontaviranomaisen tehtäviksi (ks. luku 3). Ne kuuluvat siis kuntien yhteiselle rakennusvalvontaviranomaiselle suoraan lain nojalla. Valintoja oli mahdollista tehdä maisematyölupien, suunnittelutarveratkaisujen, poikkeamisten ja maa-aineslupien suhteen. Yhteislautakuntaan otettavia tehtäviä käsiteltiin kuntavierailuilla ja kuntien rakennustarkastajat olivat yksimielisiä siitä, että suunnittelutarveratkaisut, poikkeamiset ja maa-ainesasiat voisivat jäädä kuntien päätettäväksi. Myös kokouksissa asiaa pohdittiin, muun muassa ohjausryhmän 5.2.2010 kokouksessa keskustelun edetessä todettiin, että suunnittelutarveratkaisut ja poikkeamiset ovat selkeästi kaavoituksellista harkintaa edellyttäviä asioita ja että maa-ainesasioiden ratkaiseminen vaatii ympäristönsuojelullista osaamista. Maisematyölupien osalta kuntien rakennustarkastajien näkemys oli, että ne voitaisiin ottaa yhteislautakunnan alaisuuteen. Toisaalta oli ajatuksia, että puiden kaatamisluvat voisivat kunnissa olla puistoasioista vastaavien viranhaltijoiden tai ympäristöviranomaisten toimivallassa. Tällä hetkellä päätösvalta selvitysalueen muissa kunnissa on rakennustarkastajilla paitsi Kuopiossa ympäristöviranomaisella. MRL 128 :ssä säädetään maisematyöluvasta seuraavasti: Maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa (toimenpiderajoitus): 1) asemakaava-alueella; 2) yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin määrätään; eikä 3) alueella, jolla on voimassa 53 :ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai jolle yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten on niin määrätty. Lupaa ei tarvita yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten taikka myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Lupa ei ole myöskään tarpeen, jos toimenpide perustuu maantielain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan tai ratalain mukaiseen hyväksyttyyn ratasuunnitelmaan. (2.2.2007/112) Maisematyölupaa koskevia säännöksiä ei sovelleta sellaiseen maa-ainesten ottamiseen, johon tarvitaan maa-aineslaissa tarkoitettu lupa.

26 Maankäyttö- ja rakennuslain hallituksen esityksessä 13 kyseistä pykälää on perusteltu seuraavasti: 128. Maisematyölupa. Ehdotuksen mukaan maa-aineslain soveltaminen ulotettaisiin myös ehdotetun lain mukaisille kaava-alueille ja kaavoitettaville alueille. Tämän johdosta voimassa olevan lain mukaista toimenpidekieltoa ja sen lupajärjestelmää voidaan muuttaa. Luvan nimenä olisi maisematyölupa ja se koskisi maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä eli kaivamista, louhimista, tasoittamista ja täyttämistä sekä puiden kaatamista tai muuta näihin rinnastettavaa työtä. Lupa tarvittaisiin asemakaava-alueella, yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin määrätään, sekä alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai jolle yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten on niin määrätty. Tätä lupatarpeen mukaista oikeustilaa kutsuttaisiin laissa toimenpiderajoitukseksi. Lupajärjestelmän tarkoitus on kaavan toteuttaminen tai kaavan laatimisen ajaksi tarvittavan rauhan saaminen ympäristömuutoksilta. Lupaa ei kuitenkaan tarvittaisi yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten taikka myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Siten esimerkiksi kaavan mukaisiin kunnallisteknisiin töihin ei tarvittaisi lupaa eikä myöskään puiden kaatamiseen, jos se rakennusluvan toteuttamiseksi on tarpeen. Päällekkäisten valvontajärjestelmien välttämiseksi ehdotetaan säädettäväksi, että lupa ei myöskään olisi tarpeen, jos toimenpide perustuu yleisistä teistä annetun lain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan. Maisematyölupa voisi tulla sovellettavaksi myös rakentamista ennakoivaan kaivu- tai louhimistyöhön. Jäljempänä säädetyt lupaedellytykset merkitsisivät tuolloin korostetusti rakentamisen kaavallisten edellytysten huomioon ottamista ja niiden huolellista arviointia myös myöhemmän rakennusluvan myöntämisedellytysten kannalta. Pykälään ehdotetaan otettavaksi viittaus maa-aineslain soveltamiseen. Maisematyölupa ei tulisi sovellettavaksi sellaiseen maa-ainesten ottamiseen, johon tarvitaan maa-aineslaissa tarkoitettu lupa. Maisematyöluvan ratkaiseva viranomainen on MRL 130.1 :n nojalla rakennusvalvontaviranomainen tai se voidaan siirtää myös kunnan määräämän muun viranomaisen ratkaistavaksi. Maisematyölupaa ei MRL 128.2 :n nojalla tarvita myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen. Hallituksen esityksessä esimerkiksi on otettu rakennusluvan toteuttamiseksi tarpeellinen puiden kaataminen. Asiaa on perusteltu päällekkäisten valvontajärjestelmien välttämisellä ja tästä näkökulmasta toimivalta maisematyölupaasioissa olisi järkevää olla kunnissa rakennusvalvontaviranomaisella ainakin hallituksen esityksessä mainittujen rakentamista ennakoivien kaivu- ja louhimistöiden osalta. Rakennusvalvontaviranomaisella olisi edellytykset lupaharkinnassaan arvioida hallituksen esityksessä viitattuja rakentamisen kaavallisten edellytysten huomioon ottamista ja niiden huolellista arviointia myös myöhemmän rakennusluvan myöntämisedellytysten kannalta. Myös 13 HE 181/1998 vp, s. 129 130.