TAMPEREEN 2/2012 29. vsk Monimuotoinen kaupunkiluonto ketosisseilyä, palstaviljelyä, sadonkorjuuta, rikkaruohoja 2/2012 TAMPEREEN Luonto 1
TAMPEREEN 2/2012 29. vsk Monimuotoinen kaupunkiluonto ketosisseilyä, palstaviljelyä, sadonkorjuuta, rikkaruohoja 2/2012 TAMPEREEN Luonto 1 Etukansi: Mäntyä kasvava kallio Teiskon Koskelankorkealta, läheltä suunnitellun tuulivoimalan paikkaa. (Sanna Junttanen) Kuva: Johanna Vehkanen 2/2012 TÄSSÄ NUMEROSSA Pääkirjoitus - Luonnosuojeluohjelma byrokratian rattaissa 3 Kolumni - Pelkästä vastustamisen surusta 4 Työharjoittelijana Tysyssä 5 Ketosissit kuvittivat kaupungin 6 Kaupunkiekologi tuntee Tamperee kasvit 10 Pertti Ranta: Onko ekologi maailmanlopun saarnaaja? 10 Aarto Uurasjärvi: Hämeenkadulla 10 Maijaliisa Mattila: Kassiopeia 10 Tampereen satokasvit ovat nyt kartalla 11 Kuulumisia kesän 2012 tapahtumista 12 Siivekkäät säväyttävät 14 Suomen ainoa luontokauppa Tampereella 15 Uutispaloja 17 Rakentaminen uhkaa ryytimaita 18 Kirjapalsta: Rikkakasvien kultuurihistoria 19 Elämä omiin käsiin, Irti oravanpyörästä 20 Ketotalkoiden filosofiasta 22 Takakansi: Syyskokouskutsu, jäsenedut Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa PÄÄTOIMITTAJA Minna Santaoja, minna.santaoja@uta.fi TOIMITUS Outi Tehomaa, Tysyn hallitus ja muut kirjoittajat ULKOASU Sirpa Koivu PAINOPAIKKA Eräsalon Kirjapaino Oy JULKAISIJA Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, TYSY PAINOSMÄÄRÄ 1700 YHTEYSTIEDOT Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimisto, Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere, p. (03) 213 1317 INTERNETISSÄ www. tysy.fi verkkolomake www.sll.fi/lomakkeet/liity OSOITTEENMUUTOKSET www.sll.fi/lomakkeet/osoitteenmuutos Rekisterinhoitaja Irma Kaitosaari, p. 09-2280 8210 JÄSENMAKSUT vuonna 2012 Varsinainen jäsen 32 euroa Perheenjäsen 10 euroa Kannatusjäsen 50 euroa ILMOITUSHINNAT Takakansi 170 1/1 sivu 127 1/2 sivu 68 1/4 sivu 43 Rivi-ilmoitus 1,5 /rivi Lehden kirjoituksissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Ne eivät välttämättä edusta Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n virallista kantaa. Seuraava lehti ilmestyy keväällä 2013. Aineisto lehteen toimitetaan päätoimittajalle sähköpostilla tai postitse. Tysy on Tampereella toimiva Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys. Jäseneksi liittymällä saat Tampereen luonto- ja Luonnonsuojelija -lehdet. 2 TAMPEREEN Luonto 2/2012
Kuva: Juho Kytömäki Viime kuukausien suurin takaisku Tampereen luonnonsuojelulle oli kaupunginhallituksen päätös vaihtaa Nallin retkeilymetsä Ojalan kaava-alueella sijaitsevaan tonttiin. Luonnonsuojeluohjelma byrokratian rattaissa Loppukesä ja alkusyksy vierähtivät työntäyteisesti Tampereen uuden luonnonsuojeluohjelman käsittelyä seuratessa. Ohjelma on viime kuukausien aikana ollut käsiteltävänä kaupungin eri hallintokunnilla, yhdyskuntalautakunnan ympäristö- ja rakennusjaostolla sekä kaupunginhallituksella. Tämän lehden mennessä painoon oli ilmeistä, että ohjelma kiertää vielä kaikki edellä mainitut yksiköt uudelleen läpi. Tysy on kritisoinut puutteellista ohjelmaa ja lobannut poliitikkoja Teiskon metsien suojelun puolesta. Teiskon metsät oli unohdettu ohjelmasta lähes täysin, vaikka suojelun arvoista metsää löytyisi Teiskosta pienen kansallispuiston verran. Luonnonsuojeluohjelman valmistelussa ja päätöksenteossa suurin vääntö käydään suojelun laajuudesta. Virkamiesten ehdottaman 1,5 prosentin suojelun sijaan Tysy ajaa ohjelmaan 4,2 prosentin suojelua. Silloin Tampere voisi oikeutetusti kutsua itseään kestävän kehityksen kaupungiksi. Tysy tekee selväksi, että kestävää kaupunkia ei rakenneta vain hiilijalanjälkeä kutistamalla, vaan myös luonto ja sen monimuotoisuus on välttämätöntä huomioida kaupunkikehityksessä. Viime kuukausien suurin takaisku Tampereen luonnonsuojelulle oli kaupunginhallituksen päätös vaihtaa Nallin retkeilymetsä Ojalan kaava-alueella sijaitsevaan tonttiin. Nallin retkeilymetsä on luonnoltaan arvokasta ja olisi hyvin kelvannut suojeluun. Tulevaisuudessa pitäisikin linjata, että kaupunki ei enää käytä retkeilymetsiään vaihtomaina. Tysyn syksy jatkuu luonnonsuojeluohjelman päätöksenteon seuraamisen merkeissä. On selvää, että ohjelmaan liittyen tehdään Tampereen historian vaikuttavimmat luonnonsuojelua koskevat päätökset. Syysterveisin, Jere Nieminen, puheenjohtaja PÄÄKIRJOITUS Tammervoiman ympäristöluvalle ei perusteita Tammervoima on hakenut ympäristölupaa Tampereen Tarastenjärvelle sijoitettavalle jätteenpolttolaitokselle. Yritys haki lisäksi lupaa aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta ja esitti ympäristön ennalleen saattamiseksi vaadittavaksi vakuudeksi 50 000 euron pankkitalletusta. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri katsoivat Länsi-Suomen aluehallintovirastolle jättämässään muistutuksessa, että ympäristölupaa ei tule myöntää. Pidimme Tammervoiman pyyntöä toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta tökerönä, sillä menettely mitätöisi muutoksenhaun tarkoituksen ja asianosaisten vaikutusmahdollisuudet. Pidimme myös hakijan esittämää takuusummaa täysin riittämättömänä, sillä suunnitellun laitoksen toimintaan liittyy monia riskejä, jotka saattaisivat toteutuessaan aiheuttaa haittaa luonnolle ja ihmisten terveydelle, eikä 50 000 euroa riitä alkuunkaan kattamaan mahdollisia haittoja. Nähtävänä olevasta ympäristöluvasta tiedotettiin asianosaisille puutteellisesti, ja yhdistykset saivat tiedon ympäristölupahakemuksen nähtävillä olosta sattumalta juuri ennen määräajan umpeutumista. Asian käsittelyä muun muassa Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunnassa on leimannut kiire ja salamyhkäisyys, ja lisäksi hakemus toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta oli unohtunut alkuperäisestä kuulutuksesta. Jätteenpolttolaitossuunnitelmat ovat monilta osin muuttuneet ympäristövaikutusten arviointivaiheessa esitetystä. Laitoksen paikkaa on siirretty ja YVAssa mukana ollut biokaasulaitos on tiputettu pois. Emme pidä asian- mukaisena menettelynä, että muutokset tuodaan esiin vasta ympäristölupaa haettaessa ilman asianmukaista ympäristövaikutusten arviointia. Tammervoima on hakenut lupaa polttaa laitoksessa lajitellun yhdyskuntajätteen lisäksi haitallisia jätteitä, terveydenhuollon tartuntavaarallisia jätteitä ja ns. sivutuoteasetuksen mukaisia eläinperäisiä jätteitä. Jätteiden laatua ja määrää ei ole tarkemmin eritelty, mikä tarkoittaa, etteivät myöskään laitoksen päästöt ja tuhkan koostumus voi olla tiedossa. Tuhkan käsittely ja loppusijoitus on ratkaisematta. Tarastenjärven kaatopaikalla, jonka taustalla ovat samat toimijat kuin Tammervoiman hankkeessa, on käynnissä ympäristörikoksen tutkinta. Kaatopaikalle tuotiin elokuussa 2008 kuorma-autolla kahdeksan tonnin erä maalijauhetta. Kaatopaikkajyrän kuljettaja Jyrki Jylhä altistui maalin pölistessä elohopealle ja muille haitallisille aineille niin, että menetti tajuntansa ja on edelleen työkyvytön. Vastuuseen tapahtuneesta on toistaiseksi joutunut ainoastaan kaatopaikan käyttöpäällikkö, joka tuomittiin syyskuussa 2010 sakkoon työturvallisuusrikoksesta. Tapauksen tutkinta ympäristörikoksena on kesken. Maalijauheen kaltainen haitallinen jäte kuuluisi asianmukaisesti käsiteltäväksi esimerkiksi Ekokemin ongelmajätelaitokseen. Muutaman vuoden takainen tapaus luo epäluottamusta Pirkanmaan jätehuollon ja Tammervoiman toimintaan, etenkin kun kaatopaikalla työskennelleen Jylhän mukaan kyse ei ollut yksittäistapauksesta, vaan Tarastenjärven kaatopaikalle on tuotu jatkuvasti monenlaisia haitallisia jätteitä ilman valvontaa. Tälläkö periaatteella Tammervoima aikoo toimia myös jätteenpolttolaitoksellaan? 2/2012 TAMPEREEN Luonto
KOLUMNIKOLUMNI Pelkästä vastustamisen surusta Lempäälään suunnitellaan lämpövoimalaitosta, joka käyttäisi polttoaineenaan haketta ja maakaasua, tulevaisuudessa ehkä pelkästään haketta. Ei öljyä, ei turvetta tavoitteena on uusiutuvia energianlähteitä hyödyntävä laitos. Luonnonsuojelupiiri on tehnyt Hämeenlinnan hallintooikeudelle valituksen lämpövoimalaitoksen rakentamiseen myönnetystä poikkeamisluvasta. Onko nyt taas niin, että luonnonsuojelijat vastustavat kaikkea ihan vain vastustamisen ilosta? Pirkanmaan liitto on kartoittamassa tuulivoimaloille soveliaita paikkoja maakunnasta. Luonnonsuojelupiiri jätti maakuntaliitolle kommentteja ehdotetuista tuulivoima-alueista. 45 esillä olleesta alueesta tuomitsimme 35. Luonnonsuojelijoille ei mikään riitä, kaikkea täytyy vastustaa. Nyrpistelijöille ei kelpaa edes tuulivoima! Tämänkaltaisiin heittoihin täytyy vastata. Lämpövoimalaitosta suunnitellaan Herralanvuorelle, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi. Vuorella kasvaa varttunutta metsää kokohaapoineen, jyrkänteet on suojeltu ja vieressä on Sarvikkaanluhdan lintukosteikko. Hiljattain Herralanvuorelta löytyi jopa Pirkanmaalle uusi kasvilaji. Pirkanmaan tuulivoima-alueet on merkitty liki järjestään kohteille, joissa on huomattavia luontoarvoja. On ojittamattomia soita, vanhoja metsiä, arvokkaita kallioita, usein myös Natura-alue aivan naapurissa. Merkillisintä on, että tuulivoimaalueilla sijaitsevat ojittamattomat suot Pirkanmaan liitto on itsekin todennut arvokkaiksi muutama vuosi sitten julkaisemassaan Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä. Yhä taajemmin käy niin, että uusiutuvan energian tuottaminen ja alkuperäisluonnon suojelu pannaan taistelemaan toisiaan vastaan. Näin ei saisi eikä tarvitsisi tapahtua. Kuva: Raine Lehtoranta Ympäristöystävällisille polttolaitoksille ja tuulivoimaloille on tarjolla määrättömästi tilaa valtateiden varsilla, teollisuusalueilla ja muilla jo valmiiksi pilatuilla kohteilla. Hankkeita ei tarvitse sijoittaa luontoarvoiltaan rikkaille, jopa korvaamattomille paikoille. Luonnonsuojelija ei voi kuin karvain mielin laatia valituksen, koska mikään, edes voimalaitoksen päästöttömyys, ei oikeuta tuhoamaan sen alta ainutlaatuista nevaa tai ikivanhaa korpea. Niitä on jäljellä liian vähän. En tunne ketään, joka vastustaisi asioita huvikseen, vastustamisen ilosta. Vastustaminen uuvuttaa ja syö ihmistä. Kukaan ei tahdo käyttää aikaansa valitusten kirjoittamiseen. Olen vastustanut monenlaisia asioita jo niin kauan, etten muista toisenlaista aikaa. Olen vastustanut pienempien kiusaamista, sovinismia, avohakkuita, turpeenkaivua, asevarustelua, joka vuosi kasvavaa joulumyyntiä, lihansyöntiä, ilkeitä nettikommentteja, ahneutta ja kaikenkarvaista jyräämistä. Vastustaminen kyllästyttää, mutta minkäs teet. Ei tätä touhua vain katsellakaan voi. Ja onhan maailma muuttunutkin vuosien varrella. Viisitoista vuotta sitten ei olisi ollut puhettakaan, että niin sanotut viralliset tahot suunnittelisivat uusiutuvan energian laajaa hyödyntämistä. Nyt tarvitaan enää hienosäätöä. Voimalat maantienvarsille, ei metsiin! Anni Kytömäki aluesihteeri, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri TAMPEREEN Luonto 2/2012
Työharjoittelijana Tysyssä Mirvan mietteitä harjoittelusta: Tysy antoi minulle harjoittelupaikkana paljon - pääsin tekemään merkityksellistä työtä ja osallistumaan ympäristön tilan parantamiseen. Opin paljon uutta, esimerkiksi metsäsuunnittelusta, käytännön haastattelu- ja tutkimustyöstä, sekä pääsin hyödyntämään koulussa opittua tietoa kaupunkisuunnittelusta. Lisäksi Jeren ja Minnan kanssa työskentely oli hauskaa! Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksellä oli kesällä tiettävästi ensimmäinen työharjoittelija, Lahden ammattikorkeakoulussa miljöösuunnittelua opiskeleva Mirva Jylhä. Tapasimme Mirvan Tammelantorin ympäristötorilla kesäkuun alussa, ja pian hän otti yhteyttä ja kyseli harjoittelupaikkaa. Tysylle tulee silloin tällöin kyselyjä työharjoittelumahdollisuudesta. Olemme useimmiten valitettavasti joutuneet kieltäytymään, sillä vapaaehtoistoimijoina meillä on hyvin rajalliset resurssit harjoittelijoiden ohjaamiseen ja harjoitteluun mahdollisesti liittyvän byrokratian hoitamiseen. Mirva teki työharjoittelunsa palkatta, ja tällä kerralla kävi niin, että idearikkaalla puheenjohtajallamme Jerellä oli jo valmiina mielessä kaksi tehtävää, jotka vain odottivat toteuttajaansa. Mirvan tehtävinä työharjoittelun aikana oli laatia selvitys asukkaiden näkemyksistä Peltolammin asuinalueen tiivistysrakentamisesta sekä selvitys Pyynikin luonnonsuojelualueella liikkuvien lahopuuta koskevista näkemyksistä. Mirva keräsi aineiston selvityksiin tekemällä lyhyitä maastohaastatteluita molemmissa kohteissa, järjesteli ja analysoi aineiston ja työsti molemmista selvityksistä raportin. Raportit julkaistiin yhdistyksen verkkosivuilla ja niiden pohjalta tehtiin lehdistötiedotteet. Tysy ja Mirva saivat myös julkisuutta, kun tiedotteiden perusteella molemmista aiheista tehtiin juttuja lehtiin ja radioon. Jere ja minä toimimme Tampereen yliopiston tutkijoina Mirvan ohjaajina harjoittelun ajan. Tapasimme yhteensä viitisen kertaa ja kävimme yhdessä molemmissa kohteis- 2/2012 TAMPEREEN Luonto sa. Lisäksi kävimme sähköpostikeskustelua ja annoimme palautetta Mirvan selvitysluonnoksista. Tysyllä ei varsinaisesti ole omaa toimitilaa, joten Mirva teki työharjoittelun etätyönä. Kun luonnonsuojelupiirin toimiston muutto ja piirisihteerin kesälomakin ajoittuivat juuri harjoitteluajankohtaan, emme kyenneet valitettavasti tarjoamaan harjoittelijalle työyhteisöä. Yhteydenpito oli kuitenkin tiivistä, eikä Mirva toivottavasti kokenut jäävänsä työnsä kanssa yksin. Harjoittelu meni mukavasti eikä ohjaaminen koitunut työn ohessa liian työlääksi. Kokemuksen perusteella Tysyyn voidaan hyvin ottaa jatkossakin harjoittelijoita tekemään vastaavanlaisia, selkeästi rajattuja tehtäviä. Hallituksen jäsenillä saattaa olla valmiita tehtäviä mielessä, mutta Tysyyn voi myös tulla oman työharjoitteluidean kanssa. Tysyssä ei ole tarjota säännöllisiä, juoksevia työtehtäviä, joten oman projektin määritteleminen on tarpeen. Monet esimerkiksi maankäyttöön liittyen annettavat lausunnot vaativat perehtyneisyyttä, mutta kiinnostuneella harjoittelijalla on tilaisuus kehittää omaa asiantuntemustaan. Harjoittelusta hyötyvät sekä Tysy että harjoittelija tietysti toivomme harjoittelijoista tulevia ympäristöaktiiveja. Teksti: Minna Santaoja (Ylinnä) Harjoittelija-Mirva pohti yhdessä ohjaajien Jere Niemisen ja Minna Santaojan kanssa haastatteluaineiston käsittelyä. (Vas) Tysyn työharjoittelija Mirva Jylhä teki maastohaastatteluita Pyynikillä ja Peltolammilla.
Teksti: Jere Nieminen Kuvat: Jere Nieminen ja Anneli Nieminen Ketosissit kukittivat kaupungin Lue kuvareportaasi Tampereen ketosisseistä ja voittajakasveista. Tysyn ketosissit kylvivät niittykukkien siemeniä kaupungin joutomaille vuosina 2010 ja 2011. Kuluvan vuoden aikana olemme saaneet ihailla sissi-iskujen ensimmäisiä tuloksia. Tysy kokeili kahden vuoden aikana kymmenien eri lajien siemeniä ja niiden itävyyttä karuissa kaupunkiympäristöissä. Osa kaupungissa selviytyvistä kasveista oli jo ennestään tuttuja kaupunkikasveja, mutta yllättäjiäkin löytyi. Kaikki kaupungissa pärjäävät kasvit eivät leviä kaupunkiympäristöön luontaisesti vaan tarvitsevat apua ketosisseiltä. Tysyn sissi-iskujen seurauksena kaupunkiluonto rikastui ja muuttui monimuotoisemmaksi turvallisella tavalla. Projektissa käytettiin vain sellaisten kasvilajien siemeniä, joiden luontainen levinneisyys voisi olla Tampereella. Projektissa vältettiin erityisesti vieraslajeja, eikä kaupunkiluontoa kehitetty haitalliseen suuntaan. Yllä: Jere Nieminen kerää mäkitervakon siemeniä radanvarresta Multisillassa. Ylinnä: Tysyn ketosissit Minna Santaoja ja Mervi Myyrä kylvävät niittysiemeniä Tammelassa keväällä 2011. Epätasaisesti hoidetuilla nurmikoilla ja erilaisten istutuksien lähettyvillä on usein paljasta maata näkyvissä, jotka ovat hyviä siementen kylvöpaikkoja. Oikealla: Tysyn parhaiksi havaitsemat kaupunkisiemenet Ketosissin siemenlista Puna-ailakki Valkoailakki Mäkitervakko Ahosuolaheinä Päivänkakkara Ukontulikukka Nurmikohokki Keto-orvokki TAMPEREEN Luonto 2/2012 Osa Tysyn ketosissiprojektissa käytetyistä siemenistä tilattiin kotimaisilta niittykasviyrittäjiltä, jotka olivat hankkineet siemenensä Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueilta. Sitä mukaa kun Tysyn sissit saivat kartoitettua hyviä siementen keruupaikkoja Tampereen seudulta, ryhdyttiin projektissa käyttämään myös itse kerättyjä niittysiemeniä. Niittysiemenet ovat melko kalliita ostettuina. Hyviltä keruupaikoilta voi kerätä nopeasti useiden kymmenien tai jopa satojen eurojen arvosta siemeniä.
Mäkitervakko ja keto-orvokki viihtyivät pääkirjastotalo Metson kukkapenkissä. Monet Tysyn projektissa hyviksi todetuista niittykasveista olivat kuivien ja karujen elinympäristöjen kasveja. Etenkin keto-orvokkia voi löytää kaupunkiin luontaisesti levinneenä kasvina vastaavista paikoista. Jostain syystä mäkitervakkoa ei löydy kaupungista kovin usein rikkaruohona, vaikka sekin pärjäsi Tysyn siemenkokeiluissa erinomaisesti. Mäkitervakko viihtyi samanlaisissa asfaltin ja katukivien raoissa kuin puna-ailakki. 1 2 Ahosuolaheinät ja ukontulikukat viihtyivät hyvin Tampellan reunustalla, Tammerkosken lähistöllä. Vaikka kasvualustana oli tiiviin tasainen ja hiekkapintainen kävelytie, siemenet itivät melko hyvin ja taimet saivat työnnettyä juurensa kovaan hiekkaan. Joku katkaisi kuvan edustalla olevan kookkaan ukontulikukan kesäkuun alkupuolella, mutta tulikukka ehti kasvattaa vielä uudet, tosin vaatimattomammat kukinnot elokuun loppuun mennessä. Tämä kuva on otettu toukokuun lopussa. (Katso seuraava kuva). Näyttävä ja kookas ukontulikukka osoittautui hyvin kaupunkiympäristöjä sietäväksi kasviksi, mutta tältä paikalta se ja kaikki muutkin saman talon kupeessa olevat rakokasvit myrkytettiin. Harmillisesti tulikukka ei ehtinyt täyteen kukintoonsa. Tysy ihmettelee, miten glyfosaattiruiskun kanssa kaupungilla riehunut henkilö on hennonut myrkyttää näin edustavan ja komean näköisen kukan. Ketosissiprojektin seurannan aikana Tysyn aktiivit huomasivat, että useilla paikoilla hyvin itäneet ja kasvunsa käynnistäneet niittykukat myrkytettiin kesän puolessa välissä täysin tarpeettomasti. Kaikkia kukkia ei myrkytetty, vaan jotkin myös kitkettiin pois. Edellisessä kuvassa ollut ukontulikukka katkaisemisen jälkeen. Päivänkakkarat menestyivät yliopiston Pinni A rakennuksen edessä. Rakennusten ja viheralueiden välissä on usein ohut kivetys, joka kelpaa kasvualustaksi päivänkakkaroille. Yliopiston kiinteistöä hoitavat viherpeukalot lupasivat alkukesästä olla kitkemättä kakkaroita. Sen seurauksena päivänkakkarat kukkivat kauniisti koko loppukesän ja ehtivät tuottaa samalle paikalle uudet siemenet. 2 Nurmikohokki osoittautui erinomaisesti kaupunkiympäristöjä sietäväksi niittykukaksi. Joku ohikulkija poimi kuvassa olevat nurmikohokit pian kuvan ottamisen jälkeen, mutta ne ehtivät kasvattaa vielä uudet kukinnot loppukesään mennessä. Jostain syystä nurmikohokkeja ei tapaa Tampereella juurikaan kaupunkien luontaisina rikkaruohoina, mutta Tysyn projektissa ne saivat erinomaisen arvosanan. 6 Valkoailakki osoittautui myös hyväksi kukkijaksi karuilla paikoilla. Yksivuotisen kasvin kukintaa ei tarvitse odottaa yhtä kauan kuin esimerkiksi puna-ailakin, joka kukkii vasta toisena kasvukautena. Kuvan valkoailakki kukki Pinninkadulla heinäkuun 20. päivä, mutta joku poimi sen muutama päivä tämän kuvan ottamisen jälkeen. Siitä huolimatta kyseinen yksilö ehti kukkia vielä uudestaan elokuun aikana. 4 6 6 Puna-ailakki pärjäsi erinomaisesti ohuissa raoissa ja sille riitti kasvupaikaksi ohuet maannokset. Kukka kasvoi lähes kaikissa paikoissa, joihin sitä kylvettiin. Ailakit aloittivat kukinnan aikaisin kesäkuussa ja joissakin paikoissa ne kukkivat vielä syyskuussa. Rehevimmillään puna-ailakki oli huomiota herättävän näyttävä ja karuimmillakin paikoilla se tuotti useita kukintoja. Kolmessa kuvassa puna-ailakkeja Tampereen rautatieaseman edessä. Ailakkien seassa viihtyivät myös ahosuolaheinät. 5 2/2012 TAMPEREEN Luonto
Kaupunki- tuntee Tampereen kasvit Pertti Ranta kiinnostui luonnon tutkimisesta jo koulupoikana. Tamperelainen kasvitutkija Pertti Ranta väitteli elokuussa Helsingin yliopistossa kaupunkiluonnon palautuvuudesta. Ranta on kartoittanut ja seurannut kasvillisuutta pääkaupunkiseudulla ja Tampereella yli 20 vuoden ajan. Pitkältä ajanjaksolta kertynyt aineisto on tämän päivän lyhytjänteisessä tutkimusmaailmassa harvinaislaatuinen. Ranta kiinnostui luonnon tutkimisesta koulupoikana. Väitöskirjassaan hän kiittää edesmennyttä biologian opettajaansa Johan Tastia, eli Jussaa innostuksestaan. Ranta oli aktiivisesti mukana tamperelaisten luontoharrastajien joukossa jo 1970-luvulla, jolloin harrastajien toiminnan keskipisteenä oli silloinen luonnontieteellinen museo. Hän järjesteli kasvikokoelmia ja myi viikonloppuisin lippuja museoon. Tiivistäminen uhkaa kaupunkiluontoa Iidesjärvi on Pertti Rannalle yksi rakkaimpia paikkoja Tampereella. Järven ja sen lähistön lajisto on edelleen runsas, vaikkei järven kunnossa ole hurraamista. Toimittamassaan Tampereen kaupunkiluonto kirjassa Ranta seuraa vuoden kiertoa Iidesjärvellä kuukausi kuukaudelta. - Tämä laho lintutorni on parasta, mitä kaupunki tarjoaa luontopoluilla tamperelaisille, kaupunkiekologi kritisoi. Tampere ei muutenkaan saa Rannalta kovasti kiitosta kaupunkiluonnon huomioimisesta. Suomalaiset suhteellisen väljästi rakennetut kaupungit ylläpitävät Rannan tutkimusten mukaan monimuotoista lajistoa. Tätä uhkaa viime aikoina yleistynyt halu tiivistää kaupunkirakennetta. Tiivistettäessä menetetään elinympäristöjen ja lajien monimuotoisuutta, eikä kaupunkiluonto pysty välttämättä enää palautumaan muutoksista. Kasvitutkimus kuulostaa äkkiseltään varsin rauhalliselta ja harmittomalta puuhalta. Pertti Rannan uralta ei kuitenkaan värikkäitä käänteitä puutu. Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisen haastattelussa Ranta kertoo, että häntä kohti on kasvikartoituksia tehdessä ammuttu aseella kuusi kertaa. - Kerran luoti osui olkapäähän, muut ovat olleet huonoja ampujia, Ranta veistelee. Kartan ja muistiinpanovälineiden kanssa kulkeva kasvikartoittaja herättää epäilyksiä, ja Ranta arvelee, että saattaisi liekinheitin kainalossa kulkien kiinnittää vähemmän huomiota. Kartoittaja saatetaan tulkita viranomaiseksi, jonka vierailun naapurustossa enteillään tarkoittavan ei-toivottuja muutoksia. Työläs kartoitusurakka Tampereen kantakaupungin kasvistokartoitus valmistui reilu vuosi sitten. Kartoituksessa kaupunki jaettiin kantiltaan 500 metrin ruutuihin, joita tuli yhteensä 596. Kartoittaja käytti työpäivän ruutua kohden ja tuloksena tiedetään tarkasti, mitä Tampereella missäkin kasvaa. Kun talvi ja muut kurjat olosuhteet otetaan huomioon, vuodessa on 100-140 päivää, jolloin kartoitusta voi tehdä. Suururakka kesti kantakaupungin osalta 12 vuotta ja Teiskon kartoitus mukaan lukien kasviston tutkimiseen kului kokonaiset 27 vuotta. Vastaavia hankkeita ei ihmisikään monta mahdu, eikä suururakkaan niukkojen resurssien tilanteessa noin vain ryhdytä. Ilkeästi ajateltuna kasvistokartoitus pitäisi sen valmistuttua aloittaa saman tien uudelleen, sillä kaupungissa on 27 vuodessa tapahtunut paljon muutoksia. TAMPEREEN Luonto 2/2012
Työhön tarvittaisiin monta kartoittajaa. Suomessa on Rannan mukaan vain noin 50 ihmistä, jotka ylipäätään pystyvät kasvikartoituksia tekemään. Statuslajeista monimuotoisuuden suojeluun Rannan kasvikartoitusaineistoa on käytetty muun muassa sen selvittämiseen, kuinka tehokkaasti Tampereen luonnonsuojelualueet suojelevat lajiston monimuotoisuutta. Kantakaupungin suojelualueet painottuvat metsiin ja niiden lajisto koostuu pääosin Tampereella yleisistä lajeista. Luonnonsuojelussa kaivataan Rannan mukaan ajattelutavan muutosta. Suojelussa tulisi painottaa lajien harvinaisuuden sijaan tai sen lisäksi lajiston monimuotoisuutta. Tampereelta löytyneistä lajeista vain 33:lla on jonkinlainen suojelustatus, jonka johdosta ne sisältyvät erilaisiin luonnonsuojeluohjelmiin. Lajien harvinaisuutta painotettaessa jäävät yleisiä lajeja kasvavat, mutta lajistoltaan huomattavan monimuotoiset alueet suojelun ulkopuolelle, vaikka kansainvälisten sitoumustenkin tavoitteena on juuri monimuotoisuuden suojelu. Lajistoltaan monimuotoisten alueiden suojelu ylläpitäisi kaupunkiluonnon kykyä palautua muutoksista, kun kasvit voivat levittäytyä uusiin elinympäristöihin, kuten joutomaille ja ojanpientareille. Luonnon monimuotoisuus viihtyy yllättävissä paikoissa. Yllä: Sembramänty valtaa alaa Teerenpuistossa. Alla: Kasvikartoituksen jäljiltä Teerenpuistossa näkyy paikoin putkenpätkiä. Putket voidaan löytäämetallinpaljastimella ja ruutukartoitus toistaa haluttaessa Teerenpuisto uhmaa ekologian teorioita Yksi Rannan tutkimuskohteista oli Teerenpuiston kaupunkimetsä Kalevankankaan hautausmaan kupeessa. Puisto on ollut harjumetsää vuosisatojen ajan ja säilynyt rinteen jyrkkyyden vuoksi jokseenkin koskemattomana. Teerenpuiston ensimmäinen kasvistokartoitus tehtiin vuonna 1980 ja se toistettiin vuonna 2000. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten pieni eristynyt metsäsirpale selviää kaupunkipaineen puristuksessa. Teoriassa Teerenpuiston piti menettää alkuperäiset lajinsa ja joutua vieraiden lajien jyräämäksi. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Teerenpuisto on muutospaineista huolimatta pitänyt pintansa ja alkuperäisten lajien osuus on jopa lisääntynyt. Metsä on kuitenkin muun muassa koirien ulkoilutuksen seurauksena rehevöitynyt ja myös vieraiden lajien määrä on lisääntynyt. Karun kangasmetsän lajit taantuvat ja männyn uudistuminen metsässä on käytännössä loppunut, koska pihlaja on runsastunut ja neulaskarike korvautunut lehtikarikkeella. Maaperä on muuttunut ja rehevöityminen kiihtyy. Teerenpuisto on silti pystynyt torjumaan vieraat valloittajat, koska kuivan kankaan paahdeympäristöä on vaikea vallata. Teksti ja kuvat: Minna Santaoja Tampereen kasvistokartoitus Tampereen kantakaupungin kasvistokartoitus valmistui reilu vuosi sitten. Tampereelta löytyi kartoituksessa kaikkiaan 1225 kasvilajia. Yleisimmät kasvit kaupungissa ovat rauduskoivu, hieskoivu, pihlaja, maitohorsma ja raita. Vähälajisimmalta ruudulta Siilinkarilta tavattiin vain 34 lajia ja runsaslajisimmalta ruudulta 396 kasvilajia. Mitään lajia ei tavattu kaupungin kaikilta ruuduilta. 2/2012 TAMPEREEN Luonto 9
Onko ekologi maailmanlopun saarnaaja? Kun kaupunkiekologian alaan kuuluva väitöskirjani tarkastettiin Helsingin yliopistossa elokuussa, useat toimittajat ovat kyselleet tuloksista. Osa käytti sellaisia sanoja kuin ekokatastrofi, tai loppuhan on tietysti lähellä. Yksi olisi halunnut tietää, että koska se maailmanloppu nyt sitten tulee. Kiinnostus lopahti heti, kun kerroin että tutkimustulosteni mukaan Suomen kaupunkiluonnolla menee kohtuullisen hyvin. Hiukan tarkemmin asiaa pohdittuani muistin, että maailmanloppu-teemaa on sivuttu viime vuosina muutamia kertoja eri yhteyksissä. Pari vuotta sitten helmikuussa osallistuin Ilmatieteen laitoksen tiedetoimittajille järjestämään ilmastonmuutoskoulutukseen. Tilaisuus oli hyvin järjestetty, jopa hiukan hypnoottinen. Kurssipäivän jälkeen, kun liukastelimme Kumpulan mäkeä alas Arabian raitiovaunupysäkeille, tuntui ällistyttävältä, että kaikki näytti vielä sujuvan normaalisti, vaikka ilmastonmuutoksen synkkä uhka häilyi ihmiskunnan yllä. Pakkasta oli parikymmentä astetta ja lumikasat niin korkeita, että raitiovaunuja ei näkynyt niiden takaa. Pysäkillä sitten eräs nainen katsoi meidän Ilmatieteen laitoksen logolla varustettuja kassejamme, ja kysyinkin häneltä hetken mielijohteesta, haluaisiko hän kuulla ilmastonmuutoksesta. Totta h-----a, missä se viipyy? Sisällä raitiovaunussa eräs kollega sanoi, että oli hyvä kun puhuttelin keski-ikäistä naishenkilöä, he kun eivät yleensä lyö heti. Ilmastonmuutos ei ehkä johda kertakaikkiseen maailmanloppuun, mutta suureen mullistukseen joka tapauksessa. Siihen suhtaudutaan ihmeen tyynesti. Uutisissa puhutaan päivästä toiseen eurokriisistä, mikä on uhkatekijänä ihan mitätön ilmastonmuutokseen verrattuna. Toisen kerran maailmanloppua sivuttiin Ihminen ja ympäristö -teoksen julkistamistilaisuudessa. Sinne oli tullut runsaasti toimittajia, jotka olivat liikkeellä ärhäkällä mielellä. Toimittajien mielestä kirjoittajat tiesivät, että peli on menetetty, mutta eivät halunneet sanoa sitä julki. Maailma tuhoutuu hallitsemattomaan väestönkasvuun, ja tästä kirjoittajien olisi pitänyt kertoa. Hallitsematon väestönkasvu on vakava uhka, joka voi yksin tai muiden syiden kanssa johtaa suuriin mullistuksiin, jopa maailmanloppuun. Arvovaltainen tiedelehti Nature julkaisi tänä keväänä kirjoituksen maailman ekosysteemien tilasta. Kirjoituksen mukaan maailman luontoa uhkaa romahdus, olotilan muutos. Paine luontoa kohtaan on käynyt niin kovaksi, että pikapuoliin uhkaa luhistuminen uuteen tuntemattomaan olotilaan, jopa maailmanloppuun. Hetkeksi olotilan muutos nousi poliittiseen keskusteluun, Suomessa muun muassa pääministerin puheenkirjoittaja käytti sitä. Ei ollut sattuma, että Nature julkaisi kirjoituksen juuri ennen Rion kestävän kehityksen maailmankokousta kesäkuussa. Kestävän kehityksen avaimia ei löytynyt Rion kokouksesta ja vakava varoitus sivuutettiin kovin vähällä. Kaikki kolme uhkakuvaa ovat todellisia. Miksi niitä ei oteta vakavasti? Pertti Ranta Hämeenkadulla Näin saman unen kuin seitsenvuotiaana. Ikuisuus oli ja on kuin katoavaisuus, molemmat yksiä samoja mittoja. Painumia paisumia monia rungoissa lehmusten, voikukka seinän kyljessä oli ilon pilkahdus. Nyt epäröin. Lapsena joka puu houkutti kiipeämään, sadepuro läträämään, joka jyrkänne kurkistamaan, oppia putoamaan, kätketyt siipeni levittämään. Höyheniäni suin, karistan. Ja joka höyhenestä kasvaa monia lintuja erilaisia. Voikukkaa keltaista etsin. Aarto Uurasjärvi KASSIOPEIA KAIVATTUNI Kun kipu on kellastanut kasteheinät, täplittänyt ohdakkeiden lehdet, kun kekomuurahaisen taakka kasvoi ylivoimaiseksi ja kantaja uupui, korsi jäi polulle, kun ketunpojan murskattu suu suutelee asfalttia ja koivunlentokoneiden siemenarmeija hautautuu maille ja vesiin ja tuska vihlaisee aamuni auki, silloin odotan sinua, Kassiopeia, ja sinä tulet, lähetät tuhatvuotisia viestejäsi, linnunrata menee päältäsi, ei haittaa, ei tunnu, kun kärsimyksen kutistama kallon malja tyhjenee, täyttyy kun kaskimaiden hautakumpuja peittävät puolukkamatot. Kassiopeia lupaa niille ikuisen kasvun. Maijaliisa Mattila 10 TAMPEREEN Luonto 2/2012