Koulutuksen määrälliset. indikaattorit OPETUSHALLITUS

Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 OPETUSHALLITUS

Copyright Opetushallitus ISBN 952-13-1053-7 Kannet ja ulkoasu Innocorp Oy Gummerus kirjapaino Oy Jyväskylä 2001

Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001

Johdanto Johdanto Koulutuspoliittisen päätöksenteon ja koulutuksen tuloksellisuuden arvioinnin tueksi tarvitaan indikaattoreita, jotka kuvaavat koulutusjärjestelmää. Indikaattorit (ilmaisimet, mittaimet) ilmaisevat tai kuvaavat kohteen ominaisuutta tai tilaa tai siinä tapahtuvaa muutosta. Indikaattori ei ole pelkkä tilastotieto, vaan sen tulisi lisäksi kuvata esimerkiksi: nykytilaa verrattuna aiempien vuosien tietoihin nykytilaa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin alueiden välisiä eroja kansainvälisesti tehokkuutta, tuloksellisuutta tai vaikuttavuutta Indikaattorien tulisi kuvata mahdollisimman kattavasti kohdetta, koska indikaattorit voivat myös ohjata kehitystä, vaikka se ei niiden tarkoitus olekaan. Indikaattorit ovat pelkistettyjä kuvaajia, jotka aina tarvitsevat tulkintaa ja tarkempaa analyysia tuekseen. Indikaattorit ja muu seurantatieto toimivat parhaimmillaan signaalijärjestelmänä eli ne nostavat esille mahdollisia kehittämistarpeita. Varsinaisten syiden selvittäminen edellyttää aina tietojen syvällisempää analyysia. Opetushallitus asetti vuoden 1999 lopulla työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä ensimmäinen versio indikaattoreista. Opetushallituksen johtoryhmä päätti, että ensimmäisessä vaiheessa tuotetaan määrällisiä indikaattoreita, jotka perustuvat olemassa olevaan seurantatietoon ja uusiin tiedonkeruihin ei katsottu olevan voimavaroja. Toimenpiteet Indikaattoreita valmistelevan työryhmän kokoonpano on ollut seuraava: Petri Pohjonen (pj), Matti Kyrö (vpj), Timo Ertola, Marianne Fortelius, Åke Hagman, Jukka Lehtinen, Marja-Leena Pernu ja Renata Svedlin sekä vuoden 2000 alusta lähtien myös Timo Kumpulainen ja myöhemmin mukaan tuli vielä Risto Hakkarainen, Ulla Rönnberg ja Pentti Yrjölä. Työryhmän ensimmäisenä tehtävänä oli rajata indikaattorien kohteet sekä määrittää, kenen tarpeiden pohjalta indikaattorit ensisijaisesti tuotetaan. Indikaattorit on laadittu pitäen erityisenä kohderyhmänä koulutuspoliittisia päättäjiä - kansallisella ja alueellisella tasolla. Indikaattorien määrä on pidetty suppeana ja on yritetty mahdollisimman pelkistetysti kuvata tapahtunutta kehitystä. Tarkoitus on ollut lähinnä kuvata koulutusjärjestelmän toimintaa. Selitysten hakeminen ilmiöille on sekä käyttäjän omaa tulkintaa, että mahdollisen myöhemmän tarkemman analyysin tulosta. Muita rajauksia ovat: indikaattorit kuvaavat (esi-), perus- ja toisen asteen koulutusta sekä aikuiskoulutusta tarkastelun näkökulma on pääosin valtakunnallinen ja osin maakunnallinen indikaattorien laatimiseen on käytetty vain olemassa olevaa seurantatietoa indikaattorit ovat määrällisiä aikasarjojen alkuvuosi on parhaan vertailukelpoisuuden antava vuosi eli useimmiten 1995 tai 1996 oppisopimuskoulutuksesta on tuotettu erillinen julkaisu Korkea-asteen koulutus on jätetty tässä vaiheessa tarkastelun ulkopuolelle. Aikuiskoulutusta on tarkasteltu sen ominaispiirteet huomioiden. Indikaattorien relevanssi ja toimivuus testataan valtakunnan tai korkeintaan maakunnan tason tiedoilla. Koska perustiedot kerätään yleensä kuntatasolla, on tulevaisuudessa mahdollista tuottaa indikaattorit kuntien ja/tai koulutuksen järjestäjien kehitystä kuvaaviksi. Tulevaisuudessa koulutuksen järjestäjille on tarkoitus antaa lisää työkaluja oman koulutuksensa kehittämisen avuksi, helpottaa päätösten vaikutusten seurantaa ja arviointia suhteessa maan yleiseen kehitykseen. Opetushallitus haluaa myös seurantatiedon käytön tehostamisella tukea laadun parantamista kaikissa oppilaitoksissa. Koska jokainen oppilaitos lähtee omista lähtökohdista ja toimii erilaisissa ympäristöissä, tulee niiden itse tunnistaa vahvuutensa ja heikkoutensa.

Johdanto Kansainvälinen viitekehys Kansalliset indikaattorit täydentävät sitä kuvaa, jonka saamme suomalaisesta koulutuksesta kansainvälisten vertailujen pohjalta. Pisin ja laajin indikaattorityö on tehty OECD:n INES-projektissa, joka tuottaa vuosittain Education at a Glance -indikaattorijulkaisun ja määrällisiä indikaattoreita teemoittain tarkemmin analysoivan Education Policy Analysis -julkaisun. Nämä julkaisut ovat olleet jo vuosia hyviä lähdeteoksia koulutuspoliittisille päättäjille määriteltäessä Suomen koulutusta ja sen tuloksia kansainvälisessä kentässä. Euroopan Unionin alueella tuotetaan myös omia koulutusindikaattoreita. Unionin tilastovirasto EUROS- TAT on yhteistyössä EURYDICE-koulutustietoverkon kanssa ja ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen CEDEFOPin kanssa tehnyt julkaisut Key Data on Education ja Key Data on Vocational Training. Myös Pohjoismaiden kesken työstetään vertailutietoja. Eteenpäin Nyt laaditut indikaattorit ovat kehittämisprosessin ensimmäisen vaiheen tuotoksia. Patteriston avulla kerätään palautetietoa käyttäjiltä ja tämän jälkeen indikaattorien kehittämistä jatketaan. Tulevaisuudessa indikaattorien joukko koostunee pysyvistä, vuosittain tuotettavista perusindikaattoreista ja määrävälein tuotettavista sekä innovatiivisista kehittämisen alaisista indikaattoreista. Jatkotyössä pohditaan erityisesti: lisätäänkö aluejakoja otetaanko mukaan opintoala tarkastelu otetaanko mukaan oppimistulosten tietoja missä laajuudessa sukupuolijakauma otetaan huomioon missä laajuudessa tuotetaan tietoa kunta- ja koulutuksenjärjestäjä tasolla missä määrin indikaattorit tuotetaan sähköisinä jokaisen saatavilla olevina www-tuotteina Opetushallitus toivoo, että Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001-julkaisu auttaa niin päättäjiä kuin asiasta muutoin kiinnostuneita Suomen koulutusjärjestelmän analysoinnissa. Palautteet ja kehittämisehdotukset otamme vastaan sähköpostiosoitteessa kirjasto@oph.fi INNOVATIIVISTA INDIKOINTIA! JUKKA SARJALA PÄÄJOHTAJA

Sisällys Sisällys Johdanto...5 1. Yhteenveto...9 Koulutukseen hakeutuminen...9 Perusopetus...9 Ammatillinen koulutus ja lukio...10 Koulutuksen ulkopuolelle jääneet...11 Tarjonta...12 Tutkinnon suorittaneet...12 Sijoittuminen työelämään ja jatko-opintoihin...13 Taloudellisuus...13 2. Indikaattorit koulutusmuodoittain...15 Perusopetus...15 Koulutukseen hakeutuminen ja koulutuksen aloittaminen...15 Tarjonta...18 Kouluverkosto...18 Esiopetus...21 Ainevalinnat...21 Päättötodistuksen saaneet...27 Päättötodistuksen saaneet sekä osuus keskimääräisestä 16-17-vuotiaista ja päättöluokkalaisista...27 Taloudellisuus...28 Lukiokoulutus...35 Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen...35 Tarjonta...37 Aloituspaikat ja kouluverkosto...37 Ainevalinnat...38 Lukion ja ylioppilastutkinnon suorittaneet...46 Lukion suorittaneet opiskeluvuosien mukaan...46 Ylioppilastutkinnon suorittaneet...47 Sijoittuminen jatko-opintoihin ja työelämään...48 Taloudellisuus...48

Sisällys Ammatillinen peruskoulutus... 55 Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen...55 Tarjonta...61 Aloituspaikat ja oppilaitosverkosto...61 Tutkinnon suorittaneet...63 Sijoittuminen työelämään ja jatko-opintoihin...65 Taloudellisuus...67 Aikuiskoulutus...71 Aikuiskoulutuksen omaleimaisuus...71 Osallistujien määrä...73 Koulutustyypeittäin...73 Oppilaitostyypeittäin...75 Opetustuntien määrä...76 Koulutustyypeittäin...76 Oppilaitostyypeittäin...77 Korkea-asteen aikuiskoulutus...78 Näyttötutkinnon suorittaneet...79 Koulutusväylittäin...79 Koulutusaloittain...79

1. Yhteenveto Koulutukseen hakeutuminen Yhteenveto Koulutukseen hakeutuminen Perusopetus Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta. Peruskoulun aloittavien määrä on eri kuin seitsemänvuotiaiden ikäluokka johtuen lähinnä koulun aloittamisiän vaihtelusta. Peruskoulun yhteydessä järjestettävä esiopetus on sen sijaan harvojen etuoikeus. Hiukan useampi kuin joka kymmenes kuusivuotias saa esiopetusta peruskoulun yhteydessä, suurempi osa kuusivuotiaista saa esiopetusta päivähoidon yhteydessä. Esiopetuksen opetussuunnitelma on yhteinen riippumatta siitä, järjestetäänkö esiopetus peruskoulun vai päivähoidon yhteydessä. Perusopetuslain mukaisesti (628/1998) 1.8.2001 alkaen lapsella on oikeus esiopetukseen pääsääntöisesti vuotta ennen oppivelvollisuusiän alkua eli sinä vuonna, kun lapsi täyttää kuusi vuotta. Perusopetuksen ensimmäisen vuosiluokan sekä esi- ja lisäopetuksen oppilaat vuosina 1995-1999 sekä ikäluokkia KOKO MAA Oppilaat Ikäluokat 1995 1996 1997 1998 1999 1995 1996 1997 1998 1999 Esiopetus 3 971 5 287 6 520 7 437 7 325 6-vuotiaat 63 703 65 788 65 372 66 566 64 645 Perusopetus 64 004 64 009 66 183 65 665 66 874 7-vuotiaat 63 762 63 797 65 868 65 491 66 610 Lisäopetus 2 809 2 684 2 160 2 097 1 795 16-17-vuotiaat keskim. 64 528 64 306 64 530 66 079 67 667 Prosentuaaliset osuudet ikäluokasta KOKO MAA Oppilaat/ikäluokka (%) 1995 1996 1997 1998 1999 Esiopetus 6,2 8,2 10,1 11,3 11,3 Perusopetus 100,4 99,5 102,6 99,4 100,4 Lisäopetus 4,4 4,2 3,4 3,2 2,7 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 9

1. Yhteenveto Koulutukseen hakeutuminen Ammatillinen koulutus ja lukio Toisen asteen yhteishaussa hakee vuosittain noin puolitoistakertainen määrä hakijoita ikäluokkaan verrattuna. Tämä johtuu muun muassa siitä, että osa hakee uudelleen koska ei ensi kerralla päässyt koulutukseen. Osa on viettänyt välivuotta tai suorittanut 10. luokan ja osa haluaa vaihtaa toiseen koulutukseen. Toisen asteen hakijoista, aloittaneista ja aloituspaikoista noin 55 % on ammatillisessa koulutuksessa. Välittömästi peruskoulun jälkeen opintojaan jatkavista opiskelijoista kuitenkin noin 60 % aloittaa lukiossa. Teoreettisesti ottaen kaikille yhteishakuun osallistuville on tarjolla koulutuspaikka, vieläpä ensisijaiseksi asettamallaan koulutusalalla. Ensisijaisia hakijoita aloituspaikkaa kohden on hiukan alle yksi sekä lukioihin että ammatillisiin oppilaitoksiin hakevista. Silti kaikki eivät aloita toisen asteen koulutuksessa, koska he eivät ole sijoittuneet haluamaansa lukioon tai haluamaansa ammatilliseen koulutukseen. Runsas ¾ lukioon hakeneista aloittaa ensisijaiseksi toiveeksi asettamassaan lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa taas noin puolet hakijoista aloittaa ensisijaisella hakutoiveellaan. Ensisijaiset hakijat, aloituspaikat ja aloittaneet vuosina 1997-1999 KOKO MAA Ensisijaiset hakijat Aloituspaikat Aloittaneet 1997 1998 1999 1997 1998 1999 1997 1998 1999 Lukiokoulutus 39 659 40 690 39 881 39 793 40 080 40 140 36 048 36 988 35 975 Ammatillinen koulutus 73 326 65 917 65 763 50 051 51 447 50 015 42 377 43 565 42 897 YHTEENSÄ 112 985 106 607 105 644 89 844 91 527 90 155 78 425 80 553 78 872 Ensisijaisten hakijoiden, aloituspaikkojen ja aloittaneiden muutokset 1997-1999 KOKO MAA Ensisijaiset hakijat Aloituspaikat Aloittaneet Lukiokoulutus 225 347-73 Ammatillinen koulutus -7 563-36 520 YHTEENSÄ -7 338 311 447 Ensisijaiset hakijat suhteessa aloituspaikkoihin ja aloittaneisiin vuosina 1997-1999 KOKO MAA Ensisijaisia hakijoita aloituspaikkaa kohden Muutos Ensisijaiset hakijat/aloittaneet (%) %-yksikön muutos 1997 1998 1999 1997/1999 1997 1998 1999 1997-1999 Lukiokoulutus 1,0 1,0 1,0 0,0 90,9 90,9 90,2-0,7 Ammatillinen koulutus 1,5 1,3 1,3-0,2 57,8 66,1 65,2 7,4 YHTEENSÄ 1,3 1,2 1,3 0,0 69,4 75,6 74,7 5,3 Ensisijaisella hakutoiveella aloittaneet vuosina 1997-1999 KOKO MAA Ensisijaisella toiveella aloittaneet Ensisijaisella toiveella aloittaneet (%) %-yksikön muutos 1997 1998 1999 1997 1998 1999 1997-1999 Lukiokoulutus 32 179 32 140 30 941 81,1 79,0 77,6-3,5 Ammatillinen koulutus 32 058 32 503 32 393 43,7 49,3 49,3 5,6 YHTEENSÄ 64 237 64 643 63 334 56,9 60,6 59,9 3,0 10 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

1. Yhteenveto Koulutukseen hakeutuminen Koulutuksen ulkopuolelle jääneet Peruskoulun päättävistä - mukaan luettuna myös lisäopetuksen suorittaneet - muutama prosentti (v.1999 3,4 %) jättää kokonaan hakematta toisen asteen yhteishaussa. Näistä osa toki hakee myöhemmin samaisessa yhteishaussa. Hakematta jättäneet pitävät usein välivuotta, tekevät työtä tai oleskelevat tilapäisesti ulkomailla. Tosiasiallisesti koulutuksen toisen asteen yhteishakuun kuuluvissa oppilaitoksissa aloittaa välittömästi peruskoulun päätettyään noin 91 % peruskoulun suorittaneista. Hakeneista kuutisentuhatta ei aloita toisen asteen opintoja tuossa vaiheessa. Yhteensä noin 12 % peruskoulun päättäneistä eivät aloita toisen asteen yhteishakuun kuuluvassa koulutuksessa päättövuotena. Peruskoulun päättäneistä jätti hakematta yhteishaussa Koko maa Perusk. suor.vuosi, haku- ja aloittamisvuosi 1997 1998 1999 Peruskoulun päättävä ikäluokka (9 + lisäopetus) 65 031 67 590 68 229 Hakematta 2 766 2 353 2 288 Hakemattomat/peruskoulun päättävät (%) 4,3 3,5 3,4 Jäivät yhteishaussa (toinen aste) ilman koulutuspaikkaa Koko maa Perusk. suor.vuosi, haku- ja aloittamisvuosi 1997 1998 1999 Hakijat suoraan peruskoulusta (9+lisäopetus) 62 999 65 487 65 666 Aloitti 57 416 59 792 59 458 Erotus 5 583 5 695 6 208 Aloitti suoraan peruskoulusta (%) 91,1 91,3 90,6 Peruskoulun päättäneistä eivät aloittaneet toisen asteen koulutuksessa Koko maa Perusk. suor.vuosi, haku- ja aloittamisvuosi 1997 1998 1999 Hakemattomat 2 766 2 353 2288 Jäi ilman koulutuspaikkaa 5 583 5 695 6208 YHTEENSÄ 8 349 8 048 8 496 Peruskoulun päättävä ikäluokka (9+lisäopetus) 65 031 67 590 68 229 Peruskoulun päättäneistä eivät aloittaneet (%) 12,8 11,9 12,5 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 11

1. Yhteenveto Tarjonta Tarjonta Väestöennusteen mukaan perusopetuksen aloittavien määrä vähenee 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä runsaalla 14 %:lla. Muuttoliikkeen vaikutuksesta peruskouluikäisten lasten määrä haja-asutusalueilla vähenee paljon tätä enemmän. Vuosina 1995-1999 peruskoulujen oppilasmäärä lisääntyi vielä, mutta samaan aikaan peruskouluja lakkautettiin niin, että koulujen keskimääräinen koko kasvoi. Vuonna 1995 oli peruskouluja kaikkiaan 4130, kun vuoteen 1999 mennessä niiden määrä oli vähentynyt 3787:een. Koulujen keskikoko kasvoi 137:stä 150:een. Tilastollisesti kyseisenä ajanjaksona lakkautettiin 1 501 peruskoulua ja perustettiin 68 peruskoulua ja peruskouluasteen erityiskoulua. Trendi oli selkeästi se, että syrjäkylien pieniä kouluja lakkautettiin. Tämä näkyy muun muassa siinä, että melkein kaikki lakkautetut koulut olivat alle 50 oppilaan kouluja. Joitakin uusia kouluja toki perustettiinkin ja ne perustettiin suuriin kaupunkeihin uusille asuinalueille. Yli 500 oppilaan peruskouluja oli vuonna 1999 vajaat 3 % kaikista peruskouluista ja niissä opiskeli hiukan yli 11 % kaikista peruskoulujen oppilaista. Pieniä, alle 50 oppilaan kouluja puolestaan oli runsas kolmasosa kaikista kouluista, mutta niissä opiskeli vain runsas 7 % kaikista oppilaista. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkatarjonta oli huipussaan vuonna 1998, mutta vaihtelu eri vuosien välillä 1990-luvun jälkipuoliskolla oli vähäistä. Myöskään koulutusalojen välisissä eroissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Ainoa selvästi kasvava ala oli kulttuuriala. Aloituspaikka toisella asteella on teoriassa jokaiselle peruskoulun päättävälle. Lukioissa ja nuorten ammatillisessa opetuksessa on 1,2 aloituspaikkaa jokaista peruskoulun päättävää nuorta kohti 2. Tämä tarjontaosuus on kuitenkin teoreettinen, koska samaan koulutukseen hakeutuu useamman ikäluokan nuoria. Perusopetuksen kielivalinnoissa painottuu vahvasti englanti ensimmäisenä vieraana kielenä. Sen osuus ensimmäisenä kielenä on lievästi alentunut aivan viime vuosina, ilmeisesti pitkälti siitä syystä, että EU-jäsenyyden aikana on entistä enemmän korostettu myös muiden eurooppalaisten kielten merkitystä kansainvälisessä yhteistyössä. Käytännössä kuitenkin kaikki peruskoululaiset ja lukiolaiset opiskelevat ainakin jonkun verran englannin kieltä kouluaikanaan. Toisen kotimaisen kielen jälkeen suosituin kielivalinta on saksa. Ranska kasvattaa suosiotaan nopeimmin. Tutkinnon suorittaneet Peruskoulun suorittaa Suomessa käytännössä jokainen nuori. Vuosittain peruskoulun jättää kokonaan suorittamatta puolisensataa nuorta ja oppivelvollisuusiän ohittaa saamatta peruskoulun päättötodistusta parisensataa nuorta. Peruskoulun päättötodistuksen vuonna 1999 sai 66 600 oppilasta. Peruskoulun lisäopetuksen suorittaneiden määrä aleni 1990-luvun jälkipuoliskolla ollen 1800 vuonna 1999. Lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneiden määrä on suurin piirtein 32 000. Lukion aloittaneiden määrä taas on vaihdellut 36 000:n molemmin puolin eli voidaan arvioida, että noin 4 000 nuorta jättää lukion kesken ja siirtyy joko muuhun oppilaitokseen, kuten aikuislukioon tai ammatilliseen koulutukseen, opiskelemaan, työhön tai jää viettämään vapaa-aikaa. Valtaosa suorittaa lukion oppimäärän kolmessa vuodessa, vuonna 1999 kului 12,2 %:lla lukiolaisista oppimäärän suorittamiseen enemmän kuin kolme vuotta. 1. Kun puhutaan koulujen lakkauttamisesta ja perustamisesta, on huomioitava, että tilastoihin oppilaitoksia on lisätty ja poistettu sen mukaan kuin niistä on saatu tietoa, aina ei ole kyse todellisesta lakkauttamisesta tai etenkään perustamisesta. 2. Suhdeluku on laskettu 16-18 -vuotiaiden keskimääräisen ikäluokan mukaan. 12 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

1. Yhteenveto Sijoittuminen työelämään ja jatko-opintoihin Jos tarkastellaan toisen asteen ammatilliseen koulutuksen läpäisyä, niin voidaan todeta, että vuonna 1998 tutkinnon suoritti 35 200 nuorta ja 2-3 vuotta aiemmin aloittaneiden määrä oli noin 52 000 eli tällä laskelmalla melkein 17 000 nuorta, kolmasosa ammatillisen koulutuksen aloittaneista nuorista ei suorita tutkintoa. Tosiasiallisesti näin suuri osa ei kuitenkaan jää vaille ammatillista tutkintoa, vaan he suorittavat tutkinnon jossakin muussa elämänsä vaiheessa. Yli 80 % suomalaisista on 30 vuoden iässä suorittanut jonkun perusasteen jälkeisen tutkinnon (tähän on siis laskettu mukaan yo-tutkinnon suorittamiset). Sijoittuminen työelämään ja jatko-opintoihin Suomalaiselle koulutusjärjestelmän työllistävyydelle on ominaista moniin muihin maihin verrattuna kitkatyöttömyys heti valmistumisen jälkeen. Työllisten osuus tutkinnon suorittaneista kasvaa ja työttömien osuus pienenee mitä kauemmin aikaa tutkinnon suorittamisesta kuluu. 1990-luvun puolivälin taantuma mitä todennäköisimmin on hidastanut tutkinnon suorittaneiden työllistymistä. Vuonna 1993 valmistuneiden työttömyysaste vuoden 1997 lopussa on lähes sama kuin vuonna 1995 valmistuneiden. Varsinkin kaupan ja hallinnon alalla taloustilanne näyttää heijastuvan työttömyysasteeseen. Vuonna 1993 ja 1995 valmistuneiden työttömyysaste on selvästi korkeampi kuin vuonna 1997 valmistuneiden. Kaupan ja hallinnon koulutuksesta sijoitutaan monesti tietotekniikan uusiin ammatteihin ja niissä uusimman koulutuksen saaneiden kilpailukyky avoimista työpaikoista on paras. Taantumavuosina aina vuoteen 1995 asti uusia työpaikkoja syntyi hitaasti tai ei lainkaan ja näin pahimpina lamavuosina valmistuneet saattoivat jäädä väliinputoajiksi. He eivät päässeet työhön edelleen kehittämään oppimiaan taitoja ja saamaan työkokemusta ja siten menettivät asemiaan kilpailussa 1990-luvun loppupuolella syntyneistä uusista työpaikoista. Vuosina 1993-1997 tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuoden 1997 lopussa KOULUTUSALA Tutkinnon suorittaneet Työllinen Työtön Opiskelija Muut lkm %-tutk. suor. lkm %-tutk. suor. lkm %-tutk. suor. lkm %-tutk. suor. Peruskoulu 197 749 21 293 10,8 6 203 3,1 158 112 80,0 12 141 6,1 Lukio 137 350 38 846 27,6 7 340 5,3 75 652 55,1 16 517 12,0 Ammatillinen peruskoulutus (toinen aste) 165 432 83 928 50,7 33 743 20,4 31 842 19,2 15 919 9,6 Taloudellisuus Perusopetuksen, lukio- ja ammatillisen koulutuksen nimellishintaiset kokonaismenot olivat vuonna 1999 yhteensä noin 21,3 miljardia markkaa. Kokonaismenojen lisäys on ollut vähäistä johtuen mm. ammatillisen koulutuksen rakenteen uudistumisesta. Koulumuodoittain tarkasteltuna perusopetuksen ja lukiokoulutuksen nimellishintaiset kokonaismenot ovat lisääntyneet vuodesta 1995 10 12 %:lla, mutta ammatillisen koulutuksen menot puolestaan supistuneet lähes 20 %. Pääosa kustannusten laskusta kohdistui vuosiin 1997 ja 1998. Perusopetuksen menot olivat vuonna 1999 yhteensä 12,9 miljardia markkaa, mikä on noin 60 % perusopetuksen, lukio- ja ammatillisen koulutuksen kokonaismenoista. Lukiokoulutuksen kokonaismenot olivat yhteensä 2,2 miljardia markkaa ja ammatillisen koulutuksen kokonaismenot 6,1 miljardia markkaa. Ammatillisen koulutuksen kokonais- että yksikkökustannusten kehitystä arvioitaessa tulee ottaa huomioon rakenteelliset uudistukset ja mm. opiskelijamäärissä tapahtuneet suuret muutokset. Kokonaisopiskelijamäärä on supistunut vuoden 1995 tasosta yli viidenneksen. Lukiokoulutuksen opiskelijamäärä on sen sijaan lisääntynyt hieman. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen yksikkökustannukset ovat lisääntyneet samassa suhteessa Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 13

1. Yhteenveto Taloudellisuus eli noin 9 %. Ammatillisen koulutuksen yksikkökustannukset ovat kokonaismenojen lähes 20 % laskusta huolimatta lisääntyneet noin 5 % vuodesta 1995. Hintatason muutos huomioon ottaen perusopetuksen ja lukiokoulutuksen yksikkökustannukset ovat lisääntyneet vuoden 1995 tasosta noin 5 %. Ammatillisen koulutuksen yksikkökustannukset ovat reaalisesti likimain vuoden 1995 tasolla. Perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset olivat vuonna 1999 keskimäärin 22 900 mk, lukiokoulutuksen kustannukset keskimäärin 19 500 mk ja ammatillisen koulutuksen keskimäärin 40 800 mk. Kokonaiskäyttökustannusten kehitys indekseinä vuosina 1995-1999 (1995=100) Indeksi 120 110 Indeksi 1995 = 100 100 90 80 70 60 1995 1996 1997 1998 1999 Perusopetus Lukiokoulutus Ammatillinen koulutus Oppilas- ja opiskelijamäärien kehitys vuosina 1995-1999 (1995=100) Indeksi 120 110 Indeksi 1995 = 100 100 90 80 70 60 1995 1996 1997 1998 1999 Perusopetus Lukiokoulutus Ammatillinen koulutus 14 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Perusopetus käsittää peruskoulujen vuosiluokat 1-9 sekä esi-, lisä- ja erityisopetuksen. Vuonna 1999 perusopetusta annettiin noin 4 100 koulussa, joista 269 oli erityisopetusta ja 17 perus- ja lukioasteen opetusta antavia kouluja. Perusopetuksessa oli yhteensä noin 588 000 oppilasta, joista lähes 12 000 opiskeli erityiskouluissa. Tilastojen mukaan vuonna 1998 erityisopetukseen osallistui koko- tai osa-aikaisesti yli 100 000 oppilasta. Vuonna 1999 erityisopetusta ei ole tilastoitu eikä vielä ole varmuutta siitä, milloin seuraavan kerran on käytettävissä vuoteen 1998 verrattavia erityisopetuksen tilastoja. Indikaattoria ei voi muodostaa vain yhden tilastovuoden perusteella. Koulutukseen hakeutuminen ja koulutuksen aloittaminen Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää seitsemän vuotta. Ensimmäiselle vuosiluokalle hakeutuminen tapahtuu lapsen asuinkunnassa kotia mahdollisimman lähellä sijaitsevaan kouluun. Valtaosa koulunsa aloittavista on 7-vuotiaita ja osa opiskelunsa aloittavista lapsista on 6-vuotiaita tai yli 7-vuotiaita. Noin 1 500 lasta saa koululykkäystä vuosittain erityisistä syistä esim. koulukypsymättömyys. Sen lisäksi kotiopetuksessa opiskelevia tai tilapäisesti ulkomailla on vuosittain noin 1 300. Perusopetuksen aloittamista ei ole tilastoitu. Sen vuoksi käytetään ensimmäisen vuosiluokan syksyn oppilasmäärää. Verrattaessa 7-vuotiaiden ikäluokkaa oppilasmäärään saadaan yli 100 %:n osuuksia, mikä johtuu ensimmäiseen vuosiluokkaan sisältyvästä useasta ikäryhmästä. Tämän vuoksi ei voida verrata ensimmäisen vuosiluokan oppilasmäärää 7-vuotiaiden ikäluokkaan tässä vaiheessa. Indikaattori muodostetaan, kun vuoden 2000 vuosiluokittaisen ikäjakauman tilastotiedot ovat käytössä. Seuraavassa tarkastellaan koulunsa aloittavan ensimmäisen vuosiluokan oppilasmäärän ja 7-vuotiaiden ikäluokan kehitystä vuosina 1995-1999 erikseen. Tällä ajanjaksolla oppilasmäärä on kasvanut lähes 3 000:lla lähtövuoteen verrattuna. Tämä merkitsee 4,5 %:n kasvua. Kasvu on selvästi nopeutunut tarkastelukauden lopussa. Seitsemänvuotiaiden ja ensimmäisen vuosiluokan oppilaiden määrän kehitys on samansuuntainen. Molempien lisäys on noin 1 000 vuodesta 1998 vuoteen 1999. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 15

Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Itä-Uusimaa Koko maa 2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Perusopetuksen oppilasmäärä vuosina 1995-1999 KOKO MAA Oppilasmäärä Muutos Muutos % Muutos % Muutos % 1995 1996 1997 1998 1999 1995-99 1995-99 1998-99 1998-99 Esiopetus 3 971 5 287 6 520 7 437 7 325 3 354 84,5-112 -1,5 1. vuosiluokkien 64 004 64 009 66 183 65 665 66 874 2 870 4,5 1 209 1,8 oppilasmäärä Lisäopetuksen 3 434 3 177 2 554 2 543 2 288-1 146-33,4-255 -10,0 oppilasmäärä 6-vuotiaiden ikäluokka 63 703 65 788 65 372 66 566 64 645 942 1,5-1 921-2,9 7-vuotiaiden ikäluokka 63 762 63 797 65 868 65 491 66 610 2 848 4,5 1 119 1,7 Keskim. 16-17 v. 64 528 64 306 64 530 66 079 67 667 3 139 4,9 1 588 2,4 %-yksikköä %-yksikköä Esiopetus 6,2 8,0 10,0 11,2 11,3 5,1 0,2 6-vuotiaista (%) 1.vuosiluokka 100,4 100,3 100,5 100,3 100,4 0,0 0,1 7-vuotiaista (%) Lisäopetus keskim. 16-17 v. (%) 5,3 4,9 4,0 3,8 3,4-1,9-0,5 Väestöennusteen mukaan 7-vuotiaiden ikäluokan koko tulee huomattavasti pienenemään vuoteen 2010 mennessä, jolloin se on noin 8 000 pienempi kuin 2000-luvun alussa. Ikäluokka pienenee peräti 13 % vuosien 2000 ja 2010 välisenä aikana. Väheneminen on selvästi suurempi kauden lopussa kuin alussa. 7-vuotiaiden väestöennuste vuosien 2001 ja 2010 välisenä aikana (indeksi 2000=100) Indeksi 110 105 100 90 95 85 80 75 70 2001 2010 16 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Itä-Uusimaa Koko maa 2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Koulutukseen hakeutumisen tärkeänä ikäluokkana tulee olemaan myös 6-vuotiaat, kun esiopetusuudistus on viety päätökseen vuonna 2001. Tällöin on tarkoitus järjestää esiopetusta koko ikäluokalle joko koululaitoksessa tai päiväkodissa kunnan toimesta. Tällä hetkellä koululaitoksen esiopetuksen volyymi on varsin pieni eli noin 7 000. Esiopetuksen suunnittelua ajatellen on tarpeen tarkastella 6-vuotiaiden ikäluokan kehitystä myös maakuntakohtaisesti. Ikäluokkan koko on vielä jonkin verran kasvanut 1990-luvun lopussa. Väestöennusteen mukaan se vähenee voimakkaasti vuodesta 2000 ja saavuttaa 56 000 tason vuoteen 2010 mennessä, mikä merkitsee 14 %:n laskua. Ikäluokan maakunnallista kehitystä vuosina 2000-2010 kuvataan indeksien avulla. Vuodelle 2000 on annettu indeksi 100. Yli 100:n indeksi merkitsee kasvua ja alle 100:n laskua. Kuten alla olevasta kuviosta käy ilmi, valtaosa maakunnista osoittaa alle 90:n indeksejä vuonna 2010 ja alle 100:n jo vuonna 2001. Vain Keski- ja Pohjois- Pohjanmaan maakunnissa indeksi ylittää 100:n vuonna 2001. 6-vuotiaiden väestöennuste vuosien 2001 ja 2010 välisenä aikana (indeksi 2000=100) Indeksi 110 105 100 95 90 85 80 2001 2010 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 17

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Tarjonta Kouluverkosto Kouluverkon rakennetta voidaan tarkastella koulun oppilasmäärän mukaan. Koulut on jaettu viiteen ryhmään oppilasmääränsä perusteella. Alle 50 oppilaan koulut käsittävä ryhmä on selvästi suurin. Vuonna 1999 siihen kuului enemmän kuin joka kolmas koulu. Noin joka toisessa koulussa oli alle 100 oppilasta. Vuonna 1999 oli vajaa 20 % oppilaista alle 100 oppilaan kouluissa, kun lähes puolet oli 300 oppilaan kouluissa. Valtaosa kouluista oli kuntien ylläpitämiä (98%). Koulujen määrä eli kouluverkon tiheys vaikuttaa olennaisesti ikäluokan koulutukseen pääsyyn. Ikäluokan kasvu tihentää kouluverkkoa ja parantaa koulutuksen saavutettavuutta. Koulujen määrän vähetessä kouluverkko harvenee, koulumatkat pitenevät ja koulujen koko kasvaa. Koulutuksen saavutettavuutta, joka kuvaa kouluverkossa tapahtuvia muutoksia, voidaan pitää kuvaavana indikaattorina. Vuonna 1995 perusasteen kouluverkko erityiskouluja lukuunottamatta käsitti 4 130 koulua, joista yksityisiä oli 33 ja kunnallisia 4 097. Koulujen lukumäärä väheni tasaisesti siten, että vuonna 1999 niitä oli 3 787, joista yksityisiä 41, valtion ylläpitämiä 5 ja kunnallisia 3 741 koulua. Vuosina 1995-1999 alle 50 oppilaan koulujen lukumäärä väheni 1 756 koulusta 1 359 kouluun. Sen sijaan 50-99 oppilaan koulujen määrä kasvoi 638:sta 673:een. Lievää kasvua tapahtui yli 100 oppilaan koulujen lukumäärissä. Perusopetuksen koulujen määrä ja oppilasmäärä koulun koon mukaan vuosina 1995-1999 Koulut 1995 1996 1997 1998 1999 kokoluokittain Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle 50 1 756 51 334 1 659 49 149 1 548 46 636 1 455 44 469 1 359 42 298 50-99 638 44 511 659 45 670 669 45 757 677 46 391 673 46 223 100-299 1 087 204 776 1 092 206 876 1 104 206 936 1 107 209 157 1 090 205 588 300-499 552 207 361 543 204 523 542 203 183 546 205 586 556 210 452 Vähintään 500 97 56 778 101 59 011 113 65 113 106 60 944 109 63 914 YHTEENSÄ 4 130 564 760 4 054 565 229 3 976 567 625 3 891 566 547 3 787 568 475 * Yksityinen 33 7 723 34 7 952 35 8 105 37 8 254 41 8 838 * Valtion 0 0 0 0 0 0 0 0 5 1 631 * Kunnan 4 097 557 037 4 020 557 277 3 941 559 520 3 854 558 293 3 741 558 006 Muutokset Koulut Osuus v. 1999 (%) Muutos 1995-99 Muutos (%) 1995-1999 kokoluokittain Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle 50 35,9 7,4-397 -9 036-22,6-17,6 50-99 17,8 8,1 35 1 712 5,5 3,8 100-299 28,8 36,2 3 812 0,3 0,4 300-499 14,7 37,0 4 3 091 0,7 1,5 Vähintään 500 2,9 11,2 12 7 136 12,4 12,6 YHTEENSÄ 100,0 100,0-343 3 715-8,3 0,7 * Yksityinen 1,1 1,6 8 1 115 24,2 14,4 * Valtion 0,1 0,3 5 1 631 * Kunnan 98,8 98,2-356 969-8,7 0,2 Koulujen lukumäärän vähetessä oppilasmäärät kasvoivat sekä yksityisissä, valtion ylläpitämissä että kunnallisissa kouluissa siten, että vuonna 1995 oli keskimäärin 137 oppilasta ja vuonna 1999 keskimäärin 150 oppilasta. Oppilasmäärä kasvoi eniten yksityisissä kouluissa (14 %), mutta vain hieman kuntien ylläpitämissä kouluissa. Pienissä alle 50 oppilaan kouluissa oppilasmäärät vähenivät 18 % vuosina 1995-1999, mutta kasvoivat kaikissa muissa ryhmissä. 18 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Vuonna 1995 peruskouluasteella oli 295 erityiskoulua, joista yksityisiä oli neljä, valtion ylläpitämiä 14 ja kunnallisia kouluja 277. Erityiskoulujen lukumäärä väheni tasaisesti siten, että vuonna 1999 niitä oli 269, joista yksityisiä seitsemän, valtion ylläpitämiä 15 ja kunnallisia 247 koulua. Vuosina 1995-1999 alle 50 oppilaan erityiskoulujen lukumäärä väheni 231 koulusta 190 kouluun. Sen sijaan 50-99 oppilaan koulujen määrä kasvoi 46:sta 51:een ja yli 100 oppilaan koulujen määrä 18:sta 28:aan. Perusopetusasteen erityisopetuksen koulujen määrä ja oppilasmäärä koulun koon mukaan vuosina 1995-1999 Koulut 1995 1996 1997 1998 1999 kokoluokittain Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle 50 231 5 060 213 4 705 219 5 021 206 4 666 190 4 368 50-99 46 3 319 51 3 556 45 3 261 50 3 444 51 3 445 100-299 18 2 492 22 3 020 26 3 645 28 4 034 28 4 119 YHTEENSÄ 295 10 871 286 11 281 290 11 927 284 12 144 269 11 932 * Yksityinen 4 167 4 168 5 181 5 191 7 228 * Valtion 14 612 14 618 14 618 15 632 15 623 * Kunnan 277 10 092 268 10 495 271 11 128 264 11 321 247 11 081 Muutokset Koulut Osuus v. 1999 (%) Muutos 1995-99 Muutos (%) kokoluokittain Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle 50 70,6 36,6-41 -692-17,7-13,7 50-99 19,0 28,9 5 126 10,9 3,8 100-299 10,4 34,5 10 1 627 55,6 65,3 YHTEENSÄ 100,0 100,0-26 1 061-8,8 9,8 * Yksityinen 2,6 1,9 3 61 75,0 36,5 * Valtion 5,6 5,2 1 11 7,1 1,8 * Kunnan 91,8 92,9-30 989-10,8 9,8 Erityiskoulujen lukumäärän vähetessä oppilasmäärät kasvoivat sekä yksityisissä, valtion ylläpitämissä että kunnallisissa kouluissa siten, että vuonna 1995 kouluissa oli keskimäärin 37 oppilasta ja vuonna 1999 keskimäärin 44 oppilasta. Oppilasmäärät kasvoivat eniten yksityisissä kouluissa (37 %). Pienissä alle 50 oppilaan kouluissa oppilasmäärät vähenivät vuosina 1995-1999 14 %, mutta kasvoivat yli 100 oppilaan kouluissa 65 %. Oppilaiden siirrot erityisopetukseen ovat lisääntyneet siten, että vuonna 1995 erityiskouluissa oli vajaat 11 000 oppilasta ja yleisopetuksen kouluissa noin 6 000 erityisopetusta saavaa oppilasta, mikä on 3 % peruskoulun kaikista oppilaista. Vastaavat luvut vuonna 1998 olivat erityiskouluissa 12 000 oppilasta ja yleisopetuksen kouluissa lähes 10 000, mikä on 4 % peruskoulun kaikista oppilaista. Kouluverkossa on tapahtunut suuria muutoksia vuodesta 1995 vuoteen 1999. Kuntien päätöksillä on lakkautettu noin 500 koulua, joista noin 50 erityiskoulua. Koulujen toiminnan lakkaamisen syynä on ollut mm. pienenevät ikäluokat ja kuntien heikentynyt taloudellinen tila lamavuosina. Lakkautettujen koulujen oppilaat on siirretty joko läheisiin tai kauempana kuntakeskuksissa sijaitseviin suurehkoihin kouluihin. Tästä on ollut seurauksena pidentyneet koulumatkat ja uudet oppimisympäristöt. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 19

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Lakkautusten rinnalla uusiakin kouluja on perustettu erityisesti kasvukeskuksiin. Vuoden 1995 ja 1999 välisenä aikana on perustettu lähes 70 koulua, joista 20 erityiskoulua. Perusopetuksen verkon muutokset perustettuina ja lakkautettuina kouluina vuosina 1995-1999 Perusopetus 1995 1996 1997 1998 1999 Perust. Lakk. Perust. Lakk. Perust. Lakk. Perust. Lakk. Perust. Lakk. Peruskoulut 13 65 8 83 9 85 11 94 7 118 Peruskouluast. erityiskoulut 0 11 2 11 14 9 1 7 3 18 YHTEENSÄ 13 76 10 94 23 94 12 101 10 136 Muutokset Perusopetus 1995-99 yht. Muutos 1995-99 (%) (%) Perust. Lakk. Perust. Lakk. Perust. Lakk. Peruskoulut 48 445-6 53-46,2 81,5 Peruskouluast. erityiskoulut 20 56 3 7 63,6 YHTEENSÄ 68 501-3 60-23,1 78,9 Perusopetuksen kouluverkon muutokset vuosina 1995-1999 Kouluja 140 120 100 80 60 40 20 0 Perustettu 1995 19961997 1998 1999 Lakkautettu Perustettu Lakkautettu Perustettu Lakkautettu Perustettu Lakkautettu Perustettu Lakkautettu Peruskouluast. erityiskoulut Peruskoulut 20 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Esiopetus Esiopetus on tarkoitettu lähinnä 6-vuotiaille ja se on kestoltaan vähintään 700 tuntia. Esiopetusta annetaan nykyään koululaitoksen esiluokilla tai sosiaalitoimen päiväkodeissa. Uusien säännöksien mukaan 1.8.2001 kuntien on tarjottava mahdollisuus 700 tunnin laajuiseen esiopetukseen. Säännökset esiopetuksesta sisältyvät perusopetuslakiin ja asetukseen. Henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädetään opetustoimen henkilöstön kelpoisuus- vaatimuksista annetussa asetuksessa. Toiminnan rahoituksesta säädetään opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa ja asetuksessa. Mainittuja säädöksiä sovelletaan esiopetukseen riippumatta siitä, missä esiopetusta annetaan. Tällä hetkellä vain vähäinen määrä ikäluokasta saa esiopetusta koululaitoksessa. Esiopetuksen volyymi on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995 vuoteen 1999, mutta silti koululaitoksessa olevien 6-vuotiaiden osuus on vain noin 10 %. Ainevalinnat Perusopetuksen ainevalinnat käsittävät kielivalintojen yhteiset ja valinnaiset kotimaiset ja vieraat kielet sekä matematiikan, luonnontieteen sekä teknisen työn ja tekstiilityön valinnaiset kurssit. Ainevalintojen tilastot osoittavat montako kieltä ja matematiikan sekä luonnontieteen kurssia ja minkä laajuisia oppimääriä on valittu. Valintojen kokonaismäärä on suurempi kuin oppilasmäärä, koska sama opiskelija voi valita useita erilaajuisia kieliä ja kursseja. Valittavana olevat kielet ja kurssit riippuvat koulun tarjonnasta Kielivalinnat jakautuvat oppimäärältään erilaajuisiin yhteisiin ja valinnaisiin kieliin. Yhteisiä eli pakollisia kieliä ovat A1, jonka opiskelu tavallisimmin aloitetaan perusopetuksen 3. vuosiluokalla sekä 7. vuosiluokalla alkava B1- kieli (toinen kotimainen kieli tai englanti). Lisäksi oppilas voi opiskella vapaaehtoisena A2-kieltä tavallisimmin viidenneltä vuosiluokalta alkaen ja vuosiluokilla 7-9 alkavaa valinnaista B2-kieltä. Lisäksi vuodesta 1997 lähtien on ollut mahdollista valita laajuudeltaan alle B2-oppimäärän laajuisia kielten oppimääriä. Koulun kielitarjonnasta riippuen valittavia kieliä ovat englanti, suomi, ruotsi, ranska, saksa, venäjä, saame, espanja ja italia. Espanjan ja italian valinnat on perusopetuksessa tilastoitu yhteen. Lukiotilastoissa ne sen sijaan on eroteltu. Myös A1- ja A2- kielen valinnat tilastoidaan vuosiluokalta 7 alkaen yhteen. Lähes kaikki 3-6 vuosiluokkien oppilaat opiskelevat jotain vierasta kieltä. Kielenopetuksesta vapautettujen määrä on ollut noin 500. Yleisin A1-kieli oli vuonna 1999 edelleen englanti, jonka osuus oli 88 % A1-kielen valinnoista. Seuraavaksi suosituimmat kielet olivat saksa (3 %) ja ranska (2 %) valinnoista. Tarkastelukaudella 1995-1999 lisääntyivät suhteellisesti eniten venäjän (+31 %) ja ranskan valinnat (+22 %), kun taas saksan valinnat vähentyivät 16 %:lla. Perusopetuksen vuosiluokkien 3-6 A1-kielivalinta vuosina 1995-1999 KOKO MAA Kielet 1995 1996 1997 1998 1999 Osuus v. 1999 Muutos 1995-99 (%) Absol. (%) Englanti 225 697 219 162 217 479 218 553 223 698 88,3-1 999-0,9 Ruotsi 8 198 7 485 6 630 5 764 5 037 2,0-3 161-38,6 Suomi 11 791 11 948 12 068 12 215 12 578 5,0 787 6,7 Ranska 2 967 3 395 3 357 3 694 3 555 1,4 588 19,8 Saksa 9 532 9 548 9 480 8 655 7 786 3,1-1 746-18,3 Venäjä 453 461 592 738 665 0,3 212 46,8 Saame 13 2 2 6 3 0,0-10 -76,9 Muu kieli 74 71 70 190 0 0,0-74 -100,0 A1-KIELIVALINTA YHTEENSÄ 258 725 252 072 249 678 249 815 253 322 100,0-5 403-2,1 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 21

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus A2-kielen valinneiden osuus vuosiluokkien 3-6 oppilasmäärästä kasvoi voimakkaasti vuodesta 1995 vuoteen 1997 saakka (48 %), minkä jälkeen se on pysähtynyt tai kääntynyt hienoiseen laskuun. Yhteenveto perusopetuksen vuosiluokkien 3-6 kielivalinnoista vuosina 1995-1999 KOKO MAA Oppimäärän laajuus 1995 1996 1997 1998 1999 Osuus 1999 oppilasmäärästä Muutos 1995-99 (%) Absol. (%) A1-kielivalinta 258 725 252 072 249 678 249 815 253 322 99,9-5 403-2,1 A2-kielivalinta 34 307 45 898 50 922 49 864 50 145 19,8 15 838 46,2 Kielivalinnat yht. 293 032 297 970 300 600 299 679 303 467 119,7 10 435 3,6 Kielenopetuksesta vapautettuja 317 648 822 543 721 0,3 404 127,4 Eivät vielä valinneet A1-kieltä 1 094 1 476 1 277 0,5 Oppilasmäärä 258 008 251 257 249 117 249 085 253 484 100,0-4 524-1,8 Tarkastelukaudella 1995-1999 A1/A2-kielen valinnat ovat lisääntyneet aikaisemmin tapahtuvan A2-kielen valinnan lisääntymisen myötä. Huomattava on, että sama opiskelija voi opiskella A1- kielen lisäksi A2-kieltä. B- kielen valinnat ovat hieman vähentyneet, koska toista kotimaista kieltä valitaan aiempaa useammin A1- ja varsinkin A2-kieleksi. A2-kielen opiskelun suosion lisääntyminen näkyy B2-kielen valintojen vähenemisenä. Kielenopetuksesta vapautettuja oli vuonna 1999 noin 2000. Yhteenveto perusopetuksen vuosiluokkien 7-9 kielivalinnoista vuosina 1995-1997 KOKO MAA 1995 1996 1997 Oppimäärän laajuus Yht. Joista Yht. Joista Yht. Joista Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia A1- ja A2-kielivalinnat 212 207 104 299 107 908 221 587 109 245 112 342 230 937 114 857 116 080 B1-kielivalinta 178 942 87 903 91 039 179 507 87 772 91 735 178 803 87 482 91 321 B2-kielivalinta 52 827 33 076 19 751 56 271 35 624 20 647 46 618 30 350 16 268 Alle B2-laajuuden kielivalinta 5 389 3 534 1 855 KIELIVALINNAT YHT. 443 976 225 278 218 698 457 365 232 641 224 724 461 747 236 223 225 524 Kielenopetuksesta vapautettuja 2 085 572 1 513 2 004 541 1 463 2 067 585 1 482 Eivät ole vielä valinneet 3 826 1 433 2 393 A1- tai B1-kieltä OPPILASMÄÄRÄ 195 732 95 427 100 305 199 461 97 118 102 343 201 362 98 149 103 213 Yhteenveto perusopetuksen vuosiluokkien 7-9 kielivalinnoista vuosina 1998-1999 KOKO MAA 1998 1999 Oppimäärän laajuus Yht. Joista Yht. Joista Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia A1- ja A2-kielivalinnat 238 859 120 524 118 335 245 377 125 376 120 001 B1-kielivalinta 172 989 84 568 88 421 158 879 77 109 81 770 B2-kielivalinta 40 026 26 644 13 382 31 242 20 861 10 381 Alle B2-laajuuden kielivalinta 3 509 2 375 1 134 3 127 2 002 1 125 KIELIVALINNAT YHT. 455 383 234 111 221 272 438 625 225 348 213 277 Kielenopetuksesta vapautettuja 2 129 650 1 479 2 136 720 1 416 Eivät ole vielä valinneet 4 544 1 647 2 897 4 224 1 526 2 698 A1- tai B1-kieltä OPPILASMÄÄRÄ 198 328 96 910 101 418 192 754 94 199 98 555 22 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Muutokset KOKO MAA Oppimäärän laajuus Kielivalintojen osuudet oppilasmäärästä vuonna 1999 (%) Absol. muutos 1995-99 Muutos 1995-99 (%) Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Tyttöjä Poikia A1- ja A2-kielivalinnat 127,3 133,1 121,8 33 170 21 077 12 093 15,6 20,2 11,2 B1-kielivalinta 82,4 81,9 83,0-20 063-10 794-9 269-11,2-12,3-10,2 B2-kielivalinta 16,2 22,1 10,5-21 585-12 215-9 370-40,9-36,9-47,4 Alle B2-laajuuden kielivalinta 1,6 2,1 1,1 3 127 2 002 1 125 KIELIVALINNAT YHT. 227,6 239,2 216,4-5 351 70-5 421-1,2 0,0-2,5 Lähes kaikki 7-9 vuosiluokkien oppilaat opiskelevat englantia ja toista kotimaista kieltä jonkin oppimäärän mukaan. Seuraavaksi yleisimmin on opiskeltu saksaa (10 %) ja ranskaa ( 2 %). Englantia ja toista kotimaista kieltä lukuunottamatta tyttöjen osuus kielten opiskelijoista on suurempi kuin poikien. Perusopetuksen vuosikurssien 7-9 A1- ja A2-kielivalinnat vuosina 1995-1997 KOKO MAA 1995 1996 1997 Kielet Yht. Joista Yht. Joista Yht. Joista Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Englanti 185 583 90 323 95 260 192 517 93 744 98 773 195 182 95 147 100 035 Ruotsi 9 601 5 157 4 444 8 687 4 747 3 940 9 535 5 357 4 178 Suomi 9 762 4 731 5 031 9 946 4 834 5 112 9 923 4 749 5 174 Ranska 1 764 1 113 651 2 299 1 466 833 3 151 2 038 1 113 Saksa 4 663 2 514 2 149 7 430 4 084 3 346 12 467 7 195 5 272 Venäjä 733 414 319 555 297 258 528 295 233 Saame 55 26 29 65 24 41 27 11 16 Latina 0 0 0 0 0 0 0 Muu kieli 46 21 25 88 49 39 124 65 59 A1- JA A2- KIELIVALINNAT YHT. 212 207 104 299 107 908 221 587 109 245 112 342 230 937 114 857 116 080 Perusopetuksen vuosikurssien 7-9 A1- ja A2-kielivalinnat vuosina 1998-1999 1998 1999 KOKO MAA Yht. Joista Yht. Joista Kielet Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Englanti 192 818 94 294 98 524 187 540 91 656 95 884 Ruotsi 11 438 6 450 4 988 17 571 10 202 7 369 Suomi 10 142 4 935 5 207 10 360 5 183 5 177 Ranska 4 440 2 956 1 484 5 258 3 542 1 716 Saksa 19 220 11 452 7 768 24 126 14 615 9 511 Venäjä 622 338 284 689 391 298 Saame 38 17 21 40 19 21 Latina 0 0 0 18 11 7 Muu kieli 141 82 59 74 56 18 A1- JA A2- KIELIVALINNAT YHT. 238 859 120 524 118 335 245 676 125 675 120 001 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 23

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Muutokset KOKO MAA Kielten osuudet 1999 (%) Absol. muutos 1995-99 Muutos 1995-99 (%) Kielet Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Tyttöjä Poikia Englanti 76,3 72,9 79,9 1 957 1 333 624 1,1 1,5 0,7 Ruotsi 7,2 8,1 6,1 7 970 5 045 2 925 83,0 97,8 65,8 Suomi 4,2 4,1 4,3 598 452 146 6,1 9,6 2,9 Ranska 2,1 2,8 1,4 3 494 2 429 1 065 198,1 218,2 163,6 Saksa 9,8 11,6 7,9 19 463 12 101 7 362 417,4 481,3 342,6 Venäjä 0,3 0,3 0,2-44 -23-21 -6,0-5,6-6,6 Saame 0,0 0,0 0,0-15 -7-8 Latina 0,0 0,0 0,0 18 11 7 Muu kieli 0,0 0,0 0,0 28 35-7 60,9 166,7-28,0 A1- JA A2- KIELIVALINNAT YHT. 100,0 100,0 100,0 33 469 21 376 12 093 15,8 20,5 11,2 Valinnaiset kurssivalinnat tapahtuvat vuosiluokilla 7-9. Tilastot käsittävät päättöluokkalaisten valinnaiset kurssit ja opintojen laajuudet. Kurssin laajuus on ilmaistu opetustunteina ja kurssien määränä. Matemaattisluonnontieteelliset kurssit käsittävät matematiikan, fysiikan, kemian, biologian ja maantiedon sekä muut kurssit. Muita kursseja ovat teknisen työn ja tekstiilityön kurssit, joita on tarkasteltu yhdessä. Opetussuunnitelmien perusteella kurssit on luokiteltu kolmeen ryhmään: lyhyet, keskipitkät ja pitkät kurssit. Lyhyet kurssit tarkoittavat alle 29 opetustuntia eli alle 1 kurssia, keskipitkät enintään 94 eli 1-2 kurssia ja pitkät kurssit vähintään 95 opetustuntia eli 3kurssia tai enemmän. Alkuperäisessä tilastoaineistossa kurssien laajuus on ryhmitelty viiteen ryhmään. Tämän jaon perusteella kursseille on laskettu ns. painotetut keskiarvot vuosille 1997-1999. Tyttöjen ja poikien valintoja on tarkasteltu erikseen. Valinnaisuuden lisääntyminen perusopetuksessa on nostanut myös matematiikan valinnaiskurssien suoritusten määriä. Tarkastelukaudella 1997-1999 kurssien valintojen määrä on kasvanut keskimäärin noin neljänneksellä. Eniten ovat kasvaneet matematiikka (77 %) ja luonnontieteet (50%). Kurssien osuudet vuonna 1999 jakautuivat siten, että suurimman ryhmän muodostivat tekninen työ ja tekstiilityö. Sen osuus oli miltei yhtä suuri kuin matematiikan ja luonnontieteiden osuus yhteensä, mutta näiden valintojen määrä on miltei kaksinkertaistunut. Yhteenveto perusopetuksen oppimäärän suorittaneiden valinnaisten kurssien valinnoista vuosiluokkien 7-9 aikana vuosina 1997-1999 KOKO MAA 1997 1998 1999 Opintojen laajuus Yht. Joista Yht. Joista Yht. Joista Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Matematiikan kurssit 9 744 4 506 5 238 16 805 7 272 9 533 17 280 7 826 9 454 Luonnontieteen kurssit 15 964 7 384 8 580 19 815 8 046 11 769 24 058 10 416 13 642 Monioppiaineiset kurssit 6 417 2 644 3 773 8 898 3 618 5 280 8 073 3 203 4 870 Muut kurssit 40 761 17 141 23 620 43 897 18 509 25 388 42 414 18 002 24 412 (tekn. työ, tekstiilityö) KURSSIVALINNAT YHT. 72 886 31 675 41 211 89 415 37 445 51 970 91 825 39 447 52 378 Oppimäärän suorittaneet 63 827 31 144 32 683 66 332 32 252 34 080 66 686 32 664 34 022 24 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Muutokset KOKO MAA Absol. muutos 1997-99 Muutos 1997-99 (%) Opintojen laajuus Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Tyttöjä Poikia Matematiikan kurssit 7 536 3 320 4 216 77,3 73,7 80,5 Luonnontieteen kurssit 8 094 3 032 5 062 50,7 41,1 59,0 Monioppiaineiset kurssit 1 656 559 1 097 25,8 21,1 29,1 Muut kurssit 1 653 861 792 4,1 5,0 3,4 (tekn. työ, tekstiilityö) KURSSIVALINNAT YHT. 18 939 7 772 11 167 26,0 24,5 27,1 Opintojen laajuus KOKO MAA Opintojen laajuus 1997 1998 1999 Valitut kurssit painotettuina keskiarvoina Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Matematiikan kurssit 1,44 1,43 1,44 1,28 1,28 1,27 1,34 1,30 1,36 Luonnontieteen kurssit 1,35 1,44 1,27 1,22 1,29 1,18 1,36 1,44 1,30 Monioppiaineiset kurssit 1,19 1,19 1,19 1,15 1,15 1,15 1,22 1,21 1,23 Muut kurssit (tekn. työ, tekstiilityö) 2,14 2,05 2,20 2,31 2,19 2,39 2,30 2,15 2,41 Monioppiaineisten kurssien valintojen määrä on pysynyt melko vakiona koko tarkastelukauden. Monioppiaineisilla kursseilla tarkoitetaan niitä kursseja, jotka liittyvät matematiikkaan, fysiikkaan, kemiaan, biologiaan tai maantietoon sekä luonnontieteellisten aineiden yhdistelmäkurssit. Painotettu keskiarvotarkastelu osoittaa onko kurssivalinta painottunut lyhyisiin, keskipitkiin vai pitkiin kursseihin. Vähintään keskipitkien kurssien valinta on ollut hallitseva, koska kaikki arvot ylittävät selvästi alimman rajan, joka on 1 koko tarkastelukauden. Kehitys näyttää kulkevan myönteisesti luonnontieteen kurssien ja monioppiaineisten valintojen osalta, mutta jonkin verran heikentyvän matematiikan valinnoissa. Kurssivalintoja on tarkasteltu erikseen matematiikan ja luonnontieteen osalta vuosien 1997 ja 1999 välisenä aikana. Matematiikassa keskipitkien kurssien valintojen määrä on selvästi lisääntynyt. Keskipitkät kurssit ovat saaneet valintoja lisää, mutta pitkät kurssit ovat vähentyneet. Vuonna 1999 keskipitkät kurssit dominoivat. Lähes kolme valintaa neljästä kohdistui keskipitkiin kursseihin. Tyttöjen osuus oli jonkin verran poikia suurempi lyhyissä kursseissa, mutta päinvastainen matematiikan keskipitkissä kursseissa. Luonnontieteellisissä aineissa keskipitkien osuus kursseista oli jonkin verran pienempi kuin matematiikan kursseissa. Vuonna 1999 keskipitkiä kursseja oli valinnut noin kaksi kolmesta oppilaasta. Vuodesta 1997 vuoteen 1999 kaikissa ryhmissä tapahtui valintojen lisäystä. Vuonna 1999 poikien osuus oli tyttöjä suurempi pitkiä kursseja lukuunottamatta. Perusopetuksen oppimäärän suorittaneiden matematiikan valinnat vuosina 1997-1999 KOKO MAA 1997 1998 1999 Matematiikka Yht. Joista Yht. Joista Yht. Joista Opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Alle 29 tuntia (1/4-1/2 kurssia) 1 707 824 883 1 549 299 1 250 2 169 1 105 1 064 29-94 tuntia (1-2 kurssia) 5 898 2 658 3 240 13 931 6 466 7 465 13 109 5 839 7 270 Väh. 95 tuntia (3 - kurssia) 2 139 1 024 1 115 1 325 507 818 2 002 882 1 120 YHTEENSÄ 9 744 4 506 5 238 16 805 7 272 9 533 17 280 7 826 9 454 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 25

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Muutokset KOKO MAA Kurssien osuudet oppimäärän suorittaneista v. 1999 (%) Absol. muutos 1997-99 Muutos 1997-99 (%) Matematiikka Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Alle 29 tuntia (1/4-1/2 kurssia) 12,6 14,1 11,3 462 281 181 27,1 34,1 20,5 29-94 tuntia (1-2 kurssia) 75,9 74,6 76,9 7 211 3 181 4 030 122,3 119,7 124,4 Väh. 95 tuntia (3 - kurssia) 11,6 11,3 11,8-137 -142 5-6,4-13,9 0,4 YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0 7 536 3 320 4 216 77,3 73,7 80,5 Perusopetuksen oppimäärän suorittaneiden luonnontieteen valinnaisten kurssien valinnat vuosina 1997-1999 KOKO MAA 1997 1998 1999 Luonnontieteelliset aineet (fysiikka, kemia, biologia ja maantieto) Yht. Joista Yht. Joista Yht. Joista Opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Alle 29 tuntia (1/4-1/2 kurssia) 3 307 1 372 1 935 4 206 1 611 2 595 4 429 1 882 2 547 29-94 tuntia (1-2 kurssia) 10 645 4 878 5 767 13 330 5 304 8 026 16 077 6 658 9 419 Väh. 95 tuntia (3 - kurssia) 2 012 1 134 878 2 279 1 131 1 148 3 552 1 876 1 676 YHTEENSÄ 15 964 7 384 8 580 19 815 8 046 11 769 24 058 10 416 13 642 Muutokset KOKO MAA Kurssien osuudet oppimäärän suorittaneista v. 1999 (%) Absol. muutos 1997-99 Muutos 1997-99 (%) Luonnontieteelliset aineet (fysiikka, kemia, biologia ja maantieto) Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Alle 29 tuntia (1/4-1/2 kurssia) 18,4 18,1 18,7 1 122 510 612 33,9 37,2 31,6 29-94 tuntia (1-2 kurssia) 66,8 63,9 69,0 5 432 1 780 3 652 51,0 36,5 63,3 Väh. 95 tuntia (3 - kurssia) 14,8 18,0 12,3 1 540 742 798 76,5 65,4 90,9 YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0 8 094 3 032 5 062 50,7 41,1 59,0 26 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Päättötodistuksen saaneet Päättötodistuksen saaneet sekä osuus keskimääräisestä 16-17-vuotiaista ja päättöluokkalaisista Suoritettuaan 9. vuosiluokan hyväksytyin arvosanoin oppilas saa perusopetuksen päättötodistuksen. Erityisistä syistä esim. parantaakseen mahdollisuuksiaan jatko-opintoihin oppilas voi vielä jatkaa 10. luokalla. Se on yksivuotinen ja antaa lisäopetusta, mutta ei anna uutta päättötodistusta. Tätä mahdollisuutta on käyttänyt vuosittain noin 5 % päättötodistuksen saaneista. Perusopetuksen päättötodistuksen saa lähes koko ikäluokka. Ikäluokaksi on katsottu keskimääräinen 16-17-vuotiaiden ikäluokka, koska perusopetuksensa päättäneistä osa on 16 vuotta vanhempia. Samaa ikäluokkaa on käytetty lisäopetuksen suorittaneiden tarkastelussa. Vuodesta 1995 vuoteen 1999 ikäluokka on kasvanut noin 3 000 eli 5 %. Tutkinnon suorittaneiden määrän kasvu on ollut samankaltainen. Luokalle jääneiden määrä on pysynyt miltei vakiona eli ollut noin 1 % kevään päättöluokkalaisten määrästä. Lisäopetuksen suorittaneiden määrä on laskenut vajaasta 3 000 alle 2 000:een, mikä merkitsee laskua runsaasta 4 %:sta 2,7 %:iin. Noin 80 % lisäopetuksen oppilaista on suorittanut 10. luokan säädetyssä ajassa. Perusopetuksen päättötodistuksen saaneiden ja lisäopetuksen suorittaneiden määrä vuosina 1995-1999 Muutos Muutos Muutos Muutos 1995 1996 1997 1998 1999 1995-99 95-99 1998-99 98-99 Perusopetuksen päättötodistus % (%) Perusopetuksen päättötodistus peruskoulusta 63 356 63 104 63 827 66 332 66 686 3 330 5,3 354 0,5 Peruskouluopetuksen päättöluokan opiskelijamäärä Kevään 9-vuosiluokan 63 920 63 771 64 519 67 102 67 539 3 619 5,7 437 0,7 oppilasmäärä Ikäluokat Keskimääräinen 16-17-vuotiaiden ikäluokka 64 528 64 306 64 530 66 079 67 667 3 139 4,9 1 588 2,4 Päättötodistuksen saaneiden osuudet (%) %-yksikköä %-yksikköä Kevään 9-vuosiluokan 99,1 99,0 98,9 98,9 98,7-0,4-0,1 oppilasmäärästä Keskimääräinen 16-17- 98,2 98,1 98,9 100,4 98,6 0,4-1,8 vuotiaiden ikäluokasta Lisäopetus Lisäopetuksen suorittaneiden 2 809 2 684 2 160 2 097 1 795-1 014-36,1-302 -14,4 määrä Lisäopetuksen edellisen syksyn oppilasmäärä 3 434 3 177 2 554 2 543 2 288-1 146-33,4-255 -10,0 Lisäopetuksen suorittaneiden osuudet (%) %-yksikköä %-yksikköä Keskimääräinen 4,4 4,2 3,3 3,2 2,7-1,7-0,5 16-17-vuotiaiden ikäluokasta Edellisen syksyn opiskelijamäärästä 81,8 84,5 84,6 82,5 82,5 0,7 0,0 Väestöennusteen mukaan keskimääräisen 16-17-vuotiaiden ikäluokka vähenee selvästi hitaammin kuin 6- ja 7-vuotiaiden ikäluokka. Maakunnittaisesta tarkastelusta käy ilmi, että indeksi laskee vuonna 2001 miltei kaikissa maakunnissa Itä-Uuttamaata lukuunottamatta. Vuonna 2010 ikäluokka pienenee yleisesti 90 indeksin tasolle tai sen alle Uuttamaata ja Itä-Uuttamaata lukuunottamatta, jossa se nousee yli 100:n. Kainuussa indeksi jää alle 80, mutta Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla ikäluokka saavuttaa jopa indeksin 110 ja 105. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 27

Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Itä-Uusimaa Koko maa 2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Keskimääräinen 16-17 -vuotiaiden ikäluokan väestöennuste vuosien 2001 ja 2010 välisenä aikana (indeksi 2000=100) Indeksi 120 115 110 105 100 95 90 85 80 75 2001 2010 Taloudellisuus Perusopetuksen järjestäminen on Suomessa pääasiassa kuntien vastuulla. Yksityisten koulujen määrä on kuitenkin lisääntynyt hitaasti. Vuonna 1999 valtionosuusjärjestelmän piirissä oli kunnallisten koulujen ohella 76 yksityistä koulua ja kaksi valtion ylläpitämää kielikoulua. Yksityisistä kouluista noin 30 on kansanopistoja. Kuntakohtaista kustannustasoa arvioitaessa tulee muistaa, että vain ala-asteen kouluja käsittäviä kuntia on yhteensä 70. Perusopetuksen käyttökustannusten kehitykseen ja kustannustasoon vaikuttavat mm. ikäluokan koko, oppilaitosverkoston rakenne ja koulujen koko, palkkauksen kehitys, opetusjärjestelyt ja tarjotut tukipalvelut. Kustannuskehityksen arviointia vaikeuttaa vuonna 1998 toteutettu opettajien eläkevakuutusmaksujen siirto kuntien vastuulle. Seuraavassa kustannuskehitystä on arvioitu eliminoimalla eläkevakuutusmaksujen vaikutus vuosien 1998 ja 1999 menoista. Nimellishintaiset oppilaskohtaiset kustannukset ovat lisääntyneet vuodesta 1995 vuoteen 1999 noin 9 %. Vuotuinen kustannusten lisäys on koko aikavälillä ollut keskimäärin 2,5 %. Tästä voi päätellä, että kustannukset vuonna 1999 olivat reaalisesti likimain vuoden 1995 tasolla. Oppilaskohtaiset kustannukset vuonna 1995 olivat vielä 1990 luvun alun laman seurauksena melko alhaisella tasolla. Lamasta ja muista rakenteellisista muutoksista johtuu, että kokonais- ja oppilaskohtaisten kustannusten kehitys vaihtelee alueittain melko paljon. Vaihtelut heijastavat alueiden yleistä taloudellista kehitystä ja sen aiheuttamia väestössä ja oppilaitosverkoston rakenteessa tapahtuneita muutoksia. Kustannukset ovat lisääntyneet vuoden 1995 tasosta suhteellisesti eniten eli noin 15 % Uudellamaalla ja Etelä-Savossa. Lisäys on ollut muita alueita selvästi pienempää Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Itäisellä Uudellamaalla ja Kainuussa. Nimellishintaiset kustannukset vuonna 1999 alittivat vuoden 1995 tason vain Lapissa. Vuonna 1999 kustannukset lisääntyivät suhteellisesti eniten eli yli 5 % Uudellamaalla, Itä-Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä ja Keski-Pohjanmaalla. 28 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Kuntien perusopetuksen käyttökustannukset maakunnittain vuosina 1995-1999 (mk/oppilas) mk/oppilas 1995 1996 1997 1998 1999 Muutos, % Keskimäärin v. 1999 95-99 98-99 Halvin viidennes kunnista Kallein viidennes kunnista Uusimaa 19 510 20 847 20 733 21 408 22 528 15,5 5,2 18 479 26 272 Varsinais-Suomi 20 489 21 026 21 478 21 868 22 363 9,1 2,3 19 032 38 417 Itä-Uusimaa - 22 453 22 424 22 366 23 638-5,7 19 927 29 646 Satakunta 20 420 20 502 21 190 21 799 22 190 8,7 1,8 19 922 31 468 Kanta-Häme 20 154 20 860 20 543 21 043 21 404 6,2 1,7 19 706 27 708 Pirkanmaa 19 647 20 721 21 170 21 193 21 284 8,3 0,4 19 514 27 772 Päijät-Häme 19 495 20 476 21 092 20 900 21 988 12,8 5,2 19 261 28 018 Kymenlaakso 20 452 21 482 22 215 22 243 22 600 10,5 1,6 21 183 27 113 Etelä-Karjala 20 578 21 002 21 979 22 444 22 885 11,2 2,0 21 095 31 341 Etelä-Savo 21 706 22 340 23 203 23 916 24 978 15,1 4,4 22 032 32 489 Pohjois-Savo 20 969 21 496 21 477 22 087 22 605 7,8 2,3 21 094 28 802 Pohjois-Karjala 21 961 22 545 22 643 22 649 23 099 5,2 2,0 20 288 30 782 Keski-Suomi 21 023 21 957 21 874 22 394 22 723 8,1 1,5 20 866 32 033 Etelä-Pohjanmaa 21 299 22 225 21 828 22 659 23 431 10,0 3,4 20 653 29 248 Pohjanmaa 23 669 24 366 24 016 23 967 24 593 3,9 2,6 22 059 30 208 Keski-Pohjanmaa 21 025 21 727 21 595 21 982 23 114 9,9 5,2 20 573 28 719 Pohjois-Pohjanmaa 21 471 21 911 21 817 22 011 22 508 4,8 2,3 19 241 31 579 Kainuu 24 845 25 614 25 481 25 872 26 190 5,4 1,2 23 192 31 744 Lappi 26 670 26 419 26 158 26 112 26 619-0,2 1,9 22 382 42 830 YHTEENSÄ 20 904 21 688 21 840 22 208 22 853 9,3 2,9 19 894 32 437 Ei sisällä sairaala- ja vammaisopetusta. Vuosien 1998-99 tiedot ilman eläkejärjestelmän muutoksesta johtuvia eläkevakuutusmaksuja. Kunnallisen perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset olivat vuonna 1999 keskimäärin 24 150 mk (sis. opettajien eläkevakuutusmaksut). Vuonna 1999 seurantajärjestelmä sisältää ensimmäisen kerran myös kansanopistojen perusopetuksen kustannukset, mikä on hieman lisännyt kustannuseroa yksityisten ja kunnallisten koulujen välillä. Kuntakohtainen kustannusvaihtelu on kuitenkin suurta, sillä kustannukset vuonna 1999 vaihtelivat kunnittain noin 15 600 markasta 52 100 markkaan. Koulujen keskikoon asteittainen kasvu näkyy myös kustannusvaihtelun pienenemisenä. Oppilaista kävi koulua kustannuksiltaan halvimmassa viidenneksessä kuntia noin 37 % ja kustannuksiltaan kalleimmassa viidenneksessä kuntia vajaa 7 %. Kokonaiskustannukset oppilasta kohden olivat halvimmassa viidenneksessä kuntia keskimäärin 21 300 markkaa ja kalleimmassa viidenneksessä kuntia keskimäärin 32 300 markkaa. Keskimääräiset oppilaskohtaiset kustannukset maakunnittain vaihtelivat Pirkanmaan noin 21 300 markasta Lapin 26 600 markkaan. Perusopetuksen käyttökustannukset opetuksen järjestäjittäin ja toiminnoittain vuonna 1999 (mk/oppilas) Opetuksen järjestäjä Kouluja Oppilaita Oppilaita/ koulu Opetuksen palkkausmenot Opetuksen muut menot Kuljetus ja majoitus Ruokailu ja muu oppilashuolto Sisäinen hallinto Pienet hankkeet Yhteensä Yksityinen 76 12 445 164 16 034 2 153 545 2 303 5 391 371 26 796 Valtio 9 1 390 154 22656 1 381 1 053 3 729 10 237 620 39 676 Kunta 4 063 565 067 139 14326 1 593 988 2 526 4 218 504 24 155 Kuntayhtymä 3 48 16 15 916 4 463 611 3 474 6 337 0 30 800 YHTEENSÄ 4 151 578 949 139 14 383 1 605 978 2 524 4 258 502 24 250 Ei sisällä sairaala- ja vammaisopetusta. Sisältää kuntien koulutoimen eläkejärjestelmän muutoksesta aiheutuvat eläkevakuutusmaksut. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 29

Yhteensä Pirkanmaa Kanta-Häme Päijät-Häme Satakunta Varsinais-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Uusimaa Kymenlaakso Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Karjala Pohjois-Karjala Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Itä-Uusimaa Pohjanmaa Etelä-Savo Kainuu Lappi 2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Kuntien perusopetuksen oppilaskohtaisten kustannusten vaihtelu vuonna 1999 Kunnista Kouluja Oppilaita Osuus oppilaista, % Mk/oppilas vaihteluväli Opetus Mk/oppilas keskimäärin Oppilaita/koulu Osuus- % Muut menot Yhteensä 1. viidennes 1 005 209 461 37 208 15 624-22 720 14 724 69 6 535 21 259 2. viidennes 986 147 712 26 150 22 721-24 330 15 426 66 7 877 23 302 3. viidennes 744 76 154 13 102 24 376-26 628 16 661 66 8 761 25 422 4. viidennes 802 94 406 17 118 26 639-29 331 17 024 62 10 651 27 675 5. viidennes 562 37 436 7 67 29 355-52 118 20 259 63 12 027 32 285 YHTEENSÄ 4 063 565 067 100 139 15 624-52 118 15 919 66 8 237 24 155 Kunnat on jaettu viidenneksiin kunnan perusopetuksen oppilaskohtaisten kustannusten suuruuden perusteella. Sisältää kuntien koulutoimen eläkejärjestelmän muutoksesta aiheutuneet eläkevakuutusmaksut. Ei sisällä sairaala- ja vammaisopetusta. Kuntien perusopetuksen käyttökustannusten vaihtelu maakunnittain vuonna 1999 (mk/oppilas) mk/oppilas 45 000 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 Keskimäärin Halvin viidennes kunnista Kallein viidennes kunnista 30 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Kuntien perusopetuksen käyttökustannukset maakunnittain vuonna 1999 (mk/oppilas) Lappi Kainuu Etelä-Savo Pohjanmaa Pohjois-Karjala Etelä-Pohjanmaa Itä-Uusimaa Keski-Suomi Etelä-Karjala Keski-Pohjanmaa Pohjois-Savo Kymenlaakso Uusimaa Satakunta Varsinais-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Päijät-Häme Kanta-Häme Pirkanmaa YHTEENSÄ 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 30 000 mk/oppilas Opetuksen palkkausmenot Opetuksen muut menot Sisäinen hallinto ja kiinteistöjen ylläpito Ruokailu ja muu oppilashuolto Majoitus ja kuljetus Ei sisällä valtionosuuspohjaan kuuluvia pieniä hankkeita. Opetuksen kustannukset muodostavat perusopetuksen kustannuksista keskimäärin kaksi kolmasosaa. Opettajien palkkausmenojen osuus tästä on noin 90 %. Opetuksen kustannukset vaihtelevat kunnittain suhteellisesti vähemmän kuin tukitoimintojen (ruokailu, kuljetus, muu oppilashuolto, kiinteistöt, hallinto) kustannukset. Kuntien järjestämässä perusopetuksessa opetuksen kustannukset olivat keskimäärin 15 900, halvimmassa viidenneksessä kuntia keskimäärin 14 700 markkaa ja kalleimmassa viidenneksessä kuntia keskimäärin 20 300 markkaa. Tukitoimintojen kustannukset oppilasta kohden olivat kalleimmassa viidenneksessä kuntia lähes kaksinkertaiset halvimpaan viidennekseen verrattuna. Koulun koolla ja kustannustasolla on yleisopetuksessa selvä yhteys. Kustannuksiltaan halvimmassa viidenneksessä kuntia oli koulujen keskikoko noin kolminkertainen verrattuna kustannuksiltaan kalleimpaan ryhmään. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 31

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Perusopetuksen rahoitusperusteita voidaan arvioida vertaamalla, miten hyvin keskimääräiset yksikköhinnat vastaavat todellisia oppilaskohtaisia kustannuksia vuosittain. Perusopetuksen yksikköhintarahoitus ei anna kattavaa kuvaa perusopetuksen rahoituksesta, sillä tehtäväkohtainen valtionosuus muodostaa vain yhden osan kuntien valtionosuusjärjestelmästä. Perusopetuksen keskimääräinen yksikköhinta vuonna 1999 alitti keskimääräiset oppilaskohtaiset kustannukset noin 11 prosentilla. Erotus on supistunut vuodesta 1996. Kuntien perusopetuksen käyttökustannukset ja yksikköhinnat vuosina 1995-1999 (mk/oppilas) mk/oppilas 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1995 19961997 1998 1999 Käyttökustannukset Yksikköhinta 32 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus Peruskoulutuksen todelliset kustannukset (mk/opiskelija) vuonna 1999 Todelliset kustannukset mk/opiskelija 15 694-23 124 mk 23 188-24 863 mk 24 864-27 136 mk 27 223-29 566 mk 29 615-52 118 mk Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 33

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Perusopetus 34 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Lukiokoulutus Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen Toisen asteen koulutuksen yhteishakujärjestelmä (asetus 1197/1998) on Opetushallituksen keskitetty tietojärjestelmä, jonka avulla huolehditaan koulutukseen hakemisesta ja opiskelijaksi ottamisesta. Yhteishaussa hakijat voivat hakea samalla lomakkeella viiteen eri kohteeseen. Järjestelmästä saadaan koulutuksen järjestäjille niiden opiskelijaksi ottamisessa tarvitsemat tiedot. Toisen asteen yhteishakujärjestelmään kuuluvat nuorille tarkoitetut päivälukiot, ammatilliset perustutkinnot ja osa kansanopistojen yleissivistävästä koulutuksesta. Vieraskielinen koulutus, aikuisille tarkoitettu koulutus ja Ahvenanmaalla järjestettävä koulutus eivät kuulu yhteishakuun. Käsitteet Hakija suoraan peruskoulusta: henkilö on hakenut yhteishaussa samana vuonna kuin hän on suorittanut perusopetuksen oppimäärän. Hakija: henkilö, joka on jättänyt hakemuksensa yhteishakujärjestelmään kuuluvaan koulutukseen, ja hänellä voi olla enintään viisi hakutoivetta. Ensisijainen hakija: hakija on tilastoitu ensimmäisen hakutoiveensa mukaan. Aloituspaikka: koulutuksen järjestäjän päättämä aloituspaikkamäärä. Ensisijaiset hakijat aloituspaikkaa kohden: suhdeluku, joka kertoo kuinka monta aloituspaikkaa oli tarjolla hakijoille. Jokainen hakija on tilastoitu vain kerran ensisijaisen hakutoiveen mukaan. Ensisijaisista hakijoista aloitti: suhdeluku, joka kertoo kuinka monta hakijaa aloitti. Jokainen hakija on tilastoitu vain kerran ensisijaisen hakutoiveen mukaan. Ensisijaisella toiveella aloittanut: luku kertoo kuinka monta hakijaa aloitti ensimmäisellä hakutoiveella. Tässä käsitellään toisaalta lukiokoulutuksen yhteishaun kokonaisuutta ja toisaalta suoraan peruskoulutusta hakeneiden määriä. Lukiokoulutuksen yhteishaun ensisijaisten hakijoiden määrä on lisääntynyt 0,6% (+200) kolmessa vuodessa 1997-1999 ja samanaikaisesti aloittaneiden määrän on vähentynyt. Vuonna 1999 ensisijaisten hakijoiden pääsy koulutukseen oli hieman helpompaa kuin vuonna 1998. Kolmen vuoden jaksolla on tullut 350 aloituspaikkaa lisää, mutta ensisijaisella toiveella aloittaneiden määrä on vähentynyt sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Lukiokoulutukseen toisen asteen yhteishaussa hakeneet ja aloittaneet sekä aloituspaikat vuosina 1997-1999 KOKO MAA Ensisijaisesti hakeneet Aloituspaikat Aloittaneet Lukiokoulutus 1997 1998 1999 1997 1998 1999 1997 1998 1999 Yhteishaku 39 659 40 690 39 881 39 793 40 080 40 140 36 048 36 988 35 975 Muutokset KOKO MAA Muutos 1997-1999 Lukiokoulutus Ensisijaisesti hakeneet Aloituspaikat Aloittaneet Absol. (%) Absol. (%) Absol. (%) Yhteishaku 222 0,6 347 0,9-73 -0,2 Ensisijaiset hakijat suhteessa aloituspaikkoihin ja aloittaneisiin vuosina 1997-1999 KOKO MAA Ensisijaiset hakijat Ensisijaisista hakijoista Muutos %-yksikköä Lukiokoulutus aloituspaikkaa kohden aloitti (%) 1997 1998 1999 1997 1998 1999 1997-1999 Yhteishaku 1,00 1,02 0,99 90,9 90,9 90,2-0,7 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 35

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Ensijaisella hakutoiveella lukiokoulutuksen aloittaneet vuosina 1997-1999 KOKO MAA Ensisijaisella toiveella Ensisijaisella toiveella Muutos %-yksikköä Lukiokoulutus aloittaneet aloittaneet (%) 1997 1998 1999 1997 1998 1999 1997-1999 Yhteishaku 32 179 32 140 30 941 81,1 79,0 77,6-3,6 Suoraan peruskoulusta hakeneiden määrät osoittavat jokseenkin samanlaista kehitystä kuin koko yhteishaun indikaattorit. Ensisijaisten hakijoiden määrä on kasvanut 0,3 %:lla ja aloittaneiden määrä laskenut 0,4%:lla. Aloituspaikkatarjonta on kasvanut 350:lla. Suoraan peruskoulusta hakeneilla opiskelijoilla on ollut jonkin verran paremmat mahdollisuudet päästä haluamaansa koulutukseen kuin yleensä yhteishaussa. Lukiokoulutukseen yhteishaussa suoraan peruskoulusta hakeneet ja aloittaneet sekä peruskoulupohjaiset aloituspaikat vuosina 1997-1999 KOKO MAA Lukiokoulutus Ensisijaisesti hakeneet Aloituspaikat Aloittaneet 1997 1998 1999 1997 1998 1999 1997 1998 1999 Yhteishaku 38 847 39 819 38 982 39 793 40 080 40 140 35 515 36 326 35 371 Yhteishaku 42 000 41 000 40 000 39 000 38 000 37 000 36 000 35 000 34 000 33 000 Ensisijaisesti hakeneet Aloituspaikat Aloittaneet 1997 1998 1999 Muutokset KOKO MAA Muutos 1997-1999 Lukiokoulutus Ensisij. hakeneet Aloituspaikat Aloittaneet Absol. (%) Absol. (%) Absol. (%) Yhteishaku 135 0,3 347 0,9-144 -0,4 Ensisijaiset hakijat suhteessa aloituspaikkoihin ja aloittaneisiin vuosina 1997-1999 KOKO MAA Ensisijaiset hakijat Ensisijaisista hakijoista Muutos %-yksikköä Lukiokoulutus aloituspaikkaa kohden aloitti (%) 1997 1998 1999 1997 1998 1999 1997-1999 Yhteishaku 0,98 0,99 0,97 91,4 91,2 90,7-0,7 36 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Tarjonta Aloituspaikat ja kouluverkosto Lukiokoulutuksen aloituspaikkamäärä koskee päivälukioiden nuorten linjoja. Aloituspaikat tarkoittavat yhteishaun jälkeistä päivityksen tilannetta. Sen vuoksi päivitettyjen aloituspaikkojen määrä on jonkin verran pienempi kuin yhteishaussa, jossa aloituspaikat on laskettu kevään tiedusteluajankohdan mukaan. Vuonna 2000 nuorten lukiokoulutusta on lisätty 3 000 aloituspaikalla vuoteen 1995 verrattuna. Aloituspaikkatarjontaa on verrattu keskimääräiseen 16-18-vuotiaiden ikäluokkaan, joka mainittuna ajanjaksona on ollut 2 200 suurempi. Vertailusta käy ilmi, että aloituspaikkatarjonta on suhteellisesti parantunut. Vuonna 1995 aloituspaikkoja oli noin 58 %:lle ikäluokasta, mutta vuonna 2000 niitä oli 60 %. Lukiokoulutuksen aloituspaikat vuosina 1995-2000 KOKO MAA Muutos 1995-2000 Aloituspaikat 1995 1996 1997 1998 1999 2000 Absol. (%) Aloituspaikat 37 407 40 284 38 455 39 739 39 868 40 420 3 013 8,1 Keskim. 64 925 64 400 64 442 65 459 66 642 67 166 2 241 3,5 16-18 -vuotiaat %-yksikköä Aloituspaikat/ ikäluokka 57,6 62,6 59,7 60,7 59,8 60,2 2,6 Aloituspaikat 80 000 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 Aloituspaikat Keskimäärin 16-18- vuotiaat Kouluverkosto käsittää päivälukioita, joista lähes puolet on 100-299 oppilaan ja lähes 90 % vähintään 100 oppilaan kouluja. Kouluista 95 % on kunnallisia. Päivälukioiden määrä on jonkin verran vähentynyt 1990-luvulla. Vuosien 1995 ja 1999 välisenä aikana kuusi lukiota on lakkautettu ja 12 yhdistetty. Samanaikaisesti on perustettu seitsemän uutta lukiota. Vuonna 1999 oli toiminnassa 444 päivälukiota eli 12 vähemmän kuin vuonna 1995. Vähennykset koskevat keskikokoisia 100-299 opiskelijan lukioita, joiden määrä oli vähentynyt 30:lla Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 37

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Ainevalinnat Lukiokoulutuksen kielivalinnat koskevat päivälukioita. Perusopetuksessa aikaisemmin valitut kielet A1, A2, B1 ja B2 jatkuvat lukiossa. Uutena on valinnainen B3-kieli sekä vuodesta 1997 lähtien laajuudeltaan alle B3-oppimäärän laajuisia kielten oppimääriä. Lukion oppimäärän suorittaminen edellyttää vähintään yhtä A-tason kieltä. Vieraiden kielten lukumäärä ilmaisee kuinka moni lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneista on opiskellut yhtä tai useampaa vierasta kieltä koko lukion aikana. Vieraaksi kieleksi katsotaan kaikki muut kielet paitsi äidinkieli. Vieraita kieliä opiskelleiden määrä on kasvussa, mutta kolme kieltä valinneiden määrä on laskussa. Lukiokoulutuksessa opiskeltujen vieraiden kielten määrä vuosina 1998 ja 1999 oppimäärän suorittaneen opiskelijamäärän perusteella KOKO MAA Lukion oppimäärän suorittaneet Vieraiden kielten osuudet oppimäärän suorittaneista (%) Vieraiden kielten määrän muutos Vieraiden kielten lukumäärä 1998 1999 1998 1999 1998-99 1998-99 Absol. (%) Enintään 1 kieli 40 102 0,1 0,3 62 155,0 2 kieltä 9 406 9 734 29,5 30,8 328 3,5 3 kieltä 16 391 15 590 51,4 49,3-801 -4,9 4 kieltä 5 096 5 178 16,0 16,4 82 1,6 5-kieltä 791 908 2,5 2,9 117 14,8 Vähintään 6 kieltä 136 140 0,4 0,4 4 2,9 YHTEENSÄ 31 860 31 652 100,0 100,0-208 -0,7 Vieraiden kielten määrä 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 Enintään 1 kieli 2 kieltä 3 kieltä 4 kieltä 5-kieltä Vähintään 6 kieltä 1998 1999 Valinnaisen A2-kielen opiskelun yleistymisen myötä perusopetuksessa B2-kielen opiskelu on vähentynyt. Kun vuonna 1998 opiskelunsa päättäneistä 41% oli opiskellut jotain B2-kieltä oli sen osuus 39 % vuonna 1999, joten vähennys oli 7 %. Sen sijaan lukiossa alkavan valinnaisen B3-kielen suosio on lievästi kasvanut. 38 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Tytöt opiskelevat valinnaisia kieliä huomattavasti poikia enemmän. Tytöistä 46 % opiskeli B2-kieltä vuonna 1999 ja pojista vain 28 %. B3-kielessä tyttöjen osuus oli 53 % ja poikien osuus 27 %. Yhteenveto lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneiden kielivalinnoista vuosina 1998-1999 KOKO MAA 1998 1999 Oppimäärän laajuus Yhteensä Joista Yhteensä Joista Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia A1- ja A2-kielivalinnat 35 195 20 480 14 715 35 414 20 974 14 440 B1-kielivalinta 28 949 16 683 12 266 28 554 16 674 11 880 B2-kielivalinta 13 116 8 985 4 131 12 260 8 631 3 629 B3-kielivalinta 13 141 9 587 3 554 13 328 9 812 3 516 Alle B3-tason kielivalinta 2 396 1 748 648 3 178 2 266 912 KIELIVALINNAT YHT. 92 797 57 483 35 314 92 734 58 357 34 377 Toisen kotimaisen kielen 74 39 35 115 70 45 opiskelusta vapautettuja Oppimäärän suorittaneet 31 860 18 449 13 411 31 652 18 597 13 055 Kielivalinnat 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia 1998 1999 A1- ja A2-kielivalinnat B1-kielivalinta B2-kielivalinta B3-kielivalinta Alle B3-tason kielivalinta Muutokset KOKO MAA Kielivalintojen osuudet oppimäärän suoritt. 1999 (%) Absol. muutos 1998-99 Muutos 1998-99 (%) Oppimäärän laajuus Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Tyttöjä Poikia A1- ja A2-kielivalinnat 111,9 112,8 110,6 219 494-275 0,6 2,4-1,9 B1-kielivalinta 90,2 89,7 91,0-395 -9-386 -1,4-0,1-3,1 B2-kielivalinta 38,7 46,4 27,8-856 -354-502 -6,5-3,9-12,2 B3-kielivalinta 42,1 52,8 26,9 187 225-38 1,4 2,3-1,1 Alle B3-tason kielivalinta 10,0 12,2 7,0 782 518 264 32,6 29,6 40,7 KIELIVALINNAT YHT. -63 874-937 -0,1 1,5-2,7 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 39

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Englannin asema A1/A2-valinnoissa on kiistaton. Vuonna 1999 lähes 90 % oppimäärän suorittaneista on opiskellut englantia. Sekä poikien että tyttöjen osuudet ovat miltei yhtä suuret. Vuodesta 1998 vuoteen 1999 ranskan ja saksan kielen valinnat ovat lisääntyneet, mutta venäjän valinnat vähentynyt. Tyttöjen valintojen suhteellinen muutos on kasvanut kaikissa kolmessa kielessä. Suurin ranskassa (+ 32 %). Lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneiden A1-ja A2-kielivalinnat vuosina 1998-1999 KOKO MAA 1998 1999 Kielet Yhteensä Joista Yhteensä Joista Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Englanti 30 313 17 502 12 811 30 662 17 971 12 691 Ruotsi 1 983 1 298 685 1 783 1 199 584 Suomi 1 918 1 102 816 1 896 1 095 801 Ranska 288 182 106 379 256 123 Saksa 486 273 213 499 325 174 Venäjä 207 123 84 194 127 67 Saame 0 0 0 1 1 0 Latina 0 0 0 0 Espanja 0 0 0 0 0 0 Italia 0 0 0 0 0 0 Muu kieli 0 0 0 0 0 0 A1- JA A2- KIELIVALINNAT YHT. 35 195 20 480 14 715 35 414 20 974 14 440 Muutokset KOKO MAA Kielten osuudet 1999 (%) Absol. muutos 1998-99 Muutos 1998-99 (%) Kielet Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Tyttöjä Poikia Englanti 86,6 85,7 87,9 349 469-120 1,2 2,7-0,9 Ruotsi 5,0 5,7 4,0-200 -99-101 -10,1-7,6-14,7 Suomi 5,4 5,2 5,5-22 -7-15 -1,1-0,6-1,8 Ranska 1,1 1,2 0,9 91 74 17 31,6 40,7 16,0 Saksa 1,4 1,5 1,2 13 52-39 2,7 19,0-18,3 Venäjä 0,5 0,6 0,5-13 4-17 -6,3 3,3-20,2 Saame 0,0 0,0 0,0 1 1 0 Latina 0,0 0,0 0,0 0 0 0 Espanja 0,0 0,0 0,0 0 0 0 Italia 0,0 0,0 0,0 0 0 0 Muu kieli 0,0 0,0 0,0 0 0 0 A1- JA A2- KIELIVALINNAT YHT. 100,0 100,0 100,0 219 494-275 0,6 2,4-1,9 Lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneet on tilastoitu matematiikan laajuuden mukaan joko pitkänä tai lyhyenä matematiikkana. Pitkä oppimäärä edellyttää vähintään 10 pakollisen kurssin suorittamista ja lyhyt oppimäärä 6 pakollisen kurssin suoritusta. 40 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Pitkän matematiikan suorittaneiden osuus on jonkin verran kasvanut. Vuonna 1999 lähes 60 % oli opiskellut pitkää matematiikkaa ja tästä tyttöjen osuus oli 27 %. Lyhyt matematiikka, jossa tyttöjä on miltei kolme neljästä, on määrällisesti vähentynyt. Lukiokoulutuksen pitkän ja lyhyen matematiikan oppimäärän suorittaneet vuosina 1997-1999 KOKO MAA 1997 1998 1999 Oppimäärän laajuus Yht. Joista Yht. Joista Yht. Joista Pakolliset kurssit: Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Pitkä matematiikka 12 584 4 938 7 646 12 822 5 189 7 633 12 862 5 382 7 480 (10 kurssia) Lyhyt matematiikka 19 327 13 712 5 615 19 038 13 260 5 778 18 790 13 215 5 575 (6 kurssia) YHTEENSÄ 31 911 18 650 13 261 31 860 18 449 13 411 31 652 18 597 13 055 Muutokset KOKO MAA Matematiikan oppimäärän osuudet vuonna 1999 (%) Absol. Muutos 1997-99 Muutos 1997-99 (%) Oppimäärän laajuus Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Tyttöjä Poikia Pakolliset kurssit: Pitkä matematiikka (10 39,4 26,5 57,7 278 444-166 2,2 9,0-2,2 kurssia) Lyhyt matematiikka (6 60,6 73,5 42,3-537 -497-40 -2,8-3,6-0,7 kurssia) YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0-259 -53-206 -0,8-0,3-1,6 Syventävät kurssit ovat pääasiassa pakollisiin kursseihin välittömästi liittyviä jatkokursseja. Vähintään 10 syventävää kurssia tulee suorittaa lukion aikana. Lukiokoulutuksen syventävät kurssit käsittävät matematiikan ja luonnontieteen ja ne ilmaistaan kertymänä koko lukion ajalta. Soveltavat kurssit ovat valinnaisia kursseja. Ne ovat eheyttäviä kursseja, jotka sisältävät aineksia eri oppiaineista, ns. menetelmäkursseja. Monioppiaineisilla kursseilla tarkoitetaan matematiikkaan, fysiikkaan, kemiaan, biologiaan ja maantietoon liittyviä kursseja sekä luonnontieteellisten aineiden (fysiikan, kemian, biologian ja maantiedon) yhdistelmäkursseja. Opetussuunnitelmien nojalla syventävät matematiikan ja luonnontieteen kurssit on käsitelty erikseen. Matematiikan kurssit käsittävät pitkän ja lyhyen matematiikan ja luonnontieteen kurssit kemian, fysiikan, biologian ja maantiedon. Soveltavat ja monioppiaineiset kurssit on käsitelty yhdessä johtuen tilastoaineiston sisällön tulkinnan vaikeuksista. Kurssit on jaettu laajuutensa perusteella kolmeen ryhmään: lyhyet, keskipitkät ja pitkät kurssit. Kurssien laajuuden määrittelyssä on käytetty laajempaa skaalaa syventävien kuin soveltavien ja monioppiaineisten ryhmässä. Edellinen on luokiteltu numeroin 1-8 ja jälkimmäinen 0,25-4. Nämä eroavuudet kuvastuvat painotetun keskiarvon tarkastelussa. Painotetun keskiarvon tarkastelu osoittaa onko kurssivalinta painottunut lyhyisiin, keskipitkiin vai pitkiin kursseihin. Lyhyiden kurssien dominointi on melko selvä sekä syventävien että soveltavien ja monioppiaineisten kurssien valinnassa. Luonnontieteen painotettu keskiarvo on suurempi kuin matematiikan. Molemmissa poikien painotettu keskiarvo on niin ikään suurempi kuin tyttöjen. Vuosien 1998 ja 1999 aikana painotettu keskiarvo on lievästi noussut soveltavien ja monioppiaineisten ryhmässä, mutta pysynyt muuttumattomana syventävissä kursseissa. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 41

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Yhteenveto lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneiden matematiikan ja luonnontieteiden syventävistä kurssivalinnoista vuosina 1998-1999 KOKO MAA 1998 1999 Opintojen laajuus Yht. Joista Yht. Joista Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Matematiikan 24 317 13 102 11 215 23 771 12 869 10 902 syventävät kurssit Luonnontieteen 62 367 32 315 30 052 60 514 31 287 29 227 syventävät kurssit Soveltavat ja 19 035 9 269 9 766 20 385 10 383 10 002 monioppiaineiset kurssit KURSSIVALINNAT 105 719 54 686 51 033 104 670 54 539 50 131 YHTEENSÄ Oppimäärän suorittaneet 31 860 18 449 13 411 31 652 18 597 13 055 Kurssivalinnat 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia 1998 1999 Matematiikan syventävät kurssit Luonnontieteen syventävät kurssit Soveltavat ja monioppiaineiset kurssit Muutokset KOKO MAA Kurssivalintojen osuudet oppimäärän suoritt. v. 1999 (%) Absol. muutos 1998-99 Muutos 1998-99 (%) Opintojen laajuus Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Tyttöjä Poikia Matematiikan 75,1 69,2 83,5-546 -233-313 -2,2-1,8-2,8 syventävät kurssit Luonnontieteen 191,2 168,2 223,9-1 853-1 028-825 -3,0-3,2-2,7 syventävät kurssit Soveltavat ja 64,4 55,8 76,6 1 350 1 114 236 7,1 12,0 2,4 monioppiaineiset kurssit KURSSIVALINNAT YHTEENSÄ -1 049-147 -902-1,0-0,3-1,8 42 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Opintojen laajuus KOKO MAA Opintojen laajuus 1998 1999 Valitut kurssit painotettuina keskiarvoina Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Matematiikan 2,3 2,1 2,4 2,3 2,2 2,5 syventävät kurssit Luonnontieteen 2,6 2,3 3,0 2,6 2,3 3,0 syventävät kurssit Soveltavat ja monioppiaineiset kurssit 1,1 1,1 1,1 1,2 1,2 1,2 Tarkastelukaudella 1998-1999 syventävien kurssien valintojen määrä on vähentynyt. Vähennys on ollut määrällisesti selvästi suurempi luonnontieteen kuin matematiikan valinnoissa. Soveltavien ja monioppiaineisten valinnoissa sitä vastoin on tapahtunut kasvua. Syventävien kurssien valinnoissa lyhyiden kurssien osuus on laskenut. Vuodesta 1998 vuoteen 1999 kurssivalintojen kokonaismäärässä on tapahtunut lievää vähenemistä. Tyttöjen osuus on yleensä kasvanut keskipitkien kurssien valinnoissa. Lyhyiden kurssien osuus on varsin huomattava matematiikassa ja kemiassa sekä biologiassa ja maantiedossa, joissa yli kolme neljästä kurssivalinnasta on lyhyitä kursseja. Fysiikassa noin puolet kurssivalinnoista on kohdistettu pitkiin kursseihin lyhyiden kurssien osuuden ollessa noin kolmasosa. Pitkän matematiikan sekä pitkien että keskipitkien kurssien osuus on noussut lyhyiden vähetessä. Lyhyen matematiikan syventävien kurssien valinnoissa lyhyiden ja pitkien kurssien osuus on laskenut. Fysiikassa lyhyiden ja keskipitkien kurssien osuus on kasvanut pitkien laskiessa. Kemiassa pitkien kurssien vähäinen määrä on kaksinkertaistunut. Biologiassa ja maantiedossa, joita on käsitelty yhdessä, lyhyiden kurssien osuus on laskenut huomattavasti. Lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneiden syventävien kurssien valinnat vuosina 1998-1999 KOKO MAA 1998 1999 Pitkä matematiikka Yht. Joista Yht. Joista Syventävien opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Alle 133 tuntia (1-3 kurssia) 9 236 3 753 5 483 8 868 3 775 5 093 133-207 tuntia (4-5 kurssia) 1 755 567 1 188 2 054 672 1 382 Väh. 208 tuntia (6-8 - kurssia) 305 121 184 358 149 209 YHTEENSÄ 11 296 4 441 6 855 11 280 4 596 6 684 Muutokset KOKO MAA Kurssien osuudet oppimäärän suorittaneista v. 1999 (%) Absol. muutos 1998-99 Muutos 1998-99 (%) Pitkä matematiikka Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Syventävien opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Alle 133 tuntia (1-3 kurssia) 78,6 82,1 76,2-368 22-390 -4,0 0,6-7,1 133-207 tuntia (4-5 kurssia) 18,2 14,6 20,7 299 105 194 17,0 18,5 16,3 Väh. 208 tuntia (6-8 - kurssia) 3,2 3,2 3,1 53 28 25 17,4 23,1 13,6 YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0-16 155-171 -0,1 3,5-2,5 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 43

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneiden syventävien kurssien valinnat vuosina 1998-1999 KOKO MAA 1998 1999 Lyhyt matematiikka Yht. Joista Yht. Joista Syventävien opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Alle 95 tuntia (1-2 kurssia) 10 353 6 918 3 435 9 686 6 458 3 228 95-207 tuntia (3-5 kurssia) 2 415 1 566 849 2 616 1 699 917 Väh. 208 tuntia (6-8 - kurssia) 253 177 76 189 116 73 YHTEENSÄ 13 021 8 661 4 360 12 491 8 273 4 218 Muutokset KOKO MAA Kurssien osuudet oppimäärän suorittaneista v. 1999 (%) Absol. muutos 1998-99 Muutos 1998-99 (%) Lyhyt matematiikka Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Syventävien opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Alle 95 tuntia (1-2 kurssia) 77,5 78,1 76,5-667 -460-207 -6,4-6,6-6,0 95-207 tuntia (3-5 kurssia) 20,9 20,5 21,7 201 133 68 8,3 8,5 8,0 Väh. 208 tuntia (6-8 - kurssia) 1,5 1,4 1,7-64 -61-3 -25,3-34,5-3,9 YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0-530 -388-142 -4,1-4,5-3,3 Lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneiden syventävien kurssien valinnat vuosina 1998-1999 KOKO MAA 1998 1999 Fysiikka Yht. Joista Yht. Joista Syventävien opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Alle 133 tuntia (1-3 kurssia) 3 990 1 915 2 075 4 243 1 942 2 301 133-207 tuntia (4-5 kurssia) 1 452 560 892 1 504 553 951 Väh. 208 tuntia (6-8 - kurssia) 7 778 2 125 5 653 7 461 2 106 5 355 YHTEENSÄ 13 220 4 600 8 620 13 208 4 601 8 607 Muutokset KOKO MAA Kurssien osuudet oppimäärän suorittaneista v. 1999 (%) Absol. muutos 1998-99 Muutos 1998-99 (%) Fysiikka Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Syventävien opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Alle 133 tuntia 32,1 42,2 26,7 253 27 226 6,3 1,4 10,9 (1-3 kurssia) 133-207 tuntia 11,4 12,0 11,0 52-7 59 3,6-1,3 6,6 (4-5 kurssia) Väh. 208 tuntia 56,5 45,8 62,2-317 -19-298 -4,1-0,9-5,3 (6-8 - kurssia) YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0-12 1-13 -0,1 0,0-0,2 44 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneiden syventävien kurssien valinnat vuosina 1998-1999 KOKO MAA 1998 1999 Kemia Yht. Joista Yht. Joista Syventävien opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Alle 133 tuntia (1-3 kurssia) 11 502 5 042 6 460 10 551 4 618 5 933 133-207 tuntia (4-5 kurssia) 1 659 765 894 1 635 685 950 Väh. 208 tuntia (6-8 - kurssia) 55 25 30 110 37 73 YHTEENSÄ 13 216 5 832 7 384 12 296 5 340 6 956 Muutokset KOKO MAA Kurssien osuudet oppimäärän suorittaneista v. 1999 (%) Absol. muutos 1998-99 Muutos 1998-99 (%) Kemia Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Syventävien opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Alle 133 tuntia (1-3 kurssia) 85,8 86,5 85,3-951 -424-527 -8,3-8,4-8,2 133-207 tuntia (4-5 kurssia) 13,3 12,8 13,7-24 -80 56-1,4-10,5 6,3 Väh. 208 tuntia (6-8 - kurssia) 0,9 0,7 1,0 55 12 43 100,0 48,0 143,3 YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0-920 -492-428 -7,0-8,4-5,8 Lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneiden syventävien kurssien valinnat vuosina 1998-1999 KOKO MAA 1998 1999 Biologia ja maantieto Yht. Joista Yht. Joista Syventävien opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Tyttöjä Poikia Alle 95 tuntia (1-2 kurssia) 31 719 19 153 12 566 31 045 18 693 12 352 95-207 tuntia (3-5 kurssia) 4 169 2 712 1 457 3 930 2 633 1 297 Väh. 208 tuntia (6-8 - kurssia) 43 18 25 35 20 15 YHTEENSÄ 35 931 21 883 14 048 35 010 21 346 13 664 Muutokset KOKO MAA Kurssien osuudet oppimäärän suorittaneista v. 1999 (%) Absol. muutos 1998-99 Muutos 1998-99 (%) Biologia ja maantieto Yht. Tytöt Pojat Yht. Joista Yht. Tytöt Pojat Syventävien opintojen laajuus Tyttöjä Poikia Alle 95 tuntia (1-2 kurssia) 88,7 87,6 90,4-674 -460-214 -2,1-2,4-1,7 95-207 tuntia (3-5 kurssia) 11,2 12,3 9,5-239 -79-160 -5,7-2,9-11,0 Väh. 208 tuntia (6-8 - kurssia) 0,1 0,1 0,1-8 2-10 -18,6 11,1-40,0 YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0-921 -537-384 -2,6-2,5-2,7 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 45

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Lukion ja ylioppilastutkinnon suorittaneet Lukion suorittaneet opiskeluvuosien mukaan Lukio on toiminut luokattomana ja kurssimuotoisena vuodesta 1995 alkaen. Oppimäärän suorittaneiden määrä on pysynyt melko vakiona vuodesta 1995 vuoteen 1999, mutta yli kolme vuotta lukion suorittaneiden määrä on miltei kaksinkertaistunut. Opintoajan pitenemiseen näyttää olevan useita syitä. Säädösten mukaan lukion oppimäärän normaali suoritusaika on 2,5 4 vuotta. Kuitenkin monet opiskelijat haluavat keventää opinto-ohjelmaansa, jolloin suoritusaika pitenee. Toinen vaikuttava tekijä on ylioppilastutkinnon hajauttaminen, mikä mahdollistaa sen suorittamisen kolmen lukukauden aikana. Tämä pidentää opintoaikaa. Muita syitä ovat halu opiskella minimiä laajempi lukion oppimäärä, menestymättömyys opinnoissa sekä työssäkäynti. Lukioiden välillä on myös suuria eroja. Usein suurissa lukioissa opintoaika on pidempi kuin pienissä. Lukiokoulutuksen suorittaneiden määrä ja osuudet keston mukaan vuosina 1995-1999 Muutos Muutos 1995 1996 1997 1998 1999 95-99 98-99 95-99 98-99 Lukiokoulutuksen kesto (%) (%) Enintään kolmessa vuodessa 29 891 30 536 29 916 28 888 27 782-2 109-1 106-7,1-3,8 Yli kolmessa vuodessa 1 931 2 121 1 995 2 972 3 870 1 939 898 100,4 30,2 Lukiokoulutuksen suorittaneet 31 822 32 657 31 911 31 860 31 652-170 -208-0,5-0,7 Opiskelun keston osuudet (%) Enintään kolmessa vuodessa suorittaneet Yli kolmessa vuodessa suorittaneet %-yksikköä 93,9 93,5 93,7 90,7 87,8-3,3-3,1 6,1 6,5 6,3 9,3 12,2 3,3 3,1 Määrä ja kesto 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1995 1996 1997 1998 1999 Enintään kolmessa vuodessa Yli kolmessa vuodessa 46 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Ylioppilastutkinnon suorittaneet Ylioppilastutkinto koostuu toisaalta lukion oppimäärän ja toisaalta ylioppilaskirjoitusten hyväksytysti suorittamisesta. Tutkinto voidaan suorittaa päivä- ja aikuislukioissa sekä kansanopistoissa. Ylioppilastutkintojen määrä käsittää sekä nuorten että aikuisten tutkintoja. Ylioppilastutkintojen määrä on jonkin verran lisääntynyt vuodesta 1995 vuoteen 1997, minkä jälkeen tutkintoja on suoritettu vuosittain runsaat 34 000. Ylioppilastutkintojen määrän kasvu on 1990-luvun lopussa pysähtynyt ja jopa kääntynyt hienoiseen laskuun. Syynä tähän lienee ylioppilastutkinnon osittaminen yhä useammin. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrää vertailtaessa keskimääräiseen 19-21-vuotiaiden ikäluokkaan voidaan todeta, että runsaat 50 % vuosittain on suorittanut ylioppilastutkinnon. Ylioppilastutkinnon suorittaneet vuosina 1995-1999 KOKO MAA Muutos 1995-1999 Lukiokoulutus 1995 1996 1997 1998 1999 Absol. (%) Päivä- ja aikuislukiot 33 804 34 634 34 965 34 633 34 210 406 1,2 Muut oppilaitokset 49 61 61 68 66 17 34,7 YHTEENSÄ 33 853 34 695 35 026 34 701 34 276 423 1,2 Keskim. 19-21-vuotiaat 64 526 65 790 65 675 64 942 64 411-115 -0,2 Tutkinnot/ikäluokka 52,5 52,7 53,3 53,4 53,2 0,8 Määrä 70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 0 1995 1996 1997 1998 1999 Ylioppilastutkintojen määrä Keskimäärin 19-21- vuotiaat Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 47

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Sijoittuminen jatko-opintoihin ja työelämään Vuosina 1993-1997 suoritettiin lukiokoulutuksessa noin 137 000 nuorten ja aikuisten tutkintoa. Näistä vuoden 1997 lopussa oli 28 % työllisiä, 5 % työttömiä, 55 % opiskeli ja 12 % ryhmässä muut käsittäen mm. varusmiespalvelua ja äitiyslomalla olleita. Tutkinnon suorittamisvuoden ja jatko-opintoihin tai työelämään sijoittumisen välisen ajan pituudella on selvä yhteys toisiinsa. Mitä pitempi aika on kulunut tutkinnon suorittamisesta sitä parempi on yleensä työllistyminen ja sitä alempi on työttömyysaste. Nuorisotyöttömyys, joka on erityisen korkea, on pyritty vähentämään kulutuspoliittisin toimenpitein lisäämällä mm. koulutustarjontaa. Siten nuorille tarkoitettua lukiokoulutusta on lisätty 3 000 aloituspaikalla vuosien 1995 ja 2000 välisenä aikana. Muutokset ja toimenpiteet heijastuvat vuotuisiin sijoittumislukuihin. Esimerkiksi vuoden 1993 tutkinnon suorittaneista 33 % oli työllistynyt vuoteen 1997 mennessä, kun vuosien 1995 ja 1997 tutkinnon suorittaneista vastaava osuus oli sama eli 26 %. Ryhmän muut osuus tutkinnon suorittaneista on merkittävästi noussut vuonna 1997. Syynä tähän lienee opiskelijoiden siirtyminen tähän ryhmään huomattavassa määrin opintotukiasioiden muutosten vuoksi. Lukiokoulutuksen suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuonna 1997 KOKO MAA Lukiokoulutus Tutkintojen suorittamisvuosi Tutkinnon suorittaneet Henkeä Henkeä Työlliset Työttömät Opiskelijat Muut Osuus tutkinnon suoritt. (%) Henkeä Osuus tutkinnon suoritt. (%) Henkeä Osuus tutkinnon suoritt. (%) Henkeä Osuus tutkinnon suoritt. (%) 1993 18 382 6 243 34,0 484 2,6 11 088 60,3 567 3,1 1995 29 016 7 776 26,8 1 018 3,5 19 339 66,6 883 3,0 1997 33 663 9 000 26,7 2 553 7,6 12 018 35,7 10 092 30,0 1993-1997 137 350 37 841 27,6 7 340 5,3 75 652 55,1 16 517 12,0 Taloudellisuus Lukiokoulutusta antavia oppilaitoksia oli Suomessa vuonna 1999 yhteensä noin 500. Valtionosuusjärjestelmän piirissä oli kunnallisten lukioiden ohella 40 yksityistä lukiota ja kaksi valtion ylläpitämää kielikoulua. Lukiokoulutusta järjestäviä yksityisiä yhteisöjä tai säätiöitä oli yhteensä 35 ja kuntia 278. Kuntia, joissa ei järjestetä lukiokoulutusta lainkaan, oli 158. Lisäksi 214 kunnassa toimi vain yksi lukio. Lukiokoulutuksen käyttökustannusten kehitykseen ja kustannustasoon vaikuttavat samat tekijät kuin yleisopetuksen kohdalla. Näitä ovat mm. ikäluokan koko, kouluverkoston rakenne ja koulujen koko, lukiokoulutuksen kysyntä ja tarjonta, palkkauksen kehitys, opetusjärjestelyt ja tarjotut tukipalvelut. Myös lukiokoulutuksen kustannuskehityksen arviointia vaikeuttaa vuonna 1998 toteutettu opettajien eläkevakuutusmaksujen siirto kuntien vastuulle. Seuraavassa kustannuskehitystä on arvioitu eliminoimalla eläkevakuutusmaksujen vaikutus vuosien 1998 ja 1999 menoista. Nimellishintaiset oppilaskohtaiset kustannukset ovat lisääntyneet vuodesta 1995 vuoteen 1999 likimain samassa suhteessa kuin perusopetuksessa eli noin 9,5 %. Keskimääräiset lukiokoulutuksen yksikkökustannukset vuonna 1999 ovat siis reaalisesti likimain vuoden 1995 tasolla. Oppilaskohtaiset kustannukset ovat lisääntyneet suhteellisesti eniten eli noin 15 % Uudellamaalla ja Kainuussa. Myös Varsinais-Suomessa, Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa menot ovat lisääntyneet vuoden 1995 tasosta hieman keskimääräistä enemmän. Vähäisintä oppilaskohtaisten menojen lisäys on Lapin ohella ollut Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Kanta-Hämeessä. Nimellishintaiset kustannukset vuonna 1999 alittivat vuoden 1995 tason vain Lapissa. 48 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Kuntien lukiokoulutuksen käyttökustannukset maakunnittain vuosina 1995-1999 (mk/opiskelija) mk/opiskelija 1995 1996 1997 1998 1999 Muutos, % Keskimäärin v. 1999 95-99 98-99 Halvin viidennes kunnista Kallein viidennes kunnista Uusimaa 17 144 18 254 17 885 17 990 19 850 15,8 10,3 16 573 26 702 Varsinais-Suomi 16 888 17 381 17 739 18 323 18 737 10,9 2,3 16 438 24 983 Itä-Uusimaa - - 19 810 19 862 21 451-8,0 18 825 28 768 Satakunta 16 681 17 464 17 859 18 099 18 323 9,8 1,2 16 485 29 489 Kanta-Häme 17 254 18 336 18 397 17 912 17 928 3,9 0,1 15 719 27 624 Pirkanmaa 16 216 17 490 17 600 17 541 17 479 7,8-0,4 16 390 26 823 Päijät-Häme 18 373 19 157 19 543 19 598 20 527 11,7 4,7 18 576 27 328 Kymenlaakso 17 473 18 700 19 618 19 317 19 715 12,8 2,1 16 892 24 165 Etelä-Karjala 18 382 18 468 18 877 19 195 19 098 3,9-0,5 17 730 27 320 Etelä-Savo 19 080 19 713 20 008 21 352 20 832 9,2-2,4 17 165 33 084 Pohjois-Savo 17 541 18 173 18 234 18 311 18 774 7,0 2,5 16 840 29 621 Pohjois-Karjala 17 865 18 395 19 399 19 314 19 131 7,1-1,0 16 623 28 158 Keski-Suomi 18 063 18 394 19 606 19 719 19 509 8,0-1,1 17 027 32 963 Etelä-Pohjanmaa 17 701 18 727 18 783 19 375 19 316 9,1-0,3 16 880 24 679 Pohjanmaa 20 432 21 377 19 633 19 333 20 522 0,4 6,1 17 897 28 911 Keski-Pohjanmaa 19 027 19 150 19 995 19 782 19 721 3,6-0,3 17 457 30 203 Pohjois-Pohjanmaa 18 583 19 510 19 359 19 169 19 772 6,4 3,1 16 577 28 333 Kainuu 19 363 21 063 20 888 21 717 22 391 15,6 3,1 20 149 31 209 Lappi 21 720 22 656 22 066 21 493 21 537-0,8 0,2 18 325 56 812 YHTEENSÄ 17 791 18 673 18 769 18 879 19 500 9,6 3,3 16 814 31 513 Tiedot eivät sisällä majoitusta ja kuljetusta, koska sen sisältyminen valtionosuuspohjaan on vaihdellut ao. ajanjaksolla. Vuosien 1998-99 tiedot ilman eläkejärjestelmän muutoksesta johtuvia eläkevakuutusmaksuja. Kunnallisen lukiokoulutuksen kustannukset oppilasta kohden olivat vuonna 1999 keskimäärin 20 800 mk (sis. opettajien eläkevakuutusmaksut). Yksityisen lukiokoulutuksen kustannukset alittavat kunnallisen koulutuksen kustannukset keskimäärin 10 prosentilla. Oppilaskohtaiset kustannukset vuonna 1999 vaihtelivat kunnittain noin 14 400 markasta 72 900 markkaan. Kokonaiskustannukset oppilasta kohden olivat kustannuksiltaan halvimmassa viidenneksessä kuntia keskimäärin 17 800 markkaa ja kalleimmassa viidenneksessä kuntia keskimäärin 31 700 markkaa. Oppilaista kävi koulua kustannuksiltaan halvimmassa viidenneksessä kuntia noin 43 % ja kustannuksiltaan kalleimmassa viidenneksessä noin 5 %. Kunnallisen lukiokoulutuksen keskimääräiset kustannukset vuonna 1999 vaihtelivat maakunnittain Pirkanmaan noin 17 500 markasta Kainuun noin 22 400 markkaan. Lukiokoulutuksen käyttökustannukset koulutuksen järjestäjittäin ja toiminnoittain vuonna 1999 (mk/opiskelija) Opetuksen palkkausmenot Opetuksen muut menot Majoitus Ruokailu ja muu oppilashuolto Sisäinen hallinto ja kiinteistöt Koulutuksen järjestäjä Kouluja Opiskelijoita Opiskelijoi ta/koulu Pienet hankkeet Yhteensä Yksityinen 40 10 924 273 12 136 934 142 1 315 3 777 318 18 620 Valtio 2 287 143 18 707 1 467 0 2 666 10 058 268 33 166 Kunta 459 115 316 251 14 628 1 025 12 1 590 3 345 253 20 853 YHTEENSÄ 501 126 526 253 14 422 1 018 23 1 568 3 397 259 20 688 Sisältää kuntien koulutoimen eläkejärjestelmän muutoksesta aiheutuvat eläkevakuutusmaksut. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 49

Yhteensä Pirkanmaa Kanta-Häme Satakunta Varsinais-Suomi Pohjois-Savo Etelä-Karjala Pohjois-Karjala Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Kymenlaakso Keski-Pohjanmaa Uusimaa Pohjois-Pohjanmaa Päijät-Häme Pohjanmaa Etelä-Savo Itä-Uusimaa Lappi Kainuu 2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Kuntien lukiokoulutuksen opiskelijakohtaisten kustannusten vaihtelu vuonna 1999 Mk/opiskelija keskimäärin Kunnista Kouluja Opiskelijoita Osuus opiskelijoista, % Opiskelijoita/koulu Mk/opiskelija vaihteluväli Opetus Osuus- % Muut menot Yhteensä 1. viidennes 148 49 383 43 334 14 409-19 440 13 491 76 4 293 17 785 2. viidennes 99 27 122 24 274 19 442-21 849 15 659 76 5 018 20 676 3. viidennes 94 23 724 21 252 21 900-24 246 16 648 73 6 035 22 684 4. viidennes 57 8 775 8 154 24 280-28 184 19 386 75 6 495 25 880 5. viidennes 61 6 325 5 104 28 199-72 940 23 604 74 8 130 31 734 YHTEENSÄ 459 115 316 100 251 14 409-72 940 15 653 75 5 200 20 853 Kunnat on jaettu viidenneksiin kunnan lukiokoulutuksen opiskelijakohtaisten kustannusten suuruuden perusteella. Sisältää kuntien koulutoimen eläkejärjestelmän muutoksesta aiheutuvat eläkevakuutusmaksut. Kuntien lukiokoulutuksen käyttökustannusten vaihtelu maakunnittain vuonna 1999 (mk/opiskelija) mk/opiskelija 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 Keskimäärin Kallein viidennes kunnista Halvin viidennes kunnista 50 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Kuntien lukiokoulutuksen käyttökustannukset maakunnittain vuonna 1999 (mk/opiskelija) Itä-Uusimaa Päijät-Häme Pohjanmaa Etelä-Savo Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Uusimaa Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjois-Savo Satakunta Varsinais-Suomi Kanta-Häme Pirkanmaa YHTEENSÄ 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 mk/opiskelija Opetuksen palkkausmenot Opetuksen muut menot Sisäinen hallinto ja kiinteistöjen ylläpito Kainuu Lappi Ruokailu ja muu oppilashuolto Majoitus Ei sisällä valtionosuuspohjaan kuuluvia pieniä perusparannushankkeita. Opetuksen kustannukset muodostavat myös lukiokoulutuksen kustannuksista valtaosan eli noin 75 %. Tästä on opettajien palkkausmenojen osuus noin 93 %. Opetuksen kustannukset olivat kunnallisessa lukiokoulutuksessa vuonna 1999 keskimäärin 15 700 markkaa, halvimmassa viidenneksessä kuntia keskimäärin 13 500 markkaa ja kalleimmassa viidenneksessä kuntia keskimäärin 23 600 markkaa. Tukipalveluiden kustannukset olivat keskimääräisin 5 200 markkaa, halvimmassa viidenneksessä kuntia noin 4 300 markkaa ja kalleimmassa viidenneksessä kuntia noin 8 100 markkaa. Kustannuksiltaan halvimmassa viidenneksessä kuntia oli koulujen keskimääräinen koko oppilasmäärällä mitattuna yli kolminkertainen verrattuna kustannuksiltaan kalleimpaan ryhmään. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 51

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Myös lukiokoulutuksen rahoitusperusteita voidaan arvioida perusopetuksen tavoin vertaamalla, miten hyvin keskimääräiset yksikköhinnat vastaavat todellisia oppilaskohtaisia kustannuksia vuosittain. Yksikköhintarahoitus ei kuitenkaan anna kattavaa kuvaa lukiokoulutuksen rahoituksesta, sillä tehtäväkohtainen valtionosuus muodostaa vain yhden osan kuntien valtionosuusjärjestelmästä. Kunnallisen lukiokoulutuksen yksikköhinnat ovat vaihdelleet melko paljon verrattuna todellisiin kustannuksiin. Vuonna 1995 yksikköhinnat ylittivät todelliset kustannukset. Vuonna 1999 yksikköhinta alitti keskimääräiset oppilaskohtaiset kustannukset noin 10 prosentilla. Kuntien lukiokoulutuksen käyttökustannukset ja yksikköhinnat vuosina 1995-1999 (mk/opiskelija) mk/opiskelija 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1995 1996 1997 1998 1999 Käyttökustannukset Yksikköhinta 52 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 Opetushallitus

2. Indikaattorit koulutusmuodoittain Lukiokoulutus Lukiokoulutuksen todelliset kustannukset (mk/opiskelija) vuonna 1999 (vain kunnalinen lukiokoulutus) Todelliset kustannukset mk/opiskelija 15 149-19 813 mk 19 818-21 895 mk 21 930-24 322 mk 24 331-28 115 mk 28 257-72 971 mk Ei kunnallista lukiota Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2001 53