KIRJALLINEN KYSYMYS 989/2008 vp A- ja B-tukialueiden siipikarja- ja sikataloustuotannon turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomen maatalouden viljelijätukijärjestelmä perustuu EU:n maatalouspolitiikan mukaisiin tukiin. Näistä tukimuodoista tärkeimmät ovat EU:n kokonaan rahoittamat tuet, kuten esimerkiksi tilatuki sekä EU:n osarahoitteiset luonnonhaittakorvaus (LFA) ja ympäristötuki. Näitä EU:n yhteisiä tukia täydennetään kansallisilla tuilla, joista merkittävimmät ovat Etelä-Suomen kansallinen tuki (artikla 141) sekä pohjoinen tuki (artikla 142). Unioniin liittymisen yhteydessä artiklan 142 tuki sovittiin pysyväksi pohjoisen Suomen alueelle. Etelä-Suomen tukialueilla A ja B maksetaan kotieläimistä Etelä-Suomen kansallista tukea. Tukialueella C puolestaan maksetaan kansallisena tukena pohjoista kotieläintukea. Kummallakin tukialueella kotieläintukea maksetaan seuraavista eläimistä: emolehmät, emolehmähiehot, sonnit, emakot, karjut, kanat (mukaan lukien emokanat), ankka-, broileri-, hanhi- ja kalkkunaemot, tarhatut fasaani- ja sorsaemot, broilerit, uuhet, kutut, hevoset sekä teurastetut lihasiat, ankat, hanhet, kalkkunat, tarhatut fasaanit ja tarhatut sorsat sekä siitokseen myydyt nuoret emakot ja karjut. Parhaillaan Suomi käy neuvotteluja Euroopan komission kanssa pohjoisen tuen eli 142-tuen jatkosta. Neuvotteluista tulleiden ennakkotietojen mukaan käytävissä neuvotteluissa ei tulla varmistamaan tasapuolisia kotieläintukiratkaisuja kaikille Suomen tuottajille. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan vuosi sitten EU:n komission kanssa neuvotteleman sopimuksen mukaan Etelä-Suomen kansallista, 141-artiklan mukaista tukea maksetaan viimeisen kerran Etelä-Suomen tuottajille vuonna 2013. Vuoteen 2013 mennessä tuen kokonaismäärä laskee portaittain siten, että vuoden 2013 tukitaso on enää kolmannes vuoden 2007 tukitasosta. Vuoden 2013 jälkeen tuki loppuu kokonaan. Pääosin tukea maksetaan vuosina 2009 2013 vertailuvuotena käytettävän vuoden 2007 tuotantomäärien mukaan, ottamatta huomioon tuotantomäärien kasvua. Tällä hetkellä 141-artiklan mukaisessa kotieläintuotannossa yksimahaisten eläinten tuki on erotettu tuotannosta, ja tuki alenee vaiheittain vuoteen 2013 saakka, jonka jälkeen se loppuu kokonaan. Nyt EU:n kanssa käytävissä neuvotteluissa oleva pohjoisen tuen muutosesitys pitää sisällään ehdotuksen siitä, että 142-tukialueella tuki erotetaan tuotannosta, mutta itse tukisumma ei tulisi olemaan aleneva. Vuonna 2007 A- ja B- alueilla sian kotieläintuki oli 198 euroa eläinyksikköä kohden ja esimerkiksi C1-alueella 284 euroa. Kanojen osalta A- ja B-alueen tuki oli 201 euroa ja C1-alueella 276 euroa eläinyksikköä kohden. Nyt suunnitellut muutokset tulisivat merkitsemään sitä, että vuonna 2014 A- ja B-tukialueen sianlihan- ja broilerintuottajat jäävät kokonaan markkinoilta saatavien tulojen varaan. Samaan aikaan kuitenkin jo Etelä-Pohjanmaalla toimivat tuottajat saisivat tukea kansallisista varoista. Tähän saakka sekä siipikarjalla että sianlihalla on ollut samanlainen tukitaso ja muutokset on Versio 2.0
tehty suhteessa samansuuruisina kaikkiin kotieläintukiin. Viimeksi kun tukitasoista sovittiin, Etelä-Suomen A- ja B-alueiden viljelijät antoivat periksi ministeriön ja MTK:n välisissä neuvotteluissa. Nyt kun käydään neuvotteluja 142- artiklan osalta, pohjoisemman Suomen viljelijät eivät ole valmiita joustamaan. Kotieläinyksikköä kohti maksettavan tuen tasossa on jo tällä hetkellä varsin suuri ero. Kun vaiheittain Etelä- Suomen tuottajien tuet häipyvät kokonaan ja samalla pohjoisten tukialueiden tuottajien tuet eivät alenekaan, kilpailutilanne Suomessa sianlihan- ja broilerintuotannossa vääristyy merkittävästi. Myös suomalaisen elintarviketeollisuuden alueellisen keskittymisen vuoksi tällainen tukipolitiikkaratkaisu tukee epäsuorasti C-alueen elintarviketuotannon yrityksiä. Tällaisessa muodossa toteutuessaan artiklan 142 kotieläintuotannon tukijärjestelmä tulee vähitellen lopettamaan kokonaan tai ainakin merkittävästi supistamaan sianlihan- ja broilerintuotantoa eteläisessä Suomessa ja suosimaan räikeästi pohjoisen tuen alueen tuottajia. Nyt kun Suomi on käymässä neuvotteluja EU:n kanssa, on ehdottomasti pidettävä huoli siitä, että kansallisin tuin varmistetaan nk. yksimahaisten, sikojen ja siipikarjan, tuotannon jatkumisen edellytykset tasapuolisina koko Suomessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten Suomen hallitus aikoo varmistaa EU:n kanssa käytävissä 142-artiklan neuvotteluissa, että sika- ja siipikarjatuotannon tukitason muutokset toteutuvat samanlaisina koko Suomessa kaikilla tukialueilla ja että myös Etelä-Suomessa säilyvät muuhun Suomeen verrattuna tasavertaiset mahdollisuudet sianliha- ja siipikarjatuotantoon ja tuotteiden jalostamiseen? Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 2008 Pertti Hemmilä /kok 2
Ministerin vastaus KK 989/2008 vp Pertti Hemmilä /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Hemmilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 989/2008 vp: Miten Suomen hallitus aikoo varmistaa EU:n kanssa käytävissä 142 -artiklan neuvotteluissa, että sika- ja siipikarjatuotannon tukitason muutokset toteutuvat samanlaisina koko Suomessa kaikilla tukialueilla ja että myös Etelä-Suomessa säilyvät muuhun Suomeen verrattuna tasavertaiset mahdollisuudet sianliha- ja siipikarjatuotantoon ja tuotteiden jalostamiseen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sika- ja siipikarjatalouden tuet maksetaan Etelä- Suomessa Etelä-Suomen kansallisena tukena liittymissopimuksen artiklan 141 perusteella. Nykyisestä tukiohjelmasta on sovittu Euroopan yhteisöjen komission kanssa vuosille 2008 2013. Tukiohjelman mukaisesti sika- ja siipikarjatalouden tuet irrotetaan tuotannosta vuoden 2009 alusta lukien ja otetaan käyttöön sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus. Tukijärjestelmän muodosta ja rakenteesta vuodesta 2014 lähtien neuvotellaan komission kanssa myöhemmin erikseen. Pohjoisen tuen järjestelmä on luonteeltaan pitkäaikainen, mutta noin viiden vuoden välein on tarvetta tarkastella järjestelmän toimivuutta muuttuneessa toimintaympäristössä. Suomi teki komissiolle kesällä 2008 ehdotuksen liittymissopimuksen artiklan 142 perusteella maksettavan pohjoisen tuen tukijärjestelmän uudistamisesta. Käytyjen neuvotteluiden tuloksena päästiin 19.12.2008 poliittiseen sopimukseen pohjoisen tuen tulevasta tukijärjestelmästä. Neuvottelutuloksen mukaisesti sika- ja siipikarjatalouden tuet irrotetaan tuotannosta samanaikaisesti ja samoin perustein kuin Etelä-Suomessa tehdään. Rakennemuutoskorvaus otetaan käyttöön myös pohjoisen tuen alueella. Saavutettu pohjoista tukea koskeva neuvottelutulos mahdollistaa yhtenäisen sika- ja siipikarjatalouden tukijärjestelmän käyttöönoton koko maassa. Komission tukipäätökset määritelevät tukien enimmäismäärät eri alueilla ja tuotteissa sekä muut tuen maksun rajoitteet. Kansallisen tuen vuosittaisen määrärahan jako eri tukimuotoihin ja eri tuotteille valmistellaan yhteistyössä tuottajajärjestöjen kanssa. Kansallisten tukien tukitasoista säädetään vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Sika- ja siipikarjataloudessa on EU -jäsenyyden ajan toteutettu tärkeimpien tuotantoalueiden (tukialueet A-C2) osalta likimain yhden tukitason politiikkaa, jonka tavoitteena on ollut luoda tasapuoliset mahdollisuudet toiminnan harjoittamiseen niin tuottajien kuin alan teollisuudenkin kannalta. Vuoden 2007 tukiratkaisussa lähtökohtana oli siipikarjalla yhtenäinen tukitaso keskeisillä tuotantoalueilla. Sikojen tuki on ollut lähtökohtaisesti pohjoisen tuen alueella hieman Etelä-Suomen tukea korkeampi. Pohjoisen tuen alueen rajoitteista johtuen valtioneuvoston asetuksen tukitasot ovat olleet pohjoisen tuen alueella korkeampia kuin Etelä-Suomen tukitasot, koska tukialueilla C1 ja C2 pohjoista tukea ei ole voitu maksaa koko tuotannolle. Vuonna 2007 C1-tukialueella oli 73 prosenttia tuotannosta tukikelpoista ja C2-tukialueella 85 prosenttia. 3
Ministerin vastaus Etelä-Suomen kansallisen tuen ratkaisussa komission kanssa sovittiin siitä, että osa kotieläintalouden tuesta maksettaisiin peltoalaperusteisena tukena. Vastaavaa tukea ei ole käytössä pohjoisen tuen alueella. Etelä-Suomen kotieläintalouden tuet maksetaan komission päätöksen mahdollistamalla tasolla. Vuoden 2008 tukiratkaisussa päätettiin, että pohjoisen tuen alueella tuet säilyvät vuoden 2007 tasolla. Vuoden 2009 osalta päätökset tehdään vuoden 2009 kansallisen tuen ratkaisun yhteydessä tammikuussa 2009. Komission kanssa sovittu pohjoisen tuen järjestelmä antaa edellytykset tukipäätöksille, jotka osaltaan varmistavat tuotannon jatkumisen koko maassa. Helsingissä 7 päivänä tammikuuta 2009 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila 4
Ministerns svar KK 989/2008 vp Pertti Hemmilä /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 989/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Hemmilä /saml: Hur tänker regeringen i de förhandlingar om artikel 142 som ska föras med EU försäkra sig om att ändringarna av stödnivåerna inom svin- och fjäderfäsektorn verkställs på samma sätt i alla stödområden i hela Finland så att man i södra Finland fortsättningsvis ska ha samma möjligheter att bedriva svinkötts- och fjäderfäproduktion och produktförädling som i de övriga delarna av Finland? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Stöden för svin- och fjäderfäproduktion betalas i södra Finland i form av nationellt stöd till södra Finland enligt artikel 141 i anslutningsfördraget. Det nuvarande stödprogrammet gäller enligt vår överenskommelse med kommissionen åren 2008 2013. Enligt stödprogrammet ska stöden till svin- och fjäderfäproduktionen frikopplas från produktionen från början av år 2009 och en kompensation för strukturförändringar inom svin- och fjäderfäproduktionen tas i bruk. Vi kommer senare att föra särskilda förhandlingar med kommissionen om den form och uppbyggnad stödsystemet ska ha efter år 2014. Systemet för nordligt stöd är långvarigt till sin karaktär, men bör omkring vart femte år granskas med hänsyn till dess funktion för den förändrade verksamhetsmiljön. Finland framlade sommaren 2008 ett förslag till kommissionen om att förnya stödsystemet för det nordliga stöd som betalas på basis av artikel 142. Förhandlingarna resulterade 19.12.2008 i en politisk överenskommelse om hur stödsystemet för det nordliga stödet ska utformas. Enligt förhandlingsresultatet ska stöden till svin- och fjäderfäproduktionen frikopplas från produktionen samtidigt och på motsvarande sätt som i södra Finland. En kompensation för strukturförändringar införs också i de områden som omfattas av det nordliga stödet. Förhandlingarna om det nordliga stödet resulterade i att ett enhetligt stödsystem för svin- och fjäderfäproduktionen kan införas i hela landet. I kommissionens stödbeslut definieras de maximala stödbeloppen för olika områden och produkter och de övriga begränsningarna för betalning av stöd. Fördelningen av det årliga anslaget för nationellt stöd till olika stödformer och produkter bereds i samarbete med producentorganisationerna. Statsrådet fastställer varje år genom en förordning stödnivåerna för de nationella stöden. Finland har under sitt EU-medlemskap fört en politik med en närapå enhetlig stödnivå för svinoch fjäderfäproduktionen i de viktigaste produktionsområdena (stödområdena A-C2). Syftet har varit att skapa jämbördiga verksamhetsmöjligheter för både producenterna och industrin inom branschen. Grundtanken bakom stödlösningen för år 2007 var att skapa en enhetlig stödnivå för fjäderfäproduktionen i de centrala produktionsområdena. Stödet till svinproduktionen har primärt varit något högre i området för nordligt stöd än i södra Finland. På grund av produktionsbegränsningarna i området för nordligt stöd har statsrådet i sin förordning fastställt högre stödnivåer för området för nordligt stöd än för södra Finland därför att nordligt stöd har ju inte kunnat betalas för hela produktionen i stödområdena C1 och C2. År 2007 var 73 procent av produktionen i stödområ- 5
Ministerns svar de C1 och 85 procent av produktionen i stödområde C2 stödberättigande. Vid förhandlingarna om nationellt stöd till södra Finland kom Finland och kommissionen överens om att en del av stödet till husdjursproduktionen ska betalas som arealbaserat stöd. Motsvarande stöd saknas i området för nordligt stöd. Husdjursstöden till södra Finland betalas upp till de nivåer som är tillåtna enligt kommissionens beslut. I stödpaketet för år 2008 beslöts att stödnivån i området för det nordliga stödet ska bibehållas på 2007 års nivå. Besluten för 2009 års del kommer att fattas i januari 2009 i samband med beslutet om det nationella stödet för år 2009. Det system för nordligt stöd man kommit överens med kommissionen om att införa skapar förutsättningar för stödbeslut som säkerställer en fortsatt produktion i hela landet. Helsingfors den 7 januari 2009 Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila 6