LOPPURAPORTTI Klapitoiminnan kehittäminen pohjoisessa Keski-Suomessa Laatija: Pasi Sironen 041 466 6062 SSYP Kehitys Oy 0
SISÄLLYSLUETTELO 1. Toteuttajan nimi 2 2. Hankkeen nimi ja hankenumero 2 3. Yhteenveto hankkeesta 2 4. Raportti 3 4.1. Hankkeen taustaa 3 4.2. Klapitoimittajien kiinnostus toiminnan kehittämiseen 4 4.3. Raakapuun saatavuus 4 4.4. Pakkauskoneet 4 4.5. Logistiikka 6 4.5.1. Rautatiekuljetus 6 4.5.2. Rekkakuljetus 7 4.6. Seutukunnan tuotantopisteet 9 4.7. Klapien koneellinen kuivaus 10 4.8. Suomen markkinat 10 4.9. Ulkomaan markkinat - matkaraportit 14 4.9.1. Norja 14 4.9.2. Saksa 16 4.9.3. Hollanti ja Tanska 24 5. Esimerkki Sveitsin polttopuukulttuurista 27 6. Klapitoiminnan talous 28 7. Toteutuksen organisaatio ja resurssit 28 8. Kustannukset ja rahoitukset 29 9. Raportointi ja seuranta 29 10. Hankkeen tulokset ja seuranta 29 11. Esitykset jatkotoimenpiteiksi 30 LIITE: Klapihankkeeseen liittyviä linkkejä ja tietokohtia 32 1
1. Toteuttajan nimi SSYP Kehitys Oy Sivulantie 11 43010 Saarijärvi 2. Hankkeen nimi ja hankenumero Klapitoiminnan kehittäminen pohjoisessa Keski-Suomessa Hankenumero: 18953 3. Yhteenveto hankkeesta Selvityshankkeen tavoitteena oli selvittää kuinka pohjoisen Keski-Suomen pilkevaranto voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin lisäämällä sen markkinapotentiaalia Suomen kasvukeskuksiin, Pohjois-Norjaan ja muualle Euroopan markkinoille. Selvitystyö aloitettiin kokoamalla yhteen kaikki halukkaat pohjoisen Keski-Suomen pilketoimijat ja selvittämällä heidän kiinnostuksensa verkostoitumiseen sekä uuteen yhteiseen liiketoimintaan. Alueen klapituottajien tuotantomäärät, tilat, laitteet, kuivaustavat, hintaodotukset sekä investointi- ja verkostoitumishalukkuus kartoitettiin. Hanke esitteli infotilaisuuksissa tuloksia klapituottajille ja klapitoiminnan kehittämisestä kiinnostuneille. Hanke tutki markkinoita ja klapeille asetettuja odotuksia ja lainsäädännöllisiä velvoitteita tarkemmin Norjassa, Saksassa, Tanskassa ja Hollannissa. Logistisia vaihtoehtoja kartoitettiin tarkemmin näiden maiden osalta. Hanke selvitti laskelmin eri tavoin toteutetun klapitoiminnan kannattavuutta. Osoittautui, että tuotantomäärät ovat Suomessa pieniä kansainvälisiin kysyntäodotuksiin nähden, joten klapituottajien verkostoituminen on välttämätöntä kansainvälisen kaupan onnistumiseksi. Lisäksi selvitykset osoittivat, että klapien ostohinnat Euroopassa ovat niin alhaisia, että kustannuksia ei saada katettua. Kannattavuuden saavuttaminen edellyttäisi tukkuri- ja/tai loppumyyjäportaan ohittamista. Hanke kartoitti markkinointi-, myynti- ja tiedotustapoja, joita menestyvä klapitoiminta edellyttää. Hanke osoitti, että suurten klapimäärien toimittaminen edellyttää keinokuivausta. Luonnonkuivaus vie liikaa aikaa ja sitoo pääomia varastointiin. Hanke selvitti, että pohjoisessa Keski-Suomessa on käyttämättömiä kuivauskammareita, jotka soveltuisivat klapien kuivaukseen. 2
Klapimyynnin kannalta keskeistä osa-aluetta, pakkausmuotoja, selvitettiin tarkasti. Suomessa suosittu irtomottimyynti ei toimi ulkomailla, joten hanke kartoitti eri maissa suosittuja pakkausmuotoja kustannuksineen. Hanke tutustui myös markkinoilla oleviin pakkauskoneisiin. Hanke perehtyi maakohtaiseen klapeja koskevaan lainsäädäntöön, esimerkiksi kauppaja kuljetuslakeihin. Esimerkiksi EU:n ulkopuolisiin maihin, kuten Norjaan, klapeja toimitettaessa on klapit tullattava. Hanke tiedotti saaduista tuloksista, ja niistä oltiin kiinnostuneita valtakunnallisesti. Hankkeessa selvitettiin pilkeliiketoiminnan viisi olennaista sektoria: 1) logistiikka 2) tuotantovaihtoehdot 3) koneellisen kuivauksen mahdollisuus 4) kotimaankaupan mahdollisuudet isommissa kasvukeskuksissa 5) ulkomaankaupan mahdollisuudet. 4. Raportti Hankkeessa selvitettiin edellä mainitut viisi sektoria. Lainsäädännöllisiä esteitä tutkituissa ulkomaan maissa ei ollut, koska kaikki maat kuuluvat Euroopan vapaakauppa-alueeseen ETA:aan. Ulkomaista ja niiden alueista tarkempaan tarkasteluun valittiin Pohjois-Norja, Pohjois-Saksa, Tanska ja Hollanti, koska ne ovat tärkeimmät alueet pohjoisen Keski-Suomen näkökulmasta. 4.1. Hankkeen taustaa Pohjoisessa Keski-Suomessa on enemmän metsäbioenergiaa saatavilla kuin mitä sitä hyödynnetään. Yhdeksi isoksi bioenergiavarannoksi nähdään klapituotteet, joita ei ole osattu hyödyntää ja markkinoida riittävästi. Hanke on linjassa Keski-Suomen strategian 2040 kanssa, jonka tavoitteena on tehdä Keski-Suomesta vuoteen 2040 mennessä osaava ja hyvinvoiva bio- ja digitalouden kansainvälinen maakunta. Hankeidea on saanut alkunsa klapituottajien Saarijärvellä pidetystä työpajasta 14.9.2015. Siellä päätettiin, että haetaan klapitoiminnan selvittämiseen esiselvityshankerahoitusta Leader Viisari ry:stä. Hankkeesta kiinnostuneet kokoontuivat marraskuussa 2016 määrittelemään hankkeen tarkempia tavoitteita. Hankkeen hallinnoijana toimi SSYP Kehitys Oy. 3
4.2. Klapituottajien kiinnostus toiminnan kehittämiseen Kiinnostus klapituotannon kehittämiseen on ollut laajamittaista. Asiaa selvitettiin hankkeen alkuvaiheessa tekemällä kysely alueen klapituottajille. Pohjoisen Keski- Suomen hankeosallistujien määrä oli 30. Osa osallistujista ei ollut klapituottajia ja osa teki klapeja pääsääntöisesti sivutöinään. Tuotantomäärät vaihtelevat suuresti aina 50 irtokuutiosta 1 000 irtokuutioon. Klapituotantoa on mahdollista kehittää esimerkiksi verkostoitumalla. Kyselyjen perusteella selvisi, että pilketoimijoilla on investointi-halukkuutta tuotannon kasvattamiseen, jos markkinat vetävät ja toimintamahdollisuudet ovat olemassa. 4.3. Raakapuun saatavuus Puun hankinta on pohjoisessa Keski-Suomessa taattu koivukuidun osalta, sillä puuta tarjoavat monet tahot, kuten metsänhoitoyhdistykset (www.mhy.fi/keski-suomi, www.mhy.fi/karstula-kyyjarvi), metsäyhtiöt, urakoitsijat ja metsänomistajat. Hakkuumäärät tulevat kasvamaan jatkossa Äänekosken metsätehtaan laajennuksen myötä, joten koivukuitua ja -tukkia on saatavilla entistäkin enemmän. Myös muiden puulajien saatavuus on hyvä. 4.4. Pakkauskoneet Pakkauskoneista tutustuimme kahteen laitteeseen, jotka olivat norjalainen Vepak AS ja iisalmelainen Fennomec-pakkauskone. Fennomec-kone tarvitsee työhön vain yhden henkilön ja pakkaa 60-80 pantasidonnalla olevaa 30 litran klapinippua tunnissa. Kone on helppo siirtää esimerkiksi klapituottajalta toiselle. Fennomecilla on tarkoitus kehittää pakkauskonetta myös säkitykseen ja pahvilaatikkopakkaukseen, mutta tarvitsisi siihen yhteistyöapua pilketoimijoilta. Tämä on kuitenkin vielä kehitysasteella oleva ajatus. 4
Finnomec Oy:n pakkauskoneen hinta on 35,000 euroa + alv. Toinen varteenotettava pakkauskone on norjalainen Vepak As:n säkityskone, johon tutustuimme tämän selvityksen puitteissa Ruotsin Mellanskogs Elmia-metsämessuilla 19.8.2016. Säkitys tapahtuu 40 ja 60 litran verkkosäkkeihin 100-120 säkin tuntivauhdilla, mutta laitetta aiotaan nopeuttaa 150 säkin tuntivauhtiin. Laitteen etuna pidetään sitä, että se vaatii vähän työvoimaa ja haittana sitä, että koneen nopeus saisi olla suurempi. Myös hintaa voidaan pitää melko korkeana. Vepak AS:n pakkauskoneen hinta on noin 40 000-50 000 euroa (alv 0%). 5
4.5. Logistiikka Logistiikkakustannukset ovat iso kuluerä klapiliiketoiminnassa, jopa 30 prosenttia tuotteen kokonaishinnasta. Suomen syrjäinen sijainti Euroopassa nostaa klapin hintaa verrattuna esimerkiksi Itä-Euroopan klapituottajiin. Klapien kuljetukselle on käytännössä vain kaksi vaihtoehtoa: rautatie- tai rekkakuljetus. Lentoteitse kuljetus on liian kallista, noin 2-5-kertaisesti kalliimpaa kuin edellä mainitut kuljetustavat. Logistiikkaselvitykset hankkeessa teki Juha Honkonen, joka on toiminut logistiikkaalalla yli 30 vuotta, joista 15 vuotta ulkomaankuljetuksissa. 4.5.1. Rautatiekuljetus Rautatierahdissa kuljetusmuotona on suuria rajoituksia pilkeliiketoiminnassa. Suurin rajoite on suppeampi kuljetusverkosto verrattuna maatiekuljetukseen. Rautatien toinen iso rajoite on konttien siirtokustannukset tuotannosta loppuasiakkaille. Kontit tulee lähes aina siirtää rekoilla ostavalle asiakkaille. Rautatiekuljetus myös rajoittaa terminaalin valintaa. Jos rautatiekuljetusta halutaan käyttää, niin taloudellisesti kestävintä on, että klapiterminaalin vieressä sijaitsee myös rautatie. On hyvä myös havaita, että rautateiden kautta minimikuljetusmäärä on 10 vaunua, johon mahtuu 10 konttia. Rautatieosuuden hinnat on selvitetty VR:ltä, meritiekuljetukset Maersk Line Oy:lta, Sol Line Oy:lta, Finnlines Oy:lta, Finncarrier Oy:lta, Silja Line Oy:lta ja Viking Line Oy:lta. Rekkakuljetusten hinnat on selvitetty mm. Järvimäki Oy:lta, T.W. Logistics Oy:lta, Kuljetus Asunta Oy:lta, Erkki Iikkala Oy:lta ja Sami Laakso Oy:lta. Hanke laski hintoja edullisimpien toimijoiden mukaan - toinen toimija voi olla edullisempi kuin toinen tiettyyn kohteeseen, mutta kalliimpi taas toiseen kohteeseen. Siksi jokaiseen toimitettavaan kohteeseen tulee tarkastella hinnat kultakin kuljetusyritykseltä joka kerta erikseen, jos haluaa aina edullisimman hinnan. 6
Suomen rautatieverkko Vihreä= matkustaja- ja tavaraliikenne; ruskea= vain tavaraliikenne 4.5.2. Rekkakuljetus Rekkakuljetus on selkeästi helpompi vaihtoehto ja useimmissa tapauksissa myös edullisin. Se on myös ainoa vaihtoehto Pohjois-Norjaan. Maatieverkosto on laaja ja klapilavojen lastaus onnistuu suoraan rekan kuljetusvaunuihin ja toimitus menee suoraan asiakkaalle. Toisin kuin konttikuljetuksessa, rekkakuljetuksessa on kuitenkin oltava koko matkan ajan kuski mukana ja saatava rekka täytenä takaisin, jotta kuljetuskustannukset pysyisivät kohtuullisina. Tämä on tällä hetkellä iso ongelma esimerkiksi vietäessä tavaraa Pohjois-Norjaan, koska sieltä paluukuormissa tuotavan kalan määrä on vähentynyt rajusti Venäjä-boikotin takia. Keski-Eurooppaan ja Norjaan vietäessä on rajoitteena myös se, että suomalaisia täysperävaunullisia rekkoja ei voi 7
ajaa siellä, toisin kuin Suomessa. Suomalainen puoliperävaunu on yhtä iso tilavuudeltaan kuin mannereurooppalainen täysperävaunuyhdistelmä. Tämä syö suomalaisilta kuljetuksen tehokkuutta ja nostaa kotimaisen klapituotteen hintaa. Myös laivamatkaosuus nostattaa hintaa. Myöskään ajamalla maitse mm. Ruotsin kautta ei ole kannattavaa, koska kilometrejä ja lakisääteisiä lepotaukoja tulee liikaa. Näin matka venähtää pitkäksi ja kalliiksi. Yhden suomalaisen puoliperävaunun (56 pino-m³) rahtikustannukset Saarijärveltä seuraaviin kohteisiin (alv 0%), hinnat ovat loppuvuodelta 2016: Lähtö Määränpää Kustannus (alv 0%) Suomi, täysperävaunu Saarijärvi Lahti 600 Saarijärvi Helsinki 750 Saarijärvi Turku 770 Saarijärvi Nuorgam 1 300 Norja, puoliperävaunu Saarijärvi Alta 1 350 Saarijärvi Trömssö 1 400 Saarijärvi Oslo 1 850 Saarijärvi Bergen 2 050 Tanska, puoliperävaunu Saarijärvi Kööpenhamina 1 900 Saarijärvi Kolding 2 050 Saarijärvi Flensburg 2 050 Saksa, puoliperävaunu Saarijärvi Hampuri 1 600 Saarijärvi Hannover 1 700 Saarijärvi Berliini 1 650 Saarijärvi Dortmund 1 850 Saarijärvi Frankfurt Am Main 2 150 Hollanti, puoliperävaunu Saarijärvi Apeldoorn 1 750 Saarijärvi Rotterdam 1 850 Saarijärvi Eindhoven 1 850 Saarijärvi Breda 1 900 Iso-Britannia, konttitoimitus Saarijärvi Lontoo 3 200 Saarijärvi Bristol 3 350 Saarijärvi Nottingham 3 800 8
Arabiemiirikunnat, konttitoimitus Saarijärvi Dubai 2 850 Saarijärvi Doha 2 900 Edellä mainitut hinnat sisältävät lastauksen lähtöpaikan terminaalissa, purun määränpäässä ostajalle. Ulkomaankohteissa on otettu huomioon myös rekan laivakuljetus lukuun ottamatta kuljetuksia Pohjois-Norjaan. Pohjois-Norjaan ainoa järkevä vaihtoehto on maatiekuljetus. Konttirahdit ovat vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä nousseet huomattavasti verrattuna vuoden 2016 hintatasoon. Konttirahdin hinnannousu johtuu Suomen viennin kasvusta, mikä on ollut lähinnä Aasian suuntaan huomattavaa. EU:n ulkopuolelle vietäessä on huomioitava monia eri asioita, jotka liittyvät toimitusketjun kokonaisuuteen, kuten tulli- ja vienti-ilmoitusten tekeminen, konossementti, vakuutukset, pakkauslistojen oikeellisuus, konttitaarat, alkuperäiset kauppalaskut, terveystodistus lähtevälle materiaalille (puu), määrämaan lainsäädäntö ja tuonti-tullaus-toiminta. Koska rekkakuljetus osoittautui edullisimmaksi vaihtoehdoksi, on se järkevin toimitustapa Eurooppaan. 4.6. Seutukunnan tuotantopisteet Seutukunnan tuotantopisteitä on kartoitettu touko-heinäkuun välisenä aikana 2016. Tuotantopisteillä tarkoitetaan kohteita, joissa pilketoimintaa voidaan harjoittaa täysimittaisesti alkaen raaka-aineen käsittelystä pakkaukseen. Osassa tarkastelluista tuotantopisteistä on käyttämättömiä puutavarakammareita, jotka toimisivat pilkkeen kuivauksessa. Tilaratkaisuja on selvitetty Kannonkoskelta, Saarijärveltä, Kyyjärveltä, Kivijärveltä, Pylkönmäeltä ja Karstulasta. Kannonkosken tilat ovat toisella yrityksellä vuokralla. Saarijärven Soklexin tilat sopivat hyvin pakkaamiseen, mutta kuivausmahdollisuutta ei ole. Kyyjärvellä on pieni kuivausmahdollisuus. Kivijärvellä on hyvät kuivaustilat, mutta ei pakkausmahdollisuutta. Pylkönmäen kuivauskammarit on vuokrattu yrittäjille. Karstulasta löytyy pakkaustilaa sekä kuivauskapasiteettiä, mutta kuivauskustannus on liian korkea. Näistä kohteista mikään ei anna mahdollisuutta toimivan pisteen aloittamiseen heti, sillä tuotantopisteet vaativat joka tapauksessa investointeja puuttuvien tilojen osalta. Lisäksi käyttökustannukset, kuten lämpöenergian hinta ovat korkeat. 9
4.7. Klapien koneellinen kuivaus Mikäli klapiliiketoiminnasta aiotaan tehdä ympärivuotista liiketoimintaa, ainoa vaihtoehto on koneellinen kuivaus. Näin tuotetta voidaan toimittaa ympäri vuoden ja sillä estetään homehtumisvaarat. Pilkottu pilke lastataan heittomotteina sekaisin rautahäkkeihin niin, että ilma kiertää pilkkeiden välissä. Kuivatusaika riippuu kammarikennojen tehosta ja siitä onko kompressoreita kyseisessä kammarissa. Kuivatusaika on noin 3-10 päivää riippuen tekniikasta. Kammarin tilavuudesta riippuen saadaan kuivatettua pilkettä noin 50-120 m³ kerralla. 4.8. Suomen markkinat Hankkeen yhtenä tarkoituksena oli selvittää keskisuomalaisen pilkkeen ulosmyyntimahdollisuudet alueen ulkopuolelle sellaisille alueille, joissa maksetaan tuotteesta korkeampaa hintaa. Kiinnostuksen kohteena olivat isot kasvukeskukset eli pääkaupunkiseutu, Oulu, Tampere ja Turku. Seuraavassa on eri alueiden keskiarvolliset tukku- ja kuluttajahinnat: 33 cm-koivupilkkeen irtokuution hintataso Suomessa (sis. alv 24%) Kaupunki/alue Tukkurin ostohinta : Kuluttajahinta, alkutuottaja : Kuluttaj hinta, välittäjä Pääkaupunkiseutu 56,00 72,00 85,00 Uusimaa 56,00 60,00 65,00 Tampereen seutu 52,00 57,00 67,00 Turun seutu 52,00 60,00 69,00 Oulun seutu 49,00 55,00 65,00 Huomiot: 1) Tukkuhinnoissa hinnat sisältävät toimituksen klapitukkurille. 2) Kuluttajahinnat perustuvat noutohintaan: jotkut toimijat toimittavat isot erät ilmaiseksi kotiin, jos toimituskohde on lähellä. 3) Sekapuu on keskimäärin 20-25% halvempi kuin pelkkä koivu, kakkoslaatua saa yhtä lailla keskimäärin 30% halvemmalla 4) Tuotteita myydään pääasiallisesti irtomotteina suursäkeissä, 10
mutta myös 40 ja 60 litran verkkosäkeissä ja kantolaatikoissa, halot myydään pinomotteina 5) Hinnat on kerätty internetin välityksellä, tukkukauppiaiden luona käymällä ja puhelinkeskusteluilla Sisään ostohinnoissa ei ole suurta hajontaa. Sisään ostohintoja ja ostolähteitään tukkurit eivät luonnollisesti halunneet sanoa tarkkaan. Tarkemmat hinnat selvisivät lähinnä kymmenisen polttopuun toimittajan kautta, jotka toimittavat polttopuuta em. alueille. Kuluttajahinnoissa on vastaavasti melkoisia heittoja, mm. pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla hintahaitari koivuklapissa saattaa olla jopa 40 euroa, kalliimpien hintojen ollessa 100 euroa irtokuutiolta ja halvempien 50 euroa. Tämä johtuu siitä, että edullisissa kuluttajahinnoissa tukkuri toimii myös alkutuottajana tai on osa sitä. Nämä tukkurit usein omaavatkin myyntipisteen kasvukeskuksissa ja myyvät tuotteitaan suoraan loppuasiakkaalle edullisemmin. On selvää, että tukkuri, joka on myös alkutuottaja, omaa ison kilpailuedun ja kiristää kilpailua. Tällöin asiakaspalvelu ja asiakkaiden lojaalisuus on elintärkeää välittäjätukkureille. Laatu on kaikilla lähes sama, samoin tuotteiden laatuvaatimukset eri puolella Suomea. Tärkeitä kriteereitä ovat puun kosteus, joka saa olla maksimissaan 25%, homeettomuus, värivirheettömyys ja mittatarkkuus. Myynnin kasvukeskuksiin tekee vaikeaksi jo olemassa olevien alkutuottajien jalansija kasvukeskuksissa. Myynnin välittäjätukkureille tekee vaikeaksi myös logistiikkakulut, jotka lisäävät klapien hintaa. Oman myyntipisteen perustaminen olisi ratkaisu ongelmaan, mutta tällöin astuttaisiin kilpailemaan jo toimivien tahojen kanssa. Oman myyntipisteen perustaminen vaatisi pääomaa, uusien asiakkaiden hankkimista ja henkilökunnan palkkaamista. Jos tämä tehdään yhteistyönä useiden klapitoimijoiden kesken, niin kustannukset ja riski pienenee sekä kilpailukyky paranee, mutta onko taloudellinen hyöty tarpeeksi suuri verrattuna hintaan mitä pilkkeestä saadaan omalla seutukunnalla? Hankkeessa otettiin yhteyttä Näätämön, Karigasniemen ja Nuorgamin tukkukauppiaisiin. Nuorgamin Rakennustarvikeliike Johansen Oy ei ollut kiinnostunut uusista toimittajista, mutta Karigasniemen K-Market Kauppakeskus Härkönen ja Näätämön Nord 1-Market olivat. K-Market Kauppakeskus Härkönen ja Näätämön Nord1-Market kukin myyvät vuosittain 8-10 rekkakuormallista 40 ja 60 litran verkkosäkkiä eli noin 1000 i-m³. Karigasniemessä on Härkösen vieressä myös pienempi K-kauppa, joka myy 40 litran klapiverkkosäkkejä. 11
Rakennustarvikeliike Johansen Oy, Nuorgam Rakennustarvikeliike Johansen Oy:n pilkevarasto 40 litran pilkeverkkosäkkejä, verollinen ulosmyyntihinta on 5,50 /säkki 12
K-Market Kauppakeskus Härkönen, Karigasniemi. Pilkkeet myydään 600 metrin päässä olevasta rakennustarvikeliike Härkösestä 60 litran verkkopilkesäkin verollinen ulosmyyntihinta on 7,50 /säkki Toinen K-Market Karigasniemessä, aivan K-Market Härkösen vieressä, 40 litran pilkeverkkosäkin ulosmyyntihinta on 6,50 /säkki Johtopäätös on, että Pohjois-Suomen rajakaupunkeihin ei kannata keskittyä, koska hinnat ovat alhaiset. Etabloituminen ei yhtä lailla ole rajakaupunkeihin järkevää, koska myyntimäärät ovat kuitenkin melko alhaiset ja niissä on jo omat vakiintuneet toimijat/kauppiaat. Kaiken kaikkiaan Suomen markkinat pohjoisesta etelään ovat melko rajalliset ja kilpaillut. Siksi keskittyminen ulkomaanmarkkinoille on perusteltua, mutta se ei tunnu onnistuvan helposti jo olemassa olevien ko. maiden tukkureiden kautta. 13
4.9. Ulkomaanmarkkinat Ulkomaanmarkkinoita on tarkasteltu laajasti. Parhaat myyntialueet ovat Norja ja Saksa, joissa myös vierailtiin tutkimassa markkinoita. Logistisesti nämä ovat myös kannattavammalla tasolla kuin monet Keski-Euroopan alueet. Logistiikka on kuitenkin Suomen kannalta haittaavin tekijä, kun tuotetta myydään tukkukaupoille. Ison ja painavan bulkkitavaran rahtikustannukset ovat moninkertaisesti verrattuna itäisen Eurooppaan ja jopa Baltiaan. Norja on Kainuun kannalta logistisesti edullisin, mutta markkinat siellä ovat pienet verrattuna Keski-Eurooppaan. Norja toisaalta on kiinnostava kohde, koska loppukuluttajalle pilkkeen hintataso on korkea ja suhteellisen suuri osa norjalaisista käyttää pilkettä. Entinen pilkeyrittäjä Terho Kinisjärvi Ivalosta sanoo, että Norjan valtio vaatii, että jokaisella maaseudulla asuvalla norjalaisella on oltava pilkettä jatkuvasti varastossa ja vähävaraisille sitä toimitetaan kunnan puolesta. Tämän väitteen todenperäisyys toki on vain vahvistamaton väittämä (haastattelu 30.08.2016 Terho Kinisjärvi, Ivalo). 4.9.1. Norja Norjan isoin pilkejakelija Clean Flame AS (http://www.cleanflame.no/hjem/?lang_id=2) toimittaa pilkettä ympäri Norjaa ja tuote on pääasiallisesti tuotettu itäisessä Euroopassa, Venäjällä ja Baltian maissa. Pääasiallisina asiakkaina heillä ovat isot rakennustarvikekaupat ja huoltoasemat. 29.8.-3.10.2016 välisenä aikana hankkeen puitteissa tehty Pohjois-Suomen ja Pohjois-Norjan markkinatutkimusmatka osoitti, että mitä lähempänä Suomen rajaa ollaan, sitä edullisempi pilkkeen hinta on, mutta syvemmällä sisämaassa hinta on jo huomattavasti korkeampi. Esimerkiksi Tana brussa, joka sijaitsee Nuorgamista 30 km pohjoiseen Norjan puolelle, 40 litran klapiverkkosäkki maksoi 69 kruunua eli noin 7,50 euroa, kun vastaavasti Karigasniemestä 215 kilometrin päässä olevassa Altassa sen hinta oli 90-110 kruunua eli keskimäärin noin 11 euroa. Matkan aikana tutustuttiin myös suomalaiseen pariskuntaan, joka pyöritti Alta River Camping-leirintäaluetta ja heillä on ollut pohdinnassa suomalaisen pilkkeen myynti. Paikallisia pilkeyrittäjiä alueella ei juuri ole, vaan valtaosa pilkkeestä myydään mm. huoltoasemien kautta. 14
CIRCLE K on laajasti levittäytynyt norjalainen huoltoasemaketju, jossa myydään pääasiallisesti 40 litran pilkeverkkosäkkejä Norjalaiset ovat tarkkoja polttopuun lajikkeesta: koivuklapi on kutakuinkin ainoa pilke, jonka he hyväksyvät. Esimerkkinä tästä on entisen ivalolaisen pilkeyrittäjän kertomus kuinka 2000-luvun alkupuolella olevan pitkän ja kylmän talven aikana norjalaiset olivat lopulta pakotettuja pitkin hampain ostamaan myös muuta puuta kuin koivua (haastattelu 30.08.2016 Terho Kinisjärvi, Ivalo). Laadun on myös oltava erittäin hyvä, jotta norjalaiset hyväksyvät tuotteen. Tätä todisti myös toinen matkan varrella tapaamamme, Norjassa pilkettä myynyt, Reijo Lohela, joka nyt pyörittää Orakosken Camping-leirintäaluetta (keskustelu 29.8.2016 Reijo Lohela, Orakoski Camping). Molemmat myös kokivat norjalaisten yksityisten klapijakelijatahojen kanssa käytävän liiketoiminnan hankalaksi, mm. rahasuoritusten saamisessa. Heidän mielestään kauppaa tulee käydä vain rahat käteen -periaatteella tavaran toimituksen yhteydessä tai maksu etukäteen sekä mieluiten niin, että norjalainen taho tulee hakemaan tavaran Suomesta norjalaisen alv-säännöksen takia. Norjan vientikaupassa on se hankaluus, että tuotteista on maksettava arvonlisävero heti rajatullissa, jos tuote viedään esimerkiksi norjalaiselle yritykselle/ostajalle suomalaisen taholta. Luonnollisesti käyttäessä huolintayhtiöitä tämä ongelma poistuu, mutta huolintayhtiöt ottavat palvelustaan oman siivunsa. Keskustelussa 30.8.2016 Inarin kunnan Elinkeino & Kehitys Nordican toimitusjohtaja Samuli Mikkolan ja kansainvälisten asioiden koordinaattori Ritva Lahden kanssa selvisi, että Norja suojelee kotimarkkinoitaan vahvasti. Ratkaisu tähän on etabloituminen Norjaan, jolloin maahantuontiehdotkin helpottuvat. Arvonlisäveron maksaminen ei mm. ole tehtävä heti, vaan normaalisti jälkimaksuna kuten Suomessa. Lisäksi on osattava kieltä, jos haluaa toimia sujuvasti Norjassa. 15
Siten oman myyntipisteen/jakeluketjun rakentaminen Norjaan vaatii joko kielitaitoisen suomalaisen tai paikallisen norjalaisen sekä yrityksen perustamisen Norjaan. Luonnollisesti oman yrityksen perustaminen Norjaan ja johon palkataan myynnillisesti orientoitunut norjalainen tai norjaa puhuva suomalainen on hyvä ratkaisu. Kate tällaisessa mallissa on kestävä verrattuna tukkukaupan kautta myytynä. 4.9.2. Saksa Toinen merkittävä markkina-alue on pohjoinen Saksa. Saksa jakautuu polttopuun osalta eteläiseen ja pohjoiseen osaan. Etelässä polttopuina käytetään pääasiallisesti pyökkiä ja tammea, kun pohjoisessa käytetään myös koivua. 16
Maakunnat, joissa on koivupilkkeen käyttöä; muissa osavaltioissa klapi on pääasiallisesti tammea & pyökkiä. Selvityksissä osoittautui, että Saksan polttopuumarkkinoiden myynti jakautuu kolmeen toimintatapaan: 1) Maaseudun toimintatapa 2) Tuottajien toimintatapa 3) Välittäjien toimintatapa Maaseudun eli alueiden, jotka koostuvat pienistä kaupungeista ja kylistä, kooltaan 17
alle 100 000 asukasta, toimintamalli on pitkälti se, että paikallinen klapien jälleenmyyjä ostaa tuotteet suoraan farmareilta. Saksalaiset loppukuluttajat ostavat myös paljon suoraan tuottajilta kuten Suomessakin. Pieniä kaupunkeja on melko tiheään Saksassa ja tämä toimintatapa on melko yleinen isolle osalle saksalaisista. Tuotteiden hinta loppukuluttajille on Suomen tasoa, mm. vierailemassamme Gartenbau & Sandstein Art Lansmann -puutarhakaupassa hinnat olivat: koivu 65 /heittomotti, koivu-tammi-sekoitus 75 /heittomotti ja tammi 85 /heittomotti. Polttopuun laatu ei vastaa suomalaista laatua: puu on useimmiten jopa huonompaa kuin Suomen kakkoslaatuinen pilke. Koivu-tammi-sekoitus, puun laatu ei ole Suomen tasoa 18
Gartenbau & Sandstein Art Lansmannin GbmH:n myynnissä olevaa pilkettä Bad Bentheim-Gildehausissa. Pilkkeet ostetaan suoraan farmareilta. Toinen toimintatapa on se, jossa saksalainen yritys tuo raakapuun niin lähialueiltaan kuin itäisestä Euroopasta ja pilkkoo sen itse klapeiksi. Nämä yritykset myyvät myös brikettejä ja pellettejä, jotka tuodaan pääasiallisesti Itä-Euroopasta. Näiden tahojen myyntihinnat ovat vielä edullisemmat kuin maaseudulla toimivien jälleenmyyjien. Keskimääräinen loppukuluttajan hintataso mm. pyökille on 50-60 /irtomotti, noudettuna tuottajan toimipisteestä. Pyökkiä pidetään Saksassa koivua hieman parempana polttopuuna ja tammea parhaana. Vierailu eri myyntipisteissä osoitti, että briketti on yhtä suosittu, ellei jopa suositumpi myyntiartikkeli kuin pilke. Brikettien etuna verrattuna polttopuihin on se, että ne ovat kuivia ja pakattu muoveihin. Pilkkeitä ei Saksassa juurikaan kuivateta koneellisesti, vaan niiden annetaan yleensä olla taivasalla sään armoilla. Saksassa ei ole tavatonta, että polttopuut ovat ulkona ilman suojaa jopa kolmekin vuotta. Tämä luonnollisesti aiheuttaa sen, että niiden laatukin huononee merkittävästi. Tarkastelluista pilkemyyjien ja tuottajien varastoista pystyimme päättelemään, että tuotteet ovat olleet pitkään kuivumassa ja kärsineet auringon valon aiheuttamasta harmaantumisesta ja laadun heikkenemisestä. 19
Vierailemassamme Hannoverin Brennholz-Friedrich GmbH:mn tuotantolaitoksesta myydään 33 cm pyökkiä hintaan 79,-/pinomotti (kuva on yrityksen antama julkinen myyntihinnasto). Kolmannella sektorilla toimii nettivälittäjiä, puutarha- ja rakennustarviketavarataloketjuja ja polttoainehuoltamoja. Nettivälittäjien toimintatapa on ostaa tuotteita pääasiallisesti Itä-Euroopasta ja erittäin edullisesti. Itä-Euroopasta tuodaan pääasiallisesti tammea, pyökkiä ja koivua. Tekemämme tutkimuksen mukaan saksalainen tukkumyyjä ostaa polttopuuta keskimäärin 30-40 euroa/i-m³, mutta myy sitä internetissä peräti 170-200 euron heittomottihintaan. Tieto perustuu fordaq.com-, woodbusinessportal.com- ja alibaba.com-sivustojen ostopyynti- ja myyntihintoihin. Nettivälittäjillä ei välttämättä ole mitään fyysistä terminaalia, mutta hienot nettisivut valokuvineen antaen kuvan, että kyseessä on myyjän oma terminaali. Tämä paljastui matkallamme, kun emme löytäneet nettipilkevälittäjän toimitiloja mm. Osnabruckissa ja Hampurissa. Osoitteet johtivat omakotitaloihin, jonka ympäristössä ei ollut minkäänlaisia fasiliteetteja pilketuotantoon tai varastointiin. On siis oletettavaa, että tuotteet ovat jonkun muun terminaalissa, luultavasti itäeurooppalaisen pilketuottajan tiloissa. Onkin hyvä huomata, että näillä nettisivuilla tuotteet myydään nettikaupan kautta ja toimitetaan asiakkaalle suoraan. Ihmetystä aiheuttavat kovat myyntihinnat, mutta koska on kyse isoista Saksan markkinoista ja joihin mahtuu varakkaita loppukuluttajia, niin pienikin markkinaosuus riittää nettivälittäjän elannoksi. Kaiken lisäksi nykytrendi suosii vaivattomuutta hinnan kustannuksella, ts. jos pilkkeet toimitetaan kotiovelle, niin 20
siltäkin saralta löytyy asiakkaita. Toisin kuin Norjassa, Saksassa pilkkeen hinta on selkeästi ratkaisevampi tekijä. Kysyimme matkallamme yhdeksältä saksalaiselta, joihin kuului niin energia-alan asiantuntijoita kuin tavallisia kansalaisia, että kumpi on tärkeämpi tekijä saksalaisen ostopäätöksessä. Vain yksi sanoi laatu, yksi näki molemmat olevan yhtä tärkeitä ja seitsemän mielestä hinta on ratkaisevin. Isot puutarha- ja rakennustarviketavarataloketjut, kuten Bauhaus ja OBI, välittävät pilkettä. Myös isompien ketjujen huoltoasemat välittävät polttopuuta. Näiden myyntipaikkojen hintataso on myös korkea, mutta ei yhtä korkea kuin edellä mainittujen yksityisten nettimyyjien. Selvitysmatkalla kysyimme noilta yhdeksältä myös, että mistä he ostavat tai ostaisivat polttopuunsa, niin heistä kahdeksan sanoi, että hinnan takia suoraan paikalliselta pieniltä, klapituottajalta tai puutarha/pilkekauppiaalta, ei niinkään isoista ketjuista kuten Bauhaus. Oli yllättävää havaita, että paikalliset pienet puutarha/pilkekauppiaat, kuten aiemmin mainittu Gartenbau & Sandstein Art Lansmann, myyvät klapia edullisemmin kuin isot kauppaketjut, joilla tuote on vastaavasti selkeästi parempilaatuista. Hampurin Bauhausin 25 cm pyökki on laadultaan hyvää, 139 /pinomotti 21
Siististi pakattu noin 30 litran 25 cm-pyökkilaatikko on hinnaltaan 4,45 Bauhausissa myytiin myös pieneksi pilkottua pyökkiä hinnaltaan 2,75, pussin koko noin 10 litraa. 22
Noin 20 litran 25 cm koivuklapipussi, hinta 2,95. Total-huoltoasemalla myydyt pilkepussit: noin 25-litrainen keltainen pussi sisältää pyökkiä ja 30-litrainen vihreä koivuklapia. Molempien hinnat ovat 7,95. Saksan selvitysmatka osoitti, että internetin kautta löydetty tieto ei vastaa todellisuutta eli paikanpäältä saatua tietoa. Internetin kautta tutkittaessa voi saada kuvan, että pilkkeen hintataso Saksassa on korkea. Tämän illuusion luovat yksittäiset nettivälittäjät, jotka koettavat ottaa välistä mahdollisimman paljon. 23
Paikallisten pilkemyyjien ja -kauppojen hintoja on vastaavasti vaikea löytää internetistä tai jos sivustot löytää, niin niissä harvoin on hintoja. 4.9.3. Hollanti ja Tanska 28.1.-3.2.2017 selvitimme Hollannin ja Tanskan klapimarkkinoita. Aluksi lauantaina 28.1. vierailimme kuitenkin Suomen kohteissa. Aloitimme matkan tapaamalla raumalaisen Mika Vaskelaisen, joka tuottaa vuodessa klapeja 800-1600 i-m³. Tutustuimme hänen rakentamaansa kuivauskonttiin, joka toimii hakkeella. Kuivauserä on 20 mottia, johon menee noin 2,5 kuutiota haketta. Logiikkaohjaus toimii hyvin. Yrittäjä käyttää ulkopuolista palvelua mm. katkonnassa. Mika Vaskelaisen hakkeella toimiva kuivauskontti Raumalla. Kävimme myös tapaamassa Thomas Van Esdonkia Kokemäen Ristellä. Hän tekee klapeja pinottuna lavoille ja on laajentamassa toimintaa. Hän on mukana sähköisessä markkinapaikassa www.fordaq.com. Vierailimme myös pöytyäläisen Arvo Lehtosen luona, joka on rakentanut uuden keinokuivauskontin. Konttiin mahtuu noin 20 i-m3. Konttiin tehdään parhaillaan säätöjä. Häneltä löytyy hyvä konekanta sekä sopivat tilat toiminalle esimerkiksi pakkaukseen. Maanantaina 30.1. tapasimme suuren hollantilaisen logistiikkayrityksen, Jan De Waalin, toimitusjohtajan Rico Ligthart Schenkin yrityksen toimipaikalla Bleiswijkissä. Yrityksellä on huomattavaa toimintaa Euroopassa, 65 autoa ja laaja yhteistyöverkosto. Yritys operoi mm. Suomeen kuljetuksia. Yritykselle on tulossa uusi logistiikkakeskus. Rico 24
kertoi mahdollisista polttopuun ostajista ja oli kiinnostunut yhteistyöstä klapitoiminnassa. Maanantaina 30.1. vierailimme klapimyyjä Eelke Koostermanin maatilalla Haselunnessa Saksassa (www.haardhout.nl). Koosterman on toiminut klapimyyjänä 80-luvulta saakka Pohjois-Hollannissa, mutta osti syyskuussa 2016 Saksasta läheltä Hollannin rajaa maatilan, joka toimii nyt klapitoiminnan tukikohtana. Pääasialliset myytävät puulajit ovat tammi ja pyökki. Tyypillinen pakkausmuoto on 40 litran tai 25 litran säkki. Halkolavat ovat myös kysyttyjä. 2 ja 1,4 pinokuutiota ovat hyvät koot, jotta jakelu kaupungeissa onnistuu. Ostajat arvostavat hintaa eniten ja laadukkaan näköistä puuta. Eelkellä on huomattava suuri asiakasverkosto, noin 3 000 asiakasta. Koostermanin Latviasta hankkimat 2 pinomotin klapilavat. Hän on kiinnostunut yhteistyöstä suomalaisten toimijoiden kanssa, sillä virolaiset ja latvialaiset toimijat eivät täytä hänen kriteereitään. Tiistaina 31.1. tapasimme polttopuuyrittäjä Albert Van Den Broeken, joka toimii Abeldoornissa kotoa käsin. Hänellä on varastopaikka polttopuille 30 kilometrin päässä Barneveldissä. Hänen tyypillinen polttopuunmyyntimuotonsa on klapilava. Lavakoko on joko 2,1 tai 1,2-1,4 pinomottia. Myyntimäärät ovat olleet 12 000 lavaa vuodessa eli huimat 24 000 pinomottia. Hän käyttää tammea, pyökkiä ja koivua. Lisäksi hän myy vähän pellettiä. Treidaaja on kiinnostunut suomalaisesta polttopuusta toimitushintoineen. Hän hoitaa jakelun koko Hollannissa jonka 18-miljoonaiselle väestölle on suuret markkinat. Van Den Broeken on hankkinut polttopuuta myös Virosta ja Latviasta, mutta on havainnut toimitusvarmuudessa suuria ongelmia, esimerkiksi viivästymistä on tullut jopa kaksi kuukautta. Yrityksen nettisivu on osoitteessa www.dehaardhouthandelaar.nl. Keskiviikkona 1.2. matkustimme Tanskaan. Tapasimme FinPron Tanskan toimistolla 25
Kööpenhaminassa vanhemman neuvonantajan Pirjo Hamströmin ja Pohjois-Euroopan investoinneista vastaavan Niina Aagaardin ja kerroimme heille hankkeestamme. He olivat hyvin kiinnostuneita polttopuuasioista ja auttoivat kontaktien hankkimisessa, sopivat meille esimerkiksi maan suurimman klapiostajan kanssa neuvottelun. He korostivat ympäristöarvoja, esimerkiksi asiakkaiden tietämystä päästöarvoista. Brändäystä he pitivät olennaisena. Heidän mielestään suomalaisilla yrityksillä on paljon parannettavaa markkinoinnissa tanskalaiset ministerit ja yritykset osaavat tuoda heti maan vahvuudet esille maailmalla. Metsää Tanskassa ei ole varsinaisesti, mutta Tanskan 5,7 miljoonan asukkaan markkinat ovat potentiaaliset suomalaiselle polttopuumarkkinoille. Hyvä esimerkki on tanskalaiset joulukuuset, joita vastaavasti tuodaan Suomeen huomattavia määriä. FinPron toimistolla Kööpenhaminassa. Iltapäivällä tapasimme Greenwood Companyn palaverissa osto- ja markkinointijohtajat. Parikymmentä vuotta toiminut yritys on Tanskan suurin alallaan (www.greenwoodcompany.dk). Yritys toimii treidaajana Tanskassa, Ruotsissa, Pohjois- Saksassa mm. Bauhausin kautta. Yritys ostaa ensisijaisesti 2 pinokuution klapilavoja. Ostot ovat etupäässä noutona EWX:nä. Polttopuita ostetaan tällä hetkellä Virosta, Latviasta ja Puolasta. Toiminta on kausiluonteista, jolloin hiukan parempaa hintaa voi maksaa talvikaudella. Hankinnat tapahtuvat syys-lokakuun aikana isompina ostoina. Markkinoille kannattaisi heidän mielestään tarjota suomalaista polttopuuta. Yrityksen asiakkaana on mm. Bauhaus-rautakauppaketju. He pyysivät meiltä tarjousta CWX:stä heti paikan päällä. Yritys pitää 40 litran ja 60 litran säkkejä liian painavina. Klapilavat pinoon pakattuna ovat heidän päätuotteensa. Olettivat, että koivu pehmeä puulaji, koska eivät tunteneet Skandinavian puulajien erovaisuuksia. Torstaina 2.2. tutustuimme H.C.Skov-perheyritykseen, joka myy polttopuita, kaasua, pellettiä sekä brikettiä (www.hcskov.dk) Kööpenhaminan ympäristöön. Vuonna 1955 perustettua yritystä pyörittävät veljekset. Yrityksellä on oma varasto, ajoneuvot sekä lähijakelutoimitukset. Polttopuuta tulee heille Puolasta, Virosta, Latviasta ja Etelä- 26
Ruotsista. Puunhankintapiikki on syys-lokakuussa. Esimerkiksi koivua he ottavat 300 klapilavaa sekä 350 pikkusäkkilavaa. Yhteensä noin 1 300 lavaa eli noin 2 600 pinokuutiota. H.C.Skov-perheyrityksen klapitarjontaa. Myytävät koivuklapit tulivat Puolasta. He olivat kiinnostuneita polttopuutarjonnastamme, erityisesti koivusta 40 litran säkeissä ja klapilavoilla. Kuormalavojen tulee olla kestäviä. Vierailimme lisäksi paikallisissa rautakaupoissa ja huoltoasemilla tutkimassa myyntihintoja ja pakkausmuotoja. Yhteenvetona voidaan sanoa, että kyseisiin maihin on yhtä lailla vaikea myydä suomalaista klapia, koska suomalaisille tuottajille ostohinta on liian alhainen. 5. Esimerkki Sveitsin polttopuukulttuurista Jotta voi olla kunkin maan klapimarkkinoilla, on tiedettävä maan polttopuukulttuurista melko tarkkaan. Asiakkaan ja ostajan vaatimukset ovat toimintaa ohjaavia. Tässä on esimerkki Sveitsin polttopuukulttuurista. Polttopuun pituus on yleensä 33 cm tai 25 cm, muita mittoja lueteltuina ovat 50 cm ja 1 m. Yleisimpiä polttopuuna käytettyjä puulajeja ovat pyökki, kuusi ja pihta. Vuonna 2012 Sveitsissä käytettiin puulämmitykseen 4,29 milj. m³ polttopuuta. Sveitsissä puuenergia on toiseksi tärkein kotimainen energianlähde vesivoiman jälkeen. Sveitsissä on myös internetissä paljon sivustoja, joilla myydään polttopuuta. Esimerkiksi brennholzkaufen-sivustolla (www.brennholzkaufen.ch) normaalimääräksi 4-5 huoneen kotiin arvioidaan 2 mottia, jos polttopuuta käytetään lisälämmitykseen tai esimerkiksi takkaa lämmitetään välikauden aikana. Jos taas lämmitys tapahtuu pelkästään polttopuulla, on tarve noin 10-12 mottia talvessa. 27
Sveitsin maanviljelijäyhdistyksen (Schweizer Bauernverband) mukaan tulli ei tee tilastoissaan eroa puutavaran ja polttopuun välille, joten tarkkoja lukuja polttopuun tuonnista ei voida sanoa. Polttopuun käytöstä on myös lähinnä vain arvioita, sillä Sveitsissä on paljon yksityisiä metsänomistajia, eikä tarkkoja lukuja ole saatavilla. Yhdistykseltä arvioitiin suurimman osan puusta tulevan sveitsiläisistä metsistä, mutta tämä oli vain arvio, eikä perustu tilastoihin. Sveitsin metsätalouden kattojärjestöstä Waldwirtschaft Schweizista puolestaan sanotaan, ettei Sveitsiin juurikaan tuoda polttopuuta, koska sitä on omasta takaa niin paljon. Kuitenkin vähittäiskauppiaat, kuten vähittäistavarakaupat Coop ja Migros, tuovat polttopuuta jonkin verran maahan. Heidän mukaansa kyse on lähinnä kuitenkin pienistä määristä/poikkeuksista. Tiivistetysti voisi siis sanoa, että Sveitsissä yleisesti puu on tärkeä energianlähde, mutta vähittäiskauppojen poikkeuksia lukuun ottamatta polttopuun käytössä suositaan lähinnä kotimaista tuotetta. 6. Klapitoiminnan talous Hankkeen alussa selvitettiin melko tarkasti kaikki pilketoiminnan kulut aina liiketoiminnan kiinteistä kuluista muuttuviin kuluihin eri toimintamalleilla. Kustannusten kokonaisarvioilla pystyttiin määrittämään melko tarkasti tuotteen ulosmyyntihinta kuhunkin Suomen ja ulkomaan myyntikohteeseen. Hankkeessa tehtiin myös investointitarpeiden kartoitusta sekä ensimmäisten kuukausien toimintakuluihin tarvittavia laskelmia rahoitustarvetta silmällä pitäen. 7. Toteutuksen organisaatio ja resurssit Hanketta hallinnoi SSYP Kehitys Oy. Hanke toteutettiin 1.3.2016 30.4.2017. Hankkeen projektipäällikkönä työskenteli Pasi Sironen, joka hoiti hankkeen sisällöllisen toteuttamisen. Juha Honkonen teki logistiikkaselvitykset. Markkinaselvityksissä mukana olivat mm. Niina Vuori, Teemu Manninen, Juha Honkonen ja Mika Kärki. Ostopalveluina ostettiin Itävallan, Sveitsin ja Etelä-Saksan markkinaselvitykset Merja Ferahyanilta. Vientisopimusasioissa puolestaan neuvoi Mikko Pihlajamäki. Riitta Hintsa vastaavasti hoiti talousasioihin liittyvät tehtävät. 28
8. Kustannukset ja rahoitus Hankkeen kustannukset pysyivät hankkeelle myönnetyn rahoituksen raameissa. Hankkeen loppuvaiheessa tehtiin pieniä rahasiirtoja momentilta toiselle. Rahoitus oli Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014-2020. Rahoituksen hyväksyi Leader Viisari ry, rahoituspäätös Keski-Suomen ELY-keskus. Rahoitus muodostui seuraavasti: julkisen rahan osuus 61 600 ja yksityinen raha 15 400. 9. Raportointi ja seuranta Hankkeen aikana oli kolme seurantaryhmän kokousta. Seurantaryhmään kuuluivat Pirjo Luotola yrittäjä, Teemu Manninen yrittäjä, Janne Löytöjärvi yrittäjä, Veli-Pekka Kauppinen Metsäkeskus, Arja-Leena Peiponen Leader Viisari, Mika Kärki ja Pasi Sironen SSYP. Ensimmäinen kokous oli 12.4.2016, jossa käytiin läpi hankkeen tavoitteita. Toinen kokous oli 20.9.2016, jossa tarkasteltiin hankkeen alkuvaiheen etenemistä. Kolmas kokous oli 15.2.2017, jossa tarkasteltiin hankkeen lopputuloksia. Hankkeen kustannuksia seurasi SSYP Kehitys Oy. Hankkeen aikana osallistujille pidettiin kuusi klapi-infoa. Näissä tilaisuuksissa kerrottiin hankkeen aikana saatuja tietoja. Infotiedot myös välitettiin heille sähköpostitse. Tilaisuuksista on osallistujalistat. Hankkeesta on tehty juttuja paikallislehtiin Sampo, Viitasaaren Seutu ja Viiden Kunnan Sanomat. Lisäksi on ollut juttuja Keskisuomalaisessa, Keskipohjanmaalaisessa sekä Bioenergia-lehdessä. Jutut ovat herättäneet kiinnostusta ja yhteydenottoja on tullut sen myötä. SSYP:n verkkosivuilta löytyy hankkeen loppuraportti. 10. Hankkeen tulokset ja vaikutukset Hanke selvitti syvällisesti pilkemarkkinamahdollisuudet niin Suomen isoihin kasvukeskuksiin kuin kahteen tärkeään ulkomaan kohteeseen, Pohjois-Norjaan ja Pohjois-Saksaan. Norja sen suhteellisen suuren pilkekulutuksen takia on tärkeä markkina-alue ja Saksa sen ison markkinapotentiaalisuuden takia. Selvityksissä löydettiin internetin kautta myös se tieto, että loppukuluttajille polttopuut ovat kalliita Hollannissa, Espanjassa, Englannissa ja Irlannissa. Tässäkin saattaa olla internetin illuusio kuten havaitsimme Saksan kohdalla olevan. Todellisuus selviää vain käymällä paikan päällä. Lisäksi saatiin selville, että Saksassa ja myös monissa muissa Keski-Euroopan maissa suositaan eniten tammea sen isomman lämpöarvon ja hitaan 29
palamisen takia. Koivun koetaan palavan liian nopeasti, vaikka sen lämpöarvo on hyvä. Mänty ei kiinnosta, koska se nokeaa liikaa. Kuusen polttopesän puhdistavasta vaikutuksesta eivät saksalaiset ja norjalaiset tietäneet mitään. Polttopuun käytössä selkeästi noudatetaan vakiintuneita perinteitä. Norjalaisille ei kelpaa juuri muu kuin koivu ja saksalaiset käyttävät mieluiten tammea ja pyökkiä, mutta myös koivu kelpaa. Hankkeen vaikutuksena voidaan nähdä, että projektin kautta saatiin todellista tietoa polttopuulajikkeen käytön suosimisesta ja hintatasosta tutkituissa kohteissa. Lisäksi selvitettiin tarkat rahtikulut. Ennen kaikkea selvitys antaa todellisen kuvan markkinamahdollisuuksista ja auttaa klapiyrittäjiä tekemään oikeat valinnat, jos he suunnittelevat kotimaan kasvukeskuksiin ja ulkomaille suuntautuvaa kauppaa. 11. Esitykset jatkotoimenpiteiksi Selvityshanke osoitti sen, että klapimyynti tukkureille tutkittuihin kohteisiin ei ole kannattavaa heidän maksaman matalan ostohinnan takia. Ainoa vaihtoehto on etabloituminen eli oman myyntipisteen perustaminen. Suomessa siihen ei kannata lähteä jo aiemmin mainittujen perustelujen takia. Suurin niistä on kova kilpailu jo toimivien tahojen kanssa ja eritoten niiden kanssa, jotka ovat samalla tukkureita ja alkutuottajia. Hintakilpailussa heille on vaikea pärjätä. Saksan kohdalla ei kannata lähteä maaseutualueille, vaan etabloituminen onnistuisi parhaiten isojen kaupunkien yhteyteen, kuten Hampurin, jonne vienti on logistisesti helpointa ja edullisinta. Hampurissa on 5 miljoonaa asukasta ja lähialueet mukaan luettuna 8 miljoonaa. Tällainen markkinakoko riittää jo antamaan mahdollisuuden onnistumiseen, jos tuotetta myydään itse, koska silloin pystytään kilpailemaan hinnalla ja laadulla. Tämä kuitenkin vaatisi investointia henkilökunnan palkkaamiseen ja myynti/varastopisteen vuokraamiseen esimerkiksi Hampurissa. Hampuri on taloudellisesti vauras alue, jossa asukkailla on verraten hyvä ostovoima ja hinta ei välttämättä ole ainoa ostokriteeri. Saksan selvitysmatkalla selvisi myös, että sahatavarasta maksetaan 3-4 kertaa enemmän kuin Suomessa. Siten etabloitumisessa kannattaisi ottaa mukaan sahatavaratoimijoita, jolloin riskiä pienettäisiin enemmän. Toinen mielenkiintoinen alue, josta saksalaiset meille matkamme aikana kertoivat, on Ruhrin alue Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa. Alue on erittäin väkirikasta ja on lähellä Benelux-maiden ja Hollannin markkinoita, joiden hintataso on kovempi kuin Saksan. Alueen isoimpia kaupunkeja ovat mm. Dortmund, Dusseldorf, Köln ja Essen. Norjan etabloituminen voi olla myös hyvä tie onnistumiseen, mutta kyseisen maan markkinakoko asettaa isommat riskit kuin Saksa. Sahatavarasta ollaan myös siellä hyvin kiinnostuneita. Paras onnistumisen mahdollisuus olisi perustaa tarkkaan harkitun kokoinen myyntipiste isompaan paikkakuntaan kuten Trondheimiin, joka on keskeisellä paikalla suhteessa pohjoiseen ja etelään. Vastaavasti, jos halutaan keskittyä vain 30
pohjoiseen, niin hyvä sijoituspaikka olisi Tromsö, jossa on 72 000 asukasta ja lähiympäristöineen yli 100 000. Pohjois-Norja on myös koko 2000-luvun ollut asukasmääriltään kasvussa: Pohjois- Norjassa puhutaankin jopa menestystarinasta, varsinkin kun väestönkasvu on vilkastunut nimenomaan taantuman aikaan. Pohjois-Norjaan maailmantalouden kriisi ei olekaan iskenyt niin lujasti kuin maan eteläosiin. Pohjoisessa on jopa onnistuttu luomaan uusia työpaikkoja laman aikana. Erityisen kasvutarinasta tekee myös se, että naapurimaiden pohjoisosissa on samaan aikaan kärsitty väkikadosta. (MTV3- nettiuutiset 25.4.2010, ks. linkki http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/pohjoisnorjan-vakiluku-ennatyskasvussa/2154354) Paras toimintamalli Norjan kohdalla saattaisi olla se, jos mukana etabloitumisessa olisi yrittäjänä toimiva norjalainen taho/henkilö, joka myy tuotteita provisiolla loppukuluttajille tai miksei myös tukkureille, jos katteista halutaan tinkiä. Toinen vaihtoehto on palkata aktiivinen myyntihenkilö, joka samalla alkuun hoitaisi myös varasto/myyntipistettä. Toiminnan kasvaessa voitaisiin palkata lisää henkilökuntaa. Norjassa on erittäin tärkeää norjan kielen osaaminen. Selvityshanketta kannattaisi jatkaa esimerkiksi valtakunnallisena maaseudun kehittämishankkeena. Sen avulla voisi selvittää erityisesti tuotannon järjestämistä klapituottajien verkostoitumisen avulla, digitalisaation mahdollisuuksia hyödyntäen (ml. kaupanteon nopeus ja kansainvälisyys). Samalla kannattaisi selvittää tavat, joilla kansainvälinen kauppa saataisiin kannattavaksi. Tarvittaisiin kartoitus seutukunnallisten tuotantokeskittymien mahdollisuudesta sekä selvitys investoititarpeista esimerkiksi yritysryhmäinvestointeina. Mikäli valtakunnallinen klapituottajien verkosto toteutuisi, tarvitaan klapituottajille koulutusta muun muassa klapien laadun, määrän ja logistisen sujuvuuden takaamiseksi. Kannattaisi myös selvittää mahdollisuudet klapituottajien yhteiseen markkinointiyritykseen, joka vastaisi klapien markkinoinnista, myynnistä, sopimuksista ja logistiikasta. 31
LIITE Klapihankkeeseen liittyviä linkkejä ja tietokohtia Klapikonevalmistajia: Palax www.palax.fi SAMI Autochopper www.reikalavy.fi Japa www.japa.fi Pilkemaster www.agromaster.fi Bilke www.bilke.net Mottimaster www.mottimaster.fi Regon www.regon.fi Pakkauskone www.vepak.no Pakkausmateriaali www.storaensopack.fi, www.muovivanne.fi Tulli tiedottaa: www.tulli.fi/yritysasiakkaat yritysneuvonta.vienti@tulli.fi kuljetus.varastointi@tulli.fi Evira Luomutuotteet: www.evira.fi Sertifioinnit: www.pefc.fi/sertifiointi www.fi.fsc.org/fi-fi/sertifiointi www.vtt.fi/palvelut/biotalous Alueellinen kuljetustuki vuosina 2014-2017: www.ely-keskus.fi/web/ely/kuljetustuki# Opas puunpolttoon, HSY https://www.hsy.fi/fi/asiantuntijalle/ilmansuojelu/tietoailmasta/sivut/puunpoltto.aspx Pilketuotanto-opas, Metsäkeskus https://www.metsakeskus.fi/julkaisut/puupolttoaineen-kuivuriopas Puupolttoaineen kuivuriopas, Metsäkeskus https://www.metsakeskus.fi/julkaisut/puupolttoaineen-kuivuriopas Halkoliiteri, Metsäkeskus http://www.halkoliiteri.com/ 32
Opinäytetyöt JAMK: Hankkeen brändääminen yritykseksi, Pekka Vanhanen, 2016 www.theseus.fi/handle/10024/120790 Firewood exporting from Central Finland to Europe: Focus on routing and estimation of costs, Nikolay Krupen, 2016 www.theseus.fi/handle/10024/111977 Metsäpolttoaineiden ja pilkkeen kuivauksen kiinnostus ja mahdollisuudet Keski-Suomessa, Anniina Huovinen, 2012 www.theseus.fi/handle/10024/48943 Puun myyntitulot www.vero.fi/fi- FI/yritys_ja_yhteisoasiakkaat/maatalousyrittaja_ja_metsanomistaja/puun_myynti Blogi: Saunologia-blogi https://saunologia.fi/blogi/nain-valitset-saunapuut-oikeat-polttopuut-saunaan/ Kirjallisuutta: Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia; Eija Alakangas, Markus Hurskainen, Jaana Laatikainen-Luntama, Jaana Korkonen, VTT Technology 258 33