Uudet teknologiat, uudet riskit

7 Uudet teknologiat, uudet riskit Uudet teknologiat vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme ja hyvinvointiimme. Tieto- ja materiaaliteknologia vaikuttavat lähes kaikkiin teollisuuden aloihin. Teknologian hyödyntäminen muuttaa prosesseja ja asettaa uusia haasteita riskien havaitsemiseksi, arvioimiseksi ja hallitsemiseksi. Erityisesti perehdytään monipuolisesti uuden ja haitallisen riskin sisältöön sekä nanoteknologian tulemiseen. Euroopan Työterveys- ja Työturvallisuusviraston Riskiluotain on määritellyt keskeiset uudet, lisääntyvät ja hälyttävät riskit, jotka liittyvät psykososiaaliseen työympäristöön, tuki- ja liikuntaelimiin, vaarallisiin aineisiin ja työturvallisuusjohtamiseen Työympäristön riski voi olla uusi tai lisääntyvä, hälyttävä riski on sekä uusi että lisääntyvä Nanoteknologian terveysriskien arvioimiseksi tarvitaan parempia nanopartikkeleiden altistumismittareita ja vaikutusten arviointimenetelmiä sekä epidemiologista tutkimustietoa Euroopan parlamentin ja neuvoston REACH-asetus (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals, Asetus 1907/2006/EY) astuu voimaan 1.6.2007 ja Kemikaalivirasto aloittaa toimintansa Helsingissä. REACH-asetuksen myötä tieto teollisuuskemikaaleista ja niiden turvallisesta käytöstä lisääntyy jatkossa merkittävästi Viimeisen 15 vuoden aikana muutokset työelämässä ovat olleet nopeita. Siihen ovat vaikuttaneet tieto-, materiaali-, bio-, elintarvike-, energia- ja ympäristöteknologiat. Näistä tieto- ja materiaaliteknologia (materiaaliteknologia erityisesti nanoteknologian avulla) vaikuttaa useisiin teollisuuden aloihin, työympäristöihin ja tuotteisiin. Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus (Tekes) on arvioinut teknologiastrategiassaan suomalaisen teknologian kehittymisen painopistealueiksi tieto-, materiaali- ja bioteknologian. Tulevaisuudessa Suomen menestyminen ja taloudellinen kasvu perustuvat osaamisen ja innovaatioiden kehittämiseen sekä uusien teknologioiden tuotteistamiseen, kaupallistamiseen ja hyödyntämiseen yrityksissä. Kehitys on nopeaa ja muuttaa työn luonnetta ja organisointia. Se voi poistaa tai vähentää työstä aiheutuvia terveyshaittoja ja lisätä työntekijöiden hyvinvointia, mutta se voi myös synnyttää uusia riskejä tai muut- 401

taa entuudestaan tunnettuja riskejä. Siten haaste on ennustaa ja ehkäistä muutoksen terveysriskejä ja muita työhyvinvointiin kohdistuvia vaikutuksia. Kyse on teknologian ja ihmisen vuorovaikutuksesta ja yhteensovittamisesta sekä riskien hallinnasta (Tekes 2005, Tekes ja Suomen Akatemia 2006). Euroopan unionissa merkittävät teollisuudenalat Euroopan unionissa tärkeitä teollisuuden aloja ovat mm. teräs-, rakennus-, elektroniikka-, kosmetiikka-, lääke-, elintarvike-, koneenrakennus-, laivanrakennus- ja puunjalostusteollisuus. EU:n kemianteollisuus on tuotannoltaan maailman suurin ja kolmanneksi suurin teollisuussektori EU:ssa. Se työllistää suoraan noin 1,7 miljoonaa ihmistä ja lisäksi välillisesti noin 3 miljoonaa. Työntekijät altistuvat kemikaaleille myös monilla kemianteollisuuden ulkopuolisilla työpaikoilla, joita ovat esimerkiksi maatalous-, siivous- ja rakennustyöt. Euroopan työolobarometrin 2000 (EU OSHA 2006) mukaan noin 16 % työntekijöistä käsittelee kemikaaleja ainakin neljänneksen työajastaan. Euroopan yhteisön markkinoilla on nykyisin noin 100 000 eri kemikaalia. Tässä tarkastellaan lähinnä kemiallisia riskejä Euroopan Työterveys- ja Työturvallisuusviraston tekemän Riskiluotaimen tulosten valossa sekä tarkemmin myös nanoteknologian mahdollisesti aiheuttamia riskejä. Euroopan Työterveys- ja Työturvallisuusviraston Riskiluotain Euroopan Työterveys ja Työturvallisuusvirasto (EU OSHA) on selvittänyt tärkeimpiä työturvallisuuteen liittyviä tutkimustarpeita seitsemännen puiteohjelman valmistelemiseksi. Kolmivaiheisen Delfoi-asiantuntijakyselyn avulla selvitettiin, liittyykö teknisiin innovaatioihin tai sosiaaliseen muutokseen uusia ja merkittäviä riskejä, jotka liittyvät 1) psykososiaaliseen työympäristöön, 2) tuki- ja liikuntaelimiin, 3) vaarallisiin aineisiin ja 4) työturvallisuusjohtamiseen (EU OSHA 2006). 402 Työelämän uusilla riskeillä tarkoitetaan Euroopan Riskiluotaimessa: riskiä ei ole tunnettu aikaisemmin tai sen ovat aiheuttaneet uudet prosessit, uudet teknologiat, uudentyyppiset työpaikat tai sosiaaliset tai organisaatiomuutokset pitkään olemassa ollut riski on havaittu hiljattain tai uusi tieteellinen tutkimus on paljastanut tiedossa olleen ilmiön riskiksi lisääntyneellä riskillä tarkoitetaan tilannetta, jossa riskin aiheuttavat vaarat kasvavat, jos altistuminen kyseisen riskin aiheuttamalle vaaralle lisääntyy (joko altistumisen taso tai altistuvien ihmisten lukumäärä) tai, jos vaaran aiheuttama vaikutus pahenee (esim. terveysvaikutusten vakavuus tai vaikutus ulottuu useampaan ihmiseen).

Hälyttävä riski on Riskiluotaimen määritelmän mukaan mikä tahansa työympäristön aiheuttama riski, joka on sekä uusi että lisääntyvä. Euroopan Työterveys- ja Työturvallisuusviraston Delfoi-tutkimuksen mukaan työelämän monimuuttujatekijät muodostavat kasvavan huolen aiheen. Seuraavat nousivat asiantuntijaarvioissa hälyttäviksi riskeiksi (EU OSHA 2006). Hälyttäviä fyysisiä riskejä ovat: vähäinen fyysinen aktiivisuus sekä työssä että vapaa-aikana altistuminen tärinälle huonossa työasennossa työskentelylämpötilaan liittyvien riskien heikko tuntemus (siirtotyöläiset esim. maatalous- ja rakennustöissä, kasvihuoneet sekä kylmävarastot) tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja psykososiaalisten tekijöiden yhteisvaikutukset, kuten pelko työpaikan pysyvyydestä ja tulevaisuudesta monitekijäiset riskit, kuten heikko ergonomia, heikko työn organisointi altistuminen tärinälle ruumiillisessa työssä työpaikan lämpötilaan liittyvät ongelmat työpaikoilla käytettävien teknologioiden, työprosessien ja työntekijä-kone-vuorovaikutuksen monimutkaisuus, joka aiheuttaa lisääntyvää henkistä kuormitusta riskiryhmien, kuten työttömien ja huonoissa työolosuhteissa työtä tekevien, puutteellinen suojaus taloudellisilta riskeiltä lisääntynyt altistuminen UV-säteilylle sekä työpaikoilla että vapaa-aikana. Biologisten tekijöiden aiheuttamia hälyttäviä riskejä ovat: vanhojen ja uusien patogeenien aiheuttamat maailmanlaajuiset epidemiat (pandemiat), esimerkiksi vakavat akuutit hengityselininfektiot, kuten SARS, lintuinfluenssa, tuberkuloosi, HIV, hepatitis C ja hepatitis B vähäinen tai vaikea biologisten riskien arviointi yleisesti lisääntynyt antibioottien käyttö terveydenhuollossa, eläinten hoidossa ja elintarviketeollisuudessa sekä lääkeresistenttien bakteerikantojen esiintyminen puutteelliset tiedot biologisista riskeistä ilmastointien ja vesihuollon huonosti hoidettu ylläpito kunnan palveluksessa olevien heikko tietämys jätehuollon riskeistä biologiset riskit jätteiden hävityslaitoksissa bioaerosolien ja kemikaalien yhteisvaikutuksena aiheuttamia allergioita on heikosti tutkittu endotoksiinit: orgaanisen aineksen suurille pitoisuuksille altistuminen työpaikoilla (esim. olki-, puu- ja puuvillapöly), jätehuolto, kanalat, sikalat uusista rakennustavoista ja -materiaaleista johtuva home- 403

ongelma, riittämätön lämmitys, tuuletus ja ilmavaihto, joka ottaa huomioon vain energian säästön. Hälyttäviä organisatorisia, sosiaalisia ja inhimillisiä riskejä ovat: työsopimusten uudet muodot, kuten määräaikaiset ja epävarmat työsuhteet sekä ulkoistaminen yhdistettynä psykososiaalisiin ongelmiin ja niihin liittyviin terveysvaikutuksiin globalisaation ja epävarmojen työmarkkinoiden aiheuttama epävarmuus työstä lisääntyvä työstä aiheutuva stressi sekä vaikeus tasapainottaa työ ja vapaa-aikaa johtuen lisääntyvästä tehtävien monimuotoisuudesta ja ajan tarpeesta, joka johtaa epäsäännölliseen ja vähemmän ennustettavaan työaikaan ikääntyvä työvoima ja mahdollisuudet löytää ikääntyville työntekijöille paremmin sopivat työt väkivalta ja kiusaaminen. Kemikaalien aiheuttamia hälyttäviä riskejä ovat: uusien teollisten sovellutusten aiheuttama altistuminen nanopartikkeleille ja pienhiukkasille, puuttuvat tiedot nanopartikkeleiden ja pienhiukkasten myrkyllisyydestä, mikä voi johtaa mm. sopimattomaan ja riittämättömään suojautumiseen pienten ja keskisuurten yritysten heikko riskien hallinta siivous- ja ylläpitotyön ulkoistaminen yrityksiin, joilla ei ole tarpeellista tietoa kemikaalien aiheuttamista riskeistä epoksijäämien aiheuttamat ongelmat (rakennustyömaat, tuulimyllyjen siivet, lentokoneiden sisätilat) kemikaaleille altistumisen aiheuttamat ihosairaudet altistuminen vaarallisille aineille jätteen käsittelyssä (pölyt, mikrobit, teollisuuden, lääketieteen ja kunnallisilla sektoreilla) altistuminen dieselin pakokaasuille isosyanaattien aiheuttamat allergiat puuttuvat tiedot asbestia korvaavista synteettisten mineraalikuitujen terveysvaikutuksista käyttömäärien lisääntyessä (hengitystiesairaudet, syöpä). Vaarallisiin aineisiin liittyen työturvallisuuden ensisijaisiksi tutkimusalueiksi virasto määritteli erityisten aineiden ja aineryhmien osalta: synteettiset nanopartikkelit ja ultrapienet pienhiukkaset biologiset tekijät, kuten kosteusvaurioituneiden rakennusten homeet, sairaalainfektiot ja sairaalatyöntekijöiden altistumisriski (MRSA) sekä pandemiat (lintuinfluenssa, SARS) uusien teknologioiden ja prosessien aiheuttamat riskit (bioteknologiasovellukset pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa suojautumisosaaminen voi olla puutteellista) 404

terveysvaikutukset ja sairaudet, kuten työperäiset syövät, sydän- ja verisuonitaudit sekä lisääntymiseen liittyvät vaikutukset, jotka aiheutuvat tai pahenevat altistumisesta vaarallisille aineille. Riskit ja riskien arviointi Viimeisten 30 vuoden aikana riskinarvioinnista ja -hallinnasta on tullut yhä tärkeämpiä työ- ja muun ympäristön turvallisuudelle. Tähän ovat vaikuttaneet sekä työturvallisuutta että kemiallisia ja fysikaalisia tekijöitä koskevan lainsäädännön kehittyminen. Kemikaalien vaaran- ja riskinarvioinnin menetelmiä on voimakkaasti kehitetty ja harmonisoitu EU:ssa yhteistyössä OECD:n ja YK:n alaisten järjestöjen, kuten WHO:n, kanssa. Euroopan unionin markkinoilla olevista noin 100 000 teollisuuskemikaalista (olemassa olevat aineet) noin 3 000 EU on luokittanut myrkkyominaisuuksien puolesta, noin 1 000 on arvioitu syöpävaarallisuuden suhteen (IARC tai EU) sekä noin 300 on riskinarvioitu IPCS:n ja noin 100 on EU:n ohjelmassa. Toisaalta Suomen työsuojelulainsäädäntö velvoittaa työantajat tekemään työpaikan riskien arvioinnin, johon kuuluvat myös kaikki työpaikalla käytettävät kemikaalit ja niiden mahdollisesti aiheuttamat riskit. Riskien arvioinnissa tarvitaan luotettavaa tietoa altistumisesta eri valmistus- ja käyttötilanteissa sekä kemikaalin fysikaaliskemiallisten ja toksikologisten ominaisuuksien tuntemista. Nämä vaiheet ovat osoittautuneet useasti haastaviksi. Riskien luonnehdintaan kuuluu monia epävarmuustekijöitä. Huolimatta kemikaalien vaaraominaisuuksien selvittämisestä ja riskien arvioimisesta, kemikaaleilla voi olla ennalta havaitsemattomia riskejä. Tulevaisuus on myös täynnä haasteita kemikaalien yhteisvaikutusten selvittämiseksi. Nykyään kemikaalit aiheuttavat enää harvoin äkillisiä myrkytyksiä, mutta monet työntekijät altistuvat usean eri kemikaalien pienille pitoisuuksille melu- tai tärinäaltistumisessa tai yhdessä haitallisten psykososiaalisten tekijöiden kanssa. Lähes kaikki käytettävät kemikaalit, tuotteet ja valmisteet ovat seoksia, joten kemikaalien yhteisvaikutuksia tulee tutkia, jotta saataisiin parempi käsitys eri kemikaalien ja fysikaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksista. Nanoteknologia EU:n Riskiluotain nosti nanopartikkeleille ja pienhiukkasille altistumisen uusien riskien kärkeen. Nanoteknologiaa pidetään perusteknologiana, joka voi muuttaa osin tai kokonaan muita keskeisiä teknologioita (Shand ja Wetter 2006). On väitetty, että uusiin teknologioihin ei liittyisi terveysriskejä. Kuitenkin mo- 405

406 net nanopartikkeleiden erityisominaisuudet, kuten suuri pinta-ala suhteessa massaan ja tähän liittyvä reaktiivisuus, saattavat aiheuttaa työympäristöriskin (European Commission COR- DIS 2005, European Commission SCENIHR 2005, Roszek ym. 2005). Hiljattain tehdyssä arvioinnissa (Maynard 2006) markkinoilla todettiin olevan noin 300 nanoteknologiaan perustuvaa kuluttajatuotetta, kuten kodinkoneet, ilman jäähdytys tai lämmitys, keittiökoneet, pyykinpesu, jätehuolto, autotarvikkeet, lasten tarvikkeet, elektroniikka ja tietokoneet sekä monet elintarvikkeet ja tekstiilit. Shand ja Wetter (2006) arvioivat, että tällä hetkellä markkinoilla on yli 700 nanoteknologioihin perustuvaa kuluttajatuotetta. Teollisuus käyttää arviolta noin 600 nanoteknologiaan perustuvaa raaka-ainetta, välituotetta ja teollisuuslaitetta (Maynard 2006). Nanohiukkasten aiheuttamat mahdolliset terveysvaikutukset eivät perustune niinkään massavaikutukseen tai pelkästään kemiallisiin ominaisuuksiin, vaan myös nanohiukkasten pinta-alaan. Joissakin tapauksissa pelkästään nanohiukkasen pieni koko vaikuttaa siihen, että nanopartikkelit pääsevät suhteellisen vapaasti minne tahansa elimistöön. Tietyt nanopartikkelit voivat siirtyä helposti keuhkokudokseen ja sieltä verenkiertoon. Nanopartikkelien voimakas reaktiivisuus voi vahingoittaa elävää kudosta ja synnyttää vapaita radikaaleja, jotka ovat hyvin reaktiivisia, saattavat aiheuttaa tulehdusreaktioita ja kudosvaurioita sekä mahdollisesti syöpää. Euroopan komissio on julkaissut Euroopan nanoteknologiastrategian (European Commission 2004) ja toimintasuunnitelman vuosiksi 2005 2009 (European Commission 2005) sekä julkaissut raportin nanoteknologioiden aiheuttamista mahdollisista terveysriskeistä ja niiden arvioinnista. Euroopan komission pyynnöstä SCENIHR-tieteellinen komitea (Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks) arvioi nykyisten vaikutus- ja altistumismenetelmien soveltuvuutta. Komitea tuli siihen tulokseen, että nykyisiä riskinarviointimenetelmiä tulee kehittää erityisesti toksikologian ja ekotoksikologian testimenetelmien osalta. Toistaiseksi on osoittautunut, että nanopartikkeleiden riskejä ei voida arvioida perinteisesti massaan perustuen ja nykyisissä testeissä ei pystytä ottamaan huomioon nanopartikkeleiden erityispiirteitä, kuten kokoa, pinta-alaa ja pintarakennetta sekä niiden mahdollisesti aiheuttamia vaikutuksia ja riskejä. Pääasialliset puutteet nanopartikkeleiden riskinarvioinnissa liittyvätkin nanopartikkeleiden luonnehdintaan (koko, pintaala, muoto ja pintarakenne), havaitsemiseen ja mittaamiseen, annos-vaste suhteen määrittämiseen, kulkeutumiseen sekä pysyvyyteen ihmisen kehossa ja ympäristössä. Samoin toksikologiset ja ekotoksikologiset vaikutukset sekä vaikutusmekanismit solu- ja molekyylitasolla kaipaavat lisää tutkimusta. Työperäisen altistumisen arviointi ja epidemiologisen tutkimustiedon

saaminen nanopartikkeleiden vaikutuksesta terveyteen tulee asettaa etusijalle (European Commission SCENIHR 2005). Elintarvikkeet Elintarviketeknologia on kehittynyt myös viimeisten vuosikymmenten aikana nopeasti. Keskeisiä tekijöitä ovat raaka-aineet (kasvimateriaalien bioprosessointitekniikat), entsyymien ja mikrobien hyödyntäminen tuotteiden valmistuksessa sekä tuotteen laatuun vaikuttavat tekijät, kuten hallittu rakenne, säilyvyys, räätälöidyt terveysvaikutukset ja maku. Funktionaalisten elintarvikkeiden ja kehittyneiden pakkausmateriaalien valmistuksessa hyödynnetään nanoteknologiaa. Tulevaisuuden visioissa myös käytetään yhä enemmän tieto- ja viestintäteknologiaa mm. älykkäissä pakkauksissa. Tuotantoketjun eri vaiheisiin liittyvät mahdolliset uudet riskit tulisikin kartoittaa ja arvioida (Tekes ja Suomen Akatemia 2006). Ympäristöteknologia ja energia Kestävän kehityksen huomioon ottaminen on ympäristön suojelussa keskeistä. Toisaalta tulee pystyä ennakoimaan ekosysteemien ja ilmakehän muutokset, raaka-ainevarat, vesijärjestelmät ja puhdistusteknologiat. Toisaalta on pystyttävä tekemään perusteltuja valintoja eri vaihtoehtojen välillä. Erityisesti energian tuotannossa on ympäristön kannalta merkittävää, perustuuko se uusiutuviin vai uusiutumattomiin luonnonvaroihin. Perustiedot ovat olemassa energiajärjestelmien hierarkioiden kehittämiseksi. Kaupunkilaistuneessa ympäristössä ovat avainsanoja integroidut energia- ja ympäristöjärjestelmät sekä keskeisiä alueita näihin liittyvät teknologiat ja linkkiteknologiat, joista sitten syntyy alakohtaista kehittämistä. Keskeisiä tapoja säästää energiaa ja vähentää ympäristön kuormitusta ovat esimerkiksi jäte- ja energiavirtojen minimointi, energia-ajattelu, plusenergiatalot sekä energia-liikenne-jäteverkot. Bioenergian ja biopolttoaineiden kehittäminen kasvaa voimakkaasti. Tavoite on CO 2 -päästöjen välttäminen ja raaka-ainetehokkuus. Tavoite on tuottaa polttoainetta massatuotantona ja samalla hyödyntää tuotannossa vapautuvia kemikaaleja. Tuulivoima ja aurinkoenergia ovat myös kasvavia energiamuotoja. FinnSight 2015 -raportissa (Tekes ja Suomen Akatemia 2006) on arvioitu energian ja ympäristön muutostekijöiksi kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen, ehtyvien luonnonvaarojen hinnan nousu ja monet teknologiset muutokset. Jätteen hävitys ja kierrätys sivuavat läheisesti ympäristö- ja energiateknologiaa. Ne ovat tulleet yhä tärkeämmiksi sekä ihmisten että heidän ympäristöjensä kannalta. Euroopan unionissa on laaja jätelainsäädäntö, jonka perusperiaate on ns. elin- 407

kaariajattelu ja parhaan mahdollisen tekniikan hyödyntäminen raaka-aineiden käytössä. Tämä suosii tehokasta kierrätystä jätteiden määrän vähentämiseksi. Tietotekniikan kehitys on tuottanut aivan uudenlaista jätettä eli sähkö- ja elektroniikkaromua, joka sisältää lukuisia vaarallisia kemikaaleja, kuten lyijyä, elohopeaa, kadmiumia ja kuusiarvoista kromia. Näiden kemikaalien käyttöä on lainsäädännöllisesti jo rajoitettu. Lisääntynyt sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätys vähentää kokonaisjätemäärää, mutta asettaa uusia vaatimuksia työntekijöiden suojelemiseksi haitalliselta altistumiselta sekä vaarallisille kemikaaleille että fysikaalisille altisteille. Tulevaisuuden säädöksiä ja haasteita Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät joulukuussa 2006 Euroopan komission uuden kemikaalilainsäädännön, REACH-asetuksen, joka tulee voimaan 1.6.2007. Samalla aloittaa REACH-asetuksen toimeenpanoon velvoitettu EU:n Kemikaalivirasto toimintansa Helsingissä. REACH-asetus velvoittaa teollisuuden rekisteröimään Euroopan yhteisön alueella tuotetut ja tänne tuodut kemikaalit, arvioimaan niiden myrkkyvaikutukset sekä ihmiselle että ympäristölle ja takaamaan niiden turvallisen käytön. Myrkyllisimmät kemikaalit tarvitsevat käyttökohtaiset luvat tai niiden käyttöä voidaan rajoittaa. REACHasetus kattaa sekä olemassa olevat että uudet aineet, mutta sulkee pois monet muut kemikaaliryhmät, kuten torjunta-aineet, biosidit, radioaktiiviset aineet, rehujen lisäaineet ja lääkeaineet. REACHin perusajatus on kemikaalien turvallinen käyttö siten, että ne eivät vaarantaisi terveyttä eivätkä vaikuttaisi haitallisesti ympäristöön. REACH-asetusta on tarkoitus soveltaa myös esimerkiksi nanopartikkeleihin ja pienhiukkasiin niiden aiheuttamien terveysvaikutusten ja riskien arvioimiseksi ja hallitsemiseksi. Eri teknologioiden mahdollisuuksien hyödyntäminen teollisuudessa muuttaa sekä prosesseja että tuotteen koko elinkaarta. Kaikki tämä asettaa uusia haasteita riskien havaitsemiseksi, arvioimiseksi ja hallitsemiseksi, kun riskit tunnetaan vielä puutteellisesti. Marita Luotamo Anna-Liisa Pasanen Kai Savolainen Lähteitä EU OSHA: Promoting occupational safety and health research in the EU. Research seminar: Spain 1 and 2 December 2005. FORUM 15. European Agency for Safety and Health at Work, Bilbao 2006, 1 8. 408

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2005/90/EY) tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta 29. kerran (syöpää tai perimän muutoksia aiheuttaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi luokiteltavat aineet). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (1907/2006/EY), annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta. Brysseli 2006. European Commission: Communication from the Commission. Towards a European strategy for nanotechnology. European Commission, Brussels 2004. European Commission: Communication from the Commission to the Council, The European Parliament and the Economic and Social Committee. Nanosciences and nanotechnologies: An action plan for Europe 2005 2009. European Commission, Brussels 2005. European Commission CORDIS: European Technology Platform on Nano- Medicine. Nanotechnology for Health. Vision Paper and Basis for a Strategic Research Agenda for NanoMedicine. European Commission, COR- DIS 2005. European Commission SCENIHR: Opinion of the approaches of existing methodologies to assess the potential risks associated with engineered and adventious products of nanotehcnologies. European Commission, Health & Consumer Protection Directorate General, Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks, Brussels 2005. Maynard A: Nanotechnology: A Research Strategy for Addressing Risk, Woodrow Wilson International Center for Scholars. Project on Emerging Nanotechnologies. Supported by The Pew Charitable Trusts. Washington D.C. 2006, 1 41. Roszek B, de Jong W H, Geertsman R E: Nanotechnology in medical applications: state of the art in materials and devices. RIVM report 265001001. Bilthoven 2005. Shand H, Wetter K: Kutistuva tiede johdatus nanotekniikkaan. Maailman tila 2006. Raportti kehityksestä kohti kestävä yhteiskuntaa. Toim. D Nierenberg. Gaudeamus, Helsinki 2006. Tekes: Innovaatioista hyvinvointia. Painopisteet tulevaisuuden rakentamiseksi. Tekesin startegian sisältölinjaukset. Helsinki 2005. Tekes ja Suomen Akatemia: FinnSight 2015. Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät. Tekes ja Suomen Akatemia, Helsinki 2006. 409