Säkylän Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2009 2015
Pyhäjärven kalastusalue 2008 1. YLEISTÄ... 3 A. PERUSTIEDOT KALASTUSALUEESTA... 4 2. SUUNNITTELUALUE... 4 2.1. ALUEEN YLEISKUVAUS... 4-5 2.2. RAVINNETASE... 6 2.3. VEDEN LAATU... 7 3. ALUEEN KALATALOUS... 8 3.1. KALAVESIEN HALLINTA JA JÄRJESTÄYTYNEISYYS... 8 3.1.1. Osakaskunnat ja yksityiset kalavedenomistajat... 8 3.1.2. Kalastusalue... 8 3.1.3. Kalastusseurat ja yhdistykset... 8 3.1.4. Kalavesien vuokraus 8 3.2. PYYDYKSET, KALASTAJAMÄÄRÄT... 9 3.3. KALATALOUDEN KEHITTÄMINEN... 10 3.3.1. Ammattikalastus... 10 3.3.2. Saaliskirjanpito... 11 4. KALAKANTA, KANNANTILA JA KALANSAALIS... 12 4.1. YLEISTÄ... 12 4.2. KALAKANTA... 13-14 4.3. KALANSAALIIT JA KALAKANNAT... 15-16 4.3.1. Muikku... 17-21 4.3.2. Siika... 21-23 4.3.3. Ahven... 24 4.3.4. Kiiski... 25 4.3.5. Särki... 25-26 4.3.6. Hauki... 27 4.3.7. Taimen... 27 4.3.8. Kuha... 28 4.3.9. Muut lajit... 28 4.4. TÄPLÄRAPU... 29 4.5. KALASTUSLUVAT JA LUPA-ALUEET... 30 4.5.1. kalastusluvat... 30 4.5.2. lotit... 31 4.6. SUORITETUT HOITOTOIMET... 31 4.6.1 Istutukset... 31 4.7. KALASTUSALUETOIMINNAN RAHOITUS... 32 B. KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA... 33 1
1. TAVOITTEET... 33 2. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN... 34 2.1. KALASTUS... 34 2.1.1. Muikku... 34 2.1.2. Siika... 35 2.1.3. Ahven... 35 2.1.4. Hoitokalastus... 36 2.2. KOTITARVE- JA VIRKISTYSKALASTUS... 36 2.2.1. Muikku, siika ja ahven... 36-37 2.2.1. Hauki... 37 2.2.2. Taimen... 37 2.3. RAVUSTUS... 37 2.4. OSAKASKUNTIEN JÄRJESTÄYTYMINEN... 37 2.5. RAUHOITUSALUEET JA -AJAT... 38 2.6. VALVONTA... 38 3. SEURANTA JA SELVITYKSET... 38 KIITOKSET... 38 KIRJALLISUUSLUETTELO... 39-41 2
1. Yleistä Kalastuslain 1 :n mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Edellä mainitun tilanteen aikaan saamiseksi tulee kalastusalueen laatia käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalakantojen tilasta sekä hoitoa ja kalastuksen järjestämistä koskevat yleiset suuntaviivat (KL 79 ). Ensimmäinen Säkylän Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna 1992. Käyttö- ja hoitosuunnitelman laati Pyhäjärven kalastusalueen hallitus. Suunnitelman selvitysosassa on hyvin laajasti käsitelty Pyhäjärven kalastuksen historiaa ja kehitystä viime vuosisadan alusta alkaen. Koska laajamittainen katsaus Pyhäjärven kalakantojen kehitykseen on jo olemassa, voin uudessa käyttö- ja hoitosuunnitelmassa keskittyä järven tämän hetkiseen vedenlaadun ja kala- ja rapukantojen tilaan. Tämänhetkisen tilan ymmärtäminen vaatii kuitenkin tietoa siitä miten tähän on tultu ja pyrinkin esittämään käytettävissäni olevien tietojen perusteella, miten vedenlaadun ja kalakantojen tila on muuttunut 1990-luvun alusta alkaen. Keväällä 2007 Säkylän Pyhäjärven kalastusalueen hallitus antoi FM Perttu Louhestolle tehtäväksi käyttö- ja hoitosuunnitelman täydennyksen ja saattamisen ajan tasalle. Säkylän Pyhäjärvi on ollut pitkään yhtenä Turun yliopiston ekologian osaston tutkimuskohteista ja uutta tietoa Pyhäjärveltä on saatavissa hyvinkin runsaasti. Vuonna 1995 perustettu Pyhäjärven suojelurahasto on pyrkinyt perustamisestaan lähtien voimakkaasti vähentämään Pyhäjärven ulkoista ja sisäistä kuormitusta ja koko rehevöitymiskehitystä. Selvitykseen pyrittiin keräämään uuteen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan soveltuvin osin kaikki käytettävissä olevat tutkimustiedot alueelta ja esittämään mitä hoitotoimenpiteitä järven kunnostamiseksi alueella on tehty. Pääpaino pysyy kuitenkin kalavesien käytön suunnittelussa ja tarvittavien hoitosuositusten laatimisessa. 3
A. Perustiedot kalastusalueesta 2. Suunnittelualue 2.1. Alueen yleiskuvaus Pyhäjärven kalastusalueeseen kuuluu ainoastaan yksi suuri vesistö, Pyhäjärvi ja osia siihen laskevista ja poistuvista joista (Yläneenjoki, Pyhäjoki, Vähäjärvi osittain ja Lammijärvi). Säkylän Pyhäjärvi sijaitsee länsisuomen läänissä, Euran, Säkylän ja Yläneen kuntien alueella. Järven pintaala on 155 km 2 ja valuma-alueen pinta-ala on 616 km 2 (taulukko 1.1). Pääosa valuma-alueesta sijaitsee järven itä- ja kaakkoispuolella. Järveen laskevat suurimmat joet ovat eteläpäähän laskeva Yläneenjoki ja itälaidalle virtaava Pyhäjoki, joiden valuma-alueet käsittävät 68 % koko valumaalueesta. Järven pohjoispäästä saa alkunsa Eurajoki, jota pitkin Pyhäjärven vedet laskevat kohti Pohjanlahtea. Järvi on säännöstelty. Pyhäjärvi on matala ja avoin järvi, jonka yhtenäisen järvenselän pituus on yli 25 km ja saaria on noin kolmisenkymmentä. Järven pinta-alasta noin 96 % on alle 7 m syvää. Syvin kohta, 25,5 m, löytyy järven länsiosassa sijaitsevasta ainoasta syvänteestä. Pyhäjärven kalastusalue on esitetty kuvassa 1.1. Taulukko 1.1. Säkylän Pyhäjärven perustiedot Pyhäjärvi Valuma-alue Osuus pinta-alasta Pinta-ala 155 km 2 Yläneenjoki 51 % Valuma-alueen pinta-ala 616 km 2 Lähivaluma-alue 32 % Tilavuus 849x10 6 m 3 Pyhäjoki 17 % Keskisyvyys 5,5 m Maksimisyvyys 25,5 m Veden viipymä 3,2 a (Lähde: LOS) 4
Kuva 1.1. Pyhäjärven kalastusalue (nro 14). lisätään karttaan osakaskuntien rajat. 5
2.2. Ravinnetase Ulkoisen kuormituksen määrät vaihtelevat hyvin voimakkaasti ympäristöolosuhteiden vaihteluiden myötä. Mitä enemmän vettä sataa, sitä enemmän ravinteita huuhtoutuu maaperästä vesistöihin. Erityisesti lauhat talvet lisäävät ravinnehuuhtouman määrää, sillä paljaat pellot eivät kykene sitomaan ravinteita. Vuosina 1995 1999 Pyhäjärveen on tullut keskimäärin 15,8 tonnia fosforia vuodessa kun taas vuosina 2000 2005 vastaava luku on ollut 14,1 tonnia (taulukko 1.2). Merkittävin vaikutus fosforikuormituksen vähenemiseen on ollut Yläneenjoen kuormituksen vähenemisellä. Yläneenjoki on Pyhäjärven suurin ulkoisen fosforikuormituksen lähde, jonka mukana kulkeutuu yli 50 % järveen tulevasta fosforista. Yläneenjoen valuma-alue käsittää noin puolet koko järven valuma-alueesta, mikä selittää syyn Yläneenjoen suureen kuormitusosuuteen. Yläneenjoen fosforikuormituksen vähenemisen syinä voidaan pitää valuma-alueella toteutettuja lukuisia vesiensuojelutoimia (esim. kosteikkoja, laskeutusaltaita, erilaisia hiekkasuodattimia ja kiinteistökohtaisia jätevedenpuhdistamoja) ja sadannan vähenemistä. Vaikka ilmasta tulevan fosforin ei olekaan havaittu olevan suoraan riippuvainen sadannasta, on sen määrä vähentynyt myös merkittävästi 2000-luvulla. Järveen tulevan fosforin vähetessä on myös sen järvessä olevaa määrää onnistuttua poistamaan tehokkaammin. Viime vuosina Pyhäjärvellä toteutetun tehokalastusjakson aikana saatiin kalojen mukana pois 0,5 tonnia enemmän fosforia kuin 1990-luvun lopulla ja näin järveen tulleesta fosforista 25 % poistui kalojen mukana. Typpeä on tullut Pyhäjärveen 1990-luvulla keskimäärin 174 tonnia ja Pyhäjoesta 41 tonnia vuodessa (Pyhäjärvi-instituutti 2007a). 2000-luvun alkupuolella kuormitusmäärät ovat olleet molempien jokien osalta poikkeuksellisen alhaiset vähäsateisten vuosien ansiosta. Viime vuosina typpikuormituksen määrä on sateisimpien vuosien myötä noussut takaisin 1990-luvun keskimääräisiin arvoihin. Taulukko 2.1. Säkylän Pyhäjärven fosforitase vuosina 1995 1999 ja 2000 2005. 1995 1999 2000 2005 Muutos tonnia % tonnia % tonnia % Tuleva Yläneenjoki 9,0 57 7,5 53-1,5-16,9 Pyhäjoki 1,6 10 1,7 12 0,1 9,5 Lähivalumaalue 3,0 19 3,3 23 0,3 9,5 Ilmalaskeuma 2,2 14 1,6 11-0,6-29,2 Yhteensä 15,8 14,1 Poistuva Kalansaalis 3,0 19 3,5 25 0,5 14,8 Eurajoki 2,5 16 2,4 17-0,1-3,2 Yhteensä 5,5 5,9 Jäävä tonnia 10,3 8,2-2,1 % 65 58 (Lähde: Ventelä ym painossa) Pyhäjärven kalakannan rakenteen ja vedenlaadun kannalta on tärkeää, että valuma-alueelta järveen tulevan kuormituksen määrä saataisiin suojelutoimilla laskettua pysyvästi vuosien 2002 2003 alhaiselle tasolle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että ulkoinen kuormitus laskisi vuositasolla fosforin osalta 8 9 tonniin, mikä on n. 60 % 2000-luvun kuormituksen vuosittaisesta keskiarvosta. Myös kalansaaliin mukana poistuvan fosforin määrä tulisi samaan aikaan saada vuosien 2002 2003 tasolle eli noin 4 tonniin. Tällöin Pyhäjärveen jäävän fosforin määrä jäisi n. 4 5 tonniin. Viime vuosien kokemusten perusteella voidaan selvästi osoittaa, että kun ulkoinen kuormitus laskee 6
riittävän alhaiseksi ja kalaston rakenne on kunnossa, järvi palautuu erinomaiseen tilaan erittäin nopeasti. Ulkoisen kuormituksen lasku vähentää aikaa myöten myös sisäistä kuormitusta ja rehevöitymisen kierteestä pystytään pääsemään irti. Sisäisen kuormituksen määrää on vaikea arvioida, mutta sen arvellaan olevan Pyhäjärvellä merkittävän suuri. Pyhäjärven suojelurahaston kolmannen toimintakauden 2007 2013 tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluukin juuri ulkoisen kuormituksen vähentäminen vuosien 2000 2006 tasoa alemmaksi ja sisäisen kuormituksen vähentäminen (Pyhäjärvi-instituutti 2007b). Lisävaikeutta tavoitteelle aiheuttavat tulevien vuosikymmenien ilmasto-olot, sillä niiden on ennustettu olevan kuormitusten kannalta ongelmallisia. 2.3. Veden laatu Näkösyvyys on Pyhäjärvellä vaihdellut viime vuosina 2,5 3 metrin välillä ja on lähes samaa tasoa kuin 1990-luvun keskimääräinen arvo. Näkösyvyydellä tarkoitetaan syvyyttä, josta veteen laskettu valkoinen levy voidaan juuri ja juuri erottaa. 1980-luvulla näkösyvyys on ollut selvästi nykytasoa parempi ja on vaihdellut 2,5 metristä jopa neljään metriin. Pyhäjärvellä näkösyvyyteen vaikuttaa suurimmaksi osaksi kasviplanktonin määrä. Suomen ympäristökeskuksen luokituksen mukaan Pyhäjärven pintaveden laatu on näkösyvyyden perusteella erinomainen (SYKE 2005). Kokonaisfosforipitoisuus ilmoittaa nimensä mukaisesti vedessä olevan fosforin kokonaismäärän. Fosforipitoisuus on erittäin tärkeä veden rehevyyden arvioinnissa, koska se on yleensä myös perustuotannon minimitekijä. Mittayksikkö on µg/l (mikrogrammaa per litra) 1 mg = 1000 µg. Pyhäjärven kokonaisfosforipitoisuus on 1990-luvulla ollut keskimäärin 18,8 µg/l. Vuosien 2003 2005 keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli 17,0 µg/l. Luonnontilaisten karujen vesien kokonaisfosforipitoisuus on vesihallituksen yleisluokituksen mukaan alle 12 µg/l. Lievästi rehevien vesien fosforipitoisuus on välillä 12 30 µg/l. Fosforipitoisuuden lähetessä 20 µg/l levätuotanto on selvästi lisääntynyt karuihin järviin verrattuna. Tuotannon lisääntyminen näkyy myös alusveden happivajeen kasvuna ja veden lievänä samentumisena. Pintavesien luokituksen mukaan Pyhäjärven vedenlaatu on kokonaisfosforipitoisuuden perusteella hyvä (SYKE 2005). Kokonaistyppi ilmoittaa veden kokonaistyppipitoisuuden. Siihen sisältyvät kaikki eri typen esiintymismuodot, kuten orgaaninen typpi ja epäorgaaniset muodot. Nitraatin, nitriitin ja ammoniumin pitoisuudet voidaan mitata myös erikseen. Luonnontilaisten kirkkaiden vesien kokonaistyppipitoisuus on 200 500 µg/l. Keskimääräinen typpipitoisuus on 1990-luvulla ollut Pyhäjärvellä 475 µg/l. Vuosien 2003 2005 keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli 412 µg/l. Klorofylli a:n määrä mittaa lehtivihreällisten planktonlevien runsautta vedessä. Tulos on suoraan verrannollinen levämäärään ja siten järven rehevyystasoon. Pyhäjärvellä klorofylli a:n määrä on 1990-luvulla ollut keskimäärin 7 µg/l ja vuosina 2003 2005 keskimäärin 6,4 µg/l. Järvet voidaan luokitella eri rehevyysluokkiin myös klorofylli a:n perusteella. Klorofylli a:n jäädessä välille 4 10, kuten Pyhäjärvessä, on järvi lievästi rehevä. Pintavesien luokituksen mukaan Pyhäjärven vedenlaatu on klorofylli a:n perusteella hyvä (SYKE 2005). Sinilevät ovat selvästi runsastuneet Pyhäjärvellä vuodesta 1990 alkaen ja niiden runsas esiintyminen on ollut 1990-luvulla jokavuotinen ilmiö. 2000-luvulla sinilevien määrät ovat selvästi vähentyneet pienentyneen ravinnekuormituksen ja tehostuneen hoitokalastuksen ansiosta. Piilevät ovat olleet merkittävin ryhmä kasviplanktonin kokonaisbiomassasta. 7
Säkylän Pyhäjärven tila on vedenlaadun luokituksen mukaan hyvä ja lievästi rehevöitynyt. Ongelmia tuottavat kuitenkin sinileväesiintymät, jotka lisääntyvät ravinnekuormituksen kasvaessa. Pyhäjärven tilaa saattavat heikentää tulevien vuosikymmenien ilmasto-olot, sillä niiden on ennustettu olevan juuri kuormitusten kannalta ongelmallisia. Pyhäjärveen laskevien Yläneenjoen ja Pyhäjoen kunto on Suomen ympäristökeskuksen vedenluokituksen mukaan välttävä. 3. Alueen kalatalous 3.1. Kalavesien hallinta ja järjestäytyneisyys 3.1.1. Osakaskunnat ja yksityiset kalavedenomistajat Osakaskunta on yhteisomistuksessa olevan ja rajoiltaan määrätyn vesialueen osakkaista muodostuva lakisääteinen yhteisö. Osakaskunnan tulee järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen ja kalakannan hoito ottamalla huomioon mitä kalastuslaissa on säädetty. Pyhäjärvellä kaikki osakaskunnat ovat järjestäytyneitä osakaskuntia. Merkittäviä osakaskuntiin kuulumattomia kalaveden omistajia ovat Ahlstrom Oy, Metsähallitus, Juusela ja Vahanen. 3.1.2. Kalastusalue Pyhäjärven kalastuskunnat ja yksityiset kalavedenomistajat ovat järjestäytyneet uuden kalastuslain mukaisesti kalastusalueeksi vuonna 1989. Kalaveden omistajat ovat luovuttaneet kalastusta ja kalaveden hoitoa koskevat päätökset kalastusalueelle selvittelysopimuksen mukaisesti. 3.1.3. Kalastusseurat ja yhdistykset Pyhäjärvellä toimivia muita järjestöjä ovat Säkylän kalastusseura ry, Honkilahden kalastusseura ry, Pyhäjärven kalamiehet ry, Lännen kalamiehet, Kauttuan tehtaiden urheilukalastajat ry, Etelä-Euran pilkkijät ry, Alasatakunnan vetouistelijat ry sekä Pyhäjärven ammattikalastajat ry. 3.1.4 Kala-alueiden vuokraus Säkylän Pyhäjärvellä on käytössä ns.lotti järjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että osakaskuntien kalastusalueet on jaettu erillisiin kalastusalueisiin. Alueet on voinut saada hallintaansa 5-vuoden määrä-ajaksi sitä varten järjestetyssä lottihuutokaupassa. Lotteja yhteensä on noin 100kpl. Suunnitelmana on, että koko järven alueelle saataisiin yksi ja yhtenäinen lottijärjestelmä. 8
3.2. Pyydykset, kalastajamäärät Pyhäjärven merkitys tärkeänä kalapaikkana on säilynyt, vaikka verkkojen ja nuottien määrät ovat laskeneet tasaisesti 1990-luvun alkupuolelta lähtien (taulukko 3.1). Myös ammattikalastajien ja luvan lunastaneiden vapaa-ajankalastajien määrät ovat viime vuosina vähentyneet (taulukko 3.2). Riista- ja kalatalouden arvion mukaan viehekalastuksen ja onginnan sekä pilkinnän aiheuttama kalastusrasitus on Pyhäjärvellä verrattain korkea (taulukko 3.3). Taulukon 3.3 arvot on saatu RKTL:n valtakunnallisen kalastuskyselyn perusteella. Satunnaisesti arvottujen henkilöiden antamat tiedot kalastuksen määrästä tietyllä kalastusalueella olivat pohjana arvioitaessa koko kalastusalueen kalastusmäärää. Kalastuspaine on säilynyt Pyhäjärvellä korkeana, vaikka pyyntivälineiden määrällä laskettu kalastusteho onkin laskenut. Nuottakalastuksen laadullinen tehostuminen uusien menetelmien ja kasvaneen nuottakoon myötä on pitänyt kalastuspaineen Pyhäjärvellä korkeana myös viime vuosina. Pyhäjärven kalastuspaineen on 1990-luvulla laskettu olevan noin 2,3 verkkoyksikköä/ha (Ruohonen 2000), kun se 1980-luvulla oli 3,0 verkkoyksikköä/ha (Sarvala ym 1998a). Kalastuspaine on näin ollen edelleenkin verraten korkea, joskaan ei aivan 1980-luvun ja 1990-luvun alun huippulukemissa. Taulukko 3.1. Pyhäjärvellä käytössä olleet pyydykset vuosina 1990 2006. vuosi Verkot Nuotat Rysät Rapumerrat kpl kpl kpl kpl 1990 6500 7 1991 7000 7 1992 7000 7 1993 6400 8 149 1994 7500 8 151 1995 6200 7 84 1996 5700 6 62 1997 4800 5 73 1998 4700 5 82 1999 4300 4 76 2000 4000 4 83 1200 2001 4400 4 2400 2002 4000 4 5200 2003 4000 4 6400 2004 3914 4 7950 2005 3757 4 5370 2006 3801 4 5410 2007 3805 4 7120 2008 3750 4 8200 2009 (Lähde: Pyhäjärven kalastusalue) 9
Taulukko 3.2. Ammatti- ja vapaa-ajankalastajien määrä Pyhäjärvellä (hlö) Vuosi Ammattikalastajat Vapaa-ajankalastajat Vapaa-ajankalastajat (luvan lunastaneet) (arvio pilkkijöistä ja läänikohtaisella viehekortilla kalastavista) 1993 n.190 3989 2000 2500 1994 n.180 3513 2000 2500 1995 n.160 2885 2000 2500 1996 n.150 n.2800 2000 2500 1997 n.130 n.2600 2000 2500 1998 62 2562 2000 2500 1999 63 2549 2000 2500 2000 63 2648 2000 2500 (Lähde: Pyhäjärven kalastusalue) Taulukko 3.3. Säkylän Pyhäjärven vapaa-ajan kalastajien kalastusmäärä ja kalastusrasitus vuonna 2005 pyyntipäivissä mitattuna. Viehekalastus Onginta ja pilkintä Muu kalastus Läänikohtainen lupa 3 000 Ikään perustuva 11 000 oikeus Kalaveden omistajan 1 000 31 000 lupa Jokamiehen oikeus 56 000 Kalastusrasitus 14 178 55 577 (Lähde: RKTL, Toivonen 2006) 3.3. Kalatalouden kehittäminen 3.3.1. Ammattikalastus Säkylän Pyhäjärven kalataloutta on pyritty kehittämään viime vuosina hyvin aktiivisesti. Säkylän Pyhäjärvellä on toteutettu vuosina 2001 2004 kannattava ja kestävä kalatalous projekti (Havia & Salomaa 2004), jonka pääkohtia olivat: laadun varmistaminen koko tuotanto- ja jakeluketjussa tuotantoketjun (kalastus, jakelu) menetelmien parantaminen yhteistyön ja osaamisen kehittäminen yritystoiminnassa vientitoiminnan turvaaminen ja kehittäminen jalostusasteen nostaminen kalan menekin edistäminen Projektin yhteydessä kalasatamien varustetasoa on kehitetty työtä nopeuttavilla käsittelylinjoilla ja viidellä perkauskoneella. Uudistukset ovat helpottaneet työtä ja parantaneet laatua. Muikun perkausasteen nostamista on hidastanut siitä saatava heikko hinta verrattuna työmäärään. Kalasatamien hygieenisyyttä on pyritty kehittämään erottamalla lajittelu-, perkaus- ja fileointitila 10
toisistaan ja lisäämällä rehukalan varastointitilaa. Tärkeimmät investointikohteet ovat olleet hygienialainsäädännön vaatimia kuten rehukalakylmiö, viemäröinti, puhdastilat perkaukseen, fileeraukseen ja mädinkäsittelyyn. Myös kesäkalastuksen lisäämistä on pyritty kehittämään ja tarpeellisiin välineistöihin ja niiden käyttöön on tutustuttu. Kalojen menekkiä on pyritty edistämään messuesittelyillä, pitämällä yhteyttä nuottakuntien tärkeimpiin ostajiin ja tekemällä selvityksiä halutuista kalatuotteista seudun vähittäiskaupoissa ja suurtalouksissa. Hankkeen eri osien yhteistuloksena pystyttiin varmistamaan pikku ahvenen vienti Keski-Eurooppaan. Laatua, jalostusta ja menekkiä on pyritty myös edistämään tutustumiskäynneillä alan kauppoihin ja tuotantolaitoksiin. Tietoa Pyhäjärven kalataloudesta on pyritty lisäämään tiedottein. Myös EU-parlamentin kalatalousvaliokunta on tutustunut Pyhäjärven kalatalouteen vuonna 2003. Projektin päätyttyä jatkotoimenpiteitä ja kehittämistä jäätiin kaipaamaan erityisesti kalastus jalostus markkinointi ketjun osalta. 3.3.2. Saaliskirjanpito Edellisen Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelman tärkeimpänä lisäselvitystarpeena pidettiin saaliskirjanpitotietoihin perustuvien saalistietojen hankkiminen. Myös eri pyyntivälineiden määrien ja saaliiden osuutta niissä haluttiin selvittää tarkemmin. Ammattikalastuksen osalta mainitut tiedot ovatkin nykyään melko hyvin tiedossa. Ammattikalastajien ja tutkijoiden käsitykset arvokalasaaliista ovat yhtäpitäviä. Erityisesti talvinuottauksen saalisarviot arvokalojen osalta ovat samanlaisia, sillä ne perustuvat todellisiin saalistilastoihin ja saalisnäytteisiin. Rysä- ja verkkokalastuksen osalta tilastointi on kuitenkin vielä vajaampaa ja näiden pyyntimuotojen saalisseurantaa tulisi edelleen kehittää. Kun tilastointi on epävarmalla pohjalla, ovat saalisarviot myös epätarkkoja. Järven hoidon kannalta tarkat saalisarviot eri kalalajeittain eriteltynä ovat hyvin tärkeitä. Niistä saatua tietoa voidaan käyttää ammattikalastuksen kehittämiseen ja järvessä tapahtuneiden muutosten tulkitsemiseen. Ammattikalastajien tilastointipuolta hoitaa Säkyläläinen Tilistö Tmi, jonka tietojen perusteella ainakin talvinuottauksella pyydetyistä arvokaloista saadaan hyvin tarkat tiedot. Muiden kalalajien osalta kalastajat antavat omat arvionsa pyydettyjen kalojen määristä. Tutkijoiden kalansaalisarviot perustuvat nuottakauden aikana nuottasaaliista noin kahden viikon välein otettuihin näytteisiin ja ammattikalastajien muikkusaalistilastoon. Koska muikkusaaliit tunnetaan hyvin tarkkaan, voidaan muiden lajien saalismäärät arvioida muikun ja muiden lajien saalissuhteiden avulla. Kalastusalueen käytössä on myös ollut jo vuodesta 1999 asti ATK-pohjainen lupa- ja saalistietojen tilastointijärjestelmä. Saalistilasto perustuu luvan lunastuksen yhteydessä postitettavaan vapaaehtoiseen ilmoitukseen edellisvuoden saaliista. Periaatteessa tilasto sisältää siis luvan lunastaneiden ammatti- ja vapaa-ajankalastajien saaliin. Nuottakuntien, sekä viehekalastusluvalla ja yleiskalastusoikeuksien nojalla kalastavien saalis ei sisälly tilastoon. Vastausprosentti saalisilmoituksissa on vaihdellut 30 % tietämillä ja oikea kalansaalis arvioidaan kertomalla ilmoitettu saalismäärä luvan ostaneiden ja saalismääriin vastanneiden välisellä suhteella. Pyhäjärven kalastusalueen saaliskirjanpito on hyvin järjestetty ainoastaan talvinuottauksen osalta. Ammattikalastuksen osalta erityisesti rysä- ja verkkokalastuksen saaliit ovat edelleenkin sangen karkeita arvioita ja niitä olisi syytä kehittää. Toinen ongelma on myös arviot viehekalastusluvalla ja yleiskalastusoikeuksien nojalla kalastavien saaliista. Karkeita arvioita pystytään tekemään RKTL:n tekemien valtakunnallisten vapaa-ajankalastuskyselyjen perusteella, mutta tarkempia tietoja kaivattaisiin. Saalistilaston kehittämiseksi tulisi kalastajia kannustaa aktiivisempaan saalismäärien ilmoittelemiseen. Kannustimina voitaisiin käyttää esimerkiksi erilaisia palkkioita (Ruohonen 2000). 11
4. Kalakanta, kannantila ja kalansaalis 4.1. Yleistä Pyhäjärven saalismäärien on havaittu olevan hyvin korkea verrattuna järven ravinnepitoisuuteen tai perustuotannon määrään (Sarvala ym 1998a). Syynä tähän pidetään erittäin tehokasta ammattikalastusta, jonka tärkeimmät kaupalliset lajit ovat pitkään olleet muikku ja siika sekä viime vuosina ahven. Ammattikalastus on vuosittain saanut saaliiksi 70 90 % ensimmäistä vuotta eläneistä muikuista. Koska muikun määrän rajoittavin tekijä on ravinto, juuri tämä kalastuksen voimakas kohdistuminen nuoriin kaloihin lisää kalojen kasvua ja lisääntymiskykyä ja mahdollistaa hyvin voimakkaan kalastuspaineen ilman että kalakanta romahtaisi. Talvinuottauksen saalistietojen perusteella Pyhäjärven kalakannassa on kuitenkin tapahtunut merkittäviä muutoksia 1990-luvun alussa. 1980-luvulla merkittävin kalansaalis koostui muikusta ja sitä saatiinkin saaliiksi useimmiten 300 400 tonnia/vuosi. Seuraavaksi eniten saatiin siikaa (n. 50 tonnia/vuosi) ja loput saaliista (<50 tonnia) koostui särjestä, kiiskestä, kuoreesta ja muista vähäarvoisista kaloista. Vuodesta 1990 alkaen muikkusaalis romahti ja vuosittainen saalis on 1990- luvulla vaihdellut 50 100 tonnin välillä ja 2000-luvulla n. 200 tonnin tietämillä. Katovuonna 2004 saalis oli vain n. 25 tonnia. Vähäarvoisten kalojen määrä lisääntyi saaliissa voimakkaasti. Kiiskeä saatiin 1990-luvulla 50 100 tonnia/vuosi ja 2000-luvulla muutamasta kymmenestä tonnista jopa 200 tonniin/vuosi. Lisääntynyt kiiskisaalis on kuitenkin seurausta hoitokalastuksen kohdistumisesta juuri kiiskiin ja muihin vähäarvoisempiin kaloihin. Särkisaalis on vaihdellut 1990- ja 2000 luvuilla 10 60 tonnin välillä. Myös ahvensaaliit kasvoivat 1990-luvulla ja vaihtelivat 10 60 tonnin välillä. 2000-luvulla tehostuneen hoitokalastuksen ja voimakkaiden ahvenvuosiluokkien johdosta oli ahvensaalis vuosina 2003 ja 2004 jopa 100 tonnia/vuosi. Kuoreen saalismäärät vaihtelevat Pyhäjärvessä voimakkaasti kuorekannan vahvuuden mukaan. Vuosina 1995, 1996 ja 2003 kuoretta saatiin talvinuotalla 50 100 tonnia/vuosi, kun muina vuosina saalis on ollut muutamia kymmeniä tonneja, tai kuoretta ei ole saatu juuri ollenkaan. Merkittävimpänä syynä muikkukannan romahtamiseen on pidetty hyvin epäedullisia kevään sääolosuhteita kahtena peräkkäisenä vuotena 1990 ja 1991, jotka heikensivät merkittävästi muikunpoikasten eloonjääntiä. Samaan aikaan järvessä oli voimakas ahvenvuosiluokka, jonka saalistuksen on todettu vaikuttavan heikentävästi muikun poikasten määriin, ja myös taimenistutukset olivat voimakkaimmillaan. Myös voimakkaan kalastuspaineen jatkuminen esti muikkukannan palautumisen. Tämä muutaman vuoden taantuma muikun määrissä mahdollisti muiden kalalajien kuten ahvenen, kiisken, särjen ja kuoreen määrien nousun järvessä. Saaliiksi saatiin yhä vähemmän muikkua ja yhä enemmän vähäarvoista kalaa. Vaikka Pyhäjärven ravinnekuormitus oli voimakasta jo 1980-luvulla, pystyttiin suurten muikkuvuosiluokkien pyytämisellä poistamaan ravinteita kalojen kautta. Järven sisäisen kuormituksen määrää 1980- luvulla verrattuna nykyiseen on vaikea arvioida. Saalistietojen perusteella voisi otaksua, että sisäinen kuormitus olisi kasvanut juuri pohjaeläimiä syövien kalojen määrien noustessa. Vaikka kiiskeä ei aikaisemmin saaliiksi juuri saatukaan, oli sen kanta kuitenkin jo 1980-luvulla vahva. Kalastajat pystyivät välttämään kiisken osuutta saaliissa virittämällä nuottansa niin, ettei sitä juuri saaliiksi saatu. Ahvenkanta sen sijaan on saattanut kasvaa, vaikka 1980-luvullakin esiintyikin myös vahvoja ahvenvuosiluokkia. Muikku on hyvin voimakas kilpailija ja käyttää hyväkseen koko vesialuetta pinnasta pohjaan. Suuret muikkumäärät pitivät kuoremäärän vähäisenä ja vähensivät myös ahventen osuutta ulapalla alkukesästä. Vähäarvoisten kalalajien määrän nousu lisäsi järven rehevöitymistä ja heikensi muikun valta-asemaa järvessä. Myös petokalojen määrä nousi (lähinnä iso ahven runsastui) ja lisäsi muikkuun kohdistuvaa saalistusta. 12
Viime aikaisten vähäsateisten vuosien sekä tehokkaan hoitokalastuksen ansiosta, on järven tila kohentunut. Kuitenkin vasta vuonna 2006 syntyi todella suuri muikkuvuosiluokka ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun. Tihentyneet lämpimät kesät ovat tuottaneet vahvoja ahvenvuosiluokkia 1988, 1992, 1994, 1997, 1999, 2001 ja 2002, mikä on merkinnyt ankarampaa muikkuun kohdistuvaa saalistusta. Varmaan siksi muikkuvuosiluokat ovat 2000-luvulla pysyneet viime vuotta lukuun ottamatta vain kohtuullisina, vaikka poikasmäärät ovat olleet suurempia kuin ennen. Pyhäjärven pitkäaikaisen seurannan ja tutkimustiedon perusteella tärkein tavoite kalakantojen hoidossa onkin suurten muikkuvuosiluokkien saaminen takaisin. Tähän päästään parhaiten vähentämällä järven ravinnekuormitusta ja poistamalla vähempiarvoista kalaa tehokalastuksella. Kun ravinnemäärät vähentyvät, pystyy muikku voimakkaana kilpailijana pitämään vähäarvoisen kalamäärän kurissa ja vähentämään näin myös sisäistä kuormitusta. Muikku on planktonsyöjä ja heikentää siten myös vedenlaatua. Voimakas ammattikalastus toimii kuitenkin petokalojen tehtävässä. Vähentäessään järven kalaa pienentää se samalla planktonsyöjien määriä ja niiden aiheuttamaa vedenlaadun heikkenemistä. Kalojen mukana poistuu myös merkittävä määrä ravinteita. 4.2. Kalakanta Koekalastuksia Säkylän Pyhäjärvellä on tehty yhteensä neljä kertaa. Ensimmäinen koekalastus tehtiin vuonna 1984 ja kolme seuraavaa vuosina 2000, 2004 ja 2006. Koeverkkokalastuksen lajisuhteet eroavat merkittävästi talvinuotalla saaduista tuloksista. Syynä tähän on se, että koeverkot aliarvioivat (pelagisten) kalojen kuten kuoreen ja muikun osuutta kalastosta ja yliarvioivat ahvenkalojen kuten kiisken ja ahvenen osuutta kalastosta. Talvinuotalla saadut tulokset antavat myös vinoutuneen kuvan kalaston rakenteesta. Vaikka talvinuotta on hyvin valikoimaton pyydys, voidaan pyyntikorkeutta säätää ja näin välttää vähemmän haluttujen kalalajien osuutta saaliista. Paras kuva kalalajien suhteista saadaankin todennäköisesti yhdistelemällä koekalastusten ja talvinuottasaaliiden tuloksia. Esittelen ensiksi kalakantojen suhteet koeverkkokalastuksen perusteella 2000-luvulla ja sitten 2000-luvun hoitokalastusjakson ajalta. Kiiski on ollut lukumäärän osalta runsain kalalaji kaikissa 2000-luvun koekalastuksissa (kuva 4.1) (Sydänoja 2001; Louhesto & Rannikko 2004; Louhesto & Rannikko 2006). Tässä ei siis ole tapahtunut muutosta 1980-lukuun verrattuna (Sarvala ym. 1998a). Seuraavaksi eniten on saatu ahventa, särkikaloja, muikkua ja kuoretta. Biomassan osalta merkittävin laji oli ensin kiiski, mutta ahven on viime vuosina noussut merkittävimmäksi kalalajiksi. Ahvenen määrien nousuun on todennäköisimpinä syinä ahvenelle suotuisten lämpimien kesien yleistyminen (1997, 1999, 2001 ja 2002) ja hoitokalastuksen vaikutukset. Kolmanneksi runsain laji biomassan osalta on ollut särki. Muikun ja kuoreen osuudet ovat olleet sekä kappalemääräisesti että lukumääräisesti vähäiset. Edellä mainittujen kalalajien lisäksi koekalastuksissa on saatu siikaa, haukea, lahnaa ja madetta. Pyhäjärvessä esiintyy myös vähemmässä määrin ruutanaa ja kivisimppua sekä istutusten myötä harvakseen esiintyy järvitaimenta, kuhaa, harjusta ja puronieriää. 13
Osuus koekalastuksesta (%) 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 4 5 9 15 9 7 14 21 23 9 7 14 30 32 42 41 50 39 40 35 32 29 23 21 00 massa 04 massa 06 massa 00 lkm 04 lkm 06 lkm muut muikku kuore salakka särki kiiski ahven Kuva 4.1. Vuosien 2000, 2004 ja 2006 koekalastuksissa saatujen eri kalalajien biomassa- ja lukumääräosuudet. Kuva 4.2. Vuosien 1988-2006 talvinuottasaaliiden lajijakaumat. Kuva Turun Yliopisto, Sarvala 2006. Viime vuosina muikun osuus talvinuottasaaliin massasta on ollut yli 50 %. Poikkeuksena tästä erottuu vuosi 2004, jolloin pyynnissä oli vuonna 2003 syntynyt erittäin heikko muikkuvuosiluokka. 14
Seuraavaksi eniten saaliiksi on saatu kiiskeä, jonka määrät ovat vaihdelleet 2000-luvulla välillä 10 30 % talvinuottasaaliista. Seuraavaksi eniten on saatu ahventa, siikaa ja särkeä. 4.3. Kalansaaliit ja kalakannat Parantuneen saalikirjanpidon ansiosta Pyhäjärven kalansaaliista, erityisesti talvinuottasaaliista, on saatavilla hyvinkin tarkkaa tietoa. Kotitarve- ja virkistyskalastajien saalimäärät joudutaan kuitenkin vielä arvioimaan, ja sen takia niihin kannattaa suhtautua varauksella. Nuottakalastuksella pyydettyjen muikkujen ja siikojen määrät tiedetään tarkkaan hyvin ylläpidetyn myyntikirjanpidon perusteella. Kalastusalueen edustaja tiedustelee kalastajilta muiden kalalajien osuutta saaliista ja tekee lajikohtaisen arvion saalismääristä. Talvinuottauksen lajisuhteita on myös tutkittu ottamalla kahden viikon välein näytteitä eri nuottakuntien nuotanvedoista ja näin on saatu tutkimukseen perustuva saalisarvio eri lajeille (kuva 4.2). Taulukossa 4.1 on esitetty Pyhäjärven kalastusalueen ilmoittamat kala- ja rapusaalisarviot vuosilta 1990 2006 ja taulukossa 4.2 eri kalalajien kokonaissaalisarviot vuosilta 1990 2000. Taulukko 4.1. Vuosien 1990 2008 kala- ja rapusaaliit. vuosi kalansaalis Rapusaalis tn 1000 kpl 1990 850 1991 700 1992 830 1993 800 1994 850 1995 850 1996 800 1997 780 1998 830 1999 830 2000 800 25 2001 800 100 2002 990 170 2003 880 400 2004 654 169 2005 750 82 2006 (tilastoinnin muutos) 386 156 2007 393 434 2008 329 948 2009 (Lähde: Pyhäjärven kalastusalue) 15
Taulukko 4.2. Eri kalalajien kokonaissaalisarviot vuosilta 1990 2008 Vuosi Muikku Siika Ahven Hauki Särki Kiiski Kuore Muut Yht.x1000 1990 389 100 100 90 120 40 2 14 855 1991 205 100 130 100 120 40 4 16 715 1992 290 100 145 100 130 40 7 16 828 1993 230 110 150 105 150 45 15 15 820 1994 210 85 180 95 150 80 35 15 850 1995 150 100 180 90 120 30 170 13 853 1996 120 100 180 95 130 70 70 12 777 1997 150 110 200 95 120 70 10 17 772 1998 190 130 180 100 120 90 3 16 829 1999 220 110 180 105 110 80 5 16 826 2000 250 100 150 110 100 70 6 18 804 2001 280 90 150 100 90 60 7 28 805 2002 320 70 180 80 90 100 135 16 991 2003 240 80 150 70 90 150 80 17 877 2004 142 60 160 33 91 146 9 13 654 2005 305 63 154 38 80 80 22 8 750 2006 150 27 82 5 56 53 10 3 386 2007 120 17 124 43 60 17 0 12 393 2008 80 18 110 58 42 14 2 5 329 (Lähde: Pyhäjärven kalastusalue) Vuosilta 1999 ja 2008 on olemassa arviot ammattikalastajien sekä kotitarve- ja virkistyskalastajien saaliista (Ruohonen 2000). Vapaa-ajan kalastajien (pilkkijät, viehekalastajat yms.) saaliin on arvioitu olevan n. 25 000 kg / vuosi. Taulukossa 4.3 on esitetty vuosien 1999 ja 2000 eri kalalajien kokonaissaalisarviot, sekä lupakalastajien (ei talvinuotta) ilmoittamien saaliiden perusteella tehdyt arviot vuotuisesta lupakalastajien kokonaissaaliista. Taulukko 4.3. Arviot vuosien1999 ja 2000 eri kalalajien kokonaissaaliista (kg) Kokonaissaalis 1999 2000 Arvio lupakalastajien Kokonaissaalis saaliista Arvio lupakalastajien saaliista Ahven 110500 49473 72100 35260 Hauki 28900 21558 22200 14855 Muikku 200400 52692 230700 38543 Taimen 1300 1275 1800 1829 Siika 63900 22071 61500 24362 Särki 62700 31893 98100 44205 Muut 78400 32595 56300 31285 Yht. 546100 211557 542700 190339 Lähde: Ruohonen 2000. 16
Hoitokalastuksen ansiosta ovat kiiskien osuudet viime vuosina olleet todennäköisesti vuosien 1999 ja 2000 määriä selvästi suuremmat. Pelkästään vuoden 2006 talvinuottauksen perusteella kiiskisaaliin arvioitiin olevan n. 70 000 kg. 4.3.1. Muikku Muikku on sekä taloudellisesti että ekologisesti Pyhäjärven tärkein kalalaji. Pyhäjärven ammattikalastus perustuu suurelta osin muikun pyyntiin ja muikku itse toimii järvessä avainlajina säädellen eläinplanktonin koostumusta, biomassaa ja kokoa ja näin epäsuorasti myös kasviplanktonin ja veden laatua (Sarvala ym 1998a). Voimakkaalla muikkuun kohdistuvalla ammattikalastuksella voidaan myös poistaa merkittäviä määriä järveä rehevöittävistä ravinteista ja näin vaikuttaa positiivisesti järven tilaan. Muikkuun kohdistuva pyynti on Pyhäjärvellä hyvin voimakasta ja kutukanta koostuu yleensä vain yhden vuosiluokan kaloista. Vaikka kutukanta jää voimakkaasta kalastuksesta johtuen yleensä hyvin pieneksi (kuva 4.3), kompensoi kalojen nopea kasvu ja korkea (fekunditeetti) kutevien kalojen vähäistä määrää. Pyhäjärvellä on myös runsaasti muikulle sopivia kutualueita, sillä 40 % järven pinta-alasta voidaan luokitella happipitoisiksi hiekkapohjiksi. Kutualueet ovat kuitenkin vähenemässä pyhäjärven pinnansäännöstelykäytännön (järven ylitäyttö) johdosta, joka näin vaikuttaa suoraan järven kiintoainekuormitukseen. 6 Kutukanta (kg/ha) 5 4 3 2 1 0 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2000 Vuodet Kuva 4.3. Muikun kutukannan vahvuus Pyhäjärvessä vuosina 1979 2002. Vuoteen 1990 saakka oli muikkukannoissa havaittavissa selvä kahden vuoden sykli. Voimakasta vuosiluokkaa seurasi aina heikompi vuosiluokka. Tämän ilmiön syitä on viime vuosina tutkittu paljon ja pohjimmaisena syynä tähän vaihteluun katsotaan olevan on muikun ikäryhmien välinen ravintokilpailu Muikkukantojen kehitys on kuitenkin ollut jossain määrin poikkeavaa tutkimuksesta - toteutuneeseen tilanteeseen. (Helminen ym 1993; Helminen & Sarvala 1994; Helminen ym 1997). Ensimmäistä kesää elävät muikut ovat etulyöntiasemassa toista vuotta eläviin muikkuihin nähden pienemmän aineenvaihduntavaatimustensa ja tehokkaamman ravinnonkäyttönsä ansiosta. Nuoret muikun kilpailevat voimakkaasti toista vuotta eläneiden muikkujen kanssa ja heikentävät näin merkittävästi näiden lisääntymistuottoa erityisesti heikkolaatuisten mätimunien kautta. 1990-luvun alussa tämä kahden vuoden sykli rikkoontui huonojen sääolosuhteiden, voimakkaan petokalojen aiheuttaman saalistuksen ja ammattikalastusten yhteisvaikutusten vuoksi (Sarvala ym 1998a). Jäidenlähdön jälkeisten sääolosuhteiden on havaittu merkittävästi vaikuttavan 17
muikkuvuosiluokan suuruuteen (Marjomäki ym 2004). Ruskuaispussivaiheen jälkeinen aika on kalanpoikasille hyvin kriittistä aikaa ja jos kylmät säät ovat hidastaneet sopivien ravintokohteiden ilmaantumista, voi poikaskuolleisuus olla hyvinkin suurta. Muikulla ruskuaispussivaiheen päättymisen ei kuitenkaan ole havaittu lisänneen kuolleisuutta (Karjalainen 1991). Muikun poikaset kestävät hyvin nälkiintymistä, eikä poikaskuolleisuus johdu suoraan ravinnon puutteesta. Kuolevuus luonnossa on yleensä saalistuksesta johtuvaa ja siten välillistä seurausta toisaalta ravinnon niukkuudesta johtuvasta kasvun hitaudesta ( pitkä saalistukselle altis kehitysjakso) mutta alhainen lämpötila hidastaa kasvua suoraan fysiologisten mekanismien kautta, mm. ruoansulatus on tehotonta. Kuolevuus voi johtua yksinomaan siitä, että poikaset ovat pienikokoisia ja niiden uintikyky on kehittymätön, jolloin ne ovat alttiita saalistukselle. Ahventen, erityisesti 2- vuotiaiden kalojen saalistuksen, on havaittu vaikuttavan muikkuvuosiluokan kokoon (Huusko & Sutela 1992; Helminen & Sarvala 1994; Valkeajärvi & Marjomäki 2004). Kun peräkkäin sattui kaksi muikun poikasille sääoloiltaan epäedullista kevättä, muikun valta-asema järvessä heikentyi ja kaupallisesti vähäarvoiset kalalajit kuten kiiski, särki, ahven ja kuore pääsivät yleistymään Pyhäjärvessä. Muutokset kalakoostumuksessa lisäsivät järven rehevöitymistä ja näin heikensivät myös muikkukantaa. 2000-luvulla muikkukanta on osittain toipunut ja järven tilaa parantavan tehokalastusjakson jälkeen, Pyhäjärveen syntyi vuonna 2006 jälleen erittäin vahva muikkuvuosiluokka. Tämän vahvan vuosiluokan syntyä edistivät ennen muuta jäidenlähdön jälkeiset suotuisat sääolot ja osaltaan myös vähentynyt saalistuspaine 2-vuotiaiden ahventen osalta. Kookkaita ahvenia järvessä oli kuitenkin edelleen runsaasti Talvinuottatietojen sekä koekalastusten perusteella vuoden 2005 ahvenvuosiluokan suhteellinen koko oli merkittävästi alhaisempi kuin vuonna 2004 ja moninkertaisesti pienempi kuin vuosina 2002 ja 2003. 2000-luvulla muikun kannanvaihtelussa on taas selkeästi palattu vuorovuosirytmiin, joka vallitsi 1970- ja 1980-luvuilla vuoteen 1987 saakka (kuva 4.4). Itse asiassa vuorovuosirytmi on heikkona signaalina nähtävissä läpi 1990-luvunkin, mutta 1987 jälkeen tapahtui rytminvaihdos ennen vahva vuosiluokka syntyi parittomina vuosina, vuodesta 1988 alkaen parillisina vuosina. Kuva 4.4. Muikun vuosiluokan koko Pyhäjärvessä vuosina 1970-2006. Vuoden 2006 luku on alustava arvio ensimmäisen kesän kasvun perusteella. (Kuva TY/ LOS, Sarvala & Helminen 2007.) 18
Muikkuvuosiluokan koko on viime vuosina pysytellyt keskimäärin n. 10 miljoonan kalan tietämillä. Poikasmäärät ovat kuitenkin olleet 2000-luvulla jopa 1980-lukua suurempia (kuva 4.5). Huimat poikasmäärätkään eivät takaa voimakkaan vuosiluokan syntymistä, kuten vuoden 2002 tilanne osoittaa. Poikasmäärät (Milj. kpl) 700 600 500 400 300 200 100 0 1985 1990 1995 2000 2005 Vuodet Kuva 4.5. Vuosien 1985 2006 keväisten poikaspyyntien perusteella arvioidut muikunpoikasten määrät. (Lähde: Jouko Sarvala, Turun yliopisto.) Ensimmäistä vuotta elävien muikkujen kokoon vaikuttaa ravintokilpailu ja tärkein kilpailun voimakkuuteen vaikuttava tekijä on syntyneen muikkuvuosiluokan koko (kuva 4.6). Kohtalaisista muikkuvuosiluokista johtuen ovat 1-kesäiset muikut olleet viime vuosina melko kookkaita ja niiden kaupallinen kysyntä on ollut suurta. Kun Pyhäjärvellä on myös harjoitettu hoitokalastusta on ammattikalastus ollut kannattavaa ja järven muikkukanta on saatu hyvin hyödynnettyä. Vuosiluokka syksylla (milj. kpl) 40 35 30 25 20 15 10 5 0 R 2 = 0.6361 0 5 10 15 20 25 30 35 Nuoren (0+) mukikun keskipaino (g) talven alussa Kuva 4.6. Nuoren muikun koon ja syksyisen vuosiluokan koon välinen riippuvuus. Talvi 2006/2007 oli kuitenkin erityisen lämmin ja ensimmäinen jääkansi muodostui Pyhäjärvelle vasta tammikuun lopussa. Talvikalastuskausi jäi ennätyksellisen lyhyeksi kun aikainen kevät päätti talvinuottakauden jo maaliskuun puolivälissä. Huolenaihetta kalastajille aiheutti myös muikun 19
täysinäiset suolet, mikä johtui talviajan ravinnon runsaasta määrästä. Muikun (ja nuoren siian) talviaikainen kasvu (ja siis aktiivinen syönti) on ollut yleistä etenkin 1990-luvulla kun vuosiluokat olivat pieniä ja ravintokilpailu lievää myös 1970-luvulla talvikasvua oli joinakin vuosina. Viime vuosien heikon tai kohtalaisen muikkukannan johdosta, on talviravintoa ollut tarjolla paljon ja se on näkynyt muikun suolen täyteisyydessä ja kasvussa. Aikaisemmin, 1980-luvulla, ei muikulla havaittu talvisyöntiä. Tämä johtui siitä, että muikkukannat olivat vahvempia, eikä ravintoa riittänyt talviajalle. Nykyinen tilanne on siinä mielessä uusi, että nyt syöntiä esiintyi vahvan vuosiluokan tilanteessa. Järvi on siis nykyisin rehevämpi kuin ennen ja potentiaali eläinplanktonin määriin talviaikaan suurempi. Sateisella ja tuulisella syksyllä saattaa myös olla osuutta asiaan. Muikun talviajan ravinto koostuu pääosin Cyclopoida-kopepodiiteista ja -aikuisista (Sarvala ja työryhmä 1990) ja pitkä, tuulinen syksy saattaa lisätä näiden osuutta vesikerroksessa. Sateet lisäävät ravinteiden määriä vedessä ja mahdollistavat suuremmat planktontiheydet. Kuvissa 4.7 ja 4.8 on esitetty nuoren (0+) muikun pituuden (mm) ja painon (g) kehitys vuoden 2007 talvinuottanäytteissä. Pituus (mm) 132 130 128 126 124 122 120 118 14.-16.2. 28.2.-1.3. 14.-15.3. P vm Kuva 4.7. Nuoren (0+) muikun pituuden (mm) kehitys vuoden 2007 talvinuottanäytteissä. Pylväät esittävät pituuden keskiarvoa ja virhepalkit keskihajontaa. Paino (g) 17 16 15 14 13 12 11 10 14.-16.2. 28.2.-1.3. 14.-15.3. Pvm Kuva 4.8. Nuoren (0+) muikun painon (g) kehitys vuoden 2007 talvinuottanäytteissä. Pylväät esittävät painon keskiarvoa ja virhepalkit keskihajontaa. 20
Täysinäiset suolet heikensivät kalojen säilyvyyttä ja vähensivät niiden kaupallista kysyntää. Myös muikkujen suuresta määrästä johtuva kalojen pieni koko vähensi kysyntää ja heikensi osaltaan myös niiden säilymistä. Yhdessä lyhyen talvikalastusjakson ja heikon kysynnän vuoksi jäi talvikalastussaalis hyvin pieneksi. Järveen jäi kesäkaudeksi runsaasti planktonsyöjiä, mutta on kuitenkin todettava, että Pyhäjärven tilassa ei kuitenkaan ollut havaittavissa vedenlaadun heikkenemistä. Talvinuottakauden 2006/2007 ongelmat herättivät paljon keskustelua niin kalastajien kuin Pyhäjärven suojelurahaston asiantuntijoiden keskuudessa. Kun selvää on, että leudot ja sateiset talvet tulevat yleistymään ilmaston lämpenemisen johdosta, on tuleviin kalastusolosuhteisiin pyrittävä varautumaan etukäteen, jotta laajamittainen ammattikalastus voisi jatkua Pyhäjärvellä tulevaisuudessakin. Voimakas muikun ammattikalastus on elinehto koko järven kalataloudelle ja hyvinvoinnille. 4.3.2. Siika Siika on muikun ohella Pyhäjärven kaupallisesti tärkein kalalaji. Pyhäjärven siika on muikun tavoin alunperin istukaslaji ja sen kasvu alkoi heikkenemään muikun kotiuttamisen jälkeen. Muikku on saattanut heikentää myös siikakantaa. Päijänteessä muikun on havaittu oleva merkittävä siian rekrytointiin, kasvuun ja kuntoon vaikuttava tekijä (Valkeajärvi ym 2006). Muikun ja siian ravintokilpailua pidetään keskeisimpänä syynä Päijänteen siian heikentyneeseen kasvuun ja kuntoon. Muikun vaikutusmekanismi siian rekrytointiin on kuitenkin epäselvä. Selitys voi löytyä siian heikentyneestä kasvusta ja kunnosta ja sitä kautta heikentyneestä (fekunditeetistä). Pyhäjärveen on alunperin istutettu monia eri siikakantoja (Hirvonen & Helminen 1992), joista nykyisen kaltainen järvisiika syrjäytti 1940-luvulla kokonaan planktonsiian. Pyhäjärven keskimääräinen siivilähampaiden lukumäärä oli vuonna 1983 tehdyn tutkimuksen mukaan 41,2 (vaihteluväli 33 50). Viimeaikaisten havaintojen perusteella lukumäärä on pysynyt samana. Pyhäjärven siian kasvu on ollut järvisiiaksi viime vuosina melko nopeaa (kuva 4.9). Kasvu on kuitenkin hidastunut jonkin verran vuoden 1997 tasosta, jolloin muikkukannan määrä oli selvästi nykyistä alemmalla tasolla ja mahdollisti siialle paremmat ravinto-olosuhteet. Kasvu on kuitenkin ollut parempaa kuin vuonna 1987, jolloin muikkukanta vielä oli voimissaan. Vuoden 2007 talvinuottanäytteiden perusteella vuoden 2006 voimakas muikkuvuosiluokka näyttää vähän heikentäneen siikojen kasvua. Pyhäjärven siika kilpailee ravinnosta muikun kanssa ja sen määrien ja kasvun on havaittu heikkenevän suurien muikkukantojen muodostuessa. Muikku on siikaa tehokkaampi planktoninsyöjä ja voittaa näin siian ravintokilpailussa. Tämän tilanteen kiertämiseksi Pyhäjärven kalastusalueella on käyty keskustelua sellaisen siikamuodon saamisesta järveen, jonka ravinnonkäyttö eroaisi voimakkaasti muikun ravinnosta ja vapauttaisi siian näin kilpailusta. Tämän seurauksena siikakanta voimistuisi ja kasvaisi paremmin. Järveen on mietitty hankittavaksi harvasiivilähampaista pohjasiikaa, joka käyttäisi ravintonaan kaloja. Tämä siikamuoto toimisi samalla petokalana syömällä vähempiarvoista kalaa ja hoitaisi näin järven tilaa. Mitkään tutkimukset eivät ole kuitenkaan pystyneet todistamaan, että mikään siikamuoto käyttäisi kaloja merkittävissä määrin ravinnokseen. Yhdessäkään läpikäymässäni siian ravinnonkäyttötutkimuksessa ei ole edes mainittu siian käyttäneen ravinnokseen kaloja. Tutkimuksissa on seurattu eri kokoisten ja eri siikamuotojen ravinnonkäyttöä vähintään 30 40 cm:n pituuteen asti (Palomäki 1997; Heikinheimo ym 2000; Kahilainen ym 2004). Kookkaatkaan pohjasiiat eivät Inarinjärvellä siirtyneet kalaravinnon käyttöön vaan käyttivät ravinnokseen pääasiassa pohjaeläimiä. Vaikkei tutkimuksissa olekaan löytynyt merkkejä kalojen käytöstä siian ravinnossa, saattavat oikein isot siiat tilaisuuden tullen syödä myös kalaravintoa. Pyhäjärven kohdalla tämä lienee vähäistä, sillä yli 40 cm:n pituisia siikoja ei Pyhäjärveltä juuri saada. 21
400 350 300 Pituus (mm) 250 200 150 100 50 0 0 1 2 3 4 5 6 Ikä (v) Kuva 4.9. Siian kasvu Pyhäjärvessä vuoden 2006 talvinuottanäytteiden perusteella. Tutkimusten perusteella pienten siikojen ravinnonkäyttö on samanlaista kaikilla siikamuodoilla (Heikinheimo ym 2000). Kaikkien siikamuotojen tärkein ravintolähde on eläinplankton ja vedenpinnan hyönteisravinto aina n. 20 cm:n pituuteen asti. Pyhäjärvessä siian poikaset syövät alusta alkaen hieman suurempia ravintokohteita kuin muikut (hankajalkaisten kopepodiittitoukkia ja vesikirppuja)(sarvala ym 1998b). Myöhemmin ensimmäisenä kesänään siiat syövät ulapalla jokseenkin samaa ravintoa kuin muikku, mutta loppukesällä rantojen lähellä ne pyydystävät jo pohjan pienäyriäisiä, ja toisesta kesästä lähtien siiat ovat ainakin vahvan muikkukannan vallitessa syöneet pääasiassa pohjaeläimiä. Merkittävin ero eri siikamuotojen ravinnonkäytössä tapahtuu pohjasiioilla, kun niiden pituus lähenee 20 cm:ä. Tällöin pohjaeläinten (mm. hyönteisten toukat, simpukat ja kotilot) osuus kasvaa merkittävästi pohjasiikojen ravinnossa. Kun eri siikamuotoja esiintyy samassa järvessä, on niiden havaittu keskittyvän eri osiin järveä. Tiheäsiivilähampaiset siiat oleilevat tällaisessa tilanteessa yleisimmin ulapalla ja harvasiivilähampaiset rantavyöhykkeessä. Myös pohjaeläimiä syövien eri siikamuotojen on havaittu eroavan oleskelusyvyyden perusteella. Vaikka Pyhäjärvessä onkin järvisiikaa, turvautuu se jo hyvin nuorena, varsinkin vahvoina muikkuvuosiluokkina pohjaeläimiin planktonravinnon niukentuessa. Vaikka Pyhäjärveen istutettaisiin harvasiivilähampaista siikamuotoa, joka käyttäisi ravintonaan suuremmassa määrin pohjaeläimiä, ei siian kanta eikä kasvu todennäköisesti paranisi. Se saattaisi jopa heiketä. Pyhäjärven nykyisen siikakannan tiedetään olevan hyvin joustava ravinnonkäytössään ja käyttävän tarpeen tullen ravintonaan myös pohjaeläimiä. Pohjaeläinravintoa pääasiallisesti syövällä muodolla olisi vastassaan myös muita kilpailijoita, sillä pohjaeläinravintoa käyttäviä kaloja on Pyhäjärvessä runsaasti. Näistä merkittävimpiä ovat kiiski (yleensä järven keskialueella), särki (lähinnä rantavyöhykkeessä) ja ahven. Tutkimusten mukaan särkien määrä on muissa suomalaisissa järvissä vaikuttanut negatiivisesti siian istutuksen onnistumiseen ja kasvuun (Raitaniemi ym 1999). Särkien siis tiedetään ainakin kilpailevan ravinnosta siian kanssa. Myös ahventa ja kiiskeä pidetään siian mahdollisina kilpailijoina. Uusien kiiskitutkimusten perusteella kiiskien on laskettu käyttävän Pyhäjärvellä ravinnokseen merkittävän osan koko vuotuisesta pohjaeläintuotannosta ja tämän perusteella kiiskikanta saattaisi vaikuttaa heikentävästi pelkästään pohjaeläimiä syövien siikojen kasvuun (Tarvainen ym käsikirjoitus). Juuri kulloisenkin järven ravintoon, elinympäristöön ja saalistajiin sopeutuneen siikamuodon on havaittu pärjäävän paremmin kuin kaukaa tuodun vieraan siikamuodon (Heikinheimo ym 2000). Järveen ulkopuolelta tuotu uusi siikamuoto eroaisi todennäköisesti myös käyttäytymisen suhteen ja saattaisi joutua näin helpommin petojen saaliiksi. 22
Myös Pyhäjärven oman siikakannan istutusten kannattavuutta on pohdittu. Kuvassa 4.10 on esitetty kevään poikaspyyntien perusteella arvioidut luontaiset siianpoikasmäärät ja istutuspoikasmäärät vuosina 1985 2006. Kun luontainen poikasmäärä on runsas, ei istutuksilla todennäköisesti ole minkäänlaista merkitystä tulevien vuosien saaliiseen. Istutukset heikkoina poikasvuosina saattavat kuitenkin tasapainottaa tulevien saaliiden heilahduksia. Saksan, Sveitsin ja Itävallan välissä sijaitsevalla Boden-järvellä ei siikaistutusten ole havaittu vaikuttavan voimakkaiden siikavuosiluokkien syntyyn (Straile ym 2007). Istutusten vaikutuksista vuosiluokan vahvuuteen heikkoina poikasvuosina ei tutkimuksessa saatu varmuutta. Tämän vuoksi on nyt aloitettu siian merkitsemisprosessi joka jatkuu vuoteen 2013 asti. Luontaiset Istutetut 60 Poikasten määrä (Milj. kpl) 50 40 30 20 10 0 1985 1990 1995 2000 2005 Vuodet Kuva 4.10. Pyhäjärven vuosina 1985 2006 poikaspyyntien perusteella arvioidut luontaisten siianpoikasten määrät ja vuosina 1990 2006 istutettujen siianpoikasten määrät. Pyhäjärven nykyisen siikakanta saattaa olla myös kärsinyt valikoivasta pyynnistä ja hitaammin kasvavien siikojen osuudet ovat saattaneet lisääntyä kutukannassa. Näin epäillään käyneen myös keskieurooppalaisella Boden-järvellä, jossa valikoivalla siiankalastuksella on pitkät perinteet (Thomas & Eckmann 2007). Pyhäjärvellä pyydetään paljon valikoimattomilla pyydyksillä kuten rysillä ja nuotilla mutta jäljelle jäävää kutukantaa verotetaan verkoilla. Valikoiva verkkokalastus on saattanut vaikuttaa hidaskasvuisempien yksilöiden lisääntymiseen siikakannassa. Kalastusalue pyrkii tulevaisuudessa mädinhankintavaiheessa lypsämään vain isoimpia siikoja, jotta kantaa saataisiin jalostettua ja nopeammin kasvavia siikoja yleistymään järvessä. Ongelmana tämänkaltaisessa jalostuksessa on kuitenkin se, ettei kooltaan isommat siiat välttämättä ole nopeakasvuisempia vaan todennäköisesti vanhempia. Vanhemmat siiat saattavat myös olla hidaskasvuisempia, kun ne ovat pystyneet pidempään välttämään valikoivia pyydyksiä. Mädinjalostuksessa tulisikin selvittää eri ikäryhmien pituusjakaumat ja valita sieltä nopeimmin kasvaneet yksilöt jalostukseen. Kasvu tulisi määrittää suomuista takautuneesti ja näin saataisiin selville, onko vanhemmat yksilöt hidaskasvuisempia kuin nuoremmat. Näin saataisiin selville minkä ikäryhmän kookkaimpia kaloja tulisi käyttää jalostuksessa. 23