Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 14 5 Akustiikan peruskäsitteitä ääni = ilmapartikkelien edestakaista liikettä, "tihentymien ja harventumien" vuorottelua, ilmanpaineen vaihtelua Elert, C.-C. (1995) Allmän och svensk fonetik. 7. uppl. Stockholm: Norstedts. tärkeimmät fysikaaliset muuttujat: taajuus (Hz) ja amplitudi/intensiteetti (db) Hadding, K. & Petersson, L. (1970) Experimentell fonetik. Lund: Gleerups.
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 15 puhtaat siniäänet (äänekset) vs. kompleksiset äänet Ladefoged, P. (1996) Elements of Acoustic Phonetics. 2nd Ed. Chicago: The University of Chicago Press. kompleksinen ääni (esim. vokaali) on purettavissa siniäänikomponenteiksi FFT-analyysi (Fast Fourier Transform) Ladefoged, P. (1996) Elements of Acoustic Phonetics. 2nd Ed. Chicago: The University of Chicago Press.
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 16 periodinen vs. epäperiodinen värähtely Ashby, M. & Maidment, J. (2005) Introducing Phonetic Science. Cambridge: Cambridge University Press. spektrissä esitetään kompleksisen äänen osakomponenttien (osasävelten) taajuus- ja amplituditieto (vaihetieto häviää) Ladefoged, P. (1996) Elements of Acoustic Phonetics. 2nd Ed. Chicago: The University of Chicago Press. osasävelet = perussävel + yläsävelet ( harmoniset ) yläsävelten voimakkuussuhteet vaikuttavat äänen laatuun, äänen "väriin" yläsävelrakenne erottaa esim. vokaalit toisistaan resonanssi = myötävärähtely = erikokoiset ontelot voimistavat erikorkuisia ääniä
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 17 Ladefoged, P. (1996) Elements of Acoustic Phonetics. 2nd Ed. Chicago: The University of Chicago Press.
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 18 6 Puheakustiikkaa puheen tuottamisen akustinen teoria eli lähde suodatin-teoria : kurkunpää-ääni + ääntöväylän resonanssiominaisuudet = ulostuleva ääni formantti = ääntöväylän resonanssin takia voimistunut osasävelalue eri vokaalien formantit (F1, F2, F3...) eri paikoissa taajuusasteikolla a) perussävelen taajuus havaittu äänen korkeus, "sävel" b) formantit havaittu äänteen laatu, esim. vokaalien erot a) ja b) pitkälti toisistaan riippumattomia Suomi, K. (1990) Johdatusta puheen akustiikkaan. Oulun yliopiston logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4.
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 19 Karjalainen, M. (2008) Kommunikaatioakustiikka. 2.p. Espoo: Teknillinen korkeakoulu.
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 20 7 Puheakustiikan esitys- ja analyysitavoista Ääniaaltoesitys (oskillogrammi) Äänispektrografia (sound spectrography) "kolmiulotteinen" spektriesitys, jossa aika-akseli mukana (ääni)spektrogrammi = sonagrammi (< Sona-Graph) Kent, R.D. (1997) The Speech Sciences. San Diego, CA: Singular.
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 21 Kent, R.D. (1997) The Speech Sciences. San Diego, CA: Singular. "leveäkaistainen analyysi" (karkeampi taajuusakselin analyysi) formantit "kapeakaistainen analyysi" (tarkempi taajuusakselin analyysi) osasävelet (sävelkulku) Kent, R.D. (1997) The Speech Sciences. San Diego, CA: Singular.
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 22
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 23 LPC-analyysi (Linear Predictive Coding) laskentamenetelmä, jossa lineaarista ennustusta käyttäen mallinnetaan signaalia ja sen tuottanutta järjestelmää LPC-spektri näyttää nimenomaan väylän siirtofunktion, formantit, ei perustaajuutta
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 24 Hixon, T.J., Weismer, Gary & Hoit, Jeannette D. (2008) Preclinical Speech Science. Anatomy Physiology Acoustics Perception. San Diego: Plural.
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 25 Akustinen vokaalidiagrammi vokaalit järjestetään koordinaatistoon F1:n ja F2:n suhteen (F1 ja F2 useimmiten riittävät erottamaan vokaalit toisistaan) vrt. artikulatorinen vokaalidiagrammi: vokaalit artikulaatioparametrien mukaan esitettyinä (kielen korkeus ja etisyys suussa) Wiik, K. (1981) Fonetiikan perusteet. Helsinki: WSOY. Kent, R.D. (1997) The Speech Sciences. San Diego, CA: Singular.
Puheen tuottaminen, havaitseminen ja akustiikka / Reijo Aulanko / 2016 2017 26 vokaalien formanttien suhteet tärkeämpiä kuin absoluuttiset Hz-arvot esim. miesten, naisten ja lasten väliset erot Kent, R.D. (1997) The Speech Sciences. San Diego, CA: Singular.