KIRJALLINEN KYSYMYS 249/2012 vp Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevien asioiden käsittelyajat käräjäoikeudessa Eduskunnan puhemiehelle Käräjäoikeudessa käsitellään vuosittain yli 2 000 lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa. Lapsiperheiden eroista noin 5 prosenttia johtaa huoltoriitoihin, jolloin lapsen huoltokysymykset ratkaistaan tuomioistuimissa. Vuonna 2010 lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päättäminen vei käräjäoikeudessa keskimäärin 7,1 kuukautta. Oikeuden sosiaalitoimelta pyytämä olosuhdeselvitys perheen tilanteesta venytti osassa tapauksista käsittelyaikaa usealla kuukaudella. Selvitys pyydetään noin 40 prosentissa riitatapauksista. Pitkät käsittelyajat ovat kohtuuttomia kaikille asian osapuolille, erityisesti vanhempien riitatilanteesta kärsivälle, tärkeitä kasvuvuosiaan elävälle lapselle. Asianosaiset joutuvat elämään epävarmuuden keskellä kuukausia, vaikeissa riitatapauksissa jopa vuosia. Huoltoriidoista kertyy myös yhteiskunnalle merkittävät vuosittaiset kustannukset. Yhden pitkittyneen huoltoriidan kustannusten on arvioitu pienimmilläänkin kohoavan kymmeniintuhansiin, seurausvaikutuksineen jopa satoihintuhansiin euroihin. Kustannuksia syntyy muun muassa asiamieskuluista, sosiaalitoimen olosuhdeselvityksistä, oikeuspsykiatrisista tutkimuksista sekä erilaisista viranomaiskuluista. Huomattavan osan huoltoriitojen, jopa useiden miljoonien eurojen suuruisista, vuosittaisista asiamieskustannuksista maksaa yhteiskunta. Vuoden 2011 alussa aloitettu ns. Follo-mallin kokeilu on hieno edistysaskel huoltoriitojen sovittelussa. Mallilla edistetään lapsen edun huomioon ottamista huoltoriidoissa asiantuntijaavustajan avulla. Nykyiset, keskimäärinkin useiden kuukausien mittaisiksi venyvät käsittelyajat ovat kohtuuttoman pitkiä, kun otetaan huomioon asian laatu ja lapsen etu. Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamista koskevat päätökset vaikuttavat merkittävästi lapsen elämään. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan lapsi- ja perheoikeudelliset asiat edellyttävät nopeaa käsittelyä. Lapsioikeudelliset asiat tulisikin käsitellä tuomioistuimissa asianmukaisesti ja lapsen edun mukaisesti kohtuullisessa ajassa ilman turhia viivytyksiä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä ministeri aikoo tehdä, jotta lapsen huoltoa, asumista ja tapaamista koskevat asiat käsitellään tuomioistuimissa lapsen edun mukaisesti kohtuullisessa ajassa? Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 2012 Merja Kuusisto /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kuusiston /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 249/2012 vp: Mitä ministeri aikoo tehdä, jotta lapsen huoltoa, asumista ja tapaamista koskevat asiat käsitellään tuomioistuimissa lapsen edun mukaisesti kohtuullisessa ajassa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymys lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta nousee tavallisimmin esiin, kun perhe hajoaa tai kun vanhemmat eivät alun alkaenkaan asu yhdessä. Erotilanteessa vanhempien tulisi tehdä päätös ainakin siitä, kumman luona lapsi jatkossa asuu, ja siitä, kuinka lapsen ja etävanhemman tapaamiset tulevaisuudessa toteutetaan. Valtaosin vanhemmat sopivat lapseen liittyvät asiat sosiaalitoimessa, joka vahvistaa vanhempien sopimuksen. Mikäli vanhemmat ovat erimielisiä, asia voidaan viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tuomioistuimessa lapsen elatusta tai huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia voidaan käsitellä riita-asiana tai erityisessä tuomioistuinsovittelussa, josta on säädetty oma lakinsa. Lapsen huoltoa, asumista tai tapaamisoikeutta koskeva riita-asia on ratkaistava tai tuomioistuinsovittelu on toteutettava siten, että lapsen etu turvataan. Tuomioistuinsovittelulla pyritään asian sovinnolliseen ratkaisuun. Sovittelun kohteena olevassa asiassa tarvittavan asiantuntemuksen turvaamiseksi tai sovittelun edistämiseksi muuten sovittelija voi osapuolten suostumuksella käyttää avustajaa. Vuoden 2011 alusta lukien on neljässä käräjäoikeudessa kokeiltu asiantuntija-avusteista lasten huoltoriitojen sovittelua, jossa tuomaria avustaa psykologi tai kokenut sosiaalityöntekijä. Oikeudenkäynnin kesto on ollut huoltoriitaoikeudenkäynnin vaikea ongelma. Osittain kysymys on tuomioistuimen ja sosiaalitoimen resursseista, osittain oikeudenkäynnin monivaiheisuudesta. Tähän mennessä päättyneissä jutuissa sovittelun keskimääräinen kokonaiskesto sovittelun aloittamispäätöksestä tai vireille tulosta sen lopettamiseen on ollut hieman yli 2 kuukautta ja mediaanikesto noin 1,5 kuukautta. Pisimpään sovittelu on kestänyt 6,5 kuukautta. Sovittelun viemää aikaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että melko monissa jutuissa tehdään muutaman kuukauden kestäviä kokeilusopimuksia, jotka luonnollisesti pidentävät sovittelun kokonaiskestoa. Kokeilussa toteutuneita sovitteluaikoja voidaan verrata "perinteisen" oikeudenkäynnin keskimääräiseen kestoon kaikissa Suomen tuomioistuimissa (8 kk) ja toisaalta kokeiluyksiköissä, joista kolmessa suurimmassa (Helsinki, Oulu, Espoo) täysimittainen oikeudenkäynti kestää reilusti yli vuoden. Tulosten perusteella voidaan todeta, että sovittelu lyhentää huomattavasti asian käsittelyaikaa oikeudenkäyntiin verrattuna. Tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen sovittelumenettelyn kokeilua valmistellaan laajennettavaksi seitsemään uuteen käräjäoikeuteen syyskuun 2012 alusta lukien. Kokeilua on myös päätetty jatkaa vuoden 2013 loppuun saakka. Ennen kuin kokeilu voidaan näissä käräjäoikeuksissa aloittaa, on niille järjestettävä tarvittavat asiantuntija-avustajien palvelut. Asiantuntijaavustajille sekä kokeilussa mukana oleville tuomareille on myös järjestettävä tarvittavaa lisäkoulutusta. Tältä osin työ on käynnissä. 2
Ministerin vastaus KK 249/2012 vp Merja Kuusisto /sd Kokeiltavana olevassa menettelyssä käräjäoikeuksissa tehdään uudenlaista yhteistyötä, jonka vaikutukset ilmenevät sekä oikeusministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Tämän vuoksi oikeusministeriö on asettanut asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen sovittelun laajentamisen ja mahdollisen valtakunnallistamisen suunnittelua varten työryhmän, johon kuuluvat edustajat oikeusministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, käräjäoikeuksista, sosiaalivirastoista, perheneuvolasta ja Suomen Asianajajaliitosta. Työryhmän tehtävänä on 15.6.2012 mennessä laatia ehdotukset asiantuntija-avusteisen sovittelumenettelyn organisoimisesta ja hallinnoinnista vastaisuudessa, menettelyn laajentamisen edellyttämästä koulutuksesta, asiantuntijaavustajille asetettavista pätevyysvaatimuksista, mahdollisen asiantuntija-avustajien verkoston muodostamisesta sekä muista menettelyn laajentamiseen liittyvistä asioista yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Kaikki lapsiin liittyvät asiat eivät vastaisuudessakaan ole sovittavissa tai soviteltavissa. Sovinnollisten ratkaisujen lisääntyminen tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetuissa huoltoriitaasioissa voi kuitenkin mahdollistaa sen, että tuomioistuinten ja sosiaalitoimen voimavaroja voidaan entistä tarkemmin kohdentaa kaikkein riitaisimpiin asioihin. Kokeiltavana olevan sovittelumenettelyn ohella oikeusministeriö huolehtii siitä, että tuomareille järjestetään koulutusta lapsioikeudellisista asioista. Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 2012 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 249/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kuusisto /sd: Vad tänker ministern göra för att ärenden som gäller vårdnad barn, barnsboende och umgänge med barn i enlighet med barnets bästa behandlas i domstol inom skälig tid? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Frågan om vårdnad om barn, barns boende och umgängesrätt blir vanligen aktuell då en familj bryts upp eller då föräldrarna inte ens från första början har bott tillsammans. Vid separationen borde föräldrarna besluta åtminstone om var barnet i fortsättningen kommer att bo och hur umgänget mellan barnet och distansföräldern kommer att ordnas. I de flesta fallen kommer föräldrarna överens om ärenden som gäller barnet vid socialväsendet, som också fastställer avtalet mellan föräldrarna. Om föräldrarna är oeniga, kan ärendet föras till domstol för avgörande. I domstolen kan ärenden som gäller underhåll för barn eller vårdnad om barn och umgängesrätt behandlas antingen som tvistemål eller vid särskild medling i domstol, om vilken föreskrivs i en egen lag. Både vid avgörande av tvistemål som gäller vårdnad om barn, barns boende eller umgängesrätt och vid genomförande av medling i domstol ska barnets bästa tryggas. Genom medling i domstol eftersträvas en uppgörelse i godo. Medlaren kan med parternas samtycke anlita ett biträde för att säkra nödvändig expertis i den sak som är föremål för medling eller för att i övrigt främja medlingen. Från och med ingången av år 2011 har det vid fyra tingsrätter pågått ett försök med medling i vårdnadstvister med hjälp av ett sakkunnigbiträde. Vid detta medlingsförfarande bistås domaren av en psykolog eller en erfaren socialarbetare. I fråga om vårdnadsrättegångar har rättegångens längd utgjort ett stort problem. Delvis är det fråga om domstolarnas och socialväsendets resurser, delvis om att en rättegång består av så många olika faser. I de hittills avslutade målen har medlingens totala längd, från beslutet om att inleda medling eller anhängiggörande av medling till det att medlingen avslutats, varit litet över två månader och medianlängden ca 1,5 månader. Som längst har ett medlingsförfarande tagit 6,5 månader. När medlingsförfarandenas längd bedöms ska det dock beaktas att man i många fall först ingår ett försöksavtal som gäller i några månader och som naturligtvis förlänger förfarandets totala längd. De faktiska medlingstiderna vid försöket kan jämföras med den genomsnittliga längden på "traditionella" rättegångar vid alla finländska domstolar (åtta månader) eller å andra sidan vid försöksdomstolarna. Vid de tre största av dem (Helsingfors, Uleåborg, Esbo) är längden på en ordinarie rättegång en bra bit över ett år. På basis av resultaten kan det konstateras att behandlingstiderna är betydligt kortare vid medling än vid rättegång. Utgående från de erfarenheter som hittills fåtts håller man på att bereda utvidgandet av försöket med medling i vårdnadstvister med hjälp av ett sakkunnigbiträde till sju nya tingsrätter från och med ingången av september 2012. Man har också beslutat att förlänga försöket ända till slutet av år 2013. Innan försöket kan inledas vid dessa nya tingsrätter, ska det för tingsrätterna ordnas till- 4
Ministerns svar KK 249/2012 vp Merja Kuusisto /sd gång till de nödvändiga sakkunnigbiträdestjänsterna. Behövlig tilläggsutbildning bör också ordnas både för sakkunnigbiträdena och för de domare som deltar i försöket. Detta arbete är redan på gång. Förfarandet som nu håller på att testas kräver ett nytt slags samarbete inom domstolarna, och konsekvenserna av detta samarbete kommer att synas både inom justitieministeriets och inom social- och hälsovårdsministeriets förvaltningsområde. Därför har justitieministeriet tillsatt en arbetsgrupp med representanter för justitieministeriet, social- och hälsovårdsministeriet, tingsrätterna, socialverken, familjerådgivningen och Finlands Advokatförbund för att planera utvidgandet av medling i vårdnadstvister med hjälp av ett sakkunnigbiträde samt utreda huruvida förfarandet senare kunde tas i bruk i hela landet. Arbetsgruppens uppgift är att i samarbete med social- och hälsovårdsministeriet utarbeta förslag om organiseringen och administrationen av medlingsförfarandet i fortsättningen, den utbildning som utvidgandet av förfarandet förutsätter, kompetenskraven för sakkunnigbiträdena, bildande av ett eventuellt nätverk av sakkunnigbiträden samt om andra frågor som hänför sig till utvidgandet av förfarandet. Arbetsgruppen ska slutföra sitt arbete före den 15 juni 2012. Det kommer inte heller i framtiden att vara möjligt att uppnå överenskommelse eller använda medling i alla ärenden som gäller barn. Att en allt större andel av de vårdnadstvister som tagits upp till behandling i domstol avgörs genom förlikning gör det dock möjligt att domstolarnas och socialväsendets resurser mer noggrant än tidigare kan riktas till de mest stridiga målen. Vid sidan om försöket med medlingsförfarandet sörjer justitieministeriet för att den behövliga utbildningen i barnrättsliga ärenden ordnas för domarna. Helsingfors den 18 april 2012 Justitieminister Anna-Maja Henriksson 5