Ruohonjuuridemokratiaa järjestäytyneessä organisaatiossa. Suora ja edustuksellinen demokratia suomalaisessa AA-liikkeessä.

Anna Leppo Ruohonjuuridemokratiaa järjestäytyneessä organisaatiossa. Suora ja edustuksellinen demokratia suomalaisessa AA-liikkeessä. Sober Solutions Pirate Publishing 2004 www.webalcoholic.com/selvaratkaisu 1

1. Johdanto Niin sanotuille uusille sosiaalisille liikkeille kuten feministiselle liikkeelle tai ympäristöliikkeelle on nähty tyypillisenä keskusjohtoisuuden ja byrokratisoitumisen vastustaminen, jota kuitenkin seuraa ajan kuluessa toiminnan asteittainen byrokratisoituminen, hierarkisoituminen ja ammatillistuminen (Katz 1961). Toisaalta tiedetään, että heti kun erilaisissa sosiaalisissa ja etenkin poliittisissa liikkeissä tavoitellaan sosiaalista muutosta, siihen liittyy olennaisena osana teoreettinen keskustelu, mielipideryhmien muodostuminen ja erilaisista sosiaalisista asemista ja elämänkokemuksista johtuvat vastakkainasettelut. (Mäkelä 1998b, 326-327). Tästä syystä sosiaaliset liikkeet tuppaavat ajan kuluessa hajoamaan myös niin sanotut identiteettiliikkeet, joissa keskitytään ulkomaailman sijasta minuuden muokkaamiseen. Organisaatiomuodoltaan uusien sosiaalisten liikkeiden edelläkävijänä nähty AA-liike (ks. esim. Bloomfield 1989, Room 1993, Mäkelä 1998b) on kuitenkin säilyttänyt ei-byrokraattisen ja epähierarkkisen rakenteensa yli 60 vuotta eikä sitä ole juuri missään kohdannut järjestöllinen tai ideologinen hajaannus. Tämä on tehnyt AA:sta kiinnostavan tutkimuskohteen organisaatiotutkijoille. Suomalaisen AA-liikkeen päätöksentekokoneistoa koetteli 1990-luvun lopulla kiista, joka kärjistyi aina toimijaosapuolten välirikkoon ja uuden rinnakkaisen AA:laisen organisaation perustamiseen. Erimielisyydet kiinnittyivät asiaperustaltaan demokratian luonteeseen ja järjestäytymisen asteeseen AA:ssa. AA-liikkeelle on ei-byrokraattisena yhdistyksenä tyypillistä eräänlainen järjestäytynyt anarkia tai epä-organisaatiomaisuus, josta seuraa tasapainottelu liikkeen ylärakenteen järjestäytyneen toiminnan ja ruohonjuuritason toimijoiden autonomian välillä (esim. Helmersson Bergmark 1998). Tutkimukseni liittyy tähän AA:n organisatoriseen perusjännitteeseen. Tarkastelen suoran ja edustuksellisen demokratian ristivetoa suomalaisen AA-liikkeen päätöksentekokoneistossa 1990-luvun lopulla sekä tämän kysymyksen ympärille syntyneitä kollektiivisia identiteettejä. Pohdin myös sitä, miten 1990-luvun lopun tapahtumat ovat vaikuttaneet liikkeen toimintaedellytyksiin, ja artikkelin lopussa kysyn, heijastavatko AA-liikkeen tapahtumat suomalaisen yhteiskunnan ja järjestötoiminnan yleisiä rakennepiirteitä. 2

Tutkimusaineisto ja -menetelmä Tutkimusaineistoni jakautuu kolmeen osaan: AA:laisten haastatteluihin, AA-liikkeen julkaisemaan viralliseen AA-kirjallisuuteen sekä 1990-luvun lopun tapahtumiin liittyvään kirjalliseen materiaaliin, joka käsittää muun muassa AA:laisten toimittamia lehtiä, heidän laatimiaan pamfletteja ja erilaisia tiedotteita sekä kokouspöytäkirjoja. Tein vuosina 2000-2001 yhteensä 22 haastattelua, joissa haastattelin 26:tta AA:laista. Valtaosa haastateltavista asui pääkaupunkiseudulla tai Uudellamaalla. Pyrin haastattelemaan tasapuolisesti molempien organisaatiomallien kannattajia ja lisäksi haastattelin muutamia AA:laisia, jotka suhtautuivat kysymykseen AA:n päätöksentekokoneistosta neutraalisti tai välinpitämättömästi. Haastattelin sekä vanhoja että uudempia jäseniä, mutta haastattelut painottuivat hallinnollisissa luottamustehtävissä toimineisiin pitkäaikaisiin ja useimmiten miespuolisiin jäseniin, koska he tunsivat AA:n organisaation parhaiten. Haastateltavien keskimääräinen AA-ikä, eli yhtäjaksoisen raittiuden pituus, oli viitisentoista vuotta ja naisia heistä oli alle kolmannes. Yksittäiset haastattelut kestivät vajaasta tunnista reilusti yli kahteen tuntiin. Kolmea lukuun ottamatta kaikki haastattelut nauhoitettiin; nauhoittaminen epäonnistui kahdesti ja yksi haastateltava ei suostunut nauhoittamiseen. Haastattelunauhat litteroitiin kokonaisuudessaan ja analyysiä varten aineisto koodattiin temaattisesti tavallista tekstinkäsittelyohjelmaa käyttäen. Kaikki tämän artikkelin aineistolainaukset ovat peräisin tekemistäni haastatteluista, ja haastateltavien henkilöllisyys on suojattu muuttamalla kaikki heidän tunnistamisensa mahdollistavat yksityiskohdat. Eräänlaisena tausta-aineistona ja historiallisen perspektiivin antajana käytin myös vertailevan kansainvälisen AA-tutkimuksen (ICSAA) Suomen osaprojektin haastatteluyhteenvetoja niiltä osin kuin ne koskivat AA:n organisaatiota. Tämän jo 1980-luvulla kootun materiaalin sain käyttööni Klaus Mäkelältä muodossa, jossa kaikki haastateltavien tunnistamisen mahdollistavat seikat oli muutettu tai poistettu. 2. Ruohonjuuridemokratiaa järjestäytyneessä organisaatiossa AA on nähty 1900-luvun lopun uudentyyppisten keskinäisen avun liikkeiden edelläkävijänä (Mäkelä 1998b, 310-313). AA:ssa alkoholismi ymmärretään sairautena, josta voi toipua AA-ryhmien tuella saavutettavan raittiuden kautta. Toiminta perustuu jäsenten tasavertaisuuteen ja 3

päihdeongelman omakohtaisuuteen. AA:n toipumisohjelma on kirjattu 12 askeleeksi ja sen organisaatioperiaatteet 12 perinteeksi. (Ks. esim. Mäkelä et. al. 1996, 3-16; 12 & 12 1987.) AA:n omaleimaisista rakennepiirteistä keskeisin on solumaisuus: AA koostuu toiminnallisesti itsenäisistä ja taloudellisesti omavaraisista AA-ryhmistä. Ryhmät ovat ilmaisia ja avoimia kaikille, jotka haluavat lopettaa juomisen. Ryhmien autonomian mahdollistaa keskusjohdon puute: vaikutusvaltaisilla henkilöillä tai alueellisilla ja valtakunnallisilla palveluelimillä ei ole määräysvaltaa yksittäisten AA-ryhmien suhteen. Ryhmien vapautta rajoittavat ainoastaan kahteentoista perinteeseen kirjatut vaatimukset olla tekemättä mitään, mikä suuresti vahingoittaisi AA:ta kokonaisuutena ja olla liittymättä mihinkään tai kehenkään, kuten poliittisiin tai uskonnollisiin ryhmittymiin. (12 & 12 1987, 156-157 ja 184-185.) AA:n viides perinne määrittää AA:n päätehtäväksi AA:n sanoman eteenpäin saattamisen vielä kärsiville alkoholisteille. Henkilökohtainen sanomansaattotyö nähdään tärkeäksi myös oman raittiuden säilyttämisessä. (12 & 12 1987, 161-162.) Tehokas sanomansaattaminen vaatii autonomisten AA-ryhmien sitomista yhteen alueellisiksi, valtakunnalliseksi ja kansainväliseksi verkostoiksi. Tällaisena verkostona toimii AA:n palvelurakenne erilaisine elimineen ja luottamushenkilöineen. Palvelurakenteen puitteissa huolehditaan esimerkiksi yhteisestä päätöksenteosta, julkaisutoiminnasta ja tiedotuksesta. Tyypillinen AA:lainen toimii kuitenkin vain omassa AA-ryhmässään eikä ole kiinnostunut tehtävistä laajemmassa organisaatiossa. Ryhmien ruohonjuuritason toiminta on ensisijaista ja liikkeen organisaatio perustuu eräänlaiselle vähimmän mahdollisen organisoitumisen periaatteelle. Jännite yhtäältä ryhmien itsenäisyyden ja toisaalta palvelurakenteen järjestäytyneen toiminnan välillä on AA:lle tyypillinen. AA:ssa on kyetty antamaan positiivinen muotoilu solumaiseen rakenteeseen ja suoraan demokratiaan perustuvan liikkeen periaatteille eikä AA:n harjoittama laajamittainen kustannustoimintakaan ole uhannut sen omaleimaista ruohonjuuridemokratiaa (Mäkelä 1998b, 313; Eisenbach-Stangl & Rosenqvist 1998). AA:n ensimmäinen perinne kuuluu: Yhteisen menestyksemme tulisi olla ensi sijalla; henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä (12 & 12, 1987, 137). AA-tutkimuksessa on analysoitu niitä järjestöllisiä erityispiirteitä, jotka ovat edesauttaneet liikkeen pitkäikäisyyttä. Tärkeinä on pidetty (1) ryhmien tasavertaisuutta päätöksenteossa, (2) pyrkimystä konsensuspäätök- 4

siin enemmistöpäätösten sijasta ja (3) luottamustehtävien vaihtovuoroisuutta ja kertaluonteisuutta. Näiden kolmen toimintaperiaatteen on nähty ehkäisevän vallan keskittymistä ja siitä seuraavia ristiriitoja. Lisäksi AA on yhden asian liike, joka pyrkii välttämään erimielisyyksiä: AA (4) on omavarainen eikä hanki omaisuutta (5) eikä se kantaa mihinkään ulkomaailman asioihin. (6) Vapaudesta perustaa uusia ryhmiä ja ryhmien autonomisesta asemasta puolestaan seuraa se, että ristiriidat yksittäisessä ryhmässä johtavat yleensä uuden ryhmän perustamiseen eivätkä uhkaa koko liikkeen yhtenäisyyttä. Yksittäiset AA-ryhmät taas voivat olla toiminnaltaan ja ideologisilta painotuksiltaan hyvinkin erilaisia. (Mäkelä et. al. 1996, 44-51; Mäkelä 1998b, 315-317.) AA:n yhtenäisyys perustuu keskeisesti myös sille, että AA:laiset itse pitävät sitä arvossa (Mäkelä 1998b, 317; 12 & 12 1987, 138). 3. Palvelurakenne ja kysymys demokratian luonteesta Vuonna 1955 Yhdysvaltojen ja Kanadan AA-liikkeet järjestivät yhteisen palvelurakenteensa edustukselliseen demokratiaan nojaavan AA:laisen valtuustosuunnitelman mukaisesti. Valtuustosuunnitelman on erilaisin mm. palveluelinten kokoonpanoa ja keskinäissuhteita koskevin säännöin ja periaattein tarkoitus taata päätöksenteon tasavertaisuus. AA:n emämaan valtuustomalli ei kuitenkaan velvoita muita AA-maita organisoitumaan samalla tavalla. Suomalaisessa AA-liikkeessä on aina esitetty aika ajoin kritiikkiä vallan keskittymisestä, mistä on seurannut palvelurakenteen kritiikki, koska juuri palvelurakenteen tehtävä olisi taata AA-ryhmien tasa-arvoisuus päätöksenteossa. Suomalaisen AA-liikkeen 1990-luvun lopun kiista palvelurakenteesta koski päätöksentekokäytäntöjen ydintä: kysymystä siitä, tulevatko AA-ryhmät tasavertaisesti kuulluiksi päätöksenteossa. Kriitikot perustivat ristiriitojen kärjistymisen seurauksena vuonna 1998 kokonaan uuden palvelurakenteen, josta he alkoivat käyttää nimitystä Anonyymit Alkoholistit. 1940-luvun lopulta saakka maassamme toiminut AA-liike on käyttänyt itsestään nimityksiä Nimettömät alkoholistit ja Suomen AA. Käytän tässä artikkelissa nimitystä nimettömät puhuessani tästä pitkäikäisestä palvelurakenteesta ja nimitystä anonyymit viitatessani uuteen palvelurakenteesen. Esittelen seuraavaksi nimettömien ja anonyymien palvelurakenteiden pääpiirteet, joiden tunteminen on edellytys kiistan tapahtumakulkujen ja sen toimijoiden logiikan ymmärtämiselle. 5

Nimettömien Alkoholistien palvelurakenne Nimettömien Alkoholistien palvelurakenne syntyi 1960-luvun alussa AA:n omavaraisuutta koskeneen repivän kiistan tuloksena. Tuolloin harkittiin myös pohjoisamerikkalaista edustuksellisen demokratian valtuustomallia, mutta katsottiin että Suomen vähäväkiseen AA:han sopii yksinkertaisempi suoran demokratian järjestelmä, jossa jokainen AA-ryhmä voi lähettää äänivaltaisen edustajan AA:n kansallisten elinten vuosikokouksiin. Omavaraisuuden turvaamiseksi kustannustoimintaan liittyvä liiketoimintaa haluttiin erottaa omaksi alueekseen ja perustettiin kaksi kansallista palveluelintä: tiedotuksesta, laitostoiminnasta (AA-toiminta sairaaloissa, vankiloissa jne.) ja kansainvälisistä yhteyksistä vastaava Suomen AA-Palvelu ja kustannustoiminnasta ja taloudenpidosta vastaava rekisteröity yhdistys, AA-Kustannus ry. AA-Kustannuksen ja AA-Palvelun vuosikokoukset ovat kaikille avoimia, mutta päätökset tehdään AA-ryhmien paikalle lähettämien edustajien toimesta eikä palveluelinten luottamushenkilöillä ei ole äänioikeutta. Palveluelinten luottamustehtävät ovat kertaluonteisia ja niihin valituilta edellytetään useamman vuoden yhtäjaksoista raittiutta. Alueellisten palvelutehtävien tai ryhmän vuosikokousedustajan tehtäviä ei kuitenkaan ole rajattu yhteen toimikauteen. (Ks. esim. Nimettömät Alkoholistit Suomessa 1990; Mäkelä 1998, 95-100; Tervetuloa Palvelemaan 1989.) Suomessa ollaan perinteisesti oltu ylpeitä vuosikokousmallista, koska sen on katsottu takaavan ryhmien tasavertaisuuden päätöksenteossa. Julkaisutoiminnan mahdollistamiseksi AA-Kustannus ry. on virallisesti rekisteröity yhdistys. Tarkoitus kuitenkin on, että AA-kustannuksen hallituksen sijasta talousasioista päättää Kustannuksen vuosikokous eli AA-ryhmien edustajat. Anonyymien Alkoholistien palvelurakenne Anonyymien Alkoholistien vuonna 1998 perustettu palvelurakenne perustuu pohjoisamerikkalaiseen valtuustomalliin. Anonyymien palvelurakenteessa päätöksenteon keskiössä on palveluvaltuuston vuosikokous. Palveluvaltuustoon kuuluu 28 alueellisesti valittua edustajaa sekä palveluneuvoston 10 jäsentä. Valtuusto valitsee päätösten toimeenpanosta ja talousasioista vastaavaan palveluneuvostoon kymmenen jäsentä, joista kaksi tulee AA:n ulkopuolelta. Neuvosto ja sen toimikunnat toimivat itsenäisesti valtuuston asettamissa puitteissa; neuvosto vastaa toiminnallisesti nimettömien vuosikokousmallin AA-Palvelua sekä AA-Kustannus ry:tä. AA-Kustannuksen tapaan neuvosto on rekisteröity yhdistys. Valtuuston kolmipäiväiseen vuosikokoukseen osallistuu valtuutettujen lisäksi palvelutoimiston edustaja. Kaikki 6

luottamustehtävät ovat kertaluontoisia ja niihin valittavilta edellytetään riittävää raittiutta. (AA:n suuntaviivat Suomessa 1998.) 1 Edustukselliseen demokratiaan nojaavan valtuustomallin keskeiset erot vuosikokousmalliin nähden ovat pääpiirteissään seuraavat: 1) päätösvalta on delegoitu yksittäisiltä AA-ryhmiltä palveluvaltuustolle, 2) päätösten toteutuksesta vastaavat neuvoston jäsenet ovat myös valtuuston jäseniä eli he osallistuvat myös päätösten tekoon, 3) neuvosto on yksin vastuussa käytännön toiminnasta (vrt. nimettömien kaksijakoinen malli AA-Palveluineen ja AA-Kustannuksineen) ja 4) valtuuston vuosikokous on monipäiväinen eikä se ole avoin kaikille AA:laisille. Tarkastelen seuraavaksi uuden palvelurakenteen perustamiseen johtaneita tapahtumakulkuja. Taulukko 1. Nimettömien Alkoholistien ja Anonyymien Alkoholistien valtakunnallinen päätöksenteko Liikkeen nimi Nimettömät Alkoholistit / Suomen AA Anonyymit Alkoholistit Rekisteröity elin AA-ryhmien rooli valtakunnallisessa päätöksenteossa AA-alueiden rooli valta-kunnallisessa päätöksenteossa Päätöksenteko Päätöksenteon valmistelu ja toimeenpano Suomen AA-Kustannus ry. (vuodesta 1961) Ryhmät lähettävät edustajan aluekokoukseen sekä Suomen AA-Kustannuksen ja Suomen AA-Palvelun vuosikokouksiin Aluekokoukset valitsevat Suomen AA-Palvelun edustajat (20 henkeä) ja asettavat ehdokkaat AA-Kustannus ry:n edustajien (6 henkeä) valintaa varten. Suomen AA-Palvelun ja Suomen AA-Kustannuksen vuosikokoukset. Äänioikeus AA-ryhmien edustajilla. Suomen AA-Palvelu (suhde- ja tiedotustoiminta, laitostoiminta, ryhmien väliset ja kansainväliset yhteydet) ja Suomen AA-Kustannus (kustannustoiminta ja talousasiat) Bill W:n ystävät ry. (vuodesta 1998) Ryhmät lähettävät edustajan aluekokoukseen Aluekokous valitsee alueiden edustajat palveluvaltuustoon (28 palveluvaltuutettua) Palveluvaltuuston vuosikokous (28 alueiden valitsemaa valtuutettua sekä palveluneuvoston 10 jäsentä). Palveluvaltuusto valitsee palveluneuvoston jäsenet. Palveluneuvosto. (suhde- ja tiedotus-toiminta, laitostoiminta, ryhmien väliset, kansainväliset yhteydet, kustannustoiminta ja talousasiat) 1 Yksityiskohtaisia suomenkielisiä kirjallisia esityksiä Pohjois-Amerikan valtuustosuunnitelmasta ovat A.A. palvelukäsikirja, AA:n maailman palvelun kolmannen perinnön käsikirja ja englanniksi The A.A. Service Manual. 7

4. 1990-luvun kiista palvelurakenteesta: suora vs. edustuksellinen demokratia Osa AA:laisista oli jo pitkään ajatellut, että pohjoisamerikkalainen edustuksellisen demokratian malli tehostaisi palvelurakenteen toimintaa. AA-Palvelu esitti vuosikokoukselle valtuustomalliin siirtymistä ensimmäisen kerran jo vuonna 1974 ja uudelleen 1980-luvulla, jolloin esitys hävisi vuosikokouksen äänestyksessä. (Nimettömät Alkoholistit Suomessa; Palveluksia-lehti 1/97; Suomen AA-palvelun ja sen toimikuntien suosituksia 1961-1986). Kun palvelurakennekysymykset nousivat uudelleen esille 1980-luvun lopulla, erimielisyydet olivat jo pitkäikäisiä ja eri mallien kannattajat vahvasti sitoutuneita asiaansa. 1990-luvun puolivälissä AA-Palvelu asetti työryhmän suunnittelemaan valtuustomalliin siirtymistä. Aloite tuli erään Ruotsissa toimivan suomenkielisen ryhmän taholta Ruotsissa oli siirrytty valtuustomalliin 1990-luvun alkupuolella. Hanke kohtasi vastustusta vuoden 1996 AA-Palvelun vuosikokouksessa, mutta lippuäänestyksen perusteella toimintasuunnitelmassa säilytettiin maininta valtuustosuunnitelman mukaisen käytännön tutkimisesta ja siihen siirtymisestä. Tämä tulkittiin valtuustomielisten palvelun jäsenten riveissä päätökseksi valtuustorakenteeseen siirtymisestä seuraavana vuonna. AA-Palvelu valmistelikin esityksen uudeksi rakenteeksi vuoden 1997 vuosikokoukselle, ja esityksellä oli laaja kannatus AA-Palvelun jäsenten keskuudessa. AA-Palvelun aikeet herättivät kuitenkin vastustusta: monet näkivät muutoksen tarpeettomaksi ja katsoivat että varsinainen päätös asiasta tehtäisiin yhdessä vuoden 1997 vuosikokouksessa. AA-Palvelu ei kuitenkaan valmistellut vuoden 1997 vuosikokousta tavanomaiseen tapaan: AA-ryhmät eivät esimerkiksi saaneet etukäteen esityslistaa kokouksessa käsiteltävistä asioista. Muutoksen vastustajat kokivatkin, että AA-Palvelu valmisteli uutta rakennetta vaivihkaa yrittäen sivuuttaa vuosikokouksen ja AA-ryhmät. Vuoden 1997 vuosikokoukseen lähdettiin räjähdysalttiista asetelmista. Konflikti syntyikin heti kokouksen aluksi, kun AA-Palvelun puheenjohtaja ilmoitti toimivansa kokouksen puheenjohtajana yleensä vuosikokous valitsee puheenjohtajan. Vuosikokousyleisön joukosta nousseen rajun protestin tuloksena puheenjohtajaa vaihdettiin. Valtuustorakennetta ei lainkaan esitelty vuosikokoukselle, koska AA-Palvelun edustajat poistuivat kokouksesta myrskyisän alun jälkeen ja vuosikokous erotti koko AA-Palvelun. Vuosikokous valitsi AA-Palveluun uudet jäsenet ja päätti, että palvelurakennetta ei muuteta eikä koko asiasta edes keskustella vuoteen. Keskusteluyhteys konfliktin osapuolten välillä vaikeutui. Valtaosa anonyymien rakennetta kannattavista 8

haastateltavista katsoi rakenteen uudistajien joutuneen kaltoin kohdelluiksi vuoden 1997 vuosikokouksessa: tapahtui vallankaappaus, jolla estettiin uuden rakenteen esittely vuosikokoukselle. Muutama anonyymi kuitenkin kritisoi anonyymien toimintaa: vuoden 1997 vuosikokouksessa yritettiin oikaista, kun ryhmille ei toimitettu esityslistaa etukäteen, eikä ryhmien olisi annettu valita kokouksen puheenjohtajaa jne. Haastattelemani vuosikokousmallin kannattajat pitivät uudistajien toimintaa vähemmistön vallankaappausyrityksenä, joka onneksi tuli estetyksi ryhmien edustajien valppauden ansiosta. Pyrkimykset uudistaa palvelurakennetta ovat noudattaneet 1970-luvulta 1990-luvun lopulle samaa kaavaa: AA-Palvelu perustaa toimikunnan tutkimaan rakenteen muuttamista, mutta vuosikokous epäilee tai vastustaa muutosta. Rakenteen muuttaminen valtuustomallin mukaiseksi edellyttäisikin sitä, että AA-ryhmien vuosikokous lakkauttaisi itse itsensä. Uudistusmielisten mielestä vuosikokous on vesittänyt huolella valmistellut ja tarpeelliset muutosehdotukset. Uudistusten vastustajien näkökulmasta AA-Palvelun johtama vähemmistö on vaatinut tarpeettomia muutoksia vailla ryhmien enemmistön kannatusta. Uudistusmieliset valtuustomallin kannattajat esittelivät vuosikokouksessa esittelemättä jääneen palvelurakenne-ehdotuksensa kokoon kutsumilleen AA-ryhmille kuukausi myrskyisän vuosikokouksen jälkeen. Tällöin perustettiin 67 AA-ryhmän (n. 10 % maamme AA-ryhmistä) edustajan voimin valtuustotoimikunta 397, jonka tavoite oli valtuustomalli-ehdotuksen tuominen seuraavan vuosikokouksen käsiteltäväksi. Vuoden 1997 loppuun mennessä toimikunta kuitenkin päätti perustaa kokonaan uuden rakenteen. Muutosten aikaan saaminen vuosikokousmallin sisällä koettiin mahdottomaksi, kun AA-Palvelussa ei haluttu keskustella palvelurakenteesta eikä toimikunnan 397 kokouskutsuja esimerkiksi julkaistu AA:n lehdissä. (Palveluksia-lehti 1-3/97; Kokousmuistio AA-ryhmien kokouksesta 30.3.97 Kalliolan vapaaopistossa). Vuoden 1998 tammikuussa perustettiin valtuustosuunnitelman mukainen uusi palvelurakenne. 2 Nimettömien AA-Palvelun vuosikokous päätti vuonna 2000, että anonyymien palvelurakenteeseen lukeutuvat ryhmät eivät ole AA-ryhmiä ja että ne poistetaan nimettömien AA-toimiston toimittamasta valtakunnallisesta AA-ryhmäluettelosta. Ko. ryhmistä ei enää 2 Palveluneuvosto yritettiin rekisteröidä nimellä Anonyymit Alkoholistit. Tämänkaltaiset nimet olivat kuitenkin jo nimettömien itselleeen varaamia ja neuvosto rekisteröitiin 18.3.98 nimellä Bill W:n ystävät. (Kansio 2000: Poimintoja Suomen AA:n rakennetaipaleelta ; Kokousmuistio AA-ryhmien kokouksesta 2.2.1998; Valtuustotoimikunnan 397 raportti 31.1.1998). Bill W. oli toinen AA:n perustajajäsenistä, ja nimitystä Bill W:n ystävät on tavattu käyttää AA:n peitenimenä esimerkiksi julkisilla paikoilla kokoonnuttaessa. 9

myöskään valittaisi edustajia nimettömien palvelurakenteeseen. Päätös perustui AA:n neljännen perinteen tulkintaan. Ko. perinteessä AA-ryhmä määritellään seuraavasti: ketkä tahansa kaksi tai kolme alkoholistia, jotka kokoontuvat yhteen raittiuden merkeissä, voivat kutsua itseään AAryhmäksi, edellyttäen, että heidän ryhmänsä ei ole sidottu ulkopuolisiin. (12 & 12 1987, 157). Vuosikokous siis katsoi, että uutta palvelurakennetta kannattavat ryhmät ovat liittyneet ulkopuolisiin, eli Bill W:n ystävät ry:hyn. 5. Vaikutukset ryhmätoimintaan ja jäsenmäärään Pieni osa haastateltavistani kävi sekä nimettömiin että anonyymeihin lukeutuvissa AA-ryhmissä, ja heidän mukaansa ryhmät toimivat samaan tapaan samojen AA:laisten periaatteiden mukaisesti palvelurakenteesta riippumatta. Palvelurakenteeseen liittyvistä kuohuista huolimatta ruohonjuuritason toiminta AA-ryhmissä jatkui elinvoimaisena, vaikka kiistat joskus kulkeutuivat tavallisiin AA-kokouksiinkin etenkin pääkaupunkiseudulla ja Varsinais-Suomessa. 3 Kiistat ovat kuitenkin aiheuttaneet ryhmille pulmia: joissain ryhmissä ei esimerkiksi päästy yksimielisyyteen siitä, ohjattaisiinko ryhmän ylimääräisiä rahoja myös uudelle rakenteelle, mikä johti jopa muutaman ryhmän jakautumiseen kahtia. Monet haastateltavat olivat sitä mieltä, että erimielisyydet ovat haitanneet muutakin toimintaa: voimavaroja on tuhlattu muuhun kuin tärkeään tiedotustoimintaan. Uusien jäsenten määrän lasku 1990-luvun lopulla kertonee myös toiminnan jonkinasteisesta kärsimisestä. Anonyymien ryhmämonisteessa ilmoitettiin vuonna 2001 yhteensä 81 ryhmää eli 12 % kaikista maan AA-ryhmistä. Anonyymien ryhmistä peräti 47 % toimi pääkaupunkiseudulla, erityisesti Espoossa, ja 16 % Turussa. (Palvelu toipumisen perusta 1998, Suomen AA:n ryhmäluettelo 3/01, Selvä! 5/2001.) AA ei pidä jäsenrekisteriä, mutta jäsenmäärää voidaan seurata ns. vuosipäiväilmoitusten perusteella: useimmat aktiivisesti mukana olevat AA:laiset ovat perinteisesti ilmoittaneet AA Tiedotuksia lehteen raittiutensa alkamisesta laskettavan vuosipäivän. Vuosipäiväilmoitusten perusteella tiedetään, että Suomen AA-liike kasvoi voimakkaasti aina 1970-luvulle saakka, kasvu hidastui merkittävästi 1980-luvulla ja lähes pysähtyi1990-luvun alkupuoliskolla (Mäkelä 1998, 93-94). 4 AA Tiedotuksia -lehdessä ilmoitettu 3 AA-ryhmien varsinaisissa kokouksissa keskitytään jäsenten toipumiseen. Asiakysymykset, kuten ryhmän edustajan valinta aluekokouksiin tai ryhmän yhteisten rahavarojen käyttö, käsitellään ainakin periaatteessa erillisissä asiakokouksissa. 4 Eräs selitys kasvun pysähtymiseen on AA:n vetovoiman väheneminen päihdeongelmien luonteen muuttumisen myötä: seka- ja huumeidenkäyttäjät eivät tule AA:han. 10

jäsenmäärä laski dramaattisesti vuodesta 2000 alkaen, kun lehteen ei enää hyväksytty vuosipäivä-ilmoituksia anonyymien ryhmiin lukeutuvilta henkilöiltä: vuodesta 1997 vuoteen 2001 laskua tapahtui peräti 31 prosenttia. 5 Ensimmäisen vuosipäivänsä ilmoittaneiden uusien tulokkaiden määrä laski samana ajanjaksona saman verran, 31 prosenttia. Oliko kyseessä todellinen jäsenkato vai siirtyivätkö nimettömien listauksesta hävinneet AA:laiset anonyymien ryhmiin? Nimettömien ja anonyymien vuoden 2001 yhteenlasketun jäsenmäärään vertaaminen kiistojen kärjistymistä edeltäviin vuoden 1997 tietoihin on mahdotonta, koska anonyymien jäsen- ja tulokasmääristä ei ole tietoa koko maan osalta. On kuitenkin epätodennäköistä, että Anonyymien 81 ryhmää olisivat imeneet itseensä kaikki nimettömien parista vuosina 1997-2001 kadonneet 1849 jäsentä eli kyseessä lienee myös todellinen jäsenkato, jota ei ole kyetty paikkamaan uusilla jäsenillä. Tätä tulkintaa tukee myös se, että AA:n ikärakenne oli jo 1990-luvun alkupuoliskolla vanhentunut niin paljon, että silloinen uusien jäsenten virta riitti juuri ja juuri vanhojen jäsenten poistuman aiheuttaman menetyksen korvaamiseen (ks. Mäkelä 1998, 94-95). Taulukko 2. AA-ryhmien ja AA:n jäsenten määrät Suomessa 1970-2001. AA-ryhmät / Nimettömät Alkoholistit AA-ryhmät / Anonyymit Alkoholistit Jäsenmäärä / Nimettömät Alkoholistit 1970 209 1690 345 1980 403 3820 615 1990 628 5664 507 1997 688 6003 512 2001 687 81 4154 353 Lähteet: Palvelu toipumisen perusta, 56; 78 ja AA-tiedotuksia 2/2002. Tulokkaiden määrä / Nimettömät Alkoholistit 5 Vuosina 1998 ja 1999 AA-tiedotuksia -lehdessä ei julkaistu koko vuotta koskevia tietoja kokonaisjäsenmäärästä ja tulokkaista. Käytettävissä on siis tiedot aina vuoteen 1997 ja sitten uudelleen vuodesta 2000 alkaen. 11

6. Organisaatiopuhe Käsittelen tässä luvussa haastateltavien näkemyksiä palvelurakenteesta. Seuraavassa luvussa keskityn haastatteluaineiston toiseen keskeiseen juonteeseen, nimittäin identiteettipuheeseen, jossa itseä ja toisia luonnehtimalla rakennetaan kuvauksia meistä ja muista. Käsittelen tässä ja seuraavassa empiirisessä luvussa haastateltavieni näkemyksiä kahtiajaon kautta ikään kuin anonyymit ja nimettömät muodostaisivat kaksi sisäisesti homogeenistä ryhmää, jotka suhtautuvat toisiinsa yksimielisen kriittisesti. Todellisuus ei kuitenkaan ollut näin mustavalkoinen: osa haastateltavistani pyrki suhtautumaan rakenne-kysymykseen puolueettomasti ja osa kritisoi myös oman leirinsä toimintaa. Eräät nimettömiin lukeutuvista haastateltavista pitivät anonyymien kritiikkiä vallan ajoittaisesta keskittymisestä oikeutettuna: AA:ssa on taipumusta vaikutusvaltaisten jäsenten käyttämän epämuodollisen vaikutusvallan korostumiseen. He ajattelivat kuitenkin, että valtuustorakenteen perustaminen ei ratkaise vallan keskittymisen ongelmaa: myös valtuustomallissa henkilökohtaisen vaikutusvallan käyttäminen voi syrjäyttää ryhmien tasavertaisuuden ja politikointi sekä junttaaminen voivat syrjäyttää yksimielisiin päätöksiin pyrkimisen. Haastateltavien arvioiden mukaan rakenne-asiat eivät kiinnosta valtaosaa AA:laisista eikä jäsenistön enemmistö edes tiedä, mistä asiassa on kyse. Tiettyyn palvelurakenteeseen lukeutuvan ryhmän jäsenyys ei siis välttämättä tarkoita ko. palvelurakenteeseen sitoutumista. AA:laiset ovat lisäksi yleensä uskollisia omaa kotiryhmäänsä kohtaan, eivätkä halua jättää sitä. Tästäkin syystä nimettömien ryhmiin lukeutuu valtuustorakenteen suosijoita ja eivätkä kaikki anonyymien ryhmissä henkilökohtaisesti suosi valtuustorakennetta. Anonyymit palvelurakenteesta AA:n toisen perinteen mukaan kaikkien AA-ryhmien tulisi olla tasavertaisesti edustettuina päätöksenteossa ja Anonyymien keskeisin tyytymättömyyden aihe vuosikokousmallissa oli vallan keskittyminen. Uudistajat kritisoivat pitkäaikaisten jäsenten käyttämää vaikutusvaltaa, jota käytetään liikkeen muodollisen organisaation takanäyttämöillä. Vuosikokousten ongelmana pidettiin tasavertaisen, perusteellisen ja asiallisen keskustelun puutetta, mikä johtui kokousajan rajallisuudesta, suuresta osallistujamäärästä ja kokouksen joukkoluonteen luomasta tunteenomaisuudesta. Katsottiin, että karismaattisen esiintyjän on helppo vetää kokousväki mukaansa ilman kunnon perusteluja tai keskustelua: 12

( ) siellä (vuosikokouksessa) asialinja jää usein tunteilun ja fanaattisuuden alle, koska se on niin paljon vetävämpi sellainen dramaattinen puheenvuoro ( ) että en tiedä onko tämä uudistajien malli täysin se oikea, että olisiko se sitten joku välimuoto, että ei se virkamiesmäisyyskään jos se siitä tulee, että jotkut käyvät siellä ja etääntyvät siitä kentästä. Mutta kyllä minä nyt ajattelen että tämä uudistajien tai anonyymien rakenne on parempi, asiallisempi, toimivampi. Jo pelkästään kaikissa suhteissa sanomansaattoon ja muuhun, koska se rauhottaa sen ja voimavarat menee muuhun kuin sellaiseen dramatiikkaan ( ) (H15, m 42, 21) 6. Toiseksi vuosikokousmallin päätöksentekoa pidettiin asiantuntemattomana ja tehottomana. Katsottiin, että asioita valmistellut ja niihin perehtynyt AA-Palvelu yhdessä valittuine luottamushenkilöineen jäi liiaksi sivuun, kun ryhmien lähettämät edustajat tekivät kaikki päätökset vuosikokouksessa: ( ) onhan tämä suomalainen keksintö rakenteeksi älytön. Se on sillä tavalla älytön, että ensin ryhmät valitsevat edustajiaan aluekokoukseen, sieltä valitaan ehdokkaat AA-Palveluun ja heille asetetaan tiettyjä ehtoja: vähintään 5 vuotta raittiutta ja pitää tuntea perinteet ja askeleet ja tällä tavalla. Sitten tulee vuosikokous, jossa päätöksiä tekevät niin sanotut ryhmäedustajat, jotka tulevat ryhmästä toisinaan sillä perusteella, että kunhan nyt joku saataisiin menemään ( ) Sitten tulee äänestys, puoli vuotta raittiutta tai ei minkään näköistä taustatietoa ja äänestää. Että mitä järkeä siinä on, että ensin asioita käsittelemään valitaan sellaiset henkilöt, joilla on jonkinlainen käsitys asiasta ja sitten siitä päättää sellainen älytön mölylauma, joka enimmäkseen ei ymmärrä mistä on kysymys. (H10, n 60, 26.) Me emme halua valtuuttaa meidän palvelumme työntekijöitä, vaan meillä pitäisi olla se kaikki valta ryhmän jäsenestä lähtien. Me kyllä valitsemme ryhmäpalveluedustajan, piiripalveluedustajan, aluepalveluedustajan ja Suomen AA-palveluedustajan, mutta me pirulauta emme anna niiden tehdä duuniansa, vaan meillä pitää olla tämä vuosikokous, joka kerran vuodessa kokoontuu ja jossa on ryhmän edustajat äänestysoikeudella, jotka eivät halua eivätkä jaksa, eikä heillä ole resurssejakaan syventyä näihin työasioihin. (H13, m 64, 25.) Kolmanneksi uudistajat kritisoivat nimettömiä muutosvastarintaisuudesta. Anonyymit olivat esimerkiksi kokeneet AA-Palvelussa toimimisen turhauttavaksi, kun mm. yritykset luoda yhteisiä ja kirjalliseen asuun puettuja toimintamalleja tulokkaiden vastaanotosta ryhmissä, kummi- tai laitostoiminnasta tuppasivat kaatumaan vuosikokouksessa. Katsottiin, että vuosikokouksen muutosvastarinnan takana olivat eräät konservatiiviset ja vaikutusvaltaiset AA:laiset. Muutosvastarinta-kritiikissä näkyy AA:lle tyypillinen järjestäytymisen ja järjestäytymättömyyden ristiveto: osa jäsenistöstä suosisi kirjallisten ohjeiden, yhteyshenkilöiden ja toimikuntien jne. varaan rakentuvaa järjestäytyneempää toimintaa, kun toiset pitävät tällaista tarpeettomana yliorganisoitumisena haluten jättää mahdollisimman paljon vapautta ja vastuuta ryhmille itselleen. 6 Tiedot viittaavat haastattelun numeroon, haastateltavan sukupuoleen ja ikään sekä AA:ssa saavutetun raittiuden kestoon. 13

Valtuustomallin kannattajat pitivät ongelmana myöskin AA-Palvelun ja AA-Kustannuksen ja toisaalta AA-Palvelun ja sen vuosikokouksen valtasuhteiden, työnjaon ja toimintakäytäntöjen epämääräisyyttä. Tämän epämääräisyyden nähtiin ajoittain johtaneen mm. vallan kasautumiseen AA-Kustannuksen jäsenten käsiin. (Ks. myös Mäkelä 1998: 96-97.) Toimintakäytäntöihin kaivattiin selkeitä kirjallisia ohjeita ja organisaation kaksijakoisuudesta raha-asioihin (AA- Kustannus) ja kaikkiin muihin asioihin (AA-Palvelu) haluttiin luopua. Näistä syistä johtuen anonyymit pitivät vuosikokousmallia AA:n perimmäisen ideologian vastaisena. Tässä he vetosivat paitsi AA:n kahteentoista perinteeseen myös AA:n maailmanpalvelun kahteentoista käsitteeseen, joihin valtuustomallin periaatteet on kirjattu. Käsitteet ovat anonyymien mukaan jääneet Suomessa liian vähälle huomiolle; esimerkiksi AA-Palvelun epäitsenäisen aseman kritiikki perustui juuri käsitteisiin. Neljännen käsitteen osallistumisen oikeuden mukaan yhdessä valituilla luottamushenkilöillä tulee olla vastuunsa vastinparina oikeus osallistua päätöksentekoon. Kolmannessa käsitteessä puolestaan puhutaan päättämisen oikeudesta, mikä tarkoittaa luottamushenkilöiden itsenäistä roolia päätöksenteossa. Käsitteiden mukaan päätöksenteon edustuksellisuus on tarpeen, koska kaikkien AA-ryhmien ei voida olettaa hankkivat riittävää tietoa kaikista yhteisistä asioista (AA:n maailman palvelun kaksitoista käsitettä 1981, 23). Seuraavassa lainauksessa haastateltava painottaa osallistumisen ja päättämisen oikeuksia edustuksellisen päätöksenteon peruspilareina ja edustuksellisuutta asiantuntevan ja tehokkaan päätöksenteon edellytyksenä: ( ) se merkitsee sitä, että kun sinä annat toiselle valtuuden niin et sitten sekaannu siihen enää. Eli hän on hyvä tyyppi, luotan häneen, me luotamme ryhmänä häneen ja sitten jatkuvasti tätä feedbackiä tulee palveluorganisaation kautta ryhmiltä, eli ei ryhmiltä oteta mitään valtaa pois koska ryhmäedustaja menee piirikokoukseen ja piiriedustaja menee alueelle ja niin edelleen. Kyllä nämä asiat tulevat perille ( ) Tämä luottamus valittuihin palvelijoihin on tämä ydinkysymys ja ydinero näissä palveluorganisaatiomalleissa ( ) jos emme luota heihin ja jos meille annetaan mahdollisuus, siis se on sama juttu kun meillä joka asiassa pantaisiin Suomessa käyntiin kansanäänestys. Onhan se demokratiaa jukolauta ja joissakin tapauksissa se on paikallaan tietysti, mutta eihän siitä oikeasti mitään tulisi. Meillä on kansanäänestys kerran vuodessa koskien kaikkia kysymyksiä, niin isoja kuin pieniä. (H13, m 64, 25.) Eräs anonyymien usein esittämä argumentti valtuustorakenteen puolesta oli se, että se on käytössä AA:n emämaassa ja kaikkialla muualla maailmassa. Suomalaista palvelurakennetta pidettiin kotikutoisena rakennelmana, joka toimi hyvin alkuaikoina, mutta muodostui ongelmaksi 1970-luvulta lähtien ryhmien määrän kasvettua. Anonyymit katsoivat, että valtuustomallin edustuksellisella demokratialla vältettäisiin vuosikokousmallin harvainvaltaisuus ja päästäisiin 14

selkeään toimintamalliin pohjaavaan asiantuntevaan, tasavertaiseen, ja yksimieliseen päätöksentekoon sekä tehokkaaseen sanomansaattoon. Nimettömät palvelurakenteesta Nimettömien näkökulmasta suoran demokratian malli oli ryhmien tasavertaisuuden toteutumisen paras takaaja: olivathan ryhmät suoraan edustettuina vuosikokouksessa. Haastateltavat korostivat myös sitä, että AA-ryhmien enemmistö on vuosikokouksessa aina suosinut kaikille avointa vuosikokousta, eikä AA:ta voi muuttaa muutoin kuin ryhmien enemmistön päätöksellä. He suhtautuivat epäillen avoimen vuosikokouksen korvaamiseen kaksikymmenpäisellä valtuustolla. Katsottiin, että valtuustomalli johtaa kabinettiporukan harvainvaltaan, jossa ryhmillä ei ole enää sananvaltaa. Lisäksi oltiin sitä mieltä, että asiantuntevan päätöksenteon takaa nimenomaan AAryhmien suora edustus vuosikokouksessa, koska pariin sataan ryhmäedustajaan tiivistyy kosolti AA:n perinteiden tuntemusta. Seuraavassa lainauksessa kolme haastateltavaa selostaa käsityksiään vuosikokousmallin ja valtuustomallin eroista sekä AA-ryhmien haluttomuudesta rakennemuutokseen vuoden 1997 vuosikokouksessa: H1: ( ) siis toisin sanoen, että kun meillä korkein päättävä elin on vuosikokous. H2: AA-ryhmien vuosikokous. H1: Siellä käsitellään kaikki mahdolliset asiat. H3: Niin kuin yleensä yhdistyksissä. H1: Niin kuin yleensä yhdistyksissä. Niin kuin esimerkiksi Kustannuksen asiat. Taikka Suomen AA- Palvelun, meillä on molempien vuosikokoukset. He (anonyymit AL) halusivat vuosikokouksen pois, että tuota tässä tulee, en tiedä pitääkö tämä paikkansa, mutta käsitys tulee sellainen, että olisi sitten joku kabinettiporukka tehnyt jossain jotain päätöksiä ja H3: Kyllähän sitä vuosien aikaan valmisteltiin sitä asiaa, että vaikea on mennä sanomaan että mistä, miten, kuka ja H2:Sen verran siitä vuosikokouksesta voisi sanoa, että Suomen AA-ryhmät eivät halunneet sitä muutosta tehdä. (H1, m 62, 12,5; n 50, 20 ja m 58,15). Nimettömät katsoivat, että koska kotimaisen palvelurakenteen turvin kyetään huolehtimaan sanomansaatosta ja päätöksenteosta tarkoituksenmukaisella tavalla, Pohjois-Amerikan palvelurakenne on tarpeettoman monimutkainen Suomeen. Seuraavassa lainauksessa haastateltava korostaa sitä, että AA-ohjelmassa on kyse soveltamisesta : kukin AA-maa järjestää palvelurakenteensa oloihinsa soveltuvalla tavalla. Haastateltavan mukaan valtuustorakenne olisi Suomessa perusteltu, jos Euroopassa toimisi Pohjois-Amerikan malliin iso yhteinen palvelurakenne, jonka osa Suomi olisi: ( ) mutta ei se minusta ole hyvä tapa se, en ajattele että se suoraan kopioituna se Amerikan rakenne sopii tänne meille, eikä ole tarpeellinen. Minä ymmärrän sen, kun se Amerikan malli on Pohjois-Amerikka ja 15

Kanada, niin yksi alue on yksi valtio. Se toimii ja siellä on jäseniä mieletön määrä verrattuna meihin, he evät edes pystyisi pitämään AA-ryhmien vuosikokousta; ei ole sellaista tilaa olemassakaan. Se toimii ja se on ihan järkevä. Sanotaan jos Euroopassa olisi sellainen keskustoimisto kuin New Yorkissa, niin silloin Suomi olisi alue ja silloin se [valtuustorakenne AL] olisi minun mielestäni oikein. (H7, m 58, 15.) Nimettömien näkökulmasta anonyymien kahteentoista käsitteeseen perustuvat argumentit olivat käytännölle vierasta teoretisointia, ja anonyymejä kritisoitiin liiasta käsitteiden parissa puuhailusta. Käsitteiden katsottiin koskevan ennen kaikkea AA:n kansainvälisiä toimintoja, ja perinteiden ja askelten katsottiin riittävän kansallisen toiminnan ohjenuoraksi tavallisiin AA-kokouksiin käsitteitä ei ainakaan tarvitsisi tuoda: Jälleen kerran voisi sanoa, että meidän toipumisohjelma on Isossa kirjassa, 12 askelta ja 12 perinnettä. Se on tarkoitettu yksilön ja ryhmän toiminnalle, ja 12 käsitettä on aivan eri kirja. Ja ryhmät, jotka parhaiten toimivat, niillä on toipumispalaverit ja sitten asiapalaverit erikseen ja mahdollisesti ne jäsenet jotka ovat kiinnostuneita maailmanlaajuisesta AA:sta, ne myös pitävät joskus käsitepalavereita, mutta se on vapaaehtoista osallistuuko niin laajaan toimintaan ja onko niin toipunut, että pystyy ajattelemaan näin laajoja asioita. Että se tulokas, joka tulee ryhmään niin tuskin tajuaa olevansa missään, jos on käsitteistä kysymys ensimmäisellä kerralla. (H1, n 50, 20). Anonyymien ryhmien poistaminen ryhmäluettelosta Nimettömien parissa suhtauduttiin kahtalaisesti palvelun vuosikokouksen vuoden 2000 päätökseen poistaa anonyymien ryhmät ryhmäluettelosta. Vuosikokouksen päätöstä kannattavien mielestä anonyymien ei tulisi nimittää toimintaansa ja ryhmiään AA:ksi. Ajateltiin, että anonyymien ryhmät toimivat toisin kuin perinteiset eli nimettömien ryhmät; kerrottiin esimerkiksi, että anonyymien ryhmissä käsiteltiin askelten ja perinteiden sijasta käsitteitä. Huomautettiin myös, että anonyymeillä ei ole kustannusoikeuksia AA-kirjallisuuteen eikä oikeutta käyttää AA:n tunnuksia, eivätkä heidän ryhmänsä näin ollen ole virallisesti AA-ryhmiä: ( ) kun meitä AA:laisia ärsyttää se että he esiintyvät AA:laisina ja pitävät näitä ryhmiään AA-ryhminä ja kuitenkin toimivat erillään. Kun toimii erillään, niin silloin meidän mielestä pitää sitten olla selkeästi erillään ja ilmoittaa, että olemme erillään ja meillä on tämmöinen putiikki, mutta käytämme samaa ohjelmaa. Sehän on aivan luvallista, siis AA-ohjelma on kenen tahansa käytettävissä ( ) mutta AA-nimeä me emme luovuta ulkopuolisille, se on semmoinen asia meille (H7, m 58, 15). Anonyymien ulossulkemisen kannattajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että anonyymien jäsenet voivat käydä nimettömien AA-ryhmissä: kun he tulevat yksilöinä ja sanovat, että minä olen se ja se ja alkoholisti, niin eihän meillä ole mitään oikeutta sanoa että älä tule tänne. (H8, m 64, 25). Ulossulkeminen ei siis ulottunut anonyymeihin yksityishenkilöinä. 16

Maltillisempaa kantaa edustavien nimettömien mukaan palvelun päätös anonyymien ryhmien poistamisesta ryhmäluettelosta ei ollut perusteltu, eikä anonyymien alkoholistien toiminnan AA:laisuutta tulisi kiistää. AA-ryhmien autonomian katsottiin tarkoittavan sitä, että virallisilla palveluelimillä ei ole ryhmien suhteen määrittelyvaltaa: ( ) sellaisessa tekstissä kuin mikä on AA-ryhmä kerrotaan, että missä kaksi tai kolme ihmistä kokoontuu, he voivat kutsua itseään ryhmäksi edellyttäen että heillä ei ole sidoksia ulkopuolisiin. Nyt katsotaan et tämä Bill W:n ystävät ry. on ulkopuolinen, ja nämä ihmiset ovat sinne sidoksissa, siis ne eivät ole AA-ryhmiä. Tämä on minusta semmoinen outo käsitys, koska minulla taas on henkilökohtainen näkemys, että jokainen AA-ryhmä, joka sanoo olevansa AA-ryhmä on sitä ja sitä ei mikään tämmöinen ulkopuolinen voi määrittää, eikä mikään palveluelin voi sanoa että te ette ole AA-ryhmä, kun te teette näin. (H14, m 53, 22) Maltillisuuteen pyrkivät nimettömät laativat omatoimisesti sellaista pääkaupunkiseudun AA-ryhmäluetteloa, jossa olivat mukana kaikki pääkaupunkiseudun AA-ryhmät rakenteesta riippumatta. Tämä oli tietoinen protesti sitä vastaan, että anonyymien ryhmät oli poistettu valtakunnallisesta, AA-toimiston laatimasta, ryhmäluettelosta. Omasta pääkaupunkiseudun luettelosta oltiin ylpeitä: se ajoi AA:n yhtenäisyyden asiaa. Yhtenäisyyden asiaa ajettiin myös käymällä varta vasten kummankin rakenteen ryhmissä. Anonyymit puolestaan pitivät ryhmiensä poistamista AA:n ryhmäluettelosta kohtuuttomana, koska se tarkoitti ryhmien AA:laisuuden kiistämistä. Anonyymien mukaan AA-Palvelun tulkinta neljännen perinteen vastaisesta ulkopuoliseen liittymisestä oli perusteeton: anonyymien ryhmät eivät kuulu Bill W:n ystävät ry:hyn sen enempää kuin nimettömien ryhmät kuuluvat Suomen AA-kustannus ry:hyn. Anonyymien tulkinnan mukaan muihin liittymisellä tarkoitetaan neljännessä perinteessä esimerkiksi uskonnollisiin tai poliittisiin liikkeisiin tai tavoitteisiin sitoutumista. Neljännessä perinteessä kirjoitetaan: ( ) raittiuden on oltava ainoa tavoite ( ) kaikissa muissa suhteissa vallitsee täydellinen tahdon ja toiminnan vapaus (12 & 12, 157). Anonyymit korostivat raittiuden olevan heidän ryhmiensä ainoa tavoite ja kiistivät liittyneensä AA:n ulkopuoliseen toimintaan. 1990-luvun lopun palvelurakenne-kiistassa kysymys vaikutusmahdollisuuksista liikkeen muodollisessa organisaatiossa oli keskeinen. Sittemmin anonyymeiksi organisoitunut joukko koki vaikutusmahdollisuutensa AA:n yhteisissä asioissa heikoiksi ja vierasti vanhan palvelurakenteen toimintatapoja sekä sen keulahahmoja. Molemmilla puolilla toista osapuolta syytettiin harvainvaltaisista pyrkimyksistä. Voitaisiin ehkä ajatella, että valtuustomalli ja vuosikokousmalli 17

edistävät erityyppisten eliittien valtaa ja että juuri tästä palvelurakenne-kiistassa oli pitkälti kysymys. Valtuustomalli tukee muodolliseen organisaatioon valittujen luottamushenkilöiden valtaa. Vuosikokousmalli taas tukee AA:n opinkappaleita arvovallallaan tulkitsevien veteraanien tai muuten vaikutusvaltaisten jäsenten valtaa riippumatta siitä, toimivatko he joissain luottamustehtävissä. 7. Identiteettipuhe Paitsi konkreettisista vaikutusmahdollisuuksista kiistassa oli kyse myös identiteetistä: haastateltavat puhuivat paljon kysyttäessä ja kysymättä kiistan aktiivisten toimijoiden ominaisuuksista rakentaen kuvauksia meistä ja niistä. Sosiaalisten liikkeiden tutkimuksessa onkin kiinnitetty huomiota siihen, että ihmisten suhdeverkostojen ja identiteetin rooli on keskeinen, kun yritetään ymmärtää niitä prosesseja, joiden tuloksena liikkeissä syntyy erilaisia solidaarisuuksia, vastakkainasetteluita ja kollektiivista toimintaa (Alapuro 1998, 338-342). Maakuntien ja ruuhka-suomen sekä eri yhteiskuntaluokkien välisellä kitkalla on AA:ssa perinteitä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun väitetystä erityisasemasta ja vankiloihin suuntautuvan tiedotustyön painoarvosta on kiistelty aina 1970-luvulta lähtien (Kallen testamentti 1981). Koska Suomessa työväen raittiusliikkeen tuki auttoi AA:ta kasvuun, liikkeen jäsenistö oli Suomessa melko pitkään työväenluokkaisempaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. AA on kuitenkin jäsenistönsä sosiaalisen taustan osalta Suomessakin poikkeuksellisen heterogeeninen liike. 1990-luvun lopun palvelurakennekiista oli yhteydessä jäsenistön identiteettiin ja sosiaalisiin eroihin: kiistan aktiiviset toimijat vierastivat toisiaan sosiaalisen aseman ja siihen kiinnittyvien puhe- ja toimintatapojen osalta. Tämä edesauttoi konfliktin kärjistymistä ja sittemmin uudistajien mobilisoitumista omaksi palvelurakenteekseen. Nimettömät anonyymeistä Nimettömien puolella anonyymejä nimitettiin Bill W:n ystäviksi sen sijaan että heitä olisi kutsuttu AA:laisiksi tai anonyymeiksi. Anonyymit itse eivät koskaan viitanneet liikkeeseensä tai itseensä Bill W:n ystävinä vaan anonyymeinä tai, virallisemmin, Anonyymeinä Alkoholisteina. Nimettömien mukaan anonyymien keulakuvien joukossa oli keskimääräistä enemmän kaupunkilaisia ja korkeasti koulutettuja AA:laisia ja heidän toimintatapansa oli koettu ylimielisenä kaupunkilaisena elitisminä: heidän katsottiin pitävän itseään muita AA:laisia parempina. 18

Eräät nimettömät viittasivat itseensä ironisesti luonnehdinnoilla me rahvas, me tavalliset ihmiset ja me maalaiset pyrkien kuvaamaan anonyymien asenteita itseään ja muita tavallisia AA:laisia kohtaan. Salkku nousi nimettömien puheessa kulttuurisin merkityksin ladatuksi symboliksi, jonka avulla toistuvasti kuvattiin anonyymejä ja heidän toimintatapojansa. Seuraavassa haastateltava kuvaa vuoden 1996 vuosikokousta, jossa rakenneuudistusta valmistelleen AA-Palvelun toimikunnan koettiin sivuuttaneen jäsenistön: ( ) samanaikaisesti kun me rahvas keskustelimme siellä isossa salissa palvelurakenteesta niin tämä palvelurakennetoimikunta marssi salkut kainaloissa siitä meidän ohi tekemään omia suunnitelmiaan. Ei heitä kiinnostanut enää se, mitä mieltä jäsenistö on. (H1, m 53, 12). Salkku symboloi epätasa-arvoisuutta, toisten yläpuolelle asettumista. Salkku symboloi myös salakähmäisyyttä salkun sisällön tuntee vain salkun kantaja ja mahdollisesti muut salkkumiehet toimien vastakohtana tasavertaisuuden ja avoimuuden symbolille, ryhmien vuosikokoukselle. Nimettömien mukaan anonyymit eivät kuunnelleet jäsenistöä ; anonyymien kansoittama AA- Palvelu yritti vuoden 1997 vuosikokouksessa epädemokraattisesti kävellä jäsenistön yli aikeenaan runnoa läpi uudistus, jota jäsenistön enemmistö ei halunnut. Anonyymien aktiivijoukkoa arvosteltiin pyrkimyksistä muuttaa AA:ta sen ideologialle ja perinteille vieraaseen harvainvaltaiseen suuntaan: ( ) kuulin sivusta, kun yksi Kotkasta oleva vanhempi jäsen, joka tunsi yhden keskeisesti mukana olleen heistä (anonyymeistä AL), kertoi että he ovat lapsuuden ystäviä, ovat ryypänneet yhdessä, raitistuneet suurin piirtein yhdessä ja hän kertoi sanoneensa sille, että Kerro nyt Osku mulle että mitä te oikein nyt ootte puuhaamassa, niin tämä oli sanonut, että Ajattele nyt jos me löydetään kuustoista viisasta alkoholistia johtamaan AA:ta, niin kyllä meillä menee hirveen hyvin. Siihen tämä kotkalainen oli sanonut, että Osku sä oot hullu, ei meitä voi johtaa, ei meillä oo johtajia. Ja tässä se tulee juuri se, että kun sanotaan selvästi että AA:ssa ei ole johtajia, AA:ssa on uskottuja palvelijoita ja tässä kävi niin, että uskotut palvelijat rupesivat isänniksi. No AA:ssa isäntiä ovat ryhmät. (H7, m 58, 15.) Vuoden 1997 vuosikokouksen konfliktia pidettiin luonnollisena seurauksena siitä, että AA-Palvelu yritti ajaa uudistuksensa läpi ilman vuosikokouksen eli ryhmien nimenomaista päätöstä. AA- Palvelun epädemokraattisuuden ja ylimielisyyden huippuna pidettiin sitä, että vuoden 1997 vuosikokouksen ei olisi annettu valita kokoukselle puheenjohtajaa. Anonyymien motiivina pidettiin vallanhalua: he halusivat siirtää vallan vuosikokoukselta eli ryhmiltä itselleen valtuuston ja neuvoston jäseninä. Lisäksi arveltiin, että motivaatio uuden rakenteen perustamiseen syntyi halusta luoda uusia luottamustehtäviä, koska anonyymien 19

puuhamiehet olivat jo ehtineet käyttää ainutkertaisen osallistumismahdollisuutensa vanhassa vuosikokousrakenteessa. Edellä nimettömien ja anonyymien identiteetit rakentuvat tiukoille vastakkainasetteluille. Tästä oli haastattelemieni nimettömien joukossa poikkeuksiakin. Maltillisissa puheenvuoroissa uskottiin, että anonyymien tarkoitusperät olivat hyvät: he halusivat vilpittömästi kehittää AA:n palvelurakennetta. Tällöin puhujan ja kuvauksen kohteiden identiteetit eivät rakentuneet vastakkainasetteluille vaan samanlaisuudelle, yhteisen AA:laisen identiteetin varaan. Haastattelemani nimettömät olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että anonyymien päätös perustaa uusi palvelurakenne ja heidän toimintatapansa oli väärä. Katsottiin, että anonyymit olivat uuden palvelurakenteen perustaessaan suhtautuneet epäkunnioittavasti suomalaisen AA:n perinteisiin, AA:n yhtenäisyyden ihanteeseen sekä AA:laiseen yksimielisten päätösten ihanteeseen. Lisäksi katsottiin, että uudistusta oltiin valmisteltu liian pienessä joukossa ja liiaksi liikkeen ylärakenteiden tasolla: ( ) he kenties ajattelivat, että tavallisissa AA-ryhmissä on tietyllä tavalla metsäläistä työväenluokkaista porukkaa, jolle ei edes kannata lähteä selittämään tällaista asiaa (valtuustorakennetta AL). Saattaa hyvin olla että tämä pitää paikkansa, mutta sitä en voi hyväksyä että tällaista ei edes yritetty. Kuitenkin jos ajattelen AA:n perinteitä ja ohjelmaa, niin se että ( ) ensimmäinen perinne, että yhteinen menestys ajaa kaiken edelle, niin ajattelen että sitä ei tässä tapauksessa oikein ole AA:ssa noudatettu (H16, m 42, 4). Anonyymit nimettömistä Anonyymien aktiivijoukko katsoi olevansa keskimääräistä korkeammin koulutettuja; he korostivat haastatteluissa kielitaitoisuutensa mahdollistamaa AA:n alkuperäistekstien tuntemusta ja haluaan ottaa asioista itse selvää. Maamme ruotsinkieliset, varsinaissuomalaiset ja pääkaupunkiseudun (etenkin Espoon) AA-ryhmät olivat vahvasti edustettuina anonyymien aktiivijoukossa. Eräs valtuustomallia kannattanut (mutta nimettömien ryhmään kuuluva) haastateltava kuvasi kiistan osapuolten erilaisuuden tunnetta, jonkinlaista eri rotua olemista, ja tästä seuranneita henkilöristiriitoja seuraavasti: ( ) siinä on tietysti jo pelkästään tällainen junttimaisuus, mikä voi olla positiivinenkin juttu ja sitten tällainen sivistyny. Siinä on selkeästi tällainen ero. Esimerkiksi tämä Raija, tiedän että näitä äijiä ärsytti Raija kun se on fiksu, hyvä ulosanti, kaunis nainen, niin näitä alkoi ärsyttää ( ), en tiedä liittyykö se tähän alkoholismiin, tällaseen särmikkyyteen. Tämä on sellainen aivan selvä vedenjakaja aivan yleisestikin että ( ) kyllä minä ajattelen että ei se ole pelkästään todellakaan että näillä (anonyymeillä AL) olisi ollut kauhean kirkkaana se, että millainen AA:n pitäisi olla, vaan siinä on ensin tullut tämä tunne, vastenmielisyys johonkin, joka ei ehkä edes liity AA:han, siis tällaista henkilökemiaa. Siitä se lähti sitten, koska näissä kokouksissa sen näki että ei ne 20