KIRJALLINEN KYSYMYS 1012/2005 vp Sairauspäivärahan maksaminen kroonisten sairauksien uusiutuessa Eduskunnan puhemiehelle Hakijalla on oikeus sairauspäivärahaan, kun hänen työkyvyttömyytensä on kestänyt omavastuuajan, jonka kesto on sairastumispäivä ja yhdeksän seuraavaa arkipäivää. Kun hakijan työkyvyttömyys alkaa samasta syystä uudelleen, ennen kuin on kulunut 30 päivää hakijan edellisestä päivärahakaudesta, hänelle maksetaan päivärahaa sairastumispäivää seuraavasta arkipäivästä lukien. Päivärahaa maksetaan enintään sen kuukauden loppuun, jota seuraavan kuukauden aikana sitä tulisi maksetuksi 300 päivältä. Tähän enimmäisaikaan lasketaan yleensä myös työkyvyttömyyttä edeltäneiltä kahdelta vuodelta kaikki ne päivät, joilta hakijalla on ollut oikeus Kelan sairauspäivärahaan. Mukaan lasketaan siis myös ne päivät, jolloin hakija on ollut työkyvytön, mutta hänelle ei vuositulojen vähyyden vuoksi ole maksettu sairauspäivärahaa. Jos hakijalla on ollut oikeus päivärahaan enimmäisajan, hän voi saman sairauden vuoksi saada uudelleen oikeuden päivärahaan vasta, kun hän on ollut työkykyinen vuoden ajan. Päiväraha voidaan kuitenkin maksaa hakijalle normaalisti, jos hän tulee työkyvyttömäksi uuden sairauden takia, joka ei liity hänen päivärahan maksun enimmäisaikana työkyvyttömyyttä aiheuttaneeseen sairauteensa. Tilanne on tällä hetkellä käytännössä se, että jos joku sairastaa ja saa hoitoa (esim. hänellä on krooninen sairaus, joka välillä on parempi ja välillä taas tekee työkyvyttömäksi) ja on sairauspäivärahalla ajoittain ja siten, että työkykyistä aikaa on välillä alle 12 kuukautta, ei sairauspäivärahaa lain mukaan myönnetä, vaikka hänellä olisi lääkärintodistus työkyvyttömyydestä. Esimerkiksi mielenterveysongelmien kohdalla tilanne voi olla se, että henkilö on kuntoutunut ja palannut työelämään, mutta yhtäkkisen kriisin (esim. lähiomaisen kuolema, sairastuminen tai muu yllättävä asia) vuoksi hän onkin hetkellisesti työkyvytön. Tällöin hänelle ei makseta sairauspäivärahaa, koska sairaus lasketaan samaksi sairaudeksi, josta hän on jo sairauspäivärahamaksimin käyttänyt. Kansaneläkelaitoksesta saamieni tietojen mukaan tämä lain kohta on tietyissä tilanteissa ja tietyissä, lääkärin asiallisesti toteamissa sairauksissa aito ongelma. Virkailija näkee, että henkilö olisi teoriassa aivan sairauspäivärahakelpoinen, mutta hän ei tietystikään voi soveltaa lakia. Hänen pitääkin tällöin todeta hakijalle, että koska tämä ei ole ollut kahtatoista kuukautta töissä välillä, ei hän ole oikeutettu rahaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen tästä epäkohdasta laskettaessa sairauspäivärahaa kroonisten sairauksien uusiutuessa ja mitä hallitus aikoo asialle tehdä? Versio 2.0
Helsingissä 7 päivänä joulukuuta 2005 Janina Andersson /vihr 2
Ministerin vastaus KK 1012/2005 vp Janina Andersson /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Janina Anderssonin /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1012/2005 vp: Onko hallitus tietoinen tästä epäkohdasta laskettaessa sairauspäivärahaa kroonisten sairauksien uusiutuessa ja mitä hallitus aikoo asialle tehdä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Sairauspäivärahaa maksetaan työkyvyttömyyden ajalta lukuun ottamatta työkyvyttömyyden alkamispäivää ja yhdeksää sitä lähinnä seuraavaa arkipäivää. Jos vakuutetun työkyvyttömyys alkaa saman sairauden perusteella uudelleen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta viimeksi maksettiin sairauspäivärahaa, sairauspäiväraha maksetaan työkyvyttömyyden alkamispäivää seuraavasta arkipäivästä. Sairauspäivärahan enimmäisaika täyttyy sen kalenterikuukauden lopussa, jota seuraavan kuukauden aikana sairauspäivärahapäivien määrä nousisi 300 arkipäivään. Enimmäisaikaa laskettaessa otetaan huomioon kaikki sairauspäivärahapäivät kahden edeltäneen vuoden ajalta. Jos vakuutettu on ollut yhtäjaksoisesti työkykyinen 12 kuukauden ajan, tätä edeltäneitä sairauspäivärahapäiviä ei oteta enimmäisaikaa laskettaessa huomioon. Sairauspäiväraha voidaan myöntää enimmäisajan täyttymisestä huolimatta, jos edellisen työkyvyttömyyden päättymisen jälkeen vakuutettu on ollut yhtäjaksoisesti työkykyinen 12 kuukauden ajan. Tällöin sairauden diagnoosilla ei ole merkitystä. Tähän 12 kuukauden jaksoon voi sisältyä enintään sairauspäivärahan omavastuuajan pituisia eli vajaan kahden viikon mittaisia työkyvyttömyysaikoja. Sairauspäiväraha voidaan myöntää enimmäisajan täyttymisestä huolimatta, vaikka vakuutettu ei ole ollut työkykyinen vuoden aikaa, jos työkyvyttömyys johtuu uudesta sairaudesta. Uutena sairautena pidetään sairautta, joka ei ole aiheuttanut työkyvyttömyyttä aikaisempana enimmäisaikana ja jonka ei voida katsoa liittyvän aikaisempaan työkyvyttömyyteen. Vakuutetun kuntoutus-, työllistymis- tai eläkemahdollisuudet on selvitettävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kansaneläkelaitoksen on selvitettävä vakuutetun kuntoutustarve viimeistään silloin, kun vakuutetun sairauspäivärahan enimmäisaikaan luettavien päivien lukumäärä ylittää 60. Kansaneläkelain ja työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen tarkoituksena on turvata sellaisen henkilön toimeentulo, jonka työkyky on pitkäaikaisesti eli yleensä vähintään vuoden ajaksi, sairauden tai vamman takia alentunut. Työkyvyttömyyseläke myönnetään joko toistaiseksi tai määräaikaisena kuntoutustukena. Kuntoutustuki myönnetään määräaikaisesti työkyvyttömälle henkilölle, jonka työkyvyn voidaan arvioida palautuvan asianmukaisella hoidolla tai kuntoutuksella. Kuntoutustuen myöntäminen edellyttää, että henkilölle on laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma. Kuntoutustuki voidaan myöntää myös työhönpaluun tukemiseksi. Sairauspäiväraha, jonka tarkoituksena on korvata lyhytaikaista työkyvyttömyyttä, on ensisijainen työeläkelakien mukaiseen työkyvyttö- 3
Ministerin vastaus myyseläkkeeseen nähden. Myös kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke myönnetään sairauspäivärahan päättymisestä lukien. Kysymyksessä tarkoitetuilla henkilöillä on eläkelainsäädännön perusteella oikeus saada osatyökyvyttömyyseläkettä. Sen tarkoituksena on tukea kroonista sairautta sairastavia tai muutoin vaihtelevan työkyvyn omaavia henkilöitä, jotka eivät näiden sairauksien vuoksi pysty täysiaikaiseen työskentelyyn. Enimmäisajan sairauspäivärahaa saaneella vakuutetulla on oikeus työttömyysetuuteen, jos hänen on edelleen katsottu olevan terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä ja hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa on vireillä tai hylätty. Tällöin henkilön on ilmoittauduttava työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Jos työnhakija on työ- tai virkasuhteessa, edellytetään lisäksi, ettei hänen työnantajallaan ole tarjota hänelle hänen työkykynsä mukaista työtä. Työnhakijalla, joka saa työnantajalta sairausajan palkkaa tai muuta vastaavaa korvausta kokoaikatyön perusteella, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Kansaneläkelaitoksen johdolla toiminut työryhmä selvitti vuonna 2003 sairauspäivärahan enimmäisaikaa ja sen kehittämistarpeita. Työryhmä totesi nykyiset sairauspäiväraha- ja työkyvyttömyyseläkejärjestelmien perusrakenteet toimiviksi eikä ehdottanut niihin muutoksia. Sairauspäivärahaa 300 päivää saaneilla henkilöillä on mahdollisuus saada kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke kuntoutustukena yli kuukauden pituisilta työkyvyttömyysjaksoilta. Tällöin sairauspäivärahaoikeuden jatkaminen yli 300 arkipäivän koskisi vain alle kuukauden mittaisia jaksoja. Tällaista järjestelmää työryhmä ei pitänyt tarpeellisena. Jos taas sairauspäiväraha koskisi myös kuukautta pidempiä työkyvyttömyysjaksoja, luotaisiin työkyvyttömyyseläkkeen kanssa päällekkäinen järjestelmä, mitä työryhmä ei myöskään pitänyt tarkoituksenmukaisena. Työryhmä katsoi saamiensa selvitysten perusteella, ettei ole tarpeen luoda järjestelmää, joka jatkaisi sairauspäivärahaoikeutta saman sairauden perusteella nykyistä lainsäädäntöä pidemmäksi ajaksi. Sen sijaan työryhmä piti nykyisten järjestelmien kehittämisessä tavoiteltavana sellaisten ratkaisujen löytämistä, jotka täydentävät nykyisiä järjestelmiä ja korjaavat mahdollisia epäkohtia. Vuoden 2005 alusta sairauspäivärahajärjestelmää on kehitetty muun muassa säännöksellä, jonka mukaan 12 kuukauden työkykyisyysaikaa laskettaessa työkykyisyysaikaan rinnastetaan myös aika, jona henkilö on ollut oikeutettu edellä mainittuun työkyvyttömyyden ajalta maksettavaan työttömyysturvalain mukaiseen etuuteen. Uudistuksen myötä henkilö, joka on saanut enimmäisajan sairauspäivärahaa ja tämän jälkeen saanut työkyvyttömyyden aikaista toimeentuloa työttömyysetuudesta, voisi myös saada vuoden jälkeen sairauspäivärahaoikeuden uudelleen, vaikka työkyvyttömyys jatkuisi saman sairauden perusteella. Hallitus on 22 päivänä joulukuuta 2005 antanut eduskunnalle esityksen osasairauspäivärahajärjestelmästä. Uudistuksen tarkoituksena on mahdollistaa järjestely, jossa vakuutettu voisi pitkähkön työkyvyttömyyden jälkeen työskennellä osa-aikaisesti ja saada palkan lisäksi osasairauspäivärahaa. Osasairauspäivärahaa voitaisiin maksaa vähintään kahden viikon ja enintään kolmen kuukauden pituiselta jaksolta ja sitä voitaisiin maksaa myös sairauspäivärahan enimmäisajan päättymisen jälkeen. Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 2005 Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen 4
Ministerns svar KK 1012/2005 vp Janina Andersson /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1012/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Janina Andersson /gröna: Är regeringen medveten om detta missförhållande inom uträkningen av sjukdagpenningen vid återfall i kroniska sjukdomar, och vad ämnar regeringen göra åt saken? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: En försäkrad har rätt till sjukdagpenning för den tid han eller hon är förhindrad att utföra sitt arbete på grund av arbetsoförmåga till följd av sjukdom. Med arbetsoförmåga avses ett sådant av sjukdom framkallat tillstånd under vilket den försäkrade, medan sjukdomen varar, är oförmögen att utföra sitt vanliga arbete eller därmed nära jämförbart arbete. Sjukdagpenning betalas för tiden som arbetsoförmögen med undantag av den dag då arbetsoförmågan inträdde och nio vardagar näst efter den. Om en försäkrads arbetsoförmåga på grund av samma sjukdom inträder på nytt inom 30 dagar från den dag för vilken sjukdagpenning senast betalades, skall sjukdagpenning betalas från och med följande vardag efter arbetsoförmågans inträde. Maximitiden för sjukdagpenning går ut vid utgången av kalendermånaden före den månad då antalet sjukdagpenningsdagar skulle stiga till 300 vardagar. När maximitiden räknas ut skall alla sjukdagpenningsdagar under de två föregående åren beaktas. Om den försäkrade varit arbetsför i 12 månader utan avbrott, skall inte sjukdagpenningsdagar före denna tid beaktas när maximitiden räknas ut. Sjukdagpenning kan beviljas oavsett att maximitiden har gått ut, om den försäkrade sedan den förra arbetsoförmågan upphörde har varit arbetsför i 12 månader utan avbrott. Då spelar diagnosen ingen roll. I denna 12-månadersperiod kan ingå perioder av arbetsoförmåga som är högst lika långa som självrisktiden för sjukdagpenning, det vill säga knappt två veckor. Sjukdagpenning kan beviljas oavsett att maximitiden har gått ut även om den försäkrade inte har varit arbetsförmögen i ett år, om arbetsoförmågan beror på en ny sjukdom. Som ny sjukdom betraktas en sjukdom som inte har orsakat arbetsoförmåga under den förra maximitiden och som inte kan anses hänföra sig till den tidigare arbetsoförmågan. Den försäkrades möjligheter till rehabilitering, sysselsättning eller pension skall utredas så tidigt som möjligt. Folkpensionsanstalten skall utreda en försäkrads behov av rehabilitering senast när antalet dagar som räknas in i maximitiden för sjukdagpenning överstiger 60. Avsikten med invalidpension enligt folkpensionslagen och arbetspensionslagarna är att trygga utkomsten för personer vars arbetsförmåga är långvarigt nedsatt, det vill säga i regel för minst ett år, på grund av sjukdom eller handikapp. Invalidpension beviljas antingen tills vidare eller för viss tid i form av ett rehabiliteringsstöd. Rehabiliteringsstöd beviljas för viss tid åt en arbetsoförmögen person som kan bedömas återfå sin arbetsförmåga med lämplig behandling eller rehabilitering. Ett villkor för att rehabiliteringsstöd skall beviljas är att en vård- eller rehabiliteringsplan har gjorts upp för denna person. Rehabiliteringsstöd kan också beviljas för att underlätta återgången till arbetslivet. Sjukdagpenningen, som är avsedd att vara en ersättning vid kortvarig arbetsoförmåga, är primär i förhållande till invalidpension enligt arbetspensionslagarna. Invalidpension enligt folk- 5
Ministerns svar pensionslagen beviljas också från det att sjukdagpenningen upphört. Personer som avses i spörsmålet har rätt till delinvalidpension enligt pensionslagstiftningen. Den är avsedd att stödja personer som har kroniska sjukdomar eller i övrigt varierande arbetsförmåga och som på grund av dessa sjukdomar inte klarar av att arbeta på heltid. En försäkrad som har fått sjukdagpenning för maximitiden och som fortfarande anses vara oförmögen att arbeta av hälsoskäl har rätt till arbetslöshetsförmåner, om hans eller hennes ansökan om invalidpension är anhängig eller har avslagits. Denna person skall då anmäla sig som arbetslös arbetssökande på arbetskraftsbyrån. Om den arbetssökande står i anställnings- eller tjänsteförhållande förutsätts dessutom att arbetsgivaren inte kan erbjuda honom eller henne arbete som överensstämmer med hans eller hennes arbetsförmåga. En arbetssökande som av arbetsgivaren får lön för sjukdomstiden eller motsvarande ersättning som baserar sig på heltidsarbete har inte rätt till arbetslöshetsförmåner. En arbetsgrupp som arbetat under ledning av Folkpensionsanstalten utredde 2003 maximitiden för sjukdagpenning och behovet av att utveckla den. Arbetsgruppen konstaterade att de nuvarande grundstrukturerna inom systemen med sjukdagpenning och invalidpension fungerar och föreslog inga ändringar av dem. De som har fått sjukdagpenning i 300 dagar kan enligt folkpensionslagen få invalidpension i form av rehabiliteringsstöd för perioder av arbetsoförmåga som varar längre än en månad. Härvid skulle en fortsatt rätt till sjukdagpenning i över 300 vardagar gälla bara perioder som är kortare än en månad. Arbetsgruppen ansåg inte att ett sådant system är nödvändigt. Om sjukdagpenningen däremot skulle gälla också perioder av arbetsoförmåga som varar längre än en månad, skapar vi ett system som överlappar invalidpensionen, och detta är enligt arbetsgruppen inte heller ändamålsenligt. Arbetsgruppen ansåg med stöd av de utredningar den fått att det inte finns något behov av att skapa ett system som förlänger rättten till sjukdagpenning på grund av samma sjukdom jämfört med gällande lagstiftning. Däremot ansåg arbetsgruppen att man när de nuvarande systemen utvecklas bör eftersträva lösningar som kompletterar de nuvarande systemen och rättar till eventuella missförhållanden. Från ingången av 2005 har systemet med sjukdagpenning utvecklats bland annat med en bestämmelse enligt vilken man vid uträkningen av den 12 månader långa arbetsförhetstiden med denna tid också skall jämställa den tid en person har varit berättigad till en ovan nämnd förmån som under tiden som arbetsoförmögen betalas enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa. I och med revideringen kan en person som har fått sjukdagpenning för maximitiden och som efter det under tiden som arbetsoförmögen fått sin utkomst via arbetslöshetsförmåner, efter ett år återfå sin rätt till sjukdagpenning även om arbetsoförmågan fortsätter på grund av samma sjukdom. Den 22 december 2005 överlämnade regeringen till riksdagen en proposition med förslag till lagstiftning om partiell sjukdagpenning. Avsikten med reformen är att möjliggöra ett arrangemang där en försäkrad efter att ha varit arbetsoförmögen en längre tid kan arbeta deltid och få partiell sjukdagpenning utöver lönen. Partiell sjukdagpenning skall kunna betalas för en period av minst två veckor och högst tre månader, och den kan betalas också efter det att maximitiden för sjukdagpenning har gått ut. Helsingfors den 29 december 2005 Social- och hälsovårdsminister Tuula Haatainen 6