KIRJALLINEN KYSYMYS 1033/2005 vp Toisella paikkakunnalla työskentelevän henkilön kaksinkertaiset asumiskustannukset Eduskunnan puhemiehelle Työvoiman liikkuvuus on tärkeää, että teollisuuden rattaat pyörisivät. Pääkaupunkiseudun vaikea asuntotilanne tiedetään, ja siksi moni alueella työssä käyvä on ratkaissut asian niin, että hän asuu viikot väliaikaisessa majoituksessa työssäkäyntipaikkakunnalla ja matkustaa vain viikonloppuisin kotipaikkakunnalleen. Moni työntekijä valitsee myös työttömänä olemisen sijasta työpaikan kotipaikkakunnan ulkopuolelta, jolloin hänelle syntyy huomattavan paljon työnhankkimiskuluja. Usein valinta ei ole vapaaehtoista, vaan työntekijä joutuu tekemään ratkaisunsa pakon edessä, kun kotipaikkakunnalla oleva työnantaja lopettaa toimintansa ja tarjoaa työtä toiselta paikkakunnalta. Tämä on tilanne myös VR:n lopetettua viisi vuotta sitten korjauspajatoiminnan Turussa ja tarjottua työntekijöilleen työpaikkaa Hyvinkään konepajalta. Siitä saakka noin kolmekymmentä työntekijää on kulkenut töihin Turusta Hyvinkäälle, jossa he ovat asuneet viikot ja matkustaneet viikonloppuisin perheidensä luo Turuun. Näillä työntekijöillä ei ole oikeutta edes verottomiin päivärahoihin, koska VR:n Hyvinkään konepaja on kiinteä työpaikka. Asumiskustannusten verovähennysoikeuden puuttuminen tuntuu verovelvollisen kannalta kohtuuttomalta, koska asumiskustannukset ovat selkeästi tulonhankkimiskustannuksia. Niiden verovähennyskelpoisuus edistäisi osaltaan myös tärkeänä pidettyä työvoiman liikkuvuutta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä tuloverolain muuttamiseksi niin, että tulonhankkimisvähennykseksi hyväksytään muualla kuin kotipaikkakunnalla sijaitsevan asunnon kohtuulliset asumiskustannukset silloin, kun asuntoa tarvitaan toisella paikkakunnalla työskentelyä varten? Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2005 Mikko Immonen /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Immosen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1033/2005 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä tuloverolain muuttamiseksi niin, että tulonhankkimisvähennykseksi hyväksytään muualla kuin kotipaikkakunnalla sijaitsevan asunnon kohtuulliset asumiskustannukset silloin, kun asuntoa tarvitaan toisella paikkakunnalla työskentelyä varten? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Verotuksessa tulonhankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia, mutta elantomenot vähennyskelvottomia. Tyypillisiä elantomenoja ovat verovelvollisen asumisesta johtuvat menot, kuten asunnon vuokra. Siten yleensä toisella paikkakunnalla olevasta asunnosta aiheutuvia menoja ei ole saanut vähentää verotuksessa. Oikeuskäytännössä on eräissä tilanteissa kuitenkin katsottu, että vieraalla paikkakunnalla olevasta asunnosta aiheutuneet menot ovat tulonhankkimisesta aiheutuneita menoja. Näin on tehty muun muassa KHO:n päätöksessä 1982 T 5531. Tapauksessa verovelvollisella oli vakituinen työpaikka toisella paikkakunnalla, jossa oli myös hänen perheensä vakituinen koti. Hänet oli määrätty toiselle paikkakunnalle hoitamaan viransijaisuutta määräajaksi. Näissä oloissa verovelvollinen sai vähentää viransijaisuuspaikkakunnalla sijaitsevasta asunnosta aiheutuneet vuokramenot. Muutoin oikeuskäytännössäkin on katsottu, että toisella paikkakunnalla olevasta asunnosta aiheutuneet menot ovat vähennyskelvottomia elantomenoja. Vähennykseen oikeuttavana perusteena on nimenomaan pidetty kahdella paikkakunnalla asumisen tilapäisyyttä. Työpaikkojen vaihtuminen ja työmatkojen piteneminen on kuitenkin otettu verolainsäädännön kehittämisessä huomioon työmatkavähennystä laajentamalla. Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset ovat vähennettävissä verotuksessa 4 700 euroon saakka lukuun ottamatta 500 euron omavastuuosuutta. Asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen vähennyskelpoista ylärajaa on viime vuosien kuluessa useaan kertaan korotettu. Tällä tavoin on haluttu lisätä työvoiman liikkuvuutta matkakuluvähennyksen avulla. Lisäksi matkakustannusten omavastuuosuutta on vuodesta 1999 alkaen muutettu siten, että se on pienempi sellaisella henkilöllä, joka verovuoden aikana on saanut laissa lueteltua työttömyysetuutta. Myös tällä keinoin on verotuksessa tuettu työhön hakeutumista. Jos henkilö joutuu työn vuoksi olemaan viikot perheestään erillään toisella paikkakunnalla, verovelvollinen voi vähentää verotuksessaan viikonloppumatkat perheensä luokse. Viikonloppumatkat voidaan vähentää halvimman kulkuneuvon käytöstä aiheutuvien kustannusten mukaan eli yleensä julkisten kulkuneuvojen taksojen mukaan. Jos julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä tai jos verovelvollinen ei ehtisi käydä kotonaan käyttämällä julkista kulkuneuvoa, vähennys voidaan hyväksyä myös omaa autoa käyttäen. Vaikka työmatkojen pidentyminen ja työelämän tilanteiden vaihtuvuuden lisääntyminen on verotuksessakin haluttu ottaa huomioon, on tärkeää säilyttää periaate, että elantomenoja ei yleensä vähennetä verotuksessa. Kahden asunnon ylläpito eri paikkakunnilla silloin, kun työ- 2
Ministerin vastaus KK 1033/2005 vp Mikko Immonen /vas paikka on pysyvä, on aina työntekijän oma valinta. Ei olisi kohtuullista, että tämän kieltämättä kalliin asumistavan kustannukset tulisivat toisten veronmaksajien kannettaviksi. Sitähän näet asumismenojen laaja vähennyskelpoisuus merkitsisi. Nykytilaa voidaan pitää kohtuullisen tyydyttävänä: asumismenojen laaja verovähennysoikeus saattaisi johtaa myös huomattaviin verotulojen menetyksiin, sillä yksittäinen vähennys voisi olla varsin merkittävä. Hallitus katsoo, että elantomenojen ja tulonhankkimismenojen välistä rajaa ei ole syytä muuttaa. Helsingissä 11 päivänä tammikuuta 2006 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1033/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Immonen /vänst: Vad tänker regeringen göra för att ändra inkomstskattelagen så att som avdrag för inkomstens förvärvande godkänns skäliga boendekostnader för en bostad på en annan ort än hemorten när bostaden behövs därför att man arbetar på annan ort? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Utgifter för inkomstens förvärvande och bibehållande är avdragsgilla i beskattningen. Däremot är utgifter för uppehälle inte avdragsgilla. Typiska utgifter för uppehälle är utgifter för den skattskyldiges boende, t.ex. hyra för bostad. Sålunda har det i allmänhet inte varit möjligt att dra av utgifter för en bostad på annan ort i beskattningen. I rättspraxis har man dock i vissa situationer ansett att utgifterna för en bostad på annan ort är utgifter för inkomstens förvärvande. Så är fallet bl.a. i HFD:s beslut 1982 T 5531. I fallet hade den skattskyldige fast arbetsplats på en ort där också familjens stadigvarande bostad var belägen. Den skattskyldige hade förordnats att sköta ett vikariat på annan ort för viss tid. Under dessa omständigheter fick den skattskyldige dra av hyresutgifterna för bostaden på den ort där den skattskyldige skötte vikariatet. I övrigt har det även i rättspraxis ansetts att utgifterna för en bostad på annan ort är utgifter för uppehälle som inte är avdragsgilla. Som en grund som berättigar till avdrag har uttryckligen ansetts tillfälligt boende på två orter. Byte av arbetsplats och längre arbetsresor har dock beaktats när skattelagstiftningen utvecklats genom att avdraget för arbetsresor har utvidgats. Kostnader för resor mellan bostaden och arbetsplatsen får dras av i beskattningen upp till 4 700 euro med undantag för självriskandelen på 500 euro. Den övre gränsen för avdragsgilla kostnader för resor mellan bostaden och arbetsplatsen har höjts flera gånger de senaste åren. På detta sätt har man velat utöka arbetskraftens rörlighet med hjälp av resekostnadsavdraget. Dessutom har självriskandelen av resekostnaderna fr.o.m. 1999 ändrats så att den är mindre för en person som under skatteåret har fått en sådan arbetslöshetsförmån som nämns i lagen. Även på detta sätt har man i beskattningen stött dem som sökt sig i arbete. Om en person på grund av arbetet är tvungen att under veckan vistas borta från sin familj på annan ort, kan den skattskyldige dra av veckoslutsresorna hem till familjen i beskattningen. Veckoslutsresorna får dras av enligt kostnaderna för billigaste fortskaffningsmedel, dvs. i allmänhet enligt kollektivtrafikens taxor. Om det inte finns något allmänt fortskaffningsmedel att tillgå eller om den skattskyldige inte skulle hinna hem med ett allmänt fortskaffningsmedel, kan även användningen av egen bil godkännas som avdrag. Trots att man även i beskattningen har velat beakta att arbetsresorna blivit längre och att arbetslivssituationen kan förändras, är det viktigt att hålla fast vid principen att utgifter för uppehälle i allmänhet inte dras av i beskattningen. Att upprätthålla två bostäder på olika orter när man har en fast arbetsplats är alltid arbetstagarens eget val. Det skulle inte vara skäligt om andra skattebetalare skulle bli tvungna att bära kostna- 4
Ministerns svar KK 1033/2005 vp Mikko Immonen /vas derna för detta onekligen dyra boendesätt. Det är nämligen vad en omfattande rätt att dra av boendekostnaderna skulle innebära. Nuläget kan betraktas som tämligen tillfredsställande: en omfattande rätt till skatteavdrag för boendeutgifter kunde också leda till betydande skatteinkomstförluster, eftersom ett enskilt avdrag kunde bli rätt betydande. Regeringen anser att det inte finns skäl att ändra gränsen mellan utgifter för uppehälle och utgifter för inkomstens förvärvande. Helsingfors den 11 januari 2006 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5