Äänekoski-Vaajakoski-vesireitin yhteistarkkailu. Tarkkailuohjelma vuosille

Äänekoski-Vaajakoski-vesireitin yhteistarkkailu Tarkkailuohjelma vuosille 2016-2021

1 SISÄLLYSLUETTELO 1 AIEMMAT TARKKAILUT... 2 2 MUUTOKSET TARKKAILUVELVOLLISTEN TOIMINNASSA JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISSA SEKÄ UUDET TARKKAILUVELVOITTEET... 2 2.1 Tarkkailuvelvollisten toiminnan muutokset ja arvioidut vesistövaikutukset... 2 2.2 Tarkkailuvelvolliset, tarkkailun perusteet ja tarkkailuvelvoitteet... 5 2.3 Tiivistelmä tarkkailuohjelman muutoksista tarkkailujaksolla 2016-2021... 6 3 TARKKAILUALUEEN KUVAUS... 7 4 VESISTÖTARKKAILU... 14 4.1 Havaintopaikat... 14 4.2 Tehtävät analyysit... 15 4.3 Tarkkailuvuodet ja tarkkailun sisältö... 17 4.4 Perustarkkailu... 17 4.4.1 Veden laatu ja ainetaseet... 17 4.4.2 Jäteveden ja lämpöpäästön vesistövaikutuksia koskevan erillisselvityksen edellyttämä lisätarkkailu... 17 4.4.3 Vesistön tuottavuus... 18 4.5 Laaja tarkkailu vuosina 2016 ja 2019... 19 4.5.1 Veden laatu ja ainetaseet... 19 4.5.2 Päällyskasvuston piilevät... 19 4.5.3 Pohjaeläimistö sekä syvänteiden, kivikkorantojen ja koskien tila... 19 4.5.4 Sedimenttitutkimukset... 20 4.6 Jään muodostumista ja kantavuutta koskeva selvitys... 20 5 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU... 21 5.1 Tarkkailuohjelman sisällön muutokset ja niiden perustelut... 21 5.2 Perusseuranta... 22 5.2.1 Kalastuskirjanpito... 22 5.2.2. Kalojen jäämäaineet... 27 5.2.3 Kalastustiedustelut... 22 5.2.4 Sähkökoekalastukset... 24 5.2.5 Verkkokoekalastukset... 25 5.2.6 Kalojen raskasmetallipitoisuuksien seuranta... 26 5.3 Vedenoton ja lauhdevesikuormituksen kalastovaikutuksiin sekä kalojen liikkeisiin ja vaelluskäyttämiseen liittyvä tarkkailu... 27 5.3.1. Kalatieseuranta... 27 5.3.2 Taimenen telemetriaseuranta... 27 5.3.3 Kaikuluotaukset... 30 5.3.4 Vedenottorakenteisiin ajautuvien kalojen määrän tarkkailu... 32 5.4 Yhteenveto kalataloustarkkailusta ja sen ajoittumisesta... 35 6 RAPORTOINTI... 36 6.1 Analyysitulosten toimittaminen... 36 6.2 Yhteenvetoraportin sisältö ja aikataulu... 36 6.3 Kalataloustarkkailun tulosten raportointi... 37 6.4 Tarkkailuohjelman sisällön muuttaminen... 37 7 TARKKAILUN LAADUNVARMISTUS... 38

2 1 AIEMMAT TARKKAILUT Äänekosken ja Vaajakosken välistä vesireittiä kuormittavien toimijoiden vesistövaikutusten tarkkailu on tehty vuodesta 1975 lähtien, ja se on toteutettu Äänekoski-Vaajakoski-vesireitin yhteistarkkailuna. Tarkkailuohjelman runko on säilynyt pitkälti samana koko 40 vuoden ajan. Viimeisin tarkkailuohjelma on hyväksytty Keski-Suomen ELY-keskuksessa vuosille 2010-2016, ja sen osakkaita ovat Metsä Fibre Oy, Metsä Board Oyj ja CP Kelco Oy/Äänekosken tehtaat sekä Äänekosken Energia Oy/Teräväniemen ja Suolahden jätevedenpuhdistamot. Tarkkailussa on selvitetty vesistön kuormitusta, sen jakautumista eri kuormittajien kesken sekä kuormituksen vaikutusta vesistön fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin muuttujiin. Veden laatua on tutkittu virtavesistä 8-12 kertaa vuodessa sekä kuormituslähteiden yläpuolelta (vertailuasemat) että niiden vaikutusalueelta. Syvänteiden vertikaalinäytteet on otettu kolme kertaa vuodessa, kerrostuskausien lopulla sekä syksyllä täyskierron aikaan. Vesistöjen tilan luokitteluperusteiden muuttuessa 2000-luvulla tarkkailun painopiste on siirtynyt kemiallisen laadun tarkkailusta biologisten tutkimusten suuntaan. Plankton- ja päällyslevätutkimuksin on selvitetty vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Pohjaeläintutkimuksen avulla on tarkasteltu syvänteiden ja kivikkorantojen kuntoa. Vesireitin kalaston tilaa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia on arvioitu kalastuskirjanpitäjien pyynti- ja saalistietojen perusteella. Verkkokoekalastusten avulla on saatu tietoja kalaston runsaudesta ja kalayhteisöjen rakenteesta ulappa-alueilla, ja vastaavasti sähkökoekalastusten avulla on saatu tietoa koskien virtavesikalastosta. Kalastustiedustelujen tavoitteena on ollut selvittää reitin järvissä vapaa-ajankalastusta harjoittaneiden talouksien määrä, pyyntiponnistus sekä kalansaalis. Tiedustelulla on selvitetty myös vapaa-ajankalastajien mielipiteitä kalakantojen tilasta, kalastusta haittaavista tekijöistä sekä vedenlaadusta. 2 MUUTOKSET TARKKAILUVELVOLLISTEN TOIMINNASSA JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISSA SEKÄ UUDET TARKKAILUVELVOITTEET 2.1 Tarkkailuvelvollisten toiminnan muutokset ja arvioidut vesistövaikutukset Yhteistarkkailuohjelman muutosten tarve perustuu Metsä Fibre Oy:n biotuotetehtaan käynnistymiseen, jonka on määrä tapahtua vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä. Keski-Suomen ELYkeskuksen ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukainen tarkkailu aloitetaan vuoden 2016 alusta, jotta saadaan vertailuaineistoa tehtaan käynnistymisen jälkeistä tarkkailua varten. Tehdasintegraatin jätevedet tullaan käsittelemään biologisella jätevedenpuhdistamoilla ja kemimekaanisella puhdistamolla, jotka uudistetaan vastaamaan uutta tilannetta. Biologisella puhdistamolla käsitellään Metsä Fibre Oy biotuotehtaan, CP Kelco Oy CMC-tehtaan ja Specialty Minerals Nordic PCC-tehtaan jätevedet. Yhdyskuntajätevedet käsitellään omalla biologisella puhdistamolla. Metsä Board Oyj:n kartonkitehtaan jätevedet käsitellään kemi-mekaanisella puhdistamolla. Seuraavassa on tarkasteltu kuormituksen vesistövaikutuksia ympäristövaikutusten arvioinnin pohjalta.

3 Jäteveden vaikutukset Ympäristöluvan mukaan tehdasintegraatin puhdistamoilta saadaan johtaa vesistöön päästöjä seuraavasti: Taulukko 1. Biotuotetehtaan ympäristöluvan mukaiset enimmäispäästöt vesistöön. Parametri Raja-arvo COD Cr kg/d 30 000 Kiintoaine kg/d 3 000 Kokonaistyppi kg/d 500 Kokonaisfosfori kg/d 35 AOX kg/d 500 Tarkkailuvelvollisten vesistökuormituksen arvioidaan kasvavan jonkin verran, mutta kuormituksen vaikutusten jäävän melko vähäisiksi. Biotuotetehtaan aiheuttaman jätevesipäästön lisääntymisen vaikutuksia vesistöön on selvitetty jätevesien leviämismallinnusten avulla (Suomen Ympäristövaikutusten Arviointikeskus Oy, Arto Inkala, raportti 27.8.2014). Mallinnukset laadittiin ympäristöluvan mukaisilla maksimipäästöraja-arvoilla. Mallinnusten perusteella on todettu vaikutusten jäävän kokonaisuutena verrattain vähäisiksi ja paikallisiksi. Jätevesisimulointien perustella jätevedet sekoittuvat nopeasti Kuhnamon veteen, eikä suuria jätevesipitoisuuksia synny kuin aivan purkupaikan lähistölle noin sadan metrin päähän purkupisteestä. Jätevesivaikutukset ovat suurimmillaan Kuhnamosta Kapeenkoskeen asti, mutta vaikutukset voivat ylettyä myös Vatianjärvelle ja Leppävedelle saakka. Kapeenkoskessa jätevesien voidaan arvioida sekoittuneen täysin muuhun vesimassaan. Mallinnuksen mukaan jätevedet nostavat vesistön kokonaisfosforipitoisuutta Vatianjärvellä enintään 5 µg/l ja Leppävedellä enintään 2,9 µg/l. Vaajakoskelle ja Pohjois-Päijänteelle tultaessa arvioitu kokonaisfosforipitoisuuden kasvu on 0,6 µg/l ja kokonaistypen n. 8 µg/l. Kiintoaineen ja orgaanisen happea kuluttavan aineen lisääntynyt kuormitus lisää sedimentoitumista, hajotustoimintaa ja hapenkulutusta vesistössä. Pahimmillaan tämä saattaa aiheuttaa happivajetta syvännealueilla, mikä heikentää pohjaeläimistön elinolosuhteita ja saattaa lisätä fosforin vapautumista pohjasedimentistä. Jäähdytysveden vaikutus Biotuotetehtaan jäähdytysvesien lämpökuorman vaikutuksia on tarkasteltu mallinnusten avulla (Suomen Ympäristövaikutusten Arviointikeskus Oy, Arto Inkala, raportti 27.8.2014 ). Jäähdytysveden johtaminen aiheuttaa lievää lämpötilan kohoamista tehtaan lähialueen vesistöissä. Jäähdytysveden aiheuttamalla veden lämpötilan nousulla voi olla lievää rehevöitymistä aiheuttava vaikutus alueen vesistöön Vatianjärvelle asti. Jäähdytysveden vaikutuksia voi olla kuitenkin vaikea erottaa jäteveden vaikutuksista. Mahdollisia jäähdytysvedestä aiheutuvia vaikutuksia alueen jäätilanteeseen voivat olla jäätymisen alkamisen viivästyminen ja sulamisen aikaistuminen. Jäätilanne Äänekosken alueella vaihtelee luonnostaan voimakkaan virtauksen vuoksi. Mallintamalla on arvioitu että keskimääräiset pintalämpötilat nousevat yli kahdella asteella noin puolen kilometrin etäisyydellä purkupaikasta. Kauempana purkupaikasta sijaitsevalla Vatianjärvellä pintalämpötilojen arvioidaan nousevan 0,5 1 astetta. Lämpimänä kesänä pintaveden mak-

4 similämpötilat ovat noin 24 astetta, jolloin voi aiheutua 1 2 asteen lämpötilan nousu Kapeenkoskelle/Vatianjärven pohjoisimpaan osaan saakka. Jäähdytysvesien lämpötilan nousun aiheuttamat muutokset vesistössä ovat samankaltaisia rehevöitymisen kanssa, mutta rajoittuvat yleensä hyvin paikallisiksi. Jäähdytysveden aiheuttamalla veden lämpötilan nousulla arvioidaan olevan kesäaikana lievä rehevöittävän kaltainen vaikutus alueen vesistöön Kapeenkoskelle/Vatianjärven pohjoisimpaan osaan saakka. Talvisin jäähdytysvesien johtaminen alueelle heikentää jääolosuhteita alueella, johon johdetaan jo nykyisinkin tehdasintegraatin jäähdytysvesiä. Jäähdytysvesien lisääntymisen ei siten arvioida aiheuttavan olennaista muutosta alueen jäätilanteeseen. Lisäksi jäätilanne Äänekosken alueella vaihtelee luonnostaan kovan virtauksen vuoksi. Kalastovaikutukset Jätevesipäästöjen osalta suurin kalastovaikutus kohdistuu alapuoliseen Kuhnamojärveen, jossa kalasto koostuu hieman enemmän rehevyyttä suosivista lajeista kuin alueen muissa järvissä. Päijänteellä saakka jätevesien vaikutus vähenee käytännössä olemattomaksi. Oletettavasti Kuhnamossa ei tapahdu merkittävissä määrin esimerkiksi muikun tai siian lisääntymistä, eikä tehdasalueen läheisyydessä luultavasti ole muillekaan lajeille merkittäviä lisääntymisalueita. Mallinnusten perusteella biotuotetehtaan vaikutukset Kapeenkosken veden laatuun ja siten myös taimenen lisääntymiseen jäävät melko vähäisiksi. Vähäinen rehevöityminen voi parantaa kalastajien saaliita, mutta se voi myös lisätä särkikalojen osuutta. Kohonneiden lämpötilojen vaikutukset kalakantoihin ovat moninaisia ja niiden merkitys ja vaikutus vaihtelee mm. kalalajista ja yksilön kehitysvaiheesta riippuen. Osa kalalajeista, kuten ahven, kuha, hauki ja särki, viihtyy lämpimässä vedessä. Lämpövaikutus voi hidastaa taimenten vaellusta Äänekoskeen ja kalatiehen. Vaikutuksia voi mahdollisesti olla myös Salakkajokeen hakeutuvien kalojen liikkeisiin. Kohonneiden lämpötilojen negatiiviset vaikutukset kohdistunevat eniten kylmiä vesiä suosiviin lajeihin (taimen, siika, kuore, muikku, made, harjus). Ahven, kuha ja hauki saattavat kasvaa aiempaa nopeammin. Vaikutukset tulevat voimistumaan ainakin purkuputken lähistöllä. Etäämmällä purkualueelta vaikutukset vähenevät nopeasti. Jääalueen heiketessä vapaa-ajankalastuksen mahdollisuudet talvikalastukseen saattavat heikentyä jäähdytys- ja jäteveden purkupaikkojen läheisyydessä. Vesireittiä etelään mentäessä vaikutukset vähenevät eivätkä arvion mukaan vaikuta vesistön virkistyskäyttöön nykytilanteeseen verrattuna. Vaikutukset vesistön ekologiseen tilaan Biotuotetehtaan käynnistymisen ei arvioida vaikuttavan heikentävästi vesistöjen ekologiseen luokitteluun. Kuhnamon välttävä ekologinen luokka johtuu suureksi osaksi huonosta pohjaeläintilanteesta, joka viittaa huonokuntoiseen pohjasedimenttiin. Pohjaeläimistön ei arvioida muuttuvan, sillä pohjasedimentti on entuudestaan huonossa kunnossa alueelle aiemmin 1960-1980-luvuilla johdetun, nykyistä ja tulevaa huomattavasti suuremman jätevesikuormituksen seurauksena. Kuhnamon ekologiseen luokitukseen vaikuttavat myös korkeat a-klorofyllipitoisuudet, jotka kuvastavat järven rehevyystasoa. Vesistön rehevyystaso voi hieman nousta, mutta ei merkittävästi. Pitoisuuden mahdollisella lievällä nousulla ei ole merkitystä vesistön laatuluokitukseen.

5 Biotuotetehtaalla ei arvioida olevan ratkaisevaa merkitystä siihen, saavutetaanko reitillä hyvä ekologinen tila vuoteen 2027 mennessä. Koska pohjasedimentin ekologisen tilan parantamiseksi on lisäksi vaikea löytää tehokkaita ja toteuttamiskelpoisia vesistössä toteutettavia kunnostusmenetelmiä, on mahdollista että Kuhnamon ja Vatianjärven alueella ei saavuteta hyvää ekologista tilaa vuoteen 2027 mennessä ja vesialue jää joiltakin osin pysyvästi hyvää huonompaan tilaan. Vedenoton vaikutukset Mallinnussimulointien mukaan vedenotolla ei ole olennaista vaikutusta Keiteleen pinnankorkeuksiin. Vedenottokohdan läheisyydessä ja alakanavassa virtauksiin tulee vähäisiä muutoksia. Vedenoton lisääntyminen vähentää virtaavan veden määrää Äänekosken alakanavassa. Tällä saattaa olla vaikutusta kalaportaaseen nousevien kalojen määrään. Nykyisin vedenottojärjestelmään joutuneiden kalojen määrä on ollut pieni ja vedenoton vaikutukset kalastoon arvioidaan vähäisiksi. Vedenottoaukkoon päätyvien kalojen määrän arvioidaan pysyvän nykyisellä tasolla. 2.2 Tarkkailuvelvolliset, tarkkailun perusteet ja tarkkailuvelvoitteet Äänekoski-Vaajakoski vesireitin tarkkailuvelvolliset ovat: Metsä Fibre Oy/Metsä Board Oyj/CP Kelco Oy, Äänekosken tehtaat Äänekosken Energia Oy, Teräväniemen ja Suolahden jätevedenpuhdistamot Tarkkailu perustuu seuraaviin lupaviranomaisen päätöksiin (taulukko 2). Taulukossa on esitetty yhteistarkkailuohjelmaan sisällytetyt tarkkailu- ja erillisselvitysmääräykset. Taulukko 2. Lupaviranomaisen lupapäätökset ja niiden sisältämät tarkkailua koskevat määräykset. Luvan hakija Luvan myöntäjä, Luvan otsikko numero ja päivämäärä Metsä Fibre Oy Metsä Board Oyj LSSAVI 4/2015/1 (28.1.2015) Metsä Fibre Oy:n biotuotetehtaan kuoren kuivauksen ja kaasutuslaitoksen, mädättämön, integraatissa syntyvien jätevesien ja Äänekosken kaupungin yhdyskuntajätevesien yhteiskäsittelyn sekä Metsä Board Oyj:n jätevedenpuhdistamon ympäristölupa Määräykset vesistövaikutusten tarkkailusta sekä vesistövaikutuksia koskevat erilliset selvitykset Vesistö- ja kalataloustarkkailu. Luvan haltijan on tarkkailtava vesistöön johdettavien jätevesien ja jäähdytysvesien vaikutuksia vesistöön Keski-Suomen ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaisesti sekä kalakantoihin ja kalastukseen Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla. Vesistötarkkailuun on muun ohella sisällytettävä sedimentin tarkkailua sekä jään muodostumista ja kantavuutta koskeva selvitys. Vaikutustarkkailu voidaan toteuttaa yhteistarkkailuna yhdessä vaikutusalueen muiden tarkkailuvelvollisten kanssa. (lupamääräys 59) Vesistöön johdettavia haitallisia aineita koskeva selvitys (lupamääräykset 6 ja 48) Selvitys natriumpäästöjen vaikutuksista vesistössä. Selvitys on tehtävä viiden vuoden kuluessa tehtaan toiminnan aloittamisesta. Erityisesti on selvitettävä natriumpitoisuuden alueellista vaihtelua ja pitoisuuden jakautumista syvyyssuunnassa sekä päästön merkitystä veden kerrostumiseen ja happitalouteen. Lisäksi on selvitettävä jäähdytysvesien lämpöpäästön yhteisvaikutus jätevesipäästöjen natriumin, ravinteiden ja happea kuluttavien aineiden kanssa vesistön happitalouteen ja rehevöitymiseen. (lupamääräys 7)

6 Jäähdytysvesien aiheuttaman lämpöpäästön vaikutuksista kalojen vaellukseen on tehtävä selvitys kolmen vuoden kuluessa tehtaan toiminnan alkamisesta. (lupamääräys 8) Metsä Fibre Oy LSSAVI 4/2015/1 (28.1.2015) Vedenottorakenteiden rakentaminen ja pintaveden ottaminen Keiteleestä Metsä Fibre Oy:n Äänekosken biotuotetehtaalle ja valmistelulupa sekä vesistötoimikunnan 2.9.1944 antaman Metsä Board Oyj:n vesivoimalaitosta koskevan päätöksen muuttaminen Määräykset vesistövaikutuksia koskevista erillisistä selvityksistä Luvanhaltijan on tarkkailtava vedenottojärjestelmään joutuvien kalojen lajistoa ja määrää käyttöönoton jälkeen ja rakenteisiin tulee tehdä tarvittaessa parannuksia, jotka vähentävät kalojen joutumista vedenottoon. (lupamääräys 12) Luvanhaltijan tulee tarkkailla kalojen liikkumista kalatiehen, kalatiessä ja vedenottoalueella siten, että voidaan arvioida kalojen nousuväylän toimivuus sekä kalojen pääsy yläpuoliselle vesialueelle vedenoton ja virtaamien muuttuessa. Tarkkailuun on sisällytettävä selvitys vedenoton vaikutuksista kalojen vaellukseen Kuhnamosta Ala-Keiteleeseen (lupamääräys 13) Ääneseudun Energia Oy LSSAVI 168/2011/1 (15.12.2011) Teräväniemen jätevedenpuhdistamon ympäristölupa Määräykset vesistövaikutusten tarkkailusta Jäteveden vaikutuksia vesistöön sekä kalakantoihin ja kalastukseen on tarkkailtava Keski- Suomen ELY-keskuksen 1.6.2010 hyväksymän (dnrot KESELY/220/07.00/2010 ja KESELY/ 392/5723/2010) Äänekoski-Vaajakoski vesireitin yhteistarkkailuohjelman mukaisesti Äänekosken LSSAVI 44/2015/1 Energia Oy (20.3.2015) Ei vaikutustarkkailua koskevia muutoksia Ääneseudun LSSAVI 140/2010/1 Energia Oy (21.12.2010) Teräväniemen jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan lupamääräysten määräaikojen pidentäminen Suolahden jätevedenpuhdistamon toiminnan ja siellä käsitellyn jäteveden johtamisen avouomaa pitkin Kuhnamoon ympäristölupa (lupamääräysten tarkistaminen) Määräykset vesistövaikutusten tarkkailusta Puhdistamon vaikutuksia vesistössä on seurattava vaikutusten tarkkailulla. Vaikutusten tarkkailussa on oltava sekä veden laadun että kalataloudellisen tarkkailun. Toiminnan harjoittajan on suoritettava vaikutusten tarkkailu yhdessä muiden vesistöä kuormittavien pistekuormittajien kanssa Keski-Suomen ELY-keskuksen hyväksymässä Äänekoski-Vaajakoski vesireitin yhteistarkkailussa, jossa on määritelty myös tarkkailun tulosten raportointi. Äänekosken LSSAVI 43/2015/1 Energia Oy (20.3.2015) Ei vaikutustarkkailua koskevia muutoksia Suolahden jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan lupamääräysten määräaikojen pidentäminen 2.3 Tiivistelmä tarkkailuohjelman muutoksista tarkkailujaksolla 2016-2021 Vuosien 2016-2021 tarkkailuohjelmaan on tehty joitakin muutoksia verrattuna edelliseen tarkkailuohjelmaan. Vesistötarkkailuun on sisällytetty ympäristöluvassa määrätyn natriumselvityksen edellyttämä osuus, minkä vuoksi Kuhnamolle on lisätty kolme uutta havaintopaikkaa. Sedimentistä määritetään haitta-aineita sekä useita alkuaineita kolmen vuoden välein. Kasviplanktontutkimusta on laajennettu Kuhnamon syvännehavaintopaikalle. Pohjaeläintutkimukseen on lisätty koskien pohjaeläinnäytteenotto sekä koskien vesiperhostoukkien rakennemuutosten tutkimus.

7 Kalataloustarkkailuun on lisätty kaikuluotaustutkimukset ja raskasmetallianalyysit, mutta kalastuskirjanpito on jätetty pois tarkkailuohjelmasta. Tarkkailuun sisältyvät määräaikaisina ympäristöluvassa vaaditut määräaikaiset tarkkailut sekä erilliset selvitykset: vedenoton ja lämpökuorman vaikutukset kalastoon ja kalojen vaellukseen (kalatieseuranta, telemetriatutkimukset) sekä vedenottoon joutuvien kalojen määrän selvittäminen. 3 TARKKAILUALUEEN KUVAUS 3.1 Vesistön hydrologia Tarkkailualue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen (vesistöalue 14) ja ulottuu Äänekoskelta Vaajakoskelle saakka (kuva 1). Tarkkailualueen pohjoisosaan Kuhnamoon tulee vesiä Viitasaaren reitiltä ja Saarijärven reitiltä. Kuhnamosta vedet virtaavat Kapeenkosken kautta Vatianjärveen ja edelleen Kuusaankosken kautta Saraaveteen, johon laskee idän suunnasta Rautalammin reitti Tarvaalanvirran kautta. Vedet virtaavat Saraavedestä Kuhankosken kautta Pohjois-Leppäveteen ja edelleen Vaajakosken kautta Päijänteelle. Pohjois-Leppävedelle tulee lisävesiä Etelä-Leppävedeltä. Purkuvesistö on pohjoisosastaan jokimainen, ja viipymä on lyhyt, vain 2-3 vuorokautta (taulukko 3). Leppävedellä ja Päijänteen Poronselällä virtaus hidastuu ja viipymä pitenee reiluun kuukauteen. Kuhnamo, Vatia ja Pohjois-Saraavesi ovat melko matalia, keskisyvyys on 3-6 metriä. Suurin syvyys on näissä vesistönosissa 22-29 metriä, joten syvänteet ovat pienialaisia. Kuhnamon vesimassa ei yleensä kerrostu kesällä, mutta talvella kerrostus on voimakas ja päällys- ja alusveden laatuerot selvät. Vatia, Saraavesi, Leppävesi ja Poronselkä kerrostuvat sekä kesällä että talvella. Taulukko 3. Tarkkailualueen hydrologisia tietoja. Vesialue Pinta-ala km 2 Tilavuus milj. m 3 Keskisyvyys m Suurin syvyys m Teoreettinen viipymä vrk Kuhnamo 3,5 20,5 6 22 3 Vatia 5,5 22,6 4 27 3 Pohjois-Saraavesi 4,7 12,2 3 29 2 Etelä-Saraavesi 3,1 25,6 8 40 2 Pohjois-Leppävesi 36 386 11 43 32 Virtaaman pitkän ajan keskiarvot Vaajakoskessa ovat seuraavat: Taulukko 4. Vaajakosken (Haapakoski) (asteikko 4550, F = 17684 km 2, L = 17,0 %) virtaamien keskiarvot ja ääriarvot vuosilta 1991-2010. Virtaaman kuukausikeskiarvot vuosina 1991-2010 m 3 /s Virtaaman keski- ja ääriarvot vuosina 1991-2010 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII MQ HQ MHQ MNQ NQ 139 133 123 140 215 195 164 138 114 108 127 141 145 363 255 65,1 29,0

8 Kuva 1. Tarkkailualue ja vesistötarkkailun havaintoasemat.

9 3.2 Vesistön kuormitus Vaajakosken yläpuoliselle vesialueelle tulee jätevesikuormitusta Äänekosken tehtailta sekä Äänekosken kaupungin Äänekosken ja Suolahden taajamien jätevedenpuhdistamoilta. Metsä Fibre/Metsä Board Äänekosken tehtaiden fosforikuorma putosi 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla keskimäärin viidennekseen 1990-luvun alun tasosta (taulukko 3). Tehtaiden BOD- ja typpikuorma pienentyi alle puoleen, samoin kiintoaine- ja COD-kuorma alentui selvästi 1990-luvun taitteeseen verrattuna. 2000-luvulla ainekuormat ovat pysyneet samalla tasolla, vaikka vuosien välillä on ollut jonkin verran vaihtelua (taulukko 5). Vesialueen muu kuormitus pienentyi, kun vuoden 1996 marraskuusta lähtien Laukaan kunnan asumajätevedet ja vuoden 1997 helmikuusta alkaen Vihtavuori Oy:n jätevedet alettiin johtaa Jyväskylän seudun puhdistamolle Nenäinniemeen. Äänekosken ja Suolahden asumajätevesien yhteenlaskettu BOD-kuorma on ollut tarkkailuvuosina 2010-2014 keskimäärin 53 kg/d, fosforikuorma 2,8 kg/d ja typpikuorma 163 kg/d (taulukko 6). Taulukko 5. Metsä Fibre Oy/Metsä Board Oy, Äänekosken tehtaiden vesistökuormat vuosina 1990-2014. 1990 1995 2000 2005 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kiintoaine t/d 8,5 4,5 1,7 1,4 1,4 1,9 2,2 2,3 1,8 0,96 2,3 2,4 BOD 7 t/d 2,8 2,5 1,1 0,76 1,0 1,2 1,2 0,68 1,3 0,92 0,99 1,1 COD(Cr) t/d 45 38 22 17 19 19 17 17 19 13 16 17 Fosfori kg/d 84 35 12 19 18 22 23 27 27 14 20 18 Typpi kg/d 534 280 266 176 180 176 181 242 236 200 242 243 Taulukko 6. Äänekosken ja Suolahden kaupunkien jätevedenpuhdistamoiden kuormitus vuosina 2010-2014. Äänekoski Suolahti 2010 2011 2012 2013 2014 2010 2011 2012 2013 2014 Kiintoaine kg/d 30 32 48 38 38 45 74 80 49 42 BOD 7 (ATU) kg/d 32 29 33 23 18 35 19 37 18 19 COD Cr kg/d.. 216 205 151 166.. 160 135 101 113 Kokonaisfosfori kg/d 1,2 1,3 1,7 1,7 1,5 0,96 0,83 1,9 1,9 0,94 Kokonaistyppi kg/d 95 116 106 99 110 49 72 53 59 57 Ammoniumtyppi kg/d 75 86 62 35 55 45 70 45 46 50 Suomen ympäristökeskuksen Vemala-kuormitusmallin mukaan Kuhnamoon tulevasta fosforikuormasta 38 % on peräisin peltoviljelystä, 18 % pistekuormituksesta ja 4 % haja-asutuksesta. Metsätalouden osuus on 5 % ja laskeuman 6 %. Loput noin 30 % on luonnonkuormaa (kuva 2). Luonnonkuorman osuus typen kokonaiskuormasta on selvästi suurempi kuin fosforilla, 45 %. Peltoviljelyn (20 %), pistekuormituksen (13 %) ja haja-asutuksen (1 %) osuus on vastaavasti pienempi kuin fosforin kohdalla. Laskeuman osuus typpikuormasta on 17 %.

10 Fosfori, kg/v Typpi, t/v 29 % 6 % 18 % 5 % 38 % Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus Laskeuma Luonnonhuuhtouma 45 % 20 % 4 % 1 % 0 % 13 % 17 % 0 % 4 % Kuva 2. Kuhnamoon tuleva fosfori- ja typpikuorma ositettuna kuormituslähteittäin. Lähde Suomen ympäristökeskuksen Vemala-kuormitusmalli, vuosien 2000-2013 keskiarvo. 3.3 Veden laatu Tarkkailualueelle Keiteleestä Häränvirran kautta tuleva vesi on vähähumuksista ja niukkaravinteista. Äänekosken tehtaat ottavat raakaveden Häränvirrasta. Saarijärven reitiltä Aittokosken kautta tarkkailualueelle virtaava vesi on ruskeaa ja ravinnepitoisuudet ovat korkeampia kuin muilla reitin virtahavaintoasemilla. Rautalammin reitiltä (Saravesi 24) tulevat vedet ovat vähäravinteisia, vähähumuksisia ja sähkönjohtavuus ja natriumpitoisuus ovat pieniä (kuvat 3 ja 4). Kapeenkosken ja Kuusaankosken natriumpitoisuus ja sähkönjohtavuus kohoavat jätevesien vaikutuksesta verrattuna yläpuolisiin havaintoasemiin. Haapakoskessa natrium- ja ravinnepitoisuudet sekä sähkönjohtavuus ja COD-arvo ovat pienempiä kuin Kapeenkoskessa reitille tulevien lisävesien laimentavan vaikutuksen vuoksi. Natriumpitoisuus ja sähkönjohtavuus ovat kuitenkin korkeampia kuin Äänekosken yläpuolella ja asemalla Saravesi 24, mikä ilmentää jätevesivaikutusta. Talvella jätevedet kerääntyvät Kuhnamon alusveteen, mikä näkyy usein voimakkaasti kohonneina johtavuuden arvoina sekä natriumpitoisuuksina. Kesällä jäteveden vaikutus riippuu kerrostuneisuudesta: lämpötilakerrostuksen vallitessa jätevedet virtaavat päällysvedessä ja kerrostuksen purkautuessa ne sekoittuvat koko vesimassaan. Kuhnamon ja Vatian syvänteissä on ollut kerrostuskausien lopulla eriasteista hapen vajausta 1970-luvulta saakka (kuva 5), ja Vatian pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne saattaa edelleen olla huono erityisesti kesäaikana. Huonon happitilanteen aikana pohjalietteestä liukenee fosforia alusveteen. Yläpuolisista vesistöistä tulevan veden johtavuudessa tai natriumpitoisuudessa ei ole tapahtunut muutosta jaksolla 1975-2014. Saarijärven reitiltä purkautuvan veden fosfori- ja typpipitoisuudella oli kasvava trendi 2000-luvun alkupuolelle saakka, mutta viime vuosina pitoisuudet ovat jonkin verran pienentyneet. COD-arvo on vaihdellut riippuen valumien suuruudesta. Rautalammin reitiltä tulevan veden fosforipitoisuudella on ollut laskeva suunta 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin saakka, ja nykyisin pitoisuus on alle 10 µg/l (kuvat 3 ja 4).

11 ms/m 12 Sähkönjohtavuus 10 8 6 4 2 0 Aittokoski Häränvirta Saravesi 4/24 Kapeenkoski Kuusaankoski Haapakoski 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 mg O 2 /l 24 COD 20 16 12 8 4 0 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 mg/l 16 14 12 10 8 6 4 2 Aittokoski Saravesi 4/24 Kuusaankoski Natrium Häränvirta Kapeenkoski Haapakoski 0 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 3. Sähkönjohtavuus, kemiallinen hapenkulutus (COD) sekä natriumpitoisuus Äänekoski- Vaajakoski-reitin virtahavaintopaikoilla vuosina 1975-2014.

12 µg/l 40 Kok-P 35 30 25 20 15 10 5 0 µg/l 800 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kok-N 700 600 500 400 300 200 100 Aittokoski Saravesi 4/24 Kuusaankoski Häränvirta Kapeenkoski Haapakoski 0 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 4. Fosfori- ja typpipitoisuus Äänekoski-Vaajakoski-reitin virtahavaintopaikoilla vuosina 1975-2014. Kapeenkoskessa ja Haapakoskessa fosforipitoisuus pienentyi 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle saakka. Sen jälkeen pitoisuus on noudatellut Saarijärven reitiltä tulevan veden pitoisuuden vaihtelua. COD-pitoisuus pieneni selvästi 1970-luvulta 1990-luvun alkuun saakka. COD-arvo on kasvanut jälleen hieman viime vuosina. Sähkönjohtavuus ja natriumpitoisuus ovat sen sijaan kasvaneet selvästi tarkkailujakson 1975-2007 aikana. Vuoden 2008 aikaisempaa pienemmät arvot johtuvat ilmeisesti suurten virtaamien laimentavasta vaikutuksesta. Vatian päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus on pienentynyt noin 35 µg/l:sta alle 20 µg/l:aan 1970-luvun puolivälistä nykypäivään. Kuhnamon fosforipitoisuus on ollut suunnilleen samalla tasolla kuin Vatian 2000-luvun puoliväliin saakka, mutta on viime vuosina ollut jonkin verran korkeampi. Pohjois-Leppäveden fosforipitoisuus on pienentynyt noin 25 µg/l:sta 11-15 µg/l:aan (kuva 5). Kuhnamon päällysveden kesäaikaiset fosforipitoisuudet ilmentävät kohtalaista rehevyyttä. Elokuussa mitattu päällysveden fosforipitoisuus pienenee alempana vesistössä. Saraavedellä ja Pohjois-Leppävedellä päällysveden fosforipitoisuus ilmentää lievää rehevyyttä.

13 % Alusveden hapen kyllästys 100 80 60 40 20 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 0 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 µg P l -1 Päällysveden fosfori 40 30 Kuhnamo Vatia Sara 5 Leppä 68 20 10 0 1975 1980 1985 1987 1989 1991 1992 1993 1994 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 5. Alusveden hapen kyllästysaste ja päällysveden fosforipitoisuus Äänekoski-Vaajakoskireitin järvissä vuosina 1975-2014. 3.4 Kalasto ja kalastus Tarkkailualueen järvissä harjoitetaan monipuolista vapaa-ajankalastusta. Verkkokalastuksessa käytetään nykyisten kalastusrajoitusten mukaisesti pääasiassa harvoja verkkoja. Muikkuverkoilla kalastetaan vain vähän, vaikka esimerkiksi Saraavedellä on kalastettava muikkukanta. Tarkkailualueen eri osien välillä on selviä eroja vapaa-ajankalastuksessa; eniten talouksia kalasti Saraavedessä ja Pohjois-Leppävedessä. Tarkkailualueen järvissä kalastus keskittyy avovesikauteen ja kesään. Talvikalastus on vähäistä etenkin Kuhnamolla ja Vatialla, jossa on yleensä heikommat jääolosuhteet kuin Saraavedellä ja Pohjois-Leppävedellä. Koskikohteiden kalastajamäärät ovat näyttäneet pysyneen jokseenkin muuttumattomina vuosien 2010-2014 välillä. Tärkeimmät saalislajit ovat hauki, ahven ja kuha, kun taas lohikalojen saaliit järvialueella ovat edelleen pieniä. Niiden kalastus keskittyykin lähinnä kolmelle tärkeimmälle virtavesikohteelle, Kapeenkoskelle, Kuusaankoskelle ja Vaajavirran alueelle. Tärkeimpien saalislajien kannoissa ei ole viime vuosina tapahtunut normaalista vaihtelusta poikkeavia muutoksia. Kalataloustarkkailun tulosten perusteella näyttää siltä, että vesistökuormituksen vaikutukset kalastukseen ja kalastoon ovat pysyneet ennallaan.

14 4 VESISTÖTARKKAILU 4.1 Havaintopaikat Vesistötarkkailun havaintopaikat on esitetty taulukossa 7 (ks. kuva 1). Näytteenoton ja näytteiden käsittelyn tulee perustua ympäristöviranomaisten hyväksymiin ohjeisiin (http://www.syke.fi/fi-fi/palvelut/ymparistonaytteenottajien_henkilosertifiointipalvelu/ Linkkeja_ohjeisiin). Taulukko 7. Vesistötarkkailun havaintopaikat. Tunnus Nimi Koordinaatit YKJ Koordinaatit ETRS-TM35FIN Virtahavaintopaikat 3300 Aittokoski 3300 6945120-3426580 6942209-426439 (1) 3400 Häränvirta 3400 6945750-3435030 6942839-434885 (1) 3500 Kapeenkoski 3500 6936640-3440700 6933733-440553 (1) Kuusaankoski 6928560-3445390 6925656-445241 (1) Sara24 Saravesi 24 6920900-3449450 6917999-449299 (1) 4100 Haapakoski 4100 6904860-3442370 6901966-442223 (1) Syvyys, m* Syvännehavaintopaikat Kuhnamo 3 Kuhnamo 3 Miilunlahti 6943460-3435520 6940550-435375 ** Kuhnamo 4 Kuhnamo 4 6943070-3435080 6940160-434935 27 Kuhnamo 5 Kuhnamo 5 6941985-3435882 6939076-435738 n. 15** Kuhnamo 6 Kuhnamo 6 6944365-3433413 6941455-433269 n 18 ** Kuhnamo Kuhnamo 6940740-3437180 6937831-437035 20 Vatia Vatianjärvi 6930036-3443266*** 6927131-443118 27 Sara5 Saravesi 5 6925750-3447000 6922847-446851 29 Lep68 Leppävesi 68 6907600-3444690 6904705-444542 41 *suluissa virtahavaintopaikkojen näytteenottosyvyys ** uusi havaintopaikka, syvyys varmistuu 1. näytteenoton yhteydessä ***Hertassa olevat koordinaatit YKJ-6930100-3443360 ovat virheelliset

15 4.2 Tehtävät analyysit Vesinäytteistä tehdään taulukossa 8 esitetyt analyysit. Määritykset tehdään mainituilla standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä. Taulukko 8. Tarkkailussa tehtävät analyysit ja käytettävät analyysimenetelmät. Analyysi Menetelmä Huomautuksia Analyysipaketti 1 (virtavesi- ja syvänteiden vertikaalinäytteet) Lämpötila Happi, mg/l SFS 3040:1990 Happi, kyllästys % SFS 3040:1990 Sameus, FTU SFS-EN ISO 7027:2000 Sähkönjohtavuus, ms/m SFS-EN 27888:1994 ph SFS EN ISO 10523:2012 Väriluku, Pt mg/l SFS-EN ISO 7887:2012 COD Mn, mg O 2/l SFS 3036:1981 Kokonaistyppi, µg/l Kokonaisfosfori, µg/l SFS 3026:1986 SFS-EN ISO 11905_1:1998 (tai mod.) Sulfaatti, mg/l SFS-EN ISO 10304-1:2009 Natrium, mg/l Analyysipaketti 2 (vain virtavedet) SFS_EN ISO 11885:2007 (tai mod.) Kiintoaine, mg/l SFS-EN 872:2005 vain virtahavaintoasemat Analyysipaketti 3 (liukoinen typpi ja fosfori) PO 4-P, µg/l SFS 3025:1986 (kumottu) Kuhnamo, Vatia, Sara5 NH 4-N, µg/l SFS-EN ISO 11732:2005 Kuhnamo, Vatia, Sara5 NO 2+NO 3-N, µg/l SFS-EN ISO 13395: 1997 (tai mod.) Kuhnamo, Vatia, Sara5 Analyysipaketti 4 (raskasmetallit) Kadmium, µg/l SFS-EN ISO11885:2007 (tai mod.) Kuhnamo, Vatia, Sara5; elokuu Elohopea, µg/l SFS-EN ISO11885:2007 (tai mod.) Kuhnamo, Vatia, Sara5; elokuu Analyysipaketti 5 (lisäanalyysit) Alkaliniteetti, mmol/l SFS-EN ISO 9963-1 (tai mod.) Kuhnamon hav.asemat, Kapeenkoski TOC, mg/l SFS-EN 1484:1997 Kuhnamon hav.asemat, Kapeenkoski Alumiini, µg/l SFS-EN ISO11885:2007 (tai mod.) Kuhnamon hav.asemat, Kapeenkoski Kalsium, mg/l SFS-EN ISO11885:2007 (tai mod.) Kuhnamon hav.asemat, Kapeenkoski Rauta, µg/l SFS-EN ISO11885:2007 (tai mod.) Kuhnamon hav.asemat, Kapeenkoski Mangaani, µg/l SFS-EN ISO11885:2007 (tai mod.) Kuhnamon hav.asemat, Kapeenkoski

16 Taulukko 9. Yhteenveto vuosittaisessa perustarkkailussa ja laajassa tarkkailussa (2016 ja 2019) tehtävistä tarkkailun osista. ap = analyysipaketti, numero viittaa taulukkoon 8. I II III IV V-1 V-2 VI-1 VI-2 VII VIII IX X XI XII Perustarkkailu vuosittain Veden laatu ja ainetaseet Virtavesinäytteet, ap 1 ja 2: 3300, 3400, 3500, Kuusaankoski, Sara24, 4100 Syvänteiden vertikaalinäytteet, ap 1: Kuhnamo, Vatia, Sara5, Lep68 Liukoinen typpi ja fosfori, ap 3: Kuhnamo, Vatia, Sara5 Raskasmetallianalyysit, ap 4: Kuhnamo, Vatia, Sara5 Lisäanalyysit, ap 5: Kuhnamo 3, 4, 5, 6, Kuhnamo, Kapeenkoski Ympäristöluvan määräyksen 7 mukainen selvitys Jäteveden kulkeutuminen, kerrosteisuus, happitilanne: Kuhnamon havaintoasemat, Vatia, Sara5 Ravinteet ja klorofylli: Kuhnamon havaintoasemat, Vatia, Sara5 Vesistön tuottavuus Ravinteet ja klorofylli: 3300, 3400, Kuhnamo, Vatia, Sara5, Sara24 Kasviplankton: Kuhnamo, Vatia, Sara5, Sara24, Lep68 x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Laaja tarkkailu 2016 ja 2019 (pohjaeläintutkimus myös 2021); lisäykset perustarkkailuun Veden laatu ja ainetaseet Virtavesinäytteet, ap 1 ja 2: 3300, 3400, 3500, Kuusaankoski, Sara24, 4100 Piilevätutkimus Päällyskasvuston piilevät: 3300, 3400, 3500, Sara24, 4100 Pohjaeläintutkimus vuosina 2016 ja 2019 Syvännepohjaeläimistö (syvä profundaali ja profundaalin yläosa): Kuhnamo, Vatia, Sara5, Lep68 Kivikkorantojen pohjaeläimistö: Kuhnamo, Vatia, Lep68 Koskien pohjaeläimistö sekä vaurioituneiden vesiperhostoukkien osuus: 3500, Kuusaankoski; vertailuasemat yläp. koskiosuuksilla* x x x x Pohjaeläintutkimus vuonna 2021 Syvännepohjaeläimistö (vuonna 2021, vain syvä profundaali): Kuhnamo, Vatia, Sara5, Lep68 x x *Saarijärven reitin ja Viitasaaren reitin alaosa; vertailuasemien sijainti tarkentuu ensimmäisen näytteenoton yhteydessä x x x x x x x

17 4.3 Tarkkailuvuodet ja tarkkailun sisältö Vesialueen perustarkkailu tehdään vuosina 2017-2018 sekä 2020-2021. Laaja tarkkailu tehdään vuosina 2016 ja 2019. Perustarkkailun ja laajan tarkkailun sisältöjen yhteenveto on esitetty taulukossa 9. Vuoden 2016 laaja tarkkailu antaa vertailuaineistoa ennen biotuotetehtaan käynnistämistä vallinneesta tilanteesta. Tarkempi kuvaus on esitetty jäljempänä kunkin tarkkailun osan yhteydessä. 4.4 Perustarkkailu 4.4.1 Veden laatu ja ainetaseet Virtahavaintopaikoilta otetaan näytteet kahdeksan kertaa vuodessa tammi-, maalis-, huhti-, touko-, kesä-, elo-, syys- ja lokakuussa. Syvännehavaintopaikoilta Kuhnamo, Vatia, Sara5 ja Lep68 otetaan vertikaalinäytteet kolme kertaa vuodessa: maalis-, elo-, ja lokakuussa. Virtahavaintopaikoilta näyte otetaan 1 m:stä päävirtauksen alueelta. Syvännehavaintopaikoilta näyte otetaan 1, 5, 10, 15, 20, sitten 10 m:n välein ja 2h-1 m:stä, paitsi lokakuussa, jolloin näytteet otetaan 1 m, maksimisyvyyden puolivälistä ja 2h-1m:stä. Syvännehavaintoasemilta Kuhnamo, Vatia ja Sara5 analysoidaan lisäksi PO4-P, NH4-N ja NO2+NO3-N kaikista näytteenottosyvyyksistä. Kuhnamon havaintoasemilta ja Kapeenkoskesta analysoidaan lisäksi alkaliniteetti, TOC, alumiini, kalsium, rauta ja mangaani kaikista näytteenottosyvyyksistä. Syvännehavaintoasemilta Kuhnamo, Vatia ja Sara5 analysoidaan elohopea ja kadmium kerran vuodessa elokuussa kaikista näytteenottosyvyyksistä. Kaikilla havaintopaikoilla mitataan lämpötila ja syvännehavaintopaikoilla mitataan näkösyvyys. 4.4.2 Jäteveden ja lämpöpäästön vesistövaikutuksia koskevan erillisselvityksen edellyttämä lisätarkkailu Rehevöitymisen seuranta Biotuotetehtaan ympäristölupapäätöksen mukaan luvan haltijan on tehtävä viiden vuoden kuluttua tehtaan käynnistymisestä selvitys natriumpäästön vaikutuksista vesistössä. Erityisesti on selvitettävä natriumpitoisuuden alueellista vaihtelua ja pitoisuuden jakautumista syvyyssuunnassa sekä päästön merkitystä veden kerrostumiseen ja happitalouteen. Lisäksi on selvitettävä jäähdytysvesien lämpöpäästön yhteisvaikutus jätevesipäästöjen natriumin, ravinteiden ja happea kuluttavien aineiden kanssa vesistön happitalouteen ja rehevöitymiseen.

18 Havaintoasemilta Kuhnamo 3, Kuhnamo 4, Kuhnamo 5, Kuhnamo 6, Kuhnamo, Vatia ja Sara5 otetaan näytteet maaliskuussa, toukokuussa, kesä-, heinä-, ja elokuussa sekä lokakuussa. Kerrostuneisuuden ja jäteveden vertikaalisen jakautumisen selvittämiseksi näytteenoton yhteydessä mitataan kenttämittarilla lämpötila ja sähkönjohtavuus vertikaalisesti metrin välein. Vesinäytteet otetaan ja analysoidaan seuraavasti: Maaliskuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Lokakuu Happi (pit.+kyll.%), COD Mn, 1, 5, 10, 1, h, 2h-1 m 1, 5, 10, 1, 5, 10, 1, 5, 10, 1, h, 2h-1 TOC, sulfaatti, natrium 15 2h-1 m 15 2h-1 m 15 2h-1 m 15 2h-1 m m Kok.N, NH4-N, NO2+3-N, 0-2 m 0-2 m 0-2 m kok.p, PO4-P a-klorofylli 0-2 m 0-2 m 0-2 m Päällekkäisiä analyyseja ei tehdä, vaan tässä huomioidaan tarkkailun muissa osissa tehtävät analyysit. Lämpökuorman seuranta Lämpökuorman leviämisen seurantaa varten kootaan yhteen tarkkailun eri osista saatavat lämpötilamittaukset. Kuhnamolle ja Vatian pohjoisosaan perustetaan kiinteä lämpötilaloggeriverkosto, jolla kerätään lämpötilatietoa eri syvyyksiltä (pinta, välivesi ja alusvesi) viidellä pisteellä (purkuputken yläpuolinen piste Kuhnamo 6 ja kolme alapuolista pistettä sekä Aatunselän pohjoispää Paatelan kanavan eteläpuolella; ks. kartta liitteessä 3). Lisäksi Kapeenkoskeen ja Kuusaankoskeen sijoitetaan lämpötilaloggerit lähelle pohjaa kalojen kutuun soveltuvan kosken niskalle tai alle. Mittaukset tehdään ympärivuotisesti vuosina 2016-2021. Tietoja käytetään toteutuneen lämpökuorman leviämisen mallintamiseen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehdyn mallin avulla ja verrataan sitä ennustettuun leviämismalliin. Lämpötilojen jatkuvatoimisen seurannan tuloksia hyödynnetään myös kalataloustarkkailun ja erityisesti telemetriaseurannan tulosten tulkinnassa. Lisätarkkailun tulokset raportoidaan vuosittain vesistötarkkailun yhteenvetoraportissa, ja ympäristölupamääräyksissä tarkoitettu selvitys koko näytteenottojaksolta toimitetaan erillisenä raporttina lupaviranomaiselle viiden vuoden kuluessa tehtaan toiminnan aloittamisesta. Edellä esitetty tarkkailu suoritetaan vuosina 2016-2021. 4.4.3 Vesistön tuottavuus Vesimassan tuottavuutta ja rehevyystasoa tutkitaan kasviplanktonin lajiston ja biomassan sekä levämäärää indikoivan a-klorofyllipitoisuuden avulla. Kasviplankton on yksi muuttujista, joilla määritellään vesistön ekologinen tila. Kasviplanktonin määrään ja lajikoostumukseen vaikuttaa ennen muuta veden ravinteisuus ja ravinnesuhteet, mutta myös veden väri (humoosisuus ja valaistusolot), ph-taso sekä mahdolliset leväkasvua inhiboivat aineet ovat vaikuttavia tekijöitä. Kasvukaudella havaintopaikoilta otetaan vesinäytteet 0-2 m:n profiilista a-klorofylli- ja kasviplanktonanalyysia varten. Samasta näytteestä tehdään minimitekijätutkimus (ks. taulukko alla). Niillä havaintokerroilla, jolloin vesistöstä ei tehdä muita kemiallisia analyysejä, liukoisten ravinteiden lisäksi analysoidaan myös kokonaistyppi ja -fosfori. Kaikki analyysit tehdään kuusi kertaa kasvukaudella: toukokuussa, kaksi kertaa kesäkuussa ja kerran heinä-, elo- ja syyskuussa.

19 Klorofylli ja ravinteet analysoidaan asemilta 3300, 3400, Kuhnamo, Vatia, Sara 5, Sara 24 ja Lep68. Kasviplankton analysoidaan asemilta Kuhnamo,Vatia, Lep68, Sara 5 ja Sara24. Analyysit tehdään standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä. Kasviplankton määritetään laajan kvantitatiivisen menetelmän mukaan (Järvinen ym. 2011). Klorofylli- ja ravinneanalyysit ovat seuraavat: Analyysi Menetelmä a-klorofylli SFS 5772:1993 NO 2 + NO 3 SFS-EN ISO 13395: 1997 (tai mod.) NH 4-N SFS-EN ISO 11732:2005 PO 4-P Suodatettu PO 4-P SFS 3025:1986 (tai mod.) SFS 3025:1986 (tai mod.) 4.5 Laaja tarkkailu vuosina 2016 ja 2019 Laajan tarkkailun vuosina tehdään perustarkkailun lisäksi alla esitetyt lisätutkimukset. 4.5.1 Veden laatu ja ainetaseet Virtahavaintopaikoilta näytteet otetaan kaikkiaan 12 kertaa vuodessa: kerran tammi-, maalis- ja huhtikuussa, kaksi kertaa touko- ja kesäkuussa, kerran heinä-, elo-, syys-, loka- ja marraskuussa. Muuten noudatetaan perustarkkailun ohjelmaa. 4.5.2 Päällyskasvuston piilevät Piileviä esiintyy kaikissa vesistöissä ja ne muodostavat merkittävän osan perustuottajista etenkin pienissä virtavesissä. Vesistöjen kivipinnoilla kasvavat piilevät saavat kaiken ravintonsa ympäröivästä vedestä, ja siten leväyhteisön rakenne kuvastaa hyvin vesistön ekologista laatua ja rehevyyttä sekä vesistöön mahdollisesti kohdistuvaa kuormitusta. Voimakkaimmin piileväyhteisön rakenteeseen vaikuttavat vesistön ph-tasoon ja suolapitoisuuteen liittyvät tekijät sekä veden ravinteisuus. Piileväyhteisö ilmentää veden laatua pidemmällä ajanjaksolla kuin kertanäytteenä otettava vesinäyte. Piilevänäytteet otetaan kiviltä seuraavilta virtahavaintopaikoilta elokuussa: Aittokoski 3300, Häränvirta 3400, Kapeenkoski 3500, Kuusaankoski, Saravesi 24 ja Haapakoski 4100. Näytteenotto, preparaattien valmistus ja analysointi tehdään julkaisun Eloranta ym. 2007 sekä Suomen ympäristökeskuksen ohjeistuksen mukaisesti (http://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/ Pintavesien_tila/Pintavesien_tilan_seuranta/Biologisten_seurantamenetelmien_ohjeet). 4.5.3 Pohjaeläimistö sekä syvänteiden, kivikkorantojen ja koskien tila Suhteellisen pitkäikäisinä ja paikallaan pysyvinä eliöinä pohjaeläimet joutuvat alttiiksi ympäristössä tapahtuville muutoksille ja ilmentävät siten ympäristönsä tilaa pitkällä aikavälillä. Pohjaeläinten lajisto ja runsaussuhteet kertovat happioloista ja vesistön rehevyydestä sekä siitä, miten paljon eloperäinen hajoava aines kuormittaa pohjaa. Lisäksi pohjaeläimistön yhteisörakenteessa voi tapahtua merkittäviä muutoksia erilaisten haitta-aineiden vaikutuksesta.

20 Tarkkailun pohjaeläinnäytteet otetaan 2 kertaa vuodessa, heti jäiden lähdön jälkeen ja syksyllä (syyskuussa - lokakuussa). Kivikkorantojen näytteet otetaan kuitenkin ainoastaan syksyllä. Makroskooppinen syvännepohjaeläimistö tutkitaan havaintopaikoilta Kuhnamo, Vatia, Sara5 ja Lep68. Näytteet otetaan Ekman-noutimella satunnaisesti syvän profundaalin alueelta (85-100 % maksimisyvyydestä) sekä profundaalin yläosasta (Kuhnamo, Vatia ja Sara5 10-15 m ja Lep68 10-20 m). Näytteet otetaan ja käsitellään standardin SFS-5076 mukaan. Jokaisen havaintopaikan molemmista vyöhykkeistä otetaan 7 rinnakkaisnäytettä/havaintokerta, jotka käsitellään erillisinä näytteinä. Eläimistöstä surviaissääsket ja harvasukamadot määritetään mahdollisimman tarkasti (lajin tai joissakin tapauksissa suvun tarkkuudella), jotta aineiston perusteella voidaan laskea ekologisessa luokittelussa käytettävät indeksit ja arvioida syvänteiden kuntoa ja ekologista tilaa. Lisäksi vuonna 2021 syvänteen pohjaeläimet tutkitaan kuten laajassa tarkkailussa asemilta Kuhnamo, Vatia, Sara5 ja Lep68, mutta vain syvän profundaalin alueelta. Kivikkorantojen pohjaeläimistö tutkitaan havaintopaikoilta Kuhnamo, Vatia ja Lep68. Näytteet otetaan samoilta kivikkorannoilta kuin tarkkailujaksolla 2010-2015. Näytteet otetaan ympäristöhallinnon ohjeiden mukaan (Meissner ym 2011, Aroviita ym. 2012). Potkuhaavimenetelmällä (SFS 5077) otetaan kultakin havaintoalueelta kuusi rinnakkaista näytettä (20 sekuntia/näyte), jotka käsitellään erillisinä. Koskien pohjaeläimistö tutkitaan havaintopaikoilta Kapeenkoski ja Kuusaankoski ja vertailuasemilta Ala-Keiteleen ja Kuhnamon sekä Saarijärven reitin alaosan ja Kuhnamon välisiltä koskiosuuksilta, jotka soveltuvat pohjaeläinnäytteenottoon. Vertailuasemien tarkka sijainti määritetään ensimmäisen näytteenoton yhteydessä. Pohjaeläinnäytteet otetaan potkuhaavimenetelmällä. Kultakin havaintopaikalta otetaan 2 näytettä/pohjatyyppi, yhteensä 4 näytettä havaintopaikkaa kohti. Pohjatyypit ovat iki- pki-tyypit(ekologisen luokittelun päivitetyt ohjeet). Kemikaalialtistus voi aiheuttaa pohjaeläimissä morfologisia vaurioita, joiden määrän ja vakavuusasteen mittaamista voidaan käyttää arvioitaessa ja seurattaessa veden ekotoksisuutta. Yleisimmin käytetyt koskien pohjaeläinryhmät näissä tutkimuksissa ovat vesiperhostoukat (heimo Hydropsychidae). Vesiperhostoukkien kidus- ja anaalipapillivaurioiden kohonnut esiintymisfrekvenssi ilmentää veden tai sedimentin haitallisten aineiden vaikutusta. Koskinäytteiden Hydropsychidae-vesiperhostoukkien vaurioituneiden yksilöiden osuus määritetään näytteiden analysoinnin yhteydessä. 4.5.4 Sedimenttitutkimukset Sedimenttinäytteet otetaan havaintoasemilta Kuhnamo 4, Kuhnamo 5 ja Kuhnamo sekä vertailuasemalta Kuhnamo 6 kolmen vuoden välein alkaen vuonna 2016. Pintasedimentistä (0-10 cm) analysoidaan kuiva-aine, hehkutushäviö, kokonaistyppi, kokonaisfosfori, S, Cl, Al, Fe, Na, Ca, Si, Ba, Mn, Pb, Cd, PCB-yhdisteet ja öljyhiilivedyt (fraktiot C10-C40). 4.6 Jään muodostumista ja kantavuutta koskeva selvitys Suunnitelma jäätilanteen kehitystä koskevan selvityksen tekemiseksi toimitetaan erikseen, joten se ei sisälly tähän tarkkailuohjelmaan.

21 5 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 5.1 Tarkkailuohjelman sisällön muutokset ja niiden perustelut Kalataloustarkkailuohjelman sisältö pysyy likimain ennallaan verkko- ja sähkökoekalastusten osalta. Verkkokoekalastusten tulosten tulkinnan syventämiseksi Kuhnamon yläpuolelle on lisätty kaksi vertailualuetta, jotka ovat Äänejärvi ja Ääneselän länsiosa. Vertailualueiden lisääminen on välttämätöntä, jotta saadaan tietoa pyydystävyyden luontaisesta vaihtelusta vuosien välillä. Verkkokoekalastusten toteuttamisväli pidettiin ennallaan (3 vuotta). Sähkökoekalastusalueisiin pyrittiin tekemään mahdollisimman vähäisiä muutoksia, joskin uuden koekalastusohjeen mukaisesti koealojen tavoitepinta-alaa jouduttiin kasvattamaan 300 m 2 :iin (Olin ym. 2014). Tämän vuoksi vanhoja koealoja jouduttiin yhdistämään uusiksi isommiksi koealoiksi. Samalla esitettiin kahden uuden koealan lisäämistä tarkkailuohjelmaan. Sähkökoekalastusten toteuttamisväliä tihennettiin kolmesta vuodesta kahteen vuoteen. Intensiivisempi virtavesialueiden tarkkailu on perusteltua, koska kasvava jäte- ja lauhdevesikuormitus saattaa näkyä ensisijaisesti muutoksina herkillä virtavesilajeilla, kuten taimenella. Menetelmänä sähkökoekalastus sopiikin hyvin taimenenpoikasten yksilötiheyksien arviointiin. Kaikuluotauksia esitetään osaksi kolmen vuoden välein toistuvaa kalataloustarkkailua, koska pelkästään koekalastusten avulla ei saada riittävän luotettavaa tietoa kalaston rakenteen, yksilötiheyksien ja kalaparvien liikkeiden muutoksista tehtaan lähialueilla. Verkkokokalastuksen saaliskirjanpidosta luovutaan vuoden 2016 jälkeen ja painopistettä siirretään mm. koskialueiden kalastuksen ja kalansaaliiden seurantaan. Järvien verkkokalastuksesta pyritään keräämään jatkossa tietoa kalastustiedusteluiden avulla sisällyttämällä otoksiin myös kalastusluvan lunastaneita. Tämä tulee ennalta arvioiden parantamaan tulosten käyttökelpoisuutta esimerkiksi kalavedenomistajien näkökulmasta. Vesireitillä on jo pitkään seurattu kalojen PCB-, hartsihappo- ja kloorifenolipitoisuuksia. Koska näiden yhdisteiden pitoisuudet kalojen lihaskudoksessa ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä, seurannan tarve ei ole enää yhtä ilmeinen kuin aiemmin. Koska biotuotetehtaan rakentamisen yhteydessä on kuitenkin tehty sedimenttiä häiritseviä vesistörakennustöitä, kalojen jäämäainepitoisuuksia on syytä seurata vielä ainakin muutamien vuosien ajan. Uuteen ohjelmaan on lisätty myös ahvenen ja hauen raskasmetallipitoisuuksien seuranta. Erityisesti kalojen elohopeapitoisuuksista on olemassa runsaasti vertailutietoa. Ohjelmassa esitetty kuormituslähteen yläpuolinen vertailualue auttaa osaltaan hahmottamaan raskasmetallipitoisuuksissa mahdollisesti tapahtuvien muutosten syitä ja arvioimaan tarkkailuvelvollisen toiminnan osuutta näistä muutoksista. Uuden tehtaan tarvitseman käyttöveden määrä tulee moninkertaistumaan nykyiseen verrattuna. Tehtaiden yläpuolisesta järvialtaasta johdetaan nykyisin tehtaiden käyttöön noin 3,0-4,7 m 3 /s, josta noin 0,88-1,06 m 3 /s käytetään jäähdytykseen. Biotuotetehtaan jäähdytysveden tarpeen arvioidaan olevan maksimissaan 7,9-9,5 m 3 /s vuodenajasta riippuen. Tehtaista purkautuvien jäähdytysvesien määrä muodostaa huomattavan osan Kuhnamojärveen tulevasta kokonaisvirtaamasta (83 m 3 /s) (Karppinen ym. 2014). Jäähdytysvedet lämpenevät yleensä prosessin aikana 10-15 C, mutta ajoittain purkuputkesta tuleva vesi voi olla jopa yli 20 astetta sisäänottovettä lämpimämpää. Äänekosken tehtaiden jäähdytysvesien järvivettä lämmittävä vaikutus näkyy jo nytkin laajalla alueella Kuhnamojärvessä. Biotuo-

22 tetehtaan myötä Kuhnamojärveen purettavien jäähdytysvesien määrä ja lämpökuormitus lisääntyvät. Aiempaa suuremmat lämpömäärät tulevat voimistamaan kohonneen lämpötilan vaikutuksia purkuputken lähialueiden lisäksi myös kauempana, mahdollisesti jopa useiden kilometrien päässä (Karppinen ym. 2014). Järven lämpötalouden muuttuminen lämpimien jäähdytysvesien purkamisen seurauksena voi aiheuttaa suoria ja välillisiä vaikutuksia kalastoon, kalojen käyttäytymiseen, kasvuun ja ravintoon. Kalaparvien tai yksittäisten kalojen elinalueet vesistössä ja vaellukset vesistöjen tai vesistön osien välillä saattavat muuttua lämpötilamuutosten vuoksi. Verrattain pienissä vesistöissä ravintoverkossa tapahtuva muutos ei rajoitu pelkästään kuormituslähteen alapuolelle, vaan ulottuu koko vesistön pinta-alalle. Viileää vettä suosivat lajit siirtyvät todennäköisimmin alenevaa lämpötilaa kohti, kun taas lämpöä suosivat ja kestävät lajit pystyvät elämään lähellä kuormituslähdettä ja saavuttamaan jopa kilpailuetua muihin lajeihin nähden. Kuhnamolla kasvavat lämpötilat saattavat vaikuttaa esimerkiksi taimenen nousuvaelluksen ajoittumiseen, kun taas tehtaan kasvava vedenotto ja tekniset rakenteet saattavat vaikeuttaa kalojen hakeutumista kalatiehen joko yläkanavasta tai kalatien alapuolelta. Vedenottoon liittyvässä ympäristölupapäätöksen lupaehdoissa edellytettiin tarkkailemaan kalojen liikkeitä kalatiehen, kalatiessä ja vedenottoalueella siten, että voidaan arvioida kulkuväylän toimivuutta vedenoton ja virtaamien muuttuessa. Koska pelkästään kalatielaskurin avulla ei voida selvittää yksityiskohtaisesti kalojen liikkeitä kalatien läheisyydessä, eikä sen avulla saada myöskään todisteita taimenen käyttäytymismuutoksista lauhdevesikuormituksen vaikutusalueella, päätettiin ohjelman sisältöä täydentää vielä taimenen telemetriaseurannalla. Osaltaan kasvava vedenotto saattaa lisätä myös vedenottorakenteisiin joutuvien kalojen määrää. Pääosa näistä kaloista on yleensä pienikokoisten kalalajien nuoruusvaiheita, joiden uintikyky on heikko (esim. kuore, kiiski, nahkiainen, ahven). Ajoittain vedenottorakenteisiin saattaa kuitenkin joutua myös kalataloudellisesti merkityksellisiä lajeja (esim. kuha), joten tältä osin määräaikaisen seurannan käynnistäminen on perusteltua. Vedenottojärjestelmään joutuvien kalojen määrää aloitetaan seuraamaan jo ennen uuden tehtaan käynnistämistä ja sitä jatketaan vielä määräajan sen valmistumisen jälkeen. 5.2 Perusseuranta 5.2.1 Kalastuskirjanpito Kalastuskirjanpitoa jatketaan vuonna 2016 vielä voimassaolevan tarkkailuohjelman mukaisesti (Hyväksytty KS-ELY:ssä 1.6.2010). Pitkällä aikavälillä verkkokalastajien halukkuus saaliskirjanpitoon on vähentynyt, eikä uusia henkilöitä ole saatu rekrytoitua lopettaneiden tilalle riittävästi. Verkkokalastuksen saaliskirjanpidosta luovutaan vuoden 2016 jälkeen. 5.2.2 Kalastustiedustelut Kalastustiedustelujen avulla selvitetään Äänekoski-Vaajakoski vesireitin järvissä kalastavien henkilöiden määrä, eri pyydystyyppien pyyntiponnistus sekä saalis kalalajeittain ja pyydystyypeittäin tiedustelujen kohteena olevina vuosina. Tiedustelujen avulla selvitetään myös kalastajien mielipiteitä kalakantojen tilasta, kalastusta haittaavista tekijöistä sekä veden laadusta. Ensimmäinen kalastustiedustelu koskee vuotta 2016 ja se tehdään talvella 2017. Tämän jälkeen kalastustieduste-

23 lu toistetaan kolmen vuoden välein eli seuraavan kerran se tehdään vuoden 2020 alussa koskien vuoden 2019 tilannetta. Kalastustiedustelujen avulla pyritään selvittämään tarkkailualueen kalastuksessa ja kalansaaliissa sekä asenteissa ja mielipiteissä tapahtuvia pitkän aikavälin muutoksia. Koskikalastuskohteiden osalta tiedustelujen tulokset tukevat lisäksi erityisesti vaelluskaloihin liittyvää seurantaa. Väestörekisteripohjainen tiedustelu lähetetään 1900:lle Laukaan kunnan, Äänekosken kaupungin, Vaajakosken (postinumeroalue 40800) ja Leppälahden (41450) alueella vakituisesti asuvan ja 250:lle näillä alueilla vapaa-ajan asunnon omistavan asuntokunnan (vakituinen osoite muualla kuin poiminta-alueella) vanhimmalle poimintaehdot täyttävälle jäsenelle (18-75 vuotta). Väestörekisteripohjaisen tiedustelun otoskoko on yhteensä 2150 asuntokuntaa. Otannan ulkopuolelle jätetään Äänekosken postinumeroalueista 44280 Sumiainen ja 44260 Vihijärvi. Väestörekisteriotannan lisäksi tiedustelun otosta täydennetään tarkkailualueen järville kalastusluvan lunastaneiden henkilöiden yhteystiedoilla. Tavoitteena on saada noin 200 luvan lunastaneen kalastajan yhteystiedot. Tiedustelu lähetetäään ensisijaisesti postitse, mutta luvan ostaneiden osalta voidaan harkita myös nettikyselyä, mikäli käyttöön saadaan riittävä määrä sähköpostisosoitteita. Koska luvan lunastaneiden joukossa kalastaneiden osuus on suuri, voidaan väestörekisteriotoksen kokoa vastaavasti pienentää saatujen lupayhteystietojen määrän verran (maks. 200 osoitetta). Jos tiedusteluvuonna saadaan kerättyä luvanmyynnin yhteystietoja tavoiteltu enimmäismäärä, riittävä otoskoko tiedustelua varten olisi väestörekisteriotoksen osalta 1950 asuntokuntaa. Ennen tiedustelun postitusta poistetaan otoksista mahdolliset päällekkäiset yhteystiedot. Kalastustiedustelu tehdään kahden kontaktikerran kyselynä, mikäli vastausaktiivisuus ylittää 60 %. Jos muistutuskirjeen lähettämisen jälkeen näyttää siltä, että vastausaktiivisuus jää alle em. rajan, lähetetään vastaamattomille vielä uusintakysely. Kyselyn saatteessa vastaanottajalle mainitaan mahdollisuudesta ilmoittaa kalastamattomuudesta vaihtoehtoisesti sähköpostilla. Tarkkailualueen järvien kalastusta koskeva tiedustelu kattaa Kuhnamon ja Pohjois-Leppäveden välisen alueen. Kuhnamossa alueen ylärajana on Kotakennäänsalmi ja alarajana Pohjois- Leppävedessä Vaajakoski. Osa-alueet ovat 1) Kuhnamo, 2) Vatia, 3) Saraavesi, 4) Saraavesi - Pohjois-Leppävesi ja 5) Pohjois-Leppävesi. Kapeenkosken, Kuusaankosken ja Vaajavirran erityiskalastuskohteiden kalastajien määrää, kalastusta ja kalansaaliita selvitetään erillisen kalastustiedustelun avulla, joka tehdään samoina vuosina kuin järvialueen kalastustiedustelu. Myös koskikalastuskohteille myytyjen lupien määrä pyritään selvittämään ainakin tiedusteltavien vuosien osalta luvan myyjille suunnatulla kyselyllä tai puhelinhaastattelulla. Koskikalastustiedusteluja varten pyritään saamaan vähintään 50 kalastajan yhteystiedot kultakin merkittävimmiltä koskikalastuskohteelta eli Kapeenkoskelta, Kuusaankoskelta ja Vaajavirralta. Tavoiteltava otoskoko on yhteensä 150-200 henkilöä. Kyselylomakkeella tulee olla kysymyksiä, joiden perusteella voidaan arvioida eväleikattujen ja luontaista alkuperää olevien taimenien sekä eri kokoluokkien (esim. 30-39 cm, 40-49 cm, 50-59 cm) ja vapautettujen yksilöiden osuudet kunkin koskialueen taimensaaliista. Mikäli koskikalastajien yhteystietoja ei saada käyttöön, on järviä koskevaan kyselyyn liitettävä lisäkysymyksiä koskikalastukseen liittyen sekä selvitettävä mahdollisuus saada käyttöön koskikalastuskohteiden oman saalisseurannan tietoja. Koskikalastuskohteiden kalastustiedustelut tehdään samoina vuosina järvialueiden tiedustelujen kanssa ja lähtökohtaisesti käytetään kahden kontaktikerran postikyselyä.

24 Alkuvuodesta 2016 tarkkailualueen luvanmyyjille ja kalavedenomistajille lähetetään tiedote ja pyyntö kalataloustarkkailun kalastustiedusteluihin liittyvästä osoitetietojen keruusta. Tiedotteen mukana lähetetään osoitelistat, joihin luvanmyyjät voivat halutessaan täyttää luvan ostaneiden yhteystietoja. Samalla pyydetään ilmoittamaan arvio järville myytyjen lupien määrästä. Koska luvanmyynti tapahtuu nykyisin yhä enemmän internetissä, selvitetään tarvittaessa mahdollisuus lähettää luvan ostajille linkki nettipohjaiseen kyselylomakkeeseen (erityisesti koskikalastuskohteet). Raportissa kalastustiedustelun tulokset esitetään järvien osalta osa-alueittain ja virtavesien osalta koskikohtaisesti. Kalastustiedustelua käsittelevässä raportissa tulee esitellä mm. seuraavat tulokset: myytyjen kalastuslupien kokonaismäärä järvialueella ja koskikalastuskohteissa, kalastajamäärä, saalis lajeittain ja pyydyksittäin, eri lajien osuus kokonaissaaliista (koskialueilla taimensaalis pituusluokkajakauma), pyyntiponnistus pyydystyypeittäin sekä yksikkösaalis pyydyksittäin ja lajeittain. Lisäksi tulee esittää vastausjakaumat kalastoa, kalastuksen haittatekijöitä sekä vedenlaatua koskevista kysymyksistä. Tiedustelun pyyntiä ja saalista koskevat tulokset esitetään sekä tiedusteluun vastanneiden osalta että valittuun kohderyhmään (perusjoukkoon) laajennettuina arvioina. Tulosten tarkastelussa on käsiteltävä tiedustelun tuloksiin ja tulosten laskentaan liittyvät epävarmuustekijät. 5.2.3 Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastuksia tehdään aiempien vuosien tapaan Luijankoskessa, Kapeenkoskessa ja Kuusaankoskessa. Tarkkailujaksolla sähkökoekalastuksia tehdään vuosina 2016, 2018 ja 2020. Sähkökoekalastusten tavoitteena on selvittää näillä koskialueilla virtavesikalaston esiintymistä ja yksilötiheyksiä sekä niissä mahdollisesti tapahtuvia pitkän aikavälin muutoksia. Vähittäinen rehevöityminen, ilmastonmuutos ja lauhdevesien vaikutus voi näkyä esimerkiksi taimenen poikastiheyksien vähenemisenä, kun taas kunnostustoimenpiteiden, kalastuksensäätelyn ja mäti-istutusten vaikutus on pitkälti vastakkainen. Sähkökalastusten toteuttamisessa noudatetaan soveltuvin osin RKTL:n työraportin 21/2014 (Olin ym. 2014) mukaisia koekalastusohjeita. Koska vesipuitedirektiivin toiminnallisen seurannan sähkökalastuskohteissa edellytetään koealoilta mm. 300 m 2 tavoitepinta-alaa, kaikkia pyyntejä ei voida tehdä samoilla koealoilla kuin aiempina vuosina. Riittävän pyyntipinta-alan saavuttamiseksi läheisiä koealoja on yhdistetty, jonka lisäksi esitetään perustettavaksi Kapeen-Luijankoskelle sekä Kuusaankoskelle kaksi uutta koealaa. Kapeen-Luijankoskella uusi koeala sijaitsee joko Käärmekoskessa tai Makasiininvirrassa (Liite 1). Näistä kahdesta sähkökalastuskoealasta soveltuvin valitaan maastokäynnin yhteydessä ennen vuoden 2016 sähkökoekalastuksia. Vuodesta 2016 alkaen Kapeen-Luijankoskessa sähkökoekalastukset tehdään yhteensä viidellä ja Kuusaankoskessa kolmella koealalla (Liite 1). Kalastukset tehdään kullakin koealalla kahteen kertaan niin, että kalastuskertojen välillä pidetään noin 30 minuutin tauko. Sähkökoekalastukset pyritään tekemään elokuun lopun ja lokakuun alun välisenä aikana. Sähkökalastusta ei tehdä poikkeavassa virtaamatilanteessa, kuten tulvan aikana. Sähkökalastuksen estyessä poikkeavan virtaamatilanteen vuoksi kalastukselle etsitään uusi ajankohta yhteistyössä tarkkailuviranomaisen kanssa. Koealojen sijainti määritetään GPS-koordinaatein (ylä- ja alaraja). Koealojen kohdekuvauksessa esitetään koealojen sijainti, mitat, vesisyvyys, virtausolot, pohjan laatu sekä kasvillisuus peittävyysarvioin. Koealat valokuvataan. Kaikki saaliiksi saadut kalat mitataan ja punnitaan. Taimenien osalta mittauslomakkeelle merkitään eväleikatut ja merkityt yksilöt. Myös silmämääräiset havain-

25 not karanneista kaloista kirjataan muistiin. Tietojen kirjaamisessa käytetään koekalastusrekisterin maastolomaketta. Sähkökoekalastuksen tuloksia käsittelevässä raportissa esitetään kaikilta koealoilta vähintään eri lajien kappalemääräinen saalis poistopyyntikerroittain, poistopyyntien yhteenlaskettu saalis pintaalayksikköä (100 m 2 ) kohden sekä yksilömääränä (kpl) että massana (g) ja saaliskalojen keskipaino. Keskeiset tulokset ja runsaimpien saalislajien pituusluokkajakaumat esitetään raportissa myös koskikohtaisesti. Tuloksia peilataan suhteessa istutusmääriin (erityisesti 0+ taimen ja mätiistutukset). Sähkökoekalastusten tulokset kirjataan ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin kunkin tarkkailuvuoden loppuun mennessä. 5.2.4 Verkkokoekalastukset Verkkokoekalastuksilla seurataan kalakannan runsauden ja kalayhteisön rakenteen muutoksia vesireitin järvissä. Koekalastuksia jatketaan Keski-Suomen ELY-keskuksen 1.6.2010 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti samoilla pyyntialueilla Kuhnamolla, Vatianjärvellä, Saraavedellä ja Pohjois-Leppävedellä. Tämän lisäksi koekalastuksia esitetään tehtäväksi myös Äänekosken yläpuolisella Äänejärvellä ja Ääneselän länsiosassa. Äänekosken yläpuoliset pyyntipaikat toimivat vertailualueina tehtaan alapuolisille pyyntialueille. Vertailualueiden sisällyttäminen ohjelmaan on välttämätöntä, jotta saadaan tietoa siitä, liittyvätkö koekalastustuloksissa mahdollisesti havaittavat vuosien ja alueiden väliset erot enemmän luontaisiin pyydystävyyden vaihteluihin kuin esim. rehevöitymisen aiheuttamiin muutoksiin kalastossa. Koekalastusalueiden likimääräiset rajaukset on esitetty liitteen 2 kartoissa. Kuhnamon koekalastusalueella pyyntiponnistus on 20, Vatianjärvellä 32, Saraavedellä 32 ja Pohjois-Leppävedellä 32 verkkovuorokautta. Äänejärvellä ja Ääneselän länsiosassa pyyntiponnistus on yhteensä 28 verkkoyötä. Verkkokoekalastukset tehdään kolmen vuoden välein. Tarkkailujakson aikana koekalastukset tehdään vuosina 2016 ja 2019. Vuonna 2016 Kuhnamolla ja Vatialla tehdään myös kaikuluotauksiin liittyviä Nordickoekalastuksia 6 verkkoyön verran kullakin viidellä luotausalueella eli yhteensä 30 verkkoyötä. Koska luotausalue 2 sijaitsee kuitenkin Nordic-koekalastusalueella, varsinaisten verkkokoekalastusten pyyntiponnistukseksi riittää Kuhnamolla yhteensä 38 verkkoyötä, jos pyynneistä 6 verkkoyötä tehdään luotausten yhteydessä. Vatianjärven luotausalue sijaitsee kokonaan varsinaisen verkkokoekalastusalueen sisällä, joten yhteenlasketuksi pyyntiponnistukseksi riittää siellä 32 verkkoyötä, jos pyynneistä 6 verkkoyötä tehdään luotausten yhteydessä. Verkkokoekalastusten pyyntiponnistus on yhteensä 162 verkkoyötä. Nordic-verkkokoekalastusten pyyntiponnistus koekalastusvesistöissä: Vesistö Pyyntiponnistus: Ääneselän länsiosa 20 Äänejärvi 8 Kuhnamo 38 (sis. 18 v-yötä luotaus) Vatia 32 (sis. 6 v-yötä luotaus Saraavesi 32 Pohjois-Leppävesi 32 Yhteensä 162

26 Verkkokoekalastukset tehdään NORDIC-yleiskatsausverkoilla heinäkuun puolivälin ja syyskuun alun välisenä aikana. Vuonna 2016 koekalastusten ajankohtaan on kiinnitettävä erityistä huomiota telemetriatutkimuksen vuoksi. Ainakin Kuhnamolla, Äänejärvellä ja Vatialla vuoden 2016 pyynnit on ajoitettava mieluiten elokuun loppupuolelle. Mikäli ilmenee, että telemetriamerkintöjä joudutaan tekemään vuonna 2016 vielä syyskuun alussa, pyritään koekalastukset saattamaan loppuun ennen merkittyjen kalojen vapauttamista. Äänekosken yläpuolisilla uusilla koekalastusalueilla verkkojen laskupaikat (ja varapaikat) arvotaan ruudutetulta kartalta. Kullekin ruudulle lasketaan yksi pohjaverkko (0-3 m) tai yli 3 metrin syvyisillä alueilla yhden pohja-, pinta- ja välivesiverkon (> 10 m) muodostama jata. Verkkomäärän jakaminen eri syvyysvyöhykkeille tehdään likimääräisesti syvyysvyöhykkeiden pintaalojen mukaan. Äänekosken alapuolisilla koekalastusalueilla pyyntipaikkojen arvontaa ei ole tarpeen uusia, vaan verkot lasketaan likimääräisesti samoihin paikkoihin kuin aiemmilla kerroilla. Kunkin verkkopaikan tai jadan tarkat koordinaatit kirjataan kuitenkin muistiin. Verkkojen laskun ja noston yhteydessä tehdään havaintoja sääolosuhteista ja mitataan veden lämpötila. Verkkohavasten likaantumista arvioidaan verkkojen noston yhteydessä asteikolla 1-4, jossa 1 = puhdas, 2=lievästi likaantunut, 3 = kohtalaisesti likaantunut ja 4 = runsaasti likaantunut. Saaliskalat mitataan lajeittain ja pituusluokittain (1 cm:n luokkaväli) verkko- ja solmuvälikohtaisesti. Koekalastusten suunnittelussa ja toteutuksessa noudatetaan soveltuvin osin RKTL:n työraportin 21/2014 (Olin ym. 2014) mukaista koekalastusohjeistusta. Raportissa vertaillaan eri osa-alueiden ja vuosien välisiä eroja yksikkösaaliissa ja kalayhteisön rakennetta kuvaavissa muuttujissa. Koekalastusten tuloksista raportoidaan alueittain eri lajien ja kalaryhmien (särkikalat, petokalat, petomaiset ahvenkalat) yksikkösaalis sekä osuudet kokonaissaaliin biomassasta ja yksilömäärästä. Lisäksi esitetään eri kalalajien pituusjakaumat. Koekalastusten tulokset kirjataan ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin kunkin koekalastusvuoden loppuun mennessä. 5.2.5 Kalojen raskasmetallipitoisuuksien seuranta Jätevedenpuhdistamolta lähtevässä vedessä on vähäisiä määriä raskasmetalleja, jotka rikastuvat ravintoketjussa ja saattavat vaikuttaa kalojen käyttökelpoisuuteen. Hauen ja ahvenen lihaskudoksen raskasmetallipitoisuuksia seurataan vuosina 2016 ja 2019 Kuhnamolla, Vatialla ja Ala-Keiteleellä (Ääneselkä, vertailualue) kerätyistä näytteistä. Näytekalojen pyynti voidaan tarvittaessa aloittaa jo tutkimusvuotta edeltävänä syksynä kasvukauden lopussa. Analysoitavat lihasnäytteet kerätään kultakin alueelta 10 ahvenelta ja 5 7 hauelta. Näytteenotossa sovelletaan ahvenen osalta ympäristöministeriön laatimaa ohjeistusta (Ympäristöministeriön raportteja 15 / 2012). Näytteeksi kerättävien haukien tavoiteltava paino on noin 1 kg (vaihteluväli 0,5 kg 3 kg). Lihasnäytteistä analysoidaan seuraavat alkuaineet: Hg, Pb, Cd, Al, Fe, Mn. Tarkkailun jatkosta päätetään vuoden 2019 tulosten valmistumisen jälkeen. Mikäli esimerkiksi elohopeapitoisuus on lähellä pintavesityypille määriteltyä ympäristönlaatunormia tai ylittää sen, raskasmetallipitoisuuksien seurantaa jatketaan. Raskasmetallitutkimusten tulokset on vietävä KERTY-rekisteriin raporttien valmistumisajankohtiin mennessä. Raportissa tulee arvioida kalojen syömäkelpoisuutta voimassa olevien raja-arvojen mukaisesti.

27 5.2.6 Kalojen jäämäaineet Kalojen jäämäainetutkimus tehdään vuosina 2016 ja 2020. Kalojen jäämäainetutkimuksella selvitetään polykloorattujen bifenyylien (PCB) ja hartsihappojen pitoisuudet Kuhnamon eteläosasta, Vatiasta, Saraavedestä ja Pohjois-Leppävedestä pyydetyistä hauista. Kustakin järvestä pyydetään viisi haukea, joista jokaisesta tehdään analyysit. Lisäksi Vatialta pyydetyistä kahdesta viiden hauen kokoomanäytteestä määritetään kloorifenolipitoisuudet. Jäämäainetutkimusten tulokset on vietävä KERTY-rekisteriin raporttien valmistumisajankohtiin mennessä. Raportissa tulee arvioida kalojen syömäkelpoisuutta voimassa olevien raja-arvojen mukaisesti. 5.3 Vedenoton ja lauhdevesikuormituksen kalastovaikutuksiin sekä kalojen liikkeisiin ja vaelluskäyttämiseen liittyvä tarkkailu 5.3.1. Kalatieseuranta Kalatieseurannalla saadaan tietoa kasvavan vedenoton ja lauhdevesikuormituksen mahdollisesta vaikutuksesta kalojen vaellukseen Kuhnamon ja Keiteleen välillä. Sen tuloksia voidaan osaltaan hyödyntää arvioitaessa kalatien toimivuutta muuttuneessa vedenottotilanteessa. Kasvava lauhdevesikuormitus tai vedenoton muutokset saattavat vähentää kalatiehen nousevien taimenien määrää tai vaikuttaa kalojen nousun ja alasvaelluksen ajoittumiseen tai onnistumiseen. Kalatieseurantaa tehdään VAKI-kalalaskurilla kalatien ollessa vesitettynä touko lokakuussa vuosina 2016-2019. VAKI-kalalaskurin yhteyteen asennetaan vedenalaiskamera, jolla parannetaan laskurin ohi uivien kalojen lajin ja alkuperän tunnistettavuutta. Pitkä ja intensiivinen seuranta on perusteltua, koska erilaisten ympäristömuuttujien vaikutusta tuloksiin on vaikea arvioida luotettavasti vähäisen tutkimusaineiston pohjalta. Kalatieseurannan yhteydessä kerätään jatkuvasti tietoa veden lämpötilasta (kalatie, purkautuvan jäähdytysveden lämpötila), virtaamasta (kalatie, turbiini, ohijuoksutuskanava) sekä vedenoton määrästä. Vuosittaisessa raportoinnissa esitetään lajikohtaisesti ja kokoluokittain kalatien laskurin päivittäin ohittaneiden kalojen lukumäärät sekä ylös- että alaspäin vaeltaneiden yksilöiden osalta. Raportissa arvioidaan merkittyjen tai eväleikattujen taimenien osuutta alas- tai ylöspäin vaeltaneiden taimenien kokonaismäärästä. Tuloksissa esitetään graafisesti nousevien ja laskevien kalojen määrät myös suhteessa veden lämpötilaan ja virtaamiin tarkkailujakson aikana. Tulosten raportointi tulisi tehdä soveltuvin osin samoin kuin vuoden 2014 kalatieseurannan raportissa (Haikonen ym. 2014, Kala- ja vesitutkimus Oy). Kalatieseurannan toteutuksen muutoksista voidaan sopia tarkkailuvelvollisen ja ELY-keskuksen kesken, jos muutokset eivät heikennä tarkkailun vaikuttavuutta tai kattavuutta. 5.3.2 Taimenen telemetriaseuranta Tehtaan kasvavan lämpökuorman ja vedenoton vaikutusta taimenen liikkeisiin ja vaelluskäyttäytymiseen selvitetään vuosina 2016 ja 2018 telemetriaseurannan avulla. Selvitykseen liittyy myös kalatien toimivuuden arviointi. Ennen-jälkeen tyyppisellä koeasetelmalla saadaan tietoa uuden tehtaan vaikutuksista kalojen vaelluksiin ja kalatien toimivuudesta muuttuneessa vedenottotilanteessa.

28 Telemetriaseurannan avulla selvitetään: Kasvavan lauhdevesikuormituksen mahdollisia vaikutuksia nousevan taimenkannan käyttäytymiseen ja liikkeisiin Kuhnamolla Kasvavan vedenoton mahdollisia vaikutuksia taimenen käyttäytymiseen ja liikkeisiin kalatien läheisyydessä sen ylä- ja alapuolella Telemetriamerkittyjen kalojen vaellussuuntia (Keitele, Saarijärven reitti, Salakkajoki, Vatia) Taimenen telemetriaseurantaa varten rakennetaan riittävän kattava automaattisten vastaanotinasemien verkosto, joiden lisäksi merkintöjen jälkeen taimenien liikkeitä seurataan intensiivisesti myös manuaalisesti suuntimalla. Seurannan avulla tulisi pystyä arvioimaan kalatiehen tai ohitusuomaan hakeutumisen viivettä ja mahdollisuuksien mukaan tekemään havaintoja turbiinien läpi laskeutuvista kaloista. Kalatien toimivuuden arvioimiseksi erityisesti kalatien läheisten automaattiasemien sijoitteluun ja manuaalisen seurannan intensiteettiin tulee kiinnittää riittävästi huomiota. Telemetriamenetelmän ja käytettävien laitteiden (Signaalinsiirtomenetelmä, lähetintyypit, lähettimien koko, vastaanotinasemat) valinnassa tulee huomioida tutkimuskysymysten ja koeasetelman asettamat vaatimukset. Ultraäänitelemetrian etuna on mm. signaalin havaittavuus ja kantavuus avoimilla ja syvillä vesialueilla sekä kohtuulliset välinekustannukset, mutta heikkoutena signaalin katoaminen katvealueilla (rikkonaiset pohjan muodot). Radiotelemetrian etuna on mm. kalojen paikannettavuus matalilla alueilla sekä kohisevissa ja rikkonaisissa virtavesissä, kun taas heikkouksia ovat välineistön korkea hinta ja signaalin voimakas heikkeneminen vesisyvyyden kasvaessa. Merkittävät taimenet pyydetään kalatien alapuolelta tai kalatiestä. Tällä pyritään varmistamaan se, että taimenet ovat nousuviettisiä ja hakeutuvat takaisin ylävirtaan, jolloin saadaan tietoa sekä lauhdevesikuormituksen että vedenoton muutosten vaikutuksesta taimenen liikkeisiin kalatiessä ja kalatien lähialueella. On mahdollista, että riittävää taimenmäärää ei kuitenkaan saada saaliiksi kalatien läheisyydestä. Siksi osa kaloista voidaan pyytää tarvittaessa Naarakoskesta, mutta näitä taimenia ei tulisi vapauttaa kalatien alle, vaan Paatelan kanavan läheisyyteen. Kapeenkoskea ei suositella taimenen pyynti- ja vapautusalueeksi, koska käytettävissä olevan tiedon perusteella on syytä olettaa, että vain pieni osa merkityistä taimenista lähtisi enää etenemään ylävirtaan. Tavoiteltava merkittävien vesistöstä pyydettävien taimenien koko on noin 35 60 cm. Merkittäviksi kelpuutetaan sekä eväleikatut että ehjäeväiset yksilöt siinä suhteessa kuin niitä saadaan saaliiksi. Jos valinnanvaraa on, pyritään mahdollisuuksien mukaan välttämään samana tutkimusvuonna istutettujen taimenien merkitsemistä. Kalatien alapuolelta pyydetyt ja merkityt taimenet vapautetaan kahdelle alueelle: a) kalatien alapuolelle sen välittömään läheisyyteen sekä b) purkuputken alapuolelle Paatelan kanavan läheisyyteen. Koska kalatien alapuolelta pyydetyt yksilöt pyrkivät todennäköisesti nousemaan kalatiestä, niitä ei vapauteta kalatien yläpuolelle. Kalojen liikkeitä ja käyttäytymistä alasvaelluksen aikana selvitetään sitä vastoin c) Häränvirtaan istutettavilla smolttikokoisilla taimenilla, jotka lähtevät oletettavasti etenemään alavirtaan viileän veden aikaan istutettuna. Telemetriamerkinnän koeasetelmaa on havainnollistettu liitekartassa 3. Merkittävien taimenien pyynti keskitetään kevääseen ja alkukesään, jolloin kalatiehen nousevien taimenien määrä on oletettavasti suurimmillaan. Äänekosken kalatiessä ei havaittu selvää nousuhuippua vuoden 2014 seurannassa, joten on todennäköistä, että vaadittavaan otoskokoon tarvitaan lukuisia pyyntikertoja.

29 Pyyntimenetelmät ja ajankohdat pyritään valitsemaan siten, että kaloille aiheutuu mahdollisimman vähän stressiä. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että kalojen merkinnät pyritään tekemään viileän veden aikana (alle +15 C). Pyynnissä tulisi välttää kalojen vahingoittamista, joten ensisijaisesti tulisi harkita rysän ja katiskan käyttöä verkkojen sijaan. Mikäli riittävää määrää kaloja ei saada pyydettyä vielä kesäkuun aikana, osa merkinnöistä voidaan tehdä alkusyksyllä, kun vedet ovat viilentyneet riittävästi. Kalojen käsittelyssä tulee käyttää asianmukaista välineistöä ja menetelmiä. Merkittävät kalat nukutetaan, mitataan, punnitaan ja niiden virkoamista seurataan. Muistiin kirjataan myös kalojen oletettu alkuperä (rasvaeväleikattu / luonnontaimen). Kutakin merkittyä kalaryhmää seurataan merkinnän jälkeen intensiivisesti 1-2 viikon ajan manuaalisesti suuntimalla sekä automaattiasemien avulla. Tämän jälkeen seurantaa jatketaan lähinnä automaattiasemiin tukeutuen noin 3-4 kuukautta lähettimien toiminta-ajasta ja kalojen liikkeiden laajuudesta riippuen. Seuranta lopetetaan viimeistään ennen jääpeitteen muodostumista, joten syksyllä merkittävien kalojen seuranta-aika on lyhyempi kuin kesällä merkityillä kaloilla. Seurantaalue kattaa pääasiassa Kuhnamon. Ääneselälle, Vatialle, Salakkajokeen tai Kotakennäänsalmen yläpuolelle vaeltavia taimenia ei ole tarpeen paikantaa. Paatelan kanavan läheisyyteen vapautettavien kalojen avulla pyritään selvittämään taimenen käyttäytymistä lauhdevesikuormituksen vaikutusalueella. Siksi nämä taimenet varustetaan myös dataloggereilla, jotka keräävät tietoa veden lämpötilasta. Taimenien suosimia oleskelulämpötiloja verrataan vesistötarkkailun intensiivisen lämpötilaseurannan tuloksiin, jonka likimääräiset mittauspisteet on esitetty liitteessä 3. Mikäli lämpötilaloggerit eivät ole ns. lähettävää tyyppiä, pyritään kalat paikallistamaan ja pyydystämään viimeistään syksyllä ennen seurannan loppumista. Kalatien yläpuolelle vapautettavien ja merkittyjen istutuskalojen määrä (taimen, 2-v) on 20 yksilöä kumpanakin tutkimusvuonna. Kalatien läheisyydestä pyydettyjen ja merkittyjen taimenien määrä on 30 yksilöä. Enintään puolet tästä määrästä voidaan korvata Naarakoskesta pyydetyillä taimenilla, jotka on vapautettava Paatelan kanavan alueelle. Tutkimuksessa seurattavien taimenien kokonaismäärä on siten 50 yksilöä, joista 30 yksilöä on vesistöstä pyydystettyjä ja 20 yksilöä vasta kalanviljelylaitokselta tuotuja taimenia. Istutustaimenien merkintä tehdään mahdollisuuksien mukaan jo kalanviljelylaitoksella ja virkoamisjakso tapahtuu optimiolosuhteissa kasvatusaltaissa. Ennen telemetriatutkimuksen aloittamista on hankittava tarvittavat luvat. Kalojen pyyntiin kalatien läheisyydestä tarvitaan alueellisen kalatalousviranomaisen myöntämä poikkeuslupa. Telemetriamerkintä vaatii koe-eläintoimikunnan luvan. Radiolähettimien käyttölupaa on anottava viestintävirastolta. Koska osa telemetriamerkityistä taimenista voi joutua kalastajien saaliiksi, on seurantatutkimuksesta tiedotettava paikallis- ja aluemedioissa. Saaliskalojen mukana saadut lähettimet pyydetään palauttamaan tutkimuksen toteuttajalle. Yhteenveto seurannan toteuttamisesta: Telemetriatutkimus toistetaan kaksi kertaa, ensimmäisen kerran v. 2016 ennen uuden tehtaan käynnistämistä ja toisen kerran vuonna 2018 tehtaan käynnistämisen jälkeen Kunkin tutkimusvuoden jälkeen arvioidaan seurannan onnistumista ja tarvittaessa tutkimus toistetaan seuraavana vuonna uudelleen (2017, 2019) Päätavoitteet: selvitetään kalatien toimivuutta ja taimenen liikkeitä lauhdevesikuormituksen vaikutusalueella Merkittävät kalat pyydetään pääasiassa kalatien alta tai kalatiestä. Nämä kalat merkitään ja vapautetaan takaisin kalatien alle (15 kpl) sekä Paatelan kanavan läheisyyteen (15 kpl). Puuttuvaa kalamäärää voidaan korvata Paatelan kanavan läheisyyteen vapautettavien kalo-

30 jen osalta Naarakoskesta pyydettyjen taimenien avulla (maks. 15 kpl). Merkittävien kalojen koko noin 35 60 cm. Alaspäin vaeltavien taimenien käyttäytymistä selvitetään Häränvirtaan istutettavien 2- vuotiaiden taimenien avulla (20 kpl). Mahdollisuuksien mukaan merkintä tehdään jo kalanviljelylaitoksella, josta kalat siirretään elpymisjakson jälkeen istutusvesistöön. Merkinnät pyritään tekemään keväällä ja alkukesästä viileän veden aikana. Vaadittavaan näytemäärään pääsemiseksi osa merkinnöistä voidaan tehdä myös syksyllä, kuitenkin huomattavasti ennen kalatien sulkemisajankohtaa. Paatelan kanavan alueelle vapautettavien taimenien suosimia lämpötilavyöhykkeitä vaelluksen aikana selvitetään kaloille asennettavien lämpötilaloggereiden avulla. Tutkimusaika: kumpanakin vuonna keväästä syksyyn Tutkimusalue: Kuhnamo (rajana Kotakennäänsalmi Häränvirta - Salakkajoen suu - Kapeenkosken alaosa) Telemetriaseurantasuunnitelmaan saatiin kommentteja ja täydennysehdotuksia mm. Kala- ja vesitutkimus Oy:lta (P. Karppinen). Telemetriaseurantasuunnitelman sisällön muutoksista voidaan sopia tarkkailuvelvollisen ja ELY-keskuksen kesken, jos muutokset eivät heikennä tarkkailun vaikuttavuutta tai kattavuutta. 5.3.3 Kaikuluotaukset Kaikuluotausten avulla selvitetään uuden tehtaan jätevesi- ja lämpökuormituksen vaikutuksia kalaston runsauteen ja rakenteeseen Kuhnamolla ja Vatialla. Esimerkiksi kalaparvien tai yksittäisten kalojen elinalueet vesistössä ja vaellukset vesistöjen tai vesistön osien välillä saattavat muuttua lämpötilamuutosten vuoksi. Kaikuluotausta esitetään tehtäväksi jatkossa myös osana perustason seurantaa, koska mahdollinen rehevöityminen näkyy usein vähittäisenä kalatiheyksien kasvuna ja lajien kokojakauman muutoksina. Esitetty koeasetelma mahdollistaa uuden tehtaan vaikutusten arvioinnin, koska luotaukset tehdään ennen sen käynnistämistä ja sen jälkeen oletetulla vaikutusalueella sekä vertailualueella. Ensimmäisen kerran luotaukset tehdään vuonna 2016 ennen uuden tehtaan käyttöönottoa ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Kullakin viidellä osa-alueella kalaston kaikuluotaukset tehdään elokuussa. Luotaukset tehdään sekä pimeimpään aikaan yöllä että päivällä, koska tavoitteena on saada kuva sekä päivä- että yöaktiivisten kalalajien esiintymisestä. Kullakin luotausalueella luotaukset tehdään mutkitellen alueella 20-30 minuuttia. Luotaussignaalit tallennetaan digitaalisen tallentimen muistiin. Tallennetusta aineistosta tulostetaan kalatiheydet ja kalojen kokojakaumaa kuvaavat kohdevoimakkuusjakaumat alueittain ja syvyysvyöhykkeittäin. Luotausalueista neljä sijaitsee Kuhnamolla (kuva 6) ja yksi Vatianjärven eteläpään syvänteessä (liite 2). Luotausalueen 2 tarkka sijainti pyritään määrittelemään siten, että purkuputkesta aiheutuvat häiriöt (kaasukuplat) ovat mahdollisimman vähäisiä. Luotausten yhteydessä mitataan kultakin syvännealueelta veden lämpötila kahden metrin välein pinnasta pohjaan saakka. Vuonna 2016 voidaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan hyödyntää lämpötilaloggerien tuottamaa tietoa. Kaikuluotauksilla saadaan tietoa kalojen yksilötiheyksistä (kpl/ha), kokojakaumasta ja esiintymisestä vertikaali- ja horisontaalisuunnassa (useita luotausalueita). Kaikuluotaustulosten pohjalta ei voida kuitenkaan arvioida luotettavasti eri lajien yksilötiheyksiä, mikäli tutkittavalta alueelta ei ole

31 kerätty samanaikaisesti edustavia saalisnäytteitä. Siksi luodattavilla alueilla tehdään samanaikaisesti koekalastukset Nordic-yleiskatsausverkoilla. Kullakin osa-alueella koekalastukset tehdään kolmen verkon sarjalla. Verkoista yksi on pinnassa, yksi välivedessä ja yksi lähellä pohjaa. Kullakin osa-alueella kalastetaan tällaisella kolmen verkon sarjalla kaksi pyyntiyötä. Koekalastusalueita on tarkkailualueella yhteensä viisi. Pyyntiöitä kertyy yleiskatsausverkoille siten yhteensä 30. Verkkojen sijoittelussa on huomioitava vesiliikenne. Kaikuluotauksen tuloksia käsittelevissä raporteissa ilmoitetaan kultakin osa-alueelta mm. kalatiheydet syvyysvyöhykkeittäin, koekalastussaalis sekä kappalemääräisesti että massana, saaliin lajisuhteet ja kalojen keskikoko lajeittain. Tämän lisäksi koekalastusten ja kaikuluotausten tulosten pohjalta esitetään arvio runsaimpien lajien yksilötiheyksistä osa-alueittain ja arvioidaan, onko kalojen yksilötiheyksissä tapahtunut aluekohtaisia tai alueiden välisiä muutoksia, jotka olisivat saattaneet aiheutua esimerkiksi kasvaneesta lauhde- ja jätevesikuormituksesta. Kuva 6. Kuhnamon kaikuluotausalueet.

32 5.3.4 Vedenottorakenteisiin ajautuvien kalojen määrän tarkkailu 5.3.4.1 Tavoitteet Biotuotetehtaan käynnistymisen jälkeen prosessi- ja jäähdytysvesien tarve lisääntyy huomattavasti nykyiseen verrattuna. Ympäristöluvan mukaan vedenottomäärä voi olla enintään 10 m 3 /s (LSSAVI/4874/2014). Kesäaikana vettä arvioidaan tarvittavan jäähdytykseen maksimissaan 6,5 m 3 /s ja prosessikäyttöön 0,6 m 3 /s. Kalojen joutumista laitoksen vedenottorakenteisiin tulee siksi tarkkailla erillisellä tarkkailulla ELY-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Samalla arvioidaan myös sitä, onko tarpeen kehittää menetelmiä, joilla estetään kalojen joutumista vedenottorakenteisiin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää: kuinka paljon kaloja joutuu tehtaan vedenottorakenteisiin vuoden aikana, mikä on vedenottorakenteisiin joutuvien kalojen lajisuhde, mikä on vedenottorakenteisiin joutuvien kalojen pituusjakauma, miten vuodenajat vaikuttavat vedenottorakenteisiin joutuvien kalojen määrään ja lajistoon? 5.3.4.2 Kuvaus vedenottorakenteista Vedenottoputken suualueen sijainti ja virtaukset sen lähellä vaikuttavat siihen, missä määrin ja mitä kaloja kulkeutuu tehtaan vedenottorakenteisiin. Nykyinen vedenottopaikka sijaitsee Äänekosken voimalaitoksen yläkanavassa, ohijuoksutuspadon vieressä. Vesi johdetaan välpän lävitse ja suodatetaan neljällä rumpusuodattimella. Suunnitellun uuden tehtaan vedenotto tapahtuu nykyisten vedenottorakenteiden yläpuolelta. Tehdas ottaa prosessi- ja jäähdytysvetensä imuvirtausaukkojen kautta, joiden koko on 4,1 x 2,0 metriä. Vesi ohjautuu raakavesisuotimille, joiden välpän pystyraon vapaa väli on 30 mm. Välppien vapaavirtauksen poikkipinta-ala on yhteensä 32,4 m². Välppien jälkeen vesi ohjataan suodatettavaksi rumpukorisuodattimille. Veden virtausnopeus vedenottamon imuvirtausaukoissa on 0,2 m/s ja raakavesisuotimien välppien edessä 0,31 m/s. Amerikkalaisessa ohjeistuksessa (EPA 2005) on esitetty, että 0,15 m/s on virtausnopeuden osalta raja-arvo, jonka alapuolella suurin osa kalalajeista pystyy välttämään ajautumisen vedenottorakenteisiin. Esitetyt virtausarvot ovat hieman tätä raja-arvoa suurempia. Kaloja joutuu tehtaan vedenottorakenteisiin passiivisesti virtauksen mukana ajautumalla tai sinne aktiivisesti uiden. Jouduttuaan sisälle rakenteisiin ne eivät yleensä enää pääse sieltä pois. Pienet kalat, joiden uintikyky on heikko, kulkeutuvat suoraan virtauksen mukana. Isot kalat uivat aikansa virtausta vastaan. Väsyttyään ne painuvat välppiä vasten ja kuolevat. 5.3.4.3 Näytteenotto Kalanäytteiden kerääminen tapahtuu jäähdytysveden puhdistusjärjestelmän avulla. 30 mm:n välppä estää suurimpien epäpuhtauksien pääsyn vedenottoon. Välppien läpi kulkeutuneet kalat joutuvat rumpusuodattimille ja edelleen lietesäiliöön. Rumpusuodattimien ja lietesäiliön välille on asennettava keräyssihti (sihtikoko n. 3 mm), johon voidaan kerätä näytejakson aikana vedenottojärjestelmään kulkeutuneet kalat.

33 Kalanäytteitä voidaan ottaa halutuin välein ja halutun pituisina näytejaksoina. Koska kalojen joutumisessa vedenottorakenteisiin voi olla vaihtelua vuorokauden eri aikoina, sopiva näytejakson pituus on 24 tuntia. Tällöin kaikki 24 tunnin aikana veden mukana kulkeutuvat kalat kerääntyvät sihtiin analysoitavaksi. Pienet kalat saattavat lämpimässä vedessä hajota tunnistuskelvottomiksi. Siksi keräysritillä on lämpimän veden aikana (veden lämpötila yli 14 C) puhdistettava näytteenoton lopetuksen lisäksi myös noin 12 tunnin kuluttua näytteen keräämisen alkamisesta. Tarkkailuvelvollinen vastaa näytteenottosihdin (keräimen) asentamisesta rumpusuodattimien ja lietesäiliön välille sovittuina ajankohtina. Sihdin puhdistamisesta, näytteiden käsittelystä ja säilömisestä vastaa tarkkailun tekijä. Veden lämpötila sekä vedenoton määrä ja virtaamatiedot näytteenoton aikana kirjataan tarkkailuvelvollisen toimesta muistiin. Tehtaan vedenottorakenteisiin joutuvien kalojen määrää ja laatua seurataan ympäri vuoden. Tavoitteena on saada kuva vedenottorakenteisiin joutuvien kalojen määrän, massan ja lajiston vaihtelusta eri vuodenaikoina. Vuosi jaetaan kahden kuukauden jaksoihin (tammi-helmi, maalis-huhti, touko-kesä, heinä-elo, syys-loka, marras-joulu). Kunkin tutkimusjakson aikana otetaan neljä näytettä. Näytteet otetaan valittuna arkipäivänä (näytteenoton aloituspäivät ma-to) kahden viikon välein. Näytevuorokausien kokonaismääräksi tulee tällöin 24. 5.3.4.4 Näytteiden käsittely Kalat lajitellaan käsin erilleen muusta näytteenoton yhteydessä kertyneestä aineksesta. Jos kaloja ei mitata heti näytteenoton loputtua, pakastetaan ne välittömästi. Pienet kalat kerätään näytepurkkeihin, joissa on neutralisoitua 4 % formaliiniliuosta tai vedellä 70 prosenttiseksi laimennettua etanolia. Kerätyistä näytteistä selvitetään kalalajeittain kappalemäärä (Nnäyte), massa (Wnäyte), pituusjakauma ja keskipaino (Wkeskipaino). Kalat mitataan ja punnitaan yksilökohtaisesti. Runsaslukuisten kalojen lukumäärä ja pituusjakauma näytteessä arvioidaan 30-40 kalan kokoisen otoksen pohjalta. Pienten (0+) poikasten määrä näytteessä arvioidaan mahdollisuuksien mukaan. 5.3.4.5 Näytekalojen lukumäärä, massa ja pituusjakauma Kalalajin kokonaismäärä (Nlaji) näytteessä saadaan, kun sen kokonaispaino (Wlaji) näytteessä tunnetaan ja se jaetaan otoksesta lasketulla kalan keskipainolla (Wkeskipaino) (kaava 1). Näytteen kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen kalalajikohtaiset kappalemäärät. W laji N laji = Wkeskipaino (kaava 1) Koska näytteenottoaika on yksi vuorokausi, vastaa näytemäärä vuorokauden aikana (Nvrk) vedenottojärjestelmään joutuvien kalojen määrää. Jos näytteenottoajan pituus jostakin syystä muuttuu, voidaan vuorokaudessa voimalaitoksen vedenottojärjestelmään joutuvien kalojen lukumäärä laskea kaavalla 2 (v on virtaama näytteenoton aikana, t näytteenkeruuaika ja a vuorokauden aikana laitoksen läpi virrannut vesitilavuus). N vrk N v* t näyte = * a (kaava 2)

34 Vedenottojärjestelmään joutuneiden kalojen määrä vuorokaudessa keskimäärin tutkimusjakson aikana saadaan kaavalla 3 (D on näytteenottokertojen lukumäärä tutkimusjakson aikana). Saadulle otoskeskiarvolle lasketaan keskivirhe. Keskivirhe kertoo arvion luotettavuudesta. Se ilmaisee otoksen valintaan liittyvän satunnaisuuden vaikutuksen otoksesta laskettuun keskiarvoon. N vrk N = (kaava 3) vrk D Kalojen kokonaismäärä (T) koko tutkimusjaksolle saadaan kertomalla vuorokautisten lukumäärien keskiarvo näytteenottokertojen lukumäärällä (kaava 4). T = DN vrk (kaava 4) Kunkin lajin osalta lasketaan sen suhteellinen osuus (%) näytemäärästä ja näytteen massasta kunkin tutkimusjakson ja koko tutkimusvuoden osalta. Jos pieniä poikasia on näytteessä runsaasti, arvioidaan niiden määrä erikseen otetun otoksen pohjalta. Jokaisella näytteenkeruukerralla mitataan kalojen pituudet lajikohtaisesti 30-40 kalan kokoisesta otoksesta 1 cm:n tarkkuudella. Pienistä alle 3 cm:n pituisista kaloista otetaan tarvittaessa näyte erikseen ja niiden osalta käytetään pituusluokittelussa 0,5 cm:n tarkkuutta. Otosten pohjalta arvioidaan koko näytemäärän pituusjakauma. Jos jonkin lajin yksilöitä on edellä mainittua otoskokoa vähemmän, mitataan kaikki yksilöt. Pituusluokkiin jaotelluista kaloista punnitaan niiden pituusluokkakohtainen kokonaispaino (ei alle 3 cm:n pituisten kalojen osalta). Pituusluokan lajikohtainen keskipaino saadaan, kun pituusluokkakohtainen kokonaispaino jaetaan siinä olevien kalojen määrällä. Mikäli suodattimilta lietesäiliöön johtaa useampi kuin yksi erillinen kanava ja keräyssihtejä on käytössä vain yksi, laajennetaan tulokset koskemaan koko vedenottorakennetta kertomalla laskettu kalamäärän vuorokausiarvio keräyskanavien lukumäärällä. 5.3.4.6 Tarkkailun kesto Vedenottoon ajautuvien kalojen määriä tarkkaillaan yhden vuoden ajan ennen uuden tehtaan käyttöönottoa nykyisellä vedenottamolla ja yhden vuoden ajan sen käynnistämisen jälkeen. Ennalta arvioiden kahden vuoden tarkkailulla saadaan riittävän luotettava kuva vedenottoon ajautuvien kalojen määrästä ja sen muuttumisesta uuden tehtaan käyttöönoton myötä. Tämän esityksen mukaisesti kalanäytteenotto aloitettaisiin vuonna 2016 ja se loppuisi vuoden kuluttua uuden tehtaan käynnistymisen jälkeen. Ennen uuden raakavesipumppaamon käyttöönottoa tarkkailua tehtäisiin nykyisistä vedenottorakenteista ja uuden raakavesipumppaamon käynnistymisen jälkeen sitä jatkettaisiin uusista vedenottorakenteista. 5.3.4.7 Raportointi Raportissa esitetään arvio vedenottojärjestelmään eri kuukausina ja koko vuoden aikana ajautuvien kalojen yksilömäärästä ja biomassasta laji- ja pituusluokkakohtaisesti.

35 5.4 Yhteenveto kalataloustarkkailusta ja sen ajoittumisesta Kalataloustarkkailun töiden ja raportoinnin ajoittamisen kannalta merkittävä ajankohta on uuden tehtaan käynnistyminen ja ympäristölupapäätöksissä vaadittu vaelluskalaselvityksen valmistuminen kolmen vuoden kuluessa tehtaan käynnistymisestä. Vedenottoon joutuvien kalojen määrän tarkkailu sekä vaelluskalaselvitykseen liittyvä kalatieseuranta ja taimenen telemetriatutkimus ovat määräaikaisia tarkkailutöitä, jotka saatetaan aineiston keruun osalta valmiiksi viimeistään vuoden 2019 aikana (Taulukko 10). Kalatieseurantaa tehdään vuosina 2015 2019. Taimenen telemetriaseurantaa tehdään vuosina 2016 ja 2018. Vedenottoon ajautuvien kalojen määriä seurataan vuodesta 2016 alkaen ja tarkkailu pyritään saattamaan loppuun vuoden 2018 aikana. Perustarkkailua tehdään jatkossa kaikuluotauksin, koekalastuksin ja kalastustiedusteluin kolmen vuoden välein (sähkökoekalastukset kahden vuoden välein). Niiden osalta on olennaista tulosten vertailukelpoisuuden säilyttäminen vuodesta toiseen ja pitkien aikasarjojen kerryttäminen kalastossa ja kalastuksessa tapahtuvien vähittäisten muutosten havaitsemiseksi. Kalojen raskasmetallipitoisuuksia tutkitaan vuosina 2016 ja 2019. Taulukko 10. Kalataloustarkkailun osakokonaisuuksien ajoittuminen vuosina 2015-2020. 2015 2016 2017 2018 2019 2020 ENNAKKOTARKKAILU VAIKUTUSTARKKAILU tam-maa huh-kes hei-syys lok-jou tam-maa huh-kes hei-syys lok-jou tam-maa huh-kes hei-syys lok-jou tam-maa huh-kes hei-syys lok-jou tam-maa huh-kes hei-syys lok-jou tam-maa huh-kes hei-syys lok-jou Uusi tehdas käynnistyy Määräaikainen kalataloustarkkailu ja lupaehdoissa vaaditut selvitykset: Kalatieseuranta Telemetriatutkimus Vedenoton kalanäytteet Kalataloustarkkailu: Kalastustiedustelut Kaikuluotaus Verkkokoekalastus Sähkökoekalastus Raskasmetallianalyysit Jäämä-aineet (mm. PCB) Kalastuskirjanpito

36 Perustarkkailun kenttätyövuosia ovat 2016 ja 2019 (sähkökoekalastuksissa 2016, 2018, 2020) ja tiedusteluvuosia 2017 ja 2020. Kirjanpitokalastusta jatketaan vuoden 2016 loppuun saakka. Kalojen jäämäainetutkimus (PCB, hartsihapot, kloorifenolit) tehdään kertaalleen vuonna 2020. 6 RAPORTOINTI 6.1 Analyysitulosten toimittaminen Vedenlaatuanalyysitulokset toimitetaan välittömästi niiden valmistuttua tutkimuksen tilaajille, Äänekosken, Laukaan ja Jyväskylän ympäristönsuojeluviranomaisille ja Keski-Suomen ELYkeskukselle. Analyysitulokset toimitetaan neljännesvuosittain ns. siirtotiedostona ELYkeskukseen, missä ne tallennetaan edelleen ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmään. Mikäli tallennustapa muuttuu kesken ohjelmakauden, käytetään päivitettyä tallennustapaa. Biotuotetehtaan ensimmäisenä toimintavuonna analyysitulosten lähetteeseen kirjataan mahdolliset toimintahäiriöt ja muut erityisolosuhteet, jotka voivat vaikuttaa vesistötarkkailun tuloksiin. Pohjaeläintarkkailun tulokset tallennetaan ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä Hertan pohje-rekisteriin ja kasviplanktontulokset toimitetaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään kasviplanktonrekisteriin. Piilevätarkkailun tulokset (Omnidia-tietokannasta saatava tulosraportti) sekä kestopreparaatit toimitetaan Suomen ympäristökeskukseen piileväseurannasta vastaavalle henkilölle. Kalataloudellisessa tarkkailussa kertyvät koeverkkokalastustiedot tallennetaan valtakunnalliseen koekalastusrekisteriin. Sedimenttitarkkailun tulokset tallennetaan ympäristöhallinnon kertymärekisteriin (KERTY) viimeistään kyseisen vuosiraportoinnin valmistuttua. 6.2 Yhteenvetoraportin sisältö ja aikataulu Yhteenvetoraportissa tarkastellaan tuloksia ja niiden merkittävyyttä vedenlaadun, vesistön käyttökelpoisuuden ja ekologisen tilan sekä kalatalouden kannalta. Raportissa arvioidaan yhteistarkkailuun osallistuvien toiminnanharjoittajien aiheuttaman kuormituksen vaikutusta tarkkailualueen vedenlaatuun, ekologiseen tilaan, kalastoon ja kalastukseen. Saatuja tuloksia verrataan tarvittavilta osin mallinnuksista saatuihin tuloksiin. Raportissa on esitettävä tarkkailumenetelmissä esiintyneet epävarmuustekijät ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät. Yhteenvetoraportissa esitetään myös AOX-pitoisuudet ja AOX-kuormituksen määrä ja siinä mahdollisesti tapahtuvat muutokset. Huomattavat vesistön tilaan vaikuttavat toimintahäiriöt tuodaan esille vuosiraportoinnin yhteydessä. Tarkkailun tulokset raportoidaan tutkimusvuotta seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Laajan tarkkailuvuoden raportissa tarkastellaan perusteellisesti vesistön tilan kehityssuuntaa käytettävissä olevan aineiston perusteella alkaen 1970-luvulta. Yhteistarkkailuraportti toimitetaan tarkkailuvelvollisille, Äänekosken, Laukaan ja Jyväskylän ympäristönsuojeluviranomaisille sekä Keski-Suomen ELY-keskukselle ja Pohjois-Savon ELYkeskuksen kalatalousviranomaiselle. Raportti toimitetaan sekä paperikopioina että sähköisessä muodossa. ELY-keskuksille toimitettava sähköisessä muodossa oleva raportti lähetetään osoitteisiin kirjaamo.keski-suomi@ely-keskus.fi ja kirjaamo.pohjois-savo@ely-keskus.fi.

37 6.3 Kalataloustarkkailun tulosten raportointi Kalataloudellisen tarkkailun raportointi pyritään synkronoimaan mahdollisuuksien mukaan vesistötarkkailuraportoinnin kanssa, mutta erityisesti laajoina kalatalouden raportointivuosina 2017 ja 2020 kalataloustarkkailun raportit tehdään erillisinä muusta tarkkailusta (taulukko 11). Kalataloudellisten velvoitetarkkailujen raportit tulee toimittaa em. tahojen lisäksi myös Ala-Keiteleen, Leppäveden ja Pohjois-Päijänteen kalastusalueille. Jatkossa kalataloustarkkailussa kerätyn seuranta-aineiston analysoinnin ja raportoinnin tueksi tarvitaan aiempaa enemmän tietoa erilaisten taustamuuttujien, kuten veden lämpötilojen ja virtaamien vaihtelusta. Koska päätelmien kannalta keskeisessä roolissa ovat tärkeiden istutuslajien kannoissa ja vaelluksissa tapahtuvat muutokset, tarvitaan raportoinnin tueksi myös vuosittaiset koosteet tarkkailualueelle ja sen yläpuolisiin vesistöihin (Keitele, Saarijärven reitin alemmat osat) tehdyistä kalaistutuksista. Pitkä tarkkailuhistoria ja laaja tarkkailumenetelmien kirjo mahdollistavat tulosten ristiintarkastelun, joka luo pohjaa syvemmälle pohdinnalle. Tulosten raportoinnissa huomioidaan mahdollisuuksien mukaan myös vaikutusalueella tehtyjen muiden selvitysten ja tutkimusten tulokset. Taulukko 11. Kalataloustarkkailun raportoinnin ajoittuminen vuosittain. RAPORTOINTIVUOSI 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Selvitys kalojen vaelluksista 15.8.2020 Kalatieseuranta Telemetriaseuranta Vedenoton kalanäytteet Kalastustiedustelut Kaikuluotaus + koekalastus Nordic-verkkokoekalastus Sähkökoekalastus Raskasmetallit Jäämä-aineet (mm. PCB) Kalastuskirjanpito Raportti valmistuu: 30.6.2016 31.8.2017 30.6.2018 30.6.2019 15.8.2020 30.6.2021 6.4 Tarkkailuohjelman sisällön muuttaminen Tarkkailuohjelmaa voidaan muuttaa kesken tarkkailujakson Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston, Keski-Suomen ELY-keskuksen tai Pohjois-Savon ELY-keskuksen päätöksellä. Muutosta koskeva päätös voidaan tehdä päätöksen tehneen viranomaisen omasta aloitteesta tai luvanhaltijan, valvontaviranomaisen, yleistä etua valvovan viranomaisen, kunnan tai haittaa kärsivän asianosaisen taikka YSL 186 :ssä tarkoitetun rekisteröidyn yhdistyksen tai säätiön vaatimuksesta. Vuosiyhteenvedoissa tarkastellaan tarkkailuohjelman muuttamistarvetta ja esitetään suositukset muutosten sisällöstä.

38 7 TARKKAILUN LAADUNVARMISTUS Lupapäätöksen mukaan mittaukset, näytteenotto ja analysointi sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on suoritettava standardimenetelmien (CEN, ISO, SFS tai vastaavan tasoinen yleisesti käytössä oleva menetelmä) mukaisesti tai muilla tarkoitukseen sopivilla yleisesti käytössä olevilla viranomaisten hyväksymillä menetelmillä. Päästö- ja vaikutustarkkailu on annettava puolueettomien, akkreditoitujen tutkimuslaitosten tehtäväksi. Mittausraporteissa on esitettävä käytetyt mittausmenetelmät, niiden epävarmuudet, mittausten laadunvarmistus sekä arvio tulosten edustavuudesta.

1 / 2 Liite 1. Kalataloustarkkailun sähkökalastuskoealojen likimääräinen sijainti vuodesta 2016 alkaen.

2 / 2

1 / 4 Liite 2. Nordic-verkkokoekalastusten pyyntialueet vuosina 2016 ja 2019. Karttoihin ei ole rajattu kaikuluotausten koekalastusalueita, eikä merkitty luotausten saalisnäytteenoton pyyntiponnistusta.

2 / 4

3 / 4

4 / 4

Liite 3. Telemetriaselvityksen tutkimusalue ja koeasetelman kuvailua. Karttaan merkitty myös vesistötarkkailun jatkuvatoimisen lämpötilaseurannan mittauspisteet (pl. Kuusaankosken niskaalue).