YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Ylitarkastaja 27.11.2002 Anneli Karjalainen EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI VÄHINTÄÄN 50 MEGAWATIN POLTTOLAITOSTEN JA KAASUTURBIINIEN RIKKIDIOKSIDI-, TYPENOKSIDI- JA HIUKKASPÄÄSTÖJEN RAJOITTAMISESTA 1. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Ehdotuksen tarkoituksena on rajoittaa polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin (MW) polttolaitoksista ja kaasuturbiineista ilman tulevia happamoitavia, rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjä päästöjä sekä hiukkaspäästöjä. Asetuksessa säädettäisiin vähimmäisvaatimuksena siitä määrästä, johon näitä päästöjä on rajoitettava. Asetuksella pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta. Ehdotusta sovellettaisiin polttoaineteholtaan vähintään 50 MW:n kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta polttaviin polttolaitoksiin sekä kaasuturbiineihin, jotka tuottavat lämpöä ja sähköä. Ehdotuksen soveltamisalasta rajattaisiin ulkopuolelle muun muassa kemianteollisuuden reaktorit, metsäteollisuuden meesauunit ja soodakattilat, esineiden kuivaukseen tai lämmitykseen taikka aineiden muuhun käsittelyyn kaasua tuottavat laitokset, jälkipolttolaitokset, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla ja joita ei käytettäisi erilisinä polttolaitoksina sekä laitteet, joilla rikkivety muunnetaan rikiksi. Ehdotuksessa säädettäisiin nykyisiä päästöraja-arvoja tiukemmista päästörajaarvoista asetuksen voimaantulon jälkeen luvan saaville ja toimintansa aloittaville laitoksille ja kaasuturbiineille sekä osittain tiukennettaisiin olemassa olevien polttolaitosten päästöraja-arvoja vuoden 2008 alusta lukien. Lisäksi olemassa olevien, kiinteää polttoainetta käyttävien yli 500 MW:n polttolaitosten typenoksidien päästörajaarvoa tiukennettaisiin vuoden 2016 alusta lukien. Ehdotuksen mukaan olemassa olevien polttolaitosten, joille toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1.7.1987, päästöjä olisi mahdollista rajoittaa päästörajaarvojen sijaan toiminnanharjoittajille yhteisesti asetettavalla velvoitteella (valtioneuvoston päätös tiettyjen olemassa olevien laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista) edellyttäen, että päästöt näistä laitoksista vähenisivät saman verran ja samassa aikataulussa kuin jos asetuksen päästöraja-arvoja sovellettaisiin näihin laitoksiin. Ehdotuksen mukaan olemassa olevat polttolaitokset, joille toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1.7.1987, olisi mahdollista olla noudattamatta päästörajaarvoja tai jäädä tiettyjen olemassa olevien laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista annetun valtioneuvoston päätöksen ulkopuolelle, jos toiminnan harjoittaa ilmoittaisi käyttävänsä laitosta enintään 20 000 tuntia vuosien 2008 ja 2015 välisenä aikana.
2 Ehdotusta sovellettaisiin uusiin polttolaitoksiin ja kaasuturbiineihin toiminnan alkaessa ja olemassa oleviin polttolaitoksiin ja kaasuturbiineihin vuoden 2008 alusta lukien. Soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten ja kaasuturbiinien on haettava ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 :n mukainen ympäristölupa ympäristönsuojeluasetuksessa (169/2000) määrätyssä aikataulussa. Ympäristönsuojelulain muutoksella (944/2002), joka on tullut voimaan 20 päivänä marraskuuta 2002, pannaan täytäntöön osa suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamista koskevaa direktiiviä (sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistäminen) sekä mahdollistetaan direktiivissä määritellyn kansallisen päästöjen vähentämissuunnitelman käyttö päästöraja-arvojen sijaan olemassa olevissa laitoksissa (valtioneuvoston päätös tiettyjen olemassa olevien laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista). Lisäksi lain muutoksella säädetään ympäristölupaviranomaisten mahdollisuudesta antaa lupamääräyksiä häiriötilanteita koskevista aikamääristä. Asetus ehdotettaisiin tulevan voimaan 9 päivänä joulukuuta 2002. Voimassa olevat valtioneuvoston päätökset kivihiiltä käyttävien voimalaitosten ja kattilalaitosten rikkidioksidipäästöjä rajoittamisesta (256/1990), yleisistä ohjeista kattiloiden ja kaasuturbiinien typenoksidipäästöjen rajoittamiseksi (527/1991), turvetta polttoaineena käyttävien kattiloiden rikkidioksidipäästöjen rajoittamiseksi (367/1994) sekä kattiloiden hiukkaspäästöjen rajoittamisesta (368/1994) kumottaisiin tämän asetuksen voimaantullessa lukuun ottamatta päätöksen (256/1990) 1, 4 ja 5 :n sekä päätöksen (527/1991) 2, 3 ja 4 :n säännöksiä, joita sovellettaisiin 31 päivään joulukuuta 2007 saakka. 2. Nykyiset säännökset Euroopan yhteisöjen (EY) aikaisempi suuria polttolaitoksia koskeva lainsäädäntö eli tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan pääsevien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annettu neuvoston direktiivi 88/609/ETY (vanha LCP-direktiivi) on pantu täytäntöön nyttemmin kumotun ilmansuojelulain (67/1982) nojalla annetuilla valtioneuvoston päätöksillä. Ympäristönsuojelulakia (86/2000) säädettäessä jäivät kumotun ilmansuojelulain nojalla annetut valtioneuvoston päätökset voimaan ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) nojalla. Valtioneuvoston päätöksessä kivihiiltä käyttävien voimalaitosten ja kattilalaitosten rikkidioksidipäästöjä rajoittamisesta annetaan päästömääräykset kivihiiltä polttoaineena käyttävien uusien yli 150 MW:n ja vanhojen yli 200 MW:n laitosten sekä päästöohjearvot uusien yli 50 ja enintään 150 MW:n laitosten rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta. Uusien 1 päivän huhtikuuta 1990 jälkeen toimintansa aloittavien yli 150 MW:n laitosten rikkidioksidipäästön vuoden keskiarvo laitokseen syötetyn polttoaineen yhden megajoulen (MJ) suuruista energiamäärää kohti saa olla enintään 140 milligrammaa. Uusille polttoaineteholtaan yli 50 ja enintään 150 MW:n kattiloille on ohjeena, että rikkidioksidipäästön vuoden keskiarvo saa olla enintään 230 mg/mj. Vanhoihin kattiloihin, jotka ovat aloittaneet toimintansa ennen 1 päivää huhtikuuta 1990, on vuoden 1994 alusta lukien sovellettu rikkidioksidin päästörajaa 230 mg/mj vuoden keskiarvona. Tämä määräys ei kuitenkaan koske kattiloita, joissa 1 päivä tammikuuta 1994 jälkeen käytettävän polttoaineen määrä riittää laitoksen käyttämiseen huipputeholla enintään 15 000 tunnin ajan.
3 Valtioneuvoston päätöksessä yleisistä ohjeista kattiloiden ja kaasuturbiinien typenoksidipäästöjen rajoittamiseksi on annettu päästöohjearvot yli 50 MW:n uusille ja yli 100 MW:n vanhoille kattiloille ja kaasuturbiineille. Päästöohjearvot on annettu vuoden keskiarvoina laskettuna milligrammoina typpidioksidia kattilaan tai kaasuturbiiniin syötetyn yhden megajoulen suuruista energiamäärää kohti. Uusien, 1 päivä huhtikuuta 1991 jälkeen toimintansa aloittavien laitosten ja kaasuturbiinien ohjearvot vaihtelevat polttoaineen ja polttoainetehon mukaan 50-150 mg NO 2 /MJ. Vanhojen, ennen 1 päivää huhtikuuta 1991 toimintansa aloittaneiden, laitosten ja kaasuturbiinien päästöohjearvot vaihtelevat 80-230 mg NO 2 /MJ ja niitä on sovellettu vuoden 1995 alusta lukien. Vanhojen laitosten ja kaasuturbiinien ohjearvot eivät kuitenkaan koske kattiloita tai kaasuturbiineja, joissa 1 päivän tammikuuta 1995 jälkeen käytettävän polttoaineen määrä riittää kattilan tai kaasuturbiinin käyttämiseen huipputeholla enintään 15 000 tunnin ajan. Tätä mahdollisuutta käyttävän toiminnanharjoittajan oli ilmoitettava asiasta asianomaiselle lääninhallitukselle ennen 1 päivää tammikuuta 1995. Valtioneuvoston päätöksessä turvetta polttoaineena käyttävien kattiloiden rikkidioksidipäästöjen rajoittamiseksi on annettu päästömääräykset turvetta polttoaineena käyttäville, uusille vähintään 50 MW:n kattiloille ja monipolttoainekattiloille. Uusien, 1 päivä tammikuuta 1994 jälkeen toimintansa aloittavien laitosten rikkidioksidipäästöt saavat olla enintään 140 mg /MJ kattilaan syötettyä energiayksikköä kohti vuoden keskiarvoksi laskettuna. Niille polttoaineille, joille ei ole annettu rikkidioksidipäästömääräyksiä, käytetään laskennallisesti arvoa 140 milligrammaa rikkidioksidi yhden megajoulen suuruista energiamäärää kohti monipolttoainekattilan rikkidioksidipäästörajaa laskettaessa. Valtioneuvoston päätöksessä kattiloiden hiukkaspäästöjen rajoittamisesta on annettu päästömääräykset uusien vähintään 50 MW:n laitosten hiukkaspäästöille. Uusien, 1 päivä tammikuuta 1994 jälkeen toimintansa aloittavien, vähintään 50 MW mutta enintään 300 MW:n laitosten hiukkaspäästöt saavat kiinteää ja nestemäistä polttoainetta poltettaessa olla enintään 50 milligrammaa (mg) normaalikuutiometrissä (m 3 (n)) ja yli 300 MW:n kattiloissa enintään 30 mg/m 3 (n). Kaasumaisia polttoaineita poltettaessa hiukkaspäästöt saavat olla enintään 5 mg/m 3 (n), masuunikaasua poltettaessa enintään 10 mg /m 3 (n), ja terästeollisuuden tuottamia kaasuja, joita voidaan käyttää muualla, poltettaessa enintään 50 mg/m 3 (n). Päästöjä laskettaessa savukaasujen hiukkaspitoisuus muunnetaan niin, että se on 6 tilavuusprosenttia poltettaessa kiinteää polttoainetta ja 3 tilavuusprosenttia poltettaessa nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta. Vuonna 2000 annetulla valtioneuvoston asetuksella raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta, rajoitetaan lämmitykseen käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus enintään 1 painoprosenttiin. Tätä pitoisuusmääräystä ei kuitenkaan sovelleta raskaaseen polttoöljyyn, jota käytetään yli 50 MW:n polttolaitoksessa, johon sovelletaan rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta annettuja valtioneuvoston päätöksiä eikä polttolaitoksessa, jonka rikkidioksidipäästöt ovat enintään 500 mg/mj tai 1 700 mg/m 3 (n), happipitoisuuden ollessa 3 tilavuusprosenttia eikä öljynjalostamossa, jos jalostamon kaikkien laitosten, lukuun ottamatta polttoaineteholtaan yli 50 MW:n polttolaitoksia, joille on myönnetty lupa 1 päivä heinäkuuta 1987 jälkeen, rikkidioksidipäästöjen kuukauden keskiarvo on polttoaineyhdistelmästä ja polttoainetyypistä riippumatta enintään 1 700 mg/m 3 (n).
4 3. Tilanne euroopan yhteisössä Tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY (jäljempänä LCP-direktiivi), on osa toimia, joita tarvitaan happamoitumisen torjumiseksi asetettujen ympäristön laatutavoitteiden saavuttamiseksi. Tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/81/EY (jäljempänä päästökattodirektiivi), asetetaan tavoitteeksi tilanne, jossa happamoitumisen kriittiset kuormitukset eivät ylittyisi yhteisön alueella. Päästökattodirektiivissä määrätään kullekin jäsenmaalle rikkidioksidin, typenoksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja ammoniakin ilmaan meneville päästöille enimmäismäärät, jotka tulisi saavuttaa vuonna 2010 ja jotka tulee alittaa tämän jälkeen. LCP-direktiivi on annettu yhteisön perustamissopimuksen artiklan 175 kohdan 1 nojalla vähimmäisvaatimuksena. Jäsenmaat voivat asettaa tiukempia rajoituksia kuin mitä direktiivi edellyttää. Vanhalla LCP-direktiivillä asetettiin uusille 1.7.1987 jälkeen luvan saaville yli 50 MW:n polttolaitoksille rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöraja-arvot sekä rajoitettiin olemassa olevien, ennen 1.7.1987 luvan saaneiden polttolaitosten kokonaispäästöjä vuoden 1980 päästöjen määrästä siten, että tietty päästöjen vähenemä on saavutettava vuoteen 1993, 1998 ja 2003 mennessä. Direktiivissä edellytettiin komission tekevän uuden ehdotuksen päästöraja-arvojen tarkistamiseksi vuoden 1994 loppuun mennessä. Komission ehdotus direktiivin muutokseksi valmistui vuonna 1998. LCP-direktiivissä suuret polttolaitokset jaetaan kolmeen ryhmään: 1) olemassa olevat polttolaitokset lupa myönnetty ennen 1.7.1987 2) nykyiset uudet polttolaitokset lupa myönnetty 1.7.1987 jälkeen ja ennen 27.11.2002 3) tulevat uudet polttolaitokset lupa myönnetty 27.11.2002 jälkeen. Tuleville uusille polttolaitoksille annetaan vanhan LCP-direktiivin päästöraja-arvoja noin kaksi kertaa tiukemmat päästörajat. Lisäksi annetaan erikseen päästöraja-arvot biomassan poltosta aiheutuville päästöille sekä päästöraja-arvot kaasuturbiineille. Direktiivin mukaan on myös selvitettävä sähkön ja lämmön yhteistuotannon edellytysten olemassa olo ja tarvittaessa toimittava sen mukaisesti uusia laitoksia perustettaessa tai rakennettaessa sekä laajennettaessa laitosta vähintään 50 MW:lla. LCP-direktiivissä määrätään vuoden 2008 alusta lukien sovellettavista päästörajaarvoista olemassa oleville polttolaitoksille ja vuoden 2016 alusta tiukkenevista typenoksidien päästöraja-arvoista yli 500 MW:n kiinteän polttoaineen laitoksille. Nykyisten uusien polttolaitosten päästöraja-arvot säilyvät vuoteen 2008 saakka samoina kuin vanhassa LCP-direktiivissä on säädetty ja vuoden 2008 alusta lukien sovelletaan näihin laitoksiin samoja päästöraja-arvoja kuin olemassa oleviin laitoksiin. Vuoden 2008 alusta sovellettavat rikkidioksidin ja typenoksidien päästöraja-arvot ovat osit-
5 tain tiukemmat kuin mitä vanhassa LCP-direktiivissä on edellytetty uusilta laitoksilta. Olemassa olevien laitosten päästöjen rajoittaminen vuoden 2008 alusta lukien on mahdollista joko soveltamalla LCP-direktiivin liitteiden III - VIII A-osien päästörajaarvoja tai laatimalla näitä laitoksia koskeva kansallinen päästöjen vähentämissuunnitelma, jolla päästään samaan kokonaispäästöjen vähenemiseen ja samassa aikataulussa kuin jos päästöraja-arvoja sovellettaisiin näihin laitoksiin. Olemassa olevaan laitokseen ei tarvitse soveltaa päästöraja-arvoja tai se voi jäädä kansallisen vähentämissuunnitelman ulkopuolelle, jos laitoksen käyttäjä sitoutuu toimivaltaiselle viranomaiselle 30 päivään kesäkuutta 2004 mennessä toimittamallaan kirjallisella ilmoituksella olemaan käyttämättä laitosten enempää kuin 20 000 käyttötunnin ajan ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2008 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2015. Olemassa olevan laitoksen kuuluminen kansalliseen päästöjen vähennyssuunnitelmaan ei poista laitoksen velvoitetta noudattaa ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun neuvoston direktiivin 96/91/EY säännöksiä. LCP-direktiivissä määrätään tulevien uusien kaasuturbiinien päästöjen rajoittamisesta. Toiminnassa oleville kaasuturbiineille ei aseteta päästöraja-arvoja. LCP-direktiivissä määrätään häiriötilanteiden sallitusta kestosta ja velvoitteista ilmoittaa puhdistin-laitteiden rikkoutuminen tietyn ajan kuluessa sekä mahdollistetaan poikkeuksien myöntäminen asetetuista määräajoista tietyissä erityistilanteissa kuten tilanteessa, jossa on tarpeen turvata energian saanti. Lisäksi määrätään suurten polttolaitosten päästöjen tarkkailusta, päästötietojen raportoinnista sekä päästörajojen noudattamisen todentamisesta. 4. Ehdotuksen sisältö LCP-direktiivi olisi tullut saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 27 päivään marraskuuta 2002 mennessä. Direktiivin tarkoittama kansallinen päästöjen vähentämissuunnitelma on esitettävä komissiolle 27 päivään marraskuuta 2003 mennessä. LCPdirektiivi korvaa ja tietyssä aikataulussa kumoaa vanhassa LCP-direktiivissä säädetyt velvoitteet suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta. 4.1. Soveltamisala ja määritelmät Ehdotuksella pannaan toimeen suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamista koskevan LCP-direktiivin velvoitteet sekä kootaan yhteen kansallisessa lainsäädännössä erillisinä valtioneuvoston päätöksinä aiemmin annetut näitä laitoksia koskevat päästöraja-arvot. Asetuksella säädettäisiin vähimmäisvaatimuksista tiettyjen suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamisessa. Ehdotusta sovellettaisiin vain energiantuotantoon tarkoitettuihin polttolaitoksiin. Sitä ei sovellettaisi sellaisiin polttolaitoksiin, jotka käyttäisivät palamistuotteita suoraan hyväkseen prosessissa. Laitoksia, joihin ehdotusta ei sovellettaisi, olisivat muun muassa jälkipolttolaitokset, joilla puhdistettaisiin savukaasuja ja joita ei käytettäisi erillisinä polttolaitoksina. Metsäteollisuuden prosessien meesauuneihin tai soodakattiloihin ei myöskään asetusta sovellettaisi. Soveltamisalaan eivät kuuluisi katalyyttisiä krakkauskatalyyttejä regeneroivat laitteet, rikkivetyä rikiksi muuntavat laitteet, ke-
6 mianteollisuuden reaktorit, koksaamot eivätkä merialueilla toimivien lauttojen kaasuturbiinit. Soveltamisalaan eivät myöskään kuuluisi laitokset, jotka toimivat diesel-, bensiini- tai kaasukäyttöisillä moottoreilla. Ehdotuksessa määriteltäisiin erikseen polttolaitokset ja kaasuturbiinit. Polttolaitoksilla tarkoitettaisiin erilaisia polttotekniikoita käyttäviä laitoksia. Kaasuturbiinit määriteltäisiin erikseen. LCP-direktiivissä rajoitetaan vain uusien kaasuturbiinien päästöjä. Nyt ehdotettavassa asetuksessa rajoitettaisiin myös toiminnassa olevien kaasuturbiinien päästöjä, joita on jo säädelty aikaisemmassa kansallisessa lainsäädännössä. Ehdotuksessa olemassa oleva laitos määriteltäisiin toiminnassa olevaksi polttolaitokseksi tai kaasuturbiiniksi, jonka toimintaan olisi myönnetty lupa ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti taikka laitokseksi, jonka lupahakemus olisi kuulutettu ennen asetuksen voimaantuloa ja joka otettaisiin käyttöön viimeistään vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Olemassa oleva polttolaitos tarkoittaisi LCP-direktiiviin mukaisia olemassa olevia polttolaitoksia (lupa myönnetty ennen 1.7.1987) sekä nykyisiä uusia polttolaitoksia (lupa myönnetty 1.7.1987 jälkeen ja ennen LCP-direktiivin voimaansaattamista). Asetuksen olemassa olevan laitoksen määrittely poikkeaisi LCP-direktiivin määrittelystä, sillä se kattaisi sekä olemassa olevat että nykyiset uudet polttolaitokset. Ehdotuksen kohdissa, joissa määrättäisiin vain LCP-direktiivin mukaisten olemassa olevien polttolaitosten pääs- joille on myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987. Ehdotuksen mukaan uusia töjen rajoittamisesta, mainittaisiin että tarkoitetaan olemassa olevia polttolaitoksia, polttolaitoksia olisivat polttolaitokset ja kaasuturbiinit, joille lupa myönnettäisiin 9.12.2002 jälkeen. Ehdotuksessa määriteltäisiin biomassaksi maa- ja metsätaloudesta peräisin oleva kasviaines tai sen osa, joiden energiasisältöä voidaan hyödyntää polttoaineena sekä tietyt polttoaineena käytetyt jätteet. Jos muita kuin tässä asetuksessa biomassaksi lueteltuja jätteitä poltettaisiin, niin polttoon sovellettaisiin jätteenpoltosta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/76/EY ja sen täytäntöön panemiseksi annettavia säännöksiä. Biomassa määriteltäisiin samalla tavalla sekä tässä asetuksessa että valmisteilla olevassa jätteenpolttoa koskevassa asetuksessa. Polttolaitoksia olisivat ehdotuksen mukaan kaikki energiantuotantoyksiköt lukuun ottamatta kaasuturbiineja, jotka määritellään erikseen. Kattila -käsite korvattaisiin polttolaitoksella tai laitoksella. Polttolaitos voisi siis olla yhden tai useamman laitoksen käsittävä yksikkö. Esimerkkinä toiminnassa oleva polttolaitos, jossa on kaksi erilaisen polttotekniikan omaavaa kattilaa, toinen polttoaineteholtaan 250 MW ja toinen 80 MW. Asetuksen mukaan kumpikin "kattila" olisi vastedes polttolaitos, joihin kumpaankin erikseen sovellettaisiin asetuksen päästöraja-arvoja samalla tavoin kuin tähän saakka on sovellettu kattilakohtaisia päästöraja-arvoja. Asetuksessa säädettäisiin, miten sitä sovellettaisiin polttolaitoskokonaisuudessa eli useamman laitoksen käsittävässä yksikössä. Jos kaksi tai useampia laitoksia rakennettaisiin tai olisi rakennettu 1 päivän heinäkuuta 1987 jälkeen siten, että lupaviranomaisen mukaan niiden savukaasut voitaisiin tekniset ja taloudelliset seikat huomioon ottaen johtaa samaan piippuun, tällaisten laitosten muodostamaa kokonaisuutta pidettäisiin yhtenä polttolaitoksena. Polttolaitoskokonaisuutena ei pidettäisi kahta polttolaitosta, jos kummallakin olisi oma erillinen sisäpiippu yhteisen piipun sisällä.
7 Polttolaitoskokonaisuuden määritelmä tulisi sovellettavaksi vain LCP-direktiivin mukaisesti määriteltyihin uusiin laitoksiin. 4.2. Uusia polttolaitoksia ja kaasuturbiineja koskevat säännökset Ehdotuksen mukaan uusiin polttolaitoksiin ja kaasuturbiineihin sovellettaisiin asetuksen liitteen 1 päästöraja-arvoja, jotka olisi määritelty milligrammoina rikkidioksidia, typenoksideja typpidioksidiksi laskettuna taikka hiukkasia normaalikuutiometrissä happipitoisuuden ollessa 6 % kiinteitä ja 3 % nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita poltettaessa sekä 15 % poltettaessa polttoaineita kaasuturbiineissa. Päästörajaarvoihin ei luettaisi kuuluvaksi laitoksen käynnistys- ja alasajontilanteista taikka häiriötilanteista aiheutuvia päästöjä. Biomassaa polttaville laitoksille säädettäisiin tiukemmat rikkidioksidin päästöraja-arvot kuin muille kiinteää polttoainetta polttaville laitoksille. Ehdotuksen mukaan polttolaitoksen tai kaasuturbiinin olennaiseen muutoksen sovellettaisiin aina liitteen 1 taulukoiden 1-8 uusille laitoksille säädettyjä päästörajaarvoja. Olennaisella muutoksella tarkoitettaisiin polttolaitoksen tai kaasuturbiinin muuttamista siten, että toiminnan päästöt tai niiden vaikutuksen ympäristöön lisääntyisivät. Uusien laitosten päästöraja-arvoja sovellettaisiin myös olemassa olevan laitoksen laajennukseen, jos laajennus olisi vähintään 50 MW. Tällöin laajennuksen kohteena olevan osan päästöraja-arvo määräytyisi laitoksen koko tehon perusteella. Jos olemassa olevaa 250 MW:n laitosta laajennettaisiin vähintään 60 MW:lla, niin silloin uuteen osaan sovellettaisiin uudelle yli 300 MW:n polttolaitokselle määrättyä päästöraja-arvoa. Ehdotetut päästöraja-arvot uusille polttolaitoksille ja kaasuturbiineille noudattaisivat pääosin LCP-direktiivissä määrättyjä päästöraja-arvoja. Liitteen 1 taulukossa 1 biomassan ja muiden kiinteiden polttoaineiden päästöraja-arvot olisivat LCP-direktiivin mukaiset, mutta uusien polttoaineteholtaan yli 50-100 MW:n turvelaitosten päästöraja-arvoksi ehdotettaisiin 400 mg SO 2 /m 3 (n), joka vastaisi voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen päästömääräystä 140 mg SO 2 /MJ. Lisäksi ehdotettaisiin, että turvetta käyttävällä polttoaineteholtaan 100-300 MW:n laitoksella olisi mahdollista noudattaa 92 %:n rikinpoistoastetta tai päästöraja-arvoa 300 mg SO 2 /m 3 (n), jos turpeen ominaisuuksien vuoksi ei voida noudattaa säädettyä päästöraja-arvoa. Taulukossa 4 biomassaa ja kiinteitä polttoaineita polttavien polttolaitosten typenoksidien päästöraja-arvot olisivat yli 300 MW:n laitoksille direktiivin päästöraja-arvoja hieman tiukemmat, mutta vastaisivat kansallisessa lainsäädännössä uusille laitoksille vuoden 1991 alusta lukien voimassa ollutta päästöraja-arvoa 50 mg NO 2 /MJ (150 mg NO 2 /m 3 (n)). Pitoisuutena esitetyn päästöraja-arvon noudattamisen tarkastelussa laitoksen häiriötilanteiden tai käynnistysten taikka alasajojen aikaisia päästöjä ei otettaisi huomioon tiettyyn tuntimäärään saakka, josta säädettäisiin asetuksen 14 :ssä. Nykyisessä kansallisessa lainsäädännössä rikkidioksidia ja typenoksideja koskevat päästömääräykset on annettu ominaispäästömääräyksinä milligrammoina tuotettua energiayksikköä kohden vuosikeskiarvoina. Näihin päästöraja-arvoihin on sisältynyt myös häiriötilanteiden ja laitoksen käynnistys- ja alasajotilanteiden päästöt. Hiukkaspäästöjä koskevat kansalliset säädökset on annettu pitoisuusmääräyksinä. Nyt annettavaksi ehdotetut päästörajat muuttaisivat vuosikeskiarvoina annetut raja-arvot ly-
8 hytaikaispitoisuuksiksi, joiden noudattamista valvottaessa päästöraja-arvoon ei luettaisi kuuluvaksi laitoksen käynnistys- ja alasajotilanteiden taikka häiriötilanteiden päästöjä tiettyyn määrään saakka. Päästöjä olisi mitattava jatkuvasti polttoaineteholtaan yli 100 MW:n laitoksilla. Uusien polttolaitosten ja kaasuturbiinien päästöraja-arvojen noudattamisen valvonta poikkeaisi olemassa olevien laitosten vastaavista säännöksistä. Päästöraja-arvoja uusissa laitoksissa katsottaisiin noudatetun, jos yksikään vuorokausikeskiarvo ei ylittäisi päästöjen raja-arvoja eikä 95 prosenttia vuoden aikana raja-arvoon verrattavista päästöjen tuntikeskiarvoista ylittäisi 200 prosenttia päästöjen raja-arvoista. Rajaarvoon verrattavat keskiarvot laskettaisiin vähentämällä mitatuista pitoisuuksista raja-arvopitoisuudesta laskettu 95 prosentin luotettavuutta kuvaava osuus. Esimerkiksi rikkidioksidille tämä osuus on 20 prosenttia päästöjen raja-arvosta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että raja-arvoon verrattava mitattu pitoisuus saisi olla 20 prosenttia suurempi kuin raja-arvo. Jos rikkidioksidipäästöille olisi annettu päästöraja-arvo 200 mg/m 3 (n), ja mitattu pitoisuus olisi 225 mg SO 2 /m 3 (n), niin päästöraja-arvoon verrattava pitoisuus olisi tällöin 185 mg SO 2 /m 3 (n). 4.3. Olemassa olevia polttolaitoksia ja kaasuturbiineja koskevat säännökset Ehdotuksen mukaan kaikkiin olemassa oleviin polttolaitoksiin ja kaasuturbiineihin sovellettaisiin vuoden 2008 alusta lukien liitteen 2 taulukoiden 9-15 mukaisia päästöraja-arvoja, jotka olisi määritelty milligrammoina rikkidioksidia, typenoksideja typpidioksidiksi laskettuna taikka hiukkasia normaalikuutiometrissä happipitoisuuden ollessa 6 % kiinteitä ja 3 % nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita poltettaessa sekä 15 % poltettaessa polttoaineita kaasuturbiineissa. Lisäksi yli 500 MW:n kiinteitä polttoaineita polttavien laitosten typenoksidien päästöraja-arvoja tiukennettaisiin vuoden 2016 alusta lukien (II vaihe). Päästöraja-arvojen noudattamista koskevia asetuksen 11 :n säännöksiä noudatettaisiin olemassa olevissa laitoksissa myöskin vuoden 2008 alusta lukien. Liitteen 3 määräyksiä kuten vaatimusta mitata päästöjä jatkuvasti vähintään 100 megawatin polttolaitoksissa, olisi kuitenkin noudatettava olemassa olevissa laitoksissa 27 päivästä marraskuuta 2004 lukien. Olemassa oleville kivihiiltä käyttäville polttolaitoksille ehdotettaisiin direktiivin mukaisia päästöraja-arvoja (taulukko 9) kuitenkin tiukennettuna siten, että rikkidioksidin päästöraja-arvo 400 mg/m 3 (n), koskisi polttoaineteholtaan yli 400 MW:n laitoksia, kun LCP-direktiivin mukaan raja-arvoa sovellettaisiin yli 500 MW:n laitoksiin. Samoin rikkidioksidipäästöraja-arvon lineaarinen tiukennus koskisi laitoksia, joiden polttoaineteho olisi 100 ja 400 MW:n välillä. Lausunnolla olleen asetusluonnoksen mukaan lineaarinen tiukennus ehdotettiin sovellettavaksi 100 ja 300 MW:n välillä oleviin laitoksiin, joka olisi tiukentanut ns. vanhojen kivihiililaitosten rikkidioksidipäästöraja-arvoa (230 mg SO 2 /MJ), josta on säädetty valtioneuvoston päätöksellä 256/1990. Polttoaineteholtaan vähintään 50 MW:n olemassa oleville turvetta polttaville laitoksille, joille toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa 1.1.1994 jälkeen ja ennen tämän asetuksen voimaantuloa, ehdotettaisiin vuoden 2008 alusta rikkidioksidin päästöraja-arvoa 400 mg/m 3 (n), joka vastaisi nykyisin voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 367/1994 mukaista päästömääräystä, jota on sovellettu vuoden 1994 alun jälkeen toimintansa aloittaneisiin laitoksiin.
9 Olemassa oleville turvetta polttaville laitoksille, joille toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1.1.1994 ehdotettaisiin vuoden 2008 alusta noudatettavaksi rikkidioksidipäästöraja-arvoja, jotka olisivat LCP-direktiivin kiinteille polttoaineille määrättyjä tiukemmat. Turpeen rikkipitoisuus on kivihiilen rikkipitoisuutta huomattavasti alempi, runsasrikkisimmillään Suomessa 0,30 0,36 painoprosenttia. Polttoaineteholtaan 50-100 MW:n turvelaitoksille päästöraja-arvona olisi 800 mg SO 2 /m 3 (n), ja polttoaineteholtaan 100-400 MW:n laitoksille lineaarisesti tiukkeneva päästörajaarvo 800-400 mg SO 2 /m 3 (n) ja yli 400 MW:n laitoksille päästöraja-arvo 400 mg SO 2 /m 3 (n). Päästöraja-arvoon 800 mg SO 2 /m 3 (n) sekä välillä 800-400 mg SO 2 /m 3 (n) oleviin päästörajoihin päästäisiin ilman lisätoimia myös niissä turvetta polttavissa olemassa olevissa laitoksissa, joissa käytettäisiin turpeen keskimääräistä rikkipitoisuutta (0,21-0,22 %) runsaammin rikkiä sisältäviä turvelaatuja. Lisäksi turvetta polttavissa, polttoaineteholtaan 100-400 MW:n pölypolttolaitoksissa voitaisiin polttotekniikan erityspiirteistä johtuen noudattaa turpeen poltossa lineaarisesti tiukkenevaa päästöraja-arvoa 800-600 mg SO 2 /m 3 (n). LCP-direktiivissä ei ole määritelty päästöraja-arvoja olemassa oleville biopolttoaineita käyttäville laitoksille. Suomessa monipolttoainekattiloissa käytetään usein puuta tai muuta puuperäistä poltto-ainetta yhdessä turpeen kanssa. Turpeen rikkidioksidipäästöille on polttoaineen matalan rikkipitoisuuden vuoksi ehdotettu kivihiilen päästöraja-arvoista poikkeavia kansallisia päästöraja-arvoja, joita käytettäisiin myös laskettaessa jäljempänä tarkoitetun valtioneuvoston päätöksen mukaisia päästöjen vähennystavoitteita tietyille olemassa oleville polttolaitoksille. Puun poltosta aiheutuville rikkidioksidipäästöille ehdotettaisiin tässä asetuksessa päästöraja-arvoa 400 mg SO 2 /m 3 (n), jota käytettäisiin sekä monipolttoainekattilan päästöraja-arvoja määrättäessä että laskettaessa valtioneuvoston päätöksen mukaisia päästöjen vähennystavoitteita tietyille olemassa oleville polttolaitoksille. Vastaavanlainen säännös monipolttoainekattilan päästöjen määräämiseksi on valtioneuvoston päätöksessä turvetta polttoaineena käyttävien kattiloiden rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta (367/1994). Suomessa typenoksidipäästöjä on tähän mennessä rajoitettu yli 100 MW:n vanhoissa laitoksissa. Vuoden 2008 alusta lukien kaikissa vähintään 50 MW:n polttolaitoksissa olisi noudatettava taulukon 12 mukaisia typenoksidipäästöjen päästöraja-arvoja. Polttoaineteholtaan 50-100 MW:n kiinteää polttoainetta polttavien laitosten päästörajaarvot olisivat LCP-direktiivin mukaiset eli 600 mg NO 2 /m 3 (n), yli 100 MW:n olemassa oleville polttoaineteholtaan 100-500 MW:n turvetta käyttäville laitoksille 600 mg NO 2 /m 3 (n) ja muita kiinteitä polttoaineita käyttäville 600 mg NO 2 /m 3 (n). Ehdotetut päästöraja-arvot on laskettu vuosikeskiarvoina annetuista valtioneuvoston päätöksen 527/1991 mukaisista typenoksidipäästöjen ohjearvoista. Ohjearvot yli 100 MW:n turvekattiloille ovat valtioneuvoston päätöksen mukaan polttotekniikasta riippuen typpidioksidiksi (NO 2 ) laskettuna 180 mg/mj tai 150 mg/mj. Happipitoisuudessa 6 % on käytetty jyrsinturpeelle muunnoskerrointa: 1 mg NO2/MJ ~ 2,54 mg NO 2 /m 3 (n), jolloin vastaaviksi päästöraja-arvoiksi saadaan 457 ja 381 mg NO 2 /m 3 (n). Päästöraja-arvoksi ehdotettaisiin 100-500 MW:n polttolaitoksille direktiivin mukaista ja samaa päästöraja-arvoa 600 mg NO 2 /m 3 (n) kuin muille kiinteille polttoaineille. Laitoksille, joiden polttoaineteho on 500-1000 MW:n välillä ehdotettaisiin päästöraja-arvoa 500 mg NO 2 /m 3 (n). Olemassa oleville polttoaineteholtaan yli 1 000 MW:n laitoksille ehdotettaisiin typenoksidien päästöraja-arvoa 200 mg NO 2 /m 3 (n) vuoden 2008 alusta lukien. Suo-
10 messa toimii tällä hetkellä yksi laitos, johon tätä päästöraja-arvoa sovellettaisiin. Laitoksessa typenoksidipäästöjä rajoitetaan tällä hetkellä selektiivisellä katalyyttisellä menetelmällä (SCR = Selective Catalytic Reduction) ja sen vuosikeskiarvona määrätty päästöraja-arvo vastaa ehdotettua arvoa. Vuoden 2016 alussa voimaan tulevaksi ehdotettu polttoaineteholtaan yli 500 MW:n kiinteää polttoainetta polttavien laitosten typenoksidipäästöraja-arvo 200 mg NO 2 /m 3 (n) edellyttäisi näiden laitosten varustamista katalyyttisella typenpoistolaitteistolla (SCR). Suomessa näitä polttolaitoksia olisi kahdeksan. Vuonna 2001 neljä laitosta toimi peruskuormakäytössä ja neljä oli huippu- tai varalaitoksena. Asetuksen liitteen 2 taulukossa 14 määrättäisiin myös olemassa olevien vähintään 100 MW:n kaasuturbiinien typenoksidipäästöjen raja-arvoista vuoden 2008 alusta lukien. Päästöraja-arvot olisivat tiukemmat kaasuturbiineille, joille lupa on myönnetty 1 päivä huhtikuuta 1991 jälkeen, koska nykyisessä typenoksidipäästöjen rajoittamista koskevassa valtioneuvoston päätöksessä (527/1991) on ns. uusille kaasuturbiineille tiukemmat päästöohjearvot kuin ennen tuon päätöksen voimaantuloa luvan saaneilla ns. vanhoilla kaasuturbiineilla. Päästöraja-arvot on laskettu kertoimien (3 %:n happipitoisuudessa nestemäisille 3,48 ja maakaasulle 3,57) avulla nykyisistä kansallisista päästöohjearvoista ja muunnettu 15 prosentin happipitoisuuteen. Asetuksen liitteen 2 taulukossa 15 määrättäisiin olemassa olevien vähintään 50 MW:n polttolaitosten hiukkaspäästöjen raja-arvoista. Päästöraja-arvo olisi sama 50 mg/m 3 (n) kaikille olemassa oleville 50 300 MW:n laitoksille sekä olemassa oleville yli 300 MW:n laitoksille, joille on myönnetty lupa ennen 1.1.1994. Muille polttoaineteholtaan yli 300 MW:n olemassa olevien laitosten hiukkaspäästörajaarvoksi ehdotettaisiin 30 mg/m 3 (n). Nämä päästöraja-arvot vastaisivat voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen (368/1994) päästörajoja uusille laitoksille, jotka ovat olleet voimassa vuoden 1994 alusta lukien. Osittain tiukentuneet olemassa olevien yli 300 MW:n polttolaitosten hiukkaspäästöjen raja-arvot voidaan saavuttaa tehostamalla sähkösuodattimien toimintaa ja tarvittaessa lisäämällä sähkösuodattimeen yksi tai useampia kenttiä. Kenttien lisääminen sähkösuodattimeen on kustannuksiltaan vähäinen verrattuna esimerkiksi rikin- tai typenpoiston vaatimiin investointeihin. Tietyissä olemassa olevissa laitoksissa, jotka toimivat huippu- tai varakäytössä vuoden 2008 alun jälkeen enintään 2 000 tuntia vuodessa viiden vuoden liukuvana keskiarvona laskettuna, olisi mahdollista noudattaa vuoden 2015 loppuun saakka asetuksen liitteen 2 taulukoissa säädettyjä päästöraja-arvoja lievempiä päästöraja-arvoja. Jos laitosta käytettäisiin vuoden 2016 alusta lukien enintään 1 500 tuntia vuodessa viiden vuoden liukuvana keskiarvona laskettuna, niin laitoksessa voitaisiin noudattaa liitteen 2 taulukoissa säädettyjä raja-arvoja lievempiä päästörajoja. Lievemmistä päästöraja-arvoista säädettäisiin asetuksen 10 :ssä. Asetuksen 10 :ssä olisi myös typenoksidipäästöjen rajoittamisesta kattiloissa ja kaasuturbiineissa annettuun valtioneuvoston päätökseen 527/1991 sisältyvä. ns. vanhojen kaasuturbiinien jäljellä olevaan 15 000 tunnin käyntiaikaan liittyvä säännös, jonka käyttämisestä tuli ilmoittaa asianomaiselle lääninhallitukselle vuoden 1995 alkuun mennessä. Laitoksia ja kaasuturbiineja, jotka ovat tällaisen ilmoituksen tehneet ja sitoutuneet huipputehoa vastaavaan 15 000 tunnin käyntiaikaan on saadun tiedon mukaan kuusi polttolaitosta ja yksi kaasuturbiini. Koska valtioneuvoston päätös kat-
11 tiloiden ja kaasuturbiinien typenoksidipäästöjen rajoittamisesta oli ohje eikä sitova määräys, kaikkiin kaasuturbiineihin ei sitä tuolloin sovellettu. Asetuksessa ehdotetut päästöraja-arvot olemassa oleville kaasuturbiineille ovat sitovia määräyksiä. Valmistelun aikana on ilmennyt, että huippu- ja varakäytössä on kaasuturbiineja, joille lupa toiminnan aloittamiseksi on myönnetty ennen valtioneuvoston päätöksen määräaikaa ja joiden päästöjä ei ole rajoitettu päätöksen mukaan, mutta jotka eivät myöskään ole ilmoittaneet käyttävänsä 15 000 tunnin säännöstä. Jotta näissä vähän käyvissä kaasuturbiineissa vältyttäisiin turhilta investoinneilta, asetuksen 10 :ssä on mahdollistettu kaasuturbiinien 15 000 tunnin käyntiajan säännöksen käyttäminen laskettuna vuoden 1995 alusta, jos toiminnanharjoittajat ilmoittavat asiasta alueelliselle ympäristökeskukselle viimeistään kesäkuun loppuun mennessä 2003. Asetuksen 9 :n mukaan olemassa olevassa polttolaitoksessa, jolle toiminnan aloittamiseen on myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987, ei kuitenkaan sovellettaisi ehdotetun asetuksen päästöraja-arvoja eikä valtioneuvoston päätös tiettyjen olemassa olevien laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista koskisi sitä, jos toiminnanharjoittaja ympäristölupaviranomaiselle 30 päivään kesäkuuta 2004 mennessä jättämällään kirjallisella ilmoituksella sitoutuu käyttämään laitosta enintään 20 000 tuntia ajanjaksolla, joka alkaa vuoden 2008 alusta ja päättyy vuoden 2015 loppuun. Käytännössä tämän 9 soveltaminen tarkoittaisi sitä, että laitos tulisi poistaa käytöstä 20 000 tunnin käytön jälkeen viimeistään vuoden 2015 lopussa Jos laitos kuuluisi valtioneuvoston päätöksen mukaisen yhteisen päästöjen vähentämisvelvoitteen piiriin, ja toiminnan harjoittaja ilmoittaisi käyttävänsä jäljellä olevan käyntiajan optiota, tulisi valtioneuvoston päätöstä tarkistaa ilmoituksen jättämisen jälkeen. Asetuksen 9 :n säännös syrjäyttäisi meillä kansallisessa lainsäädännössä typenoksidipäästöjen rajoittamista koskevassa ohjearvopäätöksessä olleen polttolaitoksia (kattiloita) koskevan 15 000 tunnin ajan poikkeuksen. Kattilat tai polttolaitokset, jotka olisivat ilmoittaneet käyttävänsä 15 000 tunnin sääntöä, voisivat nyt niin halutessaan käyttää asetuksen 9 :n mukaista siirtymää vuoden 2015 loppuun saakka. Nyt ehdotettu 9 :n ajallisesti rajattu säännös tulee suoraan LCP-direktiivistä, jota on noudatettava. Nykyisessä vuonna 1991 annetussa valtioneuvoston päätöksessä 15 000 huipun käyttöaikaa vastaavaa tuntimäärä ei ole rajattu päättyväksi tiettyyn ajankohtaan. Asetuksen 9 :n säännöstä ei kuitenkaan voisi käyttää sellainen laitos, joka on käyttänyt kivihiiltä käyttävien voimalaitosten ja kattilalaitosten rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (256/1990) 4 :n 2 momentin säännöstä. Vuoteen 2008 saakka olemassa olevissa polttolaitoksissa sovellettaisiin nykyistä kansallista lainsäädäntöä (valtioneuvoston päätökset) tai ympäristöluvissa määrättyjä päästörajoituksia. 4.4. Valtioneuvoston päätös tiettyjen olemassa olevien laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista Ehdotuksen 12 :n mukaan olemassa olevissa laitoksissa, joille toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987, päästöjä voitaisiin vähentää ympäristönsuojelulain 110 a :ssä tarkoitetulla valtioneuvoston päätöksellä, jossa velvoitetaan vähentämään näiden laitosten päästöjä vähintään yhtä paljon kuin ne
12 vähentyisivät, jos laitoksissa noudatettaisiin asetuksen liitteessä 2 määrättyjä päästöraja-arvoja vuoden 2008 alusta lähtien. Valtioneuvoston päätös vastaisi meillä LCPdirektiivin tarkoittamaa olemassa olevia laitoksia koskevaa kansallista päästöjen vähentämissuunnitelmaa. Valtioneuvoston päätöksessä asetettaisiin päästöjen vähennysvelvoite vuoden 2008 ja vuoden 2016 alusta lukien. Ympäristönsuojelulain muutoksessa (944/2002) säädetään mahdollisuudesta valtioneuvoston päätöksellä asettaa tietyille toimialoille ympäristönsuojeluvaatimuksia, jotka voisivat poiketa asetuksessa vähimmäisvaatimuksina säädetyistä päästörajaarvoista. Ehdotuksen valtioneuvoston päätökseksi voi tehdä toiminnanharjoittajien nimeämä tai niitä edustava elin tai taho. Ehdotus toimitetaan ympäristöministeriölle, joka valmistelee asian valtioneuvoston päätettäväksi. Kyseessä olisi hallinnollinen päätös, johon liitettäisiin valitusosoitus. Ennen päätöksen tekoa olisi ehdotuksesta pyydettävä tarpeelliset lausunnot ja varattava niille, joiden etuun asia voi vaikuttaa, mahdollisuus tulla kuulluksi. Valtioneuvoston päätöksessä asetettavat yksityiskohtaiset laitoksia koskevat päästöjen vähentämisvelvoitteet korvaisivat tässä asetuksessa annettavat näitä laitoksia koskevat päästöraja-arvot sekä laitoksen ympäristöluvassa asetetun lupamääräyksen. Ympäristönsuojelulain uudessa 110a :ssä säädettäisiin lupamääräyksen ja valtioneuvoston päätöksessä annetun vähentämisvelvoitteen suhteesta. Valtioneuvoston päätöksen tulisi koskea kaikkia yli 50 MW:n olemassa olevia suuria polttolaitoksia, joille toiminnan aloittamiseksi olisi myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 ja jotka olivat toiminnassa vuonna 2000. Näiden laitosten oletettu toiminta (käyntiaika, käytettävät polttoaineiden kulutus ja polttoaineteho) vuonna 2008 määrättäisiin kunkin laitoksen vuosien 1996-2000 todellisen käyntiajan, polttoaineen kulutuksen ja polttoainetehon keskiarvona. Vuoden 2008 ja 2016 päästöjen sitova vähentämisvelvoite (ns. kokonaispäästökupla) laskettaisiin soveltamalla kuhunkin laitokseen asetuksen liitteen 2 mukaisia päästöraja-arvoja, tai asetuksen 9 :ssä määrättyjä päästöraja-arvoja, jos laitos toimisi huippu- tai varakäytössä enintään asetuksen 9 :ssä tarkoitetun ajan. Kokonaisvähennysvelvoitteen saavuttamiseksi kullekin laitokselle voitaisiin päätöksessä määrätä asetuksen päästöraja-arvoista poikkeava päästöjen vähennysvelvoite, mutta myös asetuksen päästöraja-arvoja voitaisiin soveltaa laitoksiin taikka tiettyyn ryhmään laitoksia. Valtioneuvoston päätös voisi myös koskea vain jonkin epäpuhtauspäästön, esimerkiksi typenoksidien päästöjen rajoittamista tai kaikkia epäpuhtauspäästöjä. Energiaalan keskusliitto ry, Metsäteollisuus ry sekä ympäristöministeriö ovat yhdessä rahoittaneet tutkimuksen, jossa energiantuotantolaitoksille tehdyn kyselyn pohjalta selvitettiin, millainen päästöjen vähennyssuunnitelma voisi olla ja millaiset kokonaispäästöjen vähennystavoitteet olemassa oleville laitoksille tulisi direktiivin päästö-raja-arvoja soveltamalla sekä ehdotetun asetuksen päästöraja-arvoja soveltamalla. Ehdotus valtioneuvoston päätökseksi tulisi jättää tai esittää ympäristöministeriölle viimeistään toukokuun lopussa 2003, jolloin ympäristöministeriölle jäisi noin puoli vuotta aikaa valmistella valtioneuvoston päätöstä, pyytää siitä tarvittavat lausunnot ja kuulla asianosaisia. Valtioneuvoston päätös olisi toimitettava komissiolle viimeistään 27 päivänä marraskuutta 2003, jonka jälkeen komissio tutkii suunnitelman ja voisi käyttää sille LCP-direktiivissä annettua oikeutta puuttua suunnitelman sisältöön.
13 Toiminnanharjoittajille valtioneuvoston päätöksellä asetettavat ympäristönsuojeluvaatimukset sisältäisivät kuhunkin toiminnanharjoittajaan ja laitokseen kohdistuvan yksityiskohtaisen sitovan päästöjen vähentämisvelvoitteen, joka voisi olla sama kuin asetuksen päästöraja-arvo tai erikseen sovittu muu päästöraja-arvo edellyttäen että kokonaispäästöjen vähennystavoite saavutettaisiin. Yhteinen päästövähennyskupla antaisi laitoksille mahdollisuuden toteuttaa LCP-direktiivin vaatimukset joustavasti. Jos valtioneuvoston päätöksen velvoite poikkeaisi ympäristöluvassa asetetusta velvoitteesta, niin noudatettaisiin valtioneuvoston päätöstä. Lupaviranomainen voisi kuitenkin ympäristönsuojelulain 110 a :n 3 momentin mukaisesti antaa valtioneuvoston päätöksen velvoitetta tiukemman lupamääräyksen, jos se on tarpeen luvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi tai ympäristön laatuvaatimusten turvaamiseksi. Laitoksen, jota valtioneuvoston päätös koskisi, olisi haettava ympäristönsuojelulain 28 :n tarkoittama ympäristölupa ja noudatettava ehdotettavan asetuksen muita kuin päästöraja-arvoja koskevia säännöksiä kuten esimerkiksi päästöjen tarkkailua ja seurantaa koskevia säännöksiä. 4.5. Poikkeuksellisista tilanteista ilmoittaminen ja niitä koskevat määräykset Toiminnan harjoittajan olisi ehdotuksen mukaan ilmoitettava alueelliselle ympäristökeskukselle polttoaineen saatavuudessa ilmenneistä häiriöistä välittömästi ja savukaasujen puhdistinlaitteiden häiriöistä ja rikkoontumisista 48 tunnin kuluessa niiden ilmenemisestä. Ehdotuksen mukaan lupaviranomaisen olisi laitosta koskevassa ympäristöluvassa määrättävä. että savukaasujen puhdistinlaitteiden häiriötilanteissa tai niiden rikkoontuessa, laitoksessa olisi käytettävä vähän päästöjä aiheuttavia polttoaineita tai jos se ei olisi mahdollista, määrättävä toiminnanharjoittaja rajoittamaan laitoksen toimintaa ja keskeyttämään se määräajaksi, jollei normaaliin toimintaan voitaisi palata 24 tunnissa. Laitos voisi toimia silloinkin, kun savukaasujen puhdistinlaitteet olisivat poissa käytöstä, mutta tällaisten tilanteiden kesto olisi rajattu enintään 120 tuntiin 12 kuukauden jakson aikana. Alueellinen ympäristökeskus voisi määrätä edellä mainituista häiriötilanteiden kestoa koskevista aikamääristä toisin, jos se on tarpeen energian saannin turvaamiseksi tai jos laitos korvattaisiin enemmän päästöjä aiheuttavalla laitoksella. Ehdotuksen mukaan alueellinen ympäristökeskus voisi edellä mainittujen luvassa asetettavien poikkeavia tilanteita koskevien lupamääräysten lisäksi antaa ympäristönsuojelulain 64 a :n nojalla määräyksiä poikkeuksellista tilannetta koskevan ilmoituksen johdosta. Alueellinen ympäristökeskus voisi sallia laitoksen noudattavan asetuksen päästöraja-arvoa korkeampaa päästörajaa enintään kuuden kuukauden ajan, jos polttoaineen toimitukset ovat keskeytyneet polttoaineen vakavan puutteen vuoksi. Jos kaasumaisia polttoaineita käyttävä laitos ei voisi noudattaa asetuksen päästörajaarvoja polttoaineen saatavuudessa ilmenneiden puutteiden vuoksi, ja jos laitokseen olisi asennettava savukaasujen puhdistinlaite, alueellinen ympäristökeskus voisi myöntää kaasumaisia polttoaineita käyttävälle laitokselle luvan käyttää muita polttoaineita 10 päivän ajan. Ympäristökeskus voisi hyväksyä muun polttoaineen käytön jatkamisen pidempäänkin, jos laitoksen käyttö on välttämätöntä energian saannin
14 turvaamiseksi. Kauppa- ja teollisuusministeriöltä olisi pyydettävä lausunto energian saannin turvaamisen välttämättömyydestä. 4.6. Valvonta ja tarkkailu Asetuksen liitteessä 3 määrättäisiin päästöjen tarkkailusta ja niistä tiedoista, jotka olisi vuosittain toimitettava alueelliselle ympäristökeskukselle sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jatkuvia mittauksia edellytettäisiin kaikilta yli 100 MW:n laitoksilta. Laitosten, jotka ovat saaneet luvan ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja joilla ei ole tällaista velvoitetta ympäristöluvassa, olisi aloitettava päästöjen jatkuvat mittaukset 27.11.2004 alkaen. Asetuksen liitteessä 3 määriteltäisiin myös tilanteet, joissa jatkuvia mittauksia ei edellytettäisi laitokselta. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi se, että laitoksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus tunnetaan tarkoin ja laitoksen savukaasuista ei poisteta rikkiä, jolloin kertamittauksin ja ainetaselaskelmin voitaisiin riittävän luotettavasti määritellä laitoksen rikkidioksidipäästöjen taso ja vuosittaiset kokonaispäästöt. 5. Asetuksen taloudelliset vaikutukset Asetuksessa uusille laitoksille ehdotetut päästöraja-arvot voidaan saavuttaa soveltamalla parasta käyttökelpoista tekniikkaa päästöjen rajoittamisessa. Merkittäviä lisäkustannuksia ei asetuksen täytäntöönpanosta aiheutune, sillä uusien laitosten voimassa olevat päästörajat ovat samantasoisia kuin ehdotuksessa. Asetuksen täytäntöönpano ei aiheuta merkittäviä kustannuksia olemassa olevien laitosten rikkidioksidipäästöjen vähentämisessä. Suomessa näiden laitosten rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjä on rajoitettu kansallisesti valtioneuvoston päätöksillä. Olemassa olevien yli 200 MW:n kivihiililaitosten rikinpoistoon on Suomessa investoitu 1990-luvun alkupuolella noin 260 miljoonaa euroa. Näitä laitoksia on kahdeksan. Kustannukset poistettua rikkidioksiditonnia kohti ovat olleet 774 1160 eroa. Ehdotetun asetuksen päästöraja-arvot eivät edellyttäisi lisäinvestointeja näiden laitosten rikinpoistossa. Käyttökustannuksia saattaisi aiheutua lisää, koska päästörajaarvoa olisi noudatettava jatkuvasti eikä vuosittaisena keskiarvona kuten tähän saakka. Typenoksidipäästöjen vähentämisestä olemassa olevissa laitoksissa aiheutuvat kustannukset riippuvat pääosin yli 500 MW:n laitosten päästöjen vähentämisen toisen vaiheen (vuonna 2016 voimaan tulevat päästöraja-arvot) toteuttamistavasta. Vuoteen 1995 mennessä investoitiin Suomessa vanhojen kivihiililaitosten (17 kpl) primäärisin keinoin toteutettavaan typenpoistoon noin 67 miljoonaa euroa, joka laitostasolla vaihteli välillä 5,4 1,7 miljoonaa euroa. Primäärisin keinoin saavutettavat päästötasot ovat näissä laitoksissa vaihdelleet välillä 650 400 mg NO 2 /m 3 (n). Samat tekniset primääriset vähennyskeinot typenoksidipäästöjen vähentämiseksi on pääosin toteutettu sekä paljon että vähän käyvissä laitoksissa. Lisäksi kaasuturbiinien typenpoistoon on Suomessa 1990-luvulla investoitu noin 17 miljoonaa euroa. Kustannukset poistettua typpidioksiditonnia kohti ovat olleet kivihiililaitoksissa noin 500 euroa ja kaasuturbiineissa noin 370 euroa. Vuoden 2008 alusta voimaan tuleviksi ehdotetut typenoksidipäästöraja-arvot voitaneen olemassa olevissa laitoksissa saavuttaa vaikuttamalla ajoparametreihin sekä mahdollisesti investoimalla polttotekniikkaan. Näistä
15 lisätoimista aiheutuvat kustannukset olisivat kuitenkin vähäiset jo toteutettuihin investointeihin verrattuna. Joillakin laitoksilla on ollut vaikeuksia saavuttaa valtioneuvoston päätöksellä 527/1991 annetut ohjearvot, joista lupaviranomainen onkin voinut poiketa lupamääräyksiä antaessaan. Vuoden 2016 alussa voimaan tulevaksi ehdotettu toisen vaiheen päästöraja-arvo 200 mg NO 2 /m 3 (n) yli 500 MW:n kiinteää polttoainetta polttavissa laitoksissa edellyttäisi laitosten varustamista sekundäärisellä typenpoistolaitteistolla, jolloin kustannukset laitosta kohti olisivat 8,4 11,7 miljoonaa euroa. Polttoaineteholtaan yli 500 MW:n laitoksia Suomessa on yhdeksän, joista yksi on varustettu katalyyttisellä typenpoistolla, neljä toimi vuonna 2001 peruskuormakäytössä ja neljä vara- tai huippulaitoksena. Jos neljään peruskuormaa ajavaan laitokseen sovellettaisiin vuoden 2016 alusta lukien tiukempaa päästöraja-arvoa ja ne varustettaisiin typenpoistolaitteistoilla, investoinneista aiheutuvat kokonaiskustannukset on arvioitu 42 50,4 miljoonaksi euroksi. Kustannukset jäisivät todennäköisesti arvioitua vähäisemmiksi, jos direktiivin ja asetuksen mahdollistamaa valtioneuvoston päätöstä tiettyjen suurten polttolaitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista käytettäisiin päästöjen vähentämiseksi olemassa olevista polttolaitoksista, joille toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1.7.1987, päästöraja-arvojen sijaan. Ympäristöministeriö, Energia-alan Keskusliitto ry FINERGY ja Metsäteollisuus ry ovat yhdessä rahoittaneet selvityksen päästöjen vähennyssuunnitelman käytöstä, johon sisältyy alustava laskelma siitä, millainen kokonaispäästöjen vähennystavoite olisi vuonna 2008 ja 2016. Vähennyssuunnitelmaa käyttämällä olisi mahdollista, että olemassa olevien yli 500 MW:n polttolaitosten typenoksidipäästöjen toisen vaiheen (2016) vähentämisestä aiheutuvat kustannukset jäisivät pienemmiksi kuin on arvioitu aiheutuvan katalyyttisten typenpoistolaitteistojen asentamisesta näihin laitoksiin. Asetuksen mukaan rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä on mitattava jatkuvasti 27 marraskuuta 2004 alkaen vähintään 100 MW:n polttolaitoksissa ja kaasuturbiineissa. Velvoitteen täytäntöön paneminen edellyttää myös hiukkaspäästöjen jatkuvatoimisten mittalaitteiden hankkimista sekä tietyin aikavälein suoritettavia vertailumittauksia. Laitokselle aiheutuvat kustannukset jatkuvatoimisen hiukkasmittauslaitteen hankinnasta ovat karkeasti arvioiden 20 000 ja 50 000 euron välillä. Lisäksi esimerkiksi kolmen vuoden välein tehtävien vertailumittausten kustannuksiin on varattava arviolta kymmenen tuhatta euroa. 6. Asetuksen ympäristövaikutukset Ehdotetut suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamistoimet ovat osa Euroopan yhteisön happamoitumisstrategian toimeenpanoa sekä toimia, joilla vähennetään alailmakehän otsonipitoisuuksia. Komission tiedonannossa yhteisön strategiaksi happamoitumisen torjumiseksi asetettiin pitkän ajan tavoitteeksi rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjä vähentäminen siten, että happamoittava laskeuma ja pitoisuudet eivät ylittäisi kriittistä kuormitusta tai sen tasoa. Päästöraja-arvojen asettaminen yhteisön tasolla myös kaasuturbiineille vaikuttaa merkittävästi typenoksidipäästöjen vähenemiseen, koska vuoteen 2010 mennessä on sähköntuotannon ennustettu lisääntyvässä määrin pohjautuvan maakaasun käyttöön EU:n alueella. Uusien laitosten tiukempien päästöraja-arvojen toimeenpanon arvioi-