Maakuntahallitus 43 24.04.2017 Lausunto lakiesitykseen Alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista sekä Uudenmaan erillislaista 190/04.00.01/2017 MHS 24.04.2017 43 Tiivistelmä Alueiden kehittäminen on laaja-alaista elinkeinojen ja työllisyyden edistämiseen, kestävään yhdyskunta- ja aluerakenteeseen ja asukkaiden hyvinvointiin tähtäävää toimintaa, jota tehdään yhteistyössä valtion, kuntien ja alueen eri toimijoiden kesken. Maakuntien osalta lakiesityksen tavoitteet ovat oikeansuuntaisia, sillä niissä maakunta vastaa alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden järjestämisestä ja toimeenpanosta. Aluekehittäminen ja sen eri instrumenttien kokoaminen yhteen tulevan maakunnan tehtäväkentässä on merkittävä mahdollisuus aluelähtöisen kehittämistyön vahvistamiseksi. Uudenmaan liiton mielestä kunnallisilla toimijoilla tulisi olla mahdollisuus toimia maakunnallisten kasvupalveluiden tuottajina. Monituottajamalli tulisi toteuttaa niin, että maakunnan järjestämisvastuu olisi mahdollisimman laaja. Sen tulisi mahdollistaa myös oma palvelutuotanto ja sopimusvapaus kuntasektorin kanssa. Valinnanvapausmalli olisi tällöin samankaltainen soten valinnanvapausmallin kanssa. Hallituksen tavoite on yhdistää alueiden kehittäminen ja kasvupolitiikka laaja-alaiseksi kokonaisuudeksi, jonka elementtejä ovat alueiden kehittäminen, kestävä taloudellinen kasvu, osaamisen, sosiaalisen osallisuuden ja kotoutumisen edistäminen sekä työllisyyden, työllistymisen ja yritystoiminnan edellytysten edistäminen. Nämä tavoitteet ovat oikeita, tarpeellisia ja hyvin asetettuja. Lakiesityksen pohjalta Uudellemaalle ei synny lain tavoitteeksi asetettua tiivistä palvelukokonaisuutta. Uudenmaan erillisratkaisun eli perustettavan kasvupalvelukuntayhtymän myötä aluekehittämisen keskeinen työväline eli kasvupalvelut on poissa maakunnan aluekehittämistyöstä. Ydinkysymys mallin toimeenpanon kannalta on se, kenellä on tosiasiallinen vastuu asiakkaan palvelujen koordinoinnista ja palveluohjauksesta. Lakiesitys kaventaa Uudenmaan maakunnan toimialaa verrattuna muihin Suomen maakuntiin. Maakuntavaaleilla valittavan maakuntavaltuuston mahdollisuus vaikuttaa Uudenmaan kehitykseen erityisesti kasvun, työllisyyden ja maahanmuuton osalta on olennaisesti pienempi kuin muualla Suomessa. Tämä on ongelmallista kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Miten turvataan maakuntavaaleissa kansalaisten yhtäläinen äänioikeus, jos maakuntahallinnon tehtävät ovat erilaiset eri puolella Suomea?
Lakiesityksen mukaan maakunta vastaa kasvupalveluiden yhteensovittamisesta muiden palveluiden ja muiden toimijoiden, kuten kuntien, kanssa. Uudellamaalla yhteensovittamisesta muodostuu haasteellista. Maakunnan tulee viimekädessä päättää yhteensovittamisesta vaikka kasvupalvelut järjestääkin kuntayhtymä. Lakiesitys tähtää vain aluekehityksen ja kasvupalveluiden yhteensovittamiseen. Aluekehitykseen sisältyy kaksi keskeistä työvälinettä: kasvupalvelut sekä maakunnan suunnittelu (kaavoitus, maakäyttö, liikenne, ympäristö). Lakiesityksen heikkoutena on, että se ei lainkaan liitä toisiinsa maakunnan suunnittelua ja aluekehittämistä. Uudenmaan erillisratkaisu merkitsee pakkokuntayhtymää neljän pääkaupunkiseudun kunnan osalta. Uudenmaan liiton mielestä tämä ratkaisu kohtelee muita Uudenmaan kuntia epätasa-arvoisesti, koska kuntien itsehallinto ei mahdollista sitä, että toinen kunta päättää toisen kunnan puolesta tämän palveluista ilman tämän myötävaikutusta. Rahoitusosuuden laskennan perusteet ovat kuntayhtymän koko toiminnan kannalta erittäin keskeisiä. Esitetyn rahoitusratkaisun pohjalta valtiolla on viimekätinen päätösvalta siitä, kuinka paljon resursseja Uudellamaalla käytetään kasvupalveluihin. Asian vireilletulo Asian yksityiskohtainen selostus Työ- ja elinkeinoministeriö on 1.3.2017 päivätyllä kirjeellä pyyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista. Lausuntopyynnön kohteena olevalla hallituksen esityksellä on tarkoitus uudistaa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaa laajasti ja kaikilla hallinnon tasoilla. Lakiesitys on perusteluiltaan joiltakin osin vielä keskeneräinen ja se täydentyy lausuntovaiheen jälkeen. Kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa on valmisteilla oma laki, joka liitetään myöhemmin samaan eduskunnalle annettavaan hallituksen esitykseen. Tämä lakiluonnos yksityiskohtaisine perusteluinen ja ruotsinkielisenä käännöksenä on saatavissa 15.3.2017 TEM:n verkkosivuilta. Lausunnot myös tästä lakiluonnoksesta pyydetään sisällyttämään samaan lausuntovastaukseen. Lausuntopyyntöön vastataan 62 kysymystä käsittävällä sähköisellä kyselyllä, joka tulee jättää 26.4.2017 klo 16.15 mennessä. Kyselyyn annettuja vastauksia on mahdollista perustella, minkä lisäksi kyselyyn on varattu runsaasti tilaa myös vapaamuotoiselle kommentoinnille. Linkki lausuntopyyntöön: http://tem.fi/lausuntopyynnot Uudenmaan liiton lausunto kokonaisuudessaan on esityslistan liitteenä. Lausuntoon sisältyy seuraavia ydinkohtia:
Huomioita lakiluonnoksesta Yleistä Aluekehittäminen ja sen eri instrumenttien kokoaminen yhteen tulevan maakunnan tehtäväkentässä on merkittävä mahdollisuus aluelähtöisen kehittämistyön vahvistamiseksi. Siitä näkökulmasta aluekehitys- ja kasvupalvelulaki on keskeinen säädös. Lakiesitys perustuu hyvin vahvaan uskoon siitä, että työllisyys- ja elinkeinopalvelut ts. kasvupalvelut tehostuvat ratkaisevasti, kun ne avataan markkinoille. Laki, sen perustelut ja kansainväliset esimerkit eivät näyttäisi kuitenkaan yksiselitteisesti tukevan sitä. Markkinoiden toiminta voi kyllä lisätä joidenkin työmarkkinasegmenttien työllistymistä, mutta voi jättää varjoonsa erittäin vaikeasti työllistettävän työvoiman. Lain esitöistä puuttuu riittävän kattava vaikutusten arviointi. Kansantaloudelliset vaikutukset Pelkkä eri maiden hallinnon rakennevertailu ei anna oikeaa kuvaa eri maissa käytettyjen mallien vaikuttavuudesta ilman, että otetaan huomioon myös käytössä olevat resurssit. Vertailun vuoksi esimerkiksi Tanskassa on moninkertainen määrä asiakaspalvelijoita työnvälityksessä työnhakijaa kohti verrattuna nykytilanteeseen Suomessa. Digitaalisilla palveluilla ei voida kokonaan korvata kaikkia palveluita kuten esim. nuorten työnhakijoiden henkilökohtaista ohjausta ensimmäisen työpaikan löytämiseen. Lakiesitys ei sisällä todellista kansantalouden kustannusten ja hyötyjen vertailua, vaan siinä esitettävät vaikutukset rajoittuvat organisatorisiin uudelleenjärjestelyihin ja niiden kautta mahdollisesti saataviin marginaalisiin tuottoihin. Lakiehdotuksen vaikutusten arviointi tulisi ulottaa järjestelmämuutoksen ulkoisiin vaikutuksiin, kuten esim. kansantalouden kasvuun, työnvälitykseen nopeuteen ja tuloksellisuuteen, uusien yritysten perustamiseen jne. Lakiehdotuksen markkinoita lisäävät vaikutukset on yliarvioitu. Ehdotuksen mukaan uusia markkinoita syntyisi 400 milj. euron verran. Nettolisäystä voi syntyä siitä henkilötyöpanoksesta, jonka arvioidaan maksimissaan voivan siirtyä pitkällä aikavälillä markkinoille (85 % nykyvolyymistä eli noin 160 milj. euroa). Maakunnille jäisi silloin vain pakolliset viranomaistehtävät ja uudet järjestämiseen liittyvät tehtävät. Tätä ei voi pitää realistisena ja tarkoituksenmukaisena, sillä järjestelmämuutos synnyttää myös uusia tehtäviä järjestäjälle (maakunta). Voitaneen siis realistisesti arvioida, että kasvupalvelu-uudistus lisäisi markkinoille siirtyvää toimintaa noin puolet edellä mainitusta. Tällöin markkinoiden nettokasvu olisi alle 100 milj. euroa. Markkinaehtoistaminen Laissa ja lain esitöissä viitataan markkinapuutteeseen vaihtelevasti; välillä se kattaa koko kasvupalvelualueen, välillä käsitellään jonkun
asiakasryhmän tai toiminnon markkinapuutetta ja joskus taas jonkun seudun tai alueen markkinapuutetta. Lakiesityksestä ei käy yksiselitteisesti selville, milloin on olemassa markkinapuutetilanne ja milloin ei. Lakiesityksen 17 :n 1. momentin 2 kohdan epämääräinen ilmaisu valinnanvapaudesta mahdollisimman monen palvelun kohdalla on liian epämääräinen. Se johtaa ajatukseen siitä, että on riittävää, jos joidenkin palveluiden osalta vallitsee todellinen kilpailutilanne. Muita jäljellejääviä palveluita yritykset voivatkin toteuttaa kilpailuttamatta. Ilmeisesti lakiesityksen tässä kohdassa viitataan palveluntuottajien ketjuttamiseen. Samanlaista epämääräisyyttä on saman pykälän toisessa kohdassa, jossa riittäväksi markkinatilanteeksi katsotaan se, että alueella tai toiminnossa on kaksi palvelun tuottajaa. Tilanne on tällöin oligopolinen, eikä silloin voida katsoa kyseessä olevan toimivien markkinoiden. Tarvitaan paljon tarkempaa markkinapuutetilanteen määritelmää, jos kilpailulliseen toimintaan mennään. Lakiesityksen 17 :n 1. momentin 3 kohdan vaatimus yhtiöittämispakosta markkinapuutetilanteessa on tarpeeton. Yhtiörakennetta ei edes tarvita, jos markkinoilla ei ole muita toimijoita. Kasvupalvelut voidaan tässä tapauksessa sijoittaa suoraan maakunnan liikelaitokseen ja näin välttää liian monitasoisen hallinnon rakentuminen. Monituottajamalli tulisi toteuttaa niin, että maakunnan järjestämisvastuu olisi mahdollisimman laaja. Sen tulisi mahdollistaa myös oma palvelutuotanto ja sopimusvapaus kuntasektorin kanssa. Valinnanvapausmalli olisi tällöin samankaltainen soten valinnanvapausmallin kanssa. Kuntien omistamat kehittämisyhtiöt ovat merkittäviä yritys- ja yhä enemmän myös työllistämispalveluita tarjoavia toimijoita sekä hanketoteuttajia. Esityksen mukaan sidosyksikköasemassa olevat kehittämisyhtiöt eivät voi tarjota palveluita maakunnalle ilman yhtiöittämistä. Lakiesitystä olisi muutettava siten, että myös kunnallisilla toimijoilla olisi mahdollisuus toimia maakunnallisten kasvupalveluiden tuottajina. Huomioon tulee ottaa riski siitä, että kasvupalveluiden sisälle voi muodostua kaksi erillistä toimintalohkoa: suljettu kuntien rahoituksen ja kuntien toimivallan piirissä oleva sekä maakuntien kilpailuneutraliteetin piirissä oleva palvelutuotanto. Kilpailullinen monituottajamalli esitetyssä muodossaan toteutettuna heikentää maakunnan ja kuntien elinvoimatehtävien yhteensovittamista. Mahdollisia lisäkustannuksia syntyy järjestämisvastuuvelvoitteesta. Miten maakunnassa tullaan hoitamaan kasvupalvelukuntayhtymän toimesta tapahtuva palvelujen tuotanto, mikäli esim. palvelutuottajat(t) tekevät konkurssin tai että työllistämistoimien kohteena olevat erityisen vaikeasti työllistettäville ei löydy palveluntuottajaa. Maakunta (kasvupalvelukuntayhtymä) voi tuottaa kasvupalveluita vain markkinapuutetilanteessa. Ei voida olettaa, että maakunnilla olisi olemassa tietty palvelureservi, jotta tarvittavat, riittävän laadukkaat palvelut voidaan turvata myös häiriötilanteessa tai markkinapuutetilanteessa. Huolena on myös palvelujen yhdenvertainen saatavuus koko Uudenmaan alueella.
Asiakasnäkökulma Maakunnan velvollisuus huolehtia asiakkaan oikeuksista ja tähän liittyen palveluohjauksesta ja tietopalvelusta ovat uusia tehtäviä maakunnille ehdotetussa mallissa. Ydinkysymys mallin toimeenpanon kannalta on se, kenellä on tosiasiallinen vastuu asiakkaan palvelujen koordinoinnista ja palveluohjauksesta. Koska maakunta voisi tehdä sitä omana toimintanaan vain markkinapuutetilanteessa, ehdotus johtaisi käytännössä em. vastuiden siirtymiseen tuottajille. Lisäksi ehdotus on todellisuudelle vieras myös sen vuoksi, että samassa asiakasrajapinnassa toimivat myös kuntien elinkeinotoimi ja erilaiset kehitysyhtiöt. Näiden kanssa tehtävä sopimusyhteistyö ei sisälly lakiehdotuksen mukaisiin järjestäjän mahdollisuuksiin. On myös tarve laajentaa maakuntien viranomaistehtäviä kasvupalvelujen palveluohjaukseen ja maakunnan toimintaan työnhaun asiakkaiden ensivaiheen palvelupisteenä. Kunnilla on oltava mahdollisuus ottaa kokonaisvastuu vaikeasti työllistyvistä monialaisen lähestymistavan pohjalta. Yhtiöittämisen ulkopuolelle on voitava jättää vaikeimmin työllistyville tarkoitettu palvelukokonaisuus, johon sisältyy esim. työ- ja toimintakyvyn arviointi sekä palvelutarpeen arviointi, työpajatoiminta, piilotyöpaikkojen etsiminen, matalan kynnyksen työpaikkojen räätälöinti sekä palvelujen yhteensovittaminen (nykyinen TYP-toiminta). Selkeä lähtökohta on, että perustaso on turvattava kaikille parhaalla mahdollisella tavalla. Kansalaisten tasavertaisuuden näkökulmasta erityisesti työllisyyspalveluiden osalta on mahdotonta nähdä, että joillakin olisi suurempi oikeus palveluihin kuin toisilla. On aivan eri asia, miten otetaan paremmin huomioon erityisesti hyvin haavoittuvassa asemassa työmarkkinoilla olevat ihmiset. Tähän ongelmaan nyt käsillä oleva lakiehdotus ei anna riittäviä vastauksia, vaan se voi pahimmillaan jopa pahentaa näiden ihmisten asemaa, kun yritykset ilman riittävän vahvaa ohjausta valikoisivat asiakkaikseen helposti työllistyvän työnhakijasegmentin. Kasvupalvelulaissa ei ole tarkoitus säätää asiakkaan oikeudesta vaihtaa palveluntuottajaa. Pidämme tätä ongelmallisena, koska yleisten markkinatalouden periaatteiden mukaan asiakkaalla on oltava selkeä kuva oikeuksistaan sekä mahdollisuus reklamoida ja tarvittaessa vaihtaa palveluntuottajaa. Vaarana on, että tämä jäykistää työnhakua ja hidastaa työllistymistä. Palveluiden yhteensovitus Yleisesti voidaan todeta, että valtion, maakunnan ja kunnan kasvupalvelutehtävien työnjako ei ole lakiesityksessä kovin kirkas, vaan se riippuu enemmän tulevista käytännöistä kuin lainsäädännöstä. Erityisen haastavaksi muodostuu maakunnan ja kuntien välinen työnjako, koska vielä ei ole täysin selvää, minkälainen tulevasta kunnasta ja sen tehtävistä lopulta tulee. Lakiesityksen 14 :n mukaan valtakunnalliset ja maakunnalliset kasvupalvelutehtävät ovat oikeastaan samoja lukuun ottamatta suoraa luonnollisten henkilöiden asiakkuutta maakunnan
kanssa. Edellä mainitun pykälän mukaan kasvupalveluiden yhteensovittamisesta muiden palveluiden ja muiden toimijoiden, kuten kuntien, kanssa vastaa maakunta. Se on kannatettava ajatus, koska tällöin yhdellä taholla on kokonaisvastuu asiassa. Kokonaisvastuu toteuttaminen Uudellamaalla on kuitenkin haasteellista ja siksi kaikille osapuolille pitää olla täysin selvää, että maakunta viimekädessä päättää yhteensovittamisesta, vaikka kasvupalvelut järjestääkin kuntayhtymä. Erillisratkaisun myötä aluekehittämisen keskeinen työväline eli kasvupalvelut ei ole kiinteänä osana mukana maakunnan aluekehittämistyössä. Lakiesitys tähtää vain aluekehityksen ja kasvupalveluiden yhteensovittamiseen. Aluekehitykseen sisältyykuitenkin kaksi perinteistä työvälinettä: kasvupalvelut sekä kaavoitus. Lakiesityksen heikkoutena on, että se ei lainkaan liitä toisiinsa kaavoitusta ja aluekehittämistä. Rakennerahastohallinto Uudistuksen yhtenä tavoitteena on hallinnollinen tehokkuus ja asioiden yksinkertaistaminen. Rakennerahastohallinnoinnin (välittävät toimielimet) siirtäminen 18 maakunnan tehtäväksi tulee lisäämään hallinnollisia kustannuksia ja siihen menevä rahoitus on poissa käytännön aluekehittämistyöstä. Lakiesityksen tavoite yhdistää kansallisesti rahoitettujen ja EU:n osarahoittamien ohjelmien ja hankkeiden hallinnointi sekä siihen sisältyvä rahoitustoiminta johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, on asiakkaiden näkökulmasta kannatettavaa. Siten myöskään maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ohjelmien rajaaminen aluekehittämisen ulkopuolelle ei ole järkevää. Rahoituspalvelut tulee olla kokonaan julkisten hallintotehtävien piirissä. Lain 18 annetaan yksityisoikeudellisille yhteisöille mahdollisuus jakaa julkista rahoitusta 10 000 euroon saakka. Esityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, miten avustusten käyttöä tultaisiin siinä tapauksessa valvomaan. Uudistuksella tavoitellaan varmasti oikeaa asiaa eli joustavuutta. Tämä pitäisi kuitenkin olla mahdollista järjestää myös niin, että julkiset varat ja niiden myöntäminen tapahtuisi viranomaistoimintaa kehittämällä ja joustavoittamalla. Muita huomioita Julkisuuslakia sovelletaan lakiesityksen mukaan vain julkisomisteisiin yhtiöihin. Lain perusteluissa julkisuuslain soveltamisen rajaamista perustellaan kasvupalvelujen luonteella ja sillä, että palvelut on tarkoitus tuottaa ensisijaisesti markkinaehtoisesti. Kyseessä ovat kuitenkin julkisesti tuotettavat palvelut, joista maakunta on järjestämisvastuussa, joten julkisuuslakia tulisi soveltaa myös muihin kuin julkisomisteisiin yhtiöihin. Lakiesityksessä ei oteta kantaa palvelutuottajan oikeusturvan kannalta merkittäviin seikkoihin, kuten esimerkiksi siihen, mikä oikeus palvelutuottajalla on muuttaa palveluvalikoimaansa tai aluetta, jolla se
palveluja tuottaa tai miten ja millä perusteella maakunnan maksut palveluista tulee tilittää. Nämä kaikki ja muutkin seikat määritellään ainoastaan palvelutuottajan ja maakunnan välillä tehtävässä sopimuksessa. Tulevien maakuntien ja valtion neuvottelumenettelystä on tarpeen säätää selkeästi sekä maakuntalaissa että aluekehitys- ja kasvupalvelulaissa. Jälkimmäisessä laissa tulee määritellä aluekehittämistehtävää koskeva yhteinen hallinnonalat ylittävä toiminnallinen neuvottelu. Keskustelujen yhtenä kohteena tulee olla kasvupalvelujen yhteensovittaminen ja yhteistyö. Neuvottelun sisältöä tulee kuitenkin laajentaa käsittämään maakunnan koko toiminnan ja käsittämään myös maakuntien esityksen valtion toimenpiteiksi. Uudellamaalla neuvottelumenettelystä täytyy säätää erikseen. Erityisiä huomioita erillisratkaisusta Lakiesitys esitetyssä muodossa kaventaa merkittävästi Uudenmaan maakunnan toimialaa verrattuna muihin Suomen maakuntiin. Ratkaisu voi pahimmillaan heikentää Uudenmaan kansainvälnen kilpailukykyä, koska siitä syntyy sekä uusmaalaisille että kansainvälisille toimijoille vaikeasti hahmotettava ja epäyhtenäinen kokonaisuus. Maakuntavaaleilla valittavan maakuntavaltuuston mahdollisuus vaikuttaa Uudenmaan kehitykseen erityisesti kasvun, työllisyyden ja maahanmuuton osalta on olennaisesti pienempi kuin muualla Suomessa. Pidämme tätä ongelmallisena kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Uudenmaan maakuntavaaleissa eivät toteudu yhtäläiset perusoikeudet siten kuin perustuslaki edellyttää. Uudenmaan erillisratkaisu merkitsee pakkokuntayhtymää neljän pääkaupunkiseudun kunnan osalta. Uudenmaan liitto katsoo, että tämä ratkaisu, jossa yksi kuntaryhmä perustaa kuntayhtymän ja pystyy muotoilemaan sen perussopimuksen yksinään, kohtelee Uudenmaan muita kuntia epätasa-arvoisesti. Uudenmaan kasvupalvelukuntayhtymän tulee olla alusta lähtien avoin kaikille Uudenmaan kunnille. Lain 19 on Uudenmaan maakunnan kannalta kaikkein ongelmallisin. Sen mukaan erilaisten maakunnallisten ja muiden palveluiden mukaan lukien kasvupalvelut yhteensovittamisesta vastaa maakunta. Muissa maakunnissa tehtävä on varsin selkeä, mutta Uudellamaalla järjestäjäpuolen hajautettu rakenne vaikeuttaa tehtävän suorittamista. Ristiriita- ja intressiriitatilanteita on mahdotonta välttää. Kiusaus siirtää asiakkaita ja kustannuksia puolelta toiselle maakunnan ja kuntayhtymän välillä on ilmeinen. Lisäksi hallinnosta syntyy väkisinkin hyvin monimutkainen kokonaisuus. Kuka vastaa ja kuka maksaa esimerkiksi vaikeasti työllistettävän palvelut ja miten se määräytyy työvoimapalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden rajapinnassa. Kuka on juridisesti vastuussa, jos säännösten velvoitteita ei syystä tai toisesta voida täyttää? Onko maakunta vastuussa, vaikka sillä ei olisi sen toteuttamiseen keinoja?
Maakuntajohtajan ehdotus: Lakiesityksessä mahdollistetaan kasvupalveluiden hankinta maakuntarajoista riippumatta. Pidämme todennäköisenä, että Uudenmaan kasvupalveluja hyödynnetään huomattavasti enemmän kuin sinne saadaan yleiskatteellista (Uudellamaalla erillisrahoituksella) rahoitusta. Tämän takia laissa olisi syytä olla mekanismi, jolla kompensoidaan tästä aiheutuvia kustannuksia. Lakiesityksen mukaan eri palveluiden yhteensovittamisesta vastaa maakunta. Uudellamaalla kasvupalveluiden omavalvontaohjelman laatii kasvupalvelukuntayhtymä. Näin ollen Uudenmaan maakunnalla ei olisi mahdollisuutta tarkastella oman omavalvontaohjelmansa kautta eri palveluiden rajapintoja. Uudenmaan liiton mielestä tämä ratkaisu kohtelee muita Uudenmaan kuntia epätasa-arvoisesti, koska kuntien itsehallinto ei mahdollista sitä, että toinen kunta päättää toisen kunnan puolesta tämän palveluista ilman tämän myötävaikutusta. Tulee vielä harkita mahdollisuutta, jossa pääkaupunkiseudun kunnat vastaavat omalta osaltaan kasvupalveluidensa järjestämisestä ja maakunta muiden Uudenmaan kuntien kasvupalveluiden järjestämisestä. Kasvupalvelujen järjestäminen kuntayhtymän kautta voi parhaimmillaan olla myös mahdollisuus. Tämä edellyttäisi kuitenkin sitä, että kunnat osoittaisivat merkittävän osan tällä hetkellä käytössään olevista kasvupalveluresursseista kuntayhtymän yhteiseen käyttöön. Maakuntahallitus päättää antaa tämän päätöksen liitteen mukaisen lausunnon työ- ja elinkeinoministeriölle yllä selostusosassa mainituin perusteluin tarkastaa pöytäkirjan tämän pykälän osalta kokouksessa. Vastuujohtaja: Valmistelijat: Päätös: Ossi Savolainen 040 589 8415 Juha Eskelinen 040 575 2993, Eero Venäläinen 040 5251944 Maakuntahallitus päätti antaa tämän päätöksen liitteen mukaisen lausunnon työ- ja elinkeinoministeriölle yllä selostusosassa mainituin perusteluin tarkastaa pöytäkirjan tämän pykälän osalta kokouksessa. Täytäntöönpano: Muutoksenhakukielto (Kuntalaki 410/2015 147, Kuntalaki 365/1995 91 )