1 MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 10.10.2011
2 Tehtävä 1, prof. Kangas selvittää arvostelua tarvittaessa vastaanotollaan. Tehtävä 2 Tehtävässä jouduttiin pohtimaan testamentissa ja lahjakirjassa annettujen vapaaomaisuusmääräysten (AL 35.2 ) vaikutusta puolisoiden A:n ja B:n välisen osituksen kannalta. Kohta a) Ongelmaksi tuli tässä kohdin, olivatko puolisot voineet pätevästi sopia siitä, ettei testamentissa B:n hyväksi annettua asunto-osakkeen vapaaomaisuusmääräystä otettaisi lainkaan huomioon osituksessa vaan asunnon arvo puolitettaisiin ikään kuin se olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. AL 41 :n perusteella näyttää selvältä, ettei tällainen avio-oikeuden palauttaminen käy päinsä ainakaan avioehtosopimuksessa. A:n ja B:n välisessä sopimuksessa ei kuitenkaan ollut kysymys avioehdosta, vaan lailla sääntelemättömästä osituksen esisopimuksesta. Osituksen esisopimus on vapaamuotoinen ja sisältöinen sopimus, jolla puolisot voivat sopia vastaisuudessa toimitettavan osituksensa lopputuloksesta. Sisältövapaudesta seuraa, että puolisot ovat tätä sopimustyyppiä käyttäessään vapaat AL 41 :ssä asetetuista rajoituksista. Näin ollen myös esimerkiksi sopimusmääräys, jonka mukaan tietty aviooikeudesta vapaa omaisuuserä (tässä asunto-osake) tulee osituksessa puolitettavaksi, on mahdollinen. Toisin sanoen: lähtökohdaksi piti ottaa, että A:n ja B:n mainittu sopimus oli pätevä ja sitova. Monet opiskelijat kiinnittivät sinänsä osuvasti huomiota siihen, että A:n ja B:n sopimus asuntoosakkeen osittamisesta oli ristiriidassa testamentintekijän tahdon kanssa. Tämä seikka ei tee kuitenkaan sopimusta pätemättömäksi. Puolisothan voisivat muutenkin itse ositustoimituksessa sopia, että tietyn avio-oikeudesta vapaan esineen arvo puolitetaan. Näin on aiheetonta estää heitä sopimasta asiasta myöskään osituksen esisopimuksessa. Teoriassa on kyllä mahdollista, että testamentintekijän tarkoituksen olennainen syrjäyttäminen antaisi testamentintekijän perillisille oikeuden vaatia testamenttisaannon jälkikäteistä mitätöintiä. Tällainen vaatimus tuskin kuitenkaan menestyy tapauksen kaltaisissa tilanteissa. Testamenttiin otettavan VOmääräyksen päätarkoituksena on normaalisti saajan itsensä suojaaminen, eikä se, että testamentinsaaja ositustilanteessa päättääkin luopua vetoamasta kyseiseen lisäetuun, ainakaan yksinään riitä perusteeksi kohdistaa häneen mitään sanktioita. Tämä olisi perusteetonta jo siihen nähden, että testamentinsaaja saisi normaalisti VO-määräyksen estämättä disponoida omaisuudesta haluamallaan tavalla: vaikkapa lahjoittaa sen esimerkiksi juuri puolisolleen. Jos siis testamentintekijä haluaa todella varmistaa testamenttiomaisuuden (tai sen arvon) säilymisen saajalla, hänen kannattaa ottaa testamenttiin nimenomainen luovutuskielto. Kohta b) A oli vanhemmiltaan lahjaksi saamansa asunto-osakelahjan vastineeksi sitoutunut vastaamaan osakkeeseen liittyneestä 30 000 euron velasta ja myöhemmin maksanutkin velan. Lahjakirjan mukaan asunto-osake oli A:n vapaaomaisuutta. Tämä antaa aihetta pohdintoihin, sillä AL 35.2 :n mukainen VO-määräys voidaan liittää pätevästi vain lahjoihin ei esimerkiksi täyteen hintaan tapahtuviin luovutuksiin. A:n voidaan siis katsoa maksaneen asunto-osakkeesta osittaisen vastikkeen (30 000 / 100 000 euroa). Jos tätä ei mitenkään huomioitaisi, puoliso B kärsisi vahinkoa, kun A:n avio-oikeuden alainen omaisuus järjestelyn myötä vähenisi hänen vahingokseen (tapausselostuksen perusteella on ilmeistä, että A oli maksanut velkansa pois AO-omaisuudella). Ottaen toisaalta huomioon sen, että vastike oli jäänyt pieneen osaan (3/10) kohteen arvosta, olisi aiheetonta pitää VO-määräystä kokonaan pätemättömänä. Ongelmaan oli täten etsittävä muuta ratkaisua. Paras tapa hyvittää B:tä lienee AL 95 :n mukaisen vastikeoikeuden antaminen. Voidaan nimittäin sanoa, että A on nyt käyttänyt 30 000 euroa avio-oikeuden alaista omaisuuttaan VO-omaisuuden hankintaan. Vastiketta on siis annettava juuri 30 000 euroa. Toinen mielestäni ei aivan yhtä hyvä vaihto-
3 ehto olisi katsoa, että A:n saannosta on lahjaa vain 70 % (70 000/100 000). Tätä samaa suhdelukua käytettäisiin sitten myös osituksessa. A:n asunto-osakkeesta olisi siis 70 % avio-oikeudesta vapaata ja 30 % avio-oikeuden alaista. Hyväksyin nämä molemmat ratkaisut. Osa opiskelijoista kiinnitti huomiota A:n saaman asunto-osakkeen arvonnousuun (150 000 100 000 = 50 000). Monet katsoivat sen asunto-osakkeen tuotoksi ja pitivät siksi tätä omaisuusmäärää aviooikeuden alaisena. Totta onkin, että VO-määräyksen kohteena olevasta omaisuudesta kertynyt tuotto on avio-oikeuden alaista, ellei lahjakirjassa tai testamentissa ole erikseen määrätty sitä avio-oikeudesta vapaaksi. Jo yleisten tuottoa koskevien oppien perusteella on kuitenkin selvää, ettei asunto-osakkeen arvonnousu ole AL 35 :ssä tarkoitettua tuottoa (sellaista voisi olla esim. asuinhuoneistosta kertynyt vuokratulo; ks. lähemmin esim. Tepora: Johdatus esineoikeuteen 2006 s. 60-61). Osakkeen arvosta ei siis saanut osituslaskelmassa erottaa mitään tuotto-osaa. Kohta c) Myös A:n saamaan kiinteistön lahjaan oli liitetty VO-määräys. Sen osalta piti kiinnittää huomiota AL 66 :n muotovaatimukseen. Lainkohdasta käy ilmi, että VO-määräyksen sisältävässä lahjakirjassa pitää olla päiväys, allekirjoitus ja kahden esteettömän henkilön todistus. Tapausselostuksen mukaan kiinteistön lahja oli tehty 1998 voimassa olleen MK 2:1:n määräyksiä tarkasti noudattaen. Tästä voidaan päätellä, että lahjakirja sisälsi vain kaupanvahvistajan todistuksen AL 66 :ssä edellytetty toinen todistaja siis puuttui. Lahjakirja ei toisin sanoen täyttänyt AL 66 :n muotoa. Oppikirjassa esitetyn pohjalta johtopäätös on ilmeinen: kyseinen VO-määräys oli pätemätön, joten A:n saama kiinteistö oli avio-oikeuden alaista omaisuutta. VO-määräyksen pätemättömyyden vuoksi oli syytä antaa A:lle neuvoja asiantilan korjaamiseksi. Käsillä olleessa tilanteessa A:lla onkin hyvät perusteet vaatia osituksen sovittelua AL 103 b :n nojalla. Tähän antaa erityistä aihetta se, että hänen omistuksiinsa on aivan avioliiton loppuhetkillä tullut kiinteistö, johon puolisoille ei ole (varmaankaan) ennättänyt muodostua minkäänlaista taloudellista yhteenkuuluvuutta. A voisikin AL 103b :n 2 momentin 2-kohdan nojalla vaatia ositusta soviteltavaksi niin, että kyseinen kiinteistö jätetään kokonaan puolittamisen ulkopuolelle. Tämä olisi kohtuullista siinäkin mielessä, että jos lahjoitus olisi tapahtunut kuukautta myöhemmin (3.1.2011 tai sen jälkeen), kiinteistö olisi VO-omaisuutta jo suoraan AL 90 :n nojalla. Kohtaan c oli mahdollista antaa myös kokonaan toisenlainen ratkaisu. KKO on prejudikaatissaan 2011:32 katsonut oppikirjassa esitetystä poikkeavasti että kiinteistöjen lahjoissa ei tarvitakaan kahta todistajaa vaan että MK 2:1:n mukainen kaupanvahvistajan todistus riittää. Jos opiskelija tähän prejudikaattiin viitaten piti VO-määräystä pätevänä, hyväksyin vastauksen. Edellytin toki, että opiskelija toi esille AL 66 :ssä säädetyn ja suhteutti tulkintansa siihen. Osa opiskelijoista oli huomannut, että eduskunta on oppikirjan ilmestymisen jälkeen lailla (4.2.2011/92) muuttanut AL 66 :ää KKO:n mainittua linjausta vastaavalla tavalla. AL 66 :ssä siis säädetään nykyisin, että kiinteistön lahjakirjoissa riittää kaupanvahvistajan vahvistus eikä kahta todistajaa tarvita. Tämä uusi säännös ei sinänsä sovellu tehtävän mukaiseen tapaukseen, sillä se koskee vain lahjoituksia, jotka ovat tapahtuneet 1.3.2011 tai myöhemmin. Hyväksyin kuitenkin myös vastaukset, joissa tätä uutta säännöstä oli sovelluttu sellaisenaan (en siis edellyttänyt, että lainmuutoksen voimaantulosäännöstä oli osattu soveltaa oikein). Kurssikirjallisuus: Tapaukseen liittyviä asioita käsitellään teoksessa Aarnio Kangas, Perhevarallisuusoikeus s. 88-94, 150-156, 217 ja 219.
Tehtävä 3 4 Ks. Gottberg, perhesuhteet ja lainsäädäntö, erit. s. 169 ja 185-188 sekä erit. laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (619/1996). Tapauksessa lasten vanhemmat A ja B haluavat lastensa X ja Y asumisjärjestelyt ja tapaamiset toimimaan siten kuin niistä on sovittu tai tuomioistuimen päätöksellä määrätty. Lapsen huollon (johon asuminen kuuluu) ja tapaamisten täytäntöönpanosta tarvittaessa pakollakin säädetään laissa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta. Tapauksessa ei ollut kyse lasten huollosta ja tapaamisesta sopimisesta tai siitä päättämisestä uudelleen eikä elatusavun maksamisesta, muuttamisesta tai sen suuruudesta. Tapauksessa kysyttiin vain ja ainoastaan sitä, miten lasten asuminen ja tapaamisoikeudet toteutuvat niin kuin niistä oli tässä tapauksessa tullut määrätyksi. Vaikka asuminen ja tapaamiset eivät ehkä toteutuneet täytäntöönpanossa nyt määrätyn mukaisesti, tehtävässä ei kysytty sitä, miten niitä tai elatusapua pitäisi muuttaa. Tällaisista vastauksista ei siten voinut saada pistehyvitystäkään. Tilanne 1. Miten A voi saada 14-vuotiaan X:n muuttamaan luokseen asumaan, mistä asiasta on käräjäoikeuden päätös, ja toisaalta onnistuisiko tämä tapauksessa? A voi po. lain perusteella hakea lapsen kotipaikan käräjäoikeudelta huoltopäätöksen täytäntöönpanoa. Kun tällainen päätös mahdollisesti annetaan, B:tä vastaan voidaan asettaa uhkasakko, jotta tämä sallii tai aktiivisesti toimii X:n muuttamisen eteen. Tarvittaessa, joskin poikkeuksellisesti, X voitaisiin noutaa A:n luokse. X on 14-vuotias ja jos yli 12-vuotias lapsi vastustaa huollon (asumisen) täytäntöönpanoa, on vastustaminen täytäntöönpanon ehdoton este. Tällöin A ei käytännössä saa X:ää muuttamaan mitenkään luokseen. Joten lopputulos riippuu käytännössä siitä, miten X suhtautuisi muuttoasiaan. Tapauksen perusteella X ei halua muuttaa, joten ehdoton este täytäntöönpanolle on käsillä. Tärkeää oli menettelyn selostaminen ja sen selkeä esittäminen, että X:n vastustus estää asumista koskevan päätöksen loppuun saattamisen eli täytäntöönpanon pakolla. Tilanne 2. Miten B saa tapaamiset toimimaan Y:n kanssa ja miten Y:n osallistuminen lomamatkalle tapaamissopimuksen mukaisesti voitaisiin toteuttaa? Koska X asuu B:n luona, B:n tapaamiset X:n kanssa eivät ole luonnollisestikaan vaarantuneet. B voi hakea tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella, sillä tällainen sopimus rinnastuu tuomioistuimen antamaan tuomioon. B:n tulee tehdä täytäntöönpanoa koskeva hakemus käräjäoikeuteen, joka päättää tapaamisten täytäntöönpanosta. A:lle asetettaisiin periaatteessa ensin uhkasakko Y:n ja B:n tapaamisten toteuttamiseksi. B:n lomamatka, jonka ajaksi hänellä on tapaamisoikeus Y:n kanssa, on kuitenkin hyvin lähellä. Tapaamisoikeudenkin toteuttamiseksi voidaan poikkeuksellisessa tilanteessa, kuten juuri ennen suunniteltua lomamatkaa, käyttää myös lapsen noutoa. Vaikka sopimus tapaamisesta on tuore (1.9.2011), ulosottomiehellä ei ole suoraa toimivaltaa asiassa, vaan tapaamisoikeusasia kuuluu aina käräjäoikeuden toimivaltaan (toisin kuin alle 3 kk. vanhoissa huoltoasioissa, ks. po. lain 4 ). Periaatteessa on mahdollista, että käräjäoikeus käsittelee asian ja B saa täytäntöönpanopäätöksen. Tämän jälkeen on mahdollista, että Y noudetaan B:n luokse lokakuun viimeiselle viikolle, jotta he pääsevät matkalle. Lapsen nouto on kuitenkin viimesijainen keino, eli A:n todella arvioidaan estävän Y:n lähtö, ennen kuin Y voitaisiin noutaa. Tärkeää oli tuoda ilmi se, että B voi käyttää sopimusta sellaisenaan täytäntöönpanoperusteena ja toisaalta se, että tapaamisasioissa toimivalta on aina käräjäoikeudella. Lisäksi oli arvioitava (tenttikirjan mukaisesti) lapsen noudon mahdollisuutta silmällä pitäen alkavaa lomamatkaa etävanhemman kanssa.
5 Tehtävä 4 C:n suunnittelemassa jaossa on paljonkin arveluttavia piirteitä. Ongelmia liittyy ensinnäkin C:n edustusvaltaan. Tapausselostuksen perusteella voidaan olettaa, että Ba:lla ja Bb:llä on edunvalvojana C:n ohella D, onhan myös hän lasten huoltaja (HolTL 4 ). Tästä seuraa, ettei C:llä ole ollut valtaa edustaa alaikäisiä lapsia yksin, vaan HolTL 30.1 :n nojalla C:n ja D:n pitää toimia asiassa yhdessä. D on siis viimeistään tässä vaiheessa (ennen tehtävässä mainittua viimeistä jakokokousta) vedettävä asiaan mukaan. Toinen pohdintaa aiheuttava seikka on se, että C:n edustamat päämiehet Ba ja Bb ovat jaossa toistensa vastapuolia. Tämä muodostaa HolTL 32.2 :n nojalla lähtökohtaisesti jääviysperusteen. C ei voi edes yhdessä D:n kanssa edustaa yhtä aikaa heitä kumpaakin. Mainitussa lainkohdassa on tosin poikkeus sisarusten yhteisen edunvalvojan osalta: tämä saa edustaa päämiehiään perinnönjaossa, jos näiden edut eivät faktisesti ole ristiriidassa keskenään. Tarkasteltavassa tilanteessa viimeksi mainittu edellytys ei kuitenkaan täyty. Muun muassa Ba:n hyväksi tehty testamentti, Bb:n lakiosavaade ja yrityksen arvostamisvaikeudet saavat aikaan todellisen intressiristiriidan Ba:n ja Bb:n kesken. Koska siis C ja D eivät siis voi edustaa samaan aikaan kumpaakin lasta, vähintään jommallekummalle heistä pitää määrätä edunvalvojan sijainen. Edelleen on syytä huomata, että perinnönjaon toimittaminen sopimusjakona on oikeustoimi, johon HolTL 34 :n 9-kohdan mukaan vaaditaan holhousviranomaisen lupa. Jotta siis C:n kaavailema jako voisi tulla päteväksi, on maistraatin se erikseen hyväksyttävä. Toinen vaihtoehto on, että C ja D tekevät tuomioistuimelle pesänjakajan määräämistä koskevan hakemuksen, jolloin jako suoritetaan toimitusjakona. Toimitettiinpa jako kummalla tavalla tahansa, täytyy edunvalvojan HolTL 34.2 :n ja 43 :n nojalla kuulla päämiestä sen johdosta. Tässä kuuleminen on tarpeen erityisesti 17-vuotta täyttäneen Ba:n osalta, koskeehan jako hänen tulevaisuutensa kannalta mitä keskeisimpiä asioita. Ba:ltä on siis esimerkiksi tiedusteltava, mitkä ovat hänen tulevaisuuden suunnitelmansa ja mitä ajatuksia hänellä on vastaisen yritystoiminnan suhteen Mahdollisen lupahakemuksen varalta on syytä kiinnittää huomiota myös jaon asialliseen sisältöön: vastaako se päämiesten Ba:n ja Bb:n etuja? Tällöin voidaan ensinnäkin havaita, että lakiosat on määritetty väärin. Ne eivät ole tässä tilanteessa 100 000 euroa/perillinen, vaan perimysjärjestys huomioon ottaen: A = ¼ x 600 000 = 150 000 euroa sekä Ba ja Bb 75 000 euroa. C:n ehdottama jako, jossa niin A kuin Bb saavat kumpikin 100 000 euroa, on kuitenkin edunvalvontaoikeuden kannalta täysin asianmukainen, saavathan vajaavaltaiset päämiehet jopa enemmän kuin heille kuuluu. Eli tältä osin ei C:n ja A:n kaavailemalle jaolle ole mitään esteitä. Edellistä ongelmallisempana voidaan pitää sitä, että Ba:n suoritettavaksi tulevat summat ovat jäämässä velaksi. Maksuaikaa olisi viisi vuotta jaon toimittamisesta. Tämä on pulmallista ensinnäkin maksaja Ba:n kannalta; kyse lienee nyt maistraatin lupaa edellyttävästä velan tekemisestä (HolTL 34 4 kohta). Saatetaan toisaalta kysyä, voiko edunvalvoja suostua Bb:n puolesta suostua siihen, että tämä saa lakiosansa vasta viiden vuoden kuluttua perinnönjaosta. Kun PK 7:5.2:ssa lähdetään siitä, että rahamääräisen lakiosasuorituksen olisi tapahduttava kohtuullisessa ajassa, voi viiden vuoden maksuajan hyväksyminen merkitä ainakin jonkinasteista oikeuksista luopumista. Kurssikirjallisuus: Tapaukseen liittyviä asioita käsitellään teoksessa Välimäki, Holhoustoimen pääpiirteet s. 84-91, 101-103 ja 106-107.
1 PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 10.10.2011 Ohjeita: - Pakollisen perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssin suorittaneet vastaavat tehtäviin 1-4. - Peruskurssista saadut hyvityspisteet ja sen suoritusaika sekä kurssin pitäjä ilmoitetaan tehtävän KOLME (3) vastauspaperissa esim. nimen yhteydessä. - Tehtävään 5 vastaavat vain ne, jotka ovat saaneet vapautuksen perheoikeuden peruskurssista. - Nimettömiä vastauksia ei oteta huomioon. Opiskelijanumero on merkittävä nimen yhteyteen. - Vastaustila on yksi sivu. Ylimenevää osaa ei lueta eikä vastausta, jossa rivien väliin on kirjoitettu enemmän kuin yksi vastausrivi, arvostella lainkaan. - Vastaus on kirjoitettava selvällä käsialalla. - Jokainen vastaus on kirjoitettava erilliselle arkille. - Tentti on lakikirjatentti. - ETA -kelpoisuuskokeen suorittajat vastaavat kaikkiin tehtäviin, eli tehtäviin 1-5, jos eivät ole suorittaneet perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssia (jolloin ei vastata t. 5). TULOKSET yksityisoikeuden laitoksella ja aineen internet-sivuilla 3.11.2011 klo. 11.00. 1. Aviopuolisot A ja B olivat solmineet avioliiton 1956 ja heillä oli avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehtosopimus. Puolisoilla oli kolme yhteistä rintaperillistä x, y ja z. Lisäksi he olivat ottaneet vuonna 1976 ottolapsikseen kuolleen rintaperillisen c:n kaksi lasta c1:n ja c2:n. A oli vuonna 1997 tekemässään testamentissa määrännyt omaisuutensa jaettavaksi siten, että lapset saivat lakiosansa, leski sai 1.000.000 markkaa ja muusta omaisuudesta oli perustettava A:n nimeä kantava säätiö. A:n kuollessa hänen omaisuutensa arvo oli 15 miljoonaa euroa. A:n varallisuuteen ei kuulunut puolisoiden yhteisenä kotina käytettyä asuntoa. Määritä suhteelliset ja arvomääräiset lakiosat, leskelle testamentin nojalla tuleva omaisuus ja se, kuinka paljon perustettavalle säätiölle jää varoja säätiön toimintaan. 2. Vuonna 1996 avioliiton solmineet A ja B hakivat yhdessä avioeroa 2.1.2011 ja käräjäoikeus tuomitsi heidät avioeroon 30.8.2011. Puolisoiden välillä on tarkoitus toimittaa omaisuuden ositus, ja A on tullut siihen liittyen luoksesi pyytämään neuvoja. Koska osituksesta saattaa tulla riitainen, hän haluaa tietää, miten seuraavat seikat lain mukaan vaikuttavat osituksen lopputulokseen. a) B:n varoihin kuuluu asunto-osake, jonka hän sai tädiltään testamentilla 1994. Testamentissa oli määräys, jonka mukaan saajan puolisolla ei olisi osakkeeseen avio-oikeutta, mikäli avioliitto purkaantuisi avioeron johdosta. Koska asuntoa oli sittemmin käytetty puolisoiden yhteisenä kotina, A ja B sopivat avioerohakemuksen jättämisen yhteydessä kirjallisesti, että kyseinen asunto-osake otetaan testamenttimääräyksestä huolimatta osituksessa huomioon normaaliin tapaan siis niin kuin se olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. B on kuitenkin viime viikolla kertonut kuullensa asianajajaltaan, että tällainen sopimus ei voi olla pätevä. Siten hän tulee osituksessa vaatimaan, että asunto-osake jätetään puolittamisen ulkopuolelle.
2 b) A omistaa puolestaan asunto-osakkeen, jonka hän sai lahjaksi vanhemmiltaan 1998. Lahjakirjassa, jonka todisti oikeaksi kaksi esteetöntä todistajaa, oli määräys siitä, että A:n puolisolla ei olisi osakkeeseen avio-oikeutta. Osakkeen arvo oli lahjoitushetkellä noin 100 000 euroa ja nyt se on 150 000 euroa. Lahjoituksen yhteydessä A sitoutui ottamaan vastatakseen vanhemmilla asunnosta tuolloin vielä olleesta 30 000 euron velasta. Kyseisen velan on A maksanut loppuun vuonna 2004. c) A omistaa lisäksi 200 000 euron arvoisen kesämökkikiinteistön, jonka hän sai lahjaksi enoltaan joulukuussa 2010. Myös tässä lahjakirjassa oli määräys siitä, että A:n puolisolla ei ollut omaisuuteen avio-oikeutta. Lahjakirja tehtiin maakaaren muotosäännöksiä tarkoin noudattaen. Anna A:lle asiantuntevat neuvosi. 3. A:n ja B:n avioero on tullut voimaan tammikuussa 2011. Heillä on kaksi yhteistä lasta: 14-vuotias X ja 6-vuotias Y. Lasten huollosta (eli käytännössä asumisesta) ja elatuksesta on päätetty käräjäoikeudessa avioeroasian yhteydessä siten, että X ja Y asuvat A:n luona ja B maksaa heille elatusta 220 euroa kuukaudessa. Lasten oikeudesta tavata B:tä päätettiin sopia myöhemmin, jos tapaamiset eivät toimi, ja siitä sovittiinkin vanhempien välillä 1.9.2011 ja tämä sopimus vahvistettiin samana päivänä kunnan sosiaalilautakunnan toimesta. Tapaamissopimuksen mukaan B tapaa X:ää ja Y:tä joka toinen viikonloppu ja lokakuun viimeisellä viikolla lapset ovat B:n kanssa viikon lomamatkalla. Tilanne on tänään se, että X asuu edelleen B:n luona, koska hän ei ole halunnut muuttaa pois B:n luota eikä B ole aktiivisesti kehottanut X:ää muuttamaan. Y asuu A:n luona eikä tapaamiset B:n kanssa ole toteutuneet, koska A on ne käytännössä estänyt. A ja B ovat molemmat tahoillaan kyllästyneet tilanteeseen, ja he haluavat kumpikin tilanteen lailliseen järjestykseen tarvittaessa vaikka pakolla. B on erityisen huolissaan siitä, että hän ei saa Y:tä piakkoin alkavalle lomamatkalleen mukaan. Selosta miten A:n ja toisaalta B:n tulisi lain mukaan toimia, jotta lasten asuminen ja tapaamisoikeudet toteutuisivat mahdollisimman tehokkaalla tavalla siten kuin niistä on tässä tapauksessa tullut määrätyksi. Arvio oikeudellisesti perustellen lisäksi sitä, tultaisiinko asuminen ja tapaamiset toteuttamaan lopulta siten kuin osapuolten välillä on nyt määrätty. ILMOITA TÄMÄN TEHTÄVÄN KOLME (3) PAPERISSA PERHEOIKEUDEN PERUSKURSSISTA SAAMASI PISTEET SEKÄ LUENNON SUORITUSAIKA JA LUENNOITSIJA. NÄMÄ PISTEET EIVÄT SIIS KORVAA TÄTÄ TEHTÄVÄÄ, VAAN VAIKUTTAVAT HYVITYSPISTEINÄ TENTIN LOPULLISEEN ARVOSANAAN.
3 4. Yrittäjä P on kuollut 1.8.2011. Hänen oikeudenomistajiaan ovat 36-vuotias lapsi A sekä vuonna 2000 auto-onnettomuudessa kuolleen toisen lapsen, B:n, kaksi lasta, Ba ja Bb. Puolisoa ei P:ltä ole jäänyt, sillä hän on elänyt avoliitossa. Auto-onnettomuudessa, jossa B kuoli, menehtyi myös B:n puoliso X, joten lapset jäivät tällöin orvoiksi. Ba ja Bb sijoitettiin asumaan B:n hyvän ystävän C:n ja hänen aviopuolisonsa D:n luokse. Tuomioistuin määräsi C:n ja D:n lasten huoltajiksi 1.3.2001. P:n jälkeen ollaan nyt toimittamassa perinnönjakoa. Se olisi tarkoitus saada aikaan sopimusjakona. 17-vuotiasta Ba:ta ja 15-vuotiasta Bb:tä edustaa jaossa C. Ensimmäisessä, 1.9.2011 pidetyssä jakokokouksessa todettiin, että P:ltä jääneen liikeyrityksen arvostaminen oli vaikeaa: arvoksi saatiin menetelmästä riippuen 400 000 600 000 euroa. Muuta omaisuutta P:ltä oli jäänyt velkojen vähentämisen jälkeen noin 100 000 euroa. Lisäksi todettiin, että P oli talvella 2011 tekemässään pätevässä testamentissa määrännyt yrityksensä Ba:lle. Toisessa jakokokouksessa (1.10.2011) A ja C pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että P:n liikeyrityksen arvoksi jaossa katsottaisiin 500 000 euroa. Kunkin rintaperillisen lakiosa olisi näin 100 000 euroa (1/6 x 600 000). A ja C pitivät selvänä, että yritys tuli testamentin mukaisesti antaa liikealalle suuntautumaan aikovalle Ba:lle, jolloin Bb ja A jakaisivat loput pesän varat. Viimeksi mainittujen lakiosista jäisi puuttumaan kummankin osalta vielä 50 000 euroa. Jakokirjaan päätettiin ottaa maininta siitä, että Ba suorittaa kyseiset summat A:lle ja Bb:lle viiden vuoden kuluessa jakokirjan allekirjoittamisesta. Ensi viikolla on tarkoitus pitää kolmas ja viimeinen jakokokous, jossa vain pannaan nimet papereihin. C:tä on nyt kuitenkin ruvennut mietityttämään, että meneeköhän suunnitellussa jaossa kaikki kohdalleen. Asettaako esimerkiksi edunvalvontalainsäädäntö joitakin esteitä hänen ja A:n tarkoittamalle järjestelylle? Anna C:lle asiantunteva arviosi tilanteesta. Huom! Ne opiskelijat, jotka ovat hyväksyttävästi suorittaneet Ahti Saarenpään pitämän edunvalvontaoikeuden luentosarjan, voivat jättää vastaamatta kysymykseen 4 ja käyttää luentosarjalta saamansa pisteet hyväksi tentissä. Tehtävän osalta on tällöin jätettävä vastauspaperi, johon merkitään nimi, ilmoitus luennoista sekä saatu pistemäärä. (5. Isän valta ja sen raukeaminen Caloniuksen mukaan.) Tähän kysymykseen vastaavat vain ne, jotka eivät ole suorittaneet perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssia. Muut eivät jätä vastauspaperia tästä tehtävästä.
1 FAMILJE- OCH KVARLÅTENSKAPSRÄTT 10.10.2011 Anvisningar: $ Om du har avlagt en obligatorisk grundkurs i familje- och kvarlåtenskapsrätt besvarar du frågorna 1B4. $ De bonuspoäng som du fått för grundkursen och tidpunkten för när du avlade den samt den lärare som höll kursen ska du lämna meddelande om på svarspappret för fråga TRE (3), t.ex. i samband med ditt namn. $ Uppgift 5 ska du besvara endast om du har befriats från att avlägga grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt. $ Anonyma svar beaktas inte. Du måste ange ditt studentnummer i samband med ditt namn. $ Svarsutrymmet är en sida. Överstigande del läses inte, inte heller ett svar som innehåller fler rader än en rad per ruta. $ Du ska skriva svaren med tydlig handstil. $ Du ska skriva varje svar på ett separat ark. $ Tentamen är en lagbokstentamen. $ Om du avlägger ett EES-behörighetsprov besvarar du alla frågor, dvs. frågorna 1-5, förutom om du har avlagt en grundkurs i familje- och kvarlåtenskapsrätt, då du inte ska besvara fråga 5. RESULTATET finns till påseende på anslagstavlan i privaträttens våning på Porthania samt på ämnets webbplats 3.11.2011 kl. 11.00. 1. De äkta makarna A och B hade ingått äktenskap 1956 och de hade ett äktenskapsförord som helt och hållet uteslöt giftorätten. Makarna hade tre gemensamma bröstarvingar, dvs. x, y och z. Dessutom hade de 1976 adopterat c1 och c2 som bägge två var deras avlidna bröstarvinge c:s barn. I ett testamente som A år 1997 hade upprättat föreskrev han att hans egendom skulle delas så att barnen fick sin laglott, att den efterlevande maken fick 1 000 000 mark och att av resten av egendomen skulle bildas en stiftelse som bar A:s namn. Vid A:s död var hans egendom 15 miljoner euro. I A:s förmögenhet ingick inte den bostad som makarna hade använt som sitt gemensamma hem. Bestäm de proportionella och beloppsmässiga laglotterna, den egendom som med stöd av testamentet tillfaller den efterlevande maken och den summa som utgör medel för verksamheten för den stiftelse som ska grundas. 2. A och B, som hade ingått äktenskap 1996, ansökte gemensamt om äktenskapsskillnad 2.1.2011. Tingsrätten dömde dem till äktenskapsskillnad 30.8.2011. Det är meningen att en avvittring av egendomen ska förrättas mellan makarna och A har därför anlänt till dig för att be om råd. Eftersom avvittringen kan bli stridig vill han veta vilka av följande omständigheter som enligt lag inverkar på avvittringens slutresultat. a) I B:s tillgångar ingår en bostadsaktie, som hon fick av sin moster 1994 genom ett testamente. I testamentet fanns det ett förordnade om att mottagarens make inte skulle ha giftorätt i aktien, om äktenskapet upplöstes genom äktenskapsskillnad. Eftersom makarna sedermera hade använt bostaden som sitt gemensamma hem, avtalade A och B skriftligt i samband med att de lämnade in ansökan om äktenskapsskillnad att bostaden, trots förordnandet i testamentet, beaktas normalt i avvittringen dvs. som om den hade varit underkastad giftorätt. B har dock förra veckan berättat att hon av sin advokat har fått höra att ett sådant avtal inte skulle vara giltigt. Därför kommer hon i avvittringen att kräva att bostadsaktien lämnas utanför hälftendelningen.
2 b) A äger i sin tur en bostadsaktie som han fick i gåva av sina föräldrar år 1998. I gåvobrevet, som var bevittnat av två ojäviga vittnen, fanns ett förordande om att A:s maka inte har giftorätt i aktien. Aktiens värde vid gåvotidpunkten var ca 100 000 euro och nu är det 150 000 euro. I samband med gåvan förband sig A att ta över ansvaret för den skuld på 30 000 euro som föräldrarna då fortfarande hade för bostaden. Skulden har A betalat år 2004. c) A äger dessutom en sommarstugefastighet som är värd 200 000 euro och som han fick i gåva av sin morbror i december 2010. Också i detta gåvobrev ingick ett förordnande om att A:s maka inte har giftorätt i egendomen. Gåvobrevet upprättades med noga iakttagande av jordabalkens formföreskrifter. Ge A dina sakkunniga råd! 3. A:s och B:s äktenskapsskillnad trädde i kraft i januari 2011. De har två gemensamma barn: den 14-årige X och den 6-årige Y. I fråga om vårdnaden om barnen (dvs. i praktiken boendet) och underhållet av dem har i tingsrätten beslutats i samband med äktenskapsskillnadsmålet att X och Y bor hos A och att B betalar dem ett underhåll om 220 euro i månaden. Om barnens rätt att träffa B beslöt man avtala senare, om träffarna inte fungerar. Föräldrarna har dock 1.9.2011 ingått ett avtal om umgängesrätten och samma dag fastställde kommunens socialnämnd detta avtal. Enligt avtalet om umgängesrätt träffar B X och Y vart annat veckoslut och sista veckan i oktober åker barnen och B på en en vecka lång semesterresa. Idag är situationen den att X fortfarande bor hos B, eftersom han inte har velat flytta ifrån B och B har inte aktivt har uppmanat X att flytta. Y bor hos A och har inte träffat B, eftersom A har förhindrat träffarna i praktiken. A och B är bägge på var sitt håll trötta på situationen. De vill bägge att situationen följer laga ordning, vid behov t.o.m. tvångsvägen. B är särskilt orolig för att han inte lyckas få med Y på den snart förestående semesterresan. Redogör för hur å ena sidan A och å andra sidan B borde förfara enligt lag så att barnens boende och umgängesrätt så effektivt som möjligt förverkligas på så sätt som det har bestämts om deras boende och umgängesrätt i detta fall. Bedöm dessutom genom rättsliga motiveringar om boendet och umgängesrätten slutligen ska genomföras på det sätt som nu bestämts mellan parterna. MEDDELA PÅ SVARSPAPPRET FÖR DENNA FRÅGA TRE (3) DE POÄNG SOM DU FÅTT FÖR GRUNDKURSEN I FAMILJE- OCH KVARLÅTENSKAPSRÄTT SAMT TIDPUNKTEN FÖR KURSEN OCH DESS LÄRARE. DESSA POÄNG ERSÄTTER INTE DENNA FRÅGA, UTAN PÅVERKAR SOM BONUSPOÄNG DET SLUTLIGA BETYGET FÖR TENTAMEN.
3 4. Företagaren P har avlidit 1.8.2011. Hans rättsinnehavare är hans 36-åriga barn A samt Ba och Bb som bägge är barn till B, som år 2000 avled i en bilolycka och som var P:s andra barn. P efterlämnade ingen maka, eftersom han inte levde i något äktenskap. I bilolyckan, i vilken B dog, avled även B:s maka X, varför barnen blev föräldralösa. Ba och Bb placerades att bo hos B:s gode vän C och dennes äkta maka D. En domstol förordnade C och D till barnens vårdnadshavare 1.3.2001. Arvskifte ska nu förrättas efter P. Meningen är att skiftet ska ske som ett sämjoskifte. C representerar den 17-årige Ba och den 15 årige Bb i skiftet. Vid det första skiftessammanträdet som hölls 1.9.2011 konstaterades att det affärsföretag som P hade efterlämnat var svårt att värdera: företagets värde blev beroende av vilken metod som användes 400 000-600 000 euro. P efterlämnade annan egendom, efter att skulderna hade dragits av, till ett värde av 100 000 euro. Dessutom konstaterades att P i ett testamente, som han upprättat under vintern 2011, hade förordnat att företaget skulle tillfalla Ba. Vid det andra skiftessammanträdet (1.10.2011) uppnådde A och C samförstånd om att värdet av P:s affärsföretag skulle anses vara i skiftet 500 000 euro. Varje bröstarvinges laglott skulle således vara 100 000 euro (1/6 x 600 000 euro). A och C ansåg det vara klart att företaget i enlighet med testamentet skulle tillfalla Ba, som ämnade rikta in sig på affärsbanan, medan Bb och A skulle dela på resten av boets tillgångar. Från de bägge sistnämndas laglotter fattades ytterligare 50 000 euro. Man beslöt ta in ett omnämnande i skiftesinstrumentet om att Ba betalar summorna till A och Bb inom fem år efter att skiftesinstrumentet har underskrivits. Nästa vecka ska det tredje och sista skiftessammanträdet hållas. Meningen är endast att underteckna handlingarna. C har dock börjat grunna på om allt går rätt till i det planerade skiftet. Ställer till exempel lagstiftningen om intressebevakning några hinder för det arrangemang som han och A avser fullfölja? Ge C en sakkunnig bedömning av situationen. Obs! De studenter som med godkänt resultat har klarat av Ahti Saarenpääs föreläsningsserie i intressebevakningsrätt får lämna fråga 4 obesvarad och räkna sig till godo de poäng som de fått i föreläsningsförhöret. För frågan skall då lämnas in ett svarspapper, på vilket ska antecknas namn, meddelande om föreläsningen och erhållet poängtal. 5. Faderns makt och maktens upphörande enligt Calonius Frågan besvaras endast av dem som inte har avlagt en grundkurs i familje- och kvarlåtenskapsrätt. Alla andra låter bli att lämna ett svarspapper för frågan.