Bisfenoli A - jokapäiväinen kemikaalimme

Bisfenoli A - jokapäiväinen kemikaalimme Ympäristön kemikalisoituminen ja arkipäivän kemikaalien haitat ovat viime vuosikymmeninä nousseet yleiseksi huolenaiheeksi paitsi tutkijoiden myös suuren yleisön keskuudessa. Kemikaalien terveyshaitat ja esimerkiksi länsimaissa yleistyneet lisääntymisterveyden ongelmat puhuttavat mediassa. Viime vuosina Suomenkin mediassa on vilahtanut yhä useammin eräs kemikaali, bisfenoli A. Tämä muovimyrkyksi mediassa ristitty yhdiste on kuluttajille parhaiten tuttu juuri erilaisten muovituotteiden valmistuksessa yleisesti käytettynä ainesosana. Bisfenoli A:ta sisältävistä tuotteista tuttipullot ovat saaneet eniten huomiota. Loppuvuodesta 2010 bisfenoli A nousi jälleen otsikoihin. Tällä kertaa sitä uutisoitiin olevan tuiki tavallisissa ostoskuiteissa. Uutisen aiheuttamaan yleisön ja kassahenkilökunnan huolestumiseen ehti reagoida ensimmäisenä Rautakirja, joka vaihtoi alkuvuodesta 2011 omat kassakuittinsa lämpöpaperilaatuun, joka ei sisällä bisfenoli A:ta. Sittemmin myös muut yritykset kuten S-ryhmä ovat seuranneet esimerkkiä. Muovimyrkky vaikuttaa kuitenkin edelleen pysyvän kiistanalaisena ja kysymyksiä herättävänä aiheena niin tavallisten ihmisten, viranomaisten kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Onko bisfenoli A todella uhka terveydelle? Miksi sen käyttö sitten on edelleen sallittua? Mitä tästä kaikesta oikein pitäisi ajatella? Jokapäiväinen seuralainen Bisfenoli A ei ole mikään uusi kemikaali vaan se on ollut markkinoilla jo yli 50 vuotta. Se onkin yksi eniten tuotetuista kemikaaleista maailmassa. Pisimpään bisfenoli A:ta on käytetty erilaisten muovien kuten kovan ja kirkkaan polykarbonaattimuovin valmistuksessa. Polykaronaattimuovista valmistetaan muun muassa juomien ja ruokien säilytysastioita, lukemattomia erilaisia muovituotteita, sairaala- ja hammashoitovälineitä, silmälasien linssejä, CD- ja DVD-levyjä sekä elektroniikkaa. Lisäksi bisfenoli A:ta on käytetty mm. palonestoaineiden ja torjunta-aineiden valmistuksessa sekä lämpöpaperien ja kopiopapereiden värinkehittimenä. Ei siis liene yllättävää että bisfenoli A:ta on useissa 1

tutkimuksissa pystytty mittaamaan valtaosasta ihmisten virtsa- ja verinäytteitä. Voidaan hyvin sanoa että länsimaisessa kulttuurissa bisfenoli A on todella jokapäiväinen kemikaalimme. Bisfenoli A on hormonihäiritsijä Mikä sitten tekee bisfenoli A:sta myrkyn? Jo 1930-luvulla havaittiin, että bisfenoli A toimii kehossa estrogeeni- eli naishormonin tapaan. Toisin sanoen se kykenee matkimaan ja häiritsemään luonnollisen hormonin toimintaa ja siten vaikuttamaan elimistön normaaliin hormonitasapainoon. Tällaisia hormonihäiritsijäkemikaaleja tunnetaan bisfenoli A:n lisäksi lukuisia muitakin kuten esimerkiksi hyönteismyrkky DDT, elektroniikkateollisuudessa aiemmin käytetyt PCB-yhdisteet, monet palonestoaineet, muovien pehmentiminä tunnetut ftalaatit, kosmetiikan säilöntäaineina käytetyt parabeenit sekä teollisuuden sivutuotteina syntyvät dioksiinit. Bisfenoli A:n vaikutuksia on tutkittu vuosien varrella paljonkin laboratorioeläimillä, joilla on havaittu altistuksen seurauksena erilaisia lisääntymisongelmia, sperman laadun heikkenemistä, sukupuolielinten epämuodostumia, diabetestä, liikalihavuutta, neurologisia ongelmia ja eturauhas- ja rintasyöpäriskin kasvua. Erityisesti sikiöaikana tapahtunut bisfenoli A:lle altistuminen vaikuttaa olevan haitallista koe-eläimille. Normaalisti kehon oma hormonipitoisuus on hyvin alhainen, reilusti alle gramman miljoonasosia litrassa verta, joten jo pienillä ylimääräisillä häiritsijäkemikaalin pitoisuuksilla voi olla dramaattisia vaikutuksia kehittymässä olevaan sikiöön. On siis täysin kiistatonta että bisfenoli A on hormonitoimintaa häiritsevä myrkky, vaikka se ei aiheutakaan akuutteja oireita. Ihmisillä luotettavia tutkimuksia on ymmärrettävästi vaikeampi tehdä. On hankalaa arvioida millaisille kemikaalipitoisuuksille ihmiset altistuvat, kuinka usein ja ovatko nämä pitoisuudet todella uhka ihmisten terveydelle. Kuten monet tutkijat huomauttavat, me emme ole hiiriä emmekä rottia: samalla kemikaalipitoisuudella voi olla täysin erilainen vaikutus ihmisessä ja laboratorion koe-eläimessä. Tämän vuoksi on edelleen kiistanalaista, ovatko viranomaisten asettamat nykyiset turvallisen saannin rajat todella turvallisia ja luotettavia myös erityisen 2

herkille ihmisryhmille kuten syntymättömille sikiöille, pienille lapsille ja lisääntymisiässä oleville aikuisille. Riskinarvioinnin ja politiikan ongelmia Suhtautuminen bisfenoli A:n aiheuttamaan riskiin vaihtelee suuresti eri valtioiden välillä ja monesti se voi vaikuttaa jopa hyvin ristiriitaiselta. Vuonna 2010 Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA antoi lausunnon, jonka mukaan se ei uusienkaan tutkimusten valossa näe tarpeelliseksi muuttaa jo aiemmin asettamaansa bisfenoli A:n turvallisen saannin rajaa. Kuitenkin samana vuonna Euroopan komissio teki päätöksen kieltää bisfenoli A:n käyttö vauvojen tuttipullojen valmistuksessa vuoden 2011 kesäkuuhun mennessä. Ei ihme, että tavallinen kuluttaja tuntee olevansa kemikaalikeskusteluissa hukassa, kun poliitikot ja viranomaiset tuntuvat tekevän aivan päinvastaisia päätöksiä. Kemikaalien riskinarvioinnissa tieteelliset tutkimukset ja asiantuntijalausunnot eivät suinkaan ole ainoita päätöksenteossa painavia asioita. Monesti mukana on lisäksi poliittisia ja taloudellisia näkökulmia. Varsinkin EU:n päätöksenteossa lobbauksella on suuri rooli. Vaikka toisaalta kuluttajien huoli terveysvaikutuksista houkuttelee poliitikkoja rajoittamaan kemikaalien käyttöä varmuuden vuoksi, myös teollisuus haluaa varjella kilpailukykyään ja pitää kannattavat kemikaalit ja tuotteet markkinoilla. EU:n kemikaalivirastolla, joka perustettiin vuonna 2006 Helsinkiin, on tässä vuoropuhelussa varsin haastava rooli. Vaikka virasto ei osallistukaan varsinaiseen päätöksentekoon, on sen tarkoitus yhtenäistää kemikaalien riskinarviointia EU:ssa ja saattaa se kemikaalien tuottajien vastuulle. Vielä on kuitenkin kuljettavana pitkä matka todelliseen vuoropuheluun tutkijoiden, riskinarvioitsijoiden, päätöksentekijöiden ja tavallisten kansalaisten välillä. Turvalliset rajat? Monet tutkijat ovat nykyään sitä mieltä, että nykyiset EU:n sallimat bisfenoli A:n saantisuositusrajat ovat aivan liian suuria. Tällä hetkellä EFSAn mukaan turvallinen bisfenoli 3

A altistus on 50 mikrogrammaa, eli gramman miljoonasosaa, päivässä painokiloa kohti. Raja-arvo on kaikille sama iästä riippumatta. Huolestuttavaa on, että tämän raja-arvon alittavilla pitoisuuksilla on todettu kiistattomia vaikutuksia koe-eläimissä. Lisäksi monissa uusissa tutkimuksissa on havaittu mahdollisia vaikutuksia myös ihmisissä, vaikka ongelmana on edelleen luotettava todellisen altistumisen arviointi. Nykyiset ihmisten altistumisarviot perustuvat lähinnä ruoan ja juoman mukana saatuun määrään. Aikuisten päivittäisen saannin on arvioitu olevan alle kahden mikrogramman luokkaa painokiloa kohti, mutta pienillä lapsilla määrä voi olla yli kymmenkertainen. Vaikka nämä määrät vaikuttaisivat olevan alle EFSAn määrittelemän saantisuositusrajan, ruoan ja juoman lisäksi muita altistuskanavia ei ole juuri arvioitu. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan myös ihon kautta tapahtuva altistus kuten lämpöparien käsittely voi olla merkittävä bisfenoli A:n lisälähde. Muovimyrkky kuittimyrkkynä 1980-luvun lopulla lämpöpaperit alkoivat yleistyä tavallisina kassakuitteina. Muoveissa bisfenoli A on useimmiten polymeerimuodossa eli sidoksissa muovimateriaaliin kun taas lämpöpapereissa bisfenoli A:ta on melkoisia määriä täysin vapaassa biologisesti aktiivisessa muodossa. Siksi se sekä irtoaa paperista että imeytyy helposti kosteaan tai rasvaiseen ihoon. Ulkomaisten tutkimusten mukaan tavallisen kokoinen kuittipaperi voi sisältää 4-9 milligrammaa bisfenoli A:ta. Vertailun vuoksi: EFSAn asettaman altistusrajan mukaan esimerkiksi 20-kiloinen lapsi voi turvallisesti saada kehoonsa maksimissaan yhden milligramman bisfenoli A:ta päivässä. Vaikka vain pieni osa kemikaalista pääsisi imeytymään paperista ihoon, on silti selvää että lämpöpaperit voivat olla odotettua paljon suurempi bisfenoli A:n lähde muovituotteista lähtöisin olevaan elintarvikeperäisen altistuksen rinnalla. Suomessa käytettyjen lämpöpaperien bisfenoli A -pitoisuuksia ja biologista aktiivisuutta arvioitiin loppuvuonna 2010 ja alkuvuonna 2011 toteutetussa vielä julkaisemattomassa suomalaistutkimuksessa. Tutkimuksen alustavien tulosten mukaan valtaosa testatuista suomalaisista lämpöpaperikuiteista sisälsi merkittäviä määriä bisfenoli A:ta. Testatuista ostoskuiteista vain Rautakirjan R-kioskien tuoreimmat kuitit sekä perinteinen paperikuittilaatu eivät sisältäneet lainkaan bisfenoli A:ta. Tutkimuksessa bisfenoli A:ta 4

havaittiin lukuisissa erilaisissa lämpöpaperilaaduissa, mm. busseista ostettavissa kertalipuissa, hedelmien punnitustarroissa, parkkilipussa, kirjastokuiteissa, taksikuiteissa sekä huoltoasemien ja pullonpalautusautomaattien kuiteissa. Tämän vuoksi tutkijat päättelivät että lämpöpaperia voidaan pitää yhtenä merkittävänä suomalaisten kuluttajien bisfenoli A -altistuksen lähteenä. Pisarana kemikaalikoktailissa Monesta kuluttajasta tuntuu varmasti ristiriitaiselta että bisfenoli A-tuttipullot ovat kiellettyjen listalla mutta kuittipaperien bisfenoli A:n väitetään samalla olevan kuluttajille turvallisia. Pitäisikö kuittien käsittelyä välttää vaikka vain varmuuden vuoksi vai onko koko kohu turhaa ylireagointia? Loppujen lopuksi bisfenoli A on vain yksi kemikaali muiden joukossa länsimaisen ihmisen muutenkin jo kemikaalien täyttämässä elämässä. Tämä itse asiassa saattaakin olla ongelman ydin. Vaikka yksittäisen kemikaalin saanti olisikin alhaista, on päivittäiseen annokseen lisättävä vielä melkoinen liuta muita mahdollisesti samalla tavalla vaikuttavia myrkkyjä. Tällaisesta kemikaalien yhteisvaikutuksesta ihmisten terveyteen tiedetään edelleen hyvin vähän. Jokapäiväinen muovimyrkkymme on ehkä vain yksi osanen kemikaalikoktailissa, mutta herkimmille se saattaa hyvinkin olla se viimeinen pisara. Tulevaisuuden haasteena onkin se, miten voisimme saavuttaa toimivan, kemikaaleja mahdollisimman riskittömästi hyödyntävän yhteiskunnan. Kyseessä on loppujen lopuksi meidän kaikkien puhtaampi tulevaisuutemme. 5