SOSIAALINEN VAHVISTAMINEN MUUTOSTYÖSKENTELY, KUNTOUTUMINEN, KONTROLLI JA SINNIKKYYS ASUMISEEN LIITTYVÄN TYÖN YHTEYDESSÄ

Markku Rautiainen YTM, HTK, Rikosseuraamuslaitos SOSIAALINEN VAHVISTAMINEN MUUTOSTYÖSKENTELY, KUNTOUTUMINEN, KONTROLLI JA SINNIKKYYS ASUMISEEN LIITTYVÄN TYÖN YHTEYDESSÄ Edilex 2010/7 Artikkeli, versio 1.2 Julkaistu 28.10.2010 www.edilex.fi/lakikirjasto/6857

Sisällys Sisällys... 2 1 Taustaa... 2 2 Asunnottomuuteen vaikuttavia tekijöitä ja muutostyöskentely... 3 3 Polutettu palveluketju asiakaslähtöisessä työotteessa... 6 4 Asiakkaan yksilöllinen polku ja poluttava työote elämänmuutoksen tukena... 9 5 Vuorovaikutus ja työskentelyn muoto... 11 6 Tiedon tuotannon ja proaktiivinen työskentelyn suhde: reaktiivisesta proaktiiviseksi... 13 7 Asumisen sisältöpalvelut ja tuetun asumisen konsepti... 16 8 Yhteiset toimintakäytännöt asumisen palveluprosessissa... 20 9 Rinnalla kulkemisen merkitys... 23 10 Rajatut kohderyhmät, yhteistyö ja toimivat käytännöt... 24 11 Yhteiset käytännöt ylläpitävät osapuolten sitoutumista toimintaan... 27 Kirjallisuutta... 29 1 Taustaa Asumisvaikeudet, asunnottomuus, elämänhistoria ja velkaantuminen ovat yhteydessä nuoren itsenäistymiseen ja elämänmuutoksiin. Asumiseen liittyvän selvittelyn ja tuen tarpeesta saadut kokemukset näkyvät asumisen sisältöpalvelujen kehitystyössä sosiaalisena vahvistamisena ja isännöintinä osallisuutena nuorten asumiseen, arkeen ja elämäntilanteeseen liittyvien ongelmien ratkaisuyrityksiin. Työskentelyyn liittyvä arkilähtöisyys, jalkautuminen, määrätietoisuus ja sinnikkyys luovat puitteet asiakastyön onnistumiselle. Elämänhallinnan ja elinkaaren näkökulmasta katsottuna asiakkaan tilanne ratkaisee, onko asumisen ohjaukseen ja tukeen liittyvä työmenetelmä tai työskentelymalli sopiva. Asumiseen liittyvä asiakastyö on, kuten monella muullakin sektorilla, arjen rakenteiden vahvistamista eri elämänareenoilla ja verkostotasolla sovittuja työkäytäntöjä. Joensuun seudun nuorisoasuntoyhdistys (Josna) on työstänyt ja mallintanut Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoitta- 2 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

malla Nuttu-projektilla (vuosina 2006 2009) asumisen sisältöpalveluja ja tuetun asumisen käytänteitä. 1 Asumisen tuen mallintamisesta saadut kokemukset halutaan jakaa hyväksi käytänteeksi. Artikkelissa esitellään asumiseen liittyvän tukitoiminnan teoreettista ajattelupohjaa, käsitteitä, työskentelyssä syntyneitä käytänteitä ja käytännön kokemuksia asumiseen liittyvien huolien käsittelyssä. Kokemuksissa korostuu sosiaalisen vahvistamisen, puuttumisen, poluttamisen ja isännöinnin ennaltaehkäisevä näkökulma. Artikkelissa kuvataan havaintoja asumiseen liittyvien sisältöpalvelujen kontekstista, tukitoiminnan mallintamista ja työkäytäntöjä, työskentelyn mitoitusta, palveluohjausta, poluttamista ja verkostotyöskentelyyn liittyvää työotetta. Asuminen nähdään osana sosiaalista kuntoutumista ja toimintakyvyn ylläpitoa. Työskentelyä voi luonnehtia psykososiaaliseksi vaikuttamiseksi. Nuttu-projektissa on ollut neljän vuoden aikana 250 nuorta erilaisten toimenpiteiden piirissä. Esimerkiksi yhdyskuntaseuraamusasiakkaita on ollut noin 15 prosenttia kaikista asiakkaista. Tukitoimenpiteet etenevät vaiheittain. Tiiviimmän tuetun asumisen piirissä on ollut viidesosa asiakkaista. Vuoden 2009 päätyessä Josnan asumisen sisältöpalvelujen ja asukastoiminnan piirissä oli 50 asukasta. Neuvonta, ohjaus ja sopimuksellinen tuki tuotetaan pääsääntöisesti nuoren omaan vuokra-asuntoon, yhdistyksen välittämiin tai yleishyödyllisen Alkuasunnot Oy:n asuntoihin. Josna on perustettu vuonna 2003. Yhdistys kuuluu valtakunnalliseen nuorten asumisen etujärjestöön, Nuorisoasuntoliittoon (NAL). Sen paikallisyhdistykset, joita on 28, tuottavat asumisen sisältöpalveluja, vuokraavat kohtuuhintaisia asuntoja alle 30-vuotiaille työssä käyville tai työelämään hakeutuville nuorille. Lisäksi yhdistykset toimivat nuorten asumisen edunvalvojana ja asumisedellytysten vahvistajina. Hanke on pohjautunut kansalaisjärjestö- ja asiakaslähtöiseen työskentelyorientaatioon. Hankkeessa kansalaisjärjestö- ja asiakaslähtöisyys on merkinnyt sitä, että toimintaympäristössä hyödynnetään kansalaisjärjestön osaamista ja työskentelyssä huomioidaan yksilön, nuoren tarpeet yhteisön jäsenenä ja hänelle pyritään luomaan mahdollisuuksia osallistua asumisen ja oman elämänsä hallinnan parantamiseen siinä elin- ja toimintaympäristössä, jossa hän elää ja toimii. 2 Asunnottomuuteen vaikuttavia tekijöitä ja muutostyöskentely Asunnottomuuden riskitekijöinä voidaan pitää: erilaisissa laitoksissa ja instituutioissa kasvamista ja elämistä (esim. sijoitus-, lastenja nuorisokoti, psykiatrinen sairaala, päihdehoitopaikka ja vankila), muuttoliikettä, opiskelun keskeytymistä, perheongelmia, sosiaalisia vaikeuksia omassa toimintaympäristössä, traumaattisia elämänkokemuksia (takaiskuja), 1 Nuttu-projektin raportti 2006 2007 (2007). Nuttu-projektin raportti 2006 2009 (2010). 3 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

työttömyyttä, velkaantumista (esim. vuokrarästit, pikavipit, takausvastuut, sakot ja puhelinlaskut), avioeroa, päihdeongelmaa, psyykkisiä sairauksia, persoonallisuus- ja käytöshäiriöitä sekä etnistä että maahanmuuttajataustaa. 2 Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa elämää monella tavalla. Monet yritykset tarkistavat mahdollisten asiakkaidensa luottotiedot ennen kuin tekevät heidän kanssaan sopimuksia. Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa merkittävästi vuokra-asunnon saamista. Erityisen vaikeaa vuokra-asunnon saaminen on silloin, kun merkinnät koskevat vuokra-asumiseen liittyviä maksuhäiriöitä. Rikollisesta elämäntavasta irtautumista vaikeuttavat, velkasuhteisiin ja rikoksiin liittyvät, keskinäiset riippuvuudet luovat myös omia paineita. 3 Asunnottomuuden yhteydessä erilaiset ongelmat kasautuvat ja pitkittyvät. Asumiseen liittyvät ongelmat liittyvät sopeutumisvaikeuksiin, avuttomuuteen, taitamattomuuteen sekä kyvyttömyyteen huolehtia itsestä ja omista asioista (esim. taloudenhallinta). 4 Vuokranmaksuvaikeuksien, vuokravelkojen ja järjestyshäiriöiden taustalta löytyy elämänhallintaan ja myös elämäntapaan liittyviä vaikeuksia. Usean nuorten osalla on kyse sukupolvien kierrosta monien eri ongelmien osalta. Lähipiirissä olevilla henkilöillä ei ole ammatillista koulutusta, taustalla on rikollista käyttäytymistä, eletään sosiaalietuuksien varassa ja elämä on ylipäätänsä ajelehtimista. Ketjun katkaiseminen on merkittävä haaste asiakastyössä, koska siinä tavoitellaan nuoren pois saamista jo hyväksi koetusta elämäntavasta. Siinä joudutaan taistelemaan myös oman lähipiirin kanssa. Asumiseen liittyvien sisältöpalvelujen 5 tavoitteena on luoda yhteys asukkaan, vuokranantajan, kiinteistöyhtiön ja palveluntuottajien välille, kun asukkaan itsenäinen asumiskyky ei ole enää riittävä. 6 2 Lehtonen ja Salonen (2008) osoittavat, että asunnottomien kohderyhmissä on tarvetta kohdennetuille asumisen tukitoimille. Lehtinen ja Peura-Kapanen (2005, s. 107 120) kuvaavat nuorten velkaantumista kulutuksen näkökulmasta. Kuluttajavirasto kuvaa Velkaantumisen taustat -selvityksessä (2008) velkaantumisen taustalla olevia tekijöitä. 3 Karjalainen ja Viljanen (2009) kuvaavat, miten erilaisilla yhteiskuntapoliittisilla toimenpiteillä voidaan vaikuttaa lainrikkojien tuen tarpeeseen esimerkiksi asumisen osalta. Rikoksesta rangaistujen tuen tarve (2006) kuvaa yhteistyötarvetta. Ryynänen (2010) kuvaa vankilasta vapautuvien asumiseen liittyviä tukimahdollisuuksia. 4 Asunnottomuuskirjassa (2007) on esitelty useita näkökulmia asunnottomien palvelujen kehittämiseen. 5 Asuntoja ja tukea asunnottomille (2005) on tuetun asumisen toimintamallien arviointia. 6 Asuminen ei kuulu yksilöiden subjektiivisten oikeuksien piiriin. Suomen perustuslain (734/1999) mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Sosiaalitoimen viranomaistehtäviin kuuluu huolehtia ihmisistä, jotka eivät omin avuin kykene järjestämään asumistaan. Asunto-olojen kehittämisestä annetun lain (919/1985) mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että toimenpiteet asunto-olojen kehittämiseksi suunnataan erityisesti asunnottomien ja puutteellisesti asuvien asumisolojen parantamiseen. Subjektiivinen oikeus merkitsee sitä, että kaikilla yksilöillä on oikeus tiettyyn palveluun tai etuuteen, mikä velvoittaa julkista valtaa järjestämään tai toteuttamaan tämän oikeuden kansalaiselle määrärahojen puutteesta huolimatta. Joillakin ryhmillä, kuten lastensuojelun tarpeessa olevilla nuorilla, vaikeavammaisilla ja tietyissä tapauksissa myös mielenterveyspotilailla, on tällainen subjektiivinen oikeus asumiseen erityissäännösten nojalla. (Tuori ja Kotkas 2008, s. 242.) 4 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

Miten sosiaaliseen vahvistamiseen perustuva muutostyöskentely näkyy asumisen tukitoiminnassa? Sosiaalisella vahvistamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista kohdennettua toimintaa, joka keskittyy riskiryhmässä olevaan yksilöön tai koko ryhmän jäseniin. Sosiaalisella vahvistamisella tarkoitetaan ennakoivaa työtä ja kohdennettua toimintaa. Se on kognitiivis-behavioraalista työskentelyä, joka tähtää toiminnan (toimintatapojen), arvojen, asenteiden ja käyttäytymisen (käyttäytymismallien) muuttamiseen. Sosiaalinen vahvistaminen korvaa leimaavan syrjäytymisen ehkäisyä kuvaavan käsitteen. Sosiaalinen vahvistaminen on jäsennelty ja vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa asteittain parannetaan yksilön tai kohderyhmän yleisiä sosiaalisia taitoja, toiminnallisuutta, yhteisöllisyyttä, elämäntilannetta ja asemaa. Tavoitteena on vahvistamisen kautta yksilön ja ryhmän saaminen toimintakykyiseksi, itsenäiseksi ja aktiiviseksi yhteiskunnan toimijaksi. Työskentely voi koostua yksilö- ja/tai kohdennetusta ryhmätyöstä. Työskentelyssä hyödynnetään asiakkaan verkostoja. Verkostossa toimiminen luo osapuolille tilannesidonnaiset identiteetit vuorovaikutustilanteisiin ja asemoi osapuolet keskusteluareenalle (kuva 1). Kuva 1. Vuorovaikutusareena verkostomaisessa muutostyöskentelyssä. Verkostotyömenetelmää käytetään asumiseen liittyvien sisältöpalveluiden yhteydessä silloin, kun asiakkaalla (kuntoutujalla) on samanaikaisesti useita tarpeita, joihin hän tarvitsee eri asiantuntijoiden moniammatillisesti toteutettavaa apua ja tukea. Verkostokokoukseksi katsotaan asiakkaan asioiden hoitamiseksi järjestettävät kokoukset, joissa järjestäjän ja asiakkaan lisäksi on mukana vähintään yksi ulkopuolinen taho. Myös asiakkaan läheisverkoston kanssa toteutettavat läheisneuvonpidot, joissa vahvistetaan nuoren ja hänen lähipiirinsä voimavaroja, luetaan verkostotyöksi. Asumiseen ja sen onnistumiseen liittyvä muutostyöskentely on huolien käsittelyä, asumistaitojen tarkastelua, käyttäytymisen ja toiminnan korjaamiseen ja muuttamiseen (toiminnasta oppimista) liittyvä prosessi, joka perustuu ennaltaehkäisevään työhön ja asiakkaan toi- 5 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

mintakyvyn ylläpitoon. Se on asenteiden, ajattelun, toiminnan ja käyttäytymisen muuttamiseen suuntaava toimintatapa. Huomio, ajattelu, puhe ja toiminta kohdistetaan tunnistamiseen, halutun muutoksen aikaansaamiseen. Työskentelyssä korostuu asiakkaan muutosvaiheen selvittäminen: asiakkaan motivointi, ratkaisukeinojen miettiminen, vaihtoehtojen tarkastelu ja verkoston kokoaminen. Muutostyöskentely edellyttää asiakkaan henkilökohtaista kohtaamista, keskusteluja, kokonaistilanteen hahmottamista, tilannearviota, aikaa, ohjausta, tukea, pieniä askelia ja yksilöllisesti räätälöityjä toimia asiakkaan kokemusten ja tunteiden kohtaamista muutosprosessin aikana. 7 Muutos koostuu poluista, vaiheista ja työskentelystä eri elämänareenoilla, joista asuminen on yksi. Polkuajattelu on käytettävissä olevien toimenpiteiden jatkumo työstettävien asioiden osalta, jotka etenevät eri elämänareenoilla ja vaikuttavat asiakkaan elämään ja tulevien polkujen muodostumiseen. 3 Polutettu palveluketju asiakaslähtöisessä työotteessa Poluttamisella tarkoitetaan Nuttu-projektissa asumisen yhteydessä yksilöllisesti suunniteltua ja sopimuksellista palveluketjua, joissa asiakas etenee erilaisten vaiheiden, toimenpiteiden ja auttamistahojen kautta itsenäiseen asioiden hoitamiseen ja elämänhallintaan (palveluohjaus 8 ). Palveluohjaus on työmenetelmä, jolla kootaan palvelut asiakkaan tueksi ja lievennetään palvelujärjestelmän hajanaisuuden haittoja. Palveluohjaus on asiakaslähtöinen ja asiakkaan etua korostava työtapa, jossa hyödynnetään asiakkaan verkostoja. Se soveltuu tilanteeseen, jossa asiakkaalla on useita elämäntilannetta kuormittavia tekijöitä ja usean erilaisen palvelun tarve. Asiakasvalinnan, työskentelyn ja seurannan pohjana on erilaisia vaihtoehtoja, joiden valintaa erilaiset kriteerit ohjaavat (esim. valinta-, työskentely- ja seurantakriteerit). Asiakkaiden oikeusturvan kannalta on tärkeää, että valinnat ovat perusteltavissa. Se edellyttää tapauksen, ratkaisujen ja päätöksen argumentaatiota ja dokumentointia. Keskeisimpiä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ohjausmekanismeja ovat sosiaalinen tausta ja yhteiskunnan palvelu- ja koulutusjärjestelmä. Sosiaalisten ongelmien kasautuminen näkyy ennen kaikkea toiminnassa ja arjen hallinnassa. Yhteiskunnallisiin ohjausjärjestelmiin, toimintaa ja käyttäytymistä rajoittaviin järjestelmiin kuuluu erilaiset sosiaaliturvajärjestelmän etuudet ja velvollisuudet ja oikeusjärjestelmän sanktiot, jotka vaikuttavat henkilön saamiin etuuksiin ja toimintamahdollisuuksiin (esim. sosiaalivakuutukseen perustuvat etuudet ja tuet ja rikosoikeuteen kuuluvat seuraamukset täytäntöönpanon osalta), (kuva 2). 7 Arnkil (1992) on kehittänyt verkostomaista ajattelutapaa erityisesti toimijoiden välisen vuorovaikutuksen tutkimiseen. Edellytykset verkostomaiselle toiminnalle syntyvät silloin, kun tapahtuu tietojen ja resurssien vaihtoa. Rajasysteemi on viranomaisten välinen yhteinen alue, jossa tavoitellaan ongelmatilanteiden käsittelyä ja niiden ratkaisemista (Seikkula 1990, s. 18 22). Rajasysteemi on vastavuoroinen suhde, jossa mikään osapuoli ei voi suoraviivaisesti säädellä tai painostaa toisia osapuolia. 8 Ala-Nikkola ja Sipilä 1996, s. 16 31, Ala-Nikkola ja Valokivi 1997, Ponkala 2003, Blomberg 2005 ja Suominen 2006. 6 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

Kuva 2. Kuntoutuksellisen toiminnan kokonaisuus. Työskentelyn palveluohjauksellinen viitekehys ja psykososiaalinen lähestymistapa voivat tukea ja korostaa arkilähtöisyyttä ja asiakkaan omaa toimijuutta, motivaatiota ja vuorovaikutusmahdollisuuksia sekä kuntoutumisodotteen toteutumista (kuva 3). Erityistoimenpiteiden osalta on pohdittava kriteereitä, kenelle ja missä vaiheessa toimenpiteitä tulisi osoittaa (riskiperiaate), mitä toimenpiteitä asiakkaalle tulisi tarjota (tarveperiaate) ja millä tavoin toimenpiteitä tarjotaan (vastaavuusperiaate) sekä asiakkaan motivaation, voimavarojen ja taitojen selvittäminen, jotta toimenpiteiden vaikutus olisi tehokasta. Ongelma- ja kriisitilanteiden hallintaa ja käsittelyä ja ratkaisemista eri elämänareenoilla helpottavat käytettävissä olevat ja yhteisesti eri toimijoiden kanssa sovitut toimintamallit ja asiakkuuden piiriin pääsyn kriteerit. 9 Dialogi on kuuntelemista, ajatusten ja sisällön tuottamista keskusteluun, joka johdattelee itsenäiseen, vuorovaikutukselliseen ja kriittiseen ajatteluun tarkastelemalla eettisiä kysymyksiä, nostamalla esiin konkreettisia arjen elämäntilanteita ja tarjoamalla vaihtoehtoisia näkemyksiä ja ratkaisuvaihtoehtoja työskentelylle. 10 Työskentelyssä asiakasta tuetaan ja autetaan hoitamaan velvoitteitaan vastaamaan omasta toiminnastaan. 11 9 Esimerkkinä valintakriteereistä käy Avara- ja korkotukivuokra-asuntojen asukasvalintaopas (2008, s. 18 35). Siinä kuvataan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, Aran ohjeita asukasvalinnan ja etusijajärjestyksen osalta. 10 Seikkula ja Arnkil (2009) käsittelevät verkostoja psykososiaalisessa työssä. Vaikeissa asiakastilanteissa tarvitaan rajanylityksiä eri sektoreilla. Järvinen (2007) kuvaa dialogista työskentelyä yhdyskuntaseuraamustyössä. 11 Rautiainen 2008, s. 82 86. 7 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

Kuva 3. Asiakkaan elämäntilanne, palveluohjaus ja palveluketjuprosessina. Ratkaisukeskeisen muutostyöskentelyn tärkein kysymys kuuluu: miten päästä käsiksi oikeisiin asioihin? Asiakastyön ratkaisukeskeinen työote tavoitteellisessa muutostyöskentelyssä perustuu prosessinomaiseen työskentelyyn, jossa asiakas etenee tilanteen selvittämisen ja määrittelyn kautta vaiheittain asettamaansa tavoitteeseen. Asiakas käy oman sisäisen prosessin: esipohdinta, pohdinta, toiminta- ja ylläpitovaihe sekä oman työskentelyn arviointi (kuva 4). Työntekijän ja verkoston haasteena on tunnistaa, missä muutoksenvaiheessa asiakas on. Asiakkaan oppimisvaikeudet voivat näkyä puheen ymmärtämisen ja asioiden käsittelyn tasolla. Oppimis- ja keskittymisvaikeudet vaikuttavat koko arjen hallintaa eri tasoilla ja muun muassa asioiden hoitamisen osalta: virastokieli, lomakkeet, häpeä omasta "tyhmyydestä", mitä peitetään esimerkiksi asiointiin liittyvällä aggressiivisella käyttäytymisellä. Työskentelyyn kuuluvat myös katkokset ja erilaiset häiriötekijät, jolloin prosessi voi käynnistyä uudelleen, mikäli sille on riittävät edellytykset. Muutokseen valmistautumista kuvaa asiakkaan ambivalenssi olotila. Muutos ja toimenpiteet etenevät vaiheittain. Työskentelyn argumentaatioketju voi osaltaan lisätä osapuolten vuorovaikutusta ja kiinnittymistä työskentelyprosessiin. Asumistilannearvioinnissa selvitettäviä asiakokonaisuuksia ovat esimerkiksi motivaation, vastuiden, ongelmien ja haasteiden tutkiminen ja tunnistaminen, mahdollisuuksien, vahvuuksien ja voimavarojen selvittely, kehityksellisten tarpeiden ja elämänvaiheen muutosten selvittäminen sekä asiakkaan toimintaympäristön tutkiminen. Ongelmien, velvoitteiden ja haasteiden selvittämisen ja tutkimisen yhteydessä kerätään taustatietoja asiakkaan elämäntilanteesta: ongelmatilanteista, niiden vakavuudesta ja kestosta, ajallisesta kontekstista, toistuvuudesta, seurauksista, emotionaalisista reaktioista, tunteista ja niiden merkityksestä. Lisäksi selvitetään asiakkaan henkilökohtaiset vastuut ja esimerkiksi perhetilanteen asettamat rajoitukset ongelmien työstämisessä ja ratkaisemisessa. 8 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

4 Asiakkaan yksilöllinen polku ja poluttava työote elämänmuutoksen tukena Asiakaslähtöinen työskentelyote (poluttaminen) kohtaa asiakkaan tarpeineen, eikä pelkästään erilaisten toimien kohteena, jolloin kuntoutuksen ja syrjäytymisen ehkäisyyn vähentymiseen tähtäävät toimenpiteet sekä oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kohtelu toteutuvat. Asiakkaan itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava. Itsenäinen asuminen on sosiaalista kuntoutumista, jonka muun muassa kohdennettu ja sopimuksellinen tuki sekä sosiaalinen isännöinti (puutumisen ja kontrollin keinot) mahdollistavat. Työskentely voi olla muunneltavaa, limittäistä tai peräkkäistä, joka toteutuu riski-, tarve-/kohdentamis-, voimavara- ja vastaavuusperiaateen mukaisesti, jotka toimivat työskentelykriteereinä. Työskentelyyn liittyviä painotus- ja näkemyseroja on. Niitä ei pidä kavahtaa yhtä työskentelyyn liittyvää tapaa ei ole. Asiakkaan edun on ylitettävä institutionaalisten järjestelmien ja työmenetelmien välinen kuilu. Asiakaslähtöisyys tulisi nähdä osana jatkuvaa neuvottelujen, tulkintojen ja ratkaisujen tekemisen prosessia, jota voidaan kutsua sopimuksellisuudeksi. Asiakaslähtöisyysajatukseen sisältyy tavoite, että asiakas voisi omalla toiminnallaan vaikuttaa merkittävällä ja ratkaisevalla tavalla siihen, missä aikataulussa ja järjestyksessä hänen asiassaan edetään ja että hän saa osakseen asiallista kohtelua. 12 Asiakaslähtöisellä yksilöllisesti räätälöidyllä palveluohjaustoiminnalla (työskentelyä poluttavalla ja vaiheistavalla työotteella) pyritään pelkkää saattaen vaihdettava -työotetta vahvempaan ja palvelu- ja rahoitusjärjestelmän pitkäaikaista sitoutumista asiakkaan tukemiseen. Asiakaslähtöinen työote ja polkumalli voidaan kuvata palveluketjuajettelun avulla, jossa yksilötyöllä, verkostomaisella ja moniammatillisella työotteella on oma roolinsa tulosten saavuttamisen kannalta. Polkumallilla tarkoitetaan lähtökohtaisesti yhteiskunnan tarjoamien erilaisten palvelujen ja rahoituksen mahdollistamaa kunkin yksilön tilanteeseen sopivaa vaiheittain toteutettavaa etenemissuunnitelmaa, johon eri osapuolet sitoutuvat ja jota tarkistetaan olosuhteiden ja asiakkaan tilanteen muuttuessa, kun työskentelyä ohjaavat kriteerit täyttyvät. Asumisen sisältöpalvelujen tuottajat voivat olla esimerkiksi kansalaisjärjestöjä. Asiakas voi saada tarvitsemiaan palveluja ilman, että hänen täytyisi tuntea palveluverkostoja ja niiden toimintatapoja. Yksilöllinen ja sopimuksellinen palveluohjaus ja poluttaminen ovat toiminnan ja tukitoimenpiteiden (realistiset interventiot) kohdentamista arvioinnin avulla, jossa seurataan sekä yksilötason asiakkaan että järjestelmän (palveluntuottaja(t) ja verkosto) toimintaa (kuva 4). 12 Hyvä kuntoutusohjaus 1998, s. 35 36. Rautiainen 2006. 9 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

Kuva 4. Asiakkaan läpikäymät vaiheet esimerkinomaisesti muutos- ja työskentelyprosessissa. Polut ovat asiakkaan reitti. Reititys voi toimenpiteiden aikana muuttua elämäntilanteessa tapahtuvien muutosten myötä. Polku tarkoittaa toteutettavaa suunnitelmaa seuraavista askelista esimerkiksi asumismuodon ratkaisemiseksi, vuokra- ja muiden velkojen selvittämistä, terapiaa, ammatilliseen koulutukseen, kurssille, työharjoitteluun, kuntouttavaan työtoimintaan tai muiden palvelujen piiriin hakeutumisesta tai työllistymistä. Työ voi olla rohkaisua asukastoimintaan osallistumisesta, joka tukee yhteisöllisyyden syntymistä. Polku voi olla periaatteessa mikä tahansa ratkaisu tai toiminto (toimet muodostavat jatkumon), johon asiakas on sitoutunut ja joka auttaa häntä toteutuessaan myönteiseen ja pysyvään muutokseen. Reitin varrelle voi sijoittua myös muita elämänareenoita tukevaa toimintaa, työskentelyä (esim. työharjoittelua tai opiskelua) ja velvoitteita esimerkiksi yhdyskuntaseuraamuksiin liittyen. Yksilön kannalta on kysymys siirtymävaiheesta. Polku on henkilökohtainen reitti, joka on yksilöllisesti suunniteltu ja joka edistää henkilön elämän suunnittelua, suunnitelmien toteutusta, arjen järjestymistä ja elämänhallintaa (kuva 5). Työskentely pohjautuu sosiaalisen vahvistamisen ajatukselle, asiakkaan kykyyn hoitaa arkisia asioita, ottaa vastuuta tekemisistään ja erilaisiin toimintoihin osallistumista, joka johtaa hänen tilannetajuntansa kehittymiseen. Poluttava työote edellyttää työntekijältä asiakkaan kuuntelemista (kuuntelemisen taitoa), asioiden esille ottamista, tahtoa paneutua asiakkaan tilanteeseen, muutostyöskentelyyn motivoimista, ratkaisuvaihtoehtojen arviointia, palautteen antamista ja verkostotuntemusta. Dokumentointi ja argumentaatioketju kuvaavat työskentelyä. 10 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

Kuva 5. Työskentelyn muoto, mitoitus, polku ja toimenpiteiden toteutuminen asiakkuuden aikana. 5 Vuorovaikutus ja työskentelyn muoto Oikein kohdennetuilla, ajoitetuilla ja tarpeita vastaavilla toimilla voidaan edistää arjen- ja elämänhallintaa. Samalla voidaan toimia esimerkiksi asumisongelmien todennäköisyyttä vähentävästi. Palveluohjauksella kohdennetaan toimenpiteet tarpeita vastaavalla tavalla. Työskentely etenee vaiheittain (kuva 5). Nuttu-projektissa asiakkaat ovat ohjautuneet verkostojen kautta (mm. sosiaalitoimistojen, oppilaitosten ja rikosseuraamusalan kautta). Nuorten omat yhteydenotot ovat olleet myös merkittävässä roolissa. Työskentelyn periaatteet ovat yksilöllisyys, vastuullisuus ja jatkuvuus. Työntekijän perustehtävä on ollut asiakkaiden tarpeiden kartoittaminen, asioiden puheeksi ottaminen, poluttaminen, ohjaaminen, neuvonta, seuranta, koordinointi, prosessin arviointi ja dokumentointi. Sopivan ja toimivan intervention ja toimenpidekokonaisuuden oikea-aikaisuus, työskentelyn tempo, työskentelyn mitoitus (intensiviteetti) ja vaikuttavuus edellyttävät vastuullista asiakas-, ongelma- ja ratkaisulähtöistä (yhteistyötä) toimintaa institutionaalisen järjestelmäkeskeisyyden sijaan. Asumiseen liittyviä sisältöpalveluja ja tukitoimintaa voi tarkastella vuorovaikutuksen, suunnittelukäytäntöjen ja tiedon käytön yhteyden kautta (Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoria 13 ). Vuorovaikutuksella ja sen onnistumisella on merkittävä rooli työskentelyn ja asiakkaan asumiseen liittyvän motivoitumisen ja kuntoutumi- 13 Habermas 1994, s. 68 97. 11 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

sen toteutumisen arvioinnissa, kun puhutaan sitoutumisesta ja sopimuksista sekä asiakkaan että verkoston näkökulmasta. Ajattelu soveltuu taustateoriaksi myös eri sektoreilla tehtävään asiakastyöhön. Sosiaalinen toiminta voi olla strategista ja kommunikatiivista toimintaa. Strateginen toiminta on välineellistä toimintaa sosiaalisessa todellisuudessa. Yksilöön suhtaudutaan kuin luonnon objektiin. Heitä käytetään välineenä edun ja hyödyn saavuttamiseksi tai yksiselitteisesti toimenpiteiden kohteina. Kommunikatiivinen toiminta on yhteisymmärrykseen pyrkivää toimintaa, jossa ihmisiä kohdellaan aitoina persoonina ja kanssasubjekteina. Kommunikatiivisessa toiminnassa toimijat eivät ole orientoituneet ajamaan omaa etuaan. Heillä on yksilöllisiä päämääriä, mutta he harmonisoivat toimintansa toisten toimijoiden suunnitelmien kanssa yhteisen tilannemäärittelyn pohjalta. Asumisen tukitoiminta on ymmärrettävä inhimillisenä sosiaalisena toimintana ja kuntoutumisena. Vuorovaikutuksen merkitys näkyy asiakkaan kohtaamisessa läsnäolona, kuuntelemisena, odottamisena, vaihtoehtojen kertomisena, vastaamisena ja tukena. Moniammatillisen ja asiantuntijakeskeisen järjestelmän toiminnassa se näkyy mukautumisena ja tulkinnan tarkistamisena. Asumisen sisältöpalveluissa ja tukitoiminnassa on tärkeää, että asiakkaan, työntekijän ja asiakkaan verkostojen välinen vuorovaikutus onnistuu. Vuorovaikutus on tietoista inhimillistä ja ennakoivaa toimintaa. Kuntoutuminen ja toimintakykyisyys toteutuvat yksilön ja järjestelmän vuorovaikutuksessa muiden organisaatioiden työntekijöiden kanssa. Sen on ylitettävä byrokratiatyön konteksti (muodollinen viranomaistyö). Vuorovaikutus voi olla sisäistä ja ulkoista. Sisäinen vuorovaikutustyö sisältää työntekijöiden ja asiakkaan välisen vuorovaikutuksen ja verkostotyön, jossa asiakas on mukana. Asiakaspalaverit ovat sisäistä vuorovaikutusta. Ulkoinen vuorovaikutus on viranomaistahojen kanssa tehtävää työtä ja verkostotyötä, joka perustuu moniammatillisuuteen. Se on myös kirjallisten dokumenttien tuottamista, pyytämistä ja konsultaatiota. Se on argumenttien tuottamista asiakkaan tilanteesta. Sisäinen vuorovaikutus on asiakaan kanssa arkikielistä työskentelyä, joka pitää sisällään erilaisia työmuotoja ja toimintoja. Ulkoinen vuorovaikutus on pääasiallisesti hallinnollista, byrokratiatyötä ja toiminnan koordinointia, jossa asiakas ei ole mukana. Se on kirjallista työtä, argumentaatiota ja viranomaistoimintaa, jossa on keskeistä sovittaa yhteen asiakkaan tarpeet ja palveluiden saamiskriteerit. Ongelmat suunnitelmien toteuttamisessa eivät liity suunnitelmien sisältöön, vaan ne liittyvät keskeisesti motivaatioon ja niiden toteuttamishalukkuuteen. Erityisen olennainen kysymys suunnitelman ja kuntoutusprosessin toteutumisen kannalta on se, missä määrin institutionaalisten järjestelmien (esim. sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektorit) toimijat toteuttavat osaltaan suunnitelmaa. Kieli on keskeinen sosiaalisen todellisuuden muokkaaja ja se on välttämätöntä ottaa huomioon työskentelyssä. Ei ole yhdentekevää, miten asiakkaasta puhutaan kohtaamistilanteissa ja miten asiakirjoissa kirjoitetaan henkilöstä. Millaisella kielellä häntä ja hänen tilaansa kuvataan? Vakiintunut puhetapa heijastaa ja muovaa tapaa suhtautua asiakkaaseen. Kieli kuvaa käsityksiämme ja ohjaa kokemuksiamme, toimintaamme, suhdettamme ympäristöön ja tunteitamme. Kieli vaikuttaa asiakkaan motivaatioon, hänen kokemuksiinsa, toimintaansa ja tunteisiinsa. Tarinat ja kertomukset ovat merkittäviä inhimillisen elämän kielellisiä kuvauksia, joita työskentelyn yhteydessä luodaan ja pidetään yllä. Kokemukset ja tapahtumien kuvaukset luovat yksilölle identiteettitarinoita ja organisaatioille toiminnan ja kuntoutuksen onnistumiseen liittyviä kuntoutuskertomuksia. Jokainen tarvitsee tarinoita oman minäkuvansa muodostamiseen. Viranomaiset ja eri toimijat tarvitsevat niitä, jotta työskentely voisi muodostua uskottavaksi. 12 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

Tiedon systemaattinen tuottaminen, hyödyntäminen ja koordinointi edellyttävät sekä organisaatio- että järjestelmätasolla ja asiakastyötasolla säännöllisyyttä, vastavuoroisuutta ja luottamuksellisuutta. Kommunikatiivisella vuorovaikutuksella on toiminnassa ja työskentelyssä kyse siitä, että eri osapuolet tavoittelevat yhteisymmärrystä. Toiminnan koordinointi takaa jatkuvan dialogin asiakkaan mahdollisuuskontekstissa, joka on pitää sisällään asiakkaan tilanteeseen ja työskentelyyn soveltuvia toteuttamiskelpoisia toimenpiteitä/mahdollisuuksia, joihin asiakas katsoo voivansa sitoutua. 6 Tiedon tuotannon ja proaktiivinen työskentelyn suhde: reaktiivisesta proaktiiviseksi Vuorovaikutuksen määrä ja intensiviteetti vähenevät ja vuorovaikutuksen systemaattisuus laskee, kun suunnitelman toteutus siirtyy henkilökohtaisesta ulkoiseen vuorovaikutukseen, esimerkiksi verkostotyöhön. Yhteistyötä voi vahvistaa systemaattisella vuorovaikutuksella, jotka ovat ennalta sovittujen työkäytäntöjen pohjalta muotoutuvia, ja eri toimijoiden kesken hyväksyttyjä. Kuntoutuksellisen toiminnan ja ratkaisujen tulisi olla tavoitteellista, dokumentoitua ja vuorovaikutuksellista toimintaa, jonka avulla voidaan löytää asiakkaan, eri yhteistyötahojen hyväksymiä ja tulevaisuuteen suuntaavia tavoitteita ja toteuttamiskelpoisia toimenpiteitä (koordinointimekanismi), (kuva 6). Kuva 6. Kuntoutuksen etenemisasetelma sosiaalisessa systeemissä argumentaatioketjuna. Toimenpiteet sijoittuvat asiakkaan kulkeman polun varrelle, josta hänen on mahdollista saada prosessin etenemisen kuluessa ohjausta ja tukea. Kuntoutumista voidaan parhaimmil- 13 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

laan kuvata asiakkaan kannalta oppimiskokemukseksi. Kuntoutuksen sosiaaliset ja kulttuuriset edellytykset ja olosuhteet ovat olemassa ja ne ovat suotuisat silloin, kun yksilölliset tekijät ja hänen motivaationsa sekä toiminta- ja kuntoutusjärjestelmien olosuhteet ja toimenpiteiden edellytykset ovat yhtä aikaa olemassa. Järjestelmän kannalta kuntoutusprosessi on palveluketju, joka perustuu argumentaatioon. Yksilön kannalta esimerkiksi palvelujen toiminnallinen perusta voi olla epävakaa: kielteisiä päätöksiä, byrokratiaa, neuvottomuutta, marginaalisia toimenpiteitä, epäloogisia suosituksia ja päätöksiä ja niihin liittyviä ristiriitaisia velvoitteita. Asiakkaan on kyettävä tunnistamaan, hyväksymään ja kohdistamaan itseensä omat, työntekijän ja verkoston toimijoiden tekemät havainnot ja väittämät hänen tilanteestaan (esim. epävarmuuden sieto, saadun tuen ja kokemusten muistelu ja toiminnasta oppiminen). Asiakkaat voivat kokea olevansa tiedon tuotannon kohteita ja objekteja kuin tasavertaisia toimijoita. Yhteisen tiedon ja yhteisymmärryksen muodostumiselle jää suhteellisen vähän aikaa ja tilaa. Asiakkaat saattavat odottaa myös, että heidän tilanteensa selviää ja ratkeaa jonkin ulkopuoleisen tahon vaikutuksesta. Palvelujärjestelmä ja asiantuntijatyö saattavat painottua reaktiiviseen työskentelyyn (puuttumiseen) ja arviointiin, kun se voisi olla proaktiivista, todellista työskentelyä ja kuntoutumista ja itsenäistä asumista edistävää muutostyöskentelyä asiakkaan kanssa. Tiedontuotanto palvelee järjestelmää, ei niinkään asiakkaan tarpeita. Tosin sitä voidaan hyödyntää työmuotojen, prosessien ja asiakasjärjestelmän kehittämisessä. Tietomäärää kyetään hyödyntämään vähemmän työskentelyssä, jos asiakkaalla ei ole motivaatiota työskentelyyn. Työskentely edellyttää asiakkaan kokonaistilanteen huomioimista, motivaation ja sitoutumisen selvittämistä (kuva 7). Työskentelyssä voi käyttää motivoivia työmenetelmiä kuten motivoivaa haastattelua (motivational interviewing) 14. Se on tavoite- ja voimavarasuuntautunut vuorovaikutusprosessi. 14 Miller ja Rollnick (2002) esittelevät teoksessa motivoivan haastattelun menetelmää. Farbring ja Berge (2002) kuvaavat Viisi keskustelua muutoksesta -ohjelmaa (VKM), joka pohjautuu motivoivan keskustelun menetelmiin. Ohjelma on käytössä rikosseuraamusalalla sekä Ruotsissa että Suomessa. Katso myös: http://www.farbring.com/mi.html. 14 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

Kuva 7. Muutosprosessin haastavuus. Toteuttamiskelpoiset tavoitteet etsitään ja nimetään yhdessä asiakkaan kanssa. Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet määritellään myönteisenä toimintana mahdollisimman konkreettisesti. Työntekijä käyttää erilaisia strategioita, työmenetelmiä ja taitoja tukeakseen asiakasta, joka etenee muutosvaiheesta toiseen ratkaistakseen kestävästi sisäisen ristiriitansa. Ambivalenssia, ristiriitaista olotilaa tutkitaan punnitsemalla nykyisen toiminnan ja muutoksen jälkeisen toiminnan hyötyjä ja haittoja (kuva 4 ja 5). Työskentely antaa asiakkaalle työvälineitä päätöksentekoon ja edistää muutosprosessia. Merkittävin vuorovaikutuksen areena on asiakkaan ja työntekijän välinen kahdenkeskinen ja luottamuksellinen vuorovaikutus, joka toteutuu haastattelutilanteissa ja käytännön työskentelyssä, ja verkostotyössä. Kasvotusten tapahtuva työskentely on biograafista (elämänkerrallista), arviointi-, suunnittelu- ja toteuttamistyötä. Näissä tilanteissa rakentuu luokittelu ja asiakkaan mahdollinen sitoutuminen suunnitelman työstämiseen ja sen toteuttamiseen. Asiakkaan kategorisointi rakentaa perustan suunnitelman sisällölle ja työskentelyn ulottavuudelle. Asiakkaalle muodostuu vuorovaikutustilanteiden pohjalta yksilöllinen kuntoutumisodote ja mahdollisuuskonteksti, joka määrittää asiakkaan suunnitelman sisällön ja siihen kytkeytyvät interventiot ja toteutusaikataulun (kuva 6). Verkostotyö luo osaltaan pohjaa vuorovaikutukselle, argumentaatiolle ja yksittäisten toimenpiteiden oikealle kohdentumiselle ja ajoittumiselle suhteessa muihin toimenpiteisiin. Erityisen merkityksellistä muutostyöskentelyssä on koko prosessin ajan asiakkaan, työntekijän ja palvelun tarjoajan sekä verkoston kannalta kyky tulkinnan tarkistamiseen, työskentelyn mukautumiseen, keskeyttää työskentely ja palvelu tai vaihtaa se, mikäli se ei näytä tuottavan muutosta, haluttua lopputulosta. Oikeaan osunut muutostyöskentely voi edistää yksilölliseen elämäntilanteeseen liittyvien ongelmien ehkäisemistä, lieventämistä ja parantumista ja psyykkisen, sosiaalisen ja terveydellisen hyvinvoinnin, työ- ja toimintakyvyn ja persoonallisen kasvun (itsenäistymisen) edistämistä. 15 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

7 Asumisen sisältöpalvelut ja tuetun asumisen konsepti Nuorten kohdalla tilapäinen asunnottomuus on yleistä. 15 Työskentelyyn ja tekemiseen liittyvän arkilähtöisyyden, määrätietoisuuden ja sinnikkyyden puutteet tuottavat suurimmat vaikeudet asiakastyön onnistumiselle. Työmuotoina voivat olla esimerkiksi toiveiden ja tarpeiden kartoitus (niiden realisointi), asunnon hakemisessa avustaminen, asumisperehdytys (muuttovalmennus), muutossa auttaminen, kotikäynnit, asiointituki, talouden ja rahankäytön tarkastelu, kodinhoitamiseen liittyvä tuki, erilaisten vastuiden selvittäminen ja hoitaminen, joka on elämän mielekkyyden löytämiseen ja arjen rakenteiden vahvistamiseen tähtäävää työskentelyä neuvonnan, ohjauksen ja tuen eri vaiheissa. Asumisen sisältöpalvelut ovat pääosin sosiaali- ja nuorisotyön menetelmin tehtävää työtä, jolla pyritään turvaamaan asumisen onnistuminen. Keskeisiä sisältöpalveluja ovat tuettu asuminen, asumisneuvonta, asumisohjaus, asumisvalmiuksien kartoitus, ryhmätoiminnat, asumisen kurssit ja asukastoiminnan aktivointi (yhteisöllisyyden luominen). Sisältöpalveluiden käytön yhteydessä korostetaan nuoren omaa motivaatiota. Asukas-, verkosto- ja vertaistukitoiminnan perustana ovat yksilötyöskentelyn ja ryhmätoiminnan muodot. Työotteessa korostuvat yksilö, verkosto-, ryhmä- ja vertaistuen työmenetelmät. Työ on luonteeltaan kuntouttavaa psykososiaalista työtä. Keskeisiä sisältöpalveluja ovat tuettu asuminen, asumisohjaus, asumisneuvonta, ryhmätoiminnat, asumisen kurssit ja asukastoiminnan aktivointi asuntokohteissa. Sisältöpalvelut rahoitetaan pääosin avustuksilla tai palvelumyynnillä. Isännöinti on asukkaille suunnattu palvelu, joka rahoitetaan vuokratuotoilla. Tuettu asuminen pitää sisällään vähintään tuen tarpeen ja asumisvalmiuksien kartoituksen, yksilölliset tavoitteet ja sopimukset, säännölliset tapaamiset, raportoinnin ja seurannan sekä tarvittaessa nopean puuttumisen. Työskentelyn tavoitteena on nuoren asumisvalmiuksien, itsenäisen asumisen ja elämänhallinnan parantuminen. Tuettu asuminen on sopimuksellista ja se on lähtökohdiltaan myytävä asumisen sisältötuote. RAY ei rahoita tuettua asumispalvelua, koska se on kilpailutuksenalaista toimintaa. Vastuullinen asukas- ja tukiasiakkuusvalinta on asumisneuvonnan työmuoto. Sillä varmistetaan, että asukkaalla on riittävät edellytykset selviytyä itsenäisessä asumismuodossa nuoriso- tai välivuokrausasunnossa. Asukasvalinnan työmuotoja ovat valintavaiheen asukashaastattelu, asumisvalmiuksien kartoitus, valinnan jälkeinen muuton yhteyteen sijoittuva asukasperehdytys, tukitarpeen selvittäminen sekä tarvittaessa ohjaus tuettuun asumiseen tai muiden palvelujen ja tukimuotojen piiriin. Asukashaastattelulla saadaan tietoa asukkaista: sopivuus asuntomuotoon (esim. ikä ja elämäntilanne), asunnon tarve (asunnoton, asunnon vaihto, pienemmän asunnon tarve ja muutto toiselle paikkakunnalle), sosiaalinen elämäntilanne, asuinympäristön vaikutus ja taloudellinen tilanne (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, Ara määrittelee hakijoiden tulo- ja omaisuusrajat). 15 Ilmonen, Hirvonen ja Manninen (2005) toteavat nuorten aikuisten asumistutkimuksessa, että noin 30 prosentilla tutkimukseen vastaajista oli asumiseen liittyviä huolia. Ympäristöministeriö (YM), Nuorisoasianneuvottelukunta (Nuora) ja Nuorisoasuntoliitto (NAL) ovat käynnistäneet nuorten asumisen tutkimushankkeen vuonna 2009. Kyselytutkimus valmistuu syksyllä 2010. Yhteistyöhankkeen tavoitteena on jalostaa 2005 (1995 ja 1991) toteutettujen, nuorten asumista käsittelevän tutkimusmallin pohjalta, uudenlainen ja säännöllisesti 3 4 vuoden välein toteutettava kyselytutkimuskonsepti. Myllyniemi (2007) kuvaa nuorisobarometrissa nuorten arvoja ja asenteita. Nikander (2009) toteaa, että nuoret muuttavat yhä nuorempana omilleen. 16 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

Ryhmätoiminnat ovat ryhmämuotoisia toimintoja, joilla vahvistetaan asukkaiden keskeistä vuorovaikutusta. Ryhmätoiminnoilla vaikutetaan osaltaan asuinyhteisöjen asumisviihtyvyyteen, yhteisvastuullisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Asukastoiminnan aktivoinnilla tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden avulla vahvistetaan asukasosallistumista ja asukasdemokratiaa, yhteisvastuuta, yhteisöllisyyttä ja parannetaan asumisviihtyvyyttä. Asukastoiminnan työmuotoja ovat muun muassa yhdysasukastoiminta, talkoot, asukaskokoukset, asukastoimikunnat sekä kaikille asukkaille suunnatut ryhmämuotoiset harrastetoiminnot kuten kerhot ja retket Asumisohjauksen ja tuetun asumisen portaittainen tukitoimintakonsepti on Nuttuprojektissa koettu asumiseen liittyvien palvelujen muodostumisen osalta keskeiseksi tulokseksi, joka toimii osana asumisen muita sisältöpalveluja ja yhteiskunnallisia tukitoimenpiteitä (kuva 8). Projektin aikana on ollut havaittavissa asumisvalmiuksien kartoituksien lisääntyminen, asumisvalmiuksien tarkastelu (esim. kuinka asuntoa haetaan, asukkaan oikeudet ja velvollisuudet), kodinhoito, vuorokausirytmi, kulutustottumusten tarkastelu, taloustietämys, raha-asioiden hoito, vuokravelan ja muiden vastuiden selvittely ja tiedon jakaminen laskujen maksamatta jättämisen seurauksista varsinkin heikosti asuntoja saavien nuorten kohdalla. Kuva 8. Asumisen tukiportaat asumisen sisältöpalveluissa ja tuetun asumisen konsepti. Tärkeää asunnottomuuden ehkäisemisessä on aktiivisen, vaihtoehtoja selvittävä ja suunnitelmallinen yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Pitkäjänteinen sitoutuminen nuorten asumisen sisältöpalveluiden tuottamiseen on keskeisellä tavalla kiinni siitä, kuinka palvelujen tuottajat saavat aikaan ostopalvelusopimuksia kunnallisten sosiaaliviranomaisten kanssa. Tuetus- 17 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

sa asumispalvelussa toimenpiteet voivat kestää 3 6 kuukautta tai asiakkaan tarpeen mukaan kauemmin. Työskentelyn intensiivisyys mukautuu asiakkaan tilanteeseen. Alkuvaiheessa työskentely on tiivistä. Tuki etenee portaittain ongelmien tunnistamisesta tukemiseen (kuva 5). Asumiseen liittyvien palvelujen jatkumo on asunnottomuuden ehkäisyssä, asumisongelmien käsittelyssä ja asunnon saamisen yhteydessä järjestettävissä tilaaja tuottaja-mallin avulla. 16 Verkostomaisessa ajattelutavassa (kuntoutuksen kertomuksellinen ja tarinallinen diskurssi) asiakkaan/kuntoutujan ongelma määrittyy yhteistyötehtävänä suhteessa hänen elämäntilanteeseensa ja suhteessa viranomaisverkostoon ja sen toimintaan, jolloin ongelman ja ratkaisujen määrittyminen on yhteinen asia. 17 Verkostomaisessa puhetavassa sekä asiakas että viranomais- ja yhteistyötahot ovat toimijoita. Valta ja vastuu jakautuvat ja näin ollen se luo erilaisen kontekstin toiminnalle, koska verkoston työskentelystä on vaikea hakea tai saati osoittaa syyllistä, kun eri tahot ja asiakas ovat siinä yhteisesti mukana. Asiantuntijuuden perusteella viranomaistahoilla on enemmän valtaa kuin verkostolla ja asiakkaalla. Verkostomainen työskentely on luonteeltaan voimavarasuuntautunutta (vastuu ongelman ratkaisemisesta on keskeistä eikä itse ongelma). Verkostomainen asioiden tarkastelu sisältää kuntoutuksen tarinallisen ja kertomuksellisen puhetavan. Verkostomainen työskentely jäsentyy kuntoutujan ohjauksen, neuvottelujen ja suositusten kautta. Työntekijä saa itselleen asianajan tai konsultin roolin. Se ei ole puolesta tekemistä vaan rinnalla kulkemista. Asiakkaan motivaation puute, ongelmien ja elämän tarkoituksettomuuden näkökulma korostuvat muutostyöskentelyssä. Onko asiakkaalla ongelma yksinomaan sen perusteella, että työntekijä tai verkosto on huolissaan asiakkaan käyttäytymisestä ja toiminnasta? Asiakkaalla on aina oma tarina kerrottavana (kuva 9). Se on henkilökohtainen kokemus. Minkälaisia elämäntarinoita ja kuntoutumiskertomuksia haluamme kuulla ja tukea esimerkiksi asumiseen liittyvissä asioissa? Muutosten paineessa yksilölliset kuntoutukselliset tarinat auttavat hyväksymään erilaisuutta, kohtaamaan tunteita ja pohtimaan uusia mahdollisuuksia. Kun menetysuhan alla on elämänperusasioita, kuten asuminen, johtaa se ne elämänalueet erityisen pohdinnan ja tarkastelun kohteeksi. Toiminta- ja kuntoutusjärjestelmän kannalta tarkasteltuna tarina ilmenee kertomuksena, 18 kuntoutustapauksena. Nuttu-projektin yhteydessä on ymmärretty, että erilaisten ongelma- ja kriisitilanteiden hallintaa, käsittelyä ja ratkaisemista eri elämänareenoilla (elämänalueilla) helpottavat käytettävissä olevat ja yhteisesti sovitut toimintamallit ja asiakkuuden piiriin pääsyn kriteerit. Nuoren elämäntilanne voi johtaa täydelliseen syrjäytymiseen (tilannetajun menettäminen), jota kuvastaa elämän ja sosiaalisten tilanteiden hallitsemattomuus joka yhden tai usean elämänareenan osalta: työn ja kouluttautumisen vieroksunta, talouden rasitteet (velkaantuminen), tavoitteiden puuttuminen (ajelehtiminen), asumiseen liittyvät ongelmat (esim. häiriökäyttäytyminen ja vuokrarästit), päihteiden hallitsematon käyttö, mielenterveysongelmat, ihmissuhdeongelmat, sosiaaliavustuksien varassa eläminen, kriminalisoituminen, eristäytyminen tai muu marginalisoituminen. 16 Nuttu-projekti 2006 2007 2008, s. 13 14. Ryynänen (2010) kuvaa vaikeasti asutettavien tukimahdollisuuksia. 17 Kemppainen (2009) kuvaa millaisena nuori kokee elämänhallintansa tuetun asumisen jälkeen. Kivelä (2009) on vertaillut nuorten asumisen tukitoimia Hämeenlinnassa, Tampereella ja Hyvinkäällä. 18 Hänninen ja Valkonen (1998) esittelevät tarinallista näkökulmaa. Salminen (2008) kertoo Pelastusarmeijan työstä Helsingissä asunnottomien miesten parissa sadan vuoden ajalta. Kirjan tarinat asettavat lukijan miettimään omaa suhtautumistaan elämän kolhimiin ihmisiin. 18 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

Kuva 9. Asiakkaiden ja toimijoiden tulkinnat muutosprosessin elämänkerrallisista kokemuksista. Akuuteissa tilanteissa vaaditaan välitöntä apua ja tukea. Vastaaminen ei ole aina helppoa, koska tilanne on voinut kriisiytyä jo aiemmin. Työskentelyssä eteneminen voi näyttää sitä, että asiakas kulkee kriisistä toiseen. Varhainen puuttuminen voi parhaimmillaan kuitenkin estää ongelmavyyhdin lumipallon kaltaisen kasvun. Puuttuminen voi auttaa ja tukea vyydin selvittämisessä, kun toimijat ovat sitoutuneita asiakkaaseen. Sosiaalisen vahvistamisen, integroitumisen yhteiskuntaan ja hyvinvoinnin edistämisen asumisen liittyvien palvelujen lähtökohtana tulee olla joustava ja oikea-aikainen palvelun turvaaminen myös asumisessa ilmenevien ongelmien käsittelyssä. Verkostoyhteistyötä on tarvittaessa tiivistettävä ja on huolehdittava, etteivät eri viranomaistahot ja muut toimijat tee päällekkäistä työtä eri elämänareenoilla. Työ voi vaatia eri toimijoiden panostamista asiakkaaseen elämän eri areenoille joka limittäisesti tai peräkkäisesti muutostahtia säädellen ja arvioiden. Etenemisvaiheiden, marssijärjestyksen arviointi on kannattavaa joskaan se ei näytä olevan projektista saatujen kokemusten perusteella helppoa. Seuranta, dokumentointi ja palaute ovat kaikissa vaiheissa asiakkaalle merkityksellistä, kuten myös verkostolle. Asumisen sisältöpalvelujen, asumisohjauksen, tuetun asumisen ja asumispolkujen sekä asukastoiminnan avulla voidaan osaltaan vahvistaa nuorten elämänhallintaan liittyviä edellytyksiä muutenkin kuin vain asumisen osalta. Kysymykseen voi tulla esimerkiksi työharjoittelu, työpajatoiminta, opiskelu tai terapia. Asumisohjaukseen ja tukeen liittyvät toimintamallit konkretisoituvat nuorten asunnottomien ja asumisvaikeuksissa kamppailevien kanssa tehtävässä työssä. Asumisohjaus ja asukastoiminta ovat yksi osa muuta palveluketjua, jossa nuoren kanssa voi toimia useita tahoja. Kansalaistoiminta voi luoda osaltaan erityisosaamista asumispalveluihin tuomalla siihen uusia elementtejä vahvistamalla osaltaan palvelutarjontaa ja erilaisia käytänteitä. 19 19 Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen 14.2.2008 hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaksi vuosille 2008 2011 ja päättänyt ohjelman toimenpiteiden toteuttamisesta. Hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on sovittaa yhteen ihmisten asumisen toiveet ja tarpeet, yhteiskunnan tarpeet ja 19 EDILEX Edita Publishing Oy 2010

8 Yhteiset toimintakäytännöt asumisen palveluprosessissa Sosiaalisella vahvistamisella tarkoitetaan Nuttu-projektissa asumisen tukitoimenpiteiden yhteydessä varhaista puuttumista ja toimenpiteitä, jotka suuntautuvat syrjäytyneisiin ja syrjäytymisvaarassa oleviin esimerkiksi asumisen sisältöpalvelujen ja sosiaalisen isännöin keinoin. Sosiaalisella isännöinnillä 20 voidaan tukea asukkaiden keskeisiä yhteyksiä (yhteisöllisyyttä) ja omatoimisuutta, nopeaa puuttumista asukkaiden ongelmatilanteissa (esim. välittömän avuntarve) ja laajentaa viranomaisten, vuokranantajien ja kiinteistöyhtiöiden välistä yhteistyötä käytännön tasolla. Se on yhteydessä sekä kiinteistöön että asuinalueeseen. Perinteinen vuokrataloisännöinti kohdistuu kiinteistön kunnossapitoon ja talouden hoitoon. Sosiaalinen isännöinti kohdistuu asukkaisiin. Sillä pyritään yhteisön ja asukkaiden asuinolojen parantamiseen. Se kytkeytyy sosiaalisten asioiden hoitamiseen. Sosiaalisen isännöinnin avulla voidaan vaikuttaa asiakkaiden asumisongelmien ratkaisemiseen ja parantaa asuinympäristön viihtyvyyttä. Sosiaalisen isännöinti muodostuu muun muassa asumisneuvonnasta ja -ohjauksesta sekä moniammatillisesta yhteistyöstä asiakkaan verkostossa, jotta itsenäinen asuminen onnistuisi ilman asumiseen liittyviä häiriöitä. Sosiaalinen isännöinti tukee yhteisöllisyyden kehittymistä asuntokohteissa. Nuttu-projektissa asumiseen liittyvää syrjäytymistä vauhdittavia riskitilanteita ovat olleet muun muassa häiriökäyttäytyminen, huonotapainen asuminen, päihdeongelma, maksamattomat vuokrat ja hallitsematon velkaantuminen. Elämänhallinnan ja elämänkaaren näkökulmasta asiakkaan tilanne ratkaisee, onko työmenetelmä tai työskentelymalli sopiva. Muun muassa yhdyskuntaseuraamusasiakkaiden kohdalla sosiaalinen vahvistaminen on ollut keskeistä. Elämänhallinnan ja elämänkaaren näkökulmasta asiakkaan tilanne ratkaisee, onko työmenetelmä ja työskentelymalli käyttökelpoinen ja sopiva. Nuttu-projektissa nuorille suunnatut toimenpiteet ovat olleet ongelmia poistavia, valmiuksia luovia tai sijoittavia käytäntöjä. Ongelmia poistavia käytäntöjä ja työmenetelmiä ovat ne, jotka auttavat asiakkaita pois esimerkiksi vuokravelkatilanteesta, entisestä elämäntavasta ja viiteryhmästä, kaveripiiristä. Valmiuksia tuottavat käytännöt luovat uusia valmiuksia esimerkiksi itsenäiseen asumiseen, kodin, talouden ja muiden asioiden hoitamiseen. Sijoittavat käytännöt tähtäävät suoraviivaisesti asumiseen liittyvän ongelman ratkaisemiseen: asunnon hankkimiseen, asumisen kestävä kehitys. Hallitus myös edistää jokaisen mahdollisuutta tarpeitaan ja toiveitaan vastaavaan asumiseen. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman mukaan tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2011 mennessä ja tehostaa toimenpiteitä asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi. (Hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma 2008.) Valtioneuvoston periaatepäätös sisältää asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi kansallisen tuetun asumisen hankkeen, joka toteutetaan yhdessä valtion, kaupunkien, kirkon, yritysten ja järjestöjen kesken. Valtioneuvoston päätös auttaa nuorten syrjäytymisuhan lieventymiseen ja antaa mahdollisia keinoja vaikuttaa nuorten auttamiseen. Nuorten tuetun asumisen kansallinen hanke on RAY-rahoitteinen. Se on ympäristöministeriön hallinnoima ja Nuorisoasuntoliiton koordinoima hanke, joka toteutetaan kymmenen suurimman asunnottomuuskunnan alueella. Rikosseuraamuslaitos toteuttaa yhteistyössä ohjelmaan osallistuvien kaupunkien ja asumispalveluja tuottavien järjestöjen kanssa kehittämisprojektin (Oma koti -hanke), jossa tuotetaan toimivia paikallisia ja asiakaskohtaisia käytäntöjä vankilasta vapautuvien vankien ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaiden tuettuun asumiseen. 20 Kuittinen ja Matila (2004) ovat selvittäneet Oulussa sosiaalisen isännöinnin vaikutusta asumiseen ja hyvinvointiin. 20 EDILEX Edita Publishing Oy 2010