KK 270/2000 vp- Esa Lahtela /sd KIRJALLINEN KYSYMYS 270/2000 vp Maistraatin holhouksesta perimät maksut Eduskunnan puhemiehelle Kun kunnallisen virkaholhoojan tehtävät siirtyivät maistraatin holhousyksikköön kertaheitolla, merkitsi se useissa paikoissa ensinnäkin asiointimatkojen pitenemistä ja niistä aiheutuvia lisäkustannuksia. Toiseksi maistraatit kävivät rahastamaan ihan toiseen malliin kuin mitä asioiden hoitaminen entisen järjestelmän aikaan oli. Maistraatti perii edunvalvonnasta omaisuuden käypään arvoon kytketyn palvelumaksun, jonka suuruus on 200-600 mk, enimmillään 1 000 markkaa. Maksujen perinnästä voi välttyä ainoastaan silloin, jos vuositulot jäävät alle 25 000 markan. Aikaisemmassa virkaholhooj aj ärjestelmässä monet kunnat hoitivat holhoustyön ilman erillisiä maksuja. Uusi järjestelmä tuntuu kohtuuttomalta ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa toinen alaikäisen lapsen vanhemmista on kuollut ja omaisuuden arvo on sellainen, että asiat joudutaan hoitamaan maistraatin holhousyksikön toimesta, vaikka lapsi elääkin samanaikaisesti elossa olevan vanhempansa kanssa yhdessä. Todellisuudessa tämä elossa oleva vanhempi voisi hoitaa lapsen asiat, mutta siihen hänelle ei anneta mahdollisuutta. Kun tällainen velvoite johtuu laista, olisi kohtuullista, ettei holhouksesta em. tapauksissa perittäisi palvelumaksua. Myös kaiken kaikkiaan niiden osalta, joilta maksua perittäisiin, tulisi maksut kohdentaa suurien, useiden miljoonien markkojen omaisuuksien edunvalvonnasta perittäviin maksuihin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen niistä vaikutuksista, joita virkaholhoojan tehtävien siirtyminen maistraatille aiheutti ja niistä lisäkustannuksista, joita asiakkaille tästä muutoksesta aiheutui sekä näkeekö hallitus mahdolliseksi, että holhouksesta perittävä! maksut kohdennettaisiin vain todella suuriin omaisuuksiin tapauksissa, joissa alaikäinen lapsi tai lapset asuvat oman vanhempansa kanssa ja laista johtuen maistraatin holhousyksikkö valvoo heidän rahankäyttöään, tai että maksua ei perittäisi ollenkaan? Helsingissä 21 päivänä maaliskuuta 2000 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
KK 270/2000 vp- Esa Lahtela /sd Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 270/2000 vp: Onko hallitus tietoinen niistä vaikutuksista, joita virkaholhoojan tehtävien siirtyminen maistraatille aiheutti ja niistä lisäkustannuksista, joita asiakkaille tästä muutoksesta aiheutui sekä näkeekö hallitus mahdolliseksi, että holhouksesta perittävät maksut kohdennettaisiin vain todella suuriin omaisuuksiin tapauksissa, joissa alaikäinen lapsi tai lapset asuvat oman vanhempansa kanssa ja laistajohtuen maistraatin holhousyksikkö valvoo heidän rahankäyttöään, tai että maksua ei perittäisi ollenkaan? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Holhouslainsäädännön kokonaisuudistus tuli voimaan 1.12.1999. Holhoustoimesta annetulla lailla ( 442/1999) lakkautettiin holhouslautakunnat ja niiden tehtävät siirrettiin maistraateille. Vanhan holhouslain (34/1898) aikana holhoustilejä tarkasti holhouslautakunta. Uuden holhoustoimesta annetun lain mukaan holhoustilejä tarkastaa maistraatti. Vanhan holhouslain 14 :n mukaan holhouslautakunnalla oli oikeus saada palkkiona holhunalaisen pääoman antamasta puhtaasta tulosta, elinkustannuksia siitä poislukematta, vissin osan, ei kuitenkaan enempää kuin yhden prosentin kaupungissa ja puolitoista pro- senttia maalla. Käytännössä suuri osa holhouslautakunnista ei perinyt tilintarkastusmaksua, vaikka laki sen salli. Uuden holhoustoimesta annetun lain 85 :n 3 momentin mukaan holhousviranomaisen suoritteista peritään maksuja siten kuin valtion maksuperustelaissa ( 150/ 1992) säädetään. Maistraattien tuottamien holhoustoimen suoritteiden maksuista säädetään rekisterihallinnon suoritteiden maksuista annetussa sisäasiainministeriön päätöksessä (916/1999, muutettu 1055/ 1999). Holhoustoimesta annetussa laissa omaksuttu ratkaisu vastaa siis vanhan lain ratkaisua. Holhoustoimesta annetun lain ratkaisu on myös linjassa sen periaatteen kanssa, että hallinnon tuottamista palveluista pääsääntöisesti peritään maksu. Sisäasiainministeriön päätöksen mukaan maistraatti perii päämiehellä tilikauden lopussa olevien bruttovarojen mukaisesti määräytyvän tilintarkastusmaksun seuraavasti: jos bruttovarat ovat enintään 200 000 mk, maksu on 200 mkltilintarkastus, jos bruttovarat ovat 200 001-400 000 mk, tilintarkastusmaksu on 600 mk/tilintarkastus ja jos bruttovarat ovat yli 400 001 mk, maksu on 1 000 mk/tilintarkastus. Tilintarkastusmaksua ei kuitenkaan peritä, jos päämiehen nettotulot rahana annetut sosiaaliset etuudet mukaan luettuina ovat vähemmän kuin 25 000 mk vuodessa. Nettotulolla tarkoitetaan tuloa, joka saadaan vähentämällä päämiehen tuloista ennakonpidätyksen tai ennakonkannon mukainen vero ja siihen mahdollisesti liittyvät työntekijän lakisääteiset maksut. Holhouslain uudistus ei vaikuttanut virkahoiboojien asemaan. Holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä annetun lain ( 443/ 1999) mukaan vastuu virkaholhoojan palveluiden saatavuudesta on edelleen kunnissa. Vir- 2
Ministerin vastaus KK 270/2000 vp- Esa Lahtela /sd kaholhoojasta käytetään nyttemmin nimikettä yleinen edunvalvoja. Holhoustoimesta annetun lain 44 :n mukaan täysi-ikäisen edunvalvojana ja alaikäiselle määrätyllä edunvalvojalla on oikeus saada kohtuullinen palkkio päämiehen varoista. Myös yleisellä edunvalvojana on oikeus palkkioon. Oikeusministeriö on antanut tarkemmat ohjeet palkkion määräytymisen perusteista (OMO 151:00/06/0 111999). Nykyinen laki ei poikkea vanhasta laista, koska myös vanhan holhouslain 49 :n mukaan holhoojalla oli oikeus saada kohtuullinen palkkio. Osa virkaholhoojista ei vanhan lain aikana ottanut palkkiota, vaikka laki oikeutti siihen. Uusi lainsäädäntö ei aseta estettä tämän käytännön jatkumiselle. Holhoustoimesta annetun lain säännökset koskevat kaikkia alaikäisiä. Suurin osa alaikäisten edunvalvoonoista ei kuitenkaan ole tilivelvollisuuden piirissä, koska alaikäisillä ei yleensä ole omaisuutta. Jos alaikäinen saa omaisuutta, jonka arvo on yli 90 000 markkaa tai kuolinpesäosuuden, jonka arvo on yli 90 000 markkaa, edunvalvojan on annettava tili omaisuuden hoidosta maistraatille. Useimmiten edunvalvojavanhempi hoitaa tehtäväänsä ilman, että hänen ohellaan on perheen ulkopuolinen henkilö lapsen edunvalvojana. On kuitenkin tapauksia, joissa edunvalvojavanhemman ohelle on tuomioistuimen päätöksellä määrätty esimerkiksi virkaholhooja. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuin on saattanut määrätä, että virkaholhoojan tehtävänä on hoitaa alaikäisen lapsen omaisuutta. Lain lähtökohtana on, että virkaholhoojalla on oikeus saada palkkio edunvalvontatehtävän hoitamisesta, ja maistraatilla on oikeus saada maksu tilintarkastuksesta. Puheena olevassa suhteessa nykyinen laki vastaa vanhaa lakia. Sisäasiainministeriön päätös on voimassa vuoden 2000 loppuun. Sisäasiainministeriö seuraa kuluvan vuoden aikana maksupäätöksen soveltamista ja kerää tietoja holhoustoimen kustannuksista. Näin saatujen tietojen pohjalta on tarkoitus valmistella uusi maksupäätös, jossa voidaan nykyistä tarkemmin ottaa huomioon todelliset kustannukset ja määritellä yksityiskohtaisemmin eri suoritetyyppien maksut sekä ne holhoustoimen suoritteet, joiden osalta on maksuperustelaissa tarkoitettuja erityisiä syitä määrätä maksut yleisesti tai tietyltä ryhmältä omakustannusarvoa alempana tai jättää maksut kokonaan perimättä. Helsingissä 10 päivänä huhtikuuta 2000 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3
KK 270/2000 vp- Esa Lahtela /sd Ministems svar Tili riksdagens talman 1 det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, tili behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 270/2000 rd: A'r regeringen medveten om de verkningar som ÖveTförandet av tjänsteförmyndarnas uppgifter tili magistraterna har och om de tilläggsutgifter som kunderna har orsakats med anledning av ändringen och anser regeringen det möjligt att rikta de avgifter som uppbärs i samband med förmyndarverksamheten tili verkligt stora egendomar i sådana fall då det minderåriga barnet eller barnen bor tillsammans med sin förälder och magistratens förmyndarenhet på grund av lagen övervakar deras penninganvändning eller att avgifter inte alls uppbärs? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Totalreformen av förmynderskapslagstiftningen trädde i kraft 1.12.1999. Med lagen om förmyndarverksamhet (442/1999) drogs förmyndarnämndema in och nämndemas uppgifter överfördes tili magistratema. Under den tid då den gamla förmynderskaps1agen (34/1898) var i kraft granskades förmyndarredovisningama av förmyndamämnden. Enligt den nya lagen om förmyndarverksamhet granskas förmyndarredovisningama av magistraten. Enligt 14 i den gamla förmynderskapslagen hade förmyndamämnden rätt att i arvode få av de omyndigas behållnna kapitalavkastning, levnadskostnaden icke avräknad, en viss del, dock ej mer än en procent i stad och en och en halv procent på landet. 1 praktiken uppbar en stor del av förmyndamämndema inte någon avgift för granskningen av redovisningama trots att det var möjligt enligt lag. Enligt 85 3 mom. i den nya lagen om förmyndarverksamhet uppbärs för förmyndarmyndighetens prestationer avgifter enligt lagen om grunderna för avgifter tili staten (150/1992). Bestämmelser om avgifter som uppbärs för magistratens förmyndarprestationer finns i inrikesministeriets beslut om avgiftema för registerförvaltningens prestationer (916/1999, ändrad 1055/1999). Den 1ösning som valts i lagen om förmyndarverksamhet motsvarar sålunda lösningen i den gamla lagen. Lösningen i lagen om förmyndarverksamhet är därtill i linje med principen om att en avgift i regel skall uppbäras för tjänster som produceras av förvaltningen. Enligt inrikesministeriet beslut uppbär magistraten en revisionsavgift som bestäms enligt de bruttotiligångar som huvudmannen har i slutet av redovisningsperioden enligt följande: om bruttotillgångama är högst 200 000 mark är avgiften 200 mark/revision, om bruttotillgångarna är 200 001-400 000 mark är avgiften 600 marklrevision och om bruttotillgångarna är över 400 001 mark är avgiften 1 000 mark/revision. Revisionsavgift tas emellertid inte ut om huvudmannens nettoinkomster, de socia1a förmåner som givits i pengar medräknade, understiger 25 000 mark om året. Med nettoinkomst avses den inkomst som fås när skatten en1igt förskottsinnehållning eller förskottsuppbörd och arbetstagarens lagstadgade avgifter som, eventuellt hänför sig tili förskottsinnehållningen dras av från huvudmannens inkomster. 4
Ministems svar KK 270/2000 vp - Esa Lahtela /sd Reformen av förmynderskapslagen inverkade inte på tjänsteförmyndamas ställning. Enligt Iagen om ordnande av intressebevakningstjänster i förmyndarverksamheten (443/1999) bär korumuneroa fortfarande ansvaret för tillgången på tjänsteförmyndartjänster. Tjänsteförmyndama kallas numera för allmänna intressebevakare. Enligt 44 lagen om förmyndarverksamhet har intressebevakare för 18 år fyllda personer och för minderåriga förordnade intressebevakare rätt tili ett skäligt arvode ur huvudmannens medel. Ä ven allmänna intressebevakare har rätt tili arvode. Justitieministeriet har utfårdat närmare anvisningar om grundema för bestämmande av arvodet (OMO 151:00/06/01/1999). Den nuvarande lagen avviker inte från den gamla lagen, eftersom förmyndaren även enligt 49 i den gamla förmynderskapslagen hade rätt att få ett skäligt arvode. En del av tjänsteförmyndama uppbar inte medan den tidigare lagen var i kraft något arvode, trots att Iagen berättigade därtill. Dennya Iagstiftningen är inget hinder för att gamma! praxis får fortsätta. Bestämmelsema i lagen om förmyndarverksamhet gäller för alla minderåriga. Största delen av intressebevakningama för minderåriga omfattas dock inte av redovisningsskyldigheten, eftersom minderåriga vanligen inte har egendom. Om en minderårig får egendom vars värde är större än 90 000 mark eller en dödsboandel vars värde är större än 90 000 mark, skali intressebevakaren lämna en redovisning för skötseln av egendomen tili magistraten. För det mesta sköter intressebevakarföräldem sitt uppdrag utan att han elier hon vid sin sida har en person som står utanför familjen som intressebevakare för bamet. Det finns dock fall där domstolen har förordnat t.ex. en tjänsteförmyndare vid sidan av intressebevakarföräldem. 1 ett sådant fall kan domstolen ha bestämt att det ingår i tjänsteförmyndarens uppdrag att sköta den minderårigas egendom. Utgångspunkten i Iagen är att tjänsteförmyndaren har rätt tili arvode för skötseln av intressebevakaruppdraget och att magistraten har rätt att ta ut en avgift för granskningen av redovisningen. 1 detta avseende motsvarar den nuvarande lagen den gamla lagen. lnrikesministeriets beslut är i kraft tili utgången av 2000. lnrikesministeriet följer tillämpningen av avgiftsbeslutet och samlar in uppgifter om kostnadema för förmyndarverksamheten. Avsikten är att med utgångspunkt i den information som erhållits bereda ett nytt avgiftsbeslut där man kan beakta de faktiska kostnaderna för prestationema bättre än i det nuvarande beslutet och meri detalj, ange avgifterna för olika slag av förmyndarprestationer samt de förmyndarprestation er för vilka det finns i Iagen om grunderna för avgift r tili staten avsedda särskilda skäl att i allmänhet eller för vissa grupper fastställa avgiftema tili ett Iägre belopp än självkostnadsvärdet elier att inte alis ta ut några avgifter. Helsingfors den 10 april 2000 Justitieminister Johannes Koskinen 5