KUN YSTÄVÄ KUOLEE Marilyn E. Gootman on kirjassaan When A Friend Dies 1994 painottanut seuraavia näkökulmia: (Vapaasti suomentanut Markku Holma) Lapset eivät ole valmiita kuoleman kohtaamiseen. Se on vastoin kaikkia sääntöjä. Se ei ole oikein. Se ei ole reilua. Sen ei pitänyt koskaan tapahtua. Miten voin kestää kivun? "Kun ystäväni kuoli, maailma kulki menojaan ja kukaan ei tiennyt, mitä minussa tapahtui". Kukaan ei voisi ymmärtää sitä kipua, jota tunsin. Tahdoin maailman pysähtyvän ja halusin vain kirkua. Kukaan ei voinut kuvitella miten kärsin. Katselin ihmisiä ja ajattelin. Sinä et välitä vaikka ystäväni on juuri kuollut" Älä vaivu epätoivoon. Sinusta ei aina tule tuntumaan näin pahalta. Jonkin ajan kuluttua tuskaiset tunteet harvenevat ja onnelliset palaavat. Kuolema viiltää tunteita kuin veitsi ihoa. Ajan ja hoidon myötä molemmat haavat paranevat. Ne jättävät arvet, mutta ne parantuvat. Ole lempeä itseäsi kohtaan. Kun asiat alkavat mennä ylitsepääsemättömän raskaiksi, etsi parantava, hoitava ja rakastava tapa kääntää pahat ajatukset pois itsestäsi. Kuuntele musiikkia, kirjoita, piirrä, harrasta jotain... Miksi en voi tuntea mitään? Voit olla liian järkyttynyt tunteaksesi mitään. Elät ikään kuin unessa. Kuitenkaan sinussa ei ole mitään vikaa. Toisinaan ihmisen mieli lukkiutuu kun tunteet käyvät liian koviksi. Hän sulkee pois mielestään sen todellisuuden mikä on tapahtunut. Se on mielesi tapa suojella sinua ylitsekäyvältä tuskalta. Anna tunteittesi joksikin aikaa peittyä.. Sitten kun ne ovat valmiit jälleen tulemaan ulos, anna sen tapahtua. Kauanko tämä kestää? "Huusin hysteerisenä ja sitten turruin; ikään kuin katselin itseäni ulkopuolelta" "Tajusin, että suru on jotain, jota ei voi hallita. Jokin muu ottaa vallan kuin tahdosta riippumaton lihas, joka työskentelee omalla tavallaan tragedian läpi." Kuoleman kohtaaminen ottaa aikaa - ei vain päiviä, vaan viikkoja, kuukausia jopa toisinaan vuosia. Kuitenkaan sinun ei tarvitse jäädä synkkyyteen lopuksi elämääsi. Sinusta ei aina tarvitse tuntua näin pahalta. Sureminen tulee ja menee. Toisinaan olet allapäin, toisinaan et. Luonnolla on hieno tapa antaa välillä mielellesi ja ruumiillesi lepoa tuskastasi. Voit olla surullinen, sitten menee hienosti muutamia kuukausia, mutta surun tunne ja masennus voivat palata uudestaan. Tämä kehä voi toistaa itseään monia kertoja elämäsi aikana.
Surulle ei ole aikataulua. Jos tunnet surua, se on oikea aika sinulle. Jos sallit itsellesi surun, tuska vähitellen vähenee ja vähenee ja aikanaan menee pois. Haava hiljaa sulkeutuu jättäen jälkeensä parantuneen arven. Onko väärin mennä juhliin ja pitää hauskaa? Sinulla on oikeus ja vastuu nauttia elämästä ja sen tarkoituksesta, vaikka ystäväsi on mennyt. Silloin kun sinulla on pahat ajat, olet myös oikeutettu nauramaan ja pitämään hauskaa, jos siltä tuntuu. Sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä sen takia, että sinulla on hauskaa, mutta kuolleella ystävälläsi ei. Pitäytymällä suruun et auta itseäsi etkä ystävääsi. Voit kysyä itseltäsi, mistä harrastuksista nautit. Onko sinulla joitain erityisiä harrastuksia. Onko jokin harrastus, josta olet aina haaveillut. Ehkä nyt on aika alkaa... Miten tulisi toimia? Ei ole yksittäistä oikeaa tapaa tulla toimeen kuoleman aiheuttamien tunteiden kanssa. Suru saa monia erilaisia muotoja. Jokaisen ihmisen suru on ainutkertainen. Itkeminen Jotkut ihmiset itkevät ja nyyhkyttävät. Suru pulppuaa heidän sisältään ja virtaa pois. Jotkut ihmiset kiukkuavat ja valittavat. Se auttaa heitä pääsemään heidän jännityksistään. Jotkut ihmiset ovat vain hiljaa, toisinaan itkeskellen itsekseen. Se että jotkut ovat hiljaa ja eivät puhu tapahtuneesta, ei merkitse, etteivätkö he kärsisi.. Toisinaan ihmiset ovat niin shokissa etteivät he pysty itkemään. Toisinaan he pitävät häpeällisinä näyttää tunteitaan muille. He itkevät sisäänpäin. Nukkuminen "En voi nukkua öisin. Yksityiskohdat vyöryvät mieleni ylitse kerta toisensa jälkeen" Jotkut menevät nukkumaan ja heräävät tavalliseen aikaan. Heidän mielensä kykenevät ottamaan etäisyyttä tuskaan. Jotkut nukkuvat paljon enemmän kuin tavallisesti. Uni auttaa heitä pakenemaan tuskaa tai he ovat niin väsyneitä surusta ja suremisesta.. Sureminen kuluttaa paljon mielen ja ruumiin energiaa. On odotettua, että olet väsynyt. Jotkut eivät kykene nukkumaan ollenkaan. Painajaiset ja ahdistavat ajatukset pyörivät mielissä. He eivät pysty myöskään istumaan paikoillaan. Jatkuvalla liikkumisella he voivat työntää tuskalliset ajatukset paremmin loitommaksi kuin jos he olisivat paikallaan. Syöminen Jotkut syövät kuten aikaisemmin. Jotkut lopettava syömisen. Ajatus ruuasta tympäisee. He voivat myös unohtaa syömisen. Toisinaan heidän sisikuntansa on niin solmussa, että syöminen koskee. Jotkut eivät pysty lopettamaan syömistä. Ruoka, varsinkin makeiset, voivat antaa lievitystä.
Ovatko ruokailutapasi muuttuneet? Ajattele mitä olet syömässä. Yritä valita siten, että se on sinulle hyväksi. Makeisten syöminen voi saada sinut tuntemaan olosi paremmaksi jonkin aikaa, mutta "sokeriromahdus" jälkeenpäin voi saada sinut voimaan pahoin. Muutunko minä? Kun aikaa kuluu jotkut alkavat toimia ja elää kuten ennenkin. He eivät näytä muuttuneen ystävän kuoleman takia. He ovat ehkä muuttuneet sisäisesti, mutta eivät näytä sitä ulospäin. Joistakin tulee melkein typeriä.. He laskevat leikkiä ja hulluttelevat vähentääkseen ahdistusta, jota he tuntevat. Heihin koskee, vaikka se ei siltä näytäkään. Joistakin tulee hiljaisia ja surullisia. He eivät ehkä halua piristystä, mutta he ehkä haluavat jutella. Mikä on "normaalia"? Kaikki erilaisetkin tavat reagoida ystävän kuolemaan ovat "normaaleja". Älä tuomitse itseäsi tai toisia reagoimisen tavan perusteella. Tuska on tuskaa, ei ole väliä miltä se näyttää ulospäin. Älä tuhlaa aikaasi vertailemalla jonkun reagoimista toiseen tai toisen tuskaa toiseen. Te kaikki koette tuskaa ja jokaisella on oikeus ilmaista se omalla tavallaan. Ennen kuin ystäväsi kuoli, sinulla ehkä sellainen ajatus, että kaikki ihmiset surevat itkemällä. Nyt sinä tiedät, että tämä ei ole totta kaikkien kohdalla. Toisinaan voit nähdä selvästi toisen surun ja tuskan. Toisinaan et voi nähdä sitä ollenkaan. Ja toisinaan jotkut tukahduttavat todelliset tunteensa. He voivat olla yliaktiivisia ja meluavia. Kuitenkin he kantavat tuskaa sisimmissään. Mitä jos tuskin tunsin hänet? Sinun ei tarvitse olla kuolleen paras ystävä tunteaksesi surun tuskan. Se voi muistuttaa sinua aikaisemmista menetyksistäsi. Voit myös pelästyä tajutessasi, että jos kerran tämä ihminen kuoli, myös sinä voit kuolla. Voit ehkä myös ihailla häntä tai pitää hänestä vaikka et tuntisikaan häntä kovin hyvin. Miten voin käsitellä tunteitani? Monet ajatukset kulkevat ihmisten mielen läpi kun he surevat. Nämä ajatukset ovat usein vahvojen tunteiden tulkkeja. Näiden tunteiden ymmärtäminen auttaa sinua paranemaan. "Jospa" "Jospa olisin tehnyt..." "Jospa olisin sanonut..." Kunpa-ajatukset vaivaavat monia ihmisiä, kun joku on kuollut. Kuitenkin totuus on, että kauheita asioita tapahtuu ja useimmiten kukaan ei niitä voi pysäyttää. Toisinaan ihmiset ovat voimattomia. Syylisyyden tunne on eräs keinosietää voimattomuuden tunnetta. Tästä syystä voit löytää itsesi ajattelemassa, "Jospa..."
"Toivoisinpa" "Toivoisinpa, että olisin ollut ystävällisempi ystävälleni" "Toivoisinpa, ettei meillä olisi ollut sitä riitaa..." "Toivoisinpa, että saisin vedettyä sanani takaisin..." Tämä on toinen tapa, jolla syyllisyys näyttää rumat kasvonsa. Totuus on, että kiistelyt, riidat ja viha ovat osa elämän normaalia kulkua ja tunteita. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes ihminen, joka kuoli. Elämä olisi perin ikävystyttävää, jos me kaikki sipsuttelemme toistemme ympärillä peläten erimielisyyksiä ja vihan tunteita ajatellen toisen ehkä pian kuolevan. Miten elämä jatkuu, sillä ei ole mitään tekemistä ystäväsi kuoleman kanssa. Toisinaan ihmiset pelkäävät sanoa mitään huonoa kuolleesta. He tekevät kuolleesta pyhimyksen. Kuitenkin jokaisella on tässä maailmassa vahvat puolensa ja heikot puolensa, jopa niillä, jotka ovat kuolleet. Toisesta välittäminen tarkoittaa rehellisyyttä ja koko persoonan hyväksymistä, niin hyvien kuin huonojenkin puolien. Tämä pätee myös kuolleeseen. "Mieleni on jäätynyt. En pysty ajattelemaan" Äkkinäisen kuoleman aiheuttama shokki saa jotkut ihmiset tuntemaan, että heidän mielensä jäätyy. Tämä voi olla luonnon keino suojella mieltäsi niin että voit ottaa asiat vastaan hitaasti ja rusentumatta. Jos keskustelet muiden kanssa ja jaat surusi, mielesi alkaa hiljalleen sulaa ja alat saada kuntoon suhteesi menetykseesi. Toisinaan näyttää olevan helpompaa jäädä jäätyneeseen tilaan ja vain kieltää tapahtunut. Jonkin kieltäminen ei merkitse sitä, että se menee pois. Tunteittesi kieltäminen ainoastaan pitää tuskasi sisällä ja estää niiden ulostulon ja parantumisen. Jos joku ystäväsi kuolee, se on kova paikka sinulle. Yritä hyväksyä se ja puhu siitä jollekin, joka ymmärtää. "Miksi annoit sen tapahtua" Punaisen hehkuva viha usein työntyy esiin, kun joku on kuollut. Ehkä haluat syyttää jotakuta ystäväsi kuolemasta - toista henkilöä, ystäväsi vanhempia, poikaystävää, tyttöystävää tai Jumalaa. Voit olla jopa vihainen kuolleelle ystävällesi - huolimattomuudesta, sairauden hankkimisesta, turvavöiden käytöstä, juomisesta, elämän ottamisesta omiin käsiin tai vain sinun jättämisestä. Sinulla on oikeus olla vihainen. Ei ole reilua sinua kohtaan, että ystäväsi on kuollut - ei myöskään ystävällesi. Kulje eteenpäin ja anna vihan tunteen tulla. Ole kuitenkin varovainen siinä, ettet käännä vihaasi itseesi tai toisiin. Varmistu siitä, että päästät vihasi ulos tavalla, joka ei vahingoita toisia. Juokse, tee työtä tai mene paikkaan, jossa voit karjua sydämesi pohjasta. Yritä ajatella rakentavia tapoja käyttää vihasi synnyttämää energiaa.. Tee jotain. Tee mitä hyvänsä, mikä todentaa jotain vihastasi. Kuitenkin tärkeintä on. Puhu siitä.
"Kuinka saatoit jättää minut" On normaalia tuntea itsensä yksinäiseksi ja jätetyksi ystävän kuoleman jälkeen. Kuolema on repäissyt aukon elämääsi. Ystäväsi on mennyt ja nyt näyttää siltä, että sinun täytyy selviytyä siitä yksin. Mutta ethän sinä ole yksin. Tukeudu toisiin ihmisiin. Yritä jakaa tuskasi. Jos he tuntevat ystäväsi, he voivat kärsiä myös. Jakamalla kipusi ja tuskasi, te kaikki alatte parantua. Puhu vanhemmillesi, jos pystyt. Jos et, on olemassa monia muita aikuisia, jotka voivat kuunnella - kuraattorit, opettajat, toiset sukulaiset, seurakuntien työntekijät. Jos tunnet ystäväsi vanhemmat, yritä jutella heidän kanssaan. He luultavimmin arvostavat sitä paljon enemmän kuin osaat ajatellakaan. Jos joku tuntuu sellaiselta, että hänen kanssaan olisi mukava jutella, yritä lähestyä häntä ja ala jutella vaikka mistä - ilmoista, urheilusta, koulusta... Sinun ei tarvitse tuntea, että ystävän kuolemasta pitäisi heti puhua. Anna keskustelun lähestyä sitä vähitellen. Toinen haluaa puhua siitä yhtä paljon kuin sinä. "Pelkään ystävystyä kenenkään kanssa. Mitäpä jos hänkin kuolee? Ystävän menettämisen kipu voi olla tuskallista. Se saa välttämään kaikkea, joka voi aiheuttaa tuskaa. Mutta itsensä eristäminen muista ihmisistä aiheuttaa sen, että lisääntyvän yksinäisyyden aiheuttama menettämisen pelko tekee vain tuskasi pahemmaksi. On epätodennäköistä, että toinen ystävä kuolee. Luonnollisesti siitä ei ole takuita, mutta siitä on takuu, että tukeutuminen ystäviin voi lievittää kipuasi ja auttaa sinut läpi vaikeiden aikojen. "Jotkut ystävistäni ovat muuttuneet. Minusta tuntuu kuin olisin menettänyt heidät" Ihmiset reagoivat eri tavoin kuolemaan. Jotkut haluavat etäisyyttä menetetyn ystävän aiheuttamiin kivuliaisiin muistoihin. Toiset voivat olla niin suruissaan, että eivät näytä enää entisenlaisilta. Jos olet avoin ja puhut ihmisille, voit löytää uusia ystäviä ja sen kautta hitaasti voit palata vanhojen ystäviesi luokse. "Jos ystävystyn toisten kanssa, enkö silloin petä kuolleen ystäväni" Jotkut ajattelevat, että jos hankkii uusia ystäviä, niin silloin ei ole enää uskollinen kuolleelle ystävälle. He jopa keksivät keinoja välttääkseen uusia ystävyyksiä.. Tämä ei auta sinua. Sinä voit edelleen olla uskollinen ystävällesi ja silti mennä toisten luo. Kuollut ystäväsi tulee aina olemaan sinun sydämessäsi ja mielessäsi. "Minusta tuntuu, että olen tulossa hulluksi" Toisinaan sinusta voi tuntu, että olet menossa pois raiteilta ajatella tapahtunutta. Totta on, että kuolema lopullisuudessaan on pelottava sinulle mutta myös meille kaikille. Voit sulkea mielesi joksikin aikaa, jos on pakko. Nollaa haavoittavat ajatukset, jotta mielesi saisi levon.
Toisinaan on vaikea lopettaa ajattelemasta ystävääsi ja mitä on tapahtunut. Pahat ajatukset piinaavat. Syyllisyys painaa kun pitää hauskaa. Sinulla on oikeus ja vastuu elää elämääsi ja nauttia siitä Et voi auttaa ystävääsi vetäytymällä syrjään. Jos tuska käy yli voimien, pidä tauko. Ajattele tapoja, joilla voit paeta ajatuksiasi ja tunteitasi. Soita jollekin, mene kävelylle, mene elokuviin... "Äkisti se iski minuun ja tulin surulliseksi" Joskus voi tapahtua, että jotkut tilanteet - jokin laulu, jokin paikka, sanat, hajut - muistuttavat ystävästäsi. Voit tulla hyvin surulliseksi ja ahdistuneeksi. Tämä tapahtuu niin usein ihmisille, jotka ovat äkisti menettäneet jonkun, että tätä ilmiötä on alettu nimittää jälkitraumaattiseksi stressiksi. Jälkitraumaattinen stressi voi saada monia muotoja: painajaisia, mielen kuvia ystäväsi kuolemasta, pelkoa siitä, että jokin läheisesi kuolee, tuskallista surumielisyyttä. Yritä huomioida, mitä sinulle on tapahtunut. Kerro itsellesi, että se on normaali reaktio. Ole hellä itsellesi. Et ole hullu. Miljoonat muut jakavat saman reaktion. Tietäminen auttaa sinua tulemaan sen kanssa toimeen. "On parasta nauttia nyt niin paljon kuin mahdollista, koska kuka tietää, mitä huominen tuo tullessaan" Kyllä. Sinun tulisi nauttia elämästä joka päivä. Sen voit tehdä elämällä täyttä elämää ja tekemällä nautittavia asioita - asioita, jotka antavat elämälle tarkoituksen. Mutta on typerää tehdä itseääntuhoavia asioita - kuten ryyppääminen, huumeet tai autohurjastelu - koska sinulla on mielikuva, että nyt tai ei koskaan on nautittava ikään kuin se olisi jonkinlainen haaste. Miksi vaarantaa elämääsi? Jos elät pitkän elämän, ja luultavasti niin teetkin, älä anna tuhoavan asenteen vahingoittaa itseäsi Jotkut ajattelevat, että kun ystävä kuolee, se vähentää sitä mahdollisuutta, että jotain pahaa tapahtuu heille Kun porukasta joku kuolee, se ikään kuin suojelee muita harmeilta. Tilastollisesti sinun mahdollisuutesi kuolla eivät kuitenkaan vähene eikä lisäänny. Siksi sinun tulee pitää hyvää huolta itsestäsi. Riskikäyttäytyminen on aina riskikäyttäytymistä. "Vanhempani suojelevat ja tyynnyttelevät minua" Useimmat vanhemmat haluavat suojella lapsiaan kärsimyksiltä ja mikä voisi olla haavoittavampaa kuin ystävän kuolema. Siinä olet oikeassa, että he eivät voi eivätkä kykene suojelemaan sinua kivulta. Sinun täytyy uskoa, että sinä itse pystyt käsittelemään asian. Vaikka vanhempasi ovatkin suojelevaisia, tämän ei pidä saada sinua ajattelemaan, että sinä itse et kykenisi selviytymään siitä. Sinulla on oikeus omaan tilaan, jos sitä tarvitset. Sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä halustasi pitää vanhemmat loitolla. Mutta kerro se heille ystävällisesti, ei haavoittavasti. Muista, että ystäväsi kuolema on koskenut myös heihin. Tietysti he haluavat pitää sinut lähellään. Ajatus siitä, että joku on menettänyt lapsensa on tullut heille todelliseksi. He ehkä pelkäävät menettävänsä sinut.
Mitä jos ystäväni alkavat käyttäytyä oudosti? Monia, jotka kärsivät äkkinäisestä menetyksestä, auttaisi keskustelu jonkun ammattilaisen kanssa. Varsinkin jos teini-ikäiset alkavat käyttäytyä jotenkin epätavallisella tavalla, heidät olisi hyvä päästä jonkinlaiseen ohjaukseen. Pidä silmällä ystäviäsi, jotka * juovat tai käyttävät huumeita tukahduttaakseen kipunsa * lopettavat syömisen tai syövät liian vähän * syövät liian paljon ja pakottavat itsensä oksentamaan * yhtäkkiä alkavat tehdä tyhmyyksiä koulussa * puhuvat tahtovansa luovuttaa ja kuolla Oletko huomannut jonkun ystäväsi käyttäytyvän jollain edellä esitetyllä tavalla? Jos olet, puhu asiasta jollekin vastuuntuntoiselle, huolta kantavalle aikuiselle - kuraattori, opettaja, ystäväsi vanhemmat, omat vanhemmat, pappi. Anna näille mahdollisuus löytää apua ystävällisesi. Tehdessäsi näin, et ole petollinen ystävällesi, vaan todellinen, hänestä välittävä ystävä.. Tehdä oikein on kertoa aikuisille. Sinä et voi ratkaista ystäväsi ongelmia omin päin. Se olisi epäreilu taakka sinulle kantaa yksikseen. Miten voin tietää kuka voi auttaa minua? Sinulla on monia mahdollisuuksia etsiessäsi apua. Mutta vain sinä voit päättää, kenet halua valita. Seuraavassa on muutamia kysymyksiä, joita voit itseltäsi kysyä päätöstä tehdessäsi: * Näyttääkö hän ymmärtävän tunteitani? * Onko hänellä aikaisempaa kokemusta tämänlaatuisten asioiden käsittelemisestä? * Kykeneekö hän kuuntelemaan tuomitsematta? * Voinko olla rehellinen hänelle? * Hyväksyykö hän minut tavalla, joka auttaa minua hyväksymään itseni? Muista: Keskustelun tai terapian tarkoitus on helpottaa tuskaasi. Vain sinä voit kertoa, tekeekö se sitä. Jos joku ei näytä auttavan, yritä jotain muuta. Yritä niin kauan, että löydät jonkun, joka sopii sinulle. Loppusanat Toivon, että tämä ei koskaan tapahdu sinulle ja ystävällesi, mutta kuitenkin niin tapahtuu. Et voi muuttaa sitä, mikä on tapahtunut, mutta on paljonkin, mitä voit tehdä auttaaksesi itseäsi. Olen itse käynyt läpi sen, jota itse olet nyt käymässä. Tunnen ikäisiäsi, joiden ystäviä on kuollut. Siksi voin antaa tämän lupauksen: Sinä tulet kasvamaan ulos tästä tragediasta. Tulet oppimaan paljon itsestäsi ja toisista. Sinusta tulee herkempi. Elämänkäsityksesi tulee muuttumaan.