KIRJALLINEN KYSYMYS 974/2004 vp Kunnallisten luottamushenkilöpalkkioiden vaikutus sosiaalietuuksiin Eduskunnan puhemiehelle Kunnalliset luottamuselinpaikat ovat jälleen jaossa. Demokratian toteutumisen kannalta tarkoitushan pitäisi olla, että kunnallisiin elimiin valittaisiin mahdollisimman kattava otos kuntalaisia: naisia, miehiä, nuoria sekä myös eri ammattiryhmistä ja toimijatahoista olevia kuntalaisia. Mielellään soisi näkevänsä myös syrjäytyneiden ihmisten, kuten työttömien, edustajia päättämässä meitä kaikkia koskevia asioita. Kun henkilö tulee valituksi johonkin kunnalliseen luottamustehtävään, onpa hän sitten valtuutettu, hallituksen jäsen tai lautakunnan jäsen, hänelle käydään maksamaan kokouksissa käynneistä kokouspalkkiota. Näiden palkkioiden suuruus ei päätä huimaa, ja palkkioissa on kuntakohtaisia eroja. Tästä palkkiosta peritään vero lisätuloprosentilla, ja sen lisäksi paikalliset puolueiden kunnallisjärjestöt tai piiritasolla piirijärjestöt perivät ns. puolueveroa, joka on suuruudeltaan 5 15 prosenttia. Luottamushenkilöpaikan vastaanottaessaan työtön tai toimeentulotuella oleva henkilö ei ole samassa asemassa kuin muut kansalaiset, koska kyseinen kokouspalkkiotulo pienentää joko osittain tai kokonaan hänen saamaansa etuutta. Otetaan esimerkiksi vaikkapa työmarkkinatuen saaja. Kun hän saa luottamushenkilöpalkkion, se leikkaa hänen saamansa työmarkkinatuen määrää puolella siitä määrästä, jonka hän saa kyseistä palkkiota. Saattaa jopa käydä niinkin, että joissakin tapauksissa luottamustoimen hoitamisesta saatu palkkio voi kääntyä miinusmerkkiseksi tuloksi, kun ottaa huomioon verotuksen vaikutukset ja sen, ettei puolueveroa oteta mitenkään huomioon eränä, jonka jokaisen edellytetään kuitenkin lähes pakonomaisesti suorittavan. Kyseinen asia tulee varmasti nostamaan työmarkkinatuella olevan työttömän kynnystä lähteä kunnalliseen luottamustoimeen, vaikka halua, aikaa ja tahtoa muuten olisikin. Ansioturvan ja peruspäivärahan saajan osalta vastaavaa loukkua ei ole. Siksi oikein ja kohtuullista olisi säätää kunnalliset ja maakunnalliset luottamushenkilöpalkkiot tuloksi, jolla ei ole vaikutusta miltään osin työttömyysturvaan. Kaikkia työttömyysturvan muotoja pitäisi myös kohdella luottamushenkilöpalkkioiden suhteen samanarvoisesti. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä välittömästi toimiin, ettei jatkossa kunnallisilla tai maakunnallisilla luottamushenkilön kokouspalkkioilla ole minkään työttömyysturvalajin eikä muunkaan sosiaaliturvan osalta etuutta vähentävää vaikutusta? Versio 2.0
Helsingissä 7 päivänä joulukuuta 2004 Esa Lahtela /sd Markus Mustajärvi /vas Jukka Roos /sd Tero Rönni /sd Matti Kangas /vas Marjaana Koskinen /sd 2
Ministerin vastaus KK 974/2004 vp Esa Lahtela /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 974/2004 vp: Aikooko hallitus ryhtyä välittömästi toimiin, ettei jatkossa kunnallisilla tai maakunnallisilla luottamushenkilön kokouspalkkioilla ole minkään työttömyysturvalajin eikä muunkaan sosiaaliturvan osalta etuutta vähentävää vaikutusta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kunnallisten luottamushenkilöiden palkkioiden vaikutuksesta tarveharkintaisiin sosiaalietuuksiin on tehty kirjallisia kysymyksiä, ja viittaan kysymyksiin KK 6/2000 vp, KK 324/2003 vp ja KK 927/2004 vp annettuihin vastauksiin. Luottamushenkilöille maksetaan kunnan päätöksen suuruista kokouspalkkiota sekä korvausta ansionmenetyksestä ja kustannuksista, joita luottamustoimen vuoksi aiheutuu sijaisen palkkaamisesta, lastenhoidon järjestämisestä tai muusta vastaavasta syystä, sekä matkakustannusten korvausta ja päivärahaa. Kunnallisille luottamushenkilöille maksettavat palkkiot ja korvaukset ovat veronalaisia tuloja, ja palkkio rinnastetaan verotuksessa palkkatuloon. Palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka lasketaan henkilön vakiintuneen palkan pohjalta työttömyyttä välittömästi edeltäneeltä ajanjaksolta, jona henkilö on täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon. Päivärahan perusteena olevana palkkana otetaan huomioon palkka ja muu ansiotulona pidettävä vastike, joka on maksettu korvauksena työstä. Vakiintunutta palkkaa määritettäessä huomioon ei oteta työhön perustumatonta tuloa, pääomatuloa tai tuloa, jota ei voida pitää vakiintuneena. Kunnan tai kuntainliiton luottamustoimesta maksettuja palkkioita ei oteta vakiintuneena palkkana huomioon. Kunnan luottamustoimen hoitamisesta saatu palkkio ei myöskään ole soviteltavaa tuloa, eikä se siten myöskään vaikuta työttömyyspäivärahan suuruuteen. Tarveharkintaisia etuisuuksia, joihin kunnallisten luottamustehtävien hoitamisesta maksettavilla palkkioilla on vaikutusta, ovat toimeentulotuki, asumistuet ja työmarkkinatuki. Näissä on erikseen lueteltu etuoikeutettuina tuloina ne tulot, jotka eivät vaikuta etuuden saantiin ja sen suuruuteen. Peruslinjaus on, että etuoikeutettuja tuloja ovat kustannusten korvaukset. Sen sijaan tulonmenetystä korvaavat etuudet otetaan tulona huomioon etuuksia ja niiden tasoa määriteltäessä. Jokaista etuutta säädettäessä ja uusia etuuksia luotaessa on aina erikseen harkittu, mitkä etuudet ovat niiden suhteen etuoikeutettuja. Peruslinjaus kustannusten korvausten ja ansionmenetystä korvaavien etuuksien välillä on pyritty toteuttamaan myös etuuksien verotuskohtelussa. Kustannuten korvaukset eivät ole veronalaista tuloa, sen sijaan ansionmenetystä korvaavat etuudet ovat ansiotuloina verotettavia. Työmarkkinatukea voi saada henkilö, joka ei ole ollut vakiintuneesti työmarkkinoilla tai joka on jo saanut työttömyyspäivärahaa enimmäisajan. Työmarkkinatuki on ajallisesti rajoittamaton. Työmarkkinatuen maksamisen edellytyksenä on pääsääntöisesti se, että henkilö on taloudellisen tuen tarpeessa. Työttömyysturvalain 9 luvun 5 :ssä säädetään kuitenkin tilanteista, joissa työmarkkinatuki myönnetään ilman tarveharkintaa. 3
Ministerin vastaus Henkilön omat palkkatulot vaikuttavat vähentävästi työmarkkinatukeen. Palkkatulojen vuoksi soviteltu työmarkkinatuki lasketaan samojen perusteiden mukaan kuin soviteltu työttömyyspäivärahakin. Kunnallisesta luottamustoimesta saatuja palkkioita ei ole pidetty sellaisina, että ne johtaisivat etuuden sovitteluun. Työmarkkinatuen maksamisen edellytyksenä on kuitenkin, että hakija on taloudellisen tuen tarpeessa. Taloudellisen tuen tarve vähenee hakijan ja hänen puolisonsa tulojen lisääntyessä. Tämän vuoksi työnhakijan muut kuin työtulot ja hänen puolisonsa tulot vähentävät työmarkkinatuen määrää. Vuoden 2003 alusta voimaan tulleen työttömyysturvalain (1290/2002) 9 luvun 3 :ssä on luettelo tuloista, joita ei oteta huomioon tarveharkinnassa. Kunnallisista luottamustoimista saatuja palkkioita ei ole mainittu luettelossa. Kun otetaan huomioon työmarkkinatuen luonne ja edellä kuvatut saamisedellytykset, tarveharkintaisuuden vähentäminen tai siitä luopuminen jonkin yksittäisen tulon osalta ei ole tarkoituksenmukaista. Työmarkkinatuen tarkoituksena on turvata työttömän työnhakijan toimeentulo työnhaun aikana sekä kannustaa hakemaan työtä ja parantamaan edellytyksiä päästä tai palata työmarkkinoille. Kunnallisten luottamushenkilöiden palkkiot rinnastetaan verotuksessa palkkatuloon, eivätkä ne luonteeltaan muutenkaan vastaa työmarkkinatukea tai asumistukea myönnettäessä etuoikeutetuiksi katsottavia tuloja. Näiden tulojen huomioon ottamisella saattaa olla kysymyksessä esitettyjä yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumista rajoittavia vaikutuksia. Tätä ei kuitenkaan ole pidetty riittävänä perusteena muuttaa näitä etuoikeutetuiksi tuloiksi. Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 2004 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 4
Ministerns svar KK 974/2004 vp Esa Lahtela /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 974/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl.: Ämnar regeringen vidta omedelbara åtgärder för att mötesarvoden som betalas till förtroendevalda i kommuner och landskap i fortsättningen inte skall ha sänkande effekt på förmånerna i fråga om utkomstskydd för arbetslösa och inte heller i fråga om någon annan form av socialskydd? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Angående verkningarna av kommunala förtroendevaldas arvoden på de behovsprövade sociala förmånerna har det ställts skriftliga spörsmål och jag hänvisar till svaren på spörsmålen SS 6/2000 rd, SS 324/2003 rd och SS 927/2004 rd. Kommunala förtroendevalda får mötesarvoden vars storlek kommunen beslutar om samt ersättning för inkomstbortfall och för kostnader som förtroendeuppdraget medför på grund av anställande av vikarie, av barnomsorg eller av liknande skäl, ersättning för resekostnader och dagtraktamente. Arvoden och ersättningar till kommunala förtroendevalda är skattepliktig inkomst. I beskattningen jämställs arvodet med löneinkomst. Den lön som ligger till grund för löntagares inkomstrelaterade dagpenning beräknas utgående från personens stabiliserade lön för den tid omedelbart innan arbetslösheten började under vilken han eller hon har uppfyllt löntagares arbetsvillkor. Som den lön som ligger till grund för den inkomstrelaterade dagpenningen beaktas lön och annat vederlag som skall betraktas som förvärvsinkomst och som har betalts som ersättning för arbete. Vid fastställandet av den stabiliserade lönen beaktas inte inkomst som inte baserar sig på arbete, kapitalinkomst och inkomst som inte kan anses vara stabiliserad. Arvoden som betalts för förtroendeuppdrag i kommuner eller kommunalförbund beaktas inte som stabiliserad lön. Arvoden för skötseln av kommunala förtroendeuppdrag utgör inte heller jämkad inkomst och inverkar således inte heller på storleken av arbetslöshetsdagpenningen. De behovsprövade förmåner som arvodena för kommunala förtroendeuppdrag inverkar på är utkomststöd, bostadsbidrag och arbetsmarknadsstöd. I fråga om dessa finns det särskilt angivet vilka inkomster som är prioriterade och inte inverkar på rätten att få förmånen eller på förmånsbeloppet. Den grundläggande principen är att ersättningar för kostnader är prioriterade inkomster. Däremot beaktas ersättningar för inkomstbortfall som inkomst vid fastställande av förmåner och förmånsbeloppet. Varje gång en förmån regleras och nya förmåner införs har det alltid särskilt prövats vilka förmåner som är prioriterade i relation till dem. Den grundläggande principen för förhållandet mellan kostnadsersättningar och förmåner som ersätter inkomstbortfall har också i mån av möjlighet tillämpats i den skattemässiga behandlingen av förmånerna. Kostnadsersättningar är inte skattepliktig inkomst. Däremot beskattas förmåner som ersätter inkomstbortfall på samma sätt som förvärvsinkomster. En person som inte har varit etablerad på arbetsmarknaden eller som redan har fått arbetslöshetsdagpenning för maximitiden kan få arbetsmarknadsstöd. Arbetsmarknadsstödet betalas 5
Ministerns svar utan tidsbegränsning. En förutsättning för att arbetsmarknadsstöd skall betalas ut är i regel att personen är i behov av ekonomiskt stöd. I 9 kap. 5 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa bestäms emellertid om situationer där arbetsmarknadsstöd beviljas utan behovsprövning. Arbetsmarknadsstödet minskar på grund av en persons egna löneinkomster. På grund av löneinkomsterna räknas jämkat arbetsmarknadsstöd ut enligt samma grunder som jämkad arbetslöshetsdagpenning. Arvoden från kommunala förtroendeuppdrag har inte ansetts höra till den grupp som tillåter jämkning av förmåner. Ett villkor för att arbetsmarknadsstöd skall betalas ut är dock att den sökande är i behov av ekonomiskt stöd. Behovet av ekonomiskt stöd minskar i takt med att den sökande och maken får högre inkomster. Därför minskar arbetsmarknadsstödet på grund av den sökandes andra inkomster än arbetsinkomst och makens inkomster. I 9 kap. 3 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002), som trädde i kraft vid ingången av 2003, finns en förteckning över inkomster som inte skall beaktas vid behovsprövning. Arvoden från kommunala förtroendeuppdrag nämns inte i förteckningen. Med hänsyn till arbetsmarknadsstödets karaktär och de ovan beskrivna förutsättningarna för erhållande av arbetsmarknadsstöd är det inte ändamålsenligt att i fråga om vissa tillfälliga inkomster minska på eller avstå från behovsprövningen. Syftet med arbetsmarknadsstödet är att trygga en arbetslös arbetssökandes utkomst under den tid han eller hon söker arbete och att uppmuntra personen att söka arbete och förbättra hans eller hennes förutsättningar att komma in på eller återvända till arbetsmarknaden. Kommunala förtroendevaldas arvoden jämställs i beskattningen med förvärvsinkomster och de motsvarar inte heller i övrigt till sin karaktär de inkomster som betraktas som prioriterade inkomster när arbetsmarknadsstöd eller bostadsbidrag beviljas. Beaktandet av dessa inkomster kan tänkas ha sådana inskränkande verkningar beträffande deltagandet i samhällelig verksamhet som nämns i spörsmålet. Detta har dock inte ansetts vara en tillräcklig grund för att ändra dessa till prioriterade inkomster. Helsingfors den 29 december 2004 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 6